Masennus

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...
Noista ei ole kumpikaan tuttu lääke. Itse sain ahdistukseen ensin purkin Opamoxia. Sen jälkeen Pregabaliinia (Lyrica). Noita en kumminkaan kovin kauaa käyttänyt. Nyt on ollut oloa helpottamaan Abilify 15mg. Lisäksi voi käyttää Ketipinor 25mg ahdistukseen, mutta tuo voi joitakin alkaa nukuttamaan.

Wikin mukaan flupentiksolia ja supriumia voisi käyttää myös masennuksen joitoon.
Lääke on sikäli harvinainen lajissaan, että sitä voidaan käyttää psykoottisten sairauksien ohella myös masennuksen hoitoon. Vain muutamia antipsykootteja on tähän vaihtelevalla menestyksellä käytetty (lähinnä flupentiksolia ja tioridatsiinia, joiden on oletettu vaikuttavan aktivoivasti tai antidepressiivisesti).[4] Vaikeaan depressioon ei sulpiridia kuitenkaan suositella.[2]

Itse olen aika hyvin saanut vaihdettua lääkettä toiseen (esim soitto lääkärille). Jos itse pitäisi valita, niin en ottaisi flupentiksolia, vaan yrittäisin olla ilman, jos mahdollista. Itse kysyin tuota Supriumia, mutta en sitä saanut. Abilify kumminkin kävi.

Masennuslääkkeistä on vähän vaikee sanoa mitään. Toisille ne toimii ja toisille ei. Toiset saa haittavaikutuksia ja vierotusoireita jos lopettaa. Mulle ei esim. sitten taas tullut escitalopramista mitään muuta, paitsi että kaikki seksihalut lähti pois. Se taas nyt vaan pahensi fiilistä.
Taitaa olla myös, että joillekin sopii ja joillekin ei. Voxra 300mg ei varmaankaan ole samanlaista sivuvaikutusta.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Pelkään todella että menee taas masis nukkumisen puolelle, nukkunut todella paljon pitkin päiviä, eilenkin jotain 13:Taan saakka nukuin sitten 15-19 nukuin ja sitten vasta "heräsin" olen aina ollut yökukkuja, silloin on ihanan rauhallista.

Masentaa mua ainakin pienetkin asiat, kaveri jätti velkansa maksamatta niin jo siitä tulee pienet paniikit päällensä.
Rivatrilit menee hyvin 2.5*vrk:ssa, toivottavasti vähennys suunnitelma pätee.
Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta :(
se on kyllä totta että tieto lisää tuskaa, niin paljon ihmiset halajaa itselleen tietoa kaikesta, sitten kun ovat saaneet ne selville niin sitten tulee paha olo.

Ei minuun oikein mitenkään ole vaikuttanut corollat, elän ihan niinkuin muutenkin, ei ole varaa muutenkin hajonneen pään kanssa ottaa ns. lisäpaineita mistään.
Tuntuu vaan niin houkuttelevan helpolta mennä nollaamaan aivonsa ja pehmeään vuoteeseen koisimaan ja siten unohtaa kaikki pahat ajatukset sekä huono olo.
Täten en ihmettele että miten jollain psykiatrisella osastolla potilaat vaan nukkuvat koko ajan, se tuo turvaa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
pitää lähteä väkisin käymään veljen luona, että pääsen käymään edes jossakin, lähteminen kotoa on todella vaikeeta, kun tuntuu ettei inspiraatiota ole.
Lääkkeet helpottavat oloa, vaikka ne olisivat lumelääkkeitä niin ne helpottaisivat oloa.
Tosin sitten jos tulee muita kuin psyykkisiä oireita niin sitten EI ole merkitystä vaikka olisi lumelääkkeitä


Kerrotaan täällä omat murheemme, ja autetaan toisiamme.
Useilla on vaikeeta, mutta toisilla menee välillä paremmin jolloin jaksaa auttaa muitakin.
kuten edellä sanottuna ystävän sanoin, on mukavaa että on joku paikka mihinkä kirjoittaa ja purkaa tuntojaan <3
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Pelkään todella että menee taas masis nukkumisen puolelle, nukkunut todella paljon pitkin päiviä, eilenkin jotain 13:Taan saakka nukuin sitten 15-19 nukuin ja sitten vasta "heräsin" olen aina ollut yökukkuja, silloin on ihanan rauhallista.

Masentaa mua ainakin pienetkin asiat, kaveri jätti velkansa maksamatta niin jo siitä tulee pienet paniikit päällensä.
Rivatrilit menee hyvin 2.5*vrk:ssa, toivottavasti vähennys suunnitelma pätee.
Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta :(
se on kyllä totta että tieto lisää tuskaa, niin paljon ihmiset halajaa itselleen tietoa kaikesta, sitten kun ovat saaneet ne selville niin sitten tulee paha olo.

Ei minuun oikein mitenkään ole vaikuttanut corollat, elän ihan niinkuin muutenkin, ei ole varaa muutenkin hajonneen pään kanssa ottaa ns. lisäpaineita mistään.
Tuntuu vaan niin houkuttelevan helpolta mennä nollaamaan aivonsa ja pehmeään vuoteeseen koisimaan ja siten unohtaa kaikki pahat ajatukset sekä huono olo.
Täten en ihmettele että miten jollain psykiatrisella osastolla potilaat vaan nukkuvat koko ajan, se tuo turvaa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
pitää lähteä väkisin käymään veljen luona, että pääsen käymään edes jossakin, lähteminen kotoa on todella vaikeeta, kun tuntuu ettei inspiraatiota ole.
Lääkkeet helpottavat oloa, vaikka ne olisivat lumelääkkeitä niin ne helpottaisivat oloa.
Tosin sitten jos tulee muita kuin psyykkisiä oireita niin sitten EI ole merkitystä vaikka olisi lumelääkkeitä


Kerrotaan täällä omat murheemme, ja autetaan toisiamme.
Useilla on vaikeeta, mutta toisilla menee välillä paremmin jolloin jaksaa auttaa muitakin.
kuten edellä sanottuna ystävän sanoin, on mukavaa että on joku paikka mihinkä kirjoittaa ja purkaa tuntojaan <3
Se että nukut liikaa voisi kai masennuksestakin johtua.

Itse nukuin 21.40->herätyskello 8.30. Eli saisi vähän vähentää lääkettä, että ei nukuttaisi niin kauaa (Noritren, Tolvon, Mirtazapin, Ketipor). Kaksi ekaa ainakin loppuu piakkoin.

