Masennus

[jm82]

Se miksi diagnooseja on vaikea lukea ja ymmärtää (No nyt kaivoin tässä muutaman esimerkin ja tuntuu täten aivan eri laadulta). Siis tuossa lauseessa on hyvä esimerkki ongelmasta hahmottaa sellaisia.

Ensimmäinen epäkohta lienee mikä on "harha" ja mikä "todellisuus". Jokaisellahan, joka harrastaa paljon ajattelua, on nyt varmana ainakin joissain kohtaan jonkinlainen "harhakäsitys". Kun taas sitten se, mikä tuntuu monesti vallitsevalta todellisuulta, tuntuu naivilta ja jopa harhakäsitykseltä.
Esim. vaikkapa politiikkaa seuraava löytää helposti tällaisia. Myös jos filosofinen näkemys tuottaa eroja vallitsevasta, on yksi hyvä esimerkki.
Käsitys "todellisuudesta" ja "harhaisesta näkemyksestä tai odotuksesta" voi aiheuttaa voimakkaita tunnetiloja.

Näin ollenhan, jos tuollaista on vaikkapa kokenut, niin lause "skitsofreenikolle se oma harha on hänelle "todellisuutta". Eli suuttuu sitten jos sille sanoo että ei se noin mene?" voi ollakkin hyvin vaikea hahmotella ja niellä. Sehän menee silloin aika monimutkaiseksi se juttu. Sen vuoksi nämä diagnoosit ovat ainakin itselleen hyvin vaikeita ymmärtää, pelkistetysti.

Syyhän sille nyt taas löytyy, että on ne "normit".

Luin Dissosiaatiohäiriöstä ja aika jänniä juttuja kuuluu siihenkin häiriöön. On tosiaan itsellekin hyvin vaikeita ymmärrettäviä nuo diagnoosit ja muut.

Ilmeisesti tuo "pilkkominen" on normaalia, mutta jossain kohtaa siitä tuleekin jo häiriö.

Jos vaikka telkkarista tai muualta tulee politiikkaa, niin laitan telkkarin heti kiinni. Sen verran kukkasia ne siellä juttelee

Dissosiaatio on tavallinen puolustusmekanismi ihmisen joutuessa uhkaavaan tilanteeseen. Jotta henkinen kuormitus ei kävisi ylivoimaiseksi, aivot ”pilkkovat” kokemuksen pienemmiksi osasiksi, jotka myöhemmin liitetään takaisin yhdeksi kokonaisuudeksi ja integroidaan taas tavalliseksi muistoksi.

Dissosiaatiohäiriöistä puhutaan, kun dissosiaation käyttö lisääntyy häiritseviin mittasuhteisiin ja aiheuttaa vaikeuksia potilaan jokapäiväisessä elämässä.

Lapset toipuvat raskaistakin kokemuksista hyvin, jos he saavat asianmukaista tukea ja ymmärrystä lähiympäristöstään. Dissosiaatiohäiriön kehittymiseen johtaakin usein lapsen saaman tuen puute sekä traumaan liittyvä salailu ja häpeä tai trauman kieltäminen. Trauman aiheuttaja on myös usein jokin lapselle läheinen henkilö, johon lapsen on ristiriitaisesti pakko turvautua. Alttius dissosiaation runsaaseen käyttöön on todettu perinnölliseksi, mutta ei tiedetä onko kysymys geneettisestä, epigeneettisestä vai sosiaalisesta periytymisestä. Toisinaan häiriöt ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle traumatisoitujen vanhempien ”opettaessa” tiedostamattaan lapset käyttämään dissosiaatiota pääasiallisena puolustuskeinona.

Dissosiaatio- eli konversiohäiriöllä (F44)[1] tarkoitetaan joko sivupersoonahäiriötä taikka ruumiillisia tai kognitiivisia oireita, joiden tulkitaan johtuvan psykiatrisesta sairaudesta, koska niille ei ole löytynyt somaattista syytä. Dissosiatiivisia ruumiillisia oireita kutsuttiin aiemmin hysteriaksi[2].

Dissosiaatiohäiriö – Wikipedia

 

[oestrus taurus]

Luin Dissosiaatiohäiriöstä ja aika jänniä juttuja kuuluu siihenkin häiriöön.

Luin joskus 2015 dissososiaatiosta ja kun mainittiin että Alfred Hitchchokin Psycho, Norman Bates onkin enemmän "dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä" muistuttava, kuin psykopaattia tai skitsofrenikkoa, niin jotenkin ymmärsin jo paljon, mitä tämä häiriö ja roolit ovat (Otin toki huomioon tarinaan korostuneen roolin)
Sitten oli tämä Jim Carreyn pääosaelokuva "Me Kaksi & Irene"-komediaelokuva samasta teemasta. Siinähän nämä roolit olivat menneet hyvin järjestykseen ja saanneet nimensäkin yhdessä moottoripyöräpoliisin päässä, että tulivat toimeen hyvin keskenään, kunnes tuli nainen ja... Mustasukkaisuusdraama.

No nämä jälkimmäiset ovat karikatyyrejä ilmiöitä, mutta antaa helpottavan kuvan ymmärtää tuosta rakenteesta, kuin (pelkkä) lista ranskalaisia viivoja.

 

[jm82]

Luin joskus 2015 dissososiaatiosta ja kun mainittiin että Alfred Hitchchokin Psycho, Norman Bates onkin enemmän "dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä" muistuttava, kuin psykopaattia tai skitsofrenikkoa, niin jotenkin ymmärsin jo paljon, mitä tämä häiriö ja roolit ovat (Otin toki huomioon tarinaan korostuneen roolin)
Sitten oli tämä Jim Carreyn pääosaelokuva "Me Kaksi & Irene"-komediaelokuva samasta teemasta. Siinähän nämä roolit olivat menneet hyvin järjestykseen ja saanneet nimensäkin yhdessä moottoripyöräpoliisin päässä, että tulivat toimeen hyvin keskenään, kunnes tuli nainen ja... Mustasukkaisuusdraama.

No nämä jälkimmäiset ovat karikatyyrejä ilmiöitä, mutta antaa helpottavan kuvan ymmärtää tuosta rakenteesta, kuin (pelkkä) lista ranskalaisia viivoja.

Jännä että psyko ei ollutkaan psyko vaan dissosiatiivinen identiteettihäiriö (sivupersoonahäiriö)

Tänään onkin hoitajalle aika. Täytyy muistaa taas jotain selostaa. Aamuisin meinaa vähän olla vaikeaa ja tuntuu vähän ahdistavalta ja jalat ja kädet on kipeät. Mutta eipä kipuihin ole psykologigaan mitään keksinyt, sanoi vain että aika kummallista tai jotain vastaavaa.

Tuossa olikin että dissosiaatiota "vastaavia" juttuja on melko useita.

Dissosiaation aiheuttamat oireet on tärkeätä erottaa myrkytystilojen ja erilaisten ruumiillisten sairauksien ja muiden psykiatristen sairauksien aiheuttamista samankaltaisista oireista. Tällaisia tiloja ovat alkoholin ja huumeen käyttö, lääkkeiden sivuvaikutukset, ohimolohkoepilepsia ja muut neurologiset sairaudet ja psykiatrisista sairauksista erityisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottiset tilat.

Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)

 

[oestrus taurus]

Jännä että psyko ei ollutkaan psyko vaan dissosiatiivinen identiteettihäiriö (sivupersoonahäiriö)

Mä pidin hyvin pitkään kummallisena, ettei mutsissa, hänen exässään tai kenessäkään heidän palvelutalossa esiintynyt "jakomieli alaa", niin kuin oletin. Skitsofrenia, eli jakomieli ala ei ollutkaan sittenkään se, mikä tyyliin oli otaksunut aiemmin. Kuten vaikka se Psycho tai South Parkissa se opettaja Garrison, ilman "mr.Hat" käsinukkeaan.

Nyt kun oikeen osaa eritellä tämän "dissosiatiivisen identiteettihäiriön" skitsofreniasta erilleen, eikä pitämästä tätä samana asiana, pääsi jotenkin enemmän jopa ymmärtämään tuota todellista "jakomielisyyttä" (eli skitsofreniaa).

**********

Se voi olla, että dissosiatiivinen häiriö on jonkinlainen automatisoitu osa, jossa sellaiset kuin koti-minä, seura-minä, työ-minä ja niin edelleen, ovat sen trauman kauta aktivoituvia. On mielenkiintoista, voisiko se olla myös jotain "seuran korviketta", mikäli sillä on vaikkapa se eri nimi ja persoonallisuus.

Eihän se dis.i.häiriö itsessään taida olla mikään psykoosi, vaan henkilö on nyt jakautunut syystä tai toisesta eri "persoonallisiin lohkoihin".

 

[jm82]

Mä pidin hyvin pitkään kummallisena, ettei mutsissa, hänen exässään tai kenessäkään heidän palvelutalossa esiintynyt "jakomieli alaa", niin kuin oletin. Skitsofrenia, eli jakomieli ala ei ollutkaan sittenkään se, mikä tyyliin oli otaksunut aiemmin. Kuten vaikka se Psycho tai South Parkissa se opettaja Garrison, ilman "mr.Hat" käsinukkeaan.

Nyt kun oikeen osaa eritellä tämän "dissosiatiivisen identiteettihäiriön" skitsofreniasta erilleen, eikä pitämästä tätä samana asiana, pääsi jotenkin enemmän jopa ymmärtämään tuota todellista "jakomielisyyttä" (eli skitsofreniaa).

**********

Se voi olla, että dissosiatiivinen häiriö on jonkinlainen automatisoitu osa, jossa sellaiset kuin koti-minä, seura-minä, työ-minä ja niin edelleen, ovat sen trauman kauta aktivoituvia. On mielenkiintoista, voisiko se olla myös jotain "seuran korviketta", mikäli sillä on vaikkapa se eri nimi ja persoonallisuus.

Eihän se dis.i.häiriö itsessään taida olla mikään psykoosi, vaan henkilö on nyt jakautunut syystä tai toisesta eri "persoonallisiin lohkoihin".

Niin kanssa käsitin että dissosiaatiohäiriö ei olisi mikään psykoosi. Vaan dis.härö olisi tullut traumaattisen tapahtuman takia ja mieli olisi jotenkin "pisrstoutunut". Vaikka oireet olisi samankaltaisia, niin silti juttu ja hoitokin kai olisi erilaista. Ymmärsin jotenkin niin että dis.häröön auttaisi terapia, ei psykoosilääke kai niin hyvin.

Tuossa olikin mielenkiintoinen lainaus. Eli se johtuu luultavasti dissosiatiivisestä ilmiöstä, jos jonkun henkilön "luonne" kääntyy hetkellisesti vaikka täysin päälaelleen? Vaikkapa kiltistä henkilöstä, "mä tapan sut" suuttumukseen? Eli päässä "napsahtaa"? Aivan uusi tieto, että samalla tulee usein muistinmenetys sekä traumaattiset tunnemuistot (jostain muusta tilanteesta)? Melkoinen reaktio ja eihän noita sillä lailla itse aina "huomaa".

