Masennus

Meillä oli amiksen tutustumiset hienoja, otettiin kunnolla vastaan ja kierreltiin ja vastattiin kaikkiin kysymyksiin avoimesti.

Mulle peruskoulun opo pisti jauhot suuhun, "ei sun huonolla matikalla mitään atk-duunia kyllä tehdä" paskan marjat, olin duunissa mikrotukihenkilönä, nyt tekisi mieli näyttää paljasta persettä tälle jätkälle, kivat kun ajattelee toisten puolesta valmiiksi negatiivisesti :(

Mä kyllästyin ainaisiin opojen ja duunareiden valitukseen, siksi vaihdoin duunia vähän väliä, vaihdoin mm. mikrotuesta ajoneuvo-asentaja linjalle jne.

Jollei ikää ole liikaa niin skoleen vaan jos mahista, nyt pääsee esim. 30veenä kunnolla amikseen kun on ikäpisteitä niin sikana.
mä olin amiksessa 30veenä ja ope oli 31vee :) hauskaa oli junnujen seurassa :)

Kyllä sinne ammattikouluun pääsee vanhakin. Olen ammattikoulussa nyt 30 - vuotiaana ja olen luokkani nuorin. Muut ovat 40-50 vuotiaita.
 
Nyt on olo ollut ihan ok mutta asia ei ollut näin vielä 2 kuukautta sitten. Silloin oli yleistynyt ahdistushäiriö, masennus ja vielä itsemurha-ajatukset kaikki samaan aikaan. Tuntui että rekan eteen käveleminen on hyvä ajatus.

Yhtä kaamea olo mulla oli viimeksi yläasteella, ei se itsemurha silloinkaan tuntunut ihmeelliseltä. Koulukiusaaminen näkyy kyllä vuosikymmentenkin jälkeen vaikka joku saattaa luulla että sen vaikutukset loppuvat samalla kun koulu loppuu.
 
Viime aikoina (no, vuosina enemminkin) on lisääntynyt sellainen fyysisen läheisyyden kaipuu, parisuhteen kaipuu, ja onpa käynyt jopa mielessä että lapsi(a) olisi myös todella hieno asia

Jos nyt ymmärsin oikein niin et ole löytänyt ketään kun arvelet ettet ole naisen mielestä kiinnostava? Onko sulla jotain harrastuksia joissa näkee myös naisia? Jos on niin kokeile mennä juttelemaan, se on helpompaa jos toista jo tuntee vähän.
 
Itsellä vähän sama juttu, mutta parisuhteen sijaan halusin enemmän vain naispuolisen kaverin. Tosin ujona mun on pirun vaikeaa mennä juttelemaan kenellekään. On koitettu monesti. Koulussa sitten sain oman luokkalaisen naisen puhelinnumeron ihan olemalla oma itseni. Vitsailin ja osallistuin keskusteluun vaikka muuten en sano paljon mitään.
 
Täähän menee nyt yksinpuheluksi. Itseä helpottaa satunnainen yksinäisyys kun puhuu jollekin. Tädin kanssa olen toisinaan jutellut ja Suomi24 Treffien kautta löytyi nainen jonka kanssa olen silloin tällöin keskustellut asioista. Helpottaa kummasti kun on edes 1 henkilö jolle puhua.
 
Täähän menee nyt yksinpuheluksi. Itseä helpottaa satunnainen yksinäisyys kun puhuu jollekin. Tädin kanssa olen toisinaan jutellut ja Suomi24 Treffien kautta löytyi nainen jonka kanssa olen silloin tällöin keskustellut asioista. Helpottaa kummasti kun on edes 1 henkilö jolle puhua.


Tuttu juttua, mäkin menin amikseen toista kertaa 30vuotiaana, muut oli 16-17 vuotiaita kakaroita, fitsi että oli kivaa :)
Ope oli 31vuotias hih.
mulla masis meni oikein hyvin kun sain lääkkeet.
Mä en tiedä suoraan sanottuna että olenko homoseksuaali :(
en pidä naisista, mutta elin kyllä ilman iskää, ehkä kaipaan isähahmoa, en tiedä enkä ole jaksanut miettiä asiaa pitkään.

Se auttaa kyllä paljon kun saa keskustella jonkun kanssa :thumbsup:
Nukkuen olen saanut pahan mielen poies, se on kivaa ja kaunista.
 
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.
 
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.


Eli sinkku, mäkin olen sinkku, mä hankin edellisen koiran tilalle toisen, ennen sitä oli samanlainen tilanne, nukuin vain 20h/vrk:ssa kun oli paha olla.
Nyt koiron takia on pakko mennä ulos ja olla ulkona, meinaa kuitenkin välillä koronan takia olla väsymys ja nukkua pitkin päivää.
Sä olet vielä nuori, mene lempiduunisi koulutukseen taikka sitten amikseen taikka oppisopimukseen, niin mäkin tein ja vähäsen pääsin eteen päin, ei se autuaaksi tee mutta vähäsen auttoi sentään.

Mä soittelen kanssa kavereille ja tuttaville ne kyrpiintyy kun mä soitan joka päivä ja yritän keskustella jostain asioista, teko-keskustelua, mutta kun on tarve saada jutella jonkun kanssa.
Onneksi tulee kevät ja kohta on puut lehdessä, vähän näyttää kuin että elämä voittaisi.
 