Yleisiä masennuksen oireita
  • Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt, liika nukkuminen
  • Tarmottomuus, vaikeus ryhtyä tekemään asioita, yleinen väsymys
  • Liikkeiden ja mielen hidastuminen tai vastaavasti kiihtyneisyys
  • Mielihyvän ja ilon kokemisen puute: koti, harrastukset, opiskelu, työ
  • Voimakkaat syyllisyyden tunteet, arvottomuuden tunne ja itsetunnon lasku
  • Vetäytyminen ihmissuhteista ja negatiivisten ajatukset muista ihmisistä
  • Kipuoireet, kuten selkä-, lihas- , nivel- ja vatsakivut sekä päänsäryt
  • Painon ja ruokahalun huomattavat muutokset
  • Muutokset seksuaalisessa käyttäytymisessä
  • Toivottomuus ja kuolemaan liittyvät ajatukset (ajatus kärsimyksen loppumisesta)

Mulla oli nuo kolme ilman lääkettä. Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt. Ja unirytmi aivan sekaisin kolmivuorotyön takia. Sitten kyllä olisi vähän nukuttanut aamulla klo 5.30, kun olisi pitänyt lähteä töihin. Se stressi tietysti poistui, kun ilmoittaa pomolle saikusta ja jää kotiin nukkumaan.

Itse olisin tarvinnut lääkettä vähän aikaisemmin. Siinä kului kuitenkin 1 vuosi vuorotteluvapaalla ollessa. Ja psykiatrisesta puolesta en taas tiennyt mitään. Itsellä on enää 1 lääkärikäynti ja sitten kai loppuu kokonaan. Jostain kai täytyisi saada lisää kuntoutustukea, kun ei oikein työkykyinen vieläkään ole. Viimeksi tuli 24kk, mutta se arviointi tehtäisiin jo puolessavälissä kuntoutustukea.

Ulkoilu ja kaikenlainen tekeminen olisi plussaa. Pitäisi auttaa siihen masennukseen ja varmaankin nukkumiseen myös.

"Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta"

Itse sanoin kanssa psykologille, että lapsena meni ihan hyvin. Nytkin menee ihan hyvin, jos ei tarvitsisi tehdä paljon mitään. Eli se työ ei voisi oikein vähempää kiinnostaa. Vasen jalka myös kipeä ja fibromyalgia vaivaa vähän, että tahtoo väsyä vähän normaalia nopeammin. Nyt oon kuunnellut toisella puhelimella kuulokkeilla musiikkia ja toisella voi selata nettiä. Musiikkikin auttaa vähän. Tietokonetta en ole jaksanut hakea, niin ei pysty sillä pelaamaan. Se pelaaminenkin kun vaatii tarkkuutta ja keskittymistä, eli vähän auttaa masennukseen.

Pitäisi myös ajatella, että se koiran ulkoiluttaminen on kivaa, kun on hyvä sääkin ja aurinkoista.

Edit:
Tuosta masennuslistasta. Mulla oli myös näön heikkeneminen ja sitä ei ole tuohon listattu. Jollakin masennuslääkkeellä näkö kirkastui taas tosi tarkaksi. Eli jotain vajausta varmaan oli, jossain aivoissa ehkä.
 
Viimeksi muokattu:

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
160
Ei vaan ole oikein ketään kelle jutella, koirakin vaan haukkuu koko ajan
Täällähän sää juttelet koko ajan ihmisille. Vaikkakin virtuaalisesti mutta kyllähän sekin auttaa monesti. Olen tänään purkanut oloani tuolle "nettityttöystävälle". Auttaa paljon.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Täällähän sää juttelet koko ajan ihmisille. Vaikkakin virtuaalisesti mutta kyllähän sekin auttaa monesti. Olen tänään purkanut oloani tuolle "nettityttöystävälle". Auttaa paljon.

Hienoa, sulla on nettityttöystävä, mulla on vain koira ja kiireät kaverit, ei jaksa aina telkkaakaan katsella, nyt olen tosiaankin paneutunut enemmän telkan katseluun mitä netti-surffailuun, koirakin tykkää siitä, on n. 10k leffaa varastossa joita pitäisi katsella :)
yx mun hiton k.pää kaveri ei vastaa vaikka sille soitan siksi varmaan että se on mulle rahaa velkaa, toinen k.pää "kaveri" ei vastaa tekstareihin, kun ei kuulemma tykkää niistä.
Nooh se on sitten sunnuntai kohta, onneksi, taas alkaa viikko alusta, masentaa tämä yhtänäinen oravanpyörä, aina vaan sitä samaa.
ei kun rauhoittavaa ja sitten nukkumaan, kyllä se elämä siitä ohitse kulkee :/
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.

Sitähän ne sanovat kaikki jotka eläkkeelläkin ovatten, menevät takaisin jonkinlaisiin duuniin.
Itse menisin toimistoduuniin mutta kun ei niin ei pääse, siksi teen vapaa-ehtois duunia kerholla jne. mutta nyt corollan takia ei pääse.
Nukuin kauniisti, 12h :o
koiron tosin käytin ulkona 06, nukkumaan 01, ei mikään paha asia.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Sitähän ne sanovat kaikki jotka eläkkeelläkin ovatten, menevät takaisin jonkinlaisiin duuniin.
Itse menisin toimistoduuniin mutta kun ei niin ei pääse, siksi teen vapaa-ehtois duunia kerholla jne. mutta nyt corollan takia ei pääse.
Nukuin kauniisti, 12h :o
koiron tosin käytin ulkona 06, nukkumaan 01, ei mikään paha asia.
Vakuutusyhtiö voisi periaatteessa maksaa koulutuksen, mutta ei ainakaan omalla kohdalla maksa. Koska riskinä olisi, että koulutuksen jälkeenkin olisi työkyvytön.

Varmaan jotain kevyttä osa-aikaista työtä pystyisi tehdä kotona, mutta ei taida oikein olla sellaista.

Ihan siitä koirastakin on työtä, kun ulkoiluttaa sitä. Ja pikku siivoamisesta. Myös pihatöitä vielä riittäisi paljon, kun vaan jaksaisi tehdä vaikka haravointia. Koirallakin alkaa olla ikää 10 vuotta. Kirjastossa voisi taas käydä, mutta vielä on suljettuna. Itse nukun niin sikeästi, että ei ole koira koskaan herättänyt yöllä.

@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.
Hyvä. Oma työ oli niin raskasta, että se ei ainakaan sovi. Lisäksi työpaikka on tainnut potkia jo pellolle. Jotain luentoja olisi ollut, mutta ne on kaikki peruttu koronan takia. Millaista työtä sulle löytyi? Mun vanhalle työpaikalle on niin pitkä matkakin, että ei huvita ajaa niin pitkästi.
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
Aloitin jo eilen illalla stressaamisen työviikosta. Ei_jumalauta_ei_ helvetti.jpg
Onneksi olen pysynyt viinaksista irti kaksi viikkoa niin ei ainakaan ole krapulaa pahentamassa. Eilen kyllä kuului kummallista huhuilua baarikaapin suunnalta :)
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Nukkunut iltikset kivasti, eilen olin auton sähkökorjaus hommissa, otti reisiin todella pahasti, eilen ja tänään yöllä särki koko ajan kun vieraaltaan alko tekee polvillaan hommia, eilen pää sekaisin kun nukuin vain 4h yöllä ja sitten kaksi lyricaa, niin homma oli sillä selvä, mutta masista ei onneksi ole.
Toivon että torstaina tulisi työeläke kun se jää viikonlopun jalkoihin, mutta pelkään että kaikki menee maanantaille :(
 

