Täällähän tulikin monta hyvää vastausta, jotka pisti ajattelemaan. Kiitokset vaan kaikille
Käytännössä aina mennään joko kävelylle tai kahville. Joskus molemmille, jos ne on luontevaa yhdistää. Jutellaan ihan perusjuttuja, kuten harrastuksista, töistä ja matkustelusta. Näiden lisäksi joidenkin kanssa myös vähän syvällisemmistä asioista, kuten perhesuhteista tai unelmista ja tavoitteista ylipäätään. Ei toki mitään kovin vakavaa keskustelua vielä tässä vaiheessa kuitenkaan. Välillä olen koittanut jotain vitsiä ja piikittelyä heittää väliin tunnelman pitämiseksi hyvänä, mutta aika varovaista läppää kumminkin, koska huumori jakaa vähän mielipiteitä ja sen voi tulkita väärinkin, jos ei tunne toista.
Mä en itse itseasiassa jaksaisi lähteä en kävelylle enkä kahville pönöttämään johonkin kliiniseen kahvilaan. Voi olla että tuossa on osa siitä miksi homma polkee paikoillaan. Jos käveleskely kuitenkin kiinnostaa niin niin mieti joku kiva paikka mihin pakkaat termariin kahvit mukaan ja jotain pikku evästä. Koko atmosfääri on heti toinen!
Ja toinen asia, älä ikinä aliarvioi huumoria! Sun pitää saada mimmi nauramaan ja viihtymään niin olet heti paljon lähempänä seuraavaa tapaamista.
Tunnelma on yleisesti sellainen aika perusrento, mutta ei erityisen hauska kuitenkaan. Introverttinä en osaa pitää tunnelmaa siellä todella iloisella ja energisellä alueella, kuten jotkut osaavat. Jos pitäisi jotenkin kuvailla tunnelmaa, niin varmaan aika samanlainen kuin mitä monet käyttää töissä eli heitetään läppää, mutta ollaan suht asiallisia. Tämä on varmaan yksi isoimmista ongelmistani, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa. En vaan pysty keksimään jotain hauskaa joka asiasta, enkä varsinkaan silloin kun vähän jännittää muutenkin uudessa seurassa. En kuitenkaan sentään istu jäykkänä tuppisuuna keksimättä mitään sanottavaa, vaan se on ennemminkin vaan sellaista "liian" asiallista juttua, mitä ylläpidän. Näin itse analysoiden siis.
Itsekin olen introvertti mutta valtaosin se juttu vaan luistaa vähintäänkin tarpeeksi. Ehkä siinä on se ettei pidä ns. kynttilää vakan alla vaan antaa palaa. Miksikään pelleksi ei tarvi ruveta mutta "työläppä"-taso ei melko varmuudella ole se mitä joku mimmi vapaa-aikanaan kaipaa, itse oli kerran juurikin kahvittelemassa moisen työläppä-daamin kanssa ja vielä sellaisessa tyhjänpäiväisen fiinissä kahvilassa. Ei mennyt jatkoon - ei vaan saatana napannut - minua siis. Eli hiiteen liika asiallisuus ja korrektius.
Tämäpä se juuri on, kun joillain onnistuu "kaikkien" kanssa ja minulla ei kenenkään, niin pakosti teen jotain perustavanlaatuisesti väärin, kun vaan keksisi mitä. Tai jätän tekemättä. Kaikki nyt ei tietenkään perustele mitenkään mikseivät halua nähdä toistamiseen, mutta kaikki ketkä ovat jonkin perustelun antaneet ovat aina kuvailleet minua mukavaksi ja hauskaksi eli ainakaan se ei ole ongelma. Liekö olen liiankin kaverillinen sitten ja pitäisi heittää jotain flirttiä enemmän. Siinä varmaan se toinen ongelma sitten, koska en osaa heittää mitään järkevää flirttiä kyllä ollenkaan.
Tän ei pitäisi olla ongelma, koska olen ihan perusnormaalin näköinen ja luonnekin on sieltä helpoimmasta päästä. Eli luulen kyllä, että omalla kohdalla se on nimenomaan ne jutut mistä homma jää kiinni. Toki jotkut nyt voi pettyä siihen ulkonäköön kumminkin ja ovat jotkut mun lyhyyden (176cm) sanoneet suoraankin olevan ongelma. Siksi lisäsinkin sen nyt jo profiiliin, niin eipä tarvitse näiden kanssa tuhlata aikaansa. Mulla on kumminkin ihan hyvät ja realistiset kuvat, joten ulkonäön ei pitäisi tulla yllätyksenä.
Tuossa juuri mainitsitkin asian mikä varmasti vaikuttaa siihen ettei jatkoa seuraa - liika kaverillisuus. Ei kannata myötäillä liikaa ja varoa sitä josko toinen ei ymmärrä jotain sanomaasi vaan sanot ja teet mitä sanot ja teet, olet oma itsesi. Huono flirtti antaa oudon kuvan ja sitä kannattaa kyllä välttää. Mieluummin oikeasti huomioit toista hivuttautumatta suoraan tossun alle, kuuntelet mitä hän sanoo, haastat mielipiteitä ja annat samaan aikaan jotain irti itsestäsi. Tuo on hyvä että kuvat ovat realistisia, samoin on itsellä. Ei todellakaan mitään muka-fiiniä kulissia vaan jokunen ihan vaan peruskuva eri tilanteista. Se joka kaipaa jotain näennäistä high lifea vaikka velkarahalla karsiutuu onneksi automaattisesti pois joukosta.
