Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[renebauman]

43v ikää.. Pelaaminen alkoi Commodore 16, samana vuonna hankittiin sitten jo Commodore 64, kun intoa oli isälläkin.. Siitä Amiga 500 ja 1200..1994 taloon tuli 486 ja sitten mentiin PC miehenä noin 20v vuotta.. Xboxit kaikki mallit kulki siinä vieressä koko ajan, sitten 2013 kyllästyin pcn säätämiseen ja muutuin konsoli mieheksi lähes täysin.. Nyt mennään PS 4 Pro ja Xbox One X kaksikolla ja pelaaminen maistuu melkein yhtä hyvältä kuin legendaarisella kasarilla lapsena..

 

[purgiaali]

40+ ikää. C64 jälkeen isä osti 386 koneen jaa siitä sitten kehityksen mukaan aina uudempaa vuoden tai parin välein. Jossakin 20 ikävuoden kohdilla pelaaminen hieman hiipui kunnes 2014 ostin ensimmäiset osat nykyiseen kokoonpanoon. Heroes & generals pelin parissa viihdyin n. 5 vuotta samalla muita pelejä kokeillen ja koukuttavimmat yksinpelit läpi kahlaten. Sitten yksi syksy ARMA3 exilemod. Siten seuraava talvi PUBG. Jokin aikaa sitten ostin ratin ja muutaman kuukauden ajelin Project cars 2 ja Dirt rally 2, mutta nyt on ratti keräillyt pölyä ja viimeiset 400+ pelituntia on mennyt lähinnä BFV parissa. Nuo yksinpelit kertakäyttöisen luonteensa unohtuu nopeasti, mutta ainakin Control, Far Cry 5, Alien isolation ja Doom tulee mieleen viimeaikaisista peleistä, jotka pidemmäksi aikaa vienyt pois verkkopelien parista. Cities skylines on viimeisin suosikki omassa luokassaan. Rauhallista puuhastelua, joka ei vaadi jatkuvaa keskittymistä.

 

[Hakkonen_88]

31v mittarissa, tullut pelattua segalla ekoja kertoja sonicit ym. Siitä tietokone puolelle leisure suit Larry, monkey islandit, red alert, delta force ym ym, ja sitten unreal tournament johon jäin koukkuun.

Itsellä ollut sen jälkeen ps2 jolla tuli kauhupelejä pelailtua ja paljon mgs2:ta.

Ps3 oli myös sen verran että mgs 4 tuli pelattua.

Nintendo wii / wiiu ollut myös talossa, oikeastaan punch out ja zeldan takia

Ps4 / PC olikin kovemmassa käytössä ja kavereiden kaa tuli pelattua codeja, division, bloodborne, dark souls, apex legends jne.

Oikeastaan mielenkiinto meni 3kk sitten noihin ja siirryin lopullisesti vr maailmaan (oculus quest). Ollut HTC vive ja rift cv1 aiemmin.

 

[lattakaapeli]

Ikää 45V mittarissa, Kaverilla pelailtiin kuusnepalla Bruce Leet yms. kunnes tuli kotio tuli oma C-64 kasettiasemineen ja quickshotteineen. Iskän kanssa pelattiin aika lailla kaikki boulder dashit läpi, decathlonilla hajotettiin useempikin joystikki kunnes quickshot 2 tuli ja sillä saatiinkin uudet enkkarit kehiin.

Kaverille tuli sitten eka pc ja sillon tuli tuli tutuiksi Questit, lähinnä policea pelattiin rutkasti....ja tottakai Larryt.Tekuaikoina oli huippua pelata Duke nukemia ja näitä koulussa lähiverkossa.....olihan siihen aikaan netti ihan käsittämätön juttu. Seuraava kone olikin vasta 486 ja nhl:t oli sitä parasta antia. Lisäksi tuli pelattua Formulat sitä mukaa mitä oikeat kisat kulki, Häkkisen takiahan sitä pelattiin...Monkey islandit ja Day of the tentacle oli kovaa valuutta myös.

Tuosta ajasta asti on kone sitten aina kotoa löytynytkin, parasta antia itselleni on ollut Falloutit, Half-lifet ja sitä myöten Cs, Bäfät ja dutyt. Nykyään aika menee lähes täysin Pubgin parissa, mitä nyt kolmen alle kouluikäisen lapsen isänä ja viikkoleskenä ehtii. Lisäksi tulee välillä pelailtua lanipelejä mitkä järkkäillään nykyään joka kevät (Flatout2,BF2,Cs 1.6 ja Source,Duty2, Warcraft 3, soulstorm jne.). Kotona ollut myös Ps2 sekä Xbox 360, eka lähinnä guitar herottelun takia ja jälkimmäistä pelaillaan joskus lasten kanssa....lähinnä lego-pelejä.

 

[Hyrava]

Voi kun tulisikin lisää Lucasfilm-tyyppisiä adventureja, niitä tuli pelattua aikasta paljon. Varmaan kaikki mitä yhtäkkiä tulee mieleen on tullut pelattua läpi (Maniac mansion, DOTT, Loom, Monkey Islandit, ...) ja oliko se viime vuonna kun tuli yksi samantyylinen lisää niin siitä riitti riemua muutamaksi päiväksi. Harmi kun se joku vastaavantyylinen peli joka sijoittui länkkärimaailmaan tms jäi tyngäksi ja vain episode 1 julkaistiin... Tosin, Larryt, Space/Kingsquestitkin maistuivat mutta ei ne niin kivoja olleet kuin aidot lucasfilmit...

 

[renebauman]

Voi kun tulisikin lisää Lucasfilm-tyyppisiä adventureja, niitä tuli pelattua aikasta paljon. Varmaan kaikki mitä yhtäkkiä tulee mieleen on tullut pelattua läpi (Maniac mansion, DOTT, Loom, Monkey Islandit, ...) ja oliko se viime vuonna kun tuli yksi samantyylinen lisää niin siitä riitti riemua muutamaksi päiväksi. Harmi kun se joku vastaavantyylinen peli joka sijoittui länkkärimaailmaan tms jäi tyngäksi ja vain episode 1 julkaistiin... Tosin, Larryt, Space/Kingsquestitkin maistuivat mutta ei ne niin kivoja olleet kuin aidot lucasfilmit...

Testaapa tämä thimbleweed park, jos Lucasfilmin pelit on kolahtaneet ja tämä vielä kokematta..

Thimbleweed Park™

 

[Hyrava]

Testaapa tämä thimbleweed park, jos Lucasfilmin pelit on kolahtaneet ja tämä vielä kokematta..

Thimbleweed Park™

Tuokin on tullut pelattua melkein heti julkaisun jälkeen. Harmi kun tuollaisia pelejä tehdään nykyään niin kovin vähän.