Dr. Who

Tukijäsen
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 715
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.
Kaikki on asioita joihin vain itse pystyy vaikuttamaan. Muutokset lähtee aina itsestä ja omien tapojen muuttamisesta, sille sohvalle on myös vaihtoehto mutta se vaatii tahtoa ja kärsivällisyyttä, kukaan ei tule siitä sohvalta hakemaan.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Nukkumaan 01, heräsin 05 koiron ulkopissiin, sitten mennäänkin tässä valvoen haukotus :)
onneksi on jotain tekemistä niin menee aika kivasti, eläkkeet tulee vasta 04 maanantaina, pitää lainata kaverilta sitten 50e että saa sapuskaa, nooh se menee siitä sitten tavalliseen malliin, tulon ja menonsiirtoja kummin päin sitten vaan .
Hyvää vappua kaikille sekä iloista mieltä :scross:
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Olipahan eilen valtava migreeni, taikka sitten se johtui siitä että kesken kaiken parin päivän 2*75mg lyrican kuurin en ottanut sitä ollenkaan, oli todella paha, ei auttanut mitkään normilääkkeet, oli kuin olisi ollut rautanaula ohimon lävitte.
Eikä mennyt edes nukkumalla ohitse, vasta aamulla sitten oli parempi olo, nyt pelkään ettei tule takaisin.
Mulla on ollut muutenkin taipumusta migreeniin.

Just kaverin kanssa juteltiin, että onneksi on diagnisoitu masennus, meille tämä sisäpakko ei vaikuta kun muutenkin olemme paljon sisällä, toisille jotka ovat vähäsen sisällä tämä on yhtä hemmettiä.
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
Kolme viikkoa ilman alkoholia (kaupan simaa ei lasketa). Positiivista on ettei ole morkkista ja on enemmän aikaa ampua pahoja ihmisiä Sniper Elite nelosessa :D
 
Liittynyt
25.05.2018
Viestejä
175
Masennukseen on ollut se 300mg Voxra. Tuo Voxra on minusta hyvin huomaamaton lääke, eli ei ole haittavaikutuksiakaan.
En pystynyt itse syömään tuota 300mg annosta. Nosti kierroksia ihan liikaa ja järkyttävä ahdistus koko ajan päällä.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Huoh, minä nukuin aamun ja koko päivän. Sain sentään haettua ruokaa kaupasta ½kk:ksi.
Oli yhtä tuskaa nousta ylös, pää on pahempi mitä krapulassa, liikaa maannut sängyssä.
Lyrican otin, käväsin kaupassa illalla vielä, onneksi en ostanut lonkeroo vaan kivennäisveden.
Alkaa kohta menee nukkumiseksi koko aika. kohta on sitten rivatrilin vähennyskin 2.5->2:een, kyllä se kait sitten tuosta.

En oikein pidä lyricasta, se on "kiva" mutta 2*75mg alkaa koettaa jo pumppua, vetää liikaa kierroksia.
nooh mitenkäs muitten kevät menee?
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Tänään on taas niin vitun Pagliacci-olo ettei mitään rajaa.

Mä' nukuin hyvin, ja sitten jäin nukkumaan peräti 15:Taan, sitten totesin että ei helvetti taasko tätä ja nousin ylös.
Miten sulla muutes niinkuin menee?
mä onnex sain hommaksi tuttavalle auto-atk läppärin hankinnan jne. on jotain tekemistä, eilen sitten kaupassa käynti joka paransi oloa jotenkin.
Telkusta ei tule mitään muuta kuin corollaa, katsoinkin iptv:tä josta tulee 20e/vuosi 10 000 kanavaa ja noxon radiosta 56 000 kanavaa, että ei pitäisi olla aihetta valittaa, alkaispa kerho taas corollan jälkeen niin pääsisi sitten vapaa-ehtoisduuniin edes parizx tuntia/vrk.

edit: hemmetti, kadotin päivän :o nukuin maanantain niin hyvin että meinasin että tänää on tiistai, voi ihmettä!
mirtza on kiva, se takaa kunnon unet, näkee joka yö kivoja kauniita unia :)
suosittelen tuota ½tabua illalla.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
6 327
Vähän taas pääsee tuo unirytmi kusemaan. Tämän pandemian seurauksena on varmaan monelta muultakin tippunut iso osa rutiineista pois. Ainakin mulla homma pysyy hyvin kasassa just tekemällä rutiininomaisesti tietyt asiat päivittäin. Nyt ei oikein pääse samalla tavalla pitämään itseään kiireisenä, niin vähän helpommin pääsee rytmi lipsumaan.

Fiilis on kyllä sinänsä hyvä, että mitään varsinaista masennusta ei varmaan enää ole ollut vähään aikaan.
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
Miten sulla muutes niinkuin menee?
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?
Itse tein töitä 12 vuotta, oli vielä kolmivuorotyötä. Piakkoin tulee työkykyarvio. Vähän tuntuu siltä että 300mg Voxra ei riittävästi auta ja pitää varmaan vaihtaa Venlafaksiniin. 50mg Noritren loppuu ihan pian ja se jää pois.

Tulee siis kolmas työkykyarvio. En tiedä sainko viimeksi virheellisesti 2 vuotta kuntoutustukea. Kun nyt tulee jo tuo arvio. Lisäksi hoitosuhde päättyy joskus kesällä. Lääkäri kyllä puhui monista eri vaihtoehdoista työkykyarvion suhteen. Pitää varmaan valittaa tuota jalkakipua, kun minusta koko masennus on tuon kipean jalan syytä. Ja töissä tietysti tuo jalka kipeytyi enemmän. Psykologin tutkimukset oli jo. Eipä nyt onneksi ole enempää valitettavaa. Hyvä sää ainakin pihalla ja koiraa joutuu ulkoiluttamaan silloin tällöin.

En pystynyt itse syömään tuota 300mg annosta. Nosti kierroksia ihan liikaa ja järkyttävä ahdistus koko ajan päällä.
Mietin kanssa että kokeilisiko laskea Voxran 150mg, mutta en taida oikein pystyä. Joskus oli muistaakseni 150mg, mutta ei tainnut itseä kunnolla auttaa. Ahdistukseen mulla on 15mg Abilify.

Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
edit: hemmetti, kadotin päivän :o nukuin maanantain niin hyvin että meinasin että tänää on tiistai, voi ihmettä!
mirtza on kiva, se takaa kunnon unet, näkee joka yö kivoja kauniita unia :)
suosittelen tuota ½tabua illalla.
Hyvä että Mirtazapin auttaa ja sopii. Ja ehkä joku muukin lääke voi sitten parantaa myös nukkumista (jos nukkuu paljon). Mulla myös puolikas (7.5) mirtazapin, 25mg ketipinor ja nyt vielä hetken 50mg noritren. Jostain syystä tänään nukutti taas paljon, noin 10 tuntia. Pari edellistä yötä oli 7h 45min.

