Rullailen vuosittain reilu 50 000 kilometriä, pääasiassa nelostietä Lahti - Helsinki väliä. Ajelen itse mittarinopeutta noin 130 tai hieman päälle. GPS:llä olen tarkistanut, että 130 mittarinopeus on todellista nopeutta autollani noin 122-123 km/h. Pidän sopivan turvavälin edessä ajavaan, en mitään ylisuurta mutta en myöskään mene kymmenen metrin päähän perseesen roikkumaan vaikka joku edessä hidastelisikin. Jos ajan ohituskaistaa ja takaa tulee kovempaa vauhtia ajavia autoja päästän toki aina ohi jos baana edessä on vapaa. Sen sijaan ärsyttää suunnattomasti, kun lähes päivittäin jonkinmoisessa ruuhkassa ajaessa ajan ohituskaistaa ja edessä on kymmenien autojen letka ja kovempaa et vain pääse niin eikös siihen aina joku tule aivan takapuskuriin roikkumaan.
Olisi kiva tietää joltain tuota harrastavalta mitä tuolla jonossa perseessä roikkumisella saavutetaan, muuta kuin vaarannetaan oma ja muiden tielläliikkujien turvallisuus. Kyllä siinä varmaan paha mieli on jos on ruuhkaa ja ei pääse paahtamaan täyttä höyryä, mutta mitä se roikkuminen hyödyttää jos edessä on kymmeniä ja taas kymmeniä autoja letkassa. Ei se matkanteko nopeudu siitä yhtään jos pääset seuraavan auton perseeseen roikkumaan. Kumma juttu kun on noita peräänajoja jatkvuasti mitä parhaimmalla ajosäällä.
Oma lukunsa on tietysti nämä kenen nopeus heittelee jatkuvasti. Itse tulee tasaista 130 mittariin ja lähden ohittamaan, no yllättäen se ohitettava lyökin lisää kaasua. Mikähän tuossakin on, havahdutaanko siinä yhtäkkiä siihen, että nopeus on tippunut. Kannattaisi tarkkailla kännykän sijasta sitä nopeusmittaria. Sitten tietysti osa näistä agressiivisesti ajavista ruuhkissa perseessäroikkujista, joista ylempänä mainitsin. Osalla näistä on tyyli, että ruuhkassa roikutaan perseessä ja koukitaan oikealta ohi. No sitten kun ruuhka ja autojonot on ohitse nopeusmittari jääkin johonki 100-110 tuntumaan. Itse olen ajanut kiltisti ruuhkat jonossa liikenteen mukana ja kun ruuhkasta selvitty mittari tasaiseen 130 ja muutaman kymmenen kilometrin päässä ohitetaankin näitä perseessäroikkujia, jotka ovat jääneetkin ajamaan alle rajoituksen vauhtia kun ruuhkasta on selvitty. Taas herää kysymys mitä sillä agressiivisella ja muita vaarantavalla ajotyylillä saavutettiin - ei ainakaan ajan säästöä.
Siinä nyt alkuun ne tärkeimmät.
Tuolla kilometrimäärällä nelostietä liikkuvana olen alkanut vakavasti harkita tuulilasi- ja takalasikameroiden hankkimista, sen verran hyvää materiaali tallentuisi ihmisten liikennekäyttäytymisestä. Ehkä niistä olisi jotain hyötyäkin jos sattuisi rysähtämään.