 

[Julle-]

40v mittarissa, josta pelaamista viimeiset ~35v, Atari 2600 - Commodore 64 - Amiga 500 - miljoona PC:tä. Suurin ongelma itsellänikin on uuden pelattavan puute, viime vuosien aikana olen eniten tunteja upottanut Dark Soulseihin ja Paradoxin strategioihin. Vielä muutama vuosi sitten jaksoin jonkin verran pelailla Diablo kolmosta ja World of Tanksia onlinena. FPS-pelit eivät kauheasti kiinnosta, ja muutenkin on tosiaan hankalaa löytää enää motivaatiota uppoutua mihinkään uuteen peliin. Tänäkin vuonna olen ostanut varmaan 10-15 peliä, joista en ole tainnut pelata läpi kuin Sniper Elite nelosen, josta kyllä tykkäsin kovasti. Muuten jäävät yleensä kesken jo parin tunnin jälkeen. Sen uuden AAA-pelin sijaan on paljon mukavampi vaan polkaista taas Dark Souls 1/3 alusta tai valloittaa Suomella Länsi-Siperia Hearts of Iron nelosessa kymmenettä kertaa.

 

[Jumi]

FPS-pelit eivät kauheasti kiinnosta, ja muutenkin on tosiaan hankalaa löytää enää motivaatiota uppoutua mihinkään uuteen peliin. Tänäkin vuonna olen ostanut varmaan 10-15 peliä, joista en ole tainnut pelata läpi kuin Sniper Elite nelosen, josta kyllä tykkäsin kovasti. Muuten jäävät yleensä kesken jo parin tunnin jälkeen.

Tuo kuulostaa olevan yleinen "vaiva" tässä iässä ja itsekin kärsin siitä. AAA-pelit tahtovat olla nykyään 99% valmiiksi pureskeltua ja tylsää kädestä pitelyä. Tässä omat suosikit nykypäivänä/tältä vuosikymmeneltä Soulssien lisäksi:
-Rento puzzleilu Infinifactory
-Kauhupeli & semi-realistinen sotilasräiskintä PUBG (en tiennyt pitäväni tästä genrestä)
-Witcher 3:n aikuisten sadut iskivät lujasti
-Zelda: Breath of the Wild palautti uskon avoimen maailman peleihin, ostan Switchin vain jatko-osaa varten kun se ilmestyy

 

[manmangler]

Iän 47v huomasi tässä kun hommasi 4K näytön ja RTX 2080 Superin. Pelatuimmat peli on ollut vanhempia. Siis pistin SDD lisäksi 2 x 3 TB + 4 TB HDD kiinni ja latasin kaikki digitaaliset pelit kiintolevyille. Hallitaan GoG Galaxy 2.0Beta kautta.

No nyt pelattuna on pelejä mm. PS3 ajalta. 4K ja ReShader käytössä mm. Overlord ja Brutal Legend peleissä. Ajo peleistä on vastannut uudempi Forza Horizon ja kasa vanhempaa ajopeliä.

 

[Heimolainen]

40v mittarissa, josta pelaamista viimeiset ~35v, Atari 2600 - Commodore 64 - Amiga 500 - miljoona PC:tä. Suurin ongelma itsellänikin on uuden pelattavan puute, viime vuosien aikana olen eniten tunteja upottanut Dark Soulseihin ja Paradoxin strategioihin. Vielä muutama vuosi sitten jaksoin jonkin verran pelailla Diablo kolmosta ja World of Tanksia onlinena. FPS-pelit eivät kauheasti kiinnosta, ja muutenkin on tosiaan hankalaa löytää enää motivaatiota uppoutua mihinkään uuteen peliin. Tänäkin vuonna olen ostanut varmaan 10-15 peliä, joista en ole tainnut pelata läpi kuin Sniper Elite nelosen, josta kyllä tykkäsin kovasti. Muuten jäävät yleensä kesken jo parin tunnin jälkeen. Sen uuden AAA-pelin sijaan on paljon mukavampi vaan polkaista taas Dark Souls 1/3 alusta tai valloittaa Suomella Länsi-Siperia Hearts of Iron nelosessa kymmenettä kertaa.

Itsekin sain HoI IV:een tuhlattua joku 40+h yhteen sotaaa. Suomi levisi aika isoksi, oli suur-Suomessa jopa Krim hallussa ja tulevaisuuden alppikisat käytiin uralilla hyvä peli ja kiva tuhlata silloin tällöin siihen aikaa. Hirveesti ei enää nykyään jaksa mitään AAA-julkaisuja. Xenonauts 2:sta odottelen nyt.

 

[petepeluri]

Tuntuu siltä että pelien suhteen on tullut nirsommaksi. Pelejä julkaistaan vaikka kuinka paljon, mutta pelattavaa ei silti tahdo löytyä.

 

[raven_sky]

Tänä vuonna tulee 40v. täyteen. Peliuraa on ehtinyt kertyä n. 35 vuoden ajalta. Ensimmäinen näkemäni tietokone oli naapurin tytön isän Spectrum, jolla näin Gold Diggerin. Mielikuva tästä on piirtynyt lähtemättömästi pitkäkestoiseen muistiin: se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siis tietokoneeseen. Voiko tällaista olla olemassakaan!

Ensimmäinen oma varsinainen tietokone oli serkulta ostettu C64, jonka parissa vierähtikin useampi vuosi. Sitten Amiga 500, NES, PC, PS2, xbox360, PS4. Uusimpana hankintana viime vuonna ostettu peli-PC. 2004-2009 oli pelaaminen ajallisesti ja muutenkin hyvin rajoitettua opiskelujen ja perhe-elämän starttaamisen vuoksi, mutta kyllä se siitä helpotti. Tosin pelasin salaa lautapelejä ja ehkä ihan vähäsen yöllä konsolilla, kun valvova silmä vältti. Hmm, ja ADOMia ja erästä nettiropea myös, mutta kysyttäessä kiistän kaiken. Sydänkohtaus meinasi kerran tulla, kun vaimo oli hiipinyt pimeään olkkariin ja tökkäsi sormella selkään kesken kuulokkeilla vahvistetun Dead Space-jännityksen. Olenkin joskus pojalle sanonut vakavalla ja kokemuksen syvällä rintaäänellä, että poikaseni, tällaista tulee olemaan pelimiehen elämä oli aikakausi mikä tahansa.

Oleellinen osa peliharrastusta on ollut alan yleinen seuraaminen ja tulevien julkaisujen ja teknologioiden odottaminen vesi kielellä. Seuraava hankinta voisikin olla VR-junaan hyppääminen, olen viivytellyt asiassa hieman tarkoituksella (tekniikan kypsyminen ja pelitarjonnan lisääntyminen, ja "onpahan sitten vielä jotain koettavaa" -asenteella). Minäkin tunnistan tuon jo mainitun ilmiön, että pelejä ei aina huvita pelata loppuun ja viihdyttävää peliä on tätä nykyä vaikea löytää. Osa siitä on varmaan seurausta siitä, että on jo ehtinyt kokea lukemattomia kertoja kaiken sen mitä peleillä ylipäätään on tarjota. Uutta ja viehättävää on yksinkertaisesti vaikeampi löytää. Silti, kyllä vaan pelaaminen on parhaasta päästä tämän todellisuuden tarjontaa.