Lager7 se on sitä itseään, usein vain nukkuu ja miettii että mitähän sitä oikein tekisi dippa dippa dii..kun ei ole mitään tekemistä, ainoa on että menee nukkumaan ja pakoon likaista maalimaa.
Välillä ei ole koskaan liian usein kun miettii liikoja asioita että mitähän sitä tänäänkin saisi aikaiseksi.
Mä sentään sain 2Terasen kiintarin varmuuskopiot tehtyä.

@Lager7 ei mulla ole oikeistaan koskaan ollut tunnetta että olisin "epäonnistunut" mutta elämään turhautumista on kyllä ollut, sitten välillä tulee itsetuho-kausia yms. skitsomaanista juttua.
Hymyilytti kun sanot "olen jo 34v" mä olen kääkkä vuotta 53 menossa ja mietin että ei hemmetti, missä on minun ruumisarkkuni :)
- Muijaa en tahdo
- Lapsen tahtoisin
- Rahaa en tarvi muuta kuin ruokaan ja se riittää, en tahdo yhtään enempään.
- Luottotiedot menneet, en tarvitse niitä, ei auttanut lainan saamisessa vaikka ne oli kunnossakin.
- Ei mullakaan ole omaisuutta, mikä on hyvä se, ei tule testementin kanssa ongelmia.

Ei vaan ole oikein ketään kelle jutella, koirakin vaan haukkuu koko ajan :(
 
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.

Koita miettiä rehellisesti, että haluatko sinä saavuttaa edes samoja asioita vai ovatko ne asiat vain jonkinlaisia yhteiskunnan normeja. Minulla on ollut tuota samaa ja lopulta pääsin eroon, kun hiljalleen oppi siihen ettei vertaile omia asioita muiden saavutuksiin tai elämään. Ainahan löytyy menestyneempiä, mutta ulkoisesti menestynytkin voi olla yhtä onneton kuin sinä juuri nyt tai jopa pahemmassa tilassa.

Mieti, mitä merkittävää sinun pitää saavuttaa. Nyt olet koulussa ja koita tehdä kaikkesi, että saat ammatin - ei välttämättä siksi, että siinä on nyt se sinun tulevaisuuden ura, vaan nimenomaan siksi, että voit olla ylpeä saavuttaneesi jonkin pisteen, jota et ole ennen tehnyt. Siitä tulee potkua.

Koska et ole perheellinen niin voit käyttää paljon enemmän aikaa itseesi. Se ettei sinulla ole huollettavia, ei tarkoita ettetkö voisi alkaa itsestäsi pitämään huolta sinun itsesi takia. Seuraa siis se tylsä asia eli oikeasti liikkumaan enemmän. Mitä enemmän sohvaa niin sen enemmän lannistaa ja siitä tulee hirveää kierre. Tiedän kyllä kokemuksesta.

Pohdi päivittäin positiivisia asioita: olet koulussa/harjoittelussa, joten et ole vielä jämähtänyt täysin passiiviseen olotilaan eli kykenet toimimaan. Sinulla on koti. Millainen se on? Jos epäviihtyisä sotkupesä niin siivoa ja tee jotenkin viihtyisyyttä vähitellen sinne - et tarvitse tonneja tähän. Mieli turtuu helposti ja jos koti on lannistavan näköinen niin et piristy. Hanki huonekasveja, joita hoidat. Mitä tahansa, joka saa sinut tekemään jotain. Ei sinusta tarvitse tulla suurperheen täydellistä isää, mutta voit olla paljon parempi kuin nyt. Tämä on ihan vain esimerkki, mutta huonekasvien kanssa voit ajatella, että minun tehtäväni on hoitaa näitä ja siinä on minun merkitykseni.

Ei tarvitse kerralla pystyä kaikkeen. Tee vaikka listaa itsellesi asioista, joita laitat kuntoon. Aloitat pienistä. Jos jossain vaiheessa pystyt niin suutu itsellesi, karju metsässä kuin viimeistä päivää ja vedä se kaikki energia itseesi.

Lopuksi sen verran, että olen itse toipunut vakavasta masennuksesta eli uskoakseni osaan jollakin perspektiivillä puhua.
 
Maanantaina puhuin psykiatrin kanssa puhelimessa lähetteestä ja tänään posti toi kutsun mielialahäiriötyöryhmään kesäkuussa. Taidan olla jonkun mielestä riskiryhmää :hmm:
 
Maanantaina puhuin psykiatrin kanssa puhelimessa lähetteestä ja tänään posti toi kutsun mielialahäiriötyöryhmään kesäkuussa. Taidan olla jonkun mielestä riskiryhmää :hmm:


Minä olen ihmeesti "tervehtynyt" eli en tarvitse muuta kuin avokeskustelua :)
 
Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...
 
Masennuslääkkeistä on vähän vaikee sanoa mitään. Toisille ne toimii ja toisille ei. Toiset saa haittavaikutuksia ja vierotusoireita jos lopettaa. Mulle ei esim. sitten taas tullut escitalopramista mitään muuta, paitsi että kaikki seksihalut lähti pois. Se taas nyt vaan pahensi fiilistä.
 
Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...


