Masennus

[ttjm]

Sain nyt vähän korjattua unirytmiä, kun pääsin ylös ennen yhdeksää. Taitaa olla kyllä tämä päivä sitten sellaista selviytymistä, ettei mene ottamaan päikkäreitä. Kahviakaan ei viitsi ihan pannutolkulla juoda.

Tuli muuten eilen puhuttua myös masennuksen kanssa kärsineen kaverin kanssa. Eihän tässä ole oikein mitään järkeä, kun mulle iski pahiten päälle sellaisessa vaiheessa, että kaikki näytti olevan päällisin puolin ihan ok. Nyt sitten taas, kun oon valmistumassa todella paskaan työllisyystilanteeseen, eikä alakaan oikein enää kiinnosta, niin olo on silti jotenkin vähän hölmönkin toiveikas.

 

[Alceste]

Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.

Venla on kyllä hyvä - ja tämä on subjektiivinen mielipiteeni ofc - jos ei halua tuntea yhtään mitään. Mulla kiristettiin sitä vuosia sinne 300mg saakka: aina kun alkoi tuntua pahalta, käytiin lääkärissä ja saatiin isompi annos että pystyi tekemään töitä, millään muullahan ei ole väliä.

Nyt on sitten

Spoileri: Lääkehorinaa

Brintellix 10mp, Tolvon 30mg, Voxra 450mg ja Pregabalin 600mg

-cocktail. Voxra/Pregabalin on auttanut ahdistukseen, mutta mä olen kai sitten jotenkin resistentti kun kaikista alkaa teho hiipua näiin sukkelasti. BDI-21 oli taas 34 pistettä viime kuun lopulla.

 

[ttjm]

Venla on kyllä hyvä - ja tämä on subjektiivinen mielipiteeni ofc - jos ei halua tuntea yhtään mitään. Mulla kiristettiin sitä vuosia sinne 300mg saakka: aina kun alkoi tuntua pahalta, käytiin lääkärissä ja saatiin isompi annos että pystyi tekemään töitä, millään muullahan ei ole väliä.

En tietenkään sun tapauksesta tiedä oikein mitään, mutta parista viestistä tuli vähän sellanen kuva, että se työ saattais olla se masennuksen lähde. Ootko ajatellut jotain muuta hommaa sen tilalle?
Toki näitä vinkkejä on aina helpompi heitellä ulkopuolisena, että ei oo tarkoitus mitenkään päteä tai mitään sellaista

 

[Alceste]

En tietenkään sun tapauksesta tiedä oikein mitään, mutta parista viestistä tuli vähän sellanen kuva, että se työ saattais olla se masennuksen lähde. Ootko ajatellut jotain muuta hommaa sen tilalle?
Toki näitä vinkkejä on aina helpompi heitellä ulkopuolisena, että ei oo tarkoitus mitenkään päteä tai mitään sellaista

Totta kai olen. Mutta kun sitä huomaa olevansa tilanteessa jossa on viimeiset 15 vuotta tehnyt yhtä ja samaa hommaa katse maassa (mm. Venlan sumussa) eikä sitten oikein osaakaan mitään muuta.

Siinä on vastassa se kysymys "mitä sitten haluaisit tehdä", joka on mulle paltttiarallaa yhtä mahdoton kuin "tee asioita jotka tuottavat mielihyvää". Ens kuun puolivälissä olis ensimmäinen tapaaminen mielialahäiriötyöryhmän lääkärin kanssa. Josko siellä nyt sitten annettaisiin lisää nappeja että jaksaisi taas tehdä työtä. </sarcasm>

 

[pespoit]

Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.

Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.

 

[Memory]

Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?

Eläke-ikä tulee joskus vastaan sitten. taikka vaihto mielekkäämpään duuniin.
mä tein aikoinaan ennen eläkettä lemppariduunia, se oli oikein kivaa päästä töihin aamulla.

Hyvä että Mirtazapin auttaa ja sopii. Ja ehkä joku muukin lääke voi sitten parantaa myös nukkumista (jos nukkuu paljon). Mulla myös puolikas (7.5) mirtazapin, 25mg ketipinor ja nyt vielä hetken 50mg noritren. Jostain syystä tänään nukutti taas paljon, noin 10 tuntia. Pari edellistä yötä oli 7h 45min.

Vielä hetki sitten otin myös puolikkaan Tolvonia, mutta en tiedä vaikuttiko se mitään. Noritren oli myös 150mg ja sehän nukuttaa tai väsyttää melko hyvin.

Mä näen ja muistan aamulla tosi paljon kauniita unia mitä olen yöllä nähnyt, tänään iltikset 16-18 kun oli väsy olo, aina kun joutuu kesken unien jonkun syyn takia nousee niin on ihan kännisen pöllänyhtynyt olo

Mulla 30vuoden ajan samat lääkkeet tekee sen että olen kuin robo, en muista oikein mistään mitään, ja pienemmätkin asiat menee ohitse suun

 

[Alceste]

Neuromodulaatiosta soittivat juuri, toinen hoitojakso alkaa kahden viikon päästä. Sinne saakka kun saisi kituutettua.

 

[Memory]

Nyt on kovin positiivinen olo, oikein mukava!
Puolipilvistä, vihertää puut sekä pensaat, lämmintä +15, sadetta uhkaa mutta se ei haittaa.
sisällä ollaan siksi.
koiraa käytellyt ulkona, ihmeen iloinen mieli pitkästä aikaa, riippuen näemmä herätyksestä miten kivasti se meni.
Hyvää viikonloppua kaikille <3

 

[Rokkijani]

Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?

Mikä tarkalleen estää tekemästä viikonloppuna mieleisiä asioita?

 

[Butali]

Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.

Itsellä todettiin viimekesänä keskivaikea mynnähys:
Minä söin aluksi puolisen vuotta brintellixiä 10mg, jonka päälle alotettiin voxra 150mg.
En huomannut voxrasta oikein mitään negatiivista, enkä positiivista, niin lopetettiin se 4kk jälkeen.

Brintellix on kyllä tasoittanut mielen kuopat itselläni todella hyvin pois. Ei nosta fiilistä, mutta en vaivu synkkyyteen oikeastaan mistään. Avioerokin tuli vasta koettua 10 vuoden liiton jälkeen ja tenavia näkee nyt vain jokatoinen viikonloppu.
Brintellix lisäsi itsellä käsien vapinaa, sekä levottomuutta, niin otan 20mg propralia aamulla sen kanssa ja tämä kombo rauhottaa kyllä kropan ja mielen koko päiväksi.
Unta antamaan on ketipinor, jota yritän myös koettaa lopetella, kun ei meinaa virta riittää koko päiväksi, jos on sitä edellis iltana ottanut.

Jos jotain miinusta tuolle brintellixille antaisin, niin hinta ja lääkkeestä johtuva välinpitämättömyys/tunteettomuus. Toisaalta en mitään positiivista tuntenut ennen lääkitystäkään, niin nuokin oireet voisi luetella vain plussaksi.

Voimia ja hyvää kesää kaikille!

 

[Memory]

Mikä tarkalleen estää tekemästä viikonloppuna mieleisiä asioita?

Jos on tarpeeksi masentunut niin ei sitä jaksa iloita mistään vähäisistäkään hetkistä, se on sellainen suo. en tiedä onko @Alceste :lla tällaisia ongelmia.
Minua vatuttaa sukulaiset, "emme osta 100e:n laitetta mitä tarjoat, maksamme mielummin 70e/h kerrasta kun sitä tarvitsemme"
masentaa, otan lyrican

 

[Rokkijani]

Jos on tarpeeksi masentunut niin ei sitä jaksa iloita mistään vähäisistäkään hetkistä, se on sellainen suo. en tiedä onko @Alceste :lla tällaisia ongelmia.
Minua vatuttaa sukulaiset, "emme osta 100e:n laitetta mitä tarjoat, maksamme mielummin 70e/h kerrasta kun sitä tarvitsemme"
masentaa, otan lyrican

Joo, toki tiedän kyllä.

