- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 3 098
Matala testosteronitaso miehellä voi olla syypää alakuloisuuteen ja masennukseen. Vaikkei olisi, niin sen nostamisesta voisi olla silti hyötyä masennuksen hoidossa.
Masennus
- Keskustelun aloittaja oestrus taurus
- Aloitettu
-
- Avainsanat
- apatia itsemurha masennus melankolia mielenterveys raivo suru viha ylimielisyys
Matala testosteronitaso miehellä voi olla syypää alakuloisuuteen ja masennukseen. Vaikkei olisi, niin sen nostamisesta voisi olla silti hyötyä masennuksen hoidossa.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Testosteroni ikääntyvillä miehillä
En tiedä sitten, onko kyseessä joku lääketieteen MV-media, mutta ihan pätevältä näyttää, googletuksen mukaan.
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
Nyt se elukka viimein löytyi:
Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidot kehittyneet huimasti
Oleva kakara on, nyt ei kun itsekkin lukemaan miten sille saadaan annettua selkää
Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidot kehittyneet huimasti
Oleva kakara on, nyt ei kun itsekkin lukemaan miten sille saadaan annettua selkää
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Nyt se elukka viimein löytyi:
Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidot kehittyneet huimasti
Oleva kakara on, nyt ei kun itsekkin lukemaan miten sille saadaan annettua selkää
Eikö se ollutkaan hyvänlaatuinen? Vaikka tuttavasi sanoikin että pahanlaatuinen...
No, joka tapauksessa "ei-pienisoluinen" on parempi, kuin se ketterämpi verenkierrossa kulkeva "pienisoluinen" näistä vaihtoehdoista.
- Liittynyt
- 02.11.2016
- Viestejä
- 6 909
Tämä paskiainenko sinua kiusaa? Ainakin todennäköisyydet ovat aika hyvät sen voittamiselle. Ei kun hoitoja vaan, vaikka kuinka paskamaisia. Kyllä sä tuon voitat.Nyt se elukka viimein löytyi:
Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidot kehittyneet huimasti
Oleva kakara on, nyt ei kun itsekkin lukemaan miten sille saadaan annettua selkää
- Liittynyt
- 02.11.2016
- Viestejä
- 6 909
Kaikki me täältä lähdetään maan poveen laatikossa. Parempi vain yrittää ottaa kaikki hyvä irti siitä ajasta mitä on.Juuh, lääkefirman mainos:"tuo tullessaan suuria vastuita sekä mahdolliset obligaatiot 10vuoden edetessä että tulee toinen kasvi"
just nooh v*ttu tänne ollakkaan tultu ikuisesti jokeltamaan, shittiä naamaan
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
Haukotus sekä hirvitys, tänään vihdoinkin himaaan sairaalasta. Karmeita kuolon kellareita nuo ovatten. Pää siellä hajoaa, naapurinkin piti päästä himaan ke mutta venyikin torstaiksi, pyysi saada rauhoittavia vaikka oli iäkkäämpi kaveri, kyllä oli kypsää kauraa, molemmat mentiin maanantaiksi 08:ksi, sille tungettiin 24/7:ksi litran myrkyt yötä myöten, kusetti kesken kaiken ja tippakone herättyi koko kylän öisin että letku on mennyt tukkoon 
Meikälle tungettiin heti maanantaina biomyrkyt, jotain uutta kamaa jossa hoitajan piti olla valvontalaitteiden kanssa tunnin verran arpomassa että kupsahtaako potilas vai ehkäpä lääke tehoaakin, nooh hengissä ainakin ollaan.
Tiistaina sitten tuli paskat housuun kun telineessä roikkui 6 putelia nesteitä 7l joista yksi kirkkaan punainen, hitto kun en tajunnut ottaa kuvaa, oli siinä kunnon "joulukuusi" kun joka tötteröstä tulla tupsahti jakorasia ja kaikki vedettiin yhteen suoneen veren paine nousi sekunnin tahdilla että pitäisköhän alkaa kirjoittamaan vapaalla kädellä jo testamenttia, tämä oli se eka sytostaatti. 5h:n päästä duuni ohi eikä mitään kummallisia reaktioita vaikka kuinka kyselivät, ainoat paskat olivat että vatsaa nipisteli sikana öisin ja se, etten tajunnut käydä haukkaamassa happea ulkona ma-pe välisenä aikana yhtään, teki sen että unet olivat jotain Elm'streetin ja Nakun Nakke Pervo Nakuttajan skitsomaanisia tappajahai versioita, kaikkein vattumaisinta oli se, kun heräisin yöllä kamat hiestä märkänä ja ajattelin että kokeilen saa uudestaan unen päästä kiinni niin paskat-painajaiset jatkuivat ihan kuin suoraan pausesta painaen
Iltapäiväksi perjantaina himaan, hain apteekista valkosolu-rokotteen vain 5ml ja hinta 938e, onneksi magic kelakortti pelasti, lievän arvokasta touhua
Viikon saan relata sitten 17.03 sairaalaan verikokeisiin ja 21.03 sitten taas uuden hoitojaksot ja myrkyt, nyt kyllä jumppailen päivisin ulkona 100:lla ettei casette mene ihan rullalle.
jooh, sytostaatit vetää valkosolut nolliin, eli käsidesiä pitää impata 24/7 ja dogin kanssa pitää olla varovainen, heti jos tulee kuumetta niin osastolle eristykseen ja antibiootti-tiputukseen, C00l.
Sitten kestokatetri vedettiin veke, koska se edes auttaa suuresti virtsatulehdusta, tilalle sain patterin kertakatetreja jotka pitää VAIN 4h:n välein (ei onneksi öisin) tunkea virtsarakkoon, onneksi ei ole ole edessä tuntoa ja suht hyvin meni ekat kerran, tosin urologi puhui että max. juonti vrk:ssa 2l ja syöpis sanoi että min 2l sytostaattien kanssa.
Ihmeen pieni on äijän rakko kun siellä saa olla kamaa 500ml max. ja sitten pitää tyhjentää, jos siellä on pitkään enemmän niin helahoito-kuittina tulee olemaan loppuikäinen katetrointi koska virtsarakko jotenkin kuoleutuu eikä homma enää skulaa, mullahan siellä oli parhaimmillaan mitään ongelmia 2100ml. Eukko tunki mukaan mukisen 500ml astian ja äsken duunatessa ekaa kertaa himassa sehän tuli heti täyteen, neuvoi että paras homma on hoitaa se istualtaan, mutta pitää koittaa seisaaltaan ettei tartte tuota tippakannua kannella vaan saa suoraan pönttöön, sitten sitä pitäisi vielä seurata. Niin ja jos rakossa on >500ml pitkään niin munuaiset vaurioituu.
Elikkä voin täten julistautua viralliseksti EuroJackpotin onnelliseksi voittajaksi
Jahvelle, Muslimille, Buddhalle yms. kiitos siitä että pääsin HETI hoitoon ja pikana, kele muuten olisin jo hautuumaalla.
Nämä kämmit ovat sen verran skitsoa kamaa että ovat tulleet meikään sparraamaan 2vuoden sisällä, ennen sitä; ei mitään.
Siis kaksi vuotta? juma tuohan menee siivillä. Ihan lotteri Potteri Gamea, pitäisköhän laittaa lottoa vetämään
Eikun relaa viikonloppua vaan kaikille. Ja hitosti kiitos kaikesta tuesta tänne
Meikälle tungettiin heti maanantaina biomyrkyt, jotain uutta kamaa jossa hoitajan piti olla valvontalaitteiden kanssa tunnin verran arpomassa että kupsahtaako potilas vai ehkäpä lääke tehoaakin, nooh hengissä ainakin ollaan.
Tiistaina sitten tuli paskat housuun kun telineessä roikkui 6 putelia nesteitä 7l joista yksi kirkkaan punainen, hitto kun en tajunnut ottaa kuvaa, oli siinä kunnon "joulukuusi" kun joka tötteröstä tulla tupsahti jakorasia ja kaikki vedettiin yhteen suoneen veren paine nousi sekunnin tahdilla että pitäisköhän alkaa kirjoittamaan vapaalla kädellä jo testamenttia, tämä oli se eka sytostaatti. 5h:n päästä duuni ohi eikä mitään kummallisia reaktioita vaikka kuinka kyselivät, ainoat paskat olivat että vatsaa nipisteli sikana öisin ja se, etten tajunnut käydä haukkaamassa happea ulkona ma-pe välisenä aikana yhtään, teki sen että unet olivat jotain Elm'streetin ja Nakun Nakke Pervo Nakuttajan skitsomaanisia tappajahai versioita, kaikkein vattumaisinta oli se, kun heräisin yöllä kamat hiestä märkänä ja ajattelin että kokeilen saa uudestaan unen päästä kiinni niin paskat-painajaiset jatkuivat ihan kuin suoraan pausesta painaen
Iltapäiväksi perjantaina himaan, hain apteekista valkosolu-rokotteen vain 5ml ja hinta 938e, onneksi magic kelakortti pelasti, lievän arvokasta touhua
Viikon saan relata sitten 17.03 sairaalaan verikokeisiin ja 21.03 sitten taas uuden hoitojaksot ja myrkyt, nyt kyllä jumppailen päivisin ulkona 100:lla ettei casette mene ihan rullalle.
jooh, sytostaatit vetää valkosolut nolliin, eli käsidesiä pitää impata 24/7 ja dogin kanssa pitää olla varovainen, heti jos tulee kuumetta niin osastolle eristykseen ja antibiootti-tiputukseen, C00l.
Sitten kestokatetri vedettiin veke, koska se edes auttaa suuresti virtsatulehdusta, tilalle sain patterin kertakatetreja jotka pitää VAIN 4h:n välein (ei onneksi öisin) tunkea virtsarakkoon, onneksi ei ole ole edessä tuntoa ja suht hyvin meni ekat kerran, tosin urologi puhui että max. juonti vrk:ssa 2l ja syöpis sanoi että min 2l sytostaattien kanssa.
Ihmeen pieni on äijän rakko kun siellä saa olla kamaa 500ml max. ja sitten pitää tyhjentää, jos siellä on pitkään enemmän niin helahoito-kuittina tulee olemaan loppuikäinen katetrointi koska virtsarakko jotenkin kuoleutuu eikä homma enää skulaa, mullahan siellä oli parhaimmillaan mitään ongelmia 2100ml. Eukko tunki mukaan mukisen 500ml astian ja äsken duunatessa ekaa kertaa himassa sehän tuli heti täyteen, neuvoi että paras homma on hoitaa se istualtaan, mutta pitää koittaa seisaaltaan ettei tartte tuota tippakannua kannella vaan saa suoraan pönttöön, sitten sitä pitäisi vielä seurata. Niin ja jos rakossa on >500ml pitkään niin munuaiset vaurioituu.
Elikkä voin täten julistautua viralliseksti EuroJackpotin onnelliseksi voittajaksi
Jahvelle, Muslimille, Buddhalle yms. kiitos siitä että pääsin HETI hoitoon ja pikana, kele muuten olisin jo hautuumaalla.
Nämä kämmit ovat sen verran skitsoa kamaa että ovat tulleet meikään sparraamaan 2vuoden sisällä, ennen sitä; ei mitään.
Siis kaksi vuotta? juma tuohan menee siivillä. Ihan lotteri Potteri Gamea, pitäisköhän laittaa lottoa vetämään
Eikun relaa viikonloppua vaan kaikille. Ja hitosti kiitos kaikesta tuesta tänne
Onko joku huomannut masentuvansa keväällä? Muistelen että mulla masennus alkoi töissä ollessa keväällä. Sitten masennus alkoi uudestaan vuorotteluvapaalla taas keväällä. Jolloin vuorotteluvapaata oli jäljellä vielä 6kk, eli aika pitkästi. Masennus alkoi suurin piirtein juuri näihin aikoihin tai sitten kun lumet sulaa pois.
Sattumalta olen ollut myös kaksissa hautajaisissa juuri keväällä, väliä taisi olla kaksi vuotta (-13, -15). Mutta olisi kannattanut jälkikäteen ajateltuna jättää hautajaiset väliin, koska ne oli mulle aivan liian raskaat. Pahensivat vain sitä huonoa oloa. Toisissa hautajaisissa alkoikin tulla sitten paniikkihäiriötä. Ja jouduin tai lähdin sieltä sitten vetämään kesken pois. Onneksi sentään tajusin lähteä, kun sisällä "en saanut happea". Tuntui lähinnä siltä että ilma olisi sisällä "mykrytetty" ja "meinasin kuolla", eli melko omituista oli. Lisäksi tunteet oli aivan liikaa pinnassa. Mitään lääkkeitä ei toki silloin vielä ollut käytössä.
Itse en myöskään nää enää mitään unia.
-------------
Luin jostain Lamictal epilepsialääkkeestä joka voisi auttaa myös masennukseen? Onkohan kellään juuri tuosta kokemuksia? Mulla ei epilepsiaa ole. Migreeni on, mutta nykyiset muut lääkkeet estää migreenin. Täytyy kysäistä hoitajalta tai psykiatrilta tuosta Lamictal lääkkeestä ja että voisiko se auttaa / voisiko sitä saada. Psykiatrin mukaan Voxra lääkettä voisi kokeilla jos vain vaihtaa ensin Venlafaxin lääkkeen pois. Lisäksi oli vielä Risperidon. Senkin luin että 7.5mg Mirtazapin lääkkeen lopetus voi aiheittaa vieroitusoireita. Eli siksi olo voisi huonontua jos lopettaa lääkkeen käytön? Viime kesänä lopetinkin Mirtazapin lääkkeen mutta aloitin sen sitten taas uudelleen.
Sattumalta olen ollut myös kaksissa hautajaisissa juuri keväällä, väliä taisi olla kaksi vuotta (-13, -15). Mutta olisi kannattanut jälkikäteen ajateltuna jättää hautajaiset väliin, koska ne oli mulle aivan liian raskaat. Pahensivat vain sitä huonoa oloa. Toisissa hautajaisissa alkoikin tulla sitten paniikkihäiriötä. Ja jouduin tai lähdin sieltä sitten vetämään kesken pois. Onneksi sentään tajusin lähteä, kun sisällä "en saanut happea". Tuntui lähinnä siltä että ilma olisi sisällä "mykrytetty" ja "meinasin kuolla", eli melko omituista oli. Lisäksi tunteet oli aivan liikaa pinnassa. Mitään lääkkeitä ei toki silloin vielä ollut käytössä.
Itse en myöskään nää enää mitään unia.
