Masennus

[Exact]

Itellä nyt tosiaan vihdoin ja viimein terapian ja lääkityksen (escitalopram 10mg) avulla 28v iässä olo oikeasti hyvä. Ärsyttää toki, että nuoruus meni masennuksen kanssa painiessa, ku sitä ei tietty diagnosoitu vasta ku päälle 20 iässä. Siispä koulutus, työt ja parisuhteet on jääny välistä, mutta alkaa nyt sitten muodostua ns. normaali elämä itellekki. On mukava kattoa illalla kelloa ja huomata, että pitäis mennä nukkumaan, muttei tee mieli, toisinku aiemmin päivät meni vähän niinkö pakkopullana tehden ei-mitään ja ootellessa, että kello on sen verran, että voi mennä taas nukkumaan.

Jaksamisia kaikille näinä helteisinä päivinä, ja jos ei joku vielä terapiaa ole koittanu, ni suosittelen. Ilman sitä ei ois tajunnu itekkään miksi sitä on ollu pää maassa suurimman osan elämästäni.

 

[Memory]

Mä käväsin hakee tallinnan laivalta lonkeroo, huono idea, alkoi menee 5prkia per vuorokausi, möin itsetietoisesti kaverille joka tajuaa näitten päälle paremmin, en viitsi tahallisesti juoda liikoja alkoja.
Lyrica päivässä pitää elämän kunnossa, siitä se lähtee.
Pitääkin hakea tukea kun kerran saa ilmaiseksi hakien meidän kaupungissa keliakiatukea 25e/kk ja onneksi on laktoosi-intoleranssikin niin siitä tulee total ab.50e:n luokkaa, pärjää niilläkin sitten.
paha vaan kun melkein kaikki karkit on sotkettu jauhoihin, ei pääse oikein syömään mitään
ja sitten jos syö niin on pahimmat mahdollisuudet saada syöpä, ei kivaa.

 

[Megaforce4ever]

Miten helposti saa yksityiseltä reseptiä bentsoille. Jos on siis HUUmausainemerkintöjä.. Ja paasaamiset voi jättää muille, normaalia elämää elän nykyään. Tosin ahdistus/masennus kusee työpaikkoja jne.. Olis kiva jos sellanen pv tulee ettei kykene töihin mennä niin olis jotain bentsoa rauhoittamassa. Muista lääkkeistä ei ole ollut apua, näistä ssri jne.

 

[Jeesbox]

Kyl nää sunnuntait on jotenkin masentavia päiviä, ku uus työviikko alkaa seuraavana päivänä. Mun työssä ei toisaalta ole mitään vikaa, mut kaikki tuntuu vaan jotenkin turhalta. En mä palkkaanikaan kerkeä tuhlaamaan, ni ihan hyvin voisin tehdä vaik vaan kaks päivää viikossa töitä ja pärjäisin silti. Siks toi työn tekeminenkin tuntuu osittain turhalta. Tavallaan kiinnostais kokeilla yrittää tehdä väitöskirjaa, mut seki on sit niin epävarma ura, ku kaikki on apurahojen varassa - en taida uskaltaa.

 

[Memory]

Minä korjalin tutun autoa, kauheat sähköviat, minä tykkään atk:sta, ja sähköistä eli autoista myöskin,siispä mun apajat.
tosin joutuu välillä miettimään että mitenkäs tämä homma nyt oikein meneekään.
Penteleen yleismittari kun paristo oli vajaa niin näytti mitä sattui, nyt on patteri vaihdettu.
tuo masennukseen paljon uutta virtaa kun on jotain tekemistä , onneksi on.
varasin taas matkan Europalla Tallinnaan, maissa en käy, mutta kuitenkin, kaveria nyt odottelen että pääseekö mukaan , lihavuusleikattu, menee kulkien kyynärsauvojen kanssa, parempi se matkaseura kuin yksin.
halvalla kun pääsee, se rentouttaa.
nyt on jo maanantai, äkkiä aika menee, kerholla on 6viikon kesäloma.,
ei masenna eikä nukuta, liikaa ollut aktiviteetteja. koiron kanssa leikkinyt , pitää antaa aikaa sillekkin, se on perheenjäsen, vaikka monet haukkuukin että koira on vaan koira eikä muuta.
Ulkona yö ja viileetä, sisällä uuni, ei voi pitää kuin yhtä ikkunaa auki kun siinä on vain hyttysverkko.
Pitääkin muistaa katsoa milloin vaihtuu taas rivatrilin vähennys 2tabl->1.5:een, seuraavaksi 3kk:ksi,, muistaakseni.
lyrican otin tänään, se on hyvä lääke mutta ei sovi kaikille.

Minä tykkää @Jeesbox tehdä väitöskirjoja ja opinanäytteitä, samaa minullakin välillä on että tuntuu turhalta kun ei ole oikein mitään määränpäätä.
auringossa vähäsen poltin rintamuksen, kun oli paita auki ylhäältä, äkkiä se palaa.

Hyvää alkuviikkoa kaikille.
kohta taas 03 päivä ja ostamaan ruuat ½kk:ksi muutamat ja toiset sitten kuukaudeksi, on sekin urakka kun joutuu tulemaan taksilla kotia sitten. mutta eipä sitten tarvi muuten käydä kaupassa joka päivä kun on pakkasessa 18vrk:n lämpimät ruuat valmiiksi.
<3

 

[Memory]

Nyt menee aikas kivasti, kohta taas viikonloppu.
Lyrica pitää huolen että hyvä adhd olo jatkuu, ja elämä iloiseksi muuttuu.

Nooh, kohta tulee taas syksy, onneksi on minun lempivuodenaika, sitten tulee masentava joulun alus, johon on muutes 176 yötä, ihan itse laskin näin.
Mitenkäs muitten kesät menee?

 

[Memory]

Täällä onneksi paljon hiljaisuutta kun on kesä ja ihmiset nauttivat valon juhlasta, kohta tulee syksy ja paikka-masennukset palaavat.
Itsellä vähennetään 01.09 rivatrilia 0.5mg:lla 2->1.5:een, kaipa se sitten onnistuu tämä hidas laskenta kun ei se edellinen oikein toiminut.
Tietty mulla on jemmassa 8kpl*0.5mg:sia jos käy niin että kun sitten joskus menee kuuri loppuun ja alkaakin tulemaan sietämättömiä oireita niin on heti jotain mitä ottaa.
Näin kävi mm. seronilin kanssa.

 

[cl0]

Täällä on nyt menty pelkällä Sertralinilla 50 mg annos päivässä. Olo on muuten hyvä mutta tuosta lievästä yleistyneestä ahdistushäiriöstä en tunnu pääsevän eroon millään.
Viime viikolla kävin eräässä yksinäisille tarkoitetussa paikassa ja juttelin jonkun toisen asiakkaan kanssa. Meillä onkin melko paljon yhteistä ja tämä henkilö kutsui minut omaan valokuvausryhmäänsä. Menin siihen mutta yhteydenpito on vähän ongelmallista. Tämä henkilö kun ei oikein osaa käyttää sähköpostia enkä halua antaa puhelinnumeroani tuntemattomalle. Sen antamisesta on liian paljon huonoja kokemuksia.

Muuten kesän myötä on olo parantunut aika paljon. Olen käynyt kerran tai pari kuussa valokuvaamassa ja harkitsen myös liittymistä naapurikaupungin kamerakerhoon.