Vielä hetki sitten otin myös puolikkaan Tolvonia, mutta en tiedä vaikuttiko se mitään. Noritren oli myös 150mg ja sehän nukuttaa tai väsyttää melko hyvin.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
77
Mulla on periaatteessa 45 mg (eli puolitoista 30 mg tablettia) Mirtazapin ja 50 mg Ketipinor nukkumiseen. Kyllähän tuo nukkumista auttaa, mutta on kyllä "tuhnu" olo aina seuraavana päivänä :(
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
6 327
Sain nyt vähän korjattua unirytmiä, kun pääsin ylös ennen yhdeksää. Taitaa olla kyllä tämä päivä sitten sellaista selviytymistä, ettei mene ottamaan päikkäreitä. Kahviakaan ei viitsi ihan pannutolkulla juoda.

Tuli muuten eilen puhuttua myös masennuksen kanssa kärsineen kaverin kanssa. Eihän tässä ole oikein mitään järkeä, kun mulle iski pahiten päälle sellaisessa vaiheessa, että kaikki näytti olevan päällisin puolin ihan ok. Nyt sitten taas, kun oon valmistumassa todella paskaan työllisyystilanteeseen, eikä alakaan oikein enää kiinnosta, niin olo on silti jotenkin vähän hölmönkin toiveikas.
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.
Venla on kyllä hyvä - ja tämä on subjektiivinen mielipiteeni ofc - jos ei halua tuntea yhtään mitään. Mulla kiristettiin sitä vuosia sinne 300mg saakka: aina kun alkoi tuntua pahalta, käytiin lääkärissä ja saatiin isompi annos että pystyi tekemään töitä, millään muullahan ei ole väliä.

Nyt on sitten
Brintellix 10mp, Tolvon 30mg, Voxra 450mg ja Pregabalin 600mg
-cocktail. Voxra/Pregabalin on auttanut ahdistukseen, mutta mä olen kai sitten jotenkin resistentti kun kaikista alkaa teho hiipua näiin sukkelasti. BDI-21 oli taas 34 pistettä viime kuun lopulla.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
6 327
Venla on kyllä hyvä - ja tämä on subjektiivinen mielipiteeni ofc - jos ei halua tuntea yhtään mitään. Mulla kiristettiin sitä vuosia sinne 300mg saakka: aina kun alkoi tuntua pahalta, käytiin lääkärissä ja saatiin isompi annos että pystyi tekemään töitä, millään muullahan ei ole väliä.
En tietenkään sun tapauksesta tiedä oikein mitään, mutta parista viestistä tuli vähän sellanen kuva, että se työ saattais olla se masennuksen lähde. Ootko ajatellut jotain muuta hommaa sen tilalle?
Toki näitä vinkkejä on aina helpompi heitellä ulkopuolisena, että ei oo tarkoitus mitenkään päteä tai mitään sellaista :)
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
En tietenkään sun tapauksesta tiedä oikein mitään, mutta parista viestistä tuli vähän sellanen kuva, että se työ saattais olla se masennuksen lähde. Ootko ajatellut jotain muuta hommaa sen tilalle?
Toki näitä vinkkejä on aina helpompi heitellä ulkopuolisena, että ei oo tarkoitus mitenkään päteä tai mitään sellaista :)
Totta kai olen. Mutta kun sitä huomaa olevansa tilanteessa jossa on viimeiset 15 vuotta tehnyt yhtä ja samaa hommaa katse maassa (mm. Venlan sumussa) eikä sitten oikein osaakaan mitään muuta.

Siinä on vastassa se kysymys "mitä sitten haluaisit tehdä", joka on mulle paltttiarallaa yhtä mahdoton kuin "tee asioita jotka tuottavat mielihyvää". Ens kuun puolivälissä olis ensimmäinen tapaaminen mielialahäiriötyöryhmän lääkärin kanssa. Josko siellä nyt sitten annettaisiin lisää nappeja että jaksaisi taas tehdä työtä. </sarcasm>
 
Liittynyt
25.05.2018
Viestejä
175
Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.
Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?

Eläke-ikä tulee joskus vastaan sitten. taikka vaihto mielekkäämpään duuniin.
mä tein aikoinaan ennen eläkettä lemppariduunia, se oli oikein kivaa päästä töihin aamulla.

Hyvä että Mirtazapin auttaa ja sopii. Ja ehkä joku muukin lääke voi sitten parantaa myös nukkumista (jos nukkuu paljon). Mulla myös puolikas (7.5) mirtazapin, 25mg ketipinor ja nyt vielä hetken 50mg noritren. Jostain syystä tänään nukutti taas paljon, noin 10 tuntia. Pari edellistä yötä oli 7h 45min.

Vielä hetki sitten otin myös puolikkaan Tolvonia, mutta en tiedä vaikuttiko se mitään. Noritren oli myös 150mg ja sehän nukuttaa tai väsyttää melko hyvin.
Mä näen ja muistan aamulla tosi paljon kauniita unia mitä olen yöllä nähnyt, tänään iltikset 16-18 kun oli väsy olo, aina kun joutuu kesken unien jonkun syyn takia nousee niin on ihan kännisen pöllänyhtynyt olo :(

Mulla 30vuoden ajan samat lääkkeet tekee sen että olen kuin robo, en muista oikein mistään mitään, ja pienemmätkin asiat menee ohitse suun :(
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
Neuromodulaatiosta soittivat juuri, toinen hoitojakso alkaa kahden viikon päästä. Sinne saakka kun saisi kituutettua.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Nyt on kovin positiivinen olo, oikein mukava!
Puolipilvistä, vihertää puut sekä pensaat, lämmintä +15, sadetta uhkaa mutta se ei haittaa.
sisällä ollaan siksi.
koiraa käytellyt ulkona, ihmeen iloinen mieli pitkästä aikaa, riippuen näemmä herätyksestä miten kivasti se meni.
Hyvää viikonloppua kaikille <3
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?
Mikä tarkalleen estää tekemästä viikonloppuna mieleisiä asioita?
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
86
Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.
Itsellä todettiin viimekesänä keskivaikea mynnähys:
Minä söin aluksi puolisen vuotta brintellixiä 10mg, jonka päälle alotettiin voxra 150mg.
En huomannut voxrasta oikein mitään negatiivista, enkä positiivista, niin lopetettiin se 4kk jälkeen.

Brintellix on kyllä tasoittanut mielen kuopat itselläni todella hyvin pois. Ei nosta fiilistä, mutta en vaivu synkkyyteen oikeastaan mistään. Avioerokin tuli vasta koettua 10 vuoden liiton jälkeen ja tenavia näkee nyt vain jokatoinen viikonloppu.
Brintellix lisäsi itsellä käsien vapinaa, sekä levottomuutta, niin otan 20mg propralia aamulla sen kanssa ja tämä kombo rauhottaa kyllä kropan ja mielen koko päiväksi.
Unta antamaan on ketipinor, jota yritän myös koettaa lopetella, kun ei meinaa virta riittää koko päiväksi, jos on sitä edellis iltana ottanut.

