Masennus

[Memory]

Alkaa kait hermot palautua ristiselkään kun jokaikinen aamu kun herää ja hyppään pystyyn niin karmea jalkasärky alkaa.
Lisäksi (onneksi kait) alkaa tukka kasvamaan, kulmakarvat on jo täpöllä ja partaa saa ajaa joka päivä, sehän vasta innostui
Ennen riitti kerran viikossa.
Toivotaan että tämä arpa voittaa ja kuukauden lopun lekuri sanoo että syöpä on perseessään

 

[Alceste]

No niin, kuusi viikkoa sairaslomaa takana ja Venlafaxin taas tutussa 300mgssa. Kai se on uskottava ettei sitä kannata lähteä yrittämään laskea.

 

[jm82]

No niin, kuusi viikkoa sairaslomaa takana ja Venlafaxin taas tutussa 300mgssa. Kai se on uskottava ettei sitä kannata lähteä yrittämään laskea.

Venlafaxin on yllättävän tehokas lääke. Mulla oli Venla mutta pyysin vaihtamaan halvempaan escitalopramiin 10-20 mg. Olo oli silti huono, niin pyysin 7.5 mirtazapinin, eli toisen masennuslääkkeen pienellä annoksella. Kummasti auttaa tuo mirtazapin, enkä ole huomannut huonoja puolia siitä. Vielä kolmantena pyysin 25-50 mg Ketipinoria ahdistukseen. Noita lääkkeitä psykiatri on antanut, mutta ei sitten oikein muita. Pregabalin voisi auttaa, mutta pitäisi olla isompi annos kuin 25 mg.

Ehkä tuosta Venlafaxinista huomasin sellaisen jutun, että lääkkeen teho huononee jos annosta pienentää. Escitalopamista en oikein huomaa vaikka annos on 10 mg tai 20 mg. Escitalopramista tuli alkuun ihan pientä pääkipua ja mahakipua, mutta tosi nopeaa meni pois.

Voisi siis olla, että juuri tuota Venlafaxinia olisi aika hankala vähentää? Itse vaihdoin 375 mg Venlafaxinin 10 mg Escitalopramiin ja ei muistaakseni tullut mitään kummempia oireita vaihdosta. Venlafaxin on luultavasti tehokkaampaa silti?

Toivottavasti pääset työkuntoiseksi joskus. Itse en ole yrittänyt tehdä töitä, vaikka jotain kevyttä (ja stressitöntä) ehkä tällä kunnolla pystyisikin tekemään. Työpaikalla vain ei ole mitään sopivaa työtä minulle. Ulkoilla ehkä kannattaa, jos pystyy vaikka päivittäin vähän liikkumaan ja tekemään asioita.

 

[Alceste]

Voisi siis olla, että juuri tuota Venlafaxinia olisi aika hankala vähentää? Itse vaihdoin 375 mg Venlafaxinin 10 mg Escitalopramiin ja ei muistaakseni tullut mitään kummempia oireita vaihdosta. Venlafaxin on luultavasti tehokkaampaa silti?

Mä pudotin Venlan 300->150 viime kesä-syksyllä, ei ollut ongelmaa. Mutta mulla ei ole ikinä ollut tämän kanssa.
Sitten vaan iski tuossa kun oli jussista kokonainen viikko kesälomaa, keskellä viikkoa lähti työhönpaluuahdistus ja sitten mentiin ja lujaa

Toivottavasti pääset työkuntoiseksi joskus. Itse en ole yrittänyt tehdä töitä, vaikka jotain kevyttä (ja stressitöntä) ehkä tällä kunnolla pystyisikin tekemään. Työpaikalla vain ei ole mitään sopivaa työtä minulle. Ulkoilla ehkä kannattaa, jos pystyy vaikka päivittäin vähän liikkumaan ja tekemään asioita.

Tänään palasin (etä)töihin. Ei auta olla veks liian kauan, kun sitten ei ole mitään rutiineja ja kaikki menee poskelleen. Ja se sitten ahdistaa taas.

 

[Memory]

Mietin tuossa, mietin tässä, mietin melkein koko hemmetin ajan tyhjänpäiväistä paskaa
Illat/yöt ovat paskimpia, silloin tunteet saavat vallan ja sitten vasta mietitäänkin oikein 1000%:lla ;(
Siksi monta kertaa pitää tukea ottaa unilääkkeitä että pääsee siitä ajatuskierteestä eroon huoh, välillä ennen nukahtamista naurattaa aivan sikana välillä itkettää aivan sikana, olenko ollenkaa homo sapiens vaiko mato valtosen elukka?

Mieli havaitsee kyllä jos tekeminen on "keksittyä" ei se sille kelpaa.

Viime yö meni kivasti, näin todella mukavaa unta josta jopa muistankin jotain, kunpa joku keksisi laitteen jolla unet saisi dvd-formaattiin Niitä olisi sitten kiva muistella vuonna 2090 hih..

Ja kun perkele ei voi mennä joka paikkaan kun on vielä syövän the-end avoin, että onko homma clear or not?
Onko valkosolut ok vai pitääkö vielä välttää ihmisiä ja kulkea maski naamalla koko ajan, ota siinä sitten riskiä, köh...

Ja taas perjantai, muistan ikuisesti painajaismaiset perjantait intin jälkeen, se tarkoitti että hermot oli pinnassa koska oli omien saatujen lääkkeiden varassa, ei voinut soittaa mihinkään (paitsi ea-polille) jos tuli paniikkikohtaus tms. olivat varsinaisia Elm-Street kohtauksia nuo perjantait, nykyään onneksi ovat tavallisia perjantaita.

Kerran alkuvuonna masensi sikana ja nappasin 2mg rivatrilia n.40kpl, erehdyin sitten puhumaan sivu suuni (en aikonu itteäni tappaa, masensi vaan) sitten seuraavana aamuna jeparit pysäytti; olivat käyneet himassa ja etsiä meikää, tilasi lanssin ja ea-polille, siellä sitten kunnon saarnat, jotka olivat ihan aiheelliset, että vaikka ottaa liikaa eikä tahdo delata niin maksa voi ottaa itseensä ja sitten ollaan kusessa, däm. oppia ikä kaikkia.

Viikonloppua kaikille, pitäkää itsestänne huolta

 

[oestrus taurus]

Maksan poksahtaminen ei varmana ole kiva tapa kuolla. Sen kuvan olen saannut, kun olen viime päivinä lukenut ahkerasti mykotoksiinien eli sienimyrkkyjen vaikutuksesta elimistöön.

 

[Memory]

Ihmiset (ainakin mää) hokee "etten pelkää kuolemaa kunhan en kitumaan jää" mutta kyllä se _vähäsen_ säväyttää jos hokasee että "hei, nyt pumppu tilttaa" vähäsen ainakin tulee paniikkia, asia compaq jos yöllä nukkuessaan delaa, sitten se on vain lopputextien katsomista ja relaamista.

Kuten mainittu, on liikaa aikaa niin funtsii ja funtsii, lopulta sitä funtsii; miksi funtsii
Siitä sitten kaatuu alamäkeen "millään ei ole mitään väliä" ja toiset ihmettelee että miksi kaverilla on naama kuin hevosen vittu mutrullaan koko ajan, pöh....

Tulee paska fiilis, sama meno jatkuu vaikka voittaisi euro-jackissa 43miljoonaa egee, ei voisi vähempää kiinnostaa, tylsää elämää...

Pitää taas funtsia mitä sitä tekisi että kellon lyhyt viisari mennä jokeltaisi mahiksen nopsaan tuonne 22:een että pääsisi nukkumaan... hoh hoijaa....

 

[jm82]

Mietin tuossa, mietin tässä, mietin melkein koko hemmetin ajan tyhjänpäiväistä paskaa

Viikonloppua kaikille, pitäkää itsestänne huolta

Itse nukun niin kauan tai pystyn huilaamaan vielä silmät kiinni sängyssä. Nyt heräsin vähän vaille 13. Eilen katsoin elokuvaa joka loppuis joskus 24.00 tai vähän ennen. Mulla vaan tahtoo olla väsymystä vaikka nukkuisikin tosi paljon. Luultavasti äidillä on vähän samaa että vasyttää ja on voimat pois. Äiti on myös ennemmin kotona ollessakin nukkunut päikkäreitä ja sehän on myös aika outoa, että miksi? Mulla sairausloma alkoi 3 kk ennen sitä, kaksi vuotta sitten. Sillä vaan ei masennusta ole vaan se G37.9, eli joku "epämääräinen" neurologinen sairaus. Itsellä taas perus F32.2 eli kait "mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt". Eilen soitinkin psykiatrille ja puhuin jotain että omat jalkojen ja vähän käsien kivut voisivat viitata vaikka MS-tautiin? Mulla vaan ei ole monen viikon näköhäiriötä tai silmäkipua, vaan näköjäiriö tulee joskus ja kestaa vain tunteja. Ja jos pää on kipeä, niin on sitten kipeä koko päivän. Vain nukkuminen auttaa pääkipuun mulla. Psykiatrin mukaan ei ole mitään ja pitäisi olla pahempia että pääsisi testeihin, ja että jotain muuta epämääräistä vain olisi. Jotain reumastakin se puhui ja en ole niihinkään testeihin päässyt, toisaalta lihakset on kipeät, eli ei kai se mitään reumaa ainakaan silloin olisi. Jalat on kipeät kokoajan. No olkoot sitten jotain vaan, ei pahemmin kiinnosta, kunhan vaan eivät töihin pakota.

Jollain entisellä tutulla oli tehty maksan siirto. Varmaan oli kuolema ollut jo aika lähellä. Eikä kai oikein ollut selvillä että miksi tuo siirto oli jouduttu tekemään.

Itse oon koittanut lueskella jotain juttuja kannettavalla. Jos on lueskelemista, niin siihen sitten kuluu aikaa. Uni kyllä sitten tulee illalla lääkkeiden avulla ja ei onneksi herääkään kesken kaiken. Ainostaan tuo jalkojen kipu vähän harmittaa, mutta ei sille vaan mitään saa. Mietin että silloin töissäkin vain tuli sellaista väsymistä ja fyysiset tehtävät tuntui entistä raskaammilta, lähes mahdottomilta, kun ei vain jaksanut enää. Eli uupumista ja kävelläkään en enää oikein vain jaksanut. Töyterveydessä tuota ei mielletty masennukseksi, mutta ei mielletty miksikään muuksikaan. Sen myös satuin lukemaan että MS-tautia olisi paljon juuri Seinäjoen sairaanhoitopiirin alueella. Toki sitten tuli jo psykoottisiakin oireita, kun työ tuntui ihan perseeltä, mutta sitä ennen noita psykoottisia oireita ei ole (kai) ollut. Pystyn myös mielen voimalla kipeyttämään itseni, joka tuntuu aika omituiselta. Parantaminen on sitten ehkä hankalempaa.

 

[Memory]

jm82: Samaa kunnon masista isolla "M":llä oli mulla kun piti dogi lopettaa vuonna miekka-kirves, nukuin pääosin 20h/vrk. kusella kävin sekä aamu-ruoka paloilla, kaupungissa vain pakosti. Ei siis uni nukkumalla lopu, mikään ei tosin ole mukavampaa housut jalassa kuin mennä keskellä päivää koisimaan päiväpeiton alle netti-radion soidessa hiljaa (nimen omaan netti, koska sieltä tulee vain sitä mitä haluat kuunnella eikä mitään keleen tampax mainoxii!)

 

[jm82]

jm82: Samaa kunnon masista isolla "M":llä oli mulla kun piti dogi lopettaa vuonna miekka-kirves, nukuin pääosin 20h/vrk. kusella kävin sekä aamu-ruoka paloilla, kaupungissa vain pakosti. Ei siis uni nukkumalla lopu, mikään ei tosin ole mukavampaa housut jalassa kuin mennä keskellä päivää koisimaan päiväpeiton alle netti-radion soidessa hiljaa (nimen omaan netti, koska sieltä tulee vain sitä mitä haluat kuunnella eikä mitään keleen tampax mainoxii!)