Kanssaihmisten ja erityisesti läheisten kanssa käytyjen voimakkaan tunnepitoisten riitojen yhteydessä ilmenevät äkilliset persoonallisuuden muutokset ovat usein luonteeltaan dissosiaatiivisia ilmiöitä ja heijastavat traumaperäistä persoonallisuuden rakenteellista dissosiaatiota. Näiden riitojen työstämistä haittaa usein äkilliseen käytöksen muutokseen liittyvä muistinmenetys sekä dissosiaatiolttiutta lisäävät traumaattiset tunnemuistot.

Eli nuo ikävät ja ahdistavat muistikuvat olisi juuri tuota Dissosiaatiota. On ainakin osittain tuttua itselle.

Dissosiatiivisten oireiden laukaisijana ja ylläpitäjänä ovat erilaiset traumaattiset voimakasta ahdistusta, pelkoa tai häpeää tuottavat muistikuvat ja tilanteet. Tämän vuoksi sekä itsehoidon että ammatillisen psykoterapian päämäärä on pyrkimys asteittain kohdata nämä traumaattiset tunnemuistot tavalla, joka lopulta mahdollistaa niiden kohtaamisen ilman pakottavaa tarvetta dissosioida tunteet, muistot ja havainnot toisistaan erilleen. Eräs tapa on työstää kipeitä muistoja omassa tahdissa ja asteittain keskusteluissa siihen halukkaan myötäelävän läheisen tai ystävän kanssa.

Psykoottiseksi tulkittujen oireiden tai erilaisten ahdistusoireiden taustalla saattaa olla traumaperäinen dissosiaatio. Jatkuvien tai usein toistuvien dissosiatiivisten oireiden rakentava työstäminen edellyttää yleensä pitempiaikaista ja tiivistä psyko- tai traumaterapiaa.

Saattaa olla mulla jotain lievään dissosiaatioon viittaavaa, joka olisi tullut itselle liian ahdistavien elämäntilanteiden takia. Lievää psykoottiseen masennukseen viittaavaa on, mutta on niin lievää, että ei se oikeasti ole psykoottista. Diagnoosi on se vakava masennus. Ahdistus on myös yleensä tai ainakin joskus, päivittäistä (eri tilanteet vaikuttaa ainakin vähän). Paniikkia ei ole tullut enää lääkkeen aikana, eli vuoden on ollut paniikki pois.

Saa nähdä tuleeko oireita kun säädän vähän lääkkeiden määriä. Risperidon 2mg -> 3mg, Venlafaxin 150 -> 75mg. Mirtazapin 7.5 -> 0mg.

Mulla siis tahtoo jollain lailla kierrokset nousta ja sitten jossain vaiheessa se menee jo sitten ahdistukseksi ja paniikiksi (ennen lääkettä). Tarkalleen en tiedä miksi Risperidon on määrätty. Toimii kumminkin ja rauhoittaa oloa lähemmäksi normaalia henkilöä. Kierrosten nousu ei kumminkaan pitäisi olla maniaa tai hypomaniaa, vaan jotain muuta enemmän "normaalia"? Toki masennuslääke voisi nostaa kierroksia ylemmäksi? Siltä se ainakin vaikuttaa.

 

[oestrus taurus]

Eli nuo ikävät ja ahdistavat muistikuvat olisi juuri tuota Dissosiaatiota. On ainakin osittain tuttua itselle.

Tuollaisia ilmiöitä olen itse nimittänyt "flashbackeiksi". Niistä oonkin jo ainakin kopioinnut murosta.

Itsellään tosin tulee kohta vieras viikonlopuksi (ensimmäinen neljään vuoteen, joka taloon astuu viittä minuuttia pitemmäksi aikaa), joten pitää rauhoitella siksi ajaksi vieraanvaraissyistä raapustelua. Mut oonhan mä noi "flashbackit" maininnut jo varmaan liian monesti. Ne ovatkin esimerkkejä vaan, ne ovat arkisia eikä niihin kiinnitä edes huomiota. Voimakkaimmat ovat kyllä sitten sellaisia, kunnon häiriköitä ja sietämättömiä. Mutta käsittelemällä nuo traumat voi päästä eroon. Näin pitäisin mahdollisena myös diagnoosin varmalla "dis.sos.i-häiriöllä".

Säästäminen itseltään, säästää myös oireet.

 

[jm82]

Tosiaan nuo "flashbackit" voi olla niin tuttua tai on tullut jo niin monta kertaa, että ei niihin osaa kiinnittää niin huomiota. En tiedä voisiko se olla sitten se nollat taulussa tai "pysähtyminen" ja herääminen, että mitäs nyt? Aha, ollaankin tässä.

Eli ehkä pitäisi muistella tarkemmin, että saisi siitä ajatuksesta kiinni. Jos nyt tilannetta sitten enää edes tulee kun "yrittää"?

edit: En ole perillä siitäkään että miten se psykoosilääke "tekee". Eli poistaako se juuri noita omituisia mielen häröjä? Siltä se ainakin vähän tuntuu?

 

[oestrus taurus]

Tosiaan nuo "flashbackit" voi olla niin tuttua tai on tullut jo niin monta kertaa, että ei niihin osaa kiinnittää niin huomiota. En tiedä voisiko se olla sitten se nollat taulussa tai "pysähtyminen" ja herääminen, että mitäs nyt? Aha, ollaankin tässä.

Eli ehkä pitäisi muistella tarkemmin, että saisi siitä ajatuksesta kiinni. Jos nyt tilannetta sitten enää edes tulee kun "yrittää"?

Kyllä ne yllätävän hyvin ajassaan löytyvät, kun antaa yrittää ensin muistella, "missäköhän tämän tunteen tapausta X kohtaa koinkaan ensi kerran". Jos tämä jää silloin epäselväksi, jättää "ydin-tietoisuudestaan sivuun muhimaan". Jos se kohtaa ympäristössään oikeita tekijöitä, "niin tapaus X:n" kysymys ratkeaa tai lähestyy ratkaisuaan entisestään.

Monesti tuntunut käyvän ilmi, että aivan mitättömistä pikkulähteistä se on muhinut ylisuureksi. Sen "oikean" tietää sitten, kun voi ollaitsessään aivan varma hypoteesista. Se jättää joko rauhaan tai lievenee mitättömäksi seikaksi.

Joku asia voi luonnostaankin olla epämukava, mutta tällaisissa se on saannut "ylisuurta lisäystä".

edit: En ole perillä siitäkään että miten se psykoosilääke "tekee". Eli poistaako se juuri noita omituisia mielen häröjä? Siltä se ainakin vähän tuntuu?

En tiedä. Ei ole kokemusta enkä ole lukenut noita teorioita. Enpähän tosin yllättyisi, jos olisivat nimenomaan "rauhottavat lääkkeet", kun moni raportoi tunne-elämän menetyksestä.
Voi olla että psykoosi vaatii nimenomaan "tunteen", kuin tiiliskivi "laastin". Jos verrataan, että psykoosi on kuin "tiiliseinä" ja psykoosin osaharhat ovat "tiilejä", niin tunteet pitäisivät psykoosin "pystyssä".

 

[jm82]

En tiedä. Ei ole kokemusta enkä ole lukenut noita teorioita. Enpähän tosin yllättyisi, jos olisivat nimenomaan "rauhottavat lääkkeet", kun moni raportoi tunne-elämän menetyksestä.
Voi olla että psykoosi vaatii nimenomaan "tunteen", kuin tiiliskivi "laastin". Jos verrataan, että psykoosi on kuin "tiiliseinä" ja psykoosin osaharhat ovat "tiilejä", niin tunteet pitäisivät psykoosin "pystyssä".

Mulla on ollut ahdistukseen justiin rauhoittavaa lääkettä. Mutta sellaista lääkettähän saa käyttää vain jotain 2 viikkoa. Eli melko turha koko lääke? Opamox ja joku toinen Lyrica taisi olla ne lääkkeet.

Aivan kuten epäilit, niin rauhoittavaa lääkettä tarvitsee. Wikin mukaan jossain tapauksessa psykoosilääkettä käytetään rauhoittavana lääkkeenä. Ilmeisesti siksi että psykoosilääke ei aiheuta riippuvuutta kuten esim Opamox tai joku muu Bentsodiatsepiini (rauhoittava lääke).

Eli mulla tuo psykoosilääke on kai rauhoittavaksi, koska itse olen huomannut että hyvin se toimii ja rauhoittaa oloa.

Hassua että psykoosilääkettä annetaan joskus myös huonosti käyttäytyville vangeille.
Erittäin kurjaa jos psykoosilääkettä syötetään "ilman syytä" vanhuksille?
Antipsykoottiset lääkkeet – Wikipedia

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Psykoosilääkkeitä käytetään rauhoittavina lääkkeinä levottomuuden tai aggressiivisen käyttäytymisen tai ahdistuneisuuden hoitoon, koska ne eivät aiheuta riippuvuutta. Suurin käyttäjäryhmä ovat vanhukset, mutta lääkkeitä käytetään myös lasten ja nuorten sekä vankien huonon käytöksen poistamiseksi.[6]

Antipsykootteja käytetään myös psykoosin, skitsofrenian, manian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epäluuloisen persoonallisuuden hoitoon.

Pieninä annoksina psykoosilääkkeitä käytetään unettomuuden[7], masennuksen, Touretten oireyhtymän ja tunne-elämän epävakauden hoitoon.

Soittelin vähän omasta käytöksestä ja jotain dissosiaatiohäiriöön viittaavaa kerrottiin. Jotain siis kerrottiin, mutta en toki itse muista noita tilanteita. Ja kuulemma "päässä naksahti" ja sitten ajatus muuttuikin kokonaan johonkin vähän toiseen juttuun (ahdistukseen). Samaa oli huomattu äidistä. Ilmeisesti käytös voi myös periytyä jonkunlaisen "käytöksen mallin" avulla? Äidin ongelmat taas ovat/voivat olla "periytyneet" hänen vanhempien perheestä.

Trauman aiheuttaja on myös usein jokin lapselle läheinen henkilö, johon lapsen on ristiriitaisesti pakko turvautua. Alttius dissosiaation runsaaseen käyttöön on todettu perinnölliseksi, mutta ei tiedetä onko kysymys geneettisestä, epigeneettisestä vai sosiaalisesta periytymisestä. Toisinaan häiriöt ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle traumatisoitujen vanhempien ”opettaessa” tiedostamattaan lapset käyttämään dissosiaatiota pääasiallisena puolustuskeinona.

