Tämä. Toki on ne jotku pelit, jotka pelaan satunnaisesti edelleen läpi, mutta ei kyl itellä herää mikää innostus pelata näitä pelejä, jotka on tarkoituksella tehty vanhan näköiseksi. "Inhosin" niitä pikseligrafiikoita jo lapsena, enkä oikeen pidä niistä nytkään. Jossain Hotline Miamissa ne toimii lähinnä sen väkivallan pehmentäjänä.
50v tosiaan mittarissa ja viime aikojen pelilista on tällainen:
Itse vuorotyöläisenä ja viikkoleskenä (Vaimo viikot muualla koulussa) pelailen lähinnä iltavuorojen jälkeen ja sitten vapailla (klo22-02)riippuen miten jaksaa ja miten saa 3kpl alle kouluikäistä koisiin (vanhin pikkusista eskarissa, 2 vanhinta jo lentänyt pesästä). Muut harrastukset on jääneet enimmäkseen telakalle, kerran viikossa käyn hokissa maalissa ja futsaalissa pelailen turnaukset kuleksimasta treenaamattaEn löytänyt murosta enkä täältä erillistä ketjua (vaikka olin jossain sellaisen nähnyt), eli miten järjestätte pelaamisen lapsiarjen keskellä? Vai onko se edes mahdollista. Perhe ja työt menee toki edelle ja sit kun muksu nukkumaan 21-22 välissä niin on aivan puhki, jolloin töllötän vaan töllöä
. Itseä vähä koukuttaa tuo PUBG, sitä ennen CS:GO mutta viimeisin oikeasti itseä säväyttänyt peli oli BF3, jota tulee joskus vieläkin pelattua. Sarjoja yms. tulee edelleen seurattua,niihin aikaa tulee käytettyä 3h-4h/vko. Pelaamiseen menee 10-15h/vko.Minä olen pelannut yli 40 vuotta ja koukutun kyllä edelleen, kun sopiva peli tulee kohdalle. Eikä pelin tarvitse olla edes mitenkään virheetön, viime vuonna tuli pelattua noin 1000 tuntia Conan Exilesia lähinnä co opissa vaimon kanssa. Tällä iällä se on parempaa kuin seksi
Miksi sen pitäs olla just AAA-paristo? Jos ne ei kerta innosta enää nii kokeile jotain muuta. Eikait se nyt oo yllätys, että suurten massojen pelit lähestyy toisiaan, koska niillä on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon rahaa.
Viimeksi kuluneen parin kuukauden aikana eniten pelaamani viisi peliä ovat (tuntimäärän mukaisessa järjestyksessä):
Civeissä itseä ärsyttänyt se että AI on lähes poikkeuksetta asenteella: Haista sinä.. ja nyt alkaa sota. Stellariksessa, IMHO, toimii paremmin.
Nelisen vuotta tuli pelattua aivan liikaa world of tanksia, mutta onneksi siitäkin koukusta pääsi eroon. Nykyisin pelailen aikalailla samantyylisiä pelejä kuin aina ennenkin. Dishonored sarja oli tosi jees, witcher 3 pelattu pariin kertaan, fallout 3 ja 4 ihan hauskaa ja kepeää settiä jne. Sitten tietenkin pelit joissa pääsee rakentelemaan kaupunkeja yms. Viimesimpänä Anno 1800. Myös kepeä coop pelaaminen on hemmetin hauskaa (gears of war, halo reach). Pleikkarillakin tullut puskettua läpi kaikki yksinoikeudet ja täytyy todeta, että niihin valmiiksi pureskeltuihin ja monta kertaa nähtyihin skriptattuihin hollywoodpeleihin meni viimeinenkin maku uusimman god of warin kohdalla.
Valitettavan monessa paremman tekoälyn omaavassa pelissä on ongelmana tarpeettoman monimutkainen käyttöliittymä. Ymmärrän hyvin sen, että strategiapelin mekaniikan tullessa yksityiskohtaisemmaksi, tulee myös säädettäviä asioita enemmän (toki hyvässä toteutuksessa mikromanagerointia voi halutessaan välttää), mutta tarkoitan tällä nimenomaan tarpeetonta mutkikkuutta - eli pelimekaniikkaan tutustumisen sijaan päähuomion varastaa tunneiksi käyttöliittymän opettelu.
Hmmmmm..... Pitäisiköhän pitkästä aikaa laittaa vanha kunnon Heroes 3 tulille..... yksi kaikkien aikojen pelisuosikeista!
VIC-20:llä tuli aloitettua ja näin 54-vuotiaana 40 pelivuoden rajapyykki lähestyy. Silti sitä pelattavaa löytyy.
Jos kokeilet, niin kannattaa kaivaa vanha levy esille tai ostaa GOG:ista (toisella koneistani asennus onnistui vain Windowsin safe-moodissa, toisella meni heittämällä, mikä on aika outoa kun molemmissa on Windows 10). Steamistä löytyvästä versiosta puuttuvat laajennuspaketit ja niiden mukana tullut satunnaiskarttageneraattori. Vanhemman version saa HD-modilla ihan nätiksi nykyisille resoluutioille ja kuvasuhteille. Netistä löytyisi muitakin modeja, joilla tulee uusia kaupunkityyppejäkin, mutta en ole niitä vielä kokeillut.Hmmmmm..... Pitäisiköhän pitkästä aikaa laittaa vanha kunnon Heroes 3 tulille..... yksi kaikkien aikojen pelisuosikeista!
