Masennus

[kekkeruusi]

Mullakin on shoitajalla käynti huomenna, mutta siellä kai vaan nostetaan Risperdal lääkkeen määrää 0.5mg -> 2mg. Itselle tuo 0.5mg jo menettelisi, mutta täytyy kokeilla kait sitä isompaakin määrää.

Olikos sulla se cymbalta snri lääke nyt käytössä? Mulla oli aivan sillon alkuun cymbalta ja ketipinor. Sitten jossain vaiheessa niitä muuteltiin. Venlafaxin snri lääke jotenkin tehosi jo ensimmäisen päivän aikana kun otin 75mg tabletin (jostain syystä). Sitten määrää vielä nostettiin 150mg ja 225mg. Mutta en oikein huomaa mitään eroa 150mg ja 225mg välillä. Omasta mielestä se venlafaxin voisi olla sellainen lääke mikä saattaisi lisätä virtaa ja lisätä jaksamista tehdä jotain.

Täytyy shoitajalle ainakin sanoa/puhua siitä jostain Voxra nimisestä lääkkeestä, että tietäisikö siitä mitään. Jos sattuisi saamaan venlafaxinin rinnalle sitä. Ilmeisesti Voxraa voi käyttää tupakoinnin lopettamiseen, eli joku erikoinen "ominaisuus" siinä voisi olla. En polta mutta sillähän ei pitäisi väliä olla. Voxra ei kai vaikuta serotoniiniin, eli vaikutus on vähän eri.

Cymbalta on käytössä. On se selvästi tasannut oloa, mutta ei saanut ainakaan vielä toimintakykyiseen tilaan. Lääkäri antoi vielä pari viikkoa aikaa sille ja sitten vaihdetaan jos ei ala tuloksia tulemaan. Toivottavasti pian löytyy jotain, jolla pääsee takaisin edes toimintakykyiseksi ja jatkamaan edes jokseenkin normaalia elämää. Ei tämä masentuneena saikulla roikkuminen mitään herkkua ole. Olisin mielummin töissä.

 

[kekkeruusi]

Ei kyllä ainakaan vielä mitään suurempia vaikutuksia. Tuo libido on kyllä vähän laskenut, mutta muuten aika samanlainen fiilis vielä.
Taidan pyytää että lisätään annostusta tällä viikolla, jos alkaisi paremmin toimimaan.

Kyllä sen pitäisi jo parissa-kolmessa viikossa jotain tehdä, jos on tehdäkseen. Mutta lääkäri tietää varmasti paremmin, lisätäkö annosta vai vaihdetaanko toiseen. Aina se on hakemista. Se, mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja toisinpäin. Ei minullakaan citalopraami tehnyt mitään, mutta nykyinen ainakin jotenkin auttaa.

 

[Jauho_81]

Täytyy shoitajalle ainakin sanoa/puhua siitä jostain Voxra nimisestä lääkkeestä, että tietäisikö siitä mitään. Jos sattuisi saamaan venlafaxinin rinnalle sitä. Ilmeisesti Voxraa voi käyttää tupakoinnin lopettamiseen, eli joku erikoinen "ominaisuus" siinä voisi olla. En polta mutta sillähän ei pitäisi väliä olla. Voxra ei kai vaikuta serotoniiniin, eli vaikutus on vähän eri.

Oon käyttänyt Voxraa jonkun vuoden verran. Se on DNRI eli ei vaikuta serotoniiniin vaan dopamiiniin.

Pääasialliset vaikutukset: Stimuloi eli lisää virkeyttä mutta voi myös lisätä ahdistusta.
Jos tavallinen SSRI väsyttää niin kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä.

Tupakka ja kahvi ei enää maistu. Mulle aamukahvi on tärkein päivän aloittaja ja tuntui vähän tylsältä kun kahvi ei enää maistunut. Ei vaikuta seksihaluihin ja voi jopa lisätä niitä. Vähentää ruokahalua ja paino helposti putoaa. Muistan, että 300mg annoksella kaikki ruoka tuntui aluksi vastenmieliseltä.

Ei juurikaan vieroitusoireita lopettamisesta. Jos Voxran haluaa aloittaa niin miettisin tuota mahdollista ahdistuneisuuden ja ärtyneisyyden lisääntymistä, mutta jos ne eivät ole suuri ongelma niin siitä vaan. Voxraa voi myös käyttää SSRI:n rinnalla.

Voxraa voi ajatella lievänä amfetamiinina.

 

[jm82]

Cymbalta on käytössä. On se selvästi tasannut oloa, mutta ei saanut ainakaan vielä toimintakykyiseen tilaan. Lääkäri antoi vielä pari viikkoa aikaa sille ja sitten vaihdetaan jos ei ala tuloksia tulemaan. Toivottavasti pian löytyy jotain, jolla pääsee takaisin edes toimintakykyiseksi ja jatkamaan edes jokseenkin normaalia elämää. Ei tämä masentuneena saikulla roikkuminen mitään herkkua ole. Olisin mielummin töissä.

Mulla tosiaan cymbalta aloitettiin 30mg ja isonnettiin 60mg. Oli siitä selvästi jotain tehoa, että ei se tosiaankaan mikään täysin turha ollut. Tuosta on aikaa 1.5 vuotta. Omasta mielestä venlafaxin oli kumminkin tehokkaampi sekä "miellyttävämpikin". Venla aloitettiin 75mg ja nostettiin 150mg. Ja annosta on mahdollista suurentaa 225mg asti. Muistaakseni cymbalta ja venlafaxin on aivan erituntuiset lääkkeet vaikka molemmat onkin snri-lääkkeitä. Eli jos pidemmällä käytöllä cymbalta ei tunnu niin hyvältä, niin ainakin yksi vaihtoehto löytyy. Molemmat varmaankin tehoaa ahdistukseen erittäin hyvin.

Oon käyttänyt Voxraa jonkun vuoden verran. Se on DNRI eli ei vaikuta serotoniiniin vaan dopamiiniin.

Pääasialliset vaikutukset: Stimuloi eli lisää virkeyttä mutta voi myös lisätä ahdistusta.
Jos tavallinen SSRI väsyttää niin kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä.

Tupakka ja kahvi ei enää maistu. Mulle aamukahvi on tärkein päivän aloittaja ja tuntui vähän tylsältä kun kahvi ei enää maistunut. Ei vaikuta seksihaluihin ja voi jopa lisätä niitä. Vähentää ruokahalua ja paino helposti putoaa. Muistan, että 300mg annoksella kaikki ruoka tuntui aluksi vastenmieliseltä.

Ei juurikaan vieroitusoireita lopettamisesta. Jos Voxran haluaa aloittaa niin miettisin tuota mahdollista ahdistuneisuuden ja ärtyneisyyden lisääntymistä, mutta jos ne eivät ole suuri ongelma niin siitä vaan. Voxraa voi myös käyttää SSRI:n rinnalla.

Voxraa voi ajatella lievänä amfetamiinina.

Jos nyt hyvä tuuri käy ja saisi Voxra reseptin, niin luulisin että mulle tulisi venlafaxin (snri) + voxra. Eli venla auttaisi silti ahdistukseen. Joskus googletin niin ainakin jollain taisi olla nuo kaksi lääkettä samaan aikaan. Ahdistuksen kanssa saattaa olla ongelmaa, mutta kokeilemalla selviäisi jos vain saisi lääkkeen. Kahvia kyllä juon kerran päivässä, voi olla että joisin myös voxran kanssa tai sitten vain vaihtaisi kahvin johonkin muuhun. Kahvi kyllä kivasti piristää.

 

[Jauho_81]

^ Varmaan venlaflaxin + voxra kombo on ihan yhtä siinä missä muutkin, mutta mitä tarkalleen haluat muuttaa eli mikä nykyisessä lääkityksessä mielestäsi mättää? Kärsitkö väsymyksestä vai mikä on ongelma? Siitä ei ole aina apua, että lisäilee vain uusia lääkkeitä, periaatteena pitäisi olla, että mitä vähemmän niin sitä parempi. Mulla masennuslääkkeet menetti lopulta tehonsa kokonaan ja jouduin siirtymään jo vahvempiin rauhoittaviin ja toivon pääseväni sähköhoitoon.

 

[Jauho_81]

Minua kiinnostaisi tietää millaisia tuloksia täällä masennusoireista kärsivät saavat masennustestistä BDI-21, eli kerro mielellään sukupuolesi, ikäsi ja testin tulos:

Mielenterveystalo: Masennuskysely

 

[ttjm]

Minua kiinnostaisi tietää millaisia tuloksia täällä masennusoireista kärsivät saavat masennustestistä BDI-21, eli kerro mielellään sukupuolesi, ikäsi ja testin tulos:

Mielenterveystalo: Masennuskysely

Sain 16 pistettä - lievä masennus.
Kolmekymppinen mies.

Näemmä tulos on vähän laskenut viime kerrasta. Tein näitä vuosi sitten, niin olin tuolla 20+ puolella.

 

[Ryydike]

Minua kiinnostaisi tietää millaisia tuloksia täällä masennusoireista kärsivät saavat masennustestistä BDI-21, eli kerro mielellään sukupuolesi, ikäsi ja testin tulos:

Mielenterveystalo: Masennuskysely

Saamasi kokonaispisteet: 58

Juu...

 

[jm82]

^ Varmaan venlaflaxin + voxra kombo on ihan yhtä siinä missä muutkin, mutta mitä tarkalleen haluat muuttaa eli mikä nykyisessä lääkityksessä mielestäsi mättää? Kärsitkö väsymyksestä vai mikä on ongelma? Siitä ei ole aina apua, että lisäilee vain uusia lääkkeitä, periaatteena pitäisi olla, että mitä vähemmän niin sitä parempi. Mulla masennuslääkkeet menetti lopulta tehonsa kokonaan ja jouduin siirtymään jo vahvempiin rauhoittaviin ja toivon pääseväni sähköhoitoon.

Minua kiinnostaisi tietää millaisia tuloksia täällä masennusoireista kärsivät saavat masennustestistä BDI-21, eli kerro mielellään sukupuolesi, ikäsi ja testin tulos:

Mielenterveystalo: Masennuskysely

Ekan kerran tein työpaikan työkykyarvion hypomaniassa ja siinä oli silloin juuri noita rastitehtäviä. Silloin muisti pätki pahasti. Mutta psykologin mukaan masennusta ei ollut. Pääsin sitten 1kk sairaslomalle silti ja vuoden vuorotteluvapaalle. Toisessa työkykyarviossa kahden vuoden päästä ei ollut ainuttakaan rastitehtävää. Vain haastatteluja ja muita tehtäviä.

Nyt tuli 57 pistettä ja vakava masennus. Viimeksi psykiatri muuttikin arviota ja se oli juuri tuo sama. Lisäksi kirjoitti tästä eteenpäin 6kk kuntoutustukea jos se vain läpi menee. Ikä näkyykin tuossa ja sukupuoli mies.

Mulla ongelmana on että pystyn hallita jalkojen kipua. Kipu on sellaista polttavaa vähän kuin olisi seisonut aivan liian kauan ja rasittanut jalkoja liikaa. Onneksi samaa kipua ei ole sentään käsissä. Jostain hyvin erikoisesta syystä molemmissa jaloissa. Kipua on kestänyt 1.5 vuotta hellittämättä. Samoin olo on ollut sama 1.5 vuotta. Olossa nyt ei sillai mitään vikaa ole, mutta on kumminkin vikaa. B12 vitamiini oli alle 100 eli liian vähän, mutta sekin korjaantui kun söin/syön vitamiineja, ei tullut mitään korjausta oloon tai paremminkin jalkojen kipuun. Kipu ei haittaa nukkumista, mutta on rasittava valveilla ollessa. Ongelmana on myös turha jännittäminen, vaikka mitään pakko oireita tai muita ei ole. On kai vain jännittämistä, pelkoa, vihaa, kipua. Jotain tuollaista. Tai ei nyt juuri vihaa ole, kipua vain jaloissa.

Varmaan tuolla Voxra lääkkeellä hakisin lisää tehoa niihin kaikkiin lääkkeisiin ja että kipu voisi helpottaa, tai sitten ei. Vajaan vuoden olen tainnut syödä tätä venlafaxinia ja kipu on ja pysyy, eli jotain tarvitsisi tehdä. Se uusi risperdal lääkekään ei tunnu vaikuttavan mitään tähän kipuun. Täytyykin muistaa taas valittaa shoitajalle, että eihän tästä nyt oikein mitään tuu.

Mulla ne molemmat cymbalta ja myöhemmin tullut venlafaxin molemmat pitäisi auttaa johonkin neuropaattisen kivun hoitoon, mutta ei mulla kyllä ole mitään hyötyä tai virkaa mihinkään kipuun. Ahdistukseen ja masennukseen auttaa kyllä erittäin hyvin. Ehkä venlafaxinin voisi nostaa 300mg mutta vähän epäilen että vaikuttaisiko sekään vielä tuohon kipu juttuun. En ole muuten oikein kuullut että kellään masentuneella olisi "jalat tulessa"? Että onko mulla sitten vaan. Jos se sitten on sellainen mille vain ei saa mitään, vaikea sanoa. Ei ne hoitajatkaan ole osanneet kertoa yhtään mitään, vaikka olenkin maininnut että jalat on kipeät. Viimeksikin psykiatri kirjoitti lapulle että vasen käsi ja vasen jalka kipeä, vaikka sanoin että molemmat jalat on kipeät ja sen lisäksi vielä vasen jalka "normaalisti" kipeä. Vasemmassa jalkapohjassa on kipua ja vasemmassa nilkassa joka on löysä sekä vasemmassa polvessa. Selkä onneksi on ihan kunnossa. Tosi se vasemman jalan kipu voisi skenaariossa kopioitua terveeseen oikeaan jalkaan, mutta tuskinpa. Pääkopasta se kipu kait mahtaa mennä molempiin jalkoihin eikä suostu lähtemään pois. Nykynen lääkekasa taisi mennä näin: 2mg risperdal, 7.5mg mirtatsapin, 25mg ketipinor, 225mg venlafaxin aamulla.

 

[Rapeseeds]

Uteliaisuuttani tein testin: Tulos 5 pistettä, mutta:
"Kysymys
9.
Vastauksesi
Mielessäni on selvät itsemurhasuunnitelmat
Palaute
Sinun tulee kertoa asiasta toiselle henkilölle ja hakeutua ammattiavun piiriin. Saat apua myös valtakunnallisesta kriisipuhelimesta 01019 5202."

Tarkoittaako tämä, että saisin apua itsarin tekemiseen vai? Elämässä voi sattua vaikka mitä, joten kannattaa tehdä suunnitelmat myös paskinpien skenaarioiden varalta.

 

[jm82]

Masentunut ei kuuntele mitään ohjeita, mutta toki tuossa "lukee" että apua itsemurhasuunnitelmiin. Mutta toki vastaus taitaa olla selvä että itsemurha haluttaisiin parhaimman mukaan estää.

 

[Jauho_81]

Ööh aika hurjat pisteet jm82. 30 pistettä on jo vakavan masennuksen raja ja siitä ylöspäin alkaa olla olo jatkuvasti tuskainen ja tulee itsetuhoisia ajatuksia kun ei kestä sitä jatkuvaa tuskaa. Sulla on tosi korkeat pisteet mutta teksteistä en kyllä huomannut sulla vakavaa masennusta. Mun mielestä noilla masennuslääkkeillä ei ole enää tarpeeksi vakavassa masennustilassa hoitovastetta, joten en usko että saat apua pelkästään eri lääkkeitä kokeilemalla.

Tuosta kivusta en tiedä, mutta oletko kokenut Lyricaa vähintään 150mg annoksella?