On siis tullut pelattua satoja pelejä tähän ikään päästyäni. Oikeastaan kaikkea muuta paitsi urheilupelejä (Amigan Sensible Soccerille erikoismaininta hauskuudesta). Jos pitäisi suosikkigenre valita, niin ehkä se lopulta olisi RPG-pelit, joissa yhdistyy kolme hienoa asiaa joita eivät muut viihdemuodot tavoita samassa syvyydessä: 1) tutkittava, erilainen maailma, 2) looginen pelimekaniikka tapahtumien taustalla, 3) mukaansatempaava tarina. Tyyliin Eye of Beholderit, Dungeon Masterit, Grimrockit, mutta myös vanhemmat Final Fantasyt. No, ehkä nuo eivät olleet täydellisiä esimerkkejä hyvästä tarinasta, mutta ydinajatus selvinnee.

Hyvin suunniteltu pelimekaniikka ja -maailma tarjoaa mainiosti uudelleenpelattavaa. Esim. ADOM, joka on tullut läpäistyä lukemattomia kertoja, ja silti vaan jaksaa viehättää. Ja ASCII-grafiikkahan on nörtin mielestä suorastaan seksikästä. Samoin strategiapelit tarjoavat paljonkin uudelleenpelattavaa. Jostain syystä en kuitenkaan osaa viehättyä strategiapelistä ilman "other world"-aspektia. Varmaan sama ilmiö kuin nykymaailmaan ja -aikaan sijoittuvissa realistisissa romaaneissa tai tv-sarjoissa. Pitää olla "sitä jotakin", mille on vaikea antaa täsmällistä sanallista muotoa.

Modernista pelitarjonnasta ovat kolahtaneet Dark Souls-sarja, Witcherit ja Mass Effectit. Civ 6:een lopahti into johtuen tekoälyn rajoitteista, Deityllä pelaaminen muistuttaa enemmän lehmän lypsämistä kuin hauskaa pelaamista. Battlefieldejä (4 & 5) on tullut myös tahkottua, niissä voi vielä viihdyttää itseään taktisella ja strategisella pelisilmällä vrt. puhtaat reaktioräiskinnät. Bäfä sopii mainiosti joutohetkiin, kun voi löhötä sohvalla ja kiroilla huonoa tait^H^H^Huuriaan. Sekiro on vielä kokonaan pelaamatta, samoin Disco Elysium. Minecraftia on tullut myös tahkottua varsin monta hikistä tuntia jälkikasvun kanssa, aluksi yksinpelissä ja pc:n myötä online servereillä. Cyberpunkia odottelen kovasti, tuli pelailtua sitä roolipelinä varsin paljon aikoinaan ja scifi-kirjallisuus on myös sydäntä lähellä.

 

[KiD83]

Tänä vuonna tulee 40v. täyteen. Peliuraa on ehtinyt kertyä n. 35 vuoden ajalta. Ensimmäinen näkemäni tietokone oli naapurin tytön isän Spectrum, jolla näin Gold Diggerin. Mielikuva tästä on piirtynyt lähtemättömästi pitkäkestoiseen muistiin: se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siis tietokoneeseen. Voiko tällaista olla olemassakaan!

Digger oli kyllä kova! Ensimmäinen pc-peli itselleni.

 

[TTER555]

Onko väärä kohta kysyä... Pelasin ehkä v. 1993-94 helppoa PC tasohyppelyä, jossa oli 10 leveliä. Tapahtumapaikka oli jokin metallipinnoitteinen tehdas tai laitos. Niitatut terässeinät etc. Isoja putkia ja muuta. Joitain otuksia tuli vastaan ja niitä piti sitten ampua jollain härpäkkeellä. Yhdessä kerroksessa oli seinässä teksi: Killroy was here - hieman vinoon kirjoitettuna. Viimeisessä levelissä oli (tietenkin) pääpahis. Eihän vaan kukaan muistaisi sen pelin nimeä. Haluisin näyttää omille pojille tubesta.

 

[Corsten]

Onko väärä kohta kysyä... Pelasin ehkä v. 1993-94 helppoa PC tasohyppelyä, jossa oli 10 leveliä. Tapahtumapaikka oli jokin metallipinnoitteinen tehdas tai laitos. Niitatut terässeinät etc. Isoja putkia ja muuta. Joitain otuksia tuli vastaan ja niitä piti sitten ampua jollain härpäkkeellä. Yhdessä kerroksessa oli seinässä teksi: Killroy was here - hieman vinoon kirjoitettuna. Viimeisessä levelissä oli (tietenkin) pääpahis. Eihän vaan kukaan muistaisi sen pelin nimeä. Haluisin näyttää omille pojille tubesta.

?

 

[Mrmister]

Muistelin, että viime vuona pelasin tomb raiderin läpi ja pitikin ostaa uus raideri kesken tän kirjoituksen, kun oli hinta vuoden mittaan kohtuulliseksi laskenut.

tomb raidereista tykkään kyllä itsekin. viimeisimmät on läpi tullut pelailtua mutta suunnattomasti ärsyttää tämä nykytyyli tehdä kaikki pelin putkijuoksuiksi. reitti hohtaa kartalla mihin pitää mennä ja puolet peliajasta on valmista cutsceneä. yhtään ei ole enää haastetta ja turhautumista peleissä, mitä ensimmäiset tomb raiderit aikoinaan aiheutti.

toinen peli mitä tulee pelattua on pugb mobile:n pc versio. sille on virallinen, ilmainen client ladattavissa tecentiltä. Ostin tuon oikean pc-versionkin, mutta siinä on liika kaikkea pelimekaniikassa. ei vanha pysy enää kärryillä. mobile versio on sopivasti yksinkertaistettu.

 

[dragon age]

Joskus saattaa löytää sellaisia pelejä joista ei ole koskaan kuullutkaan. Selatessani vanhoja PC pelejä huomasin Gorasul nimisen, Baldur's Gate tyylisen RPG pelin. Hetihän se piti tilata, ja postissa saapui mahtava neljän cd:n boksi.
Laitteistovaatimuksena oli Win 98 tai 2000. Kotelon sisällä oli vielä lisäksi pieni paperipala, jossa luki että suurimmaksi osaksi ongelmia voi aiheuttaa käyttis.
Päädyin sitten asentamaan pelin vanhalle Win 2000 koneelle. Ihmeen hyvin onnistui ja jopa äänetkin sai kuulumaan.
Peli vaikuttaa ainakin näin aluksi ihan loistavalle, muutenkin mahtavaa retrotunnelmaa ja varmasti tulee joskus jatkettua pelaamista.
Lopuksi kun sammutin koneen, ilmestyi teksti, jota en ole pitkään aikaan nähnyt:
"Tietokoneen voi sammuttaa nyt"

 

[vipe]

2004-2009 oli pelaaminen ajallisesti ja muutenkin hyvin rajoitettua opiskelujen ja perhe-elämän starttaamisen vuoksi, mutta kyllä se siitä helpotti. Tosin pelasin salaa lautapelejä ja ehkä ihan vähäsen yöllä konsolilla, kun valvova silmä vältti. Hmm, ja ADOMia ja erästä nettiropea myös, mutta kysyttäessä kiistän kaiken. Sydänkohtaus meinasi kerran tulla, kun vaimo oli hiipinyt pimeään olkkariin ja tökkäsi sormella selkään kesken kuulokkeilla vahvistetun Dead Space-jännityksen. Olenkin joskus pojalle sanonut vakavalla ja kokemuksen syvällä rintaäänellä, että poikaseni, tällaista tulee olemaan pelimiehen elämä oli aikakausi mikä tahansa.

