Juuh, oli kuulemma tukustakin loppu.Noin ei kyllä pitäisi päästää lääkkeiden kanssa apteekissa käymään. Siellä on inventaarion tekijä ollut kyllä pahasti hakoteillä...
Koska se ei pala. Se palaa vain oman mielesi sisällä. Todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.Miten ihmeessä suurin osa ihmisistä tuntuu elävän ilman huolen häivää, kun maailma välillä ihan kirjaimellisestikin palaa ympärillä?
Hyvä juttu, kiitos. onneksi hokasivat tuon.Testosteroni ei ole mikään ihmelääke masennukseen ja sen puutos on vain yksi mahdollisista syistä oireille. Mutta ehdottomasti sellainen, joka kannattaa tarkastaa. Itse olen kohtuu avoimesti puhunut tästä ja minulle selvisi hyvin nopeasti että tunnen pari muutakin, itseäni nuorempaa miestä, jotka ovat aloittaneet vastikään kanssa testosteronikorvaushoidon ja toisella oli hyvinkin pahoja masennusoireita, jotka nyt ovat aikalailla helpottaneet.
Tätä ketjua kun on lukenut, niin sitä voi vaan todeta olevansa siinä onnekas, että omat oireet johtuivat selkeästi elimellisestä sairaudesta ja ainakin pääosin jo helpottivat varsin yksinkertaisella lääkityksellä. Itse ehdin kahlata syviä vesiä oikeastaan alta vuoden ja todella syvällä mentiin vain ehkä 3kk ja se oli silti melko kamalaa ja tässäkin oli paljon vain fyysisiä oireita kuten unen puute. Psykologin/terapeutin lapsena, olen kyllä oppinut jo nuoresta ymmärtämään sen, miten masennus ei todellakaan ole vain saamattomuutta ja se korjataan ottamalla "itseään niskasta kiinni", kuten valittettavan moni tuntuu vieläkin ajattelevan, mutta silti tuo olo oli kyllä valaiseva kokemus eikä sitä toivo kenellekkään. Sulle vaan voin todeta että voimia ja jaksamista vaikka se onkin vähän yhtä tyhjän kanssa kuin "thoughts and prayers". Toivottavasti löytyy lääkekombinaatio, joka auttaa mahdollisimman hyvin.Hyvä juttu, kiitos. onneksi hokasivat tuon.
telkasta tuli juttua kanssa että monia adhd:ita tytöillä hoidetaan masennuksena.
mulle lekuri nyt meinaa että korvataan 4*0.5mg rivat 6*15mg opamoxia, saa nähdä mitenkäs teen.
vasta viikolla 44 tulee rivaa tukkuun.
Juuh, itse sain intistä 88 palkinnoksi 8kk:n jälkeen masiksen paniikkikohtaukset, keliakiat jne.Tätä ketjua kun on lukenut, niin sitä voi vaan todeta olevansa siinä onnekas, että omat oireet johtuivat selkeästi elimellisestä sairaudesta ja ainakin pääosin jo helpottivat varsin yksinkertaisella lääkityksellä. Itse ehdin kahlata syviä vesiä oikeastaan alta vuoden ja todella syvällä mentiin vain ehkä 3kk ja se oli silti melko kamalaa ja tässäkin oli paljon vain fyysisiä oireita kuten unen puute. Psykologin/terapeutin lapsena, olen kyllä oppinut jo nuoresta ymmärtämään sen, miten masennus ei todellakaan ole vain saamattomuutta ja se korjataan ottamalla "itseään niskasta kiinni", kuten valittettavan moni tuntuu vieläkin ajattelevan, mutta silti tuo olo oli kyllä valaiseva kokemus eikä sitä toivo kenellekkään. Sulle vaan voin todeta että voimia ja jaksamista vaikka se onkin vähän yhtä tyhjän kanssa kuin "thoughts and prayers". Toivottavasti löytyy lääkekombinaatio, joka auttaa mahdollisimman hyvin.
Ja sehän se on kivaa kun sairauden vuoksi muutenkin on voimaton ja pitää itse hoitaa asioita. Masennuksen kanssa varmasti melkein mahdotonta. Toki varmasti lääkäreillä on paljon potilaita, jotka kehittelevät ihan omia teorioitaan, mutta kyllä potilasta pitäisi osata kuunnella ja kyllä pitkään sairastanut potilas yleensä oppii ymmärtämään sitä kehoaan ja oloaan jo jonkin verran.on se kumma kun mt lekuri ja psyka eivät uskoneet, piti itse ottaa homma haltuun, ei hemmetti
Just näin se homma etenee, itsellä onneksi totesivat yksityisellä välilevyn pullistumat 3-4-5. paranee iän myötä mutta selkä jäykistyy nyt 55veenä ei saa edes kengän nauhoja kiinni kun on selkä yhtä tolppaa.oireet ja myös historian selästä ja siellä olevista metallitangoista, niin sainkin suoraan ortopedille ajan. Joka lähetti oireiden perusteella heti magneettiin ja sieltä tuli tuloksena, että viidestä jäykistämättömässä lannerangan nikamassa oli kaksi kasaan mennyt välilevy, kaksi pullistumaa ja yhdessä välilevyssä halkeama... seurauksena 8kk kuntoutus.
