Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

Olihan DOOM aikoinaan hyvä peli, Dukenukem 3D todella hyvä (kiitos hyvän vaikka ehkä järjettömän huumorin) mutta jo saman vuoden kesällä (1996 siis) petyin paljon hypetettyyn Quake peliin minkä yksinpeli tuntui aika sisällyksettömältä.

Jos tarkoitat tuota RTS-MOBA-VR yhdistelmää, niin uskon aidosti että jossain vaiheessa sieltä on tulossa aivan uudenlainen tapa ajatella pelaamista. Hiiri + näppis on täysin järjetön tapa ohjata, perinteisestä peliohjaimesta puhumattakaan.

Ei mielestäni tarpeeksi muutosta.

Eli Doom 1 verratuna DOOM Eternal, muutosta ei ole tarpeeksi. Minusta tämä kyllä kertoo ihan sinun omasta asenteestasi. Mitä se Doom on. Millainen pelisarja. Se mitä tuo tuleva tulee olemaan on jotain aivan muuta mistä matka alkoi. Silti toinen tunnistaa toisen kun törmätään.

Juoni? Maailma? Doom on ennenkaikkea pelaajien peli. Sen ydin lähtee pelattavuudesta, kilpailusta itseään vastaan. Voidaan myös kysyä miten se voisia muuttua riittävästi, niin mahdollisesti juuri tuon VR-kautta, mutta tällä hetkellä (nykytekniikka) ... niin se ei ole vielä realismia.

Voisi olla kiinnostavaa pelata Doomia 4 vs tarina / vihut. Joukossa voisi olla puzzleja, jotka vaatisivat yhteistyötä. Voisiko vastapuolella olla jotain Master maindeja, joilla olisi kyky tehdä ansoja, avata / sulkea ovia, muokata ympäristöä (kivenlohkareet, padot, tuli, tuuli, vesi) ... noh menee sinne moninpelaamisen puolelle. Siinä mielessä Doom on sitä vanhaa ja samaa. Sitä oikeastaan haetaan.
 
Eli Doom 1 verratuna DOOM Eternal, muutosta ei ole tarpeeksi. Minusta tämä kyllä kertoo ihan sinun omasta asenteestasi. Mitä se Doom on. Millainen pelisarja. Se mitä tuo tuleva tulee olemaan on jotain aivan muuta mistä matka alkoi. Silti toinen tunnistaa toisen kun törmätään.

Juoni? Maailma? Doom on ennenkaikkea pelaajien peli. Sen ydin lähtee pelattavuudesta, kilpailusta itseään vastaan. Voidaan myös kysyä miten se voisia muuttua riittävästi, niin mahdollisesti juuri tuon VR-kautta, mutta tällä hetkellä (nykytekniikka) ... niin se ei ole vielä realismia.

Voisi olla kiinnostavaa pelata Doomia 4 vs tarina / vihut. Joukossa voisi olla puzzleja, jotka vaatisivat yhteistyötä. Voisiko vastapuolella olla jotain Master maindeja, joilla olisi kyky tehdä ansoja, avata / sulkea ovia, muokata ympäristöä (kivenlohkareet, padot, tuli, tuuli, vesi) ... noh menee sinne moninpelaamisen puolelle. Siinä mielessä Doom on sitä vanhaa ja samaa. Sitä oikeastaan haetaan.
Itse en pelaa moninpelejä kuin saman ruudun ääreltä. FPS-peleihin olen suurelta osin kyllästynyt, ellei sitten niissä ole tarina ja sekin mielellään alle 20 tuntia. CoD yksinpelit olen jaksanut pelata, moninpelit olen jättänyt lapsille. Space Hulk Deathwing meni ihan siksi että se oli WH40K ja vieläpä Dark Angelit joita kerään miniatyyreinä. Wildlands kiinnosti pitkään, mutta siinäkin into loppui kesken.

Tomb Raiderit ovat olleet mieleeni. Ne olen pelannut pleikalla läpi.

Kokeilin myös jotain nettipeliä (fortnite?), missä maailma pienenee poikani kanssa. Ei ollut minun juttuni. Fps-peleissä tykkään nykyään pelata rauhassa, vaikeustaso helpoin tai toiseksi helpoin. Pleikalla vielä tähtäysavusteet käytössä, sille perheen teinit jaksavat nauraa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos tarkoitat tuota RTS-MOBA-VR yhdistelmää, niin uskon aidosti että jossain vaiheessa sieltä on tulossa aivan uudenlainen tapa ajatella pelaamista. Hiiri + näppis on täysin järjetön tapa ohjata, perinteisestä peliohjaimesta puhumattakaan.

Siis DOOM (1993), Duke Nukem 3D (1996 alkuvuodesta) ja Quake 1996 kesänä.

Jotenkin vaan esim. Ikari Warriors, IK+, Cannon Fodder, Speedball II, Super Cars 2, Syndicate, Populous, Alien Breed, Barbarian, Dune 2, Wings, Hostages,Sid Meier's Pirates! jne ovat jääneet positiivisesti mieleen mutta jos nostalgia iskee tarpeeksi voi aina laittaa Amiga emulaattorin päälle. Ei sitä ehkä enää vaan jaksa innostua samalla lailla samoista peleistä kuin 80-90luvulla vaan täytyy myöntää että on tullut muututtua. Nykyisin tahdon ja etsin enempi sitä juonta tai hauskuutta pelistä, en vain sitä että pääsee näkemään isoja räjähdyksiä ja ampumaan hirviöitä.
 
Itsellä on nykyään hyvin aikaa pelata, kun kaikki lapset ovat päivät koulussa, vaimo päivätyössä, ja itse vuorotyössä ( 4p töitä 6p vapaata)

Kun lapset olivat alle kouluikäisiä niin eipä kerenny pelailla kun muutaman tunnin iltasin, jos jaksoi...
 
Ikä lähenee 40v, viimeisen vajaan 4 vuoden ajalta Steamin tilastot näyttää tältä (tähän päälle jotain ~500 tuntia Overwatchia)
(edit)

Pelimaku lienee kohtalaisen ilmiselvä, viimeisimmästä Steamin salesta mukaan tarttui Disco Elysium, Unavowed ja Wolfenstein TNC (sekä Life is strange Before the storm kun sai ilmaiseksi niillä ostobonuksilla...). Mutta mitään en ole aloittanut, ja pelit on muutenkin ollut keväästä lähtien tauolla. Mutta tämä on kausittaista ja olettaisin että seuraava kausi tulee kohta :D
 
Viimeksi muokattu:
Siis DOOM (1993), Duke Nukem 3D (1996 alkuvuodesta) ja Quake 1996 kesänä.

