Masennus

[scowl]

Onko täällä ketään jolla olisi diagnosoitu ADD / AD-HD?

Ollut tässä pitkähkö kesäloma ja taas joka vuotinen masennus päällä useamman viikon (bipolaarihäiriö). Unettomina öinä kun on liian paljon aikaa miettiä asioita, niin tutkin omia oireita ja niissä on paljon samankaltaisuuksia ADD:n kanssa.
Tiedän että monet testit ovat vain suuntaa-antavia, mutta tein yhden, (ADHD -testi) joka antoi pistemääräksi 91p ja yli 70p määrällä oli testin mukaan voimakas epäily mahdollisesta ADD:stä.

Mietin että monikohan oireista voisi olla selitettävissä sairastamallani kaksisuuntaisella ja mistähän asiaa kannattaisi lähteä purkamaan... Työterveys esim.?

 

[Memory]

Hermoiluttaa aivan sikana, tänään on asiakaspalaveri vapaaehtoisduuni-paikassa
ja vatsaa polttaa, kun en tiedä mitä siitä tulee, minä olen siellä vain kahvin keittäjänä ja oven aukaisijana.
olen pienestä pitäen pelännyt tuntematonta ja jännittänyt vatsallani aina,
pitää ottaa rauhoittavaa ja lumeeksi disperin.

ei sitten yhtään kivaa, kun pelkää, minusta on väärin että ihminen laitetaan pelkäämään asioita, ei sille mitään mahda.
tämä "tauti" on ollut jo ala-asteelta lähtien, sain silloinkin psyykattua itsellleni kovat vatsakrampit oikein ennen koulun kokeita tms.
hemmetin ikävää, pitää saada ajatukset muualle..

monet mielenterveyskuntoutujat sanovat että ovat rauhattomia, olen sanonut heille että monet spesialistit sanovat että ihan hyvä että esim. on vähäsen levottomat jalat, niin kaikki liike on terveellistä, jollei muuten liiku niin sitten jotain edes liikettä/harjoituksia tekee.

Turhaan jännitän asioita, hyvin ne menee. mutta kun pelottaa aivan tautisesti.
Nooh kyllä se siitä sitten varmaankin menee, tuntuu vain pahalta altistaa itsensä tällaiselle

 

[Memory]

Parempi olo nyt kaikkien koettelemusten jälkeen, opamox auttoi kunnolla.
se on vähäsen huono kun nukkumaan 01 ja 06 koiraa ulos ja 11-ylös, sitten iltapäivällä opamox 15mg*1 niin meinaa 18:n jälkeen väsyttää, mutta en käy nukkumaan onneksi, pari päivää sitten kävin 20-23 nukkumaan niin kivasti sain unen päästä kiinni 01 uudestaan.

Onneksi sain paineet poies hartioilta, on tämä elämä sitten välillä hankalaa.
ulkona liian viileetä, flanellipaitaa saa pitää päällänsä.

 

[Butali]

Null.

 

[Memory]

Börn outtii, olen ihan nakit ja muussi, viikko vapaaehtoisduunia takana 11h, tietää tehneensä jotain.
ei paha rasti mutta sitova ja joutuu kuuntelemaan toisten huolia, ei oikein mukavaa.
päätä särkee jomottaen oikein kunnolla.
ei ole kuin eka viikko kesälomien jälkeen, mutta sitäkin pahempi.
ma-to 16-18 ja perjantaina 16-19.

Pakko sitä on ajatella itseään ja siirtää vastuu muille, ei yksi ihminen aina jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa, huokaus, nyt levätään.
Kunpa en taas levättyäni jatkaisi hommia vaan ymmärtäisin omatkin voimavarojen heikkoudet,
henkisesti totaalisen rankkaa.

Hyvää viikonloppuja kaikille, koetaan pärjätä.

 

[Memory]

Eilen todella todella paha joku migreenikohtauksen tyylinen, ei auttanut mitkään lääkkeet, kuten ei yleensäkään, mulla ei ole sitä oikeeta migreenilääkettä olemassa. nukuin raskaasi, mutta sitten tuli systeri herättää 08, eikä nukkumisesta tullut enää yhtään mitään, kunhan se häviää kotiin niin sitten takaisin sänkyyn lataamaan akkujaan.
en ota paineita vapaa-ehtoisduunista, jos maanantaina tuntuu että jaksaa niin sitten jaksaa, mutta mitään pakkoa en ota, oli aivan kamala viikkoa

 

[Memory]

Levätty kunnolla, jos jaksan niin menen huomenna kerholle, jollen niin sitten en mene, se on selvää pässinlihaa.
kaikkea ei voi aina vaatia ihmiseltä, tosin iltapäivätorkut ovat kivoja mutta useimmille tarpeettomia hmmmm...
Onpahan jotain tekemistä sitten kuitenkin, kunhan ei ota stressiä siitä.
aurinko paistelee pilvettömältä taivaalta ei kiva, heti aamulla migreeniä vaikka on lippis päässä, heti aamulla paratabsia naamaan
01.09 alkaa taas rivatrilin vähennys 2*0.5mg->1.½tab:tiin, siitä se sitten laskee pikkuhiljaan.

 

[cl0]

Älä vaan tee sitä virhettä että harrastus-duuni menee sekaisin.

Ei ole pelkoa tuosta. Harrastan tietokoneita mutta opiskelen kiinteistönhuoltajaksi. Tuossa hommassa tuskin ollaan paljoa tietokoneiden kanssa tekemisissä.

 

[cl0]

ei sitten yhtään kivaa, kun pelkää, minusta on väärin että ihminen laitetaan pelkäämään asioita, ei sille mitään mahda.

Muistan kun työharjoittelussa silloinen ohjaaja laittoi minut kirjastossa lainaustiskille vaikka tiesi että olen sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. Ajatteli varmaan että kyllä se pelko väistyy kun tarpeeksi kauan on ihmisten kanssa tekemisissä. Arvaapa väistyikö?

Aina kun tuli joku lainaamaan kirjan niin minä koitin vetää kirjan viivakoodia sen luku laitteen läpi. Laite oli vielä semmoinen romu että se luki viivakoodin välillä suorassa, välillä vähän vinossa ja välillä ei ollenkaan. Ja kun siinä ympärilllä oli tusina ihmisiä tuijottamassa niin se oli helvetin ahdistava tilanne, eikä asiaa auttanut helle minkä takia hikoilin hirveästi.

 

[Memory]

Ei ole pelkoa tuosta. Harrastan tietokoneita mutta opiskelen kiinteistönhuoltajaksi. Tuossa hommassa tuskin ollaan paljoa tietokoneiden kanssa tekemisissä.

Hyvä, paha vaan että atk:ta ängetään joka paikkaan "tee vikaraportit yms. koneella KÄTEVÄSTI nettiin " jne muuta sontaa.
minä sanon suoraan että 80-luvun jälkeen on työpaikkoja mennyt hukkaan kun tuli atk, ei yhtään kiva.

Minä olen 30vuotiaana tullut hirveän sosiaaliseksi, sitä ennempää oli skitsoidi persoonallisuus, eli viihtyy sairaalloisen hyvin yksin.
Tein 30veenä ja nykyäänkin vapaa-ehtoisduunia ihan tuntemattomien kanssa, se on mukavaa hommaa, on ihanaa kun osaa jonkun alansa kuin vettä vaan.
sekin antaa minulle elämääni tärkeetä sisältöä

 

[KiriGai]

Pieni päivitys omaan tilanteeseen, säännöllinen päivärytmi ja liikunnan harrastaminen pitää aika hyvin pään kasassa. Auttaa huomattavasti pelailuunkin kun liikkuu, kehittyy nopeampaa sun muuta. Välillä toki itsellä on jaksoja jolloin masentaa mutta yleensä se johtuu yllämainittujen asioiden puuttumisesta.

 

[Memory]

Mulla meinasi tulla yöllä paniikkikohtauksia, onneksi sain psyykattua ne veke ja jatkoin unia.
paniikkikohtaukset ovat paikkasidonnaisia, sen jälkeen muistaa että täällä paikassa on tapahtunut ja tämä on se paha paikka, se seuraa aina sitten,
harvoin se pääsee unohtumaan.

 

[Memory]

En ole rapajuoppo, ostin taas kaverilta tallinnan matkalta laatikon lonkeroa, se rentouttaa pari purkkia kivasti, eikä tarvitse ottaa lääkkeitä niin paljon.
on jotenkin huolettomampi olotila.
ja minusta joku lonkero on terveellisempää kuin opamox, lääkkeissä on usein keinotekoisia aineita niin paljon.
nyt on mennyt viikot mukavasti, ei ole ollut enää 3viikkoa sitten ollutta tosi pahaa migreeni-kohtausta, se oli todella karmea.

hammaslääkäri 21.9 ja soskuun 15.9, kohta onkin sitten syyskuu, ihan kauniin viileät ovat ilmat jo, mukavaa.
olen syntyjäni joulukuussa niin pidän eniten syksystä.

syyskuun alussa alkaa 3kk:ksi lääkkeiden pilkkominen, rivatrilia 1½tablettia päivässä,ehkä nyt sitten onnistuu vähentäminen ja kokonaan lopettaminen.
en ymmärrä kyllä miksi
10 vuotta meni että saatiin oikeat lääkkeet, sitten aletaan ajamaan alas kaikkia, nooh, sitten ihmetellään että miksi on paha olla

 

[Halkosuoja]

Onko täällä ketään jolla olisi diagnosoitu ADD / AD-HD?

Ollut tässä pitkähkö kesäloma ja taas joka vuotinen masennus päällä useamman viikon (bipolaarihäiriö). Unettomina öinä kun on liian paljon aikaa miettiä asioita, niin tutkin omia oireita ja niissä on paljon samankaltaisuuksia ADD:n kanssa.
Tiedän että monet testit ovat vain suuntaa-antavia, mutta tein yhden, (ADHD -testi) joka antoi pistemääräksi 91p ja yli 70p määrällä oli testin mukaan voimakas epäily mahdollisesta ADD:stä.

Mietin että monikohan oireista voisi olla selitettävissä sairastamallani kaksisuuntaisella ja mistähän asiaa kannattaisi lähteä purkamaan... Työterveys esim.?

Minulla todettiin vuodenvaihteessa AD(H)D, keskivaikea masennus, lukivaikeus ja bonuksena vielä vaikea sentraalinen uniapnea. Tutkittavaksi pääseminen tosin vaati mulla totaalisen henkisen romahtamisen, ja pari kuukautta akuuttipsykiatrian osastolla. Elämäni ensimmäiset 41 vuotta olin ollut vaan kaikkien mielestä outo, tyhmä, huolimaton ja laiska. Lääkäritkin otti aina vaan verikokeet, kun lähinnä jatkuvaa väsymystä valitin, eikä muita oireita edes kuunnelleet. Totesivat vain veriarvojen olevan kunnossa ja nostivat sen jälkeen kädet pystyyn, korkeintaan unilääkettä tarjosivat. Kerran niitä kokeilin, mutta se vaan pahensivat tilannettani, sillä unilääkkeet ja uniapnea eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä.

AD(H)D-diagnoosin ja lääkityksen saaminen sekä siihen laajemmin tutustuminen selitti todella monia asioita elämästäni. Olin kyllä itse jo aikasemmin epäillyt ADHDta, mutta koska pystyin kompensoimaan oireeni melko hyvin ja keskittymään itseäni kiinnostaviin asioihin eikä ADD:ta nuoruudessani muutenkaan tunnettu, saatikka että ketään olis työläisen kakaran asiat pienessä maalaiskylässä kauheesti muutenkaan kiinnostaneet. Edes lukivaikeuttani ei kustannus syistä hoidettu. Nyt tiedän, että ylikeskittyminen on itse asiassa yksi oire ADD:sta. Suurin osa testeistä on tehty hyperaktiivisten poikien oireiden perusteella, vaikka nykyisen tiedon mukaan ADHD on itse asiassa lähinnä kirjo erillaisia oireita, eikä keneltäkään kaikkia oireita löydy. Omat oireeni, vaikka mies olenkin sopivat paljon paremmin "naisten" haaveilija versioon AD(H)D:sta NePsy ry - Naisten ADHD-testi .

