Nettitreffit + Tinder

[Jurppii]

Tatuoinnit sama, jotenkin sellaisten naisihmisten elämä on niin erilaista, ketkä hommaa tatuointeja tai lävistyksiä. Ei oo oikein mitään juteltavaa heidän kanssaan. Pointtina siis on, että ei mun kannata väkisin ryhtyä leikkimään sellaisten asioiden kanssa, joista ei oo mitään käsitystä. Joskus vahingossa mätsäsin jonkun tatuoidun naisen kanssa, ja hän sanoi suoraan että ei yleensä tykkää mun näköisistä miehistä, mutta oli kulemma niin hauska profiili että tykkäsi silti. Olin että kiitos ja näkemiin.

Sori nyt mutta ei se tatuointi ole mikään maailmankatsomuksellinen asia. Niitä on hoitsuista tohtoreihin ja toimitusjohtajiin. Ja sitten on ihan ehtaa roskaa ilman tatuointeja. Tässä yritetään nyt vähän liikaa painolastia ladata asialle, joka on lopulta aika pieni.

Kuulostaa vaan joko joltain äärikonservatiiviselta maailmankatsomukselta tai sitten semiautistiselta "ei siellä ollut ketään kunnon naisia, kaikilla tatuointi tai lemmikki" läppää. Miten voi kuvitella tulevansa toimeen naisen kanssa jos epäilee ettei selviä koirasta tai kissasta?

 

[salamoi]

Minulla oli pituus profiilissa ja kaikki muutkin tiedot eikä seurasta tosiaan koskaan ollut pulaa. Lähes kaikkien kanssa tapasin useammin kuin kerran ja parhaimmillaan joka päivä sai olla eri henkilön kanssa ulkona.

Tinder on pirun kätevä sovellus koska mitenkään muuten et pysty tapamaan niin montaa ihmistä lyhyessä ajassa ja nopeimmillan olin alle puolessa tunnissa treffeillä ja sitäkin daamia tapailin yli 6kk.

Kuten tästäkin ketjusta on lukenut niin on niitä ketkä sovellusta kehuu, kuten itse ja sitten on niitä jotka haukkuu koska seuraa ei löydy tai niitä ketkä ei löydä sitä juuri oikeaa. Se että ei löydä sitä seuraa tai juuri oikeaa jostain sovelluksesta ei ole sen sovelluksen vika eikä tee siitä huonoa, syy löytyy peilistä kun sitä katsoo.

Vaikket minulle vastannutkaan, niin kommentoin silti tuohon pituusasiaan. Itsellä sitä ei lukenut, koska olen aika normipituinen 176cm eli sillä ei ainakaan voi erottautua positiivisesti. Jotkut sitä kuitenkin kysyi ja nämä kysyjät oli monesti itse niitä yli 170cm pitkiä, joille pituus oli tärkeämpi asia. Tämä nyt on kuuminkin asia, jolle ei mitään itse voi.

Nämä ne on jänniä tarinoita aina, että seuraa löytyy vaikka joka päivälle ja treffeille pääsee puolessa tunnissa. Olisi jännä joskus nähdä millainen profiili näillä on ja myöskin minkälaiset naiset näihin vastailee.

Tuo on luonnollisesti totta, että turha sitä sovellusta on syyttää seuranpuutteesta. Yhtälailla toiset saa baarista seuraa joka ilta ja toiset ei koskaan. Peiliin katsominen auttaa tiettyyn pisteeseen, mutta myös juttelu toisten kanssa voi olla avartavaa, jotta osaisi korjata niitä omia ongelmakohtiaan.

Mä en myöskään ymmärrä näitä ei saa olla tatuointia, jos sen yksi tai kaksi tatuointia saa normaalilla vaatteella piiloon ei se voi olla liian iso tai mitenkään huomiota herättävä. Koko vartalo tatuoinnit ei kyllä itseäkään kiinnosta ja naama tatuointi on ihan ehdoton nou nou, mutta muuten en näe mitään syytä miksi ei.

Jep, samaa mieltä ettei pienet tatuoinnit haittaa, mutta mitään koko selän ja/tai käsivarren tatuointia en ihan sulata.

 

[Dr. Who]

Niin, jännä se on miten maailmassa on erilaisia ihmisiä Mulle esim. on tietokonepelit itsestäänselvyys, sit kun löytäis naisen joka on ollut aina tietokoneiden kanssa tekemissä.. heh juuei. Aina ollut koneita ja aina tulee olemaan.

Mulle on ihan sama haluaako ne naiset lapsia tai onko niillä lapsia. Mulla ei oo eikä niitä tuu, enkä halua lasten kanssa olla tekemisissä. Se tarkoittaa myös sitä, että saa ilman naistakin olla, mut se on sit sellaista.

On mullekin tietokoneet itsestäänselvyys ja nytkin on 3k€ tietokone jolla kyllä pelaan hävyttömän vähän, mutta pelailen silti, mutta ymmärrät varmaan tuon yhtälön, lapseton nainen jolla ei lemmikkejä ja tykkää tietokoneista on 1 tuhannesta

Ajattelen asian niin että kannattaa miettiä kumpi on parempi itselle, lapsettomuus ja yksin, vai lapset ja parisuhde?

 

[Ihmemies]

Kuulostaa vaan joko joltain äärikonservatiiviselta maailmankatsomukselta tai sitten semiautistiselta "ei siellä ollut ketään kunnon naisia, kaikilla tatuointi tai lemmikki" läppää. Miten voi kuvitella tulevansa toimeen naisen kanssa jos epäilee ettei selviä koirasta tai kissasta?

Jaa-a. Eipä ole kokemusta naisten kanssa toimeen tulemisesta (yksiä treffejä pidempään) sen enempää kuin koirien tai kissojenkaan. Semiautistinen ja äärikonservatiivinen pitävätkin varmasti paikkansa.

En mä etsi naista joka tykkää tietokoneista, lähinnä vaan yritin sitä sanoa, että mun mielestä on yhtä älytöntä edellyttää mieheltä jotain lemmikeistä tykkäämistä, sama kun mies edellyttäis että nainen tykkäis tietokoneista. Vai onko se lemmikeistä tykkääminen sit jotenkin "normaalimpaa" joten niistä kuuluu tykätä, tietokoneet taas iljettäviä nörttihommia joiden kanssa ei parane olla tekemississä?

 

[Dr. Who]

Vaikket minulle vastannutkaan, niin kommentoin silti tuohon pituusasiaan. Itsellä sitä ei lukenut, koska olen aika normipituinen 176cm eli sillä ei ainakaan voi erottautua positiivisesti. Jotkut sitä kuitenkin kysyi ja nämä kysyjät oli monesti itse niitä yli 170cm pitkiä, joille pituus oli tärkeämpi asia. Tämä nyt on kuuminkin asia, jolle ei mitään itse voi.

Nämä ne on jänniä tarinoita aina, että seuraa löytyy vaikka joka päivälle ja treffeille pääsee puolessa tunnissa. Olisi jännä joskus nähdä millainen profiili näillä on ja myöskin minkälaiset naiset näihin vastailee.

Tuo on luonnollisesti totta, että turha sitä sovellusta on syyttää seuranpuutteesta. Yhtälailla toiset saa baarista seuraa joka ilta ja toiset ei koskaan. Peiliin katsominen auttaa tiettyyn pisteeseen, mutta myös juttelu toisten kanssa voi olla avartavaa, jotta osaisi korjata niitä omia ongelmakohtiaan.

Jep, samaa mieltä ettei pienet tatuoinnit haittaa, mutta mitään koko selän ja/tai käsivarren tatuointia en ihan sulata.

Tämä kenen mielestä olin liian lyhyt oli itse varmaan 160 sulka päässä (tapasin häntä siis kolme kertaa), toki en mä siitä katkera ollut vaikka en hänen kriteeriin sopinut.

