- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 240
Ekasta tuli itsellekin mieleen hämärästi joku mech rpg, ja vähän googlaamalla löytyi Westwoodin Battletech 1. Muistelen että olisi huippu.
Dune RTS oli varmasti huippu. Ei epäilystä.
Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)
- Keskustelun aloittaja Taneli-
- Aloitettu
-
- Avainsanat
- 30+v pelaaminen peliharrastus wanha
Ekasta tuli itsellekin mieleen hämärästi joku mech rpg, ja vähän googlaamalla löytyi Westwoodin Battletech 1. Muistelen että olisi huippu.
Dune RTS oli varmasti huippu. Ei epäilystä.
- Liittynyt
- 05.11.2016
- Viestejä
- 3 303
Itselleni on tullut kerättyä vuosia niin paljon, ettei niitä enää kehtaa julkisesti esille tuoda. Alussa pelasin ns. tennispeliä, mikä koostui kahdesta pystypalkista ja nelikulmion muotoisesta valkoisesta täplästä. Hylkäsin Atarin ja ensimmäinen konsolini oli Mattelin Intellivision. Sitten tulivat kolikkopelien shootem´upit. Aluksi Space Invaders ja sitten seuraajat. Vieläkin ne jaksavat innostaa ja Mame-kokoelmani on edelleen ahkerassa käytössä.
Toki pelailen muitakin pelejä, mutta shootem´upit ovat vieläkin se oma juttu. Näyttää siltä, että tosi poika on poika iästä riippumatta.
Toki pelailen muitakin pelejä, mutta shootem´upit ovat vieläkin se oma juttu. Näyttää siltä, että tosi poika on poika iästä riippumatta.
Viimeksi muokattu:
Juu kyllä tuollainenkin oli (ennen c64) ja tulihan sillä jotain tenniksen tyylistä hakattua, mutta en kyllä muista valmistajaa enää joku musta laatikko jossa kaksi potikkaa joita pelaajat veivas edestakaisin. Täytyy yrittää googlettaa jos vaikka löytyisi valmistaja.
Ovat haulla "pong game console" vastaan tulevat laitteet tutun näköisiä, osa niistä on jokseenkin mustia. Kaverillani oli luultavasti yksi tällainen, aiemmin veikkasin sen olleen Atari 2600, mutta saman valmistajan varhaisempi Pong-konsoli vastaa paremmin muistikuvia. Ja kun tämä oli jo ennen Game & Watch -pelien villitystä, niin ajallisestikin saattaisi sopia paremmin.
Menee kyllä nyt OTksi
Yritin kyllä tuollakin haulla ja monella muulla, mutta ei osumia. Harmittaa jonkin verran että mennyt roskiin jossain välissä. Varmaankin oli joku ei niin suosittu valmistaja ja kun tuossa googlaili niin kyllä noita valmistajia ollut aika monta. Voin kyllä yrittää raapustaa jonkin hahmotelman laitteesta mitä muistaa ja todella potikat kahdelle pelaajalle olivat kiinteästi laitteessa (ala kulmissa) ja olisiko ollut kolmas sitten nopeuden säätö (tämän paikkaa en muista) ja liukukytkin keskellä virralle (en muista oliko myös joku muu peli pongin lisäksi tästä kytkimestä). Laite oli kooltaan noin a4:n (vaaka)(tämäkin voi heittää) kokoinen tasapaksu (~5cm). Ja todella ei mitään moduuli mahdollisuuksia.
- Liittynyt
- 05.11.2016
- Viestejä
- 3 303
Unohdin mainita, että ihan aluksi himotuimmat olivat baarien nurkissa jököttävät "flipperit" Tietokoneversioina niitä pelaan vieläkin. Viimeksi yöllä Pinball FX-tauluja.
Ikää 48. Peliura aloitettu 10-vuotiaana C64:llä ja sitä ennen kavereiden konsoleilla tms. Mattel, Vic-20 jos oikein muistan ja oli jollain se Pong tms. "tennis" peli. Lähes päivittäin tulee pelattua kun perillinen on mennyt nukkumaan. Tällä hetkellä mm. Elite Dangerous, Arma 3, War Thunder ja Pleikkarin PSVR-pelit kuten Skyrim. PC:lle RDR2 himottaa ja salaa toivon että siitä tulisi VR-versio. Ihan varmana pelaan vielä vanhainkodissakin sillä tällä hetkellä pelaamista rajoittaa vain työnteko 
45v. ikää
Pelailut aloittelin katsomalla vierestä kun isoveli kavereineen pelasi VIC-20 jotain jalkapallopeliä.
Itsellä ollut C64,Amiga 500 ja ekan PC:n hommasin 1994 kun pääsin armeijasta. PS3 tuli myös ostettua julkaisussa mutta vähälle käytölle jäänyt.
Edelleen pelaan jos ei päivittäin niin viikottain, dayz, bf 4, C&C generals ja nyt tullut pelailtua RDR2, en ainakaan ihan heti näe lopettavani pelaamista.
Pelailut aloittelin katsomalla vierestä kun isoveli kavereineen pelasi VIC-20 jotain jalkapallopeliä.
Itsellä ollut C64,Amiga 500 ja ekan PC:n hommasin 1994 kun pääsin armeijasta. PS3 tuli myös ostettua julkaisussa mutta vähälle käytölle jäänyt.
Edelleen pelaan jos ei päivittäin niin viikottain, dayz, bf 4, C&C generals ja nyt tullut pelailtua RDR2, en ainakaan ihan heti näe lopettavani pelaamista.
Itsellä peliura alkoi jollain tuollaisella ikiaikaisella tv:hen kytkettävällä konsolilla jonka jälkeen vuorossa oli legendaarinen C64 1541-levarilla ja kassuasemalla. Sen jälkeen oli taukoa, joskus vuokrasin 8bit Nintendon jostain kiskalta kavereiden kasnsa jne. Jossain kohden tuli PC:t ja sitten taas konsoleja.
Mutta nyt on ongelma! Kotoa löytyy orig Xbox, Wii, pc, ps3 ja ps4 ja mikään ei oikein maistu! Tuntuu jotenkin että on äärimmäsien vaikea keskittyä pelaamiseen ja se tuntuu jotenkin suorittamiselta, vaikka esim Horizon Zero Dawn maistui tovin aika hyvältä. Mikä hitto avuksi? Ei ole edes muksuja ja itsekseni asustelen, tosin mimmejä nyt välillä häärää lahkeissa viemässä "hyvää peliaikaa"
Miten löydän taas sen inspiraation esin Horizon Zero Dawniin? Ne kartat jne tuntuu loputtoman isoilta jne. Samoin pelilista on törkeän pitkä ps4:llä, steam täynnä kamaa ja Wiitä en ole käynnistänyt pariin vuoteen ollenkaan (sen osin tasan Mario 1-3 takia).
Ironista sinänsä, haaveilen ostavani isomman tv:n ps5:n ja kotiteatteripuoli on kunnossa jo nyt mutta mistä hitosta löydän sen kipinän? Niin ja ikä on siinä neljänkympin huitteilla
Mutta nyt on ongelma! Kotoa löytyy orig Xbox, Wii, pc, ps3 ja ps4 ja mikään ei oikein maistu! Tuntuu jotenkin että on äärimmäsien vaikea keskittyä pelaamiseen ja se tuntuu jotenkin suorittamiselta, vaikka esim Horizon Zero Dawn maistui tovin aika hyvältä. Mikä hitto avuksi? Ei ole edes muksuja ja itsekseni asustelen, tosin mimmejä nyt välillä häärää lahkeissa viemässä "hyvää peliaikaa"
Miten löydän taas sen inspiraation esin Horizon Zero Dawniin? Ne kartat jne tuntuu loputtoman isoilta jne. Samoin pelilista on törkeän pitkä ps4:llä, steam täynnä kamaa ja Wiitä en ole käynnistänyt pariin vuoteen ollenkaan (sen osin tasan Mario 1-3 takia).
Ironista sinänsä, haaveilen ostavani isomman tv:n ps5:n ja kotiteatteripuoli on kunnossa jo nyt mutta mistä hitosta löydän sen kipinän? Niin ja ikä on siinä neljänkympin huitteilla
On niitä tosiaan ollut monelta valmistajalta. Sama juttuhan oli niiden pienien elektroniikkapelien kanssa.
Ikää 48. Peliura aloitettu 10-vuotiaana C64:llä ja sitä ennen kavereiden konsoleilla tms. Mattel, Vic-20 jos oikein muistan ja oli jollain se Pong tms. "tennis" peli. Lähes päivittäin tulee pelattua kun perillinen on mennyt nukkumaan. Tällä hetkellä mm. Elite Dangerous, Arma 3, War Thunder ja Pleikkarin PSVR-pelit kuten Skyrim. PC:lle RDR2 himottaa ja salaa toivon että siitä tulisi VR-versio. Ihan varmana pelaan vielä vanhainkodissakin sillä tällä hetkellä pelaamista rajoittaa vain työnteko
Oikeastaan ajatus papparaisesta, joka luo vielä yhden hahmon astumaan laivasta Seyda Neeniin tai teloitettavien vankkuriin matkalla Helgeniin, on aika hieno. En minä halua vanhoilla päivilläni mitään lomaosaketta Espanjasta tai nuorempaa naisystävää, vaan riittävän tehokkaan pelikoneen, jossa saa halutessaan vanhatkin pelit toimimaan.
- Liittynyt
- 27.03.2017
- Viestejä
- 2 936
Meikällä on ikää 38v. Aloitin c64:lla ala-asteen ekan tai tokan luokan Jouluna. Vielä tänäkin päivänä ihmettelen miten pelikasetit kiersivät pienessä kylässä ja sen vielä pienemmissä syrjäkylissä niin tehokkaasti.
Saatiin pikku veljen kanssa kinuttua NES juuri kun SNES ilmestyi ja sehän harmitti. Pelit olivat tuolloin vaikeita & kalliita 200-300mk, ja uusia sai erittäin harvoin. R-kioskin pelivuokrahylly oli kovassa käytössä kun se maksoi muistaakseni vain 20mk, mutta jossain välissä paikallinen Expert huomasi markkiraon ja alkoi myymään käytettyjä pelejä 50mk kunhan toi jonkun oman pelin vaihdossa. Se oli kylän lapsien suosiossa ja pelivalikoima kasvoi huimasti! Suurimpana NES saavutuksena pidän Battletoadsin viimeiselle päävastustajalle pääsyä.
PC-maailmaan siirryttiin kesällä 1996 (486 DX4 100MHz 8MB, äänikortti, modeemi) juuri ennen Pentiumeiden tuloa, se harmitti vielä enemmän kuin NES-SNES rako! Kaiken lisäksi meille myyty PC oli erittäin epävakaa eikä tajuttu yhtään mistä se johtui, myyjä nosteli käsiä ilmaan että varmaan ne ohjelmat on epävakaita. Vasta vuosien päästä kun saatiin Pentium 333MHz ja purettiin eka kone osiin huomattiin että se oli joku ihme prossu (ehkä Cyrix?) kellotettu 100MHz! Vittusaatana jos näen sen myyjän vielä joskus ¤%#¤&%!
2007 ostin Xbox 360:n kun silloin moni peli tuli pelkästään konsoleille. PS3:n ostin 2011 ja PS4:n pelkästäänä Bloodbornen takia kesällä 2018, mutta ei niillä kovin paljoa tullut pelattua.
