Masennus

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 776
Katsoin kannasta "potilas ilmoitti ettei lääkkeet riitä, poikkeuksellisesti laitettu uusinta 15.04:n sijaan 09.04, mutta jos vielä sama toistuu NIIN EI UUSITA ENÄÄ RESEPTEJÄ"
Siis jumalauta, pitääkö ne mua jonain narkkiksena, saatana :mad:
Mulle haettiin rivaa 10vuotta sitten sitä syötiin 30vuotta, sitten aletaan vähentää että ei uusita jollei noudata vähennyskaavaa!!!
Minähän otan vain määrätyt, pitää huomenna soittaa tuolle homolle että kuules natzi
"jos otat lääkkkeet veke, ja vaikka vähennys menee kunnolla, niin minä menen osastolle terarpiakoiran kanssa, sitten kuule tulee kamaa"

Kun kaikenlaiset paskpää urologit jotka tietää virtsavaivoista niin ne alkaa säätää kaverin 40vuoden kokemuksella hankittuja masislääkkeitä, ei helvetti!

Viimeksi sanoin ja kirjattiin että, "potilas ilmoitti että paniikkikohtaukset tuli pahoina takaisin, masennusta tuli, unettomuutta ja väkivaltaisuutta"
Otan sitten tämän homon kirjoittaman paska-epikriisin ja menen heittelee jepariautoja kananmunilla, näytän vaan paperia että soita kuule tänne homolle, se on sen vika, ei minun!

On tämä nyt yhtä perkelettä, en ihmettele enää pennin vertaa että ihmiset ostelee pimeinä lääkkeitä, tulkoot sitten jepet paikalle kun ostan pimeetä rivaa, mä näytän vaan vaan mikäs maksaa? mulla on respa ja määrätty, menkää ja kuskaa mukiin.

Pitäisköhän mennä suoraan akuuttiin ja sanoa "lääkäri nano nano lopetti rivat 30vuoden jälkeen, mä tahdon osastolle, en saa terapiakoiraa hoitoon, otan sen mukaan, nyt ollaan teidän vastuulla, tehkääs jotain. T. Tuntematon potilas"

Mitäköhän se lekuri sitten meinaa kun laitan sille viestiä että alasajo epäonnistui, ja on pahat oireet?
:rage:
Mulla on ollut nyt jonkun aikaa ahdistukseen Abilify 15mg. Saisi nostaa 30mg, mutta en ole sellaiseen viitsinyt. Jonkun verran taitaa kumminkin rauhoittaa oloa. Varmaan vähän sama vaikutus kuin Ketipinorilla, mutta Abilify ei niin väsytä.

Sulla taisi olla se Rivatril ja kai siihen tarvitsisi jotain toista lääkettä tilalle, jos Rivat aiotaan kerran kokonaan lopettaa jossain vaiheessa?

Itse saan 3kk lääkeen 4.5€ hintaan, mutta en tiedä sitten uusivatko enää sitä kelakorttia, jossa on tuo alennus. Viimeksi sain 2 vuodeksi tuolla alennuksella masennus tai psykoosi lääkkeitä. Täytyy varmaan apteekista koittaa kysyä. Nyt kun ei ole enää omaa lääkäriäkään olemassa. Kuntoutustukea sai sopivasti 2 vuodeksi, joka oli hyvä juttu. Masennukseen on ollut se 300mg Voxra. Tuo Voxra on minusta hyvin huomaamaton lääke, eli ei ole haittavaikutuksiakaan.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Ei meinaa päästä duuniaikaan. Kello soittaa kuudelta ja vaikka etätöissä olenkin (aina), niin hyvä jos duunin VPN on 0830 tulilla. EI vaan halua, ei jaksa.


Sitä toistellaan että mahdollisimman äkkiä takaisin töihin, ettei syrjäydy. Mutta mites sitten kun duuni ahdistaa, että juttele pomon kanssa vai? Ripusta siinä sitten selkääs "tämä ens yyteissä pihalle"-lappu. Ja kai sinä nyt vielä jaksat, lisää nappeja vaan (paitsi noita sinisiä, niihin jäät vielä koukkuun), pure hammasta vaan, ei ole helppoa kellään.

Nukutko hyvin vai onko lääkkeet? mahdollisuus liukuvaan työaikaan? mä olen pirteä todella vahvasti 18->, siksi en aamulla tee yhtään mitään.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Mun sukupolvi heitettiin Yläkoulusta suoraan vaan meneen, ilman että ketään kiinnosti mitä meistä tulee. Ei mitään valmennusta työelämään saati sitten ohjausta. Opo suositteli vain kaikille LVI-alaa ja siinä se oli.
Valtio ei edes yrittänyt kouluttaa meitä johonkin saati sitten opastaa eteenpäin.
Kielistä ei puhuttu mitään, kuten ei mistään muustakaan. Sitten ihmeteltiin miksi on niin paljon työttömiä.
Itse en edes 20 vuoden jälkeen tiedä mitään työelämästä, en siitä miksi haluisin valmistua, kun en tunne mitään aloja. Ainut mitä koulun puolelta asiaa vietiin eteenpäin, oli tutustuminen ammattikouluun 9-luokalla. Sekin oli niin, että siihen oli varattu tunti tai pari ja kukaan ei ollut ottamassa meitä vastaan, me ei edes tiedetty mikä ovi on pääovi ja koko tutustuminen jäi tekemättä. Mentiin vaan kahville jonnekin Arnoldsiin. Samaa laatua oli kaikki.
Olisi hiton siistii olla joku laborantti tms. harmi kun ei kelpaa ees roskiskuskiksi.

Meillä oli amiksen tutustumiset hienoja, otettiin kunnolla vastaan ja kierreltiin ja vastattiin kaikkiin kysymyksiin avoimesti.

Mulle peruskoulun opo pisti jauhot suuhun, "ei sun huonolla matikalla mitään atk-duunia kyllä tehdä" paskan marjat, olin duunissa mikrotukihenkilönä, nyt tekisi mieli näyttää paljasta persettä tälle jätkälle, kivat kun ajattelee toisten puolesta valmiiksi negatiivisesti :(

Mä kyllästyin ainaisiin opojen ja duunareiden valitukseen, siksi vaihdoin duunia vähän väliä, vaihdoin mm. mikrotuesta ajoneuvo-asentaja linjalle jne.

Jollei ikää ole liikaa niin skoleen vaan jos mahista, nyt pääsee esim. 30veenä kunnolla amikseen kun on ikäpisteitä niin sikana.
mä olin amiksessa 30veenä ja ope oli 31vee :) hauskaa oli junnujen seurassa :)
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Mulla on ollut nyt jonkun aikaa ahdistukseen Abilify 15mg. Saisi nostaa 30mg, mutta en ole sellaiseen viitsinyt. Jonkun verran taitaa kumminkin rauhoittaa oloa. Varmaan vähän sama vaikutus kuin Ketipinorilla, mutta Abilify ei niin väsytä.

Sulla taisi olla se Rivatril ja kai siihen tarvitsisi jotain toista lääkettä tilalle, jos Rivat aiotaan kerran kokonaan lopettaa jossain vaiheessa?

Itse saan 3kk lääkeen 4.5€ hintaan, mutta en tiedä sitten uusivatko enää sitä kelakorttia, jossa on tuo alennus. Viimeksi sain 2 vuodeksi tuolla alennuksella masennus tai psykoosi lääkkeitä. Täytyy varmaan apteekista koittaa kysyä. Nyt kun ei ole enää omaa lääkäriäkään olemassa. Kuntoutustukea sai sopivasti 2 vuodeksi, joka oli hyvä juttu. Masennukseen on ollut se 300mg Voxra. Tuo Voxra on minusta hyvin huomaamaton lääke, eli ei ole haittavaikutuksiakaan.

Äsken psykan hoitaja soitti että koita vaan jaksaa, mä sanoin että mua ei mollata, mun pillereitä ei tarvitse laskea "saa reseptin 09.04 ja saa lääkkeitä 45vrk:ksi"
perkele, sitten kun ollaan ajettu kokonaan alas niin ei mitään tilalle, sanoin psykan hoitajalle että sitten otan sirdaludia rivan sijaan!
Sitäkö se puoskari tahtoo täh!
pakko ottaa jotain rauhoittavaa kun ei rivaa saa, ja se toimii, mää ala kuulkaas 53sena taas lääke kokeilurumbaan.