Jotenkin vaan esim. Ikari Warriors, IK+, Cannon Fodder, Speedball II, Super Cars 2, Syndicate, Populous, Alien Breed, Barbarian, Dune 2, Wings, Hostages,Sid Meier's Pirates! jne ovat jääneet positiivisesti mieleen mutta jos nostalgia iskee tarpeeksi voi aina laittaa Amiga emulaattorin päälle. Ei sitä ehkä enää vaan jaksa innostua samalla lailla samoista peleistä kuin 80-90luvulla vaan täytyy myöntää että on tullut muututtua. Nykyisin tahdon ja etsin enempi sitä juonta tai hauskuutta pelistä, en vain sitä että pääsee näkemään isoja räjähdyksiä ja ampumaan hirviöitä.

Noista peleistä muistan Ikari warriors c64, IK+ c64, Cannon Fodder I ja II, Speedball II ja Syndicaten amigalla joita tuli väännettyä monia satoja tunteja joskus silloin 90-luvun alkupuolella. Lisäksi amigalla oli street rod pelit ja pinball fantasy,dreams ja ne muut pinball pelit ruotsin serkuilta joita tuli väännettyä kanssa illasta iltaan. Hyviä muistoja ja edelleen noiden pinball pelien musiikit aiheuttaa ihokarvojen nousua.
Nykyään varsinkin uusien pelien "pelaaminen" on keskittynyt vain niiden benchmarkkaamiseen ja ehkä muutaman tunnin niitä testatessa, ei ole mikään peli vaan sen parin tunnin jälkeen jäänyt koukuttamaan enää. Peli mikä innosti viimeks oli A Way Out jonka pelasin kämppiksen kanssa tv:ltä xbox ohjaimet molemmilla kädessä pc:llä. Oli mukavan simppeli co-op peli. Pitäis pelata joskus samalla tavalla se niiden aiempi Brothers : A tale of two sons. Ja eikö samalta studiolta ollut tulossa joku uusikin peli, nyt ei vaan muista

Suurin odotus tälle vuodelle on se FF VII remake. Se kun oli silloin joskus 16V teinille se The peli jota pelattiin aina yön myöhäistunneille saakka kun ei vaan voinut lopettaa.
 
Ikää kohta 43. Pelaan Spider-mania, Lego-pelejä ja siihen se tais jäädäkin tällä haavaa. Odotuksissa on toki Avengers, 2077 ja Lego Skywalker saga. Noista jälkimmäinen ensimmäisenä ostolistalla.
 
Tuohon voisi vielä lisätä että siellä ei ole ilmeisesti mitään ranking-systeemiä, jolloin ne pro-pelaajat pistää kaikki noobit kokoajan hengiltä.


Terv. Kymmenen matsia --> Kymmenen kuolemaa --> Uninstall
PUBGissa on jonkinlainen, parempaa pitäisi olla tulossa. Kun olen spectannut kuolemisen jälkeen pelin loppuun niin aika perunoita ne on kaikki olleet. Siis pro pelaajiin (joita seuraan twitchissä aika paljon) verrattuna. Itse vaan olen vielä huonompi. Ei kanaa vielä ja uskoisin että pelitunteja on jo useampi sata. Hauskaa on ollut.

Onx toi niinku PUBGii eri maisemissa? Edit: ei taia.
Escape From Tarkov on keskittynyt enemmän realismiin ja loottaukseen sekä sitä kautta tetrikseen;). Ei karttaa, ei hudia. Panosta lippaat valmiiksi oikeilla patruunoilla ettei kesken taistelun tarvitse ruveta lipasta täyttämään. Tapa ja loottaa muutama scavi tai pelaaja. Kuole nälkään matkalla exitille, unohtui se tonnikalapurkki ottaa mukaan. Eli kuollessa menettää kamat ja se vaikeuttaa seuraavia pelejä. Onneksi ei kuitenkaan tarvii paskalle pysähtyä vähän väliä niinkuin eräässä simussa mitä twitchissä seurasin.
Ihan hyvältä vaikuttaa ja saattaisi sopia tälläiselle yli viiskymppiselle. Vaatii vähän enemmän opettelua kuin useimmat pelit mutta se ei haittaa. Löytyisi vaan aikaa.
 
Tetris? :-o Hehe! Joo se mun ainoo kana sillon kauaan sitten tuli siten että mulla oli se Groza tms. ja jotenkin onnistuin huomaamaan ne pari ennen kuin ne huomas mut ja sitte kohta ei ollukkaan jälellä muita kuin mää ja hää ja sitte me tulitettiin toisiamme n. 7 m etäisyydeltä ja mää huomasin että hups kaikki kudit menee mäen nyppylään välillämme ja niin mää nousin pari askelta ylemmäs ja ammuin sen :-D Eli se vika vastus oli vielä noobiimpi kuin meikä :-D
 
Löytyykö muita ikää 30v tai päälle jotka joskus pelaavat muutakin kuin venäläistä rulettia?
Ehkä jopa sellaisia jotka käyttävät itse kokoamaansa pöytäkonetta pelailuun :comp:
Eikun mää vaan sitä että sen pitääs olla 'vanhat' tosa otsikossa..
 
Aika yleistä tuntuu olevan tuo että +30 ikäisten vaimot ei ymmärrä pelaamista, kun eihän tytöt meidän nuoruudessa ole pelanneet yhtä paljon kuin pojat. Seuraavilla sukupolvilla taitaa olla helpompaa tuon suhteen kun nykyäänhän tyttöjen pelaaminen on paljon yleisempää.

Itse oon saanut vaimon kyllä oppimaan siihen että pelaaminen kuuluu pysyvästi omiin harrastuksiin ja on sitä tuotu myös yhteiseksi harrastukseksikin. Ainoa ongelma on vain että vaimo suostuu pelaamaan vain pelejä jotka on ns. helppoja ymmärtää ja ohjata esim. Overcooked, Crash Team Racing, Lego pelit ym. Paljon on erilaisia pelejä kyllä kokeiltu yhdessä pelata, mutta hyvin harvasta vaimo innostuu ja monista sanoo, että on liian vaikeita ohjata ym. Siinä näkee hyvin sen, että ihmisen joka ei ole kasvanut konsoli- ja pc-pelejä pelaten vuodesta toiseen, on hyvin vaikea oppia niitä pelaamaan sitten vanhempana.

