Masennus

Näin se on että ei oikein tunnu enää miltään.

Ois ehkä vaan mukava lähtä pois, ite olen joutunut katsomaan kuolevia ihmisiä, se on todella paskaa.

Siihen ei oikein mikään auta, täyttä paskaa
 
Näin se on että ei oikein tunnu enää miltään.

Ois ehkä vaan mukava lähtä pois, ite olen joutunut katsomaan kuolevia ihmisiä, se on todella paskaa.

Siihen ei oikein mikään auta, täyttä paskaa

Pitää keksiä jotain "kivaa" vaihtelevaa, kyllä sitä tästäkin ollaan selvitty, kumma kyllä.
syöpä kun tuli ja meni niin oppi arvostamaan "perkele, elämä voi sittenkin olla tätä paskempaa"
 
Näin se on että ei oikein tunnu enää miltään.

Ois ehkä vaan mukava lähtä pois, ite olen joutunut katsomaan kuolevia ihmisiä, se on todella paskaa.

Siihen ei oikein mikään auta, täyttä paskaa
Tänään kävin ekaa kertaa jossain luennolla, jossa aiheena oli nyt persoonallisuushäiriöt. Jotain 4 tuntia kesti. Oli siinä myös juttua, että kaikkein tarkeintä olisi pysyä hengissä. Jotain että hakea apua nopeasti.

En nyt oikein muista mitä kaikkea siinä puhuttiin. Oli kumminkin että masentuneella voi olla myös joku tai useampi persoonallisuushäiriö.
 
Näin se on että ei oikein tunnu enää miltään.

Ois ehkä vaan mukava lähtä pois, ite olen joutunut katsomaan kuolevia ihmisiä, se on todella paskaa.

Siihen ei oikein mikään auta, täyttä paskaa

Enpäs lähtenytkään vielä pois. Meni pari vuotta rakkaan äitini kuolemasta, jonka jälkeen vaihtoehdoista "minuus" muuttui siihen suntaan asteittain että:

-Tuonpuoleiset ovat ihmisen keksimiä sääntöjä
-Myös niiden säännöt ja moraalit ovat myös sitä samaa
-On käsittämätöntä, että tyhjästä voi tulla lukemattomia määriä ihmisiä ja yhtä suuri määrä niihin kahteen paikkaan mennä
-On käsittämätöntä aika jälkeen "minän", mutta yhtä käsittämätön on aika myös ennen sitä
-josko sittenkin reinkarnaatio, uudestisyntyminen ilman karmaa ja olemus vain sattumaa.

On mahdollista, että jokaisen olennon tieto muisteineen on kuin kerran käytettävä muistikortti.

Lopulta olen ikään kuin pyhittänyt ajatuksen sellaiselle, jossa uudesti syntyneet "rakkaat elävät" elävät paremman lapsuuden. Elämä on mielenkiintoisempi, huojentuvampi eikä vihamiehiä ole "muutoksen" jälkeisessä muodossa juurikaan tullut. Joitain kahden välisien riitoja on molemmissa puolissa omat näkemykset saanut kuulla ja pohtia, kumman oli se oikea.

Toivoisin että jos jaksaisit itsetutkiskelua, saisitko mahdollisesti terapiaa jne. Pohdi ensin näitä käytännöllisiä asioita. "Uskonnot" ja muut muodostuvat aikanaan. Tärkeintä on lopulta pahanolonsa avautuminen jonnekkin. Se jonnekkin voi olla myös esim. yksityinen tekstinkäsittelytiedoston raapustelu, pois muiden silmistä, tai sitten vertaistuellinen (eli muiden kokemuksesta syttyvä ajatus omista menneistä ärsytyksistä, jotka elävät yhä).
 
Viimeksi muokattu:
Vähän veikkaan että tämä tunteettomuus on aika yleinen ongelma nykymaailmassa, pitäs muka olla niin mahtava meininki tuon sosiaalisen median takia mutta todellisuudessa se vaan repii ihmisiä erilleen, semmoista vanhan ajan kanssakäymistä on nykyään paljon vähemmän kun kuvitellaan että se tykkäys jossain instagramissa merkitsee jotain.

Kyllä ennen oli asiat paremmin kun piti oikeasti tavata kavereita, huonompaan suuntaan vaan menee.
 
Vähän veikkaan että tämä tunteettomuus on aika yleinen ongelma nykymaailmassa, pitäs muka olla niin mahtava meininki tuon sosiaalisen median takia mutta todellisuudessa se vaan repii ihmisiä erilleen, semmoista vanhan ajan kanssakäymistä on nykyään paljon vähemmän kun kuvitellaan että se tykkäys jossain instagramissa merkitsee jotain.

Kyllä ennen oli asiat paremmin kun piti oikeasti tavata kavereita, huonompaan suuntaan vaan menee.

Ai kuten paikallislehti ja yle?

Voisinpa kuvitella, ettet tuollaista ajankohtaa halua. Aika kultaa muistot tai utopiat, silloin kun nettiä ei oltu vielä nykyisessä laajuudessaan keksitty. Siinä ajassa olisi romantisointia, mutta nyt se on hyvä unohtaa.
 
Vähän veikkaan että tämä tunteettomuus on aika yleinen ongelma nykymaailmassa, pitäs muka olla niin mahtava meininki tuon sosiaalisen median takia mutta todellisuudessa se vaan repii ihmisiä erilleen, semmoista vanhan ajan kanssakäymistä on nykyään paljon vähemmän kun kuvitellaan että se tykkäys jossain instagramissa merkitsee jotain.

Kyllä ennen oli asiat paremmin kun piti oikeasti tavata kavereita, huonompaan suuntaan vaan menee.
Kirjoitin jotain niistä persoonallisuushäiriöstä. Sosiaalinen media on kyllä minustakin ihan perseestä ja en käytäkään sitä ollenkaan. Kaikki henkilöt on siis piilotettu, että en nää kenenkään "tyhmiä" päivityksiä. Eihän niitä ole pakko käyttää, jos olo tuntuu niiden (vaikka facebookin) takia tosi huonolta? Sitä instagramia en ole edes opetellut koskaan käyttämään. Ja samoin niitä jotain muita missä on jotain "paskaa" tekstiä.