Tämä kenet näin puolen tunnin päästä oli ihan normaali 33v insinööri nainen, tapailin häntä vielä yli 6kk ja hauskaa aikaa oli ja mahtavaa seksiä, mutta työkuviot vei häntä koko ajan ja lähti sitten ulkomaille töihin, mutta on ainoa ihminen tinderistä kenen kanssa olen vieläkin kaveri ja kun on taas suomessa niin käydään usein lounaalla kun samoilla nurkilla pyöritään töiden parissa ja suhde siis täysin kaverellinen ja hän seurustelee itsekkin.

Peiliin katsomisella tarkoitan juuri sitä että ei kannata olla liian vaativa, tylsää olla yksin, jos elämä on kivaa niin miksi ei jakaa sitä jonkun kanssa?

 

[?..]

Itse ihmettelen näitä joille toisen oaapuolen pituus on tärkeä tai kriittinen tekijä. Itse en ole koskaan huomannut ajattelevani omaani tai kumppanin pituutta. Jos naama miellyttää niin mitä väliä pituudella?

 

[Ihmemies]

Onhan se vähän epäkäytännöllistä, jos pituusero on kovin suuri. Itse olen 200cm joten 170cm+ on jees. Ylettyy paremmin suutelemaan jne. ja sängyssäkin on helpompaa, kun pituusero ei oo 50cm.

 

[Gilden]

Sori nyt mutta ei se tatuointi ole mikään maailmankatsomuksellinen asia. Niitä on hoitsuista tohtoreihin ja toimitusjohtajiin. Ja sitten on ihan ehtaa roskaa ilman tatuointeja. Tässä yritetään nyt vähän liikaa painolastia ladata asialle, joka on lopulta aika pieni.

Ei ole maailmankatsomuksellinen asia, mutta on hyvin visuaalinen asia ja on monen miehen mielestä naisen ulkonäköä erittäin paljon huonontava tekijä. Omasta mielestä kaunis ja puhdas naisen iho on itsessään hieno taideteos joka tatuointimusteella töhrittynä menee yksinkertaisesti "pilalle". Tästä syystä tatuoimattomat naiset pääsevätkin treffeille kanssani huomattavasti helpommin.

 

[Jurppii]

Ei ole maailmankatsomuksellinen asia, mutta on hyvin visuaalinen asia ja on monen miehen mielestä naisen ulkonäköä erittäin paljon huonontava tekijä. Omasta mielestä kaunis ja puhdas naisen iho on itsessään hieno taideteos joka tatuointimusteella töhrittynä menee yksinkertaisesti "pilalle". Tästä syystä tatuoimattomat naiset pääsevätkin treffeille kanssani huomattavasti helpommin.

Sulla on varaa valita. Beggars can't be choosers.

 

[Garmund]

Sulla on varaa valita. Beggars can't be choosers.

Samasta aiheesta kanssa meinasin kirjoittaa, ei voinut reilu 170 cm pitkänä miehenä ihan mahdotonta esikarsintaa tehdä + eikä varmaan profiilin kuvatkaan jne ollut parhaita mahdollisia.

Näköjään taitaa miehenäkin ihan hyvin pystyä kun on pituutta ja kai sentään vaatii muutenkin hyvän profiilin kuvineen.

Itellä oli aikanaan tinderin käyttöä aloittaessa ongelmana ettei ollut varmaan yhtä enempää alle kolme vuotta vanhaa kuvaa itsestäni ja ainoa tuorekaan ei sopinut ensimmäiseksi/ainoaksi kuvaksi. Ei itteä eikä kavereita voinut vähempää kiinostaa toistemme/ittemme kuvaaminen, mieluummin (jos edes kuvia otti) kuvasi sitä mitä oli tekemässä. Piti sitten ihan tietentahtoen ottaa/otattaa kuvia tinderiä varten

 

[Jurppii]

Jaa-a. Eipä ole kokemusta naisten kanssa toimeen tulemisesta (yksiä treffejä pidempään) sen enempää kuin koirien tai kissojenkaan. Semiautistinen ja äärikonservatiivinen pitävätkin varmasti paikkansa.

En mä etsi naista joka tykkää tietokoneista, lähinnä vaan yritin sitä sanoa, että mun mielestä on yhtä älytöntä edellyttää mieheltä jotain lemmikeistä tykkäämistä, sama kun mies edellyttäis että nainen tykkäis tietokoneista. Vai onko se lemmikeistä tykkääminen sit jotenkin "normaalimpaa" joten niistä kuuluu tykätä, tietokoneet taas iljettäviä nörttihommia joiden kanssa ei parane olla tekemississä?

No suoraan sanoen, noista lähtökohdista on aika turha alkaa sitä menestystään koiraan tai kissaan kampittamaan. Tai vaikka joku tatskakin jossain vaatteiden alla olisi. Jos kertomasti mukaan et edes eläintä ole koskettanut sitten lapsuuden niin en lähtisi siitä, että ne on sulle joku ongelma koska ne luultavasti ei ole. Suurin osa ihmisistä pitää kissoja ja koiria ihan ok juttuna ja normaalina osana elämää. Noista rakentaa helposti itselleen täydellisen umpisolmun kaikkine rajoituksineen ja vaatimuksineen ja mitä pitempään aikaa kuluu, sitä vaikeampi sitä on avata. Ennen kuin huomaatkaan, etsit nelikymppisenä hoikkaa, nättiä ja turmeltumatonta, neitseellistä naista harrastamaan kanssasi villiä seksiä (aiempi kokemus ei toivottavaa) ja tietokoneita...

Ja ei, tietokoneista ei ihmiset lähtökohtaisesti "tykkää". Kyllä naisetkin saattaa pelata mutta joku raudan räplääminen on aika harvinainen harrastus naisten keskuudessa eikä sitä parinhakua muutenkaan sen varaan kannata rakentaa, että toinen harrastaa just samoja. Mitäs jos se tykkää lukea runoja ja sä et? No sitten se lukee runoja sillä välin kun sä räpläät atk:ta.

 

[Ihmemies]

Kaikista helpointa on olla yksin. Olinkin pitkään, mut se kävi tylsäksi. Sen jälkeen sekoilin 8v tinderissä, ja ei tässä nyt ihan kauheasti jäänyt käteen, 0 suhdetta ja ei kyllä mitään kavereitakaan. Ehkei kaikkia vaan oo tarkoitettukaan pariutumaan. Noh ehkä tänä vuonna taas saa tsägällä seksiä jostain, niin on kiintiö täynnä.

Itse en näe mitään kummallista siinä, että vaatimukset kiristyy ajan kanssa. Eikös ne useimmilla ihmisillä niin tee? Ei kai muuten sinkkuja riittäisi niin paljoa Suomessakin? Yksin asuminen on ollut suosituinta jo 90-luvun puolivälistä lähtien.

 

[kibe]

Kaikista helpointa on olla yksin. Olinkin pitkään, mut se kävi tylsäksi. Sen jälkeen sekoilin 8v tinderissä, ja ei tässä nyt ihan kauheasti jäänyt käteen, 0 suhdetta ja ei kyllä mitään kavereitakaan. Ehkei kaikkia vaan oo tarkoitettukaan pariutumaan.

Sitä pitää joko tiputtaa omia kriteereitään tai tehdä jotain oman arvon nostamiseksi. Tai vaihtaa eri kanaviin. Joku helposti kiusaantuva ja hitaasti lämpenevä ei varmaan koskaan tule pärjäämään tinderissä, siinä missä naisia naurattavalla jäbyllä ei liene ikinä ongelmia löytää vaihtoehtoja. Vaikka se raadollista onkin, niin pariutuminen on aina ollut jonkinlaista kaupankäyntiä. Jos itsellä ei ole mitään tarjota, ei vaihdossa saa mitään tai korkeintaan samanlaista kirppiskamaa, mielikuvia käyttäen.