Samaa minäkin, itsetuho-aikeissa tuo uskossa oleminen painaa paljon, se on sellainen viimeinen ja kantava tukipylväs ainakin minulla.Ainut hyvä puoli tässä oli uskoon tulo, mutta eipä sekään anna samanlaista merkityksen tunnetta kuin pari viikkoa sitten, mutta ehkä se on vain hyvä juttu.
Tuo geeli on kyllä perseestä kun on niin työlästä. Onko sulla joku Sustanon kuuri vai mitä piikität 10 päivän välein? Itse menin aikoinaan vain kysymään jos testot voisi mitata kun oli veto poissa ja muuta sellaista. Sormea perseeseen parit kerrat ja muuta sellaista niin kyllähän ne arvot mitattiin ja kuurin sai ihan tuollakin. Toki monelle se voi olla vaikea mennä kyselemään.Tästä on aikaisemminkin joku täällä kirjoittanut, mutta laitetaan nyt omakin kokemus siitä, että hypogonaismi eli testosteronin puutos (tai omassa tapauksessa perimmäinen syy on hypopituitarismi, eli aivolisäkkeen vajaatoiminta) voi olla masennuksen taustalla. Tai ainakin masennuksen kaltaisten oireiden taustalla ja varmasti pidemmän päälle puhtaan masennuksenkin. Ja miten tässäkin apu tuli muualta kuin sieltä julkisesta terveydenhuollosta. Menkööt tarina pitkän kaavan mukaan.
Olen 48 vuotta ja aktiivisesti harrastanut liikuntaa enemmän tai vähemmän aina. Kuitenkin sanotaanko viiimeiset 5 vuotta on ollut vähän enemmän veto poissa, mutta olen pystynyt treenaamaan ja henkisesti ollut ihan ok. Minulla on teininä ollut aika paha skolioosi, joka on leikattu 16 vuotiaana ja sen seurauksena tiestysti selkä on sellainen aina vähän kipuileva ja ikää tulessa olen antanut sen vaikuttaa liikuntaan ja tuossa pari vuotta sitten melkein jäi 2-3 kertaan viikossa liikunnan harrastaminen kun piti antaa selän palautua. Sitten päätin että otetaan spurtti ja aloitin lisäämään enemmän lihashuoltoa ja liikuntaa ja sain selän kestämään, tiputin painon n. 84kg:en joka minulla on jo ihan kohtuu alhainen. Treenaaminen sujui, juoksu sujui ja tuntui että palaudun hyvin, tähän osin varmasti vaikutti myös että otin ravintoasiat paremmin. Sitten helmikuussa sairastuin ja olin 5 viikkoa kuumeessa, loppuvaiheessa labrat viittasivat virukseen, mutta perimmäinen syy jäi selvittämättä. Tästä toivuin pari viikkoa ja aikaisemmin vaivannut eturauhastulehdus uusiutui ja kävin urologilla, joka otatti samalla kattavat labrat, testosteroni yhtenä. Kokonaistesto oli just päälle 12 kun noissa labroissa alaraja on 8 ja 8-12 harmaa alue. Urologi kuitenkin kiinnitti siihen huomiota ja sanoi, että ikään nähden ihan liian alhaalla (vapaakin oli alta 200). Koska olin ollut juuri pitkään kipeenä ja siinä vaiheessa kuittasin sen itse sillä sairastelulla.
Mutta tästä eteenpäin huomasin, että tuntuu ettei liikunnasta palaudu kunnolla ollenkaan. Ennen teki raskaan treenin ja seuraavana päivänä ei ollut ongelmaa treenailla kunhan välillä oli lepopäivä tai palauttavaa treeniä. Nyt tuntui, että kun käy lenkillä, niin tarvitsen 3 päivää palautumiseen. Paino alkoi hitaasti taas nousta, kun tuntui että pitää syödä enemmän että palautuu jotenkin. Syksyllä olo alkoi olemaan vähän sietämätön, ahdisti, aikaisemmin itseäni häiritsemättömät autismikirjoon liittyvät "oireet" pahenivat. Tuntui etten siedä muita ihmisiä kuin hetken, työmotivaatio oli aivan nollassa ja kaikki muukin motivaatio. Ja tuntui yleisesti että en vaan jaksa mitään. Testosteroni ei siinä vaiheessa käynyt mielessä kun seksiä kuitenkin teki mieli ja sekin sujui, mutta minullahan oli nyt toisena eturauhaslääkkeenä tadalafiliä pieni annos joka päivä ja sehän on myös erektiolääke...