Tulee vaan mieleen aina omatkin kokemukset. Työkyky eli toimiminen kuitenkin jossakin määrin ilmeisesti hallussa niin silloin ei ole ihan täysin suossa vielä.

 

[Aurum]

Jos nyt ymmärsin oikein niin et ole löytänyt ketään kun arvelet ettet ole naisen mielestä kiinnostava? Onko sulla jotain harrastuksia joissa näkee myös naisia? Jos on niin kokeile mennä juttelemaan, se on helpompaa jos toista jo tuntee vähän.

Kiinnostava on aika subjektiivinen käsite mutta omasta mielestä olen hieman erikoinen persoona. Enkä välttämättä sellainen "kiinnostavan erikoinen" vaan sellainen joka erottuu joukosta, muttei välttämättä edukseen. Varmaan johtuu siitä etten ole koskaan oikein tuntenut tarvetta yrittää sopeutua sen ihmeemmin normaaleihin sosiaalisiin normeihin vaan ollut oma itsensä ja se mikä itsestä on tuntunut omimmalta suhtautumistyyliltä tai ajattelutavalta ei välttämättä vastaa yleisiä käsityksiä.

Eipä kyllä ole mitään sellaisia harrastuksia. Vaikka töitä tekee vain sen 8,5h päivässä niin tuntuu että se vapaa aika aina tahtoo huveta johonkin ja siltikin tuntuu ettei oikein paljoa saa aikaiseksi (tai siis että pitäisi saada enemmän aikaiseksi ja tehokkaammin)

Niin ja sori kun vastauksessa kesti. Oli kyllä monesti mielessä että pitää kirjoitella mutta se tuli aina mieleen silloin kun siihen ei ollut mahdollisuutta tai aikaa. Eipä ole myöskään sinne Kelaan saanut soiteltua.

 

[Memory]

Joo, toki tiedän kyllä.

Tulee vaan mieleen aina omatkin kokemukset. Työkyky eli toimiminen kuitenkin jossakin määrin ilmeisesti hallussa niin silloin ei ole ihan täysin suossa vielä.

Ei se siitäkään ole kiinni, mä olen eläkkeellä ja työkykyä olisi, kunhan ei tartte rekkaa yksin ojasta nostaa, esim. kevyttä duunia, mutta kun ei täysin terveetkään pääse niihin hommiin niin miten sitten "rainaiset"

Kiinnostava on aika subjektiivinen käsite mutta omasta mielestä olen hieman erikoinen persoona. Enkä välttämättä sellainen "kiinnostavan erikoinen" vaan sellainen joka erottuu joukosta, muttei välttämättä edukseen. Varmaan johtuu siitä etten ole koskaan oikein tuntenut tarvetta yrittää sopeutua sen ihmeemmin normaaleihin sosiaalisiin normeihin vaan ollut oma itsensä ja se mikä itsestä on tuntunut omimmalta suhtautumistyyliltä tai ajattelutavalta ei välttämättä vastaa yleisiä käsityksiä.

Eipä kyllä ole mitään sellaisia harrastuksia. Vaikka töitä tekee vain sen 8,5h päivässä niin tuntuu että se vapaa aika aina tahtoo huveta johonkin ja siltikin tuntuu ettei oikein paljoa saa aikaiseksi (tai siis että pitäisi saada enemmän aikaiseksi ja tehokkaammin)

Niin ja sori kun vastauksessa kesti. Oli kyllä monesti mielessä että pitää kirjoitella mutta se tuli aina mieleen silloin kun siihen ei ollut mahdollisuutta tai aikaa. Eipä ole myöskään sinne Kelaan saanut soiteltua.

Sen ymmärtää, itsellänikin työ-elämässä ollessessaan ei paljon pahemmin aikaa ollut netissä pyörimiseen, nyt teen vapari-hommia iloisesti, välilllä ne meinaa painaa päälle oikein painajaisiin verraten, niin sitten jätetään muitten tehtäväksi.

Oletko sitten skitsoidi persoona (kuten minä)? eli viihtyy sairaalloisen hyvin yksin omissa oloissaan.
Eli mitä sain selvää, olet "erinlainen nuori" ajattelet eri tavalla, kyllä mullekkin jos joku tulee sanomaan "lähdet vaikka pyöräilee ja lenkkeilee" niin kyllä kärkkäästi sanon että mene kuule yksinäs, ei ole mun juttu.

Oletkos löytänyt "sun" juttusi jo?

 

[Rokkijani]

Tämä ei nyt välttämättä aina ole suosiota herättävä kommentti, mutta paljon on ihmisellä myös omissa käsissä (pahoja poikkeuksia tietty on). Sitä voi loputtomiin vaihdella lääkkeitä ja juosta eri lääkäreillä, mutta jos ne huonoon oloon liittyvät perustavanlaatuiset asiat eivät muutu niin sitä on limbossa, joka ei lopu. Siinä pääsee vielä passivoitumaan ja kyynistymään täysin oman elämän suhteen. Hetki hetkeltä vaikeutuu vain se irtaantuminen ja jonkinlaisen syttymisen saaminen.

Mieli on kumma, kun sen on jossain pisteessä vain helpompi vajota eikä nousta. Nouseminen vaatii aina ponnistuksen ja tarpeeksi, kun on päällä passivoitumista niin kaikki esteet tulevat: osa ihan oikeita toki ja osa myös itsekeksittyjä. Itse huomasin masennuksen aikana jatkuvasti päässä ajatuksia, että ei kannata edes yrittää ja sitä jää kuuntelemaan kunnes siitä tulee kuin toinen luonto ja se lopullinen minä. Siksi sanonkin, että jos on toimintakykyä niin on vielä energiaa muuttaa asioita. Karmea tragedia, jos ihminen vajoaa eikä jaksa nousta enää.

Tässä pohdiskellut, että vaikka Suomen sosiaaliturva on huikea asia, kun se kaikessa inhimillisyydessään antaa paljon ihmisen heikkouden edessä, mutta sen myötä meillä on myös kadonnut selviytymisvaistoa, koska voimme todella tipahtaa ja yhteiskunta huolehtii aika hyvin - ei tule selviytymisen kannalta sellaista väkipakkoenergialatausta, joka sanoo, että joko nyt nouset tai sitten riudut oikeasti kuoliaaksi.

Jos pystyy niin kannattaa todella pohtia elämäänsä ja sitä, miten se on menossa. Pohdintaan kykeneminen on jo merkki, että pystyy johonkin ja sitten pitää jotenkin toimia. Mikään kemiallinen lääke tai lääkärin tapaaminen ei automaattisesti pompauta yhtenä päivänä elämää huippukuntoon. Jotain pitää raa'asti itsekin tehdä.

Muistutan vielä, että itselläkin ollut vaikea masennus ja pitkälti yli 30 pisteitä latonut.

Nätti kevätsää.

 

[Alceste]

Joo, toki tiedän kyllä.

Tulee vaan mieleen aina omatkin kokemukset. Työkyky eli toimiminen kuitenkin jossakin määrin ilmeisesti hallussa niin silloin ei ole ihan täysin suossa vielä.

Työhön palaa mun kaikki lusikat. Viikonloput, vapaa-aika menee niiden palaamiseen.