Siellä luennolla lääkäri sanoi sitten, että enää nykypäivänä huomionhakuinen persoonallisuus ei ole mikään vika. Koska niin moni sitä jo tekee. Jännää. Siis juuri tuo sosiaalisen median (liiallinen) käyttö, joka ahdistaa monia.

Huomiohakuinen persoonallisuus – Wikipedia

Persoonallisuushäiriöt – Wikipedia
 
Sosiaalinen media on kyllä minustakin ihan perseestä ja en käytäkään sitä ollenkaan.

Sosiaalinen media on kyllä monella tapaa juuri sieltä, mutta ilman sitä näistä mainitsemistasi persoonallisuushäiriöistä ei olisi saatavilla tietoa. Se on siis myös monessa hyvästä ja vaakakuppini on kallistunut tuon hyvän puoleen sen olemassa olon puolesta.

Jos ei olisi somea ja sen "höyryjä", näkisin vaihtoehtona vain jonkun Ylen, iltapäivä ja paikallislehden sekä "hiljaisen tiedon" ammattilaisilla, josta diagnoosin saaja (tai epäilijä) ei saisi ketään ymmärtämään, ennen kun on saanut puhutun houkuteltua kuluttamaan aikansa kirjastossa vierailuun.
Some siis myös ikään kuin haastaisi ne väärinkäsitykset korjattavaksi, mitkä niitä lukiessa muodostuvat. (edit:nekään eivät ole silloin "hiljaista tietoa")
 
Sosiaalinen media on kyllä monella tapaa juuri sieltä, mutta ilman sitä näistä mainitsemistasi persoonallisuushäiriöistä ei olisi saatavilla tietoa. Se on siis myös monessa hyvästä ja vaakakuppini on kallistunut tuon hyvän puoleen sen olemassa olon puolesta.

Jos ei olisi somea ja sen "höyryjä", näkisin vaihtoehtona vain jonkun Ylen, iltapäivä ja paikallislehden sekä "hiljaisen tiedon" ammattilaisilla, josta diagnoosin saaja (tai epäilijä) ei saisi ketään ymmärtämään, ennen kun on saanut puhutun houkuteltua kuluttamaan aikansa kirjastossa vierailuun.
Some siis myös ikään kuin haastaisi ne väärinkäsitykset korjattavaksi, mitkä niitä lukiessa muodostuvat. (edit:nekään eivät ole silloin "hiljaista tietoa")
Niin siis käytän silti, mutta ne kaikki epämiellyttävät jutut saa piilotettua tai olla käyttämättä kokonaan koko palvelua, mikä se sitten onkin nimeltään. Helpottaa oloa kummasti, kun ei tule ihan liikaa " tietoa".
 
Vähän veikkaan että tämä tunteettomuus on aika yleinen ongelma nykymaailmassa, pitäs muka olla niin mahtava meininki tuon sosiaalisen median takia mutta todellisuudessa se vaan repii ihmisiä erilleen, semmoista vanhan ajan kanssakäymistä on nykyään paljon vähemmän kun kuvitellaan että se tykkäys jossain instagramissa merkitsee jotain.

Kyllä ennen oli asiat paremmin kun piti oikeasti tavata kavereita, huonompaan suuntaan vaan menee.

Mä pelkään että tässä 52vuoden iässä musta tulee seniili, en enää jaksa muistaa mitä tein :(
en tiedä onko sitten vika lääkkeissä vaiko dementia tulossa, eikä tunne mitään, kiva kun hautajaiset on min. mitkä liikuttaa jotenkin, ei hemmetti..

Enpäs lähtenytkään vielä pois. Meni pari vuotta rakkaan äitini kuolemasta, jonka jälkeen vaihtoehdoista "minuus" muuttui siihen suntaan asteittain että:

-Tuonpuoleiset ovat ihmisen keksimiä sääntöjä
-Myös niiden säännöt ja moraalit ovat myös sitä samaa
-On käsittämätöntä, että tyhjästä voi tulla lukemattomia määriä ihmisiä ja yhtä suuri määrä niihin kahteen paikkaan mennä
-On käsittämätöntä aika jälkeen "minän", mutta yhtä käsittämätön on aika myös ennen sitä
-josko sittenkin reinkarnaatio, uudestisyntyminen ilman karmaa ja olemus vain sattumaa.

Lopulta olen ikään kuin pyhittänyt ajatuksen sellaiselle, jossa uudesti syntyneet "rakkaat elävät" elävät paremman lapsuuden. Elämä on mielenkiintoisempi, huojentuvampi eikä vihamiehiä ole "muutoksen" jälkeisessä muodossa juurikaan tullut. Joitain kahden välisien riitoja on molemmissa puolissa omat näkemykset saanut kuulla ja pohtia, kumman oli se oikea.

Toivoisin että jos jaksaisit itsetutkiskelua, saisitko mahdollisesti terapiaa jne. Pohdi ensin näitä käytännöllisiä asioita. "Uskonnot" ja muut muodostuvat aikanaan. Tärkeintä on lopulta pahanolonsa avautuminen jonnekkin. Se jonnekkin voi olla myös esim. yksityinen tekstinkäsittelytiedoston raapustelu, pois muiden silmistä, tai sitten vertaistuellinen (eli muiden kokemuksesta syttyvä ajatus omista menneistä ärsytyksistä, jotka elävät yhä).

Tämä ON todella vaikea aihe, mutta annetaan mennä kun ei ole muutakaan tekemistä sitten , tärkeetä asiaa käsittelet bro.

Mulle on tai oli tärkeetä että on jotain "tuonpuolista" tai ei silleen, mutta monet sanoo ettei uskontoa ja masista saisi sekottaa yhteen, mutta mulle uskonto on aina ollut se jokin pylväs että pysyy pystyssä ja johon nojata, muuten olisin romahtanut monta kertaa ja olisin jo hautuumaalla aikoja sitten, onneksi on jotain ettei romahda.

Monet papithan sanoo teologina fiksusti "ei kannata rukoilla jo kuolleiden puolesta, se on myöhäistä" teologit pyh.

