Masennus

[Cereal killah]

Muistaakseni painotti että mitä asioita pitäisi muuttaa että oma olo olisi parempi. Kertoi jotain että koiraa pitää käyttää 5 kertaa päivässä pihalla, josta olen edelleenkin vihainen Ei toki saisi olla vihainen, mutta se vaan tahtoo mennä niin.

Niin mikä tuossa on pointti mistä olet vihainen? Mä käytän koiraani 4 kertaa ulkona la/su, se on varmasti mulle hyväksi (hapensaanti jne.) ja merkityksellistä tekemistä koiran takia. Viisi kertaa on överi, kolme kertaakin on ihan perus, mutta ei tuossa nyt mitään erityistä. Toki jos ei tykkää käskymuodosta "pitää"...

 

[jm82]

Niin mikä tuossa on pointti mistä olet vihainen? Mä käytän koiraani 4 kertaa ulkona la/su, se on varmasti mulle hyväksi (hapensaanti jne.) ja merkityksellistä tekemistä koiran takia. Viisi kertaa on överi, kolme kertaakin on ihan perus, mutta ei tuossa nyt mitään erityistä. Toki jos ei tykkää käskymuodosta "pitää"...

Niin. Sanoi jotain että tiedätkö että koiraa pitää käyttää 5 kertaa pihalla. En vaan ole kuullut ennen mitään tuollaista. Jos käyn 5 kertaa tunnin tai edes puolen tunnin lenkin, niin miten vaikka töissä ollessa tuo voisi onnistua. Samoin kun sinä, 5 kertaa vaan tuntuu överiltä isolle koiralle. Ehkä joku pieni koira ei jaksa pidätellä ja 5 kertaa on ihan ok sille. Sain vain erilaisia ohjeita aiemmin vanhalta psykiatrilta ja ne kuulosti ihan fiksuilta.

Jotenkin vain syyllisti, kun en ollut käyttänyt koiraa sitä hänen mielestä oikeaa määrää. Vaikea sanoa mistä sitten oikeasti johtui. Jos siis käytät 3-4 kertaa ja sinulle sanotaan, että tiedätkö, 5 kertaa pitää käyttää. Onhan tuossa ristiriita? Eihän tuo ole masentuneelle mitään mieluistaa tietoa kuulla, kun ennen on saanut erilaisia ohjeita?

Tuon kiusallisen harmituksen vaan pitäisi jollain lailla käsitellä, eikä se nyt niin haittaa. Mutta harvemmin tulee siltikään sitä 5 kertaa käytettyä ja en muutenkaan laske mitään käyntikertoja, niin ei voi sitten oikein muistaa kunnolla. Joskus koira myös tykkää vahtia pihalla ja maata. Sisälläkin on leluja. Jalkapalloa ja muuta jota voi heitellä koiralle. Mutta se ei toki vähennä niitä pihalla käyntejä.

Oli myös kotikäynti ja se eri terapeutti ehdotti että voiko laittaa koiraa pihalle. Sanoin vaan että ei voi, koska ei siellä ole mitään paikkaa. Eli olisi pitänyt mennä itsekin pihalle vahtimaan koiraa. Tuo kerta meni ihan hyvin, vaikka koira kuulemma katsoi kokoajan terapeuttia. Ja jos käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo mitään muuta tee.

 

[Cereal killah]

@jm82 Joo okei, eli rasittava tapa kommunikoida terapeutilla. Ei "5 kertaa" itsessään tarkoita paljon mitään muuta kuin että pääsee kuselle, koska esim. kolme pitkää lenkkiä on enemmän kuin viisi nurkallakäyntiä. Itse käyn työpäivinä kolme kertaa.

 

[N1kkel]

Saman olen huomannut, että on ihan päivästä kiinni, paljonko sitä jaksaa mietiskellä ja painaa hommia. Tänään juurikin taas vähän vaikeampaa edes aloittaa, mutta eilen tuli ikäänkuin vahingossa pyöriteltyä koodia monta tuntia. Olen itse jotenkin niin äärettömän järjestelmällinen ihminen, että tykkään arvioida ja suunnitella asioita jopa tuntiaikataululla, joten tuohon päivä kerrallaan elämiseen on kyllä opettelemista Ehkäpä tämän diagnoosin myötä sitten oppii vähän antamaan anteeksi noita epäonnistumisia.

Välillä vain on huonompia päiviä, kun mikään ei kiinnosta, sängystä nouseminen on vaikeaa ja päivä kuluu koneella istuessa tekemättä mitään. Mielihyvää saa ainakin vielä onneksi pientenkin asioiden hoitamisesta ja joistain harrastuksista, joten peli ei ole ihan menetetty. Suunta on ainakin toistaiseksi ollut ylöspäin, kun kesällä päätin jo itsekseni yrittää keskittyä mielialan parantamiseen.

Minäkin opiskelen yliopistossa ja tuo kuulostaa jokseenkin tutulta. En ole pitkään aikaan ollut onnellinen tai edes iloinen ja pienetkin tehtävät aiheuttavat paljon tuskastumista. Menee päiviä, etten saa kerrassaan mitään aikaiseksi ja se ahdistaa, nimittäin kandia pitäisi alkaa kirjoittaa muiden kurssien ohella ja tuntuu aika toivottomalta.

 

[Vispersson]

Minäkin opiskelen yliopistossa ja tuo kuulostaa jokseenkin tutulta. En ole pitkään aikaan ollut onnellinen tai edes iloinen ja pienetkin tehtävät aiheuttavat paljon tuskastumista. Menee päiviä, etten saa kerrassaan mitään aikaiseksi ja se ahdistaa, nimittäin kandia pitäisi alkaa kirjoittaa muiden kurssien ohella ja tuntuu aika toivottomalta.

Tuosta kandista ei kannata olla hirveän huolissaan. Kunhan käyt seminaarikurssin pois alta niin varmaankin pahin taakka on jo ohi. Ainakaan meidän alalla moni ei saa suoritettua kandia tavoiteajassa, kun on paljon vaikeita asioita tungettu niin perkuleen lyhyeen aikaan. En ole itsekään vielä aloittanut kandia millään tavalla, vaikka sain aiheen ja pidin seminaarin joulukuussa. Tiedän myös henkilöitä, jotka suorittavat jo maisteria, mutta kandi ei ole valmis. Yliopistossa kaikki on kuitenkin lopulta aika joustavaa, jos sille on tarvis.

Eilinen ja tänään aamu meni taas ihan hyvin. Sain tehtyä kurssitehtäviä, vaikka se olikin melko hidasta ja ajoittain turhauttavaa. Kolme viikkotehtävää viidestä olisi kuitenkin vielä huomiseksi tekemättä, eli vähän petrattavaa olisi. Sen kun keksisi, miten sitä saisi oikeasti keskityttyä kunnolla ilman, että alan pläräilemään välilehtiä läpi. Lopputulemana kuitenkin ihan hyvä mieli.

Tänään oli myös ensimmäinen psykologikäynti. Otin puheeksi uuden lääkäriajan ja lääkityksen, jota psykologi myös suositteli kokeilemaan, kun olen itsekin alkanut olemaan myötämielisempi. Seuraava itse varattava lääkäriaika olikin vasta marraskuussa. Sehän tässä vasta pistikin vituttamaan, kun en heti uskaltanut ottaa lääkitystä. Vasta viikonloppuna tajusin kuinka pitkä väli tässä tulee olemaan, että pääsen edes psykiatrille saatika terapiaan.

Toivottomuus iski päin kasvoja, kun kolmessa viikossa on ollut useampi keskusteluaika ja nyt taas ei mitään. No, lokakuussa on taas pari psykologiaikaa ja opintopsykologille tapaaminen. Siihen mennessä tästä ei ainakaan kauheasti enää alemmas voi vajota.

 

[N1kkel]

Tuosta kandista ei kannata olla hirveän huolissaan. Kunhan käyt seminaarikurssin pois alta niin varmaankin pahin taakka on jo ohi. Ainakaan meidän alalla moni ei saa suoritettua kandia tavoiteajassa, kun on paljon vaikeita asioita tungettu niin perkuleen lyhyeen aikaan. En ole itsekään vielä aloittanut kandia millään tavalla, vaikka sain aiheen ja pidin seminaarin joulukuussa. Tiedän myös henkilöitä, jotka suorittavat jo maisteria, mutta kandi ei ole valmis. Yliopistossa kaikki on kuitenkin lopulta aika joustavaa, jos sille on tarvis.

Monen ohjaajan mielestä se on vain pelkkää kirjoittamista ja tyyliin yhden viikonlopun aikana kirjoitettava juttu, mikä vaan lisää paineita, kun tällä hetkellä aika paljon pienemmätkin tehtävät tuntuvat ylitsepääsemättömän tuskastuttavilta.

 

[jm82]

Tänään oli myös ensimmäinen psykologikäynti. Otin puheeksi uuden lääkäriajan ja lääkityksen, jota psykologi myös suositteli kokeilemaan, kun olen itsekin alkanut olemaan myötämielisempi. Seuraava itse varattava lääkäriaika olikin vasta marraskuussa. Sehän tässä vasta pistikin vituttamaan, kun en heti uskaltanut ottaa lääkitystä. Vasta viikonloppuna tajusin kuinka pitkä väli tässä tulee olemaan, että pääsen edes psykiatrille saatika terapiaan.

Toivottomuus iski päin kasvoja, kun kolmessa viikossa on ollut useampi keskusteluaika ja nyt taas ei mitään. No, lokakuussa on taas pari psykologiaikaa ja opintopsykologille tapaaminen. Siihen mennessä tästä ei ainakaan kauheasti enää alemmas voi vajota.

Lääkärille tai psykiatrille pitäisi olla soittoaika joka arkipäivä. Eli voisit päästä soittamaan sille samalle lääkärille ja jostain lääkkeestä voisi sopia puhelimessa. Lääkäri tekee reseptin samalla kertaa ja saa heti haettua ja aloitettua, jos vaan katsotaan aiheelliseksi. Hyvin on saanut sovittua kaikista ihan puhelimessakin. Ainoastaan rauhoittavia bentso lääkkeitä eivät kirjoita oikeastaan ollenkaan. Voi kai jäädä koukkuun tai jotain sellaista.

Tai riippuu varmaan paikasta, että onko siellä soittoaikaa?

 

[Vispersson]

Lääkärille tai psykiatrille pitäisi olla soittoaika joka arkipäivä. Eli voisit päästä soittamaan sille samalle lääkärille ja jostain lääkkeestä voisi sopia puhelimessa. Lääkäri tekee reseptin samalla kertaa ja saa heti haettua ja aloitettua, jos vaan katsotaan aiheelliseksi. Hyvin on saanut sovittua kaikista ihan puhelimessakin. Ainoastaan rauhoittavia bentso lääkkeitä eivät kirjoita oikeastaan ollenkaan. Voi kai jäädä koukkuun tai jotain sellaista.

Tai riippuu varmaan paikasta, että onko siellä soittoaikaa?