 

[Memory]

Moi, Teidän juttuja lukiessa tulee mieleeni omat Seronilin sivuvaikutukset eli "multipersoonat". Kaupungilla vaan kesken kaiken liikennevaloissa heräsin että hitto, mitä mä tässä teen-äskenhän mä olin kotona. Mieli oli jakautunut että henkisesti olin himassa ja fyysisesti kaupungilla, tuohon tungettiin sitten Suprium lääke, johan ainakin vähän jelppasi.
Luin syövästä tuolta kuuluisalta suomi24:sta kaikkein hauskin kommentti oli tyyliin:"mitä hemmettiä te täältä kyselette kyhmyjänne, menkää ihmeessä lääkäriin"

Oma status promillen luokkaa parempi, viikolla oli paska olo, sydän hakkasi 2*sekunnissa, takaraivoissa ja korvissa kuului kamala sydämen jyske, aina kun vaikka kuinka rauhallisesti nousi sängystä niin heti vintti-pimeänä ja joutui etsimään pöytää tueksi, paskamainen yskä ryhityttää koko ajan, kuvan näytti ok:ta, mitä nyt se kasvain siellä killui normi kokoisena.
Luojalle kiitos ei kuumetta ole, ja onneksi ruokahalu on hyvä. Kyllä se vaan on että sytosmyrkyt laihduttaa, ennen 79kg nyt 75-76kg. vaikka syön kuin hevonen. Tänään oli kiva päivä, ei pahemmin pyörryttänyt, mitä nyt kaupungissa kävin pääsiäisroinaa ostamassa ja piti kävellä kotia niin sydän hakkasi sataa ja päässä jyskytti ja vintti oli kortilla.
Koittakaahan jaksaa ja viikonloppuja.

 

[jm82]

Moi, Teidän juttuja lukiessa tulee mieleeni omat Seronilin sivuvaikutukset eli "multipersoonat". Kaupungilla vaan kesken kaiken liikennevaloissa heräsin että hitto, mitä mä tässä teen-äskenhän mä olin kotona. Mieli oli jakautunut että henkisesti olin himassa ja fyysisesti kaupungilla, tuohon tungettiin sitten Suprium lääke, johan ainakin vähän jelppasi.
Luin syövästä tuolta kuuluisalta suomi24:sta kaikkein hauskin kommentti oli tyyliin:"mitä hemmettiä te täältä kyselette kyhmyjänne, menkää ihmeessä lääkäriin"

Oma status promillen luokkaa parempi, viikolla oli paska olo, sydän hakkasi 2*sekunnissa, takaraivoissa ja korvissa kuului kamala sydämen jyske, aina kun vaikka kuinka rauhallisesti nousi sängystä niin heti vintti-pimeänä ja joutui etsimään pöytää tueksi, paskamainen yskä ryhityttää koko ajan, kuvan näytti ok:ta, mitä nyt se kasvain siellä killui normi kokoisena.
Luojalle kiitos ei kuumetta ole, ja onneksi ruokahalu on hyvä. Kyllä se vaan on että sytosmyrkyt laihduttaa, ennen 79kg nyt 75-76kg. vaikka syön kuin hevonen. Tänään oli kiva päivä, ei pahemmin pyörryttänyt, mitä nyt kaupungissa kävin pääsiäisroinaa ostamassa ja piti kävellä kotia niin sydän hakkasi sataa ja päässä jyskytti ja vintti oli kortilla.
Koittakaahan jaksaa ja viikonloppuja.

Sulla onkin sitten vähän vastaava koktail kun mulla. Googlasin että Seronil (ssri) ja Suprium (tyypillinen antipsykootti, psykoosilääke). Mulla venlafaxin (snri) ja Risperidoni (epätyypillinen eli toisen polven psykoosilääke).

On mullakin nyt ehkä kerran tullut oho-ilmiö, eli oon laittanut nukuksissani kahvia ja sitten huomannut että oon laittanut keittimen jo melkein valmiiksi asti. Tapahtuisi ehkä aamulla herkemmin, jos on vielä vähän väsynyt. Voisi kuvitella että samanlainen "härö", eli fyysisesti olisi edellä ja henkisesti ehtii tulla vasta vähän myöhässä.

Mullekin masennuslääke sopii kohtalaisen huonosti, koska nostaa "virtaa". Ja sitten kun ei yhtään jaksa mennä tuon kauhean energian mukana. Kai tuo psykoosilääke sitten toimii tosiaan rauhoittavana, samoin sanoin lääkärillekin kun se kysyi että mitä eroa on tullut?

Samoin kanssa jaksuja ja viikonloppuja. Itsellä kanssa joskus hengästyttää koska kunto on rapistunut huonommaksi. Lisäksi huomannut että vähän kangistunut kun pääsi epähuomiossa lihomaan. Eikä itsellä ole puntaria. Mutta äkkiä se ruokailu normalisoitui kun lääkkeeseen vain ensin tottui, eli oli vain lyhytaikainen "ongelma". Kävin kanssa testaamassa kesärenkaat ekaa kertaa.

edit:

Moi, Teidän juttuja lukiessa tulee mieleeni omat Seronilin sivuvaikutukset eli "multipersoonat". Kaupungilla vaan kesken kaiken liikennevaloissa heräsin että hitto, mitä mä tässä teen-äskenhän mä olin kotona. Mieli oli jakautunut että henkisesti olin himassa ja fyysisesti kaupungilla, tuohon tungettiin sitten Suprium lääke, johan ainakin vähän jelppasi.

Täysin maallikkona tulee ajatus, että tuossa tilanteessa tiedostit että "multipersoona" on ohjannut sinut "väärään paikkaan" kaupungille.
Ja että olisi myös mahdollista että kävisit kaupungilla ja et muistaisikaan koko tapahtumasta yhtään mitään? Ei ole mahdollista sinulle, mutta periaatteessa jollekin muulle voisi olla mahdollista.

Persoonallisuuden puolien ollessa tietoisia toisistaan nämä lievemmät häiriöt luokitellaan diagnostisesti usein myös depersonalisaatiohäiriöiksi (ks. «Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)»2).

Sivupersoonahäiriö (dissosiatiivinen identiteettihäiriö)

Tuossa oli maininta jos itse sattuu tiedostamaan "sivupersoonan", niin nimi on eri. Mulla itsellä sivupersoona on multa itseltä piilossa. En siis itse muista tuosta sivupersoonasta mitään. Sama juttu äidillä. Eli sivupersoonan tunnisti vain haastattelemalla muita. Toki sitten itsellekin vähän avautuu tilanne, vaikka ei muistaisikaan.

 

[Sivustakatsoja]

Mistä hitosta sitä tietää onko masentunut? Vuoden verran mennyt tässä mieliala vuoristorataa, välillä tuntuu että asiat normaalisti, vähintään puolet ajasta taas tuntuu että ei jaksa, oma juna junnaa paikoillaan, ei huvita tehdä mitään, harvoja kavereita ei jaksa nähdä, mieli on maassa. Olen miettinyt jos menisi jollekin ammattilaiselle juttelemaan mutta hitto vie en tiedä tekisinkö tästä sitten isomman ongelman kuin onkaan. Missä se raja kulkee? Tuntuu että kaikilla muilla on paketti kasassa ja joku tarkoitus kaikelle, minä vain kritisoin sohvalta kaiken turhuutta ja toivon että pystyisin samanlaiseen elämään kuin muutkin. Onko sitä vaan löysä paska kun ei saa ryhdistäydyttyä ja potkittua itseään perseelle?

Syön terveellisesti, liikakilot olen saanut liikuttua pois ja olen nyt normaalipainoinen (21 painoindeksi), ulkoilen säännöllisesti, työpaikka ja kaikki on. Töissä on mukava olla kun saa suurimman osan ajasta siellä vedettyä työ-minä päällä ja ajateltua vain työjuttuja. Kotiin tuleminen pelottaa välillä, täällä sitä yksin sitten pyöritellään asioita päässä. 10v suhde meni vuosi sitten poikki, viime kesän ryyppäsin ja luulin siitä tokeneeni, ehkä se vähän auttoikin, nyt olen jo ollut vesiselvänä. Ei vittu voi olla niin että +30v pää toimii kuin tuuliviiri. Ahdistaa ajatus edes suunnitella mitään viikon päähän, kuitenkin tekee mieli perua menot ja olla vain yksinään mikä ruokkii sitten sitä "ei mulla mitään elämää ole"-olotilaa.

Olisipa seikkaperäinen opaskirja elämään.

 

[kekkeruusi]

Mistä hitosta sitä tietää onko masentunut? Vuoden verran mennyt tässä mieliala vuoristorataa, välillä tuntuu että asiat normaalisti, vähintään puolet ajasta taas tuntuu että ei jaksa, oma juna junnaa paikoillaan, ei huvita tehdä mitään, harvoja kavereita ei jaksa nähdä, mieli on maassa. Olen miettinyt jos menisi jollekin ammattilaiselle juttelemaan mutta hitto vie en tiedä tekisinkö tästä sitten isomman ongelman kuin onkaan. Missä se raja kulkee?

Sitä varten ne ovat ammattilaisia, että ne tunnistavat ja tietävät. Ota yhteyttä lääkäriin ja selvitä asiaa. Jos kerran noinkin pitkään on jo mennyt, niin kyse ei ole mistään pienestä satunnaisesta mielipahasta. Parempi selvittää asiaa aiemmin mieluummin kuin myöhemmin, jolloin tilanne voi olla pahempi.

Se opaskirja elämään olisi poikaa itse kullekin.

 

[Memory]

Paras oli 60-luvun elontiet, ei ajateltu liikoja, ei ollut nykyajan hömpötyksiä, ei tarvinnut ajatella sitä eikä tätä, elettiin vaan.
herättiin, mentiin skoleen, duuniin, illalla sapuskaa väännettiin, sitten koisimaan.
Kukaan ei ole tullut toki sanomaan että oliko jossain torpan kulmalla mummo itkemässä omaa paskaa elämää=masentunut, mutta muut eivät kiinnittäneen mitään huomiota, oli vaan jotain "mummon omia juttuja".

Itse olen hokassut että paras olo tulee kun ei mieti liikoja, tekee itselleen hemmetisti muuta ajateltavaa, niin että on sikakiire ettei kerkeä aivot ajattelee mitään hömppää.