Roolipelit on sellaisia aikahirmuja mitä tulee silloin tällöin nautittua. Viimeisimmistä The Outer Worlds nappasi mukaansa ja en juurikaan välittänyt SJW-seteistä mistä todella moni on valittanut ainakin NeoGafin puolella. Olihan se aika ilmiselvää, mutta aivot sopivasti sumussa sen suhteen, niin kipua ei synny ;D Olen muutenkin tykännyt Obsidianin ropeista todella paljon ja Fallout: New Vegas on edelleen yksi suosikeista.
No itseasiassa tuo uusin CoD WW2 tarjosin ehyimmän yksinpelikampanjan noista WW2 sarjan peleistä. Edelleen melko irrallinen joukko tehtäviä, mutta oli siinä jotain tarinan tynkääkin verrattuna vaan siihen mitä vanhoissa, joskin yhtä lailla ne tehtävät oli irrallisia ja juoni yritti niitä kuroa jotenkin yhteen, että miks ihmeessä joku random jamppa käy nyt tekeen jonku kommandoiskun ja nyt se on taas rivisotilas.
Joissakin entisaikojen kopiointisuojauksissahan kysyttiin vaikkapa neljättä sanaa, toisesta kappalesta sivulta 27. Monen isin työpaikoilla kävi kopiokoneet kuumina, kunnes joku sai selville ne tietyt sanat mitä siinä kysytään, ja selvisi parilla A4-tulosteella ilman koko manuaalin kopiointia.
Minulla on vieläkin tallessa Noxin mukana 20 vuotta sitten tullut taiteltava kolmisivuinen opastin, jossa yhdellä sivulla on näppäinkartta ja kahdella muulla esitellään ruudulla näkyvää käyttäliittymää
Nox taisi olla ensimmäisiä Diablo-klooneja, minulle se oli lajityyppinsä ensimmäinen edustaja.
100 ukkoa hyppää 8km x 8km saarelle ja alue pienenee randomilla jonnekin, viimeinen elossa on voittaja ja matsi kestää maksimissaan 30 minuuttia. Pelimuotona on myös 4-man squad eli pelataan tiiminä muita tiimejä vastaan.
Kyllä alussa häviää monesti kun ei tunne vielä edes aseita. Mulla tais mennä 100h ekaan voittoon, mutta kehityin kokoajan ja opin uutta niin mielenkiinto säilyi. PUBG ei ole sankariräiskintäpeli vaikka maailmanparhaat sitä niin pelaavatkin twitchissä. Yksi syy miksi pelaan squadiassa on että se antaa anteeksi eikä "kuolemisesta" kuole heti vaan ensin tulee knock-out ja kaveri voi tulla pelastamaan.
Mulla meni 164 tuntia että sain eka soolokanan. Nyt 1500 tunnin jälkeen niitä on tullut muutama.
Jotakuinkin sama vissiin meni mulla, ainoox vaan on jääny ja n. 500 h takana. Oli tos semmonen pakotettu 7 kk tauko ettei saanu pelattuu ollenkaan..
Onx toi niinku PUBGii eri maisemissa? Edit: ei taia.
Olishan noita ollut aikuisemman porukan kiltoja myös jos olisi vaivautunut etsimään, mutta ajattelin että ehkä sen vapaa-ajan voisi käyttää muuhunkin.
DA:I:n kanssa nyt huomaa että BioWare, vaikka on hieman huteja tullutkin viime peleissä, osaa edelleen tehdä keskustelut kuitenkin mukaansatempaavammiksi ja sopivan mittaisiksi että samaa välitöntä hylkyreaktiota ei minulla tule.
Omani, aktiivisuus järjestyksessä:
Noniin vuosi päivityksen aika.
Ikää melkein 40.
Tänä (eli viime) vuonna olen pääasiassa pelannut näitä:
Ei Arma oikein yksinpelinä jaksa enää kiehtoa, mutta porukalla mainiota viihdettä. Vuoroin Zeustetaan, niin tehtävät on aikalailla sellasia kuin porukka haluaa pelata.
Kyllä, ja viimeinenkin usko peliarvostelijoihin.
Ei nuo enää jaksa kiinnostaa, vaan haluan tarinan mukaan. Mitä tuo tuo lisää alkuperäiseen paitsi grafiikan? Sitä tuli tahkottua modeineen paljon. Wolfestein: The New Colussus menee lähimmäksi tuota muistuttavista mikä jaksaa yhä kiinnostaa jonkin verran.
Ensimmäinen, ja jossain määrin toinenkin, Doom jaksoi vielä kiinnostaa aikoinaan ulos tullessaan - mutta sen jälkeen kiinnostus on ainakin omalla osalla ollut lähes nolla.
Tarkoitatko nyt mikä ero: Doom 1 verrattuna DOOM Eternal?
Olihan DOOM aikoinaan hyvä peli, Dukenukem 3D todella hyvä (kiitos hyvän vaikka ehkä järjettömän huumorin) mutta jo saman vuoden kesällä (1996 siis) petyin paljon hypetettyyn Quake peliin minkä yksinpeli tuntui aika sisällyksettömältä.
Ei mielestäni tarpeeksi muutosta.