Civilizationit ja Street Fighterit ovat olleet kestosuosikkeja, mutta peliharrastus alkoi osoittamaan hiipumisen merkkejä jokunen vuosi sitten. Innostuin uudestaan kun pelasin Playerunknown's Battlegroundsia syksyllä 2017 ja sen jälkeen on tullut pelattua pelkästään sitä io-techin discord-porukan kanssa. Vaikka matkijoita on ilmaantunut ei niistä yksikään pääse edes lähelle PUBG:n jännitystä.
Minun suosikkeja jotka voisivat toimia jos turvalliset AAA-pelit kyllästyttää:
-Dark Souls (toiminta-jännitys)
-Zero Escape -trilogia (tarinapeli/visuaalinen novelli)
-Infinifactory (luovaa puzzleilua)
-PUBG (multiplayer-fps)
-Zelda: Breath of the Wild, paras avoimen maailman peli vikoineenkin
Saatiin pikku veljen kanssa kinuttua NES juuri kun SNES ilmestyi ja sehän harmitti. Pelit olivat tuolloin vaikeita & kalliita 200-300mk, ja uusia sai erittäin harvoin. R-kioskin pelivuokrahylly oli kovassa käytössä kun se maksoi muistaakseni vain 20mk, mutta jossain välissä paikallinen Expert huomasi markkiraon ja alkoi myymään käytettyjä pelejä 50mk kunhan toi jonkun oman pelin vaihdossa. Se oli kylän lapsien suosiossa ja pelivalikoima kasvoi huimasti! Suurimpana NES saavutuksena pidän Battletoadsin viimeiselle päävastustajalle pääsyä.
PC-maailmaan siirryttiin kesällä 1996 (486 DX4 100MHz 8MB, äänikortti, modeemi) juuri ennen Pentiumeiden tuloa, se harmitti vielä enemmän kuin NES-SNES rako! Kaiken lisäksi meille myyty PC oli erittäin epävakaa eikä tajuttu yhtään mistä se johtui, myyjä nosteli käsiä ilmaan että varmaan ne ohjelmat on epävakaita. Vasta vuosien päästä kun saatiin Pentium 333MHz ja purettiin eka kone osiin huomattiin että se oli joku ihme prossu (ehkä Cyrix?) kellotettu 100MHz! Vittusaatana jos näen sen myyjän vielä joskus ¤%#¤&%!
2007 ostin Xbox 360:n kun silloin moni peli tuli pelkästään konsoleille. PS3:n ostin 2011 ja PS4:n pelkästäänä Bloodbornen takia kesällä 2018, mutta ei niillä kovin paljoa tullut pelattua.
Civilizationit ja Street Fighterit ovat olleet kestosuosikkeja, mutta peliharrastus alkoi osoittamaan hiipumisen merkkejä jokunen vuosi sitten. Innostuin uudestaan kun pelasin Playerunknown's Battlegroundsia syksyllä 2017 ja sen jälkeen on tullut pelattua pelkästään sitä io-techin discord-porukan kanssa. Vaikka matkijoita on ilmaantunut ei niistä yksikään pääse edes lähelle PUBG:n jännitystä.
En minäkään jaksa enää perinteisiä AAA-tason pelejä (Zero Dawn, Uncharted, Assassin's Creed...). Ne ovat niin rajoitettuja ettei luovuutta pääse käyttämään juuri yhtään ja pelaaminen on napin painamista silloin kun ruudulla lukee "paina X".
Minun suosikkeja jotka voisivat toimia jos turvalliset AAA-pelit kyllästyttää:
-Dark Souls (toiminta-jännitys)
-Zero Escape -trilogia (tarinapeli/visuaalinen novelli)
-Infinifactory (luovaa puzzleilua)
-PUBG (multiplayer-fps)
-Zelda: Breath of the Wild, paras avoimen maailman peli vikoineenkin
Itsellä joulukuussa ikää 39v ja eka pelikone oli juurikin se telkkariin kytkettävä pong klooni.
Tuon jälkeen mentiin c-64 + kasettiasema kombolla pitkään eikä se ollut edes se uudempi load-it malli jossa oli äänipää säätö ja ledit valmiina.
Pahin kokemus oli varmaan joku wonderboy jonka kanssa täytyi äänipäätä säädellä puolituntia jotta sen lopulta sai toimimaan.
Sanomattakin selvää, että kun sen levarin lopulta sai niin se oli aikamoinen helpotus.
Tuon jälkeen on ollut amiga 500 jota tuli pelattua vielä vuonna 1999 sekä läjä konsoleita. Nykyään telkkarissa on kiinni ps4 pro, xbox one x, switch ja wiiu.
Käsikonsoleista löytyy vita ja 3ds.
Peliharrastus on vain kasvanut iän myötä, koska niitä pelejä on myös ollut varaa ostaa.
En kuitenkaan häpeile myöntää sitä, että c-64, amiga ja vielä ekan pleikkarin aikaankin pelejä tuli waretettua aika paljon, koska silloin niitä ei ollut varaa ostaa.
Tuon ansiosta kuitenkin harrastus pysyi hengissä ja nykyään pelejä tulee ostettua niin paljon, että omasta mielestä nuo vanhat "synnit" on kuitattu aika hyvin.
Itselle maistuu edelleen kaikki isoista AAA julkaisusta pienempiin indie peleihin asti kunhan ei pelaa saman tyylisiä pelejä liikaa.
Esim viimeksi tuli pelattua outer worlds ja tuon jälkeen ei todellakaan tee heti mieli pelata mitään jossa on edes hieman dialogi valintoja vaan joku autopeli tai putkiräiskintä on paljon parempi vaihtoehto.
Tuon jälkeen mentiin c-64 + kasettiasema kombolla pitkään eikä se ollut edes se uudempi load-it malli jossa oli äänipää säätö ja ledit valmiina.
Pahin kokemus oli varmaan joku wonderboy jonka kanssa täytyi äänipäätä säädellä puolituntia jotta sen lopulta sai toimimaan.
Sanomattakin selvää, että kun sen levarin lopulta sai niin se oli aikamoinen helpotus.
Tuon jälkeen on ollut amiga 500 jota tuli pelattua vielä vuonna 1999 sekä läjä konsoleita. Nykyään telkkarissa on kiinni ps4 pro, xbox one x, switch ja wiiu.
Käsikonsoleista löytyy vita ja 3ds.
Peliharrastus on vain kasvanut iän myötä, koska niitä pelejä on myös ollut varaa ostaa.
En kuitenkaan häpeile myöntää sitä, että c-64, amiga ja vielä ekan pleikkarin aikaankin pelejä tuli waretettua aika paljon, koska silloin niitä ei ollut varaa ostaa.
Tuon ansiosta kuitenkin harrastus pysyi hengissä ja nykyään pelejä tulee ostettua niin paljon, että omasta mielestä nuo vanhat "synnit" on kuitattu aika hyvin.
Itselle maistuu edelleen kaikki isoista AAA julkaisusta pienempiin indie peleihin asti kunhan ei pelaa saman tyylisiä pelejä liikaa.
Esim viimeksi tuli pelattua outer worlds ja tuon jälkeen ei todellakaan tee heti mieli pelata mitään jossa on edes hieman dialogi valintoja vaan joku autopeli tai putkiräiskintä on paljon parempi vaihtoehto.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 088
Itsellä peliura alkoi jollain tuollaisella ikiaikaisella tv:hen kytkettävällä konsolilla jonka jälkeen vuorossa oli legendaarinen C64 1541-levarilla ja kassuasemalla. Sen jälkeen oli taukoa, joskus vuokrasin 8bit Nintendon jostain kiskalta kavereiden kasnsa jne. Jossain kohden tuli PC:t ja sitten taas konsoleja.
Mutta nyt on ongelma! Kotoa löytyy orig Xbox, Wii, pc, ps3 ja ps4 ja mikään ei oikein maistu! Tuntuu jotenkin että on äärimmäsien vaikea keskittyä pelaamiseen ja se tuntuu jotenkin suorittamiselta, vaikka esim Horizon Zero Dawn maistui tovin aika hyvältä. Mikä hitto avuksi? Ei ole edes muksuja ja itsekseni asustelen, tosin mimmejä nyt välillä häärää lahkeissa viemässä "hyvää peliaikaa"
Miten löydän taas sen inspiraation esin Horizon Zero Dawniin? Ne kartat jne tuntuu loputtoman isoilta jne. Samoin pelilista on törkeän pitkä ps4:llä, steam täynnä kamaa ja Wiitä en ole käynnistänyt pariin vuoteen ollenkaan (sen osin tasan Mario 1-3 takia).
Ironista sinänsä, haaveilen ostavani isomman tv:n ps5:n ja kotiteatteripuoli on kunnossa jo nyt mutta mistä hitosta löydän sen kipinän? Niin ja ikä on siinä neljänkympin huitteilla
Kipinä löytyy varmasti vahingossa yrittämällä jos se oikea peli osuu kohdalle. Kaikilla laitteillahan sitä aina vähän väliä yrittää esim. C64, Amiga, kaikki Playstationit, Xbox, Wii ja Dreamcast, eikä oikein silti ihmeekseni kovin kummoista innostusta löytynyt. Sitten vain jostain huomasin, että PC:lle on ilmestynyt uusi Witcher/Dragon Age tyyppinen roolipeli, ja siitähän se taas pelaaminen alkoi
Muita pelejä voi jatkaa myöhemminkin, Horizon Zero Dawn on myös kesken kuten oikeastaan kaikki muutkin pelit Mulla myös näin 48-vuotiaana samaa ongelmaa, eli backlogia peleissä ihan hirveästi. Nuo AAA-pelit kaikkein pahimpia. Tulee ostettua ja sitten pelaa 10-60 tuntia ja siihen jää kesken. Rinse and repeat. Yhtäkkiä on todella pitkä lista kesken jääneitä odottelemassa parempia aikoja. Pitäis varmaan saada potkut töistä, niin olisi aikaa jatkaa edes jotain 
Kyllä tätä itsellä todella paljon shoppailee pelejä mitkä jonkin verran kiinnostaa pelaa hetken ja siirtyy takasin vanhempaan peliin itsellä empire total war joka aina kutsuu takasin ja siinä tunteja eniten kaikista peleistä mitä steamissa on. Mutta kyllä silti far cry, ac:t maistuu ja nyt pitäisi oikeasti päästä rdr2seen sisään vasta chapter1 suoritettu. Hienoa kuulla en ole ainoa jolla ongelma backlogin kanssa sitä odottelee että kyllä jossain välissä sitten aloittaa kunnollaMulla myös näin 48-vuotiaana samaa ongelmaa, eli backlogia peleissä ihan hirveästi. Nuo AAA-pelit kaikkein pahimpia. Tulee ostettua ja sitten pelaa 10-60 tuntia ja siihen jää kesken. Rinse and repeat. Yhtäkkiä on todella pitkä lista kesken jääneitä odottelemassa parempia aikoja. Pitäis varmaan saada potkut töistä, niin olisi aikaa jatkaa edes jotain
Mulla taas Wowi imaisee aina yhtäkkiä kaikki tunnit. Sitäkin olen open betasta asti veivannut. Assassisn's Creedejä on kans vino pino odottelemassa läpipeluuta pleikalla. Ja nyt menin ostamaan Switchille Dragon Quest XI:n ja siihenhän ei mene, ku joku helpot 100 tuntia läpäisyyn
- Liittynyt
- 13.04.2017
- Viestejä
- 136
Kohta 40 mittarissa ja ~35v siitä pelattu non-stop, lähes joka päivä. 5-vuotiaana ei nyt muuta osannut kuin vetää Pulteria kiville/seinään/reunan yli Grog's Revengessä ja nauraa asialle. Edelleen yksi lempipeleistäni C-64:llä Platoonin lisäksi. Meaning of life 
Pelaan aina välillä jotain vanhoja pelejä suoraan läpi, kunnon nostalgiatripillä: Ultima Underworld, System Shock, Doom (Brutalina viimeksi, eikä taida normi enää maistua), Star Control 2, mutta uudet pelit turruttaa mielenkiinnon todella nopeasti. RDR2 saa jäädä hyllyyn, koska GTA V maistui puulta jo vartin jälkeen ja katselinkin sen läpi Jinglesin tahtiin. Se riitti minulle siitä pelistä. Battlefield oli the Juttu neloseen asti, siihen sekin jäi. CoD maistui viimeksi versiossa 2, tosin sekin hävisi vanhalle kunnon MoH:AA:lle.