-------------
Luin jostain Lamictal epilepsialääkkeestä joka voisi auttaa myös masennukseen? Onkohan kellään juuri tuosta kokemuksia? Mulla ei epilepsiaa ole. Migreeni on, mutta nykyiset muut lääkkeet estää migreenin. Täytyy kysäistä hoitajalta tai psykiatrilta tuosta Lamictal lääkkeestä ja että voisiko se auttaa / voisiko sitä saada. Psykiatrin mukaan Voxra lääkettä voisi kokeilla jos vain vaihtaa ensin Venlafaxin lääkkeen pois. Lisäksi oli vielä Risperidon. Senkin luin että 7.5mg Mirtazapin lääkkeen lopetus voi aiheittaa vieroitusoireita. Eli siksi olo voisi huonontua jos lopettaa lääkkeen käytön? Viime kesänä lopetinkin Mirtazapin lääkkeen mutta aloitin sen sitten taas uudelleen.
Viimeksi muokattu:
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
En tiedä mikä ihmeen elämäntapaintiaani-muutos on meikässä, joulut ovat vattumaisia, silloin kun pitäisi olla ns. joulufiilis niin meikä on kuin perseeseen ammuttu karhu ja aina sukulaisten kanssa sukset ristissä, ihan tahattomista asioista tulee karmeat väli-rikot
Mulle valon lisääntyminen lisää potenssii olla kivempi kaveri, eli jaksaa enemmän ja nauttii kun ei ole 24/7 tummaa harmaata eloa aina. Sitten kun aamulla alkaa jo 07 aurinko nousee ja tsirpat livertää niin pääsee liffeen kiinni kummasti, niiden postitiivisuus (hiv) tarttuu mukavasti. Mulla ei vaikuta monien hautureiden ajat keväällä mitään, onneksi alkaa dementia tulemaan ja kuuluisat virret "aika kultaa muistot" vie nekin mem-palaset mennessään, toki sitä välillä muistelee "ai niin, sekin oli tässä tällä viikolla" tyyliin wtf-meening.
Ymmärrän nuo panikset, jollei ole mitään "turvapohjaa" ei edes lumelääkkeitä niin ollaan melko skitsossa ja heikossa hapessa, tuhannet tuhannet kerran olen selvinnyt itse pahoista tilanteista tekemällä _check-listan_ "onko lääkkeet otettu? - if ok. then ok else dead. Sitten vielä nappaan lisänapin jos tiedän että tulee miitinki/happeninki joka on 100:lla erittäin skitson eri raskas, ei se extra nappi haittaa eikä väsytä, mutta tuo 200%:n lisäturvan tuohon _check_-listaan että nyt relaa, on otettu jopa extra-annos; dont worry.
Tosiaan, en tiedä vaikuttiko sytostaatissa 5vrk:n sisällä olo vaiko litkut niin joka helvetin yö tuli todella todella pahoja tappaja, murhaaja, ruumis-silppu painajaisia, osana varmaankin sikamainen stressi kun katseli että tusina putelia vedetään suoneen että kuinka *kele tässä äijän kuules käy
vedetäänkö hoidon jälkeen ruumispussi päälle ja suoraan krematorioon.ot:Kuolema, v*ttumainen käsite. Itse käsitän että ns. kuoleman jälkeen ei tunne mitään, on kuin unessa, mutta se miten lähtee pelottaa sikana, jos se lähtö on styyliin "silmät kiinni ja power off" niin no hätä, mutta jos kituu niin se on perseestä, sitten kun on muiden huolet päällä että miten sukulaiset orkkaa koko homman kun nuorena hukkunut-nukkunut delaa.
Joku mussa muuttui syöpädiagnoosin jälkeen, en tiedä on kyseessä pitkä-aikainen stressi-shokki oireyhtymä vaiko mikä, nykyään ei oiken mikään liikuta, totta kait kun sitä ajattelee että fuck, tuli nyt sitten EuroJackpotissa tällainen diili kaupan päälle joka on sen verran paha-kantainen että 50-luvulla tuo meinasi heti arkkupaikkaa hautuumaalla, musta on sika väärin että tuo kantaa vieläkin samaa leimaa vaikka monet myrkkyjen avulla tuosta paraneekin, mutta tuntuu että koko perkeleen sana "syöpä" on yhtä wanha pa*ka kuin "Suomi-Finland" trademark, taikka "sisu" ei siitä pääse millään irti.
Mietin tuossa että pitäisiköhän tehdä jenkkilät ja vetää tupakka-yhtiöt oikeuteen kun "on selvää näyttöä"-että heti kun tuli karmeat syöpäkuvat tupakki-askeihin niin meikä sai syövän, sen täytyy johtua niistä sekä herkästä psyykkeestäni
Tein huomion että oon asunut aina sellaisissa paikoissa masennuksen aikana että aurinko on paistanut "liian kirkkaasti" ja juuri keväällä. Eli uni on ollut huonoa liian kirkkauden takia. Lisäksi vielä siihen yövuoro, että on pitänyt yrittää nukkua päivällä.
Nyt ruuvasin pimentävän rullaverhon tuohon kaakon puolen ikkunaan. Siitä paistoi tosi kirkkaasti aurinko ja herää siihen. Vielä on kaksi pienempää ikkunaa koillisen puolelta josta valo pääsee myös aamulla tulemaan vähän. Siitä saa kaihtimet tarvittaessa kiinni. Mutta pitää ehkä laittaa siihen vielä verhojakin pimentämään. Nytkin on ihan valoisaa vaikka nuo ikkunat onkin varjon puolella, ulkona kun on lunta. Taidan herätä joskus 8 aikaan ja aurinko nousee 6.55. Lisäksi laitoin lämmitystä vähän pienemmälle jos nukuttaisi paremmin.
Nyt ruuvasin pimentävän rullaverhon tuohon kaakon puolen ikkunaan. Siitä paistoi tosi kirkkaasti aurinko ja herää siihen. Vielä on kaksi pienempää ikkunaa koillisen puolelta josta valo pääsee myös aamulla tulemaan vähän. Siitä saa kaihtimet tarvittaessa kiinni. Mutta pitää ehkä laittaa siihen vielä verhojakin pimentämään. Nytkin on ihan valoisaa vaikka nuo ikkunat onkin varjon puolella, ulkona kun on lunta. Taidan herätä joskus 8 aikaan ja aurinko nousee 6.55. Lisäksi laitoin lämmitystä vähän pienemmälle jos nukuttaisi paremmin.
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
Mulla ei haittaa aurinko, paksut verhot vaan eteen ja peittoa niskaan. Helteellä asia on erikseen, en muuta keksinyt kun loimotti verhojen paksujen läpi, niin teippasin alufolioo ikkunaan, jopas pysähtyi helle, tosin oli foliokin kivan "lämmin"
Just katoin ikkunasta niin yöpakkaset tulee, kunnon valonheitin kuutamo möllöttää viittä vaille täyttä. onneksi ei haittaa.
Parhaimmat "lepo-relax" unet saan päivisin kun radio on samalla hiljaisella, nykyään yöunet on peestä ja aina kun käännän kylkeä niin herään ylös, ei kivaa. Onneksi nukahdan sitten samalla melko nopsaa.
Voi kun saisin jotenkin vakuutettua sairaanhoitajalle ja psykiatrille, että itsellä olisi juuri tuota psykoottista masennusta. Wikin tekstiä on joko päivitetty tai sitten en vain ole huomannut tuota kohtaa. Syy tuohon psykoottisen masennuksen epäilyyn olisi se että ei mulla mitään "normaalia" masennusta ole koskaan ollutkaan. Ei ole erityisemmin päivittäistä mielialanvaihtelua. Muut kohdat taitavat sopia. Siksi saattaisi sopia joku Lamictal lääkekin (kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvien masennusjaksojen estoon).
Viimeksi psykiatri vain puhui että kunto olisi parantunut risperidon (1-2mg) lääkkeen ansiosta, mutta ei omasta mielestä kunto ole yhtään parantunut. Ihan yhtä kurja se vieläkin on (mutta silti jotain parannusta). Lisäksi "yhtä kipeä" ja kun haluaisin että olo olisi normaali.
Viimeksi psykiatri vain puhui että kunto olisi parantunut risperidon (1-2mg) lääkkeen ansiosta, mutta ei omasta mielestä kunto ole yhtään parantunut. Ihan yhtä kurja se vieläkin on (mutta silti jotain parannusta). Lisäksi "yhtä kipeä" ja kun haluaisin että olo olisi normaali.
Masennus – Wikipedia
Viimeksi muokattu:
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
jm82: Kunhan muistat ottaa noita tekstejä lukiessa huomioon että jokainen ihminen on orginal personal, eli jos mulle sopii burana kipulääkkeesi niin toiselle se tekee rytmihäiriöitä jne. Minäkin luin alussa noista "osviittaa" mutta kun siellä on perus-mutua, joka sopii prosenttien luokkaa jokaiselle ja sitten tuleekin että "henkilökohtaisen psyykeen ja tilanteen sekä statuksen mukaan"-lainaus...
Nyt alkaa sytostaatit vasta vaikuttaa, yksittää sikana, veto nollissa, räkää valuu röökeistä, kurkku kipee, päässä räkää ja korvissa (ei kaislikossa ) suhisee kuin perhanan metrotunnelissa, luojalle tms. kaverille kiitos että lämpö on vain 35, sitten jos menee kuumeeksi niin perkeleen sairaalaan taas kuolemaan, kyllä se tästä, ei tämä vielä voita sitä aiemmin elämäni tosi paskinta oloa ja onneksi safka maistaa ja muuten jaksaa löpötellä menemään...
Lisäksi yöhikoilu on peestä mulla, joka yö herää paita hiestä märkänä eikä alasti viitti nukkua saa vielä "keuhkokuumeen"....
Tänäänkin vielä aurinkoinen ilma, se sentään vähäsen piristää.
Nyt alkaa sytostaatit vasta vaikuttaa, yksittää sikana, veto nollissa, räkää valuu röökeistä, kurkku kipee, päässä räkää ja korvissa (ei kaislikossa
) suhisee kuin perhanan metrotunnelissa, luojalle tms. kaverille kiitos että lämpö on vain 35, sitten jos menee kuumeeksi niin perkeleen sairaalaan taas kuolemaan, kyllä se tästä, ei tämä vielä voita sitä aiemmin elämäni tosi paskinta oloa ja onneksi safka maistaa ja muuten jaksaa löpötellä menemään...Lisäksi yöhikoilu on peestä mulla, joka yö herää paita hiestä märkänä eikä alasti viitti nukkua saa vielä "keuhkokuumeen"....
Tänäänkin vielä aurinkoinen ilma, se sentään vähäsen piristää.
jm82: Kunhan muistat ottaa noita tekstejä lukiessa huomioon että jokainen ihminen on orginal personal, eli jos mulle sopii burana kipulääkkeesi niin toiselle se tekee rytmihäiriöitä jne. Minäkin luin alussa noista "osviittaa" mutta kun siellä on perus-mutua, joka sopii prosenttien luokkaa jokaiselle ja sitten tuleekin että "henkilökohtaisen psyykeen ja tilanteen sekä statuksen mukaan"-lainaus...
Nyt alkaa sytostaatit vasta vaikuttaa, yksittää sikana, veto nollissa, räkää valuu röökeistä, kurkku kipee, päässä räkää ja korvissa (ei kaislikossa
Lisäksi yöhikoilu on peestä mulla, joka yö herää paita hiestä märkänä eikä alasti viitti nukkua saa vielä "keuhkokuumeen"....
Tänäänkin vielä aurinkoinen ilma, se sentään vähäsen piristää.
Nyt on tosiaan hieno ja aurinkoinen sää joka onneksi piristää mukavasti.
Itse oon tainnut noita tekstejä lukiessa aina "seota" ja unohtaa pian mitä siellä on mahtanutkaan lukea. Samapa tuo mikä se diagnoosi on ja kait ne parhaimman yrittää että joku sopiva lääke löytyisi. Eikä ole mun päätettävissä mitä lääkettä joutuu syömään. Se epilepsialääke vain tuntui paremmin "omalta" kuin se voxra. Käyntejä vain on niin harvakseltaan ja ei sairaanhoitaja tai psykiatri enää seuraavalla käynnillä muista mitä olen yrittänyt viime kerralla selittää. Mutta haluaisin kokeilla auttaisiko Lamictal lääke masennusjaksoon, vai olisiko lääke täysin tehoton? Jos on tehoton, niin sitten lääkettä ei tietenkään kannattaisi syödä.
Viimeksi kysyin psykiatrilta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja se sanoi että ei se ole sellaista huomannut. Eikä selittänyt miksi se edelliskerralla määräsi Risperidon 2mg psykoosilääkkeen.
Apteekissa apteekkari kertoi että Risperidon ja Ketipinor vaikuttavat periaatteessa samaten ja samat haittavaikutukset (paino voi nousta). Lisäksi Ketipinor nukuttaa enemmän.
Jos pitäisi arvara, niin psykiatri määräsi Risperidonin mulle noihin vaivoihin "harhaluuloisuus, epäluuloisuus ja sekavuus", jotka viittaisi ennemmin skitsofrenian oireiden suuntaan. Ja tosiaan kertoi että ei ole huomannut mitään kaksisuuntaisen oireita. Ei maniaa tai hypomaniaa. Hypomaniaa vain on vaikea kenenkään huomata. Mutta jos masennus sattuisi tulemaan juuri kaksisuuntaisen maniavaiheesta, niin siihen vaivaan olisi hyvä saada lääke. Masennuslääke ei ole ollut kovin tehokas.
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
jm82: onnex tuli syöpä. nyt on full-resetti duunattu eikä jaksa kiinnostaa masikset, toki otan lääkkeet aamulla normisti mutta näyttää olevan tapana että mitä paskempi sairaus niin sitä isommat kriteerit se saa.
Ihmisen psyyke on muutenkin vattumainen, itse hokasin että jos väen väkisin teen ittelle duunia/menoa niin se jelppaa jonkun aikaa.
Toisaalta aamu-fiilis (joka onneksi on full-resetoitu) vaikuttaa paljon päivän statukseen että jaksaako tehdä mitä, tuleeko heti herättyä kyppeli ottaan ja panikset,depis jne. vai onko ihan suht kivan reality olo, yleensä ittellä kun jää funtsimaan omaa statusta niin tulee skitso olo, mutta nyky-tilanteessa osaan vaan olla sohvalla, kattoa kattoon ja relata.
Jos yhden kerran sytikset vetää keuhkot kasaan ja statuksen nolliin niin annas kattoa sitten kuukauden parin päästä, pelkkä hengittäminenkin on jo työn ja tuskan takana.
