Masennus

[Memory]

jm82: Mullakin on ruokavalio niin surkea että syön multitabsia joka päivä ettei pääse tulemaan mitään skitso-puutoksia (ainakaan pahempia). Välillä kun joutuu syömään kuurina kuukausia jotain mediciiniä niin sitten tilaan maksan check-time, että tietää vähäsen onko ottanut tarpeeksi nexiumia, vatsan suojalääkettä. se on ikävää jos kaiken paskan päälle tulee info että hei, sulla on maksa paskana, tässä kottikärryillä raahattava dialyysikone

Toi on noi arvauskeskukset vähän tuollaisia, yks sanoo yhtä toinen arpoo toista!
Mullekkin laihana lekuri kauhisteli:"jos vielä laihdut pari kiloa niin heti lääkäriin, tilasi on hengen vaarallinen"
Sitten otin puheeksi toisella kertaa, toisella lekurilla tuon, sehän melkein nauroi pihalle.
Lisäksi yx lekuri meinasi tukehtua nauruunsa kun kyselin että mikä auttaa kun öisin herään karmeaan suonenvetoon
wtf: Kyllä minäkin olen ollut aspa:ssa ja sen verran kunnioitan kaikkia muita etten sentään naura niille päin naamaa.
Ihme äijä! googlelta sitten löysin avun tuohonkin vaivaan, sitä varten meilläkin on arvauskeskuksessa tietsikka että varmaankin pääsee kysyy mr. googlelta itse niin ei tarvitse "rasittaa" hoitohenkilökuntaa!
Vielä kun olisi paperinippu reseptejä niin voisi itselle kirjoittaa lääkkeetkin, eipä sitten tarvisi lekureita/hoitajia ollenkaan.

Hyvä että Sulla toimii hyvin toi saikku puoli, joku järkevä sielläkin sitten on.
Toi free-kahvi-duunikin on muutes kiva. Aina kun itse tulee duunissa paikalle, se olet juuri SINÄ joka keittää pannun täyteen, sitten kun itse tulet niin taas on tyhjänä. Välillä sitä kiroaa oikein kunnolla ääneen että tulinko mä tähän firmaan kahvia keittämään Eihän siinä mitään jos on vaparia niin paljon että palkka juoksee vaikka keittelet kaffetta, viet roskat ulos, luuttuat lattiat jne. ei hätä. Mutta yleensä pomo vähän katsoo että mitä hemmettiä ja toisaalta "ajattelee" mäpäs käyn nappaamassa mukiin vähän kofeiinia ja tulen sekunnissa duuni-paikalleni, sitten siitä tuleekin 3h:n sessio, sitten vatuttaa

 

[jm82]

@Memory:
Mullakin taisi terkkari sanoa ammattikoulussa että hoikka poika ja painoindeksi oli silloin muistaakseni normaali, mutta sielä alareunan lähettyvillä. Nyt on tainnut tulla niistä ajoista 18 kg lisää painoa ja metrin kun vähentää pituudesta, niin saa painon. Korkeintaan pari kiloa olisi enää varaa nousta paino. Ja mahaanhan se paino tahtoo ensimmäisenä kertyä, eli näkyy se paino varmasti jos tulisi vielä vaikka 10kg lisää massaa (mahaan).


Mulla oli psykologi erittäin mukava ja oli lepposta käydä siellä. Mutta toisaalta ongelmat ei tule esille jos on ylilepponen "palvelu"? Mullakin psykoottiset "vihan", "pelon" oireet tulee esiin vasta painostavassa tai jännittävässä tilanteessa. Esim se saikun hakeminen oli jännittävä tilanne. Halusin saada saikkua pitkästi koska lyhyt saikku ei oikein auta mitään. 3kk on liian lyhyt aika paranemiseen mulla. Vuoden saikku olisi mielen kannalta paras, mutta 6kk on hyvä sekin. Paitsi 2kk menee siihen että eläkevakuuttaja ensin saa käsiteltyä paperit. Paperit tuli eläkevakuuttajalta (hyväksyttyinä) niin myöhään, että ei ehtinyt hakea lisää saikkua riittävän nopeasti. Saisi laittaa palautetta eläkevakuuttajalle, toki voisi laittaa huonoa palautetta, mutta mitä turhaan, ei jaksa ja paperit on ties missä hukassa jo.

Niin siis psykoottiset tai jotkut muut oireet pitäisi saada esille, tai toisena vaihtoehtona pitäisi itse kuvailla ja vaatia lääkitystä ja hoitoa. Jos oireet psyko ja shoitaja näkevät, niin on helppo lääkitä oikein ja oikeilla lääkkeillä? Moni varmaan vaan häpeää ja piilottelee oireitaan tai ei vain osaa kertoa? Oireet kun on "totta", sitä luulee että vika on jossain muussa, mutta ei itsessä. Normaali henkilö ei saa hepulikohtausta, vaikka palvelu olisikin huonoa. Mutta psykoottinen henkilö voi hyökätä vaikka täysin syyttä. Oli joku hyvä videokin jossain missä mies kertoi nimekseen Jeesus Pallinaama tai joku vastaava ja "akka" sai kauhean raivarin (itkupotkuraivari) tuosta nimestä (hänen oikea nimensä) ja että se nimi loukkasi tätä "akkaa" syvästi. Silti "akka" oli "normaali", mutta näytti olevan lähes psykoottisessa "hurmoksessa". Ehkä psykoottinen hypomania tai sitten vain oli treenanut tuota "itkupotkuraivaria" aivan liikaa ja oli muuttunut käytökseltään "psykoottiseksi". Osasi kyllä vältellä poliisit erittäin hyvin. Mutta Skitso onkin periaatteessa "terve", mieli vaan ei ole kovin terve. Lisäksi "potilas" tuntee itsensä aivan terveeksi ja vika siis on jossain muussa/muissa.

 

[Memory]

Kerran näin livenä omaisen psykoosin, olen lukenut noista ym. mutten tajunnut kun ea-polille soitin että psykoosihan se on.
omainen vaan kiehui että tule nyt katsomaan kun telkassa näytetään uutisissa autoa ja hänen nimeään että tulevat hakemaan hänet. kun homma mulle valkeni niin melkein shokki tuli että wtf :o
Onneksi itse ymmärsi että nyt lähdetään ea-polille, siellähän olikin sitten 2viikkoa.

Mun on kyllä sika pakko soittaa omalle saikulleni huomenna että merkkaa ylös tämän zombie olon ja että lähimuisti menee, jotenkin olo on kuin kokkeli-kännissä, ei yhtään kiva, elä tässä nyt olevinaan sitten "normaalisti"

Muthan siirrettiin avolle koska psyka katsoi että tilanne on stabiili=ei ollut mitään uutta kerrottavaa kaverille kaksi kertaa kun tavattiin vuodessa, jos ihminen on masis niin ei siinä paljon kiinnosta kertoilla vuoden takaisia juttuja kun on työn takana että jaksaa elää päivän kerrallaan, vai pitäiskö mainita päiväkirjasta kaikki; mää vein 5kk sitten roskat ja siellä olikin kiva ser-jäte ja mä otin sen ja laitoin kuntoon, möin sen sitten 15e:lla, se oli elämäni paras kohokohta. tmss....

Kakka-homma kun on pysyvä/pitkä-aikainen burana kuuri, jos esim. olisi kipeenä ja tulisi kuumetta niin burana vetää kuumeen veke mutta muuten pää on skitsona, valitse siitä sitten pienempi paha

Aurinkokin alkaa jo loimottaa, vähän (promillen verran) tulee parempi fiilis mutta migreeni ei tykkää tuosta yhtään.
Tässä alkaa olemaan niin hajalla näiden sairausten kanssa että tulee väkisinkin pelkkää negaa mieleen, ei ihme että monet polttaa päreet kun kertoo ittestään, tulee heti kommenttia:"etkö sä osaa muuta kuin valittaa"

jos on 15 pysyväissairautta niin elä siinä sitten "normaalisti" Huoh....

 

[jm82]

Mun piti kanssa käydä jossain haastattelussa tänään (pään korjaus haastattelu). Hajamielisenä en muistanut laittaa webastoa päälle lämmittämään ja eipä se auto tuolla pakkasessa sitten startannut. Ei onneksi suuri menetys ja eka kämmi kun ei pökötti auto lähtenytkään käyntiin. Yöllä oli ollut -20 pakkasta ja mahtoi olla dieseli vähän "kohmeessa". En tiedä sitten olisiko käynnistynyt jos weba olisi 30-60min lämmittänyt eka autoa. Nyt taisi olla enää -10 pakkasta ja aurinko paistaa, hyvä keli olisi muuten. Tiet on muuten sika liukkaita, ihan jäässä, eikä ole hiekkaa viitsitty laittaa ollenkaan tielle.


Juu, nuo psykoosit on tosiaan erittäin "mielenkiintoisia". Sitä voisi pahimmillaan vaikka tappaa toisen psykoosissa, että ei ne ole mitään leikin juttuja, hyvä saada lääkettä noihin psykooseihin, vaikka olisi ihan lieviäkin. Mä oon vain kerran kuullut kun "tiku ja taku" juttelee mun ajotaidoista kun ajoin autolla (tunne oli että toinen olisi ehkä ollut vasemmalla ja toinen oikealla puolella tai sitten kuvittelin). Oli jännää, enkä haluaisi että koskaan enää kuulen sitä toiste. Mitään harjoja en tietääkseni ole vielä nähnyt tai tuntenut tai haistanut.

edit:
Ai sulla on kanssa migreeni. Tuleeko vaan pää kipeäksi noin "normaalisti"? Vai tuleeko niin että on joko vasen tai oikea puoli kipeä? Mulla on kanssa valon arkuutta. Eli kirkkaita lamppuja ei saisi olla. Helposti näkö sumentuu ja tulee pää kipeäksi. Mutta sitten taas auringossa pihalla pystyn olla koska aurinko on niin kovin ylhäällä. Toki aurinkolasit on hyvät olla, sitten näkeekin paremmin jotain. Mulla vaan venla / mirtza / risperdal lääkkeet vie pääkivun ja migreenin pois. Eli on niistä onneksi jotain tehoa siihenkin. Silti näkö voi sumentua jos on liian kirkkaita lamppuja liian alhaalla. Nään kyllä pimeässäkin aivan hyvin Autojen valot on myös aika kirkkaat pimeällä (ilman katuvaloja), mutta ei nekään onneksi mitään haittaa (kirkkaus menee ohi).

 

[Memory]

Ei muuten tule migreeni mutta auringosta, pakko olla lippis linjalla, siitä tulee hemmetin kova ohimo-särky, ei auta mitkään pillerit, vaan peiton alle ja ihan relaksi, tunnin parin päästä voit koettaa nousta normisti ylös. Sitten mulla on vielä lääkäreiden iloksi "matala verenpaine" joka hitsin lekuri hihkuu "matala verenpaine on hyvä, elät pitkään"
Ainoa sivuseikka on että vuoteesta ylös nouseminen on tuskaa, ensin istumaan ja sitten minsan jälkeen uskaltaa varovasti nousta ylös, muuten vintti pimenee. usein sitä vaan pomppaa pystyyn ja sen huomaa, ottaa tukea seinistä kun näkö menee

Omaisen psykoosi meni aikas kivasti sairaalassa kondikseen, kun tuli himaan niin vain yhtä tabua otti joka aamu lisänä, ajattelin että vähintää kolmea erinlaista pitää ottaa.. Kyllä kerran telkasta katselin kun mummolla oli yöpöytä täynnä pillereitä, kun kaikki määräsi lisää eikä neuvonut että tämä korvaa tuon ja tuon, vaan mummo kiskoi kourallisen vrk:ssa eikä kukaan lekuri viitsinyt tarkastaa lääkitystä, paras on burana kuurina, siitä tulee vatsahaava helposti mutta siksi pitää ottaa vatsansuoja-lääke esim. nexium! näin kivasti ne lääkevuoret sitten kasvaa

Masis lääkkeissä monet kuivattaa suun, siksi pitää sitten ottaa syljen erityksen lisäävää tabua, huoh. elä sitten näiden kanssa....

Dieseli on hankala lähtemään käyntiin jos koneessa on delvacit. Kerran duunissa tiesin että yöksi tulee -30 pakkasta, laitoin talon autot ulkona lohkoon, luotin tietty että homma pelittää, tuli seuraava aamu ja kaikki autot jäässä, siinä sitten porukat sahaamalla hajotti kahden kuorkin starit. Sen jälkeen opin katsomaan että se viimeinen lenkki on varmasti kiinni; oli vaan koneen päästä lohkon liitin sopivasti dieselin tärinästä irronnut, vedin rautalangalla kaikkiin kiinni ja seuraavat kerrat kun laitoin lohkoon ja jäin oikein kuuntelemaan että lämpeneekö/kohiseeko lohko.

