Siinäpä sen hyvin kuvasit miten massat tuntuvat olevan liikenteessä. Henkilökohtaisesti koen sen kyllä aika huolestuttavaksi "kehityssuunnaksi", että "kaikki on vain hauskanpitoa" (paitsi työelämä/business/auktoriteettien toimintamallit jne). Sen "hauskanpidon" olisi hyvä pysyä hyvin kaukana asioista missä ollaan kuitenkin oikeasti suoraan tekemisissä aitojen, tunteita omaavien ihmisten kanssa. Tuolla logiikalla saa siis puhua puutaheinää, suoranaisesti valehdella ja olla omaamatta minkäänlaisia sivistyneitä käytöstapoja eli viis siitä miltä se mahdollisesti toisesta saattaa tuntua (tai tuntuisi jos sattuisi omalle kohdalle lähes jatkuvasti) vain omaa napaa tuijottaen, koska on esim. tylsää ja haluaa pitää "vähän hauskaa"? Olen kyllä koko ajan enemmän ja enemmän tietoinen tästä globaalista, ajan hengen mukaisesta dekadenssista mikä valtaa enemmän ja enemmän jalansijaa kaikkialle elämänosa-alueille. Osa meistä vaan ei koe sitä "hauskanpidon tarvetta" vaan koemme asiat vähän "korkeammalla energialla" missä ollaan vielä kanssaihmisiä kohtaan mahdollisimman asiallisia ja otetaan toisenkin mahdolliset tunteet parhaamme mukaan huomioon, menettävättä kuitenkaan "selkärankaa". Ja ei tämä ei nyt tarkoita, että esim. pakkien saaminen on pahasta ja ei ok eli sitä en tarkoita. Sitä syttyy kenestä syttyy ja niinhän se vaan menee. Lueppa uudelleen oikein ajatuksella minkälaisesta käyttäytymisestä täällä nyt suurin osa kuitenkin (asiallisesti) puhuu ja mitä on kokenut, ok? Mikäli et edelleen huomaa mitään parannettavaa kenenkään mahdollisissa käytösmalleissa niin sitten ei auta muuta kuin todeta, että olemme eri "aaltopituudella" ja toivottavasti edes olemme samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä.
Lisäyksenä toki sanoisin omalta kohdaltani ainakin, että minusta et misogyniaa oikein löydä suurennuslasillakaan (vaikka moista mustaa huumoria tykkäänkin sopivasti viljellä) vaan pikemminkin luontainen taipumukseni on (valitettavasti edelleen) lähes täysin päinvastainen ja sen vuoksi myöskin Tinder ympäristönä on "myrkyllinen, koska olen selvästikin niitä harvoja, lähes sukupuuton partaalla olevia (ainakin Tinderissä) jotka ovat suurella tunteella, aidosti sekä hyvin käytöstavoin etsimässä elämänkumppania ja ne harvat vielä jotka moista ymmärtävät toivottavasti tulkoot joku kaunis päivä livenäkin vastaan, kiitos. Henkiset arvot ovat selväskikin aivan liian aliarvostettuja vielä nykyään.
Pyrin myöskin välttämään minkäänlaista yleistämistä, mutta joitain johtopäätöksiä sitä vaan on tehtävä mikäli omalla kohdalla tietyn toimintamallit toistuvat ja toistuvat sekä muutkin sanovat (ja tietyt "tutkimimukset/testit") sitä samaa niin pakko sitä jossain vaiheessa on sanottava jotain "yleiseksi" tai mahdollisesti jopa "tilastolliseksi faktaksi".
Olet kuitenkin siinä mielessä oikeassa eli, koska alan pikku hiljaa ottamaan Tinderin liian tosissaan nyt kun aikaa on jo kulunut näinkin paljon niin on aika pitää kohtapuoliin se paussi ja nollata vähän pääkoppaa. Työskentelen samalla kuitenkin tietoisesti sitä kohti etten ota koko sovellusta niin tosissaan sekä ilman odotuksia, mutta käytännössä se on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Tämmöistä tämä herkästi vaan on herkälle miehelle.