Soittoaikaa ei tietääkseni YTHS:llä ole ellei ole lääkärin kanssa sovittu, että soittaa tutkimusten tuloksista potilaalle. Psykiatri ja lääkäri on marraskuussa, mutta lääkärin varmaankin perun, koska myös psykiatri voi tarvittaessa määrätä lääkityksen. Tuohon mennessä minulla on kaksi psykologiaikaa ja muutama opintopsykologin tapaaminen.

Tuli tänään laboratoriotulokset. Kaikki veren arvot ovat viitearvoissa, eli mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa tms. somaattista ei pitäisi olla. Varmaan ihan kiva juttu.

Tänään on ollut taas todella huono päivä. Kävin aamusta yhdellä luennolla ja sen jälkeen aivan poikki ja pahalla päällä. Yksinäisyys alkaa myös ottaa taas päähän. Olen jäänyt jo ajat sitten opiskelijapiirien ulkopuolelle, kavereita on se muutama hassu joita näen aika harvoin. Päivittäin 15 tuntia koneella istumista muutamalla leivällä eläen, sitten yöksi nukkumaan ja samalla kaavalla seuraavat päivät. Kun saisi edes pelattua tai tehtyä muuta erilaista, mutta kuuntelen vain musiikkia ja päivittelen samoja sivuja päivät pitkät. En tiedä olisiko ollut mitään hyötyä mainita näistä mainita noilla keskustelukerroilla, mutta siellä on keskitytty lähinnä menneisyyteen. Muutenkin pehmitän asioita keskustelutilanteissa, koska en uskalla laukoa puhtaita faktoja ja nyt kaikilla on vääristynyt kuva minun tämänhetkisestä elämästä.

Onneksi jääkaapissa oli Tapion jämät. Tällä saa tämän illan vähän rennommaksi. Huomenna sitten toivottavasti kelalle soittoa ja sairaslomapaperit vetämään.

 

[oestrus taurus]

En tiedä olisiko ollut mitään hyötyä mainita näistä mainita noilla keskustelukerroilla, mutta siellä on keskitytty lähinnä menneisyyteen. Muutenkin pehmitän asioita keskustelutilanteissa, koska en uskalla laukoa puhtaita faktoja ja nyt kaikilla on vääristynyt kuva minun tämänhetkisestä elämästä.

Menneisyyden käsittely on näissä kuvioissa hyvinkin oleellinen seikka. Valtaosa (ellei jopa kaikki) mielenterveyden ongelmista kun juontaa tavalla tai toisella menneisyyteen. Pehmentäminen ja muu torjunta, siitä voi tulla hyvinkin ongelmaa, varsinkin jos luo "ruusuista kuvaa". Esim. "En ole joutunut kenenkään kanssa tappeluun=Ihmissuhteessa kaikki ihan hyvin".
Jos se tuntuu vaikealta mainita psykologilla, niin mietisit ainakin jonkinlaista kiertoilmaisua sille.

Antaako se psykologi muuten minkäänlaisia "kotitehtäviä", kuten kirjata seuraavaan tapaamiseen välissä juolahtaneita ajatuksia, havaintoja, takaumia, unia jne. Joista haluaisit seuraavalla tapaamisella puhua?

 

[skirne]

Luulis et koulutettu psykologi osais asiansa ja sais nämä konkreettiset asiat kaivettua potilaasta ulos, vaikka potilas ei osais itseään oikein ilmaista tai vaikka ihan suoraan valehtelis itseään suojellakseen. Näitä psykologeja/lääkäreitä ei kyl oo tullu yhtäkään viel vastaan.

 

[Vispersson]

Antaako se psykologi muuten minkäänlaisia "kotitehtäviä", kuten kirjata seuraavaan taapaamiseen välissä juolahtaneita ajatuksia, havaintoja, takaumia, unia jne. Joista haluaisit seuraavalla tapaamisella puhua?

Ei antanut ainakaan vielä mitään kädenpuristusta kummempaa. Oli vasta ensimmäinen tapaaminen, eli aikalailla sellainen perus kartoittava kerta, että missä mennään ja hänkin totesi lyhyellä testillä sitten masennuksen. Sovittiin kaksi uutta kertaa, saa nähdä tuleeko niiltä sitten jotain. Tuolla ei hirveästi ole kuitenkaan varaa antaa käyntikertoja, kun on niin vähän työntekijöitä ja paljon asiakkaita yliopiston puolelta. Opintopsykologi antaa sitten ainakin opiskeluun liittyviä kotitehtäviä, en tiedä kuinka syvällisesti siellä voidaankäydä läpi yksityiselämää. Viimeistään terapiassa varmaan sitten, jos psykologi lähetteen minulle suo.

Minulla on yleensä jonkinlaiset muistiinpanot joko päässä tai ihan notepadillä, että mitä haluaisin sanoa tulevalla kerralla, mutta aina se menee sitten empimiseksi ja en sitten uskallakaan kertoa ihan suoraan asioita. Menneisyyden ja kotiolojen asiat tuli vähän kuin itsestään, kun hoitaja ensimmäisellä kerralla kysyi aika tarkkoja kysymyksiä ja jatkoja niille. Olen siis aika huono vastaamaan avoimiin kysymyksiin ylipäätäänkin ilman sellaisia asiaa pyöristäviä sanoja. Eilen kuitenkin sain kerrottua myös sen, miten olen useasti pahalla päällä jota tututkin ovat ihmetelleet. Siihen olen ainakin tyytyväinen.

Sanoivat monta kertaa, että soita sitten hoidontarpeen arviointiin, eli perus ajanvarauspuhelimeen, jos vointi huononee. En kyllä kovin äkkiä kehtaa uudestaan soitella. En kyllä muutenkaan oikein ymmärrä, että mitä tuo voinnin huononeminen loppujen lopuksi sitten käytännössä tarkoittaa. Huonompia päiviä tulee ja menee.

 

[oestrus taurus]

Sanoivat monta kertaa, että soita sitten hoidontarpeen arviointiin, eli perus ajanvarauspuhelimeen, jos vointi huononee. En kyllä kovin äkkiä kehtaa uudestaan soitella. En kyllä muutenkaan oikein ymmärrä, että mitä tuo voinnin huononeminen loppujen lopuksi sitten käytännössä tarkoittaa. Huonoja päiviä tulee ja menee.

Vointihan voi nykyisestään huonontua, mutta kun lähetään hakemaan ja miettimään niitä historian kipukohtia, niin ne voivat sellaisenaan luoda ahdistus/paniikkihäiriöitä. Tämä siten, että ne on otettu torjunnasta käsiteltäväksi. Ne voivat sellaisenaan tuoda tuulahduksen jälkitunteita, varsinkin jos käsitelty seikka on jäännyt keskeneräiseksi (muistamattomuuden tai ylivoimaisen ahdistavuuden vuoksi siirretty myöhemmäksi).
Ei se terapia ruusuista ole, mutta voimistavaa ja eheyttävää. Jotkut eivät siihen vaan usko/pysty ja he "sukeltavat syvempään" tai löytävät sitten vaihtoehtoisesti itsensä hihhulina jostain raamattupiiristä.

Kannattaa rohkeasti kokeilla soittaa, jos noin jossain vaiheessa tuntuu tapahtuvan.

 

[ttjm]

Minulla on yleensä jonkinlaiset muistiinpanot joko päässä tai ihan notepadillä, että mitä haluaisin sanoa tulevalla kerralla, mutta aina se menee sitten empimiseksi ja en sitten uskallakaan kertoa ihan suoraan asioita.

Kannattaa ehkä antaa ne muistiinpanot sille psykologille, niin se voi niistä vaikka kysellä tarkemmin fiiliksiä. Se voi olla tosiaan vähän vaikeaa aina itse "kylmiltään" selittää koko tilannetta, mutta ehkä noiden muistiinpanojen avulla psykka osaisi kysellä vähän tarkempia juttuja.
Vaikka ihan jotain muutamia pääjuttuja allekkain paperille valmiiksi tai jotain vastaavaa.

 

[Memory]

Kannattaa ehkä antaa ne muistiinpanot sille psykologille, niin se voi niistä vaikka kysellä tarkemmin fiiliksiä. Se voi olla tosiaan vähän vaikeaa aina itse "kylmiltään" selittää koko tilannetta, mutta ehkä noiden muistiinpanojen avulla psykka osaisi kysellä vähän tarkempia juttuja.
Vaikka ihan jotain muutamia pääjuttuja allekkain paperille valmiiksi tai jotain vastaavaa.

Meikä kanssa piti aikoinaan kun oli vielä hoitosuhde niin päikkäriä, sitten kun menin kerran kk:ssa taikka kerran 3kk:ssa psykalle niin muistin että ainiih, tuolloin tapahtui tuokin asia. sitä menee jotenkin "Lukkoon" psykalla.

Itse katson että menneisyys on aika monelle avain, lapsuus, kuten vitsinä monet sanoo "oliko kurja lapsuus"
Kyllä *kele oli, isäpuoli, oma isä kuoli 7vuotiaana, sitten tuli joku hitler joka määräsi kaikesta ja kaikki oli (paitsi äiti) kusi sukassa, piti kysyä lupaa mennä hakemaan kaapista leipääkin, sitten jos haki välipalaa niin heti tuli kommenttia äijältä:
"ei sitä tarvi kaapille mennä! äsken vasta syötiin"

Syötiin? täh, jonkun ex merimiehen lemppari, ruotosoppaa josta tuli vaan kahta kauheammin nälkä huokaus.
Sitten ne isosiskon ja puolikkaan tappelut, karmeeta, mää ala-asteikäisenä kattomassa perhetappelua, ei ihme että purin ja puren vieläkin hermoina kaikki kynnet, ei tartte leikata, sitten vielä armeija päälle niin homma oli valmis, putosi elämältä viimeinekin pohja.

Nyt ollaan "pinnalla" mutta ei tukevasti, alusta puuttuu, räpiköidään ja yritetään olla.
Lääkkeet on, onhan ne, "nyt on kaikki hyvin, sinulla ON LÄÄKKEET" sanoo ässä-arpa psykat, onhan se kivaa, pää sekaisin, väsyttää 20/7, tunteet menneet, lääkkeet pitää pinnalla, muuten romahtaa koko korttitalo, ja asiantuntijat sanoo että kaikki on nyt hyvin.

Eli mätetään täyteen huumeita ja sitten olet "kunnossa"

Samaa kun ea-polilla sanottaisiin "pysy erossa terävistä asioista niin et ikinä tarvitse laastari kun ei tule haavoja" jessus....

Nykyään joudun itse kirjoittamaan kaikki koneella, syöpä vei hermoja ja oikean käden peukalo tärisee, käsin pitää ruotsin kurssilla kirjoittaa jotain niin on yhtä tuskaa ja täyttä kiinaa kun käsi vetelee omia viivojaan, eikä mun nopeasta käsi-alasta ole koskaan kukaan saanut mitään selvää ei edes lääkärit, tekstaus "a":kin on vaan joku kaareva viivanpätkä, itse tiedän että se on "a" mutta kun toiset ei eikä tarvi...

"Hihhulina raamattupiiristä" sopii kelle ei, mulle on lapsesta saakka ollut uskonto se tukipylväs, kaikki muut on kaadettu ja silputtu uskonto pysyy, välillä luen raamattua ja välillä käyn sunnuntaimessussa, usein taas en. uskon mutta en saarnaa.
siinä on vissi ero, eli en ole ainakaan omasta mielestä hihhuli vaan tavis uskis.
Ei ollut kommentti minulle mutta nappasin tuosta lainauksen...