Ihmisen psyyke on sen verran vattumainen ettei siitä ota hullukaan selvää, ei ole ottanut eikä ota. Elä sen kanssa sitten....
Samaa soppaa on tietää/tiedostaa että jos nyt syntyy pentu-niin 100-varmasti 140vuoden päästä ei elä enää, sääli mutta elämä on

 

[jm82]

Mistä hitosta sitä tietää onko masentunut? Vuoden verran mennyt tässä mieliala vuoristorataa, välillä tuntuu että asiat normaalisti, vähintään puolet ajasta taas tuntuu että ei jaksa, oma juna junnaa paikoillaan, ei huvita tehdä mitään, harvoja kavereita ei jaksa nähdä, mieli on maassa. Olen miettinyt jos menisi jollekin ammattilaiselle juttelemaan mutta hitto vie en tiedä tekisinkö tästä sitten isomman ongelman kuin onkaan. Missä se raja kulkee? Tuntuu että kaikilla muilla on paketti kasassa ja joku tarkoitus kaikelle, minä vain kritisoin sohvalta kaiken turhuutta ja toivon että pystyisin samanlaiseen elämään kuin muutkin. Onko sitä vaan löysä paska kun ei saa ryhdistäydyttyä ja potkittua itseään perseelle?

Syön terveellisesti, liikakilot olen saanut liikuttua pois ja olen nyt normaalipainoinen (21 painoindeksi), ulkoilen säännöllisesti, työpaikka ja kaikki on. Töissä on mukava olla kun saa suurimman osan ajasta siellä vedettyä työ-minä päällä ja ajateltua vain työjuttuja. Kotiin tuleminen pelottaa välillä, täällä sitä yksin sitten pyöritellään asioita päässä. 10v suhde meni vuosi sitten poikki, viime kesän ryyppäsin ja luulin siitä tokeneeni, ehkä se vähän auttoikin, nyt olen jo ollut vesiselvänä. Ei vittu voi olla niin että +30v pää toimii kuin tuuliviiri. Ahdistaa ajatus edes suunnitella mitään viikon päähän, kuitenkin tekee mieli perua menot ja olla vain yksinään mikä ruokkii sitten sitä "ei mulla mitään elämää ole"-olotilaa.

Olisipa seikkaperäinen opaskirja elämään.

Samaa mieltä että mitä aiemmin asioihin puuttuu, niin sitä helpommin niihin asioihin vielä pystyy vaikuttamaan. Lievä masennuskin voi muuttua vakavaksi ahdistus häiriöksi tai vaihtoehtoja kyllä löytyy jos sitkuttaa vain "väkisin" menemään ilman mitään apua.

Tulee mieleen ainakin tuo 10 vuoden suhde ja se varmasti kaihertaa vielä mieltä jollain tapaa. Plussaa siitä että tiedostat jo asian jollain tapaa.

Mulla on se vakava masennus, enkä ole pystynyt enää töissäkään olemaan. Tuokin masennus on niin "ilkea" että ei siitäkään ota oikeastaan mitään selkoa. Välillä tuntuu että ei ole koskaan ollutkaan mitään masennusta ja välistä sitten taas vähän erilailla. Työkuviotkin meni siellä aivan perseelleen, eikä sinne taida enää paluuta olla. Lisäksi kunto (monista syistä) on niin heikko että ei se työn tekeminen vain onnistu vaikka haluaisikin. Eli kehottaisin hakemaan apua ajoissa. Toki myöhässäkin voi hakea, mutta se on vähän "turhaa" sitten jo. Ikä onkin suurin piirtein sama. 35v. Mulla lievät ongelmat alkoi jo noin 10 vuotta sitten. Eli aika hitaasti tuo masennus tai joku muu voi "edetä".

Niin ja epäilen että usein parisuhteen ongelmat tai erot on liian raskaita? Vielä jos niitä laitetaan useita? Toki noihin luulisi saavan apua jos vain tohtii ja osaa kertoa. Itse en saanut työterveydessä minkäänlaista apua. Eli oli aivan pakko päästä sinne psykiatriselle puolelle. Toki en ollut edes masentunut vaikka psykologi sitä yritti multa tentata. Oma muisti vain oli mennyt "rikki", eli muistin pätkimistä kyllä oli (psykologin mukaan).

 

[Sivustakatsoja]

Kiitoksia vastauksista. Jos ei kesän loputtua ole olo alkanut paranemaan merkittävästi niin täytyy kyllä etsiä muita keinoja kuin oma apu. On kyllä aika kyrpä tämä olotila. "Onneksi" ei sentään ole yksin tämän kanssa, jos niin voi sanoa.

 

[Fenotype]

Yksi testi on että pyydä kaveri kahville, ja ota valkea paperi ja kynä ja piirrät paperille kellotaulun ja viisarit ja näytät sen paperin kaverille. Että näyttääkö oikealta. Itse juuri äsken tein.... ja ja huomasin että vasta toisella piirtämällä meni oikein. Ajokorttihan voisi lähteä jos ei osaa piirtää.

Ikää itsellä vasta 35, mutta isän menehtyminen järkyttävällä tavalla järkytti sen verran että uskon vielä pään lyövän tyhjää pitkään. Ja että siitä voi myös parantua.

 

[jm82]

Yksi testi on että pyydä kaveri kahville, ja ota valkea paperi ja kynä ja piirrät paperille kellotaulun ja viisarit ja näytät sen paperin kaverille. Että näyttääkö oikealta. Itse juuri äsken tein.... ja ja huomasin että vasta toisella piirtämällä meni oikein. Ajokorttihan voisi lähteä jos ei osaa piirtää.

Ikää itsellä vasta 35, mutta isän menehtyminen järkyttävällä tavalla järkytti sen verran että uskon vielä pään lyövän tyhjää pitkään. Ja että siitä voi myös parantua.

Kokeilin tehdä tuon kello testin. Mielestäni testi meni suurin piirtein oikein. Kello taisi olla jotain 18.43.

Mullahan eka työkykyarviossa oli työmuistissa eli lyhytkestoisessa muistissa ongelmia. Siitä sitten seurasi että siirsivät töissä toiseen työpisteeseen joka oli vähemmän vaarallinen, mutta aivan liian raskas itselle. Eli työt loppui sitten siihen ja olen ollut vain kuntoutustuella nyt. Toinen laajempi työkykyarvio tehtiin jotain vuosi sitten ja muistin toimivuus oli palautunut takaisin normaaliksi. Eli voi se muisti vielä korjaantua jos vain lepää ja syö määrätyt lääkkeet jotka auttaa esim nukkumaan riittävän kauan. Eli onneksi kaikki ei ole lopullisesti menetetty vaikka joskus muisti olisikin ihan "tööt". Eikä sitä toki itse tunnista että muisti ei vaan toimi normaalisti, pitää paremminkin itseään ihan kunnossa olevana, vaikka todellisuus on jotain aivan muuta. Joskus jopa lääkäri ja psykologi voi uskoa että "työkykyinen" olisi, eli aina ei mene diagnoosikaan oikein.

Niin ja samoin näkökyvyn kanssa voi olla ongelmia masennuksen takia. Niin ainakin itsellä (vaikea masennus). Varmaan ajokortin nyt saisi juuri ja juuri pitää, mutta näkö on ollut sellainen sumea, eli ei niitä pienempiä kirjaimia varmasti olisi millään nähnyt. Näkökyky kyllä korjaantui ainakin snri lääkkeellä, voi olla että joku muukin lääke toimisi, mutta itse en siitä sitten osaa sanoa. Näkö on kyllä muuten hyvä ja nyt näänkin tosi hyvin taas.

Se nyt vielä puuttuisi että ajokortti vietäisiin

Spoileri: kellon kuva

 

[Fenotype]

kellotaulu testi tulos näyttää olevan ok

 

[Sego]

Dissosiaatio on laaja käsite. Yksittäinen trauma voi aiheuttaa dissosiaatiota, esim. auto-onnettomuuden jälkeen mieleentunkevat flashbackit yms. Vakava dissosiatiivinen häiriö johtuu lapsuudessa pitkään kestäneestä kaltoinkohtelusta. Dissosiaatio on tuolloin toiminut selviytymiskeinona. Persoonallisuudesta irtileikkaantuu osa, joka kantaa traumakokemuksia, yleensä tämä on juuri suhteessa vanhempiin, koska tämä mahdollistaa jotenkin selviytymisen tilanteessa, missä vanhemmat ovat sekä turva, että uhka. Kaltoinkohtelevat, mutta pitävät myös hengissä. Kuitenkin nämä traumatapahtumia kantavat osat herkästi aktivoituvat erilaisista triggereistä, jotka saattavat jotenkin muistuttaa traumasta, tuolloin oireena voi olla mieleentunkevia muistikuvia tai ahdistavia oloja, harhakokemuksia, epätodellista oloa tai vireystilan vaihtelua lamaantumisesta ylivireystiloihin. Usein on arjessa toimiva persoonallisuuden osa, joka pärjää suht. ok, mutta joutuu välttämään kaikkea mikä voi jotenkin aktvioida traumatapahtumia. Voi olla tunnetta että pitää pysyä kokoajan liikkeessä, rauhoittuminen ja pysähtyminen saattaa altistaa esim. sisäisille kokemuksille, jotka toimivat triggerinä. Vireystilat vaihtelevat voimakkaasti. Usein öisin aktivoituu traumatapahtumia kantavat osat, mikä voi näkyä painajaisina, levottomina oloina ja derealisaatio/depersonalisaatio kokemuksina. Joskus myös arjessa toimiva persoonallisuuden osa voi olla jakaantunut, mistä oireena muistamattomuutta arjessa. Esim. huomaa tehneensä asioita, joita ei muista tehneensä, koska toinen persoonallisuuden osa on toiminut. Esim. lähettänyt tekstiviestejä tai matkustanut jonnekkin yms.

Aiemmin nämä dissosiatiiviset oireet on tulkittu skitsofreniaksi ja yritetty hoitaa lääkkeillä. Traumaterapiassa pyritään ensin vakauttamaan, eli kasvattamaan siedettävyyttä siten, että keho ei virheellisesti tulkitse eri signaaleja uhaksi ja siten aiheuta vireystilan nousemista ylivireystilaan tai lamaantumista (taistele tai pakene/lamaannu). Kun siedettävyyttä on riittävästi, käydään itse traumatapahtumaa lävitse ja pyritään se integroimaan kokemukseksi muiden joukossa omassa muistissa ja elämänhistoriassa. Traumatapahtuma on ennenkaikkea kehoon tallentunut implisiittinen kokemus enemmän kuin kielellisesti kuvattavissa oleva tapahtuma.

Myös erilaiset kivut ja keholliset puutumiset yms. ovat usein dissosiatiivista oiretta. Usein vakavasti traumatisoituneet käyttävät paljon terveyspalveluita ja trauma näyttäytyy hyvin moninaisina psyykkisinä häiriöinä. Lisäksi traumatisoituminen lisää sydänsairauksien riskiä.

 

[jm82]

Voi olla että itse sotken dissosiaation ja sen että masentuneena on aivan liian herkkä negatiiviselle palautteelle? Eli se mukamas "negatiivinen" palaute aiheuttaisi sitten sen pään leviämisen? Eikä kyse välttämättä vielä olisi dissosiaatiosta vaan tavallisesta vaikeasta masennuksesta? Itsellä auttaa tuohon negatiivisen palautteen ongelmaan tosiaan masennuslääke + psykoosilääke. Tai varmaan joku rauhoittavakin toimisi, mutta tuo psykoosilääke ajaa rauhoittavan lääkkeen virkaa.

