Masennus

[Memory]

Veikkaan että ei se itse kuolema ole monelle ongelma, vaan se mikä aiheuttaa sen kuoleman. Ja jossain määrin kai se milloin se kuolema tulee.

Siksi siihen pitää olla valmis, jos on isot "bisnekset" menossa ja kovat suunnitelmat niin kyllä kuolema maistuu pahalta, jos on kuten meikä valmista kamaa nähnyt ja kokenut jo kaikkea ja saanut elämältä kaiken mitä on vaan osannut haluata, niin soronoo vaan, eikun montun kaivuuseen alkamaan.
Rauhallinen nukkuessa tullut kuolema on paras, kituen tuleva on pahin.
Tosin ei viitsi liikoja puhua tästä, uskon että monille kovien suunnitelmien tehneille ja masis-ihmisille aihe on todella paha.

 

[King Im Jo]

Siksi siihen pitää olla valmis, jos on isot "bisnekset" menossa ja kovat suunnitelmat niin kyllä kuolema maistuu pahalta, jos on kuten meikä valmista kamaa nähnyt ja kokenut jo kaikkea ja saanut elämältä kaiken mitä on vaan osannut haluata, niin soronoo vaan, eikun montun kaivuuseen alkamaan.
Rauhallinen nukkuessa tullut kuolema on paras, kituen tuleva on pahin.
Tosin ei viitsi liikoja puhua tästä, uskon että monille kovien suunnitelmien tehneille ja masis-ihmisille aihe on todella paha.

Oon samaa mieltä tosta että nukkuessa se parhain lähtö olis/on.
Mutta oon eri mieltä tästä aiheesta puhumisesta, jollekkin voi olla tän elämän ja tyhjyyden(tai mihin sitten uskookaan) välisen ajan lyhyyden tajuaminen yks kahva mistä pitää kiinni kun mikään ei tunnu miltään ja haluaa siitä pois.

E:Ja siis yleensäkkin tosta aiheesta puhuminen voi laittaa ihmisen yleensäkkin käsittelemään tota asiaa jos siitä on ahdistusta ja pelkoa.

 

[Memory]

Oon samaa mieltä tosta että nukkuessa se parhain lähtö olis/on.
Mutta oon eri mieltä tästä aiheesta puhumisesta, jollekkin voi olla tän elämän ja tyhjyyden(tai mihin sitten uskookaan) välisen ajan lyhyyden tajuaminen yks kahva mistä pitää kiinni kun mikään ei tunnu miltään ja haluaa siitä pois.

E:Ja siis yleensäkkin tosta aiheesta puhuminen voi laittaa ihmisen yleensäkkin käsittelemään tota asiaa jos siitä on ahdistusta ja pelkoa.

Totta turiset, mulle on kaiken muitten mielestä se joulupukki-uskonto a ja o, minulle se on joku joka ei petä, vaikka mitä tapahtuisi niin olisi joku turva kun kaikki muut kaatuu ympäriltä, jokainen uskoo mihin tahtoo, mutta mutua että ihmisellä pitää olla jonkinlainen ankkuripaikka.

btw. aamulla kun herään laitan ensin radion päälle, sieltä tulee sontaa, sitten laitan noxon nettiradion, 65k kanavaa, mutta kuuntelen vain relaxantti jouluradiota, vaikka toisaalta laskenkin että xxx päivää jouluun niin en tod. ole jouluihminen, nykyään vanhemmiten tulee pahat masennukset ja tosi paha olo ennen joulua, vasta joulupäivänä tuntuu että "huh hemmetti, nyt olo helpottaa" mutta kuten sanottu, musiikkiterapia auttaa paljon.

Sitten nyt uutena atk:n korvikkeena sain iptv:n laitteen 10k kanavaa 20e/vuosi, ja siitä tulee paljon iloa, pääsee maailman matkalle ympäriinsä ja aika menee kivasti.

Ei muuten mutta aikoinaan tosi masentuneena tuli itsetuhoisuudet pinnalle, se on ja oli kovaa aikaa, sitten kun siitä toisaalla keskusteltiin kavereiden kanssa niin äkkiä tuli sulku-lähdöt että tänne ei kuulu itsemurhat ollenkaan ja että se "masentaa ihmisiä"....

En tiedä että onko "oikein" käsitellä kaikkia asioita, kohta taas tulee kuolemaa vastaan kun jo 12vuotias terapiahauva vanhenee, mutta se on sen ajan murhe, mulla menee masikseen 30vuoden ajan jo rivatril(jota ajetaan alas), seronil, suprium. ne tekee (en usko että muuten olisin tällainen) sen, että kaikki tunteet ovat tylsiä, ei mukavaa. ei oikein sureta mikään, "aijaah, se delasi, nooh hankitaan toinen, sillä selvä" ei kivaa elämää kun on tunteeton

 

[elmo]

Kyllä mielestäni monien mielestä kuolema on pahin, siksihän sitä käytetään pahimpana rangaistuskeinona, sitten kun ei pääse nauttimaan miljoonista euroistaan ja kesämökki mönkijöistä, siksi kolmanteen; se on vain menolippu, joku kooma tms. voi olla meno että paluu-lipullakin varustettu.

Toi on totta, usein suomen kielessä sanotaan "kaikki sanovat, kaikki tekeävät" luetaan :"useimmat tykkäävät tapaavat tehdä"

Musiikki relaa minullakin, sillä on jotenkin stressiä helpottava voima, ja mitä vanhempi (mutua) niin opettaa nöyremmin kulkemaan, ei olla sitten enää:
"minä en nyt ikinä varmasti psykalle mene, minulta menee maine" (buahhh, mikä fitun maine?, onko maine tärkeämpi kuin elämä itse, sitä sopii kysyä)

Tuosta naapuristasi tulee mieleen että pelkää että siitä tulee "riesa", minulla on ainakin niin että jos liian usein tyrkyttää itseään niin en enää vastaa puhelimeen enkä avaa ovea, jos tulee paha kammo että nyt se taas tulee ja riivaa. Suomalaiset ovat tykästyneet olemaan itse ja yksinään, sehän on nähty.
Sitten humalassa saadaankin tehdä aivan mitä tahansa

Toki jos sen ajattelee noin että tulevaisuuden suunnitelamat häviää. Ajattelin itse ehkä enemmänkin olotilan kautta.