 

[Memory]

Mutua: uskon että ihmisellä pitää olla jokin tukipiiri, tukipilari, tukiverkosto JOKA PITÄÄ!
Eikä se kaadu
- rahaan
- kateuteen
- ongelmiin
- rakkauteen
- kuolemaan

Tässä voisin sanoa lainaten "kuinka moni muu on mennyt yksinään itkeäkseen itsensä nukuksiin" ?
Minulla on paha ongelma, negatiivisuus, pessimismi, en osaa nauttia mistään kun ajattelen heti alussa:
"Noniih, kohta tämäkin on ohitse ja sitten alkaa taas ongelmat sekä tylsä elämä"
Toihan on todella sairasta menoa ei mitään järkeä, mutta minkäs teet.
Itse oikein etsin ongelmia joka paikasta, ei ollenkaan kivaa

Minkäs teet, elämä on tasan sitä...

 

[amadeus]

Ei niitä lääkkeitä noin vain ole suotavaa lopettaa, annat vaarallisia neuvoja. Siihen tarvitaan järkevä annosta pikkuhiljaa vähentävä pudotus-suunnitelma, tarvittaessa saatavilla oleva sosiaalinen tuki, sekä mahdollisesti myös väliaikainen rauhoittava/unilääkitys. Olohan voi väliaikaisesti tulla jopa paljon huonommaksi, varsinkin jos on kauan itseänsä kyseisillä yhdisteillä marinoinut (toki tätä normaalia vieroitukseen liittyvää ilmiötä käytetään usein virheellisesti perusteena sille, että sairaus on relapsoitunut, ja annostus palautetaan entiselle tasolleen).

 

[jm82]

Luulis et koulutettu psykologi osais asiansa ja sais nämä konkreettiset asiat kaivettua potilaasta ulos, vaikka potilas ei osais itseään oikein ilmaista tai vaikka ihan suoraan valehtelis itseään suojellakseen. Näitä psykologeja/lääkäreitä ei kyl oo tullu yhtäkään viel vastaan.

Kyllä ne tosiaan osaa kaivaa asiat ulos. Mutta se muistilappu kyllä auttaisi paljon. Voi vaikka antaa psykologille tai jollekin muulle, koska eihän sitä millään muista aina sanoa kaikkia asioita. Tai yleensäkään mitään järkeviä asioita? Voi siis kaunistella kun kysytään?

Viimeksi olin pari tuntia lääkärillä. Jotain se kertoi että laittaa vuoden sairauslomaa. Saa nyt nähdä miten käy ja hyväksyykö vakuutusyhtiö, kun nyt oli kumminkin aivan uusi lääkäri, jota en ollut tavannut ennen.

Tulin varmaan väärinymmärretyksi, koska lääkäri painotti että pitää mennä jonnekin tutustumaan ja siellä on ohjelmaa 1-3 kertaa viikossa. Kieltäydyn kyllä tuollaisesta, kun tulee vain kipuja lisää ahdistuksen takia. Ei ole onneksi mikään pakko mennä, jos ei kerta pysty. Toki siellä tutustumassa voin käydä, mutta epäilen että voisi mitään auttaa?

Sama se oli töidenkin kanssa. Pystyn kyllä mennä, mutta väsyy niin äkkiä. Tulee sitten niin ylirasittunut olo. Vaikka fyysisesti olenkin ihan hyvässä kunnossa. Joku pari tuntia juttelua vielä menee, jos juttelu ei ole liian ahdistavaa. Helposti vaan ylipuhutaan johonkin, johon ei sitten kumminkaan ole voimia.

 

[jm82]

Ei ihme että purin ja puren vieläkin hermoina kaikki kynnet, ei tartte leikata, sitten vielä armeija päälle niin homma oli valmis, putosi elämältä viimeinekin pohja.

Nyt ollaan "pinnalla" mutta ei tukevasti, alusta puuttuu, räpiköidään ja yritetään olla.
Lääkkeet on, onhan ne, "nyt on kaikki hyvin, sinulla ON LÄÄKKEET" sanoo ässä-arpa psykat, onhan se kivaa, pää sekaisin, väsyttää 20/7, tunteet menneet, lääkkeet pitää pinnalla, muuten romahtaa koko korttitalo, ja asiantuntijat sanoo että kaikki on nyt hyvin.

Eli mätetään täyteen huumeita ja sitten olet "kunnossa"

Jossain vaiheessa myös järsin kynsiä, mutta nyt on jännästi säilyneet. Kai se sitten on jotain tuskaisuutta ja ahdistusta. Enää nykyisinhän ne ei anna rauhoittavia, ei vaikka pyytäisikin. Syyksi on kerrottu jotain että niihin jää koukkuun.

Sen olen huomannut, että vaihtaminen lääkkeestä toiseen on aika helppoa. Ei juuri mitään vaikutusta tule. Mutta sitten jos aikoo vähentää, niin terveyden kannalta kannattaa tehdä hitaasti. Lääkkeeseen kun on jo ehtinyt tottumaan.

Itsellä 15mg Escitalopram ja 12.5mg (puoliska 25mg) Truxal. Tuo jälkimmäinen on minusta ihan hyvä, kun lievittää vähän ahdistusta ja tuskaisuutta. Ei esim niin hikoile, eikä tarvitse järsiä kynsiä. Sain tuon lääkkeen kun soitin lääkärille ja pyysin jotain Haloperidolia. Tuo ei ollut yhteensopiva ja ehdotti sitten tuota Truxalia, joka on myös halpaa. Masennuslääkkeistä Venlafaxin olisi parasta, mutta on se myös melko kallistakin.
Wiki:

Säännöllisesti annosteltuna essitalopraami lievittää vaikean masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita muutaman viikon kuluessa. Se on havaittu myös tehokkaaksi sosiaalisen fobian oireiden hoitokeinoksi.

Truxal: Klooriprotikseenin pääasiallinen käyttötarkoitus on psykoosien, skitsofrenianja bipolaarisen mielialahäiriön akuuttien maniavaiheiden hoito.
Muita käyttötapoja ovat pre-ja postoperatiivinen ahdistuneisuus ja unettomuus, voimakas pahoinvointi / oksentaminen (sairaalassa oleville potilaille), klooriprotikseeni myös lieventää SSRI-lääkkeiden käytön yhteydessä esiintyvää ahdistusta. Lääke myös lieventää alkoholin ja opioidien käytön jälkeisiä vieroitusoireita.

Sitä voidaan myös käyttää lieventämään ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta ja unettomuutta lapsipotilailla joilla ei esiinny psykoottisia oireita.

Eräänä erityisindikaationa on myös ankaran kivun adjuvanttihoito, lääke vahvistaa varsinaisten kipulääkkeiden vaikutusta. Käytetään joko 15, 25 taikka 50 mg:n tabletteina.[1][4]

Itsellä vaihtui Escitalopram lääkkeen valmistaja. Nyt on Orion 10mg. Pitipäs kaivaa muutkin paketit ja neljä eri valmistajaa itsellä. Truxal: Lundbeck. Mirtazapin: Actavis. Gabapentin: Pfizer. Ketipinor: Orion. Noista Ketipinor ei ole käytössä ja Gabapentiniä otan 1/4 kerran päivässä eli 150mg. Gapapentiini taitaa olla kallein. 50.50€ 100x600mg. Josta kelakorvaus pois. Muut on sitten ainakin lähes ilmaisia.

Mirtazapin kannattaa ostaa 30mg ja laittaa se neljään osaan. Samoin Ketipinor 200mg ja neljään osaan. Jos siis käyttää 7.5mg ja 50mg.

 

[Memory]

@jm82 mä saan aikas kivasti esim. lyricaa jota otan todella karmeaan masikseen kun sanon että "syöpäpotilas ja tarvii" niin se olla sillä selvä. välillä olen joutunut leikkaamaan leikkurilla kynsiä, mutta usein puren ne palasix tulee kuules jummin hyvät, ei jää tynkiä ja menee ihan juuria myöten, tosin kaikki sanoo että bakteerit tulee suuhun, mutta en ole vielä kuollut, sitten kun sormet on kuolassa niin TIETTY pesen ne hyvin, välillä on niin lyhyet kynnet että oikein koskee

 

[jm82]

@jm82 mä saan aikas kivasti esim. lyricaa jota otan todella karmeaan masikseen kun sanon että "syöpäpotilas ja tarvii" niin se olla sillä selvä. välillä olen joutunut leikkaamaan leikkurilla kynsiä, mutta usein puren ne palasix tulee kuules jummin hyvät, ei jää tynkiä ja menee ihan juuria myöten, tosin kaikki sanoo että bakteerit tulee suuhun, mutta en ole vielä kuollut, sitten kun sormet on kuolassa niin TIETTY pesen ne hyvin, välillä on niin lyhyet kynnet että oikein koskee

Sepä. Järsii kynsiä vähän liikaa ja sitten on sormet kipeät. Oon ollut järsimättä, mutta pian voisi leikata, että ei olisi liian pitkät.

Itsellä on tuo vanhempi Gabapentin puoli tablettia (300mg) 2 kertaa päivässä krooniseen kipuun. Lääkäri sanoi että voi nostaa 600mg 2 kertaa päivässä, mutta sitten peruikin sen. Kai siksi kun kerroin että olin itse pyytänyt tuota lääkettä aiemmin psykiatrilta. Nyt otan vain 150mg 1 kertaa päivässä.

Muita lääkkeitä ei käskenyt muuttaa. Truxal on muistaakseni 25-50mg päivässä, mutta otan vain puoliskaa, eli 12.5mg. En ole viitsinyt kokeilla nostaa. Escitalopram olisi 20mg päivässä (max annos), mutta otan 15mg, kun en juuri mitään eroa huomaa noissa.

Gabapentiini tai Pregabaliini/Lyrica on kyllä ihan hyviä ja tehokkaita lääkkeitä. Voi kai auttaa kipuun ja siksi itsellä täytyisi nostaa tuohon määrättyyn annokseen. Itsellä rauhoittaa oloa 50mg Ketipinor. Lääkäri kysyi että väsyttääkö se, mutta ei se oikein. Lähinnä vain rauhoittaa.
Ainakin tuollaiseen pitäisi Gabapentiini ja Lyrica auttaa. Itse kyllä epäilen että tuo samanlainen kipu johtuisi jostain muusta?

perifeeristä neuropaattista kipua (hermovaurion aiheuttama pitkäaikainen kipu). Perifeeristä neuropaattista kipua (ilmenee pääasiassa jaloissa ja/tai käsivarsissa) voivat aiheuttaa monet erilaiset sairaudet, kuten diabetes tai vyöruusu. Potilas voi kuvailla kiputuntemustaan esimerkiksi sanoilla kuumottava, polttava, tykyttävä, lävistävä, pistävä, terävä, kouristava, jyskyttävä, kihelmöivä, turruttava, pistelevä.