Minnuu kyrsii tämä 4:ttä kk:tta jatkunut "who cares"-fiilinki, ihan sama jos joku sanoisi että nyt menet kurssille kiinan muurille omalla kustannuksella taikka teet sitä tahi tätä, jaksaisin vaan tokaista "aha, no sille ei sitten mahda mitään".
Ennen niin spontaanina ihmisenä jaksoin ajatella itse, nyt vaan herään ja nukun, odottelen että milloin tämä paska loppuu.
Kyllä ennempää sitä jaksoi olla vaan vaikkei elämällä ollut mitään erikoista tarkoitusta, sitten monet psykat kehuu "keksi itsellesi tekemistä, käy vaikka kirjastossa" arg..
Tuo on sama neuvo kuin laastarin laittaminen valtimoverenvuotoon...

Pitäisi jaksaa soittaa shoitajalle, mutta kun ei sekään tee avo potilaille mitään, kirjaa vaan epikriisiin

Tiedätkös sää onko mitään diagnoosi masiksen ohella sairaalloiseen passiivisuuteen?
Jos on burn out niin sitten tuon ymmärtäisi mutta meikän tilanteessa ei todellakaan ole kyseessä mikään burn out.
Kerran duunissa oli mutta onneksi se duuni loppui, eihän siitä mitään pysyvää vammaa voi jäädä.

Avopotilailla ei ole mitään mahista päästä enää psykalle muuta kuin tunkemalla itsensä rekan alle

 

[jm82]

Apteekkari kertoi mullekin Risperdal lääkkeen haittavaikutuksista ja että voisi kuivattaa suuta. Mutta en oo itse huomannut että olisi vaikuttanut mitään. Kertoi vaan että painoa voi tulla lisää ja kieltämättä jotenkin on enemmän nälkä ja pitäisi syödä enemmän, eli tarkkaa että ei lihoisi aivan palloksi. Ilmeisesti Voxra lääke voisi toimia toisella tapaa, eli vähentää ruokahalua, mutta itsellä ei tuollaista Voxraa ainakaan vielä ole.

Auto lähtikin sattumalta käyntiin, kun latasin vain akkua ensin.

Kirjasto on muuten kurja paikka (joskus). Voihan sinne mennä, mutta jos on sellainen olo että ei huvita lukea mitään, niin selaa vaan lehden nopeaa ja lähtee vetämään. Eli "turha" reissu. Toki normaali henkilö varmaan jaksaisi viihtyä siellä kirjastossa ja kuluttaa aikaa. Toki voisi taas vaihteeksi käydä kirjastossa ja katsoa että josko pystyisi keskittymään lukemiseen tällä kertaa paremmin.

Joskus vasta tajusin että loppuunpalaminen ja masis / vakava masis on lähes sama asia. Eli kyllä sinäkin tavallaan oot loppuunpalanut, ainakin voit olla. Se siinä vähän onkin se juju. Saada jostain kiinni, ihan mistä vaan sattuu vähänkin kiinnostamaan. On se sitten vaikka musiikin kuuntelemista joskus tai sitten jotain muuta enemmän tai vähemmän mielekästä. Masis on vähän kuin passivoituminen työntekoon tai vaikka vaan olemiseen. Ei jaksa kiinnostaa ja ei saa mielihyvästä oikein kiinni. Voi kai sinne mieleen jäädä jumiin se burn out, pitäisi saada se burn out heitettyä sieltä jonnekin mäkeen.

Eipä se psykkakaan oikein ihmeisiin pysty. Toki säätää lääkitystä aina tarpeen mukaan. Lääkitys ja aika voisi jollain lailla parantaa. Jos sattuisi tulemaan joku ihmeparantuminen, että virtaa löytyisi paljon. Jotenkin vain tunutuu että kun nukkuu yön, niin sitten taas alkaa uusi päivä taas samaten alusta. Joku pikku muutos pitäisi saada, niin sitten alkaisi rullaamaan paremmin hyvempään suuntaan.

 

[Relaaja]

Tiedätkös sää onko mitään diagnoosi masiksen ohella sairaalloiseen passiivisuuteen?
Jos on burn out niin sitten tuon ymmärtäisi mutta meikän tilanteessa ei todellakaan ole kyseessä mikään burn out.
Kerran duunissa oli mutta onneksi se duuni loppui, eihän siitä mitään pysyvää vammaa voi jäädä.

Avopotilailla ei ole mitään mahista päästä enää psykalle muuta kuin tunkemalla itsensä rekan alle

Itse olen ajatellut, että masennus ja burn out on jotenkin vaihtelevasti toisiaan vahvistavia.

Kuten ajatellen, että on hirmuinen tekemisen halu, sellainen olo, että tämä nyt inspiroiva juttu jotenkin rikkoo sen masennuksen.

Sitten tulee se olo, että tämäkin innostus on täyttä turhaa paskaa, ei auta minua mitenkään, eikä ketään muutakaan. Turhaa siis.

Sitten kiertäen tätä uudestaan, kunnes väsyy jo fyysisestikin ja ei saa unta.

Tähän kun lisää krooniset fyysiset vaivat, niin hankalaa.

Silleen, että jos pääsen siihen mielentilaan, että ei tässä tarvitse suorittaa tai tehdä mitään asioille.

Tietty vaikee kun fyysisestikin on päällä jatkuva paska olo ja tän takia en saa nyt itseäni kuntoon, sellane kierre.

Miten helvetissä ihmisellä voi olla hirmuinen stressi siitä, että saisi itsensä kuntoon? Varsinkin jos ajatellaan, että "Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät."

Mut olut auttaa kuitenkin. Tästäkin tulee olo, että turhaa valitusta. Näin se menee.

Kaikkein raskainta on se, että ihmisten ilmoilla pitää olla "jonkinlainen". Esittää jotain, että hehhe onpas kyllä. Vituttaa esittää enää mitään kun sitä on tehny koko elämänsä.

Mut tää se varmaan onkin se juttu itellä?

 

[jm82]

Relaajan kanssa samoilla linjoilla, että tuota samaa kehää se jotenkin "hullusti" kiertää.

Mulla itsellä vähän unirytmit on kuukauden aikana alkanut heittämään. Sain niin hyvin nukuttua ja nyt saan nukuttua noin nelisen tuntia ja sitten herään. Nyt otin 2mg risperdal lääkettä ja kävin vessassa jos vielä saisi vähän nukuttua "univelkaa" pois. Lääke pitäisi väsyttää ja luultavasti alkaakin uudelleen nukuttaa joskus tunnin päästä. Ei siis mitään isompaa ongelmaa, mutta ihmetys vain että miten tuo nukkuminen nyt noin rupesi jollain lailla muuttumaan. Nytkin kyllä "pitkään" yritin nukkua uudelleen, mutta eihän siitä vain mitään tullut. Uni treadissa olikin että ihminen saattaa nukkua unen myös kahdessa noin 4 tunnin pätkässä ja välissä olisi noin 2 tunnin tauko. Jos se noin menee, niin ei tässä sitten ole yhtään mitään "hätää". Nytkin on ihan pimeää ja ei näyttökään loista silmiin, että ei ole isompaa haittaa vaikka oon valveilla.

 

[jm82]

Eilen olin pitkästä aikaa tunnin touhuamassa viisi vuotiaan sisarenpoitsun (kummilapsen) kanssa ja siinä onkin eräs painava ankkuri, jonka vuoksi saa upottaa toisinaan mieleen juolahtavat haaveet "super-rutosta", joka tappaa meidät kaikki. Myöskin sen kenties suurimman osan, hyvät ihmiset, vain koska imagollisen ja "itseästään kiiltokuvan tekevän" kuonan on poistuttava.

Tuo haave joka toisinaan työntyy itsestään esiin, on nimeenomaan perua sille että osa ihmisistä on sellaisia "haluan itsestäni pronssipatsaan/vuoden kukkahattu palkinnon"-tyyppiä, jonka valtaa mediassa en vain voi sietää. Toive suuresta tuhosta poistaisi myös kyseisen "patsastelun" tarpeen ja vääristyneen yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiirin.
Samalla se "kenties suurin osa", hyvät ihmiset poistuisivat sen vuoksi, koska epidemia ei kysy poliittisia kantoja tai niiden olemattomuutta. Hyvät ihmiset olisivat kuin jonkinlainen uhrilammas, tuomittu tuhoon patsastelijoiden tähden. Vain koska puhdistus olisi välttämätöntä...

Näin vähän kuvaillen tuota tuntemusta, joka itsessään saattaa toisinaa kelloradionkin kanssa herättää. Tapahtuu kaikkeudessaan ehkä pari kertaa viikossa ja kestää aikansa, muutaman tunnin toipua siitä toisiin ajatuksiin.

****************

Joskus olen miettinyt tuota, haluaisinko vuokrakämppään jättää kalman hajuni. Omistusasunto on taas oma, jos ei sille ole perijöitä joita haluaisi arvostaa säästämällä remontilta. Olikin yllättäen mielen muutoksen positiiviseksi tekevää pohtia herrasmiesmäistä itsemurhaa jossa en jätä mitään kummempaa haittaa kenellekkään.
Joku kerrostalo asunto, niin auton akku, johtoja, ajasti ja tarvike-äänitorvi yhdistelmällä saisi herätettyä koko taloyhtiön. Tunniksi, pariksi armonaikaa ajastimelle ja sitten hommiin.

Omakotitalossa voisi taas omalla autolla tukkia yöllä jonkun tien ja jättää viestin lisäksi löytäjälle kartan, jossa voi harrastaa geokätköilyä merkitsemällä muutaman rastin ja "missä ruumis on? A, B,C vai D". Todennäköisemmin jättää suunnistuksen pelastusyksikön tehtäväksi ja siinä saa lisäaikaa toimia.

*****************

Toivottavasti tämä nyt ei masentanut ketään enempää, vaan näihin on kehittynyt jo aivan objektiiviseksi katsomukseksi, että sillä osaa ja voi jopa ylentävän mielin leikkiä. Tai oikeastaan ihmisten pitäisi joskus suunnitella tällaisia, koska sen kautta voi tehdä sitovia vaikutuksia sille, mitä ei haluaisi ulkopuoliselle aiheuttaa ajattelemattomasti tai äkkipikaisesti. Se on tavallaan myös voimistava, ainakin itselleni on ollut.

Tuo on muuten ihan kiva juttu kun voi iloita niistä lapsista. Itse olen joutunut ajattelemaan asian niin että on melkein hyvä asia että näen veljenpoikia, kolmea, mahdollisimman harvoin. Ihan niiden poikien itsensä kannalta ja turvallisuuden kannalta. Kun ei koskaan tiedä. Kun on niin paljon vihaa, että ei olisi kiva tartuttaa sitä keneenkään muuhun. Lisäksi se leikkiminen on niin tosi uuvuttavaa, että ei tahdo oikein jaksaa. Tai vaatii ainakin pari päivää leikkimisen jälkeen lepoa, eli suht raskasta siis. Lisäksi ne (isompi) saa joskus hepulikohtauksia ja ei itseä oikein jaksaisi aina kiinnostaa. Toki onhan niiden käytöstä erittäin mukava seurata, ja varsinkin sen pienemmän kanssa oli tosi kiva leikkiä hetken aikaa. Se ei vielä kokenut edes mitään pelkoakaan Hyvä, edes hetki ja pikkusena kaikki on onneksi vielä kivaa. Itsellä toki koira nukkuu tuossa vieressä ja saan sitä aina pukkia kauemmaksi ja onhan siinäkin jo ihan tarpeeks "kiusattavaa". Nytkin saku kuorsaa tuossa "ilosena".