Omasta mielestäni kohtuu hyvä video aiheesta.

 

[Memory]

Mietin tuossa itseäni, on vaikeaa tutkia omaa itseään...toiset sanoo että se on antoisaa.
Minä esemes. mietin tuossa että miksi minä pahoitan mieleni jos joku sanoo että esim. trump on kahjo tms.
syy on siinä että olen vapaa-ehtoisduunissa "kuuntelina" enkä olevinaan saa omata omia mielipiteitäni, se on sääli, sillä monet juuri kaipaavat kuulla muittenkin mielipiteitä, itsekin olin monesti että jokaisen ihmisen omat mielipiteet ovat tärkeitä maailmassa.
Nyt sitten itse olen myötäilevä kieli ruskeana että olkaa kaikki mun kavereita, ei ole oikein oikein

Jotenkin liittyy kait masennukseen taikka persoonaan että olen hiljainen hissukka, peruskouluaikana rikkinäinen koti ja oli pakko olla kouluissa (8kpl) hiljainen hissukka, ei mukavaa, sitten isäpuolen jättämisen myötä perheeseen palasi ilot suuret, nooh sitten osasi taas elää..

Tosin otin vasta äsken aamulääkkeet että voi nekin vaikuttaa, muuten olen aikas juttelevainen ihmisten kanssa.
määrätyt ihmiset niin heille juttelen kovastikin, mutta olen oppinut jotenkin "väärin" ettei muille saa tuputtaa sitä ja tätä eli omia mielipiteitään.
yleensä siitä tulee riitoja, ja pelkään riitoja koska perhe oli tappeleva, isäpuoli ja siskopuoli, puolikkaita joka paikassa.

Olen jonkinlainen mielensäpahoittaja, aina ajattelemassa etten vaan tee mitään väärin.
Ihminen kasvaa kun se oppii tekemällä väärin, nyt taas vanhana käpynä 53 olen taantunut hiljaisuuteen, enkä osaa edes pitää omia puoliani kuten ennemmin, vaan katson että helpompi on myönnytellä niin pääsee paljon vähemmällä.

Kaipa sitten pelkään elää.

Ei tunnu kivalta tämmöinen ajattelu mitä yllä kirjoitin, tulee masentunut olotila

Mulle masiksena jo viikko tuntuu pahalta, aina sitä ympyrää ja ympyrää, en tykkää viikonpäivistä aina sitä samaa sata vuotta, ei yhtään mukavaa.
ajatellaan aikaa mielummin pitkänä janana, sitten sen vielä kestää...

Olen nykyään ollut 15vuotta avolla, ei kukaan kuuntelemassa, pakko purkautua jonnekkin, jossa edes joku kuuntelee.
Ei sukulaisille voi tällaista jutella, ne ovat tavallisia maatiaiskissoja, ne ymmärrä mitään tällaisista, en , en ole edes kokeillut, enkä tahdo kokeilla, kiitos vaan.

Tällaista päivää taas tälläkertaa tänne päin Suomea.

Koitetaan järkeillä elämää extemporena.

Kiitos etukäteen avusta.
<3

 

[jm82]

Mietin tuossa itseäni, on vaikeaa tutkia omaa itseään...toiset sanoo että se on antoisaa.
Minä esemes. mietin tuossa että miksi minä pahoitan mieleni jos joku sanoo että esim. trump on kahjo tms.
syy on siinä että olen vapaa-ehtoisduunissa "kuuntelina" enkä olevinaan saa omata omia mielipiteitäni, se on sääli, sillä monet juuri kaipaavat kuulla muittenkin mielipiteitä, itsekin olin monesti että jokaisen ihmisen omat mielipiteet ovat tärkeitä maailmassa.
Nyt sitten itse olen myötäilevä kieli ruskeana että olkaa kaikki mun kavereita, ei ole oikein oikein

Jotenkin liittyy kait masennukseen taikka persoonaan että olen hiljainen hissukka, peruskouluaikana rikkinäinen koti ja oli pakko olla kouluissa (8kpl) hiljainen hissukka, ei mukavaa, sitten isäpuolen jättämisen myötä perheeseen palasi ilot suuret, nooh sitten osasi taas elää..

Tosin otin vasta äsken aamulääkkeet että voi nekin vaikuttaa, muuten olen aikas juttelevainen ihmisten kanssa.
määrätyt ihmiset niin heille juttelen kovastikin, mutta olen oppinut jotenkin "väärin" ettei muille saa tuputtaa sitä ja tätä eli omia mielipiteitään.
yleensä siitä tulee riitoja, ja pelkään riitoja koska perhe oli tappeleva, isäpuoli ja siskopuoli, puolikkaita joka paikassa.

Olen jonkinlainen mielensäpahoittaja, aina ajattelemassa etten vaan tee mitään väärin.
Ihminen kasvaa kun se oppii tekemällä väärin, nyt taas vanhana käpynä 53 olen taantunut hiljaisuuteen, enkä osaa edes pitää omia puoliani kuten ennemmin, vaan katson että helpompi on myönnytellä niin pääsee paljon vähemmällä.

Kaipa sitten pelkään elää.

Ei tunnu kivalta tämmöinen ajattelu mitä yllä kirjoitin, tulee masentunut olotila

Mulle masiksena jo viikko tuntuu pahalta, aina sitä ympyrää ja ympyrää, en tykkää viikonpäivistä aina sitä samaa sata vuotta, ei yhtään mukavaa.
ajatellaan aikaa mielummin pitkänä janana, sitten sen vielä kestää...

Olen nykyään ollut 15vuotta avolla, ei kukaan kuuntelemassa, pakko purkautua jonnekkin, jossa edes joku kuuntelee.
Ei sukulaisille voi tällaista jutella, ne ovat tavallisia maatiaiskissoja, ne ymmärrä mitään tällaisista, en , en ole edes kokeillut, enkä tahdo kokeilla, kiitos vaan.

Tällaista päivää taas tälläkertaa tänne päin Suomea.

Koitetaan järkeillä elämää extemporena.

Kiitos etukäteen avusta.
<3

Luin läpi. Tsempiä sinne vaan. Itse en ole enää oikein seurannut uutisia, kun ei oikein enää kiinnosta aiheet. Nyt on vähän muutettu lääkitystä, kun menee Venlafaxin 225mg ja Abilify 7.5mg.

Sosiaalinen kanssakäyminen ja jotkut mukavat kaverit varmaan auttaa oloa ja myös auttavat parantumaan.

 

[Memory]

Luin läpi. Tsempiä sinne vaan. Itse en ole enää oikein seurannut uutisia, kun ei oikein enää kiinnosta aiheet. Nyt on vähän muutettu lääkitystä, kun menee Venlafaxin 225mg ja Abilify 7.5mg.

Sosiaalinen kanssakäyminen ja jotkut mukavat kaverit varmaan auttaa oloa ja myös auttavat parantumaan.

kiitos paljon, tässä se pitää olla ja elää.
en ymmärrä miksi toiset eivät ymmärrä, ovat niin maallisia "miksi se ristokin teki itsemurhan? hänhän vaikutti olevan niin kiva ihminen"
ei koske minua, mutta nyky-yhteiskunta on paha paikka eikä sosiaalista kanssakäymistä enää ole kuten 80-luvulla, oli.

Kuinka moni vanhempi iskä taikka äiskä osaa suhtautua "oikein" (mitään oikeeta ei edes olekaan) kun nuori sanoo taikka kuitenkin oma lapsi
"äiskä-iskä , minä voin pahoin"?

Jos omilla vanhemilla ei ole kokemusta niistä ajoista eikä nyky-yhteiskunnan tuomista tuskista niin vaikeeta on.
Omat vanhemmat menneet jo tuonelan rajoille aikoja sitten, sääli että en edes tunnista kuvista keitä he ovat, olen liian impesilli persoona.

masennuslääkkeet ovat peestä, ne tappavat tunteet.
meilläkin ja maailmalla sanotaan "psykiatriset ongelmat ovat hyvin hoidossa lääkkeillä" kun ei ole, lääkkeet torppaavat vain kaikki tunteet, kun ei ole tunteita, niin ei ole koko ihmistä eikä ole siten ongelmaa, samaa kun adhd:tä torpataan viinalla, "se rentouttaa ja _sammuttaa_ liian aktiivisuuden" ei oikein oikein.......

En minäkään ole töllöstä katsonut uutisia moneen vuoteen, sieltä tulee vaan negatiivista asiaa, on omissa asioissa tarpeeksi jonkun trumpin ja venäjän lisäksi, ei kukaan kestä kuormaansa enempää painetta. eikä tarvisekaan.

Koittakaas jaksaa veljet ja siskot <3

 

[Memory]

Olipas eilen tosi tosi paha migreeni jälleen, nukkumaan pakosti 21:n aikaan sitten koiroa ulos 23 ja itsekin pissille, sitten nukuttiin kauniisti 09:ään saakka. kumma että vanhemmalla iällä alkaa tulemaan useammin päänsärky/migreenikohtauksia, ei yhtään mukavaa.
Tänään sitten olikin paljon paljon parempi päivä.
Viikonloppua tulossa, pääsee taas lataamaan akkuja la-su:ksi, mukavaa, eikä haittaa vaikka tuleekin vettä, tykkään syksystä.
Kivaa aikaa.

 

[Alceste]

Kävin taas juttelemassa työterveyshoitajan kanssa, lähinnä siitä miten viikonloput kuluvat kalsarikännätessä kun elmässä ei ole mitään sisältöä. Eihän näistä käynneistä mitään hyötyä ole.

 

[Memory]

Minä ihmettelen ihmisiä, joilla on rahaa ja mammonaa, kuitenkin ne he voivat huonosti, ja pitää sitten vielä tuottaa toisilleenkin pahaa mieltä
vaikka autan niitä heitä ilmaiseksi niin aina tulee tunne "älä viitsi häiritä minua, minä tahdon vaan lisää rahaa ja miljoonia, minä otan yhteyttä kun ITSE tarvitsen jotain apua taikka muuta sinulta, piste"

Ei tunnu kivalta, tulee kertakäyttöinen olo kuin huoralla, nooh, pitää varmaankin sitten taas alkaa sanomaan että pidetäänpäs 6kk:n tauko tapaamisissa näin ensi alkuun, niin katsotaan sitten sen jälkeen.
Tosi-asiahan on ettei nämäkään hemmot toinen rouva ja toinen mies, tule toimeen ilman mun atk ja auto-korjaus apuja..

On tämä sitten ihmeellistä nykymaailma, toiset ovat luotuja tekemään toisille pahaa mieltä.
Sitten minäkin vielä, otan niin sikana helposti itseeni, ei aina tarvitsisi ottaa, mutta olen helvetti mikä olen.
Eikä tähän ole lääkitystä.
psykat vaan sanovat "meillä on psykoosipotilaita, sulla on lääkitys kunnossa vaikka sitä ajetaankin alas, mutta ole vain avolla, ei voi vähempää kiinnostaa sun tilanteesi"

Sitten sitä ollaan itsensä kanssa solmussa.
Minä otan toisten ihmisten (kait sitten olen ennustaja koska tiedän) VAIN parin sanomat vittuiluna,
"ei mistään maskeista ole mitään hyötyä, minä olen sitä mieltä että on aivan turhaa touhotusta koko asia"

Nämä varsin vain kaksi hemmoa ovat ärsyttäviä, ne ovat aina "minä tiedän kaikista kaikki, minä olen jeesus, minun sanani on laki, minulla on mania"
ei helvetti......