Marraskuussa katkesi kamelin selkä, totesin että nyt on jotain niin pahasti pielessä, että apua on saatava. Tuntui ettei aamulla jaksa nousta sängystä ja otin yhä vähemmän töitä kun en vaan saanut niitä tehtyä kuin pienen määrän. Palautuminen liikunnasta oli tosi paskaa ja tuntui että happi loppuu heti kun hengästyy. Yleensä olen käyttänyt yksityisiä lääkäreitä jne, mutta ajattelin, että kokeillaas tässä julkista puolta ja kävin lääkärille kertomassa ja siellähän oltiin heti, että olet masentunut vaan ja univaikeudet jne johtuu siitä, ota lääkkeitä. Totesin, että en ota. En halua syödä masennuslääkkeitä tosta vaan ilman tarkkoja diagnooseja, ja että tässä nyt on jotain muutakin pielessä. Sain kuitenkin lähetteen masennushoitajalle. Josta ei seuraavaan tammikuuhunkaan kuulunut mitään. Totesin, että hajoan jos en tee jotain, varaan ajan yksityiselle terapeutille ja katsotaan onko siitä apua ja aloitin näitä motivaatio-ongelmia jne käsittelemään siellä. Mainittakoot, että tässä vaiheessa tuli ilmoitus masennushoitajan ajasta jonka peruutin selityksenä, että olen aloittanut yksityisen terapian. Silti ne soitteli sieltä kahteen kertaan perään, että ainakin yrittävät ottaa masentuneet tosissaan. Oli miten oli, kognitiivinen psykoterapia yllättäen auttoi ihan jonkin verran tuohon henkiseen puoleen. Tai ainakin siihen, että sain motivoitua paremmin itseni tekemään työtä käyttämällä siellä opittuja työkaluja, mutta ei se koko tilannetta korjannut.
Kevään tullessa nukuin yhä huonommin, lihoin lisää ja taas oli huolimatta terapian työkaluista helvetin vaikea motivoitua mihinkään. Päätin, että liikunta on ennenkin auttanut, pakko saada painoa alas ja kun kerran ei oikein tunnu palautuvan kunnon treeneistä, niin harrastetaan siinä ohessa semmosta mikä ei vaadi isoa palautumista, eli kävellään. Ja pakotin itseni sitten kävelemään 20-30 kilsaa viikossa muutaman varsinaisen treenin lisäksi, se onneksi onnistui äänikirjojen avulla, niitä jaksoin kuunnella. Paino lähti tippumaan, mutta henkisesti olin ihan loppu. Kaikki vitutti, olin ärtyisä. Ahdisti. ASD "oireet" tapissa.
Sitten koitti kesä ja tuon eturauhasen vuoksi vuosittainen urologin tarkastus. Ensin vaan kyseltiin kuulumiset ja vointi tarkoituksena varata labrat ja siinä sitten kerroin, että eturauhasen osalta lääkitys hyvin auttanut, mutta muuten ollut aika vetämätön olo ja urologi sanoi, että nyt on hyvä ottaa kaikki labrat. Ei muuta kuin laaja verenkuva, testot, PSA jne. Ja kun tulokset tuli, niin labralla oli vaihtunut menetelmä, joka nostaa niitä testotuloksia jopa 20% ja silti kokonaistesto oli tippunut jo sinne 8 pintaan. Tulosten jälkeen lääkäri kyseli sitten enemmänkin elämästä ja menosta ja totesi, että nyt kyllä on kaikki testosteronipuutoksen oireet jo muutenkin ja suositteli korvaushoidon kokeilua. Tässä vaiheessa vielä otettiin lisää labroja ja selvisi, että aivolisäke tuntui etulohkostaan käyvän ohjaavien hormoonien osalta vähän vajaalla, muut olivat vielä rajoissa, mutta testosteroni tuotantoa ohjaava LH oli aivan liian alhaalla. Yleinen syy näille on hyvälaatuinen kasvain, mutta joskus myös tulehdukset voivat tätä vajaatoimintaa aiheuttaa ja kenties tuolle arvojen isommalle romahdukselle oli syynä tuo 5 viikon sairastelu.