Muijas ei kato telkkaria tai lue kirjoja/lehtiä tms., jatkuvaa suorittamista koko hereilläoloaika?

En kyllä ite oo ymmärtänyt koskaan, minkä takia on OK maata sohvalla perse homeessa Salkkareita katsoen, mutta pelaaminen joka kehittää sekä motoriikkaa että ajattelu- ja ongelmanratkaisukykyä, on tuomittavaa. Varsinkin jos sitä tekee tuohon tapaan öisin ei pitäisi sen olla keneltäkään pois.

Siitä asti kun opiskelukämpästä pääsin on joka luukussa ollut ylimääräinen huone pelaamista varten, siitä on pidetty kiinni. Näin voi kukin harrastaa sitä mitä haluaa, eikä toisten tarvitse siitä ottaa pulttia.

 

[Batro]

Muijas ei kato telkkaria tai lue kirjoja/lehtiä tms., jatkuvaa suorittamista koko hereilläoloaika?

En kyllä ite oo ymmärtänyt koskaan, minkä takia on OK maata sohvalla perse homeessa Salkkareita katsoen, mutta pelaaminen joka kehittää sekä motoriikkaa että ajattelu- ja ongelmanratkaisukykyä, on tuomittavaa. Varsinkin jos sitä tekee tuohon tapaan öisin ei pitäisi sen olla keneltäkään pois.

Siitä asti kun opiskelukämpästä pääsin on joka luukussa ollut ylimääräinen huone pelaamista varten, siitä on pidetty kiinni. Näin voi kukin harrastaa sitä mitä haluaa, eikä toisten tarvitse siitä ottaa pulttia.

Juu, se on kyllä jännä, että edelleenkin sosiaalinen ympäristö pitää pelaamista, tai ainakin keski-ikäisten pelaamista jollakin tavalla epäsopivana. Itsehän olen varsinainen outolintu, kun edelleenkin 50v lasissa pelaan, mutta en suostu katsomaan tuttujen seurassa Tanssii Tähtien Kanssa tms "huippuohjelmia". Eipä siinä, minun puolestani muut saavat kyllä katsoa, eihän se ole minulta pois

Toisenlaisiakin mieskohtaloita löytyy sitten kaveripiiristä: Eräälle vanhalle kamulle totesi tämän vaimo ~15v sitten: "Sinä olet aikuinen ja perheellinen mies, jonka pitää ottaa vastuuta elämästä. Eiköhän sinunkin ole aika aikuistua ja lopettaa nuo pelaamiset". Ja kaverin pelit loppui sitten siihen...... surullista . Jos pelaaminen on lapsellista ja pelaamisen lopettaminen on aikuistumista, niin siinä tapauksessa en halua aikuistua koskaan.

 

[VanhaVihtahousu]

Omakin emäntä kyllä ihmettelee välillä pelaamiseen löytyvää intoa mutta tuollainen kotka jos olisi niin könyäisin hyvin nopeasti muihin maisemiin.

 

[lattakaapeli]

Juu, se on kyllä jännä, että edelleenkin sosiaalinen ympäristö pitää pelaamista, tai ainakin keski-ikäisten pelaamista jollakin tavalla epäsopivana. Itsehän olen varsinainen outolintu, kun edelleenkin 50v lasissa pelaan, mutta en suostu katsomaan tuttujen seurassa Tanssii Tähtien Kanssa tms "huippuohjelmia". Eipä siinä, minun puolestani muut saavat kyllä katsoa, eihän se ole minulta pois

Toisenlaisiakin mieskohtaloita löytyy sitten kaveripiiristä: Eräälle vanhalle kamulle totesi tämän vaimo ~15v sitten: "Sinä olet aikuinen ja perheellinen mies, jonka pitää ottaa vastuuta elämästä. Eiköhän sinunkin ole aika aikuistua ja lopettaa nuo pelaamiset". Ja kaverin pelit loppui sitten siihen...... surullista . Jos pelaaminen on lapsellista ja pelaamisen lopettaminen on aikuistumista, niin siinä tapauksessa en halua aikuistua koskaan.

Erittäin moni nainen pelaa nykyään kännykkäpelejä suu vaahdossa....ja se addiktoi huomattavasti pahemmin ku se luuri on koko ajan kourassa tai muuten lähettyvillä. Pcllä ku pelaa niin se vaatii koneelle raahautumisen

 

[Ad_Astra]

Harvassa on kyllä ne pelit mitä jaksaa enää pelata. Lähinnä semmoisia tunnin settejä kun lapsi on mennyt nukkumaan ja joskus on vähän enemmänkin aikaa jos oon esim. viikonloppuna yksin tms. Mutta mitään isompaa jaksa alkaa tahkoamaan kun on paljon opettelua, eli mennään aivot narikkaan osastolla. Viimeisinä AC Odyssey, FC5 ja nykyään Forza Horizon 4:a tulee ajeltua.

Lapsen kanssa Wiitä ja Snes Miniä välillä.

 

[mikkelson]

Aika yleistä tuntuu olevan tuo että +30 ikäisten vaimot ei ymmärrä pelaamista, kun eihän tytöt meidän nuoruudessa ole pelanneet yhtä paljon kuin pojat. Seuraavilla sukupolvilla taitaa olla helpompaa tuon suhteen kun nykyäänhän tyttöjen pelaaminen on paljon yleisempää.

Itse oon saanut vaimon kyllä oppimaan siihen että pelaaminen kuuluu pysyvästi omiin harrastuksiin ja on sitä tuotu myös yhteiseksi harrastukseksikin. Ainoa ongelma on vain että vaimo suostuu pelaamaan vain pelejä jotka on ns. helppoja ymmärtää ja ohjata esim. Overcooked, Crash Team Racing, Lego pelit ym. Paljon on erilaisia pelejä kyllä kokeiltu yhdessä pelata, mutta hyvin harvasta vaimo innostuu ja monista sanoo, että on liian vaikeita ohjata ym. Siinä näkee hyvin sen, että ihmisen joka ei ole kasvanut konsoli- ja pc-pelejä pelaten vuodesta toiseen, on hyvin vaikea oppia niitä pelaamaan sitten vanhempana.