Aina ei jaksa, eikä tarvisekaan jaksaa, eilen tuli kerholle aivan upouusi asiakas, todella kivalta tuntui, ja osasin aivan sosiaalisesti neuvoa talon tavat ja antaa ruoka-apu lipun mistä saa mistäkin ruokaa halvalla taikka ilmaiseksi ja kerhon loma-sulku-kalenterin, ihanaa kun osaa ja kykenee olemaan sosiaalinen, eikä silloin tule ajateltua "herran isä, mitä mä nyt teen, tulee paniikki, menen veskiin oksentaa"

On mukava kun saa huolehtia toisista ihmisistä ja auttaa, minusta toisen auttamisen ilo on todella suuri asia.
Nytkin menen hakemaan diakonilta kangasmaskeja kerholle asiakkaille, kun he itse eivät kykene hakemaan niitä.

Sen huomaa kun toisilla näille kahdelle soittaa, että "älä viitsi koko ajan soitella, minä tahdon olla rauhassa"
sitten kuten kerholla puhuttiin että aina "normaaleilla" ihmisillä on "hullun pelko" silmissä.

"minun pitää nyt jaksaa kuunnella sitä kaveria koska se on hullu, pipipää"

Pitääkin ottaa asia kerholla esille muitten kanssa, siellä on todella pätevää kun saa ilmaiseksi vertaistukea, monet ovat sanoneet samaa että on vielä vanhakantainen hullun-leima ottassa.

"Ai sinä olet se hullu joka käyttää niitä ja niitä lääkkeitä"
Ei voida olla asiallisia "ai sinäkin olet mielenterveyskuntoutuja"!

Me puhutaan paljon näistä asioista, ajatellaan että hullu on sama kun uskovainen , että iso pyörä on kilahtanut laakereiltaan pahasti vinoon eikä sitä enää koskaan voi korvata...

Pakko on välillä viestittää , sähköposti on hyväke väline simplex, yksipuolinen "minä en jaksa kuunnella enkä häiritä Sinun elämääsi, pidetään toistaiseksi tapaamisistamme sekä yhteydenotoista taukoa, jatketaan kunhan tilanne selviää"


Tämä on minun vakio-lauseeni, sitten tulee puhelinsoitto ja siihen kun ei vastaa niin asia on klaari.
Sitten on kiva kuunnella kautta rantain puskaradiosta että:
"se ei nyt oikein pärjää, ei osaa tehdä tietokoneella mitään, ja on paljon tavaraa jotka pitäisi laittaa nettiin myyntiin ja pitäisi tehdä audio ja karaoke-levyjä mutta kun perheessä ei kukaan osaa" EVVK, vie romusi atk-liikkeeseen ja maksa 80e/h min velotus 30e ja teetä hommat niillä soronoo.

Mutta kun ei voi, se maksaa, ja sinä teet se ilmaiseksi, minulla on tilillä vain 40 000e mutta en kykene maksamaan 2e:a koska sitten minulla on vain 39 998e tilillä ja se tuntuu pahalta.

Tämäkin päivä alkoi niin hienosti, kait minulla on joku multipersoonalllisuus, ensin on upea energinen päivä sitten parin puhelun jälkeen on täysin paska päivä ja veto poissa...

Sitten kun avo-potilailla ei ole ketään kuka kuuntelee! hemmetti!
Joku auttava-puhelinkin "niinh, minä olen nyt täällä etätöissä laskemassa verkkoja vesille, että hyvät jatkot vain sinulle ja koita pärjätä, minä jatkan nyt tätä"

Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemusia "sikarikkaista" hörhöistä?

Kiitos että oli paikka mihinkä purkaa pahaa oloaan, ei elämä ole niin kivaa.

Sitten tämä äijä jolle 2017 pidin 6kk:n tauon, niin sekin sanoo:
"minun pojan pojalla on masennusta ja paniikkia ettei voi kotoa lähteä ulos, SE ON SELLAISTA HÖPÖ-HÖPÖ JUTTUA"!
Mikä helvetin diplomi-insinööri tämäkin on, laitan tähän yhden hyvän kuvan joka kuvastaa tällaista ihmistä

 

[Alceste]

Mikä helvetin diplomi-insinööri tämäkin on, laitan tähän yhden hyvän kuvan joka kuvastaa tällaista ihmistä

Mistä kuva?

 

[Memory]

Mistä kuva?

netistä, etsin jotain "masennus-perhe" aiheita. kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Rikkaat ovat ylimistö, he ovat kuin Tutakhamonin jumalia, "meitä eivät koske mitkään lait, minä en mene hakemaan mitään spurguilta, sitä varten otan kaverin mukaan, hän on minun palvelijani"

Tänään pitää ottaa tämä rikkaus ja höpö-höpö sairaudet kerholla puheeksi, 2h aikaa keskustella siitä, enkä ole ainoa kuka näin ajattelee, se vähäsen lohduttaa.
<3

 

[Memory]

Nyt parempi olo jälleen, se on minusta huolestuttavaa kun toiset ovat heti pätemässä
"ai sä olet se hullu, bibolaarinen minä GOOGLETIN että se tarttuu kuin lepra ja ja ja....."
Ei hyvää päivää, ollaan sitä niin tohtoria välillä ettei mitään rajaa.
katselin iptv:stä korean ja japanin tilannetta 01:een saakka sitten opamox 15mg*2 ja nukkumaan, koira yleensä herättää 07-08 kakille mutta käytin sen 24:n maissa pitkän lenkin että antoi nukkua 10:een, nyt on unirytmi aikas kiva, viimeistään 11:n maissa ylös, kun pitää mennä tai saa mennä kerholle pitämään paikkaa auki 16-18, sitä ennen aamupalaa, koiroa ulos, ruuan tekoa jne. yleensä lähden menemään sinne 15:n maissa, tuttavalta lähden sitten 15:30 ja siinä lompsin hitaasti 500m paikalle, sen verran on aikaa yli että kävelen 111 rappusta 6kerrokseen ylös, välillä vaan meinaa hiki tullansa.

Toivottavasti muillakin on hyvä päivä.
Tsemppiä <3

 

[Memory]

Parempi päivä kun on viikonloppu, en ota opamoxia rentoutukseen sillä se väsyttää liikaa.
kaksi lonkeroo ajaa saman asian ja rentoutuu kunnolla.
katsellut iptv:stä korean ja japanin telkkuja.
muuten en telkkua katsokaan, en ainakaan suomalaista politiikkaa ja uutisia koronasta.

 

[jm82]

Parempi päivä kun on viikonloppu, en ota opamoxia rentoutukseen sillä se väsyttää liikaa.

Luin taas kaikki uudet Memoryn (ja muiden) kirjoitukset. Itsekin olen saanut lääkkeitä vähän vähennettyä. Venlafaxin 75mg ja Abilify 7.5mg. Jos joskus ensi viikolla laskisi Venlafaxinin 37.5mg. Sitä tässä vähän pähkäilin.

"Sulla on lääkitys kunnossa vaikka sitä ajetaankin alas, mutta ole vain avolla, ei voi vähempää kiinnostaa sun tilanteesi"

Itse oon vähentänyt salaa omin päin. Saa nähdä milloin tulee vaikka joku sekoaminen Nuo 37.5mg ja 7.5mg olisi minusta jo aika pienet. Laskin että Venlafaxinin kaikkein pienin tabletti olisi 12.5mg.

 

[ttjm]

Tuossa oli kesällä ainakin @kntkvtknt ja muistaakseni joskus joku muukin aiemmin kertonut juttua masentuneen kanssa seurustelusta. Nuo vaikutti aika ääri tapauksilta, mutta itsekin pystyn jollain tapaa samaistumaan noihin juttuihin masentuneen näkökulmasta. Kohtelin sen aikaista tyttöystävää aika tylysti ja lopulta lopetin suhteen jollain tekosyyllä, että en vaan enää rakasta. Todellisuudessa jotenkin vaan pelotti olla rehellinen omasta paskasta olosta, kun pitäis itse olla se suhteen "vahvempi" osapuoli. Tätä on sitten jälkikäteen katunut useampaan kertaan.

Sain nyt 5v jälkeen otettua asian puheeksi, kun oltiin muutenkin yhteydessä toisesta syystä. Pyysin anteeksi ja selitin vähän mitä siihen aikaan oli menossa. Eipä se hänelle varmaan tässä vaiheessa mitään merkinnyt, mutta oli sitten itselle sitäkin tärkeämpää.

Masentuneena saa ehkä joskus vähän liikaakin siimaa läheisiltä, mutta pitäis aina muistaa ettei se ole mikään syy kohdella muita huonosti.
Koittakaahan kaikki pärjäillä, vaikka syksyn pimeys taas iskee. Oon nyt itse päässyt pikkuhiljaa takaisin elämästä kiinni, uskon että mahdollista muillekin

 

[Memory]

Minusta tullut jotenkin herkkä, liian herkkä vanhemmiten, otan itseeni kaikki asiat.
Tuossa eräs tuttava kirosi minulle että perkele sitä ja tätä, niin päätin että se kaveruus saa jäädä, jos tarttee jotain apua niin ohjaan sen liikkeeseen ostamaan kalliita palveluita, en jaksa tollaisia kiroilijoita jotka huutaa korvaan, muutenkin elämä on peestä tosi usein ja sairaudet ja kaikki.
sitten ns. terveet tulee karjumaan puhelimessa perkelettä, eivät olevinaan jaksa kautta kykene kuuntelemaan meikäläistä, olkoot sitten.
kahdet sillat polttanut jo takaani, en tartte niitä, koska ne olivat vain hyväksikäyttäjiä, ei mitään kivoja.
kilttejä ihmisiä käytetään aina liikaa hyväksi, "kun sinä saat halvalla näitä kosteusrasvoja niin minä ostan 28e:n arvoisen purkin eurolla" ei tule mitään.
eikä se ole rahasta kiinni, näillä kahdella nihilistillä on tonneja tilillään eikä mitään lainaa, pitää vain säästää jossain mutta nyt säästää väärässä paikkaa.

Ei sitten, ei soitella, otin molemmat numerot poies kännystä, olkoot, jos ovat noin itsepäisiä idiootteja niin kyllä ne ovat ne jotka minun apua ja minua tarvitsee enkä minä niitä, kun kerran on niin hiton vaikeeta kuunnella kerran pari viikossa miten mulla menee. olkoot.

@ttjm tsemppiä siullekkin. se on ihmeellistä että itselle (mullekkin) jokin asia 30vuoden takaa on todella tärkeää "anteeksi että olin silloin paskapää" mutta toinen laittaa sen usein kategoriaan "hullu mikä hullu, se kelaa vain omiaan, en mä muista edes koko juttua"

Toiset sitten muistelee pahastikin menneitä, että silloin ja silloin sinä sanoit näin ja näin, ja minä siitä niin suivaannuin.

Minä taas nautin syksystä, se on mun lemppari vuoden aikaaa, vaikka vettä tulee niin sontsa ja kumpparit jalkaan.