Itsellä ei lapsia ole, mutta työ rokottaa tietenkin suurimman osan käytettävissä olevasta ajasta. Laskeskelin että suunnilleen 300-400h (eli noin tunti päivässä) tulee vuodessa pelattua ja enimmäkseen fps-pelejä (Overwatch, Apex ym.). Satunnaisesti tulee sitten pelattua strategia ja simulaatio pelejä noiden lisäksi (Dirt, Civ ym.). Oikeastaan kaikki isot tarinalliset pelit on jääneet pelaamatta vaikka tekis mieli niitä kokeilla ja on joitakin tullut hankittuakin, mutta jos laskee että niiden läpipeluuseen menisi +80h aikaa, niin se tarkoittaa omalla kohdalla sitä, että pitäisi pelata samaa peliä ainakin 2-3kk ja siihen ei sitten taas se kiinnostus riitäkään. Sitten kun jotain pelia pelaa liian harvoin, niin siitä ehtii jo unohtamaan tarinan ja joskus ihan pelimekaniikat, ja tuntuu että pitäis jokin tutoriaali pelata uudestaan läpi, että pääsee taas kyseisestä pelistä jyvälle. Hyvänä esimerkkinä on RDR2 jota on tässä viimeisen vuoden aikana pelannut ehkä sen 20h pleikkarilla ja jokaisella uudella pelikerralla menee jonkun aikaa muistella, että miten ne kontrollit tässä pelissä toimikaan.

Nyt tuli Epicin joulualesta napattua kolme uutta peliä kirjastoon: Trials Rising, Assassin's Creed Odyssey ja Satisfactory. Noita on nyt kerennyt jonkun 10h yhteensä pelata ja jokainen peli kyllä vaikuttaa hyvältä. Trialsia voi pelata vaikka 15min kerrallaan, eli näppärää tekemistä lyhyisiin pelihetkiin. Satisfactoryyn koukuttui heti, mutta saa nähdä kuinka kauan tuollainen hiekkalaatikko tyylinen simuilu jaksaa kiinnostaa. Odyssey vaikutti myös mielenkiintoselta, mutta voi olla ettei sitäkään tule läpi asti pelattua.
Lyöt akan koneelle ja Dying Light pyörimään, valot pois ja kuulokkeet sille korville tai jos on 5.1 äänet niin ne. Sitten menet itse vaikka tekemään voileipiä ja odottelemaan kun tulee eka yötehtävä tutoriaalissa. Siinä saa nainen nopean crash coursen todellisen pelaamisen maailmaan. On ehkä kuumottavin peli mitä muistan viimeisiltä vuosilta näin vanhemmallekkin patulle joka luuli jo kaiken nähneensä.
 
  • Tykkää
Reactions: PCB
Minä olen pelannut yli 40 vuotta ja koukutun kyllä edelleen, kun sopiva peli tulee kohdalle. Eikä pelin tarvitse olla edes mitenkään virheetön, viime vuonna tuli pelattua noin 1000 tuntia Conan Exilesia lähinnä co opissa vaimon kanssa. Tällä iällä se on parempaa kuin seksi ;)

Mutta jos kysymys käännetään siihen, milloin on viimeksi tullut jotain todella uutta vastaan. Itselleni uudelta tuntuvia ideoita tuppaa todellakin tulemaan vastaan lähinnä indie-peleissä. Pelien tekemisestä on tullut niin kallista, että on käynyt vähän kuin toimintaelokuvissa - riskejä ei uskalleta enää ottaa ja lopputulos on helposti höttöä. Joskus hyvinkin viihtyisää höttöä, mutta silti höttöä. Pahimmillaan aivan sietämätöntä höttöä.
Sehän riippuu siitä miten määritellään "erilainen". Viime ajoilta tulee mieleen "erilaisina" nyt ainakin Doom ja Stellaris, mitkä on todella laadukkaita tekeleitä nin ja tietysti Dishonored Thieffin eräänlainen manttelinperijä. Onko ne sitten "uusia" kun on tehty jotain mitä tehtiin viimeksi silloin kun minä oli peruskoulussa? Sitten on toki PUBG mikä on oikeasti uusi genre ja sitten on noita todella laadukkaasti tehtyjä "vanhoja" pelejä kuten Ori and the Blind Forest, Shovel Knight, Cuphead, FTL, Firewatch, Papers Please, Return of the Obra Dinn, Subnautica, The Sexy Brutale, Undertale. Kaikissa näissä on jokin twisti tai täysin ylivoimainen tekemisen laatu siinä taustalla. Varmasti jäi monta listaamattakin, mutta noi tuli mieleen nyt hetken mietinällä siitä miten ei muka ole tullut mitään uutta, vaikka onkin.
 
Kai sitä on tullut vanhaksi kun nyky pelit eivät meinaa napata yhtään.
Viimevuosien peleistä ainoastaan Doom (2016) ja Quake Champions ovat kiinnostaneet. Mutta nyt vasta huomasin Steam kokoelmassani suomalaisen Housemarquen Nex Machina räiskintä pelin ja voi pojat kun tuo on mahtavaa vanhan liiton räiskintää missä ei pidetä kädestä kiinni, vaan heti eka leveli on armoton.

Ja rehellisesti en edes tiennyt että Housemarque tekee vielä pelejä, mutta onneksi tekevät ja vieläpä samalla kaavalla kuin ennen vanhaan :tup:
Nyt kun muistais milloin tuon pelin olen ostanut kun tuskin se itsestään kokoelmiini on ilmestynyt.

10v poikani muuten katso vierestä kun pelasin tuota Nex Machinaa ja kysyin haluaako kokeilla, niin vastaus oli "En halua kun tuohan on aivan liian vaikean näköinen" :D

Myöskin himoittais ostaa tuo uus Mechwarrior 5:n kun edelleen olen Mechwarrior 2 fani (hyllystä löytyy Mechwarior 2 "pentium edition", Mechwarrior 2 Ghost Bear's Legacy sekä Mechwarrior 2 Mercenaries ) ja tuo vitonen vaikuttais aikasta kivalta :drool:
 
Tuli ostettua Anthemi kun huomasin että oli eilen originissa alessa. Muutamia striimejä katsonut ja maailma näyttää todella hyvältä siinä.
 
Lyöt akan koneelle ja Dying Light pyörimään, valot pois ja kuulokkeet sille korville tai jos on 5.1 äänet niin ne. Sitten menet itse vaikka tekemään voileipiä ja odottelemaan kun tulee eka yötehtävä tutoriaalissa. Siinä saa nainen nopean crash coursen todellisen pelaamisen maailmaan. On ehkä kuumottavin peli mitä muistan viimeisiltä vuosilta näin vanhemmallekkin patulle joka luuli jo kaiken nähneensä.
Tiätkös kun tässä muinoin kävi niin että EMÄNTÄ mut sai pelaamaan Dying Lightia.
 