 

[cl0]

Minä korjalin tutun autoa, kauheat sähköviat, minä tykkään atk:sta, ja sähköistä eli autoista myöskin,siispä mun apajat.
tosin joutuu välillä miettimään että mitenkäs tämä homma nyt oikein meneekään.
Penteleen yleismittari kun paristo oli vajaa niin näytti mitä sattui, nyt on patteri vaihdettu.
tuo masennukseen paljon uutta virtaa kun on jotain tekemistä , onneksi on.

Hyvä että sulla on myös jotain kivaa tekemistä. Välillä kun lukee noita viestejäsi niin tuntuu että sulta menee kaikki voimat masennuksen kanssa.

 

[Memory]

Hyvä että sulla on myös jotain kivaa tekemistä. Välillä kun lukee noita viestejäsi niin tuntuu että sulta menee kaikki voimat masennuksen kanssa.

Kiitos , ei aina sentään mene päin honkia.
Elämä koettelee jokaista, toivoisin että tämä olisi muillekkin paikka missä purkaa pahaa oloaan, ettei tarvitse yksin olla murheineen.
Hyvää viikonloppua kaikille <3

 

[kntkvtknt]

En ole yli vuoteen pitänyt yhteyttä masentuneeseen ystävään, johon olin myös ihastunut.

Se oli elämäni paras päätös. Ensimmäiseksi haluan sanoa että ymmärrän että masentuneilla on kamalat oltavat ulkoisesti ja sisäisesti, mutta hän oli mulle liikaa. Olin lähellä itse suistua raiteiltani...

Hän ei vain ollut ahdistunut, masentunut ja ennen kaikkea rahaton, mutta myös virallisesti epävakaa persoonallisuus narsistisilla piirteillä.

Olin kohdeltu kuin lattiamatto suhteessa. Vaadittiin koko ajan enemmän ja enemmän antamatta itse mitään. Hän määritti miloin saa pitää yhteyttä ja milloin ei, käytti surutta rahojani velkojensa maksuun, kävellytti minut ravintoloissa ja osteli rahoillani itelleen kalleimmat lounaat niin että ostin itse halvimmat... Matti oli koko ajan kukkarossa ja palvelin häntä, tulin katsomaan vointia, siivosin roskaista kämppää kirjaimellisesti 7 tuntia joka viikonloppu bvain huomatakseni että kiitostakaan ei tule ja ensi vklp oli taas samassa tilanteessa. Olin väsynyt etten jaksanut omaa kämppää siivota ja vklp meni kirjaimellisesti hukkaan.

Siinä minä siivosin ja kävin kaupassa ja latasin sen bussikortin kun masentunut pelasi pleikkaa ja senttiäkään ei antanut, vaan kaikki meni omasta pussista.

Jos ostin väärää juustoa, koska hän ei vastannut viestiini mitä juustoa pitikään olla, oli mun syytä et mä olin sen luurissa estettynä. Eihän se ilman syytä estänyt kertomansa mukaan, mutta syytäkään ei saanut tietää. Kun hän soitti mulle, niin mun piti vastata saman tien jopa keskellä yötä kuuntelemaan hänen monologia vatsavaivoista ja lapsuuden traumoista sekä tunteista. Mun tunteista ei puhuttu koskaan.

Jos halusin häneltä rakkautta, halauksen, niin sanottiin että halaa puuta. Kun hän sanoi että tarttis taas rahaa kaljaan, vastaukseksi ei riittänyt halaa pankkiautomaattia jos vaikka antaisi.

Lopullta se jättäminen oli parasta mitä olen tehnyt, olen koonnut itseni enkä enää tuhlaa aikaani hänenlaiseen manipuloijaan.

Hänen lääkkeet maksoi mulle 120e+ kk ja kun ostin ei hän edes kiitosta osannut antaa. Hän ei koskaan sanonut mua nimellä.

Jatkuvia riitoja ei mistään, se päälle käyminen, painokelvottomat sanat mua kohti.

Mä vaan sanon, että yli vuosi sitten kun lähdin ja hän yritti vielä ostaa mut takas, oli elämäni paras päätös.

Voimia kaikille masentuneille. Mutta mä en ole pystynyt oleen sen vieres, koska se kysyi koko ajan enemmän antamatta itse mitään välittämättä musta.

 

[Memory]

En ole yli vuoteen pitänyt yhteyttä masentuneeseen ystävään, johon olin myös ihastunut.

Se oli elämäni paras päätös. Ensimmäiseksi haluan sanoa että ymmärrän että masentuneilla on kamalat oltavat ulkoisesti ja sisäisesti, mutta hän oli mulle liikaa. Olin lähellä itse suistua raiteiltani...

Hän ei vain ollut ahdistunut, masentunut ja ennen kaikkea rahaton, mutta myös virallisesti epävakaa persoonallisuus narsistisilla piirteillä.

Olin kohdeltu kuin lattiamatto suhteessa. Vaadittiin koko ajan enemmän ja enemmän antamatta itse mitään. Hän määritti miloin saa pitää yhteyttä ja milloin ei, käytti surutta rahojani velkojensa maksuun, kävellytti minut ravintoloissa ja osteli rahoillani itelleen kalleimmat lounaat niin että ostin itse halvimmat... Matti oli koko ajan kukkarossa ja palvelin häntä, tulin katsomaan vointia, siivosin roskaista kämppää kirjaimellisesti 7 tuntia joka viikonloppu bvain huomatakseni että kiitostakaan ei tule ja ensi vklp oli taas samassa tilanteessa. Olin väsynyt etten jaksanut omaa kämppää siivota ja vklp meni kirjaimellisesti hukkaan.

Se jättäminen oli parasta mitä olen tehnyt, olen koonnut itseni enkä enää tuhlaa aikaani hänenlaiseen manipuloijaan.

Hänen lääkkeet maksoi mulle 120e+ kk ja kun ostin ei hän edes kiitosta osannut antaa. Hän ei koskaan sanonut mua nimellä.

Jatkuvia riitoja ei mistään, se päälle käyminen, painokelvottomat sanat mua kohti.

Mä vaan sanon, että yli vuosi sitten kun lähdin ja hän yritti vielä ostaa mut takas, oli elämäni paras päätös.

Voimia kaikille masentuneille.

Ei tuollaista käytöstä kukaan kaipaa.
mulla on systeri, joka on peliriippuvainen.
se tulee aina mulle ns. "siivoomaan", heittää matot ulos patiolle, jättää kämpän sekaiseksi imuroinnin jälkeen ja huutaa ja mesoaa.
Minun mielestäni se on itse sairas enkä minä, en ole vielä kertaakaan sanonut suoraa että tämä on minun kotini, painu sinä helvettiin täältä.
Kun ei sillä ole muuta paikkaa.

Yx toinen himmelipää ns. "terve" kaveri mun ex. bestis oli kanssa kusipää, mentiin mun autolla hesaan, annoin sille 100mk:n setelin että osta jotain kivaa.
poikettiin sitten kaffeella, kysyin että tahdotko maksaa omasi, vastaus oli sopiva sille himmelipäälle:"ei mulla ole rahaa"
a) joko sillä 20vee kaverilla oli vakava depressionistinen alzheimer taikka
b) oli oppinut että kaljaan se raha on paljon mukavampi käyttää.