Tiistaina soskun eukon kanssa tapaaminen, saa nähdä miten menee, huonosti sen tiedän jo virkailijan ennakkopuheitten mukaan mitä kuuntelin.
Ajankin vain vasta 1½kk:n odottamisen jälkeen, eli kiirettä on, vaikka perustoimeentulotuki siirtyikin kelaan niin nyt on vähennetty niin pahasti porukkaa että itse sosku on sitten todellakin tukossa

"Muita huonosti"? kyllä minä katson että ihmisten mm. tuttavien ja ns. ystävien pitäisi tajuta meitä hulluja, eikä olla heti että en voi olla sun kanssas missään tekemisissä, muuten toi hulluus tarttuu, sitten kun sä vielä käytät lääkkeitä niin sähän olet ihan arvaamaton kaheli, ei näin.

Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille <3

 

[Memory]

Pitäisin masennustakin "rikkautena", saa kokea elämän eri osa-alueita ja huomata ettei mielenterveys-kuntoutujat ole seinähulluja eikä masennuslääkkeiden käyttäjät ole skitsofreenikkoja jotka heiluttelevat puukkoa joka paikassa.
ja voi huomata että "kyllä, elämä voi mennä vieläkin enemmän päin helvettiä, mitä minulla nyt menee"...


Pitäisi opetella itsekin ajattelemaan enemmän positiivisesti.
Aina ollut ikuinen pessimisti ja se ei ole ollenkaan hauskaa.

 

[Alceste]

Pitäisi opetella itsekin ajattelemaan enemmän positiivisesti.

Tämän kun opit niin voitkin perustaa uskonnon.

 

[Memory]

Huonosti meni viime yö.
Ei se näemmä ratkaise että vaikka kuinka olisi väsynyt.
Eilen tosi väsynyt, sitten unilääkkeitten kanssa nukkumaan 22, eihän siitä mitään tullut, ensin jalkoja särki, sitten paniikkia päällensä.
vähäsen paljon pyörin ja mietin että mitä ihmettiä teen, heti kun silmät aukaisi niin väsytti tosi sikana.
Onneksi sain nukuttua sitten 11:taan, eikä ollut aamulla mitään menoa..

Minä jotenkin psyykkaan ja panikoin jalkojen kanssa, mietin että onko jotkut levottomat jalat mutta kun ei ole joka yö
huonoa kun ei saa tarpeeksi nukuttua, ei yhtään mukavaa.
kun ihminen ei voi elää jollei saa unta yhtään.

Syysmyrsky tuli sitten, vähäsen paljon tuuleepi.
peräti torstai jo, äkkiä se viikko menee sitten.
Koettakaa jaksella eteenpäin <3

 

[jm82]

Tuossa oli kesällä ainakin @kntkvtknt ja muistaakseni joskus joku muukin aiemmin kertonut juttua masentuneen kanssa seurustelusta. Nuo vaikutti aika ääri tapauksilta, mutta itsekin pystyn jollain tapaa samaistumaan noihin juttuihin masentuneen näkökulmasta. Kohtelin sen aikaista tyttöystävää aika tylysti ja lopulta lopetin suhteen jollain tekosyyllä, että en vaan enää rakasta. Todellisuudessa jotenkin vaan pelotti olla rehellinen omasta paskasta olosta, kun pitäis itse olla se suhteen "vahvempi" osapuoli. Tätä on sitten jälkikäteen katunut useampaan kertaan.

Sain nyt 5v jälkeen otettua asian puheeksi, kun oltiin muutenkin yhteydessä toisesta syystä. Pyysin anteeksi ja selitin vähän mitä siihen aikaan oli menossa. Eipä se hänelle varmaan tässä vaiheessa mitään merkinnyt, mutta oli sitten itselle sitäkin tärkeämpää.

Masentuneena saa ehkä joskus vähän liikaakin siimaa läheisiltä, mutta pitäis aina muistaa ettei se ole mikään syy kohdella muita huonosti.
Koittakaahan kaikki pärjäillä, vaikka syksyn pimeys taas iskee. Oon nyt itse päässyt pikkuhiljaa takaisin elämästä kiinni, uskon että mahdollista muillekin

Ei olla puhuttu rakkaudesta, ja varmaan hyvä, kun itse en siitä oikein mitään tajua. Olisiko syynä sitten joku sairaus, että ei ole pahemmin jotain tuntemattomi rakkaus tunteita ollut. Pääasiassa siis kipu ja jonkunlaista ahdistusta.

kilttejä ihmisiä käytetään aina liikaa hyväksi, "kun sinä saat halvalla näitä kosteusrasvoja niin minä ostan 28e:n arvoisen purkin eurolla" ei tule mitään.
eikä se ole rahasta kiinni, näillä kahdella nihilistillä on tonneja tilillään eikä mitään lainaa, pitää vain säästää jossain mutta nyt säästää väärässä paikkaa.

Sitä pitäisi vaan opetella sanomaan ei? Jos siis joku juttu ei itseä oikeasti kiinnosta, niin siitä kannattaisi kieltäytyä. Tai sitten v*tuttaa ankarasti, jos onkin vahingossa lupautunut johonkin.


Itse lopetin Venlafaxinin ja Abilifyn kokonaan. Vielä ei ole tullut pään leviämistä. Se ehkä että pitää suunnitella ja tehdä jotain mielekästä, mutta toisaalta ei liikaakaan. Ja jos sitä tekemistä riittää, niin jää vähemmän aikaa masentumiselle ja ahdistumiselle?

Pitäisin masennustakin "rikkautena", saa kokea elämän eri osa-alueita ja huomata ettei mielenterveys-kuntoutujat ole seinähulluja eikä masennuslääkkeiden käyttäjät ole skitsofreenikkoja jotka heiluttelevat puukkoa joka paikassa.
ja voi huomata että "kyllä, elämä voi mennä vieläkin enemmän päin helvettiä, mitä minulla nyt menee"...


Pitäisi opetella itsekin ajattelemaan enemmän positiivisesti.
Aina ollut ikuinen pessimisti ja se ei ole ollenkaan hauskaa.

No joo, kyllä varmaankin menee jollain vielä huonommin, mutta se ei ole ainakaan omaa oloa juurikaan parantanut.

Varmaan sitten jotain positiivista se että pystyy ainakin jotain tehdä. En kyllä oikein usko, että oikeisiin töihin pystyisin. Ne kun on mulle liian raskaita. Mutta se että ei tekisi yhtään mitään, ei ole fiksua, koska aika tylsää se olisi.

Huonosti meni viime yö.
Ei se näemmä ratkaise että vaikka kuinka olisi väsynyt.
Eilen tosi väsynyt, sitten unilääkkeitten kanssa nukkumaan 22, eihän siitä mitään tullut, ensin jalkoja särki, sitten paniikkia päällensä.
vähäsen paljon pyörin ja mietin että mitä ihmettiä teen, heti kun silmät aukaisi niin väsytti tosi sikana.
Onneksi sain nukuttua sitten 11:taan, eikä ollut aamulla mitään menoa..

Minä jotenkin psyykkaan ja panikoin jalkojen kanssa, mietin että onko jotkut levottomat jalat mutta kun ei ole joka yö
huonoa kun ei saa tarpeeksi nukuttua, ei yhtään mukavaa.
kun ihminen ei voi elää jollei saa unta yhtään.

Syysmyrsky tuli sitten, vähäsen paljon tuuleepi.
peräti torstai jo, äkkiä se viikko menee sitten.
Koettakaa jaksella eteenpäin <3

Tuossa oma uni viime yöltä. Jotenkin saa nukuttua, kun ottaa 7.5mg mirtazapinin ja 75mg ketipinoria. Kunhan nousee aika heti sängystä, niin olo ei ole sitten aivan kaamea (melko hyvä).

 

[Memory]

Huomenta, viinloppu meni kauniisti, latasin akkuja nukuin 12h molempina päivinä.
välillä pitää ladata akkujaan, ihminen ei yksinkertaisesti kykene elämään ilman unta.

Viikonloppuna sängyssä ennen nukkumaan menoa tuli piittkästä piitkästä aikaa tunne "vau, elämä on ihanaa" tuollaisia ei monesti tule .
ihan mukavaa että välillä menee ns. hyvinkin.

01 nukkumaan koira herätti kakille 07, sitten uudestaan nukkumaan ja 12:n aikaan ylös, ulkona kaunis ilma.
ja näin vaihteeksi kauniita ihania unia, edellis yönä oli jotain kamalia painajaisia, tosin niitä näen onneksi harvemmin.

Hyvää alkuviikkoa jokaiselle.

 

[jm82]

ihminen ei yksinkertaisesti kykene elämään ilman unta.

Tuosta tulikin mieleen, että kuinkahan sitä pystyisikään nukkumaan ilman jotain lääkettä. Joutunut ottaa nyt joka ilta 7.5mg mirtazapin ja 75mg ketipinor. Muistelin että viimeksi 2015 nukuin ihan itse. Mirtazapinin varmaan lopetan, kun lääke loppuu.

Mullahan ongelmana oli (myös) huonontunut näkö ja joku masennuslääke sen näön korjasi. Nyt näkö on ollut aika tarkka.

Ei taida olla tuohon huonoon nukkumiseen oikein mitään kikkaa. Siis että saisi unta normaalisti. Olo on muuten aika hyvä, vaikka jättikin ne pari lääkettä pois jotain viikko sitten. Toki kestää varmaan viikkoja, että lääkkeiden vaikutus loppuu kokonaan. Toki voisin jossain vaiheessa lukea ajankuluksi vaikka sitten unettomuudesta.

 

[Memory]

Nyt ollut viikonloppu melko kiva, kerrankin nukkumaan mennessäni totesin "nyt on kaikki hyvin ja oikein taivaallinen olo".
Otin eilen iltapäivätorkut parit tunnit, yleensä nukuttaa hyvin, mutta tänään hammashygiestille aika 10:40 niin adrenaliinia veressä niin sain unen päästä kiinni vasta 02:n maissa, ei silloin auttanut edes mirtzapin puolikas, mulla on että jos jotain jää päähän pyörimään niin ei tule uni ei sitten millään, pahimmat on jos aamulla on jotain menoa sitten

@jm82 ettei sulla vaan ole iän tuoma näön korjaantuminen?
joillain on silleen että näkö "paranee" iän myöten, mikä kuullostaa hullulta.

Minä tajuan mennä vaikka väkisin nukkumaan jos silmiä koskee, se kertoo minulle että nyt on valvottu pahasti, taikka että elimistö kapinoi vastaan että menet siitä poika nukkumaan.

Ei viitsi ottaa paniikkia kaikista, mullakin on vasemassa silmässä taittovika jota ei edes lasit korjaa, oikean silmän varassa mennään.
sille kun sattuisi jotain niin olisin ihan valkoisen kepin miehiä sen jälkeen eli lähes ½ sokea, mutta ei pidä aina ajatella pahinta.

Onko muilla sitä, että jännittää tulevan päivän tapahtumia niin paljon että vereen tulee pahasti adrenaliinia ettei saa unen päästä kiinni?
pahimmillaan herätys on 09 ja pyörii hereillä aina 06:een saakka, sitten nukuttaa niin vietävästi, eikä se ole ollenkaan hyvä.

Välillä kun on pakko nousta aikaisin niin sydän "pamppailee ja muljuilee" tuntuu ilkeää sydämen tykytystä, eikä se ole yhtään mukavaa.
On oikein heikko olo, sitten kun olen hoitanut aamu-asiat ja toimet ja pakolliset kuviot, sen jälkeen torkuille niin sitten sydänkin rauhoittuu.

Enää 94 yötä paniikkiin, tulee joulu-aatto, viime vuosi meni ihan öööhh "pilalle", aaton aatosta joulupäivään paha masennus ja paniikki, se helpotti vasta joulupäivänä, en tiedä mikä ihme siinä oikein oli Sitten kun se leimaa sen ajankohdan sama kuin pahat paniikkikohtaukset, se leimaa ja mustaa sen paikan, sitten aina kun käyt siellä uudestaan niin tulee heti vahvasti mieleen takaisin tuo tilalle, ei oikein mukavaa..