Kyllä mä alussa mietin että jos syöpä olisi ollut levinnyt päähänkin niin eikun rekan alle vaan tunkemaan, mutta en voittanut tässä ässä-arvassa
Eikun viikonalkuja jokaiselle.
Ihmisen psyyke on muutenkin vattumainen, itse hokasin että jos väen väkisin teen ittelle duunia/menoa niin se jelppaa jonkun aikaa.
Toisaalta aamu-fiilis (joka onneksi on full-resetoitu) vaikuttaa paljon päivän statukseen että jaksaako tehdä mitä, tuleeko heti herättyä kyppeli ottaan ja panikset,depis jne. vai onko ihan suht kivan reality olo, yleensä ittellä kun jää funtsimaan omaa statusta niin tulee skitso olo, mutta nyky-tilanteessa osaan vaan olla sohvalla, kattoa kattoon ja relata.
Jos yhden kerran sytikset vetää keuhkot kasaan ja statuksen nolliin niin annas kattoa sitten kuukauden parin päästä, pelkkä hengittäminenkin on jo työn ja tuskan takana.
Kyllä mä alussa mietin että jos syöpä olisi ollut levinnyt päähänkin niin eikun rekan alle vaan tunkemaan, mutta en voittanut tässä ässä-arvassa
Eikun viikonalkuja jokaiselle.
- Liittynyt
- 01.11.2016
- Viestejä
- 604
Moi,
Ajattelin nyt eka kertaa kunnolla kirjoitella omasta masennuksesta tännekkin. Katsoin että teillä on porukalla ihan kunnon keskustelua ollut täällä ja yritän lueskella lirpakkeen läpi jossakin vaiheessa kun saan vähän enemmän aikaa. Olen kärsinyt masennuksesta/ahdistuksesta on/off (enemmän on) tuolta 90- luvun lopulta asti. Lapsuus alkoholistiperheessä, joten siitä kai se sitten lähti. Nyt diagnoosina keskivaikea masennu ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Töissä IT- alalla, jossa joutuu taistelemaan että saa uskallusta työn tekemiseen (paljon asiakkuuskontakteja jne.)
Päälliset fiilikset ovat jatkuva ahdistuneisuuden ja alakuloisuuden tunne. Tällä hetkellä lääkkeenä menee venlafaxin 150mg ja Mirtazapin 15mg (tämä on vieläkin arvoitus miksi). Avut on haettu mitä vuosien mittaan on saatu sekä julkiselta, että yksityiseltä (työterveydenhuolto) puolelta. Vielä olisi edessä pamautus lyhytterapiaan, jonka saan maksusitoomuksena tuettuna, pitäisi vain hankkia terapeutti jossakin välissä. Rahallisesti on tällä hetkellä helvetin tiukkaa, joten sen vuoksi en saa aikaiseksi oikein tuota terapeuttuakaan haettua (ensikäynti omakustanteinen).
Jotenkin katsoin että nyt tämä lirpake on pysynyt kohtuudessa trollien ja muiden suhteen niin ajattelin tällaista pientä aloitella omasta itsestäni ja ehkä jatkaa keskustelua vähän syvällisemmin myöhäisemmässä vaiheessa.
Ei tässä muuta tällä kertaa, poika vaatii huomiota vieressä joten myöhemmin taas lisää.
Ajattelin nyt eka kertaa kunnolla kirjoitella omasta masennuksesta tännekkin. Katsoin että teillä on porukalla ihan kunnon keskustelua ollut täällä ja yritän lueskella lirpakkeen läpi jossakin vaiheessa kun saan vähän enemmän aikaa. Olen kärsinyt masennuksesta/ahdistuksesta on/off (enemmän on) tuolta 90- luvun lopulta asti. Lapsuus alkoholistiperheessä, joten siitä kai se sitten lähti. Nyt diagnoosina keskivaikea masennu ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Töissä IT- alalla, jossa joutuu taistelemaan että saa uskallusta työn tekemiseen (paljon asiakkuuskontakteja jne.)
Päälliset fiilikset ovat jatkuva ahdistuneisuuden ja alakuloisuuden tunne. Tällä hetkellä lääkkeenä menee venlafaxin 150mg ja Mirtazapin 15mg (tämä on vieläkin arvoitus miksi). Avut on haettu mitä vuosien mittaan on saatu sekä julkiselta, että yksityiseltä (työterveydenhuolto) puolelta. Vielä olisi edessä pamautus lyhytterapiaan, jonka saan maksusitoomuksena tuettuna, pitäisi vain hankkia terapeutti jossakin välissä. Rahallisesti on tällä hetkellä helvetin tiukkaa, joten sen vuoksi en saa aikaiseksi oikein tuota terapeuttuakaan haettua (ensikäynti omakustanteinen).
Jotenkin katsoin että nyt tämä lirpake on pysynyt kohtuudessa trollien ja muiden suhteen niin ajattelin tällaista pientä aloitella omasta itsestäni ja ehkä jatkaa keskustelua vähän syvällisemmin myöhäisemmässä vaiheessa.
Ei tässä muuta tällä kertaa, poika vaatii huomiota vieressä joten myöhemmin taas lisää.
Tuli mieleen että psykiatrilta / lääkärilta tai sairaanhoitajalta voisit kysyä Voxra nimisestä lääkkeestä. En ole lääkettä syönyt, mutta ehkä siitä voisi olla jotain hyötyä esim sulle? Toki aivan arvailua, mutta joillakin lääke on auttanut.
Bupropioni – Wikipedia
Mulla on tuo sama venlafaxin määrällä 225mg. Tänään juuri huomasin että 150mg kapseliin mahtoi lisäämään 6kpl ryynejä sisälle, eli siitä tulee 225mg. Muistaakseni 150mg ja 75mg tabletit oli lähes saman hintaisia. Mulla masennus tataa olla lievästi vaikeampi, vakava masennus ilman psykoottisia oireita. Ahdistus alkoi samoihin aikoihin kun masennus. Eli raskaimmissa tilanteissa alkoi tulla paniikkihäiriön paniikkikohtaus, joka meni kyllä nopeasti ohi. Venlafaxin auttoi tai paransi tuon ahdistuksen ja samalla näkö kirkastui myös normaaliksi. Vengafaxin tehosi jo 75mg aloitus vahvuudella.
Nyt oon muutamana päivänä lukenut noista lääkkeistä. Lähinnä noista kahdesta ainakin:
Masennustilojen hoidossa käytettävät lääkkeet
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä käytettävät lääkkeet
Yksi kohta ensimmäisestä linkistä (Lamictal mainuttu, ei muuta virkaa
):Luin että SNRI-lääke cymbalta tai venlafaxin voi "laukaista" maniaa tai hypomaniaa. Eli kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön lääke ei olisi ollenkaan suositeltava. Toisaalta taas sitten Voxra lääke ei aiheuttaisi maniaa / hypomaniaa vaikka vaikutus on kai osittain sama kuin snri lääkkeellä.
Mulla Venlafaxinia ollaan vähentämässä ja ilmeisesti tilalle tulisi SNRI + Voxra. Mutta nyt luin tuosta Lamictal epilepsia lääkkeestä (jota käytetään myös masennukseen) ja haluaisinkin "kokeilla" tuota Lamictal lääkettä ja vaikkapa Voxraa siihen sitten lisäksi.
Mulla tuli uutenä lääkkeenä Risperidon 2mg ja tuo lääke on lisännyt painoa 7kg 1kk ja 10 päivän aikana. Lääke on tehokas, mutta painosta voi tulla ongelma, jos paino vain jatkaa nousemistaan. En tiedä pitääkö lääkkeen vain lopettaa. Lääke kumminkin estää maniaa / hypomaniaa ja pitää olon paljon rennonpana ja normaalimpana. Tehoaa jo 1mg määrällä tosi hyvin.
Mulla Mirtatsapin lääke on määrätty unettomuuteen, eli otan lääkkeen illalla. 7.5mg-15mg. Sitä voi kokeilla myös 7.5mg koska pienempi määrä väsyttää vähän enemmän, eli olisi tehokkaampi ja halvempi. Lääkkeen voi taittaa kahtia. Mä voisin lääkkeen myös lopettaa, mutta siitä on jotain hyötyäkin ollut, niin en ole lopettanut. Sopii ihan hyvin minusta Venlafaxinin kanssa, mutta 7.5mg pitäisi jo riittää? Ainakin itsellä tehoaa hyvin. Joskus otin illalla 1mg risperidon + 7.5mg mirtazapin. Heräsin yöllä ja otin uudelleen tuon saman määrän ja uni tuli tosi hyvin uudelleen. Nyt en ole enää heräillyt ja nukun johonkin 8 asti. Saattaa olla että mirtazapin helpottaisi vähän oloa ja poistaisi ihan vähän ahdistusta ja jännitystä? Toki Venlafaxinia on mahdollista myös nostaa 150mg -> 225mg mutta epäilen että mitään huomattavaa eroa ei tule? Itse oon ottanut niinkin että 150mg tabu, ja toisesta tabletista 3kpl aamulla, 3kpl illalla ja seuraavana päivänä 150mg + vajaa tabletti jossa on sisällä 6kpl. Eli Venlafaxinin saa suht helposti avattua, vaikka sitä ei saisikaan avata. 150mg tabussa on sisällä 12 pientä tablettia jotka on kait "nopeavaikutteisia", koska kuoria ei ole päällä. Siksi olen ottanut 3kpl aamulla ja 3kpl illalla. Toki niitä 75mg saa apteekista jos vain lääkäri kirjoittaa reseptin. Määrää on kohtalaisen helppo pienentää takaisin 225mg -> 150mg, niin ainakin itsellä. Nyt laskeminen on tehty 2 viikon jaksoissa (7mg tiputus).
Mulla siis illalla 7.5mg mirtazapin + 1mg risperidon (joku psykoosilääke), aamulla 225mg venlafaxin.
Jos itse saisin päättää niin vaikka illalla 200 ketipinor (psykoosilääke myös, joka nukuttaa), aamulla Lamictal + Voxra. En toki tiedä että saako Lamictalia ja Voxraa syödä samaan aikaan.
Mummu onkin sairastanut masennusta 35 vuotta (on kuollut 2015). Kuulin tuosta jutusta vasta eilen, kun soittelin. Kuulemma oli erilaisia kipuja esimerkiksi. Äiti on myös ollut nyt sairaslomalla vuoden, mutta on kumminkin täysin hyväkuntoisen näköinen ja oloinen. Epäilys vain että tuoltahan se masennus tai "syy" masennukselle voisikin tulla. Itsekin olen ihan ok kunnossa, mutta en kumminkaan ollenkaan työkunnossa. Lisäksi pitäisi löytää joku uusi työ tai uusi koulutus ja sellaiseen ei ole tietenkään yhtään voimia mulla. Jännä että 35 vuotta on sairastanut "salaa", toki tiesin että lopuksi oli masennusta, mutta että alkoi jo -80 luvun alussa. Lisäksi masennushan pitäisi parantua? Olisiko "syy" sitten esim kaksisuuntainen mielialahäiriö? Siitä ei parane kuten masennuksesta paranee? Vaan lääkkeitä joutuu syömään lopun ikäänsä. Mulla tämä sairaus puhkesi 2014 vuoden aivan alussa. Tai jo 2013 puolella. Eikä mitään parantumisen merkkiä ole ollut havaittavissa. Olen ollut vuoden vuorotteluvapaalla, sen lisäksi vuoden sairaslomalla ja nyt 7kk tänä vuonna kuntoutustuella ja melko varmasti on pakko hakea lisää, koska mitään parantumista ei ole omasta mielestä ollut. Lähinnä vain huononemista suurentuneen painon takia?
edit: Tuossa oli se kohta jossa mainitaan että SNRI voi kääntää masennuksen hypomaniaksi tai maniaksi? Mielialan tasaaja taitaa olla juuri esim Risperidon psykoosilääke tai Ketipinor tai joku muu.
Tuo oli sitten taas joku ihan muu juttu:
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä käytettävät lääkkeet
Viimeksi muokattu:
Tuli vielä mieleen että mullahan on lähes vastaava lääkitys. Ja mielestäni teho on erittäin hyvä. Eli Venlafaxin 225mg, Mirtazapin 7.5mg ja Risperidon 1mg. Erona siis että Venlaa on enemmän, Mirzaa vähemmän ja "uutena" Risperidon. Rispe aloitettiin mulla muistaakseni helmikuun alussa. Aluksi otin 0.5mg. Lääke on ihan helkutin tehokas ja sai ainakin minulla pään selkiytymään ja ahdistuksen vähentymään. Luulisin että jo 0.5mg auttaa. Alussa tuntui vahvalta, mutta ei enää muutaman päivän jälkeen huomaa mitään. Mulla masennus voi olla vähän vakavempaa ja sen takia lääkkeet on tehokkaammat ja isommat määrät. 225mg venlafaxinia on vielä kohtalaisen mieto, ei huomaa mitään erityistä eroa. Mirtazapin tosiaan auttaa nukahtamaan ja pitää unen hyvänä, muuta virkaa sillä ei pitäisi olla.
Risperidon voi siis lisätä uskaltamista. Vähentää ahdistusta. Jopa parantaa keskittymiskykyä "oikeisiin" asioihin. Saada olo ja mieli "normaaliksi". Viedä siis ujoutta ja ehkä vähän masennustakin pois. Vaikka masennukseen ei ehkä auta. Alakuloisuutta saattaa viedä pois koska ahdistavat asiat ei pyöri kokoajan mielessä, vaan voi keskittyä oikeisiin ja tärkeämpiin asioihin rennommin. Terapiaa minulle ei ole ehdotettu, enkä ole missään ollut.
Sulla on mirtasazin 15mg arvoitus, niin mulla on sama juttu tuon Risperdal 1mg kanssa. Eli psykiatri löi reseptin kouraan ja sanoi että hae tuo ja syö. Kävin vielä toistamiseen psykiatrilla, mutta ei selvinnyt että mihin syyhyn mulla lääke on. Puhui vain että ei ole huomannut käynneillä hypomaniaa tai maniaa tai mitään sellaista mikä viittaisi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lääkkeestä on ollut kumminkin selvä teho nopeasti. Saa nähdä miten sen tehon käy jos yrittäisin nyt olla ottamatta. Luin että jollain "hyvä olo" oli jatkunut, eli olo oli muuttunut normaaliksi vaikka ei enää syönytkään lääkettä. Ja jotain luin että pitkäaisaisella käytöllä psykoosilääke saattaa olla turhankin "tehokas", eli ei enää muista millainen on itse ennen ollut? Mutta ei tuo Risperdal nyt niin voimakas ole ollut, sen verran vain että huomasi eron.
