Masennus

[Xmli]

Ainakin adhd:n kohdalla on noista lääkkeistä hyötyä, ja dopamiinin vapautuminen/vapautumattomuus on kiistaton tosiasia. Adhd lääkitys on hyvin usein metamfetamiiniin perustuva. Vaikutus on periaatteessa sama kuin kofeiinilla. Itse en lääkitystä niin kauheasti ole viitsinyt käyttää, kun säännöllisellä kahvin juonnilla saan ajatukset kokoon. Riippuu toki täysin kuinka paha tapaus kyseessä, että millaisilla annostuksilla liikutaan ​

 

[Xmli]

Pelkästään Yhdysvalloissa määrätään "keskittymishäiriöön" metamfetamiinia ja sielläkin vain harvinaisissa tapauksissa kun muut lääkkeet eivät toimi, Suomessa ADHD-lääkkeinä ovat metyylifenidaatti ja lisdexamfetamiini (dekstroamfetamiini poistui käytöstä). Kyllä ADHD-lääkkeet parantavat jokaisen ihmisen keskittymiskykyä jos annostus on sopiva, kuitenkin jatkuvassa päivittäisessä käytössä tämä vaikutus vähenee ennenpitkään jonka myötä pitää kirjoittaa isompi annos (ja jenkeissä mahdollisesti metamfetamiinia 5mg). Kyllä näillä voimakkailla piristeillä on käyttönsä vaikkapa armeijassa sodan aikana nostmaan miesten taistelutahtoa, itsevarmuutta ja jaksamista, mutta en näe syytä minkä takia niitä pitäisi käyttää "keskittymishäiriöön", muuta kuin jossain projektissa mikä pitää saada nopeasti loppuun, tällöinkin jokaisella pitäisi olla oikeus niitä käyttää. Tutkimukset ovat osoittaneet mm. mindfulness meditaation ja liikunnan parantavan keskittymiskykyä. Keskittymiskyvyn puute voi myös johtua vitamiininpuutoksesta.

Näissä lääkeyhtiöiden rahoittamissa tutkimuksissa kannatta pitää mielessä, että näitä tutkimuksia toistetaan niin kauan kunnes tulee edes vähän positiivisia tuloksia , "epäonnistuneet" tutkimukset joissa on tullut ilmi vain haittoja tai joissa ilmenee lääkkeiden olevan lumelääkkeiden kanssa tasoissa jää lähes aina julkaisematta, niitä ei saa kukaan käsiin sillä ne ovat salassapitosopimuksen alaisia lääkeyhtiöiden suojelemiseksi.

SSRI/SNRI-lääkkeet ovat pahimpia mahdollisia lääkkeitä mitä lääkäri voi nykyään määrätä. Vaikka ei bentsodiatsepiineissakaan ole kehuttavaa, niin ne ainakin oikeasti tehoavat mm. ahdistukseen, ainakin lyhyellä käyttövälillä, ei niitäkään pitäisi käyttää pysyvästi tai pitkiä jaksoja päivittäin, käytännössä bentsodiatsepiinin käyttö ahdistukseen on aikalailla sama jos käyttäisi alkoholia ahdistukseen, toimintamekanismi on melkolailla samankaltainen, vaikutuksen loputtua palaa myös ahdistus.

Noissakin Suomessa käytetyissä vaikutus on kuitenkin sama kuin amfetamiinilla ja kofeiinilla. Eivät ne sopivissa määrin vaaraksikaan ole. Hyvähän se on jos jotakuta auttaa. On näistä myös muita, kuin lääkeyhtiöiden tutkimuksia. Mutta masennuslääkkeissä on se ikävä tosiasia, etteivät ne paikkaa sitä alkuperäistä ongelmaa. Liikunta auttaa myös hyvin keskittymisongelmiin, se on osasyy miksi adhd:t ovat ylivilkkaita. Ylimääräinen toiminta parantaa keskittymiskykyä. Esimerkiksi itse usein kävelen edestakaisin miettiessäni asioita.

 

[Memory]

Terve pitkästä aikaa, itse en ole kokenut psykoosi, äiskällä oli tosi paha se riitti
itsellä paniikkikohtaukset sekä masikset, en katso pahalla että nukun melko paljon, tosi vähän olen huolissani että mitä ihmettä nukkuu koko ajan, mutta sitä saa mitä tilaa, laitetaan lääkkeiden piikkiin, jos suuta alkaa revittämään niin että leuat menee sijoiltaa niin toi on jo varma merkki että koisimaan ja heti.
kun on vielä siunattu "yliliikkuvilla nivelillä" jokaisella nivelessä väljää, saas nähdä kun mittariin tulee ikää lisää että mitäs kivaa vielä tulee vastaan
Muutaman kerran oikea leulanivel jäänyt jumiin ja itse rusauttanut sen paikoilleen, sitten ollaankin parituntia ihan suuta aukaisematta on sen verran kiva kipu..

@Xmli : Puhut asiaa "etteivät ne paikkaa sitä alkuperäistä ongelmaa" lääkkeet nimittäin, valtimovuotoon laastaria ja kyllä se siitä, vähän harmittaa, mutta kun ei ole parempaa keksitty mitä joku lobotomia niin ei kiitos, näillä mennään, sitähän psykakin sanoo "ei ole parannusta, helpottavia lääkkeitä vain"

Kyllä minulla palo käämit kun 20vuotta käyttänyt rivatrilia ja sitten se luokitellaan huumeeksi, kaikki alkoi napisee lekuria, apteekkaria, kelaa myöten "näitä ei saa käyttää, sinä käytät yhden 3kk:ssa liikaa"

Karmean tappelun jälkeen sain merkinnän että 4*0.5/vrk otan normisti 3*0.5mg mutta tarvittaessa sitten 4, pahempaa ylijännittämiseen sitten opamoxia.

Koittakaahan jaksaa viikonloppu tulee taas, minulle aiemmin oli viikonloppu = helvetti, kaikki virastot ym. psykat meni kiinni, ketään ei saanut apuun kun tuli masis-paniikki, ea-polin fiksu hoitaja sentään jaksoi kuunnella ja neuvoa puhelimessa.

 

[jm82]

Terve pitkästä aikaa, itse en ole kokenut psykoosi, äiskällä oli tosi paha se riitti
itsellä paniikkikohtaukset sekä masikset, en katso pahalla että nukun melko paljon, tosi vähän olen huolissani että mitä ihmettä nukkuu koko ajan, mutta sitä saa mitä tilaa, laitetaan lääkkeiden piikkiin, jos suuta alkaa revittämään niin että leuat menee sijoiltaa niin toi on jo varma merkki että koisimaan ja heti.
kun on vielä siunattu "yliliikkuvilla nivelillä" jokaisella nivelessä väljää, saas nähdä kun mittariin tulee ikää lisää että mitäs kivaa vielä tulee vastaan
Muutaman kerran oikea leulanivel jäänyt jumiin ja itse rusauttanut sen paikoilleen, sitten ollaankin parituntia ihan suuta aukaisematta on sen verran kiva kipu..

@Xmli : Puhut asiaa "etteivät ne paikkaa sitä alkuperäistä ongelmaa" lääkkeet nimittäin, valtimovuotoon laastaria ja kyllä se siitä, vähän harmittaa, mutta kun ei ole parempaa keksitty mitä joku lobotomia niin ei kiitos, näillä mennään, sitähän psykakin sanoo "ei ole parannusta, helpottavia lääkkeitä vain"

Kyllä minulla palo käämit kun 20vuotta käyttänyt rivatrilia ja sitten se luokitellaan huumeeksi, kaikki alkoi napisee lekuria, apteekkaria, kelaa myöten "näitä ei saa käyttää, sinä käytät yhden 3kk:ssa liikaa"

Karmean tappelun jälkeen sain merkinnän että 4*0.5/vrk otan normisti 3*0.5mg mutta tarvittaessa sitten 4, pahempaa ylijännittämiseen sitten opamoxia.

Koittakaahan jaksaa viikonloppu tulee taas, minulle aiemmin oli viikonloppu = helvetti, kaikki virastot ym. psykat meni kiinni, ketään ei saanut apuun kun tuli masis-paniikki, ea-polin fiksu hoitaja sentään jaksoi kuunnella ja neuvoa puhelimessa.

Siitähän se psykoosi on salakavala, että eihän sitä itse tajua olevansa psykoosissa tai jossain psykoottisessa tilassa. Ulkopuoliset sen kai voi jotenkin ehkä huomata, jos luonne tai käyttäytyminen jotenkin muuttuu.

En nyt taas oikein muista, mutta olikohan niitä persoonallisuushäiriöitä ja sitten voisi olla psykoottista maniaa, psykoottista masennusta, jotain psykoosia muuten vaan tai skitsofreniaa. Itse en ole onneksi mitään ääniä kuullut, paitsi kerran kun ajoin töistä pois. Enkä ole sen jälkeen töihin enää mennytkään, vaan ollut eläkkeellä. Täytyy vaan hakea määräaikaiseen eläkkeeseen jatkoa. "Kivasti" lääkäriä ei juuri nyt ole, koska se lopetti, minulle ei toki kerrottu (normaalia kai jo) Toimintaterapeutti kyllä nyt kertoi mitä tuo lääkäri oli määrännyt. Nyt aionkin perua nuo lääkärin määräämät testit ja sitten odotan uutta lääkäriä. Rupesi vain tuo (turhat ns testit) vähän nyt ahdistamaan ja ei ole kiva herätä klo 3.00 yöllä. Keksin siis että aina voi perua. Nyt viimeksi on ollut 3 kertaa toimintaterapeuttia. Lääkärin kanssa oli puhetta jostain magneettihoidosta, mutta juuri siitä lääkäri ei ollut kirjoittanut yhtään mitään.

Niin, siis jos päässä pyörii usein samoja turhia ajatuksia, niin luultavimmin voisi olla sitä psykoosiakin? Ainakin mitä olen lukenut, tai en tiedä voiko olla sitten vain vaikeaa masennusta (32.2), joka itsellä on. Lisäksi voi olla eri persoonallisuushäiiriöitä, joita itsellä ei ole keksitty tarkalleen mitä on, mutta jotain siihen viittaavaa on. Psykaitri oli pari epäilyä laittanut lapulle. Olikohan sitten harhainen ja toinen saattoi olla eristäytyvä. Noista epäilyistähän ei toki potilaalle kerrota No hyvä kumminkin kun tuli ilmi. Se vaan että jollain verukkeella täytyy taas sitä eläkettä saada, koska ei terveys kumminkaan enää ole siinä kunnossa, että pystyisin töissä olemaan. Jos siis avautuu psykiatrille tai lääkärille, niin kyllä ne jotain diagnooseja yleensä löytää Onneksi sentään koskaan ei ole ollut esim viiltelyä ja mitään rikoksia en ole onneksi keksinyt tehdä.