PUBG palautti itselle uskon siihen että vielä vanhakin jaksaa jotain uutta ja onhan siinä satoja tunteja peliaikaa sisällä. Sitten on niitä kausipelejä, joita tulee pelattua viikkoja tai kuukausia ja sen jälkeen tuleekin pitkä tauko, joskus vuosien mittainen; WoT, Eve Online, Arma3 eri modeilla, DayZ (lasken tähän Arma2 modin + stand-alonen), Dwarf Fortress jne jne jne. Lisänä olohuoneen Retropie C-64:n ja Amigan parhailla peleillä...
Vähän alkaa olla sellainen olo että kaikki on nähty, mutta eiköhän se seuraava juttu itselle ole VR. Sitä on pari kertaa tullut kokeiltua ja kyllä pitää omat kakkulat hommata. Ehkä sitä kautta tulee palattua vielä simujenkin pariin...
Pelaan aina välillä jotain vanhoja pelejä suoraan läpi, kunnon nostalgiatripillä: Ultima Underworld, System Shock, Doom (Brutalina viimeksi, eikä taida normi enää maistua
), Star Control 2, mutta uudet pelit turruttaa mielenkiinnon todella nopeasti. RDR2 saa jäädä hyllyyn, koska GTA V maistui puulta jo vartin jälkeen ja katselinkin sen läpi Jinglesin tahtiin. Se riitti minulle siitä pelistä. Battlefield oli the Juttu neloseen asti, siihen sekin jäi. CoD maistui viimeksi versiossa 2, tosin sekin hävisi vanhalle kunnon MoH:AA:lle.PUBG palautti itselle uskon siihen että vielä vanhakin jaksaa jotain uutta ja onhan siinä satoja tunteja peliaikaa sisällä. Sitten on niitä kausipelejä, joita tulee pelattua viikkoja tai kuukausia ja sen jälkeen tuleekin pitkä tauko, joskus vuosien mittainen; WoT, Eve Online, Arma3 eri modeilla, DayZ (lasken tähän Arma2 modin + stand-alonen), Dwarf Fortress jne jne jne. Lisänä olohuoneen Retropie C-64:n ja Amigan parhailla peleillä...
Vähän alkaa olla sellainen olo että kaikki on nähty, mutta eiköhän se seuraava juttu itselle ole VR. Sitä on pari kertaa tullut kokeiltua ja kyllä pitää omat kakkulat hommata. Ehkä sitä kautta tulee palattua vielä simujenkin pariin...
Mullaki 40 täynnä, niin kieltämättä tuota samaa tylsistymistä välillä ollut. Vaatii peliltä nykyään paljon enemmän, että jaksaa muutamaa tuntia pidempään pelailla.
VR lasit kyllä toi ainakin hetkellisesti uutta tuntumaa peleihin, mutta tilan puutteen takia suurimmaksi osaksi ajellut simuja, mikä nyt ei sinällään haittaa, koska ainakin omasta mielestä niissä vr toimii parhaiten. Suosittelen kyllä kokeilemaan, vaikkei ihan halpaa touhua olekaan.
VR lasit kyllä toi ainakin hetkellisesti uutta tuntumaa peleihin, mutta tilan puutteen takia suurimmaksi osaksi ajellut simuja, mikä nyt ei sinällään haittaa, koska ainakin omasta mielestä niissä vr toimii parhaiten. Suosittelen kyllä kokeilemaan, vaikkei ihan halpaa touhua olekaan.
- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 2 464
Ei ole nämä Dark Souls tyyppiset pelit enää meikäläisen ikäiselle (44), kuten Lords Of The Fallen, tulee henkinen rasitustila kun pitää jauhaa samaa asiaa sen kahdeksantoista kertaa, varmaan on parempiakin tapoja kiduttaa itseään. Pitänee katsoa jotain helpompaa ajanvietettä, onhan tuo steam ja epic pullollaan pelejä joita en ole asentanutkaan, mutta jos ne kaikki pelaisi läpi niin menisi ikä ja terveys. Minkähän takia on yleensä pitänytkään hankkia kaikki?, no varmaan kun halvalla sai?.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 206
Ikää mulla 38v. ja en oikeastaan muuta koneella ollessani teekkään, kuin joko pelaan taikka maksan laskuja. PS3 ja Xbox360 löytyy pojan huoneesta mutta en konsoleihin ole koskenut varmasti vuosiin..
Pelejä joista lähiaikoina nauttinut/innostunut eniten:
-Assassins creed: Odyssey /179h ja Origins / 118h
-Watch dogs 2 / 89h
-GTA V stoori moodi, toista kertaa menossa kun savet hukku johonkin
-World of warcraft, kait jotain 10-11 vuotta, kun ei tuosta eroonkaan pääse..
-Grid Autosport / 54h
Seuraavana varmastikkin tulee Red dead redemption 2, mutta pihtaan sitä koneen uusimisen jälkeiseen aikaan.
Pelejä joista lähiaikoina nauttinut/innostunut eniten:
-Assassins creed: Odyssey /179h ja Origins / 118h
-Watch dogs 2 / 89h
-GTA V stoori moodi, toista kertaa menossa kun savet hukku johonkin
-World of warcraft, kait jotain 10-11 vuotta, kun ei tuosta eroonkaan pääse..
-Grid Autosport / 54h
Seuraavana varmastikkin tulee Red dead redemption 2, mutta pihtaan sitä koneen uusimisen jälkeiseen aikaan.
- Liittynyt
- 05.11.2016
- Viestejä
- 3 303
Ikää mulla 38v. ja en oikeastaan muuta koneella ollessani teekkään, kuin joko pelaan taikka maksan laskuja. PS3 ja Xbox360 löytyy pojan huoneesta mutta en konsoleihin ole koskenut varmasti vuosiin..
Pelejä joista lähiaikoina nauttinut/innostunut eniten:
-Assassins creed: Odyssey /179h ja Origins / 118h
-Watch dogs 2 / 89h
-GTA V stoori moodi, toista kertaa menossa kun savet hukku johonkin
-World of warcraft, kait jotain 10-11 vuotta, kun ei tuosta eroonkaan pääse..
-Grid Autosport / 54h
Seuraavana varmastikkin tulee Red dead redemption 2, mutta pihtaan sitä koneen uusimisen jälkeiseen aikaan.
Minulle vieläkin vuosikymmenten jälkeen Caven shoot´em upit maistuvat ja tietenkin Raiden-sarja. Tämä linkittää Google-käännökseen, mutta siitäkin saa jonkinlaisen näkemyksen Caven tuotannosta.
- Liittynyt
- 23.10.2016
- Viestejä
- 1 524
Täällä tuli 30v täyteen muutamia viikkoja sitten. Kovin vanhana en itseäni tosin pidä - tuntuu pitkälti samalta kuin parikymppisenä.
Sen olen huomannut iän karttuessa, että pelejä kohtaan on tullut erityisen nirsoksi. Tai ehkä olen saanut vain cynical asshole -taudin. Ensimmäisen kerran sain tällaisen ähkyn ja peli-innottomuuden X360-aikakaudella, kun hetken aikaa kirjoitin videopeliarvosteluja. Hommasta tuli heti paljon mielenkiinnottomampaa, kun se ei ollut enää vapaaehtoista. Tämän jälkeen uuden sykähdyksen pelien maailmaan herätti kaikenlaiset co-op pelit, mutta nyt tuntuu, että innottomuus alkaa vaivaamaan uudelleen. Kulutan melkeinpä enemmän aikaa tuumaillen ja katsoen analyysejä peleistä kuin varsinaisesti pelaten.
Varsin helposti käytän peliin 15-30 minuuttia, jolloin sen pienet tai suuremmat viat ovat jo nousseet liian häiritseviksi, tai kiinnostus loppuu ihan muuten vain. Pelaan hieman alkua, ajattelen palata pelin pariin myöhemmin, mutta en sitten koskekaan uudelleen kunnes jossain vaiheessa poistan sen viemästä koneelta tilaa. Viimeisimpänä otin 1€/3kk kokeilun Xbox Game Pass for PC, joka alkujaan tuntui ihan loistavalta diililtä, mutta vähän hassua se on ettei tuolta silti meinaa löytää mitään mihin mielenkiinto riittäisi. Tosin on minulla tässä listattuna 10 peliä, jotka pitäisi vielä käydä läpi. Ja erinomaisen mukavaa, että minimaalisella investoinnilla voi ottaa testiin myös monet sellaiset kalliit pelit, jotka muuten jättäisi hyllyyn ihan suosiolla. Esimerkiksi nyt ajattelin yrittää kokeilla Hellblade ja Kingdom Come, vaikka epäilen ettei kumpikaan tarjoa ihan sitä mitä haen.
Osasyy on tietysti se, että vaikea löytää itselle kohdennettuja pelejä. Isot firmat tekevät isoja maailmoja ja tarinankerrontaa, joka ei kovin usein nouse B-luokan elokuvia paremmaksi. Pelien tarinoihin en koe oikeastaan minkäänlaista vetoa, ja hahmoihin saan vielä vähemmän kosketuspintaa. Pienillä indie-studioilla taas koen vaivaksi tekotaiteellisuuden, tai sitten vain budjetti, henkilöstö tai taidot eivät riitä pelien viilaamiseen siihen laatuun, jota niiltä odotan... kun hahmojen animaatiot alkavat kyrsimään tai miekalla sivallus ei vain tunnu hyvältä, isken pelin kiinni ja poistoon (ja mahdollisesti steam refund menemään). Hämmentävää miten hankalaa se hyvältä tuntuvan (game feel) pelin tekeminen on niin pienillä kuin isoilla pelifirmoilla.
Valitettavasti tähän nirsoiluun ei ole tuntunut olevan juuri muuta apua kuin kahlata pelitarjontaa läpi, kunnes toisinaan tulee vastaan peli, joka vangitsee pidemmäksi aikaa. Vaihtoehtoisesti palaan teini-iän peleihin, joista joko pidän edelleen, tai tuumin miten tällaistakin sontaa olen joskus jaksanut pelata. Välillä yritän käydä läpi PS/GBA/2000-luvun pc-aikakauden pelejä, jotka menneet tutkan alta tai olleet väärällä alustalla. Kovinta kamaa on sellaiset pelit, joissa en tavanomaisesti ole genren fani tai juuri tutustunut genreen ja odotukset ovat kovin matalat, mutta iskevät sitten kuin sata salamaa. Tällaisia pelejä on viime vuosikymmenellä ollut In the Groove 2 (tanssipeli), Quern - Undying Thoughts (myst-like), Nuclear Throne (twinstick-shooter roguelike) ja Legend of Grimrock 2 (dungeon crawler).