Sitten ton puoskarin kannanotto "jos lääkkeet eivät riitä niin ei kirjoiteta uutta respaa" alkaa jätkä uhoo!!
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
Nukutko hyvin vai onko lääkkeet? mahdollisuus liukuvaan työaikaan? mä olen pirteä todella vahvasti 18->, siksi en aamulla tee yhtään mitään.
Kyllä mä nukun kuin kuollut Tolvonin ja melatoniinin avustuksella. Täällä liukuva työaika tarjoittaa 07-09 väliä :rolleyes:
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Kyllä mä nukun kuin kuollut Tolvonin ja melatoniinin avustuksella. Täällä liukuva työaika tarjoittaa 07-09 väliä :rolleyes:

Mulle ei melatoniini auta yhtäsen yhtään :(
hyvää viikonloppua kaikille, lunta tulee etelässäkin :)
mäntsälä.JPG
Mä näin yöllä hiton painajaisia, en saanut enää unta päästä kiinni. tosi pahoja olivatten.
Eilen oli paha päivä, pää sekaisin kun nukuin huonosti ja oli pakko ottaa toissa yönä mirtza puolikas ja sitten illalla lyrica :(
koko iltapäivä oli pää ihan sekaisin, kohta kauppaan hakemaan kuukauden ostokset, 9kpl. gluteenitonta leipää, 5maitoa, 5 kahvia ja koirolle 10kg:n säkki ruokaa, siinä se on sitten ..
Toivottavasti kaveri tuo parit läppärit huoltoon niin olisi jotain kunnon tekemistä, eikä mitään "vale-tekemistä" :(
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Masista on nyt paljon liikenteessä kun porukoilla meinaa kaatua seinät päällänsä.
sinänsä ihan kivaa että taviksetkin pääsee tutustumaan "masentuneen" elämään, eikä vaan sitten kuittailla
"ei se mitään masista ole, ei sellaista ole olemassakaan-se vaan tuntuu siltä"
Hyvää viikonloppua kuitenkin kaikille.
tabuilla näillä mennään eteenpäin.
Eipähän toyota corolla takia tule virpojia oville :)
 
Liittynyt
19.12.2018
Viestejä
261
...
Masista on nyt paljon liikenteessä kun porukoilla meinaa kaatua seinät päällänsä.
...
Mua luvattiin vetää tänään turpaan kadulla, kun en pyynnöstä huolimatta noudattanut kahden (2) metrin suojaetäisyyttä, luultavasti korona. Jalkakäytävän leveys oli alle 2 m.
En vastannut mitään enkä siirtynyt ajoradalle, vaan menin mahdollisimman reunaa ohitse.
Perään kuului turpaanvedon lisäksi "Venäjällä olisi jo tapettu" -kommentti. :(
Oli kyllä pahat tilanteet käsillä.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Mua luvattiin vetää tänään turpaan kadulla, kun en pyynnöstä huolimatta noudattanut kahden (2) metrin suojaetäisyyttä, luultavasti korona. Jalkakäytävän leveys oli alle 2 m.
En vastannut mitään enkä siirtynyt ajoradalle, vaan menin mahdollisimman reunaa ohitse.
Perään kuului turpaanvedon lisäksi "Venäjällä olisi jo tapettu" -kommentti. :(
Oli kyllä pahat tilanteet käsillä.

Aikas hullua touhua, ihme skitsoilua :(
Oliko viinalla osuutta asiaa?
 
Liittynyt
19.12.2018
Viestejä
261
Itseasiassa ei eikä huumeilla päälipuolisin.

Norminäkoinen vanhempi mies, mutta aavistuksen verran kasvoista luin etukäteen syrjäsilmällä, että ei kannata tuijotella. :(
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Itseasiassa ei eikä huumeilla päälipuolisin.

Norminäkoinen vanhempi mies, mutta aavistuksen verran kasvoista luin etukäteen syrjäsilmällä, että ei kannata tuijotella. :(

Toisilla on sitten pinnat tiukalla. mullekkin kerran nuori jengi tuli baarista ja yksi hemmo alkoi elvistelee "tahdot sää turpaa".
En sen enempää kommentoinut vaan jatkoin matkaani, ihme skitsoja on liikkeellä ollut :(
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Juu ja tilanne pahenee vielä tässä.

En usko että pahenee kuolemaa pahemmaksi, siinä se sitten onkin. eipä ketään enää kiinnosta arkun sulkemisen jälkeen mitä tapahtuu...
Kaikki sanoo että kuolema on pahin asia maan päällä, minusta se on että kituu pahiten esim. sairastessa, monet sanookin että kuolisi perkele mutta kun ei, pitää kitua letkuissa ja tipassa.
Kaikesta huolimatta, hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle <3
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Nyt oli kaunis sekä hyvä päivä, näin kaunista unta että olin Tukholman risteilyllä kaverin kanssa, oikein positiivisella päällä olin.
Sitten oli auringonpaistetta ja katsonut telkasta wanhoja dallas-dynastya-star trek sarjoja.

Koittakaa jaksella <3
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Pentele kun ei pääse kerholle muitten ihmisten kanssa, tosin nyt saa ainakin levätä tarpeeksi.
Käyn normaalisti ihmisten ilmoilla, kaupoissa ja apteekeissa kuten tarvii.
Yöllä meinaa masentaa , tulla paniikkia kun pelkää ettei hengitys kulje kunnolla ja että tyyny on huonosti että kurkku menee tukkoon, päivätorkut houkuttelee todella veikeästi kun se helpottaa ajan kulumista ja pahan olon poistamista, mutta ei ole järkevää.
En muista milloin viimeksi olen käynyt nukkumaan ennen 02:ta.
Telkkaa olen katsellut vähäsen enemmän, lähinnä taltioituja ohjelmia muisti-tikuilta. menee aika mukavasti 2h/leffa.
Tietsikka-aikaa olen yrittänyt vähentää, se on paha sellaisenaan.
Eilen meni pitkästä aikaa päivä ilma lyricaa.
kerran otin kossupaukun ja sitten aamulla vasta ihmettelin että on kauhea olo, niin en ole varma että olinko ottanut ennen paukkua lyrican kun sekin meinaa välillä olla automaattinen tapa.

Tämä kuukauden paussi on tuntunut jo vuodelta huh hitsi.

Rivatrilit sain 09.04, oli lääkäri merkinnyt 45vuorokauden satsin, ei ollut antaa 125tablettia,eikä apteekissa saa availla paketteja, niin antoi 150kpl:een purkin mutta merkkasi että riittää toukokuun viimeiseen päivään saakka.

Mitenkäs muilla menee?
 
Liittynyt
12.04.2020
Viestejä
6
Kirjoitan tämän altteri tunnuksella ihan ymmärrettävistä syistä mutta mitähän sitä oikein kannattaisi tehdä?

Tarinani on tälläinen.

Jo kymmenisen vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran puhumassa asiasta psykologille. Ensin piti mennä jonkun "kriisiryhmän kautta" joka jo nimenä kuulosti joltain aivan kauhealta ottaen huomioon että olin kuitenkin toimintakykyinen ja enb ollut hyppäämässä sillalta jokeen heti ensimmäisenä. Se mihin tuolloin lähdin apua hakemaan oli se kuinka elämä tuntui yhdentekevältä ja aika merkityksettömältä.

Kriisiryhmän jälkeen sain ajan jollekkin muistaakseni psykologille jonka kanssa rupateltiin noin viisi kertaa jonka päättesi totesi ettei nähnyt minussa "mitään vikaa" ja ei oikein nähnyt tarvetta enemmille käynneille joten enempiä käyntejä ei järjestynyt.

Tämän jälkeen jatkoin elämää normaalisti, tai siis niin normaalisti kuin se oli enen tuotakin ollut. Kävin töissä ja elämässä oli vähän parempia ja sitten huonompia vaiheita. Aina kuitenkin taustalla vaivasi tunne ettei omalla elämällä ollut merkistystä, jos huomenna kuolisi, ei ajatus tuntunut kovin pahalta koska mitään merkittävää ei tulisi menettämään. Elämä jatkuin vähän kuin itsestään ilman varsinaista suuntaan.

Tätä jatkuin toissa vuodelle saakka jolloin päätin koittaa uudestaan ja otin yhteyttä aikuispsykiatrian osastolle paikalliseen sairaalaan. Aika järjestyi jollekkin hoitajalle ja kävin asioista juttelemassa kähemmäksi kymmenen kertaa. Hoitaja ei mielestäni ottanut oikein mihinkään kantaa, kuunteli, mutta ei kuullu. Kelan terapiatuki päätöksestä puhuttiin niinkuin se olisi ollut joku kartta eldoradoon. Kuinka se ratkaisisi kaikki ongelmat. Lopuksi joku sen puolen lääkäri käytti huoneessa sen verran että totesi tutustuneeni papereihini ja kirjoittaisi puoltavan lausunnun Kelalle. Homma oli ohi kymmenessä minuutissa ja lääkäri toivotti hyvää päivänjatkoa. Tämän jälkeen hoitaja vielä antoi nivaskan mukaan Kelan hyväksymistä terapeuteista. Epäilin jo tässä vaiheessa saisinko ikinä aikaiseksi alkaa käymään listaa läpi ja soitella niille, kertoen kerta toisensa jälkeen saman tarinan ja anellen paikkaa.

Kelan päätöksessä meni useampi viikko ja kun se viimein saapui olisi pitänyt alkaa soitella. En vain jaksanut. Kun on päivän töissä niin ei jotenkaan ensimmäisenä tule mieleen alkaa sen jälkeen soittelemaan jonnekkin, jos nuo edes vastaavat toimistoajan ulkopuolella. EI vain saanut aikaiseksi kun sitä aina siirsi seuraavaan päivään. Mistään kukaan ei ottanut yhteyttä ja kysynyt miten pärjäsin tai että oliko asia edennyt.

Tämän vuoden puolella sitten otin asian työterveydessä puheeksi ja sain ajan taas jollekkin tietäjälle. Varsinaiselle "shamaanille" aikaa ei järjestynyt vaan sain jokun hommaan opiskelevan harjoittelijan. Selitin taas samat jutut jotka eivät juuri vuosien varrella olleet muuttuneet. Ihan mukava kaveri, täytin lappuihin rastia ruutuu ja totesi ettei ole masennusta. Töyterveys sopimus ei kuulemma kattanut kuin pari käyntikertaa jonka jälkeen ei sitten ollut apua tuolta saatavilla. Suositteli ottamaan yhteyttä Kelaan ja kysyä vieläkö terapiatuki päästös olisi voimassa. Tämän jälkeen olin taas omillani.