Tiätkös kun tässä muinoin kävi niin että EMÄNTÄ mut sai pelaamaan Dying Lightia.
Vaimoni (meillä molemmilla ikää 50 v) oli pelannut 90-luvulla paljon jotain kultalaatikkoroolipelejä ja hän houkutti minut aikoinaan Morrowindin pariin :)

Omasta ikäluokastani muistan yliopiston opiskelukavereista useitakin naisia, jotka pelasivat Doomia, Descentiä ja vastaavia. Ainakin fyysikkopiireissä se oli ihan tavallista 90-luvulla.
 
Heh ,ikää 48 ja Spectrum 48k:sta alotettu,juhlavuosi!
Eilän pelasin Quantum Breakia ja oli kyllä Aidan Gillen hyvin saatu animoitua peliin.
Kun on ikkää tullu ,niin ei ole kiirus pelata äkkiä pelejä läpi ja rinta kaarella leuhkia lyhyellä läpipeluuajalla.
Kattelee rauhas maisemia ja grafiikoita,jos on mahista.
Vähän niinku noitten naistenkin kanssa;)
 
Olen itse päälle 40v ja pelaaminen kuulunut jo pidempään harrastuksiini. Ensin tietysti jalkapallot ja muut koska konsoleita ei oikein järkevillä hinnoilla Suomesta 70-luvulla saanut mutta pelikoneet / tietokoneet myöhemmin:

Aloitin itse joskus ennen 80-luvun puoliväliä erinäisen säätämisen, Basic 2000, Amiga 500 ja siitä 90 Pentium mistä lähtien pysynyt PC:llä aika uskollisesti.

PS2 ja PS3 hankittuna mutta käytän PS3 lähinnä Netflixin katseluun.

Nuorempana esim. Baldur's Gaten tai Mech Force pelin parissa saattoi vierähtää jopa 12+ tuntia putkeen mutta nykyisin ei oikein mielenkiintoa / aikaa tunnu löytyvän.

Pelailen itse enempi Total War (Medieval II ja Warhammer), Heroes of Might & Magic (III-VI), Elder Scrolls V: Skyrim on Elder Scrolsseista ainoa mitä olen jaksanut pelata ja roolipeleistä pidän enempi Pillars of Eternity / Divinity Orginal Sin (I & II) tyyppisistä peleistä vs. Skyrim / Witcher (ykkostä pelannut varmaan puoleen väliin, vielä en ole kolmosta saanut hankittua kun pitäisi mieluusti se ensimmäinen ja toinen pelata ensin alta pois).

Toki myös harvemmin tulee pelattua perinteisiä rooli-, baari ja lautapelejä kun näkee kavereita ja saa järjestettyä yhteistä aikaa.

Löytyykö muita ikää 30v tai päälle jotka joskus pelaavat muutakin kuin venäläistä rulettia?
Ehkä jopa sellaisia jotka käyttävät itse kokoamaansa pöytäkonetta pelailuun :comp:
Heh. 58-v ja peleinä kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä: Survarium nettiräiskinnästä Elite Dangeroussiin. Itse tehty kone ollut jo 286 ajoista lähtien. Nyt kokoonpanoja TR ja I7 koneet 2080ti ja 2070 super näyttiksillä...Ja 3 aikuista lasta jotka ovat jo omillaan. Nyt on aikaa pelata
 
Onko muita, joilla ekan koneen muistin lisäys tarkoitti sananmukaisesti muistipiirien latomista emolevylle? Muistikampoja ei oltu edes keksitty siihen aikaan. Mega lisää muistia oli muistaakseni toistakymmentä piiriä emolle.
Heh. Itsellä oli Atarin Mega ST 2 johon korvattiin 2 megaa muistia jotta saatiin mahtavat 4 megaa. 30 megan kiintolevy jne. Eka PC oli 8088 Commodore PC Hercules näytöllä. Ensimmäinen tietokone oli Commore Vic ja eka ns peli PC Intel 286 johon pykälsin Matrox Musique 3d näytönohjaimen. Oli Amigaa, Atari ST, 8088 Intel, 286, 386DX, 486Sx, 486DX, Pentium 50, 60, 100, 120. AMD joku Intel kopio 333mhz 350mhz. Ja sitten Athlon 500, 750, 1000 jne...hienoa aikaa. Oli Woodoo, woodoo3, gfoce256 AMD 9700pro, ja miljoona muuta...
 
Heh. 58-v ja peleinä kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä: Survarium nettiräiskinnästä Elite Dangeroussiin. Itse tehty kone ollut jo 286 ajoista lähtien. Nyt kokoonpanoja TR ja I7 koneet 2080ti ja 2070 super näyttiksillä...Ja 3 aikuista lasta jotka ovat jo omillaan. Nyt on aikaa pelata
Tuota odotellessa, nuorimmainen menee vasta kohta kouluun. Eka erä on jo muuttamassa omilleen, mutta teinit muutenkin pelaavat yleensä omilla koneillaan.
 
Mahtava ketju.
Itellä poikkeuksellisen ”hyvä” (lue outo..). tilanne kun voi kotioffisella parin metrin päähän siirtyä pelaamaan oikeella tietskalla ja siiten takas macille töihin, ja taas takas jos siltä tuntuu.
Ainoa haaste että tulee muisteltua vanhoja, noin 20v sitten, olleita pelihetkiä kun oli niin siistii vetää monta päivää putkeen laneja ceeässän parissa. Tai aamuyölle bäfä kakkosta issekseen.

Samoihin fiiliksiin on vaan haastava päästä kun nykypelit ei nappaa, bäfä vitonenkin on kuin eri sarjasta mun mielestä, OP Flashpoint, mikä on paras kaikista, tulee edelleen kaivettua säännöllisesti ruudulle mutta sitten taas menee koneen tehot hukkaan ) kun hakkaa näitä vanhoja julkaisuja, kuten coh ykköstä.

No mutta tossa latautuu just witcher wild hunt, ties monennen kerran, jos pakolla yrittäis sitä vääntää tunnin ennen ku alkaa töihin.
43v.
 
