Nuoruuden poiggis pelasi vähintään 8h päivässä. Mitään kotitöitä tai oikeita töitä ei tehnyt. Kerran sairastuin influenssaan ja pyysin vesilasia, jota sainkin odottaa puolisen tuntia kun oli peli kesken. Ystäväni saapui siivoamaan ja tiskaamaan - ja oli se joka sen veden antoi.
Pelaaminen on itselle kynnyskysymys, koska trauma aktivoituu heti. Siksi valitsin kumppanin, joka ei pelaa ollenkaan. Toki hän käyttää aikaa kuntosalilla ja näprää autoja. Mutta ne ei aiheuta sitä syvältä kumpuavaa raivoa. Helpompi siis näin.
Usein niillä mitään ymmärtämättömillä naisilla on kokemus siitä peli-addiktista, jonka harrastus pyörittää koko suhdetta/perhettä.
Pelaaminen on itselle kynnyskysymys, koska trauma aktivoituu heti. Siksi valitsin kumppanin, joka ei pelaa ollenkaan. Toki hän käyttää aikaa kuntosalilla ja näprää autoja. Mutta ne ei aiheuta sitä syvältä kumpuavaa raivoa. Helpompi siis näin.
Usein niillä mitään ymmärtämättömillä naisilla on kokemus siitä peli-addiktista, jonka harrastus pyörittää koko suhdetta/perhettä.