No joka tapauksessa aloitettiin testosteronikorvaushoitokokeilu ensin geelillä, joka sitten minulla hieman poikkeuksellisesti imeytyi liiankin hyvin ja normiannoksella nosti tasot suprafysiologiselle tasolle muutamassa tunnissa (ko. labran yläraja normaali kokonaistestolle 45 ja minulla melkein 65 ja vapaa testo suhteessa korkealla alhaisen shbg:n vuoksi) ja sitten toki romahtivat seuraavaksi aamuksi takaisin. Mutta keskimäärin tasot olivat vähän liiankin kovat ja sen kyllä huomasin kun 10 päivän kohdalla, emäntä ei enää rauhaa saanut ja palautuminen heitti häränpyllyä, tuntui että samana päivänä aamusta pystyi vetää punttitreenin ja illasta kympin lenkille. Henkinen tilakin alkoi hitaasti palautua. Mutta ekojen kontrollilabrojen jälkeen totesin, että geeliannoksen pienentämisen sijasta voisin nyt kokeilla kuitenkin pistettävää testoa, kun geeli ärsytti vähän ihoa ja piti aina rasvailla ja lisäksi se saman päivän arvot tappiin ja aamuksi romahdus teki kuitenkin olossa vaihtelua ja nännien nöpöttämisestä päätellen myös estradioli rupes olemaan ongelma. Nyt ollaan menty sen jälkeen piikillä 10 päivän välein ja muutos on ollut valtava. Ei pelkästään siinä, että voi taas urheilla kuin 10 vuotta sitten, vaan myös henkinen hyvinvointi kokenut dramaattisen muutoksen. Jo geelikuukauden aikana tuntui että ahdistus hävisi ja uni alkoi parantumaan ja nyt piikillä olo koko ajan parempi. Myös ASD:n liittyvä "antisosiaalisuus" on paremmin hallinnassa, motivaatio tehdä asioita koko ajan kasvaa, en ole ärtynyt ja äksy. Voisi sanoa että nyt 3,5kk korvaushoidolla oltua kaikki masennuksen kaltaiset oireet alkavat olemaan poissa ja se että palautuu on palauttanut liikuntaankin ilon. Eikä siitäkään ole haittaa, että alhaisen teston vuoksi romahtanut hemoglobiini on palautunut sieltä miehen alarajalta lähemmäksi urheilevan miehen arvoja.
Omassa tapauksessa jos minulla ei olisi ollut eturauhastulehdusta ja (yksityistä)urologia, joka oli kiinnostunut yleisemminkin terveydentilastani, olisin tällä hetkellä masentunut ja söisin masennuslääkkeitä oireisiin, jotka todellisuudessa johtuisivat helpolla lääkityksellä hoidettavasta sairaudesta. Maailmalla on yleisestikin herätty jo siihen, että erityisesti nuoria miehiä lääkitään masennuslääkeillä vaikka todellisuudessa syy on alhaisessa testosteronissa. Asiaa ei helpota yhtään se, että "normaalin" rajat on määritelty ottamalla näytteet 18-80 vuotiaista miehistä ja siinä missä se 8-12 voi vielä olla 80-vuotiaalle miehelle ok, koska keho on vähitellen tottunut hitaasti laskeneisiin arvoihin, nuorella miehellä jopa 15 kokonaistesto voi jo aiheuttaa oireita, erityisesti jos on korkea shbg ja vapaa testo suhteessa pienempi.
Testosteroni ei ole mikään ihmelääke masennukseen ja sen puutos on vain yksi mahdollisista syistä oireille. Mutta ehdottomasti sellainen, joka kannattaa tarkastaa. Itse olen kohtuu avoimesti puhunut tästä ja minulle selvisi hyvin nopeasti että tunnen pari muutakin, itseäni nuorempaa miestä, jotka ovat aloittaneet vastikään kanssa testosteronikorvaushoidon ja toisella oli hyvinkin pahoja masennusoireita, jotka nyt ovat aikalailla helpottaneet.
Mulla kyllä tuli siihen kuukaudessa semmoinen rutiini, ettei ollut ongelmaa. Siinä kun kuitenkin päivittäiset lenkit tai potkistreenit ja pitää suihkutella jne, niin myös jotenkin paikkojen rasvaus meni samassa. Sustanonilla tosiaan ollaan ja 3 viikon tai jopa kahden viikon piikitysväli on semmoista "luin lääkkeen pamfletista ohjeen enkä muuta hoidosta tiedä" lääkärin määräystä. Tosin joillain esterit hajoaa sen verran hitaammin ja alhaiset arvot on ok, että se 2 viikkoa toimii. Onneksi nykyään suomessakin on enemmän jo oikeasti asiaan perehtyneitä lääkäreitä, jotka tietää, ettei se auta jos ne testotasot on siellä minimirajalla sitten viimeisen viikon. Se ettei sonniksi tunne, ei ole niin ongelma, mutta osalla henkinen hyvinvointi on sitten aina viikon ihan perseestä.Tuo geeli on kyllä perseestä kun on niin työlästä. Onko sulla joku Sustanon kuuri vai mitä piikität 10 päivän välein?
