Saattaisi ehkä olla pelastus, jos Suomen NATO-hanke torpattaisiin. Monet tuntuvat luottavan NATOon, koska sen kimppuun ei ole hyökätty. Sama toimii tietysti toiseenkin suuntaan, ettei ole mitään näyttöä siitä, että NATO-maat puolustaisivat toisiaan. Pahin tilanne Suomelle olisi olla juuri se maa, jonka kohdalla bluffi paljastuu. Suomeen hyökättäisiin, mutta merkittävät NATO-maat eivät tulisi avuksi, koska eivät halua ydinsotaa, eikä muutenkaan kaukaisen maan asiat tunnu tarpeeksi tärkeiltä. Ehkä avuksi voidaan tarjota mahdollisuutta ostaa aseita Yhdysvalloilta, josta tulisi samalla melko arveluttava sodasta hyötyjä. Silti olisi suuri riski siihen, että NATO menettää uskottavuutensa ja hajoaa. Suomi jää siinä skenaariossa pahasti muna käteen.
Toinen ikävä puoli NATO:ssa on Yhdysvaltojen NATO:n ylle luoma huono maine. Yhdysvallat on monesti hyökännyt muihin maihin oman lippunsa alla, mutta kuitenkin puolustautunut NATO:n lipun alla. Se näyttäytyy herkästi ulospäin niin, että NATO on hyökännyt. Jos hyökkäys yhteen NATO-maahan on hyökkäys kaikkiin, niin silloin se alkaa vääjäämättä toimia myös niin, että yhden NATO-maan hyökkäys on kaikkien NATO-maiden hyökkäys, vaikka muuta yritettäisiin väittää. Yhdysvallat tekee NATO:sta tällä tavalla hyökkäävän sotilasliiton ja kaunis kuva sivistyneiden maiden välisestä puolustusyhteisöstä on pilalla. Afganistanissa tätä yritettiin pestä niin, että ensin Yhdysvallat hyökkäsi oman lippunsa alla ja NATO tuli perässä ISAF-operaation kaunistelemana. Kuitenkin, kun Yhdysvallat lähti Afganistanista, jätti myös muu NATO Afganistanin samaan aikaan. Olisi varmaan ollut aivan sama, ja rehellisempää, jos koko operaatio olisi tehty alusta asti avoimesti NATO-operaationa. 5. artikla kuitenkin aktivoitiin ennen operaatiota, joten yhteys on melkoisen selvä. Yhdysvalloilla on myös pahasti kädet veressä siviilikaupunkien ydinpommituksesta, jossa varmasti kuoli monia odottavia äitejä sairaaloihin, vaikka sellaista Ukraina-retoriikkaa siitä ei sallitakaan. Myös Yhdysvaltojen miehittämällä Okinawalla on ikävä ongelma uutisista, joiden mukaan Yhdysvaltojen sotilaat raiskaavat japanilaisia yhtenään. Jos olemme NATO:ssa, niin saamme aika paljon näitä Yhdysvaltojen syntejä käsiimme sitä kautta ja se tuntuu pahalta.
Yksi pelottava puoli on myös informaatiosodankäynti. Ukrainan sodasta on tullut todella paljon ilmeisen lavastettua uutiskuvitusta, johon meidän mediamme ei ole juurikaan puuttunut. Kun tämän yhdistää muistoihin syyskuun 11. 2001 tapahtumista, alkaa hirvittää vielä enemmän, koska noihin aikoihin ilmeisen lavastettua uutiskuvaa tuli vaikka kuinka paljon ilman, että kukaan puuttui siihen. Tästä syntyy helposti mielikuva, että Yhdysvallat ovat saattaneet käyttää hyväkseen tiedustelutietoa tulevasta terroristihyökkäyksestä ja tahallaan tukea hyökkääjiä ja tehostaa hyökkäyksen tuhoja saadakseen oikeutusta hyökkäyksiin muihin maihin ja oman lainsäädäntönsä rankkoihin kiristyksiin. Uutiskuvat saivat aikanaan tukea vielä Michael Mooren Fahrenheit 9/11-dokumentista, jota ei nykyään paljoa näe vastapainoksi lukuisille 9/11 propaganda dokumenteille, joita Netflix on täynnä.
Täytyy tunnustaa, että olisin hyvin helpottunut, jos NATO-jäsenyytemme hylättäisiin ja voisimme koittaa onneamme Venäjän kanssa ilman Yhdysvaltojen tuomaa lisäriskiä. Vaikea jotenkin uskoa, että Venäjällä olisi mitään syytä hyökätä Suomeen. Ainakin omalla paikkakunnalla yhteiselo venäläisten kanssa tuntuu olevan sopusointuista, eikä mitään Ukrainan kaltaista jännitettä ole täällä. Meillä on vieläpä EU:n tuki ja netto maksajina EU:lla on varmasti intressiä tukea meitä. Yhdysvalloilla on intressinään vain tukea omaa sotateollisuuttaan ja se on meille kauhistuttava riski.