Itsellä tuntuu hereillä ollessa levossa jaloissa kipua. Ja joskus saattaa tuntua myös käsissäkin. Esim jännittävissä tilanteissa käsiä voi pistellä jotenkin. Toki tuota lääkettä voisi kokeilla ottaa, jos se vaikka jotain auttaisi.

 

[Memory]

Mulla on rauhaton sielu, eikä siihen auta kun ei saa ottaa enempään kuin 4*0.5 rivaa opaa saa ottaa 2kpl. mutta sitten ollaan nukkuva zombie ei kivaa

Sitten vaan lyricaa se pätee masikseen, edes joku sirdalud lihasrelazsantti ei auta, luojalle kiitos on edes joku mikä auttaa huh, nyt olen ollut "Kiltti" en ole ottanut iltiksiä kuin 1.kerran illassa 3h ja monesti en yhtään, hyvä poika

Mä olen yöihminen, herään vasta kukkaan 18:n jälkeen ja parraimmat menee 03:een saakka, sitten herään ehkä aikaisin sitten väsyn ja 06 nukkumaan taas kerran, sitten jo yöunet menee 16:saakka niin sitten on piru merrassa, koira kusee syliin, ruuat tekemätttä, kaikki sekaisin, onnekis tätä ei ole liikoja.

 

[jm82]

Mulla on rauhaton sielu, eikä siihen auta kun ei saa ottaa enempään kuin 4*0.5 rivaa opaa saa ottaa 2kpl. mutta sitten ollaan nukkuva zombie ei kivaa

Sitten vaan lyricaa se pätee masikseen, edes joku sirdalud lihasrelazsantti ei auta, luojalle kiitos on edes joku mikä auttaa huh, nyt olen ollut "Kiltti" en ole ottanut iltiksiä kuin 1.kerran illassa 3h ja monesti en yhtään, hyvä poika

Mä olen yöihminen, herään vasta kukkaan 18:n jälkeen ja parraimmat menee 03:een saakka, sitten herään ehkä aikaisin sitten väsyn ja 06 nukkumaan taas kerran, sitten jo yöunet menee 16:saakka niin sitten on piru merrassa, koira kusee syliin, ruuat tekemätttä, kaikki sekaisin, onnekis tätä ei ole liikoja.

Itse sain aikaisemmin yhden purkin Opamoxia kokeiluun. Miellyttävä lääke ja pikkasen tokkura olo siitä tuli.

Jossain vaiheessa olisi pitänyt kokeilla 3x25mg Ketipinoria, eli aamulla, päivällä ja illalla. Yöksi sitten 200mg Ketipinoria nukkumiseen. Mutta itsellä on auttanut se 7.5mg Mirtazapin paremmin. Ja 25mg Ketipinor ei oikein vaikuta mitään, niin oon käyttänyt 50mg. Mutta nyt kokonaan ilman Ketipinoria.

Eli siis tuota Ketipinoria voi kyllä käyttää ahdistukseen, kun vaan ensin totuttautuu tuohon lääkkeen vähän väsyttävään vaikutukseen. Minusta siis toimii oikeiden rauhoittavien lääkkeiden korvikkeena?

Idea: Onkohan sulla nyt kunnolla tehokkaita masennuslääkkeitä käytössä? Lyrica ei ole masennuslääke, mutta ahdistukseen se kyllä auttaa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: Lyrica-valmisteella hoidetaan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet ovat pitkäaikainen suhteeton ahdistuneisuus ja huolestuneisuus, joita potilaan on vaikea pitää hallinnassa. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi aiheuttaa myös levottomuutta, jännittyneisyyttä tai kyvyttömyyttä rentoutua, nopeaa uupumista (väsymistä), keskittymisvaikeuksia, mielen tyhjäksi pyyhkiytymistä, ärtyneisyyttä, lihasjännitystä tai unihäiriöitä. Nämä oireet ovat korostuneempia kuin jokapäiväisen elämän aiheuttamat stressi- ja rasitusoireet.

Muistelin vaan että sulla oli papereissa vain joku lievähkö masennus. Mulla silloin psykiatri laittoi pelkästään sen vaikea masennus f32.2. Nyt kun kävin toisella lääkärillä hakemassa eläkettä, niin se minusta jotain sanoi, että ei sitä masennusta oikein huomaa. Ja jotain puhui että ahdistusta olisi. Ja tuohan oli vain lääkäri, kun ei täällä näköjään oikealle psykiatrille pääse. Lääkäri lupaili vuoden sairauslomaa. Saa nähdä. Aina on mahdollista että vakuutusyhtiö hylkää, jos lääkäri on tehnyt "väärät" paperit. Toki silloin vielä ansiosidonnaista saa liiton kautta. Katkesi jo ajatus

Sullahan taisi olla myös se Suprium lääke. Siitä en sen kummemmin tiedä, mutta luultavasti on hyvä. Luultavasti helpottaa oloa ja jollain lailla rauhoittaisi sekin. Nyt kun muistelen, niin onhan sulla joku masis lääke.

Jostain syystä sulle ei ole kumminkaan kokeiltu vaikka Venlafaxinia? Ei välttämättä sovi, mutta tuo olisi ilmeisesti tehokkain masennukseen keksitty lääke.
Wiki:

Venlafaksiinia käytetään masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden sekä neuropaattisen kivun hoitoon. Lääkettä määrätään yleisesti vasta, jos SSRI-tyypin masennuslääkkeistä ei ole saatu merkittävää hyötyä.

Venlafaksiinin vaikutusmekanismi ja rakenne on hyvin lähellä tramadolia, mutta se ei vaikuta opioidireseptoreihin.

 

[Vami]

Olen pian 24v täyttävä mies, jolla pari muksua (omaa) sekä vaimo saman katon alla.
Reipas kuukausi sitten tuli puolison painostuksesta otettua itseä hieman niskavilloista kiinni, ja käytyä kunnan mielenterveyskeskuksessa tarinoimassa ja työterkasta hakemassa reseptiä mieltä helpottavaan lääkitykseen.

Masennusta ja itsetuhoisuutta ollut varhaisteini-iästä lähtien ja nuorempana tuli terapiassa käytyä (ao. syystä). Synkät ajatuksen on siitä lähtien ollut lähes arkipäivää, eli olen sopeutunut tähän pahaan oloon, ja pikkuhiljaa siitä on muodostunut nykyinen minäni.

Vuosia sitten oli Mirtazapin käytössä, mutta se väsytti liikaa ja meni lähinnä väärinkäytön puolelle muiden päihteiden kanssa, joten sen käytön lopetin.
Nyt sain Escitalopramin kokeiluun, eikä näin reilun kuukauden käytön jälkeen juuri mitään vaikutuksia ole havaittavissa.
Jäätäviä masennus- sekä raivokohtauksia edelleen kuten ennenkin. Aikoinaan oli paljon itsetuhoisuutta sekä yksi itsemurha yrityskin. Nyt taas toisen lapsen syntymän jälkeen itsetuhoiset ajatukset tullut taas pitkästä aikaan esille.
Tod.näk. suurinosa ongelmista juurtuu lapsuudesta, jolloin isä päätti amfetamiini päissään päättää päivänsä hyppäämällä junan alle Malminkartanon asemalla.

Kaikki on pääosin meidän perheen elämässä hienosti, mutta silti jossain syvällä on niin paljon vihaa ja tuskaa varastoituna, että se purkaantuu aina sillointällöin, vaikka mitään sen suurempaa syytä ei olisi. On (omasta mielestä) hienoa autoa ja moottoripyörää, mutta silti tuntuu että jotain puuttuu elämästä, eikä mistään saa enää kiksejä, paitsi +200km/h nopeuksista sekä itsetuhoisuudesta.

Välillä on parempia kausia, jolloin kaikki on ok, mutta toisinaan taas vähemmän hyviä, jolloin moni ilta menee itkiessä ja ryypätessä.
Aika näyttää miten tässä ruletissa tuppaa käymään. Välillä tekisi mieli päättää päivänsä, mutta lasten ja vaimon takia en siihen pysty. Toisaalta ei tarvita kuin yksi todella huono päivä että puukottaisin itseäni kurkkuun.

Viikolla ajattelin soittaa työterkalle, ja kysyä mielipidettä annoksen nostoa.

Eipä tällä postilla juuri mitään virkaa ole. Kunhan kännipäissäni puran tuskaani johonkin.
/WallOfText

 

[jm82]

Nyt sain Escitalopramin kokeiluun, eikä näin reilun kuukauden käytön jälkeen juuri mitään vaikutuksia ole havaittavissa.
Jäätäviä masennus- sekä raivokohtauksia edelleen kuten ennenkin. Aikoinaan oli paljon itsetuhoisuutta sekä yksi itsemurha yrityskin. Nyt taas toisen lapsen syntymän jälkeen itsetuhoiset ajatukset tullut taas pitkästä aikaan esille.
Tod.näk. suurinosa ongelmista juurtuu lapsuudesta, jolloin isä päätti amfetamiini päissään päättää päivänsä hyppäämällä junan alle Malminkartanon asemalla.

Kaikki on pääosin meidän perheen elämässä hienosti, mutta silti jossain syvällä on niin paljon vihaa ja tuskaa varastoituna, että se purkaantuu aina sillointällöin, vaikka mitään sen suurempaa syytä ei olisi. On (omasta mielestä) hienoa autoa ja moottoripyörää, mutta silti tuntuu että jotain puuttuu elämästä, eikä mistään saa enää kiksejä, paitsi +200km/h nopeuksista sekä itsetuhoisuudesta.

Välillä on parempia kausia, jolloin kaikki on ok, mutta toisinaan taas vähemmän hyviä, jolloin moni ilta menee itkiessä ja ryypätessä.
Aika näyttää miten tässä ruletissa tuppaa käymään. Välillä tekisi mieli päättää päivänsä, mutta lasten ja vaimon takia en siihen pysty. Toisaalta ei tarvita kuin yksi todella huono päivä että puukottaisin itseäni kurkkuun.

Viikolla ajattelin soittaa työterkalle, ja kysyä mielipidettä annoksen nostoa.

Vähän sama että autolla ja moottoripyörällä piti ajaa kovaa. Mutta sitten säästyi bensaa kun pelasi tietokoneella autopelejä. Ei ole kyllä enää tietokonetta käytössä ja en oikein jaksa kiinnostua pelaamisesta. Pelaaminen kyllä saattaisi helpottaa oloa, kun täytyy keskittyä hyvin.

Escitalopram lääkkeen maksimi on 20mg. Tuohon vihaan ja tuskaisuuteen psykiatri kirjoitti Risperidon lääkkeen. Taisi olla 1mg, mutta jo 0.5mg oli jotain apua. Risperidon ei pitäisi juurikaan väsyttää.

Itsellä ei ole enää tuo käytössä vaan Truxal 25mg, jonka olen puolittanut 12.5mg.

En tiedä pitääkö Wikin teksti paikkaansa. Mutta jotain viitteitä siitä Risperidonista.

Yleensä risperidonia käytetään muiden lääkkeiden rinnalla. Risperidoni tehoaa psykooseihin yleensä hyvin. Pieninä annoksina sillä on mielialaa tasaava tai masennusta vähentävä piristävä vaikutus, jonka voimakkuus on yksilöllistä eri potilaiden välillä. Usein suuremmat annokset risperidonia rauhoittavat ja pienemmät piristävät.lähde?