Voisihan sitä koittaa viestitellä vähän pidempäänkin, mutta olen kyllä huomannut, että viesteissä tulee kumminkin luoneeksi helposti väärnlaisen kuvan siitä toisesta ja sitten pettyy helpommin treffeillä kun odotukset ei täytykään. Joten koitan sopia treffit suht nopeasti edelleen.
Kyllä varmaan tämäkin, mutta kun itsellä 95% ei lähde toisille treffeille... Toki osan kohdalla voi ollakin vaan tyytyväinen, että pääsi tyhmästä nopeasti eroon.
Se miten kauan viestittelee on täysin tapauskohtaista. Yhden mimmin kanssa viestittelin kiireessä parin illan aikana jotain ja se ns. riitti, Hän ehdotti näkemistä ja ilta oli kiva. Tällä viikolla nähdään uudestaan. Jonkun kanssa vastaavasti ollaan viestitelty kuukausikin ja nähty ja sekin on hyvä, silloin itse nakeminen on jo hieman erilainen kun on ehtinyt jutella enemmän. En pidä kumpaakaan tapaa lähtökohtaisesti vääränä.
Ei ollut jokainen sellaisia, joiden kanssa olisin halunnutkaan jatkaa. Mutta aika moni kumminkin, koska aika tiukka esikarsinta on kumminkin tullut tehtyä jo profiileita selatessa ja viestitellessä. Joten ne täysin epäsopivat jää pois jo ennen niitä treffejäkään. Oma rimani on siinä mielessä aika korkeallakin, että haluan toisen olevan melko urheilullinen, jotta voidaan tehdä kaikkea yhdessä, korkeakoulun käynyt, jotta voidaan jutella muustakin kuin säästä ja naamankin pitäisi miellyttää edes jollakin tasolla. Itse siis tykkään liikkua tosi paljon ja toinen viihtyy vaan sohvalla, niin eipä jää hirveästi yhteisiä harrastuksia telkkarin katsomisen ja pelaamisen lisäksi. Ja koulutus taas korreloi oman kokemukseni mukaan aika lailla yleisen elämänhallinnan ja fiksuuden kanssa, joten se on aika hyvä esikarsinta väline. Ammatilla itsellään ei ole minulle niin väliä, kunhan nainen on tyyväinen elämäänsä.
On minulla ollut treffejä niin arki-iltoina kun viikonloppu-päivinäkin, mutta aika kaveritasolle ne tuntuu silti jäävän. Eli varmaan juurikin tuo ihastuttaminen on minulla se ongelma, mutta kun ei osaa sille asialle oiken mitään tehdäkään. Kun ei ole luonnostaan naisten naurattaja, ei vaan edes keksi mistä lähtisi ongelmaa työstämään.
Korkeakoulusta on mainittava sen verran että se ei oikeasti ole näyttänyt korreloivan todellisuudessa juuri yhtään toimeentulon, fiksuuden, sosiaalisen älykkyyden, menestyksen tai minkään muunkaan kanssa. Siinä voisi olla yksi kohta mistä kannattaa kokeeksi tinkiä - saatat yllättyä. En nyt sano että pitää kaikkia Kelan rahoilla yh-farmia pyörittäviä siiderivalaita alkaa bongailemaan mutta sulla menee iso osa oikeasti hiton fiksuja ja kaikilla asteikoilla hyvin pärjääviä mimmejä ihan täysin ohi.
Ja kuten alussa jo sanoin, jätä se reippailuosuus hittoon tai jalosta sitä. Kutsu mimmi luoksesi kylään, kokkailkaa vaikka yhdessä jotain mistä molemmat pitävät tai kokeilkaa tehdä jotain evästä mitä kumpikaan ei osaa. Kokemukset yhdistää!
PS. Ja vielä palatakseni omaan kahviladeitti-kokemukseeni. En muista sanaakaan mitä siellä juteltiin. Mutta muistan monta äärettömän paljon mielenkiintoisempaa nyanssia tapaamisista missä pystyi vain olemaan kiireettä ja keskittymään toiseen.
Loppujen kanssa sit ei mua kiinnostanut. Että en nyt mielestäni ihan kauheasti ole valikoinut. Enemmin niin päin, että naiset valkkaa,ja mun kohdalla valkataankin, kun en oo sellanen perinteinen normaali edustusmies tai mitä hittoa naiset nyt etsiikään 
Voin kertoa että kuvailusi osuu hyvin kyllä kohdalle. Tuollainen perus "ikisinkku" joka tuskin ketään ikinä löytää. Harmillistakin, oikein mukava tapaus ja niin on muutama muukin näistä "ikisinkuista" joita tiedän. Ei vaan tosiaan parisuhteeseen tarkoitettu kun "kukaan ei kelpaa".