Viimeisin veljenvaimon "mestariteos" oli kun se syytti mua syntymän lapsen kuolemasta. Kun se kyseli kuulumisia ja kerroin (rehellisesti) että exä lähti silloin (vetämään). Muutenkin on jotenkin vähän omituinen persoona, enkä tule yhtään toimeen sen tyypin kanssa. En oo toki jotain vuoteen nähnytkään tätä yhtä. Mutta tuollaiset pällinaamat ja "auttamiset", ei ole mielenterveyden kannalta vain yhtään hyvä juttu. Onneks asuvatkin eteläsuomessa. Eikä tuo juttu ole ainut, mutta jääkööt edes muut kertomatta. No, yksi oli että jos nään jotain tyyppiä, niin en nää heidän ekaa syntymätöntä laskaan. Tuollaista täysin aivotonta kiristämistä. Tunnusti vielä tuon kertomuksensa, kun oli tarkistanut kirjoittelunsa, vaikka hänen muisti pätkikin jo hyvin pahoin.
Ja yksi pikku esimerkki kolmantena viime vuodelta että "pitikö nussia sitä serkkua vaikka kielsin?". Öö, joo? Kai mä nyt sellasen muistin, oliko pakko muistuttaa?

Onkin tullut mieleen että pitääköhän sillekin vitsillä heittää kun seuraavaksi nähdään, että oletteko muistaneet nussia ahkerasti? Heh heh. edit: Tarkemmin ajateltuna en kerro.

 

[Relaaja]

Tuo on muuten ihan kiva juttu kun voi iloita niistä lapsista. Itse olen joutunut ajattelemaan asian niin että on melkein hyvä asia että näen veljenpoikia, kolmea, mahdollisimman harvoin. Ihan niiden poikien itsensä kannalta ja turvallisuuden kannalta. Kun ei koskaan tiedä. Kun on niin paljon vihaa, että ei olisi kiva tartuttaa sitä keneenkään muuhun. Lisäksi se leikkiminen on niin tosi uuvuttavaa, että ei tahdo oikein jaksaa. Tai vaatii ainakin pari päivää leikkimisen jälkeen lepoa, eli suht raskasta siis. Lisäksi ne saa joskus hepulikohtauksia ja ei itseä oikein jaksaisi aina kiinnostaa. Toki onhan niiden käytöstä erittäin mukava seurata, ja varsinkin sen pienemmän kanssa oli tosi kiva leikkiä hetken aikaa. Se ei vielä kokenut edes mitään pelkoakaan Hyvä, edes hetki ja pikkusena kaikki on onneksi vielä kivaa. Itsellä toki koira nukkuu tuossa vieressä ja saan sitä aina pukkia kauemmaksi ja onhan siinäkin jo ihan tarpeeks "kiusattavaa". Nytkin saku kuorsaa tuossa "ilosena".

Sehän se onkin, että jos pystyisi katsomaan itseään lapsen silmillä.

Aikuisista on niin helppo peilata se vihaisuus, lapsista näkee vain sen, että itse tässä itseään vihaa?

Minusta aika positiivinen ajatus, että tämän voi huomata?

 

[jm82]

Kyllä niistä lapsista vaan paljon oppii. Ihmeen fiksuja ovat. Tää vanhempi lapsi sai "hepulikohtauksen" kun sitä ei juuri kukaan vanhempi huomioinut. Mutta saikin sitten onneksi huomioita isältään "kiukun" jälkeen. Pitää antaa tilaa purkautua se kiukku ja paha olo. Lapsi olisi halunnut heti toisille isovanhemmille kun siellä olisi ollut kivempaa Nuorempi lapsi peilasi ja matki tuon hepulin, meni todella audosti "viivästettynä" sama tilanne toiseen kertaan. Hienosti ne vaan oppii toiselta vanhemmalta sisarukselta asioita.

Kesällä kannoin sen pikkusen näkötornin huipulle ja käytiin uimassa. Jäi vain siitä näkötornista vähän kammoa, mutta onneksi siellä paikalla meni kaikki todella hyvin ja jaksoin. Kävin vain huipulla ja heti takaisin alas. Pelko kai että ollaan korkealla ja nyt on vähän turhan kallis lasti kyytissä. Tää pienempihän ei pelännyt korkeaa, mutta isompi oli vähän että nyt ollaan liian korkeella. Olisi voinut nähdä enemmänkin niitä lapsia, mutta ei itsellä vain ollut yhtään enempää jaksamista, meinasi olla vähän liikaa.

 

[oestrus taurus]

Viimeisin veljenvaimon "mestariteos" oli kun se syytti mua syntymän lapsen kuolemasta. Kun se kyseli kuulumisia ja kerroin (rehellisesti) että exä lähti silloin (vetämään). Muutenkin on jotenkin vähän omituinen persoona, enkä tule yhtään toimeen sen tyypin kanssa. En oo toki jotain vuoteen nähnytkään tätä yhtä. Mutta tuollaiset pällinaamat ja "auttamiset", ei ole mielenterveyden kannalta vain yhtään hyvä juttu. Onneks asuvatkin eteläsuomessa. Eikä tuo juttu ole ainut, mutta jääkööt edes muut kertomatta.

Tämän kaltaisten takia on hyvä tunnistaa ja erottaa ympäristössäkin tekijänsä eikä kääntää niitä omaksi syykseen, vaan hyväksyä niiden syyllisyys omanaan, ja vaikkapa tyytyä tai toivoa sellaista ettei tätä aiheuttajaa vähään aikaan tai koskaan näe. Tunnistaminen myös siitäkin syystä, että "vääriin ihmisiin" kaveroitumisen pakottaminen on vähän sama kuin työntäisi jonkun johdun uros-päätettä väärään/eri standardin naaras-pätteeseen.
Jos sen hikihatussa ja joilla todennäköisyyslaskelmin saa rutattua sellaiseen muotoon, että päätteiden johtimet ovat jossain määrin kontaktissa että virtapiiri sulkeutuu, niin onko sillä odotettavissa pitkää ja laadukasta ikää? Jos nyt vaikka hikihatussa runttaa jonkun 1150 kantaisen Haswell-prosessorin 1151 kantaiseen Skylake kantaiseen emolevyyn, tai toisin päin niin, eikös se ole suosiolla aikaa "ööh", koko suhde.

Oliko tämä kuollut sikiö sinun? Jos ei, vaan syyttäjän omassa kohdussa niin ilmeisesti hän ajattelee paljon sinua. Jos taas on, niin hän toimii ilmeisesti jonkinlaisena "naisten asiantuntijana/sanattomana tukena" exääsi ja hänen kautta.

 

[Memory]

Auto lähtikin sattumalta käyntiin, kun latasin vain akkua ensin.

Muistaakseni tuo on ihan teho/jännite/virta kaavoja tuo miten akku jaksaa antaa täpöä. kun katsoo varaustason mittarilla, tosin kenno-aukkoja ei monissakaan enää ole, mutta kun miettii miten pakkanen verottaa virran-antoa ja sitä että startti napsaa n.60A käynnistyessään ja kyseessä jos on vielä raskas diesel eli hehkut napsii kivasti virtaa, sitten ajetaan, kaikki penkinlämmittimet ym. päällä, pari kilsaa ja sitten taas auto seisoo pakkasessa 8h ei tee hyvää vajaalle akulle.

Asiaan:

Kirjasto on muuten kurja paikka (joskus). Voihan sinne mennä, mutta jos on sellainen olo että ei huvita lukea mitään, niin selaa vaan lehden nopeaa ja lähtee vetämään. Eli "turha" reissu. Toki normaali henkilö varmaan jaksaisi viihtyä siellä kirjastossa ja kuluttaa aikaa

Kun olin työttömänä aiemmin niin seikkailin siellä katsomassa wanhoja mikrofilmejä, tuli nostalgia-pläjäys kun lehtien wanhoja mk ilmoituksia katselin Tuohon "huvitukseen" vaikuttaa oma olo hitosti, kyllähän sen ymmärtää että jos on olo kuin omissa hautajaisissa niin ei nauti edes lintsillä free-rannekkeen kanssa

Joskus vasta tajusin että loppuunpalaminen ja masis / vakava masis on lähes sama asia. Eli kyllä sinäkin tavallaan oot loppuunpalanut, ainakin voit olla. Se siinä vähän onkin se juju. Saada jostain kiinni, ihan mistä vaan sattuu vähänkin kiinnostamaan.

Hyvä tietää, eikä kukaan Eisteinin veljen poika ole kertomassa faktaa burn-outin oireista ja kuinka kauan ne kestää. Musiikki on mullekkin se must, ja Eisteinin pojan pojatkin myöntää sen terapeuttiset vaikutukset, mää nimeän sen "enkelten lauluksi" se on todella tärkeää, rentouttavaa ja aikakin menee kuin siivillä, tosin radion samaa kanavaa kuunnellessa tulee pää hajoamaan kun sama biisi jonkaa tuutista kerran tunnissa Siksi vaihdan mieluusti nettiradioon ja sieltä ulkomainen kanava jossa sama biisi tulee kerran ½vuodessa.

Jotenkin vain tunutuu että kun nukkuu yön, niin sitten taas alkaa uusi päivä taas samaten alusta.

Muuten hyvä mutta mulle paha ikuisena pessimistinä, aamulla uuteen päivään herätessä on sekunnon pari "jee-jee" fiilis sitten taas pessimisti saa valtaa ja kelaa että ei helvetti taas tätä samaa paskaa ja sitten ollaan taas kuin maansa myynnyt loppu päivän.

Nytkin on ihan pimeää ja ei näyttökään loista silmiin, että ei ole isompaa haittaa vaikka oon valveilla.

Sama vika rahikaiselle, monesti "väsyneenä" mutta "pirteänä" keskellä aamu-yötä herätessä en jaksa pyöriä sängyssä vaan pomppaan tekee aamupalaa, tiedän että 3h:n päästä uni maittaa taas, työ elämässä tuo olisi itsemurhaa, mutta nykyään ei haittaa vaan voi nukkua päivätkin.

Sehän se onkin, että jos pystyisi katsomaan itseään lapsen silmillä.

Aikuisista on niin helppo peilata se vihaisuus, lapsista näkee vain sen, että itse tässä itseään vihaa?

Minusta aika positiivinen ajatus, että tämän voi huomata?

Tämä on just se, aikoinaan oli 30veenä duunissa 17-18v nuorten kanssa ja niillä riitti virtaa ja sitä viattomuutta, ei ollut kamala maailma vielä pilannut hyviä ihmisiä sonnallaan.

Nuorempi lapsi peilasi ja matki tuon hepulin, meni todella audosti "viivästettynä" sama tilanne toiseen kertaan.

Mulle riittää nykyään panikseen juuri tuollaiset dejavu kohtaukset, ne on sitten pahasta, jos oikein tarkoituksella joku toistaa saman niin mitä tarkempaa sen copsaa niin sitä pahempi olo tulee, jotenkin että nyt ei enää tajua mistään mitään ja homma lähtee lapasesta

Tunnistaminen myös siitäkin syystä, että "vääriin ihmisiin" kaveroitumisen pakottaminen on vähän sama kuin työntäisi jonkun johdun uros-päätettä väärään/eri standardin naaras-pätteeseen.

Tuosta tulee mieleen samaa sarjaa; firman atk-tuki oli onnistunut laittamaan tulostimen pään usb:n väärin päin, sitä vaan kaveri ihmetteli kun ei tulostin toimi, katsoin että jonoon menee mutta tulostin on hiljaa sitten kun tarkastin liittimet niin oli naurussa pitelemistä että ainakin voimaa on käytetty tarpeeksi

Ainiih, sain jotain selvyyttä hoitajalta. pään sekavuus johtuu 4kk:n buranakuurin vuoksi tulleesta "lääke-pöllystä" eli jopa burana aiheuttaa päänsärkyä, kivaa

 

[jm82]

@oestrus taurus
Aivan totta kuten kerroit. Ei saa kääntää niitä omaksi syykseen vaan mieluummin vaikka unohtaa koko juttu, tai jotain vastaavaa.

Joku sanaton erikoinen "symbiossi" siinä oli. Exäkin yritti samaan aikaan lasta, mutta ei siitä sitten mitään tullut. Toisaalta sitten onhan ne hormoonit myös raskauden aikana aika sekaisin. - Lisäksi oli ainakin kolme "keissiä" jossa tämä yksi oli säheltämässä, eli mahtoi olla hyvin lievää mielenvikaisuutta kuten mulla itsellänikin. Mulla vaan paisui jaksamattomuus ihan uusiin svääreihin liian suuren stressin ja burn outin takia (ja tässä nyt ollaan).

 

[Memory]

piristi kummasti päivää (iltaa) kun oli työväenopiston kurssi 18-19:45 kuten joka torstai.
Vertaistuki on monesti parempi mitä shoitaja taikka välillä jopa parempi mitä tylsä psyka.

 

[jm82]

Muuten hyvä mutta mulle paha ikuisena pessimistinä, aamulla uuteen päivään herätessä on sekunnon pari "jee-jee" fiilis sitten taas pessimisti saa valtaa ja kelaa että ei helvetti taas tätä samaa paskaa ja sitten ollaan taas kuin maansa myynnyt loppu päivän.