 

[Memory]

En ole ammatti-psykiatri, tuli testissä 42 pistettä. Mielestäni kriisipuhelin on puhtaasti perseestä!
Kerran soitin ja ämmä alkoi karjumaan "miksi sinä tänne soitat? mikä on hätänä? et sinä olisi sitä voinut millään estää?"
ym. samanlaista paskaa valitteli, onneksi olen itsekin "tartu hetkeen"-kaveri ja tein ämmästä kantelun pomoille terveisin että oli eka ja viimeinen kerta kun sinne soitin!
Oikea termi olisi; Vittuilupuhelin:Eikö Sinulla ole tarpeeksi kurja olo? haluatko että joku vittuilee Sinulle? Soita _kriisipuhelimeen_

 

[Rapeseeds]

Masentuminen on kyllä vittumainen ilmiö. Nuorempana YO-kirjoituksien jälkeen oli monta kuukautta sellanen mikään ei tunnu hyvältä tila höystettynä synkillä ajatuksilla. Kenties olisi täyttänyt lievän masennuksen tunnusmerkit silloin, joten ei erityisen vakava tila ollut.

Pari kuukautta kun katseli suosikkisarjoja, niin sai taas mielihyvätasot palautumaan. Olisi varmaan onnistunut vielä nopeammin, jos olisi ymmärtänyt katkaista haitalliset emootiovirrat ja ajatukset silloin.

Harmittavaa, kun mielialalääkkeet eivät kaikkia auta. Vaikea tila hoidettavaksi vakavissa tapauksissa.

Meditaatiota voi kokeilla emootioiden hallintaan, mutta jos emootiot ovat vahvoja, niin vaikutus lienee sama kuin sammuttaisi metsäpaloa vesipyssyllä tai yrittäisi keittää vesikattilaa tulitikulla. Mikään asiantuntija en ole, joten ei kannata suhtautua turhan vakavasti viestiini.

 

[jm82]

Ööh aika hurjat pisteet jm82. 30 pistettä on jo vakavan masennuksen raja ja siitä ylöspäin alkaa olla olo jatkuvasti uskainen ja tulee itsetuhoisia ajatuksia kun ei kestä sitä jatkuvaa tuskaa. Sulla on tosi korkeat pisteet mutta teksteistä en kyllä huomannut sulla vakavaa masennusta. Mun mielestä noilla masennuslääkkeillä ei ole enää tarpeeksi vakavassa masennustilassa hoitovastetta, joten en usko että saat apua pelkästään eri lääkkeitä kokeilemalla.

Tuosta kivusta en tiedä, mutta oletko kokenut Lyricaa vähintään 150mg annoksella?

Mulla pisteissä voi olla pientä liioittelua nyt. Mutta vain sen takia koska en ole terve ja että ei menisi ainakaan liiaksi kaunisteluksi, johon se on ennen mennyt.

Mulla oli siinä alkuvaiheessa jostain syystä sellainen kieltämisreaktio. Eli että pidin itseäni täysin terveenä ja ainakin sellaisena että ei minulla ainakaan mitään masennusta ole. Noissa testeissähän olisi todella helppo valehdella. Myös haastatteluissa olisi helppo valehdella jos mieli on täysin vääristynyt ja mieli pitää "itseään" täysin terveenä. Toki valehtelu ei "onnistu" jos psykologi on riittävän osaava. Toki psykologi ei yleensä johdattele ollenkaan. Mutta olisin voinut uskoa jos olisi edes yritetty kertoa. Silloin kerrottiin vain että masennusta ei ole. Eli kerrottiin se minkä mukamas jo "tiesin", mutta tiesin väärin.

Psykologi sitten sanoi tehtävien jälkeen että ei näin positiivista ihmistä ole olemassakaan ja että testit eivät siltäosin ole minkään arvoiset koska on vastattu "väärin". Mutta sanoi kumminkin että masennusta ei ole ja että muisti on huono. Eli ei minnekään opiskeluun tai ei minnekään haasteelliseen työhön, koska muisti pätkii "pahasti". Toki olin nukkunut huonosti silloin vähän vajaa 3 vuotta sitten. Yksi testaus ainakin oli yövuoron jälkeen 9 aikaan aamulla ja en saanut yhtään nukuttua.

Sitten 1.5 vuotta sitten pääsin ekaa kertaa psykiatriseen vastaanottoon. Sinnekin olin täyttänyt ja postittanut paperin, mutta olin vastannut myös niihin yli postitiivisesti, eli niin että en minä yhtään masentunut varmasti ole. Koska minut oli pakkosiirretty töissä ja halusin sinne samaan paikkaan mistä minut oli pakkosiirretty pois. Eli pidin itseäni mukamas täysin terveenä, vaikka en ollut sitä.

Sattumalta ensimmäisiä psykoottisia oireita tuli samana päivänä kun piti mennä psykiatriselle kello 14.00. 6-8 asti olin aamulla töissä. Sitten soitin joitan 3-4 kertaa työterveyteen ja sanoivat vaan että lääkäri lähtee lomamatkalle nyt perjantaina (tai jonain päivänä) ja että tule seuraavalla viikolla. No sitten viimeisellä kerralla käsittelijä uskoi ja käski tulemaan heti työterveyteen terveydenhoitajan juttusille. Siinä ajon aikana kuulin päässäni kahden "henkilön" juttelevan pariin otteeseen että kuinka tulee ajaa. Toinen "henkilö halusi ajaa rauhallisesti ja toinen henkilö erittäin agressiivisesti ja mahdollisimman kovaa. Tottelin tuota rauhallisempaa henkilöä koska tiesin että nyt täytyy vain ajaa perässä hiljaa, että selviän elävänä perille. Olin tuolloin autolla liikkeellä, en moottoripyörällä. Toisaalta moottoripyörä olisi voinut helpottaa oloa tai sitten ei. Ehkä jollain lailla viittaa lievästi maniaan/hypomaniaan ja että selitän kauhean nopeasti ja poukkoillen ja ylienergisesti (ajatustenriento). Hypomania saattaa kai olla haasteellinen tunnistettava, ainakin mitä netistä aiheesta vähän vilkaisin.

Lyricaa olen koittanut vain 2x25mg määrällä. Ja 2x75mg määrä on hakematta. Sain lääkkeen kun valitin että mirtatsapin lääke ei auta enää yhtään mitään. Mutta valitin lisää niin 45mg mirtatsapin vaihdettiin 7.5mg mirtatsapin + 225mg venlafaxin. Sitten tuli tehoa hyvin. Lyrica jäi sitten kokonaan hakematta.

Eilen illalla otin 75mg venlafaxin, 1mg risperdal, 25mg ketipinor. Heti kun heräsin niin ei ollutkaan jalat yhtään kipeät. Varmaan kannattaakin ottaa 75mg venla illalla ja 150mg venla aamulla (psykiatri puhui myös että voi sen jakaa ja ottaa eri aikaan, esim aamulla ja päivällä). Lääke kai on piristävä, mutta kyllä uni kumminkin tulee vaikka se piristäisikin, koska muut lääkkeet on väsyttäviä. Paitsi risperdal pienellä määrällä on piristävä ja isommalla nukuttava. Eli risperdal lääkkeen voisi ottaa aamulla, psykiatri vain sanoi että lääke väsyttää ja kannattaisi ottaa illalla.


Niin vielä maniasta. Joku netissä ollut esimerkki oli että joku oli tilannut täysin rahattomana kaksi uutta autoa. Eli oli onnistunut puhumaan automyyjän ympäri ja tilaamaan autot. Eli kait voi "esittää" vakuuttavasti, jos vastapuoli on "tyhjä" ja uskoo.

edit: Niin, jälkimmäinen psykologi kertoi että mulla on auktoriteettiongelma. Se tietysti voi haitata jossain tilanteissa. Esim töistähän nyt ei ainakaan tulisi yhtään mitään tuollaisen ongelman takia.

 

[jm82]

En ole ammatti-psykiatri, tuli testissä 42 pistettä. Mielestäni kriisipuhelin on puhtaasti perseestä!
Kerran soitin ja ämmä alkoi karjumaan "miksi sinä tänne soitat? mikä on hätänä? et sinä olisi sitä voinut millään estää?"
ym. samanlaista paskaa valitteli, onneksi olen itsekin "tartu hetkeen"-kaveri ja tein ämmästä kantelun pomoille terveisin että oli eka ja viimeinen kerta kun sinne soitin!
Oikea termi olisi; Vittuilupuhelin:Eikö Sinulla ole tarpeeksi kurja olo? haluatko että joku vittuilee Sinulle? Soita _kriisipuhelimeen_

Oli ilmeisen huono päivä sillä kriisipuhelimeen vastanneella.

Mutta voi olla että tämä ämmä vain luki sinun ajatuksesi ja epäili että sinulla ei olisi ollut juuri sillä hetkellä oikein kunnollista pahaa hätää. Jos sinne linjoille tulisi myös jotain toisenlaisia ja erilaiselta kuulostavia miehiä/naisia. Jos puhelussa kuulostaa että nyt on todellinen hätä-hätä, niin silloin tuo ämmä olisi varmaankin osannut käyttäytyä eritavalla ja enemmän niin että puhelusta olisi ollut edes jotain hyötyä. Jos nyt osasin yhtään selittää mitä hain takaa.

 

[Jauho_81]

^jm82: Jos sulla on jaloissa neuropaattista kipua, niin miksi ihmeessä et käytä Lyricaa kunnon annoksella? Ei noista efexorista ja cymbaltasta ole siihen apua.

Pregabaliini – Wikipedia

Pregabaliini (kauppanimi Lyrica) on gabapentiinistä edelleen kehitetty antikonvulsiivinen lääkeaine. Sitä käytetään paikallisalkuisen epilepsian, neuropaattiseen kivun, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja migreenin hoitoon. Yhdysvaltojen lääkevirasto FDA on hyväksynyt sen hoidoksi myös fibromyalgiaan, mutta ei yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Lääkkeen toi markkinoille Pfizer.

Tilanteesta riippuen annoksen voi nostaa jopa 600mg päivässä.

Vai onko tämä neuropaattinen kipukin joku kuviteltu juttu, kun et käytä siihen asianmukaista lääkitystä? Tekstisi aikalailla harhailevat sinne sun tänne enkä oikein saa kokonaiskuvaa siitä mikä sua vaivaa.

 

[Memory]

jm82: Noista ns. auttavista puhelimien vastaajista kyllä hokasee melko nopsaa minkälainen taneli siellä luuraa, vaikka tekee vaparina hommina niin kuitenkin. Toiset alkaa välittömästi jutskaa kaikista omistakin kokemuksista, toisen sitten käyttää tuota juuri minua ärsyttävää kyssäriä:"Miksi soitit tänne?" Sen voi kysyä muutenkin mm."minkäslainen olotila Sinulla juuri nyt on kun kaipasit keskustelukumppania" sitten menee usein sooloiluksi, itse pärmättää kuin pastori ja sieltä odottaa kunnon vastausta niin tokaisee "jooh-niih-näinhän se on-(evvk)"!
Mulle psyka aikoinaan lohdutteli; niin kauan kuin itse kyselee "olenko hullu" niin on turvassa, silloin ei ainakaan ole hullu :/

Mua häiritsi tossa testissä sen "luettavuus", mua häiritsee kaikki logaritmisuus Eli eka=terve, viikka=skitso ....

Siinä ajon aikana kuulin päässäni kahden "henkilön" juttelevan pariin otteeseen että kuinka tulee ajaa. Toinen "henkilö halusi ajaa rauhallisesti ja toinen henkilö erittäin agressiivisesti ja mahdollisimman kovaa. Tottelin tuota rauhallisempaa henkilöä koska tiesin että nyt täytyy vain ajaa perässä hiljaa, että selviän elävänä perille. Olin tuolloin autolla liikkeellä, en moottoripyörällä.

Mulla on usein samaa vikaa, katsonut liikaa väkivaltaleffoja tms. Monesti tulee himo vetäistä sukulaista leipä-veitsellä vatsaan ja ajatuksissani jo osaan kuvitella miten se kaatuu verta vuotavana maahan, p*skaa. Pärjään vain hokemalla "olet realiteetti, sää mitään shittiä tee, ajattele järkevästi kuin ihminen jne..."

edit: Niin, jälkimmäinen psykologi kertoi että mulla on auktoriteettiongelma. Se tietysti voi haitata jossain tilanteissa. Esim töistähän nyt ei ainakaan tulisi yhtään mitään tuollaisen ongelman takia.

Oliko jo intissä? siellähän se meno vasta skitsoa on. Onneksi mun aikana ei ollut yhtään eukkoa, nykyään ajattelen että jos eukko siellä komppaa niin nauraisin vaan sikana ja käskisin mennä vaihtamaan tampaxit

Jauho_81: minä olen varmaankin sen verran kaheli että ymmärsin heti mitä jm82 tarkoittaa...

 

[oestrus taurus]

Kuuluisin neuroottinen kipu joka yleismaailmallisesti tunnustetaan, on kaiketi se aavekipu amptoidussa tai olemattomassa raajassa tai ruumiinosassa. Siispä kipu voi tuntua myös ruumiista irrallisessa "avaruudessa". Väittävät sen lähtevän hermoston aktivoitumisesta niin, että hermosto aistii olemattoman ärsykkeen olemassa olon.
Tätä teoriaa tukee myös muu neurologinen kipu. Itselläni oli talvella 2008 joku kamala tulehdus peniksessä. Itse ongelma rauhoittui parissa viikossa antibioteilla, mutta kipu hävisi pysyvästi vasta parin vuoden päästä.

On olemassa myös jotain ajatuksen tuottamaa kipua, joka saa päässäni kuin voimakkaan alipaineen ja sen kautta kuin tuntumaan sen läjähtävän kasaan. Tuota olen miettinytkin tänään, "mitäköhän mietinkää eilen kun sellainen taas iski". Tuo on kumminkin mielestäni aivan eri luokka ja sitä voisi reaktiona verrata vaikka kirosanojen tai räjähtämisen kaltaisiin ärsykkeisiin. Vaikkapa nyt ärsyyntymiseen, mikäli vaikkapa tapaamisessa vastapuoli on myöhässä. Sillä ei ole perua mistään todellisesta kipuhistoriasta tai vaikkapa hermostollisista muutoksista, jotka aiheuttaisivat tuntemuksen.

 

[jm82]

@oestrus taurus, Tosiaan ei mulla voi oikein olla neuropaattista kipua. Ei ole mitään syytä miksi sellaista olisi voinut tulla. Mieluummin juuri tuota ajatuksen tuottamaa kipua.

jm82: Noista ns. auttavista puhelimien vastaajista kyllä hokasee melko nopsaa minkälainen taneli siellä luuraa, vaikka tekee vaparina hommina niin kuitenkin. Toiset alkaa välittömästi jutskaa kaikista omistakin kokemuksista, toisen sitten käyttää tuota juuri minua ärsyttävää kyssäriä:"Miksi soitit tänne?" Sen voi kysyä muutenkin mm."minkäslainen olotila Sinulla juuri nyt on kun kaipasit keskustelukumppania" sitten menee usein sooloiluksi, itse pärmättää kuin pastori ja sieltä odottaa kunnon vastausta niin tokaisee "jooh-niih-näinhän se on-(evvk)"!
Mulle psyka aikoinaan lohdutteli; niin kauan kuin itse kyselee "olenko hullu" niin on turvassa, silloin ei ainakaan ole hullu :/

Mua häiritsi tossa testissä sen "luettavuus", mua häiritsee kaikki logaritmisuus Eli eka=terve, viikka=skitso ....

Mulla on usein samaa vikaa, katsonut liikaa väkivaltaleffoja tms. Monesti tulee himo vetäistä sukulaista leipä-veitsellä vatsaan ja ajatuksissani jo osaan kuvitella miten se kaatuu verta vuotavana maahan, p*skaa. Pärjään vain hokemalla "olet realiteetti, sää mitään shittiä tee, ajattele järkevästi kuin ihminen jne..."

Oliko jo intissä? siellähän se meno vasta skitsoa on. Onneksi mun aikana ei ollut yhtään eukkoa, nykyään ajattelen että jos eukko siellä komppaa niin nauraisin vaan sikana ja käskisin mennä vaihtamaan tampaxit

Jauho_81: minä olen varmaankin sen verran kaheli että ymmärsin heti mitä jm82 tarkoittaa...