Olisin tänään mennyt kaverin kanssa käymään hautausmailla kerran kesässä, niin enpä saanut kiinni. oli "olevinaan" kiire, näin sen auton meitin lähellä se systerin luona, enkä jaksanut mennä kahdella bussilla.
välillä laitan puhelimen kiinni ja päätän että olkaatte te nyt vuorostanne yksin, kumma kun aina minä olen se joka ottaa yhteyttä ja sitten liikaa.
muut soittaa vain tai tulee oven taakse kun tarvitsee jotain.
Tunnen itseni maksulliseksi huoraksi

 

[kntkvtknt]

Tämä on niin tuttua, mahtaako samasta kaverista olla kyse??

Olin itkun partaalla kun se määritteli sen kotona missä sain istua ja huuteli koko ajan tämä on mun koti. Mun kotona ei saanut sanoa mitään. Hän päätti että nukkuu mun aängyllä ja kun ostin paremman vieraspathan, eihän se sitä kokeillut, vaan sanoi että sä voit itte nukkua tuollaisissa... Mä maksoin sille ulkomaanmatkan koska oltiin 6 kk suhteessa, seurustelemassa, niin hän oli etäinen ja käytti pornoa mun vieressä.

Tinder oli koko ajan hänen kännykässä. Rahaa oli 50 euroa lompakossa, käski tilaamaan taksin kauppaan. Lähin ruokakauppa kilometrin päässä... oli rajattomat bussiliput. "Pysäkki liian kaukana".

Mä vaan sanon sulle että älä vaan koskaan hyväksy tällaista elämääsi Memory.

Se tie olisi ajanut minut itsemurhan partaalle jos olisin jatkanut yhtään pidemmälle. Olisin veloissa, rahaton ja ilman tukea...

Hän sai aina tukea ja aikaa multa, mut kun mä tarvitsin sitä niin ketään ei ollut missään.

Alussa hän oli erilainen ihminen ja rakastuin hänen rakkauspommitukseen heti. Sitten yhdessä sekunnissa hän muuttui... en edes tiedä monta kertaa erosimme vuoden aikana...

Kaljaa se joi koko ajan rahoillani vakka sanoin että kalja ja masennuslääkkeet ei oo hyvä yhdistelmä. Lopulta en toista kertaa sanonut kun kuulin mitä siitä seurasi "Älä nyt ttu leiki terapeuttia".

He ovat sairata, mutta tykkäävt kovasti projisoida muihin.

Lopulta eniten tarviikin terapiaa se, joka ei sitä olisi todellakaan tarvinnut, jos ei olisi ajautunut rikollisten suhteisiin. Mä puhun siksi niin, että sitä se on, jos salailee esim. bpd toisilta.

Jos tietäisin heti et hän on bpd niin en olisi alkanut!!!

Ja kun annoin hänelle rahaa 100e tilille, niin se laittoi seuraavana päivänä kuvan kun osti tarkkuusaseen ja tuli sitten "kylään". Aseen kanssa.

 

[jm82]

Tämä on niin tuttua, mahtaako samasta kaverista olla kyse??

Olin itkun partaalla kun se määritteli sen kotona missä sain istua ja huuteli koko ajan tämä on mun koti. Mun kotona ei saanut sanoa mitään. Hän päätti että nukkuu mun aängyllä ja kun ostin paremman vieraspathan, eihän se sitä kokeillut, vaan sanoi että sä voit itte nukkua tuollaisissa... Mä maksoin sille ulkomaanmatkan koska oltiin 6 kk suhteessa, seurustelemassa, niin hän oli etäinen ja käytti pornoa mun vieressä.

Tinder oli koko ajan hänen kännykässä. Rahaa oli 50 euroa lompakossa, käski tilaamaan taksin kauppaan. Lähin ruokakauppa kilometrin päässä... oli rajattomat bussiliput. "Pysäkki liian kaukana".

Mä vaan sanon sulle että älä vaan koskaan hyväksy tällaista elämääsi Memory.

Se tie olisi ajanut minut itsemurhan partaalle jos olisin jatkanut yhtään pidemmälle. Olisin veloissa, rahaton ja ilman tukea...

Hän sai aina tukea ja aikaa multa, mut kun mä tarvitsin sitä niin ketään ei ollut missään.

Alussa hän oli erilainen ihminen ja rakastuin hänen rakkauspommitukseen heti. Sitten yhdessä sekunnissa hän muuttui... en edes tiedä monta kertaa erosimme vuoden aikana...

Kaljaa se joi koko ajan rahoillani vakka sanoin että kalja ja masennuslääkkeet ei oo hyvä yhdistelmä. Lopulta en toista kertaa sanonut kun kuulin mitä siitä seurasi "Älä nyt ttu leiki terapeuttia".

He ovat sairata, mutta tykkäävt kovasti projisoida muihin.

Lopulta eniten tarviikin terapiaa se, joka ei sitä olisi todellakaan tarvinnut, jos ei olisi ajautunut rikollisten suhteisiin. Mä puhun siksi niin, että sitä se on, jos salailee esim. bpd toisilta.

Jos tietäisin heti et hän on bpd niin en olisi alkanut!!!

Ja kun annoin hänelle rahaa 100e tilille, niin se laittoi seuraavana päivänä kuvan kun osti tarkkuusaseen ja tuli sitten "kylään". Aseen kanssa.

Hyvä kun pääsit tuosta hankalasta jutusta irti. Nuo persoonallisuushäiriöt mahataa olla hankalia. Mullakin ainakin todettiin se eristäytyvä persoonallisuus. Nyt saa ollakin yksin kotona koiran kanssa, kun tyttöystävä on töissä ja sitten reissussa. Saa vähän lomailla paremmin, kun saa olla koko päivän omissa oloissa kotona. Tai jonnekin voisi lähteäkin, mutta ei taida tänään jaksaa. Kuntoutustakin mulla on, mutta nyt siitä on vähän taukoa. Ja huomasin että luennollekin pystyy osallistumaan kotoa, kai tietokoneen välityksellä. Hyvä juttu, niin ei väsyisi paikat istumisesta.
Kahdestaan me on maksettu kulut puoliksi ja sitten jotkut omat jutut olen tietysti maksanut itse.

 

[Memory]

Mullakin todettiin intin 88:n jälkeen skitsoidi persoonallisuus, nyt se on parantunut niin olen tosi sosiaalinen, pidän julkisia tapahtumia ja puheita ja tykkään niistä.

 

[jm82]

Mullakin todettiin intin 88:n jälkeen skitsoidi persoonallisuus, nyt se on parantunut niin olen tosi sosiaalinen, pidän julkisia tapahtumia ja puheita ja tykkään niistä.

Hyvä juttu. Ei ole siis liikaa ahdistusta tai jotain sellaista. Kyllä sitä varmaan tottuu juuri ajan kanssa.