Se mihin olen koittanut saada muutosta on se kuinka elämä tuntuu päämäärättömältä. Joskus mietinkin onko elämisessä mitään järkeä ylipäätään jos tulevaisuus näyttää tyhjältä. Ne unelmat mitä oli 10 vuotta sitten eivät tapahtuneet joten miksi seuraavatkaan tapahtuisi. Aloitekyky on vuosien varrella vain huonontunut. Töissä kuintekin olen käynyt, se on se henkireikä joka pitää yllä jonkinlaista elämän rytmiä, vaikka tarkoitusta siitä ei elämään saisikaan. Työssä käynti on myös siksikin tärkeää että siitä saa rahaa jota nyt sattuu pakostakin tarvitsemaan asuntovelallisena elämään. Pelkäänkin hieman että joku työterveyslääkäri innostuukin sairaslomaa kirjoittamaan, vaikka omasta mielestä ainakaan tässä vaiheessa tällä ei ole vaikutusta työkykyyni.

Ongelmaani ehkä vaikeuttaa etten ole "ranteet auki hetikohta" tyyppiä. Osaan selittää asia ainakin omasta mielestäni järkevästi enkä välttämättä ulkoisesti vaikuta "sillaltahyppääjältä". Kuitenkin sisälläni tunnen henkisen väsymyksen kasvamista ja yksinäisyyttä. Vaikka puhuminen muiden ihmisen kanssa ei tuota ongelmia tunnen kuintenkin itseni kuitenkin jotenkin erilaiseksi kuin muut. Suhteidein, niin ystävyys kuin muidenkin luonti tuntuu vieraalta ja hankalalta vaikka halua siihen onkin. Kavereita on joitain, mutta monestikkin se jonkinlainen yhteys mitä kaipaan jää puuttumaan. Tämän takia tunnen itseni jotenkin epänormaaliksi. Apua ei tunnu saavan koska en ole akuutisti vaarallinen itselle tai muille. Toisaalta taas soittelu ympäriinsä ja terapiapaikan (joista on ilmeisesti muutenkin pulaa) aneli taas tuntuu henkisesti isolta hommalta.

En enää oikein tiedä mitä tässä voisi tehdä sillä elämä näin jatkettuna ei tunnu oikein mielekkäältä idealta. Lääkkeitä en näe ainakaan tässä vaiheessa avuksi, sillä koen ne samanlaisena asia kuin jos autosta kuuluu kolinaa niin laitettaisiin radiota isommalle jottei kolina kuulu.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Kiitos ^ viestistä, tunteeni ovat ja olivat melko samat, minä hajotin pääni masikseen ja panikseen intissä.
minullakin tuntui ja tuntuu välillä että mitä hiton väliä elämällä on kun kuitenkin kuolee, olen päässyt siitä itse funtsimalla eteenpäin että mitä sitten?
minä tässä märehtimässä eläkkeellä eikä ketään kiinnosta, no tehdään sitten jotain elämän hyväksi.
Elän miten elän, en jaksa ottaa oikein paineita muista kuin pakoista paheista, esim. koronat tms, hoidan että se tulee jos tulee ja jos kuolee niin se on sitten sitä.

Minä kaipaan hirveästi iskääni, oli aikas ja on raastavaa elää kun iskä kuoli 7veenä, kasva siinä sitten ilman faijan opetusta.
minulla katsottiin skitsoidi persoonallisuus eli viihdyn sairaalloisen hyvin yksin.
välillä kyrsii niin että sanon ja teen suoraan että paljonko pitää maksaa että olet minun kaveri ½h!
palaa oikein päreet kun kaikki ajattelee vain rahaa ja rahaa, ihan kuin maailmassa ei olisi muuta.
jos saisin lotossa voiton niin maksaisin kaikki omat turhat velat perinnästä veke ja sitten broidin velat ja lahjottaisin loput kodittomille koirille, evvk koko raha, ei se mun elämässä niin suurta osaa näyttele, sillä saan vaatteita ja ruokaa tarpeeksi, se siitä sitten.

Onko sulla harrastuksia? mä tein niin aikoinaan että lähdin opiskelemaan uudestaan ja uudestaan, sain elämäni täyttymykset kun sain unelmani toteen, se riitti minulle, nyt on vähäsen tyhjä olo kun ei ole mitään tavoiteltavaa, mutta tässä sitä sitten kärvistellään menemään.

Ja tykkään auttaa muita, olen meidän kerhollakin vastaava, nyt tosin pentele kerho on kiinni kun on virusjuttua, sinne kaipaa moni.

Kerro lisää jos kiinnostaa, kyllä me täällä jotain keksimme :thumbsup:
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 776
Kirjoitan tämän altteri tunnuksella ihan ymmärrettävistä syistä mutta mitähän sitä oikein kannattaisi tehdä?

Tarinani on tälläinen.

Jo kymmenisen vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran puhumassa asiasta psykologille. Ensin piti mennä jonkun "kriisiryhmän kautta" joka jo nimenä kuulosti joltain aivan kauhealta ottaen huomioon että olin kuitenkin toimintakykyinen ja enb ollut hyppäämässä sillalta jokeen heti ensimmäisenä. Se mihin tuolloin lähdin apua hakemaan oli se kuinka elämä tuntui yhdentekevältä ja aika merkityksettömältä.

Kriisiryhmän jälkeen sain ajan jollekkin muistaakseni psykologille jonka kanssa rupateltiin noin viisi kertaa jonka päättesi totesi ettei nähnyt minussa "mitään vikaa" ja ei oikein nähnyt tarvetta enemmille käynneille joten enempiä käyntejä ei järjestynyt.

Tämän jälkeen jatkoin elämää normaalisti, tai siis niin normaalisti kuin se oli enen tuotakin ollut. Kävin töissä ja elämässä oli vähän parempia ja sitten huonompia vaiheita. Aina kuitenkin taustalla vaivasi tunne ettei omalla elämällä ollut merkistystä, jos huomenna kuolisi, ei ajatus tuntunut kovin pahalta koska mitään merkittävää ei tulisi menettämään. Elämä jatkuin vähän kuin itsestään ilman varsinaista suuntaan.

Tätä jatkuin toissa vuodelle saakka jolloin päätin koittaa uudestaan ja otin yhteyttä aikuispsykiatrian osastolle paikalliseen sairaalaan. Aika järjestyi jollekkin hoitajalle ja kävin asioista juttelemassa kähemmäksi kymmenen kertaa. Hoitaja ei mielestäni ottanut oikein mihinkään kantaa, kuunteli, mutta ei kuullu. Kelan terapiatuki päätöksestä puhuttiin niinkuin se olisi ollut joku kartta eldoradoon. Kuinka se ratkaisisi kaikki ongelmat. Lopuksi joku sen puolen lääkäri käytti huoneessa sen verran että totesi tutustuneeni papereihini ja kirjoittaisi puoltavan lausunnun Kelalle. Homma oli ohi kymmenessä minuutissa ja lääkäri toivotti hyvää päivänjatkoa. Tämän jälkeen hoitaja vielä antoi nivaskan mukaan Kelan hyväksymistä terapeuteista. Epäilin jo tässä vaiheessa saisinko ikinä aikaiseksi alkaa käymään listaa läpi ja soitella niille, kertoen kerta toisensa jälkeen saman tarinan ja anellen paikkaa.

Kelan päätöksessä meni useampi viikko ja kun se viimein saapui olisi pitänyt alkaa soitella. En vain jaksanut. Kun on päivän töissä niin ei jotenkaan ensimmäisenä tule mieleen alkaa sen jälkeen soittelemaan jonnekkin, jos nuo edes vastaavat toimistoajan ulkopuolella. EI vain saanut aikaiseksi kun sitä aina siirsi seuraavaan päivään. Mistään kukaan ei ottanut yhteyttä ja kysynyt miten pärjäsin tai että oliko asia edennyt.

Tämän vuoden puolella sitten otin asian työterveydessä puheeksi ja sain ajan taas jollekkin tietäjälle. Varsinaiselle "shamaanille" aikaa ei järjestynyt vaan sain jokun hommaan opiskelevan harjoittelijan. Selitin taas samat jutut jotka eivät juuri vuosien varrella olleet muuttuneet. Ihan mukava kaveri, täytin lappuihin rastia ruutuu ja totesi ettei ole masennusta. Töyterveys sopimus ei kuulemma kattanut kuin pari käyntikertaa jonka jälkeen ei sitten ollut apua tuolta saatavilla. Suositteli ottamaan yhteyttä Kelaan ja kysyä vieläkö terapiatuki päästös olisi voimassa. Tämän jälkeen olin taas omillani.

Se mihin olen koittanut saada muutosta on se kuinka elämä tuntuu päämäärättömältä. Joskus mietinkin onko elämisessä mitään järkeä ylipäätään jos tulevaisuus näyttää tyhjältä. Ne unelmat mitä oli 10 vuotta sitten eivät tapahtuneet joten miksi seuraavatkaan tapahtuisi. Aloitekyky on vuosien varrella vain huonontunut. Töissä kuintekin olen käynyt, se on se henkireikä joka pitää yllä jonkinlaista elämän rytmiä, vaikka tarkoitusta siitä ei elämään saisikaan. Työssä käynti on myös siksikin tärkeää että siitä saa rahaa jota nyt sattuu pakostakin tarvitsemaan asuntovelallisena elämään. Pelkäänkin hieman että joku työterveyslääkäri innostuukin sairaslomaa kirjoittamaan, vaikka omasta mielestä ainakaan tässä vaiheessa tällä ei ole vaikutusta työkykyyni.

Ongelmaani ehkä vaikeuttaa etten ole "ranteet auki hetikohta" tyyppiä. Osaan selittää asia ainakin omasta mielestäni järkevästi enkä välttämättä ulkoisesti vaikuta "sillaltahyppääjältä". Kuitenkin sisälläni tunnen henkisen väsymyksen kasvamista ja yksinäisyyttä. Vaikka puhuminen muiden ihmisen kanssa ei tuota ongelmia tunnen kuintenkin itseni kuitenkin jotenkin erilaiseksi kuin muut. Suhteidein, niin ystävyys kuin muidenkin luonti tuntuu vieraalta ja hankalalta vaikka halua siihen onkin. Kavereita on joitain, mutta monestikkin se jonkinlainen yhteys mitä kaipaan jää puuttumaan. Tämän takia tunnen itseni jotenkin epänormaaliksi. Apua ei tunnu saavan koska en ole akuutisti vaarallinen itselle tai muille. Toisaalta taas soittelu ympäriinsä ja terapiapaikan (joista on ilmeisesti muutenkin pulaa) aneli taas tuntuu henkisesti isolta hommalta.