 

[Ihmemies]

Niin, tiedän. Tämän enempää ei kiinnosta asian eteen tehdä. Jos siinä vastakkaisessa sukupuolessa olisi jotain niin erityisen kiinnostavaa, niin kai sitä sitten jaksaisi nähdä enemmän vaivaa asian eteen? Itse en valitettavasti koskaan ole ymmärtänyt, mikä naisissa on niin ihmeellistä, että erityisesti pitäisi nähdä vaivaa heidän huomionsa eteen. Varmaan niillä miehillä, jotka ymmärtävät, on helpompaa. Mulle "itsensä parantaminen" vain sen vuoksi että nostaisi omaa "markkina-arvoaan" naisten silmissä on sellainen asia, joka ei vaan kiinnosta.

Jonkin hienon auton eteen vaivan näkeminen on sitten taas ihan eri asia... sen kyllä ymmärrän!

 

[Jurppii]

Mulle "itsensä parantaminen" vain sen vuoksi että nostaisi omaa "markkina-arvoaan" naisten silmissä on sellainen asia, joka ei vaan kiinnosta.

Jonkin hienon auton eteen vaivan näkeminen on sitten taas ihan eri asia... sen kyllä ymmärrän!

Yleensä kun miehellä on jotain intohimoja ja haaveita ja hän tekee niiden eteen työtä, kasvattaa hän samalla myös sitä markkina-arvoaan. Pahimpia on ne tyypit, joita ei mikään kiinnosta eikä mitään tee dataamisen lisäksi.

 

[Kahlua]

Tatuoinnit sama, jotenkin sellaisten naisihmisten elämä on niin erilaista, ketkä hommaa tatuointeja tai lävistyksiä. Ei oo oikein mitään juteltavaa heidän kanssaan. Pointtina siis on, että ei mun kannata väkisin ryhtyä leikkimään sellaisten asioiden kanssa, joista ei oo mitään käsitystä. Joskus vahingossa mätsäsin jonkun tatuoidun naisen kanssa, ja hän sanoi suoraan että ei yleensä tykkää mun näköisistä miehistä, mutta oli kulemma niin hauska profiili että tykkäsi silti. Olin että kiitos ja näkemiin.

Samaa mieltä, kyllä ne tatuoinnit vain kertoo henkilöstä paljon ja omasta mielestä ne on hyvin vastenmielisiä. Kertoo melkoisesta harkintakyvyn puutteesta jos on jotain leimoja mennyt ottamaan. Valtaosa niitä katuu sitten myöhemmin ja poistattaa niitä. Monet julkisuuden henkilöt ovat niitä myös poistattaneet:

Janni Hussi haluaa eroon tatuoinnistaan – kuva poistetaan leikkaamalla ihosta palasia: ”Olisi pitänyt kuunnella äitiä”

Janni Hussin käsivartta on koristanut tekstiä ja tribaalikuvioita sisältävä tatuointi, mutta nainen on poistattanut sitä viime syksystä lähtien.

www.is.fi

 

[Kahlua]

Kaikista helpointa on olla yksin. Olinkin pitkään, mut se kävi tylsäksi. Sen jälkeen sekoilin 8v tinderissä, ja ei tässä nyt ihan kauheasti jäänyt käteen, 0 suhdetta ja ei kyllä mitään kavereitakaan. Ehkei kaikkia vaan oo tarkoitettukaan pariutumaan. Noh ehkä tänä vuonna taas saa tsägällä seksiä jostain, niin on kiintiö täynnä.

Itse en näe mitään kummallista siinä, että vaatimukset kiristyy ajan kanssa. Eikös ne useimmilla ihmisillä niin tee? Ei kai muuten sinkkuja riittäisi niin paljoa Suomessakin? Yksin asuminen on ollut suosituinta jo 90-luvun puolivälistä lähtien.

Se on juuri noin, mitä enemmän ikää tulee ja ihminen viisastuu, niin ajattelu muuttuu. Yhä useampi viihtyy yksin ja esim. vapaaehtoinen lapsettomuus on yhä suositumpaa.

Kyseinen sovellus nyt on enemmän nuorille massoille suunnattu, on myös isoja eroja eri maiden välillä. Aikuisempaa seuraa on esim. Venäjällä tai Baltiassa. Tai jos Aasiassa matkailet, niin kannattaa kokeilla.

 

[JaySon]

Täällähän tulikin monta hyvää vastausta, jotka pisti ajattelemaan. Kiitokset vaan kaikille

Käytännössä aina mennään joko kävelylle tai kahville. Joskus molemmille, jos ne on luontevaa yhdistää. Jutellaan ihan perusjuttuja, kuten harrastuksista, töistä ja matkustelusta. Näiden lisäksi joidenkin kanssa myös vähän syvällisemmistä asioista, kuten perhesuhteista tai unelmista ja tavoitteista ylipäätään. Ei toki mitään kovin vakavaa keskustelua vielä tässä vaiheessa kuitenkaan. Välillä olen koittanut jotain vitsiä ja piikittelyä heittää väliin tunnelman pitämiseksi hyvänä, mutta aika varovaista läppää kumminkin, koska huumori jakaa vähän mielipiteitä ja sen voi tulkita väärinkin, jos ei tunne toista.

Mä en itse itseasiassa jaksaisi lähteä en kävelylle enkä kahville pönöttämään johonkin kliiniseen kahvilaan. Voi olla että tuossa on osa siitä miksi homma polkee paikoillaan. Jos käveleskely kuitenkin kiinnostaa niin niin mieti joku kiva paikka mihin pakkaat termariin kahvit mukaan ja jotain pikku evästä. Koko atmosfääri on heti toinen! Ja toinen asia, älä ikinä aliarvioi huumoria! Sun pitää saada mimmi nauramaan ja viihtymään niin olet heti paljon lähempänä seuraavaa tapaamista.

Tunnelma on yleisesti sellainen aika perusrento, mutta ei erityisen hauska kuitenkaan. Introverttinä en osaa pitää tunnelmaa siellä todella iloisella ja energisellä alueella, kuten jotkut osaavat. Jos pitäisi jotenkin kuvailla tunnelmaa, niin varmaan aika samanlainen kuin mitä monet käyttää töissä eli heitetään läppää, mutta ollaan suht asiallisia. Tämä on varmaan yksi isoimmista ongelmistani, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa. En vaan pysty keksimään jotain hauskaa joka asiasta, enkä varsinkaan silloin kun vähän jännittää muutenkin uudessa seurassa. En kuitenkaan sentään istu jäykkänä tuppisuuna keksimättä mitään sanottavaa, vaan se on ennemminkin vaan sellaista "liian" asiallista juttua, mitä ylläpidän. Näin itse analysoiden siis.

Itsekin olen introvertti mutta valtaosin se juttu vaan luistaa vähintäänkin tarpeeksi. Ehkä siinä on se ettei pidä ns. kynttilää vakan alla vaan antaa palaa. Miksikään pelleksi ei tarvi ruveta mutta "työläppä"-taso ei melko varmuudella ole se mitä joku mimmi vapaa-aikanaan kaipaa, itse oli kerran juurikin kahvittelemassa moisen työläppä-daamin kanssa ja vielä sellaisessa tyhjänpäiväisen fiinissä kahvilassa. Ei mennyt jatkoon - ei vaan saatana napannut - minua siis. Eli hiiteen liika asiallisuus ja korrektius.