 

[kntkvtknt]

Hyvä kun pääsit tuosta hankalasta jutusta irti. Nuo persoonallisuushäiriöt mahataa olla hankalia. Mullakin ainakin todettiin se eristäytyvä persoonallisuus. Nyt saa ollakin yksin kotona koiran kanssa, kun tyttöystävä on töissä ja sitten reissussa. Saa vähän lomailla paremmin, kun saa olla koko päivän omissa oloissa kotona. Tai jonnekin voisi lähteäkin, mutta ei taida tänään jaksaa. Kuntoutustakin mulla on, mutta nyt siitä on vähän taukoa. Ja huomasin että luennollekin pystyy osallistumaan kotoa, kai tietokoneen välityksellä. Hyvä juttu, niin ei väsyisi paikat istumisesta.
Kahdestaan me on maksettu kulut puoliksi ja sitten jotkut omat jutut olen tietysti maksanut itse.

Toimit esimerkillisesti suhteessa! Jos oma olisi toiminut näin, niin olisin varmaan pysynyt...

Tuo on tosiaan yksilöriippuvaista, mutta jos manipulointia on suhteessa, niin en ainakaan itse yritä saada kuntoon. Etenkin joidenkin persoonallisuushäiriöisten kanssa se on lähes mahdotontakin.

Kaikkea hyvää sinulle ja suhteellesi!

 

[Memory]

Huomenta, ihanan seesteinen olo sitten moneen vuoteen.
nukkumaan 01, en saanut unta kun jännitin että menenkö syksyn elokuun viikonlopun kurssille, en tiedä miten kunto kestää ja nämä lääkkeet ja katetroinnit, ei hyvältä vaikuta, mutta sainhan kerrankin pitkästä aikaa todeta yöllä miettiessäni "olen sittenkin ihminen, minulla on arvoa"
Se oli hyvä ja upea tunne, yleensä olen vain se sossu-pummi, jolla ei ole mitään väliä.

Eilen tosin otin 2*75mg lyricat ja nukkumaan mennessä 1kpl:een mirtzaa, mutta ei se auttanut heti, valvoin ainakin pari tuntia, sitten sain pakotettua itseni rentoutumaan.

Tuo tunne mikä yöllä oli oli parempi mitä lottovoittajalla "minulla on arvoa, olen arvokas ihminen"!!

Välillä tännekkin positiivisia asioita.
jaksellaan <3

 

[Memory]

Onkohan vanhemmiten ihminen herkempi ulkoisille vaikutuksille kuin nuorena?
mietin vaan että ite olen 52 ja tuntuu että olen herkempi muuttujille sekä tunteille, jota en ollut 18:veenä junnuna.
on se veikeetä kautta sääli että ihmisen pitää muuttua myöskin sisäisesti ulkoisen olemuksen kanssa kun ikää tulee mittariin.

Nyt ilmottauduin kivalle kurssille syyskuussa, ihan on mahdollinen viikonloppukurssi, mutta yö meni helvetix.
01 nukkumaan, 03 voikkarii, sitten vasta 04 sain unen päästä kiinni kun hemmetin idiootti jännitän tuota hemmetin kaukana olevaa tapahtumaa
mm. miten suhtaudun masennuksen, ja paniikkien kanssa toisiin tuntemattomiin ihmisiin, miten yhteismajoitus, saanko paniikkokohtauksia.
Kun viimeistä vastaavasta tilanteesta on 30vuotta, se on helvetin pitkä aika.

En kuitenkaan luovuta, menen sinne, viime vuonna katselin kuvia "olisinpa ajoissa hakenut tuonne"
jos tulee paha olo niin sitten lähtee poies kotiin taas märehtimään neljän seinän sisälle että nyt on turvallinen bunkkeri, nyt on kaikki hyvin.

aina vaan ei jaksa, ei aina jaksa ottaa muita huomioon.
teen vapaa-ehtoisduunia 2-3h/arkipäivä, tuntuu että se on velvollisuus, mutta ei sitä pidä ottaa sellaisena, saan myöskin vertaistukea, tosin itseään pitää ajatella ja suojella kaikelta, mikä käsittää sanan "kaikelta"? sen kun vielä hokasen niin hyvin menee.

Paniikkikohtaukset tulee helposti uusissa/tuntemattomissa paikoissa, joissa tulee tunne ettei tilanne enää ole omassa hallinnassa, se tuntuu nytkin pahalta.
ilkeetä vain ettei ole mitään hoitokontaktii, ei ole kuin muitten vertaistuki.

Välillä tuntemattomassa paikassa/tilanteessa olo laukeaa sillä kun vetää lisää rauhoittavia, tai sitten muistelee että olen jo ottanut rivatrilit ei mitään hätää.
Sitten vielä tulee multipersoonallisuus, se on paskamaista, tuntuu että katsoo itseään ulkopuolelta, se on yhtä helvettiä.

eikä kukaan mc gyver eikä psyka ole osannut selittää tuosta mitään juuta eikä jaata

kokeillaan ja jaksellaan.
tylsyyttää vain kun juuri minä olen se joka tarvii muiden apua, juuri se joka soittaa toisille, toiset eivät saa soitetuksi mulle muuta kuin asian kanssa, eivät hallitse eikä tahdo pitää sitä smalltalkia.

Onneksi en ole yksin ongelmien kanssa.
Välillä vaan pitää istua ja koota itsensä, toiset katsoo että oletko kunnossa? "kyllä olen, kasaan vain itseäni"
se varmaan kuulostaa monilta omituiselta, sitten jos sanoo että mulla on vähän mielenterveysongelmia niin suhtautuminen on sitten kellosepästä hulluun saakka.

Voimia kaikille jotka kamppailee saman asian kanssa <3

 

[Memory]

Nukuttinpa hyvin 01-15 huoh, oli jotenkin stressiä päällänsä.
tosin olin hereillä 09-11 välisen ajan ja näin kauniita unia.

 

[Memory]

Jännittää hirveästi että saanko itseäni lihaskuntoon ennen kurssia, yli kk. aikaa.
otin kaksi lyricaa päivän aikana , en tosin kerralla, nyt vasta alkaa vaikuttamaan.
yx rouva tuttu haluaisi mennä juttelee sen kanssa, että mennään rauhalliseen baariin 18-21 ja hän tarjoaa lonkeron., ei voisi vähempää kiinnostaa.
Miksi ei voi puhelimessa kertoa ongelmistaan, minä minnekkään räkälään tahdo mennä, pitää varmaan laittaa suoraan texti-viesti etten halua känniläisten joukkoon, tarpeeksi nähnyt näitä edesvastuuttomia kännikaloja, että tavataan vaikka kahvilassa tms. ilman että mennään ravinteli-baariin.

Lihaskunto tekee hyvää kun jumppaa, vatsalihaksetkin on jo kivassa kunnossa, heti ne huomaa kun alkaa liikkumaan.
Kaikki sanoo ettei liika liikkuminen ole ollenkaan pahasta.

Koittakaa jaksaa, mä menin nukkumaan vasta 03, ja ylös 08

 

[Memory]

Lyricat lopetin, alkoi käymään pumppuun.
vein loput apteekkiin hävitykseen.
Parasta näin.

 

[Memory]

01 mirtzapin kokonainen, hitto että nukutti. 10:een sitten 11-16 nukkumaan ja sama uni jatkui, ei mukavaa.
Saas nähdä miten unen kanssa käy illalla, taikka paremmin sanottuna "yöllä" kun siihen saakka menee taas että pääsee nukkumaan.
Toivottavasti saisin sossun tädille ajan ensi viikoksi ehkäisevän toimeentulotuen, niin pääsisi henkilökohtaisesti keskustelemaan asioista.
Vettä tullut 14:sta lähtien, pitäisi antaa aikaa koirallekkin.
hitsin kivan viileetä on kämpässä, flanellipaitaa päällensä.
opamoxia on, mutta en nyt koe että tarvisin sitä kun on hermoton olo kun tarpeeksi nukkunut.