Lisäksi tavallinen kognitiivinen oire masennuksen yhteydessä on, että henkilö huomaa helposti negatiivisen palautteen ja on sille herkkä. Itseensä kohdistuvat toistuvat negatiiviset ajatukset ovat myös yleisiä.

Masennuksen oireet › Masennukseen liittyy kognitiivisen toimintakyvyn häiriöitä | Masennusinfo

Moni tekijä yhteydessä kognitiivisiin häiriöihin
Masennuksen ja kognitiivisten oireiden väliselle yhteydelle ei ole vielä toistaiseksi löytynyt selkeää syytä, mutta on havaittu, että oireita ilmenee selvimmin vaikea-asteisen ja pitkäaikaisen masennuksen yhteydessä. Oireita saattaa kuitenkin ilmetä myös lievemmästä masennuksesta kärsivillä potilailla.

Useimmat kognitiivisen toimintakyvyn häiriöistä korjautuvat toipumisen myötä, mutta arvioiden mukaan jopa 44 prosenttia kärsii oireista vielä depressiosta toipumisen jälkeen. Vaikeista, psykoottisista ja toistuvista masennusjakosoista kärsineillä potilailla häiriöiden ilmenemisen todennäköisyys on toipumisen jälkeen poikkeuksellisen suuri. Mikäli kognitiiviset oireet jäävät pysyviksi, ne voivat myös altistaa uusille masennusjaksoille.

 

[Fenotype]

Pelottava juttu kun googlen AI :lta tuli video ehdotus vaikka en ole mitään masis juttuja edes etsinyt. Kun oli tuosta piirrustus taidosta aikaisemmin juttua...

24-vuotias tyttö alkoi valitella pistelyä kehossa ja myöhemmin tuli väkivaltaikseksi, lääkärin diagnoosi oli umpihulluus ja meinasivat määrätä loppuelämäksi "lobotomia" lääkkeet. Kunnes toinen lääkäri päätti tehdä viimeisen testin.
Ja piirrustuksesta löytyikin heti 100% varmuudella oikea diagnoosi fyysiseen vikaan.

Spoileri: Juutuubi video

 

[oestrus taurus]

Olen jo aikoja ihmetellyt, miksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriötä lääkitään monesti epilepsialääkkeillä. Nyt kun on ilmeistä, että sain lauantaina n. klo 13-14 välissä epileptisenkohtauksen, olenkin enemmän perillä ja minulla on jonkinlainen "syytä olettaa, että..."-tuntuma.
Tämä olisi jäännyt itseltäni ehkä huomaamatta, tai olisi ollut tällä kertaa tulematta (kenties. Parempi näin, kuin jossain "väärässä paikassa"), sillä vieraanvaraisuuden nimessä hyväksyin sellaisia negatiivisia stimulaatioita, kuten "kauhean suomi-iskelmän kuuntelu" ja sen pohjalla keskittyminen vieraan (=faijan puheeseen). Itse olin jo ehdottanut radion sammuttamista. Lisäksi myös katse häikäisi sietämättömästi ja valaistus... Vaikka näissä ilmiöissä on kieltämättä jälkeenpäin tuttua edelliseen, 2004 kohtaukseen, niin aivan epätavattomia nämäkään eivät ole arjessa olleet. Siksi olen yrittänyt löytää niistä esim. migreenian olemusta.

Miksi näin nyt sitten kävi? Lääkkeet olin viimeaikoina tosiaan laiminlyönnyt, mutta rakentavampaa näissä onkin havaita, että "erillaiset voimakkaat ärsykkeet" summattuna sen tekivät. Nämä yhdessä olivat varmaan kuin joku "ylikuumentunut prosessori", joka lagasi. Jäähdyttimestä ei voi sanoa, oliko se yksilöllisesti liian tehoton ja näin ominainen luomaan epävakauden, vai oliko se jossain vaiheessa kehittynyt vikaantuvasti.

Joka tapauksessa, taas jälleenkerran on ilmeistä olettaa, että epilepsia lääkkeet eivät itsessään rajoittaisi "aivosähkövirran" tasoa tai virhealttiutta, vaan ärsykkeiden, stimulaatioiden koettua laatua. Tämähän kuulostaisi hyvältä myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön kannalta, eli herkkyyttä stimulaatioiden voimakkuudelle rajoitetaan lääketieteellisesti, jottei niistä kehity voimakkaita psyykkisiä, kiintymyksellisiä, kiihtymyksellisiä tai peräti psykoosinomaisia tiloja.

 

[jermu1982]

Kokeilin tehdä tuon kello testin. Mielestäni testi meni suurin piirtein oikein. Kello taisi olla jotain 18.43.

Mullahan eka työkykyarviossa oli työmuistissa eli lyhytkestoisessa muistissa ongelmia. Siitä sitten seurasi että siirsivät töissä toiseen työpisteeseen joka oli vähemmän vaarallinen, mutta aivan liian raskas itselle. Eli työt loppui sitten siihen ja olen ollut vain kuntoutustuella nyt. Toinen laajempi työkykyarvio tehtiin jotain vuosi sitten ja muistin toimivuus oli palautunut takaisin normaaliksi. Eli voi se muisti vielä korjaantua jos vain lepää ja syö määrätyt lääkkeet jotka auttaa esim nukkumaan riittävän kauan. Eli onneksi kaikki ei ole lopullisesti menetetty vaikka joskus muisti olisikin ihan "tööt". Eikä sitä toki itse tunnista että muisti ei vaan toimi normaalisti, pitää paremminkin itseään ihan kunnossa olevana, vaikka todellisuus on jotain aivan muuta. Joskus jopa lääkäri ja psykologi voi uskoa että "työkykyinen" olisi, eli aina ei mene diagnoosikaan oikein.

Niin ja samoin näkökyvyn kanssa voi olla ongelmia masennuksen takia. Niin ainakin itsellä (vaikea masennus). Varmaan ajokortin nyt saisi juuri ja juuri pitää, mutta näkö on ollut sellainen sumea, eli ei niitä pienempiä kirjaimia varmasti olisi millään nähnyt. Näkökyky kyllä korjaantui ainakin snri lääkkeellä, voi olla että joku muukin lääke toimisi, mutta itse en siitä sitten osaa sanoa. Näkö on kyllä muuten hyvä ja nyt näänkin tosi hyvin taas.

Se nyt vielä puuttuisi että ajokortti vietäisiin

Spoileri: kellon kuva

mitä nykyään teet päivät pitkät? makoilet himassa vai?

 

[jm82]

Ei nyt ihan.

 

[jermu1982]

no eikö sitä masennu entisestään jos ei mitään järkevää tekemistä oo?

 

[jm82]

Olen jo aikoja ihmetellyt, miksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriötä lääkitään monesti epilepsialääkkeillä. Nyt kun on ilmeistä, että sain lauantaina n. klo 13-14 välissä epileptisenkohtauksen, olenkin enemmän perillä ja minulla on jonkinlainen "syytä olettaa, että..."-tuntuma.
Tämä olisi jäännyt itseltäni ehkä huomaamatta, tai olisi ollut tällä kertaa tulematta (kenties. Parempi näin, kuin jossain "väärässä paikassa"), sillä vieraanvaraisuuden nimessä hyväksyin sellaisia negatiivisia stimulaatioita, kuten "kauhean suomi-iskelmän kuuntelu" ja sen pohjalla keskittyminen vieraan (=faijan puheeseen). Itse olin jo ehdottanut radion sammuttamista. Lisäksi myös katse häikäisi sietämättömästi ja valaistus... Vaikka näissä ilmiöissä on kieltämättä jälkeenpäin tuttua edelliseen, 2004 kohtaukseen, niin aivan epätavattomia nämäkään eivät ole arjessa olleet. Siksi olen yrittänyt löytää niistä esim. migreenian olemusta.

Miksi näin nyt sitten kävi? Lääkkeet olin viimeaikoina tosiaan laiminlyönnyt, mutta rakentavampaa näissä onkin havaita, että "erillaiset voimakkaat ärsykkeet" summattuna sen tekivät. Nämä yhdessä olivat varmaan kuin joku "ylikuumentunut prosessori", joka lagasi. Jäähdyttimestä ei voi sanoa, oliko se yksilöllisesti liian tehoton ja näin ominainen luomaan epävakauden, vai oliko se jossain vaiheessa kehittynyt vikaantuvasti.

Joka tapauksessa, taas jälleenkerran on ilmeistä olettaa, että epilepsia lääkkeet eivät itsessään rajoittaisi "aivosähkövirran" tasoa tai virhealttiutta, vaan ärsykkeiden, stimulaatioiden koettua laatua. Tämähän kuulostaisi hyvältä myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön kannalta, eli herkkyyttä stimulaatioiden voimakkuudelle rajoitetaan lääketieteellisesti, jottei niistä kehity voimakkaita psyykkisiä, kiintymyksellisiä, kiihtymyksellisiä tai peräti psykoosinomaisia tiloja.

Kirjoitin jotain, mutta taisi tulla vain jotain epämääräistä. Mulla olevaa risperidon lääkettä myös käytetään kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, mutta mulla lääke on varmaan vain rauhoittavaksi, nyt aika pieni 1.5mg määrä. Hyvin on kumminkin pysynyt migreeni ja pääkipu poissa. Ehkä nuo monet lääkkeet vaikuttaa osittain samoihin välittäjäaineisiin ja muihin. Eli masennuslääke, psykoosilääke ja epilepsialääke voi vaikuttaa ainakin osittain samoihin juttuihin? Litium oli sitten joku erilainen, eikä sen toimintaakaan taideta tietää, ilmeisesti kumminkin ihan hyvää tavaraa kaksisuuntaiseen ainakin.

Voisiko tuo epilepsiakohtaus laueta vaikka tuosta vääränlaisesta musiikista ja sitten kaikista muista ärsykkeistä. Itseäkin huono musiikki voi ärsyttää ja esim ruoan haju ja esim kirkas valo tai ärsyttävät äänet voisivat olla laukaiseva tekijä migreenille. Toki sitä toispuolista pääkipua on tullut viimeksi tosi kauan aikaa sitten. Viimeksi paniikkihäiriö laukaisi myös mikreenin ja siitä on kulunut aikaa vuosi. Muuten on ollut sitten vain lievempää pääkipua, eli ei sitä mulla vasemman pään puolen kipua (migreeniä).