Hauska, mulle Suprium on multipersoonallisuuteen jonka rivat+seronil aiheuttaa :o
se näyttää olevan että ne melkein aina kokeilee mitä tahansa kelle tahansa, kuten mulle epilepsia-lääkkeitä masennukseen ja paniikkikohtauksiin :/
Hyvää viikonloppua kaikille ja jaetaan täällä tuntemuksiamme <3
 
Ei ehkä täysin masennukseen liittyvä kirjoitus tämä, vaik on mulla sitäkin ollut. Mut mulle tarjottiin flupentiksolia supriumin oheen, ku oon valittanut ajoittaista ahdistusta. Kyl mul ehkä kokoajan sellanen pieni ahdistus on, enkä osaa nauttia siitä, jos onnistun jossain. Onks kukaan kokeillut tota lääkettä? Voiskohan se auttaa? Mua vaan pelottaa sivuvaikutukset, ku oon vielä työelämässä ja sit pitäis niiden takia mahdollisesti saikuttaa, enkä haluis työnantajalle valehdella mitään flunssan oireita, tai jotain...
Noista ei ole kumpikaan tuttu lääke. Itse sain ahdistukseen ensin purkin Opamoxia. Sen jälkeen Pregabaliinia (Lyrica). Noita en kumminkaan kovin kauaa käyttänyt. Nyt on ollut oloa helpottamaan Abilify 15mg. Lisäksi voi käyttää Ketipinor 25mg ahdistukseen, mutta tuo voi joitakin alkaa nukuttamaan.

Wikin mukaan flupentiksolia ja supriumia voisi käyttää myös masennuksen joitoon.
Lääke on sikäli harvinainen lajissaan, että sitä voidaan käyttää psykoottisten sairauksien ohella myös masennuksen hoitoon. Vain muutamia antipsykootteja on tähän vaihtelevalla menestyksellä käytetty (lähinnä flupentiksolia ja tioridatsiinia, joiden on oletettu vaikuttavan aktivoivasti tai antidepressiivisesti).[4] Vaikeaan depressioon ei sulpiridia kuitenkaan suositella.[2]

Itse olen aika hyvin saanut vaihdettua lääkettä toiseen (esim soitto lääkärille). Jos itse pitäisi valita, niin en ottaisi flupentiksolia, vaan yrittäisin olla ilman, jos mahdollista. Itse kysyin tuota Supriumia, mutta en sitä saanut. Abilify kumminkin kävi.

Masennuslääkkeistä on vähän vaikee sanoa mitään. Toisille ne toimii ja toisille ei. Toiset saa haittavaikutuksia ja vierotusoireita jos lopettaa. Mulle ei esim. sitten taas tullut escitalopramista mitään muuta, paitsi että kaikki seksihalut lähti pois. Se taas nyt vaan pahensi fiilistä.
Taitaa olla myös, että joillekin sopii ja joillekin ei. Voxra 300mg ei varmaankaan ole samanlaista sivuvaikutusta.
 
Pelkään todella että menee taas masis nukkumisen puolelle, nukkunut todella paljon pitkin päiviä, eilenkin jotain 13:Taan saakka nukuin sitten 15-19 nukuin ja sitten vasta "heräsin" olen aina ollut yökukkuja, silloin on ihanan rauhallista.

Masentaa mua ainakin pienetkin asiat, kaveri jätti velkansa maksamatta niin jo siitä tulee pienet paniikit päällensä.
Rivatrilit menee hyvin 2.5*vrk:ssa, toivottavasti vähennys suunnitelma pätee.
Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta :(
se on kyllä totta että tieto lisää tuskaa, niin paljon ihmiset halajaa itselleen tietoa kaikesta, sitten kun ovat saaneet ne selville niin sitten tulee paha olo.

Ei minuun oikein mitenkään ole vaikuttanut corollat, elän ihan niinkuin muutenkin, ei ole varaa muutenkin hajonneen pään kanssa ottaa ns. lisäpaineita mistään.
Tuntuu vaan niin houkuttelevan helpolta mennä nollaamaan aivonsa ja pehmeään vuoteeseen koisimaan ja siten unohtaa kaikki pahat ajatukset sekä huono olo.
Täten en ihmettele että miten jollain psykiatrisella osastolla potilaat vaan nukkuvat koko ajan, se tuo turvaa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
pitää lähteä väkisin käymään veljen luona, että pääsen käymään edes jossakin, lähteminen kotoa on todella vaikeeta, kun tuntuu ettei inspiraatiota ole.
Lääkkeet helpottavat oloa, vaikka ne olisivat lumelääkkeitä niin ne helpottaisivat oloa.
Tosin sitten jos tulee muita kuin psyykkisiä oireita niin sitten EI ole merkitystä vaikka olisi lumelääkkeitä


Kerrotaan täällä omat murheemme, ja autetaan toisiamme.
Useilla on vaikeeta, mutta toisilla menee välillä paremmin jolloin jaksaa auttaa muitakin.
kuten edellä sanottuna ystävän sanoin, on mukavaa että on joku paikka mihinkä kirjoittaa ja purkaa tuntojaan <3
 
Pelkään todella että menee taas masis nukkumisen puolelle, nukkunut todella paljon pitkin päiviä, eilenkin jotain 13:Taan saakka nukuin sitten 15-19 nukuin ja sitten vasta "heräsin" olen aina ollut yökukkuja, silloin on ihanan rauhallista.