"Jotenkin vain tunutuu että kun nukkuu yön, niin sitten taas alkaa uusi päivä taas samaten alusta."

Nyt en itsekään muista mitä hain tuolla lainatulla takaa. No kumminkin illalla tuntuisi olevan paras vointi. Eilen illalla pelasin vielä Dirt 3 -peliä. Lisäksi tuli 12 apinaa elokuva joka kertoi esim skitsofreniasta. Elokuva oli erittäin hyvä, harmi että väsytti liikaa ja joutui jättää elokuvan seuraamisen kesken. Kumminkin vähän saman suuntaista "hulluutta" kuin itselläni, kuten teksteistä voi saada myös ymmärrettyä. Normaalisti kyllä olen "normaali", mutta painostavissa tilanteissa voi tulla tuollaista "seinille hyppimistä" ja "vauhkoontumista", kun on ylikierroksilla ehkä "hypomaniassa" tai jossain muussa kivassa tilassa. Pitäisikin katsoa elokuva kokonaan, mutta ei toki nyt enää onnistu. Juoni ilmeisesti oli että siinä oli skitso joka sitten ei "oikeasti" edes ollut skitso vaan muisti ihan oikein.

Mulla illalla siis paras vointi, mutta lääkkeet lähinnä 2mg risperdal voi väsyttää niin että sitten kun herää, niin onkin vielä vähän "tokkurassa". Nyt kahvi sai vähän virkeiyttä ja täytyy nyt tässä levätä ruokalepo samalla koska syöminenkin "ottaa voimille".

Nyt ihmeen hyvin sain nukuttua kun illalla otin 37.5mg venlafaxin (toinen 37.5mg olin ottanut aamulla), 7.5 mirtazapin, 1mg risperdal. Sitten yöllä heräsin joskus 01.30 aikaan ja kävin vessassa. Otin sitten sen toisen puoliskan 1mg risperdal lääkkeen ja sitten sainkin jatkettua ihan hyvin unia.

Nyt aamulla en ottanut sitten mitään lääkettä. Illalla sitten otan 75mg venlafaxinin pitkävaikutteisessa depotkapselissa. Lisäksi toki 7.5mg mirza ja 1mg+1mg rispe.

Venlafaxinin pakkausohjeen mukaan lääkkeen voi ottaa joko aamulla tai sitten illalla. Psykiatri käski muuttaa annostusta illasta aamuun ja muutinkin sen niin, mutta paremmin se annostus sopii mulla iltaan. Ei tuosta venlafaxinista mitään piristävää vaikutustakaan saa, vaikka aamulla ottaisikin (pitäisi kuulemma saada piristystä psykon mukaan). Jos sattuisi saamaan Voxra lääkkeen testiin, niin ehkä huomaisi piristystä tai sitten ei. Yhtään en osaa etukäteen sanoa sopisiko lääke minulle, mutta jos lääkkeen saisi, niin sittenhän se juttu selviäisi.

 

[Memory]

selkä iloitsee koko yön, aamulla aamupala ja kunnon myrkyt, 600mg buranaa-1mg panadolia, nexiumia

 

[jm82]

Eilen tai joku päivä tuli telkkarissa "ylirasittuneisuudesta" jotain juttua lyhyesti.

Tuossa olikin hyvin listattu mitkä jutut esimerkiksi aiheuttavat kielteisiä sunteita = masennusta?

Elimistön tila vaikuttaa suoraan tunteisiin. Vajeet perustarpeiden tyydyttämisessä tuottavat mielipahaa, tarpeista huolehtiminen tuottaa mielihyvää ja iloa. Esimerkiksi stressi, väsymys, nälkäisyys, ylirasittuneisuus ja sairaus aiheuttavat kielteisiä tunteita. Levännyt keho ja kylläinen vatsa taas aikaansaavat tyytyväisen mielen.
Tunteiden kanssa taitavasti | Suomen Mielenterveysseura

 

[jm82]

Onko täällä muita jotka kärsii paniikkihäiriöstä? Venlafaxin lääke kyllä auttaa, mutta ei sekään ihmeisiin pysty. Outo juttu koska ei mulla ennen ole ollut mitään oireita. Ei paniikkihäiriötä, ei masennusta, ei ahdistusta, ei psykoottisia oireita, ei maniaa, eikä mitään muutakaan. Nyt kumminkin tiedän että tilanne ei ole mitenkään kehuttavan hyvä. Ei myöskään psykiatri tai shoitaja ole osanneet sanoa yhtään mitään. Kyselleet vain että mistähän on mahtanut "tulla"?

Mulla vähän hankala kun koira alkaa aina haukkumaan jos koira luulee että joku on ulkona "häiriköimässä". Eikä saksanpaimenkoira hauku mitenkään hiljaa. Nyt kuulin ulkoa jotain ääntä ja kaksi vanhaa mummua siellä käveli jäätiköllä ovelle. Sanoivat että ovat "hengellisellä asialla". Sanoin että painukaa vittuun ja päästin koiran sinne niiden perään.

Soittelin tutulle ja ne kuulemma on jotain helvetin jehovantodistajia. Täytyy kait kohta tehdä portti tuohon tielle että tänne ei ajeta

edit:
Tuosta numerosta saa ne jehovat pois ramppaamasta ovilta (toivottavasti)! :
09 825 885

 

[oestrus taurus]

Onko täällä muita jotka kärsii paniikkihäiriöstä? Venlafaxin lääke kyllä auttaa, mutta ei sekään ihmeisiin pysty. Outo juttu koska ei mulla ennen ole ollut mitään oireita. Ei paniikkihäiriötä, ei masennusta, ei ahdistusta, ei psykoottisia oireita, ei maniaa, eikä mitään muutakaan. Nyt kumminkin tiedän että tilanne ei ole mitenkään kehuttavan hyvä. Ei myöskään psykiatri tai shoitaja ole osanneet sanoa yhtään mitään. Kyselleet vain että mistähän on mahtanut "tulla"?

Mulla vähän hankala kun koira alkaa aina haukkumaan jos koira luulee että joku on ulkona "häiriköimässä". Eikä saksanpaimenkoira hauku mitenkään hiljaa. Nyt kuulin ulkoa jotain ääntä ja kaksi vanhaa mummua siellä käveli jäätiköllä ovelle. Sanoivat että ovat "hengellisellä asialla". Sanoin että painukaa vittuun ja päästin koiran sinne niiden perään.

Odotankin mielenkiinnolla, mitä aidosti diagnosoitu paniikkihäiriö nyt pitää sisällään, sikäli kun viime päivinä hermoiluttanut mahdottomasti tuo immuunivapaan muutoksen kehittänyt norovirus, joka nyt jyllää kuulemma kaikkialla. Olisiko nyt ensimmäinen kerta tällä vuosituhannella, kun oksennustauti minuunkin tarttuisi. Ehkei nyt kumminkaan samaa hysteeria, kuin yläaste ajoilta, joissa tyyliin joka tunnilla pesee käsiään, väistää julkisia ovia, tiedustelee luokkatovereiden sairaspoissaolot tarkan syyn perusteella ja uskoo enteisiin kuten kolme, rapsuttamalla vaikka kolme kertaa otsaa, voivan vaikuttaa kohtaloihin, sairastua vaikkapa syöpääkin pahempaan, vatsatautiin.

Sitten on myös isovanhempi vähän voipilaana sydänosastolla. Tuon jälkimmäisen huolen nyt tosin sisällyttää vielä normaalien ilmiöiden rajojen sisälle. Se nyt palauttaa taas mieleen ajan rajallisuuden, muutaman vuoden takaa.

Vaan onko tuo "hengellisten kutsuun" suora vastaaminen sitten yhtään vakavaa, olen antanut samanlaista jöötä kerran tv-lupatarkastajalle ja parille kalakauppiaalle.

 

[jm82]

Odotankin mielenkiinnolla, mitä aidosti diagnosoitu paniikkihäiriö nyt pitää sisällään, sikäli kun viime päivinä hermoiluttanut mahdottomasti tuo immuunivapaan muutoksen kehittänyt norovirus, joka nyt jyllää kuulemma kaikkialla. Olisiko nyt ensimmäinen kerta tällä vuosituhannella, kun oksennustauti minuunkin tarttuisi. Ehkei nyt kumminkaan samaa hysteeria, kuin yläaste ajoilta, joissa tyyliin joka tunnilla pesee käsiään, väistää julkisia ovia, tiedustelee luokkatovereiden sairaspoissaolot tarkan syyn perusteella ja uskoo enteisiin kuten kolme, rapsuttamalla vaikka kolme kertaa otsaa, voivan vaikuttaa kohtaloihin, sairastua vaikkapa syöpääkin pahempaan, vatsatautiin.

Sitten on myös isovanhempi vähän voipilaana sydänosastolla. Tuon jälkimmäisen huolen nyt tosin sisällyttää vielä normaalien ilmiöiden rajojen sisälle. Se nyt palauttaa taas mieleen ajan rajallisuuden, muutaman vuoden takaa.

Vaan onko tuo "hengellisten kutsuun" suora vastaaminen sitten yhtään vakavaa, olen antanut samanlaista jöötä kerran tv-lupatarkastajalle ja parille kalakauppiaalle.

Mulla ei ole diagnoosia siihen paniikkiin. Pelkkä masennus vain.

Mutta ainakin itsellä voi säikähtää niin paljon että tuntuu kuin melkein kuolisi, eikä edes niin melkein, vaan pelko on niin iso että melkein sanan voi ottaa pois. Eli joku sellainen tavallinen säikäyttävä tilanne on aika paha, koska se säikähdys on vain 100% normaalia voimakkaampi säikähdys. Jos noin yksinkertaisesti yritin tätä säikähtämistä avata. Lääke auttaa sen verran että paniikkikohtausta ei silti onneksi enää tule. Mutta tunne tuntuu silti hetken aivan samalta. Mitään bentoa tai muuta kohtauslääkettä mulla ei ole. Eikä se mitään auttaisikaan koska bentso alkaa tehoamaan vasta noin 1 tunnin päästä kun sen on nielaissut. Tuo pelko nyt on ehtinyt tunnissa jo helpottamaan aika hyvin ihan ilman lääkettäkin. Juo vaikka vain vähän vettä, että ei suu kuiva

 

[Memory]

Moi kaveri! Kävi kivasti pe ea polille selän takia.paikat tunnottimia.nyt TYKS:ssä.vaivaiset kasvain keuhkossa ja sieltä copy pastettu ristiselkää.eikä kuulemma voi leikata.koepalat huomenna.perse ja etuosa tunnottoma.katetri loppu elämän ajan! Aloin jo vakavasti miettimään lippua Sveitsin eutanasi-asemalle.. HUOH. Kannattaa elää terveellisesti :-(

 

[oestrus taurus]

Voimia ja jaksamista Memorylle. tulipas huonoon saumaan eilen raapustettua, mieleen palauttavasti tuota taannoista vatsatautihysterian silloista priorisointia.

Kasvaimiin en uskallakkaan ottaa mitään kantaa, vaikka tuota puolta tuli joskus paljon luettua. Sen uskallan ehkä mainita, että nythän vasta selvitetään laatu ja senkin jälkeen voi käydä "hyvällä tuurilla" huonolaatuisellakin niin, että aiemmin pahassa paikassa voidaan hoidolla saada se pienenemään niin, että se voidaankin sen jälkeen leikata. Mutta nämä ovat niin yksilöllisiä, että jalat maassa oleminen asian suhteen lienee parasta. Ainakin mitä joskus katsoi Heikki Määttäsen-haastattelun, niin tämä hänen sanojensa mukaan "toiveikas aika" ja sen päättyminen oli sitten ollut todellinen kolaus. Ensin oli sanottu, ettei voida leikata, sitten hoidoilla oli pienentynyt niin, että lääkärit epäilivät "josko sen sittenkin voisi leikata"...

Noh, huomenna sinulle selviä sitten enemmän, olisiko tuo vain "pelkkä kotelo".

 

[jm82]

Voimia ja jaksamista täältäkin! Toivotaan nyt kummiskin että koepaloista kuuluisi jotain positiivista.

 

[Memory]

Voimia ja jaksamista Memorylle. tulipas huonoon saumaan eilen raapustettua, mieleen palauttavasti tuota taannoista vatsatautihysterian silloista priorisointia.