No nyt vasta tajusin "miksi soitit tänne?" lauseen. Eli "molopää" vain "ystävällisesti" kysyy että miksi soitit tänne, onko jotain asiaa? Voisi sen asian vähän nätimminkin tosiaan ilmaista

Mulla on sellainen piilevä auktoriteettiongelma. Eli ei näy aina. Olihan se jo intissäkin. Intti meni ihan hyvin. Vähän kyllä ahdisti oma alikessu joka oli kyllä oikein mukava ja kaveri, sekä oma kokelas joka oli ihan lievästi mulkku. Kertausharjoituskissa saikin nauraa tuon kokelaan muuttuneelle ulkonäolle, kun se oli pitkähiuksinen tyyppi, jos nyt enää edes muistan oikein. En nyt ymmärrä miksi sille edes piti nauraa, näytti kai sitten niin huvittavan näköiseltä ulkoisesti ja oli silminnähden ahdistuneen oloinen kun sitä ulkonäköä silmillä arvosteli. Vahingossa alikessua sinuttelin ja siitä tuli vähän huutoa. Mutta kyllä se alikessu laittoi mut sytyttämään esim kamiinan ja sehän onnistui erittäin helposti kun uitti vähän lamppuöljyä polttopuihin. Kerran pyöräretkellä mut laitettiin pitämään perää. Mutta yks polki niin hiljaa että perä jäi. Ei sitten tajuttu huutaa että perä jää vaan ne hävisi jonnekin ja vähän eksyttiin ja jouduttiin kiertää pidemmän kautta, hikihatussa mentiin. Siitä tuli kanssa vähän sanomista että miksi näin. Mutta ihan hyvät muistot jäi eikä pään leviäminen ollut liian pahaa ja alik/koksu oli mukavia. Toki siellä armeijassa jollain leikkaa aivokapasiteetti kiinni paineen alla, mutta ei itsellä ollut silloin vielä niin pahoja juttuja.

Itsellä alkoi 3 tai 4 luokalla kun toivoin englannin open kuolemaa kun olisi ollut kokeet. Poljin pyörällä kouluun. Niin ainakin kuvittelen muistavani, tai sitten juttu on keksitty. No tämä ope sitten ajoi vahingossa rekan alle ja kuoli, eikä ollut kokeita. 9 luokalla ruotsi oli haasteellinen ja siinäkin oli "ankara" naisope. 5-6 luokalla oli "ankara" miesope, mutta silloin taas meni erittäin hyvin, jopa opin ihan hyvin ja olin matemaattisesti lahjakas.

Se auktoriteettiongelma taisi tulla pahaksi töissä vasta kolmannen ja neljännen pomon aikaan. Eli eka ja toka pomot meni vielä tosi hyvin. Kaikenlaisia kusipäitä sitä pomoksi pääseekin ja ei kai ole ihme että terveys voi pahimmillaan mennä. Eli ekat 11 vuotta töissä sujui ihan hyvin ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Nyt onlemia on kestänyt sitten 3 vuotta. Eli jotain hienosäätöä vielä haluaisin lääkkeisiin lisää.

 

[jm82]

^jm82: Jos sulla on jaloissa neuropaattista kipua, niin miksi ihmeessä et käytä Lyricaa kunnon annoksella? Ei noista efexorista ja cymbaltasta ole siihen apua.

Pregabaliini – Wikipedia

Tilanteesta riippuen annoksen voi nostaa jopa 600mg päivässä.

Vai onko tämä neuropaattinen kipukin joku kuviteltu juttu, kun et käytä siihen asianmukaista lääkitystä? Tekstisi aikalailla harhailevat sinne sun tänne enkä oikein saa kokonaiskuvaa siitä mikä sua vaivaa.

Eläkkeelle jäänyt lääkäri keksi tuon neuropaattisen kivun. Ei mulla ole sellaista kipua. Eikä ole mitään vammaa joka olisi voinut tuollaisen kivun aiheittaa. Ei ole esim koskaan leikattu mitään.

^ Varmaan venlaflaxin + voxra kombo on ihan yhtä siinä missä muutkin, mutta mitä tarkalleen haluat muuttaa eli mikä nykyisessä lääkityksessä mielestäsi mättää? Kärsitkö väsymyksestä vai mikä on ongelma? Siitä ei ole aina apua, että lisäilee vain uusia lääkkeitä, periaatteena pitäisi olla, että mitä vähemmän niin sitä parempi. Mulla masennuslääkkeet menetti lopulta tehonsa kokonaan ja jouduin siirtymään jo vahvempiin rauhoittaviin ja toivon pääseväni sähköhoitoon.

Kävin shoitajalla tänään ja reissu sujui tällä kertaa oikein hyvin. Voxra lääkkeestä kysyin myös. Voi kuulemma ottaa vaikkapa venlafaxinin tai jonkun muun lääkkeen rinnalle.

Mutta koska nyt uutta risperdal psykoosilääkkeen annosta suurennetaan 1mg -> 2mg, niin nyt juuri heti ei voi ottaa sitä voxraa. Mutta joskus myöhemmin saattaisi kyllä onnistua voxran lisääminen. Jos voxrasta sattuisi saamaan tarvittavaa lisätehoa, kannattaisi ainakin kokeilla.

 

[Jauho_81]

Ihan miten vaan mutta oon kyllä sitä mieltä, että pidemmällä aikavälillä noi lääkkeet ei paranna vaan kroonistavat vain sairauden. Ainakin omalla kohdalla kävi niin.

 

[oestrus taurus]

@oestrus taurus, Tosiaan ei mulla voi oikein olla neuropaattista kipua. Ei ole mitään syytä miksi sellaista olisi voinut tulla. Mieluummin juuri tuota ajatuksen tuottamaa kipua.

Mutta voihan tuo kipu olla fyysisestä ongelmasta. "Arvauskeskuksessa" kuulee välillä noita luulosairauden diagnoosit löytävän sitten mm. leikkausta vaativan operaation osaavalla lääkärillä.

Neuroottinen kipu on tosiaan hermoperäistä ja todellista, mutta tullakseen hermoperäiseksi, se vaatii juurikin seulonnan pois fyysistä tekijästä. Ja arvauskeskukset on jo mainittu...

 

[Memory]

jm82: Jos mun on pakko minimi-unilla lähteä asioille niin pidän tiukasti turpani kiinni, olen 100:lla kuin perseeseen ammuttu karhu! mielessäni huudan kaikki että menkää nyt v*ttuun siitä märehtimästä ja potkasen polviin että rutina käy

mää saa selkä-lääkärille (siis tavis arvauksen tummeli-käsittelijä) 16.02, kiva kun säteilee kivasti jalkoihin, nooh sirdaludia ja buranaa vaan naamaan niin olo helpottaa, siis alkaa nukuttaa sikana mutteihan ainakaan jalkaa särje

 

[Armatt]

Useamman kerran olen syönyt masennuslääkkeitä, muttei nykeisellään tunnu olevan mitään vaikutusta. Saan nykyisellään muutaman tunnin nukuttua yössä, herään keskellä yötä ja nukun puolivalveilla muutaman tunnin lisää.

 

[Alceste]

Minua kiinnostaisi tietää millaisia tuloksia täällä masennusoireista kärsivät saavat masennustestistä BDI-21, eli kerro mielellään sukupuolesi, ikäsi ja testin tulos:

Mielenterveystalo: Masennuskysely

16 pistettä / lievä masennus, mies, 44.

Moneenkohan kymmeneen tuollaiseen sitä on raksittanut ensimmäisestä diagnoosista lähtien...

Meikä on kroonisesti masentunut, nyt ollut kognitiivisessa psykoterapiassa vähän yli vuoden ja Venlafaxin vähennetty 300mg -> 75mg viime kesän alusta. Parissa viikossa kun boksi on tyhjä saisi vähentää puoleen jos siltä tuntuu.

 

[jm82]

16 pistettä / lievä masennus, mies, 44.

Moneenkohan kymmeneen tuollaiseen sitä on raksittanut ensimmäisestä diagnoosista lähtien...

Meikä on kroonisesti masentunut, nyt ollut kognitiivisessa psykoterapiassa vähän yli vuoden ja Venlafaxin vähennetty 300mg -> 75mg viime kesän alusta. Parissa viikossa kun boksi on tyhjä saisi vähentää puoleen jos siltä tuntuu.

Mulla on myös tuo venlafaxin 225mg annoksella. Kerran otin vahingossa 300mg, mutta ei siitä mitään kummempaa häröä tullut. Ihan hyvä lääke, mutta ei tunnu enää tehoavan, toki parannusta on siihen verrattuna jos ei olisi ollenkaan. Helpottaa ainakin ahdistusta todella paljon (ja parantaa näkökyvyn). 1mg/2mg Risperdal auttaa myös jotain. Terapiaan ei ole käsketty menemmään, eikä ole ollut terapiasta mitään puhetta. Jostain kurssista oli viime kerralla puhetta, mutta unohdin jo mikä se kurssi oli.

Googletin kroonisesta masennuksesta, eli kait jostain depressiosta. Vähän jo epäilen että itselläkin olisi jotain kroonista koska masennusta on kestänyt yhtäjaksoisesti 1.5 vuotta. Luulisi että masennus voisi joskus loppua, mutta ei? Vähän yli 3 vuotta on ollut jo masennusta, mutta "hoitoa" tai ainakin lääkettä on ollut vain 1.5 vuotta, nyt tähän asti.

Mieli ei onneksi ole aivan pahasti masentunut, mutta muuten kyllä on pahasti masentunut. Nyt se diagnoosi on vakava masennus ilman psykoottisia oireita 32.2. Toki jotain lääke juttuja pystyisi vielä säätämään tai lisäämään uusia lääkkeitä rinnalle, jos oloa/kuntoa saisi sillä edes vähän parannettua. Varmaan sanomattakin selvää että pääsin ainakin hetkeksi kuntoutustuelle, koska ei ole työkykyisyyttä, ei sitten niin yhtään. Onneksi sentään joskus riittää virtaa johonkin pikkujuttun. Mutta ei tahdo olla oikein mitään sellaista niin mielenkiintoista, mitä jaksaisi tehdä. Kivut siis haittaa vähintäänkin joka päivä. Poikkeuksena ehkä korkeintaan viikon tai vähän yli "mania" jakso, joka oli yllättävä, mutta sekin sitten valitettavasti vain loppui ja sama vanha alkoi taas uudelleen.

..epämääräiset kivut, kuten huimaus tai väsymys, joihin ei vielä liity mielialan laskua.

Depressiolla tarkoitetaan masennusoireyhtymää, johon siis masentuneen mielialan lisäksi kuuluu useita aiemmin mainittuja oireita.

Masennustila eli depressio ja pitkäaikainen masennus

Spoileri: masennusoireita

Masennusoireita ovat:

• Mielialan lasku, surumielisyys, alakuloisuus.
• Elämänilon ja erilaisista asioista nauttimisen kyvyn menettäminen. Mikään ei kiinnosta.
• Uupumus ja väsymys tulevat pienenkin henkisen tai ruumiillisen ponnistuksen jälkeen. On ainainen väsymyksen tunne.
• Masentunut tuntee huonommuutta ja alemmuutta, omanarvon tunne, itsetunto, itseluottamus ja itsearvostus heikkenevät. Arvottomuuden ja häpeän tunteet ovat jatkuvia.
• Syyllisyyden tunteet ovat perusteettomia ja suhteettoman voimakkaita. Toivottomuus, synkkyys ja yleinen kielteisyys valtaavat mielen.
• Unettomuus voi olla vaikeaa.
• Seksuaalinen haluttomuus.
• Masentuneen on vaikea pitää yllä ihmissuhteita, mikä johtaa usein sosiaaliseen eristäytymiseen. Masentunut on ärtyisä, lyhytjännitteinen ja keskittymiskyvytön.
• Pahimmillaan on itsetuhoisia ajatuksia.

Toinen juttu:
Masennus ei aina näy päälle päin

Jos mielialaan liittyviä tuntemuksia havaitsee, ne koetaan jatkuvien ja usein hieman epämääräisten kehon tuntemusten seurauksiksi eikä syiksi. Aika vaikea onkin kuvitella, että pitkään jatkunut rytmihäiriö tai hengenahdistusoireet johtuisivat masennuksesta.

 

[jm82]

Taas tuli ahaa, elämyksiä kun oon herännyt ja juonut yhden kaljan. Eilen kävin apteekissa ja ja oli suht hyvä apteekkari joka kertoi Risperdal lääkkeestä (2mg). Kauan meni tajuta, mutta epäilen että "kärsin" tuosta psykoosista, koska ainakin lääkkeellä on selvä teho ja lääke auttaa. Masennuslääke tuntuu olevan aika "turha". Niin joo, parilla psykologilla olin työkykyarviossa kahden vuoden välillä, ja jälkimmäinen psykologi sanoi että psykoottisuutta ei ole, mutta hyvin vahvasti epäilen että hän oli väärässä. Psykologi oli tosin erittäin mukava ja eihän silloin tietenkään psykoottisuutta voi yhtään mitenkään "todentaa", koska silloin ei ole psykoottisuutta.

Psykoosi (mielisairaus)

Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei.

F20-29 Psykoottiset häiriöt

Tämän ryhmän häiriöihin liittyy keskeisesti todellisuudentajun ajoittainen horjuminen, toisin sanoen ulkoisen tilanteen vääristynyt / harhainen tulkinta.

Psykoottisilla suhteuttamisharhaluuloilla ja merkityselämyksillä tarkoitetaan kokemuksia, joissa henkilö antaa esimerkiksi toisten ihmisten eleille, television kuuluttajille, esineiden väreille, jne. harhanomaisia merkityksiä.

Erilaiset aistikokemusten vääristymät (illuusiot, aistinhairahdukset) tai harha-aistimukset voivat kuitenkin monilla ihmisillä etenkin stressitilanteissa tai nukahtamisvaiheessa ilmetä ilman, että ovat luonteeltaan psykoottisia. Tällöin ihminen ymmärtää aistimuksensa vääristyneen (illusorisen) luonteen, kun taas psykoottisena kokemuksena sama aistimus koetaan todellisena ilmiönä.

Harhaluuloja ja harha-aistimuksia ilmenee joskus myös vakavissa depressioissa ja manioissa, jolloin tilaa kutsutaan psykoottiseksi masennustilaksi tai maniaksi.

Skitsoaffektiivinen häiriö näyttää täten olevan osa jatkumoa, joka ulottuu skitsofreniasta vakavan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kautta vakavaan ja uusiutuvaan masennukseen. Siitä seuraa, että taudinsyy on luultavasti joissakin tapauksissa lähempänä skitsofrenian ja joissakin tapauksissa taas lähempänä mielialahäiröitä. Skitsoaffektiivinen häiriö – Wikipedia

 

[oestrus taurus]

Vaan missäpä meneekään tuo raja, jolloin psykoottinen harha onkin kiihkoisuudessa estynyttä rationaalista tiedon käsittelyä. Miksi esim. kiihkouskovainen, ultra-mokuttaja tai vaikkapa feministi, joka skippaa ne asiat joissa tasa-arvoisesti pitäisi käsitellä joskus maskuliinisuuden epäkohtelua, missä menee raja, jonka vuoksi kolmea edellä mainittua ei esitetä psykoottisuutta? Ei, vaikka tuntuvat jännittävän ja näkevän potenttiaalisia vihollisia/idiootteja kaikessa...

Itse olen vetänyt psykoottisuudelle tiukat rajat. Ne ovat lähempänä sellaisia, kuin skitsofrenisen biologisen äitini taipumukset "tulla raskaaksi" aina kun jokun ympäristössään tulee. Tietää tuon ympäristön lapsen syntyesään sitten, että erään kolmannen osapuolen kanssaa tuo lapsi "on häneltä varastettu", "hän on sen synnyttänyt" ja lisäksi "vale-äiti" on tuon kolmannen osapuolen kanssa kieroillut häntä vastaan.