Masentaa mua ainakin pienetkin asiat, kaveri jätti velkansa maksamatta niin jo siitä tulee pienet paniikit päällensä.
Rivatrilit menee hyvin 2.5*vrk:ssa, toivottavasti vähennys suunnitelma pätee.
Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta :(
se on kyllä totta että tieto lisää tuskaa, niin paljon ihmiset halajaa itselleen tietoa kaikesta, sitten kun ovat saaneet ne selville niin sitten tulee paha olo.

Ei minuun oikein mitenkään ole vaikuttanut corollat, elän ihan niinkuin muutenkin, ei ole varaa muutenkin hajonneen pään kanssa ottaa ns. lisäpaineita mistään.
Tuntuu vaan niin houkuttelevan helpolta mennä nollaamaan aivonsa ja pehmeään vuoteeseen koisimaan ja siten unohtaa kaikki pahat ajatukset sekä huono olo.
Täten en ihmettele että miten jollain psykiatrisella osastolla potilaat vaan nukkuvat koko ajan, se tuo turvaa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
pitää lähteä väkisin käymään veljen luona, että pääsen käymään edes jossakin, lähteminen kotoa on todella vaikeeta, kun tuntuu ettei inspiraatiota ole.
Lääkkeet helpottavat oloa, vaikka ne olisivat lumelääkkeitä niin ne helpottaisivat oloa.
Tosin sitten jos tulee muita kuin psyykkisiä oireita niin sitten EI ole merkitystä vaikka olisi lumelääkkeitä


Kerrotaan täällä omat murheemme, ja autetaan toisiamme.
Useilla on vaikeeta, mutta toisilla menee välillä paremmin jolloin jaksaa auttaa muitakin.
kuten edellä sanottuna ystävän sanoin, on mukavaa että on joku paikka mihinkä kirjoittaa ja purkaa tuntojaan <3
Se että nukut liikaa voisi kai masennuksestakin johtua.

Itse nukuin 21.40->herätyskello 8.30. Eli saisi vähän vähentää lääkettä, että ei nukuttaisi niin kauaa (Noritren, Tolvon, Mirtazapin, Ketipor). Kaksi ekaa ainakin loppuu piakkoin.

Yleisiä masennuksen oireita
  • Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt, liika nukkuminen
  • Tarmottomuus, vaikeus ryhtyä tekemään asioita, yleinen väsymys
  • Liikkeiden ja mielen hidastuminen tai vastaavasti kiihtyneisyys
  • Mielihyvän ja ilon kokemisen puute: koti, harrastukset, opiskelu, työ
  • Voimakkaat syyllisyyden tunteet, arvottomuuden tunne ja itsetunnon lasku
  • Vetäytyminen ihmissuhteista ja negatiivisten ajatukset muista ihmisistä
  • Kipuoireet, kuten selkä-, lihas- , nivel- ja vatsakivut sekä päänsäryt
  • Painon ja ruokahalun huomattavat muutokset
  • Muutokset seksuaalisessa käyttäytymisessä
  • Toivottomuus ja kuolemaan liittyvät ajatukset (ajatus kärsimyksen loppumisesta)

Mulla oli nuo kolme ilman lääkettä. Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt. Ja unirytmi aivan sekaisin kolmivuorotyön takia. Sitten kyllä olisi vähän nukuttanut aamulla klo 5.30, kun olisi pitänyt lähteä töihin. Se stressi tietysti poistui, kun ilmoittaa pomolle saikusta ja jää kotiin nukkumaan.

Itse olisin tarvinnut lääkettä vähän aikaisemmin. Siinä kului kuitenkin 1 vuosi vuorotteluvapaalla ollessa. Ja psykiatrisesta puolesta en taas tiennyt mitään. Itsellä on enää 1 lääkärikäynti ja sitten kai loppuu kokonaan. Jostain kai täytyisi saada lisää kuntoutustukea, kun ei oikein työkykyinen vieläkään ole. Viimeksi tuli 24kk, mutta se arviointi tehtäisiin jo puolessavälissä kuntoutustukea.

Ulkoilu ja kaikenlainen tekeminen olisi plussaa. Pitäisi auttaa siihen masennukseen ja varmaankin nukkumiseen myös.

"Katselin ikkunan ohi juoksevia pieniä mukuloita, olispa yhtä rento olo ja vapaa, ilman mitään murheita tulevasta"

Itse sanoin kanssa psykologille, että lapsena meni ihan hyvin. Nytkin menee ihan hyvin, jos ei tarvitsisi tehdä paljon mitään. Eli se työ ei voisi oikein vähempää kiinnostaa. Vasen jalka myös kipeä ja fibromyalgia vaivaa vähän, että tahtoo väsyä vähän normaalia nopeammin. Nyt oon kuunnellut toisella puhelimella kuulokkeilla musiikkia ja toisella voi selata nettiä. Musiikkikin auttaa vähän. Tietokonetta en ole jaksanut hakea, niin ei pysty sillä pelaamaan. Se pelaaminenkin kun vaatii tarkkuutta ja keskittymistä, eli vähän auttaa masennukseen.

Pitäisi myös ajatella, että se koiran ulkoiluttaminen on kivaa, kun on hyvä sääkin ja aurinkoista.

Edit:
Tuosta masennuslistasta. Mulla oli myös näön heikkeneminen ja sitä ei ole tuohon listattu. Jollakin masennuslääkkeellä näkö kirkastui taas tosi tarkaksi. Eli jotain vajausta varmaan oli, jossain aivoissa ehkä.
 