Kaikki on kuitenkin pääasiassa kemikaalisia reaktioita päässä ja se, että jää ne miljoonat käyttämättä ei välttämättä ole yhtään sen kummempi kuin jollain toisella jää seuraava jakso kauniita ja rohkeita katsomatta. Pää-asiassa ei kannata elää yhtään hetkeä elämästää mentaliteetillä 'sitten kun'. Sitä kun tilannetta ei välttämättä koskaan tule ja suurelta osin haaveet on materiaalisia ja huoletta kyllä mieli keksii taas lisää kun aikaisemmat saavutettu. Itse olen ollut tyytyväinen tähän astiseen elämään enkä kyllä kokisi mitään suurta pettymystä jos vaihtaisi hiippakuntaa. Toki mihinkään kaulakiikkuun aio järkkääntyä, mutta ei tuo ajatuksena pelota. Tietenkin se olisi kiva nähdä miten muksut ja maailma makaa 60v päästäkin.

Maineella ei ole mitään väliä, jos sellaista nyt edes voi väittää omaavan. Enempi kyse oli siitä, että taas uusi epämiellyttävä sosiaalinen tilanne ja kun akuutti ongelma oli ohi niin ei napannut. Sekä ei olisi kuuluntu työaikaan ja matkoihin 150km... Olisihan se varmaan ollut ihan hyödyllistä käydä puhumassa jollekulle ammattilaiselle. Monesti tullut mietittyä, mitä kaikkia autismeja sun muita vastaavia meikäläisestä löydettäisiin jos tutkittaisiin... Enpä tiedä onko siitä mitään konkreettista hyötyä jos saat lapun kouraan jossa lukee burgeri ja/tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta.

10v tässä on tullut jo väisteltyä noita naapurin ehdotuksia, jotta eiköhän jatkokin onnistu ihan ok. Moni varmaan olisi innoissaan menossa kun saisi ilmaset viinat tai hyvää sapuskaa. Viimeksi asetin itseni treffeillä epämukavuusalueelle kun lopuksi kysysi lähdenkö huomenna laivalle. Ehdoton no go pään sisällä, mutta aattelin, että kokeillaan. Kyllä oli henkinen pakki tyhjä viikonlopun jälkeen, eikä enää ikinä uusiksi... Onhan se ihan jees välillä kokeilla omia rajoja, jotta huomaa missä ne menee. Kyllä nekin joustaa/muuttuu kuitenkin jossain määrin. Jos 15 vuotiaalle meikäläiselle olisi sanonnut, että sulla on sellaset muksut, koti ja työ kuin nyt on niin en olisi uskonut. Vaimoahan nyt ei ole niin ei sitä tartte uskoakkaan . Rasittavaa vaan niiden rajojen hakeminen, helppoa olis aina painaa vaan samaa vanhaa rataa eikä tehdä mitään epämiellyttävää, mutta yleensä positiiviset asiat tulee vaan sielä alunperin negatiivisten muutosten kautta. Harvalla elämä on onnistumisesta toiseen tanssimista.

 

[Memory]

@elmo Olotilaa kyllä tuo helpottaa ja se on minunkin mielestäni tärkeintä että tämä nykyinen hetki, tämä nykyinen sekunti on tärkeä eikä ajatella "katsotaan nyt sitten 300vuoden päästä miten minulla mennee"
Kuten sanoit, tunnen muutamia joitten kanssa on meno : "soitan sitten takaisin kun olen katsonut kanit ja rotat" WTF. onko elämä noin tärkeetä että ihmisen tekemää soopaa katsellaan koko ajan? jos toinen meinaa soittaa että vedän ranteet auki niin toinen ei vastaa ja laittaa textarii "mää katon ny salkkareita" Fittu
Silloin on kyllä "kaverit" väärän laatuisia.

Etkö sinä sitten haaveile enää mistään elämässäsi? ymmärrän että "ehkä" olet nuori ja meinaat että olet saanut kaikki ja valmis vaihtamaan hiippakuntaa, mutta kyllä se elämäkin opettaa, mäkin olen huomannut että hitto, nyt vasta hokasin sen , miksi on kiva jutella metsän eläimille muuten vaan
ennen wanhaan katsottiin että toi on sekopää kun se juttelee variksille

Mäkään en tykkää yhtään tahattomista vapaa-ehtoisista vaikeista sossu-tilanteista, uudet tutustumiset tuntemattoman kanssa ovat vaikeita.
ei sinänsä, mä olen kerholla nähnyt paljon uusia kavereita, ja nyt kun olen taaplannut niitten seurassa vuosia niin kyllä uskallan lähteä niitten kanssa laivalle, mutta jos olisi ihan tuosta vaan ja ilman mitään pohjatietoja/tutustumista lähdettävä niin not ever.
Lapset ovat kivoja, mä olen usein ajatellut ja mun päätä ei siinä asiassa hevillä eikä muullakaan musalla käännettä, että eukot not, hoidin broidin muksuja junnuna tarpeeksi, niin että no thanx, pojan voisin ottaa jatkaa sukua, adoptoimalla taikka sitten lainakohdulla mutta eukot, voi helvetti mä en kestä niitä

Vaikeudetkin voivat kasvattaa ja opettaa, mutta jos sitä kivimurskaa tulee aina niskaan niin sitten ei ole ollenkaan kivaa

Hyvät alkuviikot Sinulle ja kaikille muillekkin. <3

 

[Memory]

Armeija oli minulle kaikkein pahin paikka, elämäni suurin mullistus, siitä alkoi masennukset sekä paniikkikohtaukset.
En silloin nuorena ymmärtänyt että miksi!!?? miksi minun piti mennä vankilaa pahempiin olosuhteisiin ilman mitään rikosta.
Se oli todella masentavaa, 80-luvun lopulla oli vielä kovat paikat, toista mitä nykyään 2000-luvulla, oli se sitten kait vaivan arvoista että sinne pääse työ-orjaksi eikä siitä mitään hyötyä ollut, ja pää hajosi kun tuli psyykkiset ongelmat päällensä.

Onko täällä ketään muuta jolle armeija olisi tehnyt vastaavia kommervenkkejä?

 

[Aurum]

Pystytkö hoitamaan noi Kelaan soittamiset kirjoitusmuodossa paremmin? Jos pystyt, niin kelan nettisivujen kautta voi laittaa viestiä. Ainakin itelle helpompi hoitaa tolla tavalla.