En enää oikein tiedä mitä tässä voisi tehdä sillä elämä näin jatkettuna ei tunnu oikein mielekkäältä idealta. Lääkkeitä en näe ainakaan tässä vaiheessa avuksi, sillä koen ne samanlaisena asia kuin jos autosta kuuluu kolinaa niin laitettaisiin radiota isommalle jottei kolina kuulu.
Jos ei ole masennusta, niin voisiko olla joku persoonallisuushäiriö. Esim eristäytyvä persoonallisuus. En tiedä sitten, että miten sitä hoidetaan.

Itsellä on lääkkeenä Voxra 300mg. Tuota voisin suositella, vaikka et haluakaan käyttää. Muistaakseni lääkäri sanoi, että Voxra ei suoraan auta masennukseen, vaan pitää tehdä jotakin muuta.

Hyvä että jaksat käydä vielä töissä. Terapeutille varmaan itse yrittäisin, vaikka itse en ole ollut. Kolmesti on kyllä ollut psykologin työkykyarvio. Sulla ei ole arviosta hyötyä, koska pystyt olemaan normaalisti töissä.
 
Liittynyt
12.04.2020
Viestejä
6
Jos ei ole masennusta, niin voisiko olla joku persoonallisuushäiriö. Esim eristäytyvä persoonallisuus. En tiedä sitten, että miten sitä hoidetaan.

Itsellä on lääkkeenä Voxra 300mg. Tuota voisin suositella, vaikka et haluakaan käyttää. Muistaakseni lääkäri sanoi, että Voxra ei suoraan auta masennukseen, vaan pitää tehdä jotakin muuta.

Hyvä että jaksat käydä vielä töissä. Terapeutille varmaan itse yrittäisin, vaikka itse en ole ollut. Kolmesti on kyllä ollut psykologin työkykyarvio. Sulla ei ole arviosta hyötyä, koska pystyt olemaan normaalisti töissä.
Sepä se kun se tutkiminen tuntuu olevan niin hankalan takana. Omien asioiden aloittaminenkin tuntuu nykyään työläämmältä kuin ennen ja tuo Kelaan soittelu ei kyllä nappaisi. Se kun on muutenkin niin hankalan byrokraattinen laitos.


Kiitos ^ viestistä, tunteeni ovat ja olivat melko samat, minä hajotin pääni masikseen ja panikseen intissä.
minullakin tuntui ja tuntuu välillä että mitä hiton väliä elämällä on kun kuitenkin kuolee, olen päässyt siitä itse funtsimalla eteenpäin että mitä sitten?
minä tässä märehtimässä eläkkeellä eikä ketään kiinnosta, no tehdään sitten jotain elämän hyväksi.
Elän miten elän, en jaksa ottaa oikein paineita muista kuin pakoista paheista, esim. koronat tms, hoidan että se tulee jos tulee ja jos kuolee niin se on sitten sitä.

Minä kaipaan hirveästi iskääni, oli aikas ja on raastavaa elää kun iskä kuoli 7veenä, kasva siinä sitten ilman faijan opetusta.
minulla katsottiin skitsoidi persoonallisuus eli viihdyn sairaalloisen hyvin yksin.
välillä kyrsii niin että sanon ja teen suoraan että paljonko pitää maksaa että olet minun kaveri ½h!
palaa oikein päreet kun kaikki ajattelee vain rahaa ja rahaa, ihan kuin maailmassa ei olisi muuta.
jos saisin lotossa voiton niin maksaisin kaikki omat turhat velat perinnästä veke ja sitten broidin velat ja lahjottaisin loput kodittomille koirille, evvk koko raha, ei se mun elämässä niin suurta osaa näyttele, sillä saan vaatteita ja ruokaa tarpeeksi, se siitä sitten.

Onko sulla harrastuksia? mä tein niin aikoinaan että lähdin opiskelemaan uudestaan ja uudestaan, sain elämäni täyttymykset kun sain unelmani toteen, se riitti minulle, nyt on vähäsen tyhjä olo kun ei ole mitään tavoiteltavaa, mutta tässä sitä sitten kärvistellään menemään.

Ja tykkään auttaa muita, olen meidän kerhollakin vastaava, nyt tosin pentele kerho on kiinni kun on virusjuttua, sinne kaipaa moni.

Kerro lisää jos kiinnostaa, kyllä me täällä jotain keksimme :thumbsup:
Eipä kyllä ole sellaisia sosiaalisia harrastuksia. Elektroniikan ja tietotekniikan parissa tulee puuhasteltua. Kirjoja olen ennen tykännyt lukea mutta nykyään kun ottaa kirjan käteen niin jo alkaa kohta silmät painumaan kiinni.
 
Liittynyt
14.07.2019
Viestejä
492
Sepä se kun se tutkiminen tuntuu olevan niin hankalan takana. Omien asioiden aloittaminenkin tuntuu nykyään työläämmältä kuin ennen ja tuo Kelaan soittelu ei kyllä nappaisi. Se kun on muutenkin niin hankalan byrokraattinen laitos.




Eipä kyllä ole sellaisia sosiaalisia harrastuksia. Elektroniikan ja tietotekniikan parissa tulee puuhasteltua. Kirjoja olen ennen tykännyt lukea mutta nykyään kun ottaa kirjan käteen niin jo alkaa kohta silmät painumaan kiinni.
Pystytkö hoitamaan noi Kelaan soittamiset kirjoitusmuodossa paremmin? Jos pystyt, niin kelan nettisivujen kautta voi laittaa viestiä. Ainakin itelle helpompi hoitaa tolla tavalla.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 044
En usko että pahenee kuolemaa pahemmaksi, siinä se sitten onkin. eipä ketään enää kiinnosta arkun sulkemisen jälkeen mitä tapahtuu...
Kaikki sanoo että kuolema on pahin asia maan päällä, minusta se on että kituu pahiten esim. sairastessa, monet sanookin että kuolisi perkele mutta kun ei, pitää kitua letkuissa ja tipassa.
Kaikesta huolimatta, hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle <3
Vaikka onkin taas vähän lillukan varsiin tarttumista niin oikea termi olisi varmaan enklanninnoksesta they are saying tai some are saying. Suomessa usein viitataan kaikki vaikka nyt ei tarkoitetakkaan kaikkia. En itse ainakaan pystyisi allekirjoittamaan, että kuolema olisi pahin. Enkä kyllä usko, että suurinosakaan. Jos on ateisti niin kuoleman jälkeen on vain tyhjää muutoin taas sitten varmaan 95% eri uskovaisista uskoo pääsevänsä johonkin itseään isompaan ja parempaan paikkaan, joten miksi kuolema olisi pahin asia. 5% uskovaisista ehkä voisi uskoa joutuvansa helvettiin tai vastaavaan. Tällöinkään itse kuolema tuskin on pahin vaan se mitä sen jälkeen seuraa. Toi 95/5 on ihan hatusta heitetty... ihmiset kuitenkin lähtökohtaisesti uskoo olevansa hyviä vaikka tekisivät pahoja asioita. Joten usko omaan taivaspaikkaan on varmaan suurimmalla osalla vahva vaikka muiden mielestä se kuuluisi helvettiin kuten jotkut islamistit...

Mitä nyt muuten kun massis triidissä ollaan niin omalla kohdalla 1,5v takainen ero oli kova paikka. Jotta nostan kyllä hattua niille joiden elämä on sellaista 24/7 kun itsellä oli reilun kuukauden päivät. Tosiaan ei sitä 'terve' usko ennenkuin itse kokee. Ehkä pahinta siinä oli kun ei näkynyt mitään ulospääsyä. Kaikki mitä luki niin sanottiin, että voi mennä vuosia jne. Sitten kun aatteli että päiväkin olisi ihan tarpeeksi niin mitä hittoa jos tää jatkuu vaan vielä viikkoja, kuukausia jne. Helposti varmaan noista masennus jutuista tulee sellanen itseään ruokkiva kierre jota ei saa katkaistua. Vaikka itse laitoin erorattaat pyörimään ja olin asiaa kelannut jo pari vuotta niin kyllä pääsi homma yllättämään. Isoin tekijä varmaan oli siinä kun en ole mikään sosiaalinen tyyppi niin jos arjesta häviää se tuttu naama niin olkootkin vaikka kuinka vituttava 70% ajasta niin tulee joku cäppi normiin mitä aivot ei osaa paikata tjsp.

Omalla kohdalla musiikki jostain syystä helpotti paljon. Vaikka en tiedä 90% kuulemieni kappaleiden nimiä enkä ole musikaalinen ihminen niin rokin tai klassisen kuuntelu sai jotenkin nollattua ajatuksia. Muuten en oikein osaa sanoa miten siitä sitten pääsi loppujanlopuksi yli kuukaudessa. Menin työterveyteenkin puhumaan (hemmetin iso kynnys siinäkin) ja sieltä sai ajan psykologille, mutta kuukauden päähän... Se oli aivan toivotonta ajatella silloin kk oli puolen eliniän päässä. Homma tuli kuitenkin taputeltua omassa pääkopassa ennen ja peruin tuon psykologin.