Itsellä ei lapsia ole, mutta työ rokottaa tietenkin suurimman osan käytettävissä olevasta ajasta. Laskeskelin että suunnilleen 300-400h (eli noin tunti päivässä) tulee vuodessa pelattua ja enimmäkseen fps-pelejä (Overwatch, Apex ym.). Satunnaisesti tulee sitten pelattua strategia ja simulaatio pelejä noiden lisäksi (Dirt, Civ ym.). Oikeastaan kaikki isot tarinalliset pelit on jääneet pelaamatta vaikka tekis mieli niitä kokeilla ja on joitakin tullut hankittuakin, mutta jos laskee että niiden läpipeluuseen menisi +80h aikaa, niin se tarkoittaa omalla kohdalla sitä, että pitäisi pelata samaa peliä ainakin 2-3kk ja siihen ei sitten taas se kiinnostus riitäkään. Sitten kun jotain pelia pelaa liian harvoin, niin siitä ehtii jo unohtamaan tarinan ja joskus ihan pelimekaniikat, ja tuntuu että pitäis jokin tutoriaali pelata uudestaan läpi, että pääsee taas kyseisestä pelistä jyvälle. Hyvänä esimerkkinä on RDR2 jota on tässä viimeisen vuoden aikana pelannut ehkä sen 20h pleikkarilla ja jokaisella uudella pelikerralla menee jonkun aikaa muistella, että miten ne kontrollit tässä pelissä toimikaan.

Nyt tuli Epicin joulualesta napattua kolme uutta peliä kirjastoon: Trials Rising, Assassin's Creed Odyssey ja Satisfactory. Noita on nyt kerennyt jonkun 10h yhteensä pelata ja jokainen peli kyllä vaikuttaa hyvältä. Trialsia voi pelata vaikka 15min kerrallaan, eli näppärää tekemistä lyhyisiin pelihetkiin. Satisfactoryyn koukuttui heti, mutta saa nähdä kuinka kauan tuollainen hiekkalaatikko tyylinen simuilu jaksaa kiinnostaa. Odyssey vaikutti myös mielenkiintoselta, mutta voi olla ettei sitäkään tule läpi asti pelattua.

 

[perato]

Itellä kyl kiinnostus säilynyt, mutta huomannut, että alkanut "nipistämään". Pääasiassa "nipistys" tapahtuu siinä, ettei tule enää luettua kaikkia tekstijuttuja peleistä(yleensä sisältää lähinnä huonoa huumoria tai jotain mikä ei lisää pelin arvoa millään tavalla) tai sit lakannut keräilemästä asioita ja jättänyt ne viimeiseksi hommaksi. Ennen tuli tehtyä usein niin, että keräilin samalla alueet tyhjäksi ku pelasin. Myös saavutusten keräily jäänyt yhä vähemmälle. Pelejä tulee kyl paukuteltua yhä. Viime vuodesta tuli pudotusta 400h pelitunneissa(+-100), mutta viimiset 4 vuotta tullut pelattua se ~45 peliä per vuosi. Seuraava vastaava pudotus tapahtunee kun pyöräyttää muksun pihalle.

Toisaalta näihin vaikuttaa aina vähän se, että kun kone vanhenee, nii alkaa pelata enemmän myös vähemmän koneelta vaativia pelejä(ja siten usein lyhyempiä pelejä) ja säästelemään niitä näyttävämpiä siihen hetkeen kun sitä seuraavan kerran taas päivittää. Sitä vaan hakee yhä enemmän semmosta "VAU!" efektiä myös ulkonäöllisesti vaikka myös sisällöllisesti. Aika harva peli kuitenkaan mielessä pyörii enää peliajan ulkopuolella, että "pääsispä takas pelaamaan". Subnautica ja Hellblade: Senua's Sacrifice oli oikeastaan viime vuonna ainoita sellaisia.

 

[vipe]

Oikeastaan kaikki isot tarinalliset pelit on jääneet pelaamatta vaikka tekis mieli niitä kokeilla ja on joitakin tullut hankittuakin, mutta jos laskee että niiden läpipeluuseen menisi +80h aikaa, niin se tarkoittaa omalla kohdalla sitä, että pitäisi pelata samaa peliä ainakin 2-3kk ja siihen ei sitten taas se kiinnostus riitäkään. Sitten kun jotain pelia pelaa liian harvoin, niin siitä ehtii jo unohtamaan tarinan ja joskus ihan pelimekaniikat, ja tuntuu että pitäis jokin tutoriaali pelata uudestaan läpi, että pääsee taas kyseisestä pelistä jyvälle. Hyvänä esimerkkinä on RDR2 jota on tässä viimeisen vuoden aikana pelannut ehkä sen 20h pleikkarilla ja jokaisella uudella pelikerralla menee jonkun aikaa muistella, että miten ne kontrollit tässä pelissä toimikaan.

Tää on kyllä totta. Aloin tuossa jouluvapailla pelaamaan Fallout 4 alusta (julkaistiin syksyllä 2015, jolloin pelasin parisen viikkoa todella intensiivisesti mutta en läpi asti päässyt) ja oli kyllä unohtunut kaikki ihan perusjutut.
Melkein on pakko painaa nämä tarinavetoiset siten, että ei pidä kovin monen päivän taukoa, ja mielellään keskittyy vain yhteen peliin kerrallaan läpi asti. RDR2 jäi myös kesken, julkkarissa tuli hankittua mutta ei vaan aika riittänyt. Alustahan se on pakko vetää sitten kun on riittävä timeslot sille...

Samaten pelit joissa on jotain comboja (esim. Spiderman itellä ollut useamman kuukauden "kesken") tarvis vetää myös nopeasti läpi, jos tulee pidempi tauko ei enää muista yhtään mistä napeista tapahtuu mitäkin ja tulee turpaan ihan perusvastuksiltakin.

 

[perato]

Ihtellä mennyt viimiset vuodet niin, että tarinavetoisia pelejä on se yks peluussa ja muut pelit jää sivuun siksi aikaa. Korkeintaan joku simppeli 15min peli tms. samaan aikaan jota pelataan silloin kun ehkä odotellaan jotain tms. Muuten pitää keskittyä yhteen peliin kerralla, ei enää onnistu niinku nuorempana, että kolme tarinavetoista peliä yhtä aikaa peluussa ja moninpelit päälle.

Mul on tota samaa alkanu tulemaan et sitä alkanu paljon skippaa dialogia ja tekstiä peleissä, et sitä ikäänkuin kaipaa vaan maksimit sitä interaktiivisuutta kokoajan. Ja siitähän sitä maksetaan. Ja semmoi voimakas "suorittaminen" päällä, et ikäänkuin haluaa kokea sen pelin interaktiivisuuden kauttaaltaan. Osittain myös tota samaa et joitain pelejä ei jaksa grindailla täysin läpi, mut sit taas joitain kaivelee läpi ku riivattu, ja avaa kaikki salaisuudet ja saavutukset.

Jossain määrin samaa. En kuitenkaan enää peleiltä hae luettavaa, sitä ku on kirjahyllyssä ihan tarpeeksi.

Lähinnä ite alkanut ajattelemaan asiaa niin, että jos peliä on oikeasti hauska pelata pelattavuuden kautta, niin sit keräilen niitä asioita. Eli joskus kun tullut pelin jälkeen sellanen fiilis, että "no olispa tää jatkunut vielä kun tätä oli nii hauska pelata", nii sit alkanut katteleen, et onko jotain kerättävää, saavutettavaa. Muuten vaan pelannut pelin läpi. Ite en oo koskaan ollut niitä jotka pelais peliä kaks kertaa peräkkäin läpi, nii ne on pitänyt kerätä ekalla pelikerralla tai sit kolmen vuoden päästä ku pelaa seuraavan kerran. Toisaalta huomannut, että kun ei kiinnitä tämmösiin pelin ulkoisiin asioihin huomiota, on usein pelit ollut vähän nautinnollisempia pelata kuin se, että seuraa koko ajan jotain opasta tai karttaa tai waypointtia, että mistä löytyy mitäkin. Välillä jopa lyönyt niitä peleistä pois päältä, että HUD olis tyhjänä kaikesta virikkeestä.