Ei se kirjoittaminen ole sen pienempi homma. Olettaisin kuitenkin ettei se terapiapäätös kovin montaa vuotta ole voimassa. Ja sen jälkeehän se vasta se suurin urakka alkaa. Pitää kattoa josko saisi soitettua ensi viikolla. En tosin viimeviikollakaan saanut aikaiseksi. Jotenkin se aika vain katosi jonnekkin.

Eipä ole paljon minullakaan, monesti haaveilen wanhojen teksti-pelien ja jotain call of dutyn perään, mutta ne lopsahtaa heti alkuunsa, ei jaksa, kun ei jaksa.
manuaalit ovat kivoja lukea, ne ovat kehittäviä ja sitten harrastuksena Ruåtti, sitä tulee jauhettua ja katsottua iptv:n kautta ilmaiseksi 10 ruåttin kanavaa, siinä aivot lepää.
Minulta jäi elektroniikka kokonaan kun tuli ikänäkö jne., olen jo vanha 53:n käpy eikä näe edes kunnolla tinata
historia ja maantieto sekä anatomia kiinnostaa nyt kun lapsuus oli perseestä ja ei koulussa tullut mitään tehtyä kun muutettiin 8* peruskoulun aikana, nyt sitten otan aikaa takaisin.

Oletko samanlainen että funtsit todella paljon vaikka lepäät? ennen nukkumaan menoa funtsit päivän asioita ja tulevia todella paljon? mä olen sellainen.

Nojaa, tuleehan sitä mietittyä kaikkea. Politiikka ja yhteiskunta on ihan filosofisessa ja psykologisessa mielessä kiinnostavia aihealueita. Itse tykkään miettiä asiat läpi ennen tekemistä eli en ole siis spontaani persoona.



Viime aikoina (no, vuosina enemminkin) on lisääntynyt sellainen fyysisen läheisyyden kaipuu, parisuhteen kaipuu, ja onpa käynyt jopa mielessä että lapsi(a) olisi myös todella hieno asia. En ole mikään sosiaalisesti räiskyvä persoona joten se parisuhde on sellainen todella hankala asia. Voisi kai sanoa että olen tietyllä tavalla yksinäinen, vaikka kaverisuhteitakin on. Parikymppisenäkään en tykännyt käydä baareissa tai yökerhoissa, nekun ovat sellaisia örvellysmestoja joissa aivot jätetään narikkaan ja sen jälkeen saa (pitää) olla hulluna hutikassa. En oikein koskaan ymmärtänyt mikä siinä oli hauskaa. Mielummin otin alkoholia joko kaveriporukalla jossain mökillä tai sitten mentiin johonkin rauhallisempaan kuppilaan jossa pystyi oikeasti keskustelemaankin asioista. Tosin on varmaan selvää että tuollainen "illanvietto" ei ollut kaikista suosituinta muotoa ainakaan silloin.

 

[Memory]

@Aurum mä olen välillä tosi spontaasi ja tuosta vaan teen jotain hulluja päätöksiä
Samaa mulla, mä tahtoisin että olisi joku ketä halata, ilmoittaa että minä olen tässä, ei oikein riitä että koiraa halailee, tai sitten täytyy olla tosi vähään tyytyväinen .
Minä en tahdo naista, mutta oman pojan tahtoisin jatkamaan minun sukuani.
Minä en koskaan käynyt enkä käy baareissa, laivan baarissa käyn, siellä on ihan erinlainen kansainvälinen meno päällänsä.

Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle sekä kaikille muillekkin <3

 

[bro]

Mulle ei melatoniini auta yhtäsen yhtään
hyvää viikonloppua kaikille, lunta tulee etelässäkin

Mä näin yöllä hiton painajaisia, en saanut enää unta päästä kiinni. tosi pahoja olivatten.
Eilen oli paha päivä, pää sekaisin kun nukuin huonosti ja oli pakko ottaa toissa yönä mirtza puolikas ja sitten illalla lyrica
koko iltapäivä oli pää ihan sekaisin, kohta kauppaan hakemaan kuukauden ostokset, 9kpl. gluteenitonta leipää, 5maitoa, 5 kahvia ja koirolle 10kg:n säkki ruokaa, siinä se on sitten ..
Toivottavasti kaveri tuo parit läppärit huoltoon niin olisi jotain kunnon tekemistä, eikä mitään "vale-tekemistä"

Tuo Mirtazapin aiheuttaa painajaisia, syön ite unettomuuteen 7,5mg

 

[Memory]

Tuo Mirtazapin aiheuttaa painajaisia, syön ite unettomuuteen 7,5mg

Minulla ei, mutta välillä tosi ilkeitä "verisuonten kutinaa" eli alkaa raavituttaa käsivarsia jne. kun ihon alla verisuonet kutiaa kauheasti.

 

[cl0]

Meillä oli amiksen tutustumiset hienoja, otettiin kunnolla vastaan ja kierreltiin ja vastattiin kaikkiin kysymyksiin avoimesti.

Mulle peruskoulun opo pisti jauhot suuhun, "ei sun huonolla matikalla mitään atk-duunia kyllä tehdä" paskan marjat, olin duunissa mikrotukihenkilönä, nyt tekisi mieli näyttää paljasta persettä tälle jätkälle, kivat kun ajattelee toisten puolesta valmiiksi negatiivisesti

Mä kyllästyin ainaisiin opojen ja duunareiden valitukseen, siksi vaihdoin duunia vähän väliä, vaihdoin mm. mikrotuesta ajoneuvo-asentaja linjalle jne.

Jollei ikää ole liikaa niin skoleen vaan jos mahista, nyt pääsee esim. 30veenä kunnolla amikseen kun on ikäpisteitä niin sikana.
mä olin amiksessa 30veenä ja ope oli 31vee hauskaa oli junnujen seurassa

Kyllä sinne ammattikouluun pääsee vanhakin. Olen ammattikoulussa nyt 30 - vuotiaana ja olen luokkani nuorin. Muut ovat 40-50 vuotiaita.

 

[cl0]

Nyt on olo ollut ihan ok mutta asia ei ollut näin vielä 2 kuukautta sitten. Silloin oli yleistynyt ahdistushäiriö, masennus ja vielä itsemurha-ajatukset kaikki samaan aikaan. Tuntui että rekan eteen käveleminen on hyvä ajatus.