Itse en tarkemmin tiedä että mitä lääkkeitä voi käyttää kaksisuuntaiseen mielialähäiriöön. Ilmeisesti psykoosilääkettä joka estää maniaa tai mielialantasaajaa joka varmaan on sitä epilepsialääkettä. Mutta pää lääke on kai litium joka kai pitäisi estää kaksisuuntaista mielialahäiriötä hyvin. Lisäksi masennusjakson ajaksi kait otettaisiin masennuslääkettä. Itse en ole epilepsialääkettä enkä litiumiakaan syönyt, eli en tiedä millainen vaikutus mielialantasaajalla on olemassa.

Toivotaan että ei tulisi enää uutta kohtausta.

 

[jm82]

Tuossa oli erittäin mielenkiintoinen juttu psykoosista tai dissosiaatiohäiriöstä.

Mä kuulin 2015 kaksi juuri pään sisäistä ääntä kun ajelin töistä työterveyteen. Lisäksi en minä mitään oikeaa psykoottisuutta ole ainakaan itsessäni huomannut. Ehkä se oli sitten tuota dissosiaatiota?

Muistelen että @oestrus taurus kertoi jonkun henkilön puhuneen olohuoneen seinän kanssa, eli juttu oli eri?

Toisten persoonallisuuden osien ”äänet” koetaan tulevan pään ”sisältä” ja toisin kuin psykooseissa, oudoista paikoista (tuuletusaukko, televisio, naapuripöytä) tulevat äänet ovat harvinaisia. Eri persoonallisuuden osilla voi olla todellisuudesta poikkeava käsitys esimerkiksi ruumiistaan, iästään tai ympäristöstään, mutta nämä oireet usein muuntuvat tai katoavat osien vaihtuessa, ja vastaavat huonosti antipsykoottiseen lääkehoitoon.(3)

Mitä ovat vakavat dissosiaatiohäiriöt? – Trauma ja dissosiaatio

 

[Memory]

Huoh, kotona viimein. Tiistaina sairaalaan 08:ksi. 09 tuli "turpaan" kunnon myrkyt 24/7. äsken vasta 20.04 15:50 otettiin veke, lisäksi tuli kaksi pussia verta kun oli joku hemoglobiini matalalla, siksi tuntui välillä että happi loppuu ja oksettaa.
Ekat 3h meni kivasti, sitten alkoi kasvaa kyr*** ottaan, tänään oli 12:n maissa arvausta että pääsenkö kotia, meinasin jo hyppiä ikkunasta pihalle kun vitutti kuin pientä sikaa. Onneksi pääsin kotia huoh, tosin ilon aiheet ovat lyhyet, keskiviikkona takaisin, taas 6ploa/7l myrkkyjä, sitten taas samanlainen 3vrk/24/7 tippaa ja pissanäytteet 6h:n välein
Sen jälkeen onkin arvonnassa magneettikuvaus että onko kasvikset pienentyneet yhtään.
Ei kyllä ole vitutuksella määrää kun tuolla ruumishuoneella makkaa, ei vituttanut näin paljoa edes intissä, siellä oli sentäs jotain tekemistä PYH..

 

[oestrus taurus]

Sen jälkeen onkin arvonnassa magneettikuvaus että onko kasvikset pienentyneet yhtään.

Onko kyseessä nyt ensimmäinen kuvaus hoidon aikana?

Muistelen että @oestrus taurus kertoi jonkun henkilön puhuneen olohuoneen seinän kanssa, eli juttu oli eri?

Oli ollut näemmä @:n ilmoituksessa ongelmia. Joo, kyseisellä henkilöllä on skitsofrenia ja hän mm. keskustelee agressiivisesti seinän kanssa jossa on henkilö nimeltä P.J tai D.J.

 

[jhalmu]

Skitsofreniaan liittyvissä äänten kuulemisissa on se jännä piirre, että aivotutkimuksissa on todennettu että ne myös aktivoivat tutkituilta vastaavan kuuloalueen. Eli aika totta kuulijalleen.

 

[Memory]

Onko kyseessä nyt ensimmäinen kuvaus hoidon aikana?

Juuh, eka tarkistekuvaus hoidon ajoilta :/

 

[jm82]

Toivottavasti tosiaan olisi kasvikset pienentyneet.

Täälläkin on ollut vähän räkätautia, mutta on pahin jo ohitettu nyt kolmannen päivän jälkeen. Pitää vain olla reilusti peittoa, että on lämmintä.


-----
Tuo skitsofrenia/psykoottisuus ja dissosiaatiohäiriö onkin suht helppoja erottaa toisistaan. Juuri siitä että skitsofreniassa ääni olisi "todellinen" sille kuulijalle?

Mulla kun oli töissä juttutuokio pomon kanssa, niin ensin tulin aika sairaaksi, eli jalat tuli kipeäksi ja muutenkin kipeäksi. Sitten kun olin nelisen kertaa soitellut työterveyteen, niin ne ottivat sitten heti sinne sisälle. Ajomatkaa oli 13 km. Olin ollut 2 tuntia töissä, eli 8 aikaan aamusta lähdin töistä vetämään. Yritin ajaa autolla niin kovaa kun pääsin pihasta pois. Siinä sitten matkalla kuulin päästäni kaksi eri "ääntä". Toinen oli "paha" ja toinen "hyvä". Eli paha ääni käski ohittaa edellä menevän auton, jota en kumminkaan tehnyt. Hyvä ääni taas käski ajaa vain hiljaa koska muuten ei pääse ehkänä perille asti? Sitten toisen kerran paha ääni käski ajaa liikenteenjakajan vasemmalta puolelta. Jota en taaskaan totellut. Ja hyvä ääni taas sanoi että nyt pitäisi ajaa normaalisti ja erittäin hiljaa? Pääsin sitten ehjätä työterveys hoitajan luokse. Olin sekava ja ja varmasti jollain lailla "hysteerinen". Sitten 14 aikaan oli työkykyarvio psykiatrisessa (en ollut käynyt ennen siellä, eka työkykyarvio oli työterveydessä), mutta se käynti oli sovittu jo kuukausi sitten. Siellä ne antoivat heti 1kk saikkua ja sen jälkeen 3kk. Nyt sitten kuntoutustuella. Ilmeisesti terapia voisi auttaa tuollaiseen dissosiaatio juttuun, mutta terapiasta ei ole ollut koskaan edes mitään puhetta.

Onhan tuo ihan kiva tietää että toiset persoonallisuudet siellä vain juttelee, eikä kyse ole vielä skitsofreniasta. Mutta noille persoonille ei ole vielä lääkettä keksitty, niin ollaan sitten vaan tekemättä mitään, jos ne eivät kerran osaa auttaa mua. Noita ääniä kuulin vain kerran, mutta kipua tunnen kyllä paljon useammin ja jostain se kipu täytyy tulla, tietäisi vain mistä? Oma epäilys voisi olla että dissosiaatio vaikuttaisi jotenkin jaksamiseen ja mahdollisiin kipuihin? En tiedä voisiko dissosiaatio vaikuttaa siihen että en oikein tiedä ikääni? oon 34 mutta voisin olla vaikka 18 tai ihan mitä vaan. Oli tavallaan yllättävää kun kaveri sanoi että ootko säkin 34 ja sitten vasta tajusi että joo. Että niin vanha jo. Mutta tuskin tuossa mitään kummallista on. Kai ne vuodet vain on menneet jonnekin hukkaan, enkä tiedä edes että minne?

Toisten persoonallisuuden osien ”äänet” koetaan tulevan pään ”sisältä” ja toisin kuin psykooseissa, oudoista paikoista (tuuletusaukko, televisio, naapuripöytä) tulevat äänet ovat harvinaisia. Eri persoonallisuuden osilla voi olla todellisuudesta poikkeava käsitys esimerkiksi ruumiistaan, iästään tai ympäristöstään, mutta nämä oireet usein muuntuvat tai katoavat osien vaihtuessa, ja vastaavat huonosti antipsykoottiseen lääkehoitoon.(3)

Mitä ovat vakavat dissosiaatiohäiriöt? – Trauma ja dissosiaatio

 

[Memory]

Aamulla 03 kuselle, 05 heräsin sikamaiseen rintakipuun maatessa. siinä sitten pyöriskelin 07:ään sitten ylös, soitin terkkaan ja kertoi että mene 7km:n päähän ekg:hen, alkoi vähäsen helpottamaan rintakipu kun syvähengittelin kunnolla, vattu mua saa lasareettiin kirveelläkään ennen keskiviikkoa sitten vaikka kupsahdan, onneksi on testamentti valmiina.
Jos vielä pahemmin pistää keskiviikkona niin sitten saavat tutkia.
Ai mitenkä niin minä olisin kyrsiintynyt sairaaloihin ?

 

[jm82]

Tuossa olikin mielenkiintoinen juttu aivojen muovautuvuudesta. Eli esimerkiksi virikkeellinen ympäristö (toki) ja masennuslääkkeet auttavat aivojen muokkautumista. Taas vähentäviä tekijöitä on esim stressi ja masennus.

Tuosta tulikin mieleen ainakin se että kannattaa syödä masennuslääkettä sen verran mitä on määrätty, koska siitä on "varmasti" positiivista vaikutusta. Koska jokuhan oli sitä mieltä että masennuslääkkeet olisi täyttä humpuukia? Toki itse olen tuosta eri mieltä.

Samoin esim se epilepsia lääke on tärkeä, koska on hyvä olla estolääkitys päällä. Ei tule sitten epilepsiaa, kun on lääkkeet syöty ohjeen mukaan? Tai vaikkapa migreenin estolääkitys. Ehkä voisi sitten olla myös masennuksen estolääkitys, en tiedä?

Kuva on tuolta:

Spoileri: youtube

 

[Memory]

Jaahas, neljäs sytostaatti ohitse ja kontrollin jälkeen todettiin että keuhkon 5x5x3cm:n kasvain myötäillyt rusinan kokoiseksi
Enpä olisi uskonut ennenkuin olisin itse kuullut tuon, nyt kun saataisiin vielä ristiselän luustokasvain veke niin mikäs tässä lambadaa tanssiessa! kyllä ne perkeleet tietää mitä tekee....
Hyvää vappua vaan kaikille

 

[oestrus taurus]

Jaahas, neljäs sytostaatti ohitse ja kontrollin jälkeen todettiin että keuhkon 5x5x3cm:n kasvain myötäillyt rusinan kokoiseksi

Kertoivatko paikan sijainnista, olisiko tämä "rusina" nyt pois leikattavissa?

 

[kekkeruusi]

Jaahas, neljäs sytostaatti ohitse ja kontrollin jälkeen todettiin että keuhkon 5x5x3cm:n kasvain myötäillyt rusinan kokoiseksi
Enpä olisi uskonut ennenkuin olisin itse kuullut tuon, nyt kun saataisiin vielä ristiselän luustokasvain veke niin mikäs tässä lambadaa tanssiessa! kyllä ne perkeleet tietää mitä tekee....
Hyvää vappua vaan kaikille

Onnittelut! Kyllä se vielä iloksi muuttuu. Jaksa vaan tapella.