Aika paljon tosiaan tulee nukuttua, mutta en kuitenkaan ole päivällä nukkunut. Ainoastaan jos on ollut pää oikein kipeä, niin sitten olen ottanut lääkettä ja mennyt nukkumaan. Jo armeijassakin tykkäsin nukkua iltalomilla ja ei siellä kukaan muu sitä tehnyt. Silti ei ollut mitään masennusta eikä muutakaan. Jossain vaiheessa se nukkuminen vaan meni pois, sain todella huonosti nukuttua, tai heräsin keskellä yötä paniikkikohtaukseen. Onneksi sitten sain noita lääkkeitä, niin ei ole tarvinnut enää murehtia siitä nukkumisesta.

Päivisin tulee melkein sitten istuskeltua vain. Tai joskus maattua jos ei jaksa liian kauan istua. Ei oikein ole ollut innostusta, että jaksaisi mihinkään lähteä. Patsi ehkä käveleskelyä vähän pihassa. Ennen oli vain työt, mutta nyt ei ole työt enää oikein kiinnostaneet riittävästi. Esim ajoin moottoripyörällä töihin, mutta ei ole tullut moottoripyöräiltyäkään, vaikka ehkä voisi.

Kai se sitten sitä masista tosiaan on, kun sitä kai se psykiatrikin sitten arvelee. On se toki kysynyt että pidänkö itseäni masentuneena ja joo, kai se sitä on.

Kai se sairauteen liittyy että kehittelee kaikkia juttuja. Nyt tuo ms-tauti mukamas tuntuisi omanlaiselta. Toki ms-tauti voi eri ihmisillä olla erilainen. Lisäksi ms-tauti kait voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Ainakin tuota uupumusta on, vaikka masennuksesta en osaa sanoa 100 varmasti. Toisaalta äitikin on joskus valittanut että ei oikein jaksa ja sillä ei mukamas ainakaan masennusta ole. Pelkkää väsymystä ja uupumusta.
Tällainen on MS-tauti - 16 yleisintä oiretta

Psykiatri sanoikin että ei tarvitse miettiä ms-tautia tai huolestua. En huolestukaan, mutta olisi ne kaikki muutkin vaihtoehdot kait hyvä tutkia. Toisaalta ei ole niin paha, että olisi pakko tutkia.

Pienenä ongelmana ehkä myös silloin tällöin lyhyt pinna. Eli "puukotetaan" nopeasti, vaikka ei ole ihan varmaan tietoa että ketä pitäisi puukottaa Varmaan aivan normaali luonteenpiirre. Täytyy vain pysyä viilipyttynä, niin yleensä menee aivan hyvin.

 

[halcyon]

Kirjoitan tähän haja-ajatuksia, tarkoitus ei ole kritisoida ketään tai mitään. Ihan vain huomioita omasta kokemuksestani, alan
asiantuntijoiden ja kirjallisuuden läpikäynnistä.

Olen kokenut masennuksen useaan kertaan elämäni aikana. Kahdesti se on todettu kliinisesti ja kerran olen ottanut siihen serotoniinintakaisinotonestäjiä (SSRI), eli kansanomaisesti masennuslääkettä.

Olen pääosan aikuiselämästäni ollut ns. hyvin syövä (mitä sekin nyt tarkoittaa?), aktiivinen, suhteellisen sosiaalinen, hetkittäin jopa urheilullinen, yöunesta välittävä ja paljon uusia asioita oppiva. Elämäni on suunnilleen raiteillaan, minulla on läheisiä ihmissuhteita ja koen usein olemassaolon järkeväksi. Eli en todennäköisesti masennusalttein, mutta eipä sitä masennus kysele.

Itse olen huomannut seuraavia asioita (tiivistäen ja yksinkertaistaen) - jokaisen kokemus toki vaihtelee:

- masennuslääkket hetkeksi hyvä alun apu, mutta mielestäni (itselleni) karseita pitkäaikaisessa käytössä (kaikki muuttui tasapaksuksi, millään ei ollut väliä, seksihalut menivät, jne)
- minulle oli tärkeää, että tilani hyväksyttiin (eikä pidetty tyhmänä/laiskana) ilman, että minua säälittiin tai yritettiin väkisin muuttaa terveeksi jollain hokkus-pokkus käskyllä ("olisit nyt vaan iloinen")
- seuraavaksi tärkeintä oli, että en vetäytynyt perheenjäsenistäni ja ystävistäni, vaan vietin aikaa heidän kanssaan: keskustelin, tein arkisia asioita, näytin tunteitani (juu, myös vitutusta ja vihaa)
- sitten tuli liikunta, ihan sama mitä: kävely ulkona oli itselleni tärkeää (etenkin metsässä, mikä on jo huomattu Japanissakin toimivan kliiniseen masennukseen), ja myös sosiaaliset urheilulajit, joissa ei kilpailtu veren maku suussa ja koko ajan yritetty voittaa muita. Heti kun pystyin aloin myös tekemään painoharjoittelua - ei siis mitään voimanostoa, vaan ihan vaan kehopainoharjoittelua ja pieniä painoja. Tämä synnyttää erityisen hyvin ns. aivoperäisisä hermokasvutekijöitä (BDNF)
- ehdottoman tärkeää oli myös tasapainoinen, säännöllinen syöminen: aamaiainen, lounas ja päivällinen - suunnilleen samoihin aikoihin. Ihan peruskotiruokaa, ei eineksiä, eikä mitään tiettyä yhtä ruokavaliota. Lopulta parasta itselleni on ollut paleo-henkinen ns. anti-inflammatorin (tulehdusta estävä) dieetti, mutta se ei välttämättä ole autuaaksi tekevä kaikille. Kiinnitin vain huomiota siihen, että mikä oli olo syönnin jälkeen ja seuraavana päivänä. Jos tuli huono olo, jätin ruoka-aineita pois, joita epäilin itselleni epäsopiviksi. Mutta tämä on jo hienosäätöä, lopulta tärkeintä oli itselle syödä yhdessä muiden kanssa, ihan sellaista perusruokaa
- uni ja palautuminen oli kriittistä: nukuin kuin nukutti. Jos keho/hermosto on tulehtunut, se tarvitsee paljon aikaa korjaamiseen. Ja jos unta ei saa, niin itselleni unihygienia teki ihmeitä: ruudut pois klo 20 jälkeen, pimennetty ja viileä makuuhuone, syvähengitys ennen nukkkumaan menoa. Samat rutiinit päivästä toiseen, niin keho oppi nukkumaan kunnolla viikossa. Tiedän myös, että tämäkään ei aina toimi, ja joskus täytyy turvautua erilaisiin apuihin ja nekin ovat omasta mielestäni välillä ok, mutta en itse suosittele pitkäaikaista käyttöä.
- lisäravinteet: itselleni etenkin kaamosaikana d-vitamiini (5000-10000 IU) ja omega3 (EPA/DHA) kalaöljyt ovat olleet jo pitkään välttämättömiä. Lisäksi olen kokeillut SAM-E ja sahrami (saffron) -valmisteita. Molemmat ovat auttaneet, mutta niitä ei missään nimessä saa käyttää SSRI-lääkityksen kanssa (riskinä serotoniinitasojen liiallinen nousu). Näillä sain joskus heikoimpina päivinä hieman lisää jaksamista. Ja näissäkin, vain otetut lisäravinteet auttavat.
- uudet, miellyttävät kokemukset: kun masentuneena ei jaksa / huvita / uskalla (riippuen masennuksen alatyypistä) tehdä toisinaan mitään, niin nojasin välillä rehellisesti muihin: pyysin ottamaan yhteyttä, viemään ulos kahvilaan/baariin, käymään leffassa, kävelyllä, tms. Mitä tahansa muuta kuin istua yksin himassa omien ajatustensa kanssa.
- meditaatio auttoi itseäni, mutta siinäkin oli kuoppansa. Itse tehtynä mindfulness-meditaatio vei minut syvemmällä masennukseen. Ohjattu kiitollisuusharjoittelu (ns. metta-meditaatio) sen sijaan auttoi minua oikein hyvin. Ja auttaa vieläkin.

Olen nyt yli 15v tutkinut erilaisia masennuksen etiologioita ja tuntuu siltä, että tälläkin on ns. systeeminen tulehduksellinen tausta ja muuten se on monitekijällinen syndrooma (multifactorial), eli yhtä syytä ja ratkaisua on jopa hieman turha yrittää etsiä.

Oma perussääntö on, että tee sitä, mikä saa olon paremmaksi ja jatka niiden asioiden tekemistä, minkä toistamisesta ei tule huono olo. Esim. alkoholilla itselääkitseminen ei omalla kohdalla tämän takia toimi.

Sivumennen sanoen, alan tutkijoista osa on jo sitä mieltä, että serotoniinresepteroiden teoria on masennuksen kohdalla jo käytännössä osoitettu epätäydelliseksi. Paras orastava korvaava teoria on ns. neurogeneesi-teoria (hermosolujen ja niiden kytkentöjen synty). Eli kaikki mikä lisää neurogeneesiä, kuten uudet miellyttävät kokemukset, hapenottoa vaativa liikunta, syvä uni, läheisyys/seksi ja uusien asioiden opiskelu, myös vähentävät masennusta ja sen riskiä.

Ja niille, jotka epäilevät, että ystävä/työkaveri/perheenjäsen on masentunut, niin ottakaa asia rehellisesti ja syyttämättä puheeksi. Nimittäin masentunut ihminen ei välttämättä itse näe/tajua, että on masentunut, ja silloin oman tilanteen muuttaminen on jo lähtökohtaisesti aika hankalaa.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat kamppailleet masennuksen kanssa. Tuntuu kliseiseltä kirjoittaa tämä, mutta kun olen sen itse kokenut, niin kirjoitan kaiken uhallakin: huominen voi olla parempi, pyydä apua, ota sitä vastaan ja tee itsellesi iloa tuottavia asioita. Kyse on sinun elämästäsi, muiden mielipiteillä ei niin väliä.

Lisäys: vika masennuskausi tuli, kun kilppari meni aivan polvilleen. Tämä todettiin myös kokeilla. Pieni kilpparin tukeminen auttoi paljon. Fyysinen keho jaksaa paremmin, koko ajan ei enää palella, mieliala on parempi ja liikkuakin jaksaa. Eli tämäkin on yksi asia, mitä voi vaatia tarkistettavan, jos ei muita syitä löydy.

 

[jm82]

Toivottavasti tosiaan kaikilla paranee jollain konstilla mahdolliset vaivat

Mulla tuntui että exän kanssa liikuttiin aika paljonkin. Kun oli fyysinen työ ja sitten päivittäin lenkitettiin koiraa jotain tunnin verran. Sitten olin myös kuntoutuksessa joka oli että yksi päivä oli töitä ja kuntoutusta neljä päivää kuntokeskuksessa. Tuo oli kolmessa jaksossa. Kumminkin tuli liikuttua sitten siellä aivan liian ahkerasti ja paloin luultavasti täydellisesti loppuun sitten jo ensimmäisen kuntoutusjakson jälkeen. Muistaakseni tammikuussa 2014.

Eniten varmaan tuntuu jalkojen väsymys ehkä noin polvista alaspäin. B12 vitamiinissa oli ainakin vajausta, mutta ei oikein auttanut vaikka nyt kaikki arvot pitäisi olla aivan kunnossa. Oon jotain 2.5 kiloa saanut laihdutettuakin. Psykoosilääkkeet nosti jossain vaiheessa vähäsen painoa, mutta on onneksi pysynyt aika normaalissa paino. Tulee paljon kankeammaksi, jos paino pääsee karkaamaan.