Yhtä kaamea olo mulla oli viimeksi yläasteella, ei se itsemurha silloinkaan tuntunut ihmeelliseltä. Koulukiusaaminen näkyy kyllä vuosikymmentenkin jälkeen vaikka joku saattaa luulla että sen vaikutukset loppuvat samalla kun koulu loppuu.

 

[cl0]

Viime aikoina (no, vuosina enemminkin) on lisääntynyt sellainen fyysisen läheisyyden kaipuu, parisuhteen kaipuu, ja onpa käynyt jopa mielessä että lapsi(a) olisi myös todella hieno asia

Jos nyt ymmärsin oikein niin et ole löytänyt ketään kun arvelet ettet ole naisen mielestä kiinnostava? Onko sulla jotain harrastuksia joissa näkee myös naisia? Jos on niin kokeile mennä juttelemaan, se on helpompaa jos toista jo tuntee vähän.

 

[cl0]

Itsellä vähän sama juttu, mutta parisuhteen sijaan halusin enemmän vain naispuolisen kaverin. Tosin ujona mun on pirun vaikeaa mennä juttelemaan kenellekään. On koitettu monesti. Koulussa sitten sain oman luokkalaisen naisen puhelinnumeron ihan olemalla oma itseni. Vitsailin ja osallistuin keskusteluun vaikka muuten en sano paljon mitään.

 

[cl0]

Täähän menee nyt yksinpuheluksi. Itseä helpottaa satunnainen yksinäisyys kun puhuu jollekin. Tädin kanssa olen toisinaan jutellut ja Suomi24 Treffien kautta löytyi nainen jonka kanssa olen silloin tällöin keskustellut asioista. Helpottaa kummasti kun on edes 1 henkilö jolle puhua.

 

[Memory]

Täähän menee nyt yksinpuheluksi. Itseä helpottaa satunnainen yksinäisyys kun puhuu jollekin. Tädin kanssa olen toisinaan jutellut ja Suomi24 Treffien kautta löytyi nainen jonka kanssa olen silloin tällöin keskustellut asioista. Helpottaa kummasti kun on edes 1 henkilö jolle puhua.

Tuttu juttua, mäkin menin amikseen toista kertaa 30vuotiaana, muut oli 16-17 vuotiaita kakaroita, fitsi että oli kivaa
Ope oli 31vuotias hih.
mulla masis meni oikein hyvin kun sain lääkkeet.
Mä en tiedä suoraan sanottuna että olenko homoseksuaali
en pidä naisista, mutta elin kyllä ilman iskää, ehkä kaipaan isähahmoa, en tiedä enkä ole jaksanut miettiä asiaa pitkään.

Se auttaa kyllä paljon kun saa keskustella jonkun kanssa
Nukkuen olen saanut pahan mielen poies, se on kivaa ja kaunista.

 

[Lager7]

Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.

 

[Memory]

Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.

Eli sinkku, mäkin olen sinkku, mä hankin edellisen koiran tilalle toisen, ennen sitä oli samanlainen tilanne, nukuin vain 20h/vrk:ssa kun oli paha olla.
Nyt koiron takia on pakko mennä ulos ja olla ulkona, meinaa kuitenkin välillä koronan takia olla väsymys ja nukkua pitkin päivää.
Sä olet vielä nuori, mene lempiduunisi koulutukseen taikka sitten amikseen taikka oppisopimukseen, niin mäkin tein ja vähäsen pääsin eteen päin, ei se autuaaksi tee mutta vähäsen auttoi sentään.

Mä soittelen kanssa kavereille ja tuttaville ne kyrpiintyy kun mä soitan joka päivä ja yritän keskustella jostain asioista, teko-keskustelua, mutta kun on tarve saada jutella jonkun kanssa.
Onneksi tulee kevät ja kohta on puut lehdessä, vähän näyttää kuin että elämä voittaisi.

 

[Memory]

Lager7 se on sitä itseään, usein vain nukkuu ja miettii että mitähän sitä oikein tekisi dippa dippa dii..kun ei ole mitään tekemistä, ainoa on että menee nukkumaan ja pakoon likaista maalimaa.
Välillä ei ole koskaan liian usein kun miettii liikoja asioita että mitähän sitä tänäänkin saisi aikaiseksi.
Mä sentään sain 2Terasen kiintarin varmuuskopiot tehtyä.

@Lager7 ei mulla ole oikeistaan koskaan ollut tunnetta että olisin "epäonnistunut" mutta elämään turhautumista on kyllä ollut, sitten välillä tulee itsetuho-kausia yms. skitsomaanista juttua.
Hymyilytti kun sanot "olen jo 34v" mä olen kääkkä vuotta 53 menossa ja mietin että ei hemmetti, missä on minun ruumisarkkuni
- Muijaa en tahdo
- Lapsen tahtoisin
- Rahaa en tarvi muuta kuin ruokaan ja se riittää, en tahdo yhtään enempään.
- Luottotiedot menneet, en tarvitse niitä, ei auttanut lainan saamisessa vaikka ne oli kunnossakin.
- Ei mullakaan ole omaisuutta, mikä on hyvä se, ei tule testementin kanssa ongelmia.

Ei vaan ole oikein ketään kelle jutella, koirakin vaan haukkuu koko ajan

 

[Rokkijani]

Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.

Koita miettiä rehellisesti, että haluatko sinä saavuttaa edes samoja asioita vai ovatko ne asiat vain jonkinlaisia yhteiskunnan normeja. Minulla on ollut tuota samaa ja lopulta pääsin eroon, kun hiljalleen oppi siihen ettei vertaile omia asioita muiden saavutuksiin tai elämään. Ainahan löytyy menestyneempiä, mutta ulkoisesti menestynytkin voi olla yhtä onneton kuin sinä juuri nyt tai jopa pahemmassa tilassa.

Mieti, mitä merkittävää sinun pitää saavuttaa. Nyt olet koulussa ja koita tehdä kaikkesi, että saat ammatin - ei välttämättä siksi, että siinä on nyt se sinun tulevaisuuden ura, vaan nimenomaan siksi, että voit olla ylpeä saavuttaneesi jonkin pisteen, jota et ole ennen tehnyt. Siitä tulee potkua.

Koska et ole perheellinen niin voit käyttää paljon enemmän aikaa itseesi. Se ettei sinulla ole huollettavia, ei tarkoita ettetkö voisi alkaa itsestäsi pitämään huolta sinun itsesi takia. Seuraa siis se tylsä asia eli oikeasti liikkumaan enemmän. Mitä enemmän sohvaa niin sen enemmän lannistaa ja siitä tulee hirveää kierre. Tiedän kyllä kokemuksesta.