Nyt menee omasta mielestä ihan ok. Mitään parisuhdeta en oikein halua kun en usko, että löytyy saman tyylistä ihmistä ja normaalit ihmiset kuluttaa liikaa. Sosiaaliset kontatkit on muutenkin aika no go. Juuri porukat heitti, että mikset vie naapurille jotain kun se kattoo vanhempaa kissaa (En oo pyytänyt, mutta itse on ottanut sen sisälle ja varmaan ruokaakin antaa kun ei katille aina maita samaan tapaan.). Totesin, että sehän voi pyytää vaikka kahville :O. Illan istujaisia on ehdottanut jo vaikka kuinka monta kertaa grillaamisesta viskien maisteluun. Tehokkaasti olen onnistunut kiertämää ne niin ei nyt voi kyllä antaa yhtään toista kuvaa. Ihan mukava äijjä ei siinä mitään, mutta ei kiitos. Ei kiinnosta sosialisoida itseään. Töissä joutuu pitämään itseään esillä aivan tarpeeksi. Liikaa sosiaalisia kontakteja kuluttaa oman pakin aivan loppuun.

Tällänen korona 'eristyäytyminen' ei tunnu yhtään missään suoraan sanottuna. Ihan normaalia XD. Kaupassa käyn muutenkin kerran viikossa tai kahdessa. Parasta hupia on maastopyöräillä, pelata tai katsoa leffaa ja mieluusti yksin. Liityin kyllä johonkin paikalliseen mtb ryhmään kun noita tuolla poluilla näkyy ja tulee juteltua, mutta eih. Kyllä mä nautin siitä, että saan yksin sotkea luonnossa. Ainoastaan joka toinen viikkoa tulee muksujen kanssa touhuttua jotain 'normaalia' ihmisten ilmoilla. Niitä nyt viitsi eristää... saavat sitten itse päättää vanhempina miten elämänsä haluavat pedata. Saa nähdä voi olla, että siinä vaiheessa kun nuo lentää pesästä tulee jotain sosiaalisia tarpeita aktivoitua.

Mutta juu moneen junaan meitä löytyy. Toiset nauttii sosiaalisten kontaktien vähyydestä ja toisilla hajoaa pää.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Sepä se kun se tutkiminen tuntuu olevan niin hankalan takana. Omien asioiden aloittaminenkin tuntuu nykyään työläämmältä kuin ennen ja tuo Kelaan soittelu ei kyllä nappaisi. Se kun on muutenkin niin hankalan byrokraattinen laitos.




Eipä kyllä ole sellaisia sosiaalisia harrastuksia. Elektroniikan ja tietotekniikan parissa tulee puuhasteltua. Kirjoja olen ennen tykännyt lukea mutta nykyään kun ottaa kirjan käteen niin jo alkaa kohta silmät painumaan kiinni.

Eipä ole paljon minullakaan, monesti haaveilen wanhojen teksti-pelien ja jotain call of dutyn perään, mutta ne lopsahtaa heti alkuunsa, ei jaksa, kun ei jaksa.
manuaalit ovat kivoja lukea, ne ovat kehittäviä ja sitten harrastuksena Ruåtti, sitä tulee jauhettua ja katsottua iptv:n kautta ilmaiseksi 10 ruåttin kanavaa, siinä aivot lepää.
Minulta jäi elektroniikka kokonaan kun tuli ikänäkö jne., olen jo vanha 53:n käpy :( eikä näe edes kunnolla tinata :(
historia ja maantieto sekä anatomia kiinnostaa nyt kun lapsuus oli perseestä ja ei koulussa tullut mitään tehtyä kun muutettiin 8* peruskoulun aikana, nyt sitten otan aikaa takaisin.

Oletko samanlainen että funtsit todella paljon vaikka lepäät? ennen nukkumaan menoa funtsit päivän asioita ja tulevia todella paljon? mä olen sellainen.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Vaikka onkin taas vähän lillukan varsiin tarttumista niin oikea termi olisi varmaan enklanninnoksesta they are saying tai some are saying. Suomessa usein viitataan kaikki vaikka nyt ei tarkoitetakkaan kaikkia. En itse ainakaan pystyisi allekirjoittamaan, että kuolema olisi pahin. Enkä kyllä usko, että suurinosakaan. Jos on ateisti niin kuoleman jälkeen on vain tyhjää muutoin taas sitten varmaan 95% eri uskovaisista uskoo pääsevänsä johonkin itseään isompaan ja parempaan paikkaan, joten miksi kuolema olisi pahin asia. 5% uskovaisista ehkä voisi uskoa joutuvansa helvettiin tai vastaavaan. Tällöinkään itse kuolema tuskin on pahin vaan se mitä sen jälkeen seuraa. Toi 95/5 on ihan hatusta heitetty... ihmiset kuitenkin lähtökohtaisesti uskoo olevansa hyviä vaikka tekisivät pahoja asioita. Joten usko omaan taivaspaikkaan on varmaan suurimmalla osalla vahva vaikka muiden mielestä se kuuluisi helvettiin kuten jotkut islamistit...

Mitä nyt muuten kun massis triidissä ollaan niin omalla kohdalla 1,5v takainen ero oli kova paikka. Jotta nostan kyllä hattua niille joiden elämä on sellaista 24/7 kun itsellä oli reilun kuukauden päivät. Tosiaan ei sitä 'terve' usko ennenkuin itse kokee. Ehkä pahinta siinä oli kun ei näkynyt mitään ulospääsyä. Kaikki mitä luki niin sanottiin, että voi mennä vuosia jne. Sitten kun aatteli että päiväkin olisi ihan tarpeeksi niin mitä hittoa jos tää jatkuu vaan vielä viikkoja, kuukausia jne. Helposti varmaan noista masennus jutuista tulee sellanen itseään ruokkiva kierre jota ei saa katkaistua. Vaikka itse laitoin erorattaat pyörimään ja olin asiaa kelannut jo pari vuotta niin kyllä pääsi homma yllättämään. Isoin tekijä varmaan oli siinä kun en ole mikään sosiaalinen tyyppi niin jos arjesta häviää se tuttu naama niin olkootkin vaikka kuinka vituttava 70% ajasta niin tulee joku cäppi normiin mitä aivot ei osaa paikata tjsp.

Omalla kohdalla musiikki jostain syystä helpotti paljon. Vaikka en tiedä 90% kuulemieni kappaleiden nimiä enkä ole musikaalinen ihminen niin rokin tai klassisen kuuntelu sai jotenkin nollattua ajatuksia. Muuten en oikein osaa sanoa miten siitä sitten pääsi loppujanlopuksi yli kuukaudessa. Menin työterveyteenkin puhumaan (hemmetin iso kynnys siinäkin) ja sieltä sai ajan psykologille, mutta kuukauden päähän... Se oli aivan toivotonta ajatella silloin kk oli puolen eliniän päässä. Homma tuli kuitenkin taputeltua omassa pääkopassa ennen ja peruin tuon psykologin.

Nyt menee omasta mielestä ihan ok. Mitään parisuhdeta en oikein halua kun en usko, että löytyy saman tyylistä ihmistä ja normaalit ihmiset kuluttaa liikaa. Sosiaaliset kontatkit on muutenkin aika no go. Juuri porukat heitti, että mikset vie naapurille jotain kun se kattoo vanhempaa kissaa (En oo pyytänyt, mutta itse on ottanut sen sisälle ja varmaan ruokaakin antaa kun ei katille aina maita samaan tapaan.). Totesin, että sehän voi pyytää vaikka kahville :O. Illan istujaisia on ehdottanut jo vaikka kuinka monta kertaa grillaamisesta viskien maisteluun. Tehokkaasti olen onnistunut kiertämää ne niin ei nyt voi kyllä antaa yhtään toista kuvaa. Ihan mukava äijjä ei siinä mitään, mutta ei kiitos. Ei kiinnosta sosialisoida itseään. Töissä joutuu pitämään itseään esillä aivan tarpeeksi. Liikaa sosiaalisia kontakteja kuluttaa oman pakin aivan loppuun.

Tällänen korona 'eristyäytyminen' ei tunnu yhtään missään suoraan sanottuna. Ihan normaalia XD. Kaupassa käyn muutenkin kerran viikossa tai kahdessa. Parasta hupia on maastopyöräillä, pelata tai katsoa leffaa ja mieluusti yksin. Liityin kyllä johonkin paikalliseen mtb ryhmään kun noita tuolla poluilla näkyy ja tulee juteltua, mutta eih. Kyllä mä nautin siitä, että saan yksin sotkea luonnossa. Ainoastaan joka toinen viikkoa tulee muksujen kanssa touhuttua jotain 'normaalia' ihmisten ilmoilla. Niitä nyt viitsi eristää... saavat sitten itse päättää vanhempina miten elämänsä haluavat pedata. Saa nähdä voi olla, että siinä vaiheessa kun nuo lentää pesästä tulee jotain sosiaalisia tarpeita aktivoitua.

Mutta juu moneen junaan meitä löytyy. Toiset nauttii sosiaalisten kontaktien vähyydestä ja toisilla hajoaa pää.

Kyllä mielestäni monien mielestä kuolema on pahin, siksihän sitä käytetään pahimpana rangaistuskeinona, sitten kun ei pääse nauttimaan miljoonista euroistaan ja kesämökki mönkijöistä, siksi kolmanteen; se on vain menolippu, joku kooma tms. voi olla meno että paluu-lipullakin varustettu.