Kiitos kattavasta vastauksesta, sulla selvästi hyvin tietoa ja hyvät lääkärit löytynyt kun on osattu laittaa annokset kuntoon. Minulla on nyt taas kohta seurantamittaukset tällä lääkärillä ja pitää sitten katsoa jos saisi tuota väliä lyhemmäksi jos arvot alhaalla. Oli tuolla kolmella viikolla lopussa tosi alhaalla ja nyt on 2.5 viikkoa, en usko että on kovin korkealla tuossakaan. Pari kertaa kysynyt aiemmissa paikoissa pitäskö sitä mitata ja väliä katsoa niin jotain muristu ja kuittailtu että ei tässä mitään kannata mitata ja ei sitä voi lyhentää kuitenkaanMulla kyllä tuli siihen kuukaudessa semmoinen rutiini, ettei ollut ongelmaa. Siinä kun kuitenkin päivittäiset lenkit tai potkistreenit ja pitää suihkutella jne, niin myös jotenkin paikkojen rasvaus meni samassa. Sustanonilla tosiaan ollaan ja 3 viikon tai jopa kahden viikon piikitysväli on semmoista "luin lääkkeen pamfletista ohjeen enkä muuta hoidosta tiedä" lääkärin määräystä. Tosin joillain esterit hajoaa sen verran hitaammin ja alhaiset arvot on ok, että se 2 viikkoa toimii. Onneksi nykyään suomessakin on enemmän jo oikeasti asiaan perehtyneitä lääkäreitä, jotka tietää, ettei se auta jos ne testotasot on siellä minimirajalla sitten viimeisen viikon. Se ettei sonniksi tunne, ei ole niin ongelma, mutta osalla henkinen hyvinvointi on sitten aina viikon ihan perseestä.
Sustanonissa on osa nopeita estereitä, esim. propionaatin todellinen puoliutumiaika on jopa alta päivän. Sillä käytännössä aina piikkaa arvot sinne suprafysiologisella tasolla pariksi päiväksi ja sitten ne romahtaa nopaesti alaspäin ja loppuaika mennään hitaampien estereiden voimalla, mutta niistäkin pisin on jo kahden viikon kohdalla puolittunut. Mullahan on tosiaan resepti niin, että sustaa on 9 päivän välein pistämiseen, voin tarvittaessa pistellä siis tiheämminkin kuin 10. päivän välein jos tuntuu sillä olo olevan parempi. Mulla oli edellisessä labrassa 10. päivänä kokonaistesto 14,9 joka on siis jo normaalin puolella, mutta toki vähän alhainen. Mitä se olisi sitten 21. päivänä...
Mullehan on määrätty myös aromataasi-inhibiittoria, kun estrogeenit nousi sen verran että tuli oiretta. Niillä kuitenkin laskee helposti liikaakin estroa, joten kokeilin vetää susta annoksen kahteen ruiskuun ja vaikken ihan 5. päivää pistänyt väliä, niin se tasasi pois sen liian korkean testotason ja samalla tietysti väheni estrogeeni. Ja toisaalta tasot ei lopussa tipu niin alas ja olo paljon parempi. Huolimatta siitä, että filterineulalla ja vähän liian isolla pistoneulakoolla meni nyt ainetta hukkaan. Sinäänsä tuo lasiampullista kahteen ruiskuun jako ja ruiskussa toisen annoksen säilyttäminen on lääkärien mielestä ihan kiellettyä, koska se toinen annos ei olisi sitten steriili. Mutta näin kuitenkin isossa maailmassa monet on tehneet vuosia ilman ongelmia ja kysyin asiaa omalta emännältä, joka nyt sattuu olemaan bakteriologian erikoisosaaja: Sustanonissa on n. 10% bensyylialkoholia, eli fenyylimetanolia ja alta 1%:n liuoskin on jo sellainen, ettei siinä ala bakteerit heti kasvamaan, niin hänen mielestään tuo susta säilyy ruiskussa ilman mitään ongelmaa. Ja siis nyt puhutaan sellaisen henkilön mielipiteestä, joka on tutkinut ja vetänyt bakteeritutkimusta kohta 20 vuotta ja tietää mistä puhuu.
Jos pistät itse, niin suosittelen suakin kokeilemaan tuota annoksen jakamista kahteen tai jopa kolmeen. Vaikka nyt tällä kerran 10. päivässä pistämiselläkin henkinen hyvinvointi on nyt loistava, ainakin verrattuna siihen mitä se oli ennen, niin kun jaoin annoksen, nukuin hyvin hyvin koko pistovälin, kun isolla kertaannoksella päivät 3-8 oli parhaat, alussa ilmeisesti kroppa kävi liian kovilla ja lopussa vähän tasojen lasku hyydytti.
hyväke juttu mulla on säännöllinen joka arkipäivä kerhoa ma 3h ti-to 2h pe 4h.Kouluun pääseminen meni perseelleen ja samoin kävi vapaaehtoishommille joten olin jo ahdistunut siitä että pääsenkö edes työttömien työpajaan.