Kolmas osapuoli on äitinsä, isoäitini jota hän syyttää siitä, että hän vei minut häneltä (hän oli jo vuosia ennen syntymääni sairastunut). Tuollaisia kaavoja, jotka muhivat ja muuttavat henkilön käytöstä toimimaan sen mukaan, kuin se olisi totta, luokittelen psykoosiksi.
Tämä tiukkuus sen vuoksi, että muutoin minun pitäisi samalla logiikalla nähdä myös nuo edellämainitut kolme (kiihkouskovainen, mokuttaja ja feministi) psykoottisina. Sekä lukematon määrä sellaisia kiihkoiluja ja psykoottisen omaisia asioiden kannatuksia, jotka ovat liian jääriä ja luupäitä.
Mutta onhan tässä ketjussa tullut esiin tuokin, että psykoottisuus saittaisikin olla myös poissaolon ja leijumisen tunnetta.

 

[jm82]

Vaan missäpä meneekään tuo raja, jolloin psykoottinen harha onkin kiihkoisuudessa estynyttä rationaalista tiedon käsittelyä. Miksi esim. kiihkouskovainen, ultra-mokuttaja tai vaikkapa feministi, joka skippaa ne asiat joissa tasa-arvoisesti pitäisi käsitellä joskus maskuliinisuuden epäkohtelua, missä menee raja, jonka vuoksi kolmea edellä mainittua ei esitetä psykoottisuutta? Ei, vaikka tuntuvat jännittävän ja näkevän potenttiaalisia vihollisia/idiootteja kaikessa...

Itse olen vetänyt psykoottisuudelle tiukat rajat. Ne ovat lähempänä sellaisia, kuin skitsofrenisen biologisen äitini taipumukset "tulla raskaaksi" aina kun jokun ympäristössään tulee. Tietää tuon ympäristön lapsen syntyesään sitten, että erään kolmannen osapuolen kanssaa tuo lapsi "on häneltä varastettu", "hän on sen synnyttänyt" ja lisäksi "vale-äiti" on tuon kolmannen osapuolen kanssa kieroillut häntä vastaan.

Kolmas osapuoli on äitinsä, isoäitini jota hän syyttää siitä, että hän vei minut häneltä (hän oli jo vuosia ennen syntymääni sairastunut). Tuollaisia kaavoja, jotka muhivat ja muuttavat henkilön käytöstä toimimaan sen mukaan, kuin se olisi totta, luokittelen psykoosiksi.
Tämä tiukkuus sen vuoksi, että muutoin minun pitäisi samalla logiikalla nähdä myös nuo edellämainitut kolme (kiihkouskovainen, mokuttaja ja feministi) psykoottisina. Sekä lukematon määrä sellaisia kiihkoiluja ja psykoottisen omaisia asioiden kannatuksia, jotka ovat liian jääriä ja luupäitä.
Mutta onhan tässä ketjussa tullut esiin tuokin, että psykoottisuus saittaisikin olla myös poissaolon ja leijumisen tunnetta.

Mulla on jonkun verran sitä masennus juttua, mutta ei kumminkaan näkyvää masentunutta mielialaa, sitä mielialaa ei ole ollut juuri koskaan. Mutta silti tarvitsen lääkkeen ainakin siihen että näen kunnolla ja saman lääkkeen myös parantamaan ahdistus ja paniikkihäiriö ja paniikkikohtaukset. Paniikkihäiriötä ei ole sitäkään ollut koskaan ennen. Migreeni on toki ollut ennen, mutta migreeni ei juurikaan liity näihin uusiin vaivoihin. Lisäksi on jotain psykoottisuutta ja psykoottisuuteen on lääke. Joko kaksisuuntainen mielialahäiriö johon kuuluu myös hypomania tai mania masennuksen lisäksi. Tai sitten jos se ei ole kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin joku muu psykoottinen häiriö joka on masennuksen lisänä. Esimerkkinä voisi olla vaikka tuo:

F21 Psykoosipiirteinen persoonallisuus. Kyseessä on skitsofreniaa lievempi mutta pitkäaikainen häiriö, jossa tyypillistä on ajattelun ja tunteiden poikkeavuudet ja eriskummallisuudet. Todellisuudentajun horjuminen on kuitenkin vain lievää ja väliaikaista.
Tai tuo: F22 Harhaluuloisuushäiriö. Häiriölle on ominaista pitkäaikaisten harhaluulojen esiintyminen ilman skitsofrenialle tyypillistä muun ajattelun ja tunne-elämän häiriytymistä. Harhaluulot ovat vääristyneitä ja epärealistisia tulkintoja maailmasta. Henkilö saattaa vailla totuuspohjaa kuvitella olevansa vainon kohde, sairastavansa vakavaa sairautta tai olevansa ruumiiltaan epämuodostunut.

Tai tuo:

F23 Ohimenevät psykoottiset häiriöt
Kyseessä ovat nopeasti alkavat todellisuudentajua vakavasti vääristävät häiriötilat jotka saattavat joskus liittyä edeltävään voimakkaaseen stressitilanteeseen. Nämä häiriötilat saattavat muistuttaa oireiltaan skitsofreniaa tai harhaluuloisuushäiriötä mutta alkavat kahdessa viikossa (usein huomattavasti lyhyemmässäkin ajassa) ja menevät ohi muutamassa viikossa.

Itsellä siis psykoottisuudesta tuli ongelma. Ongelma alkoi töissä ja työnteko ei enää onnistunut tuon "psykoottisuuden" takia. Epäilen että kyse olisi voinut olla jonkinlaisesta psykoottisesta maniasta. Koska jos olisin ollut oikeasti masentunut, niin masentuneena en tietenkään olisi mennyt edes töihin. Enkä mennytkään aina töihin jos olo sattui olemaan joskus "masentunut" ja että on liian kipeä ja ei ainakaan töihin jaksa mennä. Ongelmaksi tuli vain että silti piti ajaa pitkä matka työterveyteen, vaikka ei olisi jaksanut, mutta pakko oli vain ajaa jos halusi sairaslomaa. Tuo siis 3 vuotta sitten.

Aivan totta, kiihkouskovainen tai työpaikan ahkera pomo "ultra-mokuttaja" eivät periaatteessa ole "psykoottisia". Vaikka toki hekin psykoottisia ovat omalla tavallaan. Sitten kun sinne soppaan laitetaan minä, joka myös on psykoottinen, mutta erillä lailla. Syntyykin tappelu, "sota" koska olenkin eri mieltä kun se kolmas ja neljäs pomo ja muutama muu henkilö jotka ovat "ulta-komuttajia". Eli niin tiukkoja ja periksiantamattomia, jotka eivät nekään jousta, eivät jousta yhtään, mutta niin en jousta minäkään. Syntyy ristiriita kahden psykoottisen jenkilön välille. Toki yrityksissä ei yleensäkään jousteta, vaan kaikkia työntekijöitä kohdellaan samalla tavoin. Ei tule siis mitään eturistiriitaa. Mutta sairas ei siis sovikkaa tuohon ympäristöön ja siksi pääsinkin määräaikaiselle eläkkeelle 6 kuukaudeksi.

Myös feminismi on tietynlainen uskonto, samoin kun muut uskonnot. Hullujahan ne toki on mutta saavat olla laillisesti "hulluja", koska uskontoon sisältyy se "hulluus". Itse en ole uskovainen, niin en voi verhoutua uskonnon tai feminismin hulluuteen. Uskovaiset ja feministit on kasvatettu "psykoottisiksi", toki minutkin on kasvatettu tällaiseksi ja siksi minulle ei tehdä väärin. Psykoottisuudelle siis on kyllä ihan oikea syy. Psykoottisuutta helpottaisi se että irtisanoutuisin töistä, mutta en ole irtisanoutunut ja psykologin mukaan minun ei tarvitse enää koskaan mennä sinne toihin, se ei olisi paranemisen kannalta hyväksi. Lisäksi yövuoroon minun ei tarvitsisi enää koskaan mennä uudelleen. Eli oikeasta unirytmistä tulee pitää hyvin kiinni, että en rasitu yhtään liikaa.

Tosiaan luin että on eri asteista psykoottisuutta. Raivohullun saa varmaan spykoosilääkkeillä parempaan kuntoon, jos tuo raivohullu vain haluaa syödä lääkkeensä. Toki uskovaisuuteen, ulta-mokuttajuuteen tai feminismiin verhoutuminen on helppoa ja voi pitää itseään täysin "terveenä", koska psykoottinen henkilö pitää muutenkin itseään 100% elämänsä kunnossa, ja muut sitten vain on väärässä ja tätä psykoottista henkilöä vastaan jostain ihmeen syystä (ei mistään syystä). Ultra-mokuttaja voi lisäksi olla ihan täysin terve, on vain kylmä tunteeton henkilö joka ei välitä "mistään". On hyvä työntekijä ja firman puolella, mutta on vähän liian kova vastus sairaalle psykoottiselle henkilölle. Lisäksi mistäs se ultra-mokuttaja voisi mistään tietää että toinen henkilö on sairas ja psykoottinen, koska ei tiedä lääkäri ja psykologikaan? Ilmeisesti psykoottisuutta on joskus aika vaikea tosiaan todentaa. Lisäksi se taas ei ole psykoottisuutta kai jos tietää että itse on sairas. Jos tiedostaa että "filmaa" Pro-Feminismi hulluuden esimerkiksi. Toki raivohullun psykoottisen henkilön toimintaa ei pysty näytellä, tai jos pystyy, niin on aika kova (hyvä) näyttelemään. Voi olla että tuli taas vähän epämääräistä settiä. Mutta tosiaan epämääräinen taitaa olla raja psykoottisuuden ja ei psykoottisuuden välillä. Toki psykiatri näki minun psykoottisuuden, niin ei siinä sitten varmaan ole mitään erikoista, koska psykoottisuus ei näy aina, mutta joskus kun oikein yrittää, niin psykoottisuus kyllä näkyy. Varsinkin psykoottinen mania on itse asiassa erittäin kiva tunne. Ei tunne edes yhtään kipua ja olo on iloinen. edit: En ymmärtänytkään mokuttaja sanaa aivan oikein. Mokuttaja vain kuulosti hyvältä nimitykseltä.

 

[jm82]

Mulla itsellä ei ole arpia. Eikä oikeastaan itsetuhoisuuttakaan. Koska ajattelin että jään tänne vaikka kiusallanikin muiden "riesaksi". Eli näytän että en minä minnekään ainakaan ole häviämässä. Mutta eihän noista tunteista koskaan oikein kunnolla ota selvää, ja asiat voi muuttua nopeastikin. Lisäksi se että aika paljon jo on erilaisia lääkkeitäkin, osa aika tehokkaitakin. Lisäksi lääketiede ja kaikki muukin tekniikka kehittyy nopeasti, eli olisi mielenkiintoista vain nähdä. Suurin pelko voisi olla töihin palaamisen/pakottamisen pelko. Mutta sain vakuutettua, että en ole kunnossa ja töihin palaaminen ei olisi ollenkaan terveyden kannalta hyvä huttu. Ja että olen kipeä, jota toki eivät vieläkään meinaa uskoa, mutta se taas ei oikeastaan edes haittaa yhtään mitään, koska sain asiani jo sanottua niille.

edit:

Tuossa oli vielä jotain joka voisi vähän viitata mun vaivaan. Eli vaivaan jossa olisi masennusta, vähän maniaa ja psykoottisuutta myös vähän. Eli erikois sekoitus, joka siis olisi vähän haasteellisempi kuin pelkkä masennus/ahdistus. Mutta kumminkin "helpompi" kuin skitsofrenia. Mä oon nähnyt mun psykiatria kolme kertaa ja nyt viime kerralla määräsi mulle Risperidon lääkkeen. Nyt määrää nostettiin aloituksen 1mg -> 2mg. Psykiatri myös sanoi jotain että nää on sellaisia vähän haasteellisia juttuja tunnistaa ja havaita. Aina "tauti" ei ole niin helppo tunnistaa joksikin tietyksi. Lisäksi se vanha lääkäri oli paljon huonompi kuin nyt tää uusi psykiatri.

Skitsoaffektiivinen häiriö – Wikipedia

Ainoa Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n hyväksymä lääkeaine skitsoaffektiiviseen häiriön hoitoon on paliperidoni (kauppanimi Invega), risperidonin pääasiallinen hajoamistuote. Tuote sai myyntiluvan Euroopassa kesäkuussa 2007.[18] Paliperidonin etuna on, että nuoria lukuun ottamatta hoito voidaan aloittaa ilman vähittäistä totuttautumista, suoraan hoitoannoksella.[19] Psykoottisiin oireisiin voidaan käyttää myös muita neuroleptilääkityksiä, kuten risperidonia.

Maanisiin oireisiin voidaan käyttää neuroleptin lisäksi mielialantasaajia, joita ovat esimerkiksi:

• Litium
• Valproaatti (esim. Depakote)
• Karbamatsepiini (esim. Tegretol).

Masennusoireisiin voidaan käyttää neuroleptiin yhdistettyä masennuslääkitystä, kuten esimerkiksi:

• Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä esim. fluoksetiini (Seronil) ja sertraliini (Zoloft)
• Lamotrigiini (Lamictal) mielialantasaaja, jolla on masennusta estäviä ominaisuuksia.

---------------
Jotta potilas saadaan lepäytymään ahdistuksesta, harhaluuloista sekä kuulo-ja näköharhoista, alkuvaiheessa määrätään usein unilääke. Pitkä unilääkkeiden käyttö saattaa kuitenkin aiheuttaa riippuvuutta ja pahentaa psykoosia aiheuttamalla harhaluuloja ja aistiharhoja.

 

[Zefram Cochrane]

Pisteet 2. Heräilen nykyään turhan aikaisin enkä aina saa unta uudelleen.

Tunnen olevani melkein täydellinen. Onkohan minulla jokin sairaus.

 

[sono-thermism]

itseäni vihaan silti,

Kaikki ihmiset rakastaa itseä, koska kaikki haluavat itselleen hyvää.

Terveisin,
Absoluuttinen totuus

 

[erihyva]

Voxraa käytetään depression hoidon lisäksi joissakin maissa tarkkaavaisuushäiriön hoitoon. Samaa ainetta saa eri brändillä (ja kalliimmalla) tupakanvierotuslääkkeeksi.




Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on myös tyyppi 2, jossa manian sijaan on lievempiä hypomaniakausia

Hypomania on maniaa lievempi jakso, jonka oireet muistuttavat maniaa mutta ovat asteeltaan selvästi lievempiä eivätkä koskaan mielisairauteen verrattavissa (psykoottisia). Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kakkostyypille ominaisen hypomaniajakson erottaminen psykologisiin tekijöihin ja persoonallisuuden rakenteeseen liittyvistä mielialan vaihteluista on usein varsin vaikeaa.

Hypomanian erottaminen myönteisestä tai luonteenomaisesta innostumisesta on joskus varsin vaikeaa. Hypomaniassa korostuu innostumisen ohella kuitenkin myös ärtyisyys, lyhytjännittyneisyys, keskittymisvaikeudet, unettomuus ja usein myös lisääntynyt alkoholin käyttö.

 

[Memory]

Kaikki ihmiset rakastaa itseä, koska kaikki haluavat itselleen hyvää.

Terveisin,
Absoluuttinen totuus

Just tuota mä en tajua, kaveri sanoo että rakasta muita niinkuin itseäsi, tokasin että mähän vihaan itseäni ja tätä elämääni.
sen jälkeen kaveri oli hiljaa

 

[Memory]

pentele en onnistunut editoimaan oikein

Mullahan on se ongelma että syytän itseäni kaikesta mulle tapahtuneesta negatiivisesta paskasta.

Mulla taas on kaikki loistavasti, upeasti, täydellisesti, niin pahasti etten enää kaipaa mitään.
siksi ei ole mitään tekemistä ja masennus vallitsee kun tässä vaan jumppaan paikoillani, elämä on pakkopullaa....

