@Markqq, käsittääkseni aiemminkin oot maininnut että saatat olla hieman "yli-innokas" mitä mimmit sit kavahtaa. Voi olla että vaikka oletkin sanojesi mukaan kiinnittänyt asiaan huomiota niin se nykyinen tasokin saattaa hyvin olla monelle vielä "bit too much".
Ehkä jos otat aikalisän nyt koko hommaan? Vaarana sarjadeittailussa on se että itse huomaamattasi vähän jatkat siitä mihin edellisen kanssa olet jäänyt, noin niinkuin sellaisen läheisyys-oletuksen näkökulmasta. Ootko miettinyt voisiko sellainenkin olla mahdollista?
Tuo nimittäin ulospäin helpostikin voi näkyä liian nopeana etenemisenä vaikka omasta mielestä toimii ihan rauhakseen.
Viimeksi muokattu:



Voin niin samaistua tuohon euforiaan mitä kuvailit ihmissuhde/rakkaudesta. Itse jopa koen niin vahvasti, että pelkästään toisen katsominen saa hymyilemään sekä olon jotenkin "rauhoittumaan samalla kuin se menee levottomaksi" (kiva ristiriita, eikö?) ja esim. kosketus saa aikaan "väristyksiä" erittäin hyvällä tavalla. Omalta kohdalta se on myöskin yksi elämän tärkeimmistä elementeistä (parisuhde/kumppanuus) ellei jopa tärkein "oman itseni jälkeen" näin terveen itserakkauden näkökulmasta ilmaistuna. En tiedä onko sulla samanlain, että et varsinaisesti koe alkuhuumaa siinä perinteisessä muodossa vaan alussa kun "hullaantuu toisesta" niin se pysyy tietyssä pisteessä vaikka oman kokemuksen myötä sen 5. vuottakin? Sitä vuosien kuluessa huomaamattaan huomaa "imevänsä" toisesta käytösmalleja ja muita "hellyttäviä oikkuja" mihinkä sitä aikoinaan niin kovasti ihastui/rakastui sekä sitä huomaa kiintyvänsä toiseen enemmän ja enemmän... 