Toi on totta, usein suomen kielessä sanotaan "kaikki sanovat, kaikki tekeävät" luetaan :"useimmat tykkäävät tapaavat tehdä"

Musiikki relaa minullakin, sillä on jotenkin stressiä helpottava voima, ja mitä vanhempi (mutua) niin opettaa nöyremmin kulkemaan, ei olla sitten enää:
"minä en nyt ikinä varmasti psykalle mene, minulta menee maine" (buahhh, mikä fitun maine?, onko maine tärkeämpi kuin elämä itse, sitä sopii kysyä)

Tuosta naapuristasi tulee mieleen että pelkää että siitä tulee "riesa", minulla on ainakin niin että jos liian usein tyrkyttää itseään niin en enää vastaa puhelimeen enkä avaa ovea, jos tulee paha kammo että nyt se taas tulee ja riivaa. Suomalaiset ovat tykästyneet olemaan itse ja yksinään, sehän on nähty.
Sitten humalassa saadaankin tehdä aivan mitä tahansa :)
 
Liittynyt
14.07.2019
Viestejä
492
Veikkaan että ei se itse kuolema ole monelle ongelma, vaan se mikä aiheuttaa sen kuoleman. Ja jossain määrin kai se milloin se kuolema tulee.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Veikkaan että ei se itse kuolema ole monelle ongelma, vaan se mikä aiheuttaa sen kuoleman. Ja jossain määrin kai se milloin se kuolema tulee.

Siksi siihen pitää olla valmis, jos on isot "bisnekset" menossa ja kovat suunnitelmat niin kyllä kuolema maistuu pahalta, jos on kuten meikä valmista kamaa nähnyt ja kokenut jo kaikkea ja saanut elämältä kaiken mitä on vaan osannut haluata, niin soronoo vaan, eikun montun kaivuuseen alkamaan.
Rauhallinen nukkuessa tullut kuolema on paras, kituen tuleva on pahin.
Tosin ei viitsi liikoja puhua tästä, uskon että monille kovien suunnitelmien tehneille ja masis-ihmisille aihe on todella paha.
 
Liittynyt
14.07.2019
Viestejä
492
Siksi siihen pitää olla valmis, jos on isot "bisnekset" menossa ja kovat suunnitelmat niin kyllä kuolema maistuu pahalta, jos on kuten meikä valmista kamaa nähnyt ja kokenut jo kaikkea ja saanut elämältä kaiken mitä on vaan osannut haluata, niin soronoo vaan, eikun montun kaivuuseen alkamaan.
Rauhallinen nukkuessa tullut kuolema on paras, kituen tuleva on pahin.
Tosin ei viitsi liikoja puhua tästä, uskon että monille kovien suunnitelmien tehneille ja masis-ihmisille aihe on todella paha.
Oon samaa mieltä tosta että nukkuessa se parhain lähtö olis/on.
Mutta oon eri mieltä tästä aiheesta puhumisesta, jollekkin voi olla tän elämän ja tyhjyyden(tai mihin sitten uskookaan) välisen ajan lyhyyden tajuaminen yks kahva mistä pitää kiinni kun mikään ei tunnu miltään ja haluaa siitä pois.

E:Ja siis yleensäkkin tosta aiheesta puhuminen voi laittaa ihmisen yleensäkkin käsittelemään tota asiaa jos siitä on ahdistusta ja pelkoa.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Oon samaa mieltä tosta että nukkuessa se parhain lähtö olis/on.
Mutta oon eri mieltä tästä aiheesta puhumisesta, jollekkin voi olla tän elämän ja tyhjyyden(tai mihin sitten uskookaan) välisen ajan lyhyyden tajuaminen yks kahva mistä pitää kiinni kun mikään ei tunnu miltään ja haluaa siitä pois.

E:Ja siis yleensäkkin tosta aiheesta puhuminen voi laittaa ihmisen yleensäkkin käsittelemään tota asiaa jos siitä on ahdistusta ja pelkoa.

Totta turiset, mulle on kaiken muitten mielestä se joulupukki-uskonto a ja o, minulle se on joku joka ei petä, vaikka mitä tapahtuisi niin olisi joku turva kun kaikki muut kaatuu ympäriltä, jokainen uskoo mihin tahtoo, mutta mutua että ihmisellä pitää olla jonkinlainen ankkuripaikka.

btw. aamulla kun herään laitan ensin radion päälle, sieltä tulee sontaa, sitten laitan noxon nettiradion, 65k kanavaa, mutta kuuntelen vain relaxantti jouluradiota, vaikka toisaalta laskenkin että xxx päivää jouluun niin en tod. ole jouluihminen, nykyään vanhemmiten tulee pahat masennukset ja tosi paha olo ennen joulua, vasta joulupäivänä tuntuu että "huh hemmetti, nyt olo helpottaa" mutta kuten sanottu, musiikkiterapia auttaa paljon.

Sitten nyt uutena atk:n korvikkeena sain iptv:n laitteen 10k kanavaa 20e/vuosi, ja siitä tulee paljon iloa, pääsee maailman matkalle ympäriinsä ja aika menee kivasti.

Ei muuten mutta aikoinaan tosi masentuneena tuli itsetuhoisuudet pinnalle, se on ja oli kovaa aikaa, sitten kun siitä toisaalla keskusteltiin kavereiden kanssa niin äkkiä tuli sulku-lähdöt että tänne ei kuulu itsemurhat ollenkaan ja että se "masentaa ihmisiä"....

En tiedä että onko "oikein" käsitellä kaikkia asioita, kohta taas tulee kuolemaa vastaan kun jo 12vuotias terapiahauva vanhenee, mutta se on sen ajan murhe, mulla menee masikseen 30vuoden ajan jo rivatril(jota ajetaan alas), seronil, suprium. ne tekee (en usko että muuten olisin tällainen) sen, että kaikki tunteet ovat tylsiä, ei mukavaa. ei oikein sureta mikään, "aijaah, se delasi, nooh hankitaan toinen, sillä selvä" ei kivaa elämää kun on tunteeton :(
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 044
Kyllä mielestäni monien mielestä kuolema on pahin, siksihän sitä käytetään pahimpana rangaistuskeinona, sitten kun ei pääse nauttimaan miljoonista euroistaan ja kesämökki mönkijöistä, siksi kolmanteen; se on vain menolippu, joku kooma tms. voi olla meno että paluu-lipullakin varustettu.

Toi on totta, usein suomen kielessä sanotaan "kaikki sanovat, kaikki tekeävät" luetaan :"useimmat tykkäävät tapaavat tehdä"

Musiikki relaa minullakin, sillä on jotenkin stressiä helpottava voima, ja mitä vanhempi (mutua) niin opettaa nöyremmin kulkemaan, ei olla sitten enää:
"minä en nyt ikinä varmasti psykalle mene, minulta menee maine" (buahhh, mikä fitun maine?, onko maine tärkeämpi kuin elämä itse, sitä sopii kysyä)

Tuosta naapuristasi tulee mieleen että pelkää että siitä tulee "riesa", minulla on ainakin niin että jos liian usein tyrkyttää itseään niin en enää vastaa puhelimeen enkä avaa ovea, jos tulee paha kammo että nyt se taas tulee ja riivaa. Suomalaiset ovat tykästyneet olemaan itse ja yksinään, sehän on nähty.
Sitten humalassa saadaankin tehdä aivan mitä tahansa :)
Toki jos sen ajattelee noin että tulevaisuuden suunnitelamat häviää. Ajattelin itse ehkä enemmänkin olotilan kautta.

Kaikki on kuitenkin pääasiassa kemikaalisia reaktioita päässä ja se, että jää ne miljoonat käyttämättä ei välttämättä ole yhtään sen kummempi kuin jollain toisella jää seuraava jakso kauniita ja rohkeita katsomatta. Pää-asiassa ei kannata elää yhtään hetkeä elämästää mentaliteetillä 'sitten kun'. Sitä kun tilannetta ei välttämättä koskaan tule ja suurelta osin haaveet on materiaalisia ja huoletta kyllä mieli keksii taas lisää kun aikaisemmat saavutettu. Itse olen ollut tyytyväinen tähän astiseen elämään enkä kyllä kokisi mitään suurta pettymystä jos vaihtaisi hiippakuntaa. Toki mihinkään kaulakiikkuun aio järkkääntyä, mutta ei tuo ajatuksena pelota. Tietenkin se olisi kiva nähdä miten muksut ja maailma makaa 60v päästäkin.

Maineella ei ole mitään väliä, jos sellaista nyt edes voi väittää omaavan. Enempi kyse oli siitä, että taas uusi epämiellyttävä sosiaalinen tilanne ja kun akuutti ongelma oli ohi niin ei napannut. Sekä ei olisi kuuluntu työaikaan ja matkoihin 150km... Olisihan se varmaan ollut ihan hyödyllistä käydä puhumassa jollekulle ammattilaiselle. Monesti tullut mietittyä, mitä kaikkia autismeja sun muita vastaavia meikäläisestä löydettäisiin jos tutkittaisiin... Enpä tiedä onko siitä mitään konkreettista hyötyä jos saat lapun kouraan jossa lukee burgeri ja/tai kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta.