Eilen jysäytin tulille RE2 Remaken pitkästä aikaa ja vetäsin Clairen pelin lävitte. Joko iän myötä taidot alkanu heikentymään ja tommosset tarkkutta vaativat pelit ei enää suju, tai sit mun hiiri on vaan huono pelikäyttöön. :D Meinas olla vähän kankeaa ja ei oikein tuntunu välillä pysyvän perässä kunnolla jostain syystä.
Sinä vaan puristit sitä liian lujaa ;) Joo, aivan vastaava havainto tuli tehtyä Doom 2:sen kanssa.
 
Onneksi pelissä ei mielestäni edes kaipaa erityistä tarkkuutta. Minä pelasin sen kokonaan ohjaimella, kun ei se ole niin vakavaa ja panoksia kuitenkin riittää hyvin.

Jotenkin otan nykyään melkein automaattisesti ohjaimen käsiin, jos peli on jotain muuta kuin 1st person tai selvästi hiirelle tehty naksuttelu. Ja vaikka peli olisi 1st person mutta ei ole puhdas FPS (esim. Portal, Supraland, Obduction), pelaan silloinkin usein ohjaimella.
 
Itse olen viimeisen päälle hiiren ja näppäimistön perään vannova - saan jopa autopeleissä järkiään parempia tuloksia näppäimistöltä kuin padilla tai ratilla ja polkimilla :) Samanikäinen vaimoni (molemmat siis 50) pelaa puolestaan padilla aina, kun peli vaan toimii sillä. 17-vuotias tytär on taas tässä suhteessa isin tyttö.
 
Pelialustana olisi PC ja PS4, mutta alkaa hieman ärsyttämään kun ei enää jotenkin vaan saa motivaatiota ja jaksamista pelaamiseen. Töissä sitä miettii välillä "no hitto, tänään asennan sen X pelin ja pelaan sitä viikonlopun", sitten kun viikonloppu koittaa niin ei vaan saa pelejä käynnisteltyä. Ennen pystyi pelaamaan huoletta niin kauan kuin halusi mutta ei enää. Pitää vain toivoa että tauko tekee jossain vaiheessa tehtävänsä ja saa sen innon jostain takaisin.
 
Olihan DOOM aikoinaan hyvä peli, Dukenukem 3D todella hyvä (kiitos hyvän vaikka ehkä järjettömän huumorin) mutta jo saman vuoden kesällä (1996 siis) petyin paljon hypetettyyn Quake peliin minkä yksinpeli tuntui aika sisällyksettömältä.

Uudemmista "räiskintä peleistä" olen pitänyt Red Dead Redemption 2 pelistä, mikä ei monen mielestä varmaan ihan siihen kategoriaan mene. Mutta todella hyvä juoni ja paljon tutkittavaa. Siinä vaan ei vielä useampia satoja tunteja ole peliaikaa joten en sitä listannut paljon pelaamiini peleihin viimevuonna (varsinkin kun ostin sen vasta Steamiin PC:lle tämän vuoden puolella).

Hei, samoja pelejä aikoinaan pelattu. Quakessa nyt ei tarinankerrontaa ollut hirveästi, mutta muistuuko mieleen siltä hetkeltä joku fps peli missä olisi ollut parempi tarina? Half-life tuli muistaakseni vähän myöhemmin?

Red dead redemption 2 kiinnostaa, mutta mikään kiire ei ole vielä aloittaa. Tykänny kyllä red dead redemption 1:sestä kuitenkin ja muutenkin rockstar games peleistä.

Mut muuten kyl kaikki pelit kiinnostaa. Tosin aika on aina kortilla..
 
Minä kyllä aattelin nyt lopettaa ton simujen veivaamisen vaikka ei oo ikääkään vasta ku 64. Ajohimmelit meni jo kaupaks ja nyt laitoin tonne kauppaosiolle lentosimuiluohjaimet, onkin laatuvehkeet ja huokeella. Jaa nii ja Riftin laitoin sinne kans. Gametrix Jetseat tärinä istuimesta tulee vielä myynti-ilmo sinne.
Ei muuta ku hyviä simuiluja. Mää rupeen tekee purjelaivan pienoismallia ja sitoon perhoja ku sitä noi nivelrikkoset ranteet ehkä kestää. Moro!
 
38v Pelaaja täällä.
Kaikkien aikojen suosikit Gothic 2 ja 3, Witcher 3 (ei paljon lähemmäs Gothiccia pääsekkään nykypeleissä..), RDR2 ja Ark, survival evolved.
Arkkia tuli hakattua joku 2000 tuntia, ja pelaisin takuulla vieläkin, mutta sen ihanuuden lopetti se idioottien keksintö, server transfer, joka käytännössä rikkoi PVP:n

Pelikoneita on tietokoneen lisäksi PS4 (joka nykyään lapsilla äitinsä luona) ja PS4pro, ja johtuen tietokoneen iästä, tulee pelattua nykyään lähinnä pleikkarilla.
 
Jotenkin näin 32 vuotiaana ei enää saa aikaiseksi pelata mitään. Steam ja muut kirjastot täynnä pelejä, hyllyssä PS3, PS2, Wii, Wii U ja Gamecube mutta silti ei mukamas löydy pelattavaa. Tai pikemminkin aikaa pelata. Vaikka kyllä sitä aikaa olisi.

Koneella tulee silloin tällöin pelattua zombie-räiskintöjä (WWZ, Dying Light, 7DTD, L4D2), mutta konsoleita ei ole varmaan puoleen vuoteen käynnistetty vaikka löytyy kaikki noille julkaistut Zeldat mitä olen aina tykännyt pelata.

Nuorempana sitä saattoi helposti mennä koko päivä pelatessa (tosin ei sekään ääripää hyvä ole).

Itse huomannut tässä vanhetessa (tänä vuonna 34), että pelihalut vaihtelee aika paljon. Varmaan olen aikaisemminkin tänne siitä höpissyt, mutta en jaksa etsiä
Viime vuoden alkupuolella innostuin jälleen pelaamisesta AC Odysseyn myötä ja se on jatkunut tähän päivään asti. Tällä hetkellä halua pelata on vaikka muille jakaa. Ja yllättävää kyllä, kiinnostavia pelejäkin tuntuu löytyvän, vaikka se onkin ollut usein ongelma, että mikään peli ei kiinnosta tarpeeksi.

Tämän vuoden puolella olen pelannut läpi ainakin Gears 5, Journey to the Savage Planet, DOOM 2016, DG2, Red Dead Redemption 2 ja The Outer Worlds. Tämä on itselle melkoinen saavutus, koska usein pelit jäävät kesken syystä tai toisesta.

