Mulla oli Venlafaxin mikä kai auttoi myös kipuihin. "Venlafaksiinia käytetään
masennuksen ja
ahdistuneisuushäiriöiden sekä neuropaattisen kivun hoitoon."
Venlafaksiini – Wikipedia
Joku ylilääkäri sitten oli ehdottanut, että voisi jättää Venlafaxinin pois ja tilalle Noritren + Tolvon. "Sitä voidaan käyttää paitsi
depressioon liittyvän matalan mielialan ohella, myös kipukynnyksen kohottajana sekä apuna
tupakoinnin lopettamisessa[2]. Lisäksi lääkkeellä on stimuloiva vaikutus."
Nortriptyliini – Wikipedia
Tuota Noritreniä oon ottanut nyt 3*50mg, eli kolmesti päivässä. Lisäksi nostettiin Abilify 15mg -> 22.5mg.
Harmi kun sulla ei neurologi osannut auttaa. Itellä on ollut vain se psykiatrinen lääkäri apuna ja se on sitten kysellyt myös joltain fiksummalta lääkäriltä. Eihän noissa lääkkeissä hirveästi eroa ole, kunhan vaan annokset on riittävän isoja. Mulla kun ei oikein tahdo ne pienet annokset toimia kunnolla. Olin jossain kokemusasiantuntija jutussa siellä näki jotain muitakin henkilöitä kertomassa asioita. Oli aika erilaisia kaikki. Vaikea kyllä keksiä, että mikä sun peukaloon oikein auttaisi. Mullakin oli joskus oikeassa peukalossa jotain kipua, mutta ei ole kyllä enää. Jonnekin se vaan hävisi, mikä oli ihan kiva juttu.
Kuten sanonta varmaankin kuuluu "aika parantaa haavat".
syöpä oli kiva
"se on poissa, mutta vammoja jäi"
Vähäsen samaa kuin "leikkaus onnistui mutta potilas kuoli" pöh.
mä kuuntelen mielelläni musiikkia, nytkin tulee kerran vuodessa joulumusa annos, musiikki rauhoittaa, olen varma että musiikilla on terapeuttinen vaikutus ihmisen psyykeeseen, se on ihmeellistä, ja se on ihmisten tekemä juttu tuo sanat ja sävellys, yleensä ihmisten tekemät ja keksimät asiat ovat pahasta.
mä käytän kait väärin lyrica 75mg:sia, 2kpl vastaa promillen känniä, välillä tahtoo vain olla ja katsoa ulos ikkunasta taikka seinässä jotain kuvaa, ei aina tarvitse olla mitenkään menossa.
mitäs mieltä porukat on uskonnosta masiksen kanssa? mulle joku psyka sanoi että ns. mielenterveyspotilaalle ei ole "hyväksi" sekaantua uskoon, en usko tuohon, itse kävin intissä riparin ja iltarukoukset alkoi jo 13veenä, voi sitä ihanaa lapsuuden aikaa kun sai olla terve ja notkea, ilman mitään vaivoja, intin jälkeen alkoi se masennus, paniikki, keliakia, laktoosi-intolerassi vatsasärky helvetti ongelmat, siitä kait tuomitsen intin, se vai sattui pahaan aikaan, ei intissä ollut mitään erikoisruokia koska vasta 1990 lekurit luki jenkkilehdistä että jenkeissä on keksitty keliakia, suomessa se tuli vasta n.2000 luvulla.
Vika ei ole intin eikä ole minun, anteeksi antaminen on välillä niin vaikeaa, kelle tahansa.
toisille joille ne ovat vain sanoja se on helppoa antaa taikka pyytää anteeksi, mutta kun kyseessä on lähimmäinen ja tunnetta on paljon mukana niin se on melkein mahdotonta.
Välillä on liian myöhäistä, minä en kerennyt äitivainaalle [rip 2008->] kertomaan kertaakaan että "kuule minä rakastan Sinua ja olen kiitollinen että kasvatit minut" se on surullista, elämä on välillä surullista.
Tänään oli hyvä päivä, kävin apteekissa ja sitten hakemassa koiralle nappuloita, olin niin innoissani kauppiksen joulukuusista ja kaikista että ylitin jälleen itseni, juttelen nykyään iloisella tuulella tuntemattomille paljon, apteekin kassalle annoin 2.50e omavastuu lääkkeistä, sanoin että valitettavasti ei ole antaa kuin tasa-raha, en anna tippiä, mutta ehkä pukki muistaa, nooh käväsin sitten hakemassa koiran naput ja jäi 50c käväsin samalla ostamassa salmiakki ja hedelmä wanhat autot 2kpl. vein apteekin rouvalla sanoin että nyt pukki muisti sinua ja osti sinulle nämä, nauroi ja kiitti.
En ymmärrä miksi ihmiset tekevät niin paljon pahaa
aina loukataan ja sanotaan toiselle niin että se melkein itkee suruissaan, mutta iloa, sitä ei osata eikä aina kyllä kyetä kautta JAKSETAkkaan jakaa ihmisille, minusta on hienoa että ihmiset osaavat olla vanhanaikaisia ja vaikka koiraa ulkoiluttaessa sanoa tuntemattomalle vastaa tulevalle (yleensä mummo-paapp) että hyvää huomenta tms. ei se vaadi paljoa.
voi olla että toinen on menossa hyppäämään rekan alle ja juuri tuo tekosi pelastaakin tuon ihmisen hengen.
Hyvä tuottaa hyvää