Viimeksi muokattu:
Ei vaan ole oikein ketään kelle jutella, koirakin vaan haukkuu koko ajan
Täällähän sää juttelet koko ajan ihmisille. Vaikkakin virtuaalisesti mutta kyllähän sekin auttaa monesti. Olen tänään purkanut oloani tuolle "nettityttöystävälle". Auttaa paljon.
 
Täällähän sää juttelet koko ajan ihmisille. Vaikkakin virtuaalisesti mutta kyllähän sekin auttaa monesti. Olen tänään purkanut oloani tuolle "nettityttöystävälle". Auttaa paljon.


Hienoa, sulla on nettityttöystävä, mulla on vain koira ja kiireät kaverit, ei jaksa aina telkkaakaan katsella, nyt olen tosiaankin paneutunut enemmän telkan katseluun mitä netti-surffailuun, koirakin tykkää siitä, on n. 10k leffaa varastossa joita pitäisi katsella :)
yx mun hiton k.pää kaveri ei vastaa vaikka sille soitan siksi varmaan että se on mulle rahaa velkaa, toinen k.pää "kaveri" ei vastaa tekstareihin, kun ei kuulemma tykkää niistä.
Nooh se on sitten sunnuntai kohta, onneksi, taas alkaa viikko alusta, masentaa tämä yhtänäinen oravanpyörä, aina vaan sitä samaa.
ei kun rauhoittavaa ja sitten nukkumaan, kyllä se elämä siitä ohitse kulkee :/
 
@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.
 
@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.


Sitähän ne sanovat kaikki jotka eläkkeelläkin ovatten, menevät takaisin jonkinlaisiin duuniin.
Itse menisin toimistoduuniin mutta kun ei niin ei pääse, siksi teen vapaa-ehtois duunia kerholla jne. mutta nyt corollan takia ei pääse.
Nukuin kauniisti, 12h :o
koiron tosin käytin ulkona 06, nukkumaan 01, ei mikään paha asia.
 
Sitähän ne sanovat kaikki jotka eläkkeelläkin ovatten, menevät takaisin jonkinlaisiin duuniin.
Itse menisin toimistoduuniin mutta kun ei niin ei pääse, siksi teen vapaa-ehtois duunia kerholla jne. mutta nyt corollan takia ei pääse.
Nukuin kauniisti, 12h :o
koiron tosin käytin ulkona 06, nukkumaan 01, ei mikään paha asia.
Vakuutusyhtiö voisi periaatteessa maksaa koulutuksen, mutta ei ainakaan omalla kohdalla maksa. Koska riskinä olisi, että koulutuksen jälkeenkin olisi työkyvytön.

Varmaan jotain kevyttä osa-aikaista työtä pystyisi tehdä kotona, mutta ei taida oikein olla sellaista.

Ihan siitä koirastakin on työtä, kun ulkoiluttaa sitä. Ja pikku siivoamisesta. Myös pihatöitä vielä riittäisi paljon, kun vaan jaksaisi tehdä vaikka haravointia. Koirallakin alkaa olla ikää 10 vuotta. Kirjastossa voisi taas käydä, mutta vielä on suljettuna. Itse nukun niin sikeästi, että ei ole koira koskaan herättänyt yöllä.

@jm82

Sitä työtä vain pitäisi jossain vaiheessa lähteä yrittämään. Kynnys kasvaa kokoajan suuremmaksi ja jossain vaiheessa on varma ettei pysty ihan vain sen takia, kun aikaa on kulunut.

Minä aloitin tekemään kolme tuntia päivässä vakuutusyhtiön tukemana. Siitä sitten asteittain normiin palasin. Ei ole kenenkään etu loputtomiin olla ilman säännöllistä työtä/opiskelua tai mitä vaan, jossa vähän mukavuusrajoja koetellaan.
Hyvä. Oma työ oli niin raskasta, että se ei ainakaan sovi. Lisäksi työpaikka on tainnut potkia jo pellolle. Jotain luentoja olisi ollut, mutta ne on kaikki peruttu koronan takia. Millaista työtä sulle löytyi? Mun vanhalle työpaikalle on niin pitkä matkakin, että ei huvita ajaa niin pitkästi.
 
Aloitin jo eilen illalla stressaamisen työviikosta. Ei_jumalauta_ei_ helvetti.jpg
Onneksi olen pysynyt viinaksista irti kaksi viikkoa niin ei ainakaan ole krapulaa pahentamassa. Eilen kyllä kuului kummallista huhuilua baarikaapin suunnalta :)
 
Nukkunut iltikset kivasti, eilen olin auton sähkökorjaus hommissa, otti reisiin todella pahasti, eilen ja tänään yöllä särki koko ajan kun vieraaltaan alko tekee polvillaan hommia, eilen pää sekaisin kun nukuin vain 4h yöllä ja sitten kaksi lyricaa, niin homma oli sillä selvä, mutta masista ei onneksi ole.
Toivon että torstaina tulisi työeläke kun se jää viikonlopun jalkoihin, mutta pelkään että kaikki menee maanantaille :(
 
Muilla tunnetta että olisi jotenkin epäonnistunut elämässä? Oma tilane olen jo 34v, ei ammattia, ei muijaa, ei lapsia, ei rahaa, ylipainoa, luottotiedot menneet, ei omaisuutta... On kyllä aika saatanan lannistunut fiilis jotenkin tuntuu että tästä suosta ei enään pois pääse. Mitään merkittävää en ole elämässäni saanut aikaan, en mitään! muutama ystävä sentää on joiden kanssa jos ei nyt päivittäin ni useita kertoja viikossa soitellaan ja joskus nähdään.