Tämäpä se juuri on, kun joillain onnistuu "kaikkien" kanssa ja minulla ei kenenkään, niin pakosti teen jotain perustavanlaatuisesti väärin, kun vaan keksisi mitä. Tai jätän tekemättä. Kaikki nyt ei tietenkään perustele mitenkään mikseivät halua nähdä toistamiseen, mutta kaikki ketkä ovat jonkin perustelun antaneet ovat aina kuvailleet minua mukavaksi ja hauskaksi eli ainakaan se ei ole ongelma. Liekö olen liiankin kaverillinen sitten ja pitäisi heittää jotain flirttiä enemmän. Siinä varmaan se toinen ongelma sitten, koska en osaa heittää mitään järkevää flirttiä kyllä ollenkaan.

Tän ei pitäisi olla ongelma, koska olen ihan perusnormaalin näköinen ja luonnekin on sieltä helpoimmasta päästä. Eli luulen kyllä, että omalla kohdalla se on nimenomaan ne jutut mistä homma jää kiinni. Toki jotkut nyt voi pettyä siihen ulkonäköön kumminkin ja ovat jotkut mun lyhyyden (176cm) sanoneet suoraankin olevan ongelma. Siksi lisäsinkin sen nyt jo profiiliin, niin eipä tarvitse näiden kanssa tuhlata aikaansa. Mulla on kumminkin ihan hyvät ja realistiset kuvat, joten ulkonäön ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Tuossa juuri mainitsitkin asian mikä varmasti vaikuttaa siihen ettei jatkoa seuraa - liika kaverillisuus. Ei kannata myötäillä liikaa ja varoa sitä josko toinen ei ymmärrä jotain sanomaasi vaan sanot ja teet mitä sanot ja teet, olet oma itsesi. Huono flirtti antaa oudon kuvan ja sitä kannattaa kyllä välttää. Mieluummin oikeasti huomioit toista hivuttautumatta suoraan tossun alle, kuuntelet mitä hän sanoo, haastat mielipiteitä ja annat samaan aikaan jotain irti itsestäsi. Tuo on hyvä että kuvat ovat realistisia, samoin on itsellä. Ei todellakaan mitään muka-fiiniä kulissia vaan jokunen ihan vaan peruskuva eri tilanteista. Se joka kaipaa jotain näennäistä high lifea vaikka velkarahalla karsiutuu onneksi automaattisesti pois joukosta.

Voisihan sitä koittaa viestitellä vähän pidempäänkin, mutta olen kyllä huomannut, että viesteissä tulee kumminkin luoneeksi helposti väärnlaisen kuvan siitä toisesta ja sitten pettyy helpommin treffeillä kun odotukset ei täytykään. Joten koitan sopia treffit suht nopeasti edelleen.

Kyllä varmaan tämäkin, mutta kun itsellä 95% ei lähde toisille treffeille... Toki osan kohdalla voi ollakin vaan tyytyväinen, että pääsi tyhmästä nopeasti eroon.

Se miten kauan viestittelee on täysin tapauskohtaista. Yhden mimmin kanssa viestittelin kiireessä parin illan aikana jotain ja se ns. riitti, Hän ehdotti näkemistä ja ilta oli kiva. Tällä viikolla nähdään uudestaan. Jonkun kanssa vastaavasti ollaan viestitelty kuukausikin ja nähty ja sekin on hyvä, silloin itse nakeminen on jo hieman erilainen kun on ehtinyt jutella enemmän. En pidä kumpaakaan tapaa lähtökohtaisesti vääränä.

Ei ollut jokainen sellaisia, joiden kanssa olisin halunnutkaan jatkaa. Mutta aika moni kumminkin, koska aika tiukka esikarsinta on kumminkin tullut tehtyä jo profiileita selatessa ja viestitellessä. Joten ne täysin epäsopivat jää pois jo ennen niitä treffejäkään. Oma rimani on siinä mielessä aika korkeallakin, että haluan toisen olevan melko urheilullinen, jotta voidaan tehdä kaikkea yhdessä, korkeakoulun käynyt, jotta voidaan jutella muustakin kuin säästä ja naamankin pitäisi miellyttää edes jollakin tasolla. Itse siis tykkään liikkua tosi paljon ja toinen viihtyy vaan sohvalla, niin eipä jää hirveästi yhteisiä harrastuksia telkkarin katsomisen ja pelaamisen lisäksi. Ja koulutus taas korreloi oman kokemukseni mukaan aika lailla yleisen elämänhallinnan ja fiksuuden kanssa, joten se on aika hyvä esikarsinta väline. Ammatilla itsellään ei ole minulle niin väliä, kunhan nainen on tyyväinen elämäänsä.

On minulla ollut treffejä niin arki-iltoina kun viikonloppu-päivinäkin, mutta aika kaveritasolle ne tuntuu silti jäävän. Eli varmaan juurikin tuo ihastuttaminen on minulla se ongelma, mutta kun ei osaa sille asialle oiken mitään tehdäkään. Kun ei ole luonnostaan naisten naurattaja, ei vaan edes keksi mistä lähtisi ongelmaa työstämään.

Korkeakoulusta on mainittava sen verran että se ei oikeasti ole näyttänyt korreloivan todellisuudessa juuri yhtään toimeentulon, fiksuuden, sosiaalisen älykkyyden, menestyksen tai minkään muunkaan kanssa. Siinä voisi olla yksi kohta mistä kannattaa kokeeksi tinkiä - saatat yllättyä. En nyt sano että pitää kaikkia Kelan rahoilla yh-farmia pyörittäviä siiderivalaita alkaa bongailemaan mutta sulla menee iso osa oikeasti hiton fiksuja ja kaikilla asteikoilla hyvin pärjääviä mimmejä ihan täysin ohi.

Ja kuten alussa jo sanoin, jätä se reippailuosuus hittoon tai jalosta sitä. Kutsu mimmi luoksesi kylään, kokkailkaa vaikka yhdessä jotain mistä molemmat pitävät tai kokeilkaa tehdä jotain evästä mitä kumpikaan ei osaa. Kokemukset yhdistää!

PS. Ja vielä palatakseni omaan kahviladeitti-kokemukseeni. En muista sanaakaan mitä siellä juteltiin. Mutta muistan monta äärettömän paljon mielenkiintoisempaa nyanssia tapaamisista missä pystyi vain olemaan kiireettä ja keskittymään toiseen.

 

[?..]

Ulkona kävely käsi kädessä vaikka pienessä lumisateessahan on erittäin mukavaa. Paljon kivempi kuin pönöttää jossain paikallaan. Siinä muutenkin paljon vapautuneempi ja samalla voi nauttia raikkaasta ilmasta ja hapesta.

 

[Jurppii]

Yhdetkään kahviladeitit ei meikäläisellä koskaan johtanut mihinkään. Baarideiteistä joku 50%. Mä en ylipäänsä jaksais lähteä jos on kiire johonkin ja käydään vaan potkimassa renkaat. On jätettävä aikaa ja mahdollisuus hommalle kehittyä, ainakin jos on tällainen hidas kiinnostuja/ihastuja kuten minä.

 

[taski]

Mä oon aina niin nälkäinen että menin aina treffeille raflaan ja söin mahdollisimman ahneesti.

 

[Sko75]

Kävin ihan mielenkiinnosta melkein 10v nuoremman, todella kauniin naisen kanssa treffeillä. En oikein odottanut mitään ja; "Ei oikein ole kemiaa". Kehuin pakkien päälle, että on todella hyvän näköinen yms. Viestiteltiin vielä ja annoin tsemppausta ja kehuin lisää. Viikon hiljaisuuden jälkeen; "on vähän miettinyt ja olen niin mukava". Nyt nähty sitten melkein aina kun on voinut. Kehukaa niitä naisia. Joka kerta. Kyllä ne sen ansaitsee! Tietty jos vielä tarkoittaa mitä sanoo, niin se saattaa auttaa myös. edit: ja itse olen kohtalaisen introvertti ja kohtalaisen lyhyt

 

[PieniLäski]

Mua ihmetyttää suuresti kuinka täällä puolustetaan eläimiä näin kovasti. Itse olen viime vuodet matkustellut 4-6 kertaa vuodessa ulkomailla ja toivon pystyväni tehdä sitä myös naisystäväni kanssa. Eläimen mukana pitäminen reissussa on A) Kallista B) lisää vaivannäköä, eikä asioita voi tehdä spontaanisti

Muutenkin eläimen pitäminen ei ole mitään halpaa puuhaa. Miksi se on niin ihmeellistä, jos joku ei tykkää eläimistä tai ei sellaista halua? Mä käytän rahani mieluummin johonkin muuhun..