Tällä hetkellä pelailussa Tomb Raider vuodelta 2013 (viimeksi pelannut Tomb Raidereita joskus vuosituhannen vaihteessa), Borderlands 3 ja Destiny 2. Näistä tosin Borderlandsia pelailen enää silloin tällöin, mutta tunteja siihen on uponnut melkein 400, jos Epicin laskuria on uskominen. Destiny 2 on onneksi ilmainen, sillä näillä pelitunneilla (5-10 per viikko) ei kehtaisi maksaa kuukausimaksua. Sen takia WoWin pelaaminenkin loppui pari vuotta sitten.

Heti kun Tomb Raider on läpi, otan jatko-osan työn alle. Lisäksi koneelle on asennettuna molemmat Orit ja Mad Max ja ensi viikolla postissa tulee Nintendo Switch Lite ja Pokémon Shield, joten tekemistä kyllä on. Vielä pitäisi rekrytä joku kaveri hankkimaan ja pelaamaan Sword-versio, jotta voisin saada kaikki ötökät kerättyä edes kerran elämässäni.

Eli tiivistettynä pelihaluja ja pelejä on liiankin kanssa, mutta aikaa pitää löytyä myös vaimolle, lapsille ja työlle.
 
Jotenkin näin 32 vuotiaana ei enää saa aikaiseksi pelata mitään. Steam ja muut kirjastot täynnä pelejä, hyllyssä PS3, PS2, Wii, Wii U ja Gamecube mutta silti ei mukamas löydy pelattavaa. Tai pikemminkin aikaa pelata. Vaikka kyllä sitä aikaa olisi.

Itellä pari vuotta enemmän ikää ja steamissa + muissa launchereissa paljon pelejä, mutta samaa ongelmaa löytyy. Pelit on vaan menny huonompaan suuntaan, joten ei löydy oikein mitään, joka kiinnostaisi. Pelihalua kyllä löytyisi ja kyllä päivittäin tulee katottua, josko alennuslistoilta löytyis joku peli, joka innostaisi.

En oikein tiedä kyllä ees mitä etin. Räiskinnät on aina ollu mun juttu ja oon niissä erittäin hyvä, mutta tää BR-aikakausi tarkoittaa, ettei ole juurikaan räiskintöjä pelattavaksi jos ei BR innosta. Ja muistakaan genreistä ei oo osunut kohdalle pitkään aikaan sellaista, joka kiinnostaisi.
 
54 v. taulussa ja ajopelit koneella pyörimässä:

Euro trucks Simulator 2
American trucks simulator
Assetto corsa
Dirt rally 2
 
Olen 40v ja pelailen päivittäin pc:llä joko Fortniteä, Warzonea tai CS:GO lähinnä. Viime aikaisia pelejä mitä tuossa asentelin viimeksi on Farming Simulator 19, mutta se on kyllä tylsä peli mielestäni. Apex Legendsiä tuossa vähän testaillu, mutta tuskin tulee pelattua. Forza 4:sta tullu pelailtua toisinaan.

Koneelta löytyy CoD:Modern Warfare (uusi ja vanha 2:nen) ja BF pelit, mutta viime aikoina ei niitä ei oo tullu pelailtua. Löytyy myös Age of Empires 2 ja Civ 1 & 5, Sim City, World of Tanks, World of Warships...mitähän vielä.. Command and Conquer pack missä on kaikki kyseisen sarjan pelit C&C 1:stä ->Generals/Zerohouriin asti.

Pelaillu ja puuhatellu tietokoneiden kanssa Amiga 500 ajoista lähtien ja kolunnut pc:t dossista tänne win 10 asti läpi. Samoten linuxin kanssa tulee puuhasteltua toisinaan aika paljonkin. Viime vuosina olen ottanut harrastuksekseni kasailla erilaisia koneita..palvelimia, pelikoneita tai ihan jotain muita. Välillä on nurkat täynnä osia ja rojua... yleensä pidän jotain hyllyssä kun koskaan ei voi tietää jos vaikka tarvii jotain...hehe. Hengailen täällä päivittäin ja olen aika aktiivisesti tuolla kauppapaikalla läsnä, harrastuspohjalta mennään... Konsoleista sen verran että ne ei kiinnosta yhtään. Olen omistanut joskus Xbox360:n, myin sen pois aika nopeesti.
:smile:
 
Viimeksi muokattu:
Lähempänä 50v rajapyykkiä kuin 40v tällä hetkellä. Joten aika fossiili tässä alkaa olemaan. Pelailu alkoi 1982 kun hankin C-64 (tasavallan tietokoneen, kuten mainos kertoi silloin). Sen parissa tuli vietettyä aikaa vaikka kuinka paljon. Ehkä parhaat muistot on peleistä jotka pystyi vetämään läpi uudelleen ja uudelleen. Rambo esimerkkinä. Muutenkin muistelen C-64 aina lämmöllä.

PC aikaan siirryin joskus 90 luvun alussa alkuu kavereilla ja sitten ensimmäinen oma kone oli Cyrix 486 prossulla varustettu kone ja Dos 6.2 käyttis. Siitä sitten jossain vaiheessa mentiin Win 3.1 eteenpäin. Rauta vaihtui ja tuli aikoinaan kasattua koneita paljonkin tutuille. Nyt tähän päivään ei enään jaksa päivittää konetta samaan malliin. Viimeksi vaihdettu yli 20 vuotta vanha koppa uuteen ja pienempään. Jossain vaiheessa teen vielä koneen itselleni jolla saa pelattua uudempiakin pelejä. Mutta näillä mennään nyt ja pelattavat pelit jaksaa pyöriä kyllä nykyisellä kokoonpanolla.

PC pelaamiseen ei ole ollut oikeastaan koskaan semmoista yhtä ja tiettyä genreä. Kaikenlaista on tullut pelattua ja testattua. Ennen aikaan pelailin paljonkin CS / COD muuta nykyisin ei enään oikein riitä noi refleksit kunnolla pelaamiseen noiden osalta pelien osalta. Uusimmista on testattu Tarkov ja PUBG tuossa genressä. WOT on ollut useamman vuoden projektina vaikka taukoakin on pidetty tuossa. Nykyisin enimmän aikaa vie tällä hetkellä AC sarjan pelit jotka meinasin pelailla läpi. Sekä kaikenmaailman pixeli mössöt (tää ehkä on tuota C-64 aikaista pelaamista)

Konsoleita on ollut ja mennyt. Lähinnä autopeleissä olleet alustana. Pleikat on jääneet kaapin pohjalle ja ensimmäinen Xbox jossa on linux pohjainen modi. Wii kävi mutta lähti sitten kiertoon modauksen jälkeen.