Mitenkäs Sie sitten suhtaudut positiivisiin ajatuksiin jos kerran syytät itseäsi kaikesta negasta?
Monet, ketkä eivät tiedä mistään mitään sanovatkin; välillä menee huonosti mutta aina se aurinko paistaa välillä risukasaan.
Ensin masentaa kun menee huonosti, sitten kun menee hyvin niin ei osaa iloita koska masentaa koska tietää että kohta taas menee vituiksi. siitä sitten aina vaan masentaa eikä osaa ns. nauttia elämästä..

 

[oestrus taurus]

Just tuota mä en tajua, kaveri sanoo että rakasta muita niinkuin itseäsi, tokasin että mähän vihaan itseäni ja tätä elämääni.
sen jälkeen kaveri oli hiljaa

Tuo on kyllä eräs raamatun filosofian fiksuista neuvoista. Valitettavasti se keskityy yli-liiallisen narsismisen mielen ohjeistamiseen antaa itsestään myös ulkopuolisille, eikä päinvastaiseen.

Tuota pitäisikin ymmärtää nimenomaan itse lukea myös takaperin (tarkoitipa sitten sen kirjoittaja aikoinaan sellaista tai ei). Jos vihaat itseäsi, mutta säästät tältä vihalta muita, miksi et olisi huojentava itselleen. Jos vaadit itseltäsi paljon, muilta et nimeksikään, eikö pitäisi höllentää itseäänkin.

Valitettavasti tuon viisaudeksi pukeminen on älyttömän paljon helpompaa, kuin toteen saattaminen.

ps. Naurahdin kyllä hivenen tuolle kaverisi ohjenuoralle ja sille mitä kuvittelin sarjakuvamaisessa miljöössä hänen naaman olevan vastauksellensa.

 

[Memory]

Tuo on kyllä eräs raamatun filosofian fiksuista neuvoista. Valitettavasti se keskityy yli-liiallisen narsismisen mielen ohjeistamiseen antaa itsestään myös ulkopuolisille, eikä päinvastaiseen.

Tuota pitäisikin ymmärtää nimenomaan itse lukea myös takaperin (tarkoitipa sitten sen kirjoittaja aikoinaan sellaista tai ei). Jos vihaat itseäsi, mutta säästät tältä vihalta muita, miksi et olisi huojentava itselleen. Jos vaadit itseltäsi paljon, muilta et nimeksikään, eikö pitäisi höllentää itseäänkin.

Tuohan onkin hyvä idea, että jos itseä vituttaa niin ei kaada sitä paskaa muiden niskaan, tosin en olekkaan kaatanut.
Yleensä pidän kaikki paska-paineet sisälläni, enkä pura niitä "syyttömiin", tosin se vähän vaikuttaa ystäviin kun naama on kuin "joku olisi kussut aamupuurooni".

Toisaalta, jos on 24/7 naama irvessä niin alkaa jo kaverit katsomaan että onkohan nyt varmasti lääkitys kohdallaan
Kerran kyrsiinnyin pahaan olooni niin että yrittelin lopetella tätä shittiä 22cal kiväärillä, vähän aikaa siinä autossa mietti ja sitten totesin että eipä tämä kait niin paskaa olekkaan (tuli pupu pöksyyn).
lääkkeillä tuo on helpompaa (kivempaa) normisti 2mg Rivaa vrk:ssa, kerran halusin vaan relata, ei ollut todellakaan tarkoitusta dellata itseään, nukuin ainakin hyvin 40*2mg tabun jälkeen. Sittemmin nuo lääke-sekoilut ovat saaneet jäädä kun eräs kirjan oppinut valaisi että maksa sanoo kohta poks ja sitten on kaikilla v*tun kivaa, tuo info säikäytti todella takaisin realiteettiin että nyt loppui tuollaiset temppuilut, sehän tästä elämästä vielä puuttuisi kun raahaisi mukanaan dialyysikonetta 24/7. Fuck

 

[jm82]

Mullahan on se ongelma että syytän itseäni kaikesta mulle tapahtuneesta negatiivisesta paskasta.

Tuttu tunne. Kai se vain kuuluu masennukseen että negailee kaikesta mahdollisesta tapahtuneesta. Periaatteessa liian hyvä muisti, koska olisi helpompi vain unohtaa ja "tehdä uutta sisältöä". Negailee kaikesta vähäpätöisestä ja "tärkeästä". Tekee tuota alitajuisesti mielessään jos ei muuten. Siinä ei oikein positiivinen ajattelukaan auta kunnolla, koska "paska puskee läpi" kumminkin. Siitä huolimatta että ei olisi erityisen paljon mitään oikeaa "negailtavaa". Kai tuohon voi ajan kanssa tottua ja aika ainakin saattaa vähän "parantaa", toivottavasti.

Just tuota mä en tajua, kaveri sanoo että rakasta muita niinkuin itseäsi, tokasin että mähän vihaan itseäni ja tätä elämääni.
sen jälkeen kaveri oli hiljaa

No näin. Taas sama. Jos vihaa itseään sydämensä pohjasta, niin samalla vihaa myös kaikkia muita sydämensä pohjasta. Itse se ongelma on lähtöisin, ei varmaankaan kenestäkään muusta, ei ainakaan oikeasti, leikisti kyllä syyllisiä löytyy vaikka kuinka monta. Esim jos haluaisi tappaa itsensä mutta ei voi tai pysty, niin samalla haluaisi tappaa myös muutaman vihamiehen/naisen, ja ei välttämättä itseään. Jos siis voisi tai pystyisi. Tuo siis vain kuvainnollisesti koska en ole ollenkaan väkivaltainen. Mieli vain on väkivaltainen ja toivoisi joillekin kuolemaa ihan muuten vaan ja omaa mieltä "helpottamaan". Se on kumminkin hyvä että kaikki täällä joskus kuolee, eikä mitään tarvitse sen takia tehdä. Mutta ajatus että jään tänne vain vaikka kiusallani, pitää. En ole luovuttaja. Vaikka kiusallani haluaisin elää todella pitkään, olla voittaja. Se joka elää pidempään on voittaja? Tappaminen on huijaamista? Täytyy uskoa kohtaloon? Lisäksi joskus voi tulla vaikka joku uusi lääke tai lääkitystä muutetaan ja olo paranisi? Ei voi koskaan tietää vielä? Tuli paljon kysymysmerkkejä, mutta ne on lähinnä retorisia tai jotain.

 

[Memory]

jm82: Mää ajattelin aikoinaan että joutaa koko ihmiskunta deletoida ja suurin haave oli päästä painamaan sitä punaista painiketta että saadaan 3 maailmansota aikaiseksi ja kaikki itsensä ohella huitsin v*ttuun täältä dillaamasta, tosin tuo on äärimmäisen oma-hyväistä koska tallaajina on näitäkin jotka elävät ns. normisti ja ovat tyytyväisiä sekä ns. onnellisia.
katson itse että masentuneena en ole päivääkään, enkä minuutteja vaan onnellinen, muuten kyrpä ottassa koko ajan, yritä siinä sitten näyttää väkisen happy-facea

Mutua: Kohtalo on samaa kuin poltergeist/x-files/tarot kortit, täyttä shittiä jotka ihminen on keksinyt hulluksissaan vain että saisi elämälleen jotain järkiperäistä ajattelua kun on kysellyt itseltään:"mitä fuck:n järkeä tässä kaikessa diallaamisessa oikein on" Mitä wanhemmaksi tässä tulee niin kaikki alkaa olemaan turhuuden turhuutta ja joku kohtalo kiinnostaa yhtä paljon kuin 2c:n kolikko koiran paskaläjässä

Mä en ole kertaakaan kaatanut skitsoiluni syitä muiden niskaan, ei vaan nappaa. Koko elämä tuntuu samalta kun katsoisi leffaa ja tietää kuitenkin että siihen tulee The-End

 

[jm82]

Tuohan onkin hyvä idea, että jos itseä vituttaa niin ei kaada sitä paskaa muiden niskaan, tosin en olekkaan kaatanut.
Yleensä pidän kaikki paska-paineet sisälläni, enkä pura niitä "syyttömiin", tosin se vähän vaikuttaa ystäviin kun naama on kuin "joku olisi kussut aamupuurooni".

Toisaalta, jos on 24/7 naama irvessä niin alkaa jo kaverit katsomaan että onkohan nyt varmasti lääkitys kohdallaan
Kerran kyrsiinnyin pahaan olooni niin että yrittelin lopetella tätä shittiä 22cal kiväärillä, vähän aikaa siinä autossa mietti ja sitten totesin että eipä tämä kait niin paskaa olekkaan (tuli pupu pöksyyn).
lääkkeillä tuo on helpompaa (kivempaa) normisti 2mg Rivaa vrk:ssa, kerran halusin vaan relata, ei ollut todellakaan tarkoitusta dellata itseään, nukuin ainakin hyvin 40*2mg tabun jälkeen. Sittemmin nuo lääke-sekoilut ovat saaneet jäädä kun eräs kirjan oppinut valaisi että maksa sanoo kohta poks ja sitten on kaikilla v*tun kivaa, tuo info säikäytti todella takaisin realiteettiin että nyt loppui tuollaiset temppuilut, sehän tästä elämästä vielä puuttuisi kun raahaisi mukanaan dialyysikonetta 24/7. Fuck

Tuo on kyllä eräs raamatun filosofian fiksuista neuvoista. Valitettavasti se keskityy yli-liiallisen narsismisen mielen ohjeistamiseen antaa itsestään myös ulkopuolisille, eikä päinvastaiseen.

Tuota pitäisikin ymmärtää nimenomaan itse lukea myös takaperin (tarkoitipa sitten sen kirjoittaja aikoinaan sellaista tai ei). Jos vihaat itseäsi, mutta säästät tältä vihalta muita, miksi et olisi huojentava itselleen. Jos vaadit itseltäsi paljon, muilta et nimeksikään, eikö pitäisi höllentää itseäänkin.

Valitettavasti tuon viisaudeksi pukeminen on älyttömän paljon helpompaa, kuin toteen saattaminen.

ps. Naurahdin kyllä hivenen tuolle kaverisi ohjenuoralle ja sille mitä kuvittelin sarjakuvamaisessa miljöössä hänen naaman olevan vastauksellensa.

Juu, on varmaan hyvä että syö vaan lääkkeitä ohjeen mukaan. Ei liian paljon, koska ei tiedä mitä siitäkin sitten seuraisi. Toki kai lääkejouruissa voisi olla "hyvä" tai jonkunlainen tunne, mutta sitten lääkkeet loppuu? Ei se vaan toimi? Lisäksi shoitaja ja psykologi saisivat täydellisen hermoromahduksen Tämä ei toisaalta haittaisi, mutta en nyt juuri heille toivoisi mitään pahaa, kumminkin yrittävät vain auttaa.

"Rakasta muita niinkuin itseäsi". Voisi kääntää vihaa muita, niinkuin vihaat itseäsi. Tuolla konstilla voisi ainakin purkaa sitä omaa pahaa oloaan pois. Mulla itsellä kun ei ole onneksi vielä ollut masentunutta mielialaa. Ei musta "kai" ulospäin huomaa että olen vakavasti masentunut, koska ei sitä vain voi aina erottaa tai mitenkään huomioida pelkän ulkonäon tai käytöksen perusteella. Käytös on kumminkin 35 vuoden aikana opittu, ja miksi olisin masentuneella mielialalla, koska en sellaista kerran yhtään osaa? Tuo vaan on tuonut pientä hankaluutta ainakin vanhan lääkärin kanssa joka ei vaan tajunnut (minun oikeaa oloa). Jäipä onneksi eläkkeelle, niin selvisi siitä ongelmasta pois.

Eli jos vihaa niitä kavereita, niin voi rehellisesti kertoa omasta vihasta ja huonosta olosta. Ei ne välttämättä suutu tai jätä jos tohtivat vielä uskoa. Se voisi helpottaa omaa oloa, mutta toisaalta vaikeuttaa muiden oloa. Tuota tilannetta pääsisi käsittelemään, saisi käännettyä vihan "rakkaudeksi". Rakkautta vain on aika vaikea tuntea jos ei ole mitään tunteita, on vain vihaa, joka on "helppo" tunne.

 

[jm82]

jm82: Mää ajattelin aikoinaan että joutaa koko ihmiskunta deletoida ja suurin haave oli päästä painamaan sitä punaista painiketta että saadaan 3 maailmansota aikaiseksi ja kaikki itsensä ohella huitsin v*ttuun täältä dillaamasta, tosin tuo on äärimmäisen oma-hyväistä koska tallaajina on näitäkin jotka elävät ns. normisti ja ovat tyytyväisiä sekä ns. onnellisia.
katson itse että masentuneena en ole päivääkään, enkä minuutteja vaan onnellinen, muuten kyrpä ottassa koko ajan, yritä siinä sitten näyttää väkisen happy-facea

Mutua: Kohtalo on samaa kuin poltergeist/x-files/tarot kortit, täyttä shittiä jotka ihminen on keksinyt hulluksissaan vain että saisi elämälleen jotain järkiperäistä ajattelua kun on kysellyt itseltään:"mitä fuck:n järkeä tässä kaikessa diallaamisessa oikein on" Mitä wanhemmaksi tässä tulee niin kaikki alkaa olemaan turhuuden turhuutta ja joku kohtalo kiinnostaa yhtä paljon kuin 2c:n kolikko koiran paskaläjässä

Mä en ole kertaakaan kaatanut skitsoiluni syitä muiden niskaan, ei vaan nappaa. Koko elämä tuntuu samalta kun katsoisi leffaa ja tietää kuitenkin että siihen tulee The-End

Juu, en oikein itsekään ole onnellinen. Haluaisin kivun pois ja itseni terveeksi. Tätä vain on kestänyt jo aika kauan. Eli en jaksa enää tai nyt toivoa että paranisin. Eli näillä menään ja kituutetaan, onhan nytkin jotain. Kesäkin tulee kuukausien päästä ja silloinhan voi olla taas ihan kivaa. Saa olla ilman akkaa ja saa olla rauhassa yksin koiran kanssa. Ei ole ketään joka voisi painostaa yhtään mihinkään.

Niin, en tosiaan itsekään tiedä mitä se kohtalo edes on. Mutta kai ajattelin sen vain niin että en itse sotke sitä kohtaloa? Kohtalon voi kyllä sotkea joku ihan muu epämääräinen henkilö?

Eli että en sotke liikaa. Kaikki saa elää kuten lystää. En sotke kohtaloa tappamalla itseni, koska en pysty tappamaan yhtään ketään, en itseäni tai ketään muuta.

Voin vahingossa iloita sellaisesta asiasta josta joku muu saattaisi olla surullinen? Esim Trumpin valinta, ei hetkauta, oli hyvä valinta, koska valinta oli vain iso yllätys. Mieluummin katson Trumpia kuin sitä Clintonia. Ja tehkööt mitä lystää, ei voisi vähempää hetkauttaa omaa elämää. Lisäksi Trump on USA:n puolella, ei Trumpin tarvitsekaan olla meidän puolella.

Sota, joo voihan se joskus tosiaan tulla. Mutta uskon että sodalla pelottelu on vain pelottua. Ei tule mitään sotaa joka enää koskisi meitä. Se siis oma skenaario. Ei ole tulossa. Mutta jos tulee, niin ei sekään tietysti haittaa yhtään mitään. Se vain olisi kohtaloa ja sitten vain voisi päästä pois, se olisi vain helpotus, ei mitään pahaa, "periaatteessa". En juuri kaan pysty kokea minkäänlaisia tunteita, eli sen puoleen millään ei ole kovin suurta väliä. En siis tunne pelkoa mistään. Toisaalta en koe rakkauttakaan yhtään mistään. Ja tämä on kasvettu tapa. Korkeintaan eläimet on sellaisia mitä "rakastan", yksikään ihminen ei ole minulle rakas, kukaan ei ole "kormaamaton" minulle. Kohtalo päättää kumminkin sen että läheiset on vieläkin elossa ja voivat hyvin, vaikka itsellä voikin olla vähän kurjaa, mutta se ei ole onneksi vaikuttanut muiden oloon toivottavasti mitenkään.