Minä taas en jaksa miettiä että ihminen on sammakon alkulimaa jne sontaa.
"minuus" on psyykkinen asia, ei muuta, tai nooh liian radikaalisti sanottu, minuun on monitahoinen asia, mitä sillä käsitellään, itsensä tiedostaminen on se "minuus", kerran yritin filosofiaa lukea ja hokasin ettei ole minun juttu, en päässyt ekaa lausetta pidemmälle, kirja kiinni ja takaisin kirjastoon.

olen ollut vertaistuessa ja se on helpompaa mitä itselle teksti.txt:n kirjoittaminen, pahaa oloa usein puran tekstille tietokoneelle ja sinne se jää, harvoin kykenen sitä uudestaan lukemaan kun muutenkin olen niin herkkä ihminen, kuten monet muutkin masennuksesta kärsivät.

Olisihan se taivaspaikka sellainen kiva ajatelma, varman päälle pelaaminen, ei se ota eikä anna, parempi se on taivaspaikkaa tavoitella kun hedelmäpeliä pelata :)
 
Mulla ajetaan Rivatril 0.5mg alas niin verenpaine on 118/84 :(
 
Viimeksi muokattu:
Omasta kokemuksestani olen tässä suossa rämpinyt pidemmän aikaa, taikka enemmänkin ahdistuksessa kuin masennuksessa. Olen luultavasti jollain tapaa muutenki ahdistunut henkilö mutta silti pystyy. Lääkkeistä voi olla hyötyä riippuen asenteesta. Niille pitää antaa tilaa ja mahdollisuus. Ota vaikka kamana ne asenne. En tässä ketään lähde torumaan tai parjaamaan.

Ahdistukseni sai itsekkin lopuksi rankan fyysisen muodon ja sitten auta mikään muu kuin olla. Pitää vaan yrittää saada sen verran itsestään irti että on hereillä ja pysty asennossa. Kyllä ne töhnät lähtee sieltä liikenteeseen. Tsemii vaan kaikille ja hyvää perjantaita.
 
Viimeksi muokattu:
Muistaakseni jossain täälläkin oli joku tutkimus, jonka mukaan dopamiinia saisi kaikkein parhaiten liikunnan kautta. Liikunnan kanssa on tietty se aloittamisen vaikeus, varsinkin masentuneena. Itsellä tämä auttoi oikeastaan kaikkein eniten. Pelkästään se kämpästä lähteminen ja juokseminen auttoi vähän nollaamaan ajatuksia.

Näitä nyt on tietysti aika vaikea suositella, kun jokainen on nin erilainen. Toisaalta itse kyllä kokeilisin vaikka tunnin kävelyä jossain luonnossa ennen MDMA:a :)

Kyllä tuossa on tiettyä perää, mutta useissa tapauksissa tuosta on joko merkityksetön hyöty jos puhutaan vakavasta masennuksesta tai sitten apua vain jos on muutakin hoitoa. Sikäli ratkaisuna tuota on turha ehdottaa, mutta toki hyvä tiedostaa että tuo voi osalla ainakin hieman helpottaa.
 
Tietääkö joku muuten miksi diapam luokitellaan erittäin riippuvuussuhdetta aiheuttavaksi? Mitään kicksejähän siitä ei saa. Minkälaiset vieroitusoireet? Muuttaako se elimistöä jotenkin niin että ei enää kestä edes normaalia määrää ahdistusta ilman lääkettä?
 
Tietääkö joku muuten miksi diapam luokitellaan erittäin riippuvuussuhdetta aiheuttavaksi? Mitään kicksejähän siitä ei saa. Minkälaiset vieroitusoireet? Muuttaako se elimistöä jotenkin niin että ei enää kestä edes normaalia määrää ahdistusta ilman lääkettä?

Vaikuttaisi näin luettuna siltä, että elimistö tosiaan reagoisi tuohon aineeseen sopeutumalla ja vaatimalla lisää (vrt. alkoholi). Miksi se tapahtuu, en nyt tiedosta aivokemiallista syy seuraus-suhdetta.

Bentsodiatsepiinit

"
Riippuvuusriski
Tärkein ja vakavin bentsodiatsepiineihin liittyvä haitta on niihin liittyvä lääkeriippuvuus, jonka seurauksena käytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Kaikki bentsodiatsepiinit ovat vahvasti sekä psyykkistä että fyysistä riippuvuutta aiheuttavia lääkeaineita. Lyhytaikaiseen ja kontrolloituun käyttöön liittyvä riippuvuusriski on melko pieni.

Toistuva ja pitkäaikainen käyttö aiheuttaa elimistön tottumista lääkeaineeseen, jonka seurauksena sama hoidollinen annos ei enää tuota toivottua vaikutusta (toleranssi kasvaa). Tämän takia lääkeannosta on nostettava haluttujen vaikutusten saavuttamiseksi. Psyykkisesti riippuvainen henkilö kokee bentsodiatsepiinien käytön myös välttämättömäksi, jolloin käytön lopettaminen tai lääkkeiden loppuminen aiheuttaa suurta ahdistusta.

Lääkeriippuvuuden riskiä lisää pitkäkestoinen, säännöllinen ja suuriannoksinen käyttö. Lisäksi henkilön alttius muiden päihteiden käyttöön lisää riskiä myös bentsodiatsepiiniriippuvuuteen. Riippuvuus voi olla matala-annosriippuvaista, jolloin käytetään säännöllisesti hoitosuositusten mukaisia annoksia, mutta käytön lopettaminen on vaikeaa vieroitusoireiden vuoksi.

Vaikeampi riippuvuuden muoto on korkea-annoksinen riippuvuus, jolloin bentsodiatsepiineja käytetään suurilla annoksilla, ja annostusta lisätään itsenäisesti toleranssin kehittymisen vuoksi. Suuriannoksisen ja pitkäaikaisen käytön yhtäkkinen lopettaminen aiheuttaa vaikeita ja jopa hengenvaarallisia vieroitusoireita. Korkea-annoksinen käyttö yhdistyy usein muiden päihteiden käyttöön.
"
 
"
Riippuvuusriski

"

Joo tuo sekakäyttö on todella paha ja hengenvaarallinen kuulemma. Ei siis kerrasta vaan nimenomaan pidemmällä aikavälillä. No siitä ei ole onneksi huolta.

Yllättävä ero (ja vaimon pettäminen) 20 vuoden yhteinen liitto, 3 pientä lasta ja uusi talo isolla lainalla... ja vielä pari isoa asiaa joita en tässä lähde käsittelemään. Nyt on vaan tilanne se että en voi edes kuvitella lopettavani ja uskon sen vaativan kuukausia ja kuukausia. Mieluummin lääkeriippuvuus kuin lapset ilman isää.
 