*edit: muistot*
Tunteet ovat tärkeitä, mutta ne latistuu kait lääkkeiden sekä iän myötä.
Unissa tulee tunteet vahvasti esiin, on mukavaa (mukavaa ja mukavaa) huomata että näki unia edesmenneistä sukulaisista, ne ikävän tunteet, ne tulevat vahvasti esiin.
Minulla on kaikki muut kuin paha-olo ja masennus-viha tunteet blokattu lääkkeitä veke, ei kiva.
ikävä on kova kun aamulla ja yöllä miettii "niin, se Äitikin ja velikin on sitten tavoittamattomissa, ei enää soitella ja vaihdeta kuulumisia"
Tuntee olevansa vanha kun ei ole enää kenen kanssa jutella, haikeasti muistelee aikaa kun oli vielä kaikki elossa mm. kummikin.

Hektinen atk-elämäntyyli on mielestäni pahasta, tulee liikaa vauhtia elämään, ei yhtään kivaa.
Ehkä on liikaa aikaa nyt kun on eläkkeellä, sitten kun päivän saa jälleen vauhtiin niin ei ole liikaa aikaa turhille ajatuksille, ehkä syynä on atk ja se että on koulutus atk:lle, sitä pidän suurimpana syynä, koska duunissa joutui painamaan täysillä aivokapasiteetilla, piti suorittaa todellista moniajoa.

Nyt sitten kun ei ole tarvis, niin avoissa ei ole kytkintä josta saadaan "lepo/eläke-tila" päällensä, vaan ne on oppinut ja vaatii yhä täyttä tohinaa.

Taikka sitten on syynä aiemmat psykiatrin käynnit 20vuotta sitten jotka ovat nyt loppuneet, silloin aina tahkottiin "mieti sitä ja mieti tätä"
se levy on varmaankin jäänyt päälle "mietinpä nyt sitäkin miten käsittelen tätäkin asiaa ja voisinko käsitellä sitä toisinkin päin- vai mietinkö sitä miten muut miettivät sitä ja pitääkö minun olla kuten muut ajattelevat vai saanko olla oma itseni"

Usein menee jo turhankin pahasti sekaisin "mitä saan olla"!
- Olenko "vieras-koreassa" seurassa ja pitää olla "normien" mukaisesti.
Vai saanko olla koko ajan (joka ei ole suotavaa) oma itseni rento reiska.....

Sitten tulee hullun leima, "tuohan on ihan kaistapäinen omalaatuinen sälli"
Olen vanhemmiten huomannut että juttelen koiralle ja jopa linnuille "voi sinäkin kaunis harakka"

Ehkä sekoan taikka sitten vaan kaipaan juttuseuraa taikka tahdon olla lähellä luontoa....


Tässä taas onkin sitten pohdittavaa, joka onneksi menee taka-alalle kun lähtee käymään apteekissa ja saa päivän käyntiin.
pahinta on olla omissa ajatuksissaan yksin koko ajan, parasta on kun kykenee olemaan tilanteessa ilman näitä kaikki miettimisiä 24/7.

 

[jm82]

Nyt ollut viikonloppu melko kiva, kerrankin nukkumaan mennessäni totesin "nyt on kaikki hyvin ja oikein taivaallinen olo".
Otin eilen iltapäivätorkut parit tunnit, yleensä nukuttaa hyvin, mutta tänään hammashygiestille aika 10:40 niin adrenaliinia veressä niin sain unen päästä kiinni vasta 02:n maissa, ei silloin auttanut edes mirtzapin puolikas, mulla on että jos jotain jää päähän pyörimään niin ei tule uni ei sitten millään, pahimmat on jos aamulla on jotain menoa sitten

@jm82 ettei sulla vaan ole iän tuoma näön korjaantuminen?
joillain on silleen että näkö "paranee" iän myöten, mikä kuullostaa hullulta.

Minä tajuan mennä vaikka väkisin nukkumaan jos silmiä koskee, se kertoo minulle että nyt on valvottu pahasti, taikka että elimistö kapinoi vastaan että menet siitä poika nukkumaan.

Ei viitsi ottaa paniikkia kaikista, mullakin on vasemassa silmässä taittovika jota ei edes lasit korjaa, oikean silmän varassa mennään.
sille kun sattuisi jotain niin olisin ihan valkoisen kepin miehiä sen jälkeen eli lähes ½ sokea, mutta ei pidä aina ajatella pahinta.

Onko muilla sitä, että jännittää tulevan päivän tapahtumia niin paljon että vereen tulee pahasti adrenaliinia ettei saa unen päästä kiinni?
pahimmillaan herätys on 09 ja pyörii hereillä aina 06:een saakka, sitten nukuttaa niin vietävästi, eikä se ole ollenkaan hyvä.

Välillä kun on pakko nousta aikaisin niin sydän "pamppailee ja muljuilee" tuntuu ilkeää sydämen tykytystä, eikä se ole yhtään mukavaa.
On oikein heikko olo, sitten kun olen hoitanut aamu-asiat ja toimet ja pakolliset kuviot, sen jälkeen torkuille niin sitten sydänkin rauhoittuu.

Enää 94 yötä paniikkiin, tulee joulu-aatto, viime vuosi meni ihan öööhh "pilalle", aaton aatosta joulupäivään paha masennus ja paniikki, se helpotti vasta joulupäivänä, en tiedä mikä ihme siinä oikein oli Sitten kun se leimaa sen ajankohdan sama kuin pahat paniikkikohtaukset, se leimaa ja mustaa sen paikan, sitten aina kun käyt siellä uudestaan niin tulee heti vahvasti mieleen takaisin tuo tilalle, ei oikein mukavaa..

Pitää ottaa puheeksi se aiemmin ollut huonontunut näkö. Autollakin oli vähän pelottavaa ajella, kun ei nähnyt kunnolla. Ei ole kyllä kukaan osannut sanoa, että mistä johtuu. Ja samapa tuo oikeastaan. Yleensähän lääkkeiden haittavaikutuksissa lukee, että pitäisi paremminkin huonontaa näköä, joillakin käyttäjillä? Itse epäilen että syvä masennus huononsi näköäkin? Näköä ei siis pystynyt korjaamaan millään laseilla. Nyt toisessa silmässä on +0.5 ja 0.5 hajataittoa ja toinen silmä 0. On niin vähän vikaa, että silmälasit ei juurikaan auta, en ainakaan huomaa juurikaan eroa.

Suunnittelin että otan viikon verran 7.5mg mirtazapin ja 50mg ketipinor. Ja sen jälkeen taas yritän laskea ketipinorin 25mg.

Vähän huonosti kyllä nukuttaa, mutta aina sitä on silti hereillä pysynyt. Nukkumaan 21.30 ja heräsin 5.25. Unta 7h 40min.


Kyllä mullakin oli ilman mirtazapinia ja ketipinoria sitä, että nukkui ehkä pari tuntia ja sitten heräsi liian aikaisin. Ja vasta joskus 6 aikaan nukutti taas ja sai vähän nukuttua lisää. Mielestäni ainakin unirytmi oli pielessä. Toki olikin pielessä, kun oli pakko tehdä kolmivuorotyötä. Nyt oon onneksi saanut olla kuntoutustuella. Ja stressi kun voi saada vähän vaikka mitä häröjä aikaan?

Nyt on varmaankin 3 päivänä ohjelmaa ja se on ihan sopinut. Koska ei ole niin tylsää ja masentavaa? Itse otan m ja k lääkkeet klo 20.00. Uni tulee yleensä 21.30. Ongelmaksi tulee vähän se, että miten pääsisin vaikka kaikista lääkkeistä eroon? Eilen luin jo vähän juttua unettomuudesta.

Lääkärille aion valehdella, että otan lääkkeitä vanhaan malliin. Toki sitten täytyy kertoa, jos oma suunnitelma meneekin aivan pieleen. Lääkäri varmaan suuttuisi, että ei niitä ole syytä lopettaa. Toki nyt ei ole ollut pahemmin masennustakaan. Täytyy vaan yrittää olla sekoilematta, niin lääkkeitä ei olisi syytä ottaa.

Se että pystyisi välttämään turhaa stessiä auttaa? Jos on ihan v*tusti stressiä -> Joutuu syömään kaamean kasan lääkkeitä? On varmaan asioita jotka ottaa päähän, mutta jollain konstilla kannattaisi vähentää sitä? Taisin kuulla, että jollekin lääkäri oli sanonut joka kerta, että mitä sitten? Samat tai sitten uudet jutut ja aina vastaus on ollut, että mitä sitten?

Tuokin on ihan hyvä. "Ei viitsi ottaa paniikkia kaikista". Sekä "ei aina pidä ajatella pahinta".

Mutta joo, se tekemisen puutekin voi saada jotain masennusta tai ahdistavaa oloa tai kipuja aikaan. Eli jotain mielekästä saisi olla sopivassa määrin. Ja varmaan se, että pystyy itse määräämään omista tekemisistään. Se ei ole koskaan kivaa, jos pakotetaan johonkin? Muistelen että yksi kaikkein tärkeimmistä olisi ollut hallinnan tunne?

 

[jm82]

Nyt ollut viikonloppu melko kiva, kerrankin nukkumaan mennessäni totesin "nyt on kaikki hyvin ja oikein taivaallinen olo".
Otin eilen iltapäivätorkut parit tunnit, yleensä nukuttaa hyvin, mutta tänään hammashygiestille aika 10:40 niin adrenaliinia veressä niin sain unen päästä kiinni vasta 02:n maissa, ei silloin auttanut edes mirtzapin puolikas, mulla on että jos jotain jää päähän pyörimään niin ei tule uni ei sitten millään, pahimmat on jos aamulla on jotain menoa sitten

@jm82 ettei sulla vaan ole iän tuoma näön korjaantuminen?
joillain on silleen että näkö "paranee" iän myöten, mikä kuullostaa hullulta.

Minä tajuan mennä vaikka väkisin nukkumaan jos silmiä koskee, se kertoo minulle että nyt on valvottu pahasti, taikka että elimistö kapinoi vastaan että menet siitä poika nukkumaan.

Ei viitsi ottaa paniikkia kaikista, mullakin on vasemassa silmässä taittovika jota ei edes lasit korjaa, oikean silmän varassa mennään.
sille kun sattuisi jotain niin olisin ihan valkoisen kepin miehiä sen jälkeen eli lähes ½ sokea, mutta ei pidä aina ajatella pahinta.

Onko muilla sitä, että jännittää tulevan päivän tapahtumia niin paljon että vereen tulee pahasti adrenaliinia ettei saa unen päästä kiinni?
pahimmillaan herätys on 09 ja pyörii hereillä aina 06:een saakka, sitten nukuttaa niin vietävästi, eikä se ole ollenkaan hyvä.

Välillä kun on pakko nousta aikaisin niin sydän "pamppailee ja muljuilee" tuntuu ilkeää sydämen tykytystä, eikä se ole yhtään mukavaa.
On oikein heikko olo, sitten kun olen hoitanut aamu-asiat ja toimet ja pakolliset kuviot, sen jälkeen torkuille niin sitten sydänkin rauhoittuu.

Enää 94 yötä paniikkiin, tulee joulu-aatto, viime vuosi meni ihan öööhh "pilalle", aaton aatosta joulupäivään paha masennus ja paniikki, se helpotti vasta joulupäivänä, en tiedä mikä ihme siinä oikein oli Sitten kun se leimaa sen ajankohdan sama kuin pahat paniikkikohtaukset, se leimaa ja mustaa sen paikan, sitten aina kun käyt siellä uudestaan niin tulee heti vahvasti mieleen takaisin tuo tilalle, ei oikein mukavaa..