Turhan tavaran ostaminen raivostuttaa nyt pahasti. Aiemmin luulin että kyseessä on joku ostos riippuvuus mutta myöhemmin tajusin että tämä ostaminen on jollain tavoin pakollista joten aloin epäilemään että kyseessä olisi joku pakkoajatus/toiminto. No mielenterveys hoitaja soittaa perjantaina, saa nähdä mitä se sanoo.
Ihan hieno juttu tuo työpajakin, niin saa tekemistä tosiaan. Lisää sosiaalisia suhteita, kun näkee ihmisiä.Pääsin työttömien työpajaan joten nyt on joksikin aikaa tekemistä. Varmaan se kotona oleskelukin toimettomana lisäsi ahdistusta ja ehkä masennustakin.
Kouluun pääseminen meni perseelleen ja samoin kävi vapaaehtoishommille joten olin jo ahdistunut siitä että pääsenkö edes työttömien työpajaan.
Turhan tavaran ostaminen raivostuttaa nyt pahasti. Aiemmin luulin että kyseessä on joku ostos riippuvuus mutta myöhemmin tajusin että tämä ostaminen on jollain tavoin pakollista joten aloin epäilemään että kyseessä olisi joku pakkoajatus/toiminto. No mielenterveys hoitaja soittaa perjantaina, saa nähdä mitä se sanoo.
Kiinteistöhuolto linjalle. Oli vain yksi hakija koko ryhmässä niin en päässyt kouluun. En tiedä haenko enää tuohon kouluun, ongelmani sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa olivat läsnä kyseisessä koulussa jo aiemmin ja niihin ei saanut apua. Jo aiemmin lopetin saman koulutuksen ahdistuksen takia.Millaiseen kouluun muuten hait? Jännää on ihan tuo hakeminenkin jo yksinään. Mikäänhän ei varmaan estä hakemasta useammankin kerran kouluun.
Itsellä tuota ostamista ilmeni aiemminkin kun minulla oli jotain tekemistä. En saa edes mielihyvää tuosta rojujen ostosta....En edes tiedä mistä tuo osto turhuus johtuu ja sehän harmittaa pirusti. Joo tavarat saa kyllä myytyä mutta eihän niistä saa enää kaikkia rahojaan takaisin.Voi olla vaikka niinkin, että ostelee turhaa tavaraa, koska ei ole oikein muutakaan tekemistä? Itsekin on tullut ostettua turhia juttuja, kun siitä varmaan hetkellisesti saa jotain mielihyvää. Ja sitten taas pitäisi myydä se ylimääräinen tavara pois, kun ei sille mitään oikeaa käyttöä ehkä olluttaan. Menee vähän rahaakin hukkaan tuollaisessa.
Itse kun en noita saa, niin aamuisin 25mg Ketipinor ja sama myös joskus klo 15.00 aikaan. Mulla ehkä parantaa keskittymistä, kun ehkä vie vähän ahdistusta pois. Jo tottunut, kun ei mitään huomaa, että olisi koko psykoosilääkettä ottanutkaan.Tänään aamulla herätessä verensokerit jotenkin fituillaan, oli pakko mennä sänkyyn koisimaan takaisin, nukkumaan 22, koira ulos ovesta 03, sitten 06 ylös ja koiro ulos, sitten 09-11 nukkumaan, tuntui heikotuksen pahat oireet, en tiedä oliko viekkarit?
vielä on wanhoja warastossa olleita rivoja 0.5mg:sia, otan niitä 2kpl aamuisin, nyt oli pakko ottaa opaa 15mg*2 ja mennä nukkumaan, on todella paha olo melkein paniikkikohtaus kun tulee hirveä heikotus
Joo. Itse olen kauan sitten ollut jo ammattikoulussa, mutta nyt tavallaan uudelleen sote-alalla. Ihan mielenkiintoista. Mulla taas joku psykologi diagnosoi sen eristäytyvän persoonallisuushäiriön ja lääkäri/psykiatri sen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. Eli tavallaan viihtyisin vain omissa oloissani, mutta ei se nyt taida ihan niinkään mennä. Juuri tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei ole. Vaikka joskus voi tulla sosiaalisissa jutuissa pää kipeäksi. Eli varmaan jännittää liikaa.Kiinteistöhuolto linjalle. Oli vain yksi hakija koko ryhmässä niin en päässyt kouluun. En tiedä haenko enää tuohon kouluun, ongelmani sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa olivat läsnä kyseisessä koulussa jo aiemmin ja niihin ei saanut apua. Jo aiemmin lopetin saman koulutuksen ahdistuksen takia.