Mulla on syöpähoitajan kontrolli 16.12 samaan aikaan otin hoitajan ajan niin saan flunssapiikin.
onkohan tää hedari viekkareita rivasta vaiko flunssaa? eilen pää oli kuin ilmapallo ja nyt soi korvat?
kaipa se tästä rauhottuu, psyka vaan sano että viekkareihin otat opaa, eli toisella korvataan toinen, kivaa :(
Tietääkö joku muuten miksi diapam luokitellaan erittäin riippuvuussuhdetta aiheuttavaksi? Mitään kicksejähän siitä ei saa. Minkälaiset vieroitusoireet? Muuttaako se elimistöä jotenkin niin että ei enää kestä edes normaalia määrää ahdistusta ilman lääkettä?
Memory varmaan osaa kertoa tuon rivan vähentämisen, että onko vaikeaa?

"Klonatsepaami on muiden bentsodiatsepiinien tavoin PKV-lääke."
Klonatsepaami – Wikipedia

Jos bentsoihin ei saa reseptiä, niin lyrica mahtaa olla yksi vaihtoehto. Mulla auttoi myös 25mg Ketipinor, mutta se voi myös väsyttää.

Itse taisin saada yhden purkin Diapamia ja se oli ainakin ihan helppo lopettaa. Se on varmaan hyvä lääke, jos pieni annos riittää ja auttaa.

PKV-lääkkeet – Wikipedia


Itsellä masennus ja psykoosilääkettä ja tuo Abilify myös rauhoittaa oloa. Lääkäri oli kiva, kun antoi lääkekorvauksen. Jos katsoin oikein, niin lääkäri oli laittanut hakemukseen 2 vuotta kuntoutustukea. Saa nähdä että tuleeko kerralla vuosi.
 
Memory varmaan osaa kertoa tuon rivan vähentämisen, että onko vaikeaa?

"Klonatsepaami on muiden bentsodiatsepiinien tavoin PKV-lääke."
Klonatsepaami – Wikipedia

Jos bentsoihin ei saa reseptiä, niin lyrica mahtaa olla yksi vaihtoehto. Mulla auttoi myös 25mg Ketipinor, mutta se voi myös väsyttää.

Toinen lääkäri haluaisi vähentää jo heti alkuun diapamia ja antoi ketipinoria että vaihdan iltasin tuohon sen viimeisen diapamin. En ole vielä kokeillut, mutta tänään ajattelin. EDIT: Itseasiassa hän puhui tuota rauhoittavana unilääkkeenä. Tuohan on ihan muuta :O
 
Toinen lääkäri haluaisi vähentää jo heti alkuun diapamia ja antoi ketipinoria että vaihdan iltasin tuohon sen viimeisen diapamin. En ole vielä kokeillut, mutta tänään ajattelin. EDIT: Itseasiassa hän puhui tuota rauhoittavana unilääkkeenä. Tuohan on ihan muuta :O
Itse sain heti ekana lääkkeenä Ketipinoria. 1-8 tablettia, eli 25-200mg. Ilmeisesti psykoottiseen oloon tuo tai nuo psykoosilääkkeet kyllä rauhoittaa. En tiedä siitten että miten jo valmiiksi terveellä toimii. Jo 25mg Ketipinoria saattaa olla nukuttavaa. Ja jos ei nukuta, niin tuotahan pystyy kyllä ottamaan päivälläkin 25mg. Mulla kestää noin 1 tunti, niin sitten Ketipinor tai muut lääkkeet alkaa vaikuttamaan.

Mulla on oloa rauhoittamaan 15mg Abilify, joka on kanssa psykoosilääke. Tuotakin kokeiltiin mulla eka jotain 5mg, mutta ei siitä mitään apua ollut niin pienellä annoksella.

Mulla auttoi myös Pregabalin (Lyrica) 25mg, mutta tuohon lääkkeeseen tottuu aika nopeasti. Sain tuota Pregabaliinia kumminkin reseptin Diapamin tilalle.
Pregabaliini – Wikipedia

Itse otan unettomuuteen 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa 25mg Ketipinor ja 30mg Tolvon. Sitten kun menen nukkumaan, niin aivan viimeisenä otan tuon saman 25mg ja 30mg uudelleen. Tosiaan illalla otettuna tuo 25mg ketipinor voi olla ihan hyvä. Mulla olisi ollut hereillä ollessakin 3x25mg Ketipinor, mutta en kumminkaan tarvinnut sitä.

En tiedä miten suuri annos Ketipinoria pitäisi olla johonkin psykoottisuuteen. Ehkä 2x200mg tai jotain sellaista. Ketipinorista on myös pitkävaikutteisempi versio olemassa. Kumminkin se Ketipinor 25mg on vielä aika vähäsen. Ja mitä isompi annos, niin sitä enemmän nukuttaa. 25mg vähentäminen nollaan pitäisi olla kumminkin (tosi) helppoa.


Tuota kohtaa en ollut huomannut. Eli saattaa vähentää masennusta.
"Kumpikin salpaa noradrenaliinivälittäjiä (NET) ja norketiapiini aktivoi osittain 5HT 1A -vastaanottajia, mikä saattaa vähentää masennusta.[3]"
Ketiapiini – Wikipedia
 
Viimeksi muokattu:
Tuossa vielä yksi lainaus, eli miksi ne tyrkyttää joskus psykoosilääkettä (ehkä varalta?). Itsellä on tuo psykoottinen masennustila. Lääkäri vihjaili, että saattaisi saada pysyvän eläkkeen joskus, ilmeisesti tuon psykoottisen jutun vuoksi. Nyt viimeksi on tullut aina vuoden sairauslomaa kerralla. Ja psykoosilääkekään ei nyt aivan ihmeisiin pysty, vaikka parantaakin oloa.

"Harhaluuloja ja harha-aistimuksia ilmenee joskus myös vakavissa depressioissa ja manioissa, jolloin tilaa kutsutaan psykoottiseksi masennustilaksi tai maniaksi."
Psykoosi (mielisairaus)

Aivan aluksi kun otin 200mg Ketipinoria, niin avasi jotain lukkoja. Olo oli tavallaan parempi. Ei ehkä kannata kumminkaan ottaa, paitsi 25mg tarpeen mukaan.
 