 

[Memory]

jm82: sehän paska duuni masiksessa onkin. Fiksut kyselee:"miksi olet niin hiljaa? miksi olet allapäin" kun EVVK!
Kuten copytty, niin mulla on sika-vahvana duuni että kaikki paska on turhaa, pitää väkisin keksiä jotain että minuutti viisari menee edes pari kertaa kellon ympäri. Siksi monesti on pakko mennä peiton alle märehtimään ja ehkä jopa koisimaan, unohtaa kellon duunaamisen ja paskan miettimisen 100:lla. pääsee siitä eroon edes hetkeksi

"jos ei ole mitään tunteita"
Just tämä, kun elämä on nykyään self-destroy tyylistä, en tiedä, eikä kukaan tiedä (eikä välitä!) minkä takia tunteeni ovat zero-levelillä, ihan sama tuleeko tililleni 20miljardia vaiko jäänkö rekan paripyörien väliin, samaa shittiä, ei mitään merkitystä sillä jokaisen määränpää on se 2.5m:n monttu ja puulaatikko.

Jotenkin k*rpiintynyt tähän maailmaan sekä koko elämään, monet fiksut sanoo "miksi et ole kiitollinen elämän lahjasta jonka olet ilmaiseksi saanut" mää tokaisen siihen; "olenko perkele pyytänyt että saan syntyä tänne maanpäälliseen helvettiin kitumaan"?? no thax.

Lisäksi monet kehuskelee "ajattele positiivisesti niin Sinunkin elämäsi laatu paraneet ja alat hymyilemään"
Siis millä vatulla ajattelen positiivisesti kun en osaa käsitellä mitään tunteita, kaikki on resetoitu pysyästi, oma shoitsukka ja psyka eivät osaa kertoa miksi, kukaan ei osaa eikä kiinnosta, Eli hyvin menee kun on alamäki

Mun päämääräni on "nukkuminen"-ikuinen uni, koska nukkuessa olen vain happy.
Siksi ajattelin että josko kuolema on kuin nukkumista niin sehän olisi kiva, pysyvä tila. Tosin jos siinä samalla dellaa 6miljardia muutakin hemmoa niin voisin olla aikas kusipää.

Monet fiksuthan neuvovat että miksi pilata kuljettajan elämä tunkemalla itsensä pendolinon alle taikka rekan alle, olisi mielummin viiltänyt ranteensa siististi omassa kylppärissä eikä olisi pilannut samalla toisten elämää.
Nooh, onhan se asia noikin....

 

[oestrus taurus]

jm82: sehän paska duuni masiksessa onkin. Fiksut kyselee:"miksi olet niin hiljaa? miksi olet allapäin" kun EVVK!
Kuten copytty, niin mulla on sika-vahvana duuni että kaikki paska on turhaa, pitää väkisin keksiä jotain että minuutti viisari menee edes pari kertaa kellon ympäri. Siksi monesti on pakko mennä peiton alle märehtimään ja ehkä jopa koisimaan, unohtaa kellon duunaamisen ja paskan miettimisen 100:lla. pääsee siitä eroon edes hetkeksi

"jos ei ole mitään tunteita"
Just tämä, kun elämä on nykyään self-destroy tyylistä, en tiedä, eikä kukaan tiedä (eikä välitä!) minkä takia tunteeni ovat zero-levelillä, ihan sama tuleeko tililleni 20miljardia vaiko jäänkö rekan paripyörien väliin, samaa shittiä, ei mitään merkitystä sillä jokaisen määränpää on se 2.5m:n monttu ja puulaatikko.

Jotenkin k*rpiintynyt tähän maailmaan sekä koko elämään, monet fiksut sanoo "miksi et ole kiitollinen elämän lahjasta jonka olet ilmaiseksi saanut" mää tokaisen siihen; "olenko perkele pyytänyt että saan syntyä tänne maanpäälliseen helvettiin kitumaan"?? no thax.

Lisäksi monet kehuskelee "ajattele positiivisesti niin Sinunkin elämäsi laatu paraneet ja alat hymyilemään"
Siis millä vatulla ajattelen positiivisesti kun en osaa käsitellä mitään tunteita, kaikki on resetoitu pysyästi, oma shoitsukka ja psyka eivät osaa kertoa miksi, kukaan ei osaa eikä kiinnosta, Eli hyvin menee kun on alamäki

Mun päämääräni on "nukkuminen"-ikuinen uni, koska nukkuessa olen vain happy.
Siksi ajattelin että josko kuolema on kuin nukkumista niin sehän olisi kiva, pysyvä tila. Tosin jos siinä samalla dellaa 6miljardia muutakin hemmoa niin voisin olla aikas kusipää.

Monet fiksuthan neuvovat että miksi pilata kuljettajan elämä tunkemalla itsensä pendolinon alle taikka rekan alle, olisi mielummin viiltänyt ranteensa siististi omassa kylppärissä eikä olisi pilannut samalla toisten elämää.
Nooh, onhan se asia noikin....

Seuraatko muuten mediaa miten paljon? Eilen olin pitkästä aikaa tunnin touhuamassa viisi vuotiaan sisarenpoitsun (kummilapsen) kanssa ja siinä onkin eräs painava ankkuri, jonka vuoksi saa upottaa toisinaan mieleen juolahtavat haaveet "super-rutosta", joka tappaa meidät kaikki. Myöskin sen kenties suurimman osan, hyvät ihmiset, vain koska imagollisen ja "itseästään kiiltokuvan tekevän" kuonan on poistuttava.

Tuo haave joka toisinaan työntyy itsestään esiin, on nimeenomaan perua sille että osa ihmisistä on sellaisia "haluan itsestäni pronssipatsaan/vuoden kukkahattu palkinnon"-tyyppiä, jonka valtaa mediassa en vain voi sietää. Toive suuresta tuhosta poistaisi myös kyseisen "patsastelun" tarpeen ja vääristyneen yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiirin.
Samalla se "kenties suurin osa", hyvät ihmiset poistuisivat sen vuoksi, koska epidemia ei kysy poliittisia kantoja tai niiden olemattomuutta. Hyvät ihmiset olisivat kuin jonkinlainen uhrilammas, tuomittu tuhoon patsastelijoiden tähden. Vain koska puhdistus olisi välttämätöntä...

Näin vähän kuvaillen tuota tuntemusta, joka itsessään saattaa toisinaa kelloradionkin kanssa herättää. Tapahtuu kaikkeudessaan ehkä pari kertaa viikossa ja kestää aikansa, muutaman tunnin toipua siitä toisiin ajatuksiin.

****************

Joskus olen miettinyt tuota, haluaisinko vuokrakämppään jättää kalman hajuni. Omistusasunto on taas oma, jos ei sille ole perijöitä joita haluaisi arvostaa säästämällä remontilta. Olikin yllättäen mielen muutoksen positiiviseksi tekevää pohtia herrasmiesmäistä itsemurhaa jossa en jätä mitään kummempaa haittaa kenellekkään.
Joku kerrostalo asunto, niin auton akku, johtoja, ajasti ja tarvike-äänitorvi yhdistelmällä saisi herätettyä koko taloyhtiön. Tunniksi, pariksi armonaikaa ajastimelle ja sitten hommiin.

Omakotitalossa voisi taas omalla autolla tukkia yöllä jonkun tien ja jättää viestin lisäksi löytäjälle kartan, jossa voi harrastaa geokätköilyä merkitsemällä muutaman rastin ja "missä ruumis on? A, B,C vai D". Todennäköisemmin jättää suunnistuksen pelastusyksikön tehtäväksi ja siinä saa lisäaikaa toimia.

*****************

Toivottavasti tämä nyt ei masentanut ketään enempää, vaan näihin on kehittynyt jo aivan objektiiviseksi katsomukseksi, että sillä osaa ja voi jopa ylentävän mielin leikkiä. Tai oikeastaan ihmisten pitäisi joskus suunnitella tällaisia, koska sen kautta voi tehdä sitovia vaikutuksia sille, mitä ei haluaisi ulkopuoliselle aiheuttaa ajattelemattomasti tai äkkipikaisesti. Se on tavallaan myös voimistava, ainakin itselleni on ollut.

 

[jm82]

jm82: sehän paska duuni masiksessa onkin. Fiksut kyselee:"miksi olet niin hiljaa? miksi olet allapäin" kun EVVK!
Kuten copytty, niin mulla on sika-vahvana duuni että kaikki paska on turhaa, pitää väkisin keksiä jotain että minuutti viisari menee edes pari kertaa kellon ympäri. Siksi monesti on pakko mennä peiton alle märehtimään ja ehkä jopa koisimaan, unohtaa kellon duunaamisen ja paskan miettimisen 100:lla. pääsee siitä eroon edes hetkeksi

"jos ei ole mitään tunteita"
Just tämä, kun elämä on nykyään self-destroy tyylistä, en tiedä, eikä kukaan tiedä (eikä välitä!) minkä takia tunteeni ovat zero-levelillä, ihan sama tuleeko tililleni 20miljardia vaiko jäänkö rekan paripyörien väliin, samaa shittiä, ei mitään merkitystä sillä jokaisen määränpää on se 2.5m:n monttu ja puulaatikko.

Jotenkin k*rpiintynyt tähän maailmaan sekä koko elämään, monet fiksut sanoo "miksi et ole kiitollinen elämän lahjasta jonka olet ilmaiseksi saanut" mää tokaisen siihen; "olenko perkele pyytänyt että saan syntyä tänne maanpäälliseen helvettiin kitumaan"?? no thax.

Lisäksi monet kehuskelee "ajattele positiivisesti niin Sinunkin elämäsi laatu paraneet ja alat hymyilemään"
Siis millä vatulla ajattelen positiivisesti kun en osaa käsitellä mitään tunteita, kaikki on resetoitu pysyästi, oma shoitsukka ja psyka eivät osaa kertoa miksi, kukaan ei osaa eikä kiinnosta, Eli hyvin menee kun on alamäki

Mun päämääräni on "nukkuminen"-ikuinen uni, koska nukkuessa olen vain happy.
Siksi ajattelin että josko kuolema on kuin nukkumista niin sehän olisi kiva, pysyvä tila. Tosin jos siinä samalla dellaa 6miljardia muutakin hemmoa niin voisin olla aikas kusipää.

Monet fiksuthan neuvovat että miksi pilata kuljettajan elämä tunkemalla itsensä pendolinon alle taikka rekan alle, olisi mielummin viiltänyt ranteensa siististi omassa kylppärissä eikä olisi pilannut samalla toisten elämää.
Nooh, onhan se asia noikin....

Tuli taas epähuomiossa liikaa tekstiä.
Itse ei ole tullut varmaan koskaan edes mietittyä. Mutta liikenteessä en alkaisi "tietenkään" mitään touhuilemaan koska tähän asti on menty niin hyvällä tuurilla että ei ole yhtään mitään sattunut. No jalka on mennyt paskaksi kerran, mutta se on ainut. Eikä oikeastaan junakaan, ei sekään olisi hyvä. Mutta jos joku pitäisi olla, niin uiminen kuulostaisi "kivalta".

Itse olen tainnut olla yleensäkin melko hiljainen. Joskus pikkupoikana kovin vilkas, mutta opettajat saivat minut aisoihin ja sitten olin rauhallinen. Välitunnilla sitten juostiin ja liikuttiin sen mitä kintuista päästiin ja jaksettiin. Se toki purki sitä ylimääräistä energiaa erittäin hyvin.

Juu, tuo että aika ei kulu. Mulla oli vielä ehkä 1kk sitten että nukuin jotain 12 tuntia päivässä yhteen soittoon. Nyt sitten nukkuminen on normalisoitunut, ilmeisesti sen Risperdal (psykoosilääke) lääkkeenkin takia. Täytyisi siis kehitellä joka päivälle jotain tekemistä lisää, jos minulla olisikin nyt 5 tuntia aikaa tehdä jotain joka päivä. Toki kun/jos jaksaa jotain tehdä, niin siinä sitten aika äkkiä väsyy ja sitten saakin levätä ja aikaa kuluu ihan siihenkin.

Itsellä ei ole oikein ollut tunteita. On ollut vain jännitystä ja ujoutta. Ei ole edes kasvatettu "normaaliksi" joka olisi tunteellinen ja osaisi iloita ja olla rakastettava / rakastaa. Selvästi Risperdal lääke on laittanut "palikoita" kasaan, ja ymmärän edes jostain ihan vähän, ehkä. Nyt viimeksi eilen illalla laitoin 2mg risperdal tabletin puoliksi, eli 1mg illalla + 7.5mg mirtazapin + 25mg ketipinor. Heräsin vaan silti 4 aikaan ja otin sitten sen 1mg risperdal lääkkeen. Sitten sain jatkettua unia jotain 8 asti muistaakseni. Taisin mennä nukkumaan 23 aikaan. Mutta jotenkin tuntui että 4 aikaan väsytti vielä aivan liikaa ja toki 1mg risperdal oli vielä kokonaan syömättä.

Ainut mitä voi omin päin vähän säätää on venlafaxin. Aamulla otin venlafaxinia vain 37.5mg ja saman verran otan tänään illalla. Eli nyt otankin lääkettä vähemmän kuin mitä pitäisi. Ei saisi, mutta saan edes jotain tekemistä "lääketestauksesta". Eilen otin vielä 150mg. Saattaa olla ja melko varmasti onkin niin että jos vähän vähennän lääkettä, niin tunteita voi tulla aivan pikkusen lisää. Lääke on kyllä tosi huomaamaton minusta. Lisäksi ei ole vielä koskaan tullut mitään sähköiskuja tai mitään vieroitusoireita. Eri lääkkeitä on 4 eri laatua ja kaikkihan taitaa säätää niitä serotoniinia ja dopamiinia. Eli niissä kyllä tehoa pitäisi olla erittäin paljon. Ketipinorit vaan on aivan loppumaisillaan, täytyisi hakea lisää, jos ei ilman pysty olla. No tänään aamulla 1mg Risperdal veti pään vähän tokkuraiseksi, mutta äkkiä sekin siitä parani, kahvi ja ruoka taisivat auttaa.

Mielenkiintoista lukea noista lääkkeiden vaikutusaineista. Ilmeisesti masennuslääkkeet ja psykoosilääkkeet vaikuttavat osittain samalla tapaa, mutta "parantavat" eri vaivan, eli masennuksen tai psykoosiin. Mitään en toki noista itse tajua. Ja 7.5mg mirtazapin on ollut hyvä, helpottaa oloa tosi huomattavasti mulla itsellä.


En tiedä pitääkö nuo wikin jutut aina paikkaansa. Mutta luulisi Rispe lääkkeellä saavan jotain tehtyä (parantaa psykoosi tai mania?, psykoottinen mania tai psykoottinen masennus?). Ensin olin kielteinen tuolle lääkkeelle. Mutta nyt kuin psykke mulle tuollaisen tarjosi, niin olen sitä mieltä että tuo on eka lääke joka voisi auttaa kunnolla. Toki ketipinoria olen syönyt joskus vähän aiemmin 100-200mg unettomuuteen lääkärin määräyksellä. Ja sekin lääke on siis voinut auttaa, jos sattuisinkin kärsimään jostain muustakin kuin tavallisesta masennuksesta. Ilmeisesti lääke vaikuttaa johonkin vastaanottajiin. Sivuvaikutuksena ruoka maistuu paremmalta Eli täytyy olla syömättä liian paljoa.
Risperidoni – Wikipedia

Spoileri: wiki

Vaikutustapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risperidoni muistuttaa jossain määrin kemialliselta kaavaltaan ja rakenteeltaan haloperidolia, mutta on sitä tehokkaampi ja haittavaikutuksiltaan parempi lääke.[8]

Risperidoni on valikoivasti monoamiinien vaikutuksia salpaava lääke, joka sitoutuu keskivahvasti 5-HT2 -serotoniinivastaanottajiin ja voimakkaasti D2-dopamiinivastaanottajiin. Se salpaa myös alfa-1 ja -2 −adrenaliinivastaanottajia ja H1-histamiinivastaanottajia, mutta ei sitoudu koliinivastaanottajiin. Toisen polven psykoosilääkkeenä risperidoni aiheuttaa perinteisiä psykoosilääkkeitä vähemmän lihasten jännitysjäykkyystiloja ja motoristen toimintojen heikentymistä.lähde?