En usko että kaikki SSRI lääkkeet hirmusti vaikuttaisi seksihaluihin. 10-20 mg escitalopramia ei ainakaan paljon vaikuta. Enemmän sitten vain vaikuttaa että jalat on kipeät. Voi kai se tietysti johtua jostain muustakin kuin masennuksesta, mutta psykiatria on aika vaikea vakuuttaa mistään muusta.

Itse oon tykännyt olla ihan yksikseenkin koiran kanssa ja parisuhde olisi toisaalta ihan kiva, mutta ei vain tahdo yhtään jaksaa sellaiseen. Ei siis toisaalta haittaa yhtään mitään, kun on vähän liian väsyneessä kunnossa.

Mulla ainakaan ihmissuhteet, työ, tai parisuhde ei pitäneet masennusta loitolla. Se tuli vaan. Itse kyllä epäilen että se fyysinen väsymys ja kivut voisi ollakin joku muu kuin masennus? Toisaalta psykiatrikin on vähän mietteissään ja samoin itse. Tuskin on myöskään mitään kilpparia tutkittu, vaikka kai se kunnossa pitäisi olla.

 

[Memory]

Huoh, päivää. Vatuttaa kun aina masentaa ja olo on tosi hautajaismainen, ei huvittaisi mikään.
Sain sentään varattua Päivä Tukholmassa risteilyn A-hytti 9634nro. vain 40e.
Anomus on Siljalle että saisin tuon 40e "laivarahana" jotta saisin tuon risteilyn ilmaiseksi kun on ns. erikoisvuosi;
Takana 50v ja syöpähoidot, jotka voittavat Painajainen Elm Streetillä kaikki jaksot.

Kuten normaalia, ei tekisi yhtään mieli lähteä matkalle, olen tutkinut sieluni elämää ja tuo on tavallista, mutta kun saa jalkansa terminaalin sisäpuolelle muuttuu heti fiilis happy day:ksi, tuo itsensä liikkeelle heittäminen on vaikeinta

Huomenna herääminen 05:30 että kerkiän bussiin 06:45 joka lähtee 07:05, sairaalassa on (toivottavasti viimeinen) TT kuvaus ja sitten (toivottavasti) saan puhtaat paperit hematologilta vasta 29.08 10:00, pitää kertoa mitä hän sanoo, hän myöskin antaa viimeisen luvan että saanko lähteä Ruotsiin ilman jatkuvaa hengitysmaskia, eli onko valkosolut normaalit ägh..

Koittakaa muutkin jaksaa elää ja olla....

 

[neko]

@Memory Sanat ovat mitä ovat, mutta viime vuosina paljon pahaa ja sairauksia kokeneena voin jollain tavalla ymmärtää mielialaasi ja toivon kaikkea hyvää sinulle. Sitä kuuluisaa tsemppiä. Paha olo on ikävää, mutta siihen on oikeus. Kenekään ei tarvitse neuvoa että "otatpa itseäsi niskasta kiinni". Monella vain on niin kapea kokemus ja silti neuvoja riittää jakaa. Sitten kun riittävän lähelle osuu vakavia sairauksia, niin perspektiivi muuttuu.

Edellinen ei muuten liittynyt mihinkään viestiin täällä, mutta halusin jotenkin tuoda esiin, että jollain lailla voin olla mukana tunnoissasi ja etäisesti tietää mitä olet kokenut/kokemassa. Voimia sinulle. Pidän henkisesti sinulle peukkuja että huominen menee hyvin.

 

[Alceste]

Oletteko muut terapian kautta tai muuten törmänneet "itsemyötätuntoon"? Mä selvittelen asiaa terapiassa ja tuossa on itsellekin hankittu pari alan kirjaa joita en vielä(kään) ole saanut luettua.

Tiedostan että mulla on tässä ongelma ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta kaikki harjoitukset yms tuntuvat niin naurettavilta ja korneilta...

 

[halcyon]

@Alceste , oikeastaan tuo itsemyötätunto on mindfulness-meditaation yksi keskeisiä asioita. Itselleni kävi niin alussa, että harjoitin kyllä mindfulnessia (kävin kurssinkin), mutta koko ajan piiskasin/tuomitsin itseäni epäonnistumisesta. Eli en harjoittanut myötätuntoa. Tämä vei vain entistä huonompaan tilaan. Eli se itsemyötätunto on todellakin järkevää ja tärkeää.

Itselle toimi alussa yksinkertainen harjoitus meditaatiossa (tämä on osa ns. metta-meditaatiota):
1. Sanoin mielessäni 'Olkoon (oma nimeni) onnellinen". Kuvittelin/näin itseni onnellisena. Väänsin naamaan hieman hymyä
2. Sanoin mielessäni 'Olkoon (oma nimeni) terve". Kuvittelin/näin itseni terveenä ja hyvinvoivana. Rentoutin kehoani
3. Sanoin mielessäni 'Olkoon (oma nimeni) turvassa". Kuvittelin/tunsin itseni vakaana ja turvallisen oloisena. Vedin syvään henkeä ja vapautin hengityksen ja koitin päästää jännitystä pois
4. Sanoin mielessäni 'Olkoon (oma nimeni) rauhassa". Kuvittelin/näin itseni rauhallisena/tyynenä. Annoin hengityksen tasaantua rauhalliseksi

Jos ei meinaa tuntua miltään, niin voi kussakin kohdassa yllä palauttaa mieleensä muiston/muistikuvan tilanteesta, jossa oikeasti tuntui, että oli onnellinen/terve/turvassa/rauhassa. Keho muistaa nämä asiat ja mielikuva/muisto palauttaa tuntemuksen kehoon (se vaikuttaa suoraan ihan tutkitusti kehon solujen tasolla, välittäjäaineissa, aivoissa, hormonituotannossa, jne).

Perusjuttu, mitä saa harjoitella, itsemyötätunnossa on oman sisäisen puheen tunnistaminen (myös sen "tämä on ihan pöljää, kornia, naurettavaa") ja sen kääntäminen neutraaliksi tai itselle myönteiseksi (esimerkkinä "tämä voi tuntua kornilta, mutta teen tämän harjoituksen silti, koska tiedän tutkimuksiin perustuen, että se tekee minulle hyvää"). Antaa vaikka itselleen lupauksen, että tekee tätä päivittäin 30pv ja jos ei huomaa mitään muutosta, niin sitten on lupa vaihtaa / kokeilla jotain muuta.

Ja sitten sitä myötätunnon tuntemista, kun epäonnistuu, ei saa mitä tavoittelee tai kokee torjuntaa ulkopuolelta. Voi todeta itselleen mielessä jotain vastaavan kaltaista (mikä tuntuu itsestä hyvältä):

"Nyt kävi näin. Olen silti hyvä ihminen ja hyväksyn itseni tällaisena juuri nyt."

Tämä ei tarkoita, etteivätkö asiat voisi olla huomenna paremmin. Mutta kun asia on tapahtunut ja paska olo tai tuominta tulee, sen voi huomata, hyväksyä ja silti todeta, että henki kulkee ja olen hyvä tyyppi. Tietenkin ensi kerralla voi yrittää toimia toisin, jos asia oli itsestä kiinni. Tärkeintä on hyväksyä tapahtunut ja silti (tuomitsematta) hyväksyä itsensä.

Tsemppiä, olet hyvä ihminen!

 

[jm82]

On varmasti ihan tarpeellinen juttu tuo hyvä itsetunto tai joku sellainen. Mua itseä mahtaa ahdistaa kuin kahdesti vuodessa pitää odottaa vakuutusyhtiön käsittelyä joka kestää kaksi kuukautta, eli 4 kk vuodessa saa odottaa noita käsittelyjä. Lääkäri kyllä sanoi että ehkä ei tarvitse stressata asialla. Mutta nyt on vähän sellainen mieliala, että kauankohan ne haluaa jatkaa tuota kuntoutustukea, eli määräaikaista sairaseläkettä. Paskaa kun sitten joutuisi mennä töihin takaisin, mutta en pysty menemään töihin. Kerran jo olin vuoden vuorotteluvapaalla lepäämässä ja sitten yritettiin 2 kk muita töitä joista ei sitten tullut alkuunkaan yhtään mitään. Lähes kokoajan vain sairaslomalla. Sitten pääsin psykiatriselle vastaanotolle ja sain ensimmäiset lääkkeet, siitä on aikaa kaksi vuotta.

Lievästi varmaan nollat taulussa Ketipinorin, Risperidonin, Mirtazapinin ja Escitalopramin takia, mutta ei kumminkaan niin paljon ettenkö tohtisi vielä ajaa autolla Eikä ainakaan ahdista juurikaan. Itse asiassa jotain kevyttä ehkä jaksaisi tehdä, mutta ei oikein keksi että mitä.

Huoh, päivää. Vatuttaa kun aina masentaa ja olo on tosi hautajaismainen, ei huvittaisi mikään.
Sain sentään varattua Päivä Tukholmassa risteilyn A-hytti 9634nro. vain 40e.
Anomus on Siljalle että saisin tuon 40e "laivarahana" jotta saisin tuon risteilyn ilmaiseksi kun on ns. erikoisvuosi;
Takana 50v ja syöpähoidot, jotka voittavat Painajainen Elm Streetillä kaikki jaksot.

Kuten normaalia, ei tekisi yhtään mieli lähteä matkalle, olen tutkinut sieluni elämää ja tuo on tavallista, mutta kun saa jalkansa terminaalin sisäpuolelle muuttuu heti fiilis happy day:ksi, tuo itsensä liikkeelle heittäminen on vaikeinta

Huomenna herääminen 05:30 että kerkiän bussiin 06:45 joka lähtee 07:05, sairaalassa on (toivottavasti viimeinen) TT kuvaus ja sitten (toivottavasti) saan puhtaat paperit hematologilta vasta 29.08 10:00, pitää kertoa mitä hän sanoo, hän myöskin antaa viimeisen luvan että saanko lähteä Ruotsiin ilman jatkuvaa hengitysmaskia, eli onko valkosolut normaalit ägh..

Koittakaa muutkin jaksaa elää ja olla....

Kirjoittelin tuon joskus, mutta jäi sitten lähettämättä.
Itselläkin on jo pienestä asti ollut vähän sitä että ei oikein "tohdi" lähteä minnekään. Ehkä tietokoneet oli sellaisia jotka sitten kiinnosti. Tai sitten autolla lähteä jonnekin, mutta se on sitten jäänyt jo ajat sitten. Ehkä on ollut siis riski tuolle masennukselle. Eka luokalla olen ollut aika villi kait alkuun, mutta sitten mahdoin rauhoittua, kun opettajat käski.

Hyvä kun menet risteilylle, toivottavasti pääset. Itse oon ollut töistä kahdella risteilyllä ja jossain vierailulla. Ihan kivaa siellä on. Mullakin on tullut sellainen että en jaksaisi lähteä autolla kauppaan. Eilen kumminkin oli pakko käydä kaupassa, kun ruoka loppui. Auton akkua piti ladata puoli tuntia, kun ei lähtenyt auto käyntiin. Talvella oli jo kerran sama juttu, kun akku oli purkaantunut ja liian vähän ajoa autolla. Joku ihan ok AMG akku pitäisi olla. Nyt googlasinkin että amg akku vaatisi korkeamman latausjännitteen. Olikin sitten eilen laturissa koko illan, mutta ei ehtinyt lataantua kuin 3/4 osaan, eli ei vieläkään aivan täyteen. Pitää joskus ladata sitä sitten taas lisää. Tänään kuskasin koiraa vähän autolla. On se sitten ihan kiva kun vaan vaivautuu lähtemään jonnekin. Muuten tulee vaan käveltyä vähän tässä talon lähellä.

Mulla psykiatri suositteli ottamaan lisää psykoosilääkettä. Nyt olen ottanut vain neljäsosan. Itse epäilen että masennuslääke ei auta, mutta psykoosilääkkeellä saisi ehkä parempaa tehoa.