Monesti risperidoni jäykistää ja rauhoittaa. Alkoholin kanssa yhdistettynä sillä on lamaava vaikutus, kuten melkein kaikilla muillakin psykoosilääkkeillä ja rauhoittavilla bentsodiatsepiineillä. Risperidoni on ns. major tranquiliser eli varsinainen rauhoittava erotettuna miedosti rauhoittavista bentsodiatsepiineistä (minor tranquiliser).lähde?

Itsellä tuo pieni annos Risperidonia vaikutti jo aika nopeasti. Jos aloittaa, niin syömistä kannattaa tarkkailla, että ei söisi liikaa. Lisäksi vaikutus ainakin vähän jäi, vaikka lääkkeen lopetti. Koska lääke on niin tehokas, niin kannattaisi aloittaa ehkä aika maltillisesti. Itsellä ei itsetuhoisuutta ole ollut, eikä Risperidonin pitäisi lisätä sitä.

Tuota ei suositella alkoholin kanssa, mutta ei toisaalta kait ole vaaraa vaikka ottaisi. Ei ole vain mielekästä enää juoda, koska rupeaa väsyttämään niin paljon. Samanlaista vaikutusta ei ole esim masennuslääkkeellä (ssri tai snri) ja alkoholilla.


Jos se Escitalopram ei yksin riitä, niin siihen rinnalle voi laittaa myös Voxra lääkkeen. Tuosta oli Psykiatrin kanssa myös puhetta ja olisin saanut. En ole silti kokeillut.

Voxra: Bupropionia käytetään masennuksen ja nikotiiniriippuvuuden lisäksi myös tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöidenoireiden lääkitsemiseen. Vuonna 2005 julkaistussa kuuden viikon pituisessa lääketutkimuksessa 21 prosenttia potilaista hyötyi bupropionilääkityksestä.[7]Bupropionista saattaa olla hyötyä metamfetamiiniriippuvuuden hoidossa henkilöillä, joiden metamfetamiinin käytön lähtötaso on matala.[8] On myös olemassa viitteitä siitä, että bupropioni auttaa naisten kiihottumisvaikeuksiin[9][10].

Bupropioni – Wikipedia

 

[jm82]

Reipas kuukausi sitten tuli puolison painostuksesta otettua itseä hieman niskavilloista kiinni, ja käytyä kunnan mielenterveyskeskuksessa tarinoimassa ja työterkasta hakemassa reseptiä mieltä helpottavaan lääkitykseen.

Masennusta ja itsetuhoisuutta ollut varhaisteini-iästä lähtien ja nuorempana tuli terapiassa käytyä (ao. syystä). Synkät ajatuksen on siitä lähtien ollut lähes arkipäivää, eli olen sopeutunut tähän pahaan oloon, ja pikkuhiljaa siitä on muodostunut nykyinen minäni.

Vuosia sitten oli Mirtazapin käytössä, mutta se väsytti liikaa ja meni lähinnä väärinkäytön puolelle muiden päihteiden kanssa, joten sen käytön lopetin.
Nyt sain Escitalopramin kokeiluun, eikä näin reilun kuukauden käytön jälkeen juuri mitään vaikutuksia ole havaittavissa.
Jäätäviä masennus- sekä raivokohtauksia edelleen kuten ennenkin. Aikoinaan oli paljon itsetuhoisuutta sekä yksi itsemurha yrityskin. Nyt taas toisen lapsen syntymän jälkeen itsetuhoiset ajatukset tullut taas pitkästä aikaan esille.
Tod.näk. suurinosa ongelmista juurtuu lapsuudesta

Kuten herra kuolema mainitsi, niin masennuslääke saattaa jopa altistaa itsemurhalle? Masennuslääke kun ei ole rauhoittava lääke. Toki kaikkein tehokkain keksitty masennuslääke Venlafaxin snri max annoksella 375mg rauhoittaa jo oloa. Mutta ei sillä Escitalopramilla oikein samanlaista tehoa saa, toisaalta en ole huomannut Escitalopramissa haittavaikutuksiakaan. Aluksi vaan aivan lievää pää ja mahakipua eka päivä.

Se myös kannattaa huomioida, että Ketipinor on lyhytvaikutteinen. Eli jos sen ottaa normaalisti illalla, niin päivällähän se ei rauhoita enää oloa, koska teho on jo loppunut. Itse sain tuon Ketipinorin aivan eka lääkkeenä psykiatriselta ja 1kk sairauslomaa. Nukkumiseen 25-200mg, eli 1-8kpl. Otin heti 4kpl illalla ja ihan ok sai nukuttua. Joskus silti heräsin yöllä ja täytyi ottaa vielä 4kpl lisää, eli 200mg yhteensä. Sullahan ei unen kanssa ongelmia edes ollut, niin tuota väsyttävää Ketipinoria ei kannata käyttää. Valitin että ei oikein auta ja sain Cymbalta snri lääkkeen. Oli jotenkin liian jytkyä kamaa ja siitä seurasi laukeamis ongelmat. Venlafaxin snri on parempaa. Brintellix kokeiltiin, mutta tuntui että ei mitään apua.

Niin siis jotain vikaa on ja aina masennuslääke ei auta tai masennuslääke on liian tehotonta. Muistelen että jossain tutkimuksessa psykoosilääkkeen käyttö vähensi alttiutta itsemurhalle. Eli rauhoittaa oloa, rauhoittaa ajatuksia, vähentää tuskaisuutta ja ahdistuneisuutta ja saa ajattelemaan enemmän "oikealla tavalla". Toki se masennuslääke saattaa parantaa muistia, mutta ei se juuri muuta tee? Lisäksi masennuslääke parantaa useasti paniikkihäiriötä ainakin vähän, mutta sinulla ei oltu paniikkia kait ainakaan huomattu.

Tuossa oli listattu serotoniinireseptorit. Eli vaikuttavat tosi moniin eri juttuihin. Eri ryhmien lääkkeitä on ja vaikuttavat eri juttuihin. Eli jotain ajattelua voidaan eri lääkkeillä korjata. Esim tuohon aggressioon. Aggressioon minusta auttaa ainakin Risperidon tai Truxal ja molemmat on pitkävaikutteisia. Myös Olanzapin, mutta se on väsyttävä, eli ei sitä.

Serotoniinireseptorit vaikuttavat moniin biologisiin prosesseihin, kuten aggressioon, levottomuuteen, ruokahaluun, kognitioon, oppimiseen, muistiin, mielialaan, pahoinvointiin, uneen ja lämmönsäätelyyn. Ne ovat myös monien lääkkeiden ja päihteidenvaikutuskohteita; näitä ovat muun muassa monet antidepressantit, antipsykootit, laihdutusvalmisteet, antiemeetit, prokineetit, migreenilääkkeet, hallusinogeenit ja entaktogeenit.

Serotoniinireseptori – Wikipedia

Itse en ole tuonne terapiaan päässyt, kun ei kuulemma auta mitään. Mutta varmasti aina sopivasta juttelusta ja terapiasta olisi apua. Itse en siis oikein tiedä, että mitä siellä terapiassa jutellaan.

 

[Memory]

Ei jaksa liikoja ottaa, tulee ihan pökkerö olotila ja karmea väsymys, ei se ole elämän tarkoitus oikein, kun pitäisi jaksaa elääkin ja hoidella asioita karmeeta sentään.
Toiset sanoo että päivä kerrallaan, mutta välillä päiväkin on liikaa jopa sekunti on liikaa, kyllä te tiedätte

Olisi mahdollista lähteä laivalla n.06-07.10 la tai su lähdöllä, en tiedä taas, kun olisi kiva mutta kun on masis niin aina ajattelee "en minä viitsikään" sitten kun pääsee terminaaliin niin sitten onkin jo kivaa ja pääsee tunnelmaa, negana sitä aina vaan ajattelee että kohta sekin on jo ohitte

 

[jm82]

Ei jaksa liikoja ottaa, tulee ihan pökkerö olotila ja karmea väsymys, ei se ole elämän tarkoitus oikein, kun pitäisi jaksaa elääkin ja hoidella asioita karmeeta sentään.
Toiset sanoo että päivä kerrallaan, mutta välillä päiväkin on liikaa jopa sekunti on liikaa, kyllä te tiedätte

Tänään unohdinkin kokonaan ottaa. Aamusta söin ja join kahvia, niin sehän kyllä vähän piristää. Sen puoleen hyvä, että ei mitään eroa huomaa vaikka unohtaa ja ottaakin vasta myöhemmin. Nyt 15mg escitalopram. Gabapentiinin kokeilin nyt nostaa 150 -> 300mg. Saa nähdä auttaako mitään kipeisiin jalkoihin. D-vitamiinia otin, että ei mene vitamiinit vanhaksi.

Piristäähän nuo tuollaiset reissut. Ainakin hetkellisesti.

 

[Memory]

Tänään unohdinkin kokonaan ottaa. Aamusta söin ja join kahvia, niin sehän kyllä vähän piristää. Sen puoleen hyvä, että ei mitään eroa huomaa vaikka unohtaa ja ottaakin vasta myöhemmin. Nyt 15mg escitalopram. Gabapentiinin kokeilin nyt nostaa 150 -> 300mg. Saa nähdä auttaako mitään kipeisiin jalkoihin. D-vitamiinia otin, että ei mene vitamiinit vanhaksi.

Piristäähän nuo tuollaiset reissut. Ainakin hetkellisesti.

Mulla ei pääse unohtumaan koko päiväksi, jos unohdan niin iltapäivällä tulee rauhaton olo ja sitten tulee check lista että mitä ihmettä olen tehnyt ja sitten napaan niin rauhoitun.
Tarvisin jotain neuvoa matkaan, rahat loppu, saisin lainaksi 300e, joka on ton matkan riittävä budjetti, mutta on muuta velkaa mitä pitäisi maksaa samalla mutta muuten ilman lainaa en saa koskaan kasaan 300e, tekisi mieli mennä kun melkein joka vuosi mennyt, kunhan saan kaverin mukaan, mutta kun on tarpeeksi muutenkin rahareikiä, mutta psyykeelle tollainen parin vrk:n matka voisi olla relax, toisaalta, ruokaa siellä ja karaokea ja vähän tukholman kattomista niin onko se nyt niin ihmeellistä ja ton arvosta, en taaskaan tiedä,jollei olisi muita velkoja niin sitten melkein heti lähtisin.

En tiedä, aina samaa vatvomista munkin kanssa, ei oikein jaksaisi tätä tuubaa

 

[Cereal killah]

@Memory
Mulla oli yhteen aikaan aivan saatanasti velkaa (siis kymppitonneja), mutta siltikin minulla oli tietyt festarit ulkomailla joihin menin teltan kanssa vaikka niihin pakostikin kului sellainen tonni vähintään per reissu. Koin että ne oli minun psyykelle niin oleellista jotta voin tehdä muutakin kuin istua himassa ja maksaa velkaa. Tietysti tavallaan voi sanoa että olin säästänyt niihin tai maksoin ne palkasta, mutta olisin sillä(kin) rahalla voinut lyhentää sitä velkaa. Mutta ehdottomasti minulle parempi noin.