Pohdi päivittäin positiivisia asioita: olet koulussa/harjoittelussa, joten et ole vielä jämähtänyt täysin passiiviseen olotilaan eli kykenet toimimaan. Sinulla on koti. Millainen se on? Jos epäviihtyisä sotkupesä niin siivoa ja tee jotenkin viihtyisyyttä vähitellen sinne - et tarvitse tonneja tähän. Mieli turtuu helposti ja jos koti on lannistavan näköinen niin et piristy. Hanki huonekasveja, joita hoidat. Mitä tahansa, joka saa sinut tekemään jotain. Ei sinusta tarvitse tulla suurperheen täydellistä isää, mutta voit olla paljon parempi kuin nyt. Tämä on ihan vain esimerkki, mutta huonekasvien kanssa voit ajatella, että minun tehtäväni on hoitaa näitä ja siinä on minun merkitykseni.

Ei tarvitse kerralla pystyä kaikkeen. Tee vaikka listaa itsellesi asioista, joita laitat kuntoon. Aloitat pienistä. Jos jossain vaiheessa pystyt niin suutu itsellesi, karju metsässä kuin viimeistä päivää ja vedä se kaikki energia itseesi.

Lopuksi sen verran, että olen itse toipunut vakavasta masennuksesta eli uskoakseni osaan jollakin perspektiivillä puhua.

 

[Alceste]

Maanantaina puhuin psykiatrin kanssa puhelimessa lähetteestä ja tänään posti toi kutsun mielialahäiriötyöryhmään kesäkuussa. Taidan olla jonkun mielestä riskiryhmää

 

[Memory]

Maanantaina puhuin psykiatrin kanssa puhelimessa lähetteestä ja tänään posti toi kutsun mielialahäiriötyöryhmään kesäkuussa. Taidan olla jonkun mielestä riskiryhmää

Minä olen ihmeesti "tervehtynyt" eli en tarvitse muuta kuin avokeskustelua

 

[Memory]

Nukkunut koko päivän, toivottavasti ei tule tavaksi

 

[Jeesbox]

Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...

 

[ttjm]

Masennuslääkkeistä on vähän vaikee sanoa mitään. Toisille ne toimii ja toisille ei. Toiset saa haittavaikutuksia ja vierotusoireita jos lopettaa. Mulle ei esim. sitten taas tullut escitalopramista mitään muuta, paitsi että kaikki seksihalut lähti pois. Se taas nyt vaan pahensi fiilistä.

 

[Memory]

Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...

Hauska, mulle Suprium on multipersoonallisuuteen jonka rivat+seronil aiheuttaa :o
se näyttää olevan että ne melkein aina kokeilee mitä tahansa kelle tahansa, kuten mulle epilepsia-lääkkeitä masennukseen ja paniikkikohtauksiin :/
Hyvää viikonloppua kaikille ja jaetaan täällä tuntemuksiamme <3

 

[Juha Kokkonen]

Nukkunut koko päivän, toivottavasti ei tule tavaksi

Vaikka onkin raskas ja harmillinen aihe tässä ketjussa, niin koitetaan välttää pelkkiä yhden lauseen viestejä ja pyritään pitämään aihe ketjun otsikon mukaisena

 

[jm82]

Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...

Noista ei ole kumpikaan tuttu lääke. Itse sain ahdistukseen ensin purkin Opamoxia. Sen jälkeen Pregabaliinia (Lyrica). Noita en kumminkaan kovin kauaa käyttänyt. Nyt on ollut oloa helpottamaan Abilify 15mg. Lisäksi voi käyttää Ketipinor 25mg ahdistukseen, mutta tuo voi joitakin alkaa nukuttamaan.

Wikin mukaan flupentiksolia ja supriumia voisi käyttää myös masennuksen joitoon.

Lääke on sikäli harvinainen lajissaan, että sitä voidaan käyttää psykoottisten sairauksien ohella myös masennuksen hoitoon. Vain muutamia antipsykootteja on tähän vaihtelevalla menestyksellä käytetty (lähinnä flupentiksolia ja tioridatsiinia, joiden on oletettu vaikuttavan aktivoivasti tai antidepressiivisesti).[4] Vaikeaan depressioon ei sulpiridia kuitenkaan suositella.[2]

Sulpiridi – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Itse olen aika hyvin saanut vaihdettua lääkettä toiseen (esim soitto lääkärille). Jos itse pitäisi valita, niin en ottaisi flupentiksolia, vaan yrittäisin olla ilman, jos mahdollista. Itse kysyin tuota Supriumia, mutta en sitä saanut. Abilify kumminkin kävi.

Masennuslääkkeistä on vähän vaikee sanoa mitään. Toisille ne toimii ja toisille ei. Toiset saa haittavaikutuksia ja vierotusoireita jos lopettaa. Mulle ei esim. sitten taas tullut escitalopramista mitään muuta, paitsi että kaikki seksihalut lähti pois. Se taas nyt vaan pahensi fiilistä.

Taitaa olla myös, että joillekin sopii ja joillekin ei. Voxra 300mg ei varmaankaan ole samanlaista sivuvaikutusta.

 

[Memory]

Pelkään todella että menee taas masis nukkumisen puolelle, nukkunut todella paljon pitkin päiviä, eilenkin jotain 13:Taan saakka nukuin sitten 15-19 nukuin ja sitten vasta "heräsin" olen aina ollut yökukkuja, silloin on ihanan rauhallista.

Masentaa mua ainakin pienetkin asiat, kaveri jätti velkansa maksamatta niin jo siitä tulee pienet paniikit päällensä.
Rivatrilit menee hyvin 2.5*vrk:ssa, toivottavasti vähennys suunnitelma pätee.
Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta
se on kyllä totta että tieto lisää tuskaa, niin paljon ihmiset halajaa itselleen tietoa kaikesta, sitten kun ovat saaneet ne selville niin sitten tulee paha olo.