 

[Dr. Who]

Mua ihmetyttää suuresti kuinka täällä puolustetaan eläimiä näin kovasti. Itse olen viime vuodet matkustellut 4-6 kertaa vuodessa ulkomailla ja toivon pystyväni tehdä sitä myös naisystäväni kanssa. Eläimen mukana pitäminen reissussa on A) Kallista B) lisää vaivannäköä, eikä asioita voi tehdä spontaanisti

Muutenkin eläimen pitäminen ei ole mitään halpaa puuhaa. Miksi se on niin ihmeellistä, jos joku ei tykkää eläimistä tai ei sellaista halua? Mä käytän rahani mieluummin johonkin muuhun..

Onhan se tietenkin kauheaa jos joutuu oikeasti huolehtimaan jostain elävästä olennosta, oli sitten lapsi tai elukka.

Eläin on vielä halpa pitää ja jos ei ole varaa pitää eläintä niin ei ole varaa kyllä matkustellakkaan 4-6krt vuodessa.

Toki kukin tekee miten parhaaksi näkee ja itse en taas ikinä maksais jostain matkustelusta 4-6krt vuodessa.

Mielummin reppu selkään ja prätkällä reissuun, mikään ei ole parempi kuin kesäinen maantie prätkän selässä.

 

[PieniLäski]

Onhan se tietenkin kauheaa jos joutuu oikeasti huolehtimaan jostain elävästä olennosta, oli sitten lapsi tai elukka.

Eläin on vielä halpa pitää ja jos ei ole varaa pitää eläintä niin ei ole varaa kyllä matkustellakkaan 4-6krt vuodessa.

Toki kukin tekee miten parhaaksi näkee ja itse en taas ikinä maksais jostain matkustelusta 4-6krt vuodessa.

Mielummin reppu selkään ja prätkällä reissuun, mikään ei ole parempi kuin kesäinen maantie prätkän selässä.

Eikö se ole parempi ettei ole elävää olentoa hoidettavana jos sellaista ei halua? Niitä surullisia esimerkkejä on aika paljon, missä on otettu eläin ja sitten sitä ei osata/haluta hoitaa asianmukaisella tavalla. Minun mielestäni on naurettavaa että ihminen joka ei halua eläintä on jotenkin vajavainen huolehtimaan muista. Meidän perheessä ei ole eläimiä koskaan ollut (tai kuoli pois kun olin 2-3v) , mikä varmasti vaikuttaa omaan näkemykseeni myös tuon matkustelun ja muun lisäksi.

Ei ole varaa matkustella? Puolaan pääsee 20-50€/suunta ja hostellit maksavat 10-20€/yö. Yhdellä viikonloppupäivystys eläinlääkäri maksulla matkustan aika useaan kertaan. Ei kaikki matkusta 4-5 tähden hotelleihin illallisineen yms. Onneksi tässä keskustellaan niin aukeaa molempian maailmankatsomukset

Olenko vastuuntunnoton? Ehkä, entä sitten? Saan onnellisuuteni ja tyytyväisyyteni elämään matkustelusta ja kulttuurista, en koiran karvojen nyppimisestä sohvalta (Kärjistetysti).

 

[Dr. Who]

Eikö se ole parempi ettei ole elävää olentoa hoidettavana jos sellaista ei halua? Niitä surullisia esimerkkejä on aika paljon, missä on otettu eläin ja sitten sitä ei osata/haluta hoitaa asianmukaisella tavalla. Minun mielestäni on naurettavaa että ihminen joka ei halua eläintä on jotenkin vajavainen huolehtimaan muista. Meidän perheessä ei ole eläimiä koskaan ollut (tai kuoli pois kun olin 2-3v) , mikä varmasti vaikuttaa omaan näkemykseeni myös tuon matkustelun ja muun lisäksi.

Ei ole varaa matkustella? Puolaan pääsee 20-50€/suunta ja hostellit maksavat 10-20€/yö. Yhdellä viikonloppupäivystys eläinlääkäri maksulla matkustan aika useaan kertaan. Ei kaikki matkusta 4-5 tähden hotelleihin illallisineen yms. Onneksi tässä keskustellaan niin aukeaa molempian maailmankatsomukset

Olenko vastuuntunnoton? Ehkä, entä sitten? Saan onnellisuuteni ja tyytyväisyyteni elämään matkustelusta ja kulttuurista, en koiran karvojen nyppimisestä sohvalta (Kärjistetysti).

Missä mä sanoin että ei ole varaa? Sitä paitsi mainitsin myös että kukin tekee kuten parhaaksi näkee

 

[Jurppii]

Mua ihmetyttää suuresti kuinka täällä puolustetaan eläimiä näin kovasti. Itse olen viime vuodet matkustellut 4-6 kertaa vuodessa ulkomailla ja toivon pystyväni tehdä sitä myös naisystäväni kanssa. Eläimen mukana pitäminen reissussa on A) Kallista B) lisää vaivannäköä, eikä asioita voi tehdä spontaanisti

Muutenkin eläimen pitäminen ei ole mitään halpaa puuhaa. Miksi se on niin ihmeellistä, jos joku ei tykkää eläimistä tai ei sellaista halua? Mä käytän rahani mieluummin johonkin muuhun..

Ei täällä varsinaisesti puolusteta eläimiä vaan ihmetellään sitä, että kannattaako lähes olematon deittailunsa kampittaa vielä tuollaisellakin asialla kun kerrotusta päätellen ei edes ole mitään kokemusta eläimistä. Rohkeesti vaan deittaamaan vaikka jollain olisi sellainen. Sillähän se selviää, että voiko sen kanssa elää vai kokeeko peräti mukavaksi asiaksi. Muutenkin sillä, että hyväksyy asioita toisessa saa yleensä itsekin vähän enemmän pelivaraa. Täysin samanlaista kumppania on vaikea löytää ja harva oikeasti edes haluaisi. Hyvä että sillä toisella on omia juttujaan niin saa itse aikaa sitten vaikka sitä atk:ta näpertää.

Eikä sitä eläintä tartte mukana raahata. Ainakin koiralle on ollut enemmän vapaaehtoisia ja jopa halukkaita hoitajia kuin reissuja koko perheen voimin.

Usein tuntuu siltä, että mitä vaikeammin paria löytävä henkilö, sitä suurempi lista kaikkea ihan käsittämätöntä siellä ei-listalla. Vrt. nämä treffailujutuissa haastatellut naiset, jotka ei millään löydä miestä ja samalla kertoo, että treffit saattaa jäädä siihen jos vaikka miehen sukat ärsyttää.

 

[PieniLäski]

Missä mä sanoin että ei ole varaa? Sitä paitsi mainitsin myös että kukin tekee kuten parhaaksi näkee

.

Onhan se tietenkin kauheaa jos joutuu oikeasti huolehtimaan jostain elävästä olennosta, oli sitten lapsi tai elukka.

Eläin on vielä halpa pitää ja jos ei ole varaa pitää eläintä niin ei ole varaa kyllä matkustellakkaan 4-6krt vuodessa.

Tuossahan tuon sanoit mielestäni aika selvästi. Ja niin, sanoit että kaikki tekee kuten parhaaksi näkee mutta mielestäni tuo "Onhan se tietenkin kauheaa jos joutuu oikeasti huolehtimaan jostain elävästä olennosta, oli sitten lapsi tai elukka. " on vähän ristiriitainen ja passiivisagressiivinen ilmaus.