 

[Alceste]

Tällä viikolla on taas ollut ihan saatanan vaikeaa, eilisestä ketamiinista huolimatta. Töissä saa tehtyä mitään paitsi tuijotettua ruutua ja mietittyä että miten pääsis pois tästä paskasta.
Pitäisi varmaan vaihtaa alaa, mutta kun sitä huomaa lähestyneensä viittäkymppiä ja depiksen ja ahdistuksen takia ajaneensa itsensä niin nurkkaan ettei ole yleisiä taitoja eikä oikeastaan haluakaan tehdä yhtään mitään niin helvetti, mitä tässä nyt pitäis tehdä.

Perjantaina olis taas mielialahäiriötyöryhmän ihmisen tapaaminen mutta ei sekään tunnu menevän yhtään mihinkään.

Perkele.

 

[Memory]

Tällä viikolla on taas ollut ihan saatanan vaikeaa, eilisestä ketamiinista huolimatta. Töissä saa tehtyä mitään paitsi tuijotettua ruutua ja mietittyä että miten pääsis pois tästä paskasta.
Pitäisi varmaan vaihtaa alaa, mutta kun sitä huomaa lähestyneensä viittäkymppiä ja depiksen ja ahdistuksen takia ajaneensa itsensä niin nurkkaan ettei ole yleisiä taitoja eikä oikeastaan haluakaan tehdä yhtään mitään niin helvetti, mitä tässä nyt pitäis tehdä.

Perjantaina olis taas mielialahäiriötyöryhmän ihmisen tapaaminen mutta ei sekään tunnu menevän yhtään mihinkään.

Perkele.

Mää käväsin amiksen 30veenä. Nyt meinasi pitkästä aikaa tulla paniikkikohtaukset mutta sain psyykattua sen veke. Tuli paska olo "kuka mä olen. Missä mä olen ja miksi mä olen". Ei yhtään kivaa.
Nukuin sekaisin. Ensin 06_13 sitten seuraavana päivänä 13-13 ja sitten 02-06. Haukotus..
Opamoxia käytän joskus. Mutta se väsyttää. Onneksi en ole töissä. Lyricat lopetin. Tuli pahat sydämentykytyksiä. Ensi viikolla alkaa onneksi masiskerho. On jotain tekemistä. Koitetaan jaksaa vaikkei se helppoa aina todellakaan ole

 

[cl0]

Ties montako kuukautta on ollut yleistä ahdistusta mutta viimeisen pari viikon aikana se muuttui todella pahaksi. Juttelin jo lääkärin kanssa ja hänen ainoa ratkaisunsa asiaan oli määrätä vahvempia lääkkeitä. Mutta en hakenut niitä. Tällä foorumilla on joitakin käyttäjiä jotka käyttävät vahvoja masennuslääkkeitä ja siitä huolimatta he eivät tunnu voivan kovin hyvin. Itse en halua elää koko elämääni ainoastaan vahvojen lääkkeiden avulla.

Sain onneksi luvan tuplata nykyisen lääke määräni ja se auttoi, olen voinut paremmin. Ylihuomenna pitäisi lähteä kouluun, toivottavasti se tuo vaihtelua elämään niin paranisi elämänlaatukin itsestään.

 

[Memory]

Ties montako kuukautta on ollut yleistä ahdistusta mutta viimeisen pari viikon aikana se muuttui todella pahaksi. Juttelin jo lääkärin kanssa ja hänen ainoa ratkaisunsa asiaan oli määrätä vahvempia lääkkeitä. Mutta en hakenut niitä. Tällä foorumilla on joitakin käyttäjiä jotka käyttävät vahvoja masennuslääkkeitä ja siitä huolimatta he eivät tunnu voivan kovin hyvin. Itse en halua elää koko elämääni ainoastaan vahvojen lääkkeiden avulla.

Sain onneksi luvan tuplata nykyisen lääke määräni ja se auttoi, olen voinut paremmin. Ylihuomenna pitäisi lähteä kouluun, toivottavasti se tuo vaihtelua elämään niin paranisi elämänlaatukin itsestään.

Koita jaksaa, nämä ovat pelkkiä kirjaimia ja sanoja mutta uskon tietäväni mitä se on.
Itse rentoudun lonkeron parissa kun kaveri kävi virossa, laatikko a-la-godia 20e tuotuna, maissa 60e, en ota silloin lääkettä.
pahiten ottaa päähän kun välillä on hirveän rauhaton olo, sitten kun veressä on tarpeeksi adrenaliinia niin ei auta mitkään unilääkkeetkään, sitten on vaan paras nousta ylös ja nukkua kun nukuttaa.

Minä näin 52:na tykkään koulusta, vanhana vitsa väännettävä, junnuna vihasin skolea.
Ei ole tarkoituksen mukaista että itsensä turruttaa aivan känniin lääkkeillä.
Itse en lue esim. Rivatril 0.5mg taikka opamox 15mg vahvoihin lääkkeisiin, ja sehän on että toisilla tehoaa toiset mitkä toisilla ei tehoa.

Tsemppiä sinne

 

[cl0]

Ei ole tarkoituksen mukaista että itsensä turruttaa aivan känniin lääkkeillä.
Itse en lue esim. Rivatril 0.5mg taikka opamox 15mg vahvoihin lääkkeisiin, ja sehän on että toisilla tehoaa toiset mitkä toisilla ei tehoa.

Tsemppiä sinne

Kiitos. En muista enää mitä lääkettä määrättiin, joku A-kirjaimella alkava masennuslääke. Netistä kun luin ihmisten kokemuksia kyseisestä lääkkeestä niin sain mielikuvan että kyseessä olisi nykyistä lääkettäni selvästi vahvempi aine.

Siidereitä tulee toisinaan juotua ja se rauhoittaa, mutta silloin pitää miettiä etukäteen minä päivänä alkoholia hakee niin tietää sitten ettei ota lääkettä.
No jos joskus saisin asiat siihen kuntoon että voisi elää normaalia elämää joko ilman lääkettä tai mahdollisimman pienellä lääkityksellä. Käytännössä tarkoittaa sitä että saisi tuon koulun käytyä ja saisi töitä. Tiedän kokemuksesta että mielenkiintoinen ja vaihteleva työ parantaa mielialaa.

 

[Memory]

Kiitos. En muista enää mitä lääkettä määrättiin, joku A-kirjaimella alkava masennuslääke. Netistä kun luin ihmisten kokemuksia kyseisestä lääkkeestä niin sain mielikuvan että kyseessä olisi nykyistä lääkettäni selvästi vahvempi aine.

Siidereitä tulee toisinaan juotua ja se rauhoittaa, mutta silloin pitää miettiä etukäteen minä päivänä alkoholia hakee niin tietää sitten ettei ota lääkettä.
No jos joskus saisin asiat siihen kuntoon että voisi elää normaalia elämää joko ilman lääkettä tai mahdollisimman pienellä lääkityksellä. Käytännössä tarkoittaa sitä että saisi tuon koulun käytyä ja saisi töitä. Tiedän kokemuksesta että mielenkiintoinen ja vaihteleva työ parantaa mielialaa.

