Itselle tulee mieleen toistoa tilanteesta jolloin Suomi oli hakemassa Nato-jäsenyyttä. Jonkun pelokas ajatus oli, että itärajalta vallataan joku korpikukkula, jolla jäsenyys estetään. Ei tapahtunut.
Toiseksi: "pientä osaa Natolle kuuluvaa aluetta" ei ole olemassa, vaan alue kuuluu jollekin Natoon kuuluvalle valtiolle. Kaikissa näissä maissa on puolustusvoimat, jotka ovat hyvin tietoisia maailman nykyisestä tilanteesta ja seurauksista jos valtausyritykseen ei vastattaisi. Kun kuulat jo lentävät, niin neuvotteluvaatimukset ja uhkailu ydinaseella on myöhäistä. Suursotaa ei tällaisella toiminnalla saa myöskään aikaan, kuten ei ole saatu Ukrainassakaan, sillä naapurin resurssit eivät tähän riitä.
Joku tarkoitusperä näillä viesteilläsi pitää olla, kun päivästä toiseen jaksat kaivaa tällaisia "uutisia".
Jos minun tarkoitusperät noin mietityttää, niin kaivelen näitä uutisia koska oma ja muiden turvallisuus huolettaa ja näistä keskustelemalla toivon kuulevani näkökulmia, jotka torjuisivat näitä pelkoja. Vielä en ole uskottavia vastineita niihin nähnyt.
Itse asiaan, äkkiseltään käy järkeen tuo vertaus Suomen Nato-hakemusaikaan. Syytä miksi Venäjä ei tuota temppua silloin kokeillut (edes pienemmässä mittakaavassa) voi vain arvailla, mutta luulenpa että jenkkien vaikutus asiaan oli ratkaiseva.
Mitä tähän Hoffmannin esittämään ajatukseen tulee, niin näen itse Baltian maiden olevan suurimmassa riskissä. Venäjä tuskin laskee minkäänlaisen "kolmipäiväisen sotilaallisen operaation" onnistumisen mahdollisuutta kovin suureksi esimerkiksi hyvin varautunutta Puolaa tai Suomea vastaan, joissa riski toiseen pitkäaikaiseen kulutussotaan joutumiselle on suuri. Toisaalta Venäjä varmasti laskee, ettei Puola tai Suomi nyt ainakaan lähde hyökkäämäänkään venäjän maaperälle mikäli se tekee jonkun tempun Baltiassa, joten voimat voidaan kohdistaa lähes täysin sinne, kuten nytkin Ukrainaan.
Jos mietitään, niin mikä voi olla worst-case scenario parin vuoden kuluttua? Ja etenkin, miten tällainen asetelma resonoisi Venäjän päätöksenteossa eli Putinin järkeilyssä:
1. Yhdysvaltain johdossa on Trump, joka on sanonut Naton olevan kuollut ja ettei hänen johtamansa maa "tule koskaan" Euroopan apuun mikäli se joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.
2. Pelokkaat Länsi-Euroopan Nato-maat ovat tyhjentäneet vähätkin varastonsa Ukrainaan eivätkä ole politikoinnin seurauksena saaneet tuotantoa kasvatettua merkittävästi.
3. EU:n ja Naton päätöksenteko on edelleen täysin solmussa esim. Unkarin, Slovakian, Turkin ja Yhdysvaltojen takia.
4. Ukrainasta on saatu mikä tahansa neuvottelutulos, jonka Venäjä on pystynyt myymään voittona kansalleen.
5. Ruotsi ei ole vieläkään Naton jäsen, eikä Nato ole kutsunut Ukrainaa liittoumaan.
Voisiko tällaisessa tilanteessa Venäjän seuraava uhri olla Liettua? Ajattelen skenaariota, jossa Venäjä keskittää joukkoja Valko-Venäjälle sekä Königsbergiin, joiden vastaiset Puolan rajat olisi miinoitettu raskaasti. Tällöin Venäjä pystyisi yrittämään Suwalkin käytävän katkaisua kahdesta suunnasta massahyökkäyksellä, jossa tappioilla ei olisi mitään merkitystä. Tällöin sille jäisi 80 kilometrin levyinen Naton ainoa maakäytävä Baltiaan puolustettavaksi. Puolustustaistelusta ja linnoittamisesta ei-välttis-niin-hyvillä-joukoilla Venäjällä on merkittävästi kokemusta Ukrainasta ja se tietysti voittaisi pitkän sodan pelkästään Viroa, Latviaa ja Liettuaa vastaan jos Nato ei pystyisi niitä tukemaan. Kun tästä vielä Yhdysvallat perääntyy, niin Nato hakee asiassa Venäjälle myönteisen neuvotteluratkaisun ja jos ei hae, niin seurauksena on eskalaatio, kulutussota ja luoja varjele ydinsota jotka ovat edelleen läntisten johtajien pelot järjestyksessä 1, 2 ja 3.