Asia jota eniten olen jäänyt kaipaamaan nykypelaamisessa on sosiaalisuus ja yhdessä pelaaminen. Teini-iässä pelasin aika paljon jaetulla ruudulla veljeni ja kavereideni kanssa. Kotiini tuotiin lähes joka viikko pari Xboxia, jotta saatiin 6-8 pelaajaa yhteen. Teinirakkauteni ja eräs vanha kaverini taas halusivat usein pelata yksinpelejä vuorotellen, tai katsoa vierestä kun pelasin, useimmiten jotain kauhua... Tässä iässä nykyinen tyttöystävä ei useinkaan jaksa kerrallaan kuin tason/pari yhdessä, ja muut kaverit ovat kiinni opiskelujensa viimeistelyssä, työelämässä tai perheessä, minkä vuoksi kaikki yhdessä pelailut pitää kovin helposti sopia ja suunnitella liikaa etukäteen ja ei muodostu kunnon sidettä, kun tauot välissä voivat olla useita viikkoja tai kuukausi. Itse rajasin työaikaani (turha sitä on elämäänsä kuluttaa töissä) eikä perheenlisäyskään kiinnosta, joten samanlaisia haasteita ei ole.
Ehkä hieman masentava teksti tuli, mutta tämä yleinen mielenkiinnottomuus jotenkin puskee pintaan. Marinasta huolimatta Steam ja vastaavat näyttävät yleensä pelikellojen ajaksi 10-20h per viikko, joten pelejä tulee pienissäkin annoksissa testattua ja pelailtua edelleen suht paljon.
Sen olen huomannut iän karttuessa, että pelejä kohtaan on tullut erityisen nirsoksi. Tai ehkä olen saanut vain cynical asshole -taudin. Ensimmäisen kerran sain tällaisen ähkyn ja peli-innottomuuden X360-aikakaudella, kun hetken aikaa kirjoitin videopeliarvosteluja. Hommasta tuli heti paljon mielenkiinnottomampaa, kun se ei ollut enää vapaaehtoista. Tämän jälkeen uuden sykähdyksen pelien maailmaan herätti kaikenlaiset co-op pelit, mutta nyt tuntuu, että innottomuus alkaa vaivaamaan uudelleen. Kulutan melkeinpä enemmän aikaa tuumaillen ja katsoen analyysejä peleistä kuin varsinaisesti pelaten.
Varsin helposti käytän peliin 15-30 minuuttia, jolloin sen pienet tai suuremmat viat ovat jo nousseet liian häiritseviksi, tai kiinnostus loppuu ihan muuten vain. Pelaan hieman alkua, ajattelen palata pelin pariin myöhemmin, mutta en sitten koskekaan uudelleen kunnes jossain vaiheessa poistan sen viemästä koneelta tilaa. Viimeisimpänä otin 1€/3kk kokeilun Xbox Game Pass for PC, joka alkujaan tuntui ihan loistavalta diililtä, mutta vähän hassua se on ettei tuolta silti meinaa löytää mitään mihin mielenkiinto riittäisi. Tosin on minulla tässä listattuna 10 peliä, jotka pitäisi vielä käydä läpi. Ja erinomaisen mukavaa, että minimaalisella investoinnilla voi ottaa testiin myös monet sellaiset kalliit pelit, jotka muuten jättäisi hyllyyn ihan suosiolla. Esimerkiksi nyt ajattelin yrittää kokeilla Hellblade ja Kingdom Come, vaikka epäilen ettei kumpikaan tarjoa ihan sitä mitä haen.
Osasyy on tietysti se, että vaikea löytää itselle kohdennettuja pelejä. Isot firmat tekevät isoja maailmoja ja tarinankerrontaa, joka ei kovin usein nouse B-luokan elokuvia paremmaksi. Pelien tarinoihin en koe oikeastaan minkäänlaista vetoa, ja hahmoihin saan vielä vähemmän kosketuspintaa. Pienillä indie-studioilla taas koen vaivaksi tekotaiteellisuuden, tai sitten vain budjetti, henkilöstö tai taidot eivät riitä pelien viilaamiseen siihen laatuun, jota niiltä odotan... kun hahmojen animaatiot alkavat kyrsimään tai miekalla sivallus ei vain tunnu hyvältä, isken pelin kiinni ja poistoon (ja mahdollisesti steam refund menemään). Hämmentävää miten hankalaa se hyvältä tuntuvan (game feel) pelin tekeminen on niin pienillä kuin isoilla pelifirmoilla.
Valitettavasti tähän nirsoiluun ei ole tuntunut olevan juuri muuta apua kuin kahlata pelitarjontaa läpi, kunnes toisinaan tulee vastaan peli, joka vangitsee pidemmäksi aikaa. Vaihtoehtoisesti palaan teini-iän peleihin, joista joko pidän edelleen, tai tuumin miten tällaistakin sontaa olen joskus jaksanut pelata. Välillä yritän käydä läpi PS/GBA/2000-luvun pc-aikakauden pelejä, jotka menneet tutkan alta tai olleet väärällä alustalla. Kovinta kamaa on sellaiset pelit, joissa en tavanomaisesti ole genren fani tai juuri tutustunut genreen ja odotukset ovat kovin matalat, mutta iskevät sitten kuin sata salamaa. Tällaisia pelejä on viime vuosikymmenellä ollut In the Groove 2 (tanssipeli), Quern - Undying Thoughts (myst-like), Nuclear Throne (twinstick-shooter roguelike) ja Legend of Grimrock 2 (dungeon crawler).
Asia jota eniten olen jäänyt kaipaamaan nykypelaamisessa on sosiaalisuus ja yhdessä pelaaminen. Teini-iässä pelasin aika paljon jaetulla ruudulla veljeni ja kavereideni kanssa. Kotiini tuotiin lähes joka viikko pari Xboxia, jotta saatiin 6-8 pelaajaa yhteen. Teinirakkauteni ja eräs vanha kaverini taas halusivat usein pelata yksinpelejä vuorotellen, tai katsoa vierestä kun pelasin, useimmiten jotain kauhua... Tässä iässä nykyinen tyttöystävä ei useinkaan jaksa kerrallaan kuin tason/pari yhdessä, ja muut kaverit ovat kiinni opiskelujensa viimeistelyssä, työelämässä tai perheessä, minkä vuoksi kaikki yhdessä pelailut pitää kovin helposti sopia ja suunnitella liikaa etukäteen ja ei muodostu kunnon sidettä, kun tauot välissä voivat olla useita viikkoja tai kuukausi. Itse rajasin työaikaani (turha sitä on elämäänsä kuluttaa töissä) eikä perheenlisäyskään kiinnosta, joten samanlaisia haasteita ei ole.
Ehkä hieman masentava teksti tuli, mutta tämä yleinen mielenkiinnottomuus jotenkin puskee pintaan. Marinasta huolimatta Steam ja vastaavat näyttävät yleensä pelikellojen ajaksi 10-20h per viikko, joten pelejä tulee pienissäkin annoksissa testattua ja pelailtua edelleen suht paljon.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 5 745
Itellä tuntuu et näin vanhemmiten tuota pelaamisen "makua" on lisännyt just se, että on töissä ja on muuta puuhaa. Pelitunnit on tippunut, ennen meni ehkä joku 40-50h/2vkoa nyt ehkä enää 20-30/h vkoa riippuen kuinka innoissaan jostaki pelistä on ja onko miten töitä. Kuitenki heti ku on joku pitempi tauko (vaikka yövuoroputki) tms. jolloin ei ehi juuri pelaamaan, nii huomaa et sit ne vähemmät pelitunnit usein maistuu vähän paremmilta. Toki toisinaan tulee se fiilis, et herättääkö nää enää sitä samaa fiilistä ja sit tulee vastaan se joku peli, jonka pelaamista odottelee jo kotimatkalla.
Huomasin itekki, et tuo arvosteleminen yms. vähensi monesti nautintoa ku sitä huomasi etsivänsä virheitä ja korjattavaa pelistä eikä niinkään niitä hyviä asioita.
Sosiaalisuus kieltämättä vähentynyt, itellä tuli joskus nuoruudessa pelattua 'klaanissa' Flashpointtia ja killassa WoWia ja peliplaneetta-vuosina oli kovat väännöt heikäläisten kanssa useammassakin pelissä(TF2, CoH, HoI2). Avokin kans tulee naputeltua sohvalla ja sen veljen kans ihan harvoin jotain cooppia, mut ei ne nyt tuota sohvapelailua lukuunottamatta ihan samaa hermoa kutkuta. Toisaalta huomannut, ettei sitä oikeen aina edes itse jaksa tehä sitä aloitetta.
- Liittynyt
- 17.06.2018
- Viestejä
- 9 877
Tylsistymistä ei ole tullut, peliaikaa alle 10 tuntia viikossa niin on vain kranttu pelien suhteen. Lisäksi monesti tulee valittua ennemmin netflixin taikka kirjan pelaamisen sijaan. Vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja kaikkeen. Eskarilaisen kanssa tulee joskus pelattua muutenkin, mutta niitä en laske noihin tunteihin. Nuo ei kuitenkaan ole sellaisia joita muutoin pelaisi.
Omat suosikkini tällä hetkellä on X-Plane 11, joka vie yli 80% peliajasta. Wildlands on yhä kesken, sitä tulee välillä pelattua, samoin Skyrim VR:ää. Sitten joitain muita pelejä välillä. Viimeaikoina olleita erinomaisia pelejä ovat olleet Spiderman, Tomb Raider ja Detroit: Become Human. Civilizationia on tullut tahkottua myös paljon aiemmin.
Vanhemmista peleistä parhaiten mieleen jääneet ovat Elite, X-COM, Baldur's Gate ja Civilization. Ikää 40+, vanhimmat lapset jo aikuisia.
Omat suosikkini tällä hetkellä on X-Plane 11, joka vie yli 80% peliajasta. Wildlands on yhä kesken, sitä tulee välillä pelattua, samoin Skyrim VR:ää. Sitten joitain muita pelejä välillä. Viimeaikoina olleita erinomaisia pelejä ovat olleet Spiderman, Tomb Raider ja Detroit: Become Human. Civilizationia on tullut tahkottua myös paljon aiemmin.
Vanhemmista peleistä parhaiten mieleen jääneet ovat Elite, X-COM, Baldur's Gate ja Civilization. Ikää 40+, vanhimmat lapset jo aikuisia.