 

[Memory]

Kertoivatko paikan sijainnista, olisiko tämä "rusina" nyt pois leikattavissa?

Oikeassa keuhkossa. en usko että alkavat operoimaan on sen verran riski-altis, luulen että tappavat sen "nälkään"
Kait se silleenkin sitten delaa, ristiselän luustossa makaava kasvain onkin ongelmallisempi
Vaapun jälkeen onkin sitten juoksuja; 08.05 labrat, 15.05 poliklinikka käynti, 16.05 poliklinikka, 18.05 urologi(poliklinikka)
Hih....

kekkeruusi: Kiitos valtavasti tuestasi Sinulle sekä kaikille, kun ei tiedä mitä sisällä kehossa workkii eikä ole kipuja niin dont know koko asiasta, pää-asia että saa viettää joulukuussa 50:siä elossa ja terveenä, sika kaunista

 

[oestrus taurus]

Täytyypähän tuosta viimeisestä epilepsiakohtauksesta mainita pelkästään hyvää, jokun "tärähti" siellä päänupissa nyt kunnolla ja oikein, eikä sen jälkeen esim. "Jarno maistu jauhelihakeitolle", "Jarmo jäiselle vedelle" eikä mm. "vaara maistu makkarakastikkeelle". Näille olisi jatkona mitä eriskummallisempia "kuvauksia", mutta niiden nimittäminen olisi nykyään lähinnä näennäistä ja vanhaan muistiin pohjaavaa.

Ette voikkaan edes arvata, mikä autuus tämä on keskittymiselle, kun "äänteet eivät enää maistu". Toivon vain, ettei "korjaavaa" kohtausta koskaan tule.

 

[Mete]

Pistetääs tähän omia kokemuksia. Oma masennuksen laukaisijani oli aikanaan harvinaisen hölmö, mutta valitettavan todellinen ja iski vielä aivan puun takaa. Parisen vuotta sitten erehdyin eräällä foorumilla ilmaisemaan pari mielipidettä, jotka menivät kyseisen paikan (erittäin kapeaa) virallista linjaa vastaan. Foorumi oli käytännössä yksinomaan suvaitsevaiston asuttama (tuolloin olin alkanut vasta kiinnostumaan politiikasta, enkä tiennyt, kuinka pahasti irralleen ideologinen kupla saa ihmisen todellisuudesta). En sinänsä laskenut heitä kavereikseni, tutuiksi lähinnä, jotka olin "tuntenut" monta vuotta. Yksi väärä mielipide sai aikaan valtavan solvausten tulvan ihmisiltä, joiden kanssa olin ollut hyvissä väleissä monta vuotta. Torjuntareaktio ja henkilökohtaisten solvausten määrä iski minut aivan ällikällä enkä ymmärtänyt lainkaan, miksi he reagoivat sillä tavalla, tai mitä olin sanonut väärin, minä kun pyrin vielä olemaan erityisen kohtelias. Menin shokkiin ja aivoni ylikuormittui todella pahasti, kun imin tällaisena herkkänä introverttina kaiken itseeni. Kyseinen tilanne imi minusta aivan kaiken energian ja tilalle jäivät solvaukset, jotka pyörivät päässäni 24/7. Lopulta lahosin kasaan ja pelkäsin kaikkia ihmisiä kuollakseni enkä voinut ajatella käytännössä mitään muuta. Kokonaisuudessaan tapahtumasta seurasi 1.5 vuoden nonstop stressi, ahdistus, masennus ja itseruoskinta, kun kulutin vähäisiä voimiani tilanteen prosessoimiseen. Lopulta menin opiskeluterveydenhuollon kautta psykologille, mikä helpotti jonkin verran. Olen nyt lähes palautunut normaaliksi ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Olen luonut uusia, positiivisia ihmissuhteita ja katkaissut kaiken kyseiseen yhteisöön liittyvän elämästäni. Olen jatkossa huomattavasti tarkempi sen suhteen, kehen luotan ja minkälaisten ihmisten kanssa olen tekemisissä, enkä stressaa itseäni yltiöemotionaalisten ihmisten täyttämillä myrkyllisillä yhteisöillä. On harmillista, että siedin moista rallia niinkin pitkään, mutta minun tapauksessani masennuksella oli onneksi selkeä syy, josta oli lopulta helppo päästää irti, enkä satavarmasti anna vastaavan tapahtua enää toiste.

 

[Memory]

Paniikkikohtauksia varten pitää ottaa rivaa dublat, eli 2*0.5*2. Onneksi on lääkkeitä sen verran jäljellä että voi ottaa tarvittaessa tuplat, yleensä ne keleet laskee jokaisen pillerin ja uusii vasta kun purkissa on 4kpl jäljellä, kiitos "reindeer spotting" leffan jossa porukat mainostaa trippejä rivatrileilla, nyt niiden uusiminen on kiven alla

 

[jm82]

Paniikkikohtauksia varten pitää ottaa rivaa dublat, eli 2*0.5*2. Onneksi on lääkkeitä sen verran jäljellä että voi ottaa tarvittaessa tuplat, yleensä ne keleet laskee jokaisen pillerin ja uusii vasta kun purkissa on 4kpl jäljellä, kiitos "reindeer spotting" leffan jossa porukat mainostaa trippejä rivatrileilla, nyt niiden uusiminen on kiven alla

Mullakin ahdistukseen auttaisi ehkä parhaiten Opamox tai Lyrica. Opamox lääkettä vain en ole enää saanut (1 purkki vain). Opamox olisi myös huomattavasti halvempaa kuin Lyrica. Mutta en nyt ole pahemmin harmitellut vaikka en saa, koska olo on pääsääntöisesti kohtalainen. Ilmeisesti Venlafaxin ja Mirtatsapin tehoaa mulla siihen paniikkiin joka joskus tuli ja lääkkeiden jälkeen meni pois.

Itse asiassa pitäisikin pitää kirjaa olosta, että koska tuntuisi jotenkin ahdistavalta ja koska "kevyemmältä". Että ei tarvitsisi sitten arvailla miten kunto ehkä vaihtelee?

-----

Jostain taisin lukea että masentunut murehtisi menneitä ja ahdistunut murehtisi tulevaa (pääsääntöisesti). Unohdin vain kokonaan, että mistä olisin tuon lukenut.

Huomasin kumminkin että olen tainnut ahdistua jo pienempänä. Eli vaikka englannin kokeissa olen ollut niin ahdistunut, että kysymyksiin vastaamisesta tai oppimisesta ei ole tullut oikein mitään. Eli se aine on ollut minulle vähän liian vaikea ja olen ollut sitten siitä pahimmillaan ahdistunut. Ruotsi sitten myöhemmin oli vastaava hankala ja ahdistava juttu. Jännitin ja ilmeisesti niskatkin sitten jumiutui siitä jännittämisestä, joka taas sitten sai laukaistua migreenin. Mutta pääsyy olisikin se ahdistus ja sitten vasta myöhemmin tuli migreeni, kun oli jo valmiiksi liian ahdistavaa ja "jännittävää"?

Puhuminenkin on voinut olla liian ahdistavaa. Ehkä huomaan, että täytyy tehdä jotain muuta sen juttelun aikana, eli jonkinlaista keskittymisvaikeutta ehkä lievästi? Myös lukeminen oli alkuun vähän haastavaa, mutta kyllä se lukeminen sitten rupesi sujumaan joskus 5 luokalla, eli vähän myöhässä. Ilmeisesti 5-6 luokan opettaja oli hyvä oppiminen alkoi sitten sujumaan. Matikka on ollut aina aika helppo aine ja siitä tuli kymppejä.

Niin siis luulen että juuri ahdistus olisi se pää ongelma. Välillä ei ahdista juuri ollenkaan ja joskus sitten vaan joutuu nukkua sitä ahdistusta ja varmaan masennustakin pois. Esim eilen otin 1mg risperidonia ja rupesikin nukuttamaan ja sitten illalla taas normaalisti nukkumaan lisää. Ilmeisesti Venlafaxin 150 mg lääke myös pitäisi parantaa sen ahdistuksen. Huomasin vain että kierrokset meinaa nousta liian ylös tuolla pelkällä masennuslääkkeellä, tai sitten vain pitäisi tottua siihen isoon määrään lääkettä.

Mullahan on ollut myös sitä Lyrica lääkettä juuri ahdistukseen, lääke vaan on aika kallis ja olen luullut että ahdistus ei olisi niin pahaa mulla. Buspironi lääkkeestä luin kanssa: Atsapironit – Wikipedia

-tabletteja käytetään vaikeudeltaan kliinisesti merkittävän ahdistuneisuuden oireenmukaiseen hoitoon, kun pääoireita ovat ahdistuneisuus, kiihtyneisyys ja jännittyneisyys.

Ilmeisesti tuo ei ole kovin tehokas lääke ahdistukseen, mutta jollain se on ilmeisesti auttanut. Tuossa yhtenä "oireena" on myös kiihtyneisyys ja sitä varsinkin minulla itsellä on "kovasti". Kiihtyneisyyttä ilmeisesti lievittää Risperidon psykoosilääke. Vaikka oikeaa psykoottisuutta ei pitäisi ollakaan. Mutta Risperidon voi jollain henkilöillä lisätä ahdistuneisuutta, eli mistä sitten tiedän mistä se ahdistuneisuus johtuu? Joka tapauksessa Risperidon ei ole saanut lopetettua sitä ahdistusta, ehkä vain tuonut ahdistusta vähän lisää? Toki auttaa jos ottaa tabletin, niin alkaa väsyttää ja nukuttaa ja sitten kun on herännyt, niin yleensä ahdistusta ei enää ole, kun on nukkunut "riittävästi". Lääkkeitä toki otan säännöllisesti, mutta joskus on ollut pakko ottaa jotain lääkettä jos ei jaksa valveillakaan olla.

 

[jm82]

Täytyypähän tuosta viimeisestä epilepsiakohtauksesta mainita pelkästään hyvää, jokun "tärähti" siellä päänupissa nyt kunnolla ja oikein, eikä sen jälkeen esim. "Jarno maistu jauhelihakeitolle", "Jarmo jäiselle vedelle" eikä mm. "vaara maistu makkarakastikkeelle". Näille olisi jatkona mitä eriskummallisempia "kuvauksia", mutta niiden nimittäminen olisi nykyään lähinnä näennäistä ja vanhaan muistiin pohjaavaa.

Ette voikkaan edes arvata, mikä autuus tämä on keskittymiselle, kun "äänteet eivät enää maistu". Toivon vain, ettei "korjaavaa" kohtausta koskaan tule.

Hieno juttu. Toivottavasti olotila pysyy samassa kuin nyt.