Samaa täällä, ei koskaan lääkkeitä alkon kanssa. kerran unohdin että olin ottanut lyrican ja hitto miten sekava oli seuraava päivä
Älä vaan tee sitä virhettä että harrastus-duuni menee sekaisin.
mää tein atk-hommia harrastuksena, sitten pääsin atk-duuniin ja vapaat kädet, poltin itseni loppuu kun tein yötä myöten "harrastuksena"duunia en mene enää tuohon lankaan, minä en osaa vetää rajaa harrastuksen ja työn välille..

 

[Butali]

Brintellix masennukseen, propral vapinaan ja sain liudan uusia unilääkkeitä joita kokeilla. Stilnoct toimii vain väliaikasesti, ketipinor toimii jos toimii, sama mirtsalla.
Nyt sain reseptin azonaan ja triptyliin, sekä näiden lisänä kokeilla pari nappia ataraxia iltaisin. Ainakin kutinaan auttaa tuo atarax, kun on vaikea psoriasis. Psykiatri kirjotti kuukauden suoraan sairaslomaa, kun sanoin palaavani töihin vasta sitten, kun iho kunnossa ja saan yöllä nukuttua.
Tykkään jokseenkin työstäni ja työkaverit on timanttia, mutta eivaan jaksa noita 4.30 aamuherätyksiä 0-3h yöunilla enää. Vuosia jo tapellut aika ajoin insomnian kanssa ja nyt tää psori vieny viimesetkin voimat ja unet. Antakoot vaikka potkut, mutta en aijo työllä tässä mielentilassa itteäni rasittaa/tappaa.

edit: Työterveyslääkärille sanoin, että on hävinny kaikki motivaatio tuohon työntekoon, kun minua ei kiinnosta tällä hetkellä raha, eikä tulevaisuus ollenkaan, vaan riittää kun saisin nukuttua, olisi pottua suussa ja katto pään päällä. Tähän hän vastasi, että "sen takiahan siellä töissä käydään." Sanoin siihen, että tuolla on kuule kortistot täynnä terveempiä työttömiä ihmisiä. Ei ehkä tainnut tämä 200k€+ tienaava lääkäri ymmärtää, mitä tarkoitin...

edit2: Onko muuten kukaan langan mynnähtäjistä saanut apua testosteronihoidoista? Minä mittasin tuonkin piruuttani keväällä omaan piikkiin ja nyt uudestaan. Molemmilla kerroilla on ollut alle S-Testo <10

 

[Memory]

Brintellix masennukseen, propral vapinaan ja sain liudan uusia unilääkkeitä joita kokeilla. Stilnoct toimii vain väliaikasesti, ketipinor toimii jos toimii, sama mirtsalla.
Nyt sain reseptin azonaan ja triptyliin, sekä näiden lisänä kokeilla pari nappia ataraxia iltaisin. Ainakin kutinaan auttaa tuo atarax, kun on vaikea psoriasis. Psykiatri kirjotti kuukauden suoraan sairaslomaa, kun sanoin palaavani töihin vasta sitten, kun iho kunnossa ja saan yöllä nukuttua.
Tykkään jokseenkin työstäni ja työkaverit on timanttia, mutta eivaan jaksa noita 4.30 aamuherätyksiä 0-3h yöunilla enää. Vuosia jo tapellut aika ajoin insomnian kanssa ja nyt tää psori vieny viimesetkin voimat ja unet. Antakoot vaikka potkut, mutta en aijo työllä tässä mielentilassa itteäni rasittaa/tappaa.

edit: Työterveyslääkärille sanoin, että on hävinny kaikki motivaatio tuohon työntekoon, kun minua ei kiinnosta tällä hetkellä raha, eikä tulevaisuus ollenkaan, vaan riittää kun saisin nukuttua, olisi pottua suussa ja katto pään päällä. Tähän hän vastasi, että "sen takiahan siellä töissä käydään." Sanoin siihen, että tuolla on kuule kortistot täynnä terveempiä työttömiä ihmisiä. Ei ehkä tainnut tämä 200k€+ tienaava lääkäri ymmärtää, mitä tarkoitin...

edit2: Onko muuten kukaan langan mynnähtäjistä saanut apua testosteronihoidoista? Minä mittasin tuonkin piruuttani keväällä omaan piikkiin ja nyt uudestaan. Molemmilla kerroilla on ollut alle S-Testo <10

Kyllä on sitten kavalkaadia kerrakseen, mulla ollut aina muutamat vakiokamat, nyt seronil, suprium, rivatril ja opamox tarvittaessa, rivat ajetaan alas.
mihinkäs sulla mirtzaa? mulla se on nukkumiseen, toimii kun haluaa
ihme touhua että määrätään toisille toiseen juttuun ja toisille taas toiseen juttuun.
epilepsialääkettä masennukseen, sitten taas se ei kuulemma enää tehoakaan.
sitten opamoxii paniikkiin ja nukahtamiseen, ei kuulosta oikein hyvältä.
ei ihme että pitää näemmä tarkkana olla näitten lääkepakkausten kolmioiden kanssa, jos kerran tulee ahdistus ja opmaxii vetää naamaan.
mulla on aina max. 2kpl. toisilla sitten menee jopa 4-6kpl.
Aikas kummallisen yksilöllistä touhua

Uusi viikko edessä, tsemppiä kaikille.
minä aina pahimman edessä ajattelen "ei tämä nyt kuolemaa pahempia asia voi olla"
niin saan vähäsen kontsektia asioihin että tosiaan, ei tämä nyt niin paha juttu ollutkaan, vieläkin pahemmin voisi asiat olla.

 

[jm82]

Mulla on kanssa nukkumista parantamaan 7.5mg mirtazapin ja 25mg ketipinor. Eli taitaa olla pienimmät annokset, mutta on niistä silti apua.

Masennukseen venlafaxin ja abilify. Joskus kokeiltiin myös Noritren lääkettä.

 

[Memory]

Mulla on kanssa nukkumista parantamaan 7.5mg mirtazapin ja 25mg ketipinor. Eli taitaa olla pienimmät annokset, mutta on niistä silti apua.

Masennukseen venlafaxin ja abilify. Joskus kokeiltiin myös Noritren lääkettä.

Minä olen popsinut lääkkeitä intin jälkeen 88-> kun pää sekosi ja kaikki kaatui päällensä, olen useaan kertaan käynyt keskustelua psykan ja itseni kanssa että elämään pitää sopeutua, kuten diabeetikoiden, että sitten otetaan aamulla lääkkeet, sillä selvä, ei siitä saa ottaa paineta, että nyt olen lääkeriippuvainen ja kuolen ilman niitä, tuohon aamurutiiniin tottuu pian kyllä..
jollei muuta niin plasebovaikutus sitten olisi hyvä olla, sillä pärjää kummasti ainakin paniikkikohtauksissa.

 

[jm82]

Minä olen popsinut lääkkeitä intin jälkeen 88-> kun pää sekosi ja kaikki kaatui päällensä, olen useaan kertaan käynyt keskustelua psykan ja itseni kanssa että elämään pitää sopeutua, kuten diabeetikoiden, että sitten otetaan aamulla lääkkeet, sillä selvä, ei siitä saa ottaa paineta, että nyt olen lääkeriippuvainen ja kuolen ilman niitä, tuohon aamurutiiniin tottuu pian kyllä..
jollei muuta niin plasebovaikutus sitten olisi hyvä olla, sillä pärjää kummasti ainakin paniikkikohtauksissa.

