Kiitos, ja onneksi on tosiaan edes se pieni ryhmä ihmisiä, jotka ajattelee toisin ja kykenee empatiaan. Sinunkin kokemuksesi kuulostavat todella rankoilta.
Itsellä löytyy diagnoosina mm. toistuva masennus vaikea-asteisena, ja eri lääkekokeiluja on niin paljon takana, että olen jo mennyt laskuissa sekaisin. Tällä hetkellä minulla on käytössä venlafaksiini ja agomelatiini. Terapiassa käyn myös, ja tämä on varmaankin ns. viimeinen mahdollisuus kuntoutua ja integroitua takaisin yhteiskuntaan, muuten kohtalonani lienee pysyvä eläke. Tällä hetkellä tuntuu todella pahalta ja toivottomalta, kun näkee tulevaisuuden osalta vain huonoja vaihtoehtoja. Terapia ja lääkkeet eivät poista tätä syrjäytyneen identiteettiäni ja 10 vuoden aukkoa CV:stäni.
Pakko olla, ei kukaan kestä yksin olemista., mullekkin diagnisoitu 88 intin (paska paikka perkele!) jälkeen skitsoidi persoonallisuus, nyt vasta olen oppinut olemaan sosiaalinen, ihminen ei ole luotu olemaan yksin. Aamulla heräsin 06, tuli mania päälle, kirjoitin parhaalle ystävälleni 4*A4:n kirjeen jonka tänään lähetän, selitin ettei kaikkea voi sanoa puhelimessa.
Elämä opettaa ja yleensä elämä on täysin paskaa, määkin tässä välillä istua itkien mietin että mitä fittua tää elämä on.
olen joku hiton pessimisti, se ei koskaan pety, mutta elämä on yhtä helvettiä
on kyllä helppoa, "ai jäin rekan alle, nooh sitähän mää pelkäsinkin valmiiksi, ei sitten mikään paha asia"
"ai broidin häät tulossa, nooh ne menee paskas, ai ei mennytkään, nooh olinhan valmiiksi negatiivinen enkä osannut iloita"
Mulla mennyt ab.30 vuotta Rivatril, seronil, suprium. nyt lasketaan taas siis kokeillaan rivan alas-ajoa, viimeksi meni ½tablettia per 2viikkoa ja helvetti oli irti, mä en nukkunut yhtään, oli todella pahoja multipersoonallisuus häiriöitä, paniikkikohtauksia, sitten tahdoin tappaa kaikki! pelotti kun naapurin koiraa silittelin niin piti hammasta purra etten ottanut puudelin niskoja nurin ja päätä irti, näin sieluni silmin tuon jo filminä ihan perkeleestä
Luojalle kiitos sulla on terppa vielä, nyt on mahdollisuudet saada kaikki todistukset mitä tarviit.
Mulle esim. oli äitin vielä eläessä terppa ja sanoin kun tiesin tulevan että
"on muuttanut elämässä 8 kertaa, että mielenterveyden vuoksi pitää saada jäädä asumaan ylisuureen 62m2:n kaksioon, muutto on katastrofi"
Sitten ensin sosku pakotti pienempään , näytin ylilääkärin tokarin meni selväs, sitten sossu siirtyi kelaan, toimitin peräti uuden 2019:n tokarin jonka sain niin taas meni hyvin ja saan jäädä tähän asumaan kuolemaani saakka, nyt sunkin kantsii ennakoida kaikki tuollaiset.
mää tykkään yleensä ajatella että kuolisinpa helvettii...siis ei helvettiin vaan kuolisimpa poies, mutta itsari ei ole ratkaisu.
Minusta on todella sikamaista syyllistää näitä henkilöitä:
"sinä teet itsarin, AJATTELE MITÄ SUKULAISET MIETTII!! ne jäävät yksin ilman sinua, et voi tehdä noin"
JUMALAUTA, sehän on jokaisen oma elämä. voi hyvin sanoa että
"kuules , mun elämä on tämä, ja kukaan ei auta mun näissä paineissa, masennuksissa jne. niin että suksi veehen , mä teen omalla elämällä mitä teen"
Minusta on sikamaista sanoa "miksi janne teki itsemurhan, ei se sitten ajatellut siskojaan taikka äitiään"
Nyt teen vaparina duunia, oman sietorajani mukaan, se ei ole pakollista mutta on kivaa.
Koita jaksaa vaikka tämä kehoitus on jo loppuun kaluttu, jatketaan tästä ja päivittele miten Sinulla menee, on ihanaa saada tätä vertaistukea jostakin
