En muista kuin yhden vehkeen, jonka eteneminen on oikeasti liikenteen seassa ollut huippusuorituskyvyn rajoittama: Vm. -96 iso 308 Sprinter, joka oli lastattu Nordkapp-reissua varten yhdeksällä kaverilla ja rapian viikon tavaroilla, ml. esimerkiksi PJ-teltta polttopuineen.
Tuolla korilla ja kuormalla reilut 600 tkm rullattu vapari-OM601 (79 hv/152 Nm) ei jaksanut siivittää ratsua ihan satasen huippunopeuteen, mutta nollasta yhdeksäänkymppiin kellotettiin n. puolitoista minuuttia
. Oli melko mielenkiintoinen kokemus tuolla mäkisemmässä maastossa, harvemmin on tarvinnut tarjota maantiellä kakkosta pesään
.
Kaikilla omilla autoillani (66 kW bensasta 100 kW turbodiisseliin) olen päässyt ongelmitta liikkumaan virran mukana ja vähintään 95% liikkeellelähdöstä kaasun pohjaan tälläämällä olisin törmännyt edessä ajavaan. Tai kääntäen jonon etummaisena lähtiessä "jalka syylärissä", harva takanatulija "pysyy perässä".
Ohitellessa enemmästä voimasta olisi toki iloa, mutta vielä ei ole niin kovaa kiirettä pitänyt, että haluaisin maksaa ekstraa jokaisen auton kulun muodossa mahdollisuudesta puikata vaikkapa kolmanneksen lyhyemmästä välistä ohitse. Ja aika moni muu on oletettavasti samoilla linjoilla, jos keskimääräisen uuden auton teho vielä tänäkin päivänä on siellä 130 hv hujakoilla.
Toki ketjun aiheeseen liittyen tänään liityin reiluun alamäkeen viettävältä rampilta kymmenisen vuotta tuoreemman Superbin perässä sataseen rajoitetulle motarille. Onneksi oli rauhallisempi hetki päätiellä, sillä skeidaa ohjastanut kolme-neljäkymppinen mieskuski sai kelattua
melkein 70 km/h vauhtia vaihtaessaan jo kaistaa
. Tuon perässä rampilla jopa 100 kW bensasitikkaa sai pidätellä peräänajolta
.