Ei minuun oikein mitenkään ole vaikuttanut corollat, elän ihan niinkuin muutenkin, ei ole varaa muutenkin hajonneen pään kanssa ottaa ns. lisäpaineita mistään.
Tuntuu vaan niin houkuttelevan helpolta mennä nollaamaan aivonsa ja pehmeään vuoteeseen koisimaan ja siten unohtaa kaikki pahat ajatukset sekä huono olo.
Täten en ihmettele että miten jollain psykiatrisella osastolla potilaat vaan nukkuvat koko ajan, se tuo turvaa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
pitää lähteä väkisin käymään veljen luona, että pääsen käymään edes jossakin, lähteminen kotoa on todella vaikeeta, kun tuntuu ettei inspiraatiota ole.
Lääkkeet helpottavat oloa, vaikka ne olisivat lumelääkkeitä niin ne helpottaisivat oloa.
Tosin sitten jos tulee muita kuin psyykkisiä oireita niin sitten EI ole merkitystä vaikka olisi lumelääkkeitä


Kerrotaan täällä omat murheemme, ja autetaan toisiamme.
Useilla on vaikeeta, mutta toisilla menee välillä paremmin jolloin jaksaa auttaa muitakin.
kuten edellä sanottuna ystävän sanoin, on mukavaa että on joku paikka mihinkä kirjoittaa ja purkaa tuntojaan <3

 

[jm82]

Pelkään todella että menee taas masis nukkumisen puolelle, nukkunut todella paljon pitkin päiviä, eilenkin jotain 13:Taan saakka nukuin sitten 15-19 nukuin ja sitten vasta "heräsin" olen aina ollut yökukkuja, silloin on ihanan rauhallista.

Masentaa mua ainakin pienetkin asiat, kaveri jätti velkansa maksamatta niin jo siitä tulee pienet paniikit päällensä.
Rivatrilit menee hyvin 2.5*vrk:ssa, toivottavasti vähennys suunnitelma pätee.
Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta
se on kyllä totta että tieto lisää tuskaa, niin paljon ihmiset halajaa itselleen tietoa kaikesta, sitten kun ovat saaneet ne selville niin sitten tulee paha olo.

Ei minuun oikein mitenkään ole vaikuttanut corollat, elän ihan niinkuin muutenkin, ei ole varaa muutenkin hajonneen pään kanssa ottaa ns. lisäpaineita mistään.
Tuntuu vaan niin houkuttelevan helpolta mennä nollaamaan aivonsa ja pehmeään vuoteeseen koisimaan ja siten unohtaa kaikki pahat ajatukset sekä huono olo.
Täten en ihmettele että miten jollain psykiatrisella osastolla potilaat vaan nukkuvat koko ajan, se tuo turvaa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
pitää lähteä väkisin käymään veljen luona, että pääsen käymään edes jossakin, lähteminen kotoa on todella vaikeeta, kun tuntuu ettei inspiraatiota ole.
Lääkkeet helpottavat oloa, vaikka ne olisivat lumelääkkeitä niin ne helpottaisivat oloa.
Tosin sitten jos tulee muita kuin psyykkisiä oireita niin sitten EI ole merkitystä vaikka olisi lumelääkkeitä


Kerrotaan täällä omat murheemme, ja autetaan toisiamme.
Useilla on vaikeeta, mutta toisilla menee välillä paremmin jolloin jaksaa auttaa muitakin.
kuten edellä sanottuna ystävän sanoin, on mukavaa että on joku paikka mihinkä kirjoittaa ja purkaa tuntojaan <3

Se että nukut liikaa voisi kai masennuksestakin johtua.

Itse nukuin 21.40->herätyskello 8.30. Eli saisi vähän vähentää lääkettä, että ei nukuttaisi niin kauaa (Noritren, Tolvon, Mirtazapin, Ketipor). Kaksi ekaa ainakin loppuu piakkoin.

Yleisiä masennuksen oireita

• Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt, liika nukkuminen
• Tarmottomuus, vaikeus ryhtyä tekemään asioita, yleinen väsymys
• Liikkeiden ja mielen hidastuminen tai vastaavasti kiihtyneisyys
• Mielihyvän ja ilon kokemisen puute: koti, harrastukset, opiskelu, työ
• Voimakkaat syyllisyyden tunteet, arvottomuuden tunne ja itsetunnon lasku
• Vetäytyminen ihmissuhteista ja negatiivisten ajatukset muista ihmisistä
• Kipuoireet, kuten selkä-, lihas- , nivel- ja vatsakivut sekä päänsäryt
• Painon ja ruokahalun huomattavat muutokset
• Muutokset seksuaalisessa käyttäytymisessä
• Toivottomuus ja kuolemaan liittyvät ajatukset (ajatus kärsimyksen loppumisesta)

Masennus | Oireet, hoito ja masennustesti

Tietoa masennuksesta ja sen oireista. Tee masennustesti. Kysy masennuksesta. Hae hoitoa masennukseen.

www.vastaamo.fi

Mulla oli nuo kolme ilman lääkettä. Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt. Ja unirytmi aivan sekaisin kolmivuorotyön takia. Sitten kyllä olisi vähän nukuttanut aamulla klo 5.30, kun olisi pitänyt lähteä töihin. Se stressi tietysti poistui, kun ilmoittaa pomolle saikusta ja jää kotiin nukkumaan.

Itse olisin tarvinnut lääkettä vähän aikaisemmin. Siinä kului kuitenkin 1 vuosi vuorotteluvapaalla ollessa. Ja psykiatrisesta puolesta en taas tiennyt mitään. Itsellä on enää 1 lääkärikäynti ja sitten kai loppuu kokonaan. Jostain kai täytyisi saada lisää kuntoutustukea, kun ei oikein työkykyinen vieläkään ole. Viimeksi tuli 24kk, mutta se arviointi tehtäisiin jo puolessavälissä kuntoutustukea.

Ulkoilu ja kaikenlainen tekeminen olisi plussaa. Pitäisi auttaa siihen masennukseen ja varmaankin nukkumiseen myös.

"Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta"

Itse sanoin kanssa psykologille, että lapsena meni ihan hyvin. Nytkin menee ihan hyvin, jos ei tarvitsisi tehdä paljon mitään. Eli se työ ei voisi oikein vähempää kiinnostaa. Vasen jalka myös kipeä ja fibromyalgia vaivaa vähän, että tahtoo väsyä vähän normaalia nopeammin. Nyt oon kuunnellut toisella puhelimella kuulokkeilla musiikkia ja toisella voi selata nettiä. Musiikkikin auttaa vähän. Tietokonetta en ole jaksanut hakea, niin ei pysty sillä pelaamaan. Se pelaaminenkin kun vaatii tarkkuutta ja keskittymistä, eli vähän auttaa masennukseen.