Mulla on ollut myös ketipinoria, mutta minusta se oli erilaiselta tuntuva kuin risperidon.
Risperidon lääkettä annetaan käytöshäiriöisille lapsille myös. Jotenkin se saattaisi poistaa sitä ahdistavaa ja "väärää" oloa? Eli mulla lääke sattui toimimaan? Kai psykiatri näki että juuri Risperidon auttaisi mulle "ahdistavalta" näyttävään oloon?
edit: Niin ja mulla lääke ei ollut lyhytaikaiseen käyttöön vaan jatkuvaan käyttöön.
Tuossa taisi olla se jota äsken lukasin. Osa jutuistahan on mitä sattuu mutta jotkut voi olla mielenkiintoisia.
Elä ja voi hyvin: Käyttäjien kokemuksia psyykenlääkkeistä
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 01.11.2016
- Viestejä
- 604
Joo moro vain jm82. Pikaseen nyt kirjoittelen kun hetken löysin aikaa. Olen kokeillut aika monia eri lääkityksiä ja diagnoositkin ovat osittain arvoitus koska yhteen väliin ei niitä mistään nähnyt ja eipä niitä tullut kyseltyäkään. Nykyiset diagnoosit perustuu siihen kun viime vuoden kesällä hain julkiselle puolelle mielenterveyshoitajalle ajan, kun oli niin huono olotila. Eli yritin lopetella kokonaan lääkkeiden käytön ja 1,5kk sitä kestin ja ei vain voinut jatkaa. Olin masentunut/ahdistunut x 10 nykyiseen verrattuna. Lopetin siis Venlafaxinin pitkällä juoksulla siinä mutta takaisin mentiin. Isolta osalta on lääkemääräys ollut nyt sama kuin ennen lopettamista. 225mg oli venla silloin, mutta päädyttiin nyt 150mg kun se lisää itselläni mm. hikoilua sen verta että menee jo älyttömän ahdistuksen puolelle jo sekin sivuvaikutus. Olen kokeillum mm. Voxraa aikanaan, ei sopinut. Pitäisi ehkä kokeilla uusiksi. Pitää lueskella tuosta Risperdalista jossain välistä, kuulostaa ihan hyvältä.
Tosiaan tuo Mirtan määräys tuli psyk polin puolelta psykiatrilta jota en ole edes nähnyt.. ihmettelin sitä ja niin ihmetteli depressiohoitajakin, jonka luona silloin kävin. Mutta oikeasti sen huomasin siitä että älyttömän pitkään, siis niin pitkään kuin muistan, kestänyt aamuinen ahdistu/paha olo väheni. Tuo on ensimmäistä kertaa kun huomaan lääkkeen tehon noin suoraan. Joten sen vuoksi en ole tuota mihinkään heittämässä.
Töissä olen ollut pääasiallisesti kuitenkin viimeiset yli 10-v. Joitakin pienempiä kausia poissa töistä tästä sairaudesta johtuen ja sitten oli muutama kevät jolloin olin yli 1kk pois putkeen ja sitten takaisin tuettuna 40-60% jne. Nyt teen 4 päiväistä työviikkoa kun olen osittaisella hoitovapaalla. Kyllä tämä muksun tulo elämään on muuttanut niin paljon että oksat pois, nyt on sellainen olo että pakko, pakko vain saada olo paremmaksi. Ja yritän tehdä sen eteen enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Aloin prkl hoitamaan jopa hampaitani julkisella. Olen siis käynyt pari kertaa päivystyksessä hampaidenhoidossa ja kerran yksityisellä, mutta muuten tätä ennen edellinen "kunnon" hoito on jostakin 90-luvun puolelta. Lisäksi olen liittynyt tuollaiseen keskustelu/vertaistukiryhmään jossa on alkoholistiperheiden aikuisia lapsia.
Minulla myös on tuota masennusta ihan suvunkin puolelta. Monia luonteenpiirteitä huomaan mitä on äidilläni ja vaikka sieltä löytyy paljon hyvää, sieltä on myös tullut tämä maailman murheiden kantaminen mm. lisänä, joka ei tällaiselle ahdistushäiriöiselle ole mikää mahtavin luonteenpiirre
Onneksi ei alkoholismia iskenyt, vaikka sitäkin runsaasti löytyy toiselta puolen sukua..
Kyllä kai tämä tästä. Nyt on ollut rankkaa välillä, varsinkin kun töissä on ollut paljon kaikenlaista ja olen itseäni (yksi kehitystyö henkisesti) saanut tsempattua että menen aktiivisesti mukaan kehitysprojekteihin jne. Vaikka ne stressaa ja ahdistaa helvetisti välillä, tulee myös välillä se tunne että ehkä tämä tästä.. pitääpä taas porista kun saa aikaa, tämä on aika uusi juttu meikäläiselle, en oikein ole itsestäni netissä kertonut, edes anonyymisti tätä ennen.
Tosiaan tuo Mirtan määräys tuli psyk polin puolelta psykiatrilta jota en ole edes nähnyt.. ihmettelin sitä ja niin ihmetteli depressiohoitajakin, jonka luona silloin kävin. Mutta oikeasti sen huomasin siitä että älyttömän pitkään, siis niin pitkään kuin muistan, kestänyt aamuinen ahdistu/paha olo väheni. Tuo on ensimmäistä kertaa kun huomaan lääkkeen tehon noin suoraan. Joten sen vuoksi en ole tuota mihinkään heittämässä.
Töissä olen ollut pääasiallisesti kuitenkin viimeiset yli 10-v. Joitakin pienempiä kausia poissa töistä tästä sairaudesta johtuen ja sitten oli muutama kevät jolloin olin yli 1kk pois putkeen ja sitten takaisin tuettuna 40-60% jne. Nyt teen 4 päiväistä työviikkoa kun olen osittaisella hoitovapaalla. Kyllä tämä muksun tulo elämään on muuttanut niin paljon että oksat pois, nyt on sellainen olo että pakko, pakko vain saada olo paremmaksi. Ja yritän tehdä sen eteen enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Aloin prkl hoitamaan jopa hampaitani julkisella. Olen siis käynyt pari kertaa päivystyksessä hampaidenhoidossa ja kerran yksityisellä, mutta muuten tätä ennen edellinen "kunnon" hoito on jostakin 90-luvun puolelta. Lisäksi olen liittynyt tuollaiseen keskustelu/vertaistukiryhmään jossa on alkoholistiperheiden aikuisia lapsia.
Minulla myös on tuota masennusta ihan suvunkin puolelta. Monia luonteenpiirteitä huomaan mitä on äidilläni ja vaikka sieltä löytyy paljon hyvää, sieltä on myös tullut tämä maailman murheiden kantaminen mm. lisänä, joka ei tällaiselle ahdistushäiriöiselle ole mikää mahtavin luonteenpiirre
Onneksi ei alkoholismia iskenyt, vaikka sitäkin runsaasti löytyy toiselta puolen sukua..Kyllä kai tämä tästä. Nyt on ollut rankkaa välillä, varsinkin kun töissä on ollut paljon kaikenlaista ja olen itseäni (yksi kehitystyö henkisesti) saanut tsempattua että menen aktiivisesti mukaan kehitysprojekteihin jne. Vaikka ne stressaa ja ahdistaa helvetisti välillä, tulee myös välillä se tunne että ehkä tämä tästä.. pitääpä taas porista kun saa aikaa, tämä on aika uusi juttu meikäläiselle, en oikein ole itsestäni netissä kertonut, edes anonyymisti tätä ennen.
Mirtazapin vaikutti minullakin samoin. Olin jotain 3kk ilman Mirtaa ja tilalla oli silloin Lyrica 25mg + ketipinor 25mg. Jotenkin se olo oli jännittyneempi ja ahdistuneempi ja olo sitten helpotti taas kun Mirtazapin lisättiin takaisin. Ehkä tosiaan 15mg vaikuttaisi paremmin kuin 7.5mg. Psykiatri sanoi että voi ottaa sen 15mg myös jos vain haluaa. Jossain vaiheessa Mirtazapin oli pelkästään ja annos taisi olla 45mg.
Risperdal lääke aloitettiin 1mg tabletilla jonka sai puolitettua. Jotain viikon taisin ottaa 0.5mg vaikka olisi voinut 1mg myös aloittaa. Sitten nostettiin 2mg. Mutta olen ottanut vain puoliskaa 1mg. Mulle tuo Risperdal tehosi kyllä erittäin hyvin. Keskustelukyky parani, vähän kuin lasten Risperdal käytössä on kai joillain ollut hyviä kokemuksia lääkkeestä. Haitta voi olla että paino tai ruokahalu nousee, mutta tuo nyt olisi pientä jos olo siitä paranisi. Itse voisin "suositella" Risperdalia kokeiluun, mutta mahdollisimman pienellä määrällä. 2mg on vielä pieni määrä ja isompaa määrää en ole syönyt. Lasten haastavaan käytökseen käytetään myös pientä annosta.
Tuossa ohje johonkin käytöshäiriöön. Mutta kait se pitäisi sopia johonkin sekavuuteenkin tai joihinkin "harhoihin". Yllättävää että psykoosilääke on niin tehokasta kamaa. Melkein aivan toista kuin joku "tavallinen" masennuslääke.
Risperdal lääke aloitettiin 1mg tabletilla jonka sai puolitettua. Jotain viikon taisin ottaa 0.5mg vaikka olisi voinut 1mg myös aloittaa. Sitten nostettiin 2mg. Mutta olen ottanut vain puoliskaa 1mg. Mulle tuo Risperdal tehosi kyllä erittäin hyvin. Keskustelukyky parani, vähän kuin lasten Risperdal käytössä on kai joillain ollut hyviä kokemuksia lääkkeestä. Haitta voi olla että paino tai ruokahalu nousee, mutta tuo nyt olisi pientä jos olo siitä paranisi. Itse voisin "suositella" Risperdalia kokeiluun, mutta mahdollisimman pienellä määrällä. 2mg on vielä pieni määrä ja isompaa määrää en ole syönyt. Lasten haastavaan käytökseen käytetään myös pientä annosta.
Tuossa ohje johonkin käytöshäiriöön. Mutta kait se pitäisi sopia johonkin sekavuuteenkin tai joihinkin "harhoihin". Yllättävää että psykoosilääke on niin tehokasta kamaa. Melkein aivan toista kuin joku "tavallinen" masennuslääke.
Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - RISPERIDON ORION tabletti, kalvopäällysteinen 0,5 mg, 1 mg, 2 mg, 3 mg, 4 mg
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
Hellou.kiitos Sampsalle että forumi pelaa wanhan kännyn operalla.sitä maataan taas sairaalassa :-( sunnuntaina tuli 39 kuumetta ja valkosolut 20 kun terveellä on n.200.saa nähdä milloin pääsee himaa ja saako itteään kuntoon! 5ps mennyt antibioottia,kasa suolanestettä.2ps trompoja. Jaksamisia kaikille.
Taas lueskelin jotain juttuja. Kongitiivinen häröily taitaa olla selvästi tuohon masennukseen liittyvä juttu. Siksi kai sitä pitäisi mennä terapiaan että ajatuksia saisi oikealle uralle?
Vielä masennuksen jälkeenkin 44% kärsii kongitiivisista häröistä vaikka masennusta ei enää olisikaan? Aivan aluksi mulla ei ollut huomattavaa masennusta, vaikka en jaksanutkaan enää yhtään töissä, mutta kongitiiviset häiriöt oli/on. Eli muistivaikeudet oli ainakin yksi ja vaikeus keskittyä.
Risperidon lääke sain ykköset ja nollat vähän järjestykseen. Nyt vain en ole sitä lääkettä enää pariin päivään ottanut, eli pään leviämistä odotellessa Mutta tuskin sitä nyt tulee koska 225 Venlafaxin ja 7.5 Mirtazapin lääkkeet.
Kongitio = "jolla tarkoitetaan niitä mielen ilmiöitä joita voi kuvata/selittää informaation prosessointina"
Masennuksen oireet › Masennukseen liittyy kognitiivisen toimintakyvyn häiriöitä | Masennusinfo
Vielä masennuksen jälkeenkin 44% kärsii kongitiivisista häröistä vaikka masennusta ei enää olisikaan? Aivan aluksi mulla ei ollut huomattavaa masennusta, vaikka en jaksanutkaan enää yhtään töissä, mutta kongitiiviset häiriöt oli/on. Eli muistivaikeudet oli ainakin yksi ja vaikeus keskittyä.
Risperidon lääke sain ykköset ja nollat vähän järjestykseen. Nyt vain en ole sitä lääkettä enää pariin päivään ottanut, eli pään leviämistä odotellessa
Mutta tuskin sitä nyt tulee koska 225 Venlafaxin ja 7.5 Mirtazapin lääkkeet.Kongitio = "jolla tarkoitetaan niitä mielen ilmiöitä joita voi kuvata/selittää informaation prosessointina"
Masennuksen oireet › Masennukseen liittyy kognitiivisen toimintakyvyn häiriöitä | Masennusinfo
Mulla ei ole oikein mitään kunnollista syytä miksi masennus olisi tullut. Kuulin että kaukaisempi sukulainen on sairastanut 35 vuotta masennusta, mutta se on kuollut. Elossa ollessa kuulemma kärsi erilaisista kivuista joille ei ollut mitään oikeaa syytä olemassa. Lisäksi ei katsonut viimeiseen kahteen vuoteen ollenkaan telkkaria, ilmeisesti ei vain tohtinut tai pystynyt keskittymään tai sitten syy oli joku muu? Eli voisi olla jotain "perinnöllistä" altistumista, vaikka mitään oikeaa kunnollista syytä ei ole. Mutta koskapa sitä oikeaa syytä olisikaan. Liika stressi kai sen masennuksen saa sitten aikaiseksi. Eli vaikkapa työuupumus saa masennuksen puhkeamaan. Tai huonot ihmissuhteet tai muut stressaavat jutut?
Masennuksen aikana eri jutut saattaa pyöriä mielessä. Siihen se Risperidon oli mulla ihan sopiva että "nollasi" tehokkaasti (psykoosilääke). Eli tietynlainen agressio tai tietynlainen "ahdistava olo" meni pois. Eli periaatteessa muuttuin ainakin hetkeksi terveeksi? Toki Venlafaxin + Risperidon voi tehostaa toisiaan (225mg+2mg), eli ehkä tehoa vain tuli enemmän? Lisäksi vaikutus on "toistensa vastakohta", venlafaxin virkistää ja Risperidon taas rauhoittaa.