Jos jotain miinusta tuolle brintellixille antaisin, niin hinta ja lääkkeestä johtuva välinpitämättömyys/tunteettomuus. Toisaalta en mitään positiivista tuntenut ennen lääkitystäkään, niin nuokin oireet voisi luetella vain plussaksi.

Voimia ja hyvää kesää kaikille!
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Mikä tarkalleen estää tekemästä viikonloppuna mieleisiä asioita?

Jos on tarpeeksi masentunut niin ei sitä jaksa iloita mistään vähäisistäkään hetkistä, se on sellainen suo. en tiedä onko @Alceste :lla tällaisia ongelmia.
Minua vatuttaa sukulaiset, "emme osta 100e:n laitetta mitä tarjoat, maksamme mielummin 70e/h kerrasta kun sitä tarvitsemme"
masentaa, otan lyrican :(
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
Jos on tarpeeksi masentunut niin ei sitä jaksa iloita mistään vähäisistäkään hetkistä, se on sellainen suo. en tiedä onko @Alceste :lla tällaisia ongelmia.
Minua vatuttaa sukulaiset, "emme osta 100e:n laitetta mitä tarjoat, maksamme mielummin 70e/h kerrasta kun sitä tarvitsemme"
masentaa, otan lyrican :(
Joo, toki tiedän kyllä.

Tulee vaan mieleen aina omatkin kokemukset. Työkyky eli toimiminen kuitenkin jossakin määrin ilmeisesti hallussa niin silloin ei ole ihan täysin suossa vielä.
 
Liittynyt
12.04.2020
Viestejä
6
Jos nyt ymmärsin oikein niin et ole löytänyt ketään kun arvelet ettet ole naisen mielestä kiinnostava? Onko sulla jotain harrastuksia joissa näkee myös naisia? Jos on niin kokeile mennä juttelemaan, se on helpompaa jos toista jo tuntee vähän.
Kiinnostava on aika subjektiivinen käsite mutta omasta mielestä olen hieman erikoinen persoona. Enkä välttämättä sellainen "kiinnostavan erikoinen" vaan sellainen joka erottuu joukosta, muttei välttämättä edukseen. Varmaan johtuu siitä etten ole koskaan oikein tuntenut tarvetta yrittää sopeutua sen ihmeemmin normaaleihin sosiaalisiin normeihin vaan ollut oma itsensä ja se mikä itsestä on tuntunut omimmalta suhtautumistyyliltä tai ajattelutavalta ei välttämättä vastaa yleisiä käsityksiä.

Eipä kyllä ole mitään sellaisia harrastuksia. Vaikka töitä tekee vain sen 8,5h päivässä niin tuntuu että se vapaa aika aina tahtoo huveta johonkin ja siltikin tuntuu ettei oikein paljoa saa aikaiseksi (tai siis että pitäisi saada enemmän aikaiseksi ja tehokkaammin)

Niin ja sori kun vastauksessa kesti. Oli kyllä monesti mielessä että pitää kirjoitella mutta se tuli aina mieleen silloin kun siihen ei ollut mahdollisuutta tai aikaa. Eipä ole myöskään sinne Kelaan saanut soiteltua.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 542
Joo, toki tiedän kyllä.

Tulee vaan mieleen aina omatkin kokemukset. Työkyky eli toimiminen kuitenkin jossakin määrin ilmeisesti hallussa niin silloin ei ole ihan täysin suossa vielä.

Ei se siitäkään ole kiinni, mä olen eläkkeellä ja työkykyä olisi, kunhan ei tartte rekkaa yksin ojasta nostaa, esim. kevyttä duunia, mutta kun ei täysin terveetkään pääse niihin hommiin niin miten sitten "rainaiset" :(

Kiinnostava on aika subjektiivinen käsite mutta omasta mielestä olen hieman erikoinen persoona. Enkä välttämättä sellainen "kiinnostavan erikoinen" vaan sellainen joka erottuu joukosta, muttei välttämättä edukseen. Varmaan johtuu siitä etten ole koskaan oikein tuntenut tarvetta yrittää sopeutua sen ihmeemmin normaaleihin sosiaalisiin normeihin vaan ollut oma itsensä ja se mikä itsestä on tuntunut omimmalta suhtautumistyyliltä tai ajattelutavalta ei välttämättä vastaa yleisiä käsityksiä.

Eipä kyllä ole mitään sellaisia harrastuksia. Vaikka töitä tekee vain sen 8,5h päivässä niin tuntuu että se vapaa aika aina tahtoo huveta johonkin ja siltikin tuntuu ettei oikein paljoa saa aikaiseksi (tai siis että pitäisi saada enemmän aikaiseksi ja tehokkaammin)

Niin ja sori kun vastauksessa kesti. Oli kyllä monesti mielessä että pitää kirjoitella mutta se tuli aina mieleen silloin kun siihen ei ollut mahdollisuutta tai aikaa. Eipä ole myöskään sinne Kelaan saanut soiteltua.
Sen ymmärtää, itsellänikin työ-elämässä ollessessaan ei paljon pahemmin aikaa ollut netissä pyörimiseen, nyt teen vapari-hommia iloisesti, välilllä ne meinaa painaa päälle oikein painajaisiin verraten, niin sitten jätetään muitten tehtäväksi.

Oletko sitten skitsoidi persoona (kuten minä)? eli viihtyy sairaalloisen hyvin yksin omissa oloissaan.
Eli mitä sain selvää, olet "erinlainen nuori" ajattelet eri tavalla, kyllä mullekkin jos joku tulee sanomaan "lähdet vaikka pyöräilee ja lenkkeilee" niin kyllä kärkkäästi sanon että mene kuule yksinäs, ei ole mun juttu.

Oletkos löytänyt "sun" juttusi jo?
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
Tämä ei nyt välttämättä aina ole suosiota herättävä kommentti, mutta paljon on ihmisellä myös omissa käsissä (pahoja poikkeuksia tietty on). Sitä voi loputtomiin vaihdella lääkkeitä ja juosta eri lääkäreillä, mutta jos ne huonoon oloon liittyvät perustavanlaatuiset asiat eivät muutu niin sitä on limbossa, joka ei lopu. Siinä pääsee vielä passivoitumaan ja kyynistymään täysin oman elämän suhteen. Hetki hetkeltä vaikeutuu vain se irtaantuminen ja jonkinlaisen syttymisen saaminen.

Mieli on kumma, kun sen on jossain pisteessä vain helpompi vajota eikä nousta. Nouseminen vaatii aina ponnistuksen ja tarpeeksi, kun on päällä passivoitumista niin kaikki esteet tulevat: osa ihan oikeita toki ja osa myös itsekeksittyjä. Itse huomasin masennuksen aikana jatkuvasti päässä ajatuksia, että ei kannata edes yrittää ja sitä jää kuuntelemaan kunnes siitä tulee kuin toinen luonto ja se lopullinen minä. Siksi sanonkin, että jos on toimintakykyä niin on vielä energiaa muuttaa asioita. Karmea tragedia, jos ihminen vajoaa eikä jaksa nousta enää.