Itse sain heti ekana lääkkeenä Ketipinoria. 1-8 tablettia, eli 25-200mg. Ilmeisesti psykoottiseen oloon tuo tai nuo psykoosilääkkeet kyllä rauhoittaa. En tiedä siitten että miten jo valmiiksi terveellä toimii. Jo 25mg Ketipinoria saattaa olla nukuttavaa. Ja jos ei nukuta, niin tuotahan pystyy kyllä ottamaan päivälläkin 25mg. Mulla kestää noin 1 tunti, niin sitten Ketipinor tai muut lääkkeet alkaa vaikuttamaan.

Mulla on oloa rauhoittamaan 15mg Abilify, joka on kanssa psykoosilääke. Tuotakin kokeiltiin mulla eka jotain 5mg, mutta ei siitä mitään apua ollut niin pienellä annoksella.

Mulla auttoi myös Pregabalin (Lyrica) 25mg, mutta tuohon lääkkeeseen tottuu aika nopeasti. Sain tuota Pregabaliinia kumminkin reseptin Diapamin tilalle.
Pregabaliini – Wikipedia

Itse otan unettomuuteen 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa 25mg Ketipinor ja 30mg Tolvon. Sitten kun menen nukkumaan, niin aivan viimeisenä otan tuon saman 25mg ja 30mg uudelleen. Tosiaan illalla otettuna tuo 25mg ketipinor voi olla ihan hyvä. Mulla olisi ollut hereillä ollessakin 3x25mg Ketipinor, mutta en kumminkaan tarvinnut sitä.

En tiedä miten suuri annos Ketipinoria pitäisi olla johonkin psykoottisuuteen. Ehkä 2x200mg tai jotain sellaista. Ketipinorista on myös pitkävaikutteisempi versio olemassa. Kumminkin se Ketipinor 25mg on vielä aika vähäsen. Ja mitä isompi annos, niin sitä enemmän nukuttaa. 25mg vähentäminen nollaan pitäisi olla kumminkin (tosi) helppoa.


Tuota kohtaa en ollut huomannut. Eli saattaa vähentää masennusta.
"Kumpikin salpaa noradrenaliinivälittäjiä (NET) ja norketiapiini aktivoi osittain 5HT 1A -vastaanottajia, mikä saattaa vähentää masennusta.[3]"
Ketiapiini – Wikipedia

Tota Ketipinoria ei yleensä anneta jos on esim. lapsia perheessä. Kertoo myös jotain tehosta.
 
Minulle annettiin taannoin Ketipinoria uniongelmiin, jotka masennuksen ja ahdistuksen yhteydessä oli. Kyllähän sillä ahdistus poistui, kun olin seuraavankin päivän ihan pöhössä ja nukahtelin jatkuvasti. En muista annosta, mutta pientä oli.

Opamaxilla sain sitten paremmin helpotettua unirytmiä. Pienen purkin käytin enkä tarvinnut sitä enempää.

Vaikea puhua toisen puolesta, mutta kannattaa pysyvää eläkettä tosissaan miettiä, että onko se todella pakollista vai johtuuko halu/ajatus siitä turtumisesta ja ikään kuin luovuttamisesta todella parantumisen suhteen. Aika varmaa on, että siinä elämä jämähtää paikalleen.

Minulla oli kyllä vaikean masennuksen aikana mielessä jatkuvasti, että sanoisipa lääkäri suoraan ettei sinusta ole mihinkään. Eläkkeelle mars.

Kevyellä työkokeilulla lopulta vauhtiin. Toki vaikean masennuksen pahimmat ajat piti tiputella pois ennen.

Nyt naurattaa, että olen vissiin niin sekaisin kuin olla ja voi, kun nautin todella työnteosta ja olen siivooja vielä. :D
 
Uni on kyllä varmaan se ensimmäinen asia, joka masentuneella pitäisi saada kuntoon. Huomaa kyllä heti, jos ei saa tarpeeksi nukuttua, niin kaikki on pelkkää paskaa. Toisaalta liika nukkuminenkin tuntuu tekevän vähän samaa.
Mulla oli ehkä pahinta se unirytmin sekavuus. Välillä tuli elettyä ihan yövuoroa, joka sitten kusi sosiaalista elämää todella pahasti. Pääsin tuosta pienen taistelun jälkeen eteenpäin, mutta vaati kyllä kourallisen melatoniinia ja pakotettuja rutiineja useampana iltana.
 
Mites onko täällä muita jotka ovat ADHD:ta sairastavia sekä masennuksen kärsineitä?

Itse olen vuonna 2015 ensimmäisen kerran sairastanut masennuksen 21-vuotiaana. Sitten vuonna 2018 tuli elämäni pohja koettua alkoholin ja kaiken muun avustuksella. Keväällä 2019 lopetin alkoholinkäytön ja kävin töissä 3kk. Sitten olen jatkanut nyt syksyllä opintojani. Liikun 5 kertaa viikkoon ja syön terveellisesti jatkuvasti. ADHD diagnosoitiin vasta 2019 kesällä ja on auttanut paljon asioihin. Ymmärtää varsinkin heikon itsetunnon perimmäisen syyn. ADHD on omiaan heikentämään itsetuntoa, koska on käyttäytynyt tietyllä tavalla nuorena eikä ole voinut asialle yhtää mitään, kuitenkin saaden negatiivista huomiota oireiden vuoksi.
Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Opinnot sujuu, tosin stressiä kroppa ei siedä yhtään. Nyt on väsyttänyt ja stressannut niin on pakko ollut vähentää liikuntaa ja opiskelua, koska kroppa huutaa hoosiannaa.

Mutta näin ADHD ihmisenä ja masennuksen kärsineenä voi todeta: Alkoholi on helvetin huono masennuslääke. ADHD:n impulsiivisuus ja masennuksen paska olo sai ihmisen tekemään asioita, joita sai katua pitkään. Alkoholinkäytön lopettaminen on ollut elämäni paras päätös.
 
Se on vaikea tila, jos nukuttaa jatkuvasti. Siihen on petollisen helppoa jumahtaa, kun ei tarvitse kokea oikein mitään senkun vain sohvalla pöhössä nukkuu ja nukkuu. Jokainen sitä on itselleen se pahin vastustaja; sitä tottuu ja turtuu paikalleen, kun matalalla energialla ei jaksa katsoa elämän muita haasteita kohden.

