Täällähän tulikin monta hyvää vastausta, jotka pisti ajattelemaan. Kiitokset vaan kaikille
No siis avaa vähän miten treffit menee, mitä puuhaatte jne? Minkälaiset fiilikset silloin tuntuisi olevan kummallakin? Millaisista aiheista juttelette? Millainen on tunnelma ylipäätään ja missä ympäristössä olette? Se auttaisi vähän tuon pohtimisessa.
Mulla on nyt käynyt niin että jokaisen kenet on nähnyt niin olen ollut ns. "jatkossa" - osin niinkin että on sovittu että nähdään ihan vaan kavereina mutta tapaamisen jälkeen ääni kellossa on deitillä muuttunut ja jotain muutakin kun kaveruutta olisi tarjolla. Siksi kysyin noita alun juttuja sillä voisin yrittää tuumata onko jotain lähtökohtaisesti toisin noissa omissa deitseissä.
Käytännössä aina mennään joko kävelylle tai kahville. Joskus molemmille, jos ne on luontevaa yhdistää. Jutellaan ihan perusjuttuja, kuten harrastuksista, töistä ja matkustelusta. Näiden lisäksi joidenkin kanssa myös vähän syvällisemmistä asioista, kuten perhesuhteista tai unelmista ja tavoitteista ylipäätään. Ei toki mitään kovin vakavaa keskustelua vielä tässä vaiheessa kuitenkaan. Välillä olen koittanut jotain vitsiä ja piikittelyä heittää väliin tunnelman pitämiseksi hyvänä, mutta aika varovaista läppää kumminkin, koska huumori jakaa vähän mielipiteitä ja sen voi tulkita väärinkin, jos ei tunne toista.
Tunnelma on yleisesti sellainen aika perusrento, mutta ei erityisen hauska kuitenkaan. Introverttinä en osaa pitää tunnelmaa siellä todella iloisella ja energisellä alueella, kuten jotkut osaavat. Jos pitäisi jotenkin kuvailla tunnelmaa, niin varmaan aika samanlainen kuin mitä monet käyttää töissä eli heitetään läppää, mutta ollaan suht asiallisia. Tämä on varmaan yksi isoimmista ongelmistani, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa. En vaan pysty keksimään jotain hauskaa joka asiasta, enkä varsinkaan silloin kun vähän jännittää muutenkin uudessa seurassa. En kuitenkaan sentään istu jäykkänä tuppisuuna keksimättä mitään sanottavaa, vaan se on ennemminkin vaan sellaista "liian" asiallista juttua, mitä ylläpidän. Näin itse analysoiden siis.
Tämäpä se juuri on, kun joillain onnistuu "kaikkien" kanssa ja minulla ei kenenkään, niin pakosti teen jotain perustavanlaatuisesti väärin, kun vaan keksisi mitä. Tai jätän tekemättä. Kaikki nyt ei tietenkään perustele mitenkään mikseivät halua nähdä toistamiseen, mutta kaikki ketkä ovat jonkin perustelun antaneet ovat aina kuvailleet minua mukavaksi ja hauskaksi eli ainakaan se ei ole ongelma. Liekö olen liiankin kaverillinen sitten ja pitäisi heittää jotain flirttiä enemmän. Siinä varmaan se toinen ongelma sitten, koska en osaa heittää mitään järkevää flirttiä kyllä ollenkaan.
Jos omaa jonkun epämiellyttävän piirteen ulkoisesti tai henkisesti niin taitaa aika harvassa olla ne deitti kumppanit jotka sen kehtaa ääneen sanoa syyksi. Harvoin ekoilla deiteillä kovin syvällisesti tutustutaan vaan tuomio tehdään aika pinnallisesti. Ellei toki ole jotain maraton viestien vaihtoa käyty ensin.
Yhden kohdalla alko naamataulu pikkuhiljaa näyttää ex anopilta. Olihan siinä kaikkea muutakin, mutta enhän mä nyt voi ihmiselle jonka nään livenä ekaa kertaa ladata, että sori tästä ei nyt tuu mitään kun susta tulee liikaa ex anoppi mieleen tai jotain muuta vastaavaa. Kyllä siinä verhoudutaan juuri kipinöiden puutteeseen tai ihan vaan mihin tahansa muuhun valkoiseen valheeseen mitä sattuu keksimään.
Ehkä tässä voisi käyttää sitten käänteistä taktiikkaa kun yleensä sanotaan, että nopeasti treffit. Niin yrittää saada se kala koukkuun jo viestittelemällä ja treffit sitten vasta myöhemmin.
Tän ei pitäisi olla ongelma, koska olen ihan perusnormaalin näköinen ja luonnekin on sieltä helpoimmasta päästä. Eli luulen kyllä, että omalla kohdalla se on nimenomaan ne jutut mistä homma jää kiinni. Toki jotkut nyt voi pettyä siihen ulkonäköön kumminkin ja ovat jotkut mun lyhyyden (176cm) sanoneet suoraankin olevan ongelma. Siksi lisäsinkin sen nyt jo profiiliin, niin eipä tarvitse näiden kanssa tuhlata aikaansa. Mulla on kumminkin ihan hyvät ja realistiset kuvat, joten ulkonäön ei pitäisi tulla yllätyksenä.