Tässä pohdiskellut, että vaikka Suomen sosiaaliturva on huikea asia, kun se kaikessa inhimillisyydessään antaa paljon ihmisen heikkouden edessä, mutta sen myötä meillä on myös kadonnut selviytymisvaistoa, koska voimme todella tipahtaa ja yhteiskunta huolehtii aika hyvin - ei tule selviytymisen kannalta sellaista väkipakkoenergialatausta, joka sanoo, että joko nyt nouset tai sitten riudut oikeasti kuoliaaksi.

Jos pystyy niin kannattaa todella pohtia elämäänsä ja sitä, miten se on menossa. Pohdintaan kykeneminen on jo merkki, että pystyy johonkin ja sitten pitää jotenkin toimia. Mikään kemiallinen lääke tai lääkärin tapaaminen ei automaattisesti pompauta yhtenä päivänä elämää huippukuntoon. Jotain pitää raa'asti itsekin tehdä.

Muistutan vielä, että itselläkin ollut vaikea masennus ja pitkälti yli 30 pisteitä latonut.

Nätti kevätsää. :)
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.
Abilify 15mg on ollut jo melko pitkään ja sitä ennen Risperidon. Kumminkaan psykoosia ei ole koskaan ollut. Ajattelinkin kokeilla vähentää tai lopettaa huomenna. Ilmeisesti ahdistusta helpottamaan tuo lääke, mutta luin että lopetusoireita tietysti tulee. Tänään kyllä loppuu myös 50mg Noritren, eli vanha lääke, joka nyt vaan loppuu. Voxra on ollut nyt 300mg, mutta tänään kyllä kokeilin 450. Jos Voxra ei auta, niin Venlafaxinia kyllä olisi. Ja jos oikein ahdistaa, niin täytyy käyttää varalta 25mg Ketipinoria, mikä on aika hyvä ahdistukseen.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Sitä voi loputtomiin vaihdella lääkkeitä ja juosta eri lääkäreillä, mutta jos ne huonoon oloon liittyvät perustavanlaatuiset asiat eivät muutu niin sitä on limbossa, joka ei lopu. Siinä pääsee vielä passivoitumaan ja kyynistymään täysin oman elämän suhteen. Hetki hetkeltä vaikeutuu vain se irtaantuminen ja jonkinlaisen syttymisen saaminen.
Mulla loppui hoitosuhde, niin ajattelin kokeilla vähentää, että mitä tapahtuu. Lääkkeillä tietysti pyritään siihen, että olo helpottuu ja että ei ainakaan mitään itsaria tekisi.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
Mulla loppui hoitosuhde, niin ajattelin kokeilla vähentää, että mitä tapahtuu. Lääkkeillä tietysti pyritään siihen, että olo helpottuu ja että ei ainakaan mitään itsaria tekisi.
Joo, kyllä joskus voi olla pakko lääkkeitä syödä joko hetken tai lopun ikääkin.
 
Liittynyt
12.04.2020
Viestejä
6
Tämä ei nyt välttämättä aina ole suosiota herättävä kommentti, mutta paljon on ihmisellä myös omissa käsissä (pahoja poikkeuksia tietty on). Sitä voi loputtomiin vaihdella lääkkeitä ja juosta eri lääkäreillä, mutta jos ne huonoon oloon liittyvät perustavanlaatuiset asiat eivät muutu niin sitä on limbossa, joka ei lopu. Siinä pääsee vielä passivoitumaan ja kyynistymään täysin oman elämän suhteen. Hetki hetkeltä vaikeutuu vain se irtaantuminen ja jonkinlaisen syttymisen saaminen.

Mieli on kumma, kun sen on jossain pisteessä vain helpompi vajota eikä nousta. Nouseminen vaatii aina ponnistuksen ja tarpeeksi, kun on päällä passivoitumista niin kaikki esteet tulevat: osa ihan oikeita toki ja osa myös itsekeksittyjä. Itse huomasin masennuksen aikana jatkuvasti päässä ajatuksia, että ei kannata edes yrittää ja sitä jää kuuntelemaan kunnes siitä tulee kuin toinen luonto ja se lopullinen minä. Siksi sanonkin, että jos on toimintakykyä niin on vielä energiaa muuttaa asioita. Karmea tragedia, jos ihminen vajoaa eikä jaksa nousta enää.

Tässä pohdiskellut, että vaikka Suomen sosiaaliturva on huikea asia, kun se kaikessa inhimillisyydessään antaa paljon ihmisen heikkouden edessä, mutta sen myötä meillä on myös kadonnut selviytymisvaistoa, koska voimme todella tipahtaa ja yhteiskunta huolehtii aika hyvin - ei tule selviytymisen kannalta sellaista väkipakkoenergialatausta, joka sanoo, että joko nyt nouset tai sitten riudut oikeasti kuoliaaksi.

Jos pystyy niin kannattaa todella pohtia elämäänsä ja sitä, miten se on menossa. Pohdintaan kykeneminen on jo merkki, että pystyy johonkin ja sitten pitää jotenkin toimia. Mikään kemiallinen lääke tai lääkärin tapaaminen ei automaattisesti pompauta yhtenä päivänä elämää huippukuntoon. Jotain pitää raa'asti itsekin tehdä.

Muistutan vielä, että itselläkin ollut vaikea masennus ja pitkälti yli 30 pisteitä latonut.

Nätti kevätsää. :)
Tää kuulostaa kovasti sellaiselta "kaikki on mahdollista kun vain uskoo itseensä ja uskaltaa uskaltaa" ajattelumallilta. Väitän että näin ei kuitenkaan ole tosielämässä koska elämässä ja maailmassa on realiteettejä.

Jos joskus olette kuunnelleet positiivarien Juhani Töytärin luentoja niin niissä on myös tuollainen samanlainen "kaikki on mahdollista asenne" joka ottaa itsellä vahvasti hermoon. Samaa hokevat lukemattomat yritys ja myynti "kouluttajat" hengennostatusjuhlissa ja vastaavilla hömppäpäivillä mitä yritykset varsinkin myyntihenkilökunnalle pitää.


Oman elämäni suunnan pohdinta on suurinpiirtein tässä:

Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä. En halua elää yksin koska en näe sitä mielekkäänä vaihtoehtona vaan se tuntuu erittäin pahalta.

Kuinka todennäköiseltä näyttää että löydän sen mitä kaipaan?

-> Nykyisen arvion perusteella epätodennäköiseltä (kaikki on mahdollista, jotkut asiat ovat vain erittäin epätodennäköisiä).

Mitä tapahtuu jos kaikista huonoin vaihtoehto toteutuu?

-> Jään yksin. Voihan niinkin elää, mutta se on elämän mielekkyyttä merkittävästi huonontava tekijä.

--> Jossain kohtaa on vihellettävä peli poikki. Huonon elämän elämisessä ei ole mitään järkeä.