Koneiden kasausta tulee vieläkin harrastettua ja käytyä kauppaa niiden kanssa. Joten ilmoituksia on aika ajoin nähtävillä. Myös jonkin ostelen osia tarpeeseen. Ja nyt viimeiset ostot ovat Logitech MX518 legendaryt täältä. Sain vaihdettua vanhan 2002 vuoden hiiren eläkkeelle ja poikani myös innostui tuosta niin oli pakko hankkia toinen myös.
 
Enpä ole mieltänyt, että +30 on vanha. Toisin toki ajattelin vielä kun 20 olin vasta täyttänyt. Tähän ketjuun eksyin pelkästään siksi, kun @Natsky a jäljitin. Harmittaa, kun hänen myymä Gametrix Jetseat meni sivu suun. Vuosi sitten maaliskuussa tilasin kilpailevan Realteus Forcefeelin, kun oli halvempi. Osoittautui kusetukseksi eikä tuotetta koskaan toimitettu, mutta 160 euroa kelpasi vastaanottajalle. 2 kuukauden välein siirsivät aina toimitusaikaa. Lopulta lakkasi usko eikä rahoja saanut enää pelastettua. Sen jälkeen olen noita Andren tuotteita silmäillyt.

Peleistä kiinnostaa monenlaiset, mutta nykyisin ei saa olla liian aikaa vievä opettelu, kun vapaa-aika on enemmän kortilla. Ikää hitusen alle 40v ja nivelet kestää. Vaikka salitreeniä ei enää kunnolla ja hiipui se homma siihen.
 
Ruvennut nämä pitkät pelit kuten AC: Odyssey tms. tökkimään kun niitä tahkoaa 200 tuntia eikä loppua näy, siispä ne jää usein kesken. Olin sitten fiksu olevinani ja ostin No Mans Skyn kun tuossa pelissä ei taida muuta loppua olla kuin totaali kyllästyminen?, eipähän ole mitään tarvetta pelata peliä loppuun että näkisi miten se päättyy.
 
Katsos, tällainenkin ketju löytyi! Tänne onkin hyvä tulla tunnustamaan ikänsä, aika monta vuotta näillä pelimarkkinoilla on tullut vietettyä. Ikää on 46 vuotta ja oma ura urkeni joskus 1985 Spectravideolla (328/738). Siitä perinteinen koukkaus C64:n ja Amigan kautta PC-maailmaan. Itse olen tullut iän karttuessa varsin ronkeliksi pelien suhteen. Vain harva nykypeleistä läpäisee minun filtterini, ehkä filosofiaani kuvaa parhaiten se, että ystävänpäivän tarjouksista koneelleni rantautuivat Monkey Island, Zak MacKrakken, Indiana Jones ja aivan loistava Blade Runner! Syksyllä kun Cyberpunkia odotellessa piti jotain pelata niin paukuttelin Deus Ex:t ja Half Lifet uudestaan läpi. Jotenkin pelkkä kimallus ja koohotus, mitä nykypelit usein tarjoavat ehkä tarinankerronnan kustannuksella, eivät oikein uppoa. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden yhdelle nykyajan ikoneista, Witcher 3:lle. Katsotaan saako se vanhan luihin liikettä :) , vai isketäänkö King's Quest tulille.

PC on aina ollut Se Juttu, konsoliinkin aikoinaan sorruin, kun NHL:t siirtyivät konsolimaailmaan. Minulle pelaaminen on mukavaa ajanvietettä, muuhun näpräilyyn ei riitä keskittymiskyky. Tällä hetkellä olen ollut pidempään sinkkumiehenä ja hieman kyllä arveluttaa, mitä minun ikäiseni naiset nykyään ajattelevat viisikymppisestä äijästä, joka harrastuksekseen pelailee tietokoneella. Taitaa olla aika turn-off :lol:
 
Tällä hetkellä olen ollut pidempään sinkkumiehenä ja hieman kyllä arveluttaa, mitä minun ikäiseni naiset nykyään ajattelevat viisikymppisestä äijästä, joka harrastuksekseen pelailee tietokoneella. Taitaa olla aika turn-off :lol:

Jos lähtökohta on heti siinä, että sinua ei hyväksytä sellaisena kuin olet niin se ei ole kyllä oikea paikka tilanteen kummallekkaan osapuolelle ja se on ihan varma se.
 
Tällä hetkellä olen ollut pidempään sinkkumiehenä ja hieman kyllä arveluttaa, mitä minun ikäiseni naiset nykyään ajattelevat viisikymppisestä äijästä, joka harrastuksekseen pelailee tietokoneella. Taitaa olla aika turn-off

Toisaalta voit heittää vastakysymyksen että olisiko se parempi että katselisit illat pornoa, ryyppäisit olutta ja kävisit kapakoissa. Vai ehkä olisi parempi jos toisit moottoripyörää sisälle kämppään ja purkaisit sitä samalla kasvatellen hamppua ikkunalla sekä rassaisit autoa jatkuvasti ulkosalla.. ..eli suhteessa kuitenkin aika hiljaista ja siistiä harrastusta se tietokone pelaaminen on. Tai ainakin sen saa olemaan jos ei karaokea laula ja rock bändiä pelaa tms. PC:llä.

Eli kuulokkeet päässä eri huoneessa hiljaa muun perheen nukkuessa esim. on aika yleistä harrastus perheellisten parissa tai jopa erillisessä rakennuksessa "harrastushuoneessa" missä voi myös katsella elokuvia kaverien kanssa joskus jos nämä sattuvat samaan kaupunkiin eksymään.
 
Hyviä pointteja teillä kummallakin! On niitä hämärempiäkin harrastuksia olemassa, niinkuin Taneli osuvasti listasi. Eli ei heitetä vielä kirvestä kaivoon sen suhteen. Tuommoinen "miesluola" olisi kyllä aika makea omistaa :)
 
50 v. ikää ja fps pelejä pääsääntöisesti tulee hakattua. Tosiaan Vic-20 eka kone ja sitten tuli Commodore 64. Siittä amigoitten kautta pc maailmaan.
 
Ollaan sitä ensimmäistä generaatiota jotka pääsivät vaahtosammuttimen kokoisina tietokonepelien makuun. Ei ole ihmekään jos jatkuu vielä 50 lähestyessä, kun ei vanha koira uusia temppuja opi. Eilen teki mieli vetää ostohousut jalkaan ja ostaa Gigantista C64 mini, mutta sitten huomasin toimituspäivän ja luin että joystick on joku rempula plus siitä puuttui Turricanit kokonaan niin ei tullut kauppoja.
 