*edit: muistot*
Tunteet ovat tärkeitä, mutta ne latistuu kait lääkkeiden sekä iän myötä.
Unissa tulee tunteet vahvasti esiin, on mukavaa (mukavaa ja mukavaa) huomata että näki unia edesmenneistä sukulaisista, ne ikävän tunteet, ne tulevat vahvasti esiin.
Minulla on kaikki muut kuin paha-olo ja masennus-viha tunteet blokattu lääkkeitä veke, ei kiva.
ikävä on kova kun aamulla ja yöllä miettii "niin, se Äitikin ja velikin on sitten tavoittamattomissa, ei enää soitella ja vaihdeta kuulumisia"
Tuntee olevansa vanha kun ei ole enää kenen kanssa jutella, haikeasti muistelee aikaa kun oli vielä kaikki elossa mm. kummikin.

Hektinen atk-elämäntyyli on mielestäni pahasta, tulee liikaa vauhtia elämään, ei yhtään kivaa.
Ehkä on liikaa aikaa nyt kun on eläkkeellä, sitten kun päivän saa jälleen vauhtiin niin ei ole liikaa aikaa turhille ajatuksille, ehkä syynä on atk ja se että on koulutus atk:lle, sitä pidän suurimpana syynä, koska duunissa joutui painamaan täysillä aivokapasiteetilla, piti suorittaa todellista moniajoa.

Nyt sitten kun ei ole tarvis, niin avoissa ei ole kytkintä josta saadaan "lepo/eläke-tila" päällensä, vaan ne on oppinut ja vaatii yhä täyttä tohinaa.

Taikka sitten on syynä aiemmat psykiatrin käynnit 20vuotta sitten jotka ovat nyt loppuneet, silloin aina tahkottiin "mieti sitä ja mieti tätä"
se levy on varmaankin jäänyt päälle "mietinpä nyt sitäkin miten käsittelen tätäkin asiaa ja voisinko käsitellä sitä toisinkin päin- vai mietinkö sitä miten muut miettivät sitä ja pitääkö minun olla kuten muut ajattelevat vai saanko olla oma itseni"

Usein menee jo turhankin pahasti sekaisin "mitä saan olla"!
- Olenko "vieras-koreassa" seurassa ja pitää olla "normien" mukaisesti.
Vai saanko olla koko ajan (joka ei ole suotavaa) oma itseni rento reiska.....

Sitten tulee hullun leima, "tuohan on ihan kaistapäinen omalaatuinen sälli"
Olen vanhemmiten huomannut että juttelen koiralle ja jopa linnuille "voi sinäkin kaunis harakka"

Ehkä sekoan taikka sitten vaan kaipaan juttuseuraa taikka tahdon olla lähellä luontoa....


Tässä taas onkin sitten pohdittavaa, joka onneksi menee taka-alalle kun lähtee käymään apteekissa ja saa päivän käyntiin.
pahinta on olla omissa ajatuksissaan yksin koko ajan, parasta on kun kykenee olemaan tilanteessa ilman näitä kaikki miettimisiä 24/7.

Nyt huomasin lukea tuon editoidunkin osan.

Tuli mieleen että mulla onkin ollut tapana ottaa tässä päivällä 25mg ketipinoria ahdistukseen (yleistynyt ahdistuneisuushäiriö). Tänään en ole ottanut, kun muistin että enpäs otakaan. Muistaakseni ketipinoria saisi ottaa 25mg kolmesti päivässä, mutta yleensä olen tainnut ottaa vain kerran. Nyt pikku totuttelua varmaan vaatii olla ilman. Ei nyt onneksi ihan liikaa ahdista.

"Venlafaksiinia käytetään masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden sekä neuropaattisen kivun hoitoon." Wiki

Joo, ainakin masennuslääkkeet latistaa tunteita. Varmaan mitä parempi masennuslääke, niin sitä enemmän? Ainakaan itse en ole huomannut mitään vaikutusta kipuun. En ole siis yhtään enempää kipeä, vaikka en syökkään lääkettä. Toki varmaan jollain muulla voisi sitten auttaa myös kipuun.

Katsoin vielä tuon toisen Abilifyn.
"Aripipratsolia käytetään skitsofrenian, psykoosien[1] ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. Lääkettä ei ole hyväksytty dementoituneiden vanhusten muistisairauksiin liittyvien käytöshäiriöiden hoitoon."

Nyt on paha vielä sanoa mitä tapahtuu. Mutta kumminkin ei ole vaikuttanut juurikaan tunteisiin. Ilmeisesti auttaa psykoottisen masennuksen estoon. Täytyy nyt yrittää pysyä normaalina kykyjen mukaan, ja jos jotain tulee, niin toki lääke heti uudelleen käyttöön. Tärkeintä varmaan pysyä niin, että liikaa stressiä ja kuormitusta ei ole. Niin pysyisi pää vähän varmemmin, edes jotenkin kasassa.

Senkin olen tainnut huomata, että ehkä on helpommin toisten vietävissä, jos on joku lääkitys päällä? Varmaan se, että masennuslääkkeet latistaa tunteita? Toki nyt sitten saakin olla tarkkana, että ei kuluta itseään liikaa ja ahdistus pysyy jollain lailla hallinnassa.

Sullakin tuo apteekki käynti toi tosiaan ohjelmaa päivään. Itse oon tänään pari kertaa käynyt jossain. Eka piipshdus kaupassa ja toka oli vaan aika turha käynti jossain. Ja olokin on nyt aika hyvä. Jotain lueskelua varmaan aijon tänään harrastaa. On kai se toisaalta ihan hyvä, että ei olekaan liikaa tekemättömiä juttuja. Koska ei niitäkään aina huvittaisi tehdä.

 

[Memory]

Olipas karmea aamupäivä

Tänään 2vuotis hammashygiesnisti tarkastus, oli vain vähäsen hammaskiveä.sitten kela sotki asioita "pitää uusia kuukauden välein myöskin erikoislääke-maksusitoumukset" sitten vielä oli seronil resepti mennyt vanhaksi huokaus . onneksi sain nukuttua 12-14 välisen ajan.

Tuntui että kaikki kaatuu päällensä, meinasin jo polttaa päreeni, mutta en ikinä kiroile enkä haistattele virkailijoille, se osoittaa että itse on ala-arvoisempi kun ei kykene itse hoitamaan asioitaan muuten.

Vähän huonosti kyllä nukuttaa, mutta aina sitä on silti hereillä pysynyt. Nukkumaan 21.30 ja heräsin 5.25. Unta 7h 40min

Aikas moinen unirytmi Sinulla :o ihan kuin duunarilla.
Mä joskus masentuneena nukuin suht samaa, mutta 21-09/12.

Samaa minäkin siunailen että onneksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ei tarvitse aina tehdä sitä työtön-työtön lappua eikä ole muutenkaan säännöllisiä tuloja tuolloin.
Kyllä mää toimistotöihin menisin mutta kun kaikki on kirotuilla atk:illa niin ei ole tarvista tällaiselle

Se että pystyisi välttämään turhaa stessiä auttaa? Jos on ihan v*tusti stressiä -> Joutuu syömään kaamean kasan lääkkeitä? On varmaan asioita jotka ottaa päähän, mutta jollain konstilla kannattaisi vähentää sitä? Taisin kuulla, että jollekin lääkäri oli sanonut joka kerta, että mitä sitten? Samat tai sitten uudet jutut ja aina vastaus on ollut, että mitä sitten?

Toi on just tuota itseään, ennen stressi oli jotain burnoutin tasoista, nykyään se on enemmän psyykkistä ainakin mulla, jos joku kela sählää taikka respa on mennyt 2vuodessa vanhaksi niin ottaa päähän, kyllä sitten kun oikein tarkistat niin respa on 100:lla voimassa, mutta kun kerran jätät katsomatta koneelta niin eikös perkele......

Mää usein otan torkut, niin se nollaa aivot, muuten tulee kusi päähän ja ei kukaan tykkää kun on vittuuntunut ihminen

Mutta joo, se tekemisen puutekin voi saada jotain masennusta tai ahdistavaa oloa tai kipuja aikaan. Eli jotain mielekästä saisi olla sopivassa määrin. Ja varmaan se, että pystyy itse määräämään omista tekemisistään. Se ei ole koskaan kivaa, jos pakotetaan johonkin? Muistelen että yksi kaikkein tärkeimmistä olisi ollut hallinnan tunne?

Tiedän, mulla sama, jos on aamulla joku meno niin en nuku ollenkaan edes lääkkeillä, on liikaa adrenaliinia veressä.
olisi viime viikonloppuna ollut kurssi , ei voinut mennä, peruin sen, tuli liikaa paniikkia pelkästä ajattelusta päällensä, sitten kun on 14 pysyväis-sairautta päällänsä niin ei sitä noin vaan mennä muitten tuntemattomien ihmisten kanssa kahdeksi yöksi (pe-su), nehän kattoo että mikä ihmeen narkkari toi on kun vetää kamaa ja sitten kertakatetrit mukaan kun ei pissa muuten kulje, ei tule kesää.
Välillä suuttuttaa että ikää vasta (JO) 53 ja valmis raappanana hautaan, ei sitten

Joo, ainakin masennuslääkkeet latistaa tunteita. Varmaan mitä parempi masennuslääke, niin sitä enemmän? Ainakaan itse en ole huomannut mitään vaikutusta kipuun. En ole siis yhtään enempää kipeä, vaikka en syökkään lääkettä. Toki varmaan jollain muulla voisi sitten auttaa myös kipuun.

Mä sanoin psykalle samaa että en tunne mitään vaikka äiskä kuoli, "no ne on masennuslääkkeet sellaisia".
Kerran sitten ajettiin alas seronil, niin kuukauden päästä tuli karmeat itkukohtaukset, toisaalta se oli piristävää; mä osaan itkeä.
tosin katsoin kympin uutisia ja itkin koko ajan, sitten ne toiset oireet; sähköshokkeja päästä jalkoihin ja huimaus eivät olleet niin kivoja. itkua kyllä kaipasin.

Syöpä teki mulle jotain, tajusin että elämä on lyhyt, ja kaikilla on kiire. siksi kun nykyään puhun jonkun kanssa niin puhun sikanopeasti, ei ole aikaa toisella kuunnella siitä taas tulee dilemma "minä en ymmärrä mitä sää sanoit, puhut niin nopsaa" däm...

Yleislääkärikin toteaa epikriisissä "puhelias potilas"
mitä sitten, kun on tottunut koko elämänsä esim. psykalla aina kuulemaan ikävät sanat "aika alkaa loppua" niin nykyään sitten puhuu sika-nopeesti että kerkiää edes jotain sanoa asiastaan.

Minusta lääketiede on pahasti hunningolla, ei ole kunnon masennuslääkettä, ne vaan torppaa tunteet=tulee zombieksi, ei osaa nauraa, eikä tunne mitään, korkeintaan ikävät ja riitaisat asiat ottaa itseensä, positiiviset asiat ovat poissa, sekös on sitten hoitona? ei kuullosta hyvältä.

Juuh, apteekissa käyty, en tykkää ylläreistä, nytkin maksusitoumus ei ollut voimassa yhteen erikoislääkeeseen ja toisen respa vanhentunut, meinaa aina palaa päreet, ei auta kiukutella henkilökunnalle, korkeintaan toteaa että olisi pitänyt jäädä tänääkin vaan sänkyyn nukkumaan, tämä on taas näitä päiviä.

