"Kiitos viestistäsi. Et ole ensimmäinen, joka ilmaisee huolensa asiasta, ja otimme tämän näkökulman huomioon aloitetta laatiessamme.
Olisimme halunneet laatia aloitteen suorasta liittymisestä Natoon, mutta valitettavasti kansainvälisiin sopimuksiin liittyminen tai niistä irtautuminen on rajattu pois kansalaisaloitteiden piiristä (ks. HE 46/2011 perusteluosio). Lakiehdotukset kansanäänestyksistä puolestaan on erikseen sallittu, joten se on the next best thing: emme voi kerätä kannatusilmoituksia kansainvälisille asioille, mutta voimme kerätä kansanäänestykselle (joka nyt vaan sattuu käsittelemään kansainvälistä asiaa).
Valitettavasti tilannekuvamme on, että eduskunnassa, hallituksessa ja tasavallan presidentissä ei ole riittävästi kannatusta suoraan Natoon liittymiseen. Asia on poliittisesti liian kuuma peruna, ja eduskunta on selvästi natovastaisempi kuin kansa. Viimeaikaiset ulostulot sekä kunnollisen Nato-keskustelun puute ovat vahvistaneet tätä näkemystä: Natoon ei olla menossa eduskunnan aloitteesta, vaan jos Natoon mennään, aloitteen on tultava eduskunnan ulkopuolelta. Käytämme siis käytettävissämme olevia perustuslain takaamia suoran demokratian keinoja ainoalla käytettävissä olevalla tavalla.
Edelliseen liittyen, en usko, että eduskunta pystyisi mitenkään tekemään päätöstä Natosta ilman kansanäänestystä. Eli uskon, että kansanäänestys on tulossa, jos Natoon ollaan menossa. Presidentti Niinistön toistuva kansanäänestyksen peräänkuuluttaminen vahvistaa tätä, enkä usko, että eduskunta aikoo kävellä Niinistön yli. En siis pidä suoraa liittymistä Natoon poliittisena realismina. Vaihtoehdot ovat siis joko kansanäänestys Natosta, tai Natossa ulos pysyminen, ja Venäjän viimeaikaisten ulostulojen perusteella jälkimmäinen tarkoittaa, että ulkopoliittinen päätöksenteko siirtyy Helsingistä Moskovaan. Sitä en halua.
Toivottavasti tämä selvensi näkökulmaamme.
Hyvää viikonlopun jatkoa toivottaen,
Matti"