Itsehän olen kyllä rauhallinen, mutta kai siinä on sitten pelkona että pää leviää täydellisesti, enkä ole sitten enää todennäköisesti rauhallinen. Esim jos määräaikainen eläke peruttaisiin ja joutuisin takaisin töihin, niin pää ei luultavasti kestäisi sitä? Toki varmaan jokainen tosi vahvoilla lääkkeillä saataisiin ihan "tillin tallin".

Mun psykiatri ei enää muistanut että olen vielä kirjoilla töissä, mutta nuo riskitekijät vaikka "amok-juoksulle" kuulostaa itselle melko tutuilta. Kyllä jos sitä ahdistetaan nurkkaan, niin sieltä yrittää sitten pois? Itse en ole ollut väkivaltainen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Lisäksi lääkärikäynnin jälkeen tammikuussa en enää tuntenut yhtään kipua, joka siis oli aika outoa minusta.

En tiedä miksi sitten fyysisesti kunto huononi ja sitten alkoi tulla masennusta ja siis pyöritteli menneitä asioitakin mielessä. Olisin halunnut jaksaa töissä, mutta ei se vain mitenkään ollut enää mahdollista.

Amok-juoksun ennaltaehkäisyssä keskeinen sija onkin identifioida yksilöitä, joiden psyykkinen tila ja psykososiaaliset stressitekijät altistavat heitä amok-juoksulle. Riskitekijöinä pidetään edellä mainittujen mielenterveyshäiriöiden lisäksi aikaisempaa väkivaltakäyttäytymistä tai sillä uhkaamista, itsetuhoista käyttäytymistä ja itsemurhayrityksiä sekä merkittävää vuorovaikutussuhteisiin liittyvää stressiä ja työelämään liittyviä ongelmia.

Amokin taustatekijöihin on liitetty mm. menetyksistä aiheutuva masennus ja suru ja niihin liittyvät psykologiset prosessit ja toisaalta myös raivo, kokemus loukatuksi tulosta sekä kostonhalu. Moni tekijöistä kokee olevansa omassa elämässään ikään kuin umpikujassa. Myös harhaluuloisuushäiriö, psykoottisuus ja erilaiset persoonallisuushäiriöt ja niihin liittyvät väkivaltaiset yllykkeet voivat vaikuttaa tilan taustalla.

Väkivallanteon jälkeen tekijällä voi olla vaikeuksia selittää tekoaan muutoin kuin kuvaamalla sitä esimerkiksi äkilliseksi napsahtamiseksi tai sekoamiseksi.

Jos tuo on se "sama" tila, niin silloin ei tunne yhtään ahdistusta, vaikka ulkopuolisen silmin voi näyttää ahdistuneelta?

Amok – Wikipedia
Henkilökohtaiset syyt ja amok-tila voivat selittää Turun väkivaltatekoa

 

[Memory]

Paljon uusissa autoissa tekee akut, kavereilla oli karmeita vikoja, kulki vain 40km/h. ei aina lähtenyt käyntiin, ei edes mittarivalot syttyneet sitten taas yhtäkkiä alkoi toimimaan, todettiin että yksi akun kennoista oli oikosessa=paskana, karmeat duunit teetti että saatiin vika selville, ei auttanut apuakku, ei obd-lukijat yms.
Auto sekoaa kuin käkikello jos yksikin kenno akusta paskana

 

[Memory]

Eilen sairaalassa, ensin piti löytää isosta lafkasta oikea paikka, siellä verikokeet että saanko valkkari-arvoista puhtaat paperit, sitten kanyyli taipeeseen ja ohjasi petiin, suolaliuos tippumaan ja "nuku tässä 1½h" sitten lähdettiin TT kuvaukseen joka kesti 20minsaa, lievän _väsynyt_ olo oli kun pääsin pihalle

Onnex bussi tuli melkein himaan saakka hih..

 

[Memory]

Karmee masis oli tänään, jotenkin noussut huonolla jalalla/päällä ylös, iltikset vähän auttoivat. ekaa kertaa elämässä (sitä se ikä teettää) pelotti lähteä Ruotsin risteilylle vaikka se vasta on edessä, ajattelin että kaverin kanssa keskelle korpea, Tukholmaan 500km:n päähän oman onnensa nojaan.
Vähän relaxanttia kun katsoin paljon kehutun Passengers leffan, kyllä se teksteillä varustettuna oli ihan siisti ja mielenkiintoinen, ei oikein osannut sanoa mitä seuraavaksi tapahtuu, suosittelen jokaiselle mini-scifinä katsomaan.

Sää-ukko oli pahasti pielessä; tänään ei vettä, mutta tuli kaatamalla huoh, ei mitään uutta

 

[Memory]

Sanotaan että hyvää kannattaa odottaa, 09:30 sairaalassa, aika 10:00, lekurilla _lievä_ kiire otti sisään 11:30, melkein nukuin tuolissa, sitten 12:00 pääsin veke
Ei löytynyt enää mitään jälkiä syövästä
Pääsen ruotsiin jeah, veriarvot ok, vastustuskyky ok. mutta luonnollisesti normaali bakteerin suoja pitää olla, ettei kaikkea pultsareiden oksennuksia mene imppaamaan

Naamaria ei enää tarvitse pitää ja koira saa nuolla räkäsellä kielellään naaman hih...
Alaleuassa on jotain, juurissa kait, ei syöpää tms. mutta jotain minkä tahtoo tutkia, otettiin purukalusto-röntgen, tulokset joulukuussa, sitten hampilääkärille tarkemmin vielä chekkaamaan että onko kalusto kondiksessa, viimeksi vuosi sitten olin tarkastuksessa ja kaikki ok.

Antibiootti-esto kuuri jatkuu vielä syyskuun ajan, kontrollit 4kk:n välein näin ensi alkuun, pitää tankata linkkulippu että on sitten valmiina, sen saldo kun kestää siellä kortilla 8v.

 

[jm82]

Pientä päivitystä. Kävin työterveyslääkärillä työkykyarviossa, koska työnantaja oli pyytänyt tuota työkykyarviota lääkäriltä. Lääkäri olisikin kirjoittanut lapun jossa en ole työkykyinen. Mutta jos olisin hyväksynyt tuon lausunnon, niin työpaikka olisi irtisanonut minut, koska en ole niiden töihin työkykyinen.

Olikohan paskamainen temppu työpaikalta ja työterveyslääkäriltä? Lääkäri onneksi sanoi, että lausunnon voi tehdä myös oma psykiatri ja niin se sitten tehtiin (paperi revittiin). Lääkärin mukaan psykiatri vain ei tee tuollaista lausuntoa, mutta sepä ei minua haittaa, ei ainakaan juuri nyt Ymmärtäneekseni työpaikka irtisanoisi (toki) ja sitten ei enää olisi myöskään enää työterveyshuoltoa käytettävissä, jos sattuisin haluamaan? En toki enää halua sinne työpaikkaan, mutta ei kai sitä koskaan voi lopullisesti tietää jos mieli sattuisi muuttumaan. Sittenhän olisin työtön ja eihän sekään kai yhtään kivaa ole? Vielä ei oikein olla puhuttu psykiatrin tai hoitajan kanssa seuraavista mahdollisista vaihtoehdoista, vaan on keskitytty paranemiseen (myös psykiatrin mukaan näin). Sairaslomalla olen ollut kaksi vuotta.

Nyt on toista kertaa menossa paperit kuntoutustuen jatkamisesta puolella vuodella (määräaikainen sairaseläke). Ihan vielä ei ole ehtinyt tulla päätöstä vakuutusyhtiöltä. Eli tuon jutunkin kannattaisi odottaa ensin pois alta, että mitä sattuvat tällä kertaa päättämään. Lääkäri sanoi että todennäköisesti jatko kyllä hyväksytään (F32.2). Muuten onkin sitten mennyt oikeastaan oikein hyvin, toivottavasti jatkossa myös.

Reilu vuosi sitten mulla oli psykologin tekemä työkykyarvio (tehtiin siellä psykiatrisessa, aiemmin kolme vuotta sitten oli työterveydessä vieraileva psykologi), jossa hän muistaakseni suositti, että ei kannata palata samalle työpaikalle (olisi paranemisen kannalta huono juttu). Eikä kannata mennä yötöihin enää. Kannattaa hakea kuntoutustukea (jota hain ja se hyväksyttiin). En olisi ollenkaan työkykyinen juuri nyt (silloin), mutta uusi työpaikka ja uudelleen koulutus olisivat mahdollisia jossain vaiheessa. Tuota uusinta työkykyarviota ei ole toimitettu työterveyteen tai työpaikalle, mutta minulla se kyllä on omissa terveystiedoissa. Joskun alkuvuodesta joku työpaikan heppu kyselikin noita työkykyarvion tietoja minulta.

edit:
Tuossa sattui kommenteissa yksi hassu juttu silmiin. Eli työkykyarvio voisi puoltaa töihin paluuta, mutta työterveyslääkäri voisi silti kieltää töihin palaamisen Erikoista.

Erityisalan työntekijä lähetetään laaja-alaisen erikoisasiantuntijaryhmän tutkittavaksi työkykynsä puolesta. Lausunto tukee yksiselitteisesti työhönpaluuta ja katsoo, että työntekijä on soveltuva työhön. Työterveyslääkäri kuitenkin katsoo, ettei ole soveltuva työhön. Päätöksestä saa valittaa. Suomi100#

Kun lääkäri ja potilas ovat eri mieltä työkyvystä

 

[Memory]

lainaus "vitutus"-ketjusta, ottaa sikana päähän liika itsemietiskely sekä paskamainen-tyhjä olo.
Koko homman kuningasidea on tämä; olen ns. saavuttanut elämältä kaiken, tavotteita ei enää ole, sitä ei ole kuitenkaan kyrsiintynyt elämään vaan kiitollinen että on saanut niin hyvän elämän kaikkineen.
Tulee jotenkin "paskamainen" olo kun esim. hyvästä ateriasta, palvelusta voi maksaa (miksi juuri maksaa esim. extraa.) minusta rahat on perseestä, ei se ole maailman keskinapa muualla paitsi jenkeissä jossa saa tulla tapetuksi dollarin takia, niin-miten hyvästä elämästä voi "maksaa" ja kenelle? fuck :o

En tiedä mikä on itsesäälin termi, mutta valvottuani pari yötä, tuntui että tämäkös paska se on nyt sitä itsesääliä jossa vellotaan "voi minua reppanaa, tässä olen ja kuolen helvettiin"?

Kukaan psykakaan ei tiedä mitään; "mikä on täydellisen elämän tarkoitus? itsesäälin ajatus"?
100-varmana tulee epämääräisen kirjeopiston psykan käyneeltä "jaah, mietippäs sitä-jatketaan sitten ensi kerralla uusista kuulumisista, muista maksaa kassalle kun lähdet" fuck taas...

Ainoa ihmiset maailmassa jotka jaksavat spiikata kanssani ovat hemmetin mormoonit jotka yrittävät päästä miitingille sekä jehovan todistajat, nääkin ovat aivopestyjä kirjanoppineita, copy-pastella koko niiden reppanoiden life menee, kirjasta luetaan kaikki, jotain kyssäriä heittää niin "en valitettavasti tiedä, mutta palataanpa tähän Painettuun sanaan" fuck taas....

Ja millä oikeudella joku mormooni tulee puhumaan Jeesuksesta että nyt mennään ja lujaa ja sinun uskosi on väärin, sinä olet väärillä urilla ja joudut helvettiin, tule meidän aivopesu-tyhmyys jengiin niin kaikilla on kivaa, ja paskat!