Pistetääs tähän omia kokemuksia. Oma masennuksen laukaisijani oli aikanaan harvinaisen hölmö, mutta valitettavan todellinen ja iski vielä aivan puun takaa. Parisen vuotta sitten erehdyin eräällä foorumilla ilmaisemaan pari mielipidettä, jotka menivät kyseisen paikan (erittäin kapeaa) virallista linjaa vastaan. Foorumi oli käytännössä yksinomaan suvaitsevaiston asuttama (tuolloin olin alkanut vasta kiinnostumaan politiikasta, enkä tiennyt, kuinka pahasti irralleen ideologinen kupla saa ihmisen todellisuudesta). En sinänsä laskenut heitä kavereikseni, tutuiksi lähinnä, jotka olin "tuntenut" monta vuotta. Yksi väärä mielipide sai aikaan valtavan solvausten tulvan ihmisiltä, joiden kanssa olin ollut hyvissä väleissä monta vuotta. Torjuntareaktio ja henkilökohtaisten solvausten määrä iski minut aivan ällikällä enkä ymmärtänyt lainkaan, miksi he reagoivat sillä tavalla, tai mitä olin sanonut väärin, minä kun pyrin vielä olemaan erityisen kohtelias. Menin shokkiin ja aivoni ylikuormittui todella pahasti, kun imin tällaisena herkkänä introverttina kaiken itseeni. Kyseinen tilanne imi minusta aivan kaiken energian ja tilalle jäivät solvaukset, jotka pyörivät päässäni 24/7. Lopulta lahosin kasaan ja pelkäsin kaikkia ihmisiä kuollakseni enkä voinut ajatella käytännössä mitään muuta. Kokonaisuudessaan tapahtumasta seurasi 1.5 vuoden nonstop stressi, ahdistus, masennus ja itseruoskinta, kun kulutin vähäisiä voimiani tilanteen prosessoimiseen. Lopulta menin opiskeluterveydenhuollon kautta psykologille, mikä helpotti jonkin verran. Olen nyt lähes palautunut normaaliksi ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Olen luonut uusia, positiivisia ihmissuhteita ja katkaissut kaiken kyseiseen yhteisöön liittyvän elämästäni. Olen jatkossa huomattavasti tarkempi sen suhteen, kehen luotan ja minkälaisten ihmisten kanssa olen tekemisissä, enkä stressaa itseäni yltiöemotionaalisten ihmisten täyttämillä myrkyllisillä yhteisöillä. On harmillista, että siedin moista rallia niinkin pitkään, mutta minun tapauksessani masennuksella oli onneksi selkeä syy, josta oli lopulta helppo päästää irti, enkä satavarmasti anna vastaavan tapahtua enää toiste.

Joku tuon tyylinen ärsyke se varmaan minullakin sai aikaan ahdistuksen ja masennuksen. Myös lisäksi kaksi ääntä lyhyen aikaa ja vain yhden päivän aikana. Ja jos ärsyke on riittävän vahva, niin kyllä siinä lähes kenen vaan pää leviää? Eli "tervekin" voi joutua sairaalaan jos joku vain tekee tai sanoo jonkun liian pahan jutun? Itse en toki ole ollut sairaalassa, mutta epäilen että kunto voisi pahimmillaan pettää?

 

[Jukkis]

Paniikkikohtauksia varten pitää ottaa rivaa dublat, eli 2*0.5*2. Onneksi on lääkkeitä sen verran jäljellä että voi ottaa tarvittaessa tuplat, yleensä ne keleet laskee jokaisen pillerin ja uusii vasta kun purkissa on 4kpl jäljellä, kiitos "reindeer spotting" leffan jossa porukat mainostaa trippejä rivatrileilla, nyt niiden uusiminen on kiven alla

Tuo on tosi ärsyttävää kun ilmeisesti tuo bentsojen juhlimiskäytön yleisyys/luulo siitä estää niiltä niiden saannin jotka niitä oikeasti tarvitsevat!!

edit. Mielestäni muutamien väärinkäyttäjien ei pitäisi olla este lääkityksen antamiselle oikeasti "sairaalle"..tulee tunne niinkuin päivistä pitäisi selvitä hammasta purren suomalaisella sisulla eikä mennä itkemään lekuriin omaa heikkouttaan..PRKL!!

 

[Jukkis]

masennuslääke + psykoosilääke. Tai varmaan joku rauhoittavakin toimisi, mutta tuo psykoosilääke ajaa rauhoittavan lääkkeen virkaa.

Pakkoa sanoa lääkkeistä jotakin tietävänä ja lukeneena että vaikka bentsoissa on se riippuvuustekijä niin neuroleptit ovat tutkimuksien mukaan vaarallisia pitkään syötynä (muistelisin muutamien vuosienkin riittävän). Toisaalta tämä neurolepti tietämys on vain kirjaviisautta eli omaa kokemusta niistä ei ole.

edit."Neuroleptien yksi vaikutusmekanismihan (1. polven neurolepteillä oikeastaan ainoa merkittävä vaikutusmekanismi) on dopamiinin D2-reseptorien salpaus. Liikkeiden normaalia toteuttamista varten aivot tarvitsevat jatkuvaa dopaminergistä stimulaatiota striatumissa. Kun dopamiinin vaikutus epäselektiivisesti estetään koko keskushermoston alueella, saadaan aikaan samanlainen vaikutus kuin Parkinsonin taudissa, jossa dopamiinin eritys on vähentynyt. Oire on yleensä pysyvä ja tälle on oma nimityksensäkin: lääkeparkinsonismi. Neurolepteillähän on jäätävä määrä muitakin haittavaikutuksia, kuten juuri kuvailemasi muistiongelmat, painonnousu ja muut antikolinergiset oireet ja esim. maligni neuroleptioireyhtymä (n. sadasosalla käyttäjistä), joka hoitamattomana tappaa nopeasti 10-15% sairastuneista."

 

[jm82]

Pakkoa sanoa lääkkeistä jotakin tietävänä ja lukeneena että vaikka bentsoissa on se riippuvuustekijä niin neuroleptit ovat tutkimuksien mukaan vaarallisia pitkään syötynä (muistelisin muutamien vuosienkin riittävän). Toisaalta tämä neurolepti tietämys on vain kirjaviisautta eli omaa kokemusta niistä ei ole.

edit."Neuroleptien yksi vaikutusmekanismihan (1. polven neurolepteillä oikeastaan ainoa merkittävä vaikutusmekanismi) on dopamiinin D2-reseptorien salpaus. Liikkeiden normaalia toteuttamista varten aivot tarvitsevat jatkuvaa dopaminergistä stimulaatiota striatumissa. Kun dopamiinin vaikutus epäselektiivisesti estetään koko keskushermoston alueella, saadaan aikaan samanlainen vaikutus kuin Parkinsonin taudissa, jossa dopamiinin eritys on vähentynyt. Oire on yleensä pysyvä ja tälle on oma nimityksensäkin: lääkeparkinsonismi. Neurolepteillähän on jäätävä määrä muitakin haittavaikutuksia, kuten juuri kuvailemasi muistiongelmat, painonnousu ja muut antikolinergiset oireet ja esim. maligni neuroleptioireyhtymä (n. sadasosalla käyttäjistä), joka hoitamattomana tappaa nopeasti 10-15% sairastuneista."

Lääkäri ei ole tosiaan osannut selittää että miksi pitää syödä Risperidon psykoosilääkettä (on epätyypillinen eli toisen polven psykoosilääke). Selvä haittavaikutus on ollut ainakin painonnousu (toki tähän voi itse vaikuttaa). Muistiinkin varmasti vaikuttaa ainakin isommat määrät. Muistaakseni tuota risperidonia määrätään myös haastavaan käytökseen, mutta vain lyhyeksi aikaa.

Nyt olen syönyt yhden 120 kpl paketin (1mg), eikä siitä oikein mitään hyötyäkään ole ollut. Jossain vaiheessa kokeilin jättää syömättä ja siitä ei seurannut oikein mitään, ehkä väsytti vain normaalia enemmän. Nyt ajattelinkin kokeilla olla ottamatta ja ainakaan vielä ne ei ole tarkistelleet lääkkeiden määriä, eli olen syönyt vähemmän kun olisi pitänyt syödä.

Hyvä kumminkin kun varoitit Ei ne apteekissakaan osanneet kertoa juuri tuosta psykoosilääkkeestä tai Ketipinoristakaan oikeastaan yhtään mitään. Paitsi että paino nousee ja Ketipinor väsyttää huomattavasti enemmän. Ketipinoria "tyrkytti" ensimmäinen lääkäri ja Risteridonia sitten psykiatri. Toki omalla käytökselläkin luultavasti saa aikaan "risperidonin vaikutuksen", eli olemalla vain hiljaa ja kuunnella tyynesti.

edit:
Mun muistiongelmat oli siltä ajalta kun ei ollut vielä mitään lääkkeitä käytössä. Toki muistia ei ole "mitattu" nyt viimeisen vuoden aikana ollenkaan. Muistin toimintaan auttoi parhaiten sairausloma ja nukkuminen normaalisti ja samalla unirytmillä kokoajan.

 

[Jukkis]

Olen itse syönyt bentsoja n.17v. erilaisilla annostuksilla, vaihdoin vasta alaa ja aloin opiskella datanomiksi. Onhan minulla oppimiskyky huonontunut, mutta en sitten tiedä kuinka paljon ikä ja huonot elämäntavat (ennen) asiaan vaikuttavat. Niin ja koulu etenee hyvin ja aikataulussa...

Edit. Lyrica on myös todella hyvä mielialalääke, siihen ei toleranssi kasva ja päihdekäyttö ei ainakaan omasta mielestä mukavaa. Jos ottaa liikaa tulee olo niinkuin huono humala...kallistahan se on kuin...näytönohjaimet

 

[barkhorn]

Olen itse syönyt bentsoja n.17v. erilaisilla annostuksilla, vaihdoin vasta alaa ja aloin opiskella datanomiksi. Onhan minulla oppimiskyky huonontunut, mutta en sitten tiedä kuinka paljon ikä ja huonot elämäntavat (ennen) asiaan vaikuttavat. Niin ja koulu etenee hyvin ja aikataulussa...

Edit. Lyrica on myös todella hyvä mielialalääke, siihen ei toleranssi kasva ja päihdekäyttö ei ainakaan omasta mielestä mukavaa. Jos ottaa liikaa tulee olo niinkuin huono humala...kallistahan se on kuin...näytönohjaimet

Muistia bentsot saattaa heikentää pitempään käytettynä. Ilmeisesti sinulla kuitenkin ei pahemmin vaikuttanut, jos opiskelet jne.
Menestystä! Ja kaikkea hyvää toivon.

 

[Jukkis]

Juu en sitten tiedä..aina olen aivoja paljon myös rasittanut(kaikki kiinnostaa historiasta tulevaisuuteen), lukenut paljon ja pelannut tietokone pelejä..liekö vaikuttaa...