 

[Rokkijani]

Työhön palaa mun kaikki lusikat. Viikonloput, vapaa-aika menee niiden palaamiseen.

Tuttu tunne.

Onko mahdollista vähentää hommia ennen kuin vedät ihan piippuun? Se ei liene työnantajan etukaan.

 

[jm82]

Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.

Abilify 15mg on ollut jo melko pitkään ja sitä ennen Risperidon. Kumminkaan psykoosia ei ole koskaan ollut. Ajattelinkin kokeilla vähentää tai lopettaa huomenna. Ilmeisesti ahdistusta helpottamaan tuo lääke, mutta luin että lopetusoireita tietysti tulee. Tänään kyllä loppuu myös 50mg Noritren, eli vanha lääke, joka nyt vaan loppuu. Voxra on ollut nyt 300mg, mutta tänään kyllä kokeilin 450. Jos Voxra ei auta, niin Venlafaxinia kyllä olisi. Ja jos oikein ahdistaa, niin täytyy käyttää varalta 25mg Ketipinoria, mikä on aika hyvä ahdistukseen.

 

[jm82]

Sitä voi loputtomiin vaihdella lääkkeitä ja juosta eri lääkäreillä, mutta jos ne huonoon oloon liittyvät perustavanlaatuiset asiat eivät muutu niin sitä on limbossa, joka ei lopu. Siinä pääsee vielä passivoitumaan ja kyynistymään täysin oman elämän suhteen. Hetki hetkeltä vaikeutuu vain se irtaantuminen ja jonkinlaisen syttymisen saaminen.

Mulla loppui hoitosuhde, niin ajattelin kokeilla vähentää, että mitä tapahtuu. Lääkkeillä tietysti pyritään siihen, että olo helpottuu ja että ei ainakaan mitään itsaria tekisi.

 

[Rokkijani]

Mulla loppui hoitosuhde, niin ajattelin kokeilla vähentää, että mitä tapahtuu. Lääkkeillä tietysti pyritään siihen, että olo helpottuu ja että ei ainakaan mitään itsaria tekisi.

Joo, kyllä joskus voi olla pakko lääkkeitä syödä joko hetken tai lopun ikääkin.

 

[Aurum]

Tämä ei nyt välttämättä aina ole suosiota herättävä kommentti, mutta paljon on ihmisellä myös omissa käsissä (pahoja poikkeuksia tietty on). Sitä voi loputtomiin vaihdella lääkkeitä ja juosta eri lääkäreillä, mutta jos ne huonoon oloon liittyvät perustavanlaatuiset asiat eivät muutu niin sitä on limbossa, joka ei lopu. Siinä pääsee vielä passivoitumaan ja kyynistymään täysin oman elämän suhteen. Hetki hetkeltä vaikeutuu vain se irtaantuminen ja jonkinlaisen syttymisen saaminen.

Mieli on kumma, kun sen on jossain pisteessä vain helpompi vajota eikä nousta. Nouseminen vaatii aina ponnistuksen ja tarpeeksi, kun on päällä passivoitumista niin kaikki esteet tulevat: osa ihan oikeita toki ja osa myös itsekeksittyjä. Itse huomasin masennuksen aikana jatkuvasti päässä ajatuksia, että ei kannata edes yrittää ja sitä jää kuuntelemaan kunnes siitä tulee kuin toinen luonto ja se lopullinen minä. Siksi sanonkin, että jos on toimintakykyä niin on vielä energiaa muuttaa asioita. Karmea tragedia, jos ihminen vajoaa eikä jaksa nousta enää.

Tässä pohdiskellut, että vaikka Suomen sosiaaliturva on huikea asia, kun se kaikessa inhimillisyydessään antaa paljon ihmisen heikkouden edessä, mutta sen myötä meillä on myös kadonnut selviytymisvaistoa, koska voimme todella tipahtaa ja yhteiskunta huolehtii aika hyvin - ei tule selviytymisen kannalta sellaista väkipakkoenergialatausta, joka sanoo, että joko nyt nouset tai sitten riudut oikeasti kuoliaaksi.

Jos pystyy niin kannattaa todella pohtia elämäänsä ja sitä, miten se on menossa. Pohdintaan kykeneminen on jo merkki, että pystyy johonkin ja sitten pitää jotenkin toimia. Mikään kemiallinen lääke tai lääkärin tapaaminen ei automaattisesti pompauta yhtenä päivänä elämää huippukuntoon. Jotain pitää raa'asti itsekin tehdä.

Muistutan vielä, että itselläkin ollut vaikea masennus ja pitkälti yli 30 pisteitä latonut.

Nätti kevätsää.

Tää kuulostaa kovasti sellaiselta "kaikki on mahdollista kun vain uskoo itseensä ja uskaltaa uskaltaa" ajattelumallilta. Väitän että näin ei kuitenkaan ole tosielämässä koska elämässä ja maailmassa on realiteettejä.

Jos joskus olette kuunnelleet positiivarien Juhani Töytärin luentoja niin niissä on myös tuollainen samanlainen "kaikki on mahdollista asenne" joka ottaa itsellä vahvasti hermoon. Samaa hokevat lukemattomat yritys ja myynti "kouluttajat" hengennostatusjuhlissa ja vastaavilla hömppäpäivillä mitä yritykset varsinkin myyntihenkilökunnalle pitää.


Oman elämäni suunnan pohdinta on suurinpiirtein tässä:

Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä. En halua elää yksin koska en näe sitä mielekkäänä vaihtoehtona vaan se tuntuu erittäin pahalta.

Kuinka todennäköiseltä näyttää että löydän sen mitä kaipaan?

-> Nykyisen arvion perusteella epätodennäköiseltä (kaikki on mahdollista, jotkut asiat ovat vain erittäin epätodennäköisiä).

Mitä tapahtuu jos kaikista huonoin vaihtoehto toteutuu?

-> Jään yksin. Voihan niinkin elää, mutta se on elämän mielekkyyttä merkittävästi huonontava tekijä.

--> Jossain kohtaa on vihellettävä peli poikki. Huonon elämän elämisessä ei ole mitään järkeä.

---> Kun tullaan pisteeseen jossa todetaan että hyvän vaihtoehdon toteutumisen todennäköisyys vaikuttaa merkittävän pieneltä voidaan silloin olettaa ettei kyseistä tule tapahtumaan. Asiaan ei siis ole odotettavissa enää muutosta.

----> Oman elämänsä päättäminen koska sen jatkamisessa ei ole mitään järkeä.

Olen kohdassa jossa vielä arvioin onko muutos mahdollinen, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu sitä epätodennäköisemmältä sen tapahtuminen vaikuttaa. Jossain kohtaa on vain päätettävä go/no go

Ei se siitäkään ole kiinni, mä olen eläkkeellä ja työkykyä olisi, kunhan ei tartte rekkaa yksin ojasta nostaa, esim. kevyttä duunia, mutta kun ei täysin terveetkään pääse niihin hommiin niin miten sitten "rainaiset"



Sen ymmärtää, itsellänikin työ-elämässä ollessessaan ei paljon pahemmin aikaa ollut netissä pyörimiseen, nyt teen vapari-hommia iloisesti, välilllä ne meinaa painaa päälle oikein painajaisiin verraten, niin sitten jätetään muitten tehtäväksi.

Oletko sitten skitsoidi persoona (kuten minä)? eli viihtyy sairaalloisen hyvin yksin omissa oloissaan.
Eli mitä sain selvää, olet "erinlainen nuori" ajattelet eri tavalla, kyllä mullekkin jos joku tulee sanomaan "lähdet vaikka pyöräilee ja lenkkeilee" niin kyllä kärkkäästi sanon että mene kuule yksinäs, ei ole mun juttu.