Ei täällä varsinaisesti puolusteta eläimiä vaan ihmetellään sitä, että kannattaako lähes olematon deittailunsa kampittaa vielä tuollaisellakin asialla kun kerrotusta päätellen ei edes ole mitään kokemusta eläimistä. Rohkeesti vaan deittaamaan vaikka jollain olisi sellainen. Sillähän se selviää, että voiko sen kanssa elää vai kokeeko peräti mukavaksi asiaksi.

Tämä aukaisi asiaa, kiitos.

 

[Dr. Who]

Tuossahan tuon sanoit mielestäni aika selvästi. Ja niin, sanoit että kaikki tekee kuten parhaaksi näkee mutta mielestäni tuo "Onhan se tietenkin kauheaa jos joutuu oikeasti huolehtimaan jostain elävästä olennosta, oli sitten lapsi tai elukka. " on vähän ristiriitainen ja passiivisagressiivinen ilmaus.

Niin vertasin siihen että ei eläin mikään kallis ole että matkusteluun menee varmasti enemmän rahaa jos vuodessa käyt 4-6krt reisussa.

Lapseen nyt menee kaikki rahat ja siksi sitä en tuossa verrannutkaan.

Ei se ollut mikään "passiivisagressiivinen ilmaus", vaan toteamus siihen kun itse haluat elää omaa elämääsi ilman holhottavia. Kyky huolehtia eläimestä tai lapsesta myös kertoo paljon ihmisestä ja jos ilmoittaa heti alkuun ettei halua lapsia tai elukoita omalle kontolle niin varmasti karsii paljon ihmisiä pois kun tulee ensivaikutelma että olet itsekäs ihminen.

Jurppii tuossa hyvin tarkensi mitä haettiin takaa...

 

[Dr. Who]

Ei täällä varsinaisesti puolusteta eläimiä vaan ihmetellään sitä, että kannattaako lähes olematon deittailunsa kampittaa vielä tuollaisellakin asialla kun kerrotusta päätellen ei edes ole mitään kokemusta eläimistä. Rohkeesti vaan deittaamaan vaikka jollain olisi sellainen. Sillähän se selviää, että voiko sen kanssa elää vai kokeeko peräti mukavaksi asiaksi. Muutenkin sillä, että hyväksyy asioita toisessa saa yleensä itsekin vähän enemmän pelivaraa. Täysin samanlaista kumppania on vaikea löytää ja harva oikeasti edes haluaisi. Hyvä että sillä toisella on omia juttujaan niin saa itse aikaa sitten vaikka sitä atk:ta näpertää.

Eikä sitä eläintä tartte mukana raahata. Ainakin koiralle on ollut enemmän vapaaehtoisia ja jopa halukkaita hoitajia kuin reissuja koko perheen voimin.

Usein tuntuu siltä, että mitä vaikeammin paria löytävä henkilö, sitä suurempi lista kaikkea ihan käsittämätöntä siellä ei-listalla. Vrt. nämä treffailujutuissa haastatellut naiset, jotka ei millään löydä miestä ja samalla kertoo, että treffit saattaa jäädä siihen jos vaikka miehen sukat ärsyttää.

Ai kun olisin itse voinnut tämän kirjoittaa, mutta tämä 110%

 

[PieniLäski]

ettei halua lapsia tai elukoita omalle kontolle niin varmasti karsii paljon ihmisiä pois kun tulee ensivaikutelma että olet itsekäs ihminen.

Matkusteluun ja eläimeen saa varmasti kulutettua rahaa juuri niin paljon tai vähän kuin haluaa, joten päätetään se keskustelu.

Tämä lainaus on mielestäni hyvä. Kuten joku aiemmin mainitsikin niin vapaaehtoinen lapsettomuus on alkanut nousta tapetille entistä useammin. Tämä asia voi olla jonkinlaisessa murroksessa ja toivottavasti siitä pystytään keskustella enemmänkin tulevaisuudessa ihan kaiken kansan keskuudessa. Tällä hetkellähän tällaisia ihmisiä pidetään, juurikin kuten sanoit, itsekkäinä tai kyvyttöminä huolehtimaan muista. Yhteiskunta ajaa yksilökeskeisyyteen niin se lienee tulee myös parisuhteissa esiin.

 

[stanssi]

Onhan se vähän epäkäytännöllistä, jos pituusero on kovin suuri. Itse olen 200cm joten 170cm+ on jees. Ylettyy paremmin suutelemaan jne. ja sängyssäkin on helpompaa, kun pituusero ei oo 50cm.

Olen itse puolta senttiä vajaa 190cm pitkä ja seurustelin kauan 142cm "pitkän" naishobitin kanssa enkä havainnut mitään ongelmia pituuden suhteen vaikka pituus eroa olikin melkein se puoli metriä.

Ei täällä varsinaisesti puolusteta eläimiä vaan ihmetellään sitä, että kannattaako lähes olematon deittailunsa kampittaa vielä tuollaisellakin asialla kun kerrotusta päätellen ei edes ole mitään kokemusta eläimistä. Rohkeesti vaan deittaamaan vaikka jollain olisi sellainen. Sillähän se selviää, että voiko sen kanssa elää vai kokeeko peräti mukavaksi asiaksi.

Itse joudun lähes pakon omaisesti skippaamaan naiset joilla on lemmikkejä. Olen juuri sen verran allerginen sekä kissoille että koirille ettei pidempi aikainen kontakti onnistu, toki lyhyemmän aikaa ihan ok. Ei viitsisi alkaa suhteeseen naisen kanssa jolla on vaikkapa se koira ja myöhemmin suhteen mahdollisesti vakavoituessa todeta että vieppä se koirasi piikille ennen yhteen muuttoa. Luulen myös että aika moni lemmikillinen nainen skippaisi suorilta miehen joka on allerginen. Ei muuten mitään mutta tuntuu että ainakin Oulun suunnalla ainakin joka toisella naisella on kissa. No onneksi onnistuin löytämään naisen jolla ei lemmikkejä ollut. Haluaisi tosin kyllä kovasti niin saapa taas nähdä, ei ois eka kerta kun koiran hankkimisen takia mut ois jätetty

 

[Dr. Who]

Matkusteluun ja eläimeen saa varmasti kulutettua rahaa juuri niin paljon tai vähän kuin haluaa, joten päätetään se keskustelu.

Tämä lainaus on mielestäni hyvä. Kuten joku aiemmin mainitsikin niin vapaaehtoinen lapsettomuus on alkanut nousta tapetille entistä useammin. Tämä asia voi olla jonkinlaisessa murroksessa ja toivottavasti siitä pystytään keskustella enemmänkin tulevaisuudessa ihan kaiken kansan keskuudessa. Tällä hetkellähän tällaisia ihmisiä pidetään, juurikin kuten sanoit, itsekkäinä tai kyvyttöminä huolehtimaan muista. Yhteiskunta ajaa yksilökeskeisyyteen niin se lienee tulee myös parisuhteissa esiin.

Siis itse olen ehdottomasti sitä mieltä että en halua lapsia, noh tekotapa on niin mukava ja kävi tuossa parikymppisenä pikku vahinko, mutta kun vahinko on jo 18v niin ei enää haittaa, mutta kyllähän se silloin harmitti kun tieto lapsesta tuli.

No vastuuni olen silti kantanut ja lapsen äidin kanssa ollaan hyvissä väleissä ja lapsen elämässä olen aina ollut ja tulen aina olemaan, mutta kuten sanottu hän on jo 18v niin enää en lisää lapsia halua, mutta silti jos olisin tavannut mukavan ihmisen kenellä lapsia niin ei ne lapset olisi ollut este sille parisuhteelle vaikka itse en omia haluakkaan.