Pitäisi myös ajatella, että se koiran ulkoiluttaminen on kivaa, kun on hyvä sääkin ja aurinkoista.

Edit:
Tuosta masennuslistasta. Mulla oli myös näön heikkeneminen ja sitä ei ole tuohon listattu. Jollakin masennuslääkkeellä näkö kirkastui taas tosi tarkaksi. Eli jotain vajausta varmaan oli, jossain aivoissa ehkä.

 

[cl0]

Ei vaan ole oikein ketään kelle jutella, koirakin vaan haukkuu koko ajan

Täällähän sää juttelet koko ajan ihmisille. Vaikkakin virtuaalisesti mutta kyllähän sekin auttaa monesti. Olen tänään purkanut oloani tuolle "nettityttöystävälle". Auttaa paljon.

 

[Memory]

Täällähän sää juttelet koko ajan ihmisille. Vaikkakin virtuaalisesti mutta kyllähän sekin auttaa monesti. Olen tänään purkanut oloani tuolle "nettityttöystävälle". Auttaa paljon.

Hienoa, sulla on nettityttöystävä, mulla on vain koira ja kiireät kaverit, ei jaksa aina telkkaakaan katsella, nyt olen tosiaankin paneutunut enemmän telkan katseluun mitä netti-surffailuun, koirakin tykkää siitä, on n. 10k leffaa varastossa joita pitäisi katsella
yx mun hiton k.pää kaveri ei vastaa vaikka sille soitan siksi varmaan että se on mulle rahaa velkaa, toinen k.pää "kaveri" ei vastaa tekstareihin, kun ei kuulemma tykkää niistä.
Nooh se on sitten sunnuntai kohta, onneksi, taas alkaa viikko alusta, masentaa tämä yhtänäinen oravanpyörä, aina vaan sitä samaa.
ei kun rauhoittavaa ja sitten nukkumaan, kyllä se elämä siitä ohitse kulkee :/

 

[Rokkijani]

@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.

 

[Memory]

@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.

Sitähän ne sanovat kaikki jotka eläkkeelläkin ovatten, menevät takaisin jonkinlaisiin duuniin.
Itse menisin toimistoduuniin mutta kun ei niin ei pääse, siksi teen vapaa-ehtois duunia kerholla jne. mutta nyt corollan takia ei pääse.
Nukuin kauniisti, 12h :o
koiron tosin käytin ulkona 06, nukkumaan 01, ei mikään paha asia.

 

[jm82]

Sitähän ne sanovat kaikki jotka eläkkeelläkin ovatten, menevät takaisin jonkinlaisiin duuniin.
Itse menisin toimistoduuniin mutta kun ei niin ei pääse, siksi teen vapaa-ehtois duunia kerholla jne. mutta nyt corollan takia ei pääse.
Nukuin kauniisti, 12h :o
koiron tosin käytin ulkona 06, nukkumaan 01, ei mikään paha asia.

Vakuutusyhtiö voisi periaatteessa maksaa koulutuksen, mutta ei ainakaan omalla kohdalla maksa. Koska riskinä olisi, että koulutuksen jälkeenkin olisi työkyvytön.

Varmaan jotain kevyttä osa-aikaista työtä pystyisi tehdä kotona, mutta ei taida oikein olla sellaista.

Ihan siitä koirastakin on työtä, kun ulkoiluttaa sitä. Ja pikku siivoamisesta. Myös pihatöitä vielä riittäisi paljon, kun vaan jaksaisi tehdä vaikka haravointia. Koirallakin alkaa olla ikää 10 vuotta. Kirjastossa voisi taas käydä, mutta vielä on suljettuna. Itse nukun niin sikeästi, että ei ole koira koskaan herättänyt yöllä.

@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.

Hyvä. Oma työ oli niin raskasta, että se ei ainakaan sovi. Lisäksi työpaikka on tainnut potkia jo pellolle. Jotain luentoja olisi ollut, mutta ne on kaikki peruttu koronan takia. Millaista työtä sulle löytyi? Mun vanhalle työpaikalle on niin pitkä matkakin, että ei huvita ajaa niin pitkästi.

 

[Alceste]

Aloitin jo eilen illalla stressaamisen työviikosta. Ei_jumalauta_ei_ helvetti.jpg
Onneksi olen pysynyt viinaksista irti kaksi viikkoa niin ei ainakaan ole krapulaa pahentamassa. Eilen kyllä kuului kummallista huhuilua baarikaapin suunnalta

 

[Memory]

Nukkunut iltikset kivasti, eilen olin auton sähkökorjaus hommissa, otti reisiin todella pahasti, eilen ja tänään yöllä särki koko ajan kun vieraaltaan alko tekee polvillaan hommia, eilen pää sekaisin kun nukuin vain 4h yöllä ja sitten kaksi lyricaa, niin homma oli sillä selvä, mutta masista ei onneksi ole.
Toivon että torstaina tulisi työeläke kun se jää viikonlopun jalkoihin, mutta pelkään että kaikki menee maanantaille

 

[Dr. Who]

Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.

Kaikki on asioita joihin vain itse pystyy vaikuttamaan. Muutokset lähtee aina itsestä ja omien tapojen muuttamisesta, sille sohvalle on myös vaihtoehto mutta se vaatii tahtoa ja kärsivällisyyttä, kukaan ei tule siitä sohvalta hakemaan.

 

[Memory]

Nukkumaan 01, heräsin 05 koiron ulkopissiin, sitten mennäänkin tässä valvoen haukotus
onneksi on jotain tekemistä niin menee aika kivasti, eläkkeet tulee vasta 04 maanantaina, pitää lainata kaverilta sitten 50e että saa sapuskaa, nooh se menee siitä sitten tavalliseen malliin, tulon ja menonsiirtoja kummin päin sitten vaan .
Hyvää vappua kaikille sekä iloista mieltä

 

[Memory]

Olipahan eilen valtava migreeni, taikka sitten se johtui siitä että kesken kaiken parin päivän 2*75mg lyrican kuurin en ottanut sitä ollenkaan, oli todella paha, ei auttanut mitkään normilääkkeet, oli kuin olisi ollut rautanaula ohimon lävitte.
Eikä mennyt edes nukkumalla ohitse, vasta aamulla sitten oli parempi olo, nyt pelkään ettei tule takaisin.
Mulla on ollut muutenkin taipumusta migreeniin.