Itsellä tuota ostamista ilmeni aiemminkin kun minulla oli jotain tekemistä. En saa edes mielihyvää tuosta rojujen ostosta....En edes tiedä mistä tuo osto turhuus johtuu ja sehän harmittaa pirusti. Joo tavarat saa kyllä myytyä mutta eihän niistä saa enää kaikkia rahojaan takaisin.
Itse söin alkuun 200mg Ketipinoria, että tuli kunnolla uni ja vähän sain selviteltyä "pään tilannetta". Sitten sain 7.5mg Mirazapin lääkkeen (masennuslääke), niin aloin vähän kerrallaan pudottamaan Ketipinoria alas, eli vain 25mg. Mutta maks 5*25mg päivässä. Kaksi yöllä ja yleensä vain 2 päivällä.Pitääkö kuin olla pää kuralla että pystyy syömään Ketipinoria aamuisin? Mulla 25 mg Ketipinor nukuttaa iltaisin kuin tukki, ja 200 mg vetää miehen ihan köniin peiton alle. Koittivat vielä ehdottaa että 200 mg ottaisin useampaan kertaan päivässä, muka auttaisi opiskelussa...
Itselle tuo ei ole tuttu.Olisiko kellään kokemuksia Sertraliinista? Lukemani mukaan vaikuttaisi serotoniinin ohella myös dopamiiniin, jolloin olisi enemmän piristävä vaikutus.
Fluvosol-valmistetta (Fluvoksamiini) olen tässä muutaman kuukauden syönyt lähinnä korona-oireiden ehkäisyyn. Ongelmaksi tulee se, että kofeiinin vaikutus jatkuu (puoliintumisaika pitenee), jolloin nukkumisesta tulee haastavaa kun päässä on kierroksia.
Useampi vuosi olen syönyt Sertralinia. Voit kysyä multa jotain tuosta lääkkeestä.Olisiko kellään kokemuksia Sertraliinista?
Ite sain myös 2 viikkoa sitten tämän lääkkeen kokeiluun ahdistuksen ja paniikkihäiriön hoitoon. Masennusta ei ole, mitäkähän tapahtuu mielialoille kun tätä vetelee ilman masennusta? Ainakin nyt huomaa jo sen ettei ole tarvinnut bentsoja ottaa niin tiuhaan, rauhallisempi olo. Liekkö lumevaikutusta vai oikeata.Useampi vuosi olen syönyt Sertralinia. Voit kysyä multa jotain tuosta lääkkeestä.
Voihan se olla 2 viikossa jo oikeaa vaikutusta paniikkihäiriön tai voihan siinä olla lumevaikutustakin. Bentsoja sitten säästyy "oikeaan käyttöön" väliaikaisesti. Jos siis niitä vielä on.Ite sain myös 2 viikkoa sitten tämän lääkkeen kokeiluun ahdistuksen ja paniikkihäiriön hoitoon. Masennusta ei ole, mitäkähän tapahtuu mielialoille kun tätä vetelee ilman masennusta? Ainakin nyt huomaa jo sen ettei ole tarvinnut bentsoja ottaa niin tiuhaan, rauhallisempi olo. Liekkö lumevaikutusta vai oikeata.
Jännä mitenkä ovat vaan bentsoja automaattisesti kirjoittaneet jokaisen lääkärikäynnin jälkeen, nyt ekaa kertaa joku "oikeampi" lääke kokeilussa. Lääkäri totesi että nyt on käypähoitosuositusten mukaiset lääkkeet.
Ei mitään tietoa, minä syön tuota myös masennukseen. Vaikutus pitäisi alkaa viikossa joten älä ihmettele jos aluksi tuntuu siltä että mitään ei tapahdu.mitäkähän tapahtuu mielialoille kun tätä vetelee ilman masennusta?
miulla oli kuten mainostin aikoinaan sama, jos oli mania niin oli pakko tuhlata se jonnekkin.Viime perjantaina soitti hoitaja vaan eipä sitä paljon tuntunut kiinnostavan tuo ostamisriesa. Siirsi minut vain toiselle hoitajalle kuukauden päähän.
Vähän tuntuu siltä että tämä "pakko-ostaminen" on jonkinlaista ostosriippuvuutta, osa sen oireista vastaa juuri tuota riippuvuutta ja osa ei. No kuitenkin tuokin riippuvuus näyttää olevan mielenterveys hoitajan alaa.