Kasvaimiin en uskallakkaan ottaa mitään kantaa, vaikka tuota puolta tuli joskus paljon luettua. Sen uskallan ehkä mainita, että nythän vasta selvitetään laatu ja senkin jälkeen voi käydä "hyvällä tuurilla" huonolaatuisellakin niin, että aiemmin pahassa paikassa voidaan hoidolla saada se pienenemään niin, että se voidaankin sen jälkeen leikata. Mutta nämä ovat niin yksilöllisiä, että jalat maassa oleminen asian suhteen lienee parasta. Ainakin mitä joskus katsoi Heikki Määttäsen-haastattelun, niin tämä hänen sanojensa mukaan "toiveikas aika" ja sen päättyminen oli sitten ollut todellinen kolaus. Ensin oli sanottu, ettei voida leikata, sitten hoidoilla oli pienentynyt niin, että lääkärit epäilivät "josko sen sittenkin voisi leikata"...

Noh, huomenna sinulle selviä sitten enemmän, olisiko tuo vain "pelkkä kotelo".

jm82itkäpiimäistä ovat meitin tiet koepalan vastaukset tulee kahden viikon ajan ja sädehoitoa annetaan 10 arkipäivää, eli varmasti tulee olemaan 02.03saakka ihmettlemässä Tampreen kotimaan matkaa
Keljuilta on kulkea katetri päässä kun ei tuntunut vaikka kusta oli rakossa VAIN 2l! ja lekuri sanoi etä n.500ml nostaa jo äläkän siellä.

 

[erihyva]

Päivän lehti 18.2.2017
Masennuksesta selvinnyt Elina kertoo, miten mielenterveyshäiriöitä pitäisi oikeasti hoitaa – ja vielä ilman lisärahaa
Enemmän ihmisiä, vähemmän lääkkeitä, toivoo pian sairaanhoitajaksi valmistuva mielenterveyskuntoutuja Helsingistä.

Kun Elina irtisanoutui töistä, hän jäi työttömäksi ja yksinäiseksi. Sitten mieli sairastui. (KUVA: HEIDI PIIROINEN)
Maija Aalto HS
Julkaistu: 18.2. 2:00 , Päivitetty: 18.2. 9:28

KUN Elina sairastui masennukseen, päivät täyttyivät tyhjyydestä. Kun hän pääsi hoitoon, hän hämmästyi. Tyhjyys jatkui jopa osastolla, toipuvalle tuputettiin lähinnä lääkkeitä.

Tämä kuulostaa kaukaiselta menneisyydeltä, mutta Elina sairastui vain muutama vuosi sitten. Toipuneena hän ajattelee, että mielenterveyspalveluita voisi korjata halvalla ja helposti.

Hän on kolmissakymmenissä ja helsinkiläinen eikä oikeasti Elina, käytämme keksittyä nimeä hänen pyynnöstään. Pian hän valmistuu sairaanhoitajaksi.

”Uskon, että sovin nyt entistä paremmin ihmisläheiseen työhön. Ymmärrän enemmän.”

Masennuksen käy läpi viitisentoista prosenttia suomalaisista elämänsä aikana. Moni oireilee Elinaa lievemmin, mutta on parhaassa työiässä kuten hän. Mielen sairaudet yleensä ovat merkittävin syy ajautua työkyvyttömyyseläkkeelle Suomessa. Näin ei tarvitsisi olla, sillä vakavastakin masennuksesta on hyvät mahdollisuudet toipua.

”Masennukseen liittyy turhaan häpeää.”

ELINAN päivistä hävisi ohjelma, sitten tarkoitus.

Hän oli opiskellut yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja päätyi valmistuttuaan henkilöstöalalle. Työ oli yksinkertaista mutta kuluttavaa. Elina teki rohkean päätöksen: hän irtisanoutui ja lähti yrittäjäksi aivan toiseen työhön.

Siitäkään ei tullut oikein mitään. Elinasta tuli työtön ja myös jotain, mitä hän ei ollut arvannut: yksinäinen.

”Päivät olivat oleilua. Kävin kuntosalilla, jos sitäkään. Nukuin ison osan vuorokaudesta.”

Tehdyt päätökset tuntuivat vääriltä. Mieli kiersi kehää, toivo hävisi.

”En enää pystynyt menemään yksin ovesta ulos. Minulla oli mielen hajoamisen kokemuksia. Tajusin, että on etsittävä apua.”

Apua Elina saikin, mutta sen laatu ihmetytti: keskusteluaika kerran kuussa. Lääkkeitä tarjottiin heti, muuten arki ei muuttunut. Piti todistella, kuinka huonosti voi.

”Suhtautuminen oli vähättelevää.”

TÄMÄ ei ole tavatonta mutta toisinkin voisi käydä.

Suomessa on tällä vuosikymmenellä lisätty resursseja mielenterveyspalveluihin, etenkin lapsille ja nuorille. Avun määrä on silti kaukana tarpeesta. Pienemmässä kunnassa Elinan odotus olisi voinut olla paljon pidempi.

”Puolet oireilevista jäävät hoidon ulkopuolelle. Kynnys hoitoon on korkealla ja masennukseen liittyy turhaa häpeää”, sanoo Kristian Wahlbeck, Mielenterveysseuran kehitysjohtaja ja THL:n tutkimusprofessori.

Hyvänä hän pitää sitä, että entistä useammassa kunnassa keskusteluapua tarjotaan siellä, missä ihmiset jo käyvät, omalla terveysasemalla. Toisissa kunnissa pitää vieläkin jonottaa, hakea lähetteitä, määritellä varhain itsensä mielenterveysongelmaiseksi.

Masennuslääkkeiden tehosta tutkijatkin ovat eri mieltä. Mitä vaikeammasta masennuksesta on kyse, sitä tärkeämpänä osana hoitoa niitä pidetään, näin ajatteli myös Wahlbeck.

Viime vuosina masennuslääkkeiden käyttö on kääntynyt Suomessa hitaaseen laskuun.

Wahlbeck miettii enemmän psykoterapiaa, jonka pitäisi suositusten mukaan toteutua samaan tahtiin lääkityksen kanssa. Kelan tukeman psykoterapian saajien määrä on kasvanut, mutta yhä terapiaan on etenkin pienissä kunnissa hankala päästä.

”Suositus on, että keskusteluapua tarjotaan aina. Valitettavan usein tämä ei toteudu”, Wahlbeck sanoo.

ELINAN tila huononi. Hän päätyi avo-osastolle muutamaksi viikoksi ja sen jälkeen päiväsairaalaan.

”Potilaat makasivat tunteja huoneessaan tai istuivat katsomassa televisiota. Toimintaa oli, mutta harvoin. Suurimman osan päivästä taas odotin ja odotin.”

Elina toipui silti. Lääkkeitä paremmin hänelle tehosi sähköhoito. Oleellisemmaksi hän kokee, että hän löysi vähitellen uudelleen toiset ihmiset. Tärkeää oli taiteen tekeminen nuorille mielenterveyskuntoutujille toimintaa järjestävässä Leikkiväki ry:ssä ja vertaisten seura Mieli maasta -yhdistyksessä.

Wahlbeck sanoo, että vertaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä – tosin lähinnä suurilla paikkakunnilla. Sen sijaan on yhä harvinaista, että julkinen puoli maksaa palkkaa kokemusasiantuntijalle tai pyrkii auttamaan yhteisöjen syntymistä.

NYT Elina sanoo, että hänen elämässään on taas asioita, joita kannattaa odottaa. On parisuhde, on tarkoituksen tuova tuleva ammatti. Siksi hän jaksaa mietti ratkaisuja muita ihmisiä varten.

Ensiksi: hänen kaltaiselleen potilaalle toimettomuus on pahinta.

”On hyvä päästä tekemään jotain mielekästä, käyttämään päätään johonkin.”

Elinalle itselleen taide on se juttu, mutta erilaista ryhmätoimintaa pitäisi hänestä olla tarjolla koko ajan ja monenlaiseen makuun. Ja enemmän ihmiskontakteja, alusta asti, paljon tilaisuuksia puhua ja kuunnella.

”Lääkkeet eivät yksin ole ratkaisu. Ihmiset ovat.”
Fakta
Enemmän avohoitoa

Noin seitsemän prosenttia suomalaisista kokee masennuksen oireita vuosittain, naiset hiukan tavallisimmin kuin miehet. Osuus väestöstä ei ole viime aikoina juuri muuttunut. Helsinkiläiset oireilevat yleisemmin kuin suomalaiset keskimäärin.

Tavallisimmat hoitomuodot ovat lääkehoito ja psykoterapia. Käypä hoito -suositus linjaa, että nämä toimisivat tehokkaimmin yhdessä. Psykoterapian saatavuus vaihtelee kuitenkin paljon, kaikissa kunnissa sitä ei ole saatavilla tai odotusaika hoitoon on pitkä.

Kuten monissa muissakin terveyspalveluissa, osastohoito on vähentynyt.

Avohoitoa sen sijaan on lisätty ja avohoitoon on myös kehitetty uusia toimintatapoja. Helsinki on esimerkiksi päättänyt muuttaa päiväsairaaloitaan useampia ihmisiä kerralla palveleviksi intensiivisen avohoidon työryhmiksi ja lisännyt jalkautuvaa eli potilaan kotiin asti vietävää työtä.

 

[jm82]

Päivän hesari:

Mielen sairaudet yleensä ovat merkittävin syy ajautua työkyvyttömyyseläkkeelle Suomessa. Näin ei tarvitsisi olla, sillä vakavastakin masennuksesta on hyvät mahdollisuudet toipua.

Tuosta olen lievästi eri mieltä. Pitkäaikaisesta vakavasta masiksesta (F32.2 tai F32.3), ei mielestäni ole kauhean hyvät mahdollisuudet toipua terveeksi? Riippuu toki miten vakava ja miten kauan masis on kestänyt? Jollain voi ilmetä erittäin vakavana, mutta lyhyen aikaa?

Apua hän saikin, mutta sen laatu ihmetytti: keskusteluaika kerran kuussa. Lääkkeitä tarjottiin heti, muuten arki ei muuttunut. Piti todistella, kuinka huonosti voi.

”Suhtautuminen oli vähättelevää.”

Sama huomio, että omaa huonoa kuntoa täytyy todistella? Eihän se pitäisi olla niin? Pitäisi saada oikeaa hoitoa? Lääkkeet toki auttaa siihen että selviää kotona. Itse olen selvinnyt ihan kotioloissa vaan, eli missään osastolla ei ole tarvinnut olla. Toisaalta terapiaa ei ole edes ehdotettu.
Nyt uutena mulla on tulossa 12 kertaa x 2 tuntia "ryhmä terapiaa" ahdistusta varten. Kuulosti sellaiselta ryhmältä josta voisi olla jopa jotain hyötyä.

Ensiksi: hänen kaltaiselleen potilaalle toimettomuus on pahinta.

Jollekin toiselle sitten taas ei ole. Jollekin vakavammin sairaalle toimeliaisuus voi olla liian raskasta?

Nyt hän sanoo, että hänen elämässään on taas asioita, joita kannattaa odottaa. On parisuhde, on tarkoituksen tuova tuleva ammatti. Siksi hän jaksaa mietti ratkaisuja muita ihmisiä varten.

Jollekin vakavammin sairaalle taas parisuhde voi olla vain yksinkertaisesti liian raskas? Toki asioita kannattaa odottaa, mutta parisuhde ei välttämättä ole sellainen kaikille? Jollekin parisuhde voi olla vain ylimääräinen rasite? Ei saisi yleistää? Myös tuleva ammatti voi olla sellainen turha rasite? Ei kaikki vain pysty enää työntekoon, ei ainakaan ennen kuin on tullut takaisin terveeksi? Itse olen ollut sairaana 5 vuotta ja viimeiset 1.5 vuotta sairauslomalla / eläkkeellä (paperit menossa 2kk "jonossa").

Kuulostaa että tämä henkilö on silti päässyt helpolla? Vaikka onkin saanut sähköhoitoa, mutta silti on noin hyvin parantunut, kaikilla vain ei mene yhtä hyvin? Toisaalta masennus on "salakavala", on niin monenlaista erilaista masennusta? Riippuen esim henkilön luonteesta? Toki se keskusteluapu voi tosiaan auttaa jotain? Mulla on eka aika keskusteluun noin 1kk päästä.