Kysymys on sitten sinulla ehkä lähinnä tuo "onko se nyt niin ihmeellistä". Koska jos se ei ole etkä saa siitä mitään niin ei se ehkä sitten kannata. Voi myös koittaa keksiä jotain ihan uutta, jopa hieman kalliimpaa jos se auttaisi henkisesti johonkin suuntaan.

 

[Memory]

@Memory
Mulla oli yhteen aikaan aivan saatanasti velkaa (siis kymppitonneja), mutta siltikin minulla oli tietyt festarit ulkomailla joihin menin teltan kanssa vaikka niihin pakostikin kului sellainen tonni vähintään per reissu. Koin että ne oli minun psyykelle niin oleellista jotta voin tehdä muutakin kuin istua himassa ja maksaa velkaa. Tietysti tavallaan voi sanoa että olin säästänyt niihin tai maksoin ne palkasta, mutta olisin sillä(kin) rahalla voinut lyhentää sitä velkaa. Mutta ehdottomasti minulle parempi noin.

Kysymys on sitten sinulla ehkä lähinnä tuo "onko se nyt niin ihmeellistä". Koska jos se ei ole etkä saa siitä mitään niin ei se ehkä sitten kannata. Voi myös koittaa keksiä jotain ihan uutta, jopa hieman kalliimpaa jos se auttaisi henkisesti johonkin suuntaan.

Kiitos paljon, ajattelin samaa. Minäkin että saan maksettua kyllä velkani, kk:ssa jää laskujen ja ruuan jälkeen 100-150e kivasti "ylimääräistä" joista maksan velkoja poies, tuo tasoittaa hirveästi ettei ole mitään lopun iän vankeutta, mutta olen ollut kiinnostunut laivoista 7vuotiaasta lähtien, lähettelin kirjeitä varustamoille jne. ne lähetteli mulle tarroja, esitteitä, kortteja ja kaikkia kivaa.
Se vapaus reissussa on kivaa, voi kannella mennä seisomaan/istumaan kenen viereeen tahansa ja aikansa kuluksi vaihdella kuulumisia, ensin suomeksi sitten kun kaveri pyörittää päätään niin kokeillaan ruotilla kepillä jääätä ja sitten viimeikseksi molemmat molottaa huonoa englantia, toi on ihanaa rentoutumista, siellä saa vaeltaa missä tahansa ilman että tarvii maksaa mistään keulashowsta tms. tämä on nyt vakavasti harkinnassa, riippuen että lähteekö hyvä ystäväni mukaan.

Jokainen laivareissu on erinlainen, se on mukava, sieltä saa otettuja kuvia ja jokaisella matkalla tapahtuu aivan uusia asioita.

Kiitos paljon rohkaisevista sanoista @Cereal killah

 

[Memory]

Noniih, matka varattu, budjetti lyöty kiinni ja niin edelleen.
Aina pientä matkustajaa (minua) jännittää sikana tuo mennä sinne, mutta terminaalissa on jo ihan vapautunut tunnelma.
Ihminen on mielenkiintoinen eläin hmmm...

 

[Vispersson]

En ole vieläkään tehnyt hakemusta sairauspäivärahaan, eli en virallisesti ole edes sairaslomalla. Oli nyt aikomus tehdä se, mutta Kelan henkilöasiakkaiden palvelu on alhaalla. Sehän tässä ahdistaakin, kun en tiedä kuinka paljon tässä pitäisi oikeasti opiskella. Kelan puolesta pitäisi porskuttaa täyttä häkää, mutta lääkäri neuvoi vähän hölläämään. Olenkin nyt keskittynyt vain yhteen kurssiin ja siinäkin olen jäänyt vähän jälkeen. Tuntuu kuitenkin, että pitäisi ottaa niskasta kiinni ja yrittää tehdä jotain myös edes parilla muullakin kurssilla. Toisaalta joka vuosi ollut kuitenkin sama homma, että suunnittelen kalenterin täyteen kursseja. Sitten lopulta koko korttitalo romahtaa ja pääsen vain muutaman kurssin rimaa hipoen läpi. Hemmetti, kun opintopsykologin aika on vasta ensi perjantaina. Silloin vasta pääsisi kunnolla keskustelemaan näistä asioista.

On tullut nyt myös huomattua, että kun käyn yhdellä luennolla niin sen jälkeen on koko loppupäivän aivan poikki ja hermot kireällä. Siinä sitten tulee tiuskittua ympäri internettiä tutuille ja vähemmän tutuille. Sitten jos jään kotiin niin tulee huono omatunto ja koko päivä menee ohi kuin itsestään. Saattaa olla, etten muista mitä olen tehnyt tai edes, että monestiko olen syönyt päivän aikana. Muutenkin kyllä tuntuu, että muisti vähän reistailee. Liekö sitten päivät niin samanlaisia kaikki, että menee autopilotilla.

Vaikuttaa muuten yllättävän paljon mielialaan parempi unirytmi. Puolenyön aikaan nukkumaan ja sitten ei tarvitsekaan laittaa edes herätyskelloa, kun uni ei riitä juurikaan kahdeksaa myöhempään. Aamusta ainakin positiivisempi olo ja tuntuu, että kerkeää tekemään paljon enemmän asioita. Pelitkin alkoi taas kiinnostaa, kun sain vihdoin pakotettua itseni aloittamaan pari hyvää. Saa nähdä kuinka kauan innostus tällä kertaa pysyy, mutta toivottavasti ei kuitenkaan peliriippuvuus taas iske, että saa muutakin tehtyä. (Käytetäänkö sanaa peliriippuvuus edes, jos ei ole kyse rahapeleistä?)

 

[Cereal killah]

Pelitkin alkoi taas kiinnostaa, kun sain vihdoin pakotettua itseni aloittamaan pari hyvää. Saa nähdä kuinka kauan innostus tällä kertaa pysyy, mutta toivottavasti ei kuitenkaan peliriippuvuus taas iske, että saa muutakin tehtyä. (Käytetäänkö sanaa peliriippuvuus edes, jos ei ole kyse rahapeleistä?)

Riippuu ihan kontekstista, yhteiskunnallisessa keskustelussa peliriippuvuus viittaa lähinnä tyyppeihin jotka kusee raha-asioitaan kasinopeleillä yms. joten se vaikutus on ihan eri. Yksinkertaiset mobiilipelit hyväksikäyttää aivojen palkitsemismekanismeja joten se riippuvuus on niissäkin tarkoituksellista ja saadaan porukka ostamaan mikro-ostoja. Se että pelaa jotain Witcher 3:a tai WoW:ia koneella niin ei kaada kenenkään budjettia ja on riippuvuutena harmittomammasta päästä. Itsekin varmaan yritän kohta saada jotain PC-peliä taas kunnolla tulille koska minulla on selkeästi puutostila jostain laatuviihteestä ja se vaikuttaa siihen että kuormitan parasta ystävää vähän liikaa.

 

[jm82]

En ole vieläkään tehnyt hakemusta sairauspäivärahaan, eli en virallisesti ole edes sairaslomalla. Oli nyt aikomus tehdä se, mutta Kelan henkilöasiakkaiden palvelu on alhaalla. Sehän tässä ahdistaakin, kun en tiedä kuinka paljon tässä pitäisi oikeasti opiskella. Kelan puolesta pitäisi porskuttaa täyttä häkää, mutta lääkäri neuvoi vähän hölläämään. Olenkin nyt keskittynyt vain yhteen kurssiin ja siinäkin olen jäänyt vähän jälkeen. Tuntuu kuitenkin, että pitäisi ottaa niskasta kiinni ja yrittää tehdä jotain myös edes parilla muullakin kurssilla. Toisaalta joka vuosi ollut kuitenkin sama homma, että suunnittelen kalenterin täyteen kursseja. Sitten lopulta koko korttitalo romahtaa ja pääsen vain muutaman kurssin rimaa hipoen läpi. Hemmetti, kun opintopsykologin aika on vasta ensi perjantaina. Silloin vasta pääsisi kunnolla keskustelemaan näistä asioista.

On tullut nyt myös huomattua, että kun käyn yhdellä luennolla niin sen jälkeen on koko loppupäivän aivan poikki ja hermot kireällä. Siinä sitten tulee tiuskittua ympäri internettiä tutuille ja vähemmän tutuille. Sitten jos jään kotiin niin tulee huono omatunto ja koko päivä menee ohi kuin itsestään. Saattaa olla, etten muista mitä olen tehnyt tai edes, että monestiko olen syönyt päivän aikana. Muutenkin kyllä tuntuu, että muisti vähän reistailee. Liekö sitten päivät niin samanlaisia kaikki, että menee autopilotilla.

Vaikuttaa muuten yllättävän paljon mielialaan parempi unirytmi. Puolenyön aikaan nukkumaan ja sitten ei tarvitsekaan laittaa edes herätyskelloa, kun uni ei riitä juurikaan kahdeksaa myöhempään. Aamusta ainakin positiivisempi olo ja tuntuu, että kerkeää tekemään paljon enemmän asioita. Pelitkin alkoi taas kiinnostaa, kun sain vihdoin pakotettua itseni aloittamaan pari hyvää. Saa nähdä kuinka kauan innostus tällä kertaa pysyy, mutta toivottavasti ei kuitenkaan peliriippuvuus taas iske, että saa muutakin tehtyä. (Käytetäänkö sanaa peliriippuvuus edes, jos ei ole kyse rahapeleistä?)

Ehkä kannattaisi hoitaa se sairausloma asia pois alta. Sekin vaatii voimia ja jos kumminkin vähän saa opiskella sairaanakin.

Pelatakaan ei kannata ainakaan liikaa. Jotain 15-30-60 minuuttiakin voi auttaa, jos täytyy hyvin keskittyä. Kannattaa siis pelata ihan vähän ja käydä vaikka pihalla lenkillä väliajoilla. Itse tykkäsin pelata jotain autopelejä. Toki myös jotain ammuskelua aikaisemmin, esim Half Life:n muistan ja Mafia sekä gta. Esim Diablo II oli hyvä myös. Täällä ei ole kyllä tietokonettakaan, mutta kait puhelimellekin olisi jotain pelejä. Ei vaan tahdo olla yhtään kiinnostusta sellaisille peleille.

Itse kävin siellä lääkärillä ja yksi lääke taas kokeiluun. 3x28kpl. 5mg Abilify aamuisin. Apteekissa sanoi että jotain 2 viikkoa kestää ja sitten voi jotain vaikuttaa.

Aripipratsoli sitoutuu useisiin dopamiini- ja serotoniinivastaanottajiin (D2, D3, D4, 5-HT1A, 5-HT2A, 5-HT2C, 5-HT7) sekä alfa-1- ja histamiini H1 -vastaanottajiin. Toisin kuin useimmat psykoosilääkkeet, aripipratsoli on D2-, 5-HT1A- ja 5-HT2C-vastaanottajien osittainen aktivoija.lähde?
Lääkkeen puoliintumisaika on keskimäärin 75 tuntia, ja tasainen pitoisuus aivoissa saavutetaan 10–14 päivän sisällä. Aineenvaihdunta tapahtuu CYP3A4- ja CYP2D6-entsyymien nopeuttamana.