Ikä 33v
Itsellä pelamainen oli teini-ikään asti lähinnä siitä kiinni mitä laitteita kavereilla oli. Mutta onneksi kavereita ja laitteita olikin sitten sen verran että tuli kyllä pelattua kaikkea commodoren, amigan, nintendon/segan/sonyn konsoleiden ja PC välillä. One Must Fall, Slicks 'n Slide, Triplane jne oli huippu moninpelejä samalta PC ruudulta aikoinaan. Konsoleilta pelattii paljon tappelupelejä ja tietenkin Double Dragonit, Contrat ja Mariot. Kaikkein suurimmaan vaikutuksen minuun teki kuitenkin Jagged Alliance, Diablo, Fallout 1 ja 2 sekä Westwoodin vanhat RTS pelit. Doomit, Duke Nukemit ja Quaket tietenkin myös. Pelattiinhan sitä myös ShadowWarrioria koulussa ATK luokalla lanin välityksellä moninpelinä
Kun sitten vihdoinkin sain ensimmäisen oman PC:n 1999 mummon perintörahoilla alkoi todellinen harrastus joka ei ole hellittänyt tähän päivään mennessä. Sattui vielä niin mukavasti että serkkuni oli opiskelemassa It alalle ja oli myös kova pelailemaan. Hän minulle sitten poltteli "opiskelijaversioita" parhaista peleistä käteviksi kokoelmiksi. System Shock 2, CS 1.5, Jagged Alliance 2, Falloutit, Deus Ex, C&C sarja jne. jotka vielä tänä päivänäkin ovat about parhaita pelejä joita olen koskaan pelannut. Esim JA 2 alotan uuden pelin noin joka toinen vuosi edelleen 1.13 modin säestämänä. Ehkä rakkain peli kaikista oli kuitenkin Diablo 2. Sitä tuli tahkottua aivan älyttömästi. Tosin en koskaan moninpeliä kokeillut.
Genret joita ylempänä luetellut pelit edustavat ovat edelleen lähellä sydäntä. Vuoropohjaiset taktiset pelit, strategiapelit, jotkut räiskintäpelit ja kevyemmät ropet ja ARPG:t edelleen siellä kärjessä.
Räiskintäpeleistä Battlefieldejä tuli pelattua aina siihen asti kun EA päätti alkaa pilkkomaan pelaajakuntaa delsuilla (battlefield 3), codeja MW1:n asti mutta Counter Strike on edelleen se joka loistaa. Tosin sitä ei ole tullut pelattua "tosissaan" sitten armeijan (2006). Vanhemmalle veljelleni kasasin vuonna 2007 hänen ensimmäisen PC:n ja siitä lähtien ollaan pelattu joka perjantai (väliin jää vuodessa korkeintaan 4 viikonloppua) Counter Strikeä reflexiöljynä toimivan keskiketterän siivittämänä PUBG maistuu myös sillon tällön.
Vuoropohjasista peleistä on viime vuosina loistanut Darkest Dungeon, Battle Brothers, X-COMit, Battletech ja edelleen JA 2 1.13 modilla. Nykyään varsinkin vaikeammat pelit Iron Man asetuksilla on parasta hupia (vaikka vituttaakin kohtalaisen usein). Kuten juurikin Battle Brothers, DD, RimWorld jne. RTS puolella on ollut hiljaisempaa pidemmän aikaa. Viimeksi paljon tullut pelattua Suppreme Commander Forged Alliancea, ensimmäistä Dawn of Waria, World in Conflictia ja Company of heroesia. C&C sarja kuoli minun silmissäni Generalssin jälkeen. Siihen asti olin sarja suuri fani ja ammattikoulussa tunneilla pelattiinkin RA 2:sta ja generalssia LVI piirtämisen opettelun sijasta.
ARPG puolella viimeset 5+ vuotta onkin mennyt sitten Path of Exilen parissa joka on syönyt nyt sen 7500h. Diablo 3 oli aikoinaan niin kova pettymys pidemmän päälle eikä RoS sitä pelastanut joten tarvitsin korvaavan huumeen Diablo 2 addiktiolleni ja PoE on siihen tarkoitukseen täydellinen uusine liigoineen ja jatkuvasti kehittyvän sisältönsä puolesta. Muuten maistuu rope puolelta (jos näitä kaikkia nyt voi ropeiksi kutsua) Skyrim, uudemmat Falloutit, Deus Ex tyyliset scifihommat sun muut. Kunnon CRPG peleihin en ole koskaan päässyt sisälle kunnolla koska en jaksa lukea usean romaanin verran tekstiä ymmärtääkseni mitä pelissä tapahtuu
Nykyään tulee vietettyä aika pitkälti kaikki vapaa-aika pelien parissa. Erään peliyhteisön takia löytyy runsaasti ikätovereita joille peliharrastus on lähellä sydäntä. Varsinkin viikonloppuisin saattaa olla pitkiäkin Civilization sessioita, open world survival seikkailuja (conan exiles, rust sun muut). Perjantaisin sitten kaikkea jossa voi vittuilla luvan kanssa muille esimerkkinä Wreckfest tai tabbletop simulator.
Lopetan tähän ettei mene aivan älyttömäksi. Pelattua tulee edelleen paljon ja onneksi löytyy vielä paljon kavereitakin joiden kanssa harrastaa.
Itsellä pelamainen oli teini-ikään asti lähinnä siitä kiinni mitä laitteita kavereilla oli. Mutta onneksi kavereita ja laitteita olikin sitten sen verran että tuli kyllä pelattua kaikkea commodoren, amigan, nintendon/segan/sonyn konsoleiden ja PC välillä. One Must Fall, Slicks 'n Slide, Triplane jne oli huippu moninpelejä samalta PC ruudulta aikoinaan. Konsoleilta pelattii paljon tappelupelejä ja tietenkin Double Dragonit, Contrat ja Mariot. Kaikkein suurimmaan vaikutuksen minuun teki kuitenkin Jagged Alliance, Diablo, Fallout 1 ja 2 sekä Westwoodin vanhat RTS pelit. Doomit, Duke Nukemit ja Quaket tietenkin myös. Pelattiinhan sitä myös ShadowWarrioria koulussa ATK luokalla lanin välityksellä moninpelinä
Kun sitten vihdoinkin sain ensimmäisen oman PC:n 1999 mummon perintörahoilla alkoi todellinen harrastus joka ei ole hellittänyt tähän päivään mennessä. Sattui vielä niin mukavasti että serkkuni oli opiskelemassa It alalle ja oli myös kova pelailemaan. Hän minulle sitten poltteli "opiskelijaversioita" parhaista peleistä käteviksi kokoelmiksi. System Shock 2, CS 1.5, Jagged Alliance 2, Falloutit, Deus Ex, C&C sarja jne. jotka vielä tänä päivänäkin ovat about parhaita pelejä joita olen koskaan pelannut. Esim JA 2 alotan uuden pelin noin joka toinen vuosi edelleen 1.13 modin säestämänä. Ehkä rakkain peli kaikista oli kuitenkin Diablo 2. Sitä tuli tahkottua aivan älyttömästi. Tosin en koskaan moninpeliä kokeillut.
Genret joita ylempänä luetellut pelit edustavat ovat edelleen lähellä sydäntä. Vuoropohjaiset taktiset pelit, strategiapelit, jotkut räiskintäpelit ja kevyemmät ropet ja ARPG:t edelleen siellä kärjessä.
Räiskintäpeleistä Battlefieldejä tuli pelattua aina siihen asti kun EA päätti alkaa pilkkomaan pelaajakuntaa delsuilla (battlefield 3), codeja MW1:n asti mutta Counter Strike on edelleen se joka loistaa. Tosin sitä ei ole tullut pelattua "tosissaan" sitten armeijan (2006). Vanhemmalle veljelleni kasasin vuonna 2007 hänen ensimmäisen PC:n ja siitä lähtien ollaan pelattu joka perjantai (väliin jää vuodessa korkeintaan 4 viikonloppua) Counter Strikeä reflexiöljynä toimivan keskiketterän siivittämänä
PUBG maistuu myös sillon tällön.Vuoropohjasista peleistä on viime vuosina loistanut Darkest Dungeon, Battle Brothers, X-COMit, Battletech ja edelleen JA 2 1.13 modilla. Nykyään varsinkin vaikeammat pelit Iron Man asetuksilla on parasta hupia (vaikka vituttaakin kohtalaisen usein). Kuten juurikin Battle Brothers, DD, RimWorld jne. RTS puolella on ollut hiljaisempaa pidemmän aikaa. Viimeksi paljon tullut pelattua Suppreme Commander Forged Alliancea, ensimmäistä Dawn of Waria, World in Conflictia ja Company of heroesia. C&C sarja kuoli minun silmissäni Generalssin jälkeen. Siihen asti olin sarja suuri fani ja ammattikoulussa tunneilla pelattiinkin RA 2:sta ja generalssia LVI piirtämisen opettelun sijasta.
ARPG puolella viimeset 5+ vuotta onkin mennyt sitten Path of Exilen parissa joka on syönyt nyt sen 7500h. Diablo 3 oli aikoinaan niin kova pettymys pidemmän päälle eikä RoS sitä pelastanut joten tarvitsin korvaavan huumeen Diablo 2 addiktiolleni ja PoE on siihen tarkoitukseen täydellinen uusine liigoineen ja jatkuvasti kehittyvän sisältönsä puolesta. Muuten maistuu rope puolelta (jos näitä kaikkia nyt voi ropeiksi kutsua) Skyrim, uudemmat Falloutit, Deus Ex tyyliset scifihommat sun muut. Kunnon CRPG peleihin en ole koskaan päässyt sisälle kunnolla koska en jaksa lukea usean romaanin verran tekstiä ymmärtääkseni mitä pelissä tapahtuu
Nykyään tulee vietettyä aika pitkälti kaikki vapaa-aika pelien parissa. Erään peliyhteisön takia löytyy runsaasti ikätovereita joille peliharrastus on lähellä sydäntä. Varsinkin viikonloppuisin saattaa olla pitkiäkin Civilization sessioita, open world survival seikkailuja (conan exiles, rust sun muut). Perjantaisin sitten kaikkea jossa voi vittuilla luvan kanssa muille esimerkkinä Wreckfest tai tabbletop simulator.
Lopetan tähän ettei mene aivan älyttömäksi. Pelattua tulee edelleen paljon ja onneksi löytyy vielä paljon kavereitakin joiden kanssa harrastaa.
- Liittynyt
- 27.03.2017
- Viestejä
- 2 936
Olen tainnut kirjoittaa tähän kejuun jo pari kertaa mutta päivitetään. Ikää 38v ja nykyään pelaan vain PUBG:ia io-techin discordporukan kanssa, joka ilta. Yksinpelit taitavat jäädä lukuisten pettymysten takia kokonaan pois.
Olen yrittänyt tänä vuonna pelata niitä mutta ei vain jaksa. Kaikki tuntuu olevan valmiksi purkitettua ja pelaajan tekemät valinnat ovat minimissään. En tarkoita valinnoilla juoni- tai etenemisvalintoja vaan ihan perus gameplayta. Paina A niin ukko hyppää varmasti juuri siihen seuraavaan vaiheeseen. Tarkemmin sanottuna olen lopen kyllästynyt "kiipeilyyn", eli siihen jossa hahmoa liikutetaan ennaltamäärittettyä reittiä pitkin siten ettei siinä voi epäonnistua, eikä siitä löydy muutenkaan mitään pelattavaa tai muuta mielenkiintoista. Mulle on aivan sama joudunko kiipeilemään valmiiksi määrättyä & purkitettua reittiä vai joudunko juoksemaan 30-60 sekuntia tyhjää suoraa käytävää, sama asia. Pelit kuten Uncharted, nykypäivän Tomb Raider ja Star Wars Jedi: Fallen Order ovat juuri tätä nykyajan huonoa kehitystä. Uusin Zelda taas oli loistava ja paras avoimen maailman peli mitä olen pelannut, jatko-osa jatkaa varmaan samoilla linjoilla ja olen jo valmistautunut ostamaan Switchin kun se ilmestyy. Nintendo tajuaa oikean pelaamisen päälle, vaikka moninpelit sillä onkin liikaa tuuriin perustuvia party-pelejä, Mario Kart oli myös pettymys.