 

[F1nHammer]

Olen huomannut vaikeutta uppoutua peleihin samalla tavalla kuin nuorena. Nyt pelatessa mielessä on lähinnä pelimekaniikat ja jos joku asia alkaa ärsyttämään, niin voi hyvinkin jäädä peli kesken. Taitaa olla suorituskeskeisyys ja pelimekaniikkoihin tarttuminen oireita liiallisesta pelaamisesta Harvemmin törmää enää peleihin joiden avulla saa unohdettua arjen ja kaiken stressaavan ympärillä. Ikävä on aikoja jolloin pystyi uppoutumaan 100%. Ikää 32 ja onhan sitä suurimman osan elämästään pelaillut, joten ehkä on aika rauhoittua hieman ja keskittyä muihin tärkeisiin asioihin vähän eri intensiivisyydellä.

 

[lattakaapeli]

Olen huomannut vaikeutta uppoutua peleihin samalla tavalla kuin nuorena. Nyt pelatessa mielessä on lähinnä pelimekaniikat ja jos joku asia alkaa ärsyttämään, niin voi hyvinkin jäädä peli kesken. Taitaa olla suorituskeskeisyys ja pelimekaniikkoihin tarttuminen oireita liiallisesta pelaamisesta Harvemmin törmää enää peleihin joiden avulla saa unohdettua arjen ja kaiken stressaavan ympärillä. Ikävä on aikoja jolloin pystyi uppoutumaan 100%. Ikää 32 ja onhan sitä suurimman osan elämästään pelaillut, joten ehkä on aika rauhoittua hieman ja keskittyä muihin tärkeisiin asioihin vähän eri intensiivisyydellä.

Itellä kans sama, esim. Pubgia ku pelaan soolona niin pelaa 100% Sanhokkia, syystä että siinä on täyttä actionia lähes koko ajan....muissa mapeissa ajellaan useasti autolla yli puolet ajasta ja sitten nappi ohtaan.....autopelit on erikseen

Mulla vaimo aikanaan pelas läpi esim. Duty 5 World at warin ennenku ite olin ehtinyt peliä testata . Muuten se pelaa tasohyppelyitä ja esim. Black &white 2:sta.

 

[draco76]

Hellblade: Senua's sacrifice oli pitkästä aikaa hyvä peli. Muutoinkin tuntuu että nykyään tuollaiset alle 20 tunnin tarinavetoiset pelit ovat hyviä. Ainoa vaan että ei voi pelata pikkulasten aikaan. Spiderman jäi itsellä kesken lisäosiin, päätarinan kyllä pelasin. Unforgiving: A Northern Hymn oli myös ihan kiva pikkupeli.

Vaimo pelaa pleikalla ja Switchillä nykyään. Aiemmin tuli pelattua paljon yhdessä Civilizationia.

 

[aop]

Ikää 32v ja onhan tuo pelaaminen vähentynyt selvästi 10 vuoden takaisesta. Suurin ongelma on ehkä se, että tykkäsin moninpeleistä (varsinkin co-op), mutta ei ole enää oikein peliporukkaa ja nykyaikaisten pelien lootboxit, unlockien älytön grindaaminen ja DLC-helvetti ovat massiivinen turn off.

Yksinpeleissä taas kiinnostus lopahtaa hyvin nopeasti, jos pelimekaniikoissa on jotain pielessä (kuten @F1nHammer tuolla sanoikin). Dark Souls 1 ja 3 toimivat itselle aika hyvin. Outer Worldsin pelasin puoliväkisin läpi ja en oikein ollut tyytyväinen. 7 Days to Die oli cooppina hauska, mutta valitettavasti peliporukan into lopahti siihen parin kymmenen tunnin jälkeen.

Viime viikonloppuna meni 10h Carmageddon: Max Damagen kanssa, yllättävän hauskaa roskaviihdettä, vaikkakin mappeja on aivan liian vähän ja ne eivät ole niin hyviä kuin Carmageddon II:ssa.

Miinaharavaa on tullut pelattua tässä parin vuoden aikana joku 33k peliä pöytäkoneella ja 5k peliä läppärillä, joten aikaa pelaamiseen selvästikin olisi, mutta pitäisi olla jotain mielenkiinnon sytyttäviä pelejä ja peliporukka. Luulen, että parhaiten iskisi joku MMO tai coop-peli, jossa maailman tutkimisella olisi iso paino.

 

[yannara]

En löytänyt murosta enkä täältä erillistä ketjua (vaikka olin jossain sellaisen nähnyt), eli miten järjestätte pelaamisen lapsiarjen keskellä? Vai onko se edes mahdollista. Perhe ja työt menee toki edelle ja sit kun muksu nukkumaan 21-22 välissä niin on aivan puhki, jolloin töllötän vaan töllöä

 

[FixxeR]

Ikää on kasautunut 35v, ja pelikokemusta on siunaantunut veljiltä periytyneestä C64:sta alkaen miltei läpi elämän. Pelaan yhä usein, varsinkin ikäisekseni kun ei perhehuolet vaivaa, mutta en läheskään samanlaisella pieteetillä kuin aiemmin. Aikuisena kun tuota tekemistä riittää muutenkin.

Vaikka taktisten räiskintöjen (Rising Storm 2, Insurgency:Sandstorm, HLL yms) fani olenkin, niin huomaan etten ole enää niin kuumaa kamaa noiden parissa joka hieman rajaa niihin käytettyä aikaa. Cooppipelejä tulee harrastettua niin usein kuin mahdollista, joskin kaverien kokoonsaaminen onkin välillä melko työlästä johtuen toisten lapsivelvoitteista ja muista menoista. Keskivertopelitkin riittävät tässä kategoriassa, kunhan muu jengi innostuu. Vermintiden ja Ghost Recon: Wildlandsin kaltaisia pelejä mikäli on enemmän porukkaa, ja vastaavasti yhden kaverin kanssa voi pelata vaikka Door Kickers: Action Squadia.

Vastaavasti yksinpeleissä on aika harvoin mitään joukosta erottuvaa mitä haluaisin pelata, mutta onneksi sielläkin on hetkensä. Nyt työn alla Disco Elysium, joka vaikuttaa varsin messevältä. Männävuosilta mieleen on jäänyt myös Witcher 3 ja PC:lle portatut Yakuza-sarjan pelit. Aika nopeasti heitän pelejä kirveen alle, mikäli huomaan että niistä puuttuu jotain tai en saa kiksejä. Ei riitä maltti enää katsomaan peliä loppuun varmuuden vuoksi. Tais Outer World olla viimeisin minkä lopetin kesken.

 

[testudo80]

Kai se on täällä ääneen sanottava. Kaikille, jotka ovat pelanneet yli 30 vuotta ei enää ole pelejä. Nimetkää yksikin peli, joka koukuttaa?