Miulla on lääkeitten viihdekäyttö kokonaan loppunut, lyrica on yksi mutta se aiheutti sydämen tykytystä ei kiva.
välillä jos on rahaa niin ostan laatikon lonkeroo, olut ei käy kun on keliakia, enkä tykkää siitä.
1-2 lonkeroo iltapäivällä niin on rento olo, opamoxia 2*15mg illaksi, iltapäivälle en osaa ottaa vaikka pitäisi, kun se väsyttää melko paljon, muutenkin zombie niin ei ole kivaa että on 24/7 aivan pihalla.

Paha joulu tulee taas, viime jouluna pahat masennukset ja paniikit, toivottavasti tämä vuosi menee "normaalisti".

Kohta kerholle, mä vedän päihde ja mielenterveyskuntoujien kerhoa arkisin 16-18 pe 16-19 keittelen kaffet, laitan loma-ruokapaikka esitteet näytille. keksit ja muut ihmisten tuomat tarjottavat esille ja availen ovia, ihan kivaa. olen käynyt siellä n.15vuotta, ennen oli sairaanhoitaja ohjaajat 2kpl. meidän kanssa mutta nyt tuli säästökuuri ja vuoden alusta asti oltu kavereitten/muitten kanssa yksin, meillä toimii helvatin hyvin vertaistuki, kaikilla jotain vikaa päässä niin kaikki ymmärtää kun sanoo että on masennus, paha olla, vatuttaa, hyppään kohta junan alle tms. helppi tulee välittömästi.

tavalliset psykat ovat kirjan oppineita, ei ne tiedä mitään kun ei ole omakohtaista kokemusta.

 

[jm82]

Mä sanoin psykalle samaa että en tunne mitään vaikka äiskä kuoli, "no ne on masennuslääkkeet sellaisia".
Kerran sitten ajettiin alas seronil, niin kuukauden päästä tuli karmeat itkukohtaukset, toisaalta se oli piristävää; mä osaan itkeä.
tosin katsoin kympin uutisia ja itkin koko ajan, sitten ne toiset oireet; sähköshokkeja päästä jalkoihin ja huimaus eivät olleet niin kivoja. itkua kyllä kaipasin.

Syöpä teki mulle jotain, tajusin että elämä on lyhyt, ja kaikilla on kiire. siksi kun nykyään puhun jonkun kanssa niin puhun sikanopeasti, ei ole aikaa toisella kuunnella siitä taas tulee dilemma "minä en ymmärrä mitä sää sanoit, puhut niin nopsaa" däm...

Yleislääkärikin toteaa epikriisissä "puhelias potilas"
mitä sitten, kun on tottunut koko elämänsä esim. psykalla aina kuulemaan ikävät sanat "aika alkaa loppua" niin nykyään sitten puhuu sika-nopeesti että kerkiää edes jotain sanoa asiastaan.

Minusta lääketiede on pahasti hunningolla, ei ole kunnon masennuslääkettä, ne vaan torppaa tunteet=tulee zombieksi, ei osaa nauraa, eikä tunne mitään, korkeintaan ikävät ja riitaisat asiat ottaa itseensä, positiiviset asiat ovat poissa, sekös on sitten hoitona? ei kuullosta hyvältä.

Juuh, apteekissa käyty, en tykkää ylläreistä, nytkin maksusitoumus ei ollut voimassa yhteen erikoislääkeeseen ja toisen respa vanhentunut, meinaa aina palaa päreet, ei auta kiukutella henkilökunnalle, korkeintaan toteaa että olisi pitänyt jäädä tänääkin vaan sänkyyn nukkumaan, tämä on taas näitä päiviä.

Miulla on lääkeitten viihdekäyttö kokonaan loppunut, lyrica on yksi mutta se aiheutti sydämen tykytystä ei kiva.
välillä jos on rahaa niin ostan laatikon lonkeroo, olut ei käy kun on keliakia, enkä tykkää siitä.
1-2 lonkeroo iltapäivällä niin on rento olo, opamoxia 2*15mg illaksi, iltapäivälle en osaa ottaa vaikka pitäisi, kun se väsyttää melko paljon, muutenkin zombie niin ei ole kivaa että on 24/7 aivan pihalla.

Paha joulu tulee taas, viime jouluna pahat masennukset ja paniikit, toivottavasti tämä vuosi menee "normaalisti".

Kohta kerholle, mä vedän päihde ja mielenterveyskuntoujien kerhoa arkisin 16-18 pe 16-19 keittelen kaffet, laitan loma-ruokapaikka esitteet näytille. keksit ja muut ihmisten tuomat tarjottavat esille ja availen ovia, ihan kivaa. olen käynyt siellä n.15vuotta, ennen oli sairaanhoitaja ohjaajat 2kpl. meidän kanssa mutta nyt tuli säästökuuri ja vuoden alusta asti oltu kavereitten/muitten kanssa yksin, meillä toimii helvatin hyvin vertaistuki, kaikilla jotain vikaa päässä niin kaikki ymmärtää kun sanoo että on masennus, paha olla, vatuttaa, hyppään kohta junan alle tms. helppi tulee välittömästi.

tavalliset psykat ovat kirjan oppineita, ei ne tiedä mitään kun ei ole omakohtaista kokemusta.

Ollut kanssa jotain kerhoa/ryhmää ja siitä on ollut hyötyä. Sitten olisi jotain muitakin kerhoja, mutta ne on kaikki sellaisia, että ei itselle sovi. Koska ei ole esim kaksisuuntaista tai vaikka pakko-oireita. Niitäkin on kyllä siellä nähnyt. Jotkut myös entisiä alkoholisteja, mutta itse en käytä ollenkaan.

Muistaakseni se ahdistuskin oli sellainen tunne, että oikeasti se ahdistus lähtee aika nopeasti pois. Siis vaikka ei tekisikään mitään.

Siellä kerhollakin on tainnut näkyä jollain käsi tai kädet vähän tärisevän. Itsellä ei ole oikein sellaista. Eikä sitä ole nytkään tullut. Eivät siis varmaan huomaa mitään, vaikka oonkin jättänyt venlafaxinin ja abilifyn pois. Korkeintaan sellaista, että kunto on vain parantunut jonkun mielestä?

Ei ole tullut niitä sähköiskujakaan. Ja kun jostain lukenut, että olisi vaikea vähentää tai lopettaa, mutta ei nyt onneksi ole kauhean kaameasti mennyt. Jos kerran kukaan ei ole huomannut mitään. Toki niihin lääkkeisiin tottuu ja sitten täytyy myös tottua vähentämiseen (jos siis on vaikka pakko).

Kai siihen itkuisuuteenkin tottuu takaisin. Itse en kyllä katso uutisia ollenkaan, kun ei niissä tunnu koskaan mitään kivaa olevan ja usein on jotain samaakin vaan. Masennuslääke kun vie sen iloisuuden ja surullisuuden kokonaan pois. Ja olo on varmaan sitten jossain siinä välillä.

Ehkä tosiaan jotain pientä huimausta voi joskus olla, mutta ei sitäkään ole kukaan sentään huomannut. Ehkä myös pientä tykytystä, mutta ei kumminkaan sähköshokkeja.

Esim minnekään hautajaisiinkaan en oikeastaan haluaisi ollenkaan mennä, koska ei vaan sovi minulle. Aivan liian raskasta kun tahtoo olla. Ja siitä sitten pää leviää täydellisesti ja joutuu lähtemään tilaisuudesta kesken pois.

 

[Memory]

Nyt sitten nukuin kauniisti, hedaria oli eilen kun oli univelkaa taas tullut kasattua.
nukkumaan 22 ja ylös 12:sta, näin kauniita unia, olisin nukkunut pidempääkin mutta eiköhän se 12h riitä.
Juuh, siellä kerholla näkee kaikkea, yxkin kaveri sanoi että on pakkoliikkeitä että mistä ne johtuu.
meille saa tulla sellaisena kun on, ei kukaan ala mollaamaan "mix sää heiluttelet päätäsi tolleen, ox sussa jotain vikaa"

Toi kympin uutiset oli esimerkki, ihan tuli sellainen syvä paine rintaan että nyt on paha olla, eikä se lähttenyt ollenkaan poies.
Samanlainen kun jos on oikein surullinen, viimeksi itkin äiskän hautajaisissa 2008, välillä kun oikein mietin elämääni niin tippa pari tulee ennen nukkumaan menoa.
Tuleehan samalla katsottua että kyynelkanavat ovat avoinna

Kauppareissu meni hyvin, juteltiin mun paniikeista taksikuskin kanssa ja silläkin on paniikit, vielä pahemmat mitä mulla, pelkää esim. hammaslääkäriä ja gastroskopiaa niin että pitää tehdä nukutuksessa, mutta hällä ei olekaan kuulemma lääkitystä, lääkitys pelastaa mut monta kertaa, olkoot vaikka lumelääkettä mutta kun tietää että on jotain lääkettä ja se AUTTAA, niin on yksi huoli vähemmän ja yleensä se meneekin sillä ohitse, välillä tarvii ottaa lisää lääkettä joka on sallittua.

Mulla on muutenkin matala verenpaine, kaikki katsovat että oletko kunnossa kun olet niin kalpea, huimaas sinua.
mä saa aina selittää että pintaverisuonet piilossa ja matala verenpaine homma hoidossa, olen kunnossa.
Ylös nouseminen on välillä vaikeeta kun alkaa huippaa hetkeksi.

välillä verensokeri laskee että alkaa heikottaa sikana, siihen jotain suolaista ja sokerista.
toinen mikä auttaa matalaan verenpaineeseen on salmiakki mutta halvempi on teelusikallinen suolaa ja vettä, niin lääkärinkin neuvoi.

Tsemppiä kaikille, ja tulkaa tänne purkamaan pahaa oloanne, niin autetaan toinen toisiamme <3

 

[Memory]

Jotenkin kerhon jälkeen ollut pää kipeä, en juo liikaa kahvia mutta vettä menee ainakin litra, ehkä se tekee sen päänsäryn sitten, en tiedä.
Taas aamulla 06 pissille tuli hätä, sitten tulikin systeri herättää 07, ei voisi vähempää kiinnostaa huoh.
uni painaa mutta pääsen vasta 19:n jälkeen koisimaan sitten.
vettä tulee taivaalta, eli sontsa mukaan sitten kerholle.
hain eilen lisää opamoxia 2*30prk:n kun oli jo saatavilla.
ne auttaa olevinaan jonkin verran.

 

[Memory]

Nyt päänsäryt vähäsen helpotti kun en juonut vettä niin paljoa eilen kerholla.
viileän kosteaa ilmaa, mutta aurinkoista eikä pilviä, tarvitsee olla flanellipaitaa mukana.

Nukuin kunnolla unta pankkiin, n.24-08 sitten sisko tuli käymään ja kolisteli ruokaa tehdessään aina 10:een saakka, sitten onneksi lähti.
siitä sitten nukkumaan 10-13 ja sitten söin ja otin aamulääkkeet, sitten nukkumaan taas kerran väsytti 14-17, nukutaan nyt kunnolla koska päikkäreitä ei saa otettua viikolla.
haukotuttaa ihan hirveästi, en tiedä mikä ihmeen unitauti mulla on.
Äite vainaa sanoikin aina kun nukuin 12h että pojalla on unitauti.

Tekisi mieli hirveästi nameja, pullaa ja täytekakkua, mutta kun on keliakia ja laktoosi-intoleresanssi ja heille viljan syönti lisää huomattavasti syövän riskiä,niin mielummin jätän sitten ottamatta, aina kun joku asia on kielletty niin se kiehtoo enemmän, tyhmää.