Naisystäväni pelasi lapsena NES:llä Double Dragonia, Bubble Bobblea ja Super Marioita, myöhemmin PC:llä myös Tomb Raideria. Miksikään peliharrastajaksi häntä ei voi sanoa ja tositv kiinnostaa enemmän, siksi käytiin ehdotuksestani ostamassa se ensimmäinen nykyaikainen Tomb Raideri julkaisussa, 5 minuutin ja usean QTE:n jälkeen kommentti oli: "Koska tätä pääsee pelaamaan? Huomaathan sinäkin etten ole tehnyt vielä esim. yhtään oikeaa hyppyä! Se hyppää aina samaan paikkaan!? Tässä ei ole mitään järkeä."
Tämän vuoden pettymykset:
-Star Wars Jedi:Fallen Order, liikaa kiipeilyä mutta jos se ei haittaa niin hyvä pelihän se oli
-The Surge 2, hyvä gameplay kuten ykösessä mutta odotin yhtä hyvää juonta ja tunnelmaa kuin edellisessä osassa. Olisivat vain maksaneet Taliespinin ammattikirjoittajille!
Siinä ne, muu ei kiinnostanut ja saa nähdä tuleeko Samurai Shodownia ollenkaan PC:lle. Pelkästään PUBG pitää harrastusta elossa, mutta se on kyllä sen verran kiinnostava ettei loppua oli näkyvissä.
Olen yrittänyt tänä vuonna pelata niitä mutta ei vain jaksa. Kaikki tuntuu olevan valmiksi purkitettua ja pelaajan tekemät valinnat ovat minimissään. En tarkoita valinnoilla juoni- tai etenemisvalintoja vaan ihan perus gameplayta. Paina A niin ukko hyppää varmasti juuri siihen seuraavaan vaiheeseen. Tarkemmin sanottuna olen lopen kyllästynyt "kiipeilyyn", eli siihen jossa hahmoa liikutetaan ennaltamäärittettyä reittiä pitkin siten ettei siinä voi epäonnistua, eikä siitä löydy muutenkaan mitään pelattavaa tai muuta mielenkiintoista. Mulle on aivan sama joudunko kiipeilemään valmiiksi määrättyä & purkitettua reittiä vai joudunko juoksemaan 30-60 sekuntia tyhjää suoraa käytävää, sama asia. Pelit kuten Uncharted, nykypäivän Tomb Raider ja Star Wars Jedi: Fallen Order ovat juuri tätä nykyajan huonoa kehitystä. Uusin Zelda taas oli loistava ja paras avoimen maailman peli mitä olen pelannut, jatko-osa jatkaa varmaan samoilla linjoilla ja olen jo valmistautunut ostamaan Switchin kun se ilmestyy. Nintendo tajuaa oikean pelaamisen päälle, vaikka moninpelit sillä onkin liikaa tuuriin perustuvia party-pelejä, Mario Kart oli myös pettymys.
Naisystäväni pelasi lapsena NES:llä Double Dragonia, Bubble Bobblea ja Super Marioita, myöhemmin PC:llä myös Tomb Raideria. Miksikään peliharrastajaksi häntä ei voi sanoa ja tositv kiinnostaa enemmän, siksi käytiin ehdotuksestani ostamassa se ensimmäinen nykyaikainen Tomb Raideri julkaisussa, 5 minuutin ja usean QTE:n jälkeen kommentti oli: "Koska tätä pääsee pelaamaan? Huomaathan sinäkin etten ole tehnyt vielä esim. yhtään oikeaa hyppyä! Se hyppää aina samaan paikkaan!? Tässä ei ole mitään järkeä."
Tämän vuoden pettymykset:
-Star Wars Jedi:Fallen Order, liikaa kiipeilyä mutta jos se ei haittaa niin hyvä pelihän se oli
-The Surge 2, hyvä gameplay kuten ykösessä mutta odotin yhtä hyvää juonta ja tunnelmaa kuin edellisessä osassa. Olisivat vain maksaneet Taliespinin ammattikirjoittajille!
Siinä ne, muu ei kiinnostanut ja saa nähdä tuleeko Samurai Shodownia ollenkaan PC:lle. Pelkästään PUBG pitää harrastusta elossa, mutta se on kyllä sen verran kiinnostava ettei loppua oli näkyvissä.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 797
Minulla on ajoittaiseen tylsyyteen pelaamista kohtaan auttaneet noi ns. walking simulatorit. Tuolta https://bbs.io-tech.fi/threads/viimeksi-pelaamasi-peli-ja-mietteitae-siitae.841 ketjusta löytyy monia todella hyviä viestejä näistä. Osa on toki graafisesti ehkä jossain määrin karuja, mutta niissä taas on yleensä panostettu siihen oleelliseen eli sisältöön. Moni noista ei myöskään ole täynnä typeriä ja toistuvia grindaamistehtäviä, mikä tuntuu olevan nykyajan isojen (niin rahallaisesti kuin karttojen osalta) AAA pelien suurin ongelma. On erittäin miellyttävää pelata joku tuollainen tunnelmallinen muutaman tunnin pläjäys läpi ja nauttia siitä pelistä sen sisällön takia. Toki toinen vaihtoehto olisi vain istua katsomaan vaikka Netflixiä, mutta jotenkin pelaajahahmona siihen kuitenkin samaistuu enemmän.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 5 745
Kieltämättä samaa mieltä, että kun oikeasti lähti hakemaan sit jotain "josta en voi koskaan tykätä" tyyppistä pelattavaa löysi äkkiä lisää pelejä joista tykkää. Toki joillaki on melkoset kriteerit pelille, mutta ainakin ite oon löytänyt enemmän muistettavia kokemuksia laajentamalla kokeiluja kuin yrittämällä hakata päätä kiveen näiden AAA-tuotosten kohdalla. Toki sieltäkin löytyy edelleen helmiä, mutta yhä enemmän ne tuntuu tutulta hiotulta kapulalta sen sijaan, et olis jotain "ooh vau" fiilistä.
Täysin samaa mieltä. Unchartedia pelatessa ensimmäinen tunti oli ihan ok, mutta sen jälkeen odotin vain milloin peli loppuu.
PC:lle taas sain ilmaiseksi gamepassin, niin testaillu sieltä mm. Tomb Raideria, ja ehkä puolisen tuntia jaksoin tällä kertaa. Arvosteluissa nuo vaan ihmeesti pärjäävät...
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 088
Arvostelut ovatkin olleet aina hyviä suuntaa antavia sille mitä ei kannata pelata tai tv sarjoissa/elokuvissa katsoa.
Joskus äärimmäisen harvoin ne kuitenkin saattavat osua oikeaan
Eipä arvosteluita ole tullut luettuakaan, koska videoista näkee heti mikä on hyvä tai huono.
Jopa kaikkein tuntemattomimpien indiearvostelijoidenkin arvostelut ovat aina olleet täysin käsittämättömiä, jonka vuoksi niitä on turha lukea.
Joskus äärimmäisen harvoin ne kuitenkin saattavat osua oikeaan
Eipä arvosteluita ole tullut luettuakaan, koska videoista näkee heti mikä on hyvä tai huono.
Jopa kaikkein tuntemattomimpien indiearvostelijoidenkin arvostelut ovat aina olleet täysin käsittämättömiä, jonka vuoksi niitä on turha lukea.
- Liittynyt
- 27.06.2017
- Viestejä
- 103
Ikää 38v, alotin aikanaan 8086-masiinalla Space Invadersilla. Sen jälkeen 386, p90, -> jne. Konsoleista en ikinä innostunut.
Joskus yliopistoaikoina pelailin vielä (lähinnä MUDia), mut sit virtalähde kärtsäs tappaen samalla jotain muitakin osia. Ei ollu rahaa ostaa uutta pelikonetta, ni ostin jonkun halvan läppärin opiskeluhommia varten ja jätin pelaamiset about 10 vuodeks. Nyt parin vuoden sisään oon aktivoitunu uudestaan pelirintamalla. Strategia- ja rpg-pelit on edelleen parhaita, ja hienoa on myös se, et kaikki 5 vuotta vanhatkin pelit näyttää ihan tulevaisuuden grafiikalta :F
Joskus yliopistoaikoina pelailin vielä (lähinnä MUDia), mut sit virtalähde kärtsäs tappaen samalla jotain muitakin osia. Ei ollu rahaa ostaa uutta pelikonetta, ni ostin jonkun halvan läppärin opiskeluhommia varten ja jätin pelaamiset about 10 vuodeks. Nyt parin vuoden sisään oon aktivoitunu uudestaan pelirintamalla. Strategia- ja rpg-pelit on edelleen parhaita, ja hienoa on myös se, et kaikki 5 vuotta vanhatkin pelit näyttää ihan tulevaisuuden grafiikalta :F
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 088
Useimmilla on varmaan oma perhe, mutta jos ei ole, niin jouluksi voi ottaa kotipuoleen mukaan retrokoneita.
Hämmästyksen määrä on melkoinen, kun repusta kaivaa yllätyksenä jonkin laitteen, joka oli kotona silloin joskus muinoin.
Kannattaa vain varautua siihen, että sisarukset eivät enää välitäkään retropeleistä, ja arvostavat vain äärimmäisen korkeita fps/fov arvoja, jonka vuoksi sitä jää sitten siihen yksin istumaan ja pelailemaan niin kuin itselle kerran kävi
Mutta oli se mukava joulu silti
Hämmästyksen määrä on melkoinen, kun repusta kaivaa yllätyksenä jonkin laitteen, joka oli kotona silloin joskus muinoin.
Kannattaa vain varautua siihen, että sisarukset eivät enää välitäkään retropeleistä, ja arvostavat vain äärimmäisen korkeita fps/fov arvoja, jonka vuoksi sitä jää sitten siihen yksin istumaan ja pelailemaan niin kuin itselle kerran kävi
Mutta oli se mukava joulu silti
Sama ikä täälläNuorimmasta päästä 49v, aloittanut vic20 ja spectrumin valtakaudella
, vic20 ja commodore64 niillä aloiteltiin harrastus.
- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 2 464
Aikaisemmin marmatin tuolla ylempänä Lords Of The Fallenista, ja kuinka tulee henkinen rasitustila meikäläisen ikäiselle. No nyt kävikin niin että muuta en marmattamisen jälkeen ole pelannutkaan, ja ostin myös The Surgen. Tästä ei ole tie muualle kuin Dark Soulseihin enää.
- Liittynyt
- 27.09.2017
- Viestejä
- 337
46-vuotta ikää. Aloitin C64 koneella 1987 ja sitten parin vuoden päästä Amiga 500. Muutama vuosi eteenpäin ja sitten 386 PC-kone. Tuohon aikaan PC-koneilta vaihdettiin/päiviteltiin usein, kun kehitys oli todella nopeata. Nykyään tahti on hidastunut ja samalla hyvillä osista kootulla koneella voi pärjätä jopa yli 5 vuotta. Olen pelaillut paljon kaikilla koneilla ja innolla odotan tulevia pelijulkaisuja, vaikka nykyisissäkin Steam-kirjastossa olevissa on vielä paljon tekemistä. Syksy ja talvi on parasta pelailuaikaa.