Risperidoni muuttuu elimistössä CYP2D6-entsyymin välityksellä 9-hydroksirisperidoniksi (paliperidoni), jolla on risperidonin kaltaiset hoitovaikutukset. Risperidoni ja 9-hydroksirisperidoni vähentävät yhdessä psykoottisuutta.lähde?

Monesti risperidoni jäykistää ja rauhoittaa. Alkoholin kanssa yhdistettynä sillä on lamaava vaikutus, kuten melkein kaikilla muillakin psykoosilääkkeillä ja rauhoittavilla bentsodiatsepiineillä. Risperidoni on ns. major tranquiliser eli varsinainen rauhoittava erotettuna miedosti rauhoittavista bentsodiatsepiineistä (minor tranquiliser).lähde?

Voi jeesus, elämän lahja, mikä se on? Kuka sen on keksinyt? Jeesus? Täällä eletään ja siinäse? On erilaisia ihmisiä ja elukoita? Mikä elämän lahja? Onko vaikkapa kuoleman antamisen lahja sitten myös? Elämä ei ole lahja? Elämä on elämä? Saanut olmaiseksi, no joo, mutta täytyy tehdä jotain ja se taas ei ole ollenkaan ilmaista? Jonkun mielestä elämä voi olla lahja ja jonkun mielestä taas ei ole. Kaikille se varmaan on kiduttavaa, mutta silti on jotain joka saa pidettyä pinnalla sen verran että jaksaa "mennä eteenpäin". Ainakin kipeälle tuntuu olevan kiduttavaa, koska mitään apukeinoa ei ole vielä tarjottu. Ja osasta lääkkeistä olen jopa kieltäytynyt, vaikka olisihan niistäkin voinut toki jotain apua löytyä, mutta se on sitten ihan oma vika.

Shoitsu ja psyka eivät tosiaan osaa sanoa nekään vastauksia. Jotkut ehkä silti osaisivat. Hoitsu ja psyka varmaan vain lääkitsevät parhaansa mukaan, eli yrittävät hyvin kuunnella ja katsella että missä se vika on. Eli pitäisi olla mahdollisimman avoin. Mullakin selvästi on psykoottista vikaa, ehkä psykoottista kipua? Koska kukaan ei tiedä miksi olen kipeä, vain itse tiedän että kipua vaan riittää. Masennuslääke tuskin poistaa kipua, ei ole ainakaan tähän asti auttanut mitään. Mutta esim litium voisi auttaa tai jotkut mitä ei ole vielä edes kokeilut. Onneksi lääkkeitä on paljon keksitty, eli sen puolesta hyvin menee jos jaksaa pysyä sen verran tolpillaan. Vaikka sitten toisaalta ei ole yhtään kivaa, kun tuntuu että mikään ei tehoa kunnolla/juuri mitenkään.

Tuo nukkuminen on itsellekin mukavaa. Shoitaja vain sanoikin että olen nukkunutkin aivan liikaa. Eli nyt nukkuminen voisi olla enemmän normaalia. Totta tosiaan, ei vain tullut se ajatus itselle ekana edes mieleen. Oon ehkä vähän tottunutkin siihen että nukun puoli päivää ja yleensä on valoista kun herään joskus 11 aikaan vaikka. Silti jaksaminen on vielä aika huonoa. Mutta onneksi voi sitten vähän huilata kun ei muutakaan jaksa. Jos päivittäin saisi jotain turhaakin aikaiseksi, niin olisi ihan kiva.

 

[Memory]

Seuraatko muuten mediaa miten paljon? Eilen olin pitkästä aikaa tunnin touhuamassa viisi vuotiaan sisarenpoitsun (kummilapsen) kanssa ja siinä onkin eräs painava ankkuri, jonka vuoksi saa upottaa toisinaan mieleen juolahtavat haaveet "super-rutosta", joka tappaa meidät kaikki. Myöskin sen kenties suurimman osan, hyvät ihmiset, vain koska imagollisen ja "itseästään kiiltokuvan tekevän" kuonan on poistuttava.

Tuo haave joka toisinaan työntyy itsestään esiin, on nimeenomaan perua sille että osa ihmisistä on sellaisia "haluan itsestäni pronssipatsaan/vuoden kukkahattu palkinnon"-tyyppiä, jonka valtaa mediassa en vain voi sietää. Toive suuresta tuhosta poistaisi myös kyseisen "patsastelun" tarpeen ja vääristyneen yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiirin.
Samalla se "kenties suurin osa", hyvät ihmiset poistuisivat sen vuoksi, koska epidemia ei kysy poliittisia kantoja tai niiden olemattomuutta. Hyvät ihmiset olisivat kuin jonkinlainen uhrilammas, tuomittu tuhoon patsastelijoiden tähden. Vain koska puhdistus olisi välttämätöntä...

Näin vähän kuvaillen tuota tuntemusta, joka itsessään saattaa toisinaa kelloradionkin kanssa herättää. Tapahtuu kaikkeudessaan ehkä pari kertaa viikossa ja kestää aikansa, muutaman tunnin toipua siitä toisiin ajatuksiin.

****************

Joskus olen miettinyt tuota, haluaisinko vuokrakämppään jättää kalman hajuni. Omistusasunto on taas oma, jos ei sille ole perijöitä joita haluaisi arvostaa säästämällä remontilta. Olikin yllättäen mielen muutoksen positiiviseksi tekevää pohtia herrasmiesmäistä itsemurhaa jossa en jätä mitään kummempaa haittaa kenellekkään.
Joku kerrostalo asunto, niin auton akku, johtoja, ajasti ja tarvike-äänitorvi yhdistelmällä saisi herätettyä koko taloyhtiön. Tunniksi, pariksi armonaikaa ajastimelle ja sitten hommiin.

Omakotitalossa voisi taas omalla autolla tukkia yöllä jonkun tien ja jättää viestin lisäksi löytäjälle kartan, jossa voi harrastaa geokätköilyä merkitsemällä muutaman rastin ja "missä ruumis on? A, B,C vai D". Todennäköisemmin jättää suunnistuksen pelastusyksikön tehtäväksi ja siinä saa lisäaikaa toimia.

Pätevää journalismia ettenkö sanoisi. Ekaksi, mitä olen seurannut foliohattuilua että maailma on ziljardi ziljardi vuotta vanha ja ihminen on kasa tähtipölyä yms. sontaa niin voisi olla välillä ihan asiallista palauttaa tämä tellus tehdas-asetuksille, alkaa meno olla jo sen verran kiihkeää kuin rikki mennessä vuoristoradassa lintsillä

Itse mietin kanssa tuo "ongelmaa" kun joskus varmana potkasee tyhjää miten sitten lähteekin joko itte omine tekoineen taikka sitten saa sydärin tmss. niin ongelma on vuokrakämpässä että kaikki wanhemmat sukulaiset ovat jo dellanneet
Toivo saada estettyä muumioituneen ruhon löytyminen ajoissa on vain nuorisossa taikka sitten joku skitso-palvelu jonne pitää soittaa kerran 24h:n sisällä, muuten siellä katsotaan että tarvitaan joku käymään kämpillä, joko se on dementoinut unohtamaan soittaa vrk-soittonsa taikka sitten dellannut, näin ei tartte koko kerrostalon maiskutella riippulihan käryssä..

Mulla oli aikoinaan kivat varmistukset kun meinasin että nyt saa riittää, oli kassillinen lääkkeitä ja piti "olevinaan" kiskoa kaikki ja sitten viinaa päälle ja lopuksi kiväärillä päähän, monet tätäkin siunailee "onneksi tulit järkiisi etkä tehnyt mitään"
*haukotus*

Meillä on taloyhtiössä sen verran huolta pitävät jengit että jos huoneistossa soi palohälytin niin jokainen kille joka kotona makaa niin vaivautuu soittamaan 112:een että tänne tarvisi varmaankin tulla chekkaamaan tilanne, mutta sen verran wanhaa kantaa ovat nämäkin että 99%:n varmuudella dellaavat ennen minua

 

[Memory]

Tuli taas epähuomiossa liikaa tekstiä.
Itse ei ole tullut varmaan koskaan edes mietittyä. Mutta liikenteessä en alkaisi "tietenkään" mitään touhuilemaan koska tähän asti on menty niin hyvällä tuurilla että ei ole yhtään mitään sattunut. No jalka on mennyt paskaksi kerran, mutta se on ainut. Eikä oikeastaan junakaan, ei sekään olisi hyvä. Mutta jos joku pitäisi olla, niin uiminen kuulostaisi "kivalta".

Itse olen tainnut olla yleensäkin melko hiljainen. Joskus pikkupoikana kovin vilkas, mutta opettajat saivat minut aisoihin ja sitten olin rauhallinen. Välitunnilla sitten juostiin ja liikuttiin sen mitä kintuista päästiin ja jaksettiin. Se toki purki sitä ylimääräistä energiaa erittäin hyvin.

Juu, tuo että aika ei kulu. Mulla oli vielä ehkä 1kk sitten että nukuin jotain 12 tuntia päivässä yhteen soittoon. Nyt sitten nukkuminen on normalisoitunut, ilmeisesti sen Risperdal (psykoosilääke) lääkkeenkin takia. Täytyisi siis kehitellä joka päivälle jotain tekemistä lisää, jos minulla olisikin nyt 5 tuntia aikaa tehdä jotain joka päivä. Toki kun/jos jaksaa jotain tehdä, niin siinä sitten aika äkkiä väsyy ja sitten saakin levätä ja aikaa kuluu ihan siihenkin.

Itsellä ei ole oikein ollut tunteita. On ollut vain jännitystä ja ujoutta. Ei ole edes kasvatettu "normaaliksi" joka olisi tunteellinen ja osaisi iloita ja olla rakastettava / rakastaa. Selvästi Risperdal lääke on laittanut "palikoita" kasaan, ja ymmärän edes jostain ihan vähän, ehkä. Nyt viimeksi eilen illalla laitoin 2mg risperdal tabletin puoliksi, eli 1mg illalla + 7.5mg mirtazapin + 25mg ketipinor. Heräsin vaan silti 4 aikaan ja otin sitten sen 1mg risperdal lääkkeen. Sitten sain jatkettua unia jotain 8 asti muistaakseni. Taisin mennä nukkumaan 23 aikaan. Mutta jotenkin tuntui että 4 aikaan väsytti vielä aivan liikaa ja toki 1mg risperdal oli vielä kokonaan syömättä.

Ainut mitä voi omin päin vähän säätää on venlafaxin. Aamulla otin venlafaxinia vain 37.5mg ja saman verran otan tänään illalla. Eli nyt otankin lääkettä vähemmän kuin mitä pitäisi. Ei saisi, mutta saan edes jotain tekemistä "lääketestauksesta". Eilen otin vielä 150mg. Saattaa olla ja melko varmasti onkin niin että jos vähän vähennän lääkettä, niin tunteita voi tulla aivan pikkusen lisää. Lääke on kyllä tosi huomaamaton minusta. Lisäksi ei ole vielä koskaan tullut mitään sähköiskuja tai mitään vieroitusoireita. Eri lääkkeitä on 4 eri laatua ja kaikkihan taitaa säätää niitä serotoniinia ja dopamiinia. Eli niissä kyllä tehoa pitäisi olla erittäin paljon. Ketipinorit vaan on aivan loppumaisillaan, täytyisi hakea lisää, jos ei ilman pysty olla. No tänään aamulla 1mg Risperdal veti pään vähän tokkuraiseksi, mutta äkkiä sekin siitä parani, kahvi ja ruoka taisivat auttaa.

Mielenkiintoista lukea noista lääkkeiden vaikutusaineista. Ilmeisesti masennuslääkkeet ja psykoosilääkkeet vaikuttavat osittain samalla tapaa, mutta "parantavat" eri vaivan, eli masennuksen tai psykoosiin. Mitään en toki noista itse tajua. Ja 7.5mg mirtazapin on ollut hyvä, helpottaa oloa tosi huomattavasti mulla itsellä.


En tiedä pitääkö nuo wikin jutut aina paikkaansa. Mutta luulisi Rispe lääkkeellä saavan jotain tehtyä (parantaa psykoosi tai mania?, psykoottinen mania tai psykoottinen masennus?). Ensin olin kielteinen tuolle lääkkeelle. Mutta nyt kuin psykke mulle tuollaisen tarjosi, niin olen sitä mieltä että tuo on eka lääke joka voisi auttaa kunnolla. Toki ketipinoria olen syönyt joskus vähän aiemmin 100-200mg unettomuuteen lääkärin määräyksellä. Ja sekin lääke on siis voinut auttaa, jos sattuisinkin kärsimään jostain muustakin kuin tavallisesta masennuksesta. Ilmeisesti lääke vaikuttaa johonkin vastaanottajiin. Sivuvaikutuksena ruoka maistuu paremmalta Eli täytyy olla syömättä liian paljoa.
Risperidoni – Wikipedia

Spoileri: wiki

Vaikutustapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risperidoni muistuttaa jossain määrin kemialliselta kaavaltaan ja rakenteeltaan haloperidolia, mutta on sitä tehokkaampi ja haittavaikutuksiltaan parempi lääke.[8]

Risperidoni on valikoivasti monoamiinien vaikutuksia salpaava lääke, joka sitoutuu keskivahvasti 5-HT2 -serotoniinivastaanottajiin ja voimakkaasti D2-dopamiinivastaanottajiin. Se salpaa myös alfa-1 ja -2 −adrenaliinivastaanottajia ja H1-histamiinivastaanottajia, mutta ei sitoudu koliinivastaanottajiin. Toisen polven psykoosilääkkeenä risperidoni aiheuttaa perinteisiä psykoosilääkkeitä vähemmän lihasten jännitysjäykkyystiloja ja motoristen toimintojen heikentymistä.lähde?

Risperidoni muuttuu elimistössä CYP2D6-entsyymin välityksellä 9-hydroksirisperidoniksi (paliperidoni), jolla on risperidonin kaltaiset hoitovaikutukset. Risperidoni ja 9-hydroksirisperidoni vähentävät yhdessä psykoottisuutta.lähde?

Monesti risperidoni jäykistää ja rauhoittaa. Alkoholin kanssa yhdistettynä sillä on lamaava vaikutus, kuten melkein kaikilla muillakin psykoosilääkkeillä ja rauhoittavilla bentsodiatsepiineillä. Risperidoni on ns. major tranquiliser eli varsinainen rauhoittava erotettuna miedosti rauhoittavista bentsodiatsepiineistä (minor tranquiliser).lähde?

Voi jeesus, elämän lahja, mikä se on? Kuka sen on keksinyt? Jeesus? Täällä eletään ja siinäse? On erilaisia ihmisiä ja elukoita? Mikä elämän lahja? Onko vaikkapa kuoleman antamisen lahja sitten myös? Elämä ei ole lahja? Elämä on elämä? Saanut olmaiseksi, no joo, mutta täytyy tehdä jotain ja se taas ei ole ollenkaan ilmaista? Jonkun mielestä elämä voi olla lahja ja jonkun mielestä taas ei ole. Kaikille se varmaan on kiduttavaa, mutta silti on jotain joka saa pidettyä pinnalla sen verran että jaksaa "mennä eteenpäin". Ainakin kipeälle tuntuu olevan kiduttavaa, koska mitään apukeinoa ei ole vielä tarjottu. Ja osasta lääkkeistä olen jopa kieltäytynyt, vaikka olisihan niistäkin voinut toki jotain apua löytyä, mutta se on sitten ihan oma vika.

