Kertomastasi tulee sellainen vaikutelma, että sun viestintä saattaa olla liian asiapitoista ja vakavaa, joka ei sitten herätä toivottuja tunteita vastapuolessa. Yhdessäolon tulee nimittäin olla kevyttä ja hauskaa varsinkin deittailun alkuvaiheilla.
Heitetäänpä hypoteettiset esimerkit.
Tapaus 1:
Deittisi kertoo, että hänen autonsa on rikki.
Vastaat tähän todeten jotain tyyliin "onpas kurjaa / voinko olla avuksi / tarjoat jotain geneeristä ratkaisua ongelmaan". Tämä on sikäli ihan ok, mutta olet sitten vain kiva tyyppi.
Tapaus 2:
Deittisi kertoo, että hänen autonsa on rikki.
Otat katsekontaktin, voit myös osoittaa syyttävästi sormella pienen hymynkareen kera ja toteat seuraavaa: "hei, mä tiedän.. Se olit sinä. Juuri luin lehdestä, kuinka poliisi oli viime viikonloppuna joutunut jahtaamaan rattijuoppoa, joka lopulta ajoi kaverini postilaatikon nurin. Kai ne edes otti sulta kortin pois?!" Paljon on tietenkin kiinni kehonkielestä, rytmityksestä, äänenpainosta ja lopulta siitä, onko toinen samalla aallonpituudella huumorin osalta.
Flirttailu on läsnäoloa vaativaa peliä, jossa kommunikoidaan niin kehollisesti kuin myös sanallisesti. En lähtisi opettelemaan mitään pick-up -artistien valmiita repliikkejä, vaan löydä oma tyyli elää hetkessä ja yritä pitää hauskaa.
TEDx talk, The science of flirting:
Videolla Jean Smith puhuu flirttailun tunnusmerkeistä (huumori, avoin kehonkieli, kosketus, huomio, välimatka ja katsekontakti)
Suoraan sanottuna just toi on sitä paskaa, minkä takia deittailu on perseestä. Kun ei voi vaan olla oma itsensä ja antaa asioiden edetä omalla painollaan, vaan pitää "herätellä tunteita" yms ja vetää jotain roolia.