Tämä on myös hyvä pointti että miksi lapsettomia pidetään itsekkäinä, mutta kerta niin on ja se saattaa oikeasti vaikuttaa parisuhteen löytymiseen niin onko niistä toisen lapsista oikeasti niin paljon haittaa ettei edes halua koittaa ja se on se mitä yritän sanoa että miksi torjua sellainen ihminen mitä ei tunne ollenkaan. Eihän ne toisen lapset sinun vastuulla ole, ainakaan heti alussa ja jos saman katon alle päätyy niin silloinkin päävastuu on sillä lapsen biologisella vanhemmalla, kannattaako olla niin tiukka periaatteen kanssa että joutuu elämään yksin, onko se sitten kivaa?

 

[Kahlua]

Tämä lainaus on mielestäni hyvä. Kuten joku aiemmin mainitsikin niin vapaaehtoinen lapsettomuus on alkanut nousta tapetille entistä useammin. Tämä asia voi olla jonkinlaisessa murroksessa ja toivottavasti siitä pystytään keskustella enemmänkin tulevaisuudessa ihan kaiken kansan keskuudessa. Tällä hetkellähän tällaisia ihmisiä pidetään, juurikin kuten sanoit, itsekkäinä tai kyvyttöminä huolehtimaan muista. Yhteiskunta ajaa yksilökeskeisyyteen niin se lienee tulee myös parisuhteissa esiin.

Tämä vapaaehtoinen lapsettomuus on jo länsimaissa valtavirtaa. Moni ei halua lapsia ja se näkyy esim. Suomen syntyvyydessä. Syitä on monia, yhä useammin esim. ilmastosyyt. Tämä eläinvillityskin menee ohi jossain vaiheessa, yllättävän paljon nekin aiheuttaa CO2-päästöjä. Perustetaan vaikka oma ketju tälle, on tärkeä asia keskusteltavaksi.

Sama se on kyllä Tinderin kanssa, kyseinen sovellushan on ollut "pois muodista" jo vuosia. Sinne sitten on jäänyt pieni erityisporukka rahastettavaksi.

 

[Heteromies]

Tällä hetkellähän tällaisia ihmisiä pidetään, juurikin kuten sanoit, itsekkäinä tai kyvyttöminä huolehtimaan muista. Yhteiskunta ajaa yksilökeskeisyyteen niin se lienee tulee myös parisuhteissa esiin.

Tämä on kyllä hämmentävä ja todella yleinen mielipide. Erityisesti vanhemmissa ihmisissä, boomereissa ja myös omassa ikäluokassa (80-luvun alkupuoli). En vain ymmärrä, mitä itsekästä on siinä, että ei halua tehdä lapsia. Usein joutuu myös perustelemaan, miksi ei ole tehnyt vielä lapsia tai miksi ei halua lapsia. Mielestäni lapsen tekeminen on niin suuri asia, että se pitäisi perustella erittäin hyvin. Aika harva osaa perustella miksi hankki lapsen. Moni tekee sen vain "koska muutkin" tai "koska ympäristön paine". Itse pidän lapsista ja mielelläni olen joskus lapsia vaimon kanssa niitä hoitanutkin. Emme kuitenkaan aio hankkia omia lapsia.

Itse topikkiin liittyen voin todeta yllä olevani erittäin onnellisessa asemassa. Molemmat pitkien suhteiden naiset olen tavannut sattumalta oikeassa elämässä. Ensimmäisen opintojen aikana ja toisen työelämässä. Jälkimmäisen kanssa päädyttiin naimisiin. Nuoruuden baarisäädötkin on naarattu baarista, ei deittisovelluksista. En ole koskaan elämässä käyttänyt mitään deittisovellusta, joten on käynyt kyllä melkoinen tuuri. Melko kovaa ja työlästä on nykyään tuo deittailutouhu. Nuorehko sukulaismies (24v) näistä toilailuista ja nykydeittailusta aina kertoo. Esimerkiksi jos olet lyhyt mies ja keskiverron näköinen, käytännössä 2/3 kaikista naisista putoaa heti pois.

Parisuhteet ja deittailu ovat mielestäni pääosin kompromissien tekoa. Jos et tee kompromisseja, olet yksin koko elämäsi. Näitä virheettömiä unelmaprinssejä ja unelmaprinsessoja koko elämänsä etsiviä on tullut nähtyä omassa kaveripiirissä ja sinkkuja ovat vielä 40-vuotiainakin. Sinkkuudessa ei ole mitään väärää, mutta jos haluat parisuhteen, varaudu tekemään kompromisseja oli kyseessä sitten tatuoinnit, lävistykset tai kotieläimet.

 

[SundeR]

...
Parisuhteet ja deittailu ovat mielestäni pääosin kompromissien tekoa. Jos et tee kompromisseja, olet yksin koko elämäsi. Näitä virheettömiä unelmaprinssejä ja unelmaprinsessoja koko elämänsä etsiviä on tullut nähtyä omassa kaveripiirissä ja sinkkuja ovat vielä 40-vuotiainakin. Sinkkuudessa ei ole mitään väärää, mutta jos haluat parisuhteen, varaudu tekemään kompromisseja oli kyseessä sitten tatuoinnit, lävistykset tai kotieläimet.

Mikään ei ole kyllä oudompaa kuin tällainen "unelmaprinssi" tai unelmaprinsessa", joka sitten avautuu kun ketään ei löydy (kukaan ei oikeasti kelpaa). Tunnen parikin tapausta (molemmat olleet sinkkuina about aina). Olenkin päätynyt ajattelemaan että näillä on joku sitoutumiskammo ja selittävät sitten itselleen että kukaan ei vain kelpaisi..

 

[Ihmemies]

Oon siis 8v aikana käynyt tinderistä yli 70+ naisen kanssa treffeillä. Varmaan n. 70-80% kanssa olisin voinut kokeilla parisuhdetta, mutta naiset eivät halunneet tapailla mua Loppujen kanssa sit ei mua kiinnostanut. Että en nyt mielestäni ihan kauheasti ole valikoinut. Enemmin niin päin, että naiset valkkaa,ja mun kohdalla valkataankin, kun en oo sellanen perinteinen normaali edustusmies tai mitä hittoa naiset nyt etsiikään

 

[Markqq]

Monella sitoutumiskammo varmasti johtuu siitä että on ajatus "parempaa saatavilla" tai että "suhde rajoittaa".

Ulkonäkö on toissijainen seikka jos muut asiat on persiillään.

Ja monesti se ns lihavampi osapuoli alkaa muuttaa elintapoja jos toinen suhteessa on "fitness" tyyppinen.

Maailma olisi niin paljon parempi jos ihmiset kelpuuttaisi kumppaniksi ihmisen, jonka kasvoiltaan hyväksyy (kropan saa aina muokattua) ja erityisesti mitä siellä pään sisällä liikkuu.

 

[Dr. Who]

Mikään ei ole kyllä oudompaa kuin tällainen "unelmaprinssi" tai unelmaprinsessa", joka sitten avautuu kun ketään ei löydy (kukaan ei oikeasti kelpaa). Tunnen parikin tapausta (molemmat olleet sinkkuina about aina). Olenkin päätynyt ajattelemaan että näillä on joku sitoutumiskammo ja selittävät sitten itselleen että kukaan ei vain kelpaisi..

Tässä hyvä esimerkki naisesta kuka on nirso ja kenelle ei kelpaa mikään. Varmasti olisi hyviä miehiä tarjolla mutta kun kipinä ja kemia puuttuu.

Bachelorette Jenny Helenius kärsi yksinäisyydestä keväällä, sitten hän otti ilon irti: "Deittailin kesän aikana paljon"

Jenny Helenius vertaa koronakevättä sinkun ikuiseksi sunnuntaiksi.

www.mtvuutiset.fi

Toki ei se multa ole pois jos haluaa olla sinkku, mutta kun joka paikassa sanotaan kuinka surullisia ollaan kun ei löydy miestä ja kaikki näkee että varmasti olisi hyviä miehiä mutta ulkonäkö/lompakko/kiinnostuksen aiheet ei kohtaa.