Oletkos löytänyt "sun" juttusi jo?

En varsinaisesti viihdy sairaalloisen hyvin yksin. Yksin olo ei sinäänsä aiheuta välitöntä ongelmaa eli joka päivä ei tarvitse nähdä muita ihmisiä pysyäkseen järjissä mutta silti tykkään viettää aikaa mukavien tuttavien ja ystävien kanssa sillointällöin kun siihen on aikaa ja energiaa. Jutella asioista ja puuhata jotain.

Minun erilainen nuoruus oli lähinnä tätä:

Kun olin nuori, tykkäsin käydä teatterissa (siis siellä missä on oikeita näyttelijöitä). En tuntenut yhtään toista joka olisi näin tehnyt. Ainakaan siihen aikaan teatterissa ei juuri nuoria näkynyt vaan porukka oli enimmäkseen keski ikäistä tai sen yli. Kun muut kuuntelivat radiosta Yle-X, NRJ, tai vähintäänkin radio novaa, niin minä kuuntelin yle suomea (ja sen paikallislähetystä). Suurin osa kaverien ja muiden ikäisteni kuuntelemasta musiikista ei kiinnostanut minua. Tykkäsin kyllä musiikin kuuntelusta, mutta se musiikki mistä minä pidin ei ollut taas kaverien mieleen joten yksin sai kuunnella. Kun täytin 18 niin kaverit ja muut nuoret kävi yökerhoissa mutta minusta oli kivempaa mennä johonkin "tanssiravintolaan" laulamaan karaokea vaikka tanssia en osaa pätkääkään mutta karaoke oli mukavaa ja muutenkin siellä oli rauhallisempaa. Tai ainakin mennä jonnekkin muualle kuin sinne jumputi-jumputi yökerhoon. En kuitenkaan ikinä ollut niitä baarien sosiaalisia perhosia jotka yksin baariin mennessään iskeytyvät juttelemaan tuntemattomien kanssa, ehkä olin liian ujo, kun en oikein osannut keksiä mistä niiden kanssa juttelisi. Tykkäsin myös katsoa nuorena animea (se oli sitä aikaa kun se ei vielä ollut juttu suomessa). Siinä oli sentään yksi kaveri joka teki samaa mutta eipä tuota oikein sosiaaliseksi harrastukseksi voi sanoa. Tuohon aikaan ei ollut vielä mitään tuohon liittyviä tapahtumia tai oli niitä jotain pieniä helsingissä mutta itse asuin niin kaukana helsingistä ettei niihin osallistuminen ollut vain mahdollista. Tykkään vieläkin joskus joitain sarjoja katsoa mutta aika ei tahdo riittää.

En myös ikinä ole oikein ymmärtänyt muodin perään. Nuorilla oli milloin mitäkin trendiä mutta itse tykkkäsin vaatteista jotka oli mukavia pitää päällä. En nykyäänkään pidä itseäni muodikkaana ihmisenä. En vain yleensä osaa sanoa näyttääkö joku vaate paremmalta kuin joku toinen ja mikä sopii minkäkin kanssa. Tässä nyt jotain esimerkkiä

Tuota "olenko löytänyt mun juttuni" kohtaan en oikein ymmärtänyt.

 

[Rokkijani]

Pointtini oli vain että omissa käsissä on usein myös paljon. Jostain syystä tätä ei haluta nähdä. Siksi sanoinkin, että ei herätä suosiota, mutta lisäsin myös etten jauha lämpimikseni.

Käytin pari kertaa myös sanaa "jos" painottaakseni pointtiani.

 

[jm82]

Joo, kyllä joskus voi olla pakko lääkkeitä syödä joko hetken tai lopun ikääkin.

Arvatenkin vähän kehnosti alkoi. Noritren 50mg siis loppui ja tuota olen ottanut illalla. Lisäksi Ketipinor 25 ja Mirtazapin 7.5. Otin nyt lisäksi toisen Mirtazapinin, kun heräsin jo 2.30. Tuli siis vähän liian vähän nukuttua. Saa nähdä mitä vaikuttaa, kun vähennän Abilifyn 15 -> 7.5mg, mutta tuohan on aika pieni lasku. Joutuu vaan ottaa 1/4 30mg tabletista.

Hiivin olohuoneeseen valvomaan, niin ei häiritse sitten liikaa toista tuolla valvomisella. Koirakin seurasi perässä. Itse huilaan lattialla ja koira halusi mennä veireen sohvalle.

Tää kuulostaa kovasti sellaiselta "kaikki on mahdollista kun vain uskoo itseensä ja uskaltaa uskaltaa" ajattelumallilta. Väitän että näin ei kuitenkaan ole tosielämässä koska elämässä ja maailmassa on realiteettejä.

Jos joskus olette kuunnelleet positiivarien Juhani Töytärin luentoja niin niissä on myös tuollainen samanlainen "kaikki on mahdollista asenne" joka ottaa itsellä vahvasti hermoon. Samaa hokevat lukemattomat yritys ja myynti "kouluttajat" hengennostatusjuhlissa ja vastaavilla hömppäpäivillä mitä yritykset varsinkin myyntihenkilökunnalle pitää.


Oman elämäni suunnan pohdinta on suurinpiirtein tässä:

Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä. En halua elää yksin koska en näe sitä mielekkäänä vaihtoehtona vaan se tuntuu erittäin pahalta.

Kuinka todennäköiseltä näyttää että löydän sen mitä kaipaan?

-> Nykyisen arvion perusteella epätodennäköiseltä (kaikki on mahdollista, jotkut asiat ovat vain erittäin epätodennäköisiä).

Mitä tapahtuu jos kaikista huonoin vaihtoehto toteutuu?

-> Jään yksin. Voihan niinkin elää, mutta se on elämän mielekkyyttä merkittävästi huonontava tekijä.

--> Jossain kohtaa on vihellettävä peli poikki. Huonon elämän elämisessä ei ole mitään järkeä.

---> Kun tullaan pisteeseen jossa todetaan että hyvän vaihtoehdon toteutumisen todennäköisyys vaikuttaa merkittävän pieneltä voidaan silloin olettaa ettei kyseistä tule tapahtumaan. Asiaan ei siis ole odotettavissa enää muutosta.

----> Oman elämänsä päättäminen koska sen jatkamisessa ei ole mitään järkeä.

Olen kohdassa jossa vielä arvioin onko muutos mahdollinen, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu sitä epätodennäköisemmältä sen tapahtuminen vaikuttaa. Jossain kohtaa on vain päätettävä go/no go



En varsinaisesti viihdy sairaalloisen hyvin yksin. Yksin olo ei sinäänsä aiheuta välitöntä ongelmaa eli joka päivä ei tarvitse nähdä muita ihmisiä pysyäkseen järjissä mutta silti tykkään viettää aikaa mukavien tuttavien ja ystävien kanssa sillointällöin kun siihen on aikaa ja energiaa. Jutella asioista ja puuhata jotain.