Mulla 225mg Venlafaxin olisi tarkoitus vaihtaa johonkin toiseen lääkkeeseen. Ilmeisesti johonkin SSRI lääkkeeseen. Luin vaan että voisi olla myös jotain epilepsialääkkeitä joita voisin kyllä ainakin omasta puolesta kokeilla. Esim Lamictal saattaisi tehota masennukseen? Lamictal lääkkeestä en ole vielä hoitajalle tai psykiatrille tiennyt sanoa, koska luin siitä lääkkeestä vasta aivan äsken. Seuraava hoitajan käynti on ensi viikolla.
Hoitajalle ja Psykiatrille puhuin jotain Voxra lääkkeestä, mutta tulin jo vähän katumapäälle sen lääkkeen suhteen. Kai Voxraa silti voisi kokeilla, jos ei mitään muuta kerran keksi.
edit:
Luin noita ohjeita ja Venlan kohdalla varoitetaan jos on aiemmin käyttäytynyt aggressiivisesti. Pitäisi lukea nuo ohjeet aina ennen käyttöä
Risperidon lääkettä taas käytetään myös käytöshäiriön hoitoon (sekä manian hoitoon ym).
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Kunnollista syytähän ei tarvitse olla, vaan riittää että niitä on monia pienempiä (tai monia isompia).
Silloin, kun raapustelin ajatuksia kirjaseen, jätin mainitsematta, pois mielestä tietyn seikan (varauduin julkaisupäivään ja sillä oli rationaaliset syynsä jättää pois, kokonaisuutta ajatellen). Moni muu, mieltä painava asia lakkasikin painamasta, mutta tämä poisjätetty painaa mieltä ja ahdistaa. Eilen viimemmäksi jouduin sellaisen valtaan tietyissä oloissa räbää lukiessa (99% piti asiaa varmana huvittavana, joten se siitä. Se on oma tragedia). Taidan sen jossain vaiheessa "rakentavana esimerkkinä" psyykkeen epätasapainoisten tekijöiden esiintuomiseen tuoda. Se vaan on vaikea... Siis tarkoitan nimenomaan lukijalle varsinkin. Mutta ehkä jonkinlainen käsitys laajemmasta, jos sen pystyy objektiivisesti lukemaan. Eli ei herkemmille.
En tiedä, jos tässä muutaman kaljan jälkeen lähtee kirjoituskone raapustamaan.
Se liittyy myös tuohon sukulaisesi kipuun pitkälti. Siitä voin itsessään jo analysoida sen, että kipu voi olla odotusta kivusta tai/"ja täten" varausta menneisyydestä. Estyneestä prosessista, vaikkapa.
Tähän ei kumminkaan pidä sotkea "haamukipua", joka ilmeisen fyysistä. Kipuhermojen taajuudet ovat silloin olemassa, vaikka kivun kohde on fyysisesti poissa.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Käväisenkin heti ensimmäisenä hakemassa tietyltä palstalta valmiit lainaukset takaisin. Harmi että silloinen, asiallinen keskustelukumppani bannattiin, ilmeisesti siksi koska joku "wanha kehäkettu" julisti hänet mielipiteenään "trolliksi" Trump keskustelussa. Se oli eräs voimakkaampia vika-tikkejä sillä palstalla.
Tiivistelmä: Koska en uskaltanut mainita tuosta "unesta" vanhemmille, sain parannella niin että ongelma aktiivisessa prosesseissa unohtui. Kuten sain jo kokea 19-vuotiaana "ihmemuutoksen", se olisi pitänyt jollain lailla saada käsiteltyä ulos. Voisinpa verrata tätä terapiaan tai terapisoivaan vaikutukseen, jossa käsittämättä jättäminen oli kuin lääke. Venyttäminen ja pitkittäminen...
Tähän paneuduin vasta 2015 ensi kvartaalilla. Tapaus oli unohdettu 2007-2015 välillä. Käytin tätä hahmottunutta rakennelmaa jatkona seuraaviin, jotka tuntuivat toistavan itseään.
Eihän poika saa olla mammanpoika suinkaan... Paljonkohan sellaisia ongelmia jää jonkilaisen genderin vuoksi ratkomatta?
Joka tapauksessa sana sisälsi segmentissään sen tunnetilan ja varauksen, kuin se (sana) oli ensimmäisenä kuultu. Mutta tuo tunnetila peityy vahingossa: "Tunnen sen, miten kaikki tämä on luonnollista."
Ai että minä sitten pidän vastenmielisen näköisenä kypäriä, koppalakkeja ja sellaisi 1900-luvun "lätsiä". Jos en tätä olisi voinnut tehdä itselleni mitenkään selväksi, en pystyisi tulemaan sellaisen käyttäjän kanssa toimeen, vaan päässäni kihelmöisi. Lätsästä muuten pidän lähes 100% mahdollisena että se oli tokalla luokalla lätsää käyttävä "vihaisen tuntuinen" vanha taksikuski, joka komensi meidät takapenkillä riehujat (leikkivät) hiljaa.
Koppalakissa on taas joku tuntematon, kotimainen, mustavalkoinen elokuva joka tuli samoihin aikoihin, kuin "lätsä" rukan vuokramökillä televisiosta.
************
Kaikkea sitä, mutta rakenne on toistuvaa. Et parantele kun
a) uskot ettei mitään tarvitse parannella
b) et osaa parannella
c) Uskot standardiin elämään (kaikki kokee aina jotain)
d) Vähättelet omiasi muiden tai pahimpien kokemusten edessä
...Lista on varmaan pitkä...
Katon jos jossain vaiheessa sen raapustan.
Sain joskus 6-7 vuotiaana epilepsiadiagnoosit. Niissä papereissa luki ”Aku Ankka unet”. Nämä uskalsin palauttaa mieleeni 16-vuotiaana saatuani lääkityksen aikana ensimmäisen (ja viimeisen) kohtauksen. Niissä unissa ruskeisiin sukkahousuihin pukeutuneet naisten irtoraajat pystyasennossa meinaavat potkia minua. Ne ääntelivät tietyllä äänellä ja säkeellä ”ruhma ruhma ruu”.
Minulla oli ennen tuota kohtausta vaikeuksia olla ruskeiden sukkahousujen parissa. Olinhan kieltänyt koko tuon näyn ja siten myös unohtanut sen. Voin vain miettiä tuijottaneeni pitkään kuin Frodo Reppuli Sormustaan niitä ja todenneeni mielessäni sanan ”ruma...”. Ruskeiden sukkahousujen naisiin tuntui olevan käsittämätön auktoriteettiongelma.
Sitten 19-vuotiaana katsoin lapsuudesta tuttua sarjaa. Alfred J Kwak. Kun siinä sarjassa tuli niitä tummia ankkoja kuvioihin, iski deja vu. Katselu loppui siihen ja piti oitis selvittää esitystiedot Suomessa.
Lopussa selvisi itselleni, että salaperäinen ja ”luonnolliseksi” kulttuurin kautta kokemani inho ihon väriin oli saanut oikeutuksen ja näkemyksen ”luonnolliseksi” tuosta sarjasta.
Ikävintä tuo ”luonnollisuus” oli opistossa, jossa paras ystäväni oli tummaihoinen. Aina välillä oli pakko purkaa niitä karmeita luonnollisuus ajatuksia hänellekin. ”Puuvillaplantaasit takaisin… Etelä oli luonnollinen... Sinua ei kumminkaan sinne pistetä”.
Muistan miten vaikea ja ajoittain mahdotontakin oli tuo hillintä ”luonnollisten” olettamuksien poissa pitämisestä. No… tuon ratkettua uskalsin aikanaan pyytää anteeksi, koska osasin myös kertoa mistä se johtui. Se muuten, tuo inho tiedon myötä hiipui normisiedon tasolle ja lakkasi hallitsemasta.
Minulla oli ennen tuota kohtausta vaikeuksia olla ruskeiden sukkahousujen parissa. Olinhan kieltänyt koko tuon näyn ja siten myös unohtanut sen. Voin vain miettiä tuijottaneeni pitkään kuin Frodo Reppuli Sormustaan niitä ja todenneeni mielessäni sanan ”ruma...”. Ruskeiden sukkahousujen naisiin tuntui olevan käsittämätön auktoriteettiongelma.
Sitten 19-vuotiaana katsoin lapsuudesta tuttua sarjaa. Alfred J Kwak. Kun siinä sarjassa tuli niitä tummia ankkoja kuvioihin, iski deja vu. Katselu loppui siihen ja piti oitis selvittää esitystiedot Suomessa.
Lopussa selvisi itselleni, että salaperäinen ja ”luonnolliseksi” kulttuurin kautta kokemani inho ihon väriin oli saanut oikeutuksen ja näkemyksen ”luonnolliseksi” tuosta sarjasta.
Ikävintä tuo ”luonnollisuus” oli opistossa, jossa paras ystäväni oli tummaihoinen. Aina välillä oli pakko purkaa niitä karmeita luonnollisuus ajatuksia hänellekin. ”Puuvillaplantaasit takaisin… Etelä oli luonnollinen... Sinua ei kumminkaan sinne pistetä”.
Muistan miten vaikea ja ajoittain mahdotontakin oli tuo hillintä ”luonnollisten” olettamuksien poissa pitämisestä. No… tuon ratkettua uskalsin aikanaan pyytää anteeksi, koska osasin myös kertoa mistä se johtui. Se muuten, tuo inho tiedon myötä hiipui normisiedon tasolle ja lakkasi hallitsemasta.
Tiivistelmä: Koska en uskaltanut mainita tuosta "unesta" vanhemmille, sain parannella niin että ongelma aktiivisessa prosesseissa unohtui. Kuten sain jo kokea 19-vuotiaana "ihmemuutoksen", se olisi pitänyt jollain lailla saada käsiteltyä ulos. Voisinpa verrata tätä terapiaan tai terapisoivaan vaikutukseen, jossa käsittämättä jättäminen oli kuin lääke. Venyttäminen ja pitkittäminen...
Tähän paneuduin vasta 2015 ensi kvartaalilla. Tapaus oli unohdettu 2007-2015 välillä. Käytin tätä hahmottunutta rakennelmaa jatkona seuraaviin, jotka tuntuivat toistavan itseään.
Minulla oli ennen omamuotoista psykoanalyysiä vaikeaa tämän sanan kanssa. Kun se mainittiin, se muutti vakaan mieleni nanosekunneissa sellaiseksi, kuin Hitler raivoaa siinä kuuluisassa ”Perikato” leikkeessä. Ero olikin siinä, että tavanomainen negatiivisesti asiaan suhtautuva aloittaa repliikkinsä sanoin: ”Niinkö? No jos minä otan nyt...”, kun taas itselläni se oli ”EIKÄ OLE!!!”
Esim1:ssä mainittu tummaihoinen ystäväni johdolla ensimmäistä kertaa käytiin läpi tätäkin. Hän osasi johdatella sen niin, että minä pääsin itsekin toteamaan itselleni ”ei tässä todellakaan ole mitään järkeä...” . Silti tämäkin havainto unohtui nopeasti ympäristössä.
Vaikeinta aikaa oli sitten se homokeskustelu joka johti lopulta tasa-arvoiseen avioliitto säädökseen. Raivokohtaukset olivat arkipäivää. Yritin parin päivän ajan kuvitella, että ”Venäjä maksaa minulle miljoonan per/ideasta, joka todistaa sen vihan luonnolliseksi”. Loppujen lopuksi tili olisi jäänyt nollasaldoon. Minä en todellakaan keksinyt hyvää perustetta itselleen, miksi se olisi luonnollista.
Olin loppujen lopuksi vain tyytyväinen lopputulokseen. Olihan se ”aivan vitun sama, kunhan tämä perkele nyt vaan jo loppuu...”.
Kun sitten keväällä 2015 aloin tuota asia purkamaan. Muisti kulki hyvin aina kolmannelle luokalle. Muistin myös sen kun kuulin ensimmäisen kerran neljännellä luokalla opettajan puututtua tuohon homoteluun, kysymällä ” tiedättekö te pojat edes mikä homo on?”. Muistan miten se ei ollut vastenmielinen, mutta kummallinen. Pidin opettajaa sen johdosta todellakin kaikkitietävänä.
Tiesin kumminkin että sen olin ensimmäisen kerran kuullut ensimmäisen luokan alussa. Tämä vuosi oli minulta aivan pimennossa. Ensimmäinen elävä kokemus palautuikin mieleen vasta toista teemaa käsitellessä, jolloin tapahtui flashback. Se toi mieleen erään kiusanhengen huudahduksen ja nimittämisen. Tämän jälkeen alkoi palautumaan mieleen elävästi paljon kaikkea, pääasiassa hyvää tuolta vuodelta. Samalla se avasi uuden tavan käsitellä itseään sittenkin loukkaantuvaisena ja haavoittuvaisena.
Kun kerroin vuosi sitten sille ystävälleni kaiken tämän puhelimitse, (en tiedä ymmärsiköhän) hän uskalsi avautua olevansa biseksuaali. Olikin aivan toinen ääni kellossa eikä mitään negatiivista. Siitä en tiedä sitten, olisiko alitajunnassa joku nielaisu tapahtunut jos hän olisi sanonut olevansa homo. Eihän ketään bi:ksi pahemmin haukuta. Median otsikot eivät tunnu ainakaan tukevan että tällaista sisäistä ”nielaisua” olisi tapahtunut.
Esim1:ssä mainittu tummaihoinen ystäväni johdolla ensimmäistä kertaa käytiin läpi tätäkin. Hän osasi johdatella sen niin, että minä pääsin itsekin toteamaan itselleni ”ei tässä todellakaan ole mitään järkeä...” . Silti tämäkin havainto unohtui nopeasti ympäristössä.
Vaikeinta aikaa oli sitten se homokeskustelu joka johti lopulta tasa-arvoiseen avioliitto säädökseen. Raivokohtaukset olivat arkipäivää. Yritin parin päivän ajan kuvitella, että ”Venäjä maksaa minulle miljoonan per/ideasta, joka todistaa sen vihan luonnolliseksi”. Loppujen lopuksi tili olisi jäänyt nollasaldoon. Minä en todellakaan keksinyt hyvää perustetta itselleen, miksi se olisi luonnollista.
Olin loppujen lopuksi vain tyytyväinen lopputulokseen. Olihan se ”aivan vitun sama, kunhan tämä perkele nyt vaan jo loppuu...”.