Minulla terapia on ollut kaikista tärkein avain, se on tuntunut siltä, että on joku todella aito asia prosessissa mukana, mikä ajaa eteenpäin.
 
Memory varmaan osaa kertoa tuon rivan vähentämisen, että onko vaikeaa?

"Klonatsepaami on muiden bentsodiatsepiinien tavoin PKV-lääke."
Klonatsepaami – Wikipedia


Ei kovinkaan paha, kunhan korvaa sitä vajetta opamoxilla, vähäsen päätä särkee helvetisti,siihen buranaa taikka panadolia, sitten se menettelee, mulla on pahana pari viikkoa etten saanut kunnolla nukuttua kun korvissa soi.
ihmettelen että joskus vähensin 6mg suorilta käsin 2mg:aan eikä muistaakseni ollut mitään ..
 
Yö nukkuminen on tärkeetä, mutta ainakin minä jopa nukun 12h ja sittenkin vietän iltikset sängyn pohjalla, ei se maailma siihen kaadu.
sitten jos nukkuminen menee 20h/vrk:ksi niin sitten on jo paha juttu
 
Uni on kyllä varmaan se ensimmäinen asia, joka masentuneella pitäisi saada kuntoon. Huomaa kyllä heti, jos ei saa tarpeeksi nukuttua, niin kaikki on pelkkää paskaa. Toisaalta liika nukkuminenkin tuntuu tekevän vähän samaa.
Mulla oli ehkä pahinta se unirytmin sekavuus. Välillä tuli elettyä ihan yövuoroa, joka sitten kusi sosiaalista elämää todella pahasti. Pääsin tuosta pienen taistelun jälkeen eteenpäin, mutta vaati kyllä kourallisen melatoniinia ja pakotettuja rutiineja useampana iltana.

Kannattaa yrittää käyttää vähän luovuutta piirrellä, ottaa valokuvia, tehdä musaa mitä vaan. Kaikki paska vaan paperille tai sanoihin ihan mihin vaan. Tulee aika kovaa kamaa. Tää alkaa ruokkimaan luonnollista seretoonin tuotantoa. Huutaa vaikka metsään tai kallioille. Muista että olet eläin kuitenkin. Tauluunkin voi käydä vetäsemässä mutta en suosittele. Kyvyt alkaa tulla takaisin sitten jossain vaiheessa.
 
Kannattaa yrittää käyttää vähän luovuutta piirrellä, ottaa valokuvia, tehdä musaa mitä vaan. Kaikki paska vaan paperille tai sanoihin ihan mihin vaan. Tulee aika kovaa kamaa. Tää alkaa ruokkimaan luonnollista seretoonin tuotantoa. Huutaa vaikka metsään tai kallioille. Muista että olet eläin kuitenkin. Tauluunkin voi käydä vetäsemässä mutta en suosittele. Kyvyt alkaa tulla takaisin sitten jossain vaiheessa.
Mulla on toiminut oikeestaan liikunta parhaiten. Siinä oli vaan se aloittamisen vaikeus ensin. Jotain lenkille lähtöä piti tsempata melkein aamusta asti, että pääsi sitten illalla sen vajaa 5km hölkkäämään. Pahin fiilis on aina just ennen lähtöä, mutta alle 100m jälkeen tulee jo se fiilis, että kyllä kannatti lähteä.
 
Mulla on toiminut oikeestaan liikunta parhaiten. Siinä oli vaan se aloittamisen vaikeus ensin. Jotain lenkille lähtöä piti tsempata melkein aamusta asti, että pääsi sitten illalla sen vajaa 5km hölkkäämään. Pahin fiilis on aina just ennen lähtöä, mutta alle 100m jälkeen tulee jo se fiilis, että kyllä kannatti lähteä.

Joo näissä tilanteissa äärimmäiset olotilat voivat auttaa ajamaan eteenpäin. Tässä en nyt sitten yllytä ketään. Miehet ainakin tarvitsevat niitä.
 
Metsässä tai jollain kalliolla karjuminen on oikeasti tepsivää, jos pystyy oikein kunnolla repimään. Masennus kuitenkin pahimmillaan sellaista möyrimistä ja matalaa energiaa, että yksikin räväkkä päinvastanen hetki voi tehdä paljon.
 
mä kirjottelen runoja hih, välillä niitä tulee tuosta vaan. sitten kun tahtoo vaikeusasetta lisää niin väännetään sitten på Svenska :)
kauneimmat ja vaativimmat ovat personal runot, jossa otetaan kaverin "tiedot" mukaan, eli se mitä tiedetään kaverista ja niistä tehdään runoja esim. että mitä se on duunattu, mistä se tykkää, miten mahdolliset lapset voi jne jne.. sitten jos on ruotsinkielen taitoinen niin sama sillä kielellä ja kyllä saa raapia päätä kunnolla :)

välillä tulee ihan tuosta vaan kun näpyttelee niin selvää pässinlihaa, välillä joutuu miettimään sanakirjan kanssa tunteja per A4.
Käsin en enää kirjottele paljon mitään, syöpä vei hermoradat kirjotuskäden peukusta :(
tosi hankalaa edes kirjoittaa edes nimmaria höh, olen vanha.
 
mä pelkään aina kaiken loppua, olen niin monta kertaa nähnyt lopun että se pelottaa eniten, kuolema on yksinkertaista, mutta tavallinen kiduuttaminen lopetus ja lopetus niin se on pahasta.
Ikävöin aina kaiken loppumista, mulle oli ja on pitkään vaikeeta vuoden loppuminen tuntuu että koko elämä loppuu, en tiedä tulevaisuudesta mitään, en voi käsittää että kaikki alkaa taas alusta, vai vuosiluku vaihtuu, se menee jotenkin yli ymmärryksen :(

Minä olen tutkinut itseäni pitkään, psyka sanoi aina 20vuotta sitten "tutki ja mieti omia tunteitasi ja itseäsi" siitä se sitten jäi...
monesti mietin kuin palloa pyörittäen että missä on tämän pallon reunat, kulmia ei näy :(
rivatrilin laskeminen 3->2.5:een on onnistunut hyvin, pitääkin tarkistaa että oliko se 19.12 vaiko 12.12 kun piti alkaa sitten kriittiset 2tabl:lla menemään.

hematologin aika 19.12 ehkä sanon sille varoiks että pidetään se rivatril min.3:ssa muuten tulee paha olo.
 