Shoitsu ja psyka eivät tosiaan osaa sanoa nekään vastauksia. Jotkut ehkä silti osaisivat. Hoitsu ja psyka varmaan vain lääkitsevät parhaansa mukaan, eli yrittävät hyvin kuunnella ja katsella että missä se vika on. Eli pitäisi olla mahdollisimman avoin. Mullakin selvästi on psykoottista vikaa, ehkä psykoottista kipua? Koska kukaan ei tiedä miksi olen kipeä, vain itse tiedän että kipua vaan riittää. Masennuslääke tuskin poistaa kipua, ei ole ainakaan tähän asti auttanut mitään. Mutta esim litium voisi auttaa tai jotkut mitä ei ole vielä edes kokeilut. Onneksi lääkkeitä on paljon keksitty, eli sen puolesta hyvin menee jos jaksaa pysyä sen verran tolpillaan. Vaikka sitten toisaalta ei ole yhtään kivaa, kun tuntuu että mikään ei tehoa kunnolla/juuri mitenkään.

Tuo nukkuminen on itsellekin mukavaa. Shoitaja vain sanoikin että olen nukkunutkin aivan liikaa. Eli nyt nukkuminen voisi olla enemmän normaalia. Totta tosiaan, ei vain tullut se ajatus itselle ekana edes mieleen. Oon ehkä vähän tottunutkin siihen että nukun puoli päivää ja yleensä on valoista kun herään joskus 11 aikaan vaikka. Silti jaksaminen on vielä aika huonoa. Mutta onneksi voi sitten vähän huilata kun ei muutakaan jaksa. Jos päivittäin saisi jotain turhaakin aikaiseksi, niin olisi ihan kiva.

Eiköhän tänne teksti mahdu, tapahtuupa ainakin jotain forumissa itsekin olen selvinnyt liikenteessä mielestäni ihmeenkin hyvin, ajanut jopa rekkaa eikä yhtään kolhua eikä ylinopeussakkoa ole tullut, ekan sakkoni sain lappuliisalta kun en löytänyt keskeltä kaupunkia muuta paikkaa kuorkille kun osaksi suojatien päällä, 40e meni, mutta oli se sen arvoista kun on mahtanut olla sivullisillä naurussa pitelemistä kun parkkis-leidi on zombaillut kiipien pottu-nokka kuorkin tuulilasiin virhe-maksua

Elämä vaan monesti on niin vattumaista ettei normi-ihminen kerran vrk:ssa nollaaminen riitä, mitä se kellekkään kuuluu vaikka nukkuisin 20h/vrk. kuten joskus tein, kävin vain aamupalalla ja kusella.
Mun kelloni on jotenkin heittänyt pahasti, välillä koisimaan 21 ja ylös 06-12!
Välillä koisimaan 01 ja ylös 05, sitten sitä ollaan pää sekaisin ja pakko ottaa parin tunnin torkut että univelka tulee kuitattua.
Usein aamu-yöllä herään ja tulee tosi levoton oli siinä pyöriessä kuin puolukka siellä itsessään, sitten sitä päätyy ratkaisuun että mitäs tässä jammailemaan; noustaan ylös ja sitten 100:lla alkaa silmiä lerputtaa 2-4h:n päästä, sitten otetaan päikkärit ja taas mennään kivasti päivää eteen päin.


Kuten jo mainitsin niin tunteet level zerossa, ennen wanhaan kun oli vähäsen enemmän "terve" niin jänskätin kaikkea, ei tullut luokan edessä edes esitelmän pidosta mitään, nykyään saan mennä vaikka kauppaamaan mustanaamion vuosikertaa Niinistölle niin ei tuo ole 1) vaikeaa 2)tunteikasta 3)hermoja repivää. se on vain yksi taski mikä pitää/minkä tahtoo suorittaa jotta saa sisältöä päiväänsä

Mä en voi käyttää mirtzaa pahemmin, 1*15mg ottaminen sekoittaa pään 48h:ksi, sitten jo puolikas herättää keskellä yötä kidutukseen kun verisuonia kutittaa aivan sikana, mikäs sen mukavampi tapa herätä kesken sikeän unen..

 

[jm82]

Eiköhän tänne teksti mahdu, tapahtuupa ainakin jotain forumissa itsekin olen selvinnyt liikenteessä mielestäni ihmeenkin hyvin, ajanut jopa rekkaa eikä yhtään kolhua eikä ylinopeussakkoa ole tullut, ekan sakkoni sain lappuliisalta kun en löytänyt keskeltä kaupunkia muuta paikkaa kuorkille kun osaksi suojatien päällä, 40e meni, mutta oli se sen arvoista kun on mahtanut olla sivullisillä naurussa pitelemistä kun parkkis-leidi on zombaillut kiipien pottu-nokka kuorkin tuulilasiin virhe-maksua

Elämä vaan monesti on niin vattumaista ettei normi-ihminen kerran vrk:ssa nollaaminen riitä, mitä se kellekkään kuuluu vaikka nukkuisin 20h/vrk. kuten joskus tein, kävin vain aamupalalla ja kusella.
Mun kelloni on jotenkin heittänyt pahasti, välillä koisimaan 21 ja ylös 06-12!
Välillä koisimaan 01 ja ylös 05, sitten sitä ollaan pää sekaisin ja pakko ottaa parin tunnin torkut että univelka tulee kuitattua.
Usein aamu-yöllä herään ja tulee tosi levoton oli siinä pyöriessä kuin puolukka siellä itsessään, sitten sitä päätyy ratkaisuun että mitäs tässä jammailemaan; noustaan ylös ja sitten 100:lla alkaa silmiä lerputtaa 2-4h:n päästä, sitten otetaan päikkärit ja taas mennään kivasti päivää eteen päin.


Kuten jo mainitsin niin tunteet level zerossa, ennen wanhaan kun oli vähäsen enemmän "terve" niin jänskätin kaikkea, ei tullut luokan edessä edes esitelmän pidosta mitään, nykyään saan mennä vaikka kauppaamaan mustanaamion vuosikertaa Niinistölle niin ei tuo ole 1) vaikeaa 2)tunteikasta 3)hermoja repivää. se on vain yksi taski mikä pitää/minkä tahtoo suorittaa jotta saa sisältöä päiväänsä

Mä en voi käyttää mirtzaa pahemmin, 1*15mg ottaminen sekoittaa pään 48h:ksi, sitten jo puolikas herättää keskellä yötä kidutukseen kun verisuonia kutittaa aivan sikana, mikäs sen mukavampi tapa herätä kesken sikeän unen..

Ei tosiaan tuo liika nukkuminen haittaa oikeastaan mitään. Enemmän sitten haittaa jos herää liian aikaisin väsyneenä. Mullakin tosiaan silloin alkuun tuli jotain "pakokauhua" kun heräsin parin tunnin nukkumisen jälkeen. Muistaakseni henkeäkään ei meinannut saada. Se ilmeisesti oli joku paniikkihäiriö juttu. Eipä siinä sitten enää sinä yönä juuri nukuttua saanut ja töihinkään ei viitsinyt tyollaisessa noin huonossa kunnossa mennä ollenkaan, vaan työterveyteen valittamaan jotain (ehkä kipua).

Itsekin jänskätin ainakin vähän kaikkea. Tai että mihinkään juhliin minua ei kiinnostanut juurikaan mennä. Tuo siis jo pikkupoikana. Niin sitten tulikin paljon pahemman pelkäämis häröt. Esim jos joku "säikäytti", niin meinasi sydän pompata pois ja tuntui melkein kun olisi lähes kuollut. Venlafaxin auttoi pahimpaan ahdistukseen ja paniikkihäiriötä ei enää tullut. Eli ahdistavaa oloa ei enää ollut. Mutta joku härö vielä jäi ja masennuslääke ei ilmeisesti tehonnut jonkunlaiseen jostain syystä olevaan psykoottisuuteen. Ilmeisesti mulla sitten voisi olla psykoottista masennusta/ahdistusta ja psykoottista hypomaniaa/ahdistusta. Itsekin olen huomannut tosi suuren eron kun nyt on ollut se risperidon psykoosilääke. Eli psykoottisenakin on ahdistusta ollut joka ei tunnu ollenkaan "sairaalta" ahdistukselta koska siihen vaivaan tehoaa hyvin se venlafaxin masennus/ahdistus -lääke.

Nyt ei taida tuntua enää pelkoa eikä myöskään psykoottista pelkoa. Kumpaankin taisi tarvita oman lääkkeen.

Ai niin sulla tuntuu jotenkin verisuonissa. mirtza tosiaan taitaa olla aika "jytky" isolla määrällä. Itse oon vain 7.5mg ottanut ja 25mg ketipinoria, niin hyvin nukuttaa. Nyt vaan risperidon jollain lailla piristää vaikka se piti kyllä nukuttaa. Jos taas otti 7.5mg Mirzaa 2 kertaa päivässä, niin sitten kyllä pää on tosiaan vähän tokkurassa jonkun aikaa. Mutta lyhytaikainen tunne taitaa vain olla. Itselläkin pelkkä 7.5mg mirta joskus piti hyvän unen ja joskus otin 25mg ketipinoria lisäksi.

Toinen kombo taisi olla 25mg ketipinor ja opamox tai sitten 25mg ketipinor ja lyrica. Paras unettava vaikutus on ehkä Mirtza + ketipinor. Mutta ei noissa toisaalta tainnut olla paljoakaan eroa. Paitsi Mirza käytöllä olo oli paras, jostain kumman syystä. Sitten jos oli pelkkä ketipinor, niin 100mg ja jos ei tehonnut niin 100mg + 100mg, sitten kyllä varmasti "kaatui". Kepipinor vain koukutti vahvasti. Piti laskea viikon väleillä 100 -> 75 -> 50 -> 25. Ja jos yritti heti suoriltaan lopettaa, niin ei vaan tullut uni ollenkaan. Mirtza lääkkeessä ei ollut samanlaista koukkua.

 

[Memory]

jm82: Usein nämä psykat ovat vain "neuvojia", kun heidän luokse menee niin ensin kuuntelevat koko elämänkerran, sitten alkavat "neuvomaan" tyyliin; miltä Sinusta tuntuisi jos.... Oletko koskaan miettinyt että ....
Vähän niinkuin johdattelevat että itse hokaisi "hei, tämähän onkin jutun jippo, näin mää alankin nyt duunaa" sitten ne on happy.
mirtza on sen verran kiukkunen aine etten koskaa tahdo edes yrittää ottaa esim. 10*15mg:n tabua, joko lähtisi henki 100:lla taikka sitten maksa sanoisi poks ja sitten olisi kaikilla sika-kivaa

Toleranssia on tullut pahasti ennen (intissä) tenox 2kpl auttoi kunnolla uneen, silmät kiinni ja filmi poikki, aamulla pirteänä ylös, nykyään ei enää tehoa ollenkaan, nykyään taas 20vuotta poissa ollut opamox auttaa 2:lla kivasti uneen, tosin siinäkin on lumevaikutus suurin osa, ellei muuten saa unta niin tokasee että hitto, mähän otin auttavat lääkkeet niin alkaa relaamaan.

Ei minusta ole kellään mitään avautumista jos nukkuu esim. päikkäreitä ja muuten elää ja voi hyvin, parempi saada elämä raiteilleen päikkäreillä kuin kourallisella lääkkeitä.

 

[jm82]

Mä oon kanssa tykännyt noista nukuttavista lääkkeistä. Nyt taas 4 aikaan heräsin mutta meninkin muistaakseni 22 aikaan nukkumaan. Otin taas puoliskan Risperdal lääkettä (1mg), jos sattuisi nukuttamaan vähän lisää. Samoin jos pää on liian lukossa, niin päivällä 7.5mg mirtza joka avaa tuon lukon ja tunnin päästä alkaa vähän nukuttaa ja saa kaksi tuntia nukuttua. Turha tosiaan järkyttävää määrää syödä lääkkeitä jos selviää pienemmälläkin määrällä ja noin "hetkellisesti" vain käytettynä.

Mulla psyka tai kukaan muukaan ei ole oikeastaan yhtään neuvonut. No psykalle juttelin joskus ja kerroin että oon pelannut joskus ennen. Psyka sitten että ei siinä pelaamisessa ole mitään pahaa, että "anna mennä vaan" ymmärsin. Eli että ehkä se pelaaminen jopa auttaisi vähän. Jos löytyisi jotain tekemistä josta on ennen tykännyt ja viihtynyt. Ja jotain psyka opasti tuon jalan kanssa että jalkapohja ei olisi niin kipeä, eli yritti kyllä auttaa parhaansa mukaan.

Olin lokakuussa verikokeissa ja kokeiden jälkeen shoitaja tuli "valittamaan" että olenko syönyt liian huonosti kun B12 vitamiini on ihan liian alhaalla (alle sata, jotain 85). Tästä sitten paloi jostain syystä itseltä täydellisesti käämit. En enää muista tarkasti mitä sanoin. Mutta en pystynyt pysymään siinä tuolissakaan. Shoitaja haki sitten psykan paikalle. Sitten olin ehtinyt jo kerätä itseni ja olin jo onneksi aivan rauhassa. Mutta masis lääkkeet ei auttaneet tuossa tilanteessa ei sitten mitään (lääkkeet otettu juuri ohjeen mukaan). Epäilen että tuo tilanne oli 95% varmuudella psykoottinen. Shoitaja sitten kysyi/ehdotti että haluaisinko johonkin hoitoon hetkeksi. Se sai toki ajattelemaan taas vähän lisää. Toki meen jos on pakko, mutta ajatukset täytyy pitää paremmin kasassa. Vielä tähän asti en ole ollut pakko hoidossa, tai muutenkaan missään laitoshoidossa tai sairaalassa. Eli pelkkää avohoitoa vain ja itse olen aina päässyt autolla kulkemaan. Ei ole edes ketään joka voisi kuskata. Ja muutenkin liikenteessä olen ollut ihan rauhallinen, ei ole edes kysytty sitä, toki liikenne on täällä erittäin helppoa myös, paitsi tiet on jäässä.

Toinen joka oli minusta vahvasti psykoottinen oli psykon/shoitajan käynti jolla oli tarkoitus hankkia lisää saikkua. Olin "elämäni kunnossa" kun sain selostaa että miten kurjaa on ja mikä painaa. Psyko yritti vetää keskustelua ja shoitaja tsemppasi tavallaan minua mukana. Eli ajatus oli tallella ja muistan tilanteet ainakin pääpiirteittäin. Psykolla kesti edellinen potilas vähän yli ja olin saanut ylimääräisen 10 minuuttia tsempattua itseäni saikun haku tilanteeseen, jota tuli ennätykselliset 6kk. Boostia tuli myös siitä kun työntekijoiden kahvikämpästä joku nainen kertoi, että työpaikkakiusaamista kun ei ole kahvia keitetty, tai jotain vastaavaa. Tuo sai osittain ajatukset omaan vanhaan työhön. Psykon käynnin jälkeen olin noin 15 minuuttia erittäin hyvässä kunnossa jostain syystä, ei tuntunut yhtään kipua ja oli kevyt olo. Psyko kirjoitti sen risperdal lääkkeen ilmeisesti psykoottisuuteen, tai en tiedä mihin, mutta hyvin se lääke onneksi vaikuttaa ja tehoaa.

Itse siis epäilen että pään leviäminen olisi psykoottisuutta. Kun nyt Risperdal lääkkellä pää on pysynyt ihan hyvin kasassa. Eli pystyy keskustelemaan jo huomattavasti paremmin kuin ennen lääkettä. Toki ennenkin pystyi keskustelemaan, mutta pään leviäminen tuli vain painostavissa tai "kiusaavissa" tilanteissa. Toki psykon käynti ei ollut kiusaamista. Silloin vain oli pelko että "joudun töihin", vaikka olen sairas. Mutta onneksi tuli 6kk määräaikaista eläkettä, niin pääsi siitä pelosta sitten pois.