Kun sitten keväällä 2015 aloin tuota asia purkamaan. Muisti kulki hyvin aina kolmannelle luokalle. Muistin myös sen kun kuulin ensimmäisen kerran neljännellä luokalla opettajan puututtua tuohon homoteluun, kysymällä ” tiedättekö te pojat edes mikä homo on?”. Muistan miten se ei ollut vastenmielinen, mutta kummallinen. Pidin opettajaa sen johdosta todellakin kaikkitietävänä.
Tiesin kumminkin että sen olin ensimmäisen kerran kuullut ensimmäisen luokan alussa. Tämä vuosi oli minulta aivan pimennossa. Ensimmäinen elävä kokemus palautuikin mieleen vasta toista teemaa käsitellessä, jolloin tapahtui flashback. Se toi mieleen erään kiusanhengen huudahduksen ja nimittämisen. Tämän jälkeen alkoi palautumaan mieleen elävästi paljon kaikkea, pääasiassa hyvää tuolta vuodelta. Samalla se avasi uuden tavan käsitellä itseään sittenkin loukkaantuvaisena ja haavoittuvaisena.
Kun kerroin vuosi sitten sille ystävälleni kaiken tämän puhelimitse, (en tiedä ymmärsiköhän) hän uskalsi avautua olevansa biseksuaali. Olikin aivan toinen ääni kellossa eikä mitään negatiivista. Siitä en tiedä sitten, olisiko alitajunnassa joku nielaisu tapahtunut jos hän olisi sanonut olevansa homo. Eihän ketään bi:ksi pahemmin haukuta. Median otsikot eivät tunnu ainakaan tukevan että tällaista sisäistä ”nielaisua” olisi tapahtunut.
Eihän poika saa olla mammanpoika suinkaan... Paljonkohan sellaisia ongelmia jää jonkilaisen genderin vuoksi ratkomatta?
Joka tapauksessa sana sisälsi segmentissään sen tunnetilan ja varauksen, kuin se (sana) oli ensimmäisenä kuultu. Mutta tuo tunnetila peityy vahingossa: "Tunnen sen, miten kaikki tämä on luonnollista."
Tämä oli silloin viimeisiä, joihin sain uskalluksen ilmaista asian valaistuneiden kokemusten kautta ilman pelkoa ”olevani hullu”. Olin kirjoittanut jo ennen ajatuksella ”kaikki hullukin ulos”. Joskus kolmannella luokalla sana ”potta” olikin vaivannut 27-vuotiaaksi asti. Uskalsin vasta avata assosiaatiota, että ne lapsuudesta lähtien pyöräilykypärä sisälsi joko ulostetta tai virtsaa värinsä mukaan. Ne olivat käyttäjän pään ja kypärän välissä. Kun tuon päätöksen tein, heitin omani hylättyyn kuivakäymälään.
Tuo ilmiö sai sisäisen ajatuksen että opettaja alistaa kavereitani, pakottamalla jälki-istunnon uholla pitämään jotain eritettä päässä. Ala-asteen päätyttyä joku sisäinen ajatuksenvirta häiritsi niin paljon, että minun oli vaikeaa olla keskittynyt sellaisen kaverin kanssa, joka nyt sattui ”alistumaan omin tahdoin ”perversiolle””. Tiesin ettei siinä ole mitään järkeä, mutta taas oli unohtunut juuret joista se juonsi. Pystyin olemaan kumminkin ainakin jäykän asiallinen.
Iän myötä se levisi mopoihin, moottoripyöriin ja lopuksi työelämään. Tuolle salaperäiselle ”pimeälle voimalle” koin tarpeen luoda sitten tietoista vasstavoimaan, että ”olenkin miesprostituoitu, joka vain myy maksua vastaan asiakkaan tarpeisiin.” Se tuntui huomattavasti helpommalta (mutta ei keskittymisen kannalta) kuin alkaa miettimään tuota ”pimeää voimaa” päästäni. Nimesin defenssiä ”henkiseksi prostituutioksi”. Joskus tuntui tosiaan kimurantilta että olisin jopa ennemmin myynyt anustani kuin ”alistunut” kypärälle.
Tuo ilmiö sai sisäisen ajatuksen että opettaja alistaa kavereitani, pakottamalla jälki-istunnon uholla pitämään jotain eritettä päässä. Ala-asteen päätyttyä joku sisäinen ajatuksenvirta häiritsi niin paljon, että minun oli vaikeaa olla keskittynyt sellaisen kaverin kanssa, joka nyt sattui ”alistumaan omin tahdoin ”perversiolle””. Tiesin ettei siinä ole mitään järkeä, mutta taas oli unohtunut juuret joista se juonsi. Pystyin olemaan kumminkin ainakin jäykän asiallinen.
Iän myötä se levisi mopoihin, moottoripyöriin ja lopuksi työelämään. Tuolle salaperäiselle ”pimeälle voimalle” koin tarpeen luoda sitten tietoista vasstavoimaan, että ”olenkin miesprostituoitu, joka vain myy maksua vastaan asiakkaan tarpeisiin.” Se tuntui huomattavasti helpommalta (mutta ei keskittymisen kannalta) kuin alkaa miettimään tuota ”pimeää voimaa” päästäni. Nimesin defenssiä ”henkiseksi prostituutioksi”. Joskus tuntui tosiaan kimurantilta että olisin jopa ennemmin myynyt anustani kuin ”alistunut” kypärälle.
Ai että minä sitten pidän vastenmielisen näköisenä kypäriä, koppalakkeja ja sellaisi 1900-luvun "lätsiä". Jos en tätä olisi voinnut tehdä itselleni mitenkään selväksi, en pystyisi tulemaan sellaisen käyttäjän kanssa toimeen, vaan päässäni kihelmöisi. Lätsästä muuten pidän lähes 100% mahdollisena että se oli tokalla luokalla lätsää käyttävä "vihaisen tuntuinen" vanha taksikuski, joka komensi meidät takapenkillä riehujat (leikkivät) hiljaa.
Koppalakissa on taas joku tuntematon, kotimainen, mustavalkoinen elokuva joka tuli samoihin aikoihin, kuin "lätsä" rukan vuokramökillä televisiosta.
************
Kaikkea sitä, mutta rakenne on toistuvaa. Et parantele kun
a) uskot ettei mitään tarvitse parannella
b) et osaa parannella
c) Uskot standardiin elämään (kaikki kokee aina jotain)
d) Vähättelet omiasi muiden tai pahimpien kokemusten edessä
...Lista on varmaan pitkä...
Katon jos jossain vaiheessa sen raapustan.
Nuo "lievät" häröthän voisi olla jotain psykoottista juttua, jotain sellaista joka ei ole oikeasti totta, mutta siihen kumminkin itse uskoo?
Taas yksi google juttu tuli selattavaksi.
Muistan että itsellä on ollut psykoottista häröä lyhyen aikaa kolme eri kertaa. Voisikin oikeastaan sanoa että minulla olisi psykoottista masennusta? Diagnoosi on toki vaikea masennus ilman psykoottisia oireita F32.2.
Ainakin psykoosilääke tehosi helkutin hyvin, eli Risperidon 1-2mg.
Mun "masennus" alkoi aivan prikulleen noin kuten tuossa alempana psykoosissa selostetaan. Eli tuli selvä persoonallisuuden muutos (töissä ollessa) jossain vaiheessa ja siitä se sitten lähti.
Ja sitten se että ylimääräinen stressi sai aivan "hulluksi". Onneksi sentään päästivät suoraan määräaikaiselle eläkkeelle, jolle ei ole kuulemma helppo päästä.
Ekaksi kun töistä ajoin psykiatriselle (lääkärille vain, nyt olen päässyt psykiatrille 1.5 vuoden jälkeen), niin ne antoi 25-100mg ketipinor reseptin että saisi nukuttua. Ei vielä tehonnut kunnolla ja määrää isonnettiin 100-200mg. Sanoivat että "selostus" oli sekavaa ja poukkoilevaa.
Toki sitä piti selostaa kun kerrankin pääsi jonnekin joka ehkä voisi auttaa oloa?
Tässä siis mun "masennuksen" alkuoireet:
Samapa tuo toisaalta mikä härö on, pääasia että jollain lailla jaksaa elää.
Erilaisia psykooseja
Taas yksi google juttu tuli selattavaksi.
Muistan että itsellä on ollut psykoottista häröä lyhyen aikaa kolme eri kertaa. Voisikin oikeastaan sanoa että minulla olisi psykoottista masennusta? Diagnoosi on toki vaikea masennus ilman psykoottisia oireita F32.2.
Ainakin psykoosilääke tehosi helkutin hyvin, eli Risperidon 1-2mg.
Mun "masennus" alkoi aivan prikulleen noin kuten tuossa alempana psykoosissa selostetaan. Eli tuli selvä persoonallisuuden muutos (töissä ollessa) jossain vaiheessa ja siitä se sitten lähti.
Ja sitten se että ylimääräinen stressi sai aivan "hulluksi". Onneksi sentään päästivät suoraan määräaikaiselle eläkkeelle, jolle ei ole kuulemma helppo päästä.
Ekaksi kun töistä ajoin psykiatriselle (lääkärille vain, nyt olen päässyt psykiatrille 1.5 vuoden jälkeen), niin ne antoi 25-100mg ketipinor reseptin että saisi nukuttua. Ei vielä tehonnut kunnolla ja määrää isonnettiin 100-200mg. Sanoivat että "selostus" oli sekavaa ja poukkoilevaa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Toki sitä piti selostaa kun kerrankin pääsi jonnekin joka ehkä voisi auttaa oloa?
Tässä siis mun "masennuksen" alkuoireet:
Samapa tuo toisaalta mikä härö on, pääasia että jollain lailla jaksaa elää.
Erilaisia psykooseja
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
EI HEIKKOHERMOISILLE!
Peniksen tarina:
En tiedä mistä aloittaisin. Tapauksella on tässäkin asiassa kaksi oleellisinta tapahtumaa:
1. Se tapahtui
2. Se tapahtui, kun viimein uskalsin antaa sen "tietäväni" tapahtuneen
Aloitan vähän Tarantinomaisesti tuosta 2:sta. Vaihtoehtoisesti sen voi lukea aloittamalla 1:stä.
2. syksy 2008, alan saamaan työpäiväni jälkeen voimakasta kipua penikseni sisällä. Käyn julkisella. Lääkäri on tummaihoinen, huonosti suomea puhuva ja määrää silmätippoja sekä pesua. Hän mainitsee että muutoin tehdään ympärileikkaus. Ympärileikkaus, perehdyn siihen googlessa. Miten se liittyy aikuiseen? Eikö ympärileikkaus ole se, kun juutalaiset leikkaavat napanuoran vauvalta? Googlettaessa tietämykseni ympärileikkauksesta muuttuu täysin ja koen järkytyksen. (Tämä sytyttää minussa myöhemmin parannuttuani siiten voimakkaan tahdon ja jonkinlaisen "oikeustaistelijamielen" uskonnollisia ja ideologisia ympärileikkauksia vastaan alaikäisillä).
Kerron äidilleni tästä. Silmä tippoja tällaiseen? Äiti kertoo että minulla oli lapsena samaan vaivaan (esinahka-ongelmaan) levitetty. Silloin mulla räjähti alun alkaen aivan kaikki. Se oli sittenkin totta, taas...
1. Lapsena, joskus aikoja ennen kouluikääni, muistin sen. Isännän kanssa miesten kesken saunaan mennessämme tuli pesun paikka. siinä levitettiin myös jotain tököttiä sinne. Kuin polttoraudalla olisi painettu vasten... Kun ilmeisesti kuuri oli loppu, teimme herrasmies-sopimuksen, jossa hoidan jatkossa itse intiimin puoleni. Olin kiitollinen tästä, ei enää koskaan, ajattelin.
3. Kun tämä 2. osa tapahtui, opin silloin vasta 20-vuotiaana(!) pesemään. Mutta yhä edelleen, on se ollut suuri ärtymys ja syynsä pitkittää suihkuun menoa. Kun en ole taas ajatellut näitä 1. asioita, on vuosikymmenen varrela tapahtunut kaikkea.
-Porno pistää pistää kylmät väreet ja ahdistuksen päälle, jos siinä penis heiluu.
-Jos olen saunassa miehen kanssa, jolla terskaa näkyvällä, alkaa huimaamaan ja ahdistamaan. Myöhemmin pukeutuneena nähdessä säälin häntä, kun "tiedän", mikä kipu hänellä tuntuu aina.
-1900-elokuva oli järkytys alkupuolella
-Jos joku julistetaan tulleen isäksi, vastoin onnitteluja minulle tulee sama olo.
- Kun olin jotain 13-14 vuotia, pikkuveljeni kaveri oli kanssamme saunassa, jossa oli kylpyhuone samassa tilassa. Hän pesi sen ->Sama tunnetila iski sen jälkeen pitkään hänet nähdessään.
-Myös isännän vehje herätti sääliä ja ahdistusta olemassa olollaan saunassa.
-Ennen tuota tapausta olin varma, että "naisen synteettiset ihmeet" tekevät kaiken sen todeksi, että kaikki sujuu luonnollisella painollaan.
-.... Näitä on paljon.
Raapustin tämän tänne, jo rakentava perusteena ja odotan että se "totuttuun" tapaan jo rauhoittaa minut tältä pahalta, joka on kolmattakymmentä vuotta itseäni hallinnut. Syy-seuraus on Freudin todentamisen jälkeen ollut tiedossa, mutten ole ennen kuin tässä nyt esimerkillisen vuoksi antaa ajatuksiani täydestä tälle käsiteltäväksi. Jos alkaisin omineni noita ranskalaisia viivoja raapustelemaan enemmän, teksti voisi niistä tiivistäen olla "tieteellistä" analyysiä.
Nimittäin tuon kokeminen on näin jälkeenpäin itselleen raportoiden jonkinlainen osoitus, että mitäpä kaikkea mahtavatkaan ne hyväksikäytön uhrit sitten persoonanmuutoksena kokea. Omalla kohdallani en syytä, enkä voikkaan hyvän tarkoituksensa vuoksi tästä (=parantamistahto). Ne ovat silti muuttaneet jotain, ainakin seksuaalisten odotusten kautta. Eli kumppani "tuottaa tyydytykseensä kipua"... Näin se kuvailu varmaan menisi. Ei kannata haaskata aikaa, kun olen tähänkin asti elänyt kuin "munkki luostarissa". Sen näkeminen omissaanki tuottaa ahdistuksensa, ennen kuin menee piiloonsa.