Näitä näki silloin sinkkuaikoina paljon, kun nainen on ollut yli 10v sinkkuna, ei hän pääse siitä koskaan eroon. Ei vain osata/haluta antaa toisen tulla siihen omaan kuplaan ja samalla esitetään itsenäistä naista kuka selviää yksin.

Ei parisuhde ole mitään toiselta pois ottamista vaan päinvastoin, antamista. Kummallakin saa ja pitää olla omat menot ja kaverit että pääsee myös irti toisesta jos haluaa eikä tarvitse kotona kökkiä 24/7.

 

[Heteromies]

Toki ei se multa ole pois jos haluaa olla sinkku, mutta kun joka paikassa sanotaan kuinka surullisia ollaan kun ei löydy miestä ja kaikki näkee että varmasti olisi hyviä miehiä mutta ulkonäkö/lompakko/kiinnostuksen aiheet ei kohtaa.

Näitä näki silloin sinkkuaikoina paljon, kun nainen on ollut yli 10v sinkkuna, ei hän pääse siitä koskaan eroon. Ei vain osata/haluta antaa toisen tulla siihen omaan kuplaan ja samalla esitetään itsenäistä naista kuka selviää yksin.

Ei parisuhde ole mitään toiselta pois ottamista vaan päinvastoin, antamista. Kummallakin saa ja pitää olla omat menot ja kaverit että pääsee myös irti toisesta jos haluaa eikä tarvitse kotona kökkiä 24/7.

Samaa mieltä tästä. Itse olen vähän ihmetellyt erityisesti näitä 30+ naisia (ja miehiä), jotka sanovat etteivät halua vielä sitoutua. Hmm, vielä? Teini-ikä eletty, opiskeluajat koettu ja luultavasti ehditty olla työelämässäkin muutama vuosi. Mitä vielä pitää tehdä, että voi sitoutua? Enkä tarkoita sitoutumisella mitään "maalle, naimisiin ja kaksi lasta"-tyyppistä skenaariota. Ei se parisuhde mitään elämää rajoita, jos parisuhde on terveellä pohjalla. Aivan hyvin voi käydä kavereiden kanssa harrastamassa ja puuhailla niitä asioita mitä ennenkin. Toki jos hankkii lapsia, silloin aikaa on paljon vähemmän, mutta yleensä toinen vanhemmista voi hoitaa lasta tai lapsen voi järjestää hoitoon, jolloin aikaa on muuhunkin kuin perhe-elämään.

Todetaan nyt kuittenkin, että jokainen saa elämänsä kuten haluaa. Ihmetellä aina saa

 

[SundeR]

Tässä hyvä esimerkki naisesta kuka on nirso ja kenelle ei kelpaa mikään. Varmasti olisi hyviä miehiä tarjolla mutta kun kipinä ja kemia puuttuu.

Bachelorette Jenny Helenius kärsi yksinäisyydestä keväällä, sitten hän otti ilon irti: "Deittailin kesän aikana paljon"

Jenny Helenius vertaa koronakevättä sinkun ikuiseksi sunnuntaiksi.

www.mtvuutiset.fi

...

Kappas. Tuttu nainen ajalta ennenkuin oli julkkis Voin kertoa että kuvailusi osuu hyvin kyllä kohdalle. Tuollainen perus "ikisinkku" joka tuskin ketään ikinä löytää. Harmillistakin, oikein mukava tapaus ja niin on muutama muukin näistä "ikisinkuista" joita tiedän. Ei vaan tosiaan parisuhteeseen tarkoitettu kun "kukaan ei kelpaa".

 

[smario]

Toi että nainen valittaa ettei löydy miestä olisi vähän sama kuin mies toteaisi että mulla on nälkä mutta en löydä yhtään ruokakauppaa..

Onnea vaan sille miehelle joka Jennyn kanssa parisuhteeseen päätyy. Tuollainen nainen tulee tuhoamaan sen miehen elämänlaadun koska lopulta se paheksuu sua siitä että et ole se mies jonka se olisi mahdollisesti nuorempana vielä saanut parisuhteeseen.

 

[JaySon]

Tässä hyvä esimerkki naisesta kuka on nirso ja kenelle ei kelpaa mikään. Varmasti olisi hyviä miehiä tarjolla mutta kun kipinä ja kemia puuttuu.

Bachelorette Jenny Helenius kärsi yksinäisyydestä keväällä, sitten hän otti ilon irti: "Deittailin kesän aikana paljon"

Jenny Helenius vertaa koronakevättä sinkun ikuiseksi sunnuntaiksi.

www.mtvuutiset.fi

Eihän tää mimmi ole edes juuri minkään näköinen - ihan peruspirkko. Ainoa että asenne taitaa olla keskimääräistä nirsompi niin ihan hyvä vaan että pysyttelee itsekseen. Tuskin on iso häviö kenellekään.

 

[Heteromies]

Eihän tää mimmi ole edes juuri minkään näköinen - ihan peruspirkko. Ainoa että asenne taitaa olla keskimääräistä nirsompi niin ihan hyvä vaan että pysyttelee itsekseen. Tuskin on iso häviö kenellekään.

Kaunis nainen, mutta tosiaan ihan perustasoa joita tulee vastaan päivittäin kaupungilla. Naiset taitavat saada deitti- ja treffipalveluissa niin paljon treffipyyntöjä, että siinä tulee helposti yliarvioitua oma taso.

 

[Kahlua]

Jutussa korostetaan kuinka hänellä on koira. Yksinäisillä naisilla on melkein kaikilla koira, mielenkiintoinen ilmiö. Miehillä ei vastaavaa ilmiötä ole.

 

[Kahlua]

Samaa mieltä tästä. Itse olen vähän ihmetellyt erityisesti näitä 30+ naisia (ja miehiä), jotka sanovat etteivät halua vielä sitoutua.

Tämä nyt on globaali megatrendi, voihan näitä kukin sitten ihmetellä. Parisuhteita ja liittoja muodostetaan, mutta ne eivät kestä ikuisesti. Kiertoa on enemmän, henkilö voi avioitua useamman kerran. Uusin trendi on että lapsia ei haluta, eli vapaaehtoinen lapsettomuus.

Nämä Tinderit ja muut pariutumiseen liittyvät palvelut vain ruokkivat tätä kiertoilmiötä. Harva haluaa sitoutua yhteen ihmiseen pidemmäksi aikaa.

 

[Jurppii]

Jutussa korostetaan kuinka hänellä on koira. Yksinäisillä naisilla on melkein kaikilla koira, mielenkiintoinen ilmiö. Miehillä ei vastaavaa ilmiötä ole.

Yksinäisillä miehillä on melkein kaikilla pelikone, mielenkiintoinen ilmiö, Naisilla ei vastaavaa ilmiötä ole.

Perheillä noita koiria ja koneita vasta onkin. Mitä tästä voimme päätellä? Emme mitään.

 

[Kahlua]

Mitä tästä voimme päätellä? Emme mitään.

Voihan näitä taustasyitä miettiä. Veikkaan että sosiaalinen paine vaikuttaa, halu matkia muita. Sama juttu tatuoinneissa.

 

[Jurppii]

Voihan näitä taustasyitä miettiä. Veikkaan että sosiaalinen paine vaikuttaa, halu matkia muita. Sama juttu tatuoinneissa.

Sosiaalinen paine hankkia koira? No jo on aikoihin eletty näiden juttujen kanssa...

 

[Makos]

Kannattaa tosiaan tinder-kuvastriimiin lainata kaverin koiraa vs. ostaa oma. Ei se kuvan Porschekaan oma ole