Ihanan näköinen puiden lehdet ovat ruskassa, olen "kiusannut" muita tuttavia ja jutellut heille, heistäkin vain peräti YKSI on luotto-ystävä jolle voin 100:lla kertoa kaikki, muille joudun suodattelemaan asioita, eivätkä kaikki jaksa kuunnella ainaisia negatiivisia asioita, mun systeri on just sellainen että negatiiviset asiat on ne joita se jauhaa 24/7 koko ajan, ei näe missään hyvää ei ole kiva ihminen tuollainen...

Yöt menee mukavasti pelkällä 15mg opamox*2:lla, ei tarvitse ottaa mirtzaa kun väsyttää muutenkin niin pahasti nykyään, uskon että henkisesti olen paljon väsyneempi mitä ruumiillisesti-

Lehdessa oli juttua että jo 60g:n lakun syönti päivässä 2viikon ajan lisää veriarvojen heittelyjä ja lisää huomattavasti sydämen vikakäyttäytymistä, onhan sekin
eihän 60g ole minusta edes paljoa? paljonkos se yksi patukka on? 20-30g? kait.

Hyvää viikonloppua kaikille, lepuuttakaa psyykettänne , antakee sen nauttia pelkästä olosta.

 

[Joymään]

Mulla on mennyt mukavasti viime aikoina. Brintellix:ä reilut kolme kuukautta takana ja ahdistusoireet ovat hävinneet kokonaan. Lisäksi arkea helpottaa alanvaihto, ja sen mukana tullut uusi työyhteisö. En tiedä kumpi noista on enemmän vaikuttanut, mutta yhteisvaikutus on todella merkittävä. Lisäksi reilu vuosi sitten löytyi uniapnea, joten laitehoito on parantanut unen laatua.

Ennen tätä meni viitisen vuotta penkin alle. Oli työttömyyttä ja pätkätöitä alalla jossa lähes jokainen työyhteisö oli sellainen mistä ei löytynyt yhtään samanhenkisiä työkavereita. Muutenkin outoa toimintaa järjestään jokaisessa.

Yksi positiivinen asia oli myös hoitokontakti oman terkkarin psykiatriseen sairaanhoitajaan, jolle lääkäri minut ohjasi. Sairaanhoitajan aloitteesta pyysin lähetettä psykoterapiaan. Pari kertaa pitäisi tavata kaupungin psykiatri, että hän arvioi tilanteen ja tarpeen psykoterapialle. Jos tulee myöntävä lausunto, niin sitten käynneistä saan KELA-korvauksen. Itse koen, että tuo psykoterapia olisi hyvä juttu pitkän tähtäimen hyvinvointia ajatellen.

 

[jm82]

Mulla on mennyt mukavasti viime aikoina. Brintellix:ä reilut kolme kuukautta takana ja ahdistusoireet ovat hävinneet kokonaan. Lisäksi arkea helpottaa alanvaihto, ja sen mukana tullut uusi työyhteisö. En tiedä kumpi noista on enemmän vaikuttanut, mutta yhteisvaikutus on todella merkittävä. Lisäksi reilu vuosi sitten löytyi uniapnea, joten laitehoito on parantanut unen laatua.

Ennen tätä meni viitisen vuotta penkin alle. Oli työttömyyttä ja pätkätöitä alalla jossa lähes jokainen työyhteisö oli sellainen mistä ei löytynyt yhtään samanhenkisiä työkavereita. Muutenkin outoa toimintaa järjestään jokaisessa.

Yksi positiivinen asia oli myös hoitokontakti oman terkkarin psykiatriseen sairaanhoitajaan, jolle lääkäri minut ohjasi. Sairaanhoitajan aloitteesta pyysin lähetettä psykoterapiaan. Pari kertaa pitäisi tavata kaupungin psykiatri, että hän arvioi tilanteen ja tarpeen psykoterapialle. Jos tulee myöntävä lausunto, niin sitten käynneistä saan KELA-korvauksen. Itse koen, että tuo psykoterapia olisi hyvä juttu pitkän tähtäimen hyvinvointia ajatellen.

Itse oon lukenut nyt "masennus psyyken kipu" kirjaa. En ole eikein mitään tuon tyylisiä kirjoja lukenutkaan.

masennus psyyken kipu - Google-haku

www.google.fi

Kyllä tuo terapia voisi olla hyvä juttu. Omalla kohdalla lääkärin mukaan terapiaa ei kannattaisi edes yrittää. Vähän muunlaisessa kuntoutuksessa siis.

 

[Joymään]

Yksi vinkki nukkumiseen. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta sellainen parinkympin hintainen piikkimatto tuntuu vaikuttavan positiivisesti nukahtamiseen ja yöunien pituuteen. Illalla kun sen päällä makaa 10-15 minuuttia, niin itseäni alkaa nukuttamaan lähes välittömästi.

 

[perato]

Yksi vinkki nukkumiseen. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta sellainen parinkympin hintainen piikkimatto tuntuu vaikuttavan positiivisesti nukahtamiseen ja yöunien pituuteen. Illalla kun sen päällä makaa 10-15 minuuttia, niin itseäni alkaa nukuttamaan lähes välittömästi.

Itellä sama vaikutus piikkimatolla, alkaa nukuttaan ihan hirviänä, vaikeus vaan sit päästä pois.

 

[Memory]

Ajattelin laittaa itseeni kiinni n.40e, lähellä on hieroja, kun on niskat niin kipeenä aina, se aiheuttaa mm. hedaria pahasti.
sitten kallon hieronta on kanssakin hyvä ja kallonpohjan hieronta, elvyttää hienosti verenkiertoa päässä, sitten vielä pohkeet ovat ihan jumissa, ei edes paha 40e/50min.
kerran jos kokeilisi kun olen niin lapamatoa aina koneen ääressä, en nyt aina mutta en paljoa voimistele
Nukuttiin 10h kivasti, näin kauniita unia.

mukana tullut uusi työyhteisö. En tiedä kumpi noista on enemmän vaikuttanut, mutta yhteisvaikutus on todella merkittävä. Lisäksi reilu vuosi sitten löytyi uniapnea, joten laitehoito on parantanut unen laatua.

Työ-yhteisö on mukavaa, tuntee että kuuluu johonkin, muutenkin niin huonoa että on vaan möllöttää ihan että tuntee kuuluvansa mihinkään, tulee roskan olo, ei ole enää tarpeellinen kellekkään, atk:ta hoidan kivasti, se on mukavaa kun toinen on viemässä konetta roskiin ja ostamaan uutta konetta vain sen takia että alapalkin on siirtänyt oikealla ja taustakuva on vain puolikas ja loppu on valkoista.
Musta tuntuu että mun kirjoituskäden peukalon särky johtuu tietsikasta, ovelaa mutta vasen käsi osaa naputella käyttäen monta sormea mutta oikea vain yhtä kahta, kirjoitan nopsaa kun se johtuu siitä että etusormi liikkuu todella nopsaa, 10 sormijärjestelmää en osaa, en tartte..

Työ, voi että oli mukavaa kuulua johonkin
Huoh, luojalla kiitos tästä editorista, taas oli sormet liian nopeat, ja maalasi kaikki mustaksi sitten spacea ja kaikki veke :o !!
Onneksi oli "kumoa" toiminto, pari kertaa aiemminkin olen joutunut alkamaan muistelee mitä kirjoitin ihan alusta pitäen.
nyt koiroa keskipäivä pissalle, onneksi on koira, se käyttää mua ulkona.

btw. menisin duuniin mutta mulla ei ole varaa, kerrran kyselin työharjoitteluun niin en päässyt vaikka olisin maksanut 300mk/kk siitä, kun pomo sanoi että sulle pitää ottaa vakuutus ja kaikki niin ei kannata ottaa firmalle sua duuniin

Hyvää alkavaa viikkoa jälleen kaikille, pitäkää mielenne positiivisina

 

[Memory]

Olen liian itsekriisinen ihminen, olen ollut pienestä pitäen aina puolustuskannalla,
tuttava viestitti niin olin heti karvat niskassa, liian puolusteleva ja luulen aina että kaikki vaan vinoilee.
eilen oli liian viilee ilma, vain flanellipaita ja lippis, siitä sitten tuli hedari ja nukkumaan 21-06 kivat sullensa.
nyt fiksuunnuin ja otin pipon ja kaulaliinan mukaan.
talvi tulee, se on selvää ..
Jaksuja kaikille.
ps. eilen tuli jostain lääkejutusta mot:ssa juttua, pari käyttää sitä ja kauhisteli heti.
ei noin voi sanoa, toisille on huono lääke ja sivuvaikutukset toisille se taas sopii hyvin.
liian kongreettisesti määriteltyjä telkkajuttuja ...

 

[Alceste]

Vittu että on taas hermot kireellä ja tavarat vaarassa lähteä lenteleen. Mikään ei kiinnosta ja työ stressaa, niinkuin se saatana aina stressaa.

Montako depisaikkua sitä pitää pitää ennenkuin päästetään pois oravanpyörästä?

 

[Memory]

Vittu että on taas hermot kireellä ja tavarat vaarassa lähteä lenteleen. Mikään ei kiinnosta ja työ stressaa, niinkuin se saatana aina stressaa.

Montako depisaikkua sitä pitää pitää ennenkuin päästetään pois oravanpyörästä?

Tuo on perseestä, minä välillä suutuin niin että oikein alkoi ensin itkettämään että mitä fittua tämä helvetti oikein tahtoo kun kaikki menee päin persettä.
sitten alkaa hysteerinen nauru.

Mä taas olen taantunut, pelkään että menetän itseni hallinnan, että joudun psykoosiin enkä tiedä itse sitä, lue: tulen hulluksi.
eilen meinasi tulla kerholla paniikkikohtaus, sitten se meni ohi kun hokasin että lääkkeet otettu.
paskinta on rivatrilin alasajo, tulee skitsona mieleen että se tekee musta väkivaltaisen, kuvittelen jo että mitäköhän toikin kaveri tykkäisi jos kaataisin vedenkeittimestä tämän kiehuvan veden sen niskaan, taikka suolistaisin ton mummon.
ihan sairasta, minusta se on sen vika, että olen katsonut liikaa näitä jotain tappo-moottorisahamurha videoita junnuna.

Sitten se piipitys päässä, eli tinnytys joka tuli intissä 87/88 kun eihän silloin käytetty mitään kuulosuojia, ei toki.
yx ihme jätkä väitti että jo 70-luvulta asti on käytetty, mää sanoin että meillä ei riksussa käytetty ja vasen korva soi 24/7.
sen kun jättää oman onnensa nojaan niin ei siihen kiinnitä mitään huomiota.

Mäkin olen samaa mieltä, että ne keillä töitä on niille teetetään valtavasti liikaa, eikä ole varaa palkata lisää väkeä, sitten ihmetellään että miksi on työttömiä.
musta liikaa ajellaan rahan perässä, on surku kun jossain jo lasketaan että ihmisen kehon ja elämän arvo on jotain 40e, pahimmat jutut tulee kun jotain kuolemaan liittyvään korvataan niin summa on 100-200e taikka vähemmän.

Pura tänne vaan , tänne mahtuu paljon juttuja ja meillä muilla on välillä senkin verran parempi päivä että jaksellaan keskustella.

huokaus, helppo sanoa

pura itseäsi tänne vaan, ne tavaroiden heittely kostautuu kun ne pitää korvata sitten uusilla.

<3

 

[Memory]

Vituttaa kun ei ole ketään kelle jutella, onhan mulla ns. kavereita ja sukulaisia, mutta ne juttelee vain kun itse tarttee jotain.
muuten pidetään kännykät kiinni mutta kun itsellä on jotain ongelmaa niin sitten soitetaan, helvatti.
tunnen itseni huoraksi, olen olemassa niitä varten vain kun niillä on jotain hajalla tai ne tarvitsee kun ammattitaitoa, muuten "hei on kiire"