Kerron nyt myös tässä ihan mielenkiinnosta pienen tarinan tai kokemuksen omasta elämästä mitä tapahtui juuri viime toukokuun lopussa. Olin tulossa töistä skuutilla ~23.15 ja huomasin nopeasti kun ajoin alikultu tunnelin läpi, että tunnelin reunalla oli tosi huonossa kunnossa oleva nuorehko nainen. Jatkoin kuitenkin matkaani ~100m ja sitten pysähdyin, että ei hemmetti, nyt on kyllä mentävä katsomaan, että onko hänellä kaikki ok ja tarvitseeko hän apua. Käännyin takaisin ja kyykistyin hänen eteensä ja sanoin: Moikka, onko kaikki ok?. Heti huomasin, että hän oli todella humaltunut ja sai hän sen verran sanottua, että ei kaikki ole ihan jees, että kaverit hylkäsivät ja oon vähän turhan huonossa hapessa. Kysyin häneltä, että onko ketään jolleka voit tai voinko soittaa joka tulisi mahdollisesti hakemaan? Siinä vaiheessa hän ei en halua vielä mennä kotiin, että mennään sun luokse ja pidetään siellä jatkobileet ja vähän hauskaa samalla. Pienellä neuvottelulla hän nousi pystyyn ja oli hän kyllä aika huonossa hapessa ettei hän pysynyt kunnolla edes pystyssä. Samalla myös viiemeistäin havahduin, että hän oli itse asiassa hyvin kaunis nainen ja hänellä oli päällä sellainen nahkainen minihame ja toppi. Siinä hän alkoi vähän samalla vihjailemaan ja lähentelemään, että hei eiköhän tosiaan mennä sun luokse, samalla kun rupesi suutelemaan niskasta. Muutaman kerran yritin hänelle ehdottaa, että eikö olisi turvallisempaa, että veisin hänet kotiin selviämään. Hän ei halunnut joten ajattelin, että noh ollaanpa ainakin kokemusta rikkaampi ja lähettiin erittäin varovaisesti scuutilla 2 päällä meille minne oli matkaa vielä ~4km. Pysähdyttiin muutaman kerran ja juteltiin kaikenlaista. Ikää hänellä oli siis mm. 29. Päädyttiin kämpille loppujen lopuksi ja juteltiin siinä pari tuntia musiikkia semi hiljaisella voluumilla kunnes hän alkoi jälleen lähentelemään ja ehdottelemaan ja sen verran "lankesin", että suudeltiin kyllä sen muutaman kerran ja täytyy myöntää, että oli omalla tavallaan todella kiusallinen olo, mutta varmistui käytännössä itsestä myöskin se piirre mitä ajattelinkin omaavani ja se on se, etten ikinä halua käyttää hyväksi naista joka ei ole "täydessä ymmärryksessä" vaikka miten "jollain tasolla" haluaisin. Hän otti siinä samalla pikkupöksytkin pois ja sen verran "jälleen lankesin", että vilkasin jep on pikkupöksyt poissa ja voi hemmetti kun hänen pitää olla noin huonossa kunnossa, koska muuten olisin oikein mielelläni pelissä mukana ja voitaisiin pitää sitä hauskaa. Hän oli siis fyysesti TODELLA vetävä nainen kunnostaan huolimatta ja sen verran mitä juteltiin niin ihan mukavan oloinen muutenkin. Koin tilanteen sillein, että olisi täysin moraalitonta käyttää toista hyväksi, koska toinen on jo liian humalassa. Sanoin hänelle siinä vaiheessa, että hei en halua sua käyttää hyväksi ja eikö ole liian suuri riski, että kadut huomenna jos nyt tapahtuisi jotain "semmoista"? Hän sanoi, että älä murehdi ja, että pahempaakin on tapahtunut eli tule ja "anna mennä vaan". Sanoin, että sori en pysty tämmöisissä olosuhteissa eli miten olisi jos nähtäisiin vaikka joku päivä ja mahdollisesti pidetään sillloin hauskaa vaikka vähän oikein pidemmän kaavan kautta? Kehon kielestä heti huomasi, että oli pettynyt.. Noh vaihdetttin kuitenkin numerot ja hän oli edelleen sen verta huonossa hapessa ettei hän oikein saanut kirjoitettua kavereilleen, että voisiko tulla hakemaan. Autoin siinä häntä tekstaamaan kaverille ja sain hänen kaverinsa hakemaan minkä kerroin sitten hänellekin. Tässä vaiheessa hänelle tuli niin huono olo, että hän oksensikin pöntölle vähän ja samalla pidin hänen hiuksiaan. Siinä hän jopa yllätyksekseni sanoi, että miten sää oot noin mukava, että se on jopa vähän outoa. Vähän hämmennyin siitä lauseesta samalla kun mietin, että mitä hänelle on mahdollisesti joskus tapahtunut mikäli on pahempaakin tapahtunut kuin mahdollinen seksuaalinen hyväksikäyttö silloin kun ei ole edes kävelykunnossa enää? Vähän 04 jälkeen hänen kamunsa tuli hakemaan jolleka selitin vähän tapahtumia ja ettei mitään tapahtunut mikä voisi kaduttaa huomenna. Laittelin hänelle parin päivän päästä viestiä ja sovittiin tapaaminen. Kun päivä lähestyi, hän perui sen ja ehdotti toista kertaa viikon päästä johon sanoin ok, palataan silloin. Kun aika koitti niin taas hän perui ja halusi siirtää. Ja ei niin suurena yllätyksenä hän perui tämänkin jälleen johonka jouduin jo tokaisemaan, että voitaisiinko sopia seuraavasta vasta kun se näkeminen on vähän varmempaa? Eipä hänestä kuulunut enää mitään tämän jälkeen eli siinäkin olisin jotenkin toivonut, että hän olisi sanonut vain suoraan mikäli muutti mielensä siitä näkemisestä mikä oli ensimmäisen viestin aikaan hänen mielestään vielä oikein ok idea, mutta en tiedä miksi se on niin vaikeaa nykyihmisille vaan on helpompaa vaan täysin ignoorata kun kertoa suoraan asian todellisen laidan. Ja tosiaan viesteissä hän myönsi kuitenkin, ettei varmuudella paljoakaan kyllä muistanut.