Olen koulussa ja nyt on työharjoittelu käynnissä se vähän tuo tekemistä päiviini mutta kun työharjottelu on ohi niin menen himaan ja tyyliin makaan sohvalla seuraavaan aamuun.. on kyllä saatanan lannistunut ja välinpitämätön olo kaikkea kohtaan.

Kaikki on asioita joihin vain itse pystyy vaikuttamaan. Muutokset lähtee aina itsestä ja omien tapojen muuttamisesta, sille sohvalle on myös vaihtoehto mutta se vaatii tahtoa ja kärsivällisyyttä, kukaan ei tule siitä sohvalta hakemaan.
 
Nukkumaan 01, heräsin 05 koiron ulkopissiin, sitten mennäänkin tässä valvoen haukotus :)
onneksi on jotain tekemistä niin menee aika kivasti, eläkkeet tulee vasta 04 maanantaina, pitää lainata kaverilta sitten 50e että saa sapuskaa, nooh se menee siitä sitten tavalliseen malliin, tulon ja menonsiirtoja kummin päin sitten vaan .
Hyvää vappua kaikille sekä iloista mieltä :scross:
 
Olipahan eilen valtava migreeni, taikka sitten se johtui siitä että kesken kaiken parin päivän 2*75mg lyrican kuurin en ottanut sitä ollenkaan, oli todella paha, ei auttanut mitkään normilääkkeet, oli kuin olisi ollut rautanaula ohimon lävitte.
Eikä mennyt edes nukkumalla ohitse, vasta aamulla sitten oli parempi olo, nyt pelkään ettei tule takaisin.
Mulla on ollut muutenkin taipumusta migreeniin.

Just kaverin kanssa juteltiin, että onneksi on diagnisoitu masennus, meille tämä sisäpakko ei vaikuta kun muutenkin olemme paljon sisällä, toisille jotka ovat vähäsen sisällä tämä on yhtä hemmettiä.
 
Kolme viikkoa ilman alkoholia (kaupan simaa ei lasketa). Positiivista on ettei ole morkkista ja on enemmän aikaa ampua pahoja ihmisiä Sniper Elite nelosessa :D
 
Masennukseen on ollut se 300mg Voxra. Tuo Voxra on minusta hyvin huomaamaton lääke, eli ei ole haittavaikutuksiakaan.
En pystynyt itse syömään tuota 300mg annosta. Nosti kierroksia ihan liikaa ja järkyttävä ahdistus koko ajan päällä.
 
Huoh, minä nukuin aamun ja koko päivän. Sain sentään haettua ruokaa kaupasta ½kk:ksi.
Oli yhtä tuskaa nousta ylös, pää on pahempi mitä krapulassa, liikaa maannut sängyssä.
Lyrican otin, käväsin kaupassa illalla vielä, onneksi en ostanut lonkeroo vaan kivennäisveden.
Alkaa kohta menee nukkumiseksi koko aika. kohta on sitten rivatrilin vähennyskin 2.5->2:een, kyllä se kait sitten tuosta.

En oikein pidä lyricasta, se on "kiva" mutta 2*75mg alkaa koettaa jo pumppua, vetää liikaa kierroksia.
nooh mitenkäs muitten kevät menee?
 
Tänään on taas niin vitun Pagliacci-olo ettei mitään rajaa.


Mä' nukuin hyvin, ja sitten jäin nukkumaan peräti 15:Taan, sitten totesin että ei helvetti taasko tätä ja nousin ylös.
Miten sulla muutes niinkuin menee?
mä onnex sain hommaksi tuttavalle auto-atk läppärin hankinnan jne. on jotain tekemistä, eilen sitten kaupassa käynti joka paransi oloa jotenkin.
Telkusta ei tule mitään muuta kuin corollaa, katsoinkin iptv:tä josta tulee 20e/vuosi 10 000 kanavaa ja noxon radiosta 56 000 kanavaa, että ei pitäisi olla aihetta valittaa, alkaispa kerho taas corollan jälkeen niin pääsisi sitten vapaa-ehtoisduuniin edes parizx tuntia/vrk.

edit: hemmetti, kadotin päivän :o nukuin maanantain niin hyvin että meinasin että tänää on tiistai, voi ihmettä!
mirtza on kiva, se takaa kunnon unet, näkee joka yö kivoja kauniita unia :)
suosittelen tuota ½tabua illalla.
 
Viimeksi muokattu:
Vähän taas pääsee tuo unirytmi kusemaan. Tämän pandemian seurauksena on varmaan monelta muultakin tippunut iso osa rutiineista pois. Ainakin mulla homma pysyy hyvin kasassa just tekemällä rutiininomaisesti tietyt asiat päivittäin. Nyt ei oikein pääse samalla tavalla pitämään itseään kiireisenä, niin vähän helpommin pääsee rytmi lipsumaan.

Fiilis on kyllä sinänsä hyvä, että mitään varsinaista masennusta ei varmaan enää ole ollut vähään aikaan.
 
Miten sulla muutes niinkuin menee?
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?
 