10v tässä on tullut jo väisteltyä noita naapurin ehdotuksia, jotta eiköhän jatkokin onnistu ihan ok. Moni varmaan olisi innoissaan menossa kun saisi ilmaset viinat tai hyvää sapuskaa. Viimeksi asetin itseni treffeillä epämukavuusalueelle kun lopuksi kysysi lähdenkö huomenna laivalle. Ehdoton no go pään sisällä, mutta aattelin, että kokeillaan. Kyllä oli henkinen pakki tyhjä viikonlopun jälkeen, eikä enää ikinä uusiksi... Onhan se ihan jees välillä kokeilla omia rajoja, jotta huomaa missä ne menee. Kyllä nekin joustaa/muuttuu kuitenkin jossain määrin. Jos 15 vuotiaalle meikäläiselle olisi sanonnut, että sulla on sellaset muksut, koti ja työ kuin nyt on niin en olisi uskonut. Vaimoahan nyt ei ole niin ei sitä tartte uskoakkaan :D. Rasittavaa vaan niiden rajojen hakeminen, helppoa olis aina painaa vaan samaa vanhaa rataa eikä tehdä mitään epämiellyttävää, mutta yleensä positiiviset asiat tulee vaan sielä alunperin negatiivisten muutosten kautta. Harvalla elämä on onnistumisesta toiseen tanssimista.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
@elmo Olotilaa kyllä tuo helpottaa ja se on minunkin mielestäni tärkeintä että tämä nykyinen hetki, tämä nykyinen sekunti on tärkeä eikä ajatella "katsotaan nyt sitten 300vuoden päästä miten minulla mennee" ;)
Kuten sanoit, tunnen muutamia joitten kanssa on meno : "soitan sitten takaisin kun olen katsonut kanit ja rotat" WTF. onko elämä noin tärkeetä että ihmisen tekemää soopaa katsellaan koko ajan? jos toinen meinaa soittaa että vedän ranteet auki niin toinen ei vastaa ja laittaa textarii "mää katon ny salkkareita" Fittu :(
Silloin on kyllä "kaverit" väärän laatuisia.

Etkö sinä sitten haaveile enää mistään elämässäsi? ymmärrän että "ehkä" olet nuori ja meinaat että olet saanut kaikki ja valmis vaihtamaan hiippakuntaa, mutta kyllä se elämäkin opettaa, mäkin olen huomannut että hitto, nyt vasta hokasin sen , miksi on kiva jutella metsän eläimille muuten vaan :)
ennen wanhaan katsottiin että toi on sekopää kun se juttelee variksille :)

Mäkään en tykkää yhtään tahattomista vapaa-ehtoisista vaikeista sossu-tilanteista, uudet tutustumiset tuntemattoman kanssa ovat vaikeita.
ei sinänsä, mä olen kerholla nähnyt paljon uusia kavereita, ja nyt kun olen taaplannut niitten seurassa vuosia niin kyllä uskallan lähteä niitten kanssa laivalle, mutta jos olisi ihan tuosta vaan ja ilman mitään pohjatietoja/tutustumista lähdettävä niin not ever.
Lapset ovat kivoja, mä olen usein ajatellut ja mun päätä ei siinä asiassa hevillä eikä muullakaan musalla käännettä, että eukot not, hoidin broidin muksuja junnuna tarpeeksi, niin että no thanx, pojan voisin ottaa jatkaa sukua, adoptoimalla taikka sitten lainakohdulla mutta eukot, voi helvetti mä en kestä niitä :(

Vaikeudetkin voivat kasvattaa ja opettaa, mutta jos sitä kivimurskaa tulee aina niskaan niin sitten ei ole ollenkaan kivaa :(

Hyvät alkuviikot Sinulle ja kaikille muillekkin. <3
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Armeija oli minulle kaikkein pahin paikka, elämäni suurin mullistus, siitä alkoi masennukset sekä paniikkikohtaukset.
En silloin nuorena ymmärtänyt että miksi!!?? miksi minun piti mennä vankilaa pahempiin olosuhteisiin ilman mitään rikosta.
Se oli todella masentavaa, 80-luvun lopulla oli vielä kovat paikat, toista mitä nykyään 2000-luvulla, oli se sitten kait vaivan arvoista että sinne pääse työ-orjaksi eikä siitä mitään hyötyä ollut, ja pää hajosi kun tuli psyykkiset ongelmat päällensä.

Onko täällä ketään muuta jolle armeija olisi tehnyt vastaavia kommervenkkejä?
 
Liittynyt
12.04.2020
Viestejä
6
Pystytkö hoitamaan noi Kelaan soittamiset kirjoitusmuodossa paremmin? Jos pystyt, niin kelan nettisivujen kautta voi laittaa viestiä. Ainakin itelle helpompi hoitaa tolla tavalla.
Ei se kirjoittaminen ole sen pienempi homma. Olettaisin kuitenkin ettei se terapiapäätös kovin montaa vuotta ole voimassa. Ja sen jälkeehän se vasta se suurin urakka alkaa. Pitää kattoa josko saisi soitettua ensi viikolla. En tosin viimeviikollakaan saanut aikaiseksi. Jotenkin se aika vain katosi jonnekkin.

Eipä ole paljon minullakaan, monesti haaveilen wanhojen teksti-pelien ja jotain call of dutyn perään, mutta ne lopsahtaa heti alkuunsa, ei jaksa, kun ei jaksa.
manuaalit ovat kivoja lukea, ne ovat kehittäviä ja sitten harrastuksena Ruåtti, sitä tulee jauhettua ja katsottua iptv:n kautta ilmaiseksi 10 ruåttin kanavaa, siinä aivot lepää.
Minulta jäi elektroniikka kokonaan kun tuli ikänäkö jne., olen jo vanha 53:n käpy :( eikä näe edes kunnolla tinata :(
historia ja maantieto sekä anatomia kiinnostaa nyt kun lapsuus oli perseestä ja ei koulussa tullut mitään tehtyä kun muutettiin 8* peruskoulun aikana, nyt sitten otan aikaa takaisin.

Oletko samanlainen että funtsit todella paljon vaikka lepäät? ennen nukkumaan menoa funtsit päivän asioita ja tulevia todella paljon? mä olen sellainen.
Nojaa, tuleehan sitä mietittyä kaikkea. Politiikka ja yhteiskunta on ihan filosofisessa ja psykologisessa mielessä kiinnostavia aihealueita. Itse tykkään miettiä asiat läpi ennen tekemistä eli en ole siis spontaani persoona.



Viime aikoina (no, vuosina enemminkin) on lisääntynyt sellainen fyysisen läheisyyden kaipuu, parisuhteen kaipuu, ja onpa käynyt jopa mielessä että lapsi(a) olisi myös todella hieno asia. En ole mikään sosiaalisesti räiskyvä persoona joten se parisuhde on sellainen todella hankala asia. Voisi kai sanoa että olen tietyllä tavalla yksinäinen, vaikka kaverisuhteitakin on. Parikymppisenäkään en tykännyt käydä baareissa tai yökerhoissa, nekun ovat sellaisia örvellysmestoja joissa aivot jätetään narikkaan ja sen jälkeen saa (pitää) olla hulluna hutikassa. En oikein koskaan ymmärtänyt mikä siinä oli hauskaa. Mielummin otin alkoholia joko kaveriporukalla jossain mökillä tai sitten mentiin johonkin rauhallisempaan kuppilaan jossa pystyi oikeasti keskustelemaankin asioista. Tosin on varmaan selvää että tuollainen "illanvietto" ei ollut kaikista suosituinta muotoa ainakaan silloin.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
@Aurum mä olen välillä tosi spontaasi ja tuosta vaan teen jotain hulluja päätöksiä :)
Samaa mulla, mä tahtoisin että olisi joku ketä halata, ilmoittaa että minä olen tässä, ei oikein riitä että koiraa halailee, tai sitten täytyy olla tosi vähään tyytyväinen .:)
Minä en tahdo naista, mutta oman pojan tahtoisin jatkamaan minun sukuani.
Minä en koskaan käynyt enkä käy baareissa, laivan baarissa käyn, siellä on ihan erinlainen kansainvälinen meno päällänsä.

Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle sekä kaikille muillekkin <3
 

bro

Liittynyt
19.04.2020
Viestejä
6
Mulle ei melatoniini auta yhtäsen yhtään :(
hyvää viikonloppua kaikille, lunta tulee etelässäkin :)

Mä näin yöllä hiton painajaisia, en saanut enää unta päästä kiinni. tosi pahoja olivatten.
Eilen oli paha päivä, pää sekaisin kun nukuin huonosti ja oli pakko ottaa toissa yönä mirtza puolikas ja sitten illalla lyrica :(
koko iltapäivä oli pää ihan sekaisin, kohta kauppaan hakemaan kuukauden ostokset, 9kpl. gluteenitonta leipää, 5maitoa, 5 kahvia ja koirolle 10kg:n säkki ruokaa, siinä se on sitten ..
Toivottavasti kaveri tuo parit läppärit huoltoon niin olisi jotain kunnon tekemistä, eikä mitään "vale-tekemistä" :(
Tuo Mirtazapin aiheuttaa painajaisia, syön ite unettomuuteen 7,5mg
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
160
Meillä oli amiksen tutustumiset hienoja, otettiin kunnolla vastaan ja kierreltiin ja vastattiin kaikkiin kysymyksiin avoimesti.

Mulle peruskoulun opo pisti jauhot suuhun, "ei sun huonolla matikalla mitään atk-duunia kyllä tehdä" paskan marjat, olin duunissa mikrotukihenkilönä, nyt tekisi mieli näyttää paljasta persettä tälle jätkälle, kivat kun ajattelee toisten puolesta valmiiksi negatiivisesti :(

Mä kyllästyin ainaisiin opojen ja duunareiden valitukseen, siksi vaihdoin duunia vähän väliä, vaihdoin mm. mikrotuesta ajoneuvo-asentaja linjalle jne.

Jollei ikää ole liikaa niin skoleen vaan jos mahista, nyt pääsee esim. 30veenä kunnolla amikseen kun on ikäpisteitä niin sikana.
mä olin amiksessa 30veenä ja ope oli 31vee :) hauskaa oli junnujen seurassa :)
Kyllä sinne ammattikouluun pääsee vanhakin. Olen ammattikoulussa nyt 30 - vuotiaana ja olen luokkani nuorin. Muut ovat 40-50 vuotiaita.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
160
Nyt on olo ollut ihan ok mutta asia ei ollut näin vielä 2 kuukautta sitten. Silloin oli yleistynyt ahdistushäiriö, masennus ja vielä itsemurha-ajatukset kaikki samaan aikaan. Tuntui että rekan eteen käveleminen on hyvä ajatus.