Tuossa vielä yksi lainaus, eli miksi ne tyrkyttää joskus psykoosilääkettä (ehkä varalta?). Itsellä on tuo psykoottinen masennustila. Lääkäri vihjaili, että saattaisi saada pysyvän eläkkeen joskus, ilmeisesti tuon psykoottisen jutun vuoksi. Nyt viimeksi on tullut aina vuoden sairauslomaa kerralla. Ja psykoosilääkekään ei nyt aivan ihmeisiin pysty, vaikka parantaakin oloa.
.
Ketipinorin tai muun antipsykootin määrääminen masennuslääkkeen rinnalle ei välttämättä johdu psykoottisista oireista vaan siitä, että se toimi ns. tehostelääkityksenä masennuslääkitykselle. Annostus on tosin silloin luokkaa 50-200/300. Tuosta 400-800 sit enemmän antipsykoottina.

25-100mg annoksia käytetään myös mm. uni- ja ahdistuslääkkeenä.

Tota Ketipinoria ei yleensä anneta jos on esim. lapsia perheessä.
Koskaan kuullutkaan tämmösestä ettei muka annettais. Ketipinori on melko "laimeeta" tavaraa, antipsykoottinakin.


Vaikea puhua toisen puolesta, mutta kannattaa pysyvää eläkettä tosissaan miettiä, että onko se todella pakollista vai johtuuko halu/ajatus siitä turtumisesta ja ikään kuin luovuttamisesta todella parantumisen suhteen. Aika varmaa on, että siinä elämä jämähtää paikalleen.
Voipi olla tosiaan haitallista joo jos 'päästetään' ihminen eläkkeelle, se voi olla loppupeleissä pitkän päälle paljon haitallisempaa kuin se, että joutuis yrittämään pitkän kaavan kautta kuntoutua.
 
Ketipinorin tai muun antipsykootin määrääminen masennuslääkkeen rinnalle ei välttämättä johdu psykoottisista oireista vaan siitä, että se toimi ns. tehostelääkityksenä masennuslääkitykselle. Annostus on tosin silloin luokkaa 50-200/300. Tuosta 400-800 sit enemmän antipsykoottina.

25-100mg annoksia käytetään myös mm. uni- ja ahdistuslääkkeenä.
Mulla on illalla 50mg Ketipinor ja 60mg Tolvon.
Aamulla 150mg Noritren ja 22.5mg Abilify.

Siinä nyt on kaksikin psykoosilääkettä. Tuo Abilify rauhoittaa vähän oloa. Ei ole vielä tarkemmin tutkittu, että mikä on vikana. Fibromyalgia varmaan jo aika ekana oli, kun paikat oli niin kipeänä, eikä saanut kunnolla nukuttuakaan.

Tosiaan, jos jotain psykoosilääkettä on ollut mulla liian vähän, niin siitä lääkkeestä ei ole ollut oikein mitään hyötyä. Risperidon oli kanssa toimiva.

Olin just jollain hoitajalla ja hän meinasi, että nyt nuo lääkkeet olisi hyvät. 25mg ketipinor tosiaan auttaa ahdistukseen, mutta ei ole ollut onneksi tarvetta käyttää.
 
mulla menee ahdistukseen eniten opamox 15mg*2 "ota sitä rivan viekkareihin" :(
 
Mulla oli nukahtamislääkkeenä Ketipinoria 25mg, mutten oo tarvinnut sitä aikoihin.
 
Mulla oli nukahtamislääkkeenä Ketipinoria 25mg, mutten oo tarvinnut sitä aikoihin.
Lääkärin mukaan saisin kanssa vähentää 25-50mg ketipinoria nollaan. Mutta ei taida pystyä, kun muuten ei meinaa nukuttaa. Tai sitten herään keskellä yötä ja otan vähän lisää lääkettä.
 
mulla menee ahdistukseen eniten opamox 15mg*2 "ota sitä rivan viekkareihin" :(

Jos oot jo Opamoxeissa niit pääsen kyllä hyvin eroon Rivatrilleistä. No ei oo mitään siihen verrattuna. Rivat on vaan niin saatanan stydiä tavaraa.
Tehokkuutta psykedeliasta | Ylioppilaslehti

OnniHyöty_5-768x1041.jpg
 
rivatrilin laskeminen 3->2.5:een on onnistunut hyvin, pitääkin tarkistaa että oliko se 19.12 vaiko 12.12 kun piti alkaa sitten kriittiset 2tabl:lla menemään.

hematologin aika 19.12 ehkä sanon sille varoiks että pidetään se rivatril min.3:ssa muuten tulee paha olo.
Mä ainakin sanoisin tuossa tilanteessa, että se 2.5 on onnistunut hyvin. En siis alkaisi itse keksimään jotain muuta :) Jos siis jotain saa tuon rivatril tilalle vaikka varuilta.
 
Mä ainakin sanoisin tuossa tilanteessa, että se 2.5 on onnistunut hyvin. En siis alkaisi itse keksimään jotain muuta :) Jos siis jotain saa tuon rivatril tilalle vaikka varuilta.

Minulla on siinä mielessä hyvin, että menee vähemmän ja käyn tammikuussa hakee uuden purkin, JOS alkaa tulemaan pahat viekkarit niin sitten palaan takaisin ja sanon hematologille [on oikein ylilääkäri ja on valtaa] että auta minnuu, ei onnistu, että haitat ovat suuremmat mitä hyödyt, jos menen arvauskeskuksen lekurille niin se on joku spesial urologi tms. kuten kerran niin eihän se osaa sanoa mitään, ja Lahdessa en pääse mielenterveyslekurille millään, täällä on TOSI paha tilanne, psykat ovat todella kiireisiä :(
 
Minulla on siinä mielessä hyvin, että menee vähemmän ja käyn tammikuussa hakee uuden purkin, JOS alkaa tulemaan pahat viekkarit niin sitten palaan takaisin ja sanon hematologille [on oikein ylilääkäri ja on valtaa] että auta minnuu, ei onnistu, että haitat ovat suuremmat mitä hyödyt, jos menen arvauskeskuksen lekurille niin se on joku spesial urologi tms. kuten kerran niin eihän se osaa sanoa mitään, ja Lahdessa en pääse mielenterveyslekurille millään, täällä on TOSI paha tilanne, psykat ovat todella kiireisiä :(
Itse oon ollut viimeksi kolmella eri lääkärillä, jotka vasta pian valmistuu joksikin. Tuo viimeisin on ollut paras, kun on kokeiltu vähän vaikka mitä. Ja tuli myös selvyys noille kivuille, että johtuisi siitä fibromyalgiasta.