Toivottavasti tällekin itsensä antaminen autta. Joko mä ahdistun jatkossa vähemmän näistä, tai sitten olen suopeampi sille että kenties mahdollisesti elän elämäni kuin "munkki luostarissa". Ehkä kumminkin paremman sellaisen
Peniksen tarina:
En tiedä mistä aloittaisin. Tapauksella on tässäkin asiassa kaksi oleellisinta tapahtumaa:
1. Se tapahtui
2. Se tapahtui, kun viimein uskalsin antaa sen "tietäväni" tapahtuneen
Aloitan vähän Tarantinomaisesti tuosta 2:sta. Vaihtoehtoisesti sen voi lukea aloittamalla 1:stä.
2. syksy 2008, alan saamaan työpäiväni jälkeen voimakasta kipua penikseni sisällä. Käyn julkisella. Lääkäri on tummaihoinen, huonosti suomea puhuva ja määrää silmätippoja sekä pesua. Hän mainitsee että muutoin tehdään ympärileikkaus. Ympärileikkaus, perehdyn siihen googlessa. Miten se liittyy aikuiseen? Eikö ympärileikkaus ole se, kun juutalaiset leikkaavat napanuoran vauvalta? Googlettaessa tietämykseni ympärileikkauksesta muuttuu täysin ja koen järkytyksen. (Tämä sytyttää minussa myöhemmin parannuttuani siiten voimakkaan tahdon ja jonkinlaisen "oikeustaistelijamielen" uskonnollisia ja ideologisia ympärileikkauksia vastaan alaikäisillä).
Kerron äidilleni tästä. Silmä tippoja tällaiseen? Äiti kertoo että minulla oli lapsena samaan vaivaan (esinahka-ongelmaan) levitetty. Silloin mulla räjähti alun alkaen aivan kaikki. Se oli sittenkin totta, taas...
1. Lapsena, joskus aikoja ennen kouluikääni, muistin sen. Isännän kanssa miesten kesken saunaan mennessämme tuli pesun paikka. siinä levitettiin myös jotain tököttiä sinne. Kuin polttoraudalla olisi painettu vasten... Kun ilmeisesti kuuri oli loppu, teimme herrasmies-sopimuksen, jossa hoidan jatkossa itse intiimin puoleni. Olin kiitollinen tästä, ei enää koskaan, ajattelin.
3. Kun tämä 2. osa tapahtui, opin silloin vasta 20-vuotiaana(!) pesemään. Mutta yhä edelleen, on se ollut suuri ärtymys ja syynsä pitkittää suihkuun menoa. Kun en ole taas ajatellut näitä 1. asioita, on vuosikymmenen varrela tapahtunut kaikkea.
-Porno pistää pistää kylmät väreet ja ahdistuksen päälle, jos siinä penis heiluu.
-Jos olen saunassa miehen kanssa, jolla terskaa näkyvällä, alkaa huimaamaan ja ahdistamaan. Myöhemmin pukeutuneena nähdessä säälin häntä, kun "tiedän", mikä kipu hänellä tuntuu aina.
-1900-elokuva oli järkytys alkupuolella
-Jos joku julistetaan tulleen isäksi, vastoin onnitteluja minulle tulee sama olo.
- Kun olin jotain 13-14 vuotia, pikkuveljeni kaveri oli kanssamme saunassa, jossa oli kylpyhuone samassa tilassa. Hän pesi sen ->Sama tunnetila iski sen jälkeen pitkään hänet nähdessään.
-Myös isännän vehje herätti sääliä ja ahdistusta olemassa olollaan saunassa.
-Ennen tuota tapausta olin varma, että "naisen synteettiset ihmeet" tekevät kaiken sen todeksi, että kaikki sujuu luonnollisella painollaan.
-.... Näitä on paljon.
Raapustin tämän tänne, jo rakentava perusteena ja odotan että se "totuttuun" tapaan jo rauhoittaa minut tältä pahalta, joka on kolmattakymmentä vuotta itseäni hallinnut. Syy-seuraus on Freudin todentamisen jälkeen ollut tiedossa, mutten ole ennen kuin tässä nyt esimerkillisen vuoksi antaa ajatuksiani täydestä tälle käsiteltäväksi. Jos alkaisin omineni noita ranskalaisia viivoja raapustelemaan enemmän, teksti voisi niistä tiivistäen olla "tieteellistä" analyysiä.
Nimittäin tuon kokeminen on näin jälkeenpäin itselleen raportoiden jonkinlainen osoitus, että mitäpä kaikkea mahtavatkaan ne hyväksikäytön uhrit sitten persoonanmuutoksena kokea. Omalla kohdallani en syytä, enkä voikkaan hyvän tarkoituksensa vuoksi tästä (=parantamistahto). Ne ovat silti muuttaneet jotain, ainakin seksuaalisten odotusten kautta. Eli kumppani "tuottaa tyydytykseensä kipua"... Näin se kuvailu varmaan menisi. Ei kannata haaskata aikaa, kun olen tähänkin asti elänyt kuin "munkki luostarissa". Sen näkeminen omissaanki tuottaa ahdistuksensa, ennen kuin menee piiloonsa.
Toivottavasti tällekin itsensä antaminen autta. Joko mä ahdistun jatkossa vähemmän näistä, tai sitten olen suopeampi sille että kenties mahdollisesti elän elämäni kuin "munkki luostarissa". Ehkä kumminkin paremman sellaisen
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
En tiedä kenelle kirjoitit lievistä häiriöistä, mutta omalla kohdallani nämä kuolettuivat pääsemällä "ongelmajuuria" käsittelemään. Aiemmin näissä ongelmien kontakteissa paljastui joko se tyhjyys tai impulsio. (ja varmaan tämä jälkimmäinen: "kipu, joka särkee näkijänä joko itseään tai huimaa")
Jos tämä oli taas "Eliasta Pani Karhu":lle, niin hänelle, jätä tekemättä virhe jossa:
a) Vähättelet itseäsi koska jollain muulla on mennyt huonommin
b) Se on vastoin "pyhää tahtoa" (pyhyys on pelkkä trendi)
c) Ei mitää "henkistä velkaa"! (Josta puhumatta pakenisi vakauttaan pelkästään lääkkeisiin perustaen)
d) joku keksii tähän varmaan uuden ohjeen
Sua taisin tarkottaa. Esim kypärä tai homo jutuista. Mutta periaatteessa psykoottisuus ei ole psykoottisuutta jos itse tiedostaa, että nyt on ajateltu "väärin"? Eli kun käsittää ongelman, niin ongelma poistuu tai ainakin vähenee?
Mullakin erilaiset ajattelun häiriöt ei ole niin pahoja jos käsittää, että taas tuli vahingossa ajateltua väärin.
Mullakin erilaiset ajattelun häiriöt ei ole niin pahoja jos käsittää, että taas tuli vahingossa ajateltua väärin.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Tämä on siinä on siinä huvittava tapaus, että se "kypärä" oli jollain tapaa jopa rationaalisen ja irrationaalisuuden kanssa taisteleva, mitä tuli nyt vaikkapa kavereihin. Tietyn kaltainen "alkukantaisuuden esiintuleva tunne" siinä oli esissä, jos sellaisen näin. Se oli kumminkin perusteellista torjua, koska kanssa ihmiset eivät siihen "yllyttäneet" omalla kannallaan.
Homoissa tämä sitten oli toinen, koska sen "tunteen normaaliuteen" ja "tekemisen tuomitsemiseen" sai oikeutuksen vaikkapa sitten sellaisesta kaksinaisajatuksen sisällöstä, josta se oli muodostunut.
Voit vain kuvitella, miten vaikeaa elämä on, jos on jossain määrin autismin pukeinen. Tuomiota tulee, muttei perusteluja. Kaikki pelkkää sekaisuutta. Joskus sanoi hän noin (vaikka niistä homoista) ja sitten taas samoin sanoin toisin... prrrr.
Onneksi kauppiksessa opetettiin teoriaa "ihmismieli ei välttämättä tarkoita sanojansa". Olen tähän asti oppinut ne sanat.
Heh. Minähän se taisin olla, oli vain eri tunnus. Ei ihme että bannia napsui. Mutta ei ole enää tarkoitus kirjoittaa siellä palstalla mitään, eikä käydäkään siellä.
----------
Löytyi tuollainen hoitomalli psykoottisuuteen tai masennukseen, jota ilmeisesti käytetäänkin. Noinhan se pitäisikin mennä eikä pakottamalla. Siinä vain hoitohenkilökunta pitää ottaa mukaan psykoottiseen juttuun, eikä vain kieltää asiaa. Koska kieltämällä tulee yleensä aina paskainen loppu?
Masennuslääkkeillä ehkä voi saada käännettyä oloa sen verran että pystyy takaisin töihin, mutta ei mulla lääkkeet ainakaan tehonneet niin hyvin. Ihan hyvin voisin olla ilman lääkkeitäkin kun ei ne kerran riittävästi paranna. Vakuutusyhtiö vain vaatii (pakottaa) että lääkkeet on pakko ostaa ja syödä.
Avoimen dialogin hoitomalli – Wikipedia
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Olen yrittänyt tämän kausaliteetin (menneisyyden hyväksyminen ja sen itselleen käsittelemisen antaminen) jälkeen pyyntöjä skitsofreniselle bio-äidilleni. Hänen oirehtimisensa kun ovat sitä luokkaa että hyväksymällä todelliset asiat ja tietämällä teorian, että niiden itseltään ja muilta piilottelut, ne kehittyvät epätoivottuun suuntaan.
Kuten nyt vaikka se jo puhuttu vauvana huostaan otto ja sijoitus->Aina kun jollekin syntyy vauva ympäristössä, se onkin hänen ja varastettu sekä julkisen toimen että isoäitini toimesta häneltä. Hän raivoaa myös minulle, kun käsken lopettamaan sellaiset puheet...
En pitäisi mahdottomana, vaikka käytännössä skitsofrenia putoaisi "tiedostavan hyväksynnän" jälkeen vain "kaksialaisen mielenhäiriön" tasolle, jossa tietää itsensä silloin tarvitsevan stressiltään omaa aikaa.
Kukaan muu paitsi hän itse ei tiedä mitä silloin 70-luvun lopulla tapahtui. Faijani otti puheeksi että hän oli 80-luvulla hänelle puhunnut isoisän hyväksikäyttötapauksesta. Otin tämän vakavasti itseeni ja pitkin pinnistelyn jälkeen kysyin häneltä suoraan. Onneksi ei ollut näin. Seuraavaksi pitäisikin ottaa puheeksi ne isoäidin ja kumppanien "raiskaus" tai "päihteenkäyttöepäilyt" (Hän muuttui kuulemma äkkiä ja siihen he perustelevat ulkopuoliset epäilynsä).
Tästä on ollut puhetta jo vuosikymmeniä. Ai että, vasta kuin tämän olen tähän raapustanut, ymmärrän vasta että se pitää ottaa häneltä kysymykseen suoraan. Hän tuntui "tapaus isoisän" olevan hyvin mielin kieltäessään tämän todellisuudessaan, kun häneltä suoraan kysyttiin. Olen pitänyt tätä valitettavasti "ulkopuolisen porttiteoriana", kun se ei satuttanut itseäni niin kuin epäilys "tapaus isoisä". Täytyy ottaa puheeksi pikemmiten.
Hän on "muutokseni" (tietämykseni mielen kausaaleista ja muuttumisesta "psykologiksi") jälkeen muuten, muuttunut itsekkin ja avannut jotain mieltä vuosikymmeniä painaneita ajatuksia. Ainakin sukunimeni vaihtamisen isänpuoleiseksi valeisän ja tietämänsä sotun avulla (suhteet olivat menneet totaalisesti poikki sijoitukseni jälkeen hänen ja isäni välillä).
Edit: Hän onkin sen jälkeen lakannut ehdottamasta minulle etunimeni vaihdoksia
Edit: isoisänsä muokattu oikeaa vastaavaan isoisän muotoon. Isoisä on minun edesmennyt jo vuosia sellainen, isä hänelle.
Kuten nyt vaikka se jo puhuttu vauvana huostaan otto ja sijoitus->Aina kun jollekin syntyy vauva ympäristössä, se onkin hänen ja varastettu sekä julkisen toimen että isoäitini toimesta häneltä. Hän raivoaa myös minulle, kun käsken lopettamaan sellaiset puheet...
En pitäisi mahdottomana, vaikka käytännössä skitsofrenia putoaisi "tiedostavan hyväksynnän" jälkeen vain "kaksialaisen mielenhäiriön" tasolle, jossa tietää itsensä silloin tarvitsevan stressiltään omaa aikaa.
Kukaan muu paitsi hän itse ei tiedä mitä silloin 70-luvun lopulla tapahtui. Faijani otti puheeksi että hän oli 80-luvulla hänelle puhunnut isoisän hyväksikäyttötapauksesta. Otin tämän vakavasti itseeni ja pitkin pinnistelyn jälkeen kysyin häneltä suoraan. Onneksi ei ollut näin. Seuraavaksi pitäisikin ottaa puheeksi ne isoäidin ja kumppanien "raiskaus" tai "päihteenkäyttöepäilyt" (Hän muuttui kuulemma äkkiä ja siihen he perustelevat ulkopuoliset epäilynsä).
Tästä on ollut puhetta jo vuosikymmeniä. Ai että, vasta kuin tämän olen tähän raapustanut, ymmärrän vasta että se pitää ottaa häneltä kysymykseen suoraan. Hän tuntui "tapaus isoisän" olevan hyvin mielin kieltäessään tämän todellisuudessaan, kun häneltä suoraan kysyttiin. Olen pitänyt tätä valitettavasti "ulkopuolisen porttiteoriana", kun se ei satuttanut itseäni niin kuin epäilys "tapaus isoisä". Täytyy ottaa puheeksi pikemmiten.
Hän on "muutokseni" (tietämykseni mielen kausaaleista ja muuttumisesta "psykologiksi") jälkeen muuten, muuttunut itsekkin ja avannut jotain mieltä vuosikymmeniä painaneita ajatuksia. Ainakin sukunimeni vaihtamisen isänpuoleiseksi valeisän ja tietämänsä sotun avulla (suhteet olivat menneet totaalisesti poikki sijoitukseni jälkeen hänen ja isäni välillä).
Edit: Hän onkin sen jälkeen lakannut ehdottamasta minulle etunimeni vaihdoksia
Edit: isoisänsä muokattu oikeaa vastaavaan isoisän muotoon. Isoisä on minun edesmennyt jo vuosia sellainen, isä hänelle.