---> Kun tullaan pisteeseen jossa todetaan että hyvän vaihtoehdon toteutumisen todennäköisyys vaikuttaa merkittävän pieneltä voidaan silloin olettaa ettei kyseistä tule tapahtumaan. Asiaan ei siis ole odotettavissa enää muutosta.

----> Oman elämänsä päättäminen koska sen jatkamisessa ei ole mitään järkeä.

Olen kohdassa jossa vielä arvioin onko muutos mahdollinen, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu sitä epätodennäköisemmältä sen tapahtuminen vaikuttaa. Jossain kohtaa on vain päätettävä go/no go


Ei se siitäkään ole kiinni, mä olen eläkkeellä ja työkykyä olisi, kunhan ei tartte rekkaa yksin ojasta nostaa, esim. kevyttä duunia, mutta kun ei täysin terveetkään pääse niihin hommiin niin miten sitten "rainaiset" :(



Sen ymmärtää, itsellänikin työ-elämässä ollessessaan ei paljon pahemmin aikaa ollut netissä pyörimiseen, nyt teen vapari-hommia iloisesti, välilllä ne meinaa painaa päälle oikein painajaisiin verraten, niin sitten jätetään muitten tehtäväksi.

Oletko sitten skitsoidi persoona (kuten minä)? eli viihtyy sairaalloisen hyvin yksin omissa oloissaan.
Eli mitä sain selvää, olet "erinlainen nuori" ajattelet eri tavalla, kyllä mullekkin jos joku tulee sanomaan "lähdet vaikka pyöräilee ja lenkkeilee" niin kyllä kärkkäästi sanon että mene kuule yksinäs, ei ole mun juttu.

Oletkos löytänyt "sun" juttusi jo?
En varsinaisesti viihdy sairaalloisen hyvin yksin. Yksin olo ei sinäänsä aiheuta välitöntä ongelmaa eli joka päivä ei tarvitse nähdä muita ihmisiä pysyäkseen järjissä mutta silti tykkään viettää aikaa mukavien tuttavien ja ystävien kanssa sillointällöin kun siihen on aikaa ja energiaa. Jutella asioista ja puuhata jotain.

Minun erilainen nuoruus oli lähinnä tätä:

Kun olin nuori, tykkäsin käydä teatterissa (siis siellä missä on oikeita näyttelijöitä). En tuntenut yhtään toista joka olisi näin tehnyt. Ainakaan siihen aikaan teatterissa ei juuri nuoria näkynyt vaan porukka oli enimmäkseen keski ikäistä tai sen yli. Kun muut kuuntelivat radiosta Yle-X, NRJ, tai vähintäänkin radio novaa, niin minä kuuntelin yle suomea (ja sen paikallislähetystä). Suurin osa kaverien ja muiden ikäisteni kuuntelemasta musiikista ei kiinnostanut minua. Tykkäsin kyllä musiikin kuuntelusta, mutta se musiikki mistä minä pidin ei ollut taas kaverien mieleen joten yksin sai kuunnella. Kun täytin 18 niin kaverit ja muut nuoret kävi yökerhoissa mutta minusta oli kivempaa mennä johonkin "tanssiravintolaan" laulamaan karaokea vaikka tanssia en osaa pätkääkään mutta karaoke oli mukavaa ja muutenkin siellä oli rauhallisempaa. Tai ainakin mennä jonnekkin muualle kuin sinne jumputi-jumputi yökerhoon. En kuitenkaan ikinä ollut niitä baarien sosiaalisia perhosia jotka yksin baariin mennessään iskeytyvät juttelemaan tuntemattomien kanssa, ehkä olin liian ujo, kun en oikein osannut keksiä mistä niiden kanssa juttelisi. Tykkäsin myös katsoa nuorena animea (se oli sitä aikaa kun se ei vielä ollut juttu suomessa). Siinä oli sentään yksi kaveri joka teki samaa mutta eipä tuota oikein sosiaaliseksi harrastukseksi voi sanoa. Tuohon aikaan ei ollut vielä mitään tuohon liittyviä tapahtumia tai oli niitä jotain pieniä helsingissä mutta itse asuin niin kaukana helsingistä ettei niihin osallistuminen ollut vain mahdollista. Tykkään vieläkin joskus joitain sarjoja katsoa mutta aika ei tahdo riittää.

En myös ikinä ole oikein ymmärtänyt muodin perään. Nuorilla oli milloin mitäkin trendiä mutta itse tykkkäsin vaatteista jotka oli mukavia pitää päällä. En nykyäänkään pidä itseäni muodikkaana ihmisenä. En vain yleensä osaa sanoa näyttääkö joku vaate paremmalta kuin joku toinen ja mikä sopii minkäkin kanssa. Tässä nyt jotain esimerkkiä

Tuota "olenko löytänyt mun juttuni" kohtaan en oikein ymmärtänyt.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
Pointtini oli vain että omissa käsissä on usein myös paljon. Jostain syystä tätä ei haluta nähdä. Siksi sanoinkin, että ei herätä suosiota, mutta lisäsin myös etten jauha lämpimikseni.

Käytin pari kertaa myös sanaa "jos" painottaakseni pointtiani.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Joo, kyllä joskus voi olla pakko lääkkeitä syödä joko hetken tai lopun ikääkin.
Arvatenkin vähän kehnosti alkoi. Noritren 50mg siis loppui ja tuota olen ottanut illalla. Lisäksi Ketipinor 25 ja Mirtazapin 7.5. Otin nyt lisäksi toisen Mirtazapinin, kun heräsin jo 2.30. Tuli siis vähän liian vähän nukuttua. Saa nähdä mitä vaikuttaa, kun vähennän Abilifyn 15 -> 7.5mg, mutta tuohan on aika pieni lasku. Joutuu vaan ottaa 1/4 30mg tabletista.

Hiivin olohuoneeseen valvomaan, niin ei häiritse sitten liikaa toista tuolla valvomisella. Koirakin seurasi perässä. Itse huilaan lattialla ja koira halusi mennä veireen sohvalle.

Tää kuulostaa kovasti sellaiselta "kaikki on mahdollista kun vain uskoo itseensä ja uskaltaa uskaltaa" ajattelumallilta. Väitän että näin ei kuitenkaan ole tosielämässä koska elämässä ja maailmassa on realiteettejä.

Jos joskus olette kuunnelleet positiivarien Juhani Töytärin luentoja niin niissä on myös tuollainen samanlainen "kaikki on mahdollista asenne" joka ottaa itsellä vahvasti hermoon. Samaa hokevat lukemattomat yritys ja myynti "kouluttajat" hengennostatusjuhlissa ja vastaavilla hömppäpäivillä mitä yritykset varsinkin myyntihenkilökunnalle pitää.


Oman elämäni suunnan pohdinta on suurinpiirtein tässä:

Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä. En halua elää yksin koska en näe sitä mielekkäänä vaihtoehtona vaan se tuntuu erittäin pahalta.

Kuinka todennäköiseltä näyttää että löydän sen mitä kaipaan?

-> Nykyisen arvion perusteella epätodennäköiseltä (kaikki on mahdollista, jotkut asiat ovat vain erittäin epätodennäköisiä).