Ihmisiä pitää kunnioittaa ihmisinä, erinlaisuus on onnellisuuden täydellisyyttä tuoden rikkautta maailmaan aina paskpöntöltä lähtien ulottuen eu:n brysselin valtakunnan saliin, millä oikeudella joku hemmo tulee neuvomaan miten pitäisi olla ja elää?
toiset elää roskiksissa taikka metsissä, mitä sitten? se on nähty että näille kavereille on kaupunki vääntänyt kämpät, yksinäisen helvetin luukut keskellä ei mitään, naapuri ei tunne toistaan, ei kestä kauaa kun kaveri ilmoittamatta kellekkään kerää lumput ja palaa mettikköön/roskikseen, näkee ainakin enemmän muita ihmisiä.

Miksi toisten ihmisten pitää sikana olla pätemässä ja todistelemassa että juuri sinun lifesi on väärin?
mitä tahansa kerran vuodessa suustaan päästää niin heti on joku paavi penedictus tuomitsemassa että nyt olet väärässä, ei asia ole todellakaan näin, eikä sinulla ole oikeutta omaan elämääsi taikka mielipiteisiisi.

Olen monesti törmännyt näihin "pätejöihin", mitä tahansa sanoo niin EI; heti pitää olla vääntämässä ratakiskoa että "nyt olet väärässä, asia on näin ja näin koska minä sanon niin"

Harvat ihmiset kehtaavat sanoa että "tuo on sinun käsityksesi asioista, tämä taas on minun, sinulla on oikeus olla mitä mieltä tahansa sekä tehdä mitä tahansa"

On toki hyvä kuulostella toisten näkökantoja erinlaisiin asioihin, niistä voi ehkä hokasta että näinkin asian voi nähdä, että miksi minä en ole tuota tullut aiemmin ajateltua.

Tiedä sitten mitä elämällä tässä tekee

 

[halcyon]

@Memory
Normaalia kelaa. Jokaisella totuutensa, etenkin näissä asioissa. Usein se halu varmuuteen (että on syy/tarkoitus) on osa vain turvallisuusrakenteita, joilla pidetään se pelottava poissa ajatuksista ja tunteista. Ettei tarvitse ajatella, onko tarkoitus, mitä se on, ja uskaltaako sitä ottaa härkää sarvista ja luoda sen itse, jos sitä ei ole. Enkä tässä kirjoita sinusta, enkä edes suoraan itsestäni, vaan yleisesti.

lmillä oikeudella joku hemmo tulee neuvomaan miten pitäisi olla ja elää?

Varmaan ihan samalla oikeudella, kuin muut kieltävät muiden oikeuden neuvoa sitä?

Itselle tulee tuosta kovin tutusta kelasta mieleen tämä de Mellon ajatus:

”Herääminen on sitä, että elätte elämäänne niinkuin se on teistä itsestänne sopivaa. Se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotain toista elämään niinkuin teistä on sopivaa. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niinkuin parhaaksi katsoo”.

Mitä se nyt sitten tarkoittaa? En tiedä, mutta sitä etsiessä.

 

[Memory]

halcyon: tämäpä se, toiset luottaa "tulevaisuuden tuuliin" eli olevinaan hokasee että kaikki on ennakolta suunniteltu teet sitten mitä tahansa, eli ei kannata ottaa huolta huomisesta, käsis on tehty jo aikoja sitten valmiiksi, mutta kun/jos homma onkin avoin kuin jeesuksen hauta? siinä sitten palloilet ja teet elämälläsi mitä ikinä haluat, puhumattakaan siitä, miten omat tekemisesi vaikuttaa muihin ihmisiin ja niiden elämään

Pahin esimerkillinen skenaario voisi olla tyyliin:"Sanot tuntemattomalle hemmolle _painu vittuun_ nooh, sehän polttaa päreensä ja juoksee rekan alle, nooh tämän omaiset sitten matkustaa kotikaupunkiin hautajaisiin omalla ford focuksellaan ja samalla sattuu että känninen 60t:n rekkakuski E75:lla posauttaa bensarekkansa tuon focuksen päälle ja siinä sitten invalisoituu sekä aivokuolee koko jengi, jonka johdost näiden lapsen lapset jäävät orvoiksi ja niistä tulee nuorisokriminaaleja ja sossupummeja, vaikka vanhemmat olivat säästäneet rahnaa pankkiin että näistä tulisi varatuomari sekä filosofian maisteri että diakoni"

Nyky-aika meinaa sitä että monella on pinnat valmiina tiukalla, ei tarvi pahimmillaan kuin katsoa "vinoon" niin pannu lätisee, tosin jenkeissä tämä on vasta huipussaan; katsot "vinoon" ja saat puukosta

Tuosta de Mellonin ajatuksestasi tuli mieleeni skitso:"rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" mutta mitä sitten jos inhoaa itseään aivan sikana eikä tahdo enää nähdä yhtään auringon nousua? f*ck, reisille menee

Olen sen itse kokenut että ihminen kykenee mihinkä tahansa vaikka lähtökohdat ovat peestä, ihminen voi muuttua sekä kasvaa "ulos" mutta tosiasia on että kyllä ne kolhutkin jättävät arpensa, toisilla enemmän ja toisille vähemmän, toisille jopa traumoiksi saakka

Minä sisäistin 100:lla tuon de Mellonin lainauksen, ei mennyt ollenkaan yli hilseen.

 

[jm82]

lainaus "vitutus"-ketjusta, ottaa sikana päähän liika itsemietiskely sekä paskamainen-tyhjä olo.
Koko homman kuningasidea on tämä; olen ns. saavuttanut elämältä kaiken, tavotteita ei enää ole, sitä ei ole kuitenkaan kyrsiintynyt elämään vaan kiitollinen että on saanut niin hyvän elämän kaikkineen.
Tulee jotenkin "paskamainen" olo kun esim. hyvästä ateriasta, palvelusta voi maksaa (miksi juuri maksaa esim. extraa.) minusta rahat on perseestä, ei se ole maailman keskinapa muualla paitsi jenkeissä jossa saa tulla tapetuksi dollarin takia, niin-miten hyvästä elämästä voi "maksaa" ja kenelle? fuck

En tiedä mikä on itsesäälin termi, mutta valvottuani pari yötä, tuntui että tämäkös paska se on nyt sitä itsesääliä jossa vellotaan "voi minua reppanaa, tässä olen ja kuolen helvettiin"?

Kukaan psykakaan ei tiedä mitään; "mikä on täydellisen elämän tarkoitus? itsesäälin ajatus"?
100-varmana tulee epämääräisen kirjeopiston psykan käyneeltä "jaah, mietippäs sitä-jatketaan sitten ensi kerralla uusista kuulumisista, muista maksaa kassalle kun lähdet" fuck taas...

Ainoa ihmiset maailmassa jotka jaksavat spiikata kanssani ovat hemmetin mormoonit jotka yrittävät päästä miitingille sekä jehovan todistajat, nääkin ovat aivopestyjä kirjanoppineita, copy-pastella koko niiden reppanoiden life menee, kirjasta luetaan kaikki, jotain kyssäriä heittää niin "en valitettavasti tiedä, mutta palataanpa tähän Painettuun sanaan" fuck taas....

Ja millä oikeudella joku mormooni tulee puhumaan Jeesuksesta että nyt mennään ja lujaa ja sinun uskosi on väärin, sinä olet väärillä urilla ja joudut helvettiin, tule meidän aivopesu-tyhmyys jengiin niin kaikilla on kivaa, ja paskat!

Ihmisiä pitää kunnioittaa ihmisinä, erinlaisuus on onnellisuuden täydellisyyttä tuoden rikkautta maailmaan aina paskpöntöltä lähtien ulottuen eu:n brysselin valtakunnan saliin, millä oikeudella joku hemmo tulee neuvomaan miten pitäisi olla ja elää?
toiset elää roskiksissa taikka metsissä, mitä sitten? se on nähty että näille kavereille on kaupunki vääntänyt kämpät, yksinäisen helvetin luukut keskellä ei mitään, naapuri ei tunne toistaan, ei kestä kauaa kun kaveri ilmoittamatta kellekkään kerää lumput ja palaa mettikköön/roskikseen, näkee ainakin enemmän muita ihmisiä.

Miksi toisten ihmisten pitää sikana olla pätemässä ja todistelemassa että juuri sinun lifesi on väärin?
mitä tahansa kerran vuodessa suustaan päästää niin heti on joku paavi penedictus tuomitsemassa että nyt olet väärässä, ei asia ole todellakaan näin, eikä sinulla ole oikeutta omaan elämääsi taikka mielipiteisiisi.

Olen monesti törmännyt näihin "pätejöihin", mitä tahansa sanoo niin EI; heti pitää olla vääntämässä ratakiskoa että "nyt olet väärässä, asia on näin ja näin koska minä sanon niin"

Harvat ihmiset kehtaavat sanoa että "tuo on sinun käsityksesi asioista, tämä taas on minun, sinulla on oikeus olla mitä mieltä tahansa sekä tehdä mitä tahansa"

On toki hyvä kuulostella toisten näkökantoja erinlaisiin asioihin, niistä voi ehkä hokasta että näinkin asian voi nähdä, että miksi minä en ole tuota tullut aiemmin ajateltua.

Tiedä sitten mitä elämällä tässä tekee

halcyon: tämäpä se, toiset luottaa "tulevaisuuden tuuliin" eli olevinaan hokasee että kaikki on ennakolta suunniteltu teet sitten mitä tahansa, eli ei kannata ottaa huolta huomisesta, käsis on tehty jo aikoja sitten valmiiksi, mutta kun/jos homma onkin avoin kuin jeesuksen hauta? siinä sitten palloilet ja teet elämälläsi mitä ikinä haluat, puhumattakaan siitä, miten omat tekemisesi vaikuttaa muihin ihmisiin ja niiden elämään

Pahin esimerkillinen skenaario voisi olla tyyliin:"Sanot tuntemattomalle hemmolle _painu vittuun_ nooh, sehän polttaa päreensä ja juoksee rekan alle, nooh tämän omaiset sitten matkustaa kotikaupunkiin hautajaisiin omalla ford focuksellaan ja samalla sattuu että känninen 60t:n rekkakuski E75:lla posauttaa bensarekkansa tuon focuksen päälle ja siinä sitten invalisoituu sekä aivokuolee koko jengi, jonka johdost näiden lapsen lapset jäävät orvoiksi ja niistä tulee nuorisokriminaaleja ja sossupummeja, vaikka vanhemmat olivat säästäneet rahnaa pankkiin että näistä tulisi varatuomari sekä filosofian maisteri että diakoni"

Nyky-aika meinaa sitä että monella on pinnat valmiina tiukalla, ei tarvi pahimmillaan kuin katsoa "vinoon" niin pannu lätisee, tosin jenkeissä tämä on vasta huipussaan; katsot "vinoon" ja saat puukosta

Tuosta de Mellonin ajatuksestasi tuli mieleeni skitso:"rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" mutta mitä sitten jos inhoaa itseään aivan sikana eikä tahdo enää nähdä yhtään auringon nousua? f*ck, reisille menee

Olen sen itse kokenut että ihminen kykenee mihinkä tahansa vaikka lähtökohdat ovat peestä, ihminen voi muuttua sekä kasvaa "ulos" mutta tosiasia on että kyllä ne kolhutkin jättävät arpensa, toisilla enemmän ja toisille vähemmän, toisille jopa traumoiksi saakka

Minä sisäistin 100:lla tuon de Mellonin lainauksen, ei mennyt ollenkaan yli hilseen.

Sulla on niin tosi pitkästi tekstiä. Mutta itsellä auttoi kun tapasin mukavan naisen. Riittävästi saman luonteinen myös. Toki voi mennä pieleenkin, mutta sitä toivoisi että ei menisi. Kai siinä sitten on se että on uutta mietittävää ja sitten tuntuu myös mukavalta olla yhdessä.

Löytyy siis paljon eri luonteisia ihmisiä, kuten eläimiäkin ja joskus voi käydä hyvä tuuri?