 

[Memory]

jm82: ja Muut;Kuiz kulkee?...
Ei ole pitkään aikaan kuullut mittään---
Täällä Tampereen korvessa odotellaan ihmeparantumista aurigonpaisteessa että 10*:n sädetykset auttaisivat ensi alkuun, niin viikon päästä olisi mahdollista päästä kotia lähemmäksi hoitoon, ihme ettei sentään ole kasetti pahemmin vielä seonnut (koputtaa päistä puutaan )

Tylsää on epätietoisuus ja odottaminen, aamiaisen ja sädetyksen jälkeen loppupäivä lorvia thats all.
Pääsisi edes himaan tekee känny ja atk-remppaan, täällä vaan istua jököttää laitoksen ainoan netti-koneen ääressä, parempi tämäkin kuin ei mitään.
Keuhko-kasvainta ei noteerata vielä mitenkään, ristiselkää yritetään sädettää josko saataisiin katetri laitettua museoon.
Ehkä nappaa ehkä ei, oman kaupungin polin yleislääkäri tuomitsi heti arkku-hautaan, täällä TAYS:ssä sentään annettiin vähän toivoa että ehkäpä edes jotain rahinaa hilseen alta tulla tupsahtaa.
Kyllä tässä on saakutisti kelaamista, mitä tulee, miten tulee, koska tulee, miten käsitellä koko jokeri-pokeri pakka joka on pitkin tuulitunnelin seiniä.

Sitä vaan otetaan kiitollisena (muttei depressionistina) vastaan mitä annetaan, jollei tule edes 4-oikeaa lotossa niin that'it, näillä sitten mennään.Luojalle kiitos sisuskalut ovat ehjinä, se nyt vielä puuttuisi että olisi joku haimasyöpä yms.

Koittakaa jaksella kaikki ja kirjoitelkaa vaan vaikka masis-asiaa, kyllä mulla sen vertaa on virtaa että kykenen ja yritän jelppiä parhaani mukaan.

Uskomaton hima-ikävä vaan on, en ole edes intti-aikana ollut näin pitkään veke himasta, SHIT!

Best Regards: Friend of World <3

 

[oestrus taurus]

Sitä vaan otetaan kiitollisena (muttei depressionistina) vastaan mitä annetaan, jollei tule edes 4-oikeaa lotossa niin that'it, näillä sitten mennään.Luojalle kiitos sisuskalut ovat ehjinä, se nyt vielä puuttuisi että olisi joku haimasyöpä yms.

Hyvä kun siellä osataan reippain mielin asian kanssa odotella tuloksia. Siihenhän kun on vielä paremmat ennusteet senkin kautta, kun kasvaimen laadusta ei vielä tiedetä.

Ovatko sytostaatikuurit olleet mitenkä uuvuttavia? Esim. nukkumista vuorokauden ympäri... Entä onko se kivulias toimenpide?

Sitten vielä: Minkälaisia oireita oli, ennen kuin menit polille? Vai oliko tämä kasvaimen löytyminen muun vaivan vuoksi sattumaa?

*********

Entäpä TAYS:n osaston ilmapiiri muiden potilaiden ostalta, onko henkilökunta osannut pitää kaikki optimismissa? Ikäryhmä on varmaan aika avara, mutta onko enemmistössä "ikäihmisiä"?

*********
Saitko muuten joltain sen tulostimen sinne? Bongasin viikonloppuna että oli webcamin ja tulostimen tarvetta, joista ensimmäinen sitten täyttyi.

 

[Memory]

Hyvä kun siellä osataan reippain mielin asian kanssa odotella tuloksia. Siihenhän kun on vielä paremmat ennusteet senkin kautta, kun kasvaimen laadusta ei vielä tiedetä.

Ovatko sytostaatikuurit olleet mitenkä uuvuttavia? Esim. nukkumista vuorokauden ympäri... Entä onko se kivulias toimenpide?

Sitten vielä: Minkälaisia oireita oli, ennen kuin menit polille? Vai oliko tämä kasvaimen löytyminen muun vaivan vuoksi sattumaa?

*********

Entäpä TAYS:n osaston ilmapiiri muiden potilaiden ostalta, onko henkilökunta osannut pitää kaikki optimismissa? Ikäryhmä on varmaan aika avara, mutta onko enemmistössä "ikäihmisiä"?

*********
Saitko muuten joltain sen tulostimen sinne? Bongasin viikonloppuna että oli webcamin ja tulostimen tarvetta, joista ensimmäinen sitten täyttyi.

Terve mieheen, kiva kuulla Sinustakin.
Ilmapiiri on kiva, hoitajat ovat asiantuntijoita koko TAYS:ssä, eivät tule tiuskien duuniin.
Pahin oli kun sairastin ensin n. kuukauden issiasta, sitten arvauskeskukseen, virolainen lääkäri, kipupiikit ja burana 600+panodolia sekä sirdalud, sitten 10.02 poksahti, etu ja takapää täysin tunnottomiksi, siitä ea-polille 20s:ssa otettiin akuutisti sisään, magneettiin ja todettiin "kasvain joke levinnyt, jatkoon Tampereelle" Ei toivoa, virtsa ei kulkenut, rakko ei tunne mitään, säkissä 2l kamaa ja rakko melkein hajalla, lisäksi radiologi sanoi kuvista että kohta rakko poksahtaa, ei kun katetria, Siunattu keksintö, heti tulla mölähti 2l! En edes uskaltaisi juoda 2l:n limua kerralla, Sitten 14.02 Baaritaksilla TAYS:iin, koepala otettiin, kestää ens torstaille että saadaan tulokset.

Watun vaikeaa nukkua kun asiat painaa päälle, eikä viitsisi ottaa nukahtamislääkkeitä. Ihme kun kotona duunasin vain aamupalan sekä iltapalan ja yhden ruuan ja painoin 81kg. nyt täällä 5ateriaa ja vain 78kg:o

Systostaattia ei vielä mene, eräs kaveri tuli huonekaveriksi omin jaloin, 6kerta täällä, parin vrk:n jälkeen liikkui vain pyöriksellä, kyllä sen sanotaan sen olevan kova ettei jaksa esim. bussilla lähteä himaan suoraan hoidosta, melkein parasta koisia osastolla.

Tässähän kasvaimissa onkin varsin kiva jippo,kun keuhko-yskän (agressiivinen) takia otettiin röntgen kuvat <2v sitten eikä mitään, ja nyt on kuulemma "ärhäkkä ja kasvanut pitkään" ! Enää tiedä mihin tarot kortteihin luottaa, vaikeinta on paskan pyyhintä kun tuntoalhaalta mennyt, katetri oli helppo laittaa kun koko ala-kalusto tunnoton
webbikameran sain ilmaiseksi, kunnon creative, asetui heti. Nyt yritän pommittaa Tampereen Giganttia lahjoituksella laseria, sillä tämä on tosi iso paikka vain syöpiksellä on netti-kone
Lupaili kyllä soitella aktiivisesti, onneksi on elämän virtaa, toivottavasti saisin tuon koneen tänne luvatusti perjantaiksi niin voisin viikonloppuna (kun ei ole sädetystä) laitella sitä kuntoon.

Osaston henkilökunta on onneksi kivan nuoria, sekä avoimia. Ei tarvi kitua. riittäää että sanoo mihinkä koskee niin tabuja tulee kyllä.

Tämä syöpiksen netti on TODELLA kätevä ja tarpeellinen.
Kiitos kaikkille Tänne SUURESTI avuista sekä tsempeistä.
Näillä mennään; se mikä ei tapa se vahvistaa <3

 

[jm82]

jm82: ja Muut;Kuiz kulkee?...
Ei ole pitkään aikaan kuullut mittään---
Täällä Tampereen korvessa odotellaan ihmeparantumista aurigonpaisteessa että 10*:n sädetykset auttaisivat ensi alkuun, niin viikon päästä olisi mahdollista päästä kotia lähemmäksi hoitoon, ihme ettei sentään ole kasetti pahemmin vielä seonnut (koputtaa päistä puutaan )

Tylsää on epätietoisuus ja odottaminen, aamiaisen ja sädetyksen jälkeen loppupäivä lorvia thats all.
Pääsisi edes himaan tekee känny ja atk-remppaan, täällä vaan istua jököttää laitoksen ainoan netti-koneen ääressä, parempi tämäkin kuin ei mitään.
Keuhko-kasvainta ei noteerata vielä mitenkään, ristiselkää yritetään sädettää josko saataisiin katetri laitettua museoon.
Ehkä nappaa ehkä ei, oman kaupungin polin yleislääkäri tuomitsi heti arkku-hautaan, täällä TAYS:ssä sentään annettiin vähän toivoa että ehkäpä edes jotain rahinaa hilseen alta tulla tupsahtaa.
Kyllä tässä on saakutisti kelaamista, mitä tulee, miten tulee, koska tulee, miten käsitellä koko jokeri-pokeri pakka joka on pitkin tuulitunnelin seiniä.

Sitä vaan otetaan kiitollisena (muttei depressionistina) vastaan mitä annetaan, jollei tule edes 4-oikeaa lotossa niin that'it, näillä sitten mennään.Luojalle kiitos sisuskalut ovat ehjinä, se nyt vielä puuttuisi että olisi joku haimasyöpä yms.

Koittakaa jaksella kaikki ja kirjoitelkaa vaan vaikka masis-asiaa, kyllä mulla sen vertaa on virtaa että kykenen ja yritän jelppiä parhaani mukaan.

Uskomaton hima-ikävä vaan on, en ole edes intti-aikana ollut näin pitkään veke himasta, SHIT!

Best Regards: Friend of World <3

Mulla oli noin viikko sitten shoitajan noin tunnin aika ja sen perään 45 minuutin aika haastatteluun. Sitten kävin vielä kaupassa ja sen jälkeen alkoi väsyttämään ja menin sitten hetkeksi nukkumaan. En juonut kahvia tuona päivänä ja toki se kahvittomuuskin voi vaikuttaa sen verran että ei jaksakaan kunnolla.

Kai sitä muuten kroppa toimii jotenkin paremmin kun syö säännöllisesti 5 ateriaa. Itsekin oon syönyt vain päivällä ja illalla, mutta nyt risperdal lääke on saanut ruokahalua lisättyä ja nälän tunne on tullut takaisin, eli ehkä kolme ruokailua on voinut tulla. 5 ruokailua säännöllisesti olisi aika kiva juttu, kyllä sitä varmasti edes jotain söisi jos on määrätyt ajat jolloin on ruoka. Itse kuntoutuksessa söin öikein kunnolla, mutta liikuin siellä liikaa ja heti kuntoutuksen jälkeen kotona iskikin paha masennus päälle. Tunnistan nyt jälkikäteen tuon tilanteen ihan "kirkkaasti". Akkakin epäili pettämistä, mutta eihän se sitä tietenkään ollut, en vain jaksanut koska olinkin masentunut, masennus iski nopeasti (eikä ole parantunut).

No nyt kaksi päivää sitten iski yllättäen sellainen kylmyys ja jalat oli normaalia enemmän kipeät (tulessa ja jotenkin tönköt). Epäilin vähän että nytköhän se masis vähän pahenee yllättäen ja periaatteessa ilman syytä. Yleensä illalla on suht hyvä olo mutta eile5n illalla oli melko kurja olo silloinkin. Illalla sitten otin vähän enemmän lääkettä ja nyt olo oli taas onneksi parempi. Illalla otin venlafaxinia 112.5mg, risperdal 2mg, mirtatsapin 7.5mg. Nyt oli sitten hyvä herätä. Eli tehoaa nuo lääkkeet kyllä erittäin hyvin unen kanssa. Kummasti vain "kohtauksittain" iskee tuo huompi olo ja muun ajan periaatteessa riittäisi vähän pienempi määrä lääkettä.