Kerran unohdin ottaa aamulla venlafaxinin ja abilifyn. Muistin vasta 20.30 illalla ja otin silloin. Ei tullut vielä mitään häröilyä, vaikka vähän lykkääntyi. Toki jossain eri lääkkeissä voi olla eri juttu. Kokonaan ilman en ole yrittänyt olla. Varmasti alkaisi tulla jotain ahdistusta enempi.

 

[Memory]

Mulla on seronilin puoliintumisaika kuukauden, jos jätän sen poies niin vasta kuukauden päästä tulee pahat viekkarit, ihmeen pitkään se pysyy veressä.

 

[Butali]

Minulla oli myös paniikkikohtauksia aikoinaan, mutta ei enää nykyään. 34v nyt. Sillon kokeiltiin ainakin viittä eri ssri, mutta ei tuntunut mikään auttavan. Paniikkihäiriöön suosittelisin kokeilemaan säännöllistä pientä annosta propralia aamuisin, tai 2x päivässä ja kofeiinista (tee,kahvi,jopa kolajuomat) kokonaan luopumista.
Propral on siitä hemmetin hyvä lääke, että se auttaa käsien vapinaan, sosiaalisten tilanteiden/esiintymis-pelkoon ja sydämentykytyksiin. Sitä ei kannata pelätä, vaikka onkin ns. "sydänlääke", vaikka sitä eri syistä syö, koska esim. 2x20mg päivässä ei ole vielä mitään.
Lääkäri sanoi aikoinaan, että "ei kannata pelätä. Tuolla porskuttaa mummoja, jotka syö 225mg päivässä ja ilman oisivat kuolleet jo vuosia sitten".
Itselläni ainoat sivuvaikutukset pienoinen hikoilu ja suorituskyvyn heikkeneminen (hengästyy helpommin).

 

[Djeep8]

edit: Työterveyslääkärille sanoin, että on hävinny kaikki motivaatio tuohon työntekoon, kun minua ei kiinnosta tällä hetkellä raha, eikä tulevaisuus ollenkaan, vaan riittää kun saisin nukuttua, olisi pottua suussa ja katto pään päällä. Tähän hän vastasi, että "sen takiahan siellä töissä käydään." Sanoin siihen, että tuolla on kuule kortistot täynnä terveempiä työttömiä ihmisiä. Ei ehkä tainnut tämä 200k€+ tienaava lääkäri ymmärtää, mitä tarkoitin...

edit2: Onko muuten kukaan langan mynnähtäjistä saanut apua testosteronihoidoista? Minä mittasin tuonkin piruuttani keväällä omaan piikkiin ja nyt uudestaan. Molemmilla kerroilla on ollut alle S-Testo <10

Itsekkin kohta 3v nykyisiä töitä tehneenä menettänyt motivaation ihan kokonaan työhön, elämään, harrastuksiin ja jopa omiin lapsiin. Itse ilman lääkkeitä. Syynä toki erittäin tulostavoitteellinen työ, vaimon adhd, hänen poikansa vaikea adhd käytöshäiriöillä ja sitten oman tyttären aivokasvain löytyi vasta (2v). Ja juuri kun sairaalan mennään hoitamaan tytärtä niin corona iskee. Käytännössä koko alkuvuosi sairaalassa oltu niin kyllä pää sekoaa etenkin kun corona-aikaan vanhemmat ei saa yhdessä olla lapsen kanssa vaan erikseen pitää olla.

Aika loppu, mutta pelkkä ajatus muista töistä sai mieltä huojentamaan.

E: Paniikkikohtauksiakin töiden aloitettua muutaman kerennyt saamaan vaikkei koskaan aikaisemmin.

 

[Alceste]

edit: Työterveyslääkärille sanoin, että on hävinny kaikki motivaatio tuohon työntekoon, kun minua ei kiinnosta tällä hetkellä raha, eikä tulevaisuus ollenkaan, vaan riittää kun saisin nukuttua, olisi pottua suussa ja katto pään päällä. Tähän hän vastasi, että "sen takiahan siellä töissä käydään." Sanoin siihen, että tuolla on kuule kortistot täynnä terveempiä työttömiä ihmisiä. Ei ehkä tainnut tämä 200k€+ tienaava lääkäri ymmärtää, mitä tarkoitin...

Tätähän se on. Mulla meni varmaan 15 vuotta Venlafaxinin kanssa niin että kun alkoi seinät kaatua päälle, niin työterveydestä kiristettiin vaan annosta ja taputeltiin päälaelle. Koska ihmisen pitää töitä tehdä, muuten ei ole minkään arvoinen. Millään muullahan ei ole väliä. Tulos tai ulos. VMP. Onneks tätä ei kestä enää kuin 40 vuotta max.

Edit: typo

 

[Butali]

Itsekkin kohta 3v nykyisiä töitä tehneenä menettänyt motivaation ihan kokonaan työhön, elämään, harrastuksiin ja jopa omiin lapsiin. Itse ilman lääkkeitä. Syynä toki erittäin tulostavoitteellinen työ, vaimon adhd, hänen poikansa vaikea adhd käytöshäiriöillä ja sitten oman tyttären aivokasvain löytyi vasta (2v). Ja juuri kun sairaalan mennään hoitamaan tytärtä niin corona iskee. Käytännössä koko alkuvuosi sairaalassa oltu niin kyllä pää sekoaa etenkin kun corona-aikaan vanhemmat ei saa yhdessä olla lapsen kanssa vaan erikseen pitää olla.

Aika loppu, mutta pelkkä ajatus muista töistä sai mieltä huojentamaan.

E: Paniikkikohtauksiakin töiden aloitettua muutaman kerennyt saamaan vaikkei koskaan aikaisemmin.

Juuri tästä sanoin itsekkin tt-lääkärille, kun minusta tuntuu, että kiinnostus ja innostus asioihin on lopahtanut niin radikaalisti, että en oikein saa omista lapsistakaan mitenkään posiitivisia fiiliksiä. Kuulemma "kyllä sinä niitä rakastat".

Auttaa ihan yhtä paljon, kun minä sanon sinulle Djeep8, että tsemppiä! Käyhän lenkillä ja syö salaattia.

Pääkopan asioista en enää käy koskaan työterveyslääkärille puhumassa. Menen omalla rahalla ilman lähetettä suoraan psykiatrille, maksoi mitä maksoi.

 

[Alceste]

Eilen ketamiinihoitojakson 12. kerta, jossa hoitajahaastattelulla päätetiin jatkaa toinen sarja. Oli puhetta siitä että on ihmisiä joiden hoito jatkuu yli max 24 hoitokerran yksilöllisellä ylläpitävällä hoidolla, esimerkiksi kerran kuussa saatavalla infuusiolla tai nyt kun on tulossa se nenäsuihkeversio niin ehkä sillä.

Ans kattoo. Vaikkei tässä nyt pilvissä liitelekään, niin kyllä on aivan helvetin paljon helpompaa ellä ketamiinilla kuin ilman. Huumeet on parasta elämää?

 

[scowl]

Onko täällä ketään jolla olisi diagnosoitu ADD / AD-HD?