 

[Memory]

jm82: Jooh,, olen hokassut etten jaksa lukea kaikkein pisimpiä viestejä itsekkään mitä niitä vastaan tulee-lyhyestä virsi kaunis.
Räbään nämä aivoitukseni sopivat mutta kun se tyhjätään usein... toisaalta sontaa tulee täältä I/O:sta pahasti, mutta joskus sitten wanhan kodissa on kiva chekata mitä on muinoin tullut tehtyä.

Pakko vaan välillä purkaa jutut jonnekkin päästään ja perkeleen psykat kun ovat ulkoistaneen mun hoidot Jeltsin broidille jolle pääsee vasta 3020, tosin puhelimella kerran kuussa kerran maassa

Mää en usko naisiin, en tiedä mikä siinä on. ei nappaa, olen liikaa kokenut draamaa eukoista ja niiden sekoilusta, monet kaverit vaihtaa eukkoja kuin tampaxia, aina samaa juttua; eukko ulisee kuin rekan alle jäänyt karhu "et mee sinne, et tee tätä, et tee tota, mix sää olet koko aika tietikan äärellä etkä halii mua, et mee minnekkään ilman mua" blääh--blääh---bläähh.....

Helpompi vaihtoehto on laittaa 50kg:n rautaboltsi jalkaan roikkumaan, se ei sentään ulise.
sitten lapsia jos tahtoo niin ryssään pendolinilla ja sieltä adoptoi kivan pojan ittelleen.
Jos pornoo tahtoo niin hesan maksulliset punaiset kadut on valmiina.

Poikamiehenä on kiwaa

 

[jm82]

Mää en usko naisiin, en tiedä mikä siinä on. ei nappaa, olen liikaa kokenut draamaa eukoista ja niiden sekoilusta, monet kaverit vaihtaa eukkoja kuin tampaxia, aina samaa juttua; eukko ulisee kuin rekan alle jäänyt karhu "et mee sinne, et tee tätä, et tee tota, mix sää olet koko aika tietikan äärellä etkä halii mua, et mee minnekkään ilman mua" blääh--blääh---bläähh.....

Helpompi vaihtoehto on laittaa 50kg:n rautaboltsi jalkaan roikkumaan, se ei sentään ulise.
sitten lapsia jos tahtoo niin ryssään pendolinilla ja sieltä adoptoi kivan pojan ittelleen.
Jos pornoo tahtoo niin hesan maksulliset punaiset kadut on valmiina.

Poikamiehenä on kiwaa

Luin kyllä viestit, mutta ehkä sitten pitkään viestiin on hankalampi vastata tai jotain

Oli mullakin sellainen ajatus että ei ehkä löydy riittävän kiinnostavaa, mutta "ihmeitä" voi sattua. Tuntuu muutenkin sopivan tasapainoiselta, eli ei olisi draamaa. Olin tuossa neljä päivää kokonaan käyttämättä internettiä ja se oli ihan kiva juttukin.

Lapsista ei tule ongelmaa, koska niitä ei ole eikä ole tulossakaan. Ei siis tarvitse stressata siitä asiasta. Mietiskellytkin että miten raskasta se hoitaminen sitten olisikaan, eli ei ole minun juttu.

Toki varmasti poikamiehenäkin on ihan kivaa, mutta on niitä tokia mahdollisia muitakin vaihtoehtoja. Vähän on toki etäisyyttä, mutta sen ei pitäisi haitata. Pääseehän sitä muuttamaan sitten lähemmäksi. Pari edellistä suhdetta ei ole mennyt kovin hyvin, mutta nyt tuntuu paljon paremmalta.

 

[Memory]

jm82: toistan itseäni mutta vuonna 1800 hoidin skolen kesälomilla itse-siittoisen isobroidin muksuja ja tuli vaipparuletit sekä vaunulenkit liiankin tutuiksi ei kiitos enää, mietin tuossa joskus vakavissani että olisi kiva olla joku pentu jolla leikkiä ja nähdä hänen kasvavan sekä opettaa kaikkea kivaa ja jättää perinnöksi 20miljoonan velkakirjan, niin että maailmahan on täynnä esim. sillan alla asuvia juoppojen muksua mm. cccp:ssä, sieltä vaan adoptiolla joku 2vuotias Mikael Jantunen

Tosin cccp:kin on rajottanut "laillisia" adoptioita, juustopää jenkit teki oharit, adoptoi cccp:stä muksun, maksoi kivasti, "lelu" eikä kasetti kestänyt niin hommasi kaverille menolipun lennolle takaisin cccp:hen ja sinne men Huoh, mitä vanhempi ainesta....

Kyllä määkin esim. sairaalareissussa kuukausia olin ilman nettiä ja hieman viekkareita tuli kun kelasi ja kelasi vaan omia ajatuksia. en tiedä olenko skitsofreenikon erikoinen mutta ei ole tullut eikä kait tulekkaan vastaan yhtään "sexi-kiinnostavaa" eukkoa, ei vaan nappaa.
Enkä edes homo ole :o

Eukoilla vaan maagiset voimat, kerran näin tutun pelastus-armejan kaverin lippaan kanssa, vaihdettiin kuulumiset ja sekin katseli kiimaisena yhden nuorikon eukon perään :o

Ja mää kun luulin että "uskon miehet" ovat aina selibaatissa, taidan elää vielä herran vuotta 1800

Poikamiehet valtaavat alaa, tunnen jo neljä n.50veetä kaveria jotka ovat poikamiehinä, yksi tyytyväinen, toinen sekakäyttäjä, tykkää kaukoitämaalaisista typyistä.

Se mitä pistää verenpaineen keittämään, on uusavioliittojen kestävyydet, en ala mitään saarnaamaan enkä tuomitsemaan (kun ei ole muuta kuin itse nähtyä kokemusta) ne kun eivät vaan kovin pitkälti kestä, joku 1800 luvun liiton kestää ja pinnat heillä kestää.
Joku nyky-ajassa stressaa niin että pinnat palaa, olen hokassut että kun tavataan silloin tällöin niin homma toimii, mutta kun muutetaan yhteen niin nähdään "liikaa" ja lopun sitten arvaakin mutta jokainen tekee elämällään mitä tahtoo....

Omana realiteettina en vaan omalle naiselle mitään käyttöä....

 

[Memory]

"Elämä on välillä vain täyttä paskaa-Kuka sitä 24/7:nä oikein jaksaa?
Välillä sentään fiilis on jotenkuten onnellinen, ajatella; vaikken edes ole nainen.
Usein toivoisin olevani jälleen nuori jannu, silloin kuplisi iloisesti viinapannu.
Raskasta on välillä kun mielialat sahaa ylös-alas, vatsakin on tyyliin ryhävalas.
Paskan möivät heikun heikun, ehkä lähden ulos lenkille taikka sitten eikun eikun.

Sängyn pohjalla on niin kivaa makaa, ei kiinnosta elämä silloin tippaakaa-
Ei edes ole mitään mulla paheita, ei viinaa ei tupakkaa, pelkkiä sonta-puheita.

Joskus perhanan kiirettä pittää, eikä ruokarahatkaan riitä mittää.
Aivot lyö tyhjää, on hiton taas tekemisen puute, jollei koiraa olisi, mätänisin muute."

(c) Ronald Mc Donald

 

[jm82]

"Elämä on välillä vain täyttä paskaa-Kuka sitä 24/7:nä oikein jaksaa?
Välillä sentään fiilis on jotenkuten onnellinen, ajatella; vaikken edes ole nainen.
Usein toivoisin olevani jälleen nuori jannu, silloin kuplisi iloisesti viinapannu.
Raskasta on välillä kun mielialat sahaa ylös-alas, vatsakin on tyyliin ryhävalas.
Paskan möivät heikun heikun, ehkä lähden ulos lenkille taikka sitten eikun eikun.

Sängyn pohjalla on niin kivaa makaa, ei kiinnosta elämä silloin tippaakaa-
Ei edes ole mitään mulla paheita, ei viinaa ei tupakkaa, pelkkiä sonta-puheita.

Joskus perhanan kiirettä pittää, eikä ruokarahatkaan riitä mittää.
Aivot lyö tyhjää, on hiton taas tekemisen puute, jollei koiraa olisi, mätänisin muute."

(c) Ronald Mc Donald

Jotain kirjoittelin, niin täytyy kai julkaista. Olinkin kai kysymässä että sullahan on koira. Pääsee tai joutuu viemään sitä sitten aina lenkille pari kertaa päivässä? Siinähän voi vaikka pidentää lenkkeilyä voinnin mukaan tarvittaessa?

Kuuntelin jotain juttuja Aku Kopakkalasta ja se sanoi, että liikunta auttaa. Varsinkiin vakavaan masennukseen liikunta auttaisi kaikkein parhaiten? Myös kaikki muu oikeanlainen apu auttaa myös. Mutta lääkkeisiin oli pessimistisempi ja jotain sellaista, että niihin kuluu vain rahaa ja lääkeyhtiöt/lääkärit vain rikastuu ja potilasta ei oikeasti kuunnellakaan? Koko systeemi on tehty "lääkäreiden mieliksi", eli siinä ei ole mietitty niinkään mitkä olisi parhaat ja halvimmat mahdolliset tavat hoitaa "potilasta"? Potkuthan tuolle psykologille sitten tuli, mutta ilmeisesti jotkun muutkin voivat olla samaa mieltä. Niin lääkkeitähän itsellä kyllä on, mutta en ole niin paljoa syönyt kun olisi käsketty. Lääkkeet siis auttaa, mutta ei ole tuonut vointia sellaiseksi kuin se oikeasti pitäisi olla. On siis Escitalopram, Mirtazapin, ketipinor, Risperidon. Jotenkin 10/7.5/50/0.75.

Oli tullut postia ja kuntoutustukea (määräaikaista sairaseläkettä) oli jatkettu helmikuun loppuun. Ihan kiva juttu, vaikka aika kuluukin nopeasti. Mietin ehkä muuttavanikin alkutalvesta, kun siihen tulisi mahdollisuus. Mietin myös sitä että vaihtaisin ehkä hoitopaikkaakin, eli silloin hoitaja ja lääkäri vaihtuisi. lisäksi sitten sen uuden psykiatrin pitäisi saada kirjoittamaan taas kuntoutustuen jatkoa, jos en ole vielä silloinkaan kuntoutunut. Lisäksi vähän jo kerta sovittiin työterveyslääkärin kanssa, että en jatkaisi enää koskaan vanhassa työpaikassani. No mutta kumminkin uudesta psykiatristahan ei niin tietäisi, että jatkaako kuntoutustukea ja jos jatkaa, niin vielä vakuutusyhtiön pitäisi hyväksyä tuo päätös. Mutta turha kait noita on miettiä. Luultavasti saisin edes saikkua ja pääsisin ansiosidonnaiselle (hetkeksi), jos en muulle.

Mulla ehkä tuohon ylös alas sahaamiseen auttaisi pieni määrä psykoosilääkettä. Jos mieli heittelee oikein pahasti, niin eihän siitä oikein mitään meinaa tulla. Pelkkä masennuslääke ei ehkä aina auta. Itse voisin ehkä yrittää lopettaakin, mutta eihän ne toki anna siihen lupaa. Vakuutusyhtiö vaatii että syön lääkkeet. Mulla tokin reilu vuosi sitten Venlafaxin lääke kirkasti näkökyvyn todella tarkaksi ja ilmeisesti sama vaikutus on myös tuolla Escitalopramilla. Eli en toki syö sitä turhaan. Myös ihan ulkoilukin voisi lääkkeen lisäksi parantaa esim tuota näköä. Sisällä se tarkka näkö ei muutenkaan hyödytä kun seinät on lähellä, jos ei sitten pihalle katsele.

 

[Memory]

jm82: Juuh, dogi ollut vuodesta 1974 lähtien, tämä on 5. hauveli eikä jää viimeiseksi, jos vielä elän
Aamulla heti kun herään 06-12 ulos 1.kerran sitten 15. toka kerta, 18 kolmas, ja yökyöpelit pimeässä 23-24.