Shoitaja viimeksi kysyi että voisiko yhtään liikkua. Hän oli jo sekottanut lääkkeetkin jonkun toisen potilaan lääkkeisiin (eli sekoili vähän). Mutta eipä se liikkuminen tässä kunnossa oikein onnistu, koska olo yleensä vain huononee jos rasittaa itseään normaalia enemmän jostain syystä. Sanoinkin että ei siitä kuntoilusta kyllä mitään tuu, johon ei enää vastannut. Tuo vasen jalkapohja myös pitäisi saada kuntoon jos jotain liikkumista sillä aikoisi harrastaa. Lisäksi toki masis joka iskee "liian rasituksen" jälkeen, tai sitten ihan muuten vaan yllättävästi. Ei saisi olla mitään painetta, niin sitten se masis pysyisi mahdollisimman "mietona". Eipä tässä onneksi olekaan mitään pakollista menoa. Sukulaisten jotkut jutut olisi joskus, mutta ei ole kutsuttukaan ja eihän sinne edes kannata mennä jos ei kerran edes jaksa mennä. Joku ahdistus ryhmä on tulossa. Ehkä se toi liikaa painetta, mutta kait sinne vain on pakko yrittää mennä. 12 kertaa 2 viikon välein, eli 24 viikkoa kuluu siihen aikaa. Lisäksi psykiatrille sain ajan jos kinuaisin jotain uutta lääkettä (ehkä se voxra vaikka). Tai sitten kysyisi muutoksia lääkkeisiin. Tai jos ei mitään "saa", niin sitten on ihan turha käynti. No täytyykin psykiatrille puhua tai jutella nyt siitä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Koska antoi vain 2mg risperdal psykoosilääkkeen, mutta ei kertonut että mihin vaivaan se on? Ilmeisesti psykoottisuuteen? Erittäin pienillä annoksilla lääkettä käytetään lasten "hankalaan käytökseen" lyhyen aikaa. Mutta 2mg alkaa olla jo perus määrä psykoottisuuteen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Toki määrää voisi vielä nostaakin. 2mg ei vielä tunnu juuri missään vaikka onkin erittäin tehokkaan tuntuinen lääke.

Googlasin nyt tuollaisen jutun ja täytyy lukaista se vaikka läpi. Suositukset -> Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Suositus - Käypä hoito

Jos sattuisin saamaan psykiatrilta jotain "järkevää" tietoa. Että mitä "tautia" se psykiatri itse voisi epäillä. Voi olla sekä psykoottisuutta että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä hypomaniaa ja myös psykoottista masennusta joka aiheuttaa kipua jota ei oikeasti ole? Mutta vaikea sanoa ja vaikea varmaan sen psykiatrinkaan on mitään arvella koska oon kaksi sairasloma lappua vain siltä psykalta hakenut.


Kovasti vaan jaksuja sinne suunnalle. Niitä varmasti tarvitaan. Hyvä että on osaava henkilökunta paikalla.

 

[Alceste]

Laitetaans tuommoinen tähän väliin.

 

[jm82]

Mitähän tuossa yritettiin kuvata. Nyt ajatus katkesi että mitähän muuta oli mielessä
Mulla aina uni katkaisee sen "hyvän olon" ja sitten alkaa aina alusta. Lisäksi tykkäisin jos jalat korjaantuisi takaisin normaaleiksi ja pystyisi vaikkapa lenkkeillä.

 

[Alceste]

Mitähän tuossa yritettiin kuvata.

Jos yo. videota meinasit niin masentuneen päivää. Sellainen "kun ei pysty 100%, onneksi/ainakin saa irti 30%"

 

[jm82]

Juu. Kyllä sitä onneksi edes jotain jaksaa. Masennushan ei lievänä edes haittaa työntekoa. Ei ainakaan eläkevakuuttajan mielestä.

Olin siinä ryhmän haastattelussa ja hoitaja kertoi että aloitetaan jollain prosenteilla että onko "mukana" vaikkapa 50% vai 80% ja mikä osa on "hukassa" tai jossain muussa joka haittaa "keskittymistä" tai jotain. En muista mikä nimi tuo nyt oli. Mutta jos mieli olisi 70% kivussa ja 30% keskittymisessä, niin prosentti olisi hyvin pieni. Myös se eläkevakuuttajakin laskee noita prosentteja ja jos on riittävän hyvässä kunnossa, niin on valmis töihin eikä saa rahaa.

Eli perseestä.

 

[Memory]

jm82: Tiedän nuo tunteet. Minut on psykalta kokonaan ulkoistettu, vain joku sairaanhoitaja psyka 10:30-11:00 ottaa puheluita arkisin vastaan ja sitten miettii että minkälaista ehdotusta se laittaa lekurille että mitä lääkkeitä kaipaisit.

Turhan usein sekin on tyyliiin "tänään ei olekaan puhelin-aikaa, olen pelaamassa biljardia Tallinnassa, Terve jalong prespetive"

Sain viimenkin tietää että ristiselän tumori on ollut alussa kokoa 5cm aikas kiva pasti tuosta tulisi, jotenkin menee usko tuohon "sätetykseen" ei ole minun hommiani että se tuosta pienenisi, eikä paranemista auta tippaakaan jos olen sika pessimisti, sen kyllä tiedän.



Itsellä vain yksi A4:n pysyväis-sairauksia 15kpl ja niihin lääkkeet.
Ihmettelen arvauskeskuksen hommia, sisko on puoliksi vainaa, 2*A4 ja 40 pysyväis-sairautta, kaikki operaatit epäonnistuneet, eikä tule eikä saa edes työkyvyttömyys-eläkettä.
Naapuri pääsi (oli fiksu lääkäri) työkyvyttömyyteen pelkän jäisen olkapään takia, sama on siskolla ja muitakin sairauksia 39kpl. eikä ylilääkäri päästä, kehustelee vaan "minun aikanani et tule saamaan eläkepapereita"

Paistaako katkeruus lääkärin läpi vai onko omat sijoitukset vaaka-kupissa.
Norlandia ilmoitti eilen respasta ylläriksi että hei, koska sädetys ei jatku vasta kuin maanantaina niin pompippa pihalle 12:00 taikka maksa itse 79e/yö!

laitoin firmaan palautetta että ihme kun kela korvaa kaikki, mutta isot firmojen pomot päättää ettei yksityisille anneta laskua vaan pitäisi netissä varmasti perustaa OwnSick.com niin sitten onnaisi.
Nyt tässä sitten odottelen että lähdenkö käymään viikonloppuna 274km:n päässä himassa 25E/sivu vaiko olenko mätänemässä osastolla, ei kyllä 2viikon juttujen jälkeen enään jostain kumman syystä Tampere oikein natsaa HUOH!!

Viikonloppuja kaikille.

 

[Memory]

Huoh, eilen kotona. pakko käydä koisimaan 22:n maissa, sika yliväsynyt, enkä laske tuota sädetyksen piikkiin.
Ei matkustselämä ole meikää varten. Pisin aika olin himasta veke intissä 2viikkoa, nyt sitten samaa ja sairaalareissuissa, kyllä joutui pikakelaamaan cassua ettei sekoa kokonaan, aamulla 07 ylös, sädetykseen 08, sitten loppupäivä odottaa mitähän sitä tekisi ja venttaa seuraavan päivän sädetystä
Joku ihmeen maku-aisti-errori on tullut, enää suussa maistuu mikään, ei makea eikä suolainen.
Katetrin kanssa olen jo sinut. Enpä jaskanut eilen kaupungilla (himassa) ottaa pulttia kun käväisin liikkeessä että katetri roikkui vyötäröllä, välillä tulee niin sikaväsy olo että hohoijaa, EVVK.

Niin ja gigantti sekä muut firmat meni puihin, eivät anna ilman TAYS:n pyyntöä lahjoituksena laseria, olisi vaan maanantaina paluu taksilla mennyt kivasti Tampereelle, enkä jaksa (eikä ole rahnaa) mennä skitsoamaan kirppiksille katsomaan jotain valmiita raita-paskoja ja niitä sitten roudata sinne. aina ei elämässä voi voittaa.

TAYS:llä ei itsellään ole kuin leasing koneita, ihme että noinkin iso lafka eikä ole kuin yhdellä osastolla nettikone!
Jotain Amazing on the Elm'Street touhua :o
Sitten sanotaan joka paikassa "hoida netissä se ja se, tulosta tämä ja tämä ja lähetä postissa se ja se".
Kyllä oli 100:n namipala saada nukkua omassa rauhallisessa punkassa *IHQU*

Juu. Kyllä sitä onneksi edes jotain jaksaa. Masennushan ei lievänä edes haittaa työntekoa. Ei ainakaan eläkevakuuttajan mielestä.

Olin siinä ryhmän haastattelussa ja hoitaja kertoi että aloitetaan jollain prosenteilla että onko "mukana" vaikkapa 50% vai 80% ja mikä osa on "hukassa" tai jossain muussa joka haittaa "keskittymistä" tai jotain. En muista mikä nimi tuo nyt oli. Mutta jos mieli olisi 70% kivussa ja 30% keskittymisessä, niin prosentti olisi hyvin pieni. Myös se eläkevakuuttajakin laskee noita prosentteja ja jos on riittävän hyvässä kunnossa, niin on valmis töihin eikä saa rahaa.

Eli perseestä.

Tuohon pakko sanoa että ihme touhua on kyllä, ei ole Eurostoliitossa ns. tasa-arvoa mitä kekkonen aikoinaan kehaisi että lupailee yrittää. Jokaisella asiakkaalla/potilaalla pitäisi olla realiteetti-käsitys, eikä mitään hitsin ennakko-luuloja esim. ylilääkäreiden kohdalta että "ai, sää olet saanut lausunnon MEHILÄISESTÄ, nooh sittenhän hän laittaa heti katetrin perusteella sinut Työkyvyttömyys-eläkkeelle. Mutta SINÄ; olet juossut sairaaloissa ja on 40 sairautta jotka todettu; oletkin selvästi valittaja urpo. Ota buranaa ja mene kotiisi kuolemaan, suosittelen myöskin menolippua Sveitsin eutanasiakeskukseeen, ota sitä vastaan laina"

 

[oestrus taurus]

Niin ja gigantti sekä muut firmat meni puihin, eivät anna ilman TAYS:n pyyntöä lahjoituksena laseria, olisi vaan maanantaina paluu taksilla mennyt kivasti Tampereelle, enkä jaksa (eikä ole rahnaa) mennä skitsoamaan kirppiksille katsomaan jotain valmiita raita-paskoja ja niitä sitten roudata sinne. aina ei elämässä voi voittaa.

No webcam on sentään päivittynyt.

Minkä niminen sädetyshoito oli kyseessä, koska itse maallikkona ole olettanut näihin päiviin asti, että syöpä potilaille annetaan vain sytostaattia?

Kuvailemasi ilmiö kuullostaa valitettavasti kyllä syövältä, eikä "kotilolta" (tai no, et kai sinä muuten varmaan olisi kyseisessä yksikössä ollutkaan). Voivat analysoida enää korkeintaan, onko se pienisoluinen vaiko ei-pienisoluinen.
*******
Nämä kasvaimet ovat jotain pimeätä, ne ampuvat puheessa tajunnanvirran kytkimen OFF-tilaan, eikä niihin sitten osaa sanoa mitään. Ei vaikka itsekkin voi elämän lopussa tai sen muussa vaiheessa siihen sairastua, ja vaikka kuinka tietäisi että siinä sairastuneelle on tärkeämpää muutakin ajatella (mikäli hän ei halua kirjoitaa sairaudestaan ohjeistavaa kirjaa), kuin sen korruptioituneen solun tuotoksia.

Mieti nyt vaikkapa se masentuneen "ystäväpiirin" kaikoaminen, mitä se on jonkun kasvaimen jälkeen. Ystävyys on aidon pelon kestämistä ja käsittelykykyä. En jaksa analysoida, mitä ystävyys mielestäni on, mutta sen voi kuka vain arvata.

Pidä, Memory kumminkin ajantasalla.

 

[Memory]

Juuh kiitos webcamerasta. Katsoin että horizontaali ja vertikaalisädetystä antavat, ihmettelen että sikamainen keuhko-röhinä eikä siihen kiinnitetä mitään huomiota. Ehkä se on primaarin sijaan sekundaari aiheinen
Kyllä minäkin taistelin että vain edes jotain koko havaintoa selville, ihmeen nuivaa infoa, sanoisi suoraan että ½m:n kasvain ja sillä selvä.

Wahemmat tuttavani ihan shokissa kun ovat tottuneet että kasvain meinaa varmaa kuolemaa vuoden sisällä.
Kirjoittelen miten Tampereella menee sitten ensi viikolla, sitä samaa ja arvaten liikenteessä.

Kiitos tuesta <3

 

[oestrus taurus]

Juuh kiitos webcamerasta.

Ei sinun kannata sitä erikseen minun johdattamanani nostaa, sillä se ihminen joka sen antoi omasi hyvän sydämen eikä niitä toistamisia välttämättä halua. (Hän ei ollut altteri)

Me ihmiset, kun kuolemme, meistä jää vain alkuainetta. Se johon olemme energioidemme kanssa sidottu. Olemme täten ikuisia. Muoto vain vaihtuu. "Sielu", en tiedä onko se kemiallisen hapon polttamia jälkiä, vai onko tietoisuus itsessään jotain "älynestettä" kemiassaan.