Yhtä kaamea olo mulla oli viimeksi yläasteella, ei se itsemurha silloinkaan tuntunut ihmeelliseltä. Koulukiusaaminen näkyy kyllä vuosikymmentenkin jälkeen vaikka joku saattaa luulla että sen vaikutukset loppuvat samalla kun koulu loppuu.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
160
Viime aikoina (no, vuosina enemminkin) on lisääntynyt sellainen fyysisen läheisyyden kaipuu, parisuhteen kaipuu, ja onpa käynyt jopa mielessä että lapsi(a) olisi myös todella hieno asia
Jos nyt ymmärsin oikein niin et ole löytänyt ketään kun arvelet ettet ole naisen mielestä kiinnostava? Onko sulla jotain harrastuksia joissa näkee myös naisia? Jos on niin kokeile mennä juttelemaan, se on helpompaa jos toista jo tuntee vähän.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
160
Itsellä vähän sama juttu, mutta parisuhteen sijaan halusin enemmän vain naispuolisen kaverin. Tosin ujona mun on pirun vaikeaa mennä juttelemaan kenellekään. On koitettu monesti. Koulussa sitten sain oman luokkalaisen naisen puhelinnumeron ihan olemalla oma itseni. Vitsailin ja osallistuin keskusteluun vaikka muuten en sano paljon mitään.
 

cl0

Liittynyt
14.02.2018
Viestejä
160
Täähän menee nyt yksinpuheluksi. Itseä helpottaa satunnainen yksinäisyys kun puhuu jollekin. Tädin kanssa olen toisinaan jutellut ja Suomi24 Treffien kautta löytyi nainen jonka kanssa olen silloin tällöin keskustellut asioista. Helpottaa kummasti kun on edes 1 henkilö jolle puhua.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Täähän menee nyt yksinpuheluksi. Itseä helpottaa satunnainen yksinäisyys kun puhuu jollekin. Tädin kanssa olen toisinaan jutellut ja Suomi24 Treffien kautta löytyi nainen jonka kanssa olen silloin tällöin keskustellut asioista. Helpottaa kummasti kun on edes 1 henkilö jolle puhua.

Tuttu juttua, mäkin menin amikseen toista kertaa 30vuotiaana, muut oli 16-17 vuotiaita kakaroita, fitsi että oli kivaa :)
Ope oli 31vuotias hih.
mulla masis meni oikein hyvin kun sain lääkkeet.
Mä en tiedä suoraan sanottuna että olenko homoseksuaali :(
en pidä naisista, mutta elin kyllä ilman iskää, ehkä kaipaan isähahmoa, en tiedä enkä ole jaksanut miettiä asiaa pitkään.

Se auttaa kyllä paljon kun saa keskustella jonkun kanssa :thumbsup:
Nukkuen olen saanut pahan mielen poies, se on kivaa ja kaunista.
 
Liittynyt
05.02.2019
Viestejä
239
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.

Eli sinkku, mäkin olen sinkku, mä hankin edellisen koiran tilalle toisen, ennen sitä oli samanlainen tilanne, nukuin vain 20h/vrk:ssa kun oli paha olla.
Nyt koiron takia on pakko mennä ulos ja olla ulkona, meinaa kuitenkin välillä koronan takia olla väsymys ja nukkua pitkin päivää.
Sä olet vielä nuori, mene lempiduunisi koulutukseen taikka sitten amikseen taikka oppisopimukseen, niin mäkin tein ja vähäsen pääsin eteen päin, ei se autuaaksi tee mutta vähäsen auttoi sentään.

Mä soittelen kanssa kavereille ja tuttaville ne kyrpiintyy kun mä soitan joka päivä ja yritän keskustella jostain asioista, teko-keskustelua, mutta kun on tarve saada jutella jonkun kanssa.
Onneksi tulee kevät ja kohta on puut lehdessä, vähän näyttää kuin että elämä voittaisi.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Lager7 se on sitä itseään, usein vain nukkuu ja miettii että mitähän sitä oikein tekisi dippa dippa dii..kun ei ole mitään tekemistä, ainoa on että menee nukkumaan ja pakoon likaista maalimaa.
Välillä ei ole koskaan liian usein kun miettii liikoja asioita että mitähän sitä tänäänkin saisi aikaiseksi.
Mä sentään sain 2Terasen kiintarin varmuuskopiot tehtyä.

@Lager7 ei mulla ole oikeistaan koskaan ollut tunnetta että olisin "epäonnistunut" mutta elämään turhautumista on kyllä ollut, sitten välillä tulee itsetuho-kausia yms. skitsomaanista juttua.
Hymyilytti kun sanot "olen jo 34v" mä olen kääkkä vuotta 53 menossa ja mietin että ei hemmetti, missä on minun ruumisarkkuni :)
- Muijaa en tahdo
- Lapsen tahtoisin
- Rahaa en tarvi muuta kuin ruokaan ja se riittää, en tahdo yhtään enempään.
- Luottotiedot menneet, en tarvitse niitä, ei auttanut lainan saamisessa vaikka ne oli kunnossakin.
- Ei mullakaan ole omaisuutta, mikä on hyvä se, ei tule testementin kanssa ongelmia.

Ei vaan ole oikein ketään kelle jutella, koirakin vaan haukkuu koko ajan :(
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
816
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.
Koita miettiä rehellisesti, että haluatko sinä saavuttaa edes samoja asioita vai ovatko ne asiat vain jonkinlaisia yhteiskunnan normeja. Minulla on ollut tuota samaa ja lopulta pääsin eroon, kun hiljalleen oppi siihen ettei vertaile omia asioita muiden saavutuksiin tai elämään. Ainahan löytyy menestyneempiä, mutta ulkoisesti menestynytkin voi olla yhtä onneton kuin sinä juuri nyt tai jopa pahemmassa tilassa.

Mieti, mitä merkittävää sinun pitää saavuttaa. Nyt olet koulussa ja koita tehdä kaikkesi, että saat ammatin - ei välttämättä siksi, että siinä on nyt se sinun tulevaisuuden ura, vaan nimenomaan siksi, että voit olla ylpeä saavuttaneesi jonkin pisteen, jota et ole ennen tehnyt. Siitä tulee potkua.

Koska et ole perheellinen niin voit käyttää paljon enemmän aikaa itseesi. Se ettei sinulla ole huollettavia, ei tarkoita ettetkö voisi alkaa itsestäsi pitämään huolta sinun itsesi takia. Seuraa siis se tylsä asia eli oikeasti liikkumaan enemmän. Mitä enemmän sohvaa niin sen enemmän lannistaa ja siitä tulee hirveää kierre. Tiedän kyllä kokemuksesta.

Pohdi päivittäin positiivisia asioita: olet koulussa/harjoittelussa, joten et ole vielä jämähtänyt täysin passiiviseen olotilaan eli kykenet toimimaan. Sinulla on koti. Millainen se on? Jos epäviihtyisä sotkupesä niin siivoa ja tee jotenkin viihtyisyyttä vähitellen sinne - et tarvitse tonneja tähän. Mieli turtuu helposti ja jos koti on lannistavan näköinen niin et piristy. Hanki huonekasveja, joita hoidat. Mitä tahansa, joka saa sinut tekemään jotain. Ei sinusta tarvitse tulla suurperheen täydellistä isää, mutta voit olla paljon parempi kuin nyt. Tämä on ihan vain esimerkki, mutta huonekasvien kanssa voit ajatella, että minun tehtäväni on hoitaa näitä ja siinä on minun merkitykseni.

Ei tarvitse kerralla pystyä kaikkeen. Tee vaikka listaa itsellesi asioista, joita laitat kuntoon. Aloitat pienistä. Jos jossain vaiheessa pystyt niin suutu itsellesi, karju metsässä kuin viimeistä päivää ja vedä se kaikki energia itseesi.

Lopuksi sen verran, että olen itse toipunut vakavasta masennuksesta eli uskoakseni osaan jollakin perspektiivillä puhua.
 
Liittynyt
19.01.2017
Viestejä
238
Maanantaina puhuin psykiatrin kanssa puhelimessa lähetteestä ja tänään posti toi kutsun mielialahäiriötyöryhmään kesäkuussa. Taidan olla jonkun mielestä riskiryhmää :hmm:
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Maanantaina puhuin psykiatrin kanssa puhelimessa lähetteestä ja tänään posti toi kutsun mielialahäiriötyöryhmään kesäkuussa. Taidan olla jonkun mielestä riskiryhmää :hmm:

Minä olen ihmeesti "tervehtynyt" eli en tarvitse muuta kuin avokeskustelua :)
 
Liittynyt
14.09.2017
Viestejä
917
Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
6 230
Masennuslääkkeistä on vähän vaikee sanoa mitään. Toisille ne toimii ja toisille ei. Toiset saa haittavaikutuksia ja vierotusoireita jos lopettaa. Mulle ei esim. sitten taas tullut escitalopramista mitään muuta, paitsi että kaikki seksihalut lähti pois. Se taas nyt vaan pahensi fiilistä.
 
Liittynyt
28.12.2016
Viestejä
1 538
Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...

Hauska, mulle Suprium on multipersoonallisuuteen jonka rivat+seronil aiheuttaa :o
se näyttää olevan että ne melkein aina kokeilee mitä tahansa kelle tahansa, kuten mulle epilepsia-lääkkeitä masennukseen ja paniikkikohtauksiin :/
Hyvää viikonloppua kaikille ja jaetaan täällä tuntemuksiamme <3
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
89 625
Viestejä
1 831 991
Jäsenet
39 015
Uusin jäsen
Abavi

Hinta.fi

Ylös Bottom