Ei. Päinvastoin. Politiikka on ollut koko ajan uudelleenarviointia, ja jokaisen iteraation jälkeen lännettyminen on nähty entistä luontevampana ja tärkeämpänä. Väline siihen natokumppanuuden syventämisen lisäksi oli pitkään hakeutuminen EU:n ytimeen, missä Saksa toimi sitten meidän kummisetänä tai kumppanina.Kyllä tässä näyttää olevan ollut suuri poliittinen juna menossa sinnepäin. Itsellänikin oli 2001 armeijassa puolet NATO-yhteensopivaa ja puolet vanhaa varustusta, kun siirtymä oli päällä.
Samaan aikaan kuitenkin tuli Gerge W. Bush, 9/11 ja siitä seuranneet monet hyvin kyseenalaiset asiat. Eikö 20v ollut riittävä aika hillitsemään länsijunaa ja pohtimaan arvojamme ja sitä, mihin haluamme kuulua? Onko politiikka ollut vain kerran päätetyistä asioista kynsin ja hampain kiinni pitämistä? Vai onko edelleen idea kuulua joko itään tai länteen, ja lännessä on kuuluttava NATOon, oli siinä järkeä tai ei?
Syyhän on selvä: Neuvostoliiton romahtaminen antoi mahdollisuuden suuntautua länteen (joka oli ollut Suomen linja jo Paasikivestä alkaen, mutta ei siinä määrin mahdollinen aiemmin) ja toisaalta idänkaupan romahtaminen vei viimeisetkin syyt suuntautua itään.
Sen jälkeen suunta länteen on ollut selvä. Ja joka uudelleenarviointikierroksella vain vahvistunut. Erityinen huomio demarien Suna Kymäläisen työlle venäläisten kiinteistö- ja tonttikauppoja seurannalle ja estämislainsäädännön hyväksi tehdylle työlle. Se kun demaritkin on avanneet silmänsä on erinomainen esimerkki siitä, että Venäjän toimet on olleet liian läpinäkyviä ja julkeita täällä Suomessakin. Ja aivan varmasti auttaneet meitä suuntautumaan lisää kohti länttä.