Toivon, ettet joudu tuota tarkistamaan sairauden takia. Jos kumminkin näin käy, muista että lopulta me kaikki tulemme lopulta perässäsi samaan päämäärään. Toivoisin itse sen karman olevan, mutta onkohan tuo vain todennäköisyyttä sittenkin.

Kävi miten kävi, yritä nauttia elämästäsi, jos se elämänhalu taitaa sittenkin syttyä.

Muistaisinpa tuon, ennen seuraava deprassiota.

 

[Memory]

oestrus taurus: kiitos hienoista sanoista. Sitä minäkin tuossa sairaalassa mietteissäni unta saamatta mietin että olen jotenkin tietoinen ettei täällä monikaan eli >120vuotiaaksi, kohtalo on jokaisella sama.
Mutta diagnisoin tuon sillä että kuitenkin kidutaan vaikka toisten kiusalla, sen aika on sitten kun on ja useimmat vaikeudet ovat tarkoitettu esteiksi/voitettaviksi jotta "päreet" kasvaa ja hokasee etteihän tuo aiempi minun valittamiseni ollutkaan sitten mitään tämän rinnalla, tämän olen oppinut huomaamaan elämän edetessä

Kyllä se liekki pieni rinnassa aina lepattaa, välillä hiljempää ja välillä tohosten, wanhojen tupajäärien tylsien sanominen mukaan"
ei saisi jää tuleen makaamaan" samaa lohkaisua kuulee "ei sota yksi miestä kaipaa" siinäpä sitä on sitten ihmettelemistä
<3

 

[Memory]

Huomenna torstaina viimeinen sädetys, ei vielä tuntoa. Katetrin kanssa kuljetaan, eipä haittaa. Nyt vasta nukkunut sut hyvin vieraassa paikassa. Eilen sädetys 08. 05:15-15.00 odottelin lääkärille pääsemistä että kuulen tulokset, olivat tulleet, aika meinasi vähäsen venähtää pitkäksi.
Sain epikriisin, lääkäri kertoi hyvälaatuinen tumori, hoitoa jatketaan koti-sairaalassa, fiksusti varasi heti perjantaiksi 09:05 verikokeet sekä 09:30 syöpälääkärille verisairaus-polille. Hyvä ettei jää turhaan virumaan odottelemaan ja saadaan lääkitykset ajettua.
Hirveästi noussut määrät, normi 4*aamusta 26een aamuun. En ala mitään dosettia hankkimaan vaan otan apteekista valmiiksi ne pussitetut annospussit, dosetilla ei tee mitään kun osa lääkeistä hervottoman kokoisia ja osa pieniä pillereitä.
Tuttu labrarotta sanoi epikriisin perusteella luokka on "huonolaatuinen" mutta lekuri sanoi että hyvälaatuinen, tiedä sitten. Onneksi tulee muutakin kuin mutua niin vähän sentään saa nukuttua rauhallisemmin.

Toimeentulotukeen hakemus bussimatkoihin että pääsen sairaalaan 7km:n päähän käymään.

Tampereella vähäsen aurinko pilkottaa. Kävin Prismassa taksilla hakemassa 3:lle osastolle täytekakku-kahvit kun halvalla -30% sain ja olin jo luvannut, sen verran hyvää palvelua sain 3viikon aikana.
Eipä tee enää pitkään aikaa mieli lähteä sairaaloihin.

Tämä RS2:lla oleva lahjoitusläppäri on vähäsen näppisvammainen, ei aina ota kaikki kirjaimia kunnolla.
Eipä tätä varmasti muuten tänne olisi lahjoitettukkaan, ei passaa katsoa lahjahevosta suuhun, paljon parempi kuin ei mitään konetta.

Koittakaa pärjäillä.Pitää katsoa että minkälaiset kotipaikan sairaala keksii? joko lääkkeet taikka sytostaatti. Kaverille tuli paskamaisia uutisia, haimasyöpä ja 3vuott aikaa!

On tuo vee uutinen, todella pahempi mitä katteeton linnatuomio. menee 100:lla koko elämä kuralle, sitten jos ihminen on muutenkin ikuinen pessimisti niin siinähän sitä ollaan.
Vaikka hoidot ovat kehittyneet niin nopeus on valttia, tämänkin kaverin diagnoosi kesti 7kk lääkärin mokan takia, ei pahemmin naurata.

*Haleja*
<3

 

[jm82]

Kirjoittelin äsken jo tuon tekstin valmiiksi ja kait sen pitää julkaista, koska kohta en enää muista ollenkaan että mitä meinasinkaan kirjoitella.

Eilen heräilin vähän liian aikaisin 8 aikaan. Huomasin sitten että vähän oli pää kipeä, ainakin lievästi. Päivällä otin 150mg venlafaxinia toivoen että se jotain auttaisi. Ajattelin sitten että pelaan vähän Asetto Corsa autopeliä kun en ollut moneen päivään pelannut. Ratilla pelaaminen tuntui jotenkin omituiselta. Jotenkin ei ollut paikalla ja ajaminen oli kuin puoliksi unessa. Lopuksi sitten pelaamisesta ei tullut enää oikein yhtään mitään. En pysynyt 8 kierrosta tiellä vaan mutkat olikin liian vaikeita, yleensä en saanut hahmotettua nopeutta ja mutka meni sitten hietikolle.

Kävin sitten postissa ja muilla asioilla kauempana autolla. Sama meno jatkui että en ollut kokonaan mukana, vaan osittain unessa. Hahmottaminen oli vaikeaa ja varsinkin kääntäminen oikeaan aikaan. Eli ei hahmottanut nopeutta ja sitä että pitääkö jarruttaa ja mihin aikaan pitää kääntyä. Tuohonkin ehkä tottuisi mutta tuntui erittäin vaaralliselta. Myös tunto oli jotenkin poissa, eli ei tuntenut vaikkapa alamäkeä. Tunne oli vähän sama kuin migreenissä, mutta ilman mitään pääkipua ja ilman mitään näköä haittaavaa auraa. Sellainen 50/50 paikalla ja toinen 50% oli vain "kadoksissa"? Selvisin kumminkin ehjänä kotiin vaikka ajoinkin jotain 2 tuntia. En teidä sitten mikä tuo juttu oli. Olisikohan se ollut vain masennus? "Kunto" oli kumminkin niin huono, että ei olisi kannattanut ajaa autolla ollenkaan. Hankala vain etukäteen tietää tuollaista juttua.

Tuossa oli vielä joku juttu:
Psykoosien lääkehoidon käytäntöä

edit: Tuossa vielä jotain rastitehtäviä. Johonkin "vaivaan" liittyen. Ilmeisesti psykoosiriskiin liittyen.
Onko sinulla viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana esiintynyt seuraavia oireita?

Spoileri: kyllä/ei

5 Vaikeutta ajatella selkeästi, keskittyä ajattelemaasi, häiritseviä ajatuksia tai ajatusten katkeilua
7 Kokemuksia, että ajatuksia tulisi mieleesi erityisen vilkkaasti tai että sinun olisi vaikea hillitä ajatuksiasi
8 Vaikeutta ymmärtää lukemaasi tekstiä tai kuulemaasi puhetta
10 Vaikeutta kontrolloida puhettasi, käyttäytymistäsi tai ilmeitäsi
14 Tuntemuksia siitä, että ympäristön tapahtumat tai toisten ihmisten käyttäytyminen erityisellä tavalla liittyisivät sinuun
15 Tuntenut olosi poikkeuksellisen hyväksi tai itsesi erityisen päteväksi ja tärkeäksi
16 Näkemiseen liittyviä häiriöitä, esimerkiksi epätarkka näköaistimus, korostunutta näönherkkyyttä tai näköhavaintojen muuttumista
18 Vaikeutta suorittaa tavallisia rutiinitoimintoja, kuten peseytyminen, pukeutuminen, kotityöt, kaupassakäynti, pyöräily, autoilu tms. vähintään viikon ajan
19 Tunnetta siitä, että jotain outoa tai selittämätöntä tapahtuu sinussa itsessäsi tai ympäristössäsi
20 Ajatuksenkulkuja, ideoita tai käyttäytymismuotoja, jotka ovat outoja tai erikoisia
21 Tunnetta siitä, että sinua seurattaisiin tai että sinuun jollain erityisellä tavalla vaikutettaisiin

 

[Memory]

jm82: mulle tulee kuolemantauti oireet jos otan kokonaisen mirtzan saa olla tosi hätä että sen kiskon Seuraava päivä on ihan tunnelissa eikä tunne mitään. eikä auta edes nukkuminen.

Nyt vihdoinkin omassa kotona, huokaus.. ei enää mitään pitkiä reissuja, ei enää riitä paukut.
Huomenna aamuremppaan sitten kauppaan hakemaan ruokaa ja sitten vaan relaxia.
Kyllä tuo matkustelu käy 100:lla duunista, onneksi en ole koskaan ollut mikään kaupparatsu.

Tsemppiä Sinulle jm82.

 

[Memory]

Kuuluisi palstalle "vituttaa"

Ajattelin että polilla käynnillä selviäisi "helpolla", paskan marjat. taas helvetin viikonlopun saan olla himassa, sitten heti ma 08 osastolle sytostaatteja turpaan ja vasta pe kotiin *KELE!
Ihan kuin ei olisi muuta tekemistä kuin *TANA maata ruumishuoneella joka vatun viikko, kyllä tässä täytyy hankkia casette hoito-lääkkeitä.
Ja kaiken lisäksi ylimääräiset hoidot jatkuu VAIN 4-6kk. Jippii, olen happy joy joy voittanut EuroJackpotissa 19milliä.
Vittu, missä on lähin rekan paripyörät.
Tulee mieleen Mc Gyverin sanat "se mikä ei tapa se vahvistaa"

Ihan kuin sukulaisilla ei olisi muuta tekemistä kuin olla himassa hoitamassa koiraa kuukauden päivät

 

[oestrus taurus]

Ihan kuin sukulaisilla ei olisi muuta tekemistä kuin olla himassa hoitamassa koiraa kuukauden päivät

Vaikka tilanne on näin ikävä, niin hyvä että koiran kanssa asiat järjestyi. Yksinäinen ihminen kun voi monesti olla vastaavassa tilanteessa, ettei mistään löydä sitä vastuunottajaa lemmikille.

Eivätköhän he ole kumminkin hyvin myötätuntoisia asian suhteen. Jos vieläpä eläinystävällisiä, niin eivät varmana saa unta jos tietävät toisen olevan nälässä.

 

[kekkeruusi]

Kuuluisi palstalle "vituttaa"

Ajattelin että polilla käynnillä selviäisi "helpolla", paskan marjat. taas helvetin viikonlopun saan olla himassa, sitten heti ma 08 osastolle sytostaatteja turpaan ja vasta pe kotiin *KELE!
Ihan kuin ei olisi muuta tekemistä kuin *TANA maata ruumishuoneella joka vatun viikko, kyllä tässä täytyy hankkia casette hoito-lääkkeitä.
Ja kaiken lisäksi ylimääräiset hoidot jatkuu VAIN 4-6kk. Jippii, olen happy joy joy voittanut EuroJackpotissa 19milliä.
Vittu, missä on lähin rekan paripyörät.
Tulee mieleen Mc Gyverin sanat "se mikä ei tapa se vahvistaa"

Ihan kuin sukulaisilla ei olisi muuta tekemistä kuin olla himassa hoitamassa koiraa kuukauden päivät

Yritä jaksaa vaan. Elämä on paskaa ja vitutus on varmaa ja jos vitutus loppuu, on syytä huolestua. Näin olen sen ainakin itse päätellyt.

 

[Memory]

hyvin sanottu kekkeruusi
Näinhän se menee, kaiku on vaan karmea kolisten kun olen kuunnellut pahiksia että käyvät samat sytostaatit jopa kuudetta kertaa.
Täytyy varmaan liittyä valittelijoiden joukkoon:"syöpä on suomalaisten kansatauti luokkaa selkäkivut", näillä mennään ja sitten kun ei mennä niin sitten ei mennä, mutta kun mennään oikein "vittuillakseen" niin sitten se smileykin sieltä välillä mulkahtaa pilvistä.
Ja onneksi on paska keleillä sairaalakeikat eikä mitään hot-hot-summerina

 

[TeknoR]

Oletteko kokeilleet testosteronin lisäystä masennuksen hoitoon?

 

[kekkeruusi]

Oletteko kokeilleet testosteronin lisäystä masennuksen hoitoon?

Mistä tuollaista sait päähäsi? En ole ikinä kuullut moisesta.