Minun erilainen nuoruus oli lähinnä tätä:

Kun olin nuori, tykkäsin käydä teatterissa (siis siellä missä on oikeita näyttelijöitä). En tuntenut yhtään toista joka olisi näin tehnyt. Ainakaan siihen aikaan teatterissa ei juuri nuoria näkynyt vaan porukka oli enimmäkseen keski ikäistä tai sen yli. Kun muut kuuntelivat radiosta Yle-X, NRJ, tai vähintäänkin radio novaa, niin minä kuuntelin yle suomea (ja sen paikallislähetystä). Suurin osa kaverien ja muiden ikäisteni kuuntelemasta musiikista ei kiinnostanut minua. Tykkäsin kyllä musiikin kuuntelusta, mutta se musiikki mistä minä pidin ei ollut taas kaverien mieleen joten yksin sai kuunnella. Kun täytin 18 niin kaverit ja muut nuoret kävi yökerhoissa mutta minusta oli kivempaa mennä johonkin "tanssiravintolaan" laulamaan karaokea vaikka tanssia en osaa pätkääkään mutta karaoke oli mukavaa ja muutenkin siellä oli rauhallisempaa. Tai ainakin mennä jonnekkin muualle kuin sinne jumputi-jumputi yökerhoon. En kuitenkaan ikinä ollut niitä baarien sosiaalisia perhosia jotka yksin baariin mennessään iskeytyvät juttelemaan tuntemattomien kanssa, ehkä olin liian ujo, kun en oikein osannut keksiä mistä niiden kanssa juttelisi. Tykkäsin myös katsoa nuorena animea (se oli sitä aikaa kun se ei vielä ollut juttu suomessa). Siinä oli sentään yksi kaveri joka teki samaa mutta eipä tuota oikein sosiaaliseksi harrastukseksi voi sanoa. Tuohon aikaan ei ollut vielä mitään tuohon liittyviä tapahtumia tai oli niitä jotain pieniä helsingissä mutta itse asuin niin kaukana helsingistä ettei niihin osallistuminen ollut vain mahdollista. Tykkään vieläkin joskus joitain sarjoja katsoa mutta aika ei tahdo riittää.

En myös ikinä ole oikein ymmärtänyt muodin perään. Nuorilla oli milloin mitäkin trendiä mutta itse tykkkäsin vaatteista jotka oli mukavia pitää päällä. En nykyäänkään pidä itseäni muodikkaana ihmisenä. En vain yleensä osaa sanoa näyttääkö joku vaate paremmalta kuin joku toinen ja mikä sopii minkäkin kanssa. Tässä nyt jotain esimerkkiä

Tuota "olenko löytänyt mun juttuni" kohtaan en oikein ymmärtänyt.

Itsekään en oikein viihtynyt yökerhoissa tai en kyllä muuallakaan viihteellä. Kuunneltua tuli kumminkin Mafiaa tai sitten myöhemmin yle-x:ää. Itse oon ollut parisuhteessa nyt kolme vuotta. Toivottavasti sitä jonkun löytäisi.
Psykologin arviossa tuli kumminkin eristäytyvä persoonallisuus, mutta mistä noista kaikista nyt tietää, että pitääkö ne sitten aivan paikkansa. Koska näin masentuneena nyt tuntuu viihtyvän yksinkin ja voihan nuo eri lääkkeetkin vaikuttaa jotenkin. Mutta ehkä sama, että viihtyisin paremmin rauhallisessa ympäristössä, kuin oikein meluisassa ympäristössä. Alkoholia en ole juuri ollenkaan käyttänyt. Sehän pitäisi olla aika hyvä asia.

Täytyy nyt varmaan lueskella puhelimella ja odottaa aamua, niin saa keitettyä kahvit ja vähän syötyä. Ei tarvitse enää varmaan kauhean kauaa odotella.

 

[jm82]

Pointtini oli vain että omissa käsissä on usein myös paljon. Jostain syystä tätä ei haluta nähdä. Siksi sanoinkin, että ei herätä suosiota, mutta lisäsin myös etten jauha lämpimikseni.

Käytin pari kertaa myös sanaa "jos" painottaakseni pointtiani.

Hankalaa puhelimella tämä lainaaminen, niin tulee taas uusi viesti.

Riippuu niin persoonallisuudesta. Mutta olisi kai kiva tehdä niitä kivoja juttuja ja sitten vaikuttaisi siihen masennukseen ja masennus voisi vähän parantua. Itsellä ei ole vaan kenellekään oikein asiaa ja se juttelu sitten meinaa jäädä vähemmälle.

 

[Rokkijani]

Hankalaa puhelimella tämä lainaaminen, niin tulee taas uusi viesti.

Riippuu niin persoonallisuudesta. Mutta olisi kai kiva tehdä niitä kivoja juttuja ja sitten vaikuttaisi siihen masennukseen ja masennus voisi vähän parantua. Itsellä ei ole vaan kenellekään oikein asiaa ja se juttelu sitten meinaa jäädä vähemmälle.

Minulla oli pelastus, kun vähitellen hiipi takaisin kauan kadoksissa ollut musiikinteko. Sitä kautta intohimo alkoi kasvamaan ja nyt kun miksaankin kaiken itse niin pelkästään eri nappien kanssa on kuin lapset leegojen kanssa.

Voi olla, että itsellä kävi myös tuuria sopivan hoitotiimin kanssa sekä lääkityksen suhteen. Monet asiat niin vaikuttaa eikä aina edes tiedä, miten ja mikä on vaikuttanut.

 

[Alceste]

Tuttu tunne.

Onko mahdollista vähentää hommia ennen kuin vedät ihan piippuun? Se ei liene työnantajan etukaan.

Kyse ei ole siitä että hukkuisin duuneihin, vaan jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta ja ahdistuksesta.

 

[Rokkijani]

Kyse ei ole siitä että hukkuisin duuneihin, vaan jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta ja ahdistuksesta.

Hyvä terapiahan se olisi paikallaan. Minulla meni vuosi terapiassa käydä läpi työhön liittyviä jumeja eli suorittamispakkoa ja siitä johtuvaa ahdistusta sekä juurikin riittämättömyyttä.

Nyt taitaa vaan jäissä olla terapiat ym.

 

[Alceste]

Hyvä terapiahan se olisi paikallaan. Minulla meni vuosi terapiassa käydä läpi työhön liittyviä jumeja eli suorittamispakkoa ja siitä johtuvaa ahdistusta sekä juurikin riittämättömyyttä.

Nyt taitaa vaan jäissä olla terapiat ym.

Kolmas vuosi terapiaa loppui 2018 lopulla, nyt loppuu vuoden pituinen ostopalveluterapia.

 

[Rokkijani]

Kolmas vuosi terapiaa loppui 2018 lopulla, nyt loppuu vuoden pituinen ostopalveluterapia.

Oijoi. Sinulla sitten pahempi varmastikin kuin minulla. Hyvää kevättä ja jaksamista! Muuta sanottavaa minulla ei nyt tähän ole ettei mene chätin puolelle.

 

[jm82]

Venla on kyllä hyvä - ja tämä on subjektiivinen mielipiteeni ofc - jos ei halua tuntea yhtään mitään. Mulla kiristettiin sitä vuosia sinne 300mg saakka: aina kun alkoi tuntua pahalta, käytiin lääkärissä ja saatiin isompi annos että pystyi tekemään töitä, millään muullahan ei ole väliä.

Nyt on sitten

Spoileri: Lääkehorinaa

Brintellix 10mp, Tolvon 30mg, Voxra 450mg ja Pregabalin 600mg

-cocktail. Voxra/Pregabalin on auttanut ahdistukseen, mutta mä olen kai sitten jotenkin resistentti kun kaikista alkaa teho hiipua näiin sukkelasti. BDI-21 oli taas 34 pistettä viime kuun lopulla.

Lääkkeistä vielä. On mullakin ollut Venlafaxin 300mg.