Olen tullut siihen arvioon, että nyt tarvittaisiin selkeästi jotain uutta ja erilaista lähestymistapaa. Onko se VR ja siellä joku aivan uusi ihmeellinen pelimekaniikka vai tuleeko se uusi mullistus esim. yhdistämällä RTS- ja MOBA- genret yhteen, joksikin uudeksi?

...

Odotan edelleen innolla DOOM Eternal sekä Cyberpunk 2077, MUTTA myös pelonsekaisin tuntein siitä, että mitä todella mullistavaa kumpikaan peli tuo... ei yhtään mitään suurta innovaatiota, lähinnä loputonta hypeä.

Nyt sitten joku ehdottaa jotain indie-peliä, mutta missä uusi, ihmeellinen AAA-peli. Sellaisia ei ole. Eikä tule.

 

[draco76]

En löytänyt murosta enkä täältä erillistä ketjua (vaikka olin jossain sellaisen nähnyt), eli miten järjestätte pelaamisen lapsiarjen keskellä? Vai onko se edes mahdollista. Perhe ja työt menee toki edelle ja sit kun muksu nukkumaan 21-22 välissä niin on aivan puhki, jolloin töllötän vaan töllöä

Vaimoni järjestää aikaa minulle pelaamiseen. Hän on lapsen kanssa yleisesti taikka lähtee hänen kanssaan jonnekin, jos on sellainen peli jota ei lapsen silmin voi pelata. Sitten mummo ottaa lapsen välillä yökylään, mutta nuo hetket tulee käytettyä parisuhdeaikana. Sitten joitakin pelejä tulee pelattua lapsen kanssa, mutta näitä ei välttämättä tulisi muuten pelattua. Spidermania pelasin siten että poika katsoi pelaamistani, hän pelasi sitä itsekin.

Kyllä tuota muutama tunti kertyy viikossa omaa pelaamista.

 

[mikkelson]

Kai se on täällä ääneen sanottava. Kaikille, jotka ovat pelanneet yli 30 vuotta ei enää ole pelejä. Nimetkää yksikin peli, joka koukuttaa?

Olen tullut siihen arvioon, että nyt tarvittaisiin selkeästi jotain uutta ja erilaista lähestymistapaa. Onko se VR ja siellä joku aivan uusi ihmeellinen pelimekaniikka vai tuleeko se uusi mullistus esim. yhdistämällä RTS- ja MOBA- genret yhteen, joksikin uudeksi?

En nyt menisi yleistämään, että kellekkään yli 30 vuotta pelanneelle ei ole pelejä. No jos lasketaan että kuinka monta vuotta itse pelannut niin vasta 27, koska aloitin 6-vuotiaana. Mutta silti tuo ongelma koskee sinua, ei kaikkia. Itsellä ongelma ei ainakaan ole löytää pelattavaa, ongelma on pikemminkin löytää arjen keskellä aikaa pelaamiseen. Jos kiinnostus pelejä kohtaan säilyy jatkossakin samana, niin omalla kohdalla tulee aina riittämään pelejä.

 

[testudo80]

Olisi kiinnostava tietää mitä pelejä tämän ketjun pelaajat pelaavat. Pelkään että lista alkaa näillä:

- Battlefield 5
- PUBG
- CIV6
- ...

 

[draco76]

Kai se on täällä ääneen sanottava. Kaikille, jotka ovat pelanneet yli 30 vuotta ei enää ole pelejä. Nimetkää yksikin peli, joka koukuttaa?

Olen tullut siihen arvioon, että nyt tarvittaisiin selkeästi jotain uutta ja erilaista lähestymistapaa. Onko se VR ja siellä joku aivan uusi ihmeellinen pelimekaniikka vai tuleeko se uusi mullistus esim. yhdistämällä RTS- ja MOBA- genret yhteen, joksikin uudeksi?

...

Odotan edelleen innolla DOOM Eternal sekä Cyberpunk 2077, MUTTA myös pelonsekaisin tuntein siitä, että mitä todella mullistavaa kumpikaan peli tuo... ei yhtään mitään suurta innovaatiota, lähinnä loputonta hypeä.

Nyt sitten joku ehdottaa jotain indie-peliä, mutta missä uusi, ihmeellinen AAA-peli. Sellaisia ei ole. Eikä tule.

VR puolella Skyrim VR ja X-Plane 11 koukuttavat. Muista Tomb Raiderit, Spiderman, Detroit: Become Human ja Hellblade tulevat ensimmäisenä mieleen. Vähemmän koukuttavia CoD, Wildlands ja Wolfestein, joita kuitenkin pelaa.

Edit: Peliura lähti Vic 20:stä.

 

[DarkkiFIN]

Olisi kiinnostava tietää mitä pelejä tämän ketjun pelaajat pelaavat. Pelkään että lista alkaa näillä:

- Battlefield 5
- PUBG
- CIV6
- ...

Ihan ei nuo osu.. Kaverit tosin on yrittäny ylipuhua ostamaan CIV6,mutta vielä ei ole innostanut.

-Destiny 2
-FO76
-MechWarrior 5
-Dirt Rally 2.0
-Battletech

Tuossa nyt muutama mitä on viime aikoina tullut pelattua enempikin.

 

[testudo80]

Ehkä outo kysymys, mutta miten tuo Skyrim VR eroaa normaaleista peleistä? Ainakin tulee tunne että ikään kuin itse liikut pelimaailmassa, olet tavallaan sen sisällä.

Ohjaaminen on jotenkin vaivatonta verrattuna perinteiseen hiiri + näppis / pädi. Mistä WOW-efekti syntyy.

 

[testudo80]

Ihan ei nuo osu.. Kaverit tosin on yrittäny ylipuhua ostamaan CIV6,mutta vielä ei ole innostanut.

-Destiny 2

Voi hyvät hyssykät ja taivaan talikynttilät.

Jos olet pelannut + 30 vuotta niin miten ihmeessä sinun listallasi voi olla Destiny 2? Pelaat ilmeisesti suomi porukassa ja teette raideja? Mistä WOW-efekti täysin kuolleessa ympäristössä. Typerä A.I. ja lista jatkuu.

 

[draco76]

Ehkä outo kysymys, mutta miten tuo Skyrim VR eroaa normaaleista peleistä? Ainakin tulee tunne että ikään kuin itse liikut pelimaailmassa, olet tavallaan sen sisällä.

Ohjaaminen on jotenkin vaivatonta verrattuna perinteiseen hiiri + näppis / pädi. Mistä WOW-efekti syntyy.

Ei ohjaaminen ole sen kummempaa. Kyse on vain immersiosta. Meleetä ei ole kovin hyvin toteutettu, loitsut ja jouset jo paremmin. Suurin ero on kuitenkin läsnäolon tuntu ja se että pään liikkeet otetaan huomioon. Lisäksi minulla on luonnolliset asetukset käytössä tuossa. Noista ominaisuksista johtuen monella tulee hahmoksi jousiampuja, se on lisäksi erityisen tehokas.