Syksyllä kun Cyberpunkia odotellessa piti jotain pelata niin paukuttelin Deus Ex:t ja Half Lifet uudestaan läpi. Jotenkin pelkkä kimallus ja koohotus, mitä nykypelit usein tarjoavat ehkä tarinankerronnan kustannuksella, eivät oikein uppoa. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden yhdelle nykyajan ikoneista, Witcher 3:lle. Katsotaan saako se vanhan luihin liikettä :) , vai isketäänkö King's Quest tulille.

Taidan olla aika juniorikastia tässä ketjussa, mutta ikää on kuitenkin minullakin kolmenkympin paremmalla puolella ja pelejä on pelailtu enemmän tai vähemmän yli 20 vuotta. Ja siis olen täysin samaa mieltä tästä lainaamastani pätkästä! Tuntuu että nykyään se pelaaminen on oikeasti itselleni pääosassa ja tärkeintä kaiken muun edellä. Esimerkiksi juuri tämä mainitsemasi Cyberpunk oli aivan valtava pettymys itselleni, olen sen avannut viimeksi 14. joulukuuta Steamin mukaan ja jaksoin pelata 14 tuntia. Ei kerta kaikkisesti vaan jaksa kiinnostaa, kun kauniit grafiikat on mielestäni lähes ainoa mitä sillä on tarjottavana. Maailma on niin staattinen ja buginen että ei vain jaksa kiinnostaa kun itse pelaamisesta ei oikeasti nauti.

Toista maata on nyt sydämeni vienyt Valheim. Siinä tämä on täysin päälaellaan. Grafiikat eivät todellakaan ole mitkään kummoiset ja inspiraatiota on otettu PS1 ajan peleistä ihan kehittäjänkin omien sanojen mukaan, mutta itse pelaaminen on vain niin älyttömän hauskaa ja sisältöä on aivan valtavasti että kyllä muuten imaisee mukaansa. Olen tätä Valheimia pelannut nyt tätä kirjoittaessa jo yli 20 tuntia alle viikossa. Cyberpunkkiin verrattuna tämä maksoikin alle 17€ siinä missä Cyberpunk oli sen 60€.

Tässä siis huomaa hyvin sen mitä itsekin peleiltä nykyään hakee. Ne grafiikat ovat oikeasti ihan toissijainen juttu ja tärkeintä on se että pelattavuus on kunnossa ja peli jaksaa kiinnostaa. Näin ainakin itselläni ja voinkin suositella varauksetta Valheimiä kaikille vähän vanhemmille pelaajille jotka pääsevät yli tuosta "PS1-grafiikasta" ;)
 
Itse olen tullut iän karttuessa varsin ronkeliksi pelien suhteen. Vain harva nykypeleistä läpäisee minun filtterini, ehkä filosofiaani kuvaa parhaiten se, että ystävänpäivän tarjouksista koneelleni rantautuivat Monkey Island, Zak MacKrakken, Indiana Jones ja aivan loistava Blade Runner!
Ikää 39v ja sama ronkelointi meikällä isolla rahalla tehtyihin nykypeleihin. Avoimen maailman pelit olivat jossain välissä 2000-lukua suurinta hupia, mutta mielenkiinto niihin alkoi menemään Fallout 3:n jälkeen ja nykyään ajattelen avoimen maailman pieneksi miinukseksi. 10 vuotta sitten kovasti hehkutettu Uncharted 1 tappoi mielenkiinnon AAA-luokan peleihin. Niissä pelaaminen on tähtäimen liikuttelua tekotyhmien vihollisten päälle ja muu gameplay luokkaa paina nappia niin hahmo hyppää ennaltamääritettyyn paikkaan. Ostin (keski-ikäiselle) tyttökaverille uuden Tomb Raiderin (Uncharted kopio) kun kertoi tykänneensä niistä pleikkariaikoina. Puolen tunnin pelaamisen jälkeen tuli kommentti: "Ei tämä ole mikään Tomb Raider! Ruudulla vilkkuu vain että paina A ja sitten Lara tekee jotain. Onko nykypelit näin surkeita ettei niissä ole edes pelaamista?"

Civilizationit ovat olleet aina suosikkeja, mutta Civ5:n jälkeen mielenkiinto hiipui kun käyttöliittymä/civilopedia oli niin perseestä. (DLC:ssä lisättyjen kultturirakennusten voittoon tarvittavat bonukset piti lukea netistä kun niitä ei ole vaivauduttu kirjoittamaan civilopediaan. wtf!??)

Tappelupelit oli kovasana 90-luvulla, mutta silloin ei ollut rahaa eikä konsolia. Street Fighter 4:sta ja muita tappelupelejä aloin pelaamaan 10v sitten, mutta sekin jäi 2016 kun SF5 osoittautui niin surkeaksi. BlazBlue, Guilty Gear, Tekken 7, Soul Calibur 6, kaikki ostettu ja kiinnostelee jonkin verran, mutta sopivan vastustajan löytäminen on hankalaa kun suurin osa pelaajista on niin pirun taitavia ja pelaajia vähän. Guilty Gear Striven ajattelin silti hommata keväällä.

Nuoruuden into peleihin heräsi uudestaan vuonna 2017 PUBG:n ansiosta, ja sitä tuli pelattua reilut 2500h muiden io-techin discordin keski-ikäisten kanssa. Siinä pelissä yksikin tappo on iso asia ja kun itsekin kuolee lopullisesti kerrasta niin se tarkoittaa että vitutus voi olla kovin suuri huonoina päivinä. Pelintekijät yrittivät kompensoida "vikaa" ja lisäsivät peliin helppoja botteja, jotta kaikki voivat saada tappoja. Noh, siinähän se pelin viehätys sitten katosi.

Dark Soulssit ja sen kopiot ovat kestosuosikkeja mutta niitä ilmestyy harvoin.

Kesällä hommasin Oculus Questin ja innostuin kovasti simulaattoreista. Auton ratissa (Dirt Rallyt, Assetto Corsa) tai lentokoneen (DCS, FS2020) hytissä istuminen, ohjaamon nappuloiden painelu ja tietyn lentokoneen opettelu on erittäin palkitsevaa puuhaa. Oppiminenkin on nopeaa kun napin näkee fyysisesti edessään, eikä tarvitse muistaa mitään shift+u pikanäppäimiä.

Päivittäisenä pikku pelinä on nykyään Noita, ja illemmalla F-18 Hornetin opettelua DCS:ssä.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
261 574
Viestejä
4 540 662
Jäsenet
74 824
Uusin jäsen
Rustyratt

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom