- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 5 083
Joo kyllähän se vähän niin on, että nämä autoilijat, jotka eivät pyöräilyä harrasta, tai kulje pyörällä pidempiä matkoja aika harvoin tajuavat, millaisia ne pyöräilijöille tehdyt väylät ovat. Ylhäällä nostettiinkin jo esiin tietyn väylän asioita. Nyt kun kirjoittelen vaikkapa kelvistä niin tarkoitan siis nimenomaan sellasia pyöräilijällekin tarkoitettuja väyliä, ei välttämättä ole pyöräilijälle erotettu omaa kaistaansa.
Yksi mielestäni todella paha yleinen ongelma kevyenliikenteen väylien suunnittelussa on esimerkiksi sellainen, että isompaa väylää seuraa kelvi. Kun joku poikittainen kelvi saapuu tähän ja yhdistyy esimerkiksi alikuluksi isomman väylän ali, tekee kaikista suunnista saapuvat väylät koukkauksen sieltä alikulun pohjan tasolta. Tämä esimerkiksi tarkoittaa, että fillareille tehdään tasa-arvoinen risteys siten, että kaikista suunnista tullaan alamäkeen, joka on täysin idioottimainen ratkaisu, koska fillaristeilla ei välttämättä ole ajokorttia ja väyliä käyttää niin nuoret, ettei välttämättä ole iän puolesta edes mahdollista saada ajokorttia. Esimerkiksi tällasissa mestoissa pitäisi tehdä fillaristeille eritasoliittymä myös, eli pääväylän suuntainen pyörätie kulkisi alikulun väylän yli siltana ja esimerkiksi alikulun suuntaan "ramppeja" meneville laitettaisiin kolmio, jolloin sivusta alikulkuun tuleva pääväylä olisi etuajo-oikeutettu, eli vähän samaa meininkiä kuin mitä autoliikenteessäkin harrastetaan.
Hyvää toisenlaista esimerkkiä esimerkiksi jopa pk-seudun ajatuksen tasolla kattavasta pyöräilyinfrasta on vaikkapa nyt kehä 1 varsi. Autot ajaa kallioleikkausten välistä, pyörätie kulkee kaikki mäet ja kuopat. Tuusulanväylän ja paloheinän välisellä alueella pyörätie nousee jopa täysin kohtuuttoman kokoisen ylämäen, josta kumpaankin suuntaan alamäki on joltain osin pilattu. Länteen päin ajettaessa tuossa mäen puolivälissä on ensinnäkin joku ala-aste, joka tekee tuosta alamäkeen ajamisesta hazardia jo sen takia, että siinä on potentiaalisesti paljon lapsia ainakin työmatkaliikenteen aikoina. Alamäki jatkuu hetken tasaisehkona, mutta samoilla vauhdeilla tullaan mestaan, jossa ajorata leikkaa tuon pyörätien yli jonkun palloiluhallin pihaan ja pyöräilijä on väistämisvelvollinen. Siinä risteyksessä on toki autoilijoillekin hidaste, mutta myös pyöräilijöitä varten tehty todella hazardit kuopat siihen ajoradan molemmin puolin. Fillaristi saa siis ensin kivuta hirveän mäen ja jarrutella mestaan, missä täysin luonnollisesti voisi olla autoilijalla kolmio tai nykyinen väistämisvelvollisyys pyöräilijän tienylityspaikassa - liikennemerkki. Kun mäkeä lasketaan itään päin, niin vaihtoehtona on jatkaa tuusulanväylän ylittävälle sillalle, tuo on ihan ok, mutta jos jatkaakin alamäekä kohti pohjoista tullaan pitkän alamäen päätteeksi pyörätienjatkeelle, josta vasemmalta tulevilla autoilijoilla on täysin nollanäkyvyys paikassa, missä mummopyörälläkin rullaamalla saa lähemmäs 40km/h vauhtia mestaan missä autoilijan pitäisi väistää.
Vastaavia ongelmia on pyöräilyn suhteen pk-seutu täynnä ja tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että niitä toteutettaessa ei varmaankaan mitään erillistä panostusa pyöräilyä ajatellen olekaan tehty, vaan tuo on ollut vain välttämätön paha.
Yksi mielestäni todella paha yleinen ongelma kevyenliikenteen väylien suunnittelussa on esimerkiksi sellainen, että isompaa väylää seuraa kelvi. Kun joku poikittainen kelvi saapuu tähän ja yhdistyy esimerkiksi alikuluksi isomman väylän ali, tekee kaikista suunnista saapuvat väylät koukkauksen sieltä alikulun pohjan tasolta. Tämä esimerkiksi tarkoittaa, että fillareille tehdään tasa-arvoinen risteys siten, että kaikista suunnista tullaan alamäkeen, joka on täysin idioottimainen ratkaisu, koska fillaristeilla ei välttämättä ole ajokorttia ja väyliä käyttää niin nuoret, ettei välttämättä ole iän puolesta edes mahdollista saada ajokorttia. Esimerkiksi tällasissa mestoissa pitäisi tehdä fillaristeille eritasoliittymä myös, eli pääväylän suuntainen pyörätie kulkisi alikulun väylän yli siltana ja esimerkiksi alikulun suuntaan "ramppeja" meneville laitettaisiin kolmio, jolloin sivusta alikulkuun tuleva pääväylä olisi etuajo-oikeutettu, eli vähän samaa meininkiä kuin mitä autoliikenteessäkin harrastetaan.
Hyvää toisenlaista esimerkkiä esimerkiksi jopa pk-seudun ajatuksen tasolla kattavasta pyöräilyinfrasta on vaikkapa nyt kehä 1 varsi. Autot ajaa kallioleikkausten välistä, pyörätie kulkee kaikki mäet ja kuopat. Tuusulanväylän ja paloheinän välisellä alueella pyörätie nousee jopa täysin kohtuuttoman kokoisen ylämäen, josta kumpaankin suuntaan alamäki on joltain osin pilattu. Länteen päin ajettaessa tuossa mäen puolivälissä on ensinnäkin joku ala-aste, joka tekee tuosta alamäkeen ajamisesta hazardia jo sen takia, että siinä on potentiaalisesti paljon lapsia ainakin työmatkaliikenteen aikoina. Alamäki jatkuu hetken tasaisehkona, mutta samoilla vauhdeilla tullaan mestaan, jossa ajorata leikkaa tuon pyörätien yli jonkun palloiluhallin pihaan ja pyöräilijä on väistämisvelvollinen. Siinä risteyksessä on toki autoilijoillekin hidaste, mutta myös pyöräilijöitä varten tehty todella hazardit kuopat siihen ajoradan molemmin puolin. Fillaristi saa siis ensin kivuta hirveän mäen ja jarrutella mestaan, missä täysin luonnollisesti voisi olla autoilijalla kolmio tai nykyinen väistämisvelvollisyys pyöräilijän tienylityspaikassa - liikennemerkki. Kun mäkeä lasketaan itään päin, niin vaihtoehtona on jatkaa tuusulanväylän ylittävälle sillalle, tuo on ihan ok, mutta jos jatkaakin alamäekä kohti pohjoista tullaan pitkän alamäen päätteeksi pyörätienjatkeelle, josta vasemmalta tulevilla autoilijoilla on täysin nollanäkyvyys paikassa, missä mummopyörälläkin rullaamalla saa lähemmäs 40km/h vauhtia mestaan missä autoilijan pitäisi väistää.
Vastaavia ongelmia on pyöräilyn suhteen pk-seutu täynnä ja tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä, että niitä toteutettaessa ei varmaankaan mitään erillistä panostusa pyöräilyä ajatellen olekaan tehty, vaan tuo on ollut vain välttämätön paha.