 

[DarkkiFIN]

Voi hyvät hyssykät ja taivaan talikynttilät.

Jos olet pelannut + 30 vuotta niin miten ihmeessä sinun listallasi voi olla Destiny 2? Pelaat ilmeisesti suomi porukassa ja teette raideja? Mistä WOW-efekti täysin kuolleessa ympäristössä. Typerä A.I. ja lista jatkuu.

Liityin vasta tossa vähän isompaan suomi porukkaan ja raideihin en vielä oo ehtiny. Mutta tossa on ne pelin perus ominaisuudet kohillaan ittelle,coop,perus ammuskelu on helkutin hyvää ja aina on jotain pikku hommaa mitä voi tehdä.

 

[bulgur]

Yli 30 vuotta pelaamista Amigoista, Nintendoista ja 285:sta sun muista lähtien ja vielä maittaa. Kausittain se menee pelaako enemmän vai vähemmän mut koko aika on jotain pelejä kesken. Verkkopelejä en harrasta juuri yhtään (pl. Tarkov josta pari vuotta sitten innostuin kovastikin mut se on jääny tauolle jo kauan sit ja sillon tällön jotain fps-mäiskettä). Viimeset pelit mihin on tullu laitettua yli 100h on RDR2 (pc), W3, Skyrim (800h). Eniten maittaa rpg:t, mut yleisesti pelaan kaikkee AAA-pelejä. Myös immersiivisyys, taktisuus ja vähän hitaampi tempo kiinnostaa enemmän kuin doomit tms. Aikanaan just Rainbow Six teki lähtemättömän vaikutuksen.

Mihinkään retroiluun ei ole kiinnostusta pätkääkään, oon hyvilläni että pelit näyttää nykyään aina vaan paremmilta ja sillon tällön tulee myös tarinallisesti hieno peli. Myös tän vuoden tuleva pelisaldo näyttää hyvää, sillä viime vuosi oli kieltämättä vähän köyhä ainakin määrällisesti.

 

[Taneli-]

Kai se on täällä ääneen sanottava. Kaikille, jotka ovat pelanneet yli 30 vuotta ei enää ole pelejä. Nimetkää yksikin peli, joka koukuttaa?

- Battletech
- Pathfinder: Kingmaker
- Total War Warhammer (I & II, tosin laitan vaan ekasta linkin tähän)
- Battle Brothers (indie peli, tulee mieleen hieman King of Dragon Pass peli Amigalle)

 

[Manager2k]

Olisi kiinnostava tietää mitä pelejä tämän ketjun pelaajat pelaavat. Pelkään että lista alkaa näillä:

- Battlefield 5
- PUBG
- CIV6
- ...

39v ja oma lista mitä on peluussa
- Metro Exodus
- Football Manager 2020
- RDR2
- NHL20/Fifa20

Backlogissa odottaa The Outer Worlds kunhan tuon metron saa alta pois. Toki ois voinut heittää listaan vielä Civ6 mutta ei kaikkea ehdi nytkään pelaa.

 

[Noija]

Kohta 39v ja peluussa tällä hetkellä
-Metro Exodus(pc) just asensin ja kivalta näyttää epicillä ja rtx high.
-Star Wars Jedi Fallen Order (pc) yllättänyt positiivisesti..hauskaa ja koukuttavaa sekä tarpeeksi hidastempoista vanhukselle. Oikein hyvää star wars viihdettä ja fiilistä. Miinuksena uudestaan spawnaavat vihut kun meditoi. Kontrollit vois olla myös hiotummat.
-Vanha kunnon Diablo 1 (pc) tätä ei varmaan tarvi kommentoida..
-Civ V satunnaisesti (pc) eikä tätäkään..
-Dirt Rally (xbos) pari rundia ajettu. Selkeää parannusta edellisestä joka osa-alueella.
-RDR2 (xbos) on vähän liian hidas ja tahmea peli (simulaattori) omaan makuun, mutta näyttävä. Vaatii ainakin 2h aikaa pelattavaksi että viittii edes käynnistää tuota. Ehkä ostan vielä joskus myös puuceelle.
-World of Tanks, kivasti uudistunut ja uudistuu jatkossakin. Sopivaa mätkettä vanhallekkin ja tarpeeksi muuttujia pelissä pitääkseen sen mielenkiintoisena. Tankit on komeita! RNG!

Odotuslistalla on tietenkin Cyberpunk2077 ja mikkisoftan lentosimulaatio. Ostoslistalla myös FC New Dawn ja viimeisin tompparaideri sekä Outer Worlds, kunhan saan pari peliä pelattua alta pois.

 

[vipe]

Mihinkään retroiluun ei ole kiinnostusta pätkääkään, oon hyvilläni että pelit näyttää nykyään aina vaan paremmilta ja sillon tällön tulee myös tarinallisesti hieno peli.

Vähän samoilla linjoilla. Tosin tykkään itse - ja erityisesti kavereiden kanssa pelattuna - noista retrotyylillä tehdyistä indiepeleistä, joissa on kuitenkin parannettu fysiikoita tai muita elementtejä. Tyyliin Broforce, Noita, Neon Chrome, Hotline Miami, ...

 

[Haukka81]

Olisi kiinnostava tietää mitä pelejä tämän ketjun pelaajat pelaavat. Pelkään että lista alkaa näillä:

- Battlefield 5
- PUBG
- CIV6
- ...

81 syntyny mie ja listalla ny:

DCS WORLD
IL-2 Bos etc.

ATOM rpg

Plus VR pelejä nippu.

 

[xarot]

Itselläni ei ole mitään ongelmia löytää pelattavaa, tällä hetkellä on ongelma löytää aikaa pelaamiseen. Lapsiperheessä pelailen omien unien kustannuksella n. 21.30 - 01.00 välillä ja telkkarin tai sarjojen katsomisesta oon luopunut kokonaan. Urheiluakaan harvemmin ehtii harrastamaan ennen iltaa joten valinta pelaamisen tai urheilun välillä. Yöunet on menetetty muutenkin lähes kokonaan itselläni niin valvomisilla ei ole niin väliä kunhan töissä saa kahvia ja pysyy hereillä noin muuten. Moninpelejä en pelaa muuten kuin nopeita rundeja Quakea silloin tällöin. Ehkä sitten kun jälkikasvu on isompaa niin pelaaminen jatkuu vähän järkevämpiin aikoihin.

Tällä hetkellä työn alla RDR2, alussa oli taas vähän fiilis että onpa raivostuttavan hidastempoinen ja tylsä peli, nyt loppupuolella tuntuu että tähän pääsi jotenkin sisään ja maistuu niin että tekisi mieli pelata vaan lisää. Aika usein itselle käy peleissä näin. Jedi Fallen Orderia tekisi mieli päästä pelaamaan ja backlogissa vaikka mitä mielenkiintoista muutenkin. Tosin hommasin Sega Megadrive Minin ja modasin siihen lisää peleja ja upotin pari tuntia Super Monaco GP:een. Tää on yksi peli joka jääny kaivelemaan ja yhtä vaikeahan se on edelleen. Jos tuossa voittaisi vaikka sen mestaruuden vielä ennen eläkeikää.