Minä olen huomannut tämän saman, kun olen 5-vuotiaan tyttärenpojan kanssa pelannut. Riemun määrällä ei ole ajoittain mitään rajaa, kun nuori mies onnistuu jossain pelissä.
Itsellä ikää 41, mukulana aloiteltiin kuusnepalla josta sitten hyppäsin pc puolelle isän 286sen kanssa. Sierrat ja Lucasfilmit vieläkin kultaisina muistoina mielessä.
välissä 10+ vuotta kun en pelannut ollenkaan eikä ollut edes konetta kun keskityin töiden tekemiseen. Sitten tuli taas kone hommattua ja Dark Soulssit iski kympillä, Tuli jauhettua tuhansia tunteja. Itselle ei onneksi ole mitään "tämäkin pitäisi kirjastosta pelata pois" pelejä kerääntynyt. Ostan pelejä harvoin ja sitten junnaan niitä pitkään. Dark Soulsseja tuli pelattua vuosia, sitten meni pari vuotta Naval Actionin parissa. Viime helmikuussa päätin kokeilla Apex Legendsia kun ilmainen oli ja sitä nyt tulee pelattua jatkuvasti. Täytyy sanoa että oppimiskäyrä ollut todella jyrkkä kun edellinen FPS muiden pelaajien kanssa oli eka Doom laneilla kavereiden kesken.
Kerran vuoteen/kahteen ostan jonkun "tarina" pelin joista nautin sitten. Tänä vuonna oli RDR2, joka oli kyllä todella hyvä, online vain ei kiinnosta yhtään. Edellinen oli Prey joka myöskin osu ja upposi, rakkaudesta System shockeihin johtuen.
Nyt on miehellä onnen päivät edessä! Kun rupesin taas pelaamaan niin eka Dark Souls oli kyllä semmoinen kokemus että oksat pois.
välissä 10+ vuotta kun en pelannut ollenkaan eikä ollut edes konetta kun keskityin töiden tekemiseen. Sitten tuli taas kone hommattua ja Dark Soulssit iski kympillä, Tuli jauhettua tuhansia tunteja. Itselle ei onneksi ole mitään "tämäkin pitäisi kirjastosta pelata pois" pelejä kerääntynyt. Ostan pelejä harvoin ja sitten junnaan niitä pitkään. Dark Soulsseja tuli pelattua vuosia, sitten meni pari vuotta Naval Actionin parissa. Viime helmikuussa päätin kokeilla Apex Legendsia kun ilmainen oli ja sitä nyt tulee pelattua jatkuvasti. Täytyy sanoa että oppimiskäyrä ollut todella jyrkkä kun edellinen FPS muiden pelaajien kanssa oli eka Doom laneilla kavereiden kesken.
Kerran vuoteen/kahteen ostan jonkun "tarina" pelin joista nautin sitten. Tänä vuonna oli RDR2, joka oli kyllä todella hyvä, online vain ei kiinnosta yhtään. Edellinen oli Prey joka myöskin osu ja upposi, rakkaudesta System shockeihin johtuen.
Nyt on miehellä onnen päivät edessä! Kun rupesin taas pelaamaan niin eka Dark Souls oli kyllä semmoinen kokemus että oksat pois.
- Liittynyt
- 12.12.2018
- Viestejä
- 396
Täälä 32v ikää ja ruvennut tuntumaan siltä että mihinkään peliin ei jaksa enää uppoutua. Aina odottaa sitä hyvää tarina peliä kuten juuri julkaistu Rdr2, mutta kun sen sai eteen niin sitä jaksoi 30min pelata ja rupesi jo kyllästyttämään.. Välillä sitten pakkopullana mennä sitäkin eteenpäin. Olis kiva löytää taas se tärinä päälle näiden pelien kanssa 9v pojan kanssa pelaillaan välillä Minecraftia ja rakennellaan talot ja kaivokset jne niin siinä saa muutaman tunnin yhtäkkiä kulumaan
9v pojan kanssa pelaillaan välillä Minecraftia ja rakennellaan talot ja kaivokset jne niin siinä saa muutaman tunnin yhtäkkiä kulumaan 
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 27
Ikä 50 + rapiat. Pelannut videopelejä niin kauan kun niitä on ollut, Pongit, Atarin kabinetit, Mattelit, Philips Videopac 2000 näillä lähdetty ja sillä tiellä ollaan. Konsoleita ei ole ollut sitten Super Nintendon vaan PC:llä menty 468 SX ajasta lähtien. Amigat/Commodoret jäi välistä, oli siinä vaiheessa elämää muitakin kiinnostuksen kohteita.
Tällä hetkellä pelaaminen on osa harrastuksia, pelikattaus sisältää atm. seuraavia:
- World of Warcraft ( retail ) mythic raidaamista sosiaalisessa killassa.
- Stellaris, CIV 6, pari muuta 4X peliä strategian nälkään.
- vanhempia Total War-pelejä ajoittain, XCOM2 kun taktista hammasta kolottaa.
- FPS:t jääneet vähemmälle, perkeleen penskat ampuu silmään kun ei papalla vaan refleksit riitä, aiemmin tuli pelattua kyllä CS, BF yms mutta Overwatch tyydyttää tämän tarpeen nykyään.
Pelaamista jatketaan hautaan asti.
Tällä hetkellä pelaaminen on osa harrastuksia, pelikattaus sisältää atm. seuraavia:
- World of Warcraft ( retail ) mythic raidaamista sosiaalisessa killassa.
- Stellaris, CIV 6, pari muuta 4X peliä strategian nälkään.
- vanhempia Total War-pelejä ajoittain, XCOM2 kun taktista hammasta kolottaa.
- FPS:t jääneet vähemmälle, perkeleen penskat ampuu silmään kun ei papalla vaan refleksit riitä, aiemmin tuli pelattua kyllä CS, BF yms mutta Overwatch tyydyttää tämän tarpeen nykyään.
Pelaamista jatketaan hautaan asti.
Corsten
Tukijäsen
- Liittynyt
- 11.11.2017
- Viestejä
- 1 301
Mielenkiintonen topic. 36v perheenisä täällä. C64 tuli perheeseen 1980-luvulla ja jotain Tikkurila maalauspeliä tuli pelattua. Sen jälkeen ei omaan perheeseen kyllä konsoleita tullut, joten tuli pelattua sit pelejä kavereiden luona.
Tässä ne parhaimmat muistot pelaamishistoriastani:
- ala-asteen tietokoneluokassa käytiin luvan kanssa vääntämässä ski or die -peliä.
- Doom 2:sta väännettiin kaverin luona kotiverkon sisällä, kahdella koneella kuulokkeiden kanssa. Sitä pelon ja jännityksen määrää ei voi sanoin kuvitella, mitä 10-11-vuotias silloin pääsi kokemaan.
- lainasin yksi kesä isän työpaikalta Pentium 133mhz koneen ja pelasin koko kesän gp2:sta. Aika surkeat grafiikka-asetukset, mutta netistä latasin disketille harmaan Mclarenin ja päivitetyt kuskit. Vuosi taisi olla 1997. Samoihin aikoihin väännettiin enon luona enon kanssa pleikkarilla Tomb Raider 2:sta, jumituttiin yhteen kenttään. Nettiä ei ollut, joten käytiin lukemassa kirjakaupassa suomenkielinen kirja ”läpipeluuopas pelille Tomb Raider 2”. Selvisi, että munkkeja ei pitänyt tappaa vaan kävellä muina miehinä niiden joukossa.
- oman tietokoneen ostin 2002 inttivuonna. Ihan surkea pakettikone Anttilasta. Sillä aukeni netin mahdollisuudet ja aloin tekee musaa. Pelaaminen jäi vähälle, mutta flight simulator 2002 tuli pelattua. Päivitin vähän näytönohjainta ja ostin red faction -pelin ja se iski ja lujaa. Oli jännä ja upea peli.
- 2004 samalla räppänällä yliopiston sisäiseen verkkoon, ja tuli tutustuttua piraattipeleihin kokeilumielessä ja ostin sit pelin jos tuli eteen joku hyvä. Tuli kokeiltua vähän kaikkea, mutta mitään huippuja ei tullut vastaan koneen paskuuden takia. Tästä lähtien tullut päivitettyä konetta parin vuoden välein.
- Call of duty 2 oli kyl aikanaan kova. Samoihin aikoihin tuli pelattua opiskelukaverin xboxilla split screen co-op pelejä kaljoittelun lomassa, mahtavaa ajanvietettä ennen baariin siirtymistä. Se huvi loppui siihen, kun kaveri alkoi seurustelemaan.
- verkko-pelaamista kokeilin fifa12 kanssa , mutta nopeasti koukutuin ja päätin, etten enää verkkopelejä pelaa näin perheellisenä. Alkoi vaimollakin mennä hermo, kun iltoja aikataulutti oma full manual fifa-tiimini peliaikataulut.
- viimeisen 6v aikana tullut pelattua vähänlaisesti, mutta kuitenkin silloin tällöin joku peli ns. "läpi". Tomb Raider NVIDIA 3D Vision laseilla oli kyllä mahtava kokemus.
- Dirt Rally 2 ostettu ja ratti+polkimet myös, mutta peli vielä korkkaamatta. Poika 7v pelaa gtaV:sta modattuna (Ei rikollisuutta, ei paljasta pintaa, ei aseita, vain ajamista). SW Jedi: Fallen Orderin ajattelin pelata nyt talvella. Xplane 11:sta pelailen myös silloin tällöin. Tein sinne oman skininkin lempikoneelleni b777-300ER:lle https://forums.x-plane.org/screensh...R_80.jpg.e7cb882eacbd63f3f419eb291cf0da7b.jpg
Kovat odotukset SW Jedi: Fallen Orderille ja flight simulator 2020:lle. Cyberpunk 2077 myös odotuslistalla.
Tässä ne parhaimmat muistot pelaamishistoriastani:
- ala-asteen tietokoneluokassa käytiin luvan kanssa vääntämässä ski or die -peliä.
- Doom 2:sta väännettiin kaverin luona kotiverkon sisällä, kahdella koneella kuulokkeiden kanssa. Sitä pelon ja jännityksen määrää ei voi sanoin kuvitella, mitä 10-11-vuotias silloin pääsi kokemaan.
- lainasin yksi kesä isän työpaikalta Pentium 133mhz koneen ja pelasin koko kesän gp2:sta. Aika surkeat grafiikka-asetukset, mutta netistä latasin disketille harmaan Mclarenin ja päivitetyt kuskit. Vuosi taisi olla 1997. Samoihin aikoihin väännettiin enon luona enon kanssa pleikkarilla Tomb Raider 2:sta, jumituttiin yhteen kenttään. Nettiä ei ollut, joten käytiin lukemassa kirjakaupassa suomenkielinen kirja ”läpipeluuopas pelille Tomb Raider 2”. Selvisi, että munkkeja ei pitänyt tappaa vaan kävellä muina miehinä niiden joukossa.
- oman tietokoneen ostin 2002 inttivuonna. Ihan surkea pakettikone Anttilasta. Sillä aukeni netin mahdollisuudet ja aloin tekee musaa. Pelaaminen jäi vähälle, mutta flight simulator 2002 tuli pelattua. Päivitin vähän näytönohjainta ja ostin red faction -pelin ja se iski ja lujaa. Oli jännä ja upea peli.