Se kai oli ajatuksena, että ei sitä psykoosia vain millään voi tietää. Korkeintaan jälkikäteen voi tulla ajatus, että miksiköhän silloin teinkin noin? Lisäksi voisi olla psykoottinen vaikka vain hetkittäin tai vain tiettyjen ihmisten kanssa? Eli ei tarvitsisi olla psykoottinen jatkuvasti? Siksipä sitä varmaan onkin hankala huomioida.

Joskushan ne lääkärit antaa lyhytvaikutteista Ketipinoria nukkumiseen 25-200mg. Itsellä vaikutti tuo 200mg hyvin ja sai taas nukuttua. Oli siis aivan eka lääke jonka lääkäri antoi ja samalla antoi kuukauden saikkua. Viimeksi söin 50mg Ketipinoria ja 7.5mg Mirtazapinia ja niillä sai myös nukutua. Ketipinorin vaihdoin nyt 12.5mg Tryxal lääkkeeseen. Onneksi kumminkin suht pienillä lääkeannoksilla oon selvinnyt.

600mg Gabapantiiniä olen ottanut silloin tällöin, mutta en taida tohtia ottaa enää, kun lääkkeestä tulee ehkä lieviä vieroitusoireita.

Tuossa oli jotain niistä eri persoonallisuushäiriöistä.
F60 Persoonallisuushäiriöt

https://www.vastaamo.fi/masennus/

 

[perato]

Siitähän se psykoosi on salakavala, että eihän sitä itse tajua olevansa psykoosissa tai jossain psykoottisessa tilassa. Ulkopuoliset sen kai voi jotenkin ehkä huomata, jos luonne tai käyttäytyminen jotenkin muuttuu.

Psykoosille hyvin tyypillistä, että sairaudentuntoa ei ole ja siinä vaiheessa ku lääkkeitä on hetki syöty nii ne jätetään syömättä "en minä näitä tarvi" ja kohta ollaan taas lepareissa osastolla

Lääkärin kanssa oli puhetta jostain magneettihoidosta, mutta juuri siitä lääkäri ei ollut kirjoittanut yhtään mitään.

https://www.psshp.fi/documents/7796350/7856992/TMS-hoito.pdf/3f1a5736-6afe-432b-92e1-97125606c505
Annetaan ainakin täällä samassa yksikössä missä annetaan tDCS ja ECT-hoitoja.


Tuota persoonallisuushäiriöasiaa taas ei kannata sivuttaa, melko usealla mielenterveysongelmaisella on joku persoonallisuushäiriö taustalla. Toisaalta minkää itsediagnoosien teko ei todellakaan ole järkevää.

 

[jm82]

Psykoosille hyvin tyypillistä, että sairaudentuntoa ei ole ja siinä vaiheessa ku lääkkeitä on hetki syöty nii ne jätetään syömättä "en minä näitä tarvi" ja kohta ollaan taas lepareissa osastolla


https://www.psshp.fi/documents/7796350/7856992/TMS-hoito.pdf/3f1a5736-6afe-432b-92e1-97125606c505
Annetaan ainakin täällä samassa yksikössä missä annetaan tDCS ja ECT-hoitoja.


Tuota persoonallisuushäiriöasiaa taas ei kannata sivuttaa, melko usealla mielenterveysongelmaisella on joku persoonallisuushäiriö taustalla. Toisaalta minkää itsediagnoosien teko ei todellakaan ole järkevää.

Itse olen ollut sen verran huonossa kunnossa, että ei ole tullut mieleenkään jättää lääkkeitä kokonaan pois.
Paitsi ilman Ketipinoria pärjäsin, kun tilalla oli Opamox ja Mirtazapin. Opamoxia annettiin silloin vain yksi 30kpl purkki ja se loppui sitten siihen.

Itsellä tulee kipuja jalkoihin ja käsiin ja psykiatri ei oikein tiennyt mistä johtuu. Luultavimmin ahdistuksesta ja masennuksesta. Tää paska lääkäri käski menemään kunnalliselle, jossa olin jo ollut. Se epäili että johtuu Risperidon lääkkeestä ja mitään vikaa ei ollut. En ole menossa uudestaan.

Nyt peruin tuon toimintaterapeutin ajan. Tää terapeutti kertoi että lähtenyt lääkäri oli määrännyt useita toiminnankykyarvioita. Ei vaan muistanut kertoa minulle. En ole menossa, kun en koe että niistä olisi jotain hyötyä. Oli määrännyt myös kotikäynnin ja se olikin viimeksi. Psykiatrille olisi tosiaan kiva päästä, mutta ei niitä kai ole. Edellisessä paikassa oli kyllä hyvä ja osaava psykiatri omana lääkärinä.

Viimeksi oli myös pitkävaikutteista 50mg Ketipinoria, mutta se loppui. Otin 50-150mg + 50mg lyhytvaikutteista, mutta en juurikaan huomannut mitään vaikutusta. Mutta Risperidon, Olantsapin tai se vanha Tryxal taitaakin olla tehokkaampia. Eihän nuo silti oikeasti mitään auta, kun ei juuri mitään tule tehtyä. Jollain lailla lamaava vaikutus taitaa olla. Paitsi jos olo on oikein kaamea, niin kannattaa kyllä sitten syödä. Ja toisaalta ei välttämättä poista ahdistusta. Ongelma vaan että Bentsoja ei saa.

Tuli vähän joutavaa tekstiä kiireessä Magneettistimulaatioon on toimintaterapeutin mukaan 6kk jono. Mutta kehotti hakemaan lähetettä heti, kun vaan ne kaksi uutta lääkäriä tulee töihin joskus syksyllä. Johan alkuvuodesta olisin halunnut

Tuossa yksi psykoottisuuteen liittyvä suht tuore uutinen.

Jorvin sairaalassa mies todettiin psykoottiseksi. Ja ”mikäli hänen kertoma ajankulku pitää paikkaansa, olisi psykoottisuutta ollut jo kolmen vuoden ajan”, sairaalassa todettiin. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus määräsikin miehen mielentilan tutkittavaksi jo huhtikuussa, mutta sairaalakiireiden takia mielentilatutkimusta ei ole voitu vielä aloittaa.

Todistajat: Mies oli mustasukkainen
Poliisin suorittamassa esitutkinnassa kuultiin lukuisia todistajia, muun muassa miehen naapureita, työkavereita sekä lasten kotiopettajia. Useiden todistajien mukaan miehen käyttäytyminen oli epävakaata, mustasukkaista ja väkivaltaista hänen avopuolisoaan kohtaan.

Syyttäjän mukaan tekojen taustalla saattaa olla jonkinlainen kiista perheen lapsista. Syyttäjän mukaan mies oli ennen sytyttämistä riidellyt naisen kanssa ja lyönyt tätä tuntemattomaksi jääneellä esineellä päähän.

Suomen rekistereissä äiti oli merkattu yksinhuoltajaksi. Pariskunta ei ollut naimisissa.

– Mahdollisena motiivina voi olla riita lapsista ja heidän huoltajuudestaan sekä heidän kasvattamisestaan.

– Tähän samaan ajankohtaan ajoittuu se, että lapsille on haettu suomalaista henkilötunnusta. Mahdollisesti juuri edellisenä päivänä (ennen epäiltyä tuhopolttoa) viranomaisilta on tullut tieto tästä, miten siinä on menetelty, Lampinen sanoo.


Oliko isä mahdollisesti suuttunut tästä?

– Sitä nyt ei tiedä, mikä se tarkkaan ottaen on ollut, Lampinen sanoo.

Miehellä ei ole kontollaan aiempia rikosepäilyitä Suomessa, mutta Yhdysvalloissa hänet on tuomittu puolisonsa ruumiillisesta väkivallasta vuonna 2006. Kyse on eri puolisosta kuin tulipalossa kuolleesta naisesta, koska amerikkalaismies tapasi suomalaisen avovaimonsa Yhdysvalloissa vuonna 2007.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005790071.html

 

[jm82]

Onhan sillä ssri, esim Escitalopram 15mg piristävä vaikutus, kun sen aamulla ottaa. Sitten taas jos paniikkihäiriötä iskee keskellä yötä, niin jotain olisi hyvä tehdä. Opamox olisi ihan huippu, mutta ei saa sitä.

Masennukseen tehokkain olisi luultavimmin 375mg Venlafaxin snri (max annos). Jota olen kokeillutkin, eikä kyllä kieltämättä masentanut Mutta aika hyvin pitää olla lääkkeet valittu ja annokset pieniä, että ei tule seksuaalisia haittavaikutuksia. Eli ei laukea.

Tuon kyllä ihan ymmärränkin että Bentso / Pregabalin (Lyrica) / Gabapenttiini / alkoholi, noita ei suositella koska toleranssi nousee. On siis vain hetken hyöty ja sitten jo haitat voikin nousta suuremmiksi. Ilman kahviakin voisi olla, mutta tapaan juoda aamuisin. Ei ollut ongelmaa olla ilman.

Memorylla taisi olla vielä enemmän lääkkeitä kuin itsellä, enkä kyllä tohtisi suositella jättämään niitä pois. Itse olen pyytänyt jotain halpaa ja netissähän ne hinnat näkyy. Lääkkeet kun joutuu itse maksamaan, mutta vastavuoroisesti saahan eläkettä. Kivahan sitä on oikeastaan lomailla, kun ei sitä työkykyä ole enää. Tryxal taisi olla siitä hyvä että tehostaa kipulääkkeiden vaikutusta. Mutta itse syön vain vitamiineja, enkä ole muita reseptittömiä hakenut.
Memoryllähän auttoi ainakin Suprium tosi hyvin. Ei mitään järkeä jättää hyvää lääkettä pois Tuo ei kumminkaan itselle ole tuttu. Muita lääkkeitä en sitten enää muistakaan.
Sulpiridi – Wikipedia

Niin ja voihan tää olla pysyvää. Sähköä ehdotin, mutta psykiatrin mukaan se on vaikeampia tapauksia varten. Kertoi puhelimessa magneetista ja se kävisi. Toisaalta taas terapiakaan eivät suostuneet antamaan, kun ei ollut hyötyä. En keksi mitään parannettavaa, kunhan eivät töihin pakota. Sitten kyllä alkaa ahdistamaan ja ei saa enää yöllä nukuttua kunnolla.

 

[Memory]

Jaahas. Luulin tuossa, että tarkoitit puhuvasi syövästä ja sen tilanteesta jollekkin uudelle, aiemmin ventovieraalle ihmiselle.

Joku keskittymisongelma sinne sitten on muodostunut sen syövän jälkeen, jos tuollaista ei aiemmin ole ollut. Taitaa toisaalta asiasta siirtymisen aiheuttava kohta sisältyä kaverin vastauksen?

Itsellään tuollaiset ovat ollet aikoja jopa omista puheentuottamiseen vaativista ajatusprosesseista lähtöisin. Minulla on tosin virallinen keskittymishäiriölausunto ja muutama luokka erityiskoulua ilman luokalta jääntejä.

Minulla oli ala-asteella pieni "r"-vika. mutta nykyään kun ikää tuppaa tulee on ärsyttävän yleistä tämä temppuilu, melkein pitäisi paperilla olla lähtö-asia johon sitten palautua takaisin, tosi usein lähtee juoksemaan ..

"Minä kyselisin tätä (esim) asuntoa jota vuokraat"
jaah, nooh, minä siksi tarvitsen koska olen muuttanut elämäni aikana 8kertaa koska se ja se ja siksi että iskä oli sellainen ja sellainen se oli sitten sellainen ja sellainen koska oli syntyjään sieltä ja sieltä, siksi minä kävin koulun siellä ja sitten koin että tilanne oli paha jonka vuoksi se eskaloitui armeijassa joka oli minulle pahempi kuin vankila, siellä sain ensimmäiset paniikkikohtaukset ja masennuin kuolettavaksi sitten.. Ainiin mistäs me puhuttiinkaan? ai niin Siitä asunnosta? onko se vielä vapaa, huokaus....


En muista onko tässä ollut jo, mutta kyllä näiden kanssa on sitten elämistä, luojalle kiitos en vielä arkussa ole.

Musta tullut selvä vanhuuden höperö, ihan pokkana juttelen kaikille, melkein, ihan kreisiä, kävellessä "no mitäs se pikku variksen poikanen siinä tallustelee" koiran kanssa menee sitten ihan ulalle

 

[jm82]

Googlasin nuo poukkoilevat ajatukset ja "ajatuksen riento" kuuluisi ilmeisesti maniaan.

Jos en väärin muista, niin jollain lääkkeillä oli vaarana kohottaa mielialaa niin korkeaksi, että käyttäytyminen olisi maanista? Vähän kuin bipo:ssa, vaikka kaksisuuntaista ei oikeasti ole, vaan johtuu lääkkeistä.

Lisääntynyt puheliaisuus
Maanisella ihmisellä voi olla korostunut tarve puhua ja puhe saattaa olla normaalia äänekkäämpää. Henkilöä on myös vaikea keskeyttää tai häneltä on mahdotonta saada suunvuoroa. Lisäksi hän saattaa kertoa totena asioita, jotka eivät lainkaan pidä paikkaansa.
Ajatuksen riento
Henkilön ajatukset kulkevat vilkkaasti ja keskustelu voi siirtyä asiasta toiseen hyvinkin nopeasti. Läheisille saattaa tuottaa suuria vaikeuksia keskittyä kuuntelemaan, koska he eivät yksinkertaisesti enää pysy puheen ja asioiden perässä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Hoitaja vaan kerran puhui ajatusten riennosta ja saattoi puhua myös psykoottisuudestakin. Ja joskus kysyin kaksisuuntaisesta ja siitä sanoi, että ei ainakaan sitä ole. Onneksi

Mulla taisi tulla listalta R53, kun kävin valittamassa lääkärille ja olisin halunnut neurologille. En päässyt kun ei onneksi ollut mitään vikaa. Toisena F32.2. Hyvä tosiaan että arkussa ei ole ja siitä ikävästä syövästä olet selvinnyt.

Ajatus tuli myös, että jos psykoottinen olo myös voisi olla maanista. Mutta mistäs noita nyt tietää.

 

[Memory]

Googlasin nuo poukkoilevat ajatukset ja "ajatuksen riento" kuuluisi ilmeisesti maniaan.

Jos en väärin muista, niin jollain lääkkeillä oli vaarana kohottaa mielialaa niin korkeaksi, että käyttäytyminen olisi maanista? Vähän kuin bipo:ssa, vaikka kaksisuuntaista ei oikeasti ole, vaan johtuu lääkkeistä.


Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Hoitaja vaan kerran puhui ajatusten riennosta ja saattoi puhua myös psykoottisuudestakin. Ja joskus kysyin kaksisuuntaisesta ja siitä sanoi, että ei ainakaan sitä ole. Onneksi

Mulla taisi tulla listalta R53, kun kävin valittamassa lääkärille ja olisin halunnut neurologille. En päässyt kun ei onneksi ollut mitään vikaa. Toisena F32.2. Hyvä tosiaan että arkussa ei ole ja siitä ikävästä syövästä olet selvinnyt.

Ajatus tuli myös, että jos psykoottinen olo myös voisi olla maanista. Mutta mistäs noita nyt tietää.

Jooh mania on tuttua, tekee hirveesti kauheesti juttuja eikä saa pidettyä itseään aloillaan.

Toi hermostovaurio ärsyttää, aamulla saa aina katsoa tarkkaan että ottaako oikea jalka päälle vaiko ei, sitten kirjottaminen kynällä on kohta impossible mission, oikea peukalo jammaa omiaan, teksti on hieroglyyffiä kun peukalon hermo tekee omiaan

Syövän aikana oli paha kun annettiin sytoja, aamulla heräsin niin jalat oli sika kipeinä, ei edes koskettaa antanut, hematologi sanoikin että nyt tämä myrkky veke, se varoittaa pysyvästä hermostosairaudesta, kait se jotain kivaa kerkesi tekemään.

Aikoinaan narisin että kele kun on keliakia, sitten kun on masis, sitten taas että nyt ei ole mitään tekemistä, tuli syöpä avot, kyllä miestä vietiin seuraavat 7kk joka paikkaan, hitaasti ja nopeesti, enpä nyt oikein pahempaa voisi tietää, mitä nyt se, että hermot menee jaloista ja pyörätuolilla duunaan kasvimaahan potaattia

 

[Xmli]

Olen samaa mieltä ettei amfetamiinista ja metyyylifenidaatista ole haittaa jos silloin tällöin ottaa, mutta mielestäni ei ole järkeä käyttää niitä päivittäin, ehkä pari kertaa kuussa. Kofeiinia sen sijaan voi huoletta käyttää niin paljon kun haluaa, siitä on vain hyödyksi mitä enemmän käyttää, oman kokemukseni mukaan teen muodossa (varsinkin maten) se auttaa paljon paremmin keskittymiseen ja on tasaisempi kuin kahvilla.



Lääkärit eivät usein oikeasti masennusta väliaikaisesti helpottavia lääkkeitä määrää, nimittäin SSRI/SNRI ja psykoosilääkkeet eivät takuulla helpota, pelkästään pahentavat. Bentsodiatsepiinit, gabapentiini ja pregabaliini kyllä helpottavat, mutta niitä ei nykyään määrätä ja niiden käyttäminen masennuksen helpottamiseen on sama kuin tissuttelisi alkoholia. Mikä tahansa mistä tulee hyvä olo helpotta kyllä masennusta, mutta mikään pysyvä ratkaisu se ei ole.

Juu osa teelajikkeista toimii tehokkaammin. Kahviin vain itse tottunut. Näissähän on juuri se, että tarve kasvaa kun käyttää pitkään. Itse käytin lääkitystä opintojen ajan aina kun oli kausi, jolloin vaadittiin parempia tuloksia (kokeet, näytöt), mutta nyt työelämässä pärjää kahvin voimin

 

[perato]

No nyt on kyl Herra Kuolema pieteetillä haukkumassa joka käänteessä SSRI-lääkkeitä. Ja tietenki ne aiheuttaa vaan kaikkia sairauksia.

 

[joku]

Mun kokemukset ssri-lääkkeistä on, että ei mitään hyötyä ja pisti mulla mahan niin sekaisin, että oli ummetusta 3-4 päivää, sitten ripulia seuraavat 3-5 päivää.

Nyt käytössä Voxra ja Venlafaxin ja toimii hyvin.

 

[Memory]

Heippa, kivaa täällä onkin elämää kun ei ole tullut viestiä että uusia juttuja tullunna
Itse valitsisin tien "se pienempi paha", toki jos lääkkeet tekee zombien niin eihän se oikein mukavaa fiilistä ole.

Kuten täällä todettiin, mielialalääkkeet ovat ensiapu ei korjaa mitään, ei masennusta paniikkia voi korjata, ihminen ei ole keksinyt mitään "parannusta" 2018 vuoteen mennessä koska ei kiinnosta, ei ole "varaa" tutkia tapauksia, ja ihmisen aivot ovat niin ufoja ettei niistä oikein tiedetä mitään..

Siksi toisekseen , sairaudet kasvaa tulevaisuudessa sehän on selvää.
ennen wanhaan syötiin kaikkea rehua mitä pellolta ja metsistä löydettiin, oli parempi vastustuskyky, nykyään on rokotteet ja kaikki niin asiantuntijatkin sanoo että laittakaa ne ihmiset leikkimään savikasaan että tulee normaaleista bakteereista vastustuskykyä, eikä olla heti kipeänä kaikista asioista...

Mulla ennen lääkkeitä ns. ummetusta 7vrk. nykyään toimii kerran päivässä lääkkeiden kanssa, eikä niistä mikään ole edes vatsantoimintalääke..

 

[Xmli]

No, masennuksessa kumminkin on aina pohjalla se, ettei elämässä ole kaikki asiat toivotulla tasolla. Lääkkeillä voi saada hetkellisesti paremman fiiliksen, mutta varsinainen masennus ei usein katoa ennen kuin asiat paranevat, tai masennusta potevan mieli kykenee hyväksymään tilanteen, ja pääsemään siitä yli.

Kaiken sen paskan keskellä, joka masennusta aiheuttaa voi aivan varmasti olla hyväksi toki saada mieli tyhjäksi kaikesta skeidasta. Ja siihen lääkitykset usein toimivat jotenkuten. Paras lääke masennukseen olisi oikeasti toimiva tukiverkosto, joka auttaisi eteenpäin. Valitettavan usein maassamme todetaan "haluatko kokeilla lääkitystä?", eikä kuitenkaan järjestetä muita toimenpiteitä. (Parisuhdeterapia, terapia, psykologi, toiminnanohjaus noin muuten, vieroitus, tukihenkilö... onhan näitä, tilanteesta riippuen, kaikki kai hahmottaa kumminkin mitä ajan takaa)

 

[Memory]

No, masennuksessa kumminkin on aina pohjalla se, ettei elämässä ole kaikki asiat toivotulla tasolla. Lääkkeillä voi saada hetkellisesti paremman fiiliksen, mutta varsinainen masennus ei usein katoa ennen kuin asiat paranevat, tai masennusta potevan mieli kykenee hyväksymään tilanteen, ja pääsemään siitä yli.

Kaiken sen paskan keskellä, joka masennusta aiheuttaa voi aivan varmasti olla hyväksi toki saada mieli tyhjäksi kaikesta skeidasta. Ja siihen lääkitykset usein toimivat jotenkuten. Paras lääke masennukseen olisi oikeasti toimiva tukiverkosto, joka auttaisi eteenpäin. Valitettavan usein maassamme todetaan "haluatko kokeilla lääkitystä?", eikä kuitenkaan järjestetä muita toimenpiteitä. (Parisuhdeterapia, terapia, psykologi, toiminnanohjaus noin muuten, vieroitus, tukihenkilö... onhan näitä, tilanteesta riippuen, kaikki kai hahmottaa kumminkin mitä ajan takaa)

Juuri näin, monesti ihmisen tilanne on sellanen, että antakaa jotain vaikka plaseboa että tämä hemmetin "meteli" loppuu ja saa vähäsen mielenrauhaa.
Itseäni "vaivaa" 50veenä kun on jo ikää liikaa, 90%:sti kaikki "tukiverkostot" ovat hautuumaan sisäpuolella 2.5m:n syvyydessä usein katselee puhelinta "hmm tarviisin juttukaveria, kelles soitan. ei ole enää ketään luettelossa jäljellä"

Sitten "auttavat puhelimet" ne ovat välillä hyviä välillä ei, en ymmärrä miksi vapaaehtoiset vastaa edes puhelimeen kun kuitenkin kuulet 5min juttelen jälkeen "juuh pitää lopettaa minun vuoroni päättyy nyt"

Väsymys on yksi paha, usein aiemmin oli sika väsynyt/masentunut ennen koiraa, nukuin 20h/vrk:ssa, nyt on koira, meinaa taas luisua:"ei ole mitään tekemistä, menen sitten nukkumaan" ... Pakko ottaa itseään niskasta kiinni:
"mene nyt leikkimään koirasi kanssa ja unohda se ainainen nukkuminen kun ei ole pakko"

normi "sairauksissa" usein minun mielestäni plasebot toimii, mutta masennuksessa sitä on aikaa miettiä liikaa ja miettii jopa että "ehkä nämä eivät toimikaan minulle"

On aika paha tilanne jos nukkumista käytetään muuhun kuin akkujen lataukseen mm. elämän pakoiluun...

 

[jm82]

No, masennuksessa kumminkin on aina pohjalla se, ettei elämässä ole kaikki asiat toivotulla tasolla. Lääkkeillä voi saada hetkellisesti paremman fiiliksen, mutta varsinainen masennus ei usein katoa ennen kuin asiat paranevat, tai masennusta potevan mieli kykenee hyväksymään tilanteen, ja pääsemään siitä yli.

Kaiken sen paskan keskellä, joka masennusta aiheuttaa voi aivan varmasti olla hyväksi toki saada mieli tyhjäksi kaikesta skeidasta. Ja siihen lääkitykset usein toimivat jotenkuten. Paras lääke masennukseen olisi oikeasti toimiva tukiverkosto, joka auttaisi eteenpäin. Valitettavan usein maassamme todetaan "haluatko kokeilla lääkitystä?", eikä kuitenkaan järjestetä muita toimenpiteitä. (Parisuhdeterapia, terapia, psykologi, toiminnanohjaus noin muuten, vieroitus, tukihenkilö... onhan näitä, tilanteesta riippuen, kaikki kai hahmottaa kumminkin mitä ajan takaa)

Juuri näin, monesti ihmisen tilanne on sellanen, että antakaa jotain vaikka plaseboa että tämä hemmetin "meteli" loppuu ja saa vähäsen mielenrauhaa.
Itseäni "vaivaa" 50veenä kun on jo ikää liikaa, 90%:sti kaikki "tukiverkostot" ovat hautuumaan sisäpuolella 2.5m:n syvyydessä usein katselee puhelinta "hmm tarviisin juttukaveria, kelles soitan. ei ole enää ketään luettelossa jäljellä"

Sitten "auttavat puhelimet" ne ovat välillä hyviä välillä ei, en ymmärrä miksi vapaaehtoiset vastaa edes puhelimeen kun kuitenkin kuulet 5min juttelen jälkeen "juuh pitää lopettaa minun vuoroni päättyy nyt"

Väsymys on yksi paha, usein aiemmin oli sika väsynyt/masentunut ennen koiraa, nukuin 20h/vrk:ssa, nyt on koira, meinaa taas luisua:"ei ole mitään tekemistä, menen sitten nukkumaan" ... Pakko ottaa itseään niskasta kiinni:
"mene nyt leikkimään koirasi kanssa ja unohda se ainainen nukkuminen kun ei ole pakko"

normi "sairauksissa" usein minun mielestäni plasebot toimii, mutta masennuksessa sitä on aikaa miettiä liikaa ja miettii jopa että "ehkä nämä eivät toimikaan minulle"

On aika paha tilanne jos nukkumista käytetään muuhun kuin akkujen lataukseen mm. elämän pakoiluun...

Ja eikä ne hoitajat ja muut selitä noita, että mistä se masennus pitäisi yleensä johtua. Ihan hyvä siis tietää. Mulla taisivat sanoa, että eivät oikein tiedä mistä johtuu. Toisaalta se että eivät hoitaneet ollenkaan, vaan antoivat vuoden vuorotteluvapaata. Ja vuorotteluvapaan aikanahan ei ole työterveys ollenkaan käytettävissä.

Mulla on tuo nilkka vaivannut noin 10 vuotta. Työterveyden lääkäriltä pyysin tukipohjallisia, mutta en koskaan niitä saanut. Liian nuori, täytyisi käyttää jatkuvasti ja ne maksaa oli syyt. Sitten alkoi kunnolla vituttaa töissä, kun jalka ja polvikin kipeä. Jotkut pomot vaan osallistuivat maratonille ja itse ei kunnolla pystynyt kävelemään ja alkoi tulla myös kaikkia työtapaturmia.

Nyt sitten masennuksesta johtuvaa molempien jalkojen kipua ja myös kädet saattaa olla joskus kipeät ja vähän voimattomat. Lääkäri käski kipujen takia menemään kunnalliselle, mutta siellä jo olin ja mitään vikaa ei ole. Sanoi vaan että johtuu Risperidon lääkkeestä ja kehotti puhumaan sen toisen lääkärin kanssa. Tuo psykiatrisen lääkäri jäi pois töistä ja psykiatria ei taida olla. Kunhan uusi lääkäri tulee, niin täytyy hakea taas lisää eläkettä, kun ei töihinkään pysty mennä. Psykologi teki hyvän työkykyarvion aikoinaan, mutta noistakaan jutuista ei ole minusta kunnolla keskusteltu. Toisaalta pääasia olisi, että saisi sitä eläkettä vaan. Psykologin mukaan kun voi oireilla myös migreenillä, eli pääkivulla ja huonovointisuudella. Eli aina ei tarvitsisi niitä masennusta, ahdistusta, paniikkia tai psykoottista oloa? Ja useinhan tuo pääkipu voi tulla vasta jälkikäteen, kun stressi on jo mennyt ohi. Itsellä siis vaikea masennus ja lääkkeethän toki vähän auttaa. Esim saa nukuttua (7.5mg Mirtazapin + 12.5mg Tryksal). Esim Risperidon rauhoitti oloa tosi hyvin, mutta jotenkin taisi tuntua ahdistavalta silti. Vaikea toki enää edes muistaa. Ainoastaan kerran ennen Risperidon lääkettä sai olon/mielialan niin korkealle, että ei ollut minkäänlaisia kipuja.

Varmaankin nuo laittomat aineet auttaisi ja olisi tehokkaampia kuin nykyiset rahan keräys lääkkeet. Tehottomia lääkkeitä kun pitää myydä 10-70 vuotta ja tulot on lääkeyhtiölle turvattu Toisaalta erilaisiin vaivoihin täytyy puuttua ajoissa. Jos puuttuu liian myöhään, niin aina vaikeampaa.

Vääränlainen tukiverkostokin voi vain vituttaa. Itse en ainakaan kenestäkään välitä juurikaan. Paitsi tyttöystävästä ja koirasta yritän. Psykiatri olikin kirjoittanut että olisi jotain kahteen persoonallisuushäiriöön viittaavaa. Saisi vain olla rauhassa ja kunhan ymmärtäisivät tilanteen, eivätkä mihinkään töihin pakottaisi sairasta. Sitä kun jo on yritetty ja siitä seurasi nuo nytkin tuntuvat jalkojen kivut. Ja eivät "tietenkään" edes usko. Toki jos eivät usko ja vakuutusyhtiö ei jatka eläkettä, niin kai täytyy kai taas avautua ja kertoa vaikka että hyppään tai muuta tyhmää. Pahintahan se taitaa olla että pitävät terveenä, vaikka ei sitä ole.

 

[jm82]

Mun kokemukset ssri-lääkkeistä on, että ei mitään hyötyä ja pisti mulla mahan niin sekaisin, että oli ummetusta 3-4 päivää, sitten ripulia seuraavat 3-5 päivää.

Nyt käytössä Voxra ja Venlafaxin ja toimii hyvin.

Itsellä pyysin psykiatrilta Venlafaxinin rinnalle tuota Voxraa. Jotain kai meinasi, että mieliala voi kohota liikaa ja Venlafaxinin täytyisi ensin vaihtaa johonkin toiseen. Venlafaxin vaihdettiin sitten Escitalopramiin. Voxra on silti kokeilematta, kun tuo ei ole mikään kovin halpa lääke.

Venlafaksiini (Suomessa kauppanimellä Efexor, Yhdysvalloissa Effexor) on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) ryhmään kuuluva masennuslääke. Venflafaksiini lisää myös dopamiinin määrää aivokuorella[1][2].

Venlafaksiini – Wikipedia

Bupropioni, vanhalta nimeltään amfebutamoni, (markkinoidaan Suomessa nimillä Zyban ja Voxra) on dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä (NDRI), tupakoinnin lopettamiseen ja masennuksenhoitamiseen käytettävä lääke.
Bupropioni on substituoitu katinoni, jotka ovat tyypillisesti psykostimulantteja.

Bupropioni – Wikipedia

Tuo Venlafaxin on tosiaan kaikkein tehokkain masennuslääke. Itsellä se oli 225mg. Lopuksi otin omin päin 150+150+75, eli max annos 375mg. Tehokas siis, mutta tuokaan ei ole kovin halpaa.

Jo ihan pienelläkin annoksella ssri tai snri helpottaa paniikkihäiriöön ja näkö parantuu normaaliksi, eli sumea näkö häviää pois. Jotain nuo lääkkeet siis ihan oikeastikin tekee.

Toisaalta jos sattuisi olemaan niitä persoonallisuushäiriöitä, niin ehkä elämää ei pysty muuttamaan sellaiseksi, että ei masentaisi tai ahdistaisi joku. Vaikea siis kertoa tuntemuksistaan, jos lääkäritkin kokoajan vaihtuu? Toisaalta voihan niillä olla asiat aivan hyvin omassa tiedossa, mutta kun eiväthän he potilaalle niitä asioita kerro. Kuuntelevat vain että mitäs tälläkertaa?

 

[cl0]

Nuo psykoosilääkkeet taitaa olla myös aika tujua kamaa ja pienikin annos jo voi tehota tai jollain lailla auttaa. Ilmeisesti ne jotain välittäjäaineita muuttelee. En vain oikein Ketipinoria ymmärrä, kun sehän on lyhytvaikutteinen, eikä sitten päivällä enää auta, jos ottaa sen illalla.

Ssri/snri lääkkeestä en tosiaan itsekään oikein tiedä mihin se auttaa, vai auttaako mihinkään. Paniikkihäiriötä voi parantaa, mutta en tiedä auttaisiko myös pelkkä psykoosilääke? Toisaalta 10mg Escitalopram ei ole kallista.

Eli siis tehoaa jo 1mg Risperidon, 5mg Olantsapin tai 12.5mg Tryxal. Josta tuo viimeinen on kokeilussa. On kyllä lisäksi 7.5mg Mirtatsapin nyt myös, jos se sattuisi jotain auttamaan. Ainahan lääkkeillä on myös keskenään jotain vaikutuksia.

Jollekin varmaan täytyy antaa paljon enemmän lääkettä, että alkaa tehoamaan ja sitten varmaan tulee enemmän haittavaikutuksiakin. Mutta jotainhan sitä täytyy kumminkin tehdä.

SSRI - lääkkeet tietääkseni nostavat serotoniinin tasoa aivoissa. Serotoniini on se mikä parantaa mielialaa ja serotoniinin nostolla koitetaan parantaa masentuneen oloa.

OT: miten voin vastata vain tiettyyn kohtaan ettei tarvi kopioida koko viestiä?

 

[Cereal killah]

OT: miten voin vastata vain tiettyyn kohtaan ettei tarvi kopioida koko viestiä?

Lainaa koko viesti ja poista välistä turhat. Kuten juuri tein tässä.

 

[ttjm]

Lainaa koko viesti ja poista välistä turhat. Kuten juuri tein tässä.

Tai sitten maalaat haluamasi kohdan tekstissä, jolloin siihen ilmestyy "+ Lainaa" -merkki. Tämä ainakin firefoxilla.

 

[jm82]

SSRI - lääkkeet tietääkseni nostavat serotoniinin tasoa aivoissa. Serotoniini on se mikä parantaa mielialaa ja serotoniinin nostolla koitetaan parantaa masentuneen oloa.

OT: miten voin vastata vain tiettyyn kohtaan ettei tarvi kopioida koko viestiä?

Lainauksen sisältä täytyy varmaankin deletoida ylimääräinen teksti pois. Jos siis haluaa niin tehdä.

Jotenkin tuo Serotoniini täytyy vaikuttaa myös silmien kirkkauteen. Kun näkee kauaksikin tosi tarkasti. Ennen näki vain jotenkin sumeasti, vaikka näössä ei oikeasti mitään vikaa ollut. Ei tullut töistäkään kunnolla mitään, kun näkö oli jostain kumman syystä huono kauaksi. Lähelle nyt jollain lailla näki, tai siirtyi lähemmäksi tihrustamaan. Sitähän kai muutenkin kehotetaan katsomaan maisemia vaikka ikkunasta.

maalaat haluamasi kohdan tekstissä, jolloin siihen ilmestyy "+ Lainaa" -merkki.

Kiitos vinkistä. Tämän jälkeen vain "lisää lainaukset" nappi ja valitsemaan oikea lainaus, jos niitä on useampi. Näyttää toimivan myös puhelimella.

Itse koleilin vähentää Escitalopram ssri lääkettä 15 -> 10 mg, mutta muutaman päivän päästä ei enää ollut hyvä. 20mg on maksimi. 25mg kokeilin joskus ja taisi olla vähän liiankin virkeä vielä yölläkin.

Jostain kumman syystä itsellä 7.5mg (neljäsosa 30mg) mirtazapin auttaa vointiin vähän. Vaikka psykiatrin mukaan tuo annos ei vaikuta mitään. Ilmeisesti vaikuttaa myös jollain lailla Serotoniin.

Mirtatsapiini salpaa farmakologisissa testeissä postsynaptisia 5-HT2- ja 5-HT3-serotoniinireseptoreita. SSRI-lääkkeille ominaisia hoidon alussa ilmeneviä haittoja, kuten levottomuus- tai ahdistuneisuusoireita ja pahoinvointia on mirtatsapiinilla vähemmän. Myös seksuaaliset haitat ovat vähäisempiä kuin SSRI-lääkkeillä. Mirtatsapiini ei juuri sitoudu alfa-1-adrenergisiin eikä muskariinireseptoreihin. Se ei hoitoannoksilla yleensä vaikuta sydämen tai verenkierron toimintaan. Mirtatsapiini sitoutuu histamiinireseptoreihin, mikä selittää sen sedatiivisen vaikutuksen. [5]

Lääkettä pidetään ns. kaksikanavaisena, koska se vaikuttaa sekä serotonergisesti että adrenergisesti.[6]

Nykytietämyksen mukaan mirtatsapiinin antidepressiivinen vaikutus perustuu presynaptisten Alfa2A-reseptorien salpautumiseen, mikä aktivoi keskushermoston noradnergistä järjestelmää negatiivisen palautteen estyessä. Mirtatsapiini aktivoi myös keskushermoston serotonergista ja dopaminergistajärjestelmää, kuitenkaan vaikuttamatta välittäjäaineiden takaisinottoa estämällä, kuten esimerkiksi SSRI-lääkkeet. Myös 5-HT2C-reseptorin salpautumisella saattaa olla rooli mirtatsapiinin antidepressiiviseen tehoon. [7]

Mirtatsapiini – Wikipedia

Truxal 12.5mg menee lisäksi, mutta se ei Serotoniiniin vaikuta. Paitsi tuolta osalta "klooriprotikseeni myös lieventää SSRI-lääkkeiden käytön yhteydessä esiintyvää ahdistusta."
Lisäksi Gabapentiini 150mg aamulla (neljäsosa 600mg), mutta sekään ei vaikuta Serotoniin. " Se on hermokipulääke, joka vilkastuttaa aivotoimintaa." Tuohan ei psykiatrin mukaan ahdistukseen auta, mutta kyllä se tehoaa, ainakin jos ottaa 600mg.

Yritän lueskella tuosta Serotoniinistä jotain. Mieli nyt suurin piirtein ok, mutta jaloissa kipua. Lisäksi käsissäkin saattaa olla joskus kipua. Ja jos vaikka töihin pakotettaisiin, niin jalkojen lihakset menee aika pahoin jumiin. Eli ei kestä enää normaalia rasitusta jostain omituisesta syystä. Esim lenkillä ollessa jalat ei oikein kipeät ole. Eli jotain kevyttä pystyy vähän tehdä. Muistaakseni jollekin sanoin, että voiko olla levottomat jalat. Mutta ei kuulemma voi. Nyt ei ole sitä lääkäriäkään, mutta jos muistaisin taas seuraavalta lääkäriltä kysyä. Esim Bentsot saattaisi auttaa?

Pieninä annoksina määrätty rauhoittava lääke, esimerkiksi bentsodiatsepiini, saattaa auttaa.
Parkinsonin taudin hoitoon kehitetyt lääkkeet saattavat kokonaan poistaa oireet. Voimakkaana kipuna tuntuvaa jalkojen levottomuutta on hoidettu myös kipulääkkeillä.

Levottomat jalat

 

[cl0]

Lainaa koko viesti ja poista välistä turhat. Kuten juuri tein tässä.

Kiitos nyt olen hieman taitavampi tämän foorumin käytössä.

 

[Cereal killah]

Jotenkin tuo Serotoniini täytyy vaikuttaa myös silmien kirkkauteen. Kun näkee kauaksikin tosi tarkasti.

Kyllähän esim. LSD parantaa hyvin oleellisesti ympäristön yksityiskohtia, kirkkautta ja värien paksuutta (erityisesti vihreä), ja aivojen visuaalinen prosessointi käyttää paljon serotoniinia (jota LSD aktivoi).

 

[jm82]

Kyllähän esim. LSD parantaa hyvin oleellisesti ympäristön yksityiskohtia, kirkkautta ja värien paksuutta (erityisesti vihreä), ja aivojen visuaalinen prosessointi käyttää paljon serotoniinia (jota LSD aktivoi).

Joo. Itsellä jotenkin niin, että mitä enemmän syö jotain serotoniiniin vaikuttavia lääkkeitä, niin sitä tarkempi näkö. Vaikka nyt sitten pimeällä katuvaloissa, kun on paljon vihreää puissa. Ja näkee siis varmaan puolet kauemmaksi aika tarkasti, jos vertaa tilanteeseen ilman lääkettä. Autolla ja moottoripyörälläkään ei oikein tohtinut ajaa ja näkö oli varmasti yksi syy. Lisäksi varmaan nytkin puhelimen fontit näkyy tarkemmin, eikä pehmeästi. Itse oon laser leikkauksessa käynyt ja lääkärin mukaan on parantunut tosi hyvin, eikä ole mitään parannettavaa näön tarkkuudessa. Aiemmin käytin piilolinssejä ja niillä myös näki tosi tarkasti. Jossain välissä tuo näkö sitten huononi ja varmaan myös olo huononi samaan aikaan.

Nythän Escitalopramia voisi nostaa 15->20mg, mutta en huomannut mitään suurempaa hyötyä. Toki varmaan mielialakin voi vaikuttaa näön kirkkauteen. Ja jos huomaa että näkee paremmin ja on siistiä, niin se sitten kohottaa mielialaa.

Kerran oli siistiä katsoa toisen silmiä, kun nehän on tosi hienot. Mutta vaatii aika kirkkaat valot että näkyy kunnolla. Ja sillä sumealla näöllä ei varmasti olisi nähnyt oikein mitään

Tuo näkö juttu on ollut itselle vähän mysteeri, mutta täytyy lueskella esim tuosta LSD:stä.

 

[Vispersson]

Keskivaikean masennuksen diagnoosi tuli hoitaja- ja lääkärikäyntien jälkeen. Bdi-21-testissä sain 19 pistettä. Lääkärin kanssa tultiin siihen lopputulokseen, että toistaiseksi ei lääkitystä vaan mennään ensisijaisesti hoitajakäyntien, psykologin ja terapia avulla. Sairaslomapaperit sain myös, mutta täytyy ensin Kelan kanssa selvitellä, onko järkevämpää jatkaa normaalilla opintotuella tämän sijaan. Sain kuitenkin myös oikeudet varata lääkärille YTHS:n nettisivujen kautta uuden ajan, jos tulen lääkityksestä toisiin ajatuksiin tai pidempi sairasloma olisi tarpeen. Lääkkeissä sivuvaikutukset kuitenkin jännittää, ja tottakai elän niin vähillä lääkityksillä kuin suinkin mahdollista.

Tänään varsinkin on ahdistanut kohtalaisesti, kun paperit tuli, mutta olo ei ole mitenkään sairas. Asiaa ei myöskään auta yhtään, että osa päivistä on parempia varsinkin näin kesäloman jälkeen. Tässä kun 4. vuosi kandivaihetta alkaa ja opinnoissa pitäisi yrittää ottaa aikataulussa kiinni, niin ei millään viitsisi ottaa lomia. Tiedän kuitenkin, että pitemmällä tähtäimellä aloitekyvyttömyys ja alentunut suorituskyky vaikeuttavat kaikkien haluamieni kurssien suorittamista kuten aiempina vuosinakin.

Pelkän laiskuuden piikkiin tuli monta vuotta kaikki laitettua. En ole enää varma, oliko se sittenkään sen pahempi kuin tämä ahdistus ja morkkis mikä on tänään koko päivän ollut.

 

[ttjm]

Keskivaikean masennuksen diagnoosi tuli hoitaja- ja lääkärikäyntien jälkeen. Bdi-21-testissä sain 19 pistettä. Lääkärin kanssa tultiin siihen lopputulokseen, että toistaiseksi ei lääkitystä vaan mennään ensisijaisesti hoitajakäyntien, psykologin ja terapia avulla. Sairaslomapaperit sain myös, mutta täytyy ensin Kelan kanssa selvitellä, onko järkevämpää jatkaa normaalilla opintotuella tämän sijaan. Sain kuitenkin myös oikeudet varata lääkärille YTHS:n nettisivujen kautta uuden ajan, jos tulen lääkityksestä toisiin ajatuksiin tai pidempi sairasloma olisi tarpeen. Lääkkeissä sivuvaikutukset kuitenkin jännittää, ja tottakai elän niin vähillä lääkityksillä kuin suinkin mahdollista.

Tänään varsinkin on ahdistanut kohtalaisesti, kun paperit tuli, mutta olo ei ole mitenkään sairas. Asiaa ei myöskään auta yhtään, että osa päivistä on parempia varsinkin näin kesäloman jälkeen. Tässä kun 4. vuosi kandivaihetta alkaa ja opinnoissa pitäisi yrittää ottaa aikataulussa kiinni, niin ei millään viitsisi ottaa lomia. Tiedän kuitenkin, että pitemmällä tähtäimellä aloitekyvyttömyys ja alentunut suorituskyky vaikeuttavat kaikkien haluamieni kurssien suorittamista kuten aiempina vuosinakin.

Pelkän laiskuuden piikkiin tuli monta vuotta kaikki laitettua. En ole enää varma, oliko se sittenkään sen pahempi kuin tämä ahdistus ja morkkis mikä on tänään koko päivän ollut.

Kuulostaa aika tutulta.

Näissä on aina vähän hankala antaa vinkkejä, kun ihmiset toimii niin eri tavalla. Tuon aloitekyvyn kanssa huomasin itse että parhaiten toimii vaan se itsensä pakottaminen asioiden kanssa. Sekin on tietysti jonain päivinä vaikeampaa, mutta ainakin itsellä se toimi parhaiten.
Sitten toinen juttu on, että kannattaa ehkä elää ns. päivä kerrallaan. Eli kovin monelle päivälle ei kannata suunnitella opiskelua etukäteen. Ainakin itsellä tuossa kävin niin, että jos viikoksi suunnitteli tekemisiään, niin perjantaina tajusi että maanantain hommat on kesken, joka taas teki vaan oloa pahemmaksi.

Ehkä tiivistettynä niin, että laita itsellesi realistisia tavoitteita vaikka päivittäin. Sitten jos yhtenä päivänä ei niitä saavuta, niin annat itselles anteeksi ja seuraavana päivänä uus yritys.
Nämä on tietenkin helpompi sanoa kuin tehdä, mutta näin pääsin itsekin lopulta eteenpäin. Lääkkeistä ei ollut mun kohdalla apua, mutta kaverilla oli. Mun mielestä kannattaa ainakin yrittää kuntouttaa itseään ilman lääkkeitä

Ihan pelkkää lomaa en itse ottaisi, mutta ehkä kannattaa miettiä kevyempää tahtia. Mulle oli ainakin tärkeää että asiat eteni edes vähän.
Tsemiä joka tapauksessa

 

[Memory]

Olenkohan taas jotenkin masix, kun ei tunnu että olisi mitään järkevää tekemistä päivällä.
Nukun 02-10 sitten 11-15 ja sitten 16-19 karmeeta, joku on nyt vialla
jos olen väkisin hereillä niin suuta haukotuttaa koko ajan, eikä kyse voi olla lääkkeistä, en ainakaan näin usko.
tosi kettumaista

 

[Vispersson]

Tuon aloitekyvyn kanssa huomasin itse että parhaiten toimii vaan se itsensä pakottaminen asioiden kanssa. Sekin on tietysti jonain päivinä vaikeampaa, mutta ainakin itsellä se toimi parhaiten.
Sitten toinen juttu on, että kannattaa ehkä elää ns. päivä kerrallaan. Eli kovin monelle päivälle ei kannata suunnitella opiskelua etukäteen. Ainakin itsellä tuossa kävin niin, että jos viikoksi suunnitteli tekemisiään, niin perjantaina tajusi että maanantain hommat on kesken, joka taas teki vaan oloa pahemmaksi.

Ihan pelkkää lomaa en itse ottaisi, mutta ehkä kannattaa miettiä kevyempää tahtia. Mulle oli ainakin tärkeää että asiat eteni edes vähän.
Tsemiä joka tapauksessa

Tuo pienempien tavoitteiden asettaminen tulikin keväällä tutuksi, kun kävin opintopsykologin puheilla. Päässyt kuitenkin taas lipsumaan, joten ehkä asetin tavoitteita vieläkin liian suuriksi omaan jaksamiseen nähden. Tuli kuitenkin lääkärin ehdouksesta laitettua uutta hakemusta, jos saataisiin tämän lukuvuoden kursseja ja opiskelumenetelmiä vähän suunniteltua

Saman olen huomannut, että on ihan päivästä kiinni, paljonko sitä jaksaa mietiskellä ja painaa hommia. Tänään juurikin taas vähän vaikeampaa edes aloittaa, mutta eilen tuli ikäänkuin vahingossa pyöriteltyä koodia monta tuntia. Olen itse jotenkin niin äärettömän järjestelmällinen ihminen, että tykkään arvioida ja suunnitella asioita jopa tuntiaikataululla, joten tuohon päivä kerrallaan elämiseen on kyllä opettelemista Ehkäpä tämän diagnoosin myötä sitten oppii vähän antamaan anteeksi noita epäonnistumisia.

Jos oikein ymmärsin lääkärin puheista niin se sairasloma antaisi kuitenkin sen verran pelivaraa, että kuukaudessa saisin suorittaa kuusi opintopistettä. Tällä systeemillä saisin suoritettua kaikki mielenkiintoisimmat ei joka vuosi luennoitavat tutkintoon sisältyvät kurssit ja ne veemäiset tulisi sitten myöhemmin. Toinen vaihtoehto olisi tietysti sitten se, että menee normaalituilla ja laskee kurssien määrää omatoimisesti.

Välillä vain on huonompia päiviä, kun mikään ei kiinnosta, sängystä nouseminen on vaikeaa ja päivä kuluu koneella istuessa tekemättä mitään. Mielihyvää saa ainakin vielä onneksi pientenkin asioiden hoitamisesta ja joistain harrastuksista, joten peli ei ole ihan menetetty. Suunta on ainakin toistaiseksi ollut ylöspäin, kun kesällä päätin jo itsekseni yrittää keskittyä mielialan parantamiseen.

 

[ttjm]

Nuuskaa (15x20mg pussia) ja kahvia menee päivässä helvetisti (500mg kofeiinia) ja huomannut että tulee aikamoisia oireita, pää on sumea, vituttaa, ahdistaa ja keskittymiskyky nollissa, tässä nyt päätänkin lopetta kaiken, kofeiinijuomia tullut käytettyä päivittäin viimeset 10 vuotta, että sen lopettelen annoksia vähentämällä pikkuhiljaa, nikotiinia en ole niin pitkään käyttänyt joten kylmä kalkkuna käy hyvin, olen lukenut monia kokemuksia jossa sanovat että pää selvenee ja mieliala muuttuu paremmaksi kun jättää kofeiinin ja nikotiinin. Onhan se nikotiinihimo aika helvetin kova, mutta menee nopeasti ohi.

Mulla ainakin unirytmistä kiinni pitäminen helpottui, kun vaihdoin kahvin teehen.

 

[ttjm]

Riippuu teestä, kyllä vihreässä teessä ja vaikkapa yerba matessa on rusnaasti kofeiinia. Itse juon vian vihreää teetä tai yerba matea, välillä kahvia, mutta silti järkyttäviä oireita ilmenee välillä kun juo liikaa, sitä juo että pää menisi selvemmäksi, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Sokeriakaan en ole käyttänyt jo vuosia, enkä alkoholia tai muitakaan päihteitä. Nuuskassa se ongelma et sitä menee helposti kun helppo käyttää missä vain, oikeastaan vain päivän eka nuuska tuntuu hyvältä.

Joo onhan noissa kahveissakin eroja. Mulla taitaa olla ongelma että ryystän kahvia tai teetä kokoajan ikään kuin tapana

 

[TMK]

Olenkohan taas jotenkin masix, kun ei tunnu että olisi mitään järkevää tekemistä päivällä.
Nukun 02-10 sitten 11-15 ja sitten 16-19 karmeeta, joku on nyt vialla
jos olen väkisin hereillä niin suuta haukotuttaa koko ajan, eikä kyse voi olla lääkkeistä, en ainakaan näin usko.
tosi kettumaista

Toi on paha, jos tuntuu, että on hyödytöntä tai turhaa.

Koitappa aluksi päästä aikaisemmin nukkumaan. Esim klo 10.
Vaikuttaa unen laatuun merkittävästi, kun aloitat sen normaaliin aikaan.
Estää myös morkkista aamuisin, kun ei tunnu, että päivä olisi jo ohi/liian pitkällä mihinkään tekemiseen.
Paljon nukkumiseenkin tottuu. Ei se välttämättä mitään tarkoita. Mutta olisi toki hyvä saada se tiputettua 8-10 tuntiin.
Kunhan aloittaa nukkumisen ajoissa ja joka päivä samaan aikaan.

Sitten jotain pientä askaretta. Siivoa vaikka jääkaappi. Siisteys parantaa myös mielen laatua. Sellaista tekemistä jossa näkee työnsä tuloksen ja se tuo tyydytystä. Joku ihan pieni projekti. Sellanen, että voi taputtaa itteä olalle ja todeta, että tulipa hyvä.

Muutenkin kaikki tekeminen ja jossain käyminen auttaa.
Joku harrastus. Vaikka se perinteinen salilla käyminen tai vaikka jokin ohjatumpi esim nyrkkeily. Varmasti tulee sellainen olo, että ei kehtaa/viiti ja muut on parempia yms., mutta ohittaa ne ajatukset hetkeksi ja menee vain.
Voi se olla vaikka lennokkikerho tai mistä nyt voisikaan innostua. Jotain uutta.
Saa siinä samalla sosiaalista kontaktia muihin. Innostus tarttuu toisista helposti.

Itteä voi myös kiusata vaikka niin, että päättää mennä päiväksi pihalle ilman puhelinta. Riittävästi kun tylsistyy ja on vähän virikkeitä, niin mielikuvitus alkaa heräillä ja keksii väkisin jotain uutta ja on aikaa kattella maailmaa. Päivä ulkona ilman elektroniikkaa kuulostaa äkkiä paljolta, mutta lopulta on aika normaali tilanne. Pakkohan siinä on jotain virikettä keksiä
Ainakaan aika ei sujahda ohi.

 

[Memory]

Toi on paha, jos tuntuu, että on hyödytöntä tai turhaa.

Koitappa aluksi päästä aikaisemmin nukkumaan. Esim klo 10.
Vaikuttaa unen laatuun merkittävästi, kun aloitat sen normaaliin aikaan.
Estää myös morkkista aamuisin, kun ei tunnu, että päivä olisi jo ohi/liian pitkällä mihinkään tekemiseen.
Paljon nukkumiseenkin tottuu. Ei se välttämättä mitään tarkoita. Mutta olisi toki hyvä saada se tiputettua 8-10 tuntiin.
Kunhan aloittaa nukkumisen ajoissa ja joka päivä samaan aikaan.

Sitten jotain pientä askaretta. Siivoa vaikka jääkaappi. Siisteys parantaa myös mielen laatua. Sellaista tekemistä jossa näkee työnsä tuloksen ja se tuo tyydytystä. Joku ihan pieni projekti. Sellanen, että voi taputtaa itteä olalle ja todeta, että tulipa hyvä.

Muutenkin kaikki tekeminen ja jossain käyminen auttaa.
Joku harrastus. Vaikka se perinteinen salilla käyminen tai vaikka jokin ohjatumpi esim nyrkkeily. Varmasti tulee sellainen olo, että ei kehtaa/viiti ja muut on parempia yms., mutta ohittaa ne ajatukset hetkeksi ja menee vain.
Voi se olla vaikka lennokkikerho tai mistä nyt voisikaan innostua. Jotain uutta.
Saa siinä samalla sosiaalista kontaktia muihin. Innostus tarttuu toisista helposti.

Itteä voi myös kiusata vaikka niin, että päättää mennä päiväksi pihalle ilman puhelinta. Riittävästi kun tylsistyy ja on vähän virikkeitä, niin mielikuvitus alkaa heräillä ja keksii väkisin jotain uutta ja on aikaa kattella maailmaa. Päivä ulkona ilman elektroniikkaa kuulostaa äkkiä paljolta, mutta lopulta on aika normaali tilanne. Pakkohan siinä on jotain virikettä keksiä
Ainakaan aika ei sujahda ohi.

Kiitos, kerholla käynti on kivaa vaihtelua, yleensä myöskin broidilla 100m:n päässä, se on sen verran vanha ettei sitäkään aina jaksa kun juttelee samoja repeatilla, onneksi on torstaisin ruotsin kielikurssi 1½h kerrallaan, nyt on kaunista kun tulee syksy, olen ihan talvi ihmisiä.

Nyt kävin koisiin 24 ja heräsin 11:sta, ihan kiva, sitten koiraa ulos aamupalaa jne. sitten 15:30 liikenteeseen ja takaisin himaan 20:n maissa, ei iltiksiä kun ei ole tarvetta kun ei väsytä, ei kuulosta normilta että nukkuu ab.11h ja vieläkin turpaa revityttää, sitten kun meinaa että soittelen tuttaville/sukulaisille ja kyselen kuulumisia niin toiset ½ on töissä, tapaamisissa ei saa häiritä jne. toiset puolet on jo haudassa,masentaa kun ajattelee että 30v sitten oli paljon paljon kivoja ihmisiä joiden kanssa jutella, ei ole vaan enää.

Ennen tein jotain eletroniikkajuttuja mutta ny on silmät ½ sokeena niin ei näe ilman suurennoslasia mitään, ostinhan mä bebekistä 3:n käden pidikkeillä ja suurennuslasilla mutta anyway, ei olevinaan jaksa, se on niinkuin joku hemmetin peli koko elämä, jollei siihen ja siihen tartu niin sitten tipahdetaan pohjalle ja se tarkottaa että mennään koisimaan siinä ei pety ja on "parempi" olo kun herää taas uudestaan pirteänä.

Kuten monilla masiksessa mielialan vaihtelut ovat karmeita, itsekin kavereiden kanssa kerholla tulee välillä että olen happy, energinen ja juttelen kaikkien kanssa, välillä sitten otan kaffen menen omaan pöytään ja kuuntelen muitten juttuja ja märehdin itsesäälillä hiljaa, kun ei kiinnosta eikä jaksa mitään missään.

Itse komppaan että minulla ainakin pahimmat masiksen oireet ovat todella vahvasti vaihtuvat mielialat, ne ovat todella karmeita....

Välillä masennuksestakin saa voiton, sitä oikein toipuu, kuin adrenaliinipiikin saanut "hei jumakauta tää on kivaa, mulla on hyvä fiilis, juttelen vastaantuleville tuntemattomille ja toivotan hyvät joulut jne.." oikein ilopilleri, välillä sitten alusta pitäen kuin maansa myynyt, kattelee vain kenkien kärkiä eikä mikään kiinnosta, joku kysyy jotain niin evvk kiitos vaan .....

 

[Memory]

Eilen torstaina oli hitsin hieno päivä, ei iltiksiä vaan kerholle sekä kurssille pirteänä, meni kaikki todella upeesti.
yö ei sitten mennytkään, minun tapani mukaan nukkumaan n.24 syömään 03, veskiin 06 sitten ylös jo haukotus,
nukkumattoman yön syy: liikaa ajatuksia sekä adrenaliinia, ei kivaa, jos on jotain päässä taikka mielessä niin adrenaliinia tulee ja sitten ei kyllä nukuta ollenkaan vaikka tekisi mitä, ei muuta mutta tässä iässä jo nukkumaton yö aiheuttaa lieviä sydämen tuntemuksia, 2vrk:tta nukkumatta melkein sydärin, sitten vielä nexium lääke joka edes-auttaa rytmihäiriöitä ja sydämen juttuja ei kiva.
Onneksi viikonloppu ja rentoutumista.
Välillä on karmea kiire, ensin katsoo kelloa niin on 10 sitten katsoo kiireessä uudestaan niin jo on paukahtanut 15, nyt päinvastoin, katson "tunnin" välein ja 10/10.20/11/11.30 jne.... huokaus että menee hitaasti kun odottavan aika on pitkä
kuitenkin hyvää viikonloppua kaikille vaikka vettä lupaakin

 

[amadeus]

Keskivaikean masennuksen diagnoosi tuli hoitaja- ja lääkärikäyntien jälkeen. Bdi-21-testissä sain 19 pistettä. Lääkärin kanssa tultiin siihen lopputulokseen, että toistaiseksi ei lääkitystä vaan mennään ensisijaisesti hoitajakäyntien, psykologin ja terapia avulla. Sairaslomapaperit sain myös, mutta täytyy ensin Kelan kanssa selvitellä, onko järkevämpää jatkaa normaalilla opintotuella tämän sijaan. Sain kuitenkin myös oikeudet varata lääkärille YTHS:n nettisivujen kautta uuden ajan, jos tulen lääkityksestä toisiin ajatuksiin tai pidempi sairasloma olisi tarpeen. Lääkkeissä sivuvaikutukset kuitenkin jännittää, ja tottakai elän niin vähillä lääkityksillä kuin suinkin mahdollista.

Ota se sairasloma, vaikka et tarpeeksi sairaaksi itseäsi nyt tuntisikaan. Sillä saikulla saa nykyään opiskella puolella tahdilla, ei tarvitse jäädä kotiin sänkyyn miettimään. Jos painaa täydellä tahdilla "terveenä" ja et saa kursseja täyteen, voi joutua takaisinperintään yms. vaikeuksiin. Ihan turhaa painetta kasaa noin itselleen. Tietty se voi tuntua oudolta tai jopa väärältä julistautua sairaaksi, mutta näissä asioissa kannattaa ajatella aina kotiinpäin. On huomattavasti helpompi kuntoutuakin kun tietää, että voi keskittyä myös itseensä ja unohtaa koulun paineet, mikäli tilanne sitä vaatii.

 

[Vispersson]

Pitää varmaan ensi viikosta sitten laittaa papereita eteenpäin. Tässä on nyt muutama tähtitieteen kurssi lukuvuodelle mitkä haluaisin tosissaan käydä opiskelemassa, kun liittyvät kandiini ja ei luennoida joka vuosi. Toivottavasti kelan kanssa voi yrittää vähän sopia, jos meneekin vahingossa opintopisteen tai pari yli sallitun rajan, esim. keväällä olisi yksi 10op kurssi joka kestää muutaman kuukauden.

Tässä kun olen nyt vajaan viikon pyöritellyt sitä ajatusta lääkityksestä päässä niin on vähän alkanut mietityttämään, että pitäisikö sitä sittenkin ehkä kokeilla. Tiistaina olisi aika psykologille ja ajattelin siellä myös ehkä vähän kysäistä, että miten pahasti se vaikuttaisi työskentelyyn ja ajatuksen kulkuun. Psykiatrille on sen verran jonoa, että aika on vasta marraskuulle. Lähete terapiaan jäisi ymmärtääkseni siis sinne asti, eli melko pitkään saisi odotella.

Maanantaina myös laboratorioaika aika niin saa sitten senkin selville, että onko taustalla mitään somaattista sairautta. Pakko kyllä sanoa, että tässä nyt on kalenterissa yhtäkkiä aikoja niin helvetisti kaikenlaisille lääkäreille ja hoitajille sekä YTHS:n että koulun puolelta, että joku vielä hulluksi luulee, jos mainitsen asiasta Melkein pahalta tuntuu näin pienien vaivojen takia työllistää koko laitosta.

 

[TMK]

Pitää varmaan ensi viikosta sitten laittaa papereita eteenpäin. Tässä on nyt muutama tähtitieteen kurssi lukuvuodelle mitkä haluaisin tosissaan käydä opiskelemassa, kun liittyvät kandiini ja ei luennoida joka vuosi. Toivottavasti kelan kanssa voi yrittää vähän sopia, jos meneekin vahingossa opintopisteen tai pari yli sallitun rajan, esim. keväällä olisi yksi 10op kurssi joka kestää muutaman kuukauden.

Tässä kun olen nyt vajaan viikon pyöritellyt sitä ajatusta lääkityksestä päässä niin on vähän alkanut mietityttämään, että pitäisikö sitä sittenkin ehkä kokeilla. Tiistaina olisi aika psykologille ja ajattelin siellä myös ehkä vähän kysäistä, että miten pahasti se vaikuttaisi työskentelyyn ja ajatuksen kulkuun. Psykiatrille on sen verran jonoa, että aika on vasta marraskuulle. Lähete terapiaan jäisi ymmärtääkseni siis sinne asti, eli melko pitkään saisi odotella.

Maanantaina myös laboratorioaika aika niin saa sitten senkin selville, että onko taustalla mitään somaattista sairautta. Pakko kyllä sanoa, että tässä nyt on kalenterissa yhtäkkiä aikoja niin helvetisti kaikenlaisille lääkäreille ja hoitajille sekä YTHS:n että koulun puolelta, että joku vielä hulluksi luulee, jos mainitsen asiasta Melkein pahalta tuntuu näin pienien vaivojen takia työllistää koko laitosta.

Lueppa viimeinen lauseesi uudestaan

Itsensä syyllistäminen, asian vähättely ja kieltäminen jne.

Ei kannata asiaa ajatella tuolta kantilta yhtään. Noi kaikki laitokset on sitä varten, että niitä käytetään ja kaikkien etu on, että kaikki voi mahdollisimman hyvin.

Ja ne kaukana olevat vapaat ajatkin tulee yllättävän nopeasti. Varaat ajat ja sillä selvä. Kuitenkin jos et varaa, ni sillon parin kuukauden päästä mietit, että se olisi nyt ja seuraavaksi saa taas parin kuukauden päästä ja siihenkin on liian kauan.

Auttaa jo pelkkä tieto, että aika on itselle varattuna.

 

[skirne]

Pitkään masennuksesta nauttineena tulee mieleen, et noita virikkeitä masentuneelle ihmiselle ei ole kovin paljoa. Jonkinlainen virike, joka herättää mielenkiinnon ja joka tehdessä ja jälkeenpäin aiheuttaa mielihyvää olisi tarpeen. Lääkitys tossa rinnalla voi olla hyvä ja tehokas keino, mutta se on todella tapauskohtaista ja lääkärin on sitä vaikea määritellä, etenkin jos ei potilashistoriaa kunnolla tunne. Jos ois vaikka joku masentuneiden kerho, jossa voitais yhdessä kokkailla parin päivän ruoat, tehdä jotain puutarhatöitä josta sais samalla pientä taskurahaa, käytäis vaikka keilaamassa. Nykyiset systeemit luokittelee kaikki mielenterveys ja päihdeongelmaiset samaan lokeroon, ei näistä välttämättä löydä sitä mielekästä seuraa

 

[Memory]

Tänään oli sekalaisen karmea päivä, ensin nukuin 03-06 sitten päivä meni melko kivasti sitten iltapäivä meni karmeasti, tosi masentunut olo, kerhon vertaistuki ei toiminut, paikalla 3 ohjaajaa ja kaksi asiakasta, me jo hysteerisesti virnuiltiin muutaman asiakkaan kanssa että on tämä kanssa vertaistukea kun 2 + 1 asiakasta ja 3 ohjaajaa ja ohjaajat ovat tyhmiä=juoruavat vain keskenään, masensi todella pahasti
Onneksi jaksoin tulla kotia ja ottaa Lyrican ja mennä iltatorkuille, nyt on paljon parempi olo, ennen sitä tahdoin vain kuolla pois, kukaan ei keskustellut kanssani, nyt on kivempaa.

Hyvää viikonloppua kaikille.

 

[joku]

Tänään oli sekalaisen karmea päivä, ensin nukuin 03-06 sitten päivä meni melko kivasti sitten iltapäivä meni karmeasti, tosi masentunut olo, kerhon vertaistuki ei toiminut, paikalla 3 ohjaajaa ja kaksi asiakasta, me jo hysteerisesti virnuiltiin muutaman asiakkaan kanssa että on tämä kanssa vertaistukea kun 2 + 1 asiakasta ja 3 ohjaajaa ja ohjaajat ovat tyhmiä=juoruavat vain keskenään, masensi todella pahasti
Onneksi jaksoin tulla kotia ja ottaa Lyrican ja mennä iltatorkuille, nyt on paljon parempi olo, ennen sitä tahdoin vain kuolla pois, kukaan ei keskustellut kanssani, nyt on kivempaa.

Hyvää viikonloppua kaikille.

Hyvää viikonloppua sinullekin!

 

[Vispersson]

Ja ne kaukana olevat vapaat ajatkin tulee yllättävän nopeasti. Varaat ajat ja sillä selvä. Kuitenkin jos et varaa, ni sillon parin kuukauden päästä mietit, että se olisi nyt ja seuraavaksi saa taas parin kuukauden päästä ja siihenkin on liian kauan.

Ehkä vähän huonosti ilmaisin asian, mutta minullahan siis on jo se aika tuonne marraskuulle. Itse sain siis tänään varattua sen YTHS:n nettipalveluiden kautta, kun lääkäri antoi oikeudet noita varailla ja siirrellä. Tottakai myös yritän katsella, jos saisin siirrettyä vielä aiemmaksi johonkin peruutuspaikalle. Sillä vaan sanoin, että pitäisiköhän sitä lääkitystä vakavemmin harkita jos saisi niitä huonoja päiviä vähän tasoitettua, mutta ne sivuvaikutukset tosin kuumottelee ja mietityttää, että pystyisinkö sitten ratkomaan esim. vähän vaativampia matemaattisia ongelmia vai meneekö ajatukset ihan sekaisin. Psykologikin oli alunperin lokakuulle, mutta hoitaja oli mukava ja siirsikin sen jo ensi viikolle, kun peruutusaika vapautui.

Omalla tavalla tuntui hyvältä jo heti ensimmäisen hoitajakäynnin jälkeen, kun pääsi keskustelemaan asioista. Näistä kun ei oikein viitsisi aivan hirveästi kavereille avautua ja latistaa tunnelmaa. Kaksi kertaa olen tuhannen päissään itkenyt ja siitä sitten avautunut kavereiden seurassa ja siitähän vasta kunnon morkkikset ja myötähäpeät itseä kohtaan saikin aikaan.

 

[joku]

Tää ketju on hyvä avautumispaikka. Mitä turhaan kuormittaa ystäviä.

 

[oestrus taurus]

Omalla tavalla tuntui hyvältä jo heti ensimmäisen hoitajakäynnin jälkeen, kun pääsi keskustelemaan asioista. Näistä kun ei oikein viitsisi aivan hirveästi kavereille avautua ja latistaa tunnelmaa. Kaksi kertaa olen tuhannen päissään itkenyt ja siitä sitten avautunut kavereiden seurassa ja siitähän vasta kunnon morkkikset ja myötähäpeät itseä kohtaan saikin aikaan.

Tuota yhteiskunnan ongelmaa, eli puhumattomuus ja ihanne-egon kasvatus, se suuri ongelma. Se on ongelma useampaan päihteiden allakin tapahtuvaan häiriökäyttäytymiseen, mutta myös siihen että humalassa persoona muuttua. Silloin estoisuuden poistuessa pääsee purkautumaan sitten sitä, mikä on puhumatonta. Käsittelemällä niistä pääsee eroon, myös etteivät ne edes "tuhannen päissään" putkahtele (Häiritsevästi. Niistähän voit vaikka myöhemmin innostua luennoimaan, miten mikäkin vaikutti siihen ja siihen. Objektiivisena ilmiönä).

 

[joku]

Mä ainakin rentoudun alkoholista ja jaksaa kommunikoidakin paremmin, vaikka vihreitä tulee helposti.

 

[oestrus taurus]

Mä ainakin rentoudun alkoholista ja jaksaa kommunikoidakin paremmin, vaikka vihreitä tulee helposti.

Se etu taitaa tullakin vasta sitten, kun on "henkiset paineet" ja traumat saannut kakistettua ja päässyt vakaaseen tilaan. Tuollainen "vakaa tila" ei sitten tarkoita, etteikö vaikka vituttaisi maailman meno, mutta on muutoin ok. Silloin alkoholillakaan ei muodostu sellaista identiteetin muodostumisongelmaa.
Vakaakin voi sitten töppäillä humalassa ja saada siitä morkkiksen, mutta hänen ei esimerkiksi tarvitse kokea häpeää vaikkapa nyt jostain vuodatuksesta tai agressiokohtauksesta (Joka olisi tuolloin jonkin vanhan kaunan pohjaa).

 

[Algron28]

Mä ainakin rentoudun alkoholista ja jaksaa kommunikoidakin paremmin, vaikka vihreitä tulee helposti.

Itsellä tuntuu että alkoholilla ei saa vain aikaa sellaista vapautunutta tai oikeastaan mitään muutakaan tunnetta. Vaikka ottaa kuinka niin se vain alkaa jossain vaiheessa väsyttämään niin ettei jaksa ajatella ja muuttuu siinä mielessä sulkeutuneemmaksi. Kuten arvata saattaa, tämä ei nuorena ollut kovin mukava juttu kun ei päässyt "biletunnelmiin" kaveriporukassa.

 

[Vispersson]

Nyt tuntui kyllä hyvältä kaverin halaus. Jauhettiin paskaa koko ilta parin koulukaverin kanssa. Viimeinen joka lähti halasi ja sanoi, että oli mukava nähdä ja nähdään uudestaankin. Täällä minä märisen, että ehkä minusta joku välittääkin.

 

[Alceste]

Perjantaina oli viimeinen kelakorvattu terapia. Äkkiä se kolme vuotta kuluu. Mitähän vittua sitä nyt tekis.

 

[Memory]

Vuoden päässä samassa jamassa. Kauhulla odotan.

10vuotta jo "avolla" ei yhtään kivaa, terppa vastaa puhelimeen arkisin 10-10:30 jos jaksaa, siinä kaikki.
Parempi jutella seinille, taikka koiralle, sekin sentään heiluttaa häntää välillä huokaus...

 

[jm82]

Perjantaina oli viimeinen kelakorvattu terapia. Äkkiä se kolme vuotta kuluu. Mitähän vittua sitä nyt tekis.

Vuoden päässä samassa jamassa. Kauhulla odotan.

Itselle ei ole tuota terapiaa ehdotettukaan. Varmaan jostain neuvoista voisi olla jotain hyötyä. Nyt täytyy hakea taas eläkkeelle jatkoa. Saa nähdä. Joskus on vähän kurjempaa, ja joskus taas melkein kivaa. En toki uudelle lääkärille sano että kivaa olisi ollut, kun pääosin ei ole niin. Tuli myös se joku lappunen ruksittua melko huonossa olotilassa, niin jos se jotain "auttaisi". Lääkkeet tosin rauhoittaa ihan hyvin, niin huonokaan olo ei ole täysin kaamea. Esim illalla 12.5mg Truxal ja eilen päivällä otin 50mg Ketipinorin.

Mitä ne terapeutit yleensä juttelee? Itse olin jokunen vuosi sitten toisessa työkykyarviossa, jonka piti psykologi. Siitä oli varmaan jotain hyötyä. Sitten sairaanhoitaja piti yhden kerran terapiaa, mutta ei kuulemma hänen mukaan auttanut. Siitä ei ole pitkäkään aika. Muistaakseni painotti että mitä asioita pitäisi muuttaa että oma olo olisi parempi. Kertoi jotain että koiraa pitää käyttää 5 kertaa päivässä pihalla, josta olen edelleenkin vihainen Ei toki saisi olla vihainen, mutta se vaan tahtoo mennä niin.

Se aiemmin ollut psykologi taas ohjeisti, että mitä mieltä itse on. Siis että mikä on oma tuntemus siellä vaikka ajatuksissa. Koska sitä omaa tuntemusta ei kukaan muu voi kieltää tai viedä pois. Eli jotenkin, oma tuntemus on tärkeä, vaikka muut olisikin eri mieltä? Ja itse veikkaan että se oma tuntemushan saattaa joskus muuttua?