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?
Itse tein töitä 12 vuotta, oli vielä kolmivuorotyötä. Piakkoin tulee työkykyarvio. Vähän tuntuu siltä että 300mg Voxra ei riittävästi auta ja pitää varmaan vaihtaa Venlafaksiniin. 50mg Noritren loppuu ihan pian ja se jää pois.

Tulee siis kolmas työkykyarvio. En tiedä sainko viimeksi virheellisesti 2 vuotta kuntoutustukea. Kun nyt tulee jo tuo arvio. Lisäksi hoitosuhde päättyy joskus kesällä. Lääkäri kyllä puhui monista eri vaihtoehdoista työkykyarvion suhteen. Pitää varmaan valittaa tuota jalkakipua, kun minusta koko masennus on tuon kipean jalan syytä. Ja töissä tietysti tuo jalka kipeytyi enemmän. Psykologin tutkimukset oli jo. Eipä nyt onneksi ole enempää valitettavaa. Hyvä sää ainakin pihalla ja koiraa joutuu ulkoiluttamaan silloin tällöin.

En pystynyt itse syömään tuota 300mg annosta. Nosti kierroksia ihan liikaa ja järkyttävä ahdistus koko ajan päällä.
Mietin kanssa että kokeilisiko laskea Voxran 150mg, mutta en taida oikein pystyä. Joskus oli muistaakseni 150mg, mutta ei tainnut itseä kunnolla auttaa. Ahdistukseen mulla on 15mg Abilify.

Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.
 
edit: hemmetti, kadotin päivän :o nukuin maanantain niin hyvin että meinasin että tänää on tiistai, voi ihmettä!
mirtza on kiva, se takaa kunnon unet, näkee joka yö kivoja kauniita unia :)
suosittelen tuota ½tabua illalla.
Hyvä että Mirtazapin auttaa ja sopii. Ja ehkä joku muukin lääke voi sitten parantaa myös nukkumista (jos nukkuu paljon). Mulla myös puolikas (7.5) mirtazapin, 25mg ketipinor ja nyt vielä hetken 50mg noritren. Jostain syystä tänään nukutti taas paljon, noin 10 tuntia. Pari edellistä yötä oli 7h 45min.

Vielä hetki sitten otin myös puolikkaan Tolvonia, mutta en tiedä vaikuttiko se mitään. Noritren oli myös 150mg ja sehän nukuttaa tai väsyttää melko hyvin.
 
Mulla on periaatteessa 45 mg (eli puolitoista 30 mg tablettia) Mirtazapin ja 50 mg Ketipinor nukkumiseen. Kyllähän tuo nukkumista auttaa, mutta on kyllä "tuhnu" olo aina seuraavana päivänä :(
 
Sain nyt vähän korjattua unirytmiä, kun pääsin ylös ennen yhdeksää. Taitaa olla kyllä tämä päivä sitten sellaista selviytymistä, ettei mene ottamaan päikkäreitä. Kahviakaan ei viitsi ihan pannutolkulla juoda.

Tuli muuten eilen puhuttua myös masennuksen kanssa kärsineen kaverin kanssa. Eihän tässä ole oikein mitään järkeä, kun mulle iski pahiten päälle sellaisessa vaiheessa, että kaikki näytti olevan päällisin puolin ihan ok. Nyt sitten taas, kun oon valmistumassa todella paskaan työllisyystilanteeseen, eikä alakaan oikein enää kiinnosta, niin olo on silti jotenkin vähän hölmönkin toiveikas.
 
Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.
Venla on kyllä hyvä - ja tämä on subjektiivinen mielipiteeni ofc - jos ei halua tuntea yhtään mitään. Mulla kiristettiin sitä vuosia sinne 300mg saakka: aina kun alkoi tuntua pahalta, käytiin lääkärissä ja saatiin isompi annos että pystyi tekemään töitä, millään muullahan ei ole väliä.

Nyt on sitten
Brintellix 10mp, Tolvon 30mg, Voxra 450mg ja Pregabalin 600mg
-cocktail. Voxra/Pregabalin on auttanut ahdistukseen, mutta mä olen kai sitten jotenkin resistentti kun kaikista alkaa teho hiipua näiin sukkelasti. BDI-21 oli taas 34 pistettä viime kuun lopulla.
 
Venla on kyllä hyvä - ja tämä on subjektiivinen mielipiteeni ofc - jos ei halua tuntea yhtään mitään. Mulla kiristettiin sitä vuosia sinne 300mg saakka: aina kun alkoi tuntua pahalta, käytiin lääkärissä ja saatiin isompi annos että pystyi tekemään töitä, millään muullahan ei ole väliä.
En tietenkään sun tapauksesta tiedä oikein mitään, mutta parista viestistä tuli vähän sellanen kuva, että se työ saattais olla se masennuksen lähde. Ootko ajatellut jotain muuta hommaa sen tilalle?
Toki näitä vinkkejä on aina helpompi heitellä ulkopuolisena, että ei oo tarkoitus mitenkään päteä tai mitään sellaista :)
 
En tietenkään sun tapauksesta tiedä oikein mitään, mutta parista viestistä tuli vähän sellanen kuva, että se työ saattais olla se masennuksen lähde. Ootko ajatellut jotain muuta hommaa sen tilalle?
Toki näitä vinkkejä on aina helpompi heitellä ulkopuolisena, että ei oo tarkoitus mitenkään päteä tai mitään sellaista :)
Totta kai olen. Mutta kun sitä huomaa olevansa tilanteessa jossa on viimeiset 15 vuotta tehnyt yhtä ja samaa hommaa katse maassa (mm. Venlan sumussa) eikä sitten oikein osaakaan mitään muuta.