Aripipratsoli – Wikipedia

Täytyy tuota testata ja kai lopetan, jos siitä ei mitään hyötyä ole. Nyt täytyy myös odotella saanko sairauslomalle eli kuntoutustuelle eli määräaikaiselle eläkkeelle jatkoa. Lääkäri lupaili vähän että vuosi. Abilify 5mg on nyt 3 päivä menossa. Onneksi annosta ei tarvitse nostaa ainakaan 3 kuukauteen. Joulukuussa tulee kuulemma seuraava lääkärin aika.

Vähensin Gabapentiinin takaisin 300mg -> 150mg kerran päivässä. Koska pitäisi syödä paljon isompaa annosta, että lääke oikeasti auttaisi. Escitalopramin voisin oikeastaan nostaa 15 -> 20mg, koska helpompi ottaa kokonaisia 10mg tabletteja. Viikottaisen imuroinnin voisin tehdä nyt.

Osa Abilify lääkkeen pakkausselosteesta.

ABILIFYta käytetään aikuisten ja vähintään 13-vuotiaiden potilaiden hoitoon sairauden tilassa, jonka oireita ovat poikkeavalla tavalla kohonnut mieliala, valtava energisyys, selvästi vähäisempi unen tarve kuin tavallisesti, vuolas nopea puhe ja vilkas ajatuksenriento ja joskus voimakas ärtyisyys. Se myös estää tämän sairauden tilan uusiutumisen aikuispotilailla, joihin ABILIFY-hoito on tehonnut.

Muistaakseni lääkäri kertoi jotain, että masennusta ei oikein huomaa. Tuo Abilify lääkkeen resepti oli laitettu mielialaoireisiin.

 

[Vispersson]

Omalla kohdallani on sikäli vakavasta riippuvuudesta pelaamisessa kyse, että jos pahaksi äityy niin en pysty käytännössä elämään normaalia elämää. Käytin noin vuoden Old School Runescapen pelaamiseen 10-18 tuntia päivässä. Kaikki vähemmän pakolliset velvollisuudet jäi tekemättä ja tehtäviäkin tehdessä oli vaikeaa keskittyä, kun expat vilisi mielessä. Syöntikin oli välillä vähän toissijaista ja puolet päivästä meni pää kipeänä grindatessa, että saa uusia päiväennätyksiä tehtyä, vaikka se ei välttämättä ollut edes hauskaa. Parhaina päivinä oli herätys kahdeksalta, aamukahvit ja leipää naamariin ja sitten pelaamista puoleenyöhön. Ulos en lähtenyt vaikka kaverit pyysi ja siinä jäi samalla myös koulun puolesta kaikenlaiset kissanristiäiset oman vuosikurssin opiskelijoiden kanssa väliin. Keväällä 2017 päätin lopettaa pelaamisen. En muista miksi, mutta sitten iski kunnon masennus ja vitutus, kun tajusin ettei mitään jäänyt oikeasti käteen, syrjäytyminen alkoi kolkutella ovella ja hyvin alkanut opiskelu-ura oli aikalailla heitetty kankkulan kaivoon.

Onneksi pääsin siinä pelatessa suomalaiseen porukkaan mukaan. Valehtelematta olisin varmaan narun jatkeena, jos ei olisi ollut mitään paikkaa missä keskustella lopettamisen jälkeen, sen verran paha se tilanne oli. Ollaan vielä nykyäänkin päivittäin yhteyksissä Discordin kautta. Koodasin myös meidän serverille botin ja siitä sitten lähti kipinä ihan uuteen harrastukseen, eli koodaukseen. Minulla onkin nyt ajan mittaa pyörinyt mielessä, että pitäisikö sitä vaihtaa alaa tietotekniikalle ja aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä.

Sen verran on ollut kuitenkin tuuria matkassa, että tämä kaikki tapahtui vasta toisella opiskeluvuodella. Muutaman kaverin olin kerennyt ensimmäisenä vuonna saamaan, ja heidän kautta sitten on päässyt vähän kuitenkin tapaamaan oman alan ihmisiä.

Ehkä kannattaisi hoitaa se sairausloma asia pois alta. Sekin vaatii voimia ja jos kumminkin vähän saa opiskella sairaanakin.

Pelatakaan ei kannata ainakaan liikaa. Jotain 15-30-60 minuuttiakin voi auttaa, jos täytyy hyvin keskittyä. Kannattaa siis pelata ihan vähän ja käydä vaikka pihalla lenkillä väliajoilla.

Juu, tämä sairasloma on ollut ihan hyvä. Välillä vaan kun ei ole mitään tekemistä iskee sellainen omantunnon kolkutus. Nyt varsinkin, kun on ollut muutama hyvä päivä niin on tuntunut, että opiskelen ihan liian vähän.

Peleistä olen tehnyt sen päätöksen että en koske enää mmorpgeihin, vaikka monesti on mieli tehnyt. Siinä minulla karkaa mopo käsistä heti ja lopetus on liian vaikeaa. Tarinapainotteiset pelit ja lyhyet indiepelit on se juttu. Niiden peliajat minulla menee monesti tunnista kahdeksaan tuntiin päivässä, mutta niillä peleillä mitä nykyään pelaan ei saa kovin montaa päivää tuhlattua. Lenkkeilyn aloitan taas kunhan saan hommattua itselleni uuden polkupyörän. Kävely ja juoksu on jostain syystä ollut lenkkeilymielessä aina sieltä vastenmielisimmästä päästä minulla.

 

[ttjm]

Itsellä oli pahimpiin aikoihin tapana pelata jotain vanhoja pelejä, joita osasin jo todella hyvin. Esim. Baldur's Gate tuli aloitettua varmaan 100 kertaa alusta. Se oli ehkä enemmän sellaista "nyt mä teen edes jotain" -ajan kuluttamista. Ei siitä pelaamisesta silloin edes oikein nauttinut mitenkään.

 

[jm82]

Lenkkeilyn aloitan taas kunhan saan hommattua itselleni uuden polkupyörän. Kävely ja juoksu on jostain syystä ollut lenkkeilymielessä aina sieltä vastenmielisimmästä päästä minulla.

Itsellä on jonkunlainen mummopyörä. Periaatteessahan sillä on kevyt mennä, kun vaan renkaissa on ilmaa. Mutta kyllä silti meinää vähän liikaa ottaa voimille. Käveleminen on sen puolesta kävyempää, kun ei niin helposti väsy.

Tänään kävinkin pyörällä 7km. Jotenkin mulla on masennuksen takia jalat väsähtäneet ja siksi se pyöräilykin ottaa jotenkin enempi voimille. Koiraa en ole enää pyörän kanssa vienyt, niin tulee vaan kävellen lenkitettyä sitä. Toinen Nilkka ja polvi ei taas kestä varmaankaan juoksua, sitä en ole tohtinut enää edes yrittää.

 

[Vispersson]

Itsellä on jonkunlainen mummopyörä. Periaatteessahan sillä on kevyt mennä, kun vaan renkaissa on ilmaa. Mutta kyllä silti meinää vähän liikaa ottaa voimille. Käveleminen on sen puolesta kävyempää, kun ei niin helposti väsy.

Tänään kävinkin pyörällä 7km. Jotenkin mulla on masennuksen takia jalat väsähtäneet ja siksi se pyöräilykin ottaa jotenkin enempi voimille. Koiraa en ole enää pyörän kanssa vienyt, niin tulee vaan kävellen lenkitettyä sitä. Toinen Nilkka ja polvi ei taas kestä varmaankaan juoksua, sitä en ole tohtinut enää edes yrittää.

Itse tykkään vetää kunnon hikilenkkejä, noin 20-30km yleensä kerrallaan. Maastopyörällä olen aina kulkenut, eli ei mikään optimaalinen, mutta pääseepähän ympäri vuoden liikkumaan esteettä. Huomaa kyllä nyt, että on alkanut läskiä kertymään ja kunto huonontunut, kun ei ole kesän jälkeen käynyt lenkeillä Polte on kuitenkin jo kova liikkumaan. Minullakin on polvet vähän huonot ja toisen loukkasin kesällä, joten voi olla että senkin takia ei ole ikinä juoksu ollut mieleistä.

Tulipas nyt tehtyä se sairauspäivärahahakemuskin. Kyllä tuohon melkein kaksi tuntia sai kulutettua, kun olen niin kova ylianalysoimaan kaikkea mitä sanon. Sitten pari kertaa oikolukua ja vielä pitää empiä, että kehtaako sitä lähetysnappia painaa. Varsinkin aina jälkeenpäin jää kirjoitukset päähän pyörimään ja mietityttämään miten olisi jotain voinut ilmaista paremmin. No, saipa tuonkin nyt sitten pois mielestä ja ressaamasta.

Huomenna sitten pitäisi taas käydä luennolla ja yrittää vähän aloitella tehtäviä, katsotaan tuleeko sitä oltua loppupäivä taas kiukkupussina.

 

[Memory]

Huoh, mikä päänsärky. tähän loppui viinasten käyttö.
olen pitkään hokassut että parin drinkin jälkeen nukahdan hitsin hyvin mutta en pitkään, nytkin en yöllä nukkunut kun tunnin pari, kohta atk:keikkaa tai nooh sovittu 10:ksi, ja nyt kello 05:26, kivat sulle, likanen olo, menen suihkuun.

Nukun tosi hikoillen ja levottomasti "kännissä" ja näen AINA samaa painajaista, jotain että äiskä on kännissä, hakkaa jotain kuoliaaksi, ei yhtään kivaa
loput viinat meni viemäriin, muistikin huononee, ei kivaa.

Hyvää viikonloppua kaikille

 

[Zerrod]

Ollu tässä kyllä viimeaikoina sellaset fiilikset että tekis mieli hakata päätä seinään kunnes taju tai henki lähtee, helvetti soikoon.

 

[oestrus taurus]

Ollu tässä kyllä viimeaikoina sellaset fiilikset että tekis mieli hakata päätä seinään kunnes taju tai henki lähtee, helvetti soikoon.

Osaatko kertoa, minkälaisista "rakenteista" tämä johtuu?

 

[oestrus taurus]

Nukun tosi hikoillen ja levottomasti "kännissä" ja näen AINA samaa painajaista, jotain että äiskä on kännissä, hakkaa jotain kuoliaaksi, ei yhtään kivaa
loput viinat meni viemäriin, muistikin huononee, ei kivaa.

Oliko sinulla isä milläänlailla tukenasi, vai yksinhuoltaja äiti? Otan osaa kohtaloosi..
Oma isäni oli äitinsä armoilla. Hänellä ongelmanaan ei ollut viina, vaan jotain uskonnon ja "normikäyttäytymisen" välillä.

Edit: kyse siis isästäni ja mummostani. Faija näkee vieläkin itkuja äidistään. Tappamisesta siinä ainakaan ei ole kyse, mutta mielikuvat kyllä varmaan unissaan muotoutuvat faijalla sellaiseksi.
Jot äitisi on oikeasti tappanut, sen ulos oksentaminen parantanee mielesi. Jos taas äitisi on pahoinkohdellut, sen ulos oksentaminen anonyymiyden suojassa on vielä mahdollista. @Memory

 

[Zerrod]

Osaatko kertoa, minkälaisista "rakenteista" tämä johtuu?