Tuo Venlafaxin päätettiin kokeilla vaihtaa Noritren 150mg (joku trisyklinen). Sitä kai käytin vajaa 3kk. Ei tuntunut kovin hyvältä ja sain vaihdettua Voxra 300mg ja käytin vielä Noritren 50mg illalla. Meni jotain 2kk. Tuntui kumminkin että Voxran teho ei oikein riitä (en tohtinut enää Voxraa käyttää) ja päätin syödä Noritren 150mg loppuun ja Voxra pois.

Noritreniä käytin jotain 2 viikkoa. Ja nyt taas 2 viikkoa on mennyt Voxra 300mg ja Noritren loppui kokonaan toissapäivänä.

Nyt olo on ihmeen hyvä. En tiedä yhtään mistä mahtaa johtua. Jalka on tosin vähän kipeä, mutta siinä onkin se kaatumisesta tullut vamma.

Ehdin soittaa kyllä lääkärillekin ja pyytää Venlafaxinia, mutta sitä käytin vain 150mg ja 75mg jonain toisena päivänä. Ehkä tuo Noritrenin tai Venlafaxinin käyttö sitten paranti vähän oloa, vaikka käytinkin vain lyhyen aikaa. Nyt sitten selvempi olo, kun ei ole enää paljoa lääkkeitä päässä. Voxrahan kun on hyvin huomaamaton lääke.

Hyvä terapiahan se olisi paikallaan. Minulla meni vuosi terapiassa käydä läpi työhön liittyviä jumeja eli suorittamispakkoa ja siitä johtuvaa ahdistusta sekä juurikin riittämättömyyttä.

Nyt taitaa vaan jäissä olla terapiat ym.

Mulle lääkärin kanssa katsottiin, että en hyötyisi terapiasta. Koska tahtoo tulla käynneillä vain huonompi olo. Vähän siis liian raskasta reissata (sekä jutella jonkun tyypin kanssa). Lisäksi ei mulla ole enää paljoa juteltavaakaan, kun on niitä käyntejä kumminkin aika useita ollut. Jalkakipu vaivaa edelleen ja sitten on tullut myös se fibromyalgia ja ahdistuksesta tulee kädet tai jalat kipeäksi ja rasituksesta muutkin paikat voi kipeytyä. Siksi tuota Noritreniäkin kokeiltiin. Töissä siis oli aika kehno olla ja joka viikko joutui vähän hakemaan sairauslomaa. Myös univaikeuksia oli. Se hyvä nukkuminen onkin aika tärkeä juttu.

Toisella puhelimella ja kuulokkeilla olen alkanut kuuntelemaan musiikkia ja ehkä siitäkin on ollut hyötyä. Koiraa tulee ulkoilutettua, että päivittäin on pakollista liikuntaa. Se vaan että kovin paljoa muuta en ole jaksanut tehdä. Jotain pientä kumminkin.

 

[Randomizer]

Mielestäni nimimerkki jm82 (ei millään pahalla) on todella hyvä esimerkki miksi Suomessa masentunut ei oikeanlaista apua saa. Jos ainoa tapa "hoitaa" on antaa karmeat määrät erilaisia lääkekoktaileja ja lääkäri vaan sanoo "ei terapiasta ole mitään hyötyä sulle", niin jossain kyllä mennään pieleen ja urakalla; Toihan ajaa vaan lopulta umpikujaan. Mun kohdalla fys. lääkäri sanoi suoraan että ihan ensimmäisenä on hommata oikea terapeutti ja lopettaa heti masennuslääkkeiden syönti kun vain mahdollista. Muuten oikea toipuminen ei ala koskaan, ongelmat/ajatuksesi on kohdattava ns. "selvinäpäin" jotta niistä voisi ikinä toipua/oppia elämään niiden kanssa.

 

[Jurppii]

Hyvä terapiahan se olisi paikallaan. Minulla meni vuosi terapiassa käydä läpi työhön liittyviä jumeja eli suorittamispakkoa ja siitä johtuvaa ahdistusta sekä juurikin riittämättömyyttä.

Nyt taitaa vaan jäissä olla terapiat ym.

Ei kai tää nyt ihan niin ole, että terapiat on jäissä? Kyllä ihmiset duunia tekee edelleen ja jos työ ei onnistu etänä niin paikan päällä. Ihan noin muutenkin tuolla on edelleen auki terveysasemat, hammaslääkärit, neuvolat jne. jne.

Suurempi ongelma on, että pelon vuoksi ei haeta apua kun siitä oikeasti olisi hyötyä suhteessa riskiin.

 

[Rokkijani]

Ei kai tää nyt ihan niin ole, että terapiat on jäissä? Kyllä ihmiset duunia tekee edelleen ja jos työ ei onnistu etänä niin paikan päällä. Ihan noin muutenkin tuolla on edelleen auki terveysasemat, hammaslääkärit, neuvolat jne. jne.

Suurempi ongelma on, että pelon vuoksi ei haeta apua kun siitä oikeasti olisi hyötyä suhteessa riskiin.

Lähikontakteja on vähennetty terapian puolella. Ei ole ainakaan minun mielestäni terapiassa sama käydä puhelimen välityksellä.

 

[Jurppii]

Lähikontakteja on vähennetty terapian puolella. Ei ole ainakaan minun mielestäni terapiassa sama käydä puhelimen välityksellä.

Joo no ei varmasti olekaan. Vauva menee taas pesuveden mukana.

 

[Alceste]

Lähikontakteja on vähennetty terapian puolella. Ei ole ainakaan minun mielestäni terapiassa sama käydä puhelimen välityksellä.

Joo, ei tuo Teams-sessio oo sama kuin ihmisen tapaaminen.

 

[jm82]

Mielestäni nimimerkki jm82 (ei millään pahalla) on todella hyvä esimerkki miksi Suomessa masentunut ei oikeanlaista apua saa. Jos ainoa tapa "hoitaa" on antaa karmeat määrät erilaisia lääkekoktaileja ja lääkäri vaan sanoo "ei terapiasta ole mitään hyötyä sulle", niin jossain kyllä mennään pieleen ja urakalla; Toihan ajaa vaan lopulta umpikujaan. Mun kohdalla fys. lääkäri sanoi suoraan että ihan ensimmäisenä on hommata oikea terapeutti ja lopettaa heti masennuslääkkeiden syönti kun vain mahdollista. Muuten oikea toipuminen ei ala koskaan, ongelmat/ajatuksesi on kohdattava ns. "selvinäpäin" jotta niistä voisi ikinä toipua/oppia elämään niiden kanssa.

Jep. Onneksi mulla ei ole mitään lääkettä piikkinä, niin pystyy kokeilla vaikka vähentämistä. Abilify 15mg otin viimeksi eilen aamulla ja illalla tarkoitus ottaa 7.5mg. Nyt en nää oikein mitään syytä että pitäisi psykoosilääkettä syödä (kesäkin tulossa). Minnekkään päivystykseen ei ole tarvinnut koskaan mennä. Lääkäri kyllä kerran ehdotti Abilifyä piikkinä, mutta en siihen tietenkään suostunut. Oikeastaan vähän ärsytystä on tullut vain kahdesta sairaanhoitajasta, kun tuntui että niillä ei ole ollut riittävästi osaamista. Tuntunut kai että pakotetaan johonkin juttuun, mitä en kumminkaan pysty tekemään. Eri lääkäreiden kanssa on mennyt kumminkin ihan hyvin. Joskus vaihtui aika montakin eri lääkäriä. Ei ole enää sitä hoitosuhdetta, niin niitä asioita ei hirmusti tarvitse enää miettiä.

Täytyy vaan koittaa parantaa ajattelua, niin eiköhän se ihan hyvään suuntaan sitten mene. Postitiivisella asenteella yrittää. Sen Voxra lääkkeen kyllä nostin eilen 300->450mg, loppuupahan se lääke nopeammin. Täytyy sitä terapeuttiakin miettiä sitten kun on siihen valmis tai paremmassa kunnossa.

Onhan se ihan niin, että esim Noritren tai Venlafaxin sumentaa sitä ajattelua. Mullakin taas 200mg Ketipinor avasi jotain lukkoja aluksi, kun sain sen Ketipinorin ensimmäisenä lääkkeenä, että uni tuli taas (epä)normaalisti. Oli kai sen verran pahasti pää jumissa.

 

[Alceste]

Jos ainoa tapa "hoitaa" on antaa karmeat määrät erilaisia lääkekoktaileja

Tällä tavalla mua "hoidettiin" joku 15 vuotta. Vasta kun muutin Turkuun, osui kohdalle työterveyslääkäri joka teki muutakin kuin nosti Venlan annosta tai antoi 20 Opamoxia.

 

[bonekuukkeli]

Ompa outoa, että hoitokäyntejä ei suositeltaisi. Luulen että on kyseessä joko osaamaton lääkäri, tai masentuneen itse muodostama käsitys asiasta. Ja vahvasti epäilen jälkimmäistä. On hyvin tavallista, että asioiden käsittely on raskasta ja voi väliaikaisesti huonontaakin olotilaa. Mutta paino on sanalla väliaikaisesti ja suunta lähtee kyllä hoitokäyntien edetessä nousuun, kun niitä tuntemuksia ei pääse pakoon, vaan niitä oppii sietämään ja käsittelemään. Ja tuon tietää jokainen alalla työskentelevä. Ongelma yleensä onkin sitouttaa asiakkaat käynteihin, etteivät nosta käsiä pystyyn ja jätä käyntejä väliin kun päästään pintaa syvemmälle itse asiaan.

 

[Memory]

Ulkoistaminen on päivän sana, kuten mullakin 11vuoden terpan jälkeen
"meillä on pahempia potilaita, että sä voit siirtyä avolle, soita kerran viikossa tukkoiseeen puhelimeen jos tarviit" kivat sulle.
mä käyn sitten juttelemassa sossun kivalle tädille, sanoin sille suoraan että sä olet mun psykiatri.
mä katsoin eilen kasarmi suomen intti-leffan ja tuli kunnon paniikit päällensä, siinäkin näytettiin että miten kivasti saadaan porukoiden paikat hajalle, ittelllä hajosi pää ja vieläkin on masista ja paniikkia loppuelämäksi, lääkkeet on kyllä, mutta katsoin erästä tuttavaani jolla on kovat lääkkeet, sehän on kuin zombi, katsoo tyhjyyteen eikä siihen saa mitään kontaktia, ehkä se on sitten kaikkien mielestä parempi vaihtoehto.

edit: katsoin tuossa tv:stä sarjaa, nainen valitti burn outtia, ihme että kun MIES valittaa burn-outtia se on kulunut klisee.
Koko päivän nukuin, ei tehnyt hyvää, verenpaine matalalla, huimaa, päätä särkee, mutta minkäs teet, ei sitä aina jaksa olla pirteänä ihmisenä.

Olen miljardia valovuotta katkera suomen puolustusvoimille
- Oli pakko olla sotkurakettina, siinä tupakan savussa oli kivaa olla, saihan sitten päivän päätteeksi ilmaiset munkkikahvit!
- Se aivopesu on todella naurettavaa
- 88 ei ollut mitään kuulosuojaimia, nykyään on. Miljoonat kärsii tinnituksesta, joka on olevinaan "oman pään huminaa"
- Tuo laitos tekee terveistä ihmisistä vammaisia, tarkoituksella.

Kohta voidaan alkaa puhumaan että enemmän kuolee rauhan kuin sodan aikana, onhan se "mukavaa" kun ihmiset saavat postraumaattisia-stressejä loppuiäkseen, ja kukaan ei välitä.

Täällä oli asiaa että pitäisi paremmin hoitaa masis-potilaita, niin siis otetaan intti-kategoriaa ja "rationalisoidaan" asiat, kuten monelle käy ja kävi;
eli kuten minullekkin sanottiin 20v sitten:
"sinulla on lääkitys kohdallaan, meillä on _pahempia_ psykoosipotilaita, joten sinut laitetaan avolle"

Muuten kiva, mutta kun hommat menee päin persettä.
Lahdessa on "muumilaakso" jossa psykoosipotilaat ovat osastolla, sitten joku ihmeen himmelipää hokasi "vähennetään sinun lääkitystäsi"
ei se haittaa jos sinulle tulee psykoosi, sitten pääset osastolle hoitoon, mutta kannattaa kokeilla, se lääke maksaa peräti 8e/3kk niin että kannattaa säästää siinä.

En ihmettele herran vuonna 20202020 että niin monet tekevät itsemurhan, parasta mitä olen nähnyt on että armeijan pakon edessä mielummin ammutaan aivot pihalle.
On tämä hienoa, elää Neuvostotasavallassa vuoden 2020:n aikaa

Luojalle kiitos on tätä elämää enää jäljellä ab.50vuotta

 

[pespoit]

Sen Voxra lääkkeen kyllä nostin eilen 300->450mg, loppuupahan se lääke nopeammin.

Suomessa ei taida olla 450 ainakaan käypähoidon mukaan käytössä. Liittynee tuon lääkkeen korkeampaan epilepsiariskiin tms.

 

[Alceste]

Eilen oli ensimmäinen ketamiini-injektio (tosin tämähän on toinen hoitojakso). Ehkä kuvittelen mutta heti tänään tuntuu olo paremmalta, ainakaan ensimmäinen ajatus ei aamulla herätessä ollut vitutus siitä ettei kuollut rauhallisesti yöllä

 

[jm82]

Suomessa ei taida olla 450 ainakaan käypähoidon mukaan käytössä. Liittynee tuon lääkkeen korkeampaan epilepsiariskiin tms.

Voxra 450 kokeilinkin vain jotain maks pari päivää. En tainnut huomata juuri eroa. Vaihdoin sitten Venlafaxiniin. Tänään taas väärä miksaus kun käytössä Venlafaxin 150mg ja Voxra 300mg (en ole nostamassa kumpaakaan). Vähän myöhemmin voisi Venlafaxinin laskea 75mg. Voxraa ei tosiaan enää ole kovin paljoa jäljellä ja sitten loppuu. - Tässä kesän aikana olisi tarkoitus osallistua johonkin ryhmätoimintaan.

 

[Merlin]

Venlafaxin on hyvä mutta kannattaa tarkkailla verenpainetta, itsellä nosti sitä liikaa ja vaihdettiin. Oma kokemus Venlafaxin paras jos on vakava masennus, 300mg annoksella se kyllä toimii jos verenpaine ei nouse tai muita sivuvaikutuksia. Sitten jos noita on niin seuraavaksi paras on Paxil, selkeästi vahvin noista SSRI lääkkeistä (ei siis SRNI), ainakin oman kokemuksen mukaan jos vertaa essitalopraamiin tai fluoon.

Omia kokemuksia tietty, nyt ei ole yli vuoteen ollut mitään lääkkeitä, tuli noin 5 vuotta napsittua. Venla tehokkain mutta aiheuttaa sivuoireita, sitten Paxil. Ja kun haluaa lopettaa, suosittelen ehdottomasti vaihtamaan fluoksetiiniin eli siihen perus Prozacciin pariksi viikoksi, itsellä ei tullut mitään lopettamisoireita Prozacista vaikka Paxil ja varsinkin Venlafaxin niitä aiheutti.