Voisihan sitä koittaa viestitellä vähän pidempäänkin, mutta olen kyllä huomannut, että viesteissä tulee kumminkin luoneeksi helposti väärnlaisen kuvan siitä toisesta ja sitten pettyy helpommin treffeillä kun odotukset ei täytykään. Joten koitan sopia treffit suht nopeasti edelleen.
Miehet lähtee 99% toisille treffeille, naiset 50%, ei siinä sen ihmeempää. Jotkut naiset on "tyhmiä" sen suhteen että jos sukat ei pyöri jaloissa ekoilla treffeillä on ukko väärä
Faktahan on että ekoilla tunnin pari treffeillä et millään voi tietää kaikkea ihmisestä.
Kannattaa ajatella asia mielummin niin että hyvä kun pääsin tyhmästä heti eroon.
Kyllä varmaan tämäkin, mutta kun itsellä 95% ei lähde toisille treffeille... Toki osan kohdalla voi ollakin vaan tyytyväinen, että pääsi tyhmästä nopeasti eroon.
Montako näitä tapauksia nyt sitten on takana? Luultavasti suurin osa tapaamisista ei suurimmalla osalla ihmisiä johda mihinkään. Jos on joku panoalfa etsimässä netflix and chilliä niin luultavammin deitteihin asti päätynyt tapaus johtaa haluttuun lopputulokseen mutta jos etsii vakavaa parisuhdetta niin kuvat on vain karsinta päästä treffeille, jossa katsotaan onko ihmisillä oikeasti kiinnostusta alkaa vakavampaan.
Oliko niistä naisista sitten jokainen sellainen, että olisit ollut kiinnostunut jatkoon? Ettei oma rimasikin ole aika alhaalla jos näin on? Jos deitit menee jonain kahvitteluna kiireisen työpäivän jälkeen ennen kiirettä kuntoilemaan, kotiin tms. niin se tilanne saattaa jäädä helposti aika samanlaiseksi kuin kaksi kaveria vaan tapaisi toisensa. Jos tapaaminen menee kuin kahden työkaverin after work, onko se sitten ihme ettei seuraavaa tule? Tarkoitus olisi ihastua ja ihastuttaa, ei alkaa yhteisymmärryksessä työstämään että kun me nyt ollaan toistemme kuvat nähty ja hyväksytty niin voitaisiko me saada tästä jotenkin suhde.
Siis treffejä ylipäätään vai hylkäyksiä? On tässä vuoden aikana varmaan noin 50 treffit takana (en ole laskenut, mutta varmaan noin keskimäärin kerran viikossa), joista neljän kanssa on nähty useamman kerran. Viidensille treffeille en päässyt yhdenkään kanssa. Näiden lisäksi kahden kanssa olin pidempään yhdessä, mutta ensimmäinen osoittautui enemmän kaveriksi ja toinen ei lopulta ollut mulle muuten sopiva. Ei ne kuuluisat arvot ja kiinnostuksenkohteet oikein kohdanneet pidemmän päälle.
Ei ollut jokainen sellaisia, joiden kanssa olisin halunnutkaan jatkaa. Mutta aika moni kumminkin, koska aika tiukka esikarsinta on kumminkin tullut tehtyä jo profiileita selatessa ja viestitellessä. Joten ne täysin epäsopivat jää pois jo ennen niitä treffejäkään. Oma rimani on siinä mielessä aika korkeallakin, että haluan toisen olevan melko urheilullinen, jotta voidaan tehdä kaikkea yhdessä, korkeakoulun käynyt, jotta voidaan jutella muustakin kuin säästä ja naamankin pitäisi miellyttää edes jollakin tasolla. Itse siis tykkään liikkua tosi paljon ja toinen viihtyy vaan sohvalla, niin eipä jää hirveästi yhteisiä harrastuksia telkkarin katsomisen ja pelaamisen lisäksi. Ja koulutus taas korreloi oman kokemukseni mukaan aika lailla yleisen elämänhallinnan ja fiksuuden kanssa, joten se on aika hyvä esikarsinta väline. Ammatilla itsellään ei ole minulle niin väliä, kunhan nainen on tyyväinen elämäänsä.
On minulla ollut treffejä niin arki-iltoina kun viikonloppu-päivinäkin, mutta aika kaveritasolle ne tuntuu silti jäävän. Eli varmaan juurikin tuo ihastuttaminen on minulla se ongelma, mutta kun ei osaa sille asialle oiken mitään tehdäkään. Kun ei ole luonnostaan naisten naurattaja, ei vaan edes keksi mistä lähtisi ongelmaa työstämään.