Mitä tapahtuu jos kaikista huonoin vaihtoehto toteutuu?

-> Jään yksin. Voihan niinkin elää, mutta se on elämän mielekkyyttä merkittävästi huonontava tekijä.

--> Jossain kohtaa on vihellettävä peli poikki. Huonon elämän elämisessä ei ole mitään järkeä.

---> Kun tullaan pisteeseen jossa todetaan että hyvän vaihtoehdon toteutumisen todennäköisyys vaikuttaa merkittävän pieneltä voidaan silloin olettaa ettei kyseistä tule tapahtumaan. Asiaan ei siis ole odotettavissa enää muutosta.

----> Oman elämänsä päättäminen koska sen jatkamisessa ei ole mitään järkeä.

Olen kohdassa jossa vielä arvioin onko muutos mahdollinen, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu sitä epätodennäköisemmältä sen tapahtuminen vaikuttaa. Jossain kohtaa on vain päätettävä go/no go



En varsinaisesti viihdy sairaalloisen hyvin yksin. Yksin olo ei sinäänsä aiheuta välitöntä ongelmaa eli joka päivä ei tarvitse nähdä muita ihmisiä pysyäkseen järjissä mutta silti tykkään viettää aikaa mukavien tuttavien ja ystävien kanssa sillointällöin kun siihen on aikaa ja energiaa. Jutella asioista ja puuhata jotain.

Minun erilainen nuoruus oli lähinnä tätä:

Kun olin nuori, tykkäsin käydä teatterissa (siis siellä missä on oikeita näyttelijöitä). En tuntenut yhtään toista joka olisi näin tehnyt. Ainakaan siihen aikaan teatterissa ei juuri nuoria näkynyt vaan porukka oli enimmäkseen keski ikäistä tai sen yli. Kun muut kuuntelivat radiosta Yle-X, NRJ, tai vähintäänkin radio novaa, niin minä kuuntelin yle suomea (ja sen paikallislähetystä). Suurin osa kaverien ja muiden ikäisteni kuuntelemasta musiikista ei kiinnostanut minua. Tykkäsin kyllä musiikin kuuntelusta, mutta se musiikki mistä minä pidin ei ollut taas kaverien mieleen joten yksin sai kuunnella. Kun täytin 18 niin kaverit ja muut nuoret kävi yökerhoissa mutta minusta oli kivempaa mennä johonkin "tanssiravintolaan" laulamaan karaokea vaikka tanssia en osaa pätkääkään mutta karaoke oli mukavaa ja muutenkin siellä oli rauhallisempaa. Tai ainakin mennä jonnekkin muualle kuin sinne jumputi-jumputi yökerhoon. En kuitenkaan ikinä ollut niitä baarien sosiaalisia perhosia jotka yksin baariin mennessään iskeytyvät juttelemaan tuntemattomien kanssa, ehkä olin liian ujo, kun en oikein osannut keksiä mistä niiden kanssa juttelisi. Tykkäsin myös katsoa nuorena animea (se oli sitä aikaa kun se ei vielä ollut juttu suomessa). Siinä oli sentään yksi kaveri joka teki samaa mutta eipä tuota oikein sosiaaliseksi harrastukseksi voi sanoa. Tuohon aikaan ei ollut vielä mitään tuohon liittyviä tapahtumia tai oli niitä jotain pieniä helsingissä mutta itse asuin niin kaukana helsingistä ettei niihin osallistuminen ollut vain mahdollista. Tykkään vieläkin joskus joitain sarjoja katsoa mutta aika ei tahdo riittää.

En myös ikinä ole oikein ymmärtänyt muodin perään. Nuorilla oli milloin mitäkin trendiä mutta itse tykkkäsin vaatteista jotka oli mukavia pitää päällä. En nykyäänkään pidä itseäni muodikkaana ihmisenä. En vain yleensä osaa sanoa näyttääkö joku vaate paremmalta kuin joku toinen ja mikä sopii minkäkin kanssa. Tässä nyt jotain esimerkkiä

Tuota "olenko löytänyt mun juttuni" kohtaan en oikein ymmärtänyt.
Itsekään en oikein viihtynyt yökerhoissa tai en kyllä muuallakaan viihteellä. Kuunneltua tuli kumminkin Mafiaa tai sitten myöhemmin yle-x:ää. Itse oon ollut parisuhteessa nyt kolme vuotta. Toivottavasti sitä jonkun löytäisi.
Psykologin arviossa tuli kumminkin eristäytyvä persoonallisuus, mutta mistä noista kaikista nyt tietää, että pitääkö ne sitten aivan paikkansa. Koska näin masentuneena nyt tuntuu viihtyvän yksinkin ja voihan nuo eri lääkkeetkin vaikuttaa jotenkin. Mutta ehkä sama, että viihtyisin paremmin rauhallisessa ympäristössä, kuin oikein meluisassa ympäristössä. Alkoholia en ole juuri ollenkaan käyttänyt. Sehän pitäisi olla aika hyvä asia.

Täytyy nyt varmaan lueskella puhelimella ja odottaa aamua, niin saa keitettyä kahvit ja vähän syötyä. Ei tarvitse enää varmaan kauhean kauaa odotella.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 781
Pointtini oli vain että omissa käsissä on usein myös paljon. Jostain syystä tätä ei haluta nähdä. Siksi sanoinkin, että ei herätä suosiota, mutta lisäsin myös etten jauha lämpimikseni.

Käytin pari kertaa myös sanaa "jos" painottaakseni pointtiani.
Hankalaa puhelimella tämä lainaaminen, niin tulee taas uusi viesti.

Riippuu niin persoonallisuudesta. Mutta olisi kai kiva tehdä niitä kivoja juttuja ja sitten vaikuttaisi siihen masennukseen ja masennus voisi vähän parantua. Itsellä ei ole vaan kenellekään oikein asiaa ja se juttelu sitten meinaa jäädä vähemmälle.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
Hankalaa puhelimella tämä lainaaminen, niin tulee taas uusi viesti.

Riippuu niin persoonallisuudesta. Mutta olisi kai kiva tehdä niitä kivoja juttuja ja sitten vaikuttaisi siihen masennukseen ja masennus voisi vähän parantua. Itsellä ei ole vaan kenellekään oikein asiaa ja se juttelu sitten meinaa jäädä vähemmälle.
Minulla oli pelastus, kun vähitellen hiipi takaisin kauan kadoksissa ollut musiikinteko. Sitä kautta intohimo alkoi kasvamaan ja nyt kun miksaankin kaiken itse niin pelkästään eri nappien kanssa on kuin lapset leegojen kanssa.

Voi olla, että itsellä kävi myös tuuria sopivan hoitotiimin kanssa sekä lääkityksen suhteen. Monet asiat niin vaikuttaa eikä aina edes tiedä, miten ja mikä on vaikuttanut.
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
90 194
Viestejä
1 846 644
Jäsenet
39 165
Uusin jäsen
Kridetus

Hinta.fi

Ylös Bottom