Itselläkin ollut joskus mirtazapiinia nukkumiseen, erittäin tehokas siihen, mutta jo 2,5mg aiheuttaa itselle sanoinkuvaamattoman anehdonian, eli siis mistään ei saa enää mitään mielihyvää, aivan hirveä apatia ja masennus joka voi kestää viikonkin yhden annoksen jälkeen.
Ketipinooria on nukkumiseen, mutta itsellä nousee siihen toleranssi erittäin nopeasti, alkuun 25mg auttoi nukkumaan, mutta päivittäin kun otti niin lopulta piti ottaa 300mg nukkumiseen, siitä taas menee nenää täysin tukkoon, eli suun kautta joutuu hengittämään, erittäin tuskallista. Mutta olen huomannut, että jo 10mmg ketipinoori ilta-annoksenjälkeen on seuraavana päivänä oikeastaan melko hyvä mieliala eikä ahdista, sellainen rauhallinen hieman turta olo.
Itsellä on 15 vuoden aikana ollut kokeilussa essitolapraami, sitolapraamnia, venlaxiini ja bupropioni, nyt kokeillaan vasta markkinoille ilmestynyttä vortioksetiini mikä pitäisi vaikuttaa eri tavalla kuin tavanomaiset SSRI/SNRI lääkkeet. Toivon että tuo parantaa itseni, buprioni oli myös hyvä sillä siitä tuli energinen olo ja myös mieliala oli hyvä, annos oli 150-300mg aamuisin, mutta kahden kuukauden jälkeen positiiviset vaikutukset hävisivät, aiheutti myös järkyttävä hikoilua.
Lähes kaikki suomen bentsodiatsepiinit on lääkärin määräyksellä kokeiltu ahdistukseen, alkuun ne auttoivat, nykyään myös kyllä ahdistus lähtee mutta aiheuttaa taas anehdoniaa, eli kovimman amhdollisen masennustilan jossa mikään ei kinnnosta tai tuota mielihyvää. Saisin yhä xanoria tai diatsepaamia jos haluaisin, mutta en sellaisia halua, lopettaminen ei itselle ole noiden kanssa ollut vaikeaa, en ole käyttänyt väärin ta tullut vieroitusoireita vaikka oli kerran 3kk 0,5mg xanor päivttäin kuuri.
Lopulta koska bentsot eivät sopineet ahdistukseeni sain pregabaliinia, se auttoi myös masennuskeen joka myös lopulta siihen kirjoitettiin mikä on erittäin harvinaista, varoitan vain, että kuukausien päivittäinen käyttö aiheuttaa erittäin kovat vieroitusoireet. Gabapentiinia olen saanut samaat tarkoituskeen, toimivat melko samalla tavalla, muttap regabaliini on tehokkaampi.
Itsellä on kyllä vakavia neuroose jotka kohdistuu ihmisiin, välillä olotialt vaihtelvat raivosta yliystävällsiyyteen muita ihmisiä kohtaan. Kerran oli erittäin pahat fiilikset, oli erittäin vahva tunne ja luulo, että haisen niin pahalle että leviää jopa 50 metrin päähän, kuulin huutoja ja puhetta itseeni kohdistuvaa. Pari kertaa ollut tämän stressin johdosta niin kovat aggresssio syntynyt että olin lyödä työkaveria. Sen jälkeen seurasi niin kova katumus ja syyllisyys. Usein työpäivinä etsin sopivia kohtia minne ajaa autolla että kuolisi. Kun töihin menen niin välillä tekee mieli vetää turpaan jotakin koska koean että puhu paskaa minusta, mietin jos ajaisi autolla päälle kun lähtee kotiinpäin, seuraavana päivänä koen taas ihmeellistä ysväällisyyttä samaa ihmistä kohtaan. Kohde vaihtuu tiuhaan. Vihaan ihmisiä, että rakastan heitä. Ehkä eämä on vai normaalia, ehkä kaikilla käy samanlaisia ajatuksia päässä, mutta ne ovat kontrollin alla? En missään nimessä ole väkivaltainen tai halua vahingoittaa ketään, mutta kun alkaa tuntumaan että on 100 ihmisen kohde josta kaikki puhuvat jotain pahaa ja minun läsnäoloni vaikuttaa koko rakennuksessa, niin että jo kaukaa näen että puhuvat minusta. Koen voimakkaita syyllisyydentuntoja usein, tunnetilat vaihtelevat voimakkaasti vihasta syyllisyydentuntoihin, tulkitsen toiset usein vihamielisiksi jo vaikka ihan katseesta tai siitä miten toinen tekee työnsä. En tiedä onko tämä kaikki ihmisiin kohdistuneet epäilyt oikeasti pitäviä vai vain oman mielen tuotosta, mahdotonta sanoa.
Näitä viimeisimpiä ajatuksia en ole lääkärille kertonut, sillä en halua pilata itsestäni antamaa hyvää kuvaa. Luen ekannasta kaikki lausunnot itsestäni ja minkälaisen kuvan olen antanut, usein ovat kirjoittaneet että asiallinen ja joviaali ihminen, näin olen kuullu muiltakin kuin lääkäreiltä. Sillä en oikeasti halua tehdä mitään pahaa, mutta kun koen että muut ovat minua vastaan tulee erittäin vihaisia ja aggressiivisia ajatuksia. Läääkärini itseasissa sano etten vaikuta ollenkaan masenunteelta, hymyilen ja vaikutan tasapainoiselta ihmiseltä, eli terveeltä. Siksi aina on pieni epäilys että lääkäri ajattelee minun vain valehtelevan tilastani.
Ja sitte ku vaimo pahalla päällä niin mitäpä teet ku kuitenki kauhiat paineet päällä. Vois varmaan neuvotella annosmääristä tai lääkkeen vaihdosta sitte lääkärin kans. Vajaan viikon päästä muutenki aika sovittu. Nyt oli ensin tarkotus laulella karaokea ja ulkoilla jos se vaikka selvittäis ajatuksia ja sais tunteita vähän purettua. Saa tietokone jäädä vähäksi aikaa. Niin ja varmaan parempi yrittää tosissaan hillitä tuota tuhlauspuolta ku se tuppaa vaimoa ressaamaan.