Huomenta, mulla aikoinaan intin jälkeen sama, kun paniikkikohtaukset tuli duunissa kivassa mutta isossa ja hälinäiseissä ruokalassa, en vaan kestänyt, tuntui että maailma kaatuu päälle ja tulee psykoosi, vein äkisti kaikki ruuat roskiin ja äkkiä ulos, sen jälkeen vain eväät duunihuoneeseen.Missään ravintolassa tms. en ole käynyt käytännössä vuosiin. Varsinkin hälyn sieto nolla ja ihmiset ympärillä ahdistaa.
Bentso on muutenkin hyvä vaihtaa toiseen joskus, muuten sä otat niitä viekkareihin lähinnä.Kelloja taas siirrelty, vähäsen jännittää kun on pakko syödä opamoxia 15mg*6 /vrk taikka vähemmän kun rivatrilit tulee tukkurille ehkä takaisin vasta tammikuussa
kivat sullensa, tosi mukavaa, ei voi lekuri antaa varastoon vaan sitten vasta kun viimeinenkin tabletti on syöty saa uuden purkin, tässä sitä nyt ollaan helevetti.
on se tosi kivaa 30 vuotta syöty samaa masennus-lääkettä, ja sitten kerrasta poikki,
kotipuoskari sanoo vaan arvauskeskuksessa "se on epilepsialääke, opamox ajaa samaa asiaa" :o !!!!
eli jos on käsi poikki ja verta vuotaa niin laastaria vaan siihen, kyllähän yleensäkin laastaria käytetään haavoihin ja varmaankin se murtuma sitten luutuu parissa vuodessa jotenkin kuntoon
Mulle vaan sattui kerran tosi kivasti.Bentso on muutenkin hyvä vaihtaa toiseen joskus, muuten sä otat niitä viekkareihin lähinnä.
2 opamoxista en ite pääsis edes sohvalta ylös kun tulee sellanen kooma päälle... Antovatko tosiaan noita tilalle? Aika rajua, tosin rajua on kyllä vetää bentsoja 30 vuotta putkeen muutenkin. Luulis että tuossa tulee armottomat vieroitusoireet.Kelloja taas siirrelty, vähäsen jännittää kun on pakko syödä opamoxia 15mg*6 /vrk taikka vähemmän kun rivatrilit tulee tukkurille ehkä takaisin vasta tammikuussa
Juuh, otin hoitajaan yhteyttä, kerroin tilanteen että laitettiin avolle VAIN KOSKA lääkitys on kunnossa.2 opamoxista en ite pääsis edes sohvalta ylös kun tulee sellanen kooma päälle... Antovatko tosiaan noita tilalle? Aika rajua, tosin rajua on kyllä vetää bentsoja 30 vuotta putkeen muutenkin. Luulis että tuossa tulee armottomat vieroitusoireet.
200mg? Toihan on sama kuin fluoksetiini eli se kaikkein peruksin SSRI ja vissiin ensimmäinen. Myös aiheuttaa vähiten viekkareita koska pitkä puoliintumisaika. Itse lopetin aikoinaan SSRIn käytön tuolla, vaihdoin Paxilin Prozacciin ja pikkuhiljaa vähensin.nooh psykan lekuri määräsi seronil 200mg*2/vrk:ssa.
juuh, anteeksi näyttää olevan paketissa 20mg.200mg? Toihan on sama kuin fluoksetiini eli se kaikkein peruksin SSRI ja vissiin ensimmäinen. Myös aiheuttaa vähiten viekkareita koska pitkä puoliintumisaika. Itse lopetin aikoinaan SSRIn käytön tuolla, vaihdoin Paxilin Prozacciin ja pikkuhiljaa vähensin.
Mutta siis 200mg*2? Eikös tossa ole maksimi jotain 60mg/vrk ja normiannos 20mg/vrk. Mitä ne on siellä määrännyt? Toihan on ihan liikaa. Vai meinaatko 20mg*2?
Joo siinä on massiivnen puolintuumisaika. Mutta ite lopetin niin että 40mg/vrk meni 30mg/vrk viikoksi ja sitten 20 ja sitten 10 ja lopulta 10mg joka toinen päivä ja jossain vaiheessa meni vain pari puolikasta per viikko ja sitten vain lopetin. Ei tullut oikeen mitään viekkareita vaikka eri SSRI-lääkkeitä oli ollut yli 5 vuotta päivittäin. Tuo fluoksetiini taitaa olla "helpoin" noista lopettaa.seronilin puoliintumis-aika on tuo kuukausi, jos nyt lopetan niin viekkarit alkaa kuukauden päästä.
Pakko kysyä miten pysyt hereillä? Itselle puolikas opa (15 mg) satunnaisiin paniikkihäiriöihin illalla niin se on puoli tuntia ja valmis nukkimaan. Vai nouseeko tuossa äkkiä toleranssi.Kelloja taas siirrelty, vähäsen jännittää kun on pakko syödä opamoxia 15mg*6 /vrk taikka