Viimeksi muokattu:
Eli toisen vauvatkin on hänen mielestä hänen? Vai ymmärsinkö oikein?
Eli tuosta vanhasta "traumasta" on jäänyt tuollainen juttu jota "elää uudelleen"?
Ehkä käskeminen ei kunnolla auta? Ehkä pitäisi johdatella toinen jotenkin huomaamaan, että ei tää juttu nyt taidakaan mennä ihan noin? Voi tosin olla että ei johdattelukaan ole ainakaan kovin helppoa.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Olet ymmärtänyt aivan oikein. Tämä on myös lääkärien isoäidilleni kertomaa ja täten hänen lukuisasti itselleni kertomaa. Valitettavasti minun piti lukea tuota psykologian perusteita ymmärtääkseni, mitä he tarkoittivat. Tätä ennen se oli kuin "yllytys ylläpitää normeista poikkeavaa käytöstä, johon itselläänkin olisi ollut potenttiaalia halua". Voi tässä tosin jo todeta, että normeus on "natsismista" ollut vain silloin kun se on ollut mielestäni tarkkailun alla. Sellainen "normi" en ole esim.luokkatovereiden kanssa koskaan.
Skitsofreniaa ei oikein kai voi parantaa, mutta kyllä juttelu pitäisi onnistua kun vain ei syyllistä potilasta vaan "heittäytyy mukaan".
En nyt muista mistä luin että kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia kuuluisivat jotenkin saman sairauden luokkaan tai olisivat "sama sairaus". Myös erilaisia häröjä on kehitetty jotka sitten on noiden kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian välissä. Koska psykoottisuutta on noissa aivan kaikissa.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössähän on mania tai hypomania joka on psykoottinen tila? Lisäksi sitten kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on masennusta. Mutta kumminkin vähän erilaista masennusta kuin masennuksessa?
Eli hankalia juttuja nuo, ja samaa se psykiatrikin sanoi, että ei noista aina niin tiedä.
Skitsofrenia – Wikipedia
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
En tiedä kumpi meistä on oikeassa (skitsofreniasta "parantuu" n.3%*). Itse näen, että heitä halveksutaan eikä täten kannusteta diagnoosin perusteella paranemaan. Siksi näen, että tuo 3% olisi mahdollinen, jos ei nyt parantaa niin ainakin lieveäntää (lieventävää tuntuu tarvitsevan äänestä päätelle moni kansassa). Ymmärrän tämän, koska entisessä elämässä tämä oli totta ja nyt voin vain "tajuta" tai "olla tietämättä", mitä puhuja tarjoittikaan.
3%, siinä on siis alkuodotuksin se ero, onko se "kausaaliteettia" vaiko pelkkää "korrelaatiota".
Edit:Vai onko tämä
*Skitsofrenian oireet › Skitsofrenian kulku ja ennuste yksilöllisiä | Skitsofreniainfo
Edit: Korrelaatiota on esim se että 1) "tutkitusti tietyn hiuksen värin omaavat sukupuolet kouluttautuvat paremmin"" 2) "Samankaltaiset hiusvärit pääsevät todennäköisemmin maisteriksi, koska hakevat alalle".
1) ja 2) erotettiin kausaali (2) korrelaatiosta(1). Voi jumalauta, jos pelkällä korrelaatiolla ratkaista sellaiset ongelmat, kuin mielenterveys.
Viimeksi muokattu:
Kirjoitinkin että ei oikein. Eli kokonaan paraneminen ei olisi kauhean todennäköistä, mutta ei mahdotonta.
Saksassa näyttää olevan hyvin kun 30,3% on kumminkin töissä.
Taitaa olla tuo terveydenhuolto osittain retuperällä ja siksi porukka pysyy vain sairaana, kun ei osata hoitaa oikealla tavalla. Tai sitten syy on "rahan säästäminen". Netistä sentään saa ongittua tietoa jos osaa lukea.
edit:
Samaa se luki tuolla laittamassasi linkissä. Ihan hyvä juttu, pitää lukea kokonaan.
Tuossa videolla kerrotaan että skitsofrenian ja masennuksen alku on "samanlainen".
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
...poistoon sittenkin (Sekavampi, kuin halusin antaa)...
Memory
Tukijäsen
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 736
Huomenta.mulla on virus eikä avast tehoa! Se on flunssavirus joka duunaa viikon loman sairaalassa. ;-) ihmettelen noita lääkkeitä? Sairaalan ulkopuolella esim. Arvauskeskuksissa tokastaa "influenssa, mene kotiin-ota buranaa ja viikossa ohi" sairaalassa onkin oma lääke tuohon! Kaksi kertaa törmännyt samaan juttuun? Ihme x-files hommaa! Keksitään lääke mutta sitä ei anneta ihmisille,höh. Tulehdusarvot 142. Ens viikolla himaan (toivottavasti) päivää vaan ei tiedä :-( hyvää alkavaa viikkoa kaikille
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Huomenta!
Oma isoisä sairastui 2005 suolistosyöpään ja kuoli puoli vuotta myöhemmin kesäisenä heinäkuun alkupäivänä keuhkokuumeeseen. Jos näitä alkaa funtsimaan, että mikäli syöpä tietää kuolemaa, on se keuhkokuume jonkinlainen "pelastaja" tai hyvä tapa kuolla, kuin odotella vaikkapa sen kasvaimen painavan jonkun kriittisen kohdan tukkoon (esim aorttan tai leviävän päähän painamaan kokonaisuutta kasaan.).
Niin kauan kumminkin, kun on jotain toivoa tai optimistisia odotoksua, tämä kannattaa kumminkin tosiaan ottaa sen vuoksi vakavasti syöpäpotilaana.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Tuosta videosta, "yksinkertaisuuden" ja "monikertaisuudella" on eronsa lähinnä hoidossa terapiassa ja siinä, että valintojen sekavuus on suurempi tie "sekavuuteen" tai masentavaan käytökseen.
Se, että maailma olisi yksinkertainen, ei ole perusrakenteeseen ratkaisu. Sanoisinko, että "sosiaalidarwinsmi pistää Kim Jong Ungin tavoin hymyilemään, mutta laiminlyö ongelman, miksi hymy ei ole aitoa".
Ongelmat ovat kumminkin vastoin diktatuuria identiteetti- ja sopeutumiskysymyksiä. Tässä tapauksessa siis mieli normaaliuteen on itse itsensä diktaattori. Sanoisinpa, painostava ilmapiiri ja sen itsenäiset tulkinnat...
Se, että maailma olisi yksinkertainen, ei ole perusrakenteeseen ratkaisu. Sanoisinko, että "sosiaalidarwinsmi pistää Kim Jong Ungin tavoin hymyilemään, mutta laiminlyö ongelman, miksi hymy ei ole aitoa".
Ongelmat ovat kumminkin vastoin diktatuuria identiteetti- ja sopeutumiskysymyksiä. Tässä tapauksessa siis mieli normaaliuteen on itse itsensä diktaattori. Sanoisinpa, painostava ilmapiiri ja sen itsenäiset tulkinnat...
En enää muista mitä siinä eka videossa oli.
Mutta toisen videon loppu oli paljon "opettavampi".
"Mitä sä luulet että miks nuoret masentuu?
Me on siirrytty maaseudun yhteisö kulttuurista hirvittävällä vauhdilla tämmöseen suoritteelliseen yksilökeskeiseen kulttuuriin, jossa ihmistä arvioidaan lähinnä sen kautta että miten se pärjää opinnoissaan tai työelämässä.
Vaatimukset on aika kovat. Mitä hän on saanut aikaan.
Mä en tiedä miten se sanotaan - Joka on aivan perseestä!
No se on kyllä aivan perseestä."
edit:
Vielä yksi mielenkiintoinen video. Alussa tuli juttu blacebo lääkkeestä.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Itselläni tuo huomio yksinkertaisuudesta "räjähti" käsiteltäväksi, kun siinä joku psykologi yritti perustella ilmiön jotakuinkin näin "Koska maailma ei ole enään niin yksikertainen, kuin aiemmin ja siksi... (katkos oli jo tullut)"
Ja kyllä, tietäessäni jotakuinki omaltani sen rakenteen, en ymmärrä sitä sanaa. Ehkä hänen potilaansa ovat sulkeutuneet, tai sitten se mitä pidän todennäköisempänä: "Tämä on niin vaikea pelkistää. Sellaiselle, joka ei koskaan ole joutunut kyseenalaistamaan mielenterveyttään tai/ja kokenut masennusta. Valitettavasti moni "mieleltään vakaa" ymmärtäisi asian, jos antaisi edes hetken jääräpäiselle profiililleen mahdollisen kokea tämän."
Edit: Homo homini lupus, en tiedä johtuiko tämä "ihminen on ihmiselle susi" juuri tästä ilmiöstä silloin, kun se latina oli kielensä.
- Liittynyt
- 01.11.2016
- Viestejä
- 604
Lyhyesti tähän päivään tekstiä @Memory lueskelin muutamia juttujasi ja en osaa nyt muuta sanoa että kuin tsemiä. Tsemiä ihan hitosti ja jaksamisia!
Itsellä tänään ihan paska fiilis. Taloudelllinen tilanne on perseestä ja kaikki tuntuu painavan päälle. Monesti se eskaloituu pahiten juuri sunnuntaiksi, mutta harvemmin on ollut näin huonoja fiiliksiä. Tulee fiilis että nyt menee heikosti ja kohta kosahtaa ihan vitusti vielä lisää. Toivottavasti ei ja toivon mukaan huomenna on vähän parempi päivä. Työpäivä joten sitä pitää yrittää taas vetää itsensä ihan tsempillä että pystyy antamaan sen kaiken mehun, että saa työnsä pitää (tulevia YT:tä odotellessa).
Itsellä tänään ihan paska fiilis. Taloudelllinen tilanne on perseestä ja kaikki tuntuu painavan päälle. Monesti se eskaloituu pahiten juuri sunnuntaiksi, mutta harvemmin on ollut näin huonoja fiiliksiä. Tulee fiilis että nyt menee heikosti ja kohta kosahtaa ihan vitusti vielä lisää. Toivottavasti ei ja toivon mukaan huomenna on vähän parempi päivä. Työpäivä joten sitä pitää yrittää taas vetää itsensä ihan tsempillä että pystyy antamaan sen kaiken mehun, että saa työnsä pitää (tulevia YT:tä odotellessa).
Mua alkoi vähän mietityttämään että tehoaakohan se venlafaxin riittävästi (eli onko isosta määrästä vain haittaa?). Tänään tiputin määrää 225 -> 37.5mg ja pitää oottaa sama illalla. Toki mulla tulee joskus se lääkkeen vaihtokin kait eteen muutenkin, koska jotain täytyisi keksiä.
Mulla tosiaan auttoi jo 0.5mg Risperidon tai sitten on kyse vain lumeesta. Joka tapauksessa ne vanhat menneet asiat ei haittaakaan enää niin mieltä? Tsemiä kovasti Memory:lle ja toivottavasti ne YT:t menee kanssa hyvin. Kannattaa ehkä pyytää apua, jos siltä tuntuu.
On toki itselläkin joskus (hyvin harvoin) paska fiilis. Siihen yleensä auttaa 1mg risperidon + 7.5mg mirtazapin ja sitten nukkuminen hetken aikaa. Sitten taas jaksaa "painaa". Niin ja sitten aikoinaan töissä ollessa migreeni iski aina lauantaina ja sunnuntaina, eli oli erittäin kurjaa silloin. Maanantaina toki sitten jo normaalisti työviikko alkoi ja oli "työkunnossa".
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 2 830
Jätän tässä raapustelematta "päivän käsikirjoittamattomat" ongelmat, joilla muuttujiensa suhteen voi olla muutoksensa "suntaan tai toiseen", julkaisematta.
Edit: Tämä siis kohdistui erääseen puhelinkeskusteluun, eli "huoli". Se on läsnä, mutta sillä on muuttujansa, mikäli tämä huolenaihe muuttukin "yllättäen" perustellusti toiseen suuntaan.
@Memory, katson että tämä on sinulle jonkinlaista "vertaistukea". Katso tai jätä katsomatta.
Heikki Määttäsen taistelu syöpää vastaan
Kyseessä on siis 2002 menehtynyt Heikki Määttänen, joka jätti itseeni ainakin "Nalle Luppakorvan" ja "Tohtori Sykerön" kanssa pysyvän vaikutuksen. "Elokuvatason" seuraajia Iltalypsyssä. Tuosta videosta taannoin opin muutoin sanan "aortta" ja mitä se on teoriassa ja miksi se (kasvain) voi olla vaikea käytänännössä, muustakin kuin vain lääkärien sanasta. Siispä näin "maalikko-teorialla".
Edit: Tämä siis kohdistui erääseen puhelinkeskusteluun, eli "huoli". Se on läsnä, mutta sillä on muuttujansa, mikäli tämä huolenaihe muuttukin "yllättäen" perustellusti toiseen suuntaan.
@Memory, katson että tämä on sinulle jonkinlaista "vertaistukea". Katso tai jätä katsomatta.
Heikki Määttäsen taistelu syöpää vastaan
Kyseessä on siis 2002 menehtynyt Heikki Määttänen, joka jätti itseeni ainakin "Nalle Luppakorvan" ja "Tohtori Sykerön" kanssa pysyvän vaikutuksen. "Elokuvatason" seuraajia Iltalypsyssä. Tuosta videosta taannoin opin muutoin sanan "aortta" ja mitä se on teoriassa ja miksi se (kasvain) voi olla vaikea käytänännössä, muustakin kuin vain lääkärien sanasta. Siispä näin "maalikko-teorialla".
Viimeksi muokattu:
Uutiset
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (46/2024)
15.11.2024 13:52
-
Philips Evnia julkaisi uuden erittäin leveän 34M2C5501A -pelinäytön
15.11.2024 03:41
-
APNX julkaisi V1-miditornikotelon viistetyllä etukulmalla
14.11.2024 23:04
-
Cooler Master julkaisi kompaktin Hyper 411 Nano -prosessoricoolerin
14.11.2024 03:44
-
NVIDIA App -sovellus julkaistiin virallisesti
13.11.2024 03:29
Uutisia lyhyesti
-
Samsungin huhutaan suunnittelevan Exynos-piirituotannon ulkoistamista TSMC:lle
- NeliYgönen
- Vastauksia: 14
-
Redmagic esitteli Kiinassa uuden 10 Pro -lippulaivapuhelimensa- Juha Kokkonen
- Vastauksia: 0
-
