Onko täällä muita kaksisuuntaisia?
Puolivuotta meni taas raittiina ja ihan "ok".. nyt taas tonkka viiniä alla ja saikkua töistä masennuksen takia...
Tuntuu ettei millään ole oikein mitään väliä.
Ei mua olis olemassa ilman tätä tukiverkostoa mikä on olemassa.
Järki sanoo että kyllä se olo taas helpottaa, mutta ei se hirveästi auta silloin kun ahdistus iskee ja haluttais "lakata olemasta"..
Vituttaa niin suunnattomasti kun haluttaisi elää ns. normaalia elämää ja lääkkeet sen mahdollistaa aika hyvin, mutta välillä vaan tulee helvetinmoisia droppeja ja tekis mieli hakata pää paskaksi kylppärin seinään.
Vaikeinta tässä on se että tietää että koko vitun loppu elämä on tätä samaa saatanan vuoristorataa.
Moro vaikeinta on tuon kakan hyväksyntä, samaa mulla, käytän fitun kakkavaippoja ja kertakatetreja loppuelämäni syövän takia yms. kivaa. masiksen sain intissä 87/88, kiitos valtiolle, enköhän ole jo tarpeeksi antanut itsestäni sille..
Minua suututtaa eniten, kun ensin on olo kuin lottovoittajalla sitten 15s ja tahtoo omiin hautajaisiin, ei jaksa aina ymmärtää.,
Usein on pakko mennä koisimaan keskellä päivää että resetoi pään ja taas "on kaunis uusi alku".
Lääkkeet ovat mitä ovat, mullakin lekuri aina tahtoo tarkistaa ja vähentää lääkkeitä, "sulla on hirveästi kolmiolääkkeitä"
sowhat? niitä haettiin sopivia 20vuotta annas kuules täti niitten olla rauhassa ennenkuin koko korttitalo taas kaatuu.
Eniten minua haittaa lääkkeissä tunteiden katoaminen, ei tunnu missään, rakastan koiraani, mutta kun se pitää lopettaa joskus taikka itse kuolee vanhuuttaan niin sama fiilis kuin uuden maidon osto lidistä, ei jaksa olla aina tunteeton.
Onneksi ei ole mitään asetta, varmaan hulluina päivinä teilaisin itseni, kun en osaa enää käsitellä seurauksia, ai ase, nooh sehän on kiva, pääsee nukkumaan ja kaikki ongelmat jää taakse, ai sitten jää ilot kokematta loppuelämästä? mitkä fuckin ilot, ei ole mitään iloja kun pessimisti ihminen niin ei ole ikinä mitään ilon aiheita, kaikki on mustaa.
Sitten tää sama rata joka päivä, aiemminkin tuli oikein paniikkikohtaukset ilman lääkkeitä
"aamuherätys, veskiin, aamupalaa, sitten mollotetaan ja käydään ehkä simbailee kaupungilla, sitten himaan ja nukkumaan"
tuota samaa rataa viimeiset 80vuotta, eikös olekin kivaa, tästä saa sitten nauttia, onneksi enää en ajattele noin yksiselitteisesti..
Paikkoja ja asioita kohtaan olevat paniikkikohtaukset ovat melko "helppoja" mutta paniikkikohtaukset elämää kohtaan ovat tosi pahoja/ilkeitä