Kuntouttava jossa oon ollu jostaki alkuvuodesta saakka kiinnostaa edelleen kuin kasa kiviä (mediahommia), oikeita töitä ei löydy mistään, sosiaalinen ahdistus on perseestä ja edellä olevien takia en voi vieläkään muuttaa omilleen. Ja ofc yksinäisyyskään ei auta. Ja sitten kasa pieniä asioita porsii.

 

[oestrus taurus]

Kuntouttava jossa oon ollu jostaki alkuvuodesta saakka kiinnostaa edelleen kuin kasa kiviä (mediahommia), oikeita töitä ei löydy mistään, sosiaalinen ahdistus on perseestä ja edellä olevien takia en voi vieläkään muuttaa omilleen. Ja ofc yksinäisyyskään ei auta. Ja sitten kasa pieniä asioita porsii.

Otan osaa. Ensimmäinen koettu aikana, jolloin kolme kuukautta riitti oman päätöksen antamiseen.
Kaksi seuraavaa ovat nykyisyyttä. Itseni puolesta voin mainita sen, ettemme pääse samalle aaltotaajuudelle.

Tuohon jälkimmäiseen ei luulisi olevan esteitä. Onhan olemassa sellainen kuin toimeentulotuki. Se voi olla vaikea pala purtavaksi, mutta tämänkin voi joissakin tapauksissa maallikko järjelläkin ymmärtää.

 

[Vispersson]

Olen itsekin nähnyt useasti unia missä olen hakannut tai kuristanut kavereitani, isää tai äitipuoleani. Varsinkin isän kohdalla on tuntunut herätessä aika pahalta ja unen tapahtumat ovat olleet selvästi mielessä, vaikka olen sellainen ihminen etten muillekaan pahaa pystyisi tekemään.

Tässä kun taas on muutaman oluen nautiskellut niin alkaa yksinäisyys painaa. Kaikki kaverit jossain opiskelukavereiden seurassa tai reissussa. No, käytiin me discordin porukan kanssa minigolfia pelaamassa muutama rata, mutta pitää varmaan baariin lähteä ja katsella jos taas löytyisi juttuseuraa tupakkapaikalta.

Reissuun olisi tarkoitus itsellänikin lähteä Alankomaihin marraskuussa kaverin luokse käymään, kun hän on siellä vaihdossa. Toivottavasti ei ole silloin hirveä masis. Psykiatri on kyllä ennen reissua, mutta en varmaan uskalla mahdollista lääkitystä reissulle aloittaa kun pahimmat sivuoireet iskisi juuri sinne.

 

[oestrus taurus]

Olen itsekin nähnyt useasti unia missä olen hakannut tai kuristanut kavereitani, isää tai äitipuoleani. Varsinkin isän kohdalla on tuntunut herätessä aika pahalta ja unen tapahtumat ovat olleet selvästi mielessä, vaikka olen sellainen ihminen etten muillekaan pahaa pystyisi tekemään.

Tässä kun taas on muutaman oluen nautiskellut niin alkaa yksinäisyys painaa. Kaikki kaverit jossain opiskelukavereiden seurassa tai reissussa. No, käytiin me discordin porukan kanssa minigolfia pelaamassa muutama rata, mutta pitää varmaan baariin lähteä ja katsella jos taas löytyisi juttuseuraa tupakkapaikalta.

Taidat jo kertoa itsellesi enemmän kuin uskot. Isälläsi ilmeisesti sille suuri merkitys. Onko hänellä kovat vaatimukset jälkipolvelleen tai onko hän tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain, mistä hänet väkisinkin muistat? Halusitpa sitä siis tai et...

Edit: voihan olla että pahuus on "äitipuoli", josta isä ei haluaisi luopua.

 

[Vispersson]

Taidat jo kertoa itsellesi enemmän kuin uskot. Isälläsi ilmeisesti sille suuri merkitys. Onko hänellä kovat vaatimukset jälkipolvelleen tai onko hän tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain, mistä hänet väkisinkin muistat? Halusitpa sitä siis tai et...

Vaatimuksia ei kyllä ole ollut meille lapsille sen pahemmin. Uravalintoihin ja ainakaan minun kohdalla opiskeluunkaan ei ole puututtu muuten kuin kannustettu. Oltiin isän kanssa kuin paita ja peppu ennen kuin vanhemmat erosivat ja muutin sisarusten kanssa äitin luo. Saatiin jokainen lapsi myös se itse päättää kumman luo muuttaa. Siitä lähtien on välit isään kylmennyt jatkuvasti. Alusta alkaen en ikinä tykännyt siitä, että joka toinen viikonloppu jouduin jättämään kaverit ja menemään isän luokse. Kaikista pahimpia oli kesällä, kun joutui tekemään saman kokonaiseksi kahdeksi viikoksi. Asiaan ei auttanut se, että äitipuolen kanssa sukset meni ristiin heti kättelyssä ja äitin kuoltua oli pakkomuutto isän perheen luokse. Suhde isään on kuitenkin positiivinen, mutta hyvin etääntynyt. Kylään mennessä ei tunnu siltä, että menisin kotiin, vaan suorastaan ei ikinä tee edes mieli lähteä käymään. Mieltä kuitenkin lämmittää aina kun isä soittaa tai käy kylässä. Viimeksi tuli kahville samalla viikolla kun kerroin masennusdiagnoosista. Vaikka aika harvinaisia tapahtumia ovat niin enempää en juuri kaipaisi.

Toivottavasti tämä nyt vastasi millään tavalla siihen mitä yritit hakea

Edit: Ala-asteella oli myös muuton jälkeen ja uuden koulun myötä vähän koulukiusausta, mutta en usko sen vaikuttaneen mitenkään merkittävästi. Kokoni puolesta annoin kiusaajille kovemmalla mitalla takaisin ja kiusaukset loppui kuin seinään. Sen sijaan surettaa eniten se, että sekaannuin itse kiusaamaan erästä henkilöä joka oli välillä myös kaverini. Tämän jos voisin peruuttaa niin voisin antaa melkein mitä tahansa.

Edit 2: Sekosin ajatuksissani eikä editti liittynyt nyt millään tavalla viestin punaiseen lankaan, mutta antaa tämän kerran olla avautumisen merkeissä.

 

[oestrus taurus]

Vaatimuksia ei kyllä ole ollut meille lapsille sen pahemmin. Uravalintoihin ja ainakaan minun kohdalla opiskeluunkaan ei ole puututtu muuten kuin kannustettu. Oltiin isän kanssa kuin paita ja peppu ennen kuin vanhemmat erosivat ja muutin sisarusten kanssa äitin luo. Saatiin jokainen lapsi myös se itse päättää kumman luo muuttaa. Siitä lähtien on välit isään kylmennyt jatkuvasti. Alusta alkaen en ikinä tykännyt siitä, että joka toinen viikonloppu jouduin jättämään kaverit ja menemään isän luokse. Kaikista pahimpia oli kesällä, kun joutui tekemään saman kokonaiseksi kahdeksi viikoksi. Asiaan ei auttanut se, että äitipuolen kanssa sukset meni ristiin heti kättelyssä ja äitin kuoltua oli pakkomuutto isän perheen luokse. Suhde isään on kuitenkin positiivinen, mutta hyvin etääntynyt. Kylään mennessä ei tunnu siltä, että menisin kotiin, vaan suorastaan ei ikinä tee edes mieli lähteä käymään. Mieltä kuitenkin lämmittää aina kun isä soittaa tai käy kylässä. Viimeksi tuli kahville samalla viikolla kun kerroin masennusdiagnoosista. Vaikka aika harvinaisia tapahtumia ovat niin enempää en juuri kaipaisi.

Toivottavasti tämä nyt vastasi millään tavalla siihen mitä yritit hakea

Edit: Ala-asteella oli myös muuton jälkeen ja uuden koulun myötä vähän koulukiusausta, mutta en usko sen vaikuttaneen mitenkään merkittävästi. Kokoni puolesta annoin kiusaajille kovemmalla mitalla takaisin ja kiusaukset loppui kuin seinään. Sen sijaan surettaa eniten se, että sekaannuin itse kiusaamaan erästä henkilöä joka oli välillä myös kaverini. Tämän jos voisin peruuttaa niin voisin antaa melkein mitä tahansa.

Ymmärrän sinua, mutta toivoisin sinun tarkastavan myös sen unesi kautta. Tästä tulisi aikamoinen Sigmund Freud-teoriointi, jossa lopulta päädyttäisiin siihen että unimaailma muotoutuu tietoisuutemme ohittavista mielteistä.
Hyvällä suhteella isään, mutta sen liitos huonoon äitipuolisuhteesen saa aiheuttamaan raivontunnetta jopa siihen hyvin toimeentulevaan isään, koska hän ei jätä sitä...

Hemmetti, kun nyt keksisin esimerkillisen tapauksen jossa uni on palauttanut mieleen asioita, jotka unohdin (Sillä niitä on, mutta ne taitavat olla muutaman päivän juttu muistissani).

 

[oestrus taurus]

Edit: Ala-asteella oli myös muuton jälkeen ja uuden koulun myötä vähän koulukiusausta, mutta en usko sen vaikuttaneen mitenkään merkittävästi. Kokoni puolesta annoin kiusaajille kovemmalla mitalla takaisin ja kiusaukset loppui kuin seinään. Sen sijaan surettaa eniten se, että sekaannuin itse kiusaamaan erästä henkilöä joka oli välillä myös kaverini. Tämän jos voisin peruuttaa niin voisin antaa melkein mitä tahansa.

Edit 2: Sekosin ajatuksissani eikä editti liittynyt nyt millään tavalla viestin punaiseen lankaan, mutta antaa tämän kerran olla avautumisen merkeissä.

Toivon että käsittelet vaikka tekstinkäsittelytiedostolle avautuen ja sille kiroillen, mikäli pelkäät avoimesta sellaisesta henkilöllisyytesi aukeavan. Tuo viha kavereihin, äitipuoleen, isääsi voi johtua siitä ettet ole koskaan voinnut itsellesi avautua.
Se psykologi, josta aiemmin mainitsit, mutta nyt sinulla on sille "kotiläksyjäkin" kerrottavana.

Ja @Vispersson , samanlaiseen muiden normatiivisena pitämään apinointiin itsekkin syyllistyin.

 

[Vispersson]

Toivon että käsittelet vaikka tekstinkäsittelytiedostolle avautuen ja sille kiroillen, mikäli pelkäät avoimesta sellaisesta henkilöllisyytesi aukeavan. Tuo viha kavereihin, äitipuoleen, isääsi voi johtua siitä ettet ole koskaan voinnut itsellesi avautua.
Se psykologi, josta aiemmin mainitsit, mutta nyt sinulla on sille "kotiläksyjäkin" kerrottavana.

Ei minulla kavereita kohtaan varsinkaan ole mitään vihaa mistä itse tietäisin. Jos totta puhutaan niin olen tullut ehkä vähän paranoidiksi näistä omista kirjoitteluistani, että joku tunnistaa Jos muistan niin pitää vaikka yrittää mainita jotain näistä asioista psykologille.