Just kaverin kanssa juteltiin, että onneksi on diagnisoitu masennus, meille tämä sisäpakko ei vaikuta kun muutenkin olemme paljon sisällä, toisille jotka ovat vähäsen sisällä tämä on yhtä hemmettiä.

 

[Alceste]

Kolme viikkoa ilman alkoholia (kaupan simaa ei lasketa). Positiivista on ettei ole morkkista ja on enemmän aikaa ampua pahoja ihmisiä Sniper Elite nelosessa

 

[pespoit]

Masennukseen on ollut se 300mg Voxra. Tuo Voxra on minusta hyvin huomaamaton lääke, eli ei ole haittavaikutuksiakaan.

En pystynyt itse syömään tuota 300mg annosta. Nosti kierroksia ihan liikaa ja järkyttävä ahdistus koko ajan päällä.

 

[Memory]

Huoh, minä nukuin aamun ja koko päivän. Sain sentään haettua ruokaa kaupasta ½kk:ksi.
Oli yhtä tuskaa nousta ylös, pää on pahempi mitä krapulassa, liikaa maannut sängyssä.
Lyrican otin, käväsin kaupassa illalla vielä, onneksi en ostanut lonkeroo vaan kivennäisveden.
Alkaa kohta menee nukkumiseksi koko aika. kohta on sitten rivatrilin vähennyskin 2.5->2:een, kyllä se kait sitten tuosta.

En oikein pidä lyricasta, se on "kiva" mutta 2*75mg alkaa koettaa jo pumppua, vetää liikaa kierroksia.
nooh mitenkäs muitten kevät menee?

 

[Alceste]

Tänään on taas niin vitun Pagliacci-olo ettei mitään rajaa.

 

[Memory]

Tänään on taas niin vitun Pagliacci-olo ettei mitään rajaa.

Mä' nukuin hyvin, ja sitten jäin nukkumaan peräti 15:Taan, sitten totesin että ei helvetti taasko tätä ja nousin ylös.
Miten sulla muutes niinkuin menee?
mä onnex sain hommaksi tuttavalle auto-atk läppärin hankinnan jne. on jotain tekemistä, eilen sitten kaupassa käynti joka paransi oloa jotenkin.
Telkusta ei tule mitään muuta kuin corollaa, katsoinkin iptv:tä josta tulee 20e/vuosi 10 000 kanavaa ja noxon radiosta 56 000 kanavaa, että ei pitäisi olla aihetta valittaa, alkaispa kerho taas corollan jälkeen niin pääsisi sitten vapaa-ehtoisduuniin edes parizx tuntia/vrk.

edit: hemmetti, kadotin päivän :o nukuin maanantain niin hyvin että meinasin että tänää on tiistai, voi ihmettä!
mirtza on kiva, se takaa kunnon unet, näkee joka yö kivoja kauniita unia
suosittelen tuota ½tabua illalla.

 

[ttjm]

Vähän taas pääsee tuo unirytmi kusemaan. Tämän pandemian seurauksena on varmaan monelta muultakin tippunut iso osa rutiineista pois. Ainakin mulla homma pysyy hyvin kasassa just tekemällä rutiininomaisesti tietyt asiat päivittäin. Nyt ei oikein pääse samalla tavalla pitämään itseään kiireisenä, niin vähän helpommin pääsee rytmi lipsumaan.

Fiilis on kyllä sinänsä hyvä, että mitään varsinaista masennusta ei varmaan enää ole ollut vähään aikaan.

 

[Alceste]

Miten sulla muutes niinkuin menee?

Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?

 

[jm82]

Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?

Itse tein töitä 12 vuotta, oli vielä kolmivuorotyötä. Piakkoin tulee työkykyarvio. Vähän tuntuu siltä että 300mg Voxra ei riittävästi auta ja pitää varmaan vaihtaa Venlafaksiniin. 50mg Noritren loppuu ihan pian ja se jää pois.

Tulee siis kolmas työkykyarvio. En tiedä sainko viimeksi virheellisesti 2 vuotta kuntoutustukea. Kun nyt tulee jo tuo arvio. Lisäksi hoitosuhde päättyy joskus kesällä. Lääkäri kyllä puhui monista eri vaihtoehdoista työkykyarvion suhteen. Pitää varmaan valittaa tuota jalkakipua, kun minusta koko masennus on tuon kipean jalan syytä. Ja töissä tietysti tuo jalka kipeytyi enemmän. Psykologin tutkimukset oli jo. Eipä nyt onneksi ole enempää valitettavaa. Hyvä sää ainakin pihalla ja koiraa joutuu ulkoiluttamaan silloin tällöin.

En pystynyt itse syömään tuota 300mg annosta. Nosti kierroksia ihan liikaa ja järkyttävä ahdistus koko ajan päällä.

Mietin kanssa että kokeilisiko laskea Voxran 150mg, mutta en taida oikein pystyä. Joskus oli muistaakseni 150mg, mutta ei tainnut itseä kunnolla auttaa. Ahdistukseen mulla on 15mg Abilify.

Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.

 

[jm82]

edit: hemmetti, kadotin päivän :o nukuin maanantain niin hyvin että meinasin että tänää on tiistai, voi ihmettä!
mirtza on kiva, se takaa kunnon unet, näkee joka yö kivoja kauniita unia
suosittelen tuota ½tabua illalla.

Hyvä että Mirtazapin auttaa ja sopii. Ja ehkä joku muukin lääke voi sitten parantaa myös nukkumista (jos nukkuu paljon). Mulla myös puolikas (7.5) mirtazapin, 25mg ketipinor ja nyt vielä hetken 50mg noritren. Jostain syystä tänään nukutti taas paljon, noin 10 tuntia. Pari edellistä yötä oli 7h 45min.

Vielä hetki sitten otin myös puolikkaan Tolvonia, mutta en tiedä vaikuttiko se mitään. Noritren oli myös 150mg ja sehän nukuttaa tai väsyttää melko hyvin.

 

[Pekste]

Mulla on periaatteessa 45 mg (eli puolitoista 30 mg tablettia) Mirtazapin ja 50 mg Ketipinor nukkumiseen. Kyllähän tuo nukkumista auttaa, mutta on kyllä "tuhnu" olo aina seuraavana päivänä