Onneksi olkoon määräaikaisen jatkon osalta.
Määkin ajattelin että otan uudestaan kiertoon salikäynnit, viimeksi ennen syöpää duunasin kunnolla 2h menot. 8 masiinaa 15*3:n sarjat ja olo oli kuin norsulla, toki kuntoakin oli, voikka-aika 06-16, välillä odotin kiimaisena että kello tulee 06 niin pääsen tyhjään saliin, nyt meinasin että otan relax-paketin, eli käyn korkeintaan stepperillä 15-30minsaa rauhassa, mutta kun hemmot sanoo että koska veriarvot ovat perseestä mm. hemoglobiini ei vielä mittarissa niin happikatoon kuolee, sen kyllä huomaa kun kaupungillakin kävelee että happiloppuuoksettaa ja pitää levät puiston penkillä, ehkä jätän sali-relaxit myöhempään ajankohtaan, tänään oli ristiselkä ihmeen hyvä, normisti aina kun hypin ylös sängystä niin heti alkoi ristiselkää särkee ja säteili jalkoihin, joku panadol 1g:n auttoi lievästi.

 

[viskiritari]

Oma käsitykseni siitä mistä masennus johtuu. Ei tätä kukaan pyytänyt, mutta kirjoitan silti. Tämä joko on tai ei ole lääketieteellisesti tarkka, mutta tarpeeksi lähelle menee.

Masennus johtuu sisäisistä ristiriidoista, itselleen valehtelemisesta, ongelmien välttelemisestä, matala-asteisesta tulehduksesta ja rappioromantiikasta.

Sisäinen ristiriita on sitä, kun sun sisäinen minäkuvasi on merkittävästi erilainen kuin sun sosiaalinen asemasi. Joka kerta, kun kohtaat todellisuuden, niin petyt ja niinpä kehosi alkaa käynnistämää stressireaktiona ahdistuksen suojelemaan sinua pettymyksiltä, koska se ei tiedä miten reagoida tähän ristiriitaan. Tutkimusten mukaan nämä sisäiset ristiriidat vähentävät ihmisten elinikää monilla vuosilla.

Itselleen valehtelu ja ongelmien vältteleminen johtavat siihen, että muistissasi on asioita jotka aivosi merkkaavat ns "unsolved"-merkinnällä. Aina, kun mietit näitä tilanteita ja ongelmia joita et ole ratkaissut, niin sisälläsi käynnistyy stressireaktio, joka johtaa mm. kemialliseen epätasapainoon. Mielesi ei pääse jatkamaan eteenpäin näiden muistojen osalta, vaan se on niiden osalta jatkuvassa varautuneisuustilassa.

Tämä ahdistus ja stressaus johtaa usein alkoholisoitumiseen ja surkeaan olotilaan, jota taas yritetään turruttaa esim. roskaruoalla. Koska näet itsesi hyvin negatiivisessa valossa, niin luot itsellesi ympäristön, joka peilaa mielesi todellisuutta. Eli siis paskainen kämppä ja paskat elämän tavat.

Lopulta aiheutat itsellesi matala-asteisen tulehduksen ja voila masennuksen cocktail on valmis.

Suosittelen siis kärsimyksen vastalääkkeeksi totuutta ja jonkun merkityksen elämälle jota kohti pyrkiä. Pitää päästää irti siitä minkä haluaisi tapahtuvan ja hyväksyä se mitä tapahtuu, kun on totuudenmukainen.

Suosittelen myös kokeilemaan kalaöljyä. Sammuttaa tulehdusta kehossasi:

Omega 3:set masennuksen hoidossa - meta-analyysi:

In conclusion, the present meta-analysis observed a beneficial overall effect of omega-3 PUFA supplementation in patients with MDD according to diagnostic criteria, which seemed larger in studies that supplemented higher doses of EPA and included patients taking antidepressants.

Meta-analysis and meta-regression of omega-3 polyunsaturated fatty acid supplementation for major depressive disorder

Omega 3 tulehduksten hoidossa:

Conclusions: Marine-derived n-3 PUFAs supplementation had a significant lowering effect on CRP, IL-6 and TNF-α level. The lowering effect was most effective in non-obese subjects and consecutive long-term supplementation was recommended.

Effect of marine-derived n-3 polyunsaturated fatty acids on c-reactive protein, interleukin 6 and tumor necrosis factor alpha: a meta-analysis - PubMed Health - National Library of Medicine - PubMed Health

Conclusions: Marine-derived n-3 PUFA had a beneficial effect on reducing the concentration of TXB2 in blood of subjects with high risk of CVD as well as LTB4 in neutrophils in unhealthy subjects, and that subjects with RA showed lower LTB4 content with supplementation of marine-derived n-3 PUFA.

Effect of Marine-Derived n-3 Polyunsaturated Fatty Acids on Major Eicosanoids: A Systematic Review and Meta-Analysis from 18 Randomized Controlled ... - PubMed - NCBI

Jotakuinkin näin minä neuvoisin menneisyyden itseäni.

 

[Memory]

viskiritari: sisäinen ristiriita johtuu siitä kun fyysinen & psyykinen minä yrittävät sopeutua samaan muottiin ja kun ihmisen psyyke yrittää ymmärtää kokonaisuutta joka on periaatteessa mahdotonta näin lyhyellä ajalla mitä ihmiselle on elämää suotu.
Siitä tulee kaaos tunne, monet peittävät tämän tunteen sitten joko yli-kiireillä mm.duunissa taikka harrastuksilla jotta pitävät väkisin ajatukset muualla.

Omegiin uskon yhtä paljon kuin rauduslehtiin haavojen hoidossa

Totuutta ei realiteettien vuoksi yksinkertaisesti kukaan ihminen kykene käsittämään eikä edes käsittelemään.
Totuus muodostuu jokaisen yksilöllisen ihmisen omista mielipiteistä sekä elämän arvoista, joiden skaala on negatiivisesta äärettömyydestä aina positiiviseen äärettömyyteen. Helpommin ajateltuna: Jaa numero 10 kolmella ja anna viimeinen merkitse sekä _päättävä_ desimaali, eli sehän on ns. päättymätön. Tämä vain sen vuoksi ettei ihmisreppanoiden (insinöörien ymss.) aivokapasiteetit ylity ja tule psykoosia on keksitty "jokin" vastine käsitteille:"Mahdoton/selittämätön/järjetön"

Ihmisille pitää jokaiseen asiaan olla jokin selitys kautta periaate, toisaalta periaate muodostuu jokaisen ihmisen omien mielipiteiden sekä arvojen perusteella jotka eivät ole mitenkään selitettävissä/ennustettavissa eikä edes logaritmisia.

Näillä mennään...

 

[jm82]

Noin se luultavasti menee. Siinä ehkä vähän kuin yrittää valehdella itselleen. Minulla tuo stressi tulee töistä, enkä pystykään enää töihin. Se vain on ollut koodattuna että töissä pitäisi olla, vaikka se ei mitenkään enää sujukaan.

Täytyy siis yrittää löytää muuta kiinnostavaa ja unohtaa se työ, josta vain tulee paha mieli ja paha olo.

Jollain varmaan voi johtaa alkoholisoitumiseen, mutta ei itsellä. Lisäksi (useat) lääkkeet hidastavat aineenvaihduntaa ja voivat lisätä ruokahalua, eli syömisen kanssa saa tosiaan olla tarkkana että paino ei nouse, tai että pystyy laihduttamaan. Itsellä ei ole puntaria, mutta suurin piirtein on pysynyt paino hallinnassa. Toisaalta ilman lääkkeitä voisi olla niinkin, että ei söisi oikein yhtään mitään, koska ei ole välttämättä nälän tunnetta.

Ja tosiaan ihan oman fyysisen terveyden kannalta olisi hyvä löytää se tasapaino. Ja luulen että minun tasapainoon ei kuulu enää työ, ei vaan voi kuulua koska en pysty. Tokihan ne (vakuutusyhtiö) odottaa parantumista, mutta tuleeko sitä koskaan?

 

[Memory]

jm82: Mielestäni oman mielenterveyden tasaisuuden sekä oman elämän hyväksymisen sekä tämän hetkisen tilanteen kanssa elämisen vuoksi on erittäin tärkeää että oppii hyväksymään a)itsensä b)tilanteensa.

Ihminen monesti kaivaa verta nenästään kun alkaa miettimään että "miksi?" on monesti parasta vaan todeta että "mitä sitten? näin on ja näillä mennään. So what? Thats only life"

Mielestäni ihmisen psyyke "tarvitsee" välillä "pahaa mieltä/oloa" että oppii arvostamaan hyviäkin hetkiä jotka useimmilla ovat todella minimaalisia, välillä super-hyvä ja super-paha olo resetoi/kalibroi tilanteen oikeisiin mittasuhteisiin tilanteeseen nähden.

Itse en vielä tiedä miten selvitä hammaslääkäristä 28.09. Kun tiedän että wanha paikka on remontoitu ihan uusix, muistissa on tuttu ja turvallinen paikka, varmaankin käy kuten ennenkin että meinaa tunkea pientä paniikkikohtausta kun psyyke on 100:lla valmistautunut tuohon wanhaan tuttuun ja turvalliseen, toivottasti siellä on (ja onkin) jotain wanhaa josta saa tukea psyykkeelle "hei, ei mitään hätää. homma hanskassa, täällä on tehty pieniä muutoksia mutta sama paikka tämä on".

Paskimmat muistot ovat yleensä tuollaisista paikoista jotka ulospäin näyttävät samoilta kuin koko iän tottunut näkemään, sitten sisällä onkin ylläri ja tuntuu kun olisi tullut jonkun aikakoneen läpi

 

[jm82]

Itse en vielä tiedä miten selvitä hammaslääkäristä 28.09.

Mulla taas sellaista "paniikkia" että en haluaisi nähdä sitä mennyttä. Mieli haluaisi kieltää ja välttää ne menneet ristiriidat. Just aiheuttaa sitä huomattavaa stressireaktiota, kuten esimerkiksi paniikkikohtausta. Eli sen kyllä sitten huomaa Kun vain ensin tiedostaa sen että mikä on paniikki. Se on sellainen juttu, johon ei onneksi kuole. Lisäksi helpottaa kun joku osaava henkilö kertoo ja opastaa, että mikä on vaikkapa paniikkihäiriö.

En siis enää halua mennä töihin, koska siellä olisi mielettömät määrät erilaisia negatiivisia juttuja.

Itse joskus ajelin hammaslääkäriin ja tohdin siellä aivan hyvin käydäkin. Joskus odottaminen on voinut olla tuskaa, mutta ei se silloinkaan ollut, kun sai katsella jotain lehteä. Ja kyllä sitä oppii myös vain olemaan paikallaankin ja mietiskelemään, eli ei ole pakko olla lehteä tai mitään. Useathan räplää kännykkää, mutta minä olen onneks jättänyt sen välistä. Saa siis kelata jotain ajatuksia vain rauhassa päässään muutamia minuutteja.

 

[jm82]

Sanotaan että hyvää kannattaa odottaa, 09:30 sairaalassa, aika 10:00, lekurilla _lievä_ kiire otti sisään 11:30, melkein nukuin tuolissa, sitten 12:00 pääsin veke
Ei löytynyt enää mitään jälkiä syövästä
Pääsen ruotsiin jeah, veriarvot ok, vastustuskyky ok. mutta luonnollisesti normaali bakteerin suoja pitää olla, ettei kaikkea pultsareiden oksennuksia mene imppaamaan

Naamaria ei enää tarvitse pitää ja koira saa nuolla räkäsellä kielellään naaman hih...
Alaleuassa on jotain, juurissa kait, ei syöpää tms. mutta jotain minkä tahtoo tutkia, otettiin purukalusto-röntgen, tulokset joulukuussa, sitten hampilääkärille tarkemmin vielä chekkaamaan että onko kalusto kondiksessa, viimeksi vuosi sitten olin tarkastuksessa ja kaikki ok.