Tuo Voxra ja Venla vissiin tekee vähän samoja, eli ei ainakaan tarvitse nostaa annoksia yhtään jos molemmat käytössä.

 

[Memory]

Huomenta ja hyvää helatorstaita, on tosi ylipirteä olo. Eilen nukkumaan 21-22 sitten koiroa ulos, tietsikalla ollen ja unilääkkeet ei auttanut, sitten koiron kanssa leikittiin, käytiin suihkussa ja sitten nukuttiin tunti pari ja sitten koiro tahtoi taas ulos, nyt odottelen että kaverit herää, monilla puhelimet kiinni.
Mä olen hirveän yöihminen, kyllä tämä adhd adrenaliinipiikki vielä kostautuu illalla, mutta kun on niin kaunista ulkonakin, ihanaa kuulla puiden tuulessa heiluen, kun on jo lehden alut.
Meidän kerho aukeaa 01.06, on mukana mennä taas sinne valvomaan ja hoitamaan hommia vaparina.
31.05 vähenee rivatril 2.5->2*0.5mg:aan pitää muistaa sitten.

Vaikeaa ajatella kun nyt on pyhäpäivä ja huomenna perjantai sitten taas pyhä viikonloppu...

 

[pespoit]

Venlafaxin on hyvä mutta kannattaa tarkkailla verenpainetta, itsellä nosti sitä liikaa ja vaihdettiin.

Voin vahvistaa saman Voxran kanssa. Liittyy varmaan tuohon adrenaliinin kohoamiseen.

 

[Aurum]

Pystytkö hoitamaan noi Kelaan soittamiset kirjoitusmuodossa paremmin? Jos pystyt, niin kelan nettisivujen kautta voi laittaa viestiä. Ainakin itelle helpompi hoitaa tolla tavalla.

Sain nyt aikaiseksi vihdoinkin soitettua sinne kelaan ja se kelan terapia tuki päätös on kuulemma voimassa vuoden siitä kun lääkäri on allekirjoittanut suosituksen. Eli siis ei enää voimassa minun kohdalla.

Pitäisi siis lääkäriltä uusi suositus saada ja varmaan sitä varten pitäisi taas tilanne tarkastella lääkärin uudestaan. Arvelin aikanaan jo siellä keskustelessa että on vaara että näin tässä käy ja niinhän se näkyi menevän.

 

[Memory]

Mää nukuin toissa yönä huonosti, nyt kauniisti 01-13 oikein kaunis pitkä unikerta.
Ihmeen paljon korona-ihmisiä liikenteessä kun on ns. kesäaika ja lämmin ilma, piti oikein ottaa lippis pipon sijaan kun aurinko tekee migreenin mulle tosi pahan.
Hyvää viikonloppua kaikille <3

 

[ttjm]

Täälläkin taisi joku puhua ketamiinihoidoista jossain vaiheessa. YLE on nyt tehnyt vähän juttua niistä ja muista aineista, joita mahdollisesti voidaan jatkossa käyttää lääkkeinä.

Ensin kannabiksesta tuli vakavasti otettavaa bisnestä, nyt vuorossa ovat psykedeelit – pörssilistautumiset alkoivat jo, mutta voiko sienistä tai LSD:stä olla apua ihmiselle?

Psykedeeliavusteisia mielenterveyshoitoja tutkitaan ja kehitetään nyt yliopistoissa ja pörssiyhtiöissä.

yle.fi

Suomi tuskin tulee olemaan eturintamassa, kun täällä ilmeisesti jo asioiden tutkiminen on näin hankalaa. Mielenkiintoinen juttu joka tapauksessa.

 

[omenanraato]

Laitan nyt tän tänne, kun osittain pahentaa omaa masennusta:
Pojan parhaan kaverin (ja sen sisko tytön kavereita) isä kuoli eilen autokolarissa aikaisin aamulla.
Tämä pojan kaveri oli meillä leikkimässä toissapäivänä ja tämä isä kuskaili molempiin suuntiin ja minä olin se joka hänen kanssaan siinä jutusteli.
Jokusen kuukauden erolla suht saman ikäinen kuin minä, saman ikäiset lapset ja jotenkin vielä se että olin ihan viimeisiä jotka sen näki edes elossa ja jutteli sille.
En tiiä, ei silleen mitenkään tuttuja ees oltu, ainostaan lasten kuskauksien yhteydessä vaihdettu jokusia juttuja...mutta silti. Otin jotenkin tosi tosi raskaasti tän. Mietin vaan niitä sen lapsia, tai et mitä jos meille kävis vastaava niin miten se elämä siitä jatkuis. Mitä/miten niille lapsille puhuu kun joskus tulevaisuudessa tulevat leikkimään.
Muutenkin tässä oman terveydentilan kanssa ollut niin uskomattoman paljon ongelmaa jo useita vuosia ja sen aiheuttamaa masennusta. Niin sit ku aina jotenkin syyllistän ja harmittelen etten voi olla isä omille lapsille, kun terveydentilan takia en voi tehdä mitään ja nyt koen syyllisyyttä niistä ajatuksista kun mun lapsilla on silti isä, näillä ei enää ole laisinkaan. Ja se miten paljon voimia ja tukea se perhe kaipaa nyt, tekee tosi pahaa.

Ja jotenkin suunnattomasti ahdistaa se asia että jokusia tunteja ennen tapahtumaa minä just juttelin sen kanssa ja nyt se on kuollut. Tapahtui kolari vieläpä tässä meidän ”kotitiellä”, eli ihan parin kilsan päässä meiltä.

 

[King Im Jo]

Laitan nyt tän tänne, kun osittain pahentaa omaa masennusta:
Pojan parhaan kaverin (ja sen sisko tytön kavereita) isä kuoli eilen autokolarissa aikaisin aamulla.
Tämä pojan kaveri oli meillä leikkimässä toissapäivänä ja tämä isä kuskaili molempiin suuntiin ja minä olin se joka hänen kanssaan siinä jutusteli.
Jokusen kuukauden erolla suht saman ikäinen kuin minä, saman ikäiset lapset ja jotenkin vielä se että olin ihan viimeisiä jotka sen näki edes elossa ja jutteli sille.
En tiiä, ei silleen mitenkään tuttuja ees oltu, ainostaan lasten kuskauksien yhteydessä vaihdettu jokusia juttuja...mutta silti. Otin jotenkin tosi tosi raskaasti tän. Mietin vaan niitä sen lapsia, tai et mitä jos meille kävis vastaava niin miten se elämä siitä jatkuis. Mitä/miten niille lapsille puhuu kun joskus tulevaisuudessa tulevat leikkimään.
Muutenkin tässä oman terveydentilan kanssa ollut niin uskomattoman paljon ongelmaa jo useita vuosia ja sen aiheuttamaa masennusta. Niin sit ku aina jotenkin syyllistän ja harmittelen etten voi olla isä omille lapsille, kun terveydentilan takia en voi tehdä mitään ja nyt koen syyllisyyttä niistä ajatuksista kun mun lapsilla on silti isä, näillä ei enää ole laisinkaan. Ja se miten paljon voimia ja tukea se perhe kaipaa nyt, tekee tosi pahaa.

Ja jotenkin suunnattomasti ahdistaa se asia että jokusia tunteja ennen tapahtumaa minä just juttelin sen kanssa ja nyt se on kuollut. Tapahtui kolari vieläpä tässä meidän ”kotitiellä”, eli ihan parin kilsan päässä meiltä.

Hengitä syvään. Oikeasti. Ihmisillä on tapana kuolla. Suurin osa jopa kuolee kotiinsa.