Ollut tässä pitkähkö kesäloma ja taas joka vuotinen masennus päällä useamman viikon (bipolaarihäiriö). Unettomina öinä kun on liian paljon aikaa miettiä asioita, niin tutkin omia oireita ja niissä on paljon samankaltaisuuksia ADD:n kanssa.
Tiedän että monet testit ovat vain suuntaa-antavia, mutta tein yhden, (ADHD -testi) joka antoi pistemääräksi 91p ja yli 70p määrällä oli testin mukaan voimakas epäily mahdollisesta ADD:stä.

Mietin että monikohan oireista voisi olla selitettävissä sairastamallani kaksisuuntaisella ja mistähän asiaa kannattaisi lähteä purkamaan... Työterveys esim.?

 

[Memory]

Hermoiluttaa aivan sikana, tänään on asiakaspalaveri vapaaehtoisduuni-paikassa
ja vatsaa polttaa, kun en tiedä mitä siitä tulee, minä olen siellä vain kahvin keittäjänä ja oven aukaisijana.
olen pienestä pitäen pelännyt tuntematonta ja jännittänyt vatsallani aina,
pitää ottaa rauhoittavaa ja lumeeksi disperin.

ei sitten yhtään kivaa, kun pelkää, minusta on väärin että ihminen laitetaan pelkäämään asioita, ei sille mitään mahda.
tämä "tauti" on ollut jo ala-asteelta lähtien, sain silloinkin psyykattua itsellleni kovat vatsakrampit oikein ennen koulun kokeita tms.
hemmetin ikävää, pitää saada ajatukset muualle..

monet mielenterveyskuntoutujat sanovat että ovat rauhattomia, olen sanonut heille että monet spesialistit sanovat että ihan hyvä että esim. on vähäsen levottomat jalat, niin kaikki liike on terveellistä, jollei muuten liiku niin sitten jotain edes liikettä/harjoituksia tekee.

Turhaan jännitän asioita, hyvin ne menee. mutta kun pelottaa aivan tautisesti.
Nooh kyllä se siitä sitten varmaankin menee, tuntuu vain pahalta altistaa itsensä tällaiselle

 

[Memory]

Parempi olo nyt kaikkien koettelemusten jälkeen, opamox auttoi kunnolla.
se on vähäsen huono kun nukkumaan 01 ja 06 koiraa ulos ja 11-ylös, sitten iltapäivällä opamox 15mg*1 niin meinaa 18:n jälkeen väsyttää, mutta en käy nukkumaan onneksi, pari päivää sitten kävin 20-23 nukkumaan niin kivasti sain unen päästä kiinni 01 uudestaan.

Onneksi sain paineet poies hartioilta, on tämä elämä sitten välillä hankalaa.
ulkona liian viileetä, flanellipaitaa saa pitää päällänsä.

 

[Butali]

Null.

 

[Memory]

Börn outtii, olen ihan nakit ja muussi, viikko vapaaehtoisduunia takana 11h, tietää tehneensä jotain.
ei paha rasti mutta sitova ja joutuu kuuntelemaan toisten huolia, ei oikein mukavaa.
päätä särkee jomottaen oikein kunnolla.
ei ole kuin eka viikko kesälomien jälkeen, mutta sitäkin pahempi.
ma-to 16-18 ja perjantaina 16-19.

Pakko sitä on ajatella itseään ja siirtää vastuu muille, ei yksi ihminen aina jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa, huokaus, nyt levätään.
Kunpa en taas levättyäni jatkaisi hommia vaan ymmärtäisin omatkin voimavarojen heikkoudet,
henkisesti totaalisen rankkaa.

Hyvää viikonloppuja kaikille, koetaan pärjätä.

 

[Memory]

Eilen todella todella paha joku migreenikohtauksen tyylinen, ei auttanut mitkään lääkkeet, kuten ei yleensäkään, mulla ei ole sitä oikeeta migreenilääkettä olemassa. nukuin raskaasi, mutta sitten tuli systeri herättää 08, eikä nukkumisesta tullut enää yhtään mitään, kunhan se häviää kotiin niin sitten takaisin sänkyyn lataamaan akkujaan.
en ota paineita vapaa-ehtoisduunista, jos maanantaina tuntuu että jaksaa niin sitten jaksaa, mutta mitään pakkoa en ota, oli aivan kamala viikkoa

 

[Memory]

Levätty kunnolla, jos jaksan niin menen huomenna kerholle, jollen niin sitten en mene, se on selvää pässinlihaa.
kaikkea ei voi aina vaatia ihmiseltä, tosin iltapäivätorkut ovat kivoja mutta useimmille tarpeettomia hmmmm...
Onpahan jotain tekemistä sitten kuitenkin, kunhan ei ota stressiä siitä.
aurinko paistelee pilvettömältä taivaalta ei kiva, heti aamulla migreeniä vaikka on lippis päässä, heti aamulla paratabsia naamaan
01.09 alkaa taas rivatrilin vähennys 2*0.5mg->1.½tab:tiin, siitä se sitten laskee pikkuhiljaan.

 

[cl0]

Älä vaan tee sitä virhettä että harrastus-duuni menee sekaisin.

Ei ole pelkoa tuosta. Harrastan tietokoneita mutta opiskelen kiinteistönhuoltajaksi. Tuossa hommassa tuskin ollaan paljoa tietokoneiden kanssa tekemisissä.

 

[cl0]

ei sitten yhtään kivaa, kun pelkää, minusta on väärin että ihminen laitetaan pelkäämään asioita, ei sille mitään mahda.

Muistan kun työharjoittelussa silloinen ohjaaja laittoi minut kirjastossa lainaustiskille vaikka tiesi että olen sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. Ajatteli varmaan että kyllä se pelko väistyy kun tarpeeksi kauan on ihmisten kanssa tekemisissä. Arvaapa väistyikö?

Aina kun tuli joku lainaamaan kirjan niin minä koitin vetää kirjan viivakoodia sen luku laitteen läpi. Laite oli vielä semmoinen romu että se luki viivakoodin välillä suorassa, välillä vähän vinossa ja välillä ei ollenkaan. Ja kun siinä ympärilllä oli tusina ihmisiä tuijottamassa niin se oli helvetin ahdistava tilanne, eikä asiaa auttanut helle minkä takia hikoilin hirveästi.

 

[Memory]

Ei ole pelkoa tuosta. Harrastan tietokoneita mutta opiskelen kiinteistönhuoltajaksi. Tuossa hommassa tuskin ollaan paljoa tietokoneiden kanssa tekemisissä.

Hyvä, paha vaan että atk:ta ängetään joka paikkaan "tee vikaraportit yms. koneella KÄTEVÄSTI nettiin " jne muuta sontaa.
minä sanon suoraan että 80-luvun jälkeen on työpaikkoja mennyt hukkaan kun tuli atk, ei yhtään kiva.

Minä olen 30vuotiaana tullut hirveän sosiaaliseksi, sitä ennempää oli skitsoidi persoonallisuus, eli viihtyy sairaalloisen hyvin yksin.
Tein 30veenä ja nykyäänkin vapaa-ehtoisduunia ihan tuntemattomien kanssa, se on mukavaa hommaa, on ihanaa kun osaa jonkun alansa kuin vettä vaan.
sekin antaa minulle elämääni tärkeetä sisältöä