Myös se yksi psykiatri oli ihan hyvä, mutta se taas vain käski menemään valittamaan kipuja sinne arvauskeskukseen. Menin sinne, mutta lääkäri syytti vain Risperidon lääkettä ja sen annosta, että siitä johtuu "kaikki". Vaikka en edes ottanut silloin sitä annosta, kuin vain pienen osan, 1/4 3mg. Oli siis aivan turha reissu ja uudelleen en viitsinyt mennä valittamaan, jos olisi sattunut olemaan toinen lääkäri.

Niin siis, kuulin kanssa että lääkärille olisi vaikea päästä tai että ei olisi hoitosuhdetta. Itse vain odottelen ja lääkärille tai hoitajalle ei ole enää aikoja. Lääkärille voisin silti soittaa, mutta ei nyt ole mitään syytä. Kuntoutustuki oli myös hyväksytty.
 
Viimeksi muokattu:
Huom.iltaa... paha päivä, nukkumaan 21-22 heräsin 07 unen pöpperössä, sitten verikokeisiin ja flunssapiikki vatsa huusi kuin hinaaja, liian vahvaa kahvia tein shit, että oli vatsa kipeenä :(
nyt uuudestaan nukkumaan n.15-20, väsytti sikana opamox ja masensi keleesi, kun kukaan ei juttele, kaikki ovat muualla menossa, ei kivaa. Sain haettua turrelle 10kg:n papusäkin, alkoi edellinen vetelee viimeisiään, huokaus, ei ole eikä ole mitään tekemistä on tämäkin sitten kanssa elämää :( shitt.
otin aikani kuluksi lyrican että vähän masista helpottaa, "hetken elämää, ei sen enempää..." joululaulusta ei kivaa.
turrea käytin äsken ulkona, jossain paukuteltiin ilotulitepaukkuja ja tämä jätti tarpeensa tekemättä juosi kirkuen ja vetäen kotiinsa :(
nooh sittenhän tekee paremmin 24:n viimeisellä lenkillä, ei se ole turren vika että on paukku-arka :(
 
Masensi keleesi, kun kukaan ei juttele, kaikki ovat muualla menossa, ei kivaa. Sain haettua turrelle 10kg:n papusäkin, alkoi edellinen vetelee viimeisiään, huokaus, ei ole eikä ole mitään tekemistä on tämäkin sitten kanssa elämää :( shitt. Otin aikani kuluksi lyrican että vähän masista helpottaa, "hetken elämää, ei sen enempää..." joululaulusta ei kivaa Turrea käytin äsken ulkona, jossain paukuteltiin ilotulitepaukkuja ja tämä jätti tarpeensa tekemättä juosi kirkuen ja vetäen kotiinsa :( Nooh sittenhän tekee paremmin 24:n viimeisellä lenkillä, ei se ole turren vika että on paukku-arka :(
Onko siellä teillä mitään aktivointia, esim alkaisi 9.00 aamusta. Vai jaksaako sinne sitten mennä, jos on?
 
ei jaksa, nytkin nukkumaan 02 ja ylös 09 7h:n unet eli aamutoimet ja sitten takaisin 12-13 nukkumaan, kun haukotti niin pahasti, eilen käväsin veljellä kylässä kun se asuu 100m:n päässä, oli mukavaa juoda kahvia ja jutella kaikista kivoista.
Joulu masentaa minua koska ei ole enää koko perhe yhdessä, olen sinkku, mutta ei ole systerit ja veljet eikä vanhempia mukana, ei se tarkoita että on skitsoidi persoonallisuus että aina tahtoisi olla yksin, en tiedä, en ole psyka, mieluusti juttelen muitten kanssa phonessa jne. mutta onneksi mun eläke-duunikaveri järjestää kaikkea kivaa tekemistä niin menee päivät kivasti, tänään kerholle 16-18 taas pääsen sitten menemään, vertaistukea jne. saa jotain ns. "pakollista" mutta mielekästä tekemistä.
Lunta tulee Lahdessa kaatamassa -1 on pakkasta sitten huomenna aurinkoa ja vähäsen plussaa, Mäntsälän alapuolella tulee , kuten aina vettä sama on turussa, mitä nettikamera näyttää.
vuodenvaihde masentaa, tuntuu ihan kuolemalta, että kaikki päättyy, en kykene ymmärtämään että vuosiluku muuttuu ja taas alkaa kaikki alkusta, en pidä kesästä yhtään, en yhtään.
Sitten joulu masentaa koska suomalaiset ovat jouluna surullisen melakonisia, laulavat hautausmaa, varpunen jouluaamuna jne. ottavat liian tosissaan Turun joulurauhan "tulee kaikkien hartaudella viettämän" eli kaikki istuu nurkissa ja itkee suruaa :(

Ihmeen hyvin pää kestänyt 0.5/2:n puolittamisen, se loppuu 20.12 sitten on taas vain 2*0.5mg
 
ei jaksa, nytkin nukkumaan 02 ja ylös 09 7h:n unet eli aamutoimet ja sitten takaisin 12-13 nukkumaan, kun haukotti niin pahasti, eilen käväsin veljellä kylässä kun se asuu 100m:n päässä, oli mukavaa juoda kahvia ja jutella kaikista kivoista.
Vähän sama että ei oikein tahdo aina jaksaa. Katselin että 12 alkaa jotain ohjelmaa ja tuo aika olis ihan hyvä.
Olisihan sitä aina jotain tekemistä, mitä voisi tehdä. Nyt ei onneksi ole mitään pakollista juttua. Sitä tekemistä odotellessa on ihan kiva, että pääsee vähän lepäilemäänkin. Onhan siinäkin oma hommansa, kun pitää ulkoiluttaa koiraa. Koira on ollut nyt kolmesti eläinlääkärillä ja pitäis olla nyt hyvässä kunnossa. Viimeksi hammaslääkärillä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 201
Viestejä
4 489 439
Jäsenet
74 169
Uusin jäsen
tater

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom