Masennus

[jm82]

jm82, kiitos. Niin hyvää juttua että kestää hetken miettiä miten vastaan ja tahtoisin avautua työelämästäkin (pomosta) enempikin mutta en pysty, kai olen psykoosissa ja kuvittelen että se seuraa minua ja tunnistaa minut jutuistani joka tapauksessa. Nämäkin tunteet johtuu työajalla tarkasta seuraamisesta. Ja olen niin vittumaisessa loukussa sen kans että on tässä työmaa päästä irti.

Niin mainitsit tuosta vielä pienen psykoosin mahdollisuuden. Itsekin luulin että psykoosi olisi vielä paljon vakavampi juttu, mutta ilmeisesti voi olla "miedompiakin" psykooseja joita ei taida huomata kunnolla kuin ammattilainen? Toki kuka vaan voi huomata käytöksen "nopean" muuttumisen erilaiseksi? Tosiaan ei täältä kukaan sinua löydä, koska voisit olla aivan kuka vaan, eikä sinua pystytä yhdistämään keneenkään. Jos nyt olisi psykoosia, niin omasta mielestä voisi ilmetä noinkin epäluuloisuutena? Vaikkapa että kaikki olisivat itseä vastaan?

Esim tuossa oli selvennetty "vakavamman" aistiharjan ja "vain" löyhästi ulkoiseen ärsykkeeseen liittyvä juttu. Epäilen että itsellä aistiharha on ollut vain kerran 10-15 minuutin ajan ja muuten on ollut sitten yllättävän lievää psykoottisuutta. Psykoosilääke kyllä tehoaa ja juuri nyt ei pitäisikään olla sitä oikeaa sekoilua.

Psykoosioireiden synty ja lääkityksen merkityksen ymmärtäminen.
Psykoottisessa oireilussa aivojen sisäiset yhteydet ovat karsiutuneet niin paljon, että aivojen toiminnan valvonta on häiriintynyt, jolloin aivoissa on alueita, jotka aktivoituvat itsestään ja syöttävät vastekerrokseen ilman ulkoista ärsykettä syntynyttä informaatiota (aistiharha) tai ulkoiseen ärsykkeeseen vain löyhästi liittyvää informaatiota. Aivojen toiminta voi myös sekoittua; oikeaa muistiainesta voi yhdistyä tällaiseen itsestään aktivoituneeseen informaatioon (harhaluulo) (1,19).

pdf:
http://www.tays.fi/download/noname/{4D44BB90-72A5-4B6C-A6FC-04F249D7CB76}/31562

 

[Memory]

Huomenta, kerrankin näin kaunista unta. Olin helinkopterilääkärinä; tietty taas intissä intin kun/jos on "joutunut" käymään siitä tulee megalomaamiset traumat loppuelämäkseen (ns. hyvät muistot, kelle tulee kelle ei?) mutta ihanaa kun näkee todella bitin tarkkaa 4K leffoja realina unissaan jossa on itse ja sukulaiset/kaverit mukana

 

[Memory]

Huomenta. Yö meni tunnin unilla, kun lihaksia kutitti niin vietävästi, että valvoin yön yli venytellen. Tän siitä saa kun istuu aamut illat tietokoneen ääressä.

Mulla aikoinaan teki iltalääke sikamaiset temput; alkoi keskellä yötä kutittaa verisuonia, niitä oli sitten kiva raapia, not!

 

[jm82]

Itse en taas nää mitään unia koskaan. Ehkä korkeintaan painajaista ennen lääkkeitä. Joskus ennen oli kiva vaikka lennellä unessa, mutta siitä on tosi kauan aikaa. Tai vaikka ajaa autolla joskus pikkupoikana.

Kun pitää tasaisen säännöllisen unirytmin, niin ei ole ollut pääkään yhtään kipeä.

 

[Kaiser Soze]

Ainoa minkä voin tehdä on elää päivä kerrallaan=luuserien keino
En vattu sentään ole hokassut mitään juttua mitenkä suhtautua/mitä mieltä olla tästä.
Viimeinen ässähän on aina se luuseri-kortti:"jokainen kuolee jossain vaiheessa, thats it" mutta se on mitä sitten on.

Ei tossa taida mitään luuserimaista olla. >99,9% ei saavuta mitään merkitttävää joten aika sama se on miten täällä kukin päiviään viettelee.

 

[jm82]

Joo. Melkoinen erikoinen ihminen täytyisi olla että se muistettaisiin vielä kuolemansa jälkeenkin, ainakin nyt kun mietti tuota asiaa? Ehkä tärkeimmät varmaan, että keksii jotain mielekästä tekemistä, että ei ole liian tylsää ja saa ajan kulumaan hyvin. Toinen sitten varmaan että pysyisi suht terveenä ja olisi elinvuosia vielä reilusti jäljellä. Isovanhemmat on 90v ja vielä erittäin hyvässä kunnossa, siinä olisi vielä tavoitetta. Jos hyvin onnistuu niin voivat elää vielä 5-10 vuotta. Ajokorttikin on vielä taskussa. Lääkkeet täytyy ainakin muistaa syödä molempien ajallaan, koska ilman tärkeitä lääkkeitä kuolisi hyvin nopeasti. Lääkkeiden kanssa taas ei ole mitään hätää mistään. Elintavat ja päihteiden käyttö (käyttämättömyys) ja stressitön elämä vaikuttavat ilmeisesti elinaikaan.

Joku varmaan saa mielekkyyttä työn tekemisestä ja sen rahan käyttämisestä johonkin. Itselle riittii 14 vuotta ja nyt ei voisi työ enää vähempää kiinnostaa, on niitä tärkeämpiäkin juttuja, esim terveys ja pysyminen elossa? Oli siitä työn tekemisestä kai jotain hyötyä, mutta tässä tilanteessa en voi sanoa työstä yhtään mitään fiksua asiaa. Ehkä työkaverit, mutta jos pää ei kestä työtä, niin ei se vain kestä?

Niin ja kyllä kai jotkut haluaa muutenkin eläkkeelle 3 kymppisinä, ei kai tuossa asiassa siis voi olla mitään väärää? Hullua se tietysti on, koska yleensä kai jaksaa tehdä työtä, mutta kai se aika kuluu sitten muihinkin juttuihin? Itsellä siis tulee psykoottista masennusta, jos minut pakotetaan töihin (vaikkapa orjatyöltä tuntuvaan työhön ). Nyt kotona ollessa oon ollut sitten terveempi, vaikka en paljon mitään jaksakaan tehdä. Pitää vain harjoitella siihen stressittömään elämään, joka sopii itselle oikein hyvin. Eli ei kiirettä, eikä huolia mistään. Lisäksi kaikki kuntoilu on plussaa ja esim painoa kannattaisi seurata, että ei pääse riistäytymään käsistä. Siellä armeijassa sainkin kuntoisuuslomia kuntotestin perusteella. Kuupperista ei tullut. Mutta olen siis ollut aina hyvässä kunnossa, paitsi en toki enää ole niinkään. Armeijassa halusin olla vain 6kk ja se oli itselle sopiva. Toki aina olisi kannattanut olla kauemmin. Vaikka raskasta olisi voinut olla, mutta ehkä ei liian raskasta? Ne johtotehtävät olisi voineet olla mielekkäitä. Toinen juttu sitten että olisiko päässyt pällitestistä läpi? Kokeen jouduin kerran uusimaankin, kun en jaksanut vastata kysymyksiin, vaan laitoin vain jotain. Lisäksi ei pitäisi jäädä miettimään, vaan vastata vain erittäin nopeasti. Sama juttu siis kuin työkykyarvion rastitehtävissä jossa otetaan aikaa. Ei siis saa jäädä miettimään, vaan vastata vain nopeasti ja jatkaa eteenpäin. Tuotakin pystyy toki harjoittelemaan ja jotkut fiksut ehkä osaa jopa neuvoa.

 

[JoonaxPeke]

Itsellä nyt tullu ketien ensioireet pois kahden viikon jälkeen. En ole ikinä ollut näin tehokas iloinen ja stabiili vaikka viikonlopouna tapahtuikin ikäviä niin silti

 

[jm82]

Itsellä nyt tullu ketien ensioireet pois kahden viikon jälkeen. En ole ikinä ollut näin tehokas iloinen ja stabiili vaikka viikonlopouna tapahtuikin ikäviä niin silti

Hieno juttu. Toivotaan että pysyykin poissa

edit: Eikun oliki ketistä puhe. Eiköhän ne pois siis pysykin

Itse en ole kauheasti mitään tehnyt. Mutta eilen kävin autoa tutkimassa ja löysinkin vian. Hydrauliikan paluuputki oli mennyt poikki. Autolla on ikää 17 vuotta ja kumi oli jotenkin kovettunut ja haurastunut. Yritin vain koota turhaan purkamaani osaa (jarruventiili), mutta eihän siitä mitään tullut. Yhden neljästä jarruputkesta sain kiinni, eli huonosti. Täytyy odottaa jos apujoukot osaisivat paremmin. Sitten vain jotenkin uutta hydrauliikka letkua menemään öljysäiliöön ja jarrujen ilmaus.

 

[JoonaxPeke]

Hieno juttu. Toivotaan että pysyykin poissa

edit: Eikun oliki ketistä puhe. Eiköhän ne pois siis pysykin

Itse en ole kauheasti mitään tehnyt. Mutta eilen kävin autoa tutkimassa ja löysinkin vian. Hydrauliikan paluuputki oli mennyt poikki. Autolla on ikää 17 vuotta ja kumi oli jotenkin kovettunut ja haurastunut. Yritin vain koota turhaan purkamaani osaa (jarruventiili), mutta eihän siitä mitään tullut. Yhden neljästä jarruputkesta sain kiinni, eli huonosti. Täytyy odottaa jos apujoukot osaisivat paremmin. Sitten vain jotenkin uutta hydrauliikka letkua menemään öljysäiliöön ja jarrujen ilmaus.

Joo no ryöstöstä selvisin vain Rahallisella menetyksellä ja nyt ollaan perheen kanssa yhdessä ja emännän tuki ollut kyllä uskomattoman tärkeää ja en vaihtais päivääkään. Itsellä alkoi nyt lopullisesti myös alkoholiton elämä eikä päätös kaduta yhtään. Ilman lääkkeitä ja terapiaa ja vertaistukee tästäkää elämästä tulis ku paskaa.

 

[Memory]

Eilen paha päivä, todella paha. nukkumaan 24, ylös 04, siinä aamupalat yms. koira ulos, sitten 06 nukkumaan ja 10:ltä ylös ja kauppaan hakemaan ostokset, viime yö meni karmean oloisena, 24 nukkumaan pompin ylös ja alas, oli nälkää, oli paniikkia, piti ottaa opamoxia, pelkäsin nukahtaa sikana, tuntui ihan että kuolen saman tien kun nukahdan, tuntui että tukehdun heti kun nukahdan, onneksi aamulla aurinko nousi kuten on tehnyt vuosisatoja samaa rataa, kyllä se tästä taas uusi päivä nousee.
Vaikkei lääkkeistä (rivatril) olisikaan tehokas niin ainakin on syy miksi kannattaa relata, kun uskoo että ne auttaa.
Tiedä sitten häntä

 

[JoonaxPeke]

Eilen paha päivä, todella paha. nukkumaan 24, ylös 04, siinä aamupalat yms. koira ulos, sitten 06 nukkumaan ja 10:ltä ylös ja kauppaan hakemaan ostokset, viime yö meni karmean oloisena, 24 nukkumaan pompin ylös ja alas, oli nälkää, oli paniikkia, piti ottaa opamoxia, pelkäsin nukahtaa sikana, tuntui ihan että kuolen saman tien kun nukahdan, tuntui että tukehdun heti kun nukahdan, onneksi aamulla aurinko nousi kuten on tehnyt vuosisatoja samaa rataa, kyllä se tästä taas uusi päivä nousee.
Vaikkei lääkkeistä (rivatril) olisikaan tehokas niin ainakin on syy miksi kannattaa relata, kun uskoo että ne auttaa.
Tiedä sitten häntä

Mulla tulee sama täysikuun aikana. Tai sit jos rapus epäilyttävää jengii. Onneks tuli turvalukko.

 

[Memory]

Tänään hoitosuunnitelma-kirje himaan, viimeinen jätti-metotrexi hoitojakso 11.07->.
Eniten himoitti tuo sana "viimeinen" jossa lisäksi mainittu osastojakso, nyyh... tulee oikein ilon kyyneleitä.
Tosin selkä poksahti aamulla jumiin, eli melkein konttaamalla ollaan liikenteessä, sirdaludit vaan nukuttaa huoh. mutta "onnellisesti" elossa

 

[dragon age]

Tuli taas kirjoitettua omituista selostusta, josta tuskin ainakaan mitään hyötyä on

Parhaiten pärjään ihan työttömänä jos on vähän stressattavaa. Lähes kaikki stressi voi huonontaa oloa ja voi tuntua ahdistavalta. Periaatteessa voisi kiinnostaa opiskella jotain, mutta en halua enää tehdä mitään työtä, mitä järkeä tai ideaa siinä olisi? Tapattaisin vain itseni tekemällä työtä josta en yhtään välitä?

Sitä järkeä siinä olisi että saa masennuksen vähentymään. Kun opiskelee tai tekee töitä on mahdollisesti terveellinen ruokavalio, ja jos liikkuu lisäksi paljon, ja harrastaa mahdollisimman kiinnostavia asioita, niin siinä on sen verran sisältöä elämään, että vaikka se stressaa ja ahdistaa niin niistä voi oppia pääsemään paremmin yli. Lisäksi siinä tutustuu uusiin ihmisiin riippuen tietysti ammatista aika paljon.
Tietysti olisi hyvä, jos voisi lisäksi olla ilman lääkkeitä, koska lääkkeet aiheuttavat paljon sivuvaikutuksia ja se ei ole hyvä asia.

Ei tossa taida mitään luuserimaista olla. >99,9% ei saavuta mitään merkitttävää joten aika sama se on miten täällä kukin päiviään viettelee.

Näinhän se on. Olisi tietysti mukavaa jos saavuttaisi jotain merkittävää, mutta voihan sitä silti elää hyvän elämän vaikkei mitään erikoista saavutakkaan.

 

[jm82]

Sitä järkeä siinä olisi että saa masennuksen vähentymään. Kun opiskelee tai tekee töitä on mahdollisesti terveellinen ruokavalio, ja jos liikkuu lisäksi paljon, ja harrastaa mahdollisimman kiinnostavia asioita, niin siinä on sen verran sisältöä elämään, että vaikka se stressaa ja ahdistaa niin niistä voi oppia pääsemään paremmin yli. Lisäksi siinä tutustuu uusiin ihmisiin riippuen tietysti ammatista aika paljon.
Tietysti olisi hyvä, jos voisi lisäksi olla ilman lääkkeitä, koska lääkkeet aiheuttavat paljon sivuvaikutuksia ja se ei ole hyvä asia.

Joo. Opiskelu varmasti olisi mielekästä, kun oppii uuttaa. Ja toki joku oikein hyvin sopiva työ. Työ vaan ei saisi olla mitään vuorotyötä, vaan pitäisi pystyä täysin säännöllisesti nukkumaan?

Ahdistuksen ja stressin kanssa varmaan pärjää, mutta sitten kun alkaa mennä psykoottiseksi, niin ei siitä vain yhtään mitään enää tule? Eli silloin on jo liikaa stressiä juuri sille henkilölle? Joku kun voi sietää stressiä paljon ennemmän kuin toinen? Juuri siitä stressi-haavoittuvuus mallista käy tuo ilmi. Mulla on nyt omasta mielestä niin miedot lääkkeet, että ei ne periaatteessa mitään auta. Paitsi sen auttaa että saa nukuttua normaalisti. Stressistä: Täytyy siis olla halu esim työn tekemiseen, jos halua ei ole, ei kannata mennä töihin? Siksi olenkin eläkkeellä, niin opiskelu ja työ ei nyt juuri sovellu, koska ne on "kiellettyjä" asioita Jotkut toki paranee ja tykkäävät tehdä jotain mielekästä työtä. Sen mielekkään ja kivan työn löytäminen vaan voi olla haastavaa? Toki pitäisi siedättyä pois siitä liiasta stressistä, mutta siinäpä pulma, koska en ole vielä tervekään? Pelkkä ajatuskin tuo paljon huonomman olon? Eli vaikka tuo (sinun) ajatus olisi hyvä, niin kaikille se ei sovellu ainakaan vielä?

 

[dragon age]

Joo. Opiskelu varmasti olisi mielekästä, kun oppii uuttaa. Ja toki joku oikein hyvin sopiva työ. Työ vaan ei saisi olla mitään vuorotyötä, vaan pitäisi pystyä täysin säännöllisesti nukkumaan?

Ahdistuksen ja stressin kanssa varmaan pärjää, mutta sitten kun alkaa mennä psykoottiseksi, niin ei siitä vain yhtään mitään enää tule? Eli silloin on jo liikaa stressiä juuri sille henkilölle? Joku kun voi sietää stressiä paljon ennemmän kuin toinen? Juuri siitä stressi-haavoittuvuus mallista käy tuo ilmi. Mulla on nyt omasta mielestä niin miedot lääkkeet, että ei ne periaatteessa mitään auta. Paitsi sen auttaa että saa nukuttua normaalisti. Stressistä: Täytyy siis olla halu esim työn tekemiseen, jos halua ei ole, ei kannata mennä töihin? Siksi olenkin eläkkeellä, niin opiskelu ja työ ei nyt juuri sovellu, koska ne on "kiellettyjä" asioita Jotkut toki paranee ja tykkäävät tehdä jotain mielekästä työtä. Sen mielekkään ja kivan työn löytäminen vaan voi olla haastavaa? Toki pitäisi siedättyä pois siitä liiasta stressistä, mutta siinäpä pulma, koska en ole vielä tervekään? Pelkkä ajatuskin tuo paljon huonomman olon? Eli vaikka tuo (sinun) ajatus olisi hyvä, niin kaikille se ei sovellu ainakaan vielä?

-Sellainen työ olisi hyvä jossa pystyisi säännöllisesti nukkumaan. Lisäksi liikuntaa tulisi saada vapaa-ajalla paljon jos sitä ei työssä ole.
-Jos alkaa mennä psykoottiseksi niin silloin on varmaan pakko olla lääkkeitä + psykiatria siihen.
-Jos ei ole mitään psykoottista ollutkaan, niin silloin saa käydä psykiatrilla ja syödä lääkkeitä vaikka koko ikänsä, ja samalla ihmetellä että miksihän masennus ei katoa.
-Jos halua ei ole työn tekemiseen kannattaa silti mennä opiskelemaan tai töihin, koska ylempänä selitin juuri miksi se kannattaa.
-Opiskelu ja työ eivät ole kiellettyjä asioita vaikka kuinka olisi eläkkeellä. Jos käy niin että kuntoutuu tarpeeksi siinä työssä tai opiskelussa, niin voi päästä pois eläkkeeltä ja jatkaa tavallisesti elämää.
-Mielekkään ja kivan työn löytäminen on kyllä todella vaikeaa, eikä sitä välttämättä koskaan löydä, mutta silti voi kokeilla kaikenlaisia ammatteja josko joku voisi olla hyvä.
-Jos on vaikea masennus ja ahdistus, niin silloin olisi parasta jos pääsisi johonkin hoitolaitokseen vaikkapa vuodeksi, mutta niitä paikkoja ei taida paljon olla, ja sinne ei saisi jäädä kuin siksi aikaa että tuntee että on parantunut.
-Kaikille ei tietenkään sovellu koska jokuhan voi parantua lääkkeiden syönnillä ja psykiatrilla käymällä.
-Aina kannattaa myös muistaa, että aloittaa jostain pienestä, eikä heti suin päin ryntää täyspäiväiseen työhön koska siinähän vain väsyisi heti. Nykyään voi tehdä vaikkapa päivän tai pari viikossa, ja vain neljä tuntia päivässä jos haluaa. Siitä sitten pikkuhiljaa voi lisätä viikkomäärää viiteen päivään ja kahdeksaan tuntiin jos siltä tuntuu.
Ollessaan masentunut, ei millään voi uskoa että siitä voi parantua, mutta kyllä siitä voi

 

[oestrus taurus]

Siitä sitten pikkuhiljaa voi lisätä viikkomäärää viiteen päivään ja kahdeksaan tuntiin jos siltä tuntuu.

Ei kannata kumminkaan vähätellä miehen tunteita (vaikka nämä ovatkin nykypäivää ja jäänteitä menneestä Mies-Nais-asemasta) suuressa, antimaskuliinisessa mielenosoituksessa.

Lapsellista, sanoisin. Mutta eivät kai he turhaan vapauttaisi siellä psykiatrilla kansaa työmarkkinoilta? Ei vaikka kateuden hedelmät on kuultu, niissä tuntuu olevan valittamisen kanssa monesti pieni yhtäläisyys.

 

[jm82]

-Sellainen työ olisi hyvä jossa pystyisi säännöllisesti nukkumaan. Lisäksi liikuntaa tulisi saada vapaa-ajalla paljon jos sitä ei työssä ole.
-Jos alkaa mennä psykoottiseksi niin silloin on varmaan pakko olla lääkkeitä + psykiatria siihen.
-Jos ei ole mitään psykoottista ollutkaan, niin silloin saa käydä psykiatrilla ja syödä lääkkeitä vaikka koko ikänsä, ja samalla ihmetellä että miksihän masennus ei katoa.
-Jos halua ei ole työn tekemiseen kannattaa silti mennä opiskelemaan tai töihin, koska ylempänä selitin juuri miksi se kannattaa.
-Opiskelu ja työ eivät ole kiellettyjä asioita vaikka kuinka olisi eläkkeellä. Jos käy niin että kuntoutuu tarpeeksi siinä työssä tai opiskelussa, niin voi päästä pois eläkkeeltä ja jatkaa tavallisesti elämää.
-Mielekkään ja kivan työn löytäminen on kyllä todella vaikeaa, eikä sitä välttämättä koskaan löydä, mutta silti voi kokeilla kaikenlaisia ammatteja josko joku voisi olla hyvä.
-Jos on vaikea masennus ja ahdistus, niin silloin olisi parasta jos pääsisi johonkin hoitolaitokseen vaikkapa vuodeksi, mutta niitä paikkoja ei taida paljon olla, ja sinne ei saisi jäädä kuin siksi aikaa että tuntee että on parantunut.
-Kaikille ei tietenkään sovellu koska jokuhan voi parantua lääkkeiden syönnillä ja psykiatrilla käymällä.
-Aina kannattaa myös muistaa, että aloittaa jostain pienestä, eikä heti suin päin ryntää täyspäiväiseen työhön koska siinähän vain väsyisi heti. Nykyään voi tehdä vaikkapa päivän tai pari viikossa, ja vain neljä tuntia päivässä jos haluaa. Siitä sitten pikkuhiljaa voi lisätä viikkomäärää viiteen päivään ja kahdeksaan tuntiin jos siltä tuntuu.
Ollessaan masentunut, ei millään voi uskoa että siitä voi parantua, mutta kyllä siitä voi

Itse en ole varmaan koskaan pitänyt itseäni masentuneena. Mutta tässä lähiaikoina on tullut mieleen, että se olisi voinut olla sitä psykoottista häröilyä. Nyt ehkä lääkkeet on auttaneet tai sitten olisi aavistuksen parantunut.

Jotain sitä tosiaan täytyisi tehdä, koska hoitajakin taisi vihjailla, että vielä ei ole kunnossa, mutta kai sitä joskus paranee. Lisäksi reilu vuosi sitten psykologi suositti että vanhaan työpaikaan ei kannata enää mennä, koska se vain huonontaisi sitä paranemista. Eli jotain uutta tulisi siis kehitellä. Tuossa nyt äkkiä jotain mitä tuli mieleen.

 

[Memory]

Jotain pientä projektia pitää aina välillä keksiä, ennen wanhaan tuli kivoja inspis-kohtauksia että alko räpeltää jotain kivaa.
Nykyään on vähän meno laiskistunut ehkä syynä ikämittarin karttuminen sekä 14 pysyväis-sairautta jotka muistuttaa itsestään joka päivä vaikkei niistä niin pahasti paineita otakkaan, kyllä ne veronsa kantaa

Harrastukset ovat kivoja, vievät ajatukset muualle ettei jää katsomaan sitä kirottua seinäkellon sekuntiviisarin menoa taulussa..
Vapaaehtoisduunit ovat kivoja, kunhan niissä ei käytetä hyväksi palkka-duunareiden sijaan, jota yleensä tuppaa tapahtumaan.
btw: Selän sain nyt pikkuhiljaa kuntoon, sitten eilen taas tulla tupsahti jostain flunssa virus, tiedän sen siitä että (taas) oikea kielen puoli on turvonnut, yleensä se etenee kurkkuun saakka niin ettei saa nieltyä kunnolla, nyt kun fiksu lekuri määräsi 3*viikossa antibiootit niin nähtävästi pysähtyi sen vuoksi kielikipuun, tiedä sitten kun viimeinen syto alkaa tiistaina että tuleeko kunnon infektio vai kestääkö jätti-metorex-satsin :/

 

[Alceste]

Kai se on uskottava että masennuksen lisäksi meikäläisellä on jonkunasteinen ahdistuneisuushäiriö. Viime viikon olin saikulla kun en jaksanut enää mutta työterveyslekuri nosti vain Venlafaxinin 150-->225. Pitää kai mennä ja vaatia jotain lisänappeja kun pitäis jaksaa duunia tehdä.

 

[jm82]

Kai se on uskottava että masennuksen lisäksi meikäläisellä on jonkunasteinen ahdistuneisuushäiriö. Viime viikon olin saikulla kun en jaksanut enää mutta työterveyslekuri nosti vain Venlafaxinin 150-->225. Pitää kai mennä ja vaatia jotain lisänappeja kun pitäis jaksaa duunia tehdä.

Jotain tuli kirjoitettua, meni ot:n puolelle koska tuli ajatuksia mieleen Voi olla että masennus ja ahdistus on sama juttu? Lisäksi sitten jossain tapauksessa mukana voi olla lieviä psykoottisia juttuja, jotka sitten aiheuttaisivat masennusta, ahdistusta ja (pahimmilaan) myös paniikkia. Enpä noista toki mitään tiedä. Psykoosi vain on sellainen juttu jota ei ainakaan heti sanota potilaalle? Ei ainakaan minulle Paitsi sitten sanottiin kun pääsin ekaa kertaa psykiatriselle käymään, jossa oli hoitaja ja lääkäri paikalla. Itse vaan luulen, että jos käytös on muuttunut, niin tuo juttu voisi olla psykoosin syytä? Mistään muustahan sitä psykoosia ei voi tietää? Toisaalta jos käytös ei olisi muuttunut, niin ei olisi psykoosiakaan, vaan jotain muuta, eli pelkkää masennusta ja ahdistusta? Sekin vielä että itse ei tunnista sitä psykoosia, vaan jotkut muut henkilöt voi huomata sen eron käytöksessä?

Mulla vähän sama, että pelkkä Venlafaxin / Escitalopram ei tunnu tarpeeksi auttavan. Nyt onkin ollut lisäksi vähän Ketipinoria ja Risperidonia (50mg + 7.5mg). Muut mitkä saattaisi auttaa ja on kokeiltukin, niin 7.5mg Mirtazapin, Pregabalin ja Opamox. Eivät vain kirjoita enää lisää Pregabalinia tai Opamoxia.

Varmaan pelkkä Venlafaxinkin voisi olla tehokas, mutta mulla auttoi parhaiten vasta kun otin omin päin max annosta 375 mg. Nyt halvempaa escitalopramia 10 mg, mutta sitä saisi ottaa 20 mg joka kai on maksimi.

Mulla 25 mg Ketipinor auttaa aika hyvin ahdistukseen, mutta jos päivällä sitä ottaa, niin ei välttämättä sovellu ollenkaan, jos/kun alkaa väsyttämään. Toisaalta jos on pelkkää masennusta ja jotain ahdistusta, niin psykoosilääke on vähän liiankin tehokasta tai vääränlaista. Mulla kumminkin auttaa ahdistukseen ja masennukseen esim Ketipinor. Toisaalta ei muutakaan saa koska Psykiatri ei kirjoita reseptia

Itsellä ehkä vähän auttoi tuon videon katsominen ja se että yrittäisi vain elää stressittömästi? Mulla ei tosin nyt työstressiä ole ollenkaan, koska olen kuntoutustuella (määräaikaisella sairaseläkkeellä). Ja pelkkä lomakaan ei auta mitään, koska olin itse vuoden vuorotteluvapaalla, eikä tuo loma auttanut tosiaan yhtään, paitsi ekat 6kk olin suht terveenä. Pitää siis keksiä jotain joka oikeasti auttaisi?

Mulla ei siis ole noita harhoja ollenkaan, mutta kuulemma mukaan psykoosia vähän, masennusta, ahdistusta, paniikkia. Itsekin periaatteessa pystyisin olemaan töissä, mutta pää ei vaan kestä. Se motivaatio joka joskus on ollut, niin on aika kadonnut. Lisäksi toinen jalka kipeytyy ja se sitten alkaa toki vituttamaan ja lisää sitten kaikkia muita oireita? Kerran myös luulin että toinen käsi olisi kipeä, mutta se olikin vain kai masenuuksen aiheuttama haamu juttu ja käsi paranikin sitten yht äkkiä salaman nopeasti. Ehkä samoin stressi pitää sitä masennusta yllä. Ei saisi stressata, niin voisi parantua? Myös sellaiset mindfulness / rentoutus videot voi auttaa.
meditaatio - Google-haku
Tuo video

Spoileri: Haavoittuvuus-stressi-malli

 

[Memory]

Ei uskoisi että nenäkarvoillakin on oma duuninsa :o
Hoitojen jälkeen nekin hävisi ja nyt herää öisin kun oikea sierain menee "umpeen" kun ulkopuoli ottaa kiinni sisäpuoleen sisään hengittäessä, eipä ottanut kun oli nenäkarvat tallessa...

 

[oestrus taurus]

Ei uskoisi että nenäkarvoillakin on oma duuninsa
Hoitojen jälkeen nekin hävisi ja nyt herää öisin kun oikea sierain menee "umpeen" kun ulkopuoli ottaa kiinni sisäpuoleen sisään hengittäessä, eipä ottanut kun oli nenäkarvat tallessa...

Jaahas, vai on nenäkarvoilla tehtävänsä estää "ilmatiivistä" ongelmaa. Tähän asti olleet ärsyttäviä ja harkinnut jokupäivää ostaa trimmerin, koska olen pitänyt niitä syynä kutinaan. Se tosin on tainnut johtua sittenkin jostain muusta, joista on pieni veikkauksen aavistus. Parempi jättää sittenkin rauhaan.

meditaatio - Google-haku

Meditaatio kylläkin, mutta jos esim fyysisten kipujen kanssa kykenee puuttumaan ns. "sisäiseen puheen", niin... No selitetäänpäs lähtökohtaisesti. Jokunen aika sitten törmäsin käsitteeseen "sisäinen puhe" yhdellä tunnin mittaisessa luennolla, päättyneen lyhyen työkkärin tilaaman kurssin aikana, johon oli pistetty osalliseksi.
Olen aina pitänyt itseäni hivenen omituisena, kun kyseisestä ilmiöstä ei julkisesti puhuta. Silti "sisäinen puhe", kuin vaikkapa jonkun elokuvaroolin kertomana (Esim. Sin City-elokuvassa kolme päähahmoa käyttävät näitä, kun sosiaalista vuorovaikutusta ei ole sivuhahmoihin.) Oma "sisäisen puheeni" on tosin nopeatempoista, sitä ei voisi sanella vauhdin vuoksi tai saati sitten kirjoittaa.

Tuossa käytiin ajatus ja väitös, että huomattavasti suurin osa ajatuksista olisi negatiivisia "sisäisellä puheellä" ja itseensä suuntautuneita. Allekirjoitan tuon vain siltä kuluvalta runsaalta vuodelta, kun äitini kuoli. Normaalisti omani ovat enemmän filosofisia pohdintoja, tulevaisuuden ajattelua maailmalta ja kaikkea senn sellaista, moraalista pohdintoa jne. Monesti jopa joukkomurhat tai "puhdistukset" muuttuvat objektiivisesti käsitellessä niinkin... "tämäpä mielenkiintoista. Mitäpäs rakenteita tässä olisikaan, jotta voisi katsoa tarkemmin sen tekijöitä ja arvioida sen toistuvuutta samassa kaavassa tulevaisuudessa, ehkä jonkun toisen kohderyhmän osalta"-luokkaa että sen kuulija voisi varmaan kokea negatiivisena, mutta pohtija vain mielenkiintoisena ajan viihdykkeenä.
Omiin päin meneminen on sitten selvässä vähemmistössä useimmiten. On tosin poikkeavia ajanjaksoja ja tiloja, jolloin ovat suuri enemmistö.

Mutta jos tuollainen "sisäinen puhe" useimmiten pohtisi itseään ja vain negatiivisuuksia itsestään, kannattaisi siinä harkita kokeilla vaikka jonkinlaista "maailman laajaa katsomusta".
Puhujan mukaan sitä voisi kuulemma "potkia perseelleen", ikään kuin jos kampiakseli hajoaa ajossa tielle, opetella joku kaava "onneksi jakohihna ei mennyt rikki/kukaan ei ajannut päälle", kuin ajatus hahmottuisi jostain pahemmasta. Tästä olen kumminkin eri mieltä. Se on vähän sama, kuin uskonnoista voimansa saava, opeteltu harha. Sitä paitsi materiaalin kirjoittaja itse oli kuulemma luonnut aineston muutoksen jälkeen, ollessaan turhautunut ja masentunut. Ei sinällänsä ihme, jos materiaalin luominen ja ajattelu virkisti päätänsä.

Tästä voi siis nyt saada kaksi eri kuvaa. 1. Omasta mielestäni väärä on se, että "ajatellaan käänteisen optimistisesti, jotta suojellan muiden hyvä päivä tai toisinaan jopa heidän teennäisyys". 2. Takaa-ajettu oli aktivoitunut, itsestään irtaantunut ajatuksenobjekti.

Ehkä kakkosesta on helpompi päästä meditaation-tilaan, kuin ykkösestä. Rasittuuhan se pää myöskin kakkosesta liian kanssa.


Edit: Muokattu alkuperäinen "sisäinen ääni" (???jona se esiteltiin???) paremmaksi, "sisäinen puhe".

Edit2: Olen miettinyt ja muistellut, miten se menikään. Pidätän mahdollisuudet sittenkin väärin muistamiseen sanasta, että saattoi olla sittenkin "sisäinen puhe" jopa esitelmässä. Tässä tosin myös painattaa päätöstäni, "miten se nyt todellisuudessa menikään", että rupesi tuolloin kutkuttamaan alussa yks ja toinen juttu, josta oli kommentoitavaakin.
Voi olla mahdollista, että muistinkin väärin. En tiedä. Olen tarkistanut googlella ja virallinen puoli tuntuisi olettavan, että "Puhe" olisikin ollut myös tässä oikea sana.

 

[jm82]

Meditaatio kylläkin, mutta jos esim fyysisten kipujen kanssa kykenee puuttumaan ns. "sisäiseen ääneen", niin... No selitetäänpäs lähtökohtaisesti. Jokunen aika sitten törmäsin käsitteeseen "sisäinen ääni" yhdellä tunnin mittaisessa luennolla, päättyneen lyhyen työkkärin tilaaman kurssin aikana, johon oli pistetty osalliseksi.
Olen aina pitänyt itseäni hivenen omituisena, kun kyseisestä ilmiöstä ei julkisesti puhuta. Silti "sisäinen ääni", kuin vaikkapa jonkun elokuvaroolin kertomana (Esim. Sin City-elokuvassa kolme päähahmoa käyttävät näitä, kun sosiaalista vuorovaikutusta ei ole sivuhahmoihin.) Oma "sisäisen ääneni" on tosin nopeatempoista, sitä ei voisi sanella vauhdin vuoksi tai saati sitten kirjoittaa.

Tuossa käytiin ajatus ja väitös, että huomattavasti suurin osa ajatuksista olisi negatiivisia "sisäisellä äänellä" ja itseensä suuntautuneita. Allekirjoitan tuon vain siltä kuluvalta runsaalta vuodelta, kun äitini kuoli. Normaalisti omani ovat enemmän filosofisia pohdintoja, tulevaisuuden ajattelua maailmalta ja kaikkea senn sellaista, moraalista pohdintoa jne. Monesti jopa joukkomurhat tai "puhdistukset" muuttuvat objektiivisesti käsitellessä niinkin... "tämäpä mielenkiintoista. Mitäpäs rakenteita tässä olisikaan, jotta voisi katsoa tarkemmin sen tekijöitä ja arvioida sen toistuvuutta samassa kaavassa tulevaisuudessa, ehkä jonkun toisen kohderyhmän osalta"-luokkaa että sen kuulija voisi varmaan kokea negatiivisena, mutta pohtija vain mielenkiintoisena ajan viihdykkeenä.
Omiin päin meneminen on sitten selvässä vähemmistössä useimmiten. On tosin poikkeavia ajanjaksoja ja tiloja, jolloin ovat suuri enemmistö.

Mutta jos tuollainen "sisäinen ääni" useimmiten pohtisi itseään ja vain negatiivisuuksia itsestään, kannattaisi siinä harkita kokeilla vaikka jonkinlaista "maailman laajaa katsomusta".
Puhujan mukaan sitä voisi kuulemma "potkia perseelleen", ikään kuin jos kampiakseli hajoaa ajossa tielle, opetella joku kaava "onneksi jakohihna ei mennyt rikki/kukaan ei ajannut päälle", kuin ajatus hahmottuisi jostain pahemmasta. Tästä olen kumminkin eri mieltä. Se on vähän sama, kuin uskonnoista voimansa saava, opeteltu harha. Sitä paitsi materiaalin kirjoittaja itse oli kuulemma luonnut aineston muutoksen jälkeen, ollessaan turhautunut ja masentunut. Ei sinällänsä ihme, jos materiaalin luominen ja ajattelu virkisti päätänsä.

Tästä voi siis nyt saada kaksi eri kuvaa. 1. Omasta mielestäni väärä on se, että "ajatellaan käänteisen optimistisesti, jotta suojellan muiden hyvä päivä tai toisinaan jopa heidän teennäisyys". 2. Takaa-ajettu oli aktivoitunut, itsestään irtaantunut ajatuksenobjekti.

Ehkä kakkosesta on helpompi päästä meditaation-tilaan, kuin ykkösestä. Rasittuuhan se pää myöskin kakkosesta liian kanssa.

Sisäinen ääni voisi olla vaikkapa sellainen skitsofrenian tai psykoosin sisäinen ääni (psykoottinen masennus tai psykoottinen mania, eli kai negatiivisia tai positiivisia mahdollisia ääniä?). Tai sitten dissosiaatiohäiriössä ilmeisesti oli myös jotain sisäistä ääntä tai jotain kummaa keskustelua.

Joskus luin siitä että psykoosi voi tulla kenelle vaan henkilölle liian suuren stressin "ansiosta". Tuossa psykoosissa kuulin kaksi vuotta sitten kiltin äänen ja agressiivisemman ja hyökkäävämmän äänen. Nuo sitten tavallaan rauhallisesti kinasivat keskenään ja kuuntelin tuota kiltimpää ja rauhallisempaa ääntä, koska ei ollut kiire ajella sinne työterveyteen "valittamaan" hoitajalle. Toki pihasta lähdin niin nopeasti kun pääsin, mutta sitten ns "rauhotuin", vaikka äänet tulivat hetkeksi. Lääkäri olikin menossa ulkomaille lomalle, eli en päässyt lääkärille. Sitten samana päivänä kyllä pääsin psykiatrisen puolen hoitajalle ja lääkärille, koska sattui olemaan ensimmäinen aika juuri sinä päivänä klo 14.00. Töissä olin aamusta noin 6.00-8.00 ja edellisen päivän olin ollut kotona nukkumasta, josta uusi pomo sitten suuttui ja tästä johtuen menin psykoosiin Hauskaa melkein

Muita sisäisiä ääniä en ole sitten kuullut. Omaa ajattelua pystyy toki muuttamaan positiivisempaan suuntaa, mutta ei ne oikeasti mitään ääniä ole?

Toki mulla varmaan on pelko siitä psykoosista ja siksi en enää haluakaan mennä töihin Ihan hullua toisaalta olisi töissä, kun viihdyn kotonakin. Työkkärin kurssilla varmaan oli ihan hyvä tarkoitus, mutta ehkä käsitteet oli vähän liian "rajuja". Toki jotain voi mietiskellä, mutta en kyllä koskaan mitään ääniä itse ole tunnistanut.

 

[oestrus taurus]

Sisäinen ääni voisi olla vaikkapa sellainen skitsofrenian tai psykoosin sisäinen ääni

"Sisäinen ääni" on tässä tapauksessa itsetuotettu puhetta, ajattelua pään sisällä. Ei siis ulkoisen tuottamaa, eli kuultua jota ei loisi. Se on siis oikeammin "sisäinen puhe", vaikka se "sisäisenä äänenä" esitettiin ja tuntuu googlettaessa löytävän vastikkeen.

Edit: No löysi se google "sisäisellä puheellakin" tuloksia. Ehkä parempi käyttää sitä "äänen" sijaan. Ehkä tämä jälkimmäinen on jotain alitajuntaisena tunkevaa, kun "puhe" on verbaalisempaa.

 

[jm82]

Joo. Voisi kuvitella että negatiivinen sisäinen puhe voisi aiheuttaa masennusta ja positiivinen sisäinen puhe taas parantaa oloa. Aika helppo tuo oli sitten kumminkin ymmärtää Itsehän en oikein kestä sitä negatiivista paskaa, koska tuntuisi liian ahdistavalta
http://yhteysitseensa.meke.wikispaces.net/sisäinen+puhe

edit:
Tuossa oli taas jotain muuta juttua. Ilmeisesti jos kuulee ihan oikeita ääniä

Sisäinen ääni
Opas ääniä kuuleville ja heidän omaisilleen
Suomen Moniääniset ry
pdf: http://www.moniaaniset.fi/aineisto/Sisäinen ääni -opas A4.pdf

 

[oestrus taurus]

Joo. Voisi kuvitella että negatiivinen sisäinen puhe voisi aiheuttaa masennusta ja positiivinen sisäinen puhe taas parantaa oloa. Aika helppo tuo oli sitten kumminkin ymmärtää Itsehän en oikein kestä sitä negatiivista paskaa, koska tuntuisi liian ahdistavalta
http://yhteysitseensa.meke.wikispaces.net/sisäinen+puhe

Hyvä pointti kumminkin. En tullut itse ajatelleeksi, miten höperöltä tuo "ääni" kuulosti, siis ikään kuin "äänien kuuleminen". Puheen tuottaminen kun itsessään on lähes aina kuulemista, ellei kuuro. Vaihdettu tuosta tekstistä nuo puheeksi, ettei keneltäkään mene kahvit väärään kurkkuun.

 

[jm82]

Hyvä pointti kumminkin. En tullut itse ajatelleeksi, miten höperöltä tuo "ääni" kuulosti, siis ikään kuin "äänien kuuleminen". Puheen tuottaminen kun itsessään on lähes aina kuulemista, ellei kuuro. Vaihdettu tuosta tekstistä nuo puheeksi, ettei keneltäkään mene kahvit väärään kurkkuun.

Joo. Sen tietää ehkä vasta sitten kun oikeasti tai leikisti kuulee ääniä joita ei ole olemassa Eli pään sisäisiä ääniä jotka kuulostaa ääniltä.

Tuosta linkistä yksi teoria äänille: Eli siis kuultu ääni tai äänet voisi lievittää ahdistusta? Äänihän ei ole tavallaan ulkoinen, vaan on vain ääni. Eli tavallaan on niitä omia ajatuksia, jotka vain kuulee äänenä.

Psykodynaamisen teorian mukaan vaikeasti käsiteltävät asiat voivat esimerkiksi traumaattisen kokemuksen laukaisemana muuttua oman persoonan ulkopuolelle ääniksi. Nämä asiat ovat jääneet ikään kuin elämään omaa elämäänsä äänien muodossa. Äänien kuuleminen saattaa myös liittyä voimakkaaseen tai pitkään jatkuneeseen stressiin, jolloin sietämätön tilanne ja siihen liittyvät voimakkaat tunteet koetaan ulkoisina äänien muodossa, mikä lievittää ahdistusta. (Ryhmäterapiakeskus 2009, 5)

 

[Memory]

Juuuh, äsken pääsin myrkky-keissiltä himaan huoh. viimeinen, I hope so. 23.08 TT kuvaus kestää 2h ja se kertoo onko syöpä navetassa vaiko mun suolissa
En minäkään hokassut mitään ideaa nenäkarvoissa mutta kun yöllä heräsin että nenä on tukossa kun iho on ihoa vasten ja happi-loppuu-oksettaa niin sitten vasta hokasin tuon

Pitää laittaa vrk-laskuri päälle että kauanko kestää että alkaa tulemaan karvoja takaisin tauluun ja reikiin hih....
sitten alkaa parturi sekä parran ajon kirous

 

[Zerrod]

Tuli sellainen masentava juttu mieleen että kolmesta veljeksestä olen todennäköisin suvun jatkaja. Ja ottaen huomioon että lähes 28 vuoden ikään mennessä ei ole ollut edes naispuoleisia ystäviä niin aika hiljaista pitänee tuonkin asian suhteen.

 

[jm82]

Tuli sellainen masentava juttu mieleen että kolmesta veljeksestä olen todennäköisin suvun jatkaja. Ja ottaen huomioon että lähes 28 vuoden ikään mennessä ei ole ollut edes naispuoleisia ystäviä niin aika hiljaista pitänee tuonkin asian suhteen.

Itselläkin meni aika pitkään epäonnistumisien kautta, mutta ei tuo 28 vielä omasta mielestäni kauhean paha ole.

Toki se varmaan niin menee, että mitä aikaisemmin niin sitä paremman mahkut on. Itse oon kyllä ollut taas sinkkuna, mutta se nyt on pienin murhe varmaan mitä oon keksinyt. Kovasti lisää stressiä ja ohjelmaa seurustelu, jota ei vain oikein jaksa, eikä toisaalta kiinnostakaan.

Luultavasti niin mies tai nais puoleisia kavereita löytää jos vaan jaksaa, ei niissä nyt niin suurta eroa ole tavallaan. Jos vain pääsee liiasta jännittämisestä eroon. Itsellä nyt ei ole muutenkaan mitään kavereita, mutta toisaalta viihdyn ihan hyvin yksinkin.

 

[Memory]

Ei tuo 28 mikään mahdoton ikä ole, tunnen kolme 50:tä kaveria jotka ovat ja viihtyvät tasan tarkkaan onnellisina sinkkuina.
Hitosti vaan vaihtelee tuo mitenkä hemmoilla on vanhemmat elossa, omani vaihtoi hiippakuntaa 2008 ja tuntuu oudolta kun toiset kertoo "kävin mutsin ja faijan kanssa kesämökillä" ja ikää on kaverilla 50v :o

 

[oestrus taurus]

Turhat huolet tosiaan pois! Ja jos tähän liittyy vieläpä joku "poikuuden menettäminen", siitä kannattaa yrittää irtaantua, mikäli se on aidon pakkomielteistä (esim. suvun jatkaminen, kollektiivinen ympäristö ja sen keskustelut seksistä).

Kirjoittanut itse täyttää ensi vuonna 30, on erään suvun haaran viimeinen, on poikuus tallella ja on kaiken lisäksi asian suhteen hyvillä mielin. Tietyllä tavalla nämäkin kuolivat samalla, kun kasvattiäitini sitten 2014. Ei tarvinnut kenenkään nimeen tehdä pakkomielteisesti enää jälkeläisiä. Niiden tekeminen jos, prosessit olisivat menneet tuon ajan mukaan oikein, olisin poikkuuden menettämisellä saannut samalla myös kumppanin raskaaksi ja tehnyt kerrasta lapsia hänen kanssaan, kuin Martti Syrjä (kolmoset). Enkä koskaan tämän jälkeen olisi nainnut ehkä enää koskaan, näin olisi mennyt tuo haave. Kerrasta kaikki ja loppuun asti huoleton elämä... Kaiken standardin mukaisesti.

Eihän Zerrod maininnut kyllä nyt itse, oliko kyseessä poikuuden menettäminen vaiko todellisien fantasioiden toteuttaminen. Jälkimmäisten eteen kannattaa jotain harkita jopa yrittää. Ensimmäinen on kumminkin sellainen, että sen hyvällä mielellä osakseen omaksuminen ja mahdollisesti tulevaa "yllättävän antoisa elämäni iki-neitsyytenä"-dokumenttia odotellessa olen alkanut kyllä huomaamaan myös itsessään vähän niitä fantasiointejakin ajottain.

Ja mitä tuli biologisiin vanhempiini, olen sanot heille ettei heistä 95% tule koskaan isovanhempia.

 

[Zerrod]

Niinno en minä noista hommista niinkään ole välittäny kun antanu vuosia sitten periksi mutta siis että meikäläinen on todennäköisin suvun jatkaja niin se on semmonen "Aha" elämys.
Ja mitä lapsiin tulee niin olisin luultavasti parempi vanhempi mitä omani olivat/olevat mutta en ole sen enempää jaksanu noitakaan hommia miettiä.

 

[oestrus taurus]

Monet pariskuntansa muodostaneet palavat henkisesti kumminkin siinä vaiheessa, kun halu saada lapsia on syntynyt, mutta toisella tai molemmalla osapuolella on ongelmia hedelmällisyyden kanssa.

Siksi on aikaista tässä vaiheessa edes vetää johtopäätöksiä, vaikka olisi mitenkä "todennäköisimmästä" päästä. Koska suvunjatkumisen portaat ovat himojen jälkeen vielä mm. hedelmättömyys ja toistuva sikiökuolema, ei niitä syntymättömiä lapsia kannata vielä "elämän tehtävänä" stressata, ainakaan tässä vaiheessa.

Ja jos joku ulkopuolinen on asettanut tämän ehdon "todennäköisin jatkaja", niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa unohtaa sellaiset päämärätietoisuudet.

 

[jm82]

Jep. Itse ainakin tiedän että ei niitä lapsia mitenkään itsestään tai helposti tule. Paitsi jollain varmaan voi käydä myös "hyvä tuuri"

 

[Memory]

Jep. Itse ainakin tiedän että ei niitä lapsia mitenkään itsestään tai helposti tule. Paitsi jollain varmaan voi käydä myös "hyvä tuuri"

Mää nuorempana kun jouduin broidin "riiviöitä" hoitamaan sain lapsista tarpeeksi, päätin että jos tahdon "perillisen" niin valkkaan sen jostan neukkulasta n.2-4vuotiaan _pojan_ joka on ohittanut vaippa/kiukutteli/konttaus iän

 

[Zerrod]

Ajattelin että ois höllänny tuo sos.pelon kaupassa käynnin ahdistus mutta paskat, tänään kun kävin isommassa liikkeessä niin halusin mahollisimman nopeaa pois ja sitten onnistuin autonkin sammuttamaan 2 kertaa kun liian nopeasti nostin kytkintä

Luultavasti sitten kun omilleni vihdoin muutan niin käyn kerran viikossa kaupassa jos sitäkään.

 

[Memory]

Mä käyn pääsääntöisesti 2*kk:ssa kaupassa, ensin ostan ruuat 04-16 väliseksi ajaksi pakastimeen sitten 17-04 väliseksi ajaksi, muuten käyn hakemassa vain jotain pientä; tomaattia, omenaa, limua jne.

 

[Memory]

Jeps, kuukausi mennyt viime sytostaatista, viikolla oli kartiologin aika, kiva kun aika varattu huhtikuussa ja nyt elokuussa pääsee polille Tarkisti sydämen ultralla eikä enää mitään ylimääräistä ollut. Hyvä niin, olisi siinäkin tullut yksi riesa lisää
Ukkosmyrsky oli eilen ja sain unen päästä kiinni vasta 02:n maissa, nukuin sitten 10:een. Oli kivaa vaihtelua kun naapuri yläkerrassa tuli vastaan kauppareissulla ja sanoi että heittää mun aikoinaan kunnostaman läppärin roskiin kun ei toimi, käväisin siellä ottamassa sen huoltoon himaan ja sanoin että laitan kuntoon eikä tartte uutta ostaa 200-300e:lla, heitin 10:n vattuun ja win7:ka tilalle ja hyvin potkii

Jotenkin karmeasti tulee kaipauskohtauksia, kun kaikki tuttavat, sukulaiset, broidit ovat hautausmaan sisäpuolella
Välillä sitä meinaa miettiä että mitä hemmettiä sitä oikein elämällä tekee??
Ennen wanhaan oli paljon sukulaisia ja tuttavia joiden luona käydä ja soiteltiin nyt kaikki finito, very sad in did ...Snif....

 

[oestrus taurus]

Jotenkin karmeasti tulee kaipauskohtauksia, kun kaikki tuttavat, sukulaiset, broidit ovat hautausmaan sisäpuolella
Välillä sitä meinaa miettiä että mitä hemmettiä sitä oikein elämällä tekee??
Ennen wanhaan oli paljon sukulaisia ja tuttavia joiden luona käydä ja soiteltiin nyt kaikki finito, very sad in did ...Snif....

Itselläni tekee tuota ajottain kasvattiäidin kuolema. Ei ehkä vähiten äkillinen ja lyhytaikainen sairaus, jonka vuoksi poisnukkui 54vuotiaana.

Sukulaisihminen en valitettavasti ole koskaan ollut. Elämä tuntuu toisaalta voittavan lurkkimalla maan muutoksia (esim. tuleva VR:n monopolin purku, tuleeko neloskalja kauppaan, mitkä ovat seuraavat merkittävät investoinnin kohteet). Lahdessa voisi tällaista olla se rakennuksen alkuvaiheilla oleva ohitustie. Miten keskusta hiljenee nykyisestään ja kuoleeko kaupunki... Ja jos toivoo tällaista, niin valmistumispäivää voi odotella kuin lapsi kesää tai joulukalenterin tyhjenemistä...

 

[Memory]

Itselläni tekee tuota ajottain kasvattiäidin kuolema. Ei ehkä vähiten äkillinen ja lyhytaikainen sairaus, jonka vuoksi poisnukkui 54vuotiaana.

Sukulaisihminen en valitettavasti ole koskaan ollut. Elämä tuntuu toisaalta voittavan lurkkimalla maan muutoksia (esim. tuleva VR:n monopolin purku, tuleeko neloskalja kauppaan, mitkä ovat seuraavat merkittävät investoinnin kohteet). Lahdessa voisi tällaista olla se rakennuksen alkuvaiheilla oleva ohitustie. Miten keskusta hiljenee nykyisestään ja kuoleeko kaupunki... Ja jos toivoo tällaista, niin valmistumispäivää voi odotella kuin lapsi kesää tai joulukalenterin tyhjenemistä...

Minua ei välillä jaksa kiinnostaa viiden pennin vertaa maailman jutut, heitän ne mappi ö:hön, jos maailmansota tulee niin kyllä sen kolinasta kuulee, turhaan sitä itseänsä pinnata trömpin ja koreoiden jutuilla, jos jännittää alkaa niin siitä tulee jatkuva kierre.

Mua häiritsee usein kun en enää muista mitä tunsin edesmenneitä vanhempiani kohtaan, välillä joutuu oikein kuvasta katsomaan että minkälainen ulkonanäkö hällä oli
Se dementia tulla jyllää, onko se siunaus vaiko kirous? sen voi jokainen itse päätellä...

Kun ajattelee että "jokaisella ihmisellä on valinnanvapaus" niin mitä sitten kun tuo menee "yli äyräiden"? Eli heittää ihan totaalisesti lusikan nurkkaan, nooh omansa on asia.

Ottaa vaan päähän kun meilläkin on suvussa sellaisia ihmisiä jotka ovat jo rohmuamassa ennakko perintöä ennen kun sukulainen on edes saattohoidossa, todella kivikautisen raadollista Mitä helvetin väli on jollain maallisella paskalla, sitä ei kuitenkaan saa mitään pyramidia rakentaa yleiselle hautausmaalle että saa kaiken roinan mukaansa, sama on rahojen kanssa, sen on jokainen nähnyt että loppukuukauden pärjää 20e:lla, mutta jos liikoja on niin saa kyllä 500e:kin menemään kivuttomasti, nälkä kasvaa syödessä...

 

[neko]

@Memory Tsemppiä. Saako kirjoittaa jotain privana?

 

[Memory]

@Memory Tsemppiä. Saako kirjoittaa jotain privana?

Kiitos kyllä se tästä, intin perkele veti kunnon perseelleen, tuli masis, keliakia jne.
Kirjoittele vaan vapaasti.

 

[neko]

Kiitos kyllä se tästä, intin perkele veti kunnon perseelleen, tuli masis, keliakia jne.
Kirjoittele vaan vapaasti.

Jossain vaiheessa naputtelen. Voi mennä päivä kaksi. Aurinkoista päivää.

 

[jm82]

Kiitos kyllä se tästä, intin perkele veti kunnon perseelleen, tuli masis, keliakia jne.
Kirjoittele vaan vapaasti.

Se taitaa olla ihan jännä että joku se jutun laukaisee ja sitten se juttu ei kumminkaan lähde pois vaikka pitäisi? Papallakin on keliakia, mutta ei juuri muita sairauksia. Mulla 6 kk armeija meni ihan ok. Ilmeisesti kaverilla ei armeijassa pää kestänyt ja menikin sitten sivariin, parempi se on kun pakolla yrittää suoriutua? Ihmettelinkin kyllä kaverin käytöstä, kun hermot meni aivan täydellisesti yhden kerran ja ei sen jälkeen kaverista enää kuulunutkaan yhtään mitään.

Mulla alkoi "masis" tasan kaksi vuotta sitten, kun vuorotteluvapaa loppui ja menin takaisin töihin. Pieni ajatus jos olisikin vaikka krooninen väsymysoireyhtymä joka aiheuttaisi jalkojen kipua ja joskus kädetkin saattaa olla kipeät, mutta harvemmin. Masis ja jalkojen väsyminen on kestänyt nyt kaksi vuotta ja olen ollut siis sairaslomalla ja kuntoutustuella (eläkkeellä).

CFS:ään saattaa liittyä myös lihasheikkoutta, kävely- tai puhekyvyn katoamista[16], päänsärkyä, migreeniä, masennusta ja ahdistusta.

Neurologiset/kognitiiviset löydökset: Potilaalla tulisi olla vähintään kaksi seuraavista: sekavuus; keskittymiskyvyn ja lyhytmuistin ongelmat; ajan, paikan ja persoonan tajun hämärtyminen; vaikeudet tiedon käsittelyssä, luokittelemisessa ja sanojen hakemisessa; aistihavaintojen käsittelyhäiriöt - esim. avaruudellinen epävakaus ja hämärtyminen sekä vaikeudet näön tarkentamisessa. Ataksia, lihasheikkous ja elohiiret ovat tavallisia. Ylikuormittumisoireita voi esiintyä: kognitiivisia, aisteihin liittyviä, esim. valonarkuus, yliherkkyys äänille, ja/tai tunteiden ylikuormittuminen, joka voi johtaa sairaskohtauksiin, hallitsemattomiin tunteenpurkauksiin ja ahdistukseen.

Krooninen väsymysoireyhtymä – Wikipedia

Äidillä on puheidensa mukaan tullut vähän jalkapohjien tuntohäiriötä. Hänellä magneettikuvaukset oli vuoden välein, mutta tuon häiriön takia kuvaukset aikaistettiin 6 kk välein.

Psykiatrilla kävin ja hänen puheidensa mukaan hän ei osaa auttaa, koska on niin epäselvät oireet? Ei oikeastaan helpoita oloa tuollaisen sanominen Mutta en ottanut pulttia vaikka sanoikin noin.

Äidillä on myös epäselvät oireet, mutta ei ole päässyt kuntoutustuelle koska masennusta ei hänen puheidensa mukaan ole. Äiti puhui jostain KEO-vaiheesta tai sen epäilystä. Mulla itsellähän ei ole tutkittu ollenkaan koska syynä on psykiatrin mukaan vakava masennus.

Diagnosointi ja KEO-vaihe - Neuroliitto

Pyysin taas lääkärilta mirtazapin lääkkeen kun se on ollut tosi hyvä nukkumiseen ja jaksamiseen. 1/4 osa 30mg tabletista. Muuten lääkkeet on escitalopram, ketipinor ja risperdal. Lisäksi pregabalin lääkettä on vähäsen vielä jäljellä. Psykoosilääkkeen sain tammikuussa ja jotenkin ajattelu vähän helpottui. Tai että ei olisi aivan niin sekava olo. Ketipinor auttaa luultavasti ahdistukseen ja risperidonista taas haluaisin itse päästä eroon. Ketipinor olisi ainakin halvempaa kait.

Itse siis aavistelen että olisi jotain muutakin kuin masennusta. Mutta toisaalta masennushan voi aiheuttaa ties mitä häröjä yksinäänkin? Seuraavaksi täytyy ottaa jompi kumpi vanhemmista lääkärikäynnille mukaan. Exä olikin mukana muutamia kertoja, mutta hän ei ole enää kuvioissa mukana.

 

[Memory]

jm82: Nykyään, kun on vähäsen "kasvanut" niin intti olisi joka hyödyllistä, v.87 se oli skitsoa/vanhan aikaista.
Ajattelin että radiolinkkien käyttöä siellä oppisi niin sehän oli vaan työleiri
Ittellä oli 11kk:n mutta 6kk:n päästä sanoin tilkassa että pää sekoaa, laitetaan 8kk, ja näin kävi, kyllä siinäkin oli sitten kestämistä, parasta koko paskassa oli viimeinen yö, kello tuli 22 ja nukkumaan, porukat napisi että me laitetaan grilliin tulet ja juhlitaan tj:tä, paskan marjat PU tuli itkemään että sen äidillä on tiukka hame

Parasta intissä oli a) kaverit b) väijyt. Väijyissä sai olla omassa rauhassa ja chekata paikkoja.

Mirtzaa en ole ottanut herran aikoihin, se sekottaa päähän, mulle riittää 2*15mg opamox.
Jos herään 03 yöllä niin sitten ylös ja kun alkaa väsyttää sitten esim. 06 niin sitten koisimaan, onneksi olen eläkkeellä huoh..

 

[jm82]

jm82: Nykyään, kun on vähäsen "kasvanut" niin intti olisi joka hyödyllistä, v.87 se oli skitsoa/vanhan aikaista.
Ajattelin että radiolinkkien käyttöä siellä oppisi niin sehän oli vaan työleiri
Ittellä oli 11kk:n mutta 6kk:n päästä sanoin tilkassa että pää sekoaa, laitetaan 8kk, ja näin kävi, kyllä siinäkin oli sitten kestämistä, parasta koko paskassa oli viimeinen yö, kello tuli 22 ja nukkumaan, porukat napisi että me laitetaan grilliin tulet ja juhlitaan tj:tä, paskan marjat PU tuli itkemään että sen äidillä on tiukka hame

Parasta intissä oli a) kaverit b) väijyt. Väijyissä sai olla omassa rauhassa ja chekata paikkoja.

Mirtzaa en ole ottanut herran aikoihin, se sekottaa päähän, mulle riittää 2*15mg opamox.
Jos herään 03 yöllä niin sitten ylös ja kun alkaa väsyttää sitten esim. 06 niin sitten koisimaan, onneksi olen eläkkeellä huoh..

Nykyään voisin harkita johtajakoulutusta, mutta eihän sitä silloin tajunnut eikä ollut pienintäkään kiinnostusta. Tavoitteena olikin päästä kuudella kuukaudella. Olin myöhemmin II/02. Mulla papereissa oli myös viestikomppania, mutta se oli vedetty yli ja siirretty jääkärikompaniaan Kajaaniin. Aivan alkuun olikin tupa vähän hukassa, kun en ollut missään listassa.

Olihan se tosiaan fyysisesti melko raskasta ja ei ehkä ollut tottunut vahtimaan pimeässä metsässä kuopassa pyssyn kanssa. Yks typerä komennus tuli mieleen kun piti kaivaa miinaa kivikovaan ajotiehen. Siinä vimmassa hakatessa vaan meni kenttälapio poikki Typeriä Parhaimpia ehkä oli marssiminen ja hiihtäminen kun sai olla aivan nollat taulussa ja tupakkitauot metsässä. Itse en kyllä polta, mutta silloin vähän poltin, kun oli vaan niin luksusta. Kuntotesteistä sain kuntoisuuslomaa, eli kunto oli jo silloin tosi hyvä. Muutama vain sai kuntoisuuslomapäiviä. Suutun kyllä tosi pahasti jos kohdellaan väärin, mutta ei siellä armeijassa sellaista ollenkaan ollut. Kämppäkaveri kusi toisen kämppäkaverin kypärään ja se varmaan oli yksi hassu juttu. Ilmeisesti tämä kusija oli ollut iltalomilla vähän juomassa. Itse tapasin nukkua iltalomien aikaan, niin jaksoi sitten hyvin. Toki yöllä sitten normaalisti lisää. Eli erittäin hyvät unenlahjat oli jo silloin. Tietokone oli sieltä sotkussa, mutta tuvissa ei mitään ollut. Paitsi TV-tupa kellarissa. Salkkarit kävinkin katsomassa aina silloin tällöin ja jaksoi sitten painaa hyvin. Kaverien kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta yksinhän siellä aina menin jos jonnekin menin. Parasta oli myös kun metsäleiri loppui ja sai kävellä kasarmin sisäportaat ylös ja kamat tupaan ja suihkuun. Pisimmällä jotain 3 viikon leirillä olikin ongelmia hygienian kanssa ja piti käydäkin lääkärillä hakemassa jotain rasvaa jonkunlaiseen tulehdukseen. Ei siellä oikein saunaan päässyt muistaakseni useasti.

Muistan että se teltan siirtäminen meinasi vähän kyrsiä, kun laitettiin teltta pystyyn ja sitten luutnantti sanoi että kamat kasaan ja tekaan ja siirrytäänkin toiseen paikkaan Mutta hyvin sekin kaikilta sitten sujui. Sekä sissiteltan kamiina oli aika paska.

Muistaakseni kaksi tuvasta keskeytti ja yksi simpanen tuli sitten käymään armeijansa loppuun kesken kaiken. Voihan se armeija olla mielenterveyden kannalta ihan hyväkin juttu. Raskastahan se on fyysisesti ja henkisesti, mutta kyllä työelämä silti on paljon raskaampaa kuin armeija. Pomot ja firma ja työterveyshuolto kun voi kohdella vaikka kuinka paskasti

Mulla nukkumiseen riittää 50 mg ketipinor, 0.75 mg risperdal, 7.5 mg mirtazapin. Ei herää koskaan turhan aikaisin ja on virkeä aamulla tai joskus kun herää. En tiedä onko masislääkkeestä tehoa, mutta sitä escitalopramia olen ottanut 10 mg.

 

[herbie]

Voisin kai minäkin jotain tänne kirjoittaa omasta masennuksesta. Vaikean tien läpi käynyt.

Sairastuin psykoottiseen masennukseen vuonna 2001. Kymmenen vuotta sitten määrättiin työkyvyttömyyseläkkeelle ja aloitettiin leponex. Tuota ennen olin mm. Mikkelin moisiossa hoidossa itsetuhoisuuden vuoksi, vuosina 2002 - 2004. Lääkkeet ei tehonneet toivotulla tavalla ja ratkaisua pahaan oloon ei meinannut löytyä. Lopulta annettiin sähköä monta pitkää sarjaa, joka ajan kanssa jeesas eteenpäin. Avohoidon kautta kuntouduin opiskelukuntoon ja sain luettua itselleni ammattitutkinnon ja olen nykyisin avotyötoiminnassa. Lisäksi nykyisen vaimoni löysin avohoito paikasta.

 

[jm82]

Munkin pitäisi ottaa 2 kk kuurina 3 mg Risperidon lääkettä, mutta en ole vielä sitä kokeillut. 2 mg taitaa olla suurin jota olen kokeillut. Varmasti alkuun menee päähän tai vaikuttaa enemmän?

Parhaiten ehkä tehosi 375 mg Venlafaxin jota otin omin päin, olisi kuulunut ottaa 225 mg. 20 mg Escitalopram ei luultavasti tehoa ihan riittävän hyvin. Psykiatrin mukaan tuo 20 mg on maksimi. Toisaalta jos säästän että otan 10 mg, niin sitten voisi koittaa vaikka kuukauden 30 mg annosta. En tiedä sitten miten vaarallista mahtaa olla. Ilmeisesti SSRI lääkkeet pitäisi olla suht turvallisia?

Nyt olen tosiaan kuntoutustuella, jos paperit sattuu menemään uudelleen läpi. Ilmeisesti opiskelukin olisi yksi vaihtoehto ja mielellään sitä jotain kiinnostavaa alaa varmasti opiskelisikin tai ainakin yrittäisi opiskella. Psykologi ainakin kielsi menemästä enää vanhaan työpaikkaan, enkä halua mennä. Ei vaan taida olla opiskelupaikkoja ihan lähellä. Koska jotain ne hakee, niin opiskelua voisi tietenkin niille joskus ehdottaa. Voi vaan tulla helpolla huonompi olo, jos oikeasti pitäsi alkaa jotain opiskelua suunnittelemaan, nyt kun ei ole mitään valmiina, niin voi miettiä kyllä mitä vaan.

Jotenkin miellän opiskelun vain istumisesksi jota voisin jaksaa, mutta en minä kyllä mitään oikeaa fyysistä työtä jaksa tehdä. Lisäksi yövuoro on myös kielletty. Enkä kyllä halua tehdä mitään muutakaan vuorotyötä enää. Tai eihän ne periaatteessa mikään ole kiellettyjä, mutta niin psykologi suositti toisessa työkykyarviossa viime vuonna.

Kerran hoitaja taisikin kysyä siitä opiskelusta ja taisin sanoa että vaikka tälläistä hoitajan työtä voisi tehdä. Tämä hoitaja piti työtä paskana ja se keskustelu sitten päättyi siihen Eipä tässä kunnossa tosin taitaisi sairaanhoitajaksi mitenkään päästäkään? Varmaan vaan tuo sairastaminen vetää sitten jotenkin siihen että mielenterveyshoitajan työ olisi jotenkin jollain lailla mielekästä?

Pitikin googlata tuosta jostain hoitajasta, mutta työvuorot ei oikein sovellu. Itse kyllä tykkäsin olla kolmivuorotyössä, mutta ongelmaksi tuli se että en saanut enää nukuttua. Tai sitten yöllä tuli psykoottista masennusta ja/tai paniikkihäiriötä, en oikein tiedä mitä se sitten oikeasti oli. Joka tapauksessa en jaksanut enää olla töissä.

Työajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mielenterveyshoitajan työ on useimmiten kolmivuorotyötä; aamu, ilta, yö. Työaika vaihtelee työpaikan mukaan, sekä sen, työskenteleekö avohoidon puolella vai sairaalassa. Tulevaisuudessa tämä saattaa kuitenkin muuttua, kun mielenterveyshoitajan työ laajenee.

Mielenterveyshoitaja – Wikipedia

edit:
Löysin mielenkiintoisen linkin. Mitä eroa on ME- ja MS- taudilla?
Mikä erottaa CFS/ME:n ja MS-taudin? | Hankala potilas vai hankala sairaus

 

[jm82]

Tänään oli vähän normaalia päivää enemmän stressiä. Hyvin kyllä huomaa että olo ei ole kahdessa vuodessa muuttunut yhtään miksikään vointi. Eli mielen voimalla saan kehon ihan kipeäksi, lähinnä jalat ja kädet.

Ainakin tietää mitä pitää selittä psykiatrille, eli oikeastaan samaa vanhaa. Lääkäri halusikin kokeilla vielä 3 mg Risperdal psykoosilääkettä, jos se sattuisi jotain auttamaan. Toisaalta masennuslääke / ahdistuslääke voisi olla vähän liian tehotonta myös, tänään otinkin toki max annoksen lääkettä. Lisäksi otin 25 mg Ketipinoria ja menin nukkumaan, niin olo sitten parani, päivällä rupesi väsyttämään niin pirusti ja en muistanut keittää kahviakaan.

Kait tervekin saa pieniä oireita liiasta stressistä, mutta nyt sairaana se stressi tuntuu kuin olisi puoliksi kuollut, koska kunto muuttuu niin huonoksi? Lisäksi käytöskin helposti muuttuu kuin pahimmalla psykopaatilla, ei tosin syyttä mutta jos pienintäkin syytä on niin sitten meinaa kierrokset nousta? Toisaalta tuohan voisi kuulostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä ja psykoosilääkettä ei ole riittävästi käytössä juuri nyt? Yritänkin muistaa sanoa bipo epäilystä lääkärille.

Tutulla on tuollainen koodi pelkästään. Silläkin on jotain vähän samanlaisia kipuja ja jaksamattomuutta. Hänelle lääkäri oli sanonut että ei ainakaan ole stressiä ja jaksamattomuutta, vaan juuri tuo ilmeisesti.
"G37.9, määrittämätön keskushermoston demyelinoiva sairaus" Mulla F32.2 eli masennus ja ihan hyvä kun sillä kumminkin pääsee kuntoutustuelle ja saa rahaa vakuutusyhtiöltä. Siihen asti kun ne keksii että mikä on vikana?

Ei nyt oikein tunnu että olisi masennusta, olo vain on kipeä. Saisivat tutkia vähän paremmin, kuin vaan haastattelemalla (maksaa)? Eli jalat tuntuu raskailta ja kipeiltä, eikä lepo auta tuohon vaivaan? Myös kädet on vähän voimattomat.

Tuosta lääkeaineesta luinkin jo joskus ja kysyin psykiatrilta. En tietenkään saanut tuota. Kuulemma yhdelle oli tuollaista annettu. Ajattelin vain jos tuo auttaisi kipuihin.
Pieniannoksinen naltreksoni – Wikipedia