Iltaa kerholla 15-19 väsynyt olotila.
huokaus, 15 kävijää, ennätykset 18 per päivä tuossa ajassa.
Juttelin henkeviä päivystävän pastorin kanssa tovin, omasta tunteista sekä itsetutkistelusta.
Juteltiin mm. että mitä mieltä itse on todellisuudessa ja mitä muiden mielestä, miten suhtautua elämään sekä menneeseen että tulevaan ja kuinka tärkeä on elää hetkessä eikä määkiä menneitä taikka 10vuoden päästä tapahtuvia asioita joka ikinen päivä.
Oli rakentavaa , sain jälleen mietittävää, kaikki tämä ei sovi.
Tunnen pahempia psykoosi-ihmisiä joille ei tod. suositella tätä, toisille se on terapeuttista toisille ei.
toiset eivät sitä tarvi/halua toiset eivät edes välitä eikä tarvitse välittää.
Jokaiselle omalle ihmiselle on tärkeintä elää niin, että on tasapainossa sekä sinut itsensä kanssa, silloin ei edes tarvitse kelata näitä asioita.
Ja kuten täälläkin todettu, jos tulee tilanne että saa paniikit taikka velloo itsesäälissä pitkiä aikoja niin tekee jotain rakentavaa että ajatukset pysyvät kasassa.
on niin intresanttia duunia kautta tekemistä ettei edes aikaa ole miettiä mitään muuta...
mitenkäs muut jakselee?
btw, perjantaina piti psykan hoitajan soittaa, ehkä soitti... mahdollisesti Turun Tuomiokirkon kelloja hah...
Ei sinänsä mitään, ei olekaan enää mitään asiaa, sain asiani keskuteltua päivystävän pastorin kera.
On se vaan fitun upeeta että mielenterveyskuntoutujat joutuvat hakemaan tukea päivystävältä pastorilta, kun kerran hoitoketju ei muuten futaa.
Sitten kun menee lujasti päin persettä niin hoitsut vaan kehoittaa menemään viikoksi relaamaan osastolle muiden sekopäiden kanssa, ei helevetti...