Antibiootti-esto kuuri jatkuu vielä syyskuun ajan, kontrollit 4kk:n välein näin ensi alkuun, pitää tankata linkkulippu että on sitten valmiina, sen saldo kun kestää siellä kortilla 8v.

Ootko muuten kuullut että syöpä "tykkää" sokerista? Tai että sokeriton ruokavalio voisi olla syövän kannalta hyvä juttu, ainakin tuon hepun mukaan? Vähän tuota alkua ehdin tuosta kuunnella. Ilmeisesti tuo sokeriton juttu on jo vanha keksintö. Itse kyllä vähäsen käytän sokeria ainakin limsassa, kun siitä saa energiaa.

 

[Memory]

jm82: ei mulla hampuri tee vaikeaa, päin vastoin nykyään, koska tekareita en tahdo nyt enkä ikinä.
Mutta aina se uusi paikka, siinä menettää jotenkin itsekontrollin, eikä se uusi jos tietää housen ulkopuolelta että en ole täällä koskaan käynyt, mutta jos on ennenpää käynyt ja nyt tehty skitso-remppa niin sitten, jotenkin psyyke suojautuu tuolta "järkytykseltä" siten, että laittaa tunteet lukkoon, eikä aivot kykene käsittelemään että mitä hittoa täällä on tapahtunut ja missä minä oikeasti olen? onko tämä unta? olenko psykoosissa tms.

Sitä sitten yrittää pakosti siellä olla ja moheltaa ja saada taottua ettei mitään hätää, metri kerrallaan jne.
Sittenhän joku hoitsu säikähtää todella jos tulee kysäsee onko kaikki ok. ja mainitset että paniikkikohtausta vaan pukkaa
'
Parasta pitää turpa kiinni ja keskittyä yhteen asiaan, vaikka penkin saumaa tuijottamaan ja relaamaan....

 

[jm82]

Tuossa oli ihan mielenkiintoinen juttu, että kuinka kolmivuorotyössä sairastuu ja joutuu pois töistä. Vielä kolme lasta rasittamassa ja huonontamassa nukkumista. Tuolla alkoi työt 1987 ja yhtään lomiakaan ei ollut. Lisäksi tuli kaikkea uutta töissä ja kunnolla apuakaan ei saanut mistään. Tuo heppu kertoi, että silloin oli ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja samoin täällä. Masennus on vain niin ilkeä juttu, eikä siinä fyysinen kuntokaan auta yhtään mitään, jos ei kerran nukuttuakaan saa. Lisäksi ne vuorotyöt on ihan täyttä paskaa. Mulla oli jotain kipuja joihin en saanut työterveydessä yhtään mitään apua, paitsi fysioterapeutin muutamaksi kerraksi. Omat työt alkoi 2003, eli myöhemmin. Mutta varmaan töissä kaikki muutokset ja pomojen vaihtuminen ja huono kohtelu olivat sitten aivan liikaa mulle. Mulla työt oli silloin metallialan töitä, että hoitajan töitä ne ei olleet. Silti oireet oli aivan samanlaiset. Työpaikkakin haluaisi irtisanoa, koska en ole ollut kahteen vuoteen enää töissä, enkä toki haluakaan enää mennä. Kai se sairaseläke sitten olisi vaihtoehto työlle? Tuntuu että jalat on kipeät lähes jatkuvasti, eikä masennus ole kolmen vuoden aikana mennyt pois, koska on vain tullut lisää niitä kipuja. Viimeksi tosiaan kaksi vuotta sitten kun pakotettiin vuorotteluvapaan jälkeen uudelleen töihin. Töissäkin oli tapahtunut pakkosiirto eri tehtäviin, toki minulta kokonaan asiasta kysymättä?

Ihan hyvä pätkä siis jos kärsii tai on kärsinyt samanlaisestä loppuunpalamisesta (masennuksesta?) töissä tai muualla. Tuo heppu on vielä nähnyt noita potilaita elämänsä aikana aika paljon ja sitten sairastuukin itse. Ehkä helposti myös työt tulee vapaa-ajalla mieleen ja se on täyttä helvettiä sitten sen jälkeen? Ei saa enää unta?

 

[Memory]

Fuckin picci, toinen mikä saa yrjöt lentämään näppikselle on toi tipanlaskija

Tänään hampuri ja ei reikiä eikä mitään, pitäisi olla koko syöpä helevetissä, ja pysyisikin....

 

[neko]

Fuckin picci, toinen mikä saa yrjöt lentämään näppikselle on toi tipanlaskija

Pahalta näyttää, itsellä ei sentään ei ole ollut noin paljon puteleita (tai siitä en tiedä mitä teholla oli kun olin 3 vuorokautta tiedottomassa tilassa (näin tosin painajaisia, mutta minuun ei saatu mitään yhteyttä).

Mikä on "picci"? Wac ja Pico (sellaisia imulaitteita haavahoidossa) on tuttu, ja moni muu.

 

[Memory]

picci-picture.
Sitten näitä kolisi 3viikon välein ja piti väkisin maata sängyssä muuten terveenä 3-4vrk per session, olo oli turvonnut kuin michelin ukko kun tuupattiin 7litraa kamaa 5h:ssa
Mää nään noista shitin painajaisia vieläkin, toivottavasti ei enää koskaan huoh....

 

[viskiritari]

Jos englannin kielen ymmärtämisessä ilman tekstityksiä ei ole ongelmia niin suosittelen Jordan Petersonin videoita. En varmaan ole hirveän väärässä, kun sanon, että ette löydä tämän parempaa ulkopuolista apua. Periaatteessa JP:n teesi on se, että masennus, vaikkakin on selvä fysiologinen tila, ei ole se syy miksi ihmisellä on ongelmia. Eli asia ei ole niin, että ihmisellä on täysin funktionaalinen elämä ja sitten yhtäkkiä ilmestyy masennus, joka vaikeuttaa sitä elämää. Ja sitten, kun se masennus otetaan pois kuviosta, niin ihmiset palaa takaisin funktionaaliseen elämäänsä. Ongelma tuntuu suurimmalla osalla olevan se, että ei osata elää oikein.

Toimikoon alla oleva video teaserina JP:n tuotantoon, jota youtubestakin löytyy yli 500 tunnin edestä:

 

[kekkeruusi]

picci-picture.
Sitten näitä kolisi 3viikon välein ja piti väkisin maata sängyssä muuten terveenä 3-4vrk per session, olo oli turvonnut kuin michelin ukko kun tuupattiin 7litraa kamaa 5h:ssa
Mää nään noista shitin painajaisia vieläkin, toivottavasti ei enää koskaan huoh....

Elämä jatkuu ja paska väistyy. Luottoa vähän siihen!

 

[Memory]

kekkeruusi: jm82: Kiitos kyllä se tästä taas, vähäsen hampurissa "jänskätti" siis kun koko lasareetti pistetty uusiksi, vähän joutui "rauhoittumaan" ettei tullut paniksi kun tiesi että miltä se ennen näytti ja nyt oli ihan ufo paikka, ei reikiä ym. vaan hieman hammaskiveä, perussairauksien vuoksi seuraava aika hoitajalle ensi vuonna, ennen oli 2-3vuoden välein.
Ihmeen kivat legot vaikka pesen ne vain iltaisin

 

[fly]

Jos englannin kielen ymmärtämisessä ilman tekstityksiä ei ole ongelmia niin suosittelen Jordan Petersonin videoita. En varmaan ole hirveän väärässä, kun sanon, että ette löydä tämän parempaa ulkopuolista apua. Periaatteessa JP:n teesi on se, että masennus, vaikkakin on selvä fysiologinen tila, ei ole se syy miksi ihmisellä on ongelmia. Eli asia ei ole niin, että ihmisellä on täysin funktionaalinen elämä ja sitten yhtäkkiä ilmestyy masennus, joka vaikeuttaa sitä elämää. Ja sitten, kun se masennus otetaan pois kuviosta, niin ihmiset palaa takaisin funktionaaliseen elämäänsä. Ongelma tuntuu suurimmalla osalla olevan se, että ei osata elää oikein.

Toimikoon alla oleva video teaserina JP:n tuotantoon, jota youtubestakin löytyy yli 500 tunnin edestä:

tietoinen läsnäolo auttaa tunnistamaan ne opitut mekanismit mitkä vetää maihin

sienet taas helpottaa huomattavasti läsnäoloa ja itsen tarkkailua

 

[jm82]

Periaatteessa JP:n teesi on se, että masennus, vaikkakin on selvä fysiologinen tila, ei ole se syy miksi ihmisellä on ongelmia. Eli asia ei ole niin, että ihmisellä on täysin funktionaalinen elämä ja sitten yhtäkkiä ilmestyy masennus, joka vaikeuttaa sitä elämää. Ja sitten, kun se masennus otetaan pois kuviosta, niin ihmiset palaa takaisin funktionaaliseen elämäänsä. Ongelma tuntuu suurimmalla osalla olevan se, että ei osata elää oikein.

Toimikoon alla oleva video teaserina JP:n tuotantoon, jota youtubestakin löytyy yli 500 tunnin edestä:

Tuo juttu kuulostaa tosi fiksulta. Eli masennus ei tulisi yksinään ja ilman syytä.

Mulla luultavimmin oli jalkavaiva ja vuorotyö jossa ainakin aamuvuorot oli raskaita ja saattoi olla muutkin vuorot. Sitten alkoi tulla erittäin pahaa työuupumusta (masennusta?) joka sitten ehkä alkoi tuntumaan töissä ja yöllä herätessä jopa psykoottiselta ehkä. Jos ei psykoottiselta, niin ainakin paniikkihäiriö silloin huomattiin.

Ehkä se masennus siis on joku pelastus, että ei pää leviäisi ihan täydellisesti ja pysyisi hengissä?

Hoitaja tai lääkäri eivät ole selittäneet noin selkeästi. Eli masennukselle täytyy löytää syy ja mulla se syy on ilmeisesti työ ja siksi minun ei toki tarvitsekaan olla nyt töissä.


edit.
Yhdellä tutulla oli tullut nyt kahden vuoden "odottelun" jälkeen diagnoosi ms-tauti.

 

[jm82]

Luin ms-taudista jotain. 50% (40-60%) potilaista ilmeisesti olisi kongitiivisia ongelmia (eli masennusta?).

Duodecim-lehti

Pieni epäilys että itsellä voisi olla ms ja sen päällä tuo perus vaikea masennus joka on todettu. Väsymystä on ja väsymys tuntuu jaloissa ja käsissä. Celebra tulehduskipu lääkettä kokeilin yhden tabletin ja se ehkä auttoi. Ei vain ole reseptiä siihen. Lääke tuntui kyllä minusta väsyttävän.
Äidillä todettiin se ms. Lisäksi äidillä on myös migreeni. Mulla itsellä on aurallinen migreeni. Äidillä todettiin myös jälki aivoinfarktista. Outoa koska on hoikka, eikä ole päihteitäkään käyttänyt. Lääkkeeksi se sai kolme päivää kortisonia tiputuksessa, eli tuota ms tautia varten. Infarkia varten ei tullut mitään.

Niin ja ilmeisesti ms-tautia olisi myös sellaista muotoa joka ilmenisi enimmäkseen kongitiivisina ongelmina? Eli fyysisiä ongelmia ei juuri olisi. Itsellä ei ole tasapainon kanssa ongelmia ja toisaalta en tiedä onko mitään ms-tautiin viittaavaa? Tätä tautia on vaan jatkunut jo 4 vuotta, eikä muutosta parempaan ole ollut. Eli panee miettimään josko olisi muutakin kuin tavallinen masennus?

 

[Alceste]

Ei vaan jaksa suosta nousta.