- 2004 samalla räppänällä yliopiston sisäiseen verkkoon, ja tuli tutustuttua piraattipeleihin kokeilumielessä ja ostin sit pelin jos tuli eteen joku hyvä. Tuli kokeiltua vähän kaikkea, mutta mitään huippuja ei tullut vastaan koneen paskuuden takia. Tästä lähtien tullut päivitettyä konetta parin vuoden välein.
- Call of duty 2 oli kyl aikanaan kova. Samoihin aikoihin tuli pelattua opiskelukaverin xboxilla split screen co-op pelejä kaljoittelun lomassa, mahtavaa ajanvietettä ennen baariin siirtymistä. Se huvi loppui siihen, kun kaveri alkoi seurustelemaan.
- verkko-pelaamista kokeilin fifa12 kanssa , mutta nopeasti koukutuin ja päätin, etten enää verkkopelejä pelaa näin perheellisenä. Alkoi vaimollakin mennä hermo, kun iltoja aikataulutti oma full manual fifa-tiimini peliaikataulut.
- viimeisen 6v aikana tullut pelattua vähänlaisesti, mutta kuitenkin silloin tällöin joku peli ns. "läpi". Tomb Raider NVIDIA 3D Vision laseilla oli kyllä mahtava kokemus.
- Dirt Rally 2 ostettu ja ratti+polkimet myös, mutta peli vielä korkkaamatta. Poika 7v pelaa gtaV:sta modattuna (Ei rikollisuutta, ei paljasta pintaa, ei aseita, vain ajamista). SW Jedi: Fallen Orderin ajattelin pelata nyt talvella. Xplane 11:sta pelailen myös silloin tällöin. Tein sinne oman skininkin lempikoneelleni b777-300ER:lle https://forums.x-plane.org/screensh...R_80.jpg.e7cb882eacbd63f3f419eb291cf0da7b.jpg
Kovat odotukset SW Jedi: Fallen Orderille ja flight simulator 2020:lle. Cyberpunk 2077 myös odotuslistalla.
Viimeksi muokattu:
Täällä 33v. Pelaaminen alkoi 8-bit nintendolla 90 luvun taitteessa turtlesit ja mariot eniten jäänyt mieleen ja robocop. Sitten tuli 486dx kotiin ja sillä paljon eri pelejä. Oli semmonen sininen cd 50 pelin minipeli kokoelma, mutta eniten jäi mieleen Doom1,Doom2 ja Diablo1.
Siitä sitten Ps1. Sillä perus crash bandicootit,ressat,tomb raiderit etc. Myös pidin paljon ralli peleistä.
Seuraavaksi vuorossa PS2 ja peli mieltymykset ei hirveesti muuttuneet,
Olikoha 2004 kun tuli eka oma peli pc ja tuli sitten vähän myöhässä aloitettua Diablo 2, mutta onneksi, helvetin hyvä tottakai. Sitten tulikin pelattua paljon shoottereita ja arcade pelejä. Kunnes menin eräs kaunis kevät koitettua WoWia, Burning crusade oli hieman enne ilmestynyt. Ja vetihän se vähän housut märäksi. Siihen onkin sitten vuosien aikana eniten palanut tunteja Diablo 3 lisäksi. Itselläkin on kyllä ollut paljon taukoja wowissa Lich Kingin jälkeen. Ja myös auto ja kauhupelit ovat edelleen maistuneet.
Mutta komppaan tuota että vaikea innostua enää kovin helposti monista peleistä.
En tiedä miten unohdin mainita mutta myös Dark soulsit ovat jääneet vahvasti mieleen
Siitä sitten Ps1. Sillä perus crash bandicootit,ressat,tomb raiderit etc. Myös pidin paljon ralli peleistä.
Seuraavaksi vuorossa PS2 ja peli mieltymykset ei hirveesti muuttuneet,
Olikoha 2004 kun tuli eka oma peli pc ja tuli sitten vähän myöhässä aloitettua Diablo 2, mutta onneksi, helvetin hyvä tottakai. Sitten tulikin pelattua paljon shoottereita ja arcade pelejä. Kunnes menin eräs kaunis kevät koitettua WoWia, Burning crusade oli hieman enne ilmestynyt. Ja vetihän se vähän housut märäksi
. Siihen onkin sitten vuosien aikana eniten palanut tunteja Diablo 3 lisäksi. Itselläkin on kyllä ollut paljon taukoja wowissa Lich Kingin jälkeen. Ja myös auto ja kauhupelit ovat edelleen maistuneet.Mutta komppaan tuota että vaikea innostua enää kovin helposti monista peleistä.
En tiedä miten unohdin mainita mutta myös Dark soulsit ovat jääneet vahvasti mieleen
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 18.11.2016
- Viestejä
- 4 158
Jos miettii omaa pelaamista niin mä pelaan todella paljon. Mutta. Mä pelaan lähinnä samoja pelejä vuodesta toiseen. Joskus 25-30 vuotiaana mä kokeilin enemmän eri pelejä, tuli pelattua läpi monenlaisia hieman vanhempia pelejä, tyyllin HL 1&2 (muistaakseni kakkosen II ja III episodit bugittivat ja en tainnut saada niitä läpi, Portalit, jotain räiskintäpelejä kuten Crysis ja joku mahdollisesti Mass effect tms.
Mutta nykyisin vaikka on paljon hienoja pelejä tulee ulos jatkuvasti, niin harvemmin jaksaa kiinnostaa kokeilla uusia. Tänä vuonna olen ainoastaan kokeillut uutena(siis itselle, toki se muutenkin on uusi) the Outer Worlds, viime vuonna Fallout 76, ja sitä edellisenä vuonna saattoi olla Crossout. Eli suurin piirtein maksimissaan yksi uusi peli per vuosi. Tuota F76:aa on tullut pelattua reilusti yli 1k tuntia, hommasin siihen black fridayna uuden tunnuksenkin että saan lisää hahmoja pelattavaksi ja muuleja. TOW kautta on tullut mietittyä että mä kyllä tykkään tuollaisen genren peleistä, ja luultavasti/ehkä tuon jälkeen kokeilen Borderlands 3:sta. Mä tykkään pelata sellaiset pelit mitkä voi pelata läpi, pelata ne mahdollisimman täydellisesti läpi, ja sitten annan olla.
Joskus kauan sitten mä jaksoin pelata vanhoja pelejä uudestaan, esim. tuossa hetken sitten mainittu Ultima Underworld 2:sta olen pelannut monta kertaa läpi, silloinkin kun se oli jo vanha, mutta edellisestä kerrasta on luultavasti jotain 13-15 vuotta aikaa. Nykyään on todella hankalaa kuvitella itseään pelaamassa sellaisia vanhoja pelejä jotka olen jo kertaalleen tai useamman, pelannut läpi.
Mutta nykyisin vaikka on paljon hienoja pelejä tulee ulos jatkuvasti, niin harvemmin jaksaa kiinnostaa kokeilla uusia. Tänä vuonna olen ainoastaan kokeillut uutena(siis itselle, toki se muutenkin on uusi) the Outer Worlds, viime vuonna Fallout 76, ja sitä edellisenä vuonna saattoi olla Crossout. Eli suurin piirtein maksimissaan yksi uusi peli per vuosi. Tuota F76:aa on tullut pelattua reilusti yli 1k tuntia, hommasin siihen black fridayna uuden tunnuksenkin että saan lisää hahmoja pelattavaksi ja muuleja. TOW kautta on tullut mietittyä että mä kyllä tykkään tuollaisen genren peleistä, ja luultavasti/ehkä tuon jälkeen kokeilen Borderlands 3:sta. Mä tykkään pelata sellaiset pelit mitkä voi pelata läpi, pelata ne mahdollisimman täydellisesti läpi, ja sitten annan olla.
Joskus kauan sitten mä jaksoin pelata vanhoja pelejä uudestaan, esim. tuossa hetken sitten mainittu Ultima Underworld 2:sta olen pelannut monta kertaa läpi, silloinkin kun se oli jo vanha, mutta edellisestä kerrasta on luultavasti jotain 13-15 vuotta aikaa. Nykyään on todella hankalaa kuvitella itseään pelaamassa sellaisia vanhoja pelejä jotka olen jo kertaalleen tai useamman, pelannut läpi.
40 lasissa ja farmingia tulee pelattua. Gt sporttia ja nyt pelasin kuukauden pelinä kun psplussassa oli titanfall 2 läpi. Muistelin, että viime vuona pelasin tomb raiderin läpi ja pitikin ostaa uus raideri kesken tän kirjoituksen, kun oli hinta vuoden mittaan kohtuulliseksi laskenut.
- Liittynyt
- 13.04.2019
- Viestejä
- 166
Hei setä-miehet!
Laitoin Disco Elysium -nimisen pelin joulun iloksi itselleni ja voi pojat, miten positiivisesti voi yllättyä. Ensimmäinen kuolema pelin ensimmäisessä huoneessa noin 5 minuutin pelaamisen jälkeen - uskomaton fiilis. Tällaisia pelejä ei yksinkertaisesti tehdä enää, koska kaikki pelataan varman päälle. Tässä pelissä on jollakin oudolla tavalla uskallettu ajatella laatikon ulkopuolelta, stratosfääristä ja kuudennesta ulottuvuudesta käsin. Peliä on vaikea kuvata ja sanoittaa ääneen, mutta ainoa vertailukohta omasta mielestäni on Planescape: Torment, mikä sekin kalpenee tämän rinnalla.
Suosittelen lämpimästi. Rauhaa. Jouluiloa!
Laitoin Disco Elysium -nimisen pelin joulun iloksi itselleni ja voi pojat, miten positiivisesti voi yllättyä. Ensimmäinen kuolema pelin ensimmäisessä huoneessa noin 5 minuutin pelaamisen jälkeen - uskomaton fiilis. Tällaisia pelejä ei yksinkertaisesti tehdä enää, koska kaikki pelataan varman päälle. Tässä pelissä on jollakin oudolla tavalla uskallettu ajatella laatikon ulkopuolelta, stratosfääristä ja kuudennesta ulottuvuudesta käsin. Peliä on vaikea kuvata ja sanoittaa ääneen, mutta ainoa vertailukohta omasta mielestäni on Planescape: Torment, mikä sekin kalpenee tämän rinnalla.
Suosittelen lämpimästi. Rauhaa. Jouluiloa!
Uutiset
-
Uusi artikkeli: Testissä Intel Arc B580 Limited Edition
13.12.2024 16:21
-
Google esitteli uutta Gemini 2.0 -tekoälyään
13.12.2024 15:56
-
AMD:n tulevat Krackan ja Strix Halo Geekbench-testivuodoissa
13.12.2024 14:43
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (50/2024)
13.12.2024 12:28
-
Sharkoon julkaisi AK5 RGB -sarjan kotelot ja SHARK Lights RGB -tuulettimet
13.12.2024 02:56
Uutisia lyhyesti
-
PowerColor laajentaa kuulokemarkkinoille Alphyn AH10 -headsetillä- Kaotik
- Vastauksia: 6
-
-
OnePlus Pad ja Pad 2 ovat ensimmäisiä Android 15 -päivityksen saavia taulutietokoneita- Juha Kokkonen
- Vastauksia: 2
Uusimmat viestit
-
-
Microsoft sallii Windows 11:n asentamisen ilman TPM 2.0 -tukea
- Viimeisin: palsternakka