Siinä on vastassa se kysymys "mitä sitten haluaisit tehdä", joka on mulle paltttiarallaa yhtä mahdoton kuin "tee asioita jotka tuottavat mielihyvää". Ens kuun puolivälissä olis ensimmäinen tapaaminen mielialahäiriötyöryhmän lääkärin kanssa. Josko siellä nyt sitten annettaisiin lisää nappeja että jaksaisi taas tehdä työtä. </sarcasm>
 
Netistä luin että jollakin olisi kokeiltu Voxra 150mg + Venlafaxin 150mg, mutta se ei taida olla kovin terveellistä. Voxra ja esim Escitalopram pitäisi sopia paremmin.
Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.
 
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?


Eläke-ikä tulee joskus vastaan sitten. taikka vaihto mielekkäämpään duuniin.
mä tein aikoinaan ennen eläkettä lemppariduunia, se oli oikein kivaa päästä töihin aamulla.

Hyvä että Mirtazapin auttaa ja sopii. Ja ehkä joku muukin lääke voi sitten parantaa myös nukkumista (jos nukkuu paljon). Mulla myös puolikas (7.5) mirtazapin, 25mg ketipinor ja nyt vielä hetken 50mg noritren. Jostain syystä tänään nukutti taas paljon, noin 10 tuntia. Pari edellistä yötä oli 7h 45min.

Vielä hetki sitten otin myös puolikkaan Tolvonia, mutta en tiedä vaikuttiko se mitään. Noritren oli myös 150mg ja sehän nukuttaa tai väsyttää melko hyvin.

Mä näen ja muistan aamulla tosi paljon kauniita unia mitä olen yöllä nähnyt, tänään iltikset 16-18 kun oli väsy olo, aina kun joutuu kesken unien jonkun syyn takia nousee niin on ihan kännisen pöllänyhtynyt olo :(

Mulla 30vuoden ajan samat lääkkeet tekee sen että olen kuin robo, en muista oikein mistään mitään, ja pienemmätkin asiat menee ohitse suun :(
 
Neuromodulaatiosta soittivat juuri, toinen hoitojakso alkaa kahden viikon päästä. Sinne saakka kun saisi kituutettua.
 
Nyt on kovin positiivinen olo, oikein mukava!
Puolipilvistä, vihertää puut sekä pensaat, lämmintä +15, sadetta uhkaa mutta se ei haittaa.
sisällä ollaan siksi.
koiraa käytellyt ulkona, ihmeen iloinen mieli pitkästä aikaa, riippuen näemmä herätyksestä miten kivasti se meni.
Hyvää viikonloppua kaikille <3
 
Nouse ylös aamulla että pääset tekemään töitä että sulla on pari tuntia vapaa-aikaa ennenkuin pitää mennä nukkumaan että jaksat nousta aamulla tekemään töitä. Viikonloppuna tuijottelet kattoa ja ahdistut tulevasta maanantaista jolloin täytyy nousta ylös aamulla.
Rinse. Repeat. Ikuisesti.

Miksi vitussa tätä pitäisi jatkaa?

Mikä tarkalleen estää tekemästä viikonloppuna mieleisiä asioita?
 
Molemmat estää noradrenaliinin takaisinottoa joten ei kovin terveeltä kombolta kuulosta. Brintellixin ja Voxran yhdistämisestä olen kuullut joskus. Abilify oli joskus lyhyen aikaa testissä mutta aiheutti järjetöntä akatisiaa eikä muutenkaan auttanut ahdistukseen pätkääkään.

Itsellä todettiin viimekesänä keskivaikea mynnähys:
Minä söin aluksi puolisen vuotta brintellixiä 10mg, jonka päälle alotettiin voxra 150mg.
En huomannut voxrasta oikein mitään negatiivista, enkä positiivista, niin lopetettiin se 4kk jälkeen.

Brintellix on kyllä tasoittanut mielen kuopat itselläni todella hyvin pois. Ei nosta fiilistä, mutta en vaivu synkkyyteen oikeastaan mistään. Avioerokin tuli vasta koettua 10 vuoden liiton jälkeen ja tenavia näkee nyt vain jokatoinen viikonloppu.
Brintellix lisäsi itsellä käsien vapinaa, sekä levottomuutta, niin otan 20mg propralia aamulla sen kanssa ja tämä kombo rauhottaa kyllä kropan ja mielen koko päiväksi.
Unta antamaan on ketipinor, jota yritän myös koettaa lopetella, kun ei meinaa virta riittää koko päiväksi, jos on sitä edellis iltana ottanut.

Jos jotain miinusta tuolle brintellixille antaisin, niin hinta ja lääkkeestä johtuva välinpitämättömyys/tunteettomuus. Toisaalta en mitään positiivista tuntenut ennen lääkitystäkään, niin nuokin oireet voisi luetella vain plussaksi.

Voimia ja hyvää kesää kaikille!
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
297 600
Viestejä
5 075 764
Jäsenet
81 336
Uusin jäsen
jorskaattori

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom