Masennus

[jm82]

Lääkäri/psykiatri/toiminta terapeutti siis lähinnä pitää kertoo kaikist agresioista ja oireista ja mikä vaivaa.. eli torstaista alkaa nyt pidempi paykiatrinen hoito

Nuo voisi vaikka etukäteen listata paperille, eli nuo haittaavat oireet ja haittaavat aggressiot. Eihän niitä välttämättä aina muista? Eli lapun voisi ottaa käynnille mukaan. Itse en ole tehnyt paperia, mutta on joskus kehotettu, että muistaisi kertoa "jotain järkevää". Toisaalta ei ole ollenkaan pakko, jos muistaa asiat edes jollain lailla.

Tuossa olikin aika hyvin ajateltu, että ongelmat voisi johtua sosiaalisista vuorovaikutusongelmista.

Sosiaalinen verkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hoitomalli lähtee ajatuksesta, että mielenterveysongelmat johtuvat ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Tämän vuoksi katsotaan, että tärkeintä hoidossa on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuvat potilaan, lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset.[4]
Avoimen dialogin hoitomalli – Wikipedia

 

[JoonaxPeke]

Nuo voisi vaikka etukäteen listata paperille, eli nuo haittaavat oireet ja haittaavat aggressiot. Eihän niitä välttämättä aina muista? Eli lapun voisi ottaa käynnille mukaan. Itse en ole tehnyt paperia, mutta on joskus kehotettu, että muistaisi kertoa "jotain järkevää". Toisaalta ei ole ollenkaan pakko, jos muistaa asiat edes jollain lailla.

Tuossa olikin aika hyvin ajateltu, että ongelmat voisi johtua sosiaalisista vuorovaikutusongelmista.

Ihan hyvä varmaan että pääsee hoidettavaksi. Itse en tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta ja olisikin pitänyt hakeutua jo aikaisemmin hoitoon. Välissä oli vielä vuoden vuorotteluvapaa, joka sotki vähän kuviota, toisaalta sai levättyä, mutta ei se auttanut yhtään mitään, kun ei ollut hoitoa. Vuosi menee kumminkin tosi nopeasti.

edit:
Itsellä tuo lukeminenkin on vähän haastavaa. Jotain välillä yritän lukea, mutta vähän hankala keskittyä ja sitten muistaa vielä mitä on juuri lukenut.

Muistelen vain että hoitaja sanoi mulle että kun tuo masennus on niin paha, niin se/ne epäili sitten psykoottista masennusta. "Toki" tuon sitten kielsin (eihän minussa mitään vikaa ole?), mutta muistan kyllä että niin se kumminkin olisi sanonut. Ilmeisesti se sitten oli niin, että Risperidoni olisi siihen psykoottiseen juttuun. Ja muistaakseni juteltiin tuosta noista viime kerralla, kun olin hoitajalla. Muisti vaan meinaa pätkiä aina silloin tällöin.

Mutta joka tapauksessa tuo skitsofrenia ja psykoosit on ihan mielenkiintoisia juttuja lukea. Psykoottisuus toisaalta selittäisi varmaan noita jotain käytöksen häröjä ja ehkä aggressiivista käytöstä. Lääkäri määräsi 2mg Risperidonin tammikuussa. Nyt tosin olen ottanut sitä vain 0.75mg ja Ketipinoria.

Mulla on sellaisia asioita ettei ne omalta pään kovalevyltä poistu ikinä niin ei tarvii kirjoittaa kaikenlisäksi vihaan kirjoittaa ja myös lukeakkin. Vaikka tieto kyllä kiinnostaa lukea lut muuten on vähän tylsää. Kaikista eniten keti on nyt vaikuttanu että työmotivaatio on ollu pirun korkeella ja nyt on saanut kehujakin paljon eli hyvin alkaa mennä pikku hiljaa. Juhannuksena onneksi viettää perheen kanssa laatuaikaa niin jää tuo viinan kanssa läträys muille askeleet on pieniä mut päivä kerrallaan tässä mennään. Sais vaan lekuri määrää opamoxeja enempi kun niitä menee äkillisiin ahdistuksiim ja kun keittää ylitte. Toki auton rattiin niiden kanssa ei ole asiaa. Toki en tiedä mitä poliisille sitten selittää jos tulee tikkusuuhun ja on bentzo positiivinen näyte mutta kun ikinä en noita ota jos olen lähdössä ajamaan.

 

[jm82]

Mulle Rispe määrättiin psykoottisiin tiloihin, ja epätodelliseen tunteeseen. Kyllähän bentsot ja prebagaliini paremmin ahdistukseen puree mutta kyllä mä Rispestä pientä apua siihenkin sain, vaikkakin lyhytaikaista heti lääkkeen oton jälkeen. Pääasiassa lääke antoi mulle edes hieman fokusta ja piti vainoharhaiset ajatukset suht hyvin aisoissa. Oli siitä (0.5 mg, tuon isompi määrä ei mulle sopinu lainkaan) mulle ketipinorin rinnalla apua nukahtamiseenkin, sai ajatusten loputtoman virran pysähtymään ja sai unen päästä kii. Psykoosilääkehän tuo on mutta kyllä tuota toisinaan määrätään moniin vaivoihin, niin valitettavaa kuin se onkin.

Mulla voi olla tuo lääke ihan samasta syystä. Rupesin tuossa miettimään että jos en alkuun sairastunutkaan masennukseen vaan psykoosiin? Tai on siinä toki masennusta varmasti ollut, mutta olin silti töissä (oli esim hyvin huono näkö). Työt olisi katkaissutkin se psykoosi, ainakin kaksi eri kertaa. On hyvin paljon mahdollista ainakin. Tuosta linkistä aloin vähän lukemaan ja esim tuo kuulostaisi täysin tutulta:

Minäpä kerron tänne myös oman tarinani. Sairastuin psykoosiin noin kolme vuotta sitten. En itse tiennyt mitä oli tapahtumassa, oireet alkoivat salakavalasti pikkuhiljaa. Ennen oireita olin ollut pitkään stressaantunut, olin pikkuhiljaa alkanut pelkäämään monia sosiaalisia tilanteita. Elämässäni oli myös tapahtunut lyhyen ajan sisällä monta suurta muutosta, vaikken sitä itse ollut niin hyvin tiedostanut. Olin hermoraunion partaalla, ja arkeni kului joka päivä pelkäämiseen. Pian jäin koulusta pois kun en kyennyt keskittymään. Kukaan muukaan ei tiennyt että sairastan psykoosia, läheiset ajattelivat että kyseessä on masennus.

Oletko kokenut psykoosin? Kerro minkälaista se on! Kiitos! - www.tukinet.net

Tänään vaihdoin 375mg venlafaxinin 10mg escitalopramiin. Aika kivuttomasti luultavasti menee vaihto.

edit:

Kirjoitin nopeasti jotain historiaa. Aivan hyvikseen vaan. Täytyy hoitajan kanssa jutella, että mitä ne ovat huomanneet.

Luultavasti nilkan asentovirhe vähän aiheuttaa kipua ja en saanut sitten apua työterveydestäkään. Vaivaa kesti vuosia, varmaan 10 vuotta sitten tapahtunut kaatuminen mopolla reväytti sitten sitä nilkkaa. Täytyisi vain opetella kävelemään oikein, niin luultavasti auttaa

2014 muutin kauemmaksi exän luokse ja lisäsi stressiä sitten se pitkä työmatka. Silloin alkoi myös masennus ja silloin jo taisi olla myös sitä psykoottistä häröilyä. Kritisoin työpaikalla kaikkea ja muutuin normaalista aivan vainoharhaiseksi. Luulin ja muutkin kai luuli tuota vain masennuksesta johtuvaksi. Olin sairaslomalla ja vuoden vuorotteluvapaalla. Ensimmäiset 6kk tuntui että ei olisi paljon mitään vikaa, mutta sitten masennus ja se psykoosi juttu tulivat uudelleen. Kun piti miettiä sitä töihin palaamista, joka tuntui aivan kamalalta. 2kk jaksoin olla vaihtelevasti töissä ja sitten pomon näkeminen laukaisi jonkun psykoottisen jutun. Lähdin pois töistä ja siinä autolla ajaessa kuulin kaksi eri ääntä jotka juttelivat minulle. Ajoin suoraan työterveyteen juttelemaan. Työvuoroja oli myös muuteltu, enkä ollut saanut siksi nukuttua ainakaan pariin yöhön. Sattumalta samalle päivälle oli myös merkattu työkykyarvio psykiatrisella. Sieltä tain kuukauden saikkua. Sairausloma on sitten venynyt ja nyt on kestänyt melkein kaksi vuotta. Nyt siis kuntoutustuella eili määräaikaisella sairaseläkkeellä.

Ihan hyvin mulle sopii Risperidon ja Ketipinor. Sopii myös pelkkä Risperidon ja sitten unilääkkeeksi 7.5mg Mirtazapin. Lopetin vain sen mirtazapinin nyt hetki sitten.

Pelkään ja jännitän vähän normaalia enemmän, mutta ongelma ei ole kovin paha. Vaikka mulla ei ole järkyttävän pahaa vainoharhaisuutta ollut, niin on se haitannut aika tehokkaasti kaiken tekemisen, koska syyttelen jokaista aivan keksityistä jutuista ja vihastun niistä sanoista jotka jotenkin käännän negatiivisiksi asioiksi. Risperidon ja ketipinor on korjanneet tuon ajattelun suht normaaliksi. Suutuin esim vanhalle lääkärille, koska se olisi halunnut laittaa minut töihin takaisin. Mutta toki tuosta saikin suuttua, koska ei minusta vain töihin enää ole. Työt olisi aivan liian raskaat. Periaatteessa uudelleen koulutus ja uudet työt olisi vaihtoehto, mutta ei sekään mikään oikea mahdollisuus olisi. Vaikka kaikenlainen opiskelu voisi kiinnostaa, jos vain ei olisi liian vaikeaa. Lisäksi en tässä kunnossa ja historialla varmaan pääsisikään sellaiselle alalle johon ehkä haluaisin.

Luultavasti psykoosilääke voi vaikuttaa vähän muistiin. Mutta aika pieni määrä ei kyllä mielestäni paljoa sotke muistia. Ilmeisesti hidastaa vähän aivotoimintaa, mutta itse en ole sitä huomannut. Aamulla sängyssä saattaa tuntua vähän väsyneeltä, mutta se lähtee heti pois kun vain jaksaa hetken päästä nousta sängytä ylös. Risperidon ei tehnyt tätä pientä väsymystä vaan Ketipinor.

Jo tiistaina on seuraava hoitajan käynti ja pitää jutella vaikka psykoosi jutuista. Viime käynnillä kielsin koko psykoosin olemassaolon vaikka hoitaja siitä osasi jotain kertoa.

 

[JoonaxPeke]

Noniin eka käynti tehty ja helpoitti oloa ja hyvää kohtelua ja palvelua ja nyt jatkuu käynnit ajoittain että pääsee puhumaan. Keti nostettiin 50mg/vrk et saa nähä kui zombi on kohta eniten vaan vituttaa töissä kun vinkuvat et miks käyt lekuris jne jne.. toki niiden kiusaamisen jälkeen mulle ihan sama jos potkisivatkin ulos..

 

[jm82]

Noniin eka käynti tehty ja helpoitti oloa ja hyvää kohtelua ja palvelua ja nyt jatkuu käynnit ajoittain että pääsee puhumaan. Keti nostettiin 50mg/vrk et saa nähä kui zombi on kohta eniten vaan vituttaa töissä kun vinkuvat et miks käyt lekuris jne jne.. toki niiden kiusaamisen jälkeen mulle ihan sama jos potkisivatkin ulos..

Hieno juttu.
Itse en alkuun oikein uskonut Ketipinorin tehokkuuteen, mutta ihan hyvä lääke se on. Pienelläkin annoksella väsyttävä ja nukuttava vaikutus on melko voimakas. Itse söin ketipinoria jopa 100mg ja vaihtelevasti myös 200mg, tuokaan annos ei vielä muistaakseni tehnyt oloa kauhean paljon zombiksi, toki voin muistaa myös väärin.

25 -> 50 mg nosto on tosi hyvä, ei tule mitään liian suuria hyppyjä tai liian suurta lääkitystä "turhaan".

Sekin on tosi hyvä että käynnit tuntuu tärkeiltä ja että niistä on hyötyä. Mulla itsellä ei ole ollut aina aikaisemmin niin, vaan on tuntunut että käynneistä ei ole ollut mitään hyötyä. Mutta silloin olen ollutkin paljon enemmän sekaisin ja ilman oikeanlaista lääkettä. Osaavaa ja ihan fiksua porukkaa siellä on töissä ja palvelu on ystävällistä.

Mun lääkkeet on nyt tällä hetkellä 50 mg Ketipinor, 0.75 mg Risperidon ja 10 mg Escitalopram.

 

[JoonaxPeke]

Hieno juttu.
Itse en alkuun oikein uskonut Ketipinorin tehokkuuteen, mutta ihan hyvä lääke se on. Pienelläkin annoksella väsyttävä ja nukuttava vaikutus on melko voimakas. Itse söin ketipinoria jopa 100mg ja vaihtelevasti myös 200mg, tuokaan annos ei vielä muistaakseni tehnyt oloa kauhean paljon zombiksi, toki voin muistaa myös väärin.

25 -> 50 mg nosto on tosi hyvä, ei tule mitään liian suuria hyppyjä tai liian suurta lääkitystä "turhaan".

Sekin on tosi hyvä että käynnit tuntuu tärkeiltä ja että niistä on hyötyä. Mulla itsellä ei ole ollut aina aikaisemmin niin, vaan on tuntunut että käynneistä ei ole ollut mitään hyötyä. Mutta silloin olen ollutkin paljon enemmän sekaisin ja ilman oikeanlaista lääkettä. Osaavaa ja ihan fiksua porukkaa siellä on töissä ja palvelu on ystävällistä.

Mun lääkkeet on nyt tällä hetkellä 50 mg Ketipinor, 0.75 mg Risperidon ja 10 mg Escitalopram.

Jep hitaasti hyvä tulee.. töissä vaan alkaa ahdistamaan tuo naljailu kiusaaminen ja hoputus ja muut ei tee mtn ja itse saa olla kuin orja..

 

[jm82]

Jep hitaasti hyvä tulee.. töissä vaan alkaa ahdistamaan tuo naljailu kiusaaminen ja hoputus ja muut ei tee mtn ja itse saa olla kuin orja..

Mulla just työpaikalla alkoi ne häröilyt. Kotona sitten taas oli ihan terve. Paitsi jalan kanssa oli ongelmia, niin ei pystynyt sitten enää liikkua.

Mutta tosiaan pitäisi pomojen ja työkaverien kohdella tasapuolisesti. Ei oikein hermot kestä yhtään kenelläkään sitä huonoa kohtelua?

Just tänään taisin lukea, että kenelle vaan voi tulla psykoosi jos kohdellaan paskamaisesti. En nyt sitä sano että sinulla olisi, mutta on kai sitä noin 3%:lla väestöstä tai sitten muistan väärin

Linkki taisi olla tuo:
Psykoosi hämärtää todellisuuden

PITKÄAIKAISPSYKOOSISAIRAUKSISSA ennakko-oireet alkavat usein nuoruusiässä ja sairastuminen tapahtuu 20–30 vuoden tienoilla. Keski-ikäisillä sairastumiset ovat harvinaisempia.

 

[JoonaxPeke]

Mulla just työpaikalla alkoi ne häröilyt. Kotona sitten taas oli ihan terve. Paitsi jalan kanssa oli ongelmia, niin ei pystynyt sitten enää liikkua.

Mutta tosiaan pitäisi pomojen ja työkaverien kohdella tasapuolisesti. Ei oikein hermot kestä yhtään kenelläkään sitä huonoa kohtelua?

Just tänään taisin lukea, että kenelle vaan voi tulla psykoosi jos kohdellaan paskamaisesti. En nyt sitä sano että sinulla olisi, mutta on kai sitä noin 3%:lla väestöstä tai sitten muistan väärin

Linkki taisi olla tuo:
Psykoosi hämärtää todellisuuden

No mulla työpaikalla yritetään nyt tahallisesti estää lekuris käynnit tärkeet menot jne jne. Sit vittuillaan kokoajan ja väitetään etten oo tehny hommiinkunnol vaikka oon tehny töitä ku hullu.. mietin et saankohan karenssii jos lekuri kirjottaa paperit että en voi jatkaa tos mestas..

 

[jm82]

No mulla työpaikalla yritetään nyt tahallisesti estää lekuris käynnit tärkeet menot jne jne. Sit vittuillaan kokoajan ja väitetään etten oo tehny hommiinkunnol vaikka oon tehny töitä ku hullu.. mietin et saankohan karenssii jos lekuri kirjottaa paperit että en voi jatkaa tos mestas..

Voisi tuo jopa onnistua.
En kyllä tiedä yhtään varmaksi että miten se menee. Muistaakseni hoitaja jotain sanoi joskus että ne kirjottaisi sellaiset paperit että karenssia ei tulisi. Mutta en kyllä itse tiedä, kun oon vielä töissä, mutta sairaseläkkeellä. Sain kyllä hetken aikaa ansiosidonnaista, mutta vakuutusyhtiö maksoi sen sitten takautuvasti takaisin.

Luultavasti psykiatrin tai lääkärin kirjoittamilla papereilla saisi lähteä pois töistä ilman karenssia. Jos vain lääkäri katsoo sen aiheelliseksi? Eli jos työt on vaikka liian raskaat tai ei vaan sovellu. Mutta tosiaan lääkärin kanssa kannattaisi jutella etukäteen ja katsoa tilannetta. Lisäksi varmaan työkkäristäkin pitäisi asia selvittää etukäteen.

 

[oestrus taurus]

mietin et saankohan karenssii jos lekuri kirjottaa paperit että en voi jatkaa tos mestas..

Lukaisinpa tuon työkkärin sivun (ammattiliitoilla varmaan byrokratia omansa lisäehdoin). Epäselväksi, liki tahallisen propagandalliseksipa tämän sai huomata..

"Pätevänä syynä työstä eroamiseen pidetään myös työsopimuslain mukaisia perusteita, kuten palkanmaksun laiminlyöntiä ja työturvallisuuden vaarantamista. Yritä kuitenkin ensin ratkaista ristiriidat esimerkiksi ammattiliiton tai työsuojeluviranomaisten välityksellä."

Mitä karenssi tarkoittaa?- TE-palvelut

Osaisiko lääkäri vastata kysymykseen:"Voinko tämän perusteella, pätevin syin kieltäytyä nykyisestä tehtävästäni? Voisiko siitä olla vaaraksi työturvallisuuteen, tai olisiko teillä joku yleisesti tapauksissani hyväksytty asiakirja, joka olisi puolellani?"

Tietenkin hän voi vastata: "Minähän olen vain lääkäri. En työvoimatoimiston (KELA:n leimaaja)/liiton virkaneuvoja".

Kysyvä ei ainakaan kysymyksensä vaivassa menetä mitään.

 

[jm82]

No mulla työpaikalla yritetään nyt tahallisesti estää lekuris käynnit tärkeet menot jne jne. Sit vittuillaan kokoajan ja väitetään etten oo tehny hommiinkunnol vaikka oon tehny töitä ku hullu.. mietin et saankohan karenssii jos lekuri kirjottaa paperit että en voi jatkaa tos mestas..

Yksi vaihtoehto voisi olla jäädä sairauslomalle. Mieluiten pitkälle. Ei tarvitse irtisanoutua eikä mitään ja rahaa tulee varmasti.

Tuossa muutama muu vaihtoehto.

Työkykysi on sellainen, että sinulta ei voida olettaa suoriutumista työsopimuksesi mukaisista toimista.

Jos työnantajasi vaarantaa työturvallisuuden merkittävällä tavalla niin olet oikeutettu irtisanoutumaan ja välttämään karenssin.

Mikäli työpaikalla ilmenee häirintää tai joudut liiallisen rasituksen kohteeksi liian suuren työkuorman takia, voit irtisanoutua pätevällä syyllä.

3. Kirjaa liitteeksi syy(t) irtisanoutumiseesi. Liite voi olla yksi A4, jossa on otsikkona ”Liite” ja kuvailet lyhyesti irtisanoutumiseen johtaineita syitä.

4. Toimita ilmoitus työnantajallesi ja pyydä häntä allekirjoittamaan se.

5. Mikäli sinulla on perusteet työsopimuksen purkamiseksi niin voit ilmoittautua työvoimatoimistoon välittömästi. Mikäli syy irtisanoutumiseen on sellainen, että joudut tekemään irtisanomisajan töitä, nyt on aika hoitaa se alta pois. Ilmoittaudu sen jälkeen työvoimatoimistoon välittömästi.

Irtisanoutuminen karenssi — Irtisanoutuminen

Luultavasti vaatii erittäin hyvät perustelut, jos aikoo syyttää työturvallisuuden vaarantamisesta Mulla ne siirsi mut paskahommiin, missä en saanut telottua itseäni tai muita. Mutta toisaalta meni työtkin sitten samalla.

 

[ttjm]

Näin juhannuksena pakko kiittää kaikkia keskustelijoita tässä triidissä. Mulla on tässä muutaman vuoden ajan ollut ylä- ja alamäkiä. Nyt just menee vähän paremmin.
Vaikka en itse niin paljon tänne postailekaan, niin tulee kuitenkin luettue jonkin verran viikottain.
Hyvää jussia kaikille keskustelijoille! Jokaiselle aidosti tsemppiä jaksamiseen.

 

[JoonaxPeke]

Joo täältä saa kyllä keskustelu apua =) itseä vaan ahdistaa nykyinen työpaikka. En siis halua mihinkää eläkkeelle tai helvetin valtion rahoille mut toi kiusaaminen käy hermoille

 

[Memory]

Joo täältä saa kyllä keskustelu apua =) itseä vaan ahdistaa nykyinen työpaikka. En siis halua mihinkää eläkkeelle tai helvetin valtion rahoille mut toi kiusaaminen käy hermoille

Sitenhän tämä pelaa hyvin kun itsellä kusee mukiin niin silloin voi toisella mennä paremmin joka jaksaa tsempata sitten ylämäkien ylitse ja taas jaksaa sekunnin->päivän eteenpäin

 

[jm82]

Joo täältä saa kyllä keskustelu apua =) itseä vaan ahdistaa nykyinen työpaikka. En siis halua mihinkää eläkkeelle tai helvetin valtion rahoille mut toi kiusaaminen käy hermoille

Tuossa oli jotain kerrottu. Itse en kyllä just tuosta osaa sanoa yhtään mitään. Hermoille toki käy ja ei ole yhtään kivaa.

Kiusaamisen nollatoleranssi tarkoittaa sitä, että työyhteisössä ei hyväksytä eikä suvaita minkäänlaista kiusaavaa ja epäasiallista käyttäytymistä.
Työpaikalla vallitsee nollatoleranssi, kun:

• Johto viestittää, että minkäänlaista häirintää tai kiusaamista ei hyväksytä.
• Kiusaamista kokeva ottaa asian puheeksi.
• Jokainen työyhteisön jäsen nostaa epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen puheeksi ja puuttuu siihen sitä havaitessaan tai siitä kuullessaan.
• Esimies puuttuu tilanteeseen asianmukaisesti ja viivytyksettä saatuaan tiedon kiusaamiskokemuksesta ja -havainnosta.

Työpaikkakiusaaminen - Työterveyslaitos


Itse tuossa mietin, että vittuako sitä stressaa, koska olisin joka tapauksessa sairastunut, ehkä vain myöhemmin? Varmaan joku pieni perinnollinen alttius, niin tarvitsee vain stressiä, niin pää leviää? Näillä mennään jota on vielä jäljellä

 

[Memory]

Tuohon stressaus asiaan kaksi jutskaa mutuna.
1. Jos oikein mieli tahtoo niin ruumis taipuu mukana, on todistettu että vakavastikin sairaat jotka on tuomittu arkkuun ovat vieläkin elävien kirjoissa koska on elämäntahtoa.
Sitten joku jolla ei ole ns. mitään fyysistä vikaa delaa koska sen psyyke tahtoo delata.

2. Mietin tuossa että missäköhän menee raja, kun monet sanoo "nyt lepäät kunnolla kun olet sairas etkä stressaa"
niin kun tahtoo vain relata niin milloin tuo muuttuu "laiskotteluksi"?

Välillä havahdun että olen relannut tuijottaen seinään 20-30minsaa

 

[jm82]

Tuohon stressaus asiaan kaksi jutskaa mutuna.
1. Jos oikein mieli tahtoo niin ruumis taipuu mukana, on todistettu että vakavastikin sairaat jotka on tuomittu arkkuun ovat vieläkin elävien kirjoissa koska on elämäntahtoa.
Sitten joku jolla ei ole ns. mitään fyysistä vikaa delaa koska sen psyyke tahtoo delata.

2. Mietin tuossa että missäköhän menee raja, kun monet sanoo "nyt lepäät kunnolla kun olet sairas etkä stressaa"
niin kun tahtoo vain relata niin milloin tuo muuttuu "laiskotteluksi"?

Välillä havahdun että olen relannut tuijottaen seinään 20-30minsaa

1. Joo, sentään hengissä on ihan hyvin, niin pitäisi ajatella, että ei nyt ainakaan kuolemassa olisi. Työikäisiä työkavereitahan kuoli useita ja itse ajattelin, että työtkin oli liian stressaavat? Pitäisi vain ottaa rennosti, niin olisi keveämpää, varsinkin jos on masennusta, niin ei saisi liikaa stressata ja rasittaa, ehkä vain henki lähtee sillä menolla.

2. Mulla 375mg venlafaxin vähän aiheutti tuota, että jäi vain paikalleen katselemaan ympärilleen. Eli oli niin rauhallinen olo että oli vain kiva istua ja katsella ympäristöä. "Tietysti" jonnekin pihalle katsella jossa jotain tavallaan mielekästä luontoa näkyykin.

Nyt jätin Mirtazapin lääkkeen pois ja venlafaxinin tilalle 10mg escitalopram. Tuo tuntuukin jo vähän siltä, kuin mitään lääkettä ei olisi. Sekin vaatii totuttelua, koska mieli toimii nopeammin ja kai pitäisi olla jotain tekemistä, että ei tylsisty. Paitsi eilen otin jostain syystä 20mg escitalopramia, eli vähän rauhallisempi olo tuli.

Itse taidan laiskotella lähes kokoajan. Eipä sitä kauheasti mitään muutakaan ole jaksanut tehdä. Pari päivää sitten leikkasin nurmikon (ajettavalla), joka kait otti voimille ja meninkin sitten päiväunille lepäämään. Sen jälkeen jaksoi olla taas hereillä. Eli olo on kuin 90v mummulla, että pienet tirsat, niin kaksaa taas sitten hyvin. Eipä tuo toisaalta mitään haittaakaan, mutta hassu juttu kyllä tuo masennus. Lisäksi tätä on jatkunut yhtäjaksoisesti noin 2 vuotta, eli mitään muutoksia ei ole vielä tähän mennessä tapahtunut.


edit: Tuossa oli mainittu että ahdistushäiriö, käytöshäiriö ja masennus yhtä aikaa olisi vakavampi ja ennusteltaan selvästi huonompi kuin pelkkä masennus. Päihdehäiriö olisi vielä yksi juttu lisää, mutta onneksi sitä ei ole koskaan ollut. Niin ja onhan tuossa pyös persoonallisuushäiriö, jota minulla ei ole. Luultavasti vain käytöshäiriötä, koska töissä ja lääkärillä on kohdeltu vittumaisesti.

Mullahan ei ole ollut myöskään käytöshäiriötä aikaisemmin. Eikä ole ollut masennusta, ahdistusta, eikä paniikkihäiriötä. Eli nuo kaikki "taudit" tuli niinkuin samalla kertaa päälle. Muistaakseni se paskamainen lääkärikin olisi sanonut että käytös oli muuttunut. Ei vaan osannut auttaa tai tehdä yhtään mitään. Tuollaiset saisi minun mielestä potkia helvettiin, kun eivät osaa kerran auttaa vaikka tarve olisi ollut. Mutta eipä tuota auta murehtia. Ihme parantumista odotellessa ollaan sitten vain eläkkeellä. Ja jos paranen, niin töihin en ainakaan enää koskaan mene! Eikä toisaalta ole enää työtäkään johon päästäisivät palaamaan.

Oheissairastavuus merkitsee huonompaa ennustetta, joskaan kovin yhtenevää tutkimustietoa aiheesta ei ole. Yleisellä tasolla voidaan ajatella, että monihäiriöisyys on merkki laaja-alaisista vaikeuksista ja tätä kautta vaikeammasta tilanteesta. Hoidon suunnittelun ja ennusteen arvioimisen kannalta mahdollisimman hyvä diagnostinen arvio on tarpeellinen. On esitetty, että ainakin samanaikaiset päihde- ja ahdistuneisuushäiriöt liittyvät huonompiin hoitotuloksiin. Käytöshäiriö, johon liittyy masennustila, on vakavampi ja ennusteeltaan selvästi huonompi kuin pelkkä masennustila. Nuorten persoonallisuuspiirteiden yhteyksiä masennustilojen ennusteeseen on tutkittu vähän, mutta mm. ADS-tutkimuksessa todettiin, että persoonallisuushäiriö huonontaa vuoden ennustetta.

TerveSuomi: Nuorten depression ennuste

 

[JoonaxPeke]

Itsellä auttaa kun lenkkeilen kokoajan ja sitten käyn salilla

 

[jm82]

Itsellä auttaa kun lenkkeilen kokoajan ja sitten käyn salilla

Tuo on hyvä Kannattaa kumminkin pitää kohtuus mielessä, että ei palaisi loppuun. Itsekin lenkkeilin tosi paljon ennen masennuksen tulemista.

Ulkona oleminen auttaa kanssa ja jos on jotain vaikka puistoa tai metsää lähettyvillä, niin ne voisi olla kivoja ja nättejä paikkoja.

 

[JoonaxPeke]

En pala loppuun juuri tuo kuntoilukin auttaa korottamaan mieltä

 

[jm82]

Noniin eka käynti tehty ja helpoitti oloa ja hyvää kohtelua ja palvelua ja nyt jatkuu käynnit ajoittain että pääsee puhumaan. Keti nostettiin 50mg/vrk et saa nähä kui zombi on kohta

Mullakin on nyt käynti hoitajalle. Jotain kuukauden välein on aikoja. Huomasiko Ketin nostamisesta mitään eroa? Mulla on tuo sama määrä. Yks yö otin 50+50 kun heräsin yöllä, mutta ei siinäkään paljoa eroa huomannut. Ostin sellaisen tabletin halkaisijan, jolla saa 200 mg tabletin pienemmiksi paloiksi.

Hoitajan aika on jotain 45 minuuttia. Pitäisikin nyt muistaa kysellä hoitajalta, koska turhaan oikeastaan menisin taas valittamaan ja kertomaan vaan, kun voisin kyselläkin että mitä hoitaja ja psykiatri on epäilleet. Kai se epäily oli psykoottinen masennus, mutta jos kyselisin siitä jotain lisää.

Hämärä muistikuva että epäiltiinkös sulla kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Miten tuo sitten ilmenee? Ymmärtääkseni tuohon kuuluisi myös mania tai hypomania, eli jonkunlainen mielialan kohoaminen "liian korkealle"? Ja jos oikein pahaa olisi, niin voisi kuulua psykoottinen mania tai psykoottinen masennus. Eli tuo masennus olisi aika samaa, mutta lisänä vain esim hypomania, eli lievä mielialan kohoaminen liian korkeaksi. Luin jotain että psykoottinen masennus voisi muuttua kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi tai toisaalta skitsofreniaksi. Mutta koitan ottaa mahdollisimman rennosti, niin ei pitäisi tulla mitään uusia häröjä

Ja koska keti on psykoosilääke, niin tuo tasaa sitä hypomaniaa tai masennusta / ahdistusta pois. Mun mielestä ihan hyvä lääke koska auttaa niin moneen.

Nettiä selasin, niin löytyi taas yksi uusi sana. En tiedä mihin kaikkeen tuota voidaan käyttää ja toisaalta en ole lukenutkaan vielä juttua. Luulisi että tuosta olisi jotain hyötyä johonkin muuhunkin kuin psykoosiin, tai sitten ei

Useimmat psykiatriset hoitopaikat tarjoavat psykoedukaatiota psykoosiin sairastuneille. Tärkeä osa psykoedukaatiota ovat ryhmämuotoiset oireenhallintakurssit, mutta psykoedukaatio sisältää paljon muutakin. Tätä psykoedukaatiomateriaalia voi käydä läpi yksilöllisesti tai ryhmissä hoitopaikassa ja se tarjoaa myös itsenäisen harjoittelun tehtäviä. Psykoedukaatio on tarkoitettu myös psykoosiin sairastuneen läheisille.

Psykoedukaatio

edit:
Nyt kävin pyörähtämässä. Ei nyt mitään kummempaa tainnut jäädä mieleen. Lääkettä lisää ja jostain terapiasta se taisi alkaa kertomaan. Ei vaan kauhean paljon kiinnostaisi yksiloterapia itsea, vaan ryhmäterapia saattaisi olla omasta mielestä alkuun parempi. Oli vähän raskas käynti, mutta onneks nyt saa sitten levätä.

 

[JoonaxPeke]

Mullakin on nyt käynti hoitajalle. Jotain kuukauden välein on aikoja. Huomasiko Ketin nostamisesta mitään eroa? Mulla on tuo sama määrä. Yks yö otin 50+50 kun heräsin yöllä, mutta ei siinäkään paljoa eroa huomannut. Ostin sellaisen tabletin halkaisijan, jolla saa 200 mg tabletin pienemmiksi paloiksi.

Hoitajan aika on jotain 45 minuuttia. Pitäisikin nyt muistaa kysellä hoitajalta, koska turhaan oikeastaan menisin taas valittamaan ja kertomaan vaan, kun voisin kyselläkin että mitä hoitaja ja psykiatri on epäilleet. Kai se epäily oli psykoottinen masennus, mutta jos kyselisin siitä jotain lisää.

Hämärä muistikuva että epäiltiinkös sulla kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Miten tuo sitten ilmenee? Ymmärtääkseni tuohon kuuluisi myös mania tai hypomania, eli jonkunlainen mielialan kohoaminen "liian korkealle"? Ja jos oikein pahaa olisi, niin voisi kuulua psykoottinen mania tai psykoottinen masennus. Eli tuo masennus olisi aika samaa, mutta lisänä vain esim hypomania, eli lievä mielialan kohoaminen liian korkeaksi. Luin jotain että psykoottinen masennus voisi muuttua kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi tai toisaalta skitsofreniaksi. Mutta koitan ottaa mahdollisimman rennosti, niin ei pitäisi tulla mitään uusia häröjä

Ja koska keti on psykoosilääke, niin tuo tasaa sitä hypomaniaa tai masennusta / ahdistusta pois. Mun mielestä ihan hyvä lääke koska auttaa niin moneen.

Nettiä selasin, niin löytyi taas yksi uusi sana. En tiedä mihin kaikkeen tuota voidaan käyttää ja toisaalta en ole lukenutkaan vielä juttua. Luulisi että tuosta olisi jotain hyötyä johonkin muuhunkin kuin psykoosiin, tai sitten ei

Psykoedukaatio

edit:
Nyt kävin pyörähtämässä. Ei nyt mitään kummempaa tainnut jäädä mieleen. Lääkettä lisää ja jostain terapiasta se taisi alkaa kertomaan. Ei vaan kauhean paljon kiinnostaisi yksiloterapia itsea, vaan ryhmäterapia saattaisi olla omasta mielestä alkuun parempi. Oli vähän raskas käynti, mutta onneks nyt saa sitten levätä.

Mä käyn nyt itse terapias joka viikko ja kolme henkilöö siinä on aina ollu ja mulle diagnoosi on tehty sellasen pitkän haastattelun myötä.

 

[Memory]

Vatuttaa sekä masentaa Saa aina olla kaatopaikkana, systerin juttuja saa aina kuunnella ja sen tiuskimisia, sitten kun itse sanon jotain tyyliin "älä jaksa-mä en jaksa kuunnella" niin heti tulee vattuilua "aijaa, sää tahdotkin pistää välit poikki"
Ei ole rahaa=Vituttaa sikana. On rahaa=Vituttaa sikana. Millään ei ole mitään merkitystä, jokainen sekunti-jokainen helvetin päivä on samanlainen, kaikki päättyy kuolemaan, mitä vittua sitä edes yrittää elää ja tehdä jotain tässä paska kasassa?

Ei kun rauhoittavia naamaan ja toivotaan parasta. Taas tällainen viikko menossa. VATTU

 

[ttjm]

Toi henkisenä kaatiksena oleminen on kyllä raskasta. Yleensä tuo on enemmän just naisten juttuja.
Tuntuu että miehille on jotenkin enemmän tärkeetä olla olematta taakkana kenellekään.

 

[jm82]

Vatuttaa sekä masentaa Saa aina olla kaatopaikkana, systerin juttuja saa aina kuunnella ja sen tiuskimisia, sitten kun itse sanon jotain tyyliin "älä jaksa-mä en jaksa kuunnella" niin heti tulee vattuilua "aijaa, sää tahdotkin pistää välit poikki"
Ei ole rahaa=Vituttaa sikana. On rahaa=Vituttaa sikana. Millään ei ole mitään merkitystä, jokainen sekunti-jokainen helvetin päivä on samanlainen, kaikki päättyy kuolemaan, mitä vittua sitä edes yrittää elää ja tehdä jotain tässä paska kasassa?

Ei kun rauhoittavia naamaan ja toivotaan parasta. Taas tällainen viikko menossa. VATTU

Mulla ilmeisesti psykoottinen masennus ilmeni vähän samalla tavoin. Eli "kaatopaikan pitäjänä" ja että vittuilin kaikille muille, koska nehän mukamas olivat kokoajan väärässä. Telkkaristakin jos näin hymyilevän uutistenlukijan, niin rupesi vituttamaan ankarasti ilman mitään järkevää syytä.

Tuo sitten parani joko itsestään tai 1 mg Risperidon taisi olla se syy. Voihan tuota harjoitella varmaan muutenkin, mutta hyvin hankalaa se on "muuttua" ilman lääkkeitä. Mulla on siis pelkkä masennus, mutta silti on psykoosilääke joka myös on auttanut. Pelkkä masislääke taisi olla aika turhaa kamaa. Ennen siis en ollut tuollainen vittuileva, mutta ilmeisesti sitten jonkinlainen psykoosi iski, joka muutti käytöksen aika päälaelleen. Ilmeisesti jos on psykoosialttius, niin stressi voi laukaista ja saada aikaiseksi psykoosin. Ymmärtääkseni psykoosi voisi parantua, mutta ei tämä kauhean helppoa tai todennäköistä taida olla. Itse olen kuullut ääniä vain yhden kerran, viimeisenä työpäivänä 2 vuotta sitten (liikaa stressiä ja väsymystä). Mutta kai se psykoosi voi ilmetä muutenkin. Skitsofrenia olisi sitten vielä pahempi juttu. Tuossa oli suht yksinkertaisesti selitetty se että kuinka se sairastuminen tapahtuu: "Tietoa psykoosista: Haavoittuvuus-stressi-malli"

Spoileri: youtube

Itse oon vähän saanut rutiinia, kun illalla katson aina jonkun elokuvan. Yhden kaljan myös olen juonut samalla, koska ei kai tuo nyt kovin haitallista vielä pitäisi olla. Aamulla sitten juon kahvia. Aina se samaa rataa menee, mutta eipä tuo paljon haittaa. Nyt muistin että eilen hajosi auton jousitus, Citroenin tuli jousituksen öljyt pihalle, mutta en tiedä mistä kohtaa. Jostain vasemman etupyörän lähettyviltä tai moottorin läheltä. Öljy näytti vihreältä. Siinä olisi taas jotain tekemistä, kun pakko sen olisi korjata. Kolme autoa, mutta yksi vaan on katsastettu. Auto maksoi 425e ja puoli vuotta se onneksi sentään ehti toimia huolettomasti

Niin tuohon tiuskimis juttuun. Ottaisi minuakin päähän varmasti tosi paljon. Ei ole tullut tosin mietittyäkään koko asiaa. Mutta luultavasti sinä et ole syyllinen tuohon tiuskimiseen, vaikka sieltä aina tulee sitä vittuilua vastaukseksi. Vaatii varmasti tosi paljon hermoja tuollaisen kuunteleminen, eikä ole hyväksi omallekaan paranemiselle. Ns. "syyllinen" on varmasti joku muu kuin sinä. Ja tuo oikeakin syyllinen voi olla enimmäkseen aivan hyvä ihminen. Sairas vaan kääntää kaiken puheen jollain lailla negatiiviseksi mielessään.

 

[Memory]

jm82: ennen otin relax drinkin ja helpotti hermoja mutta sytosten kanssa nuokin on kielletty, parit rivat ja ilaunille ja kappas ville pirua, elämän aurinko ei enää vittuile peiton takaa vaan hymyilee melko kauniisti

Pitäisi laittaa tauolle seronil, kuukauden tauon jälkeen saan kivoja itkukohtauksia jopa kun katson telkasta uutisia...

ttjm: Just siksi olen ikuinen sinkku kun naiset oppii syntyessään ekana lauseena "painu sinä vittuun"
ei tuollaista jaksa kuunnella, kun ei vaan jaksa!!
sitten toiset ihmiset; niille kun soittaa niin ovat aina kiireisiä.sitten kun ne soittaa minulle kun 100:lla tarvitsee jotakin, tyylinä:"mitäs sitä soittamaan ellei asiaa ole", minusta kakkamainen tyyli

 

[jm82]

Pitäisi laittaa tauolle seronil, kuukauden tauon jälkeen saan kivoja itkukohtauksia jopa kun katson telkasta uutisia...

Itsellä pikkaisen sama huomio. Kun vaihdoin 375mg venlafaxinin ja 7.5mg mirtazapinin pelkästään 10mg escitalopramiin. Nyt otan tuota kyllä 15mg. Eli tuli lähes vauhkoksi, kun masennuslääkkeet ei tasanneetkaan sitä mieltä, vaan mieli oli lähes ilman lääkkeitä ja siis aika normaalin tuntuinen olo tuli.

En tiedä pystyisiko sitä käyttämään masennuslääkettä vain tarpeen mukaan. Koska eihän aina ole niin paljoa stressiä ja silloin pystyisi siis olla ilman lääkettäkin. Mielestäni masennuslääkkeellä ei ole niin väliä, vaikka jättäisi ottamatta ja käyttäisi vain tarpeen mukaan? Mulla vain liian vähän masennuslääkettä voi tehdä sen, että en enää näe kunnolla, mutta saatan nähdäkin, koska en ole kokeillut olla ilman Seronil lääkettä minulla ei ole ollut, mutta olen ymmärtänyt että SNRI ja SSRI lääkkeet on periaatteessa kaikki aika samoja. Eli kait lisäävät serotoniiniä aivoissa tai jotain sellaista.

On siis ihan normaalia, jos itkukohtauksia joskus vahingossa tulisi Vihan ja kuoleman tunteet taas eivät ole kovin normaaleita.

 

[oestrus taurus]

ttjm: Just siksi olen ikuinen sinkku kun naiset oppii syntyessään ekana lauseena "painu sinä vittuun"
ei tuollaista jaksa kuunnella, kun ei vaan jaksa!!
sitten toiset ihmiset; niille kun soittaa niin ovat aina kiireisiä.sitten kun ne soittaa minulle kun 100:lla tarvitsee jotakin, tyylinä:"mitäs sitä soittamaan ellei asiaa ole", minusta kakkamainen tyyli

Tämä käytös, jota kuvailit on ilmiselvästi nyt sitä "sosiaalista älykkyyttä", jonka puolesta nykypäivänä vaahdotaan kun tulee kritisoitavaksi se älykkyys (testeillä mitattava). Minunkin puolesta, pitäkööt hyvänänsä.
Tuntuu tosin, että ignooraamalla tulevan se fiilis vastapuolelta, kuin toivoisi "tietoisesti hakemalla" saavansa.

Sinkkumiehen roolissa ei ole (ainakaan näin introvertille) mitään pahaa. Silloin jää aikaa omille, vaikka joku vauva.fi:n "nettikiusaamisesta keskustelu"-palsta tällaisen profiloisikin lassukaksi.

Suurempi ikävä puoli: Sen olen valitettavasti huomannut, ettei niille kavereille kannata juurikaan soitella koska "aikaa ei todellakaan ole" tai tulla "itselleen soitetuksi", koska yllättävä soitto ei itsellään toimi. Näin ollen olen myös pohtinut, olisiko "aikaa ei ole" joskus ihan vain selitys sille, että vastapuoli on tullut yllätetyksi soitolla, eikä täten keskusteluun tarvittava tilannerakenne ole lataantunut.
Ehkä kannattaisikin jättää soittoaikaehdotus some-päivityksellä tai sähköpostilla

 

[Randomizer]

Perus kesämasennusta puskee. Se on joka vuosi sama homma kun lomakausi alkaa/on itse lomalla. Mitään ei jaksa tehdä, mikään ei tunnu miltään, ahdistaa aivan saatanasti, yksinäisyys kalvaa. Toistuu joka ikinen kerta loma-aikoina. Ensin on töissä ja toivoo että alkaisi jo se loma, sitten kun loma alkaa jo muutaman päivän päästä alkaa tuntumaan että olisipa edes töitä että tuntuisi että olisi joku tarkoitus tässä elämässä. Ahdistushäiriö on diagnosoitu aiemmin ja yleensä juuri näinä loma-aikoina piikkaa. Sitä miettii pitkin talvea, syksyä ja kevättä että tänä kesänä teen jotakin ja pidän mukavan loman mutta kun loma-aika saapuu ahdistus puskee niin vahvana että sitä on ihan lukossa ja jumissa. Yksinäisyys on iso tekijä ja polttoaine näille tunteille, eteenkin yleiset juhla-ajat kuten juhannus, uusivuosi, joulu, pääsiäinen jne ovat todella rankkoja henkisesti yksin ollessa. Ei sitä yksin kuitenkaan halua/jaksa mitään tehdä. Mielihyvää ei saa mistään.

Toinen iso este on järjetön määrä erinäisiä pelkoja jotka estävät paljon juttuja joita voisi tehdä. Haluaisin esimerkiksi ostaa auton ja ajella mutta en pysty ajamaan autolla nykyään(olen yrittänyt, kuskin paikalla tulee lähes paniikin omaisia oireita, kuten kontrolloimattomia tärinöitä jne. jotka estävät ajamisen). Kesään liittyviä juttuja sitten mm. sairas ukkosen pelko joka estää niinä päivinä joina ukkosta on luvattu menemästä yhtään mihinkään. Sitten vielä sosiaalisista fobioista paruresis, eli kusemisen mahdottomuus väkijoukoissa ja yleisissä vessoissa(estää esimerkiksi osallistumasta festareihin jne. tapahtumiin). Noi ainakin päälimmäisenä + sitten iso joukko pienempiä pelkoja.

Onneksi nyt on vain "esiloma" eli ensi viikolla "pääsee" taas töihin. Elokuussa sitten kärsitään lisää. Voisi kyllä käydä taas ammattilaiselle puhumassa ennenkuin asiat menee liian huonoiksi.

 

[JoonaxPeke]

Eipä ole teillä kohtalon tovereilla helppoa. Itselläkin mennyt vähän mäkeen kun tuli tässä ero ja pakka levis vähän käsiin. Mut onneks on lääkkeet ja psykiatri

 

[jm82]

Voi tietenkin yrittää mahdollisuuksien ja oman halun mukaan sovitella? Tai sitten ei Vanhemmat kans vuosi sitten eros ja on löytäneetkin jo uudet kait molemmat. Niillä kummiskin oli noin 35 vuotta avioliittoa.

---
Itselläkin tuli ero joskus 2016 ja se juttu kesti kolme vuotta. Eipä tuo jutska oikeastaan mitään haitannut. Yhteinen tai oikeastaan exän koira onneksi jäi ja oikeastaan kokoajan koira on täällä. Itseä ei toki yhtään haittaa vaikka koira olisi muuallakin, mutta onhan koirasta aina seuraa eli kiva juttu kun on täälläkin. Nyt se on jossain pihalla vahtimassa. Ei ole ennen koiraa ollutkaan, niin ihan kiva että nyt on.

 

[JoonaxPeke]

Voi tietenkin yrittää mahdollisuuksien ja oman halun mukaan sovitella? Tai sitten ei Vanhemmat kans vuosi sitten eros ja on löytäneetkin jo uudet kait molemmat. Niillä kummiskin oli noin 35 vuotta avioliittoa.


---
Itselläkin tuli ero joskus 2016 ja se juttu kesti kolme vuotta. Eipä tuo jutska oikeastaan mitään haitannut. Yhteinen tai oikeastaan exän koira onneksi jäi ja oikeastaan kokoajan koira on täällä. Itseä ei toki yhtään haittaa vaikka koira olisi muuallakin, mutta onhan koirasta aina seuraa eli kiva juttu kun on täälläkin. Nyt se on jossain pihalla vahtimassa. Ei ole ennen koiraa ollutkaan, niin ihan kiva että nyt on.

Joo ihan ystävinä erottiin itse muutan pois tästä ja loppu perhe jää tähän nykyiseen ei mitään draamaa kasvettiin vaan erilleen ilman lääkkeit kyl vois olla et sortuis.

 

[Memory]

Tänään sytot polilla 09-12, uudet ajat TT-kuviin 07.08 ja osastojakso metoon 11.07 3-4vrk. Pikkulinnut laulaa että alkaa loppu kohta häämöttää. JES!!

 

[JoonaxPeke]

Ohhoh kyllä vaikeudet jatkuu. Eilen tosiaan anastettiin puhelin ja lompakko.. Rikosilmoitus tehty ja kaikki kuoletettu ainoo vaan ku henkilökortti lähti varkaan matkaan..

 

[oestrus taurus]

Tänään sytot polilla 09-12, uudet ajat TT-kuviin 07.08 ja osastojakso metoon 11.07 3-4vrk. Pikkulinnut laulaa että alkaa loppu kohta häämöttää. JES!!

Täällä pidetään peukkuja hyvien kuvien puolesta. Tuo "kasvainalue" on vaikea paikka tuhota sitä, mutta hyvissä ajoin sekin onnistunut.

Katetrit sitten sen jälkeen pikkujuttu.

Valitan että viikonloppu menee myrskyn aiheuttaman sähkökatkoksen seurauksena yhdellä tai nollalla tolpalla, kun radiomastokin taisi tältä (Saunalahti, Sonera kuulemma toimii) operaattorilta himmetä ja viikonlopputyö kannata.

Jaksamisia paljon myös JoonaxPekelle:kin näiden identiteettikriisien ja menetettyjen tavaroiden suhteen. On siinä taas eräs "takuuvarma murronesto" tämä henkilötunnuskin, että paremmin voisi sanoa...

 

[oestrus taurus]

Tuntuupa yötä vasten muuttuneen netti, että sain jopa korjattua yhden ajatusvirheen adjektiivin superlatiivista perusmuotoon. Sen se ansaitsee. "Vaikea" voi olla "vaikeampi", muttei välttämättä "vaikein" . Ikään kuin ehdottomuuden rajaus pahemmasta.
Valitan, jos meni ohi ymmärryksen. Tämä on kumminkin itsestäänselvyys minulle ensi vuonnakin. (Kirjoitin vahingossa edellisessä, että "on vaikein paikka")

Täytyypä oikein tarkastaa, miten nyt video ja musiikki toimivat.

Edit:Ja saipa tämänkin nyt sitten perua. Ongelma palautui.

 

[Memory]

oestrus taurus: kiitos, taas makuaisti mennyt, kiva kun kaikki maistuu pahvilta. 11.07 peräti perhana 10. sytos, kyllä tulee äiskää ikävä, näiden hoitojen jälkeen en mene polille/sairaalaan vasta kun olen koomassa ja pahasti hyi sentään...
Mä kun olen yksin koiran kanssa niin olen hokassut että oon alkanut juttelee itsekseni :o taikka sitten jolkotan vain dogille
Vanhuus ei tule yksin....

 

[gross]

Terve, piti tehdä uusi tunnus että uskallan osallistua tähän ketjuun.

Toista vuotta jatkuva huolehtiminen(huolestuminen) ja ressaaminen että kaikki menee ok eikä ole ongelmia, asiakkaiden ja (työn)johdon takia. Nyt sairaslomalla. Pienikin aikataulutus, jonkin muun suunnitelmat seuraavalle päivälle mitä tehdä tai missä pitäs olla klo siihen ja siihen aikaan, aiheuttaa huokailua/ahdistusta, vitutusta ja turhaa asioiden miettimistä ja vatvomista päässä. Yöunet olleet lääkkeiden varassa jo jonkin aikaa.

Täällä näkynyt juttua juomisen lopettamisesta. Koskaan ei ole tullut juotua ja alkanut miettimään auttaisiko pieni viinapaukku ilman "ryyppäämistä" mitään. En siis tarkoita että pitäisi pahaa oloa paeta ja juoda ittensä tajuttomaksi, joka seki on kyllä käynyt mielessä nukahtamistarkoituksessa. Mutta tämmönen pieni lääkkeellinen käyttö, puolikas shottilasillinen, kerran päivässä? Kerran viikossa? Eikö sitä voi suositella? Jostain syystä alkanut päässä pyöriä ajatus että se voisi toimia kun ei kokemustakaan ole. Vai meneekö se heti överiksi kun ensimmäisen ryypyn ottaa, että tämähän toimii otetaanpas toinenkin, oho meni koko puteli, no haetaan uus.

 

[oestrus taurus]

@gross kyllähän tällä on myös unettava vaikutuksensa, jos se on vain "käymisteitse tehty". kirkas viina taas pistää enemmän valvottamaan. Se on kuin joku juopon battery.

Siispä stressiä... Niihin en ainakaan suosittele tätä "unilääkkeeksi".

Oletko lukenut vaikkapa tuota asperger-oireyhtymän listaa? Pikku tarkka, sisäinen aikataulu ja sen jousto aiheuttaa stressiä, joten se sopisi sinunkin tarkasteltavaksi. Löydätkö voimakkaita piirteitä siitä, jotka myös sopisi sinuun etkä uskalla tai tiedä tuoda niitä esiin?
Painotettakoon, että minulla ei itselläni ole mitään diagnoosia asiasta, mutta sen lukemisen kanssa tulin "sinuiksi" itseni kanssa. Erityiskoulu opettaja jo milleniumin aikoina ja nopeasti "minusta ei tehdä hullua! Parannan kyllä tapani" lopetettu psykologin johdatus tuntui tähän suuntaan vetävän.
Vaikkei siis olisi sitä diagnoosipainoa, tunnistatko jossain niistä itsesi jonka kautta haluaisit tuoda itseäsi esiin (koska selvästi halua löytyy)?
Helpottaa muuten huomattavasti itsensä ilmaisuakin, kun ei tarvitse pelätä olevan ainakaan mikään "hullu".

 

[Memory]

Terve, piti tehdä uusi tunnus että uskallan osallistua tähän ketjuun.

Täällä näkynyt juttua juomisen lopettamisesta. Koskaan ei ole tullut juotua ja alkanut miettimään auttaisiko pieni viinapaukku ilman "ryyppäämistä" mitään. En siis tarkoita että pitäisi pahaa oloa paeta ja juoda ittensä tajuttomaksi, joka seki on kyllä käynyt mielessä nukahtamistarkoituksessa. Mutta tämmönen pieni lääkkeellinen käyttö, puolikas shottilasillinen, kerran päivässä? Kerran viikossa? Eikö sitä voi suositella? Jostain syystä alkanut päässä pyöriä ajatus että se voisi toimia kun ei kokemustakaan ole. Vai meneekö se heti överiksi kun ensimmäisen ryypyn ottaa, että tämähän toimii otetaanpas toinenkin, oho meni koko puteli, no haetaan uus.

Morjesta, minä otan välillä drinkin, pari desiä brandyä ja limpparia taikka muuta porejuomaa mukaan, rentouttaa mukavasti ja ei tarvi aina masispurkin kyljessä olla kiinni, unikin maittaa paremmin, eikä ole tullut tapaa että pitää vetää koko puteli, ei onneksi ole taipumuksia siihen.

Mulla puolestaa meinaa välillä sika-masiksen takia mennä masispurkki tyhjäksi kourallisella lääkkeitä, ei ole tarkoitusta itseään delata mutta kun on sellainen mutu että jollei normit auta niin sitten kunnon satsi, onneksi lekuri sai puhuttua ympäri että funtsaa vähäsen, sulta poksahtaa kohta maksa ja sitten sulla kuule vasta onkin kivaa, pöh! meni sekin hupi sitten

Jaksamista gross.

 

[gross]

@gross Oletko lukenut vaikkapa tuota asperger-oireyhtymän listaa? Pikku tarkka, sisäinen aikataulu ja sen jousto aiheuttaa stressiä, joten se sopisi sinunkin tarkasteltavaksi. Löydätkö voimakkaita piirteitä siitä, jotka myös sopisi sinuun etkä uskalla tai tiedä tuoda niitä esiin?

Tää on mielenkiintoinen muistiinpalautus. Lähimuistikin viimeisiltä kuukausilta sumea ja luultavasti tästä kesästä ei jää mitään mieleen, sumussa elellä, eikä mitään jaksa tehdä, ja jos jaksaa niin ei oikeen ole intoa.

Tämä aspergeri. Vaimo on sanonut jo vuosia minua aspergeriksi. Johtuen siitä että innostuu jostain asiasta yhtäkkiä ihan täysillä, kaikki voima ja tarmo menee siihen yhteen asiaan sen hetken aikaa, hetki on joko tunteja, päiviä, viikkoja. Sitten kun sille asialle ei enää uhraudu, se jää täysin taakse. Ja kohta on taas uusi kohde edessä mihin uhrataan kaikki ajatus. Pitääkin pitkästä aikaa lukia tuo oirelista läpi mitä siihen kuului, tunnistanko nykyisessä tilanteessani lisää/uusia yhtymäkohtia olotilaani.

Spoileri

Tämä juomattomuuteni. Kuulostaa niin helpolta kun muilla sen on vain sitä että "hain lekan, tuli paska fiilis", kuulostaa ihmeelliseltä että joku voi tehdä noin tuntematta minkäänlaista häpeää/syyllisyyttä. Oma tilanteeni on niin paljo ressaavampi ja mutkikkaampi tämän suhteen kun ei voi elää miten vain. Johtuen uskonnollisista juurista.. Ne ne on monesti ihmisten ongelmien lisänä/tai syyllisenä koko tilanteeseen.. No, omat ongelmani ei näistä suoraan johdu, vaan ongelmista johtuen lähdin menemään perse edellä puuhun ja haen irtautumista hiljoksiin nykyisestä uskonnollisuudesta. Haluan irtaantua kaikesta syyllistämistä aiheuttavista asioista, saisipa elää vain omaa elämää ajattelematta muiden mielipiteitä.

 

[gross]

Morjesta, minä otan välillä drinkin, pari desiä brandyä ja limpparia taikka muuta porejuomaa mukaan, rentouttaa mukavasti ja ei tarvi aina masispurkin kyljessä olla kiinni, unikin maittaa paremmin

Tää on se ajatus itselläni mitä haluaisin, vaan juopoksi kai sitä tulee ennenkuin sopivan maun löytää , jos operaatio on niinkuin kivääriin etsii sopivaa hyvin käyvää patruunaa. Vaan en vielä pysty. Mietin että jos se rentouttaus siitä edestä ettei tartte kolmiolääkettä (rentouttava mikä lie bentsodiatsepiini) napata jota lääkäri määräs ahdistuskohtaukseen kun oikeen alkaa huokailuttaan, no ehkä se on järkevämpääkin oikeen isoon kohtaukseen ottaakin. Onhan se tehokas, mutta tuntus "luonnollisemmalta" napata pieni siivu jotain tällästä linimenttiä ennemminki kevyempiin olotiloihin. En tiedä. Tuntematon maailma.

 

[oestrus taurus]

@gross , tämä ei välttämättä johdu sittenkään aspergerista, vaan syyllisyys taitaa lymyilläkkin noiden taustojen takana, jotka spoilerissa mainitsit. Ei siis juominen, vaan irtaantuminen tuosta tekopyhyydestä.

Tsemppiä päätöksen hakemisessa. Minulla ei noista puolista (olettaen että vanhempasi jättävät sinut, mikäli jätät tämän uskon) olekkaan kokemusta, vain oletukset.

 

[gross]

@gross
Tsemppiä päätöksen hakemisessa. Minulla ei noista puolista (olettaen että vanhempasi jättävät sinut, mikäli jätät tämän uskon) olekkaan kokemusta, vain oletukset.

Kiitos.

Spoileri

Ei, ei minulla mitään pelkoja ole vanhempien jättämisistä (en ole Jehova piireissä, joissa tämä on sääntö). Ehkä ne "pelot" on ennemminki sitä, jättää jokin turvallinen piiri jossa on elämänsä ollut mukana. Nää on vaikeita tapauksia enkä halua niitä sotkea tähän ketjuun sen enempää, loputon suo.

 

[jm82]

Terve, piti tehdä uusi tunnus että uskallan osallistua tähän ketjuun.

Toista vuotta jatkuva huolehtiminen(huolestuminen) ja ressaaminen että kaikki menee ok eikä ole ongelmia, asiakkaiden ja (työn)johdon takia. Nyt sairaslomalla. Pienikin aikataulutus, jonkin muun suunnitelmat seuraavalle päivälle mitä tehdä tai missä pitäs olla klo siihen ja siihen aikaan, aiheuttaa huokailua/ahdistusta, vitutusta ja turhaa asioiden miettimistä ja vatvomista päässä. Yöunet olleet lääkkeiden varassa jo jonkin aikaa.

Täällä näkynyt juttua juomisen lopettamisesta. Koskaan ei ole tullut juotua ja alkanut miettimään auttaisiko pieni viinapaukku ilman "ryyppäämistä" mitään. En siis tarkoita että pitäisi pahaa oloa paeta ja juoda ittensä tajuttomaksi, joka seki on kyllä käynyt mielessä nukahtamistarkoituksessa. Mutta tämmönen pieni lääkkeellinen käyttö, puolikas shottilasillinen, kerran päivässä? Kerran viikossa? Eikö sitä voi suositella? Jostain syystä alkanut päässä pyöriä ajatus että se voisi toimia kun ei kokemustakaan ole. Vai meneekö se heti överiksi kun ensimmäisen ryypyn ottaa, että tämähän toimii otetaanpas toinenkin, oho meni koko puteli, no haetaan uus.

Kuukauden päästä lääkärille hakemaan saikkua ja sitten odottelemaan vakuutusyhtiön uusinta päätöstä jatkosta. Ei vain ole mitään muutakaan ratkaisua vain keksinyt.
Yksi mistä juttu voisi omasta mielestä olla alunperin lähtoisin, voisi olla perhe ja onko opetettu esim rakkauden tunnetta? Itse en tuollaisesta ole ymmärtänyt koskaan oikein mitään. Eli ehkä päässä on ollut pidemmän aikaa palikat vähän sekaisin?

Mulla joku päässä vinksahti ja töissä alkoi menemään aivan päin helvettiä. Varmaan juuri tuo että huolehtiminen ja huolestuminen oli jatkuvaa ja asiat pyöri aina mielessä. Eli siis kotonakin ja rupesin heräämään yöllä paniikkiin ja en saanut enää nukuttua. Pomolle laitoin viestiä, että kaikki on päin vittua ja en tee koska en pysty.

Mulla siis omat vanhemmat ja veli ja veljen vaimo sotkeutuivat minun asioihini joskus 2012 edellisen exän kanssa. Tuo exä sitten muutti työmaktan varrelle jonkun mun työkaverin luokse. Tätä ei sitten pää kestänyt ja tulin aivan hulluksi ja psykoottiseksi ja samalla iski myös masennus, ahdistus ja paniikkihäiriö. Jossain välissä vähän paranin, mutta edes vuoden vuorotteluvapaa ei auttanut yhtään mitään vaan tulin vain entistä enemmän hulluksi ja paljon sairaammaksi. Tilannetta ei helpottanut että toinen suhde meni myös aivan täysin päin vittua, vaikka aluksi olinkin terve ja ei ollutkaan isompia ongelmia. Työpaikalla pääsin pakkaustyöstä sahalle ja työt sujui paremmin. Tilannetta ei vain auttanut se että kysymättä potkivat pois sahalta takaisin pakkaamoon ja nyt ei olekaan ONNEKSI mitään mahdollisuutta palata töihin. Eläkkeellä siis olen. Ongelmat alkoi jo 10 vuotta sitten kun halusin työterveydestä jotain tukipohjallisia tai jotain apua koska toinen jalka oli kipeä. En saanut mitään apua ja jouduin siis olemaan 10 vuotta kipeänä töissä. xxx terkkuja vaan paskasta hoidosta. Lääkäri on näköjään protestilistalla, kun nyt googlasin. 36 500 € verohallinnon lasku maksamatta.

Mieluusti älä edes aloita juomista. Hanki vaikka paremmat lääkkeet että kestät ilman juomista? Yksi kalja tosiaan pistää vähän väsyttämään. Mutta parempi varmaan keksiä jotain muuta. Itse olen aloittanut katsomaan elokuvaa vaikka 21.00 ja samalla olen juonut yhden kaljan. Kaljahan maistuu suht pahalta, niin ei kai siihen nyt kovin helposti jää kiinni ehkä? Nukuttavat lääkkeet 0.75mg risperidonin ja 50mg ketipinorin olen ottanut tuntia ennen nukkumaanmenoa. Saattaa kestää 1.5h ennen kuin alkaa kovasti nukuttamaan. Mitään oikeaa järkeä tai ideaa tuosta yhdestä kaljasta ei ole, kai jonkunlainen tapa vain. Itsekään en ole juonut ollenkaan, enkä ole mitään muutakaan käyttänyt tai tupakoinut, mutta silti joku paskamainen "tauti" iski. Toiset isovanhemmat on lessuja ja toiset on kuolleet. Noista sitten toinen oli kait juoppo ja toinen sairasti masennusta 35 vuotta. Äidillä on aivot kuvattu magneettikuvaiksella ja jotain sieltä oli löydetty joku KEO, mutta selkäydinneste oli taas aivan normaalia, eli ilmeisesti kirkasta. Googlasin että skitsofrenia johtuisi suureta osalta perheestä ja stressitä. Mulla siis kuulemma psykoottinen masennus vaikka papereissa onkin ihan tavallinen vaikea masennus, ilman sitä psykoottisuutta.

Parhaiten pärjään ihan työttömänä jos on vähän stressattavaa. Lähes kaikki stressi voi huonontaa oloa ja voi tuntua ahdistavalta. Periaatteessa voisi kiinnostaa opiskella jotain, mutta en halua enää tehdä mitään työtä, mitä järkeä tai ideaa siinä olisi? Tapattaisin vain itseni tekemällä työtä josta en yhtään välitä?

edit:
Olin ekassa työkykyarviossa 2014 ja toinen oli 2016. Arvio voidaan tehdä kuulemma 2 vuoden välein. Eka arviossa muisti (työmuisti) oli ihan paska, mutta psykologi ei huomannut masennusta. Lisäksi arviossa oli että ei mihinkään opiskelemaan, koska muisti on paskana. Toisessa arviossa ei sitten tehtykään enää yhtään rastitettavaa tehtävää ja muutenkin testaus oli paljon parempi. Toisessa arviossa tuli "päätös" että ei olisi (kai) psykoottisuutta (eikä toki ekassakaan), mutta yövuoro sekä nykyinen työpaikka on pysyvästi kiellettyjä juttuja. Toisessa arviossa muisti oli täysin normaali. Keskitasoa ihan aavistusksen parempi, mutta puoliero, että en osannut mitään yleissivistykseen kuuluvia normaaleja kysymyksiä. Muut testit meni sitten paremmin koska keskimääräisesti muisti oli täysin normaali. Nopeus ja matemaattiset jutut on olleet aina ennenkin helppoja juttuja. Enkku ja ruotsi sitten itselle hankalampia. Kysyttiin mm. kolmea alkuainetta ja Katariina suurta. Lisäksi kuvalliset muistitehtävät, mitä kuvassa näkyy, oli pikkasen vaikeita, koska en ollut yhtään harjoitellut niitä koskaan. Nyt varmaan olisi helpompia. Mustetäplä testi oli myös, mutta se jäi ihan pimentoon, että mitä se merkkasi.

Nukkuminen tai nukkumattomuus vaikuttaa muistiin.

 

[gross]

jm82, kiitos. Niin hyvää juttua että kestää hetken miettiä miten vastaan ja tahtoisin avautua työelämästäkin (pomosta) enempikin mutta en pysty, kai olen psykoosissa ja kuvittelen että se seuraa minua ja tunnistaa minut jutuistani joka tapauksessa. Nämäkin tunteet johtuu työajalla tarkasta seuraamisesta. Ja olen niin vittumaisessa loukussa sen kans että on tässä työmaa päästä irti.

 

[oestrus taurus]

@jm82 , kerroit juuri jotain enemmän mitä ennen et ole tainnut kertoa. Aiemmin mainitsit toki sen, että naisasiat meni vituralleen, mutta että siinä olisi kolmaskin pyörä mukana…

Otan osaa. Nämä ”sielunmaisemat” joita siellä psykologillakin yritetään avata, sen vastareaktiot johtavat juurikin siitä, että ihminen on sellainen, mukavuusalueellaan viihtyvä. Hänet on voitu kasvattaa vaikka miten orjalliseksi ja hän silti uskoo nauttivan kaikesta.

Ja jos lopulta herää kysymys nautinnosta, kääntää hän sen isien ja äitien kautta ennemmin itseensä, kuin pohtii syvällisemmin kasvatuksen epäonnistumista.

Siksi myös itsetutkiskelukin on aikaa vievää. Johtavat kysymykset ovat tärkeitä ja siksi näihin ammattilaiselta varmaan tarvitaan sellainen, pitkäaikainen koulutus ja testit.
Vapaa mielisen tahdolla vuosien päästäkin tuntuu avautuvan aina uusi ”lukko”, jonka jälkeen pääsee vanhat, haudatut tunteet purkautumaan. Niiden käsittelyjen jälkeen vain tuntuu ”menneetkin hautautuvan”. Siispä lopullinen rauha ja vähän lisää stressin sietokykyä.

Uudistumisen polku on vaikea, kivinen ja sangen ylämäkinen.

 

[jm82]

jm82, kiitos. Niin hyvää juttua että kestää hetken miettiä miten vastaan ja tahtoisin avautua työelämästäkin (pomosta) enempikin mutta en pysty, kai olen psykoosissa ja kuvittelen että se seuraa minua ja tunnistaa minut jutuistani joka tapauksessa. Nämäkin tunteet johtuu työajalla tarkasta seuraamisesta. Ja olen niin vittumaisessa loukussa sen kans että on tässä työmaa päästä irti.

Tuli taas kirjoitettua "vahingossa" liian pitkästi.
Mulla työpaikalla oli sellaista myllerrystä kun hallissa oli kolme eri pomoa ja toisessa hallissa yksi erittäin vittumainen pomo. Myös tällä uusimmalla pomolla oli aika vittumainen tyyli ja kuulin vielä koulukavereilta ja yhdeltä kaverilta että tyyppi on ihan täys paska. Petti vaimoaan työkaverin kanssa ja meni sitten naimisiin tämän uuden kanssa. Nuo on vain sellaisia että ei ne mene kunnolla omaan jakeluun, että on valittu tuollaiset johtavat henkilöt. Työnjohtopäällikkö tunnettiin myös kusipäisyydestään. Lisäksi vielä se työterveyden lääkäri, joka ei osannut auttaa sekään. Kertoi vaan että eivät voi vaikuttaa työpaikan työpisteiden muutoksiin. Lisäksi loppuajasta vain aina sanoi että koita nyt jaksaa, vaikka omasta mielestä paskaa oli ollut jo sen 10 vuotta. Eli tiedostivat että "kaikki" on pielessä, mutta eivät osanneet auttaa. Mitään lääkkeitä ei ollut ja masennus sanaa lääkäri ei koskaan kysynyt. Itse toki pidin itseäni terveenä ja ainakin sellaisena että masennusta ei ole vaan jotain muuta, eli kaikki oli perseestä. Psykoottinen henkilö tosin pitää omaa mieltään totena ja pitää siis itseään täysin terveenä. Eli jos tiedostat että joku on pielessä, niin tuskin olet ainakaan kovin paljon psykoottinen? Ehkä "vain" masentunut ja ahdistunut. Itse olin sairaslomalla vain erilaisten kipujen takia. Kotona ei ollut ongelmia vielä silloin. Vasta reilun puolen vuoden sairasloman jälkeen akka lähti vetämään (joka varmaan oli ihan hyvä juttu mulle).

Psykoosissa varmaan ajelin työterveyteen ja psykiatriselle (2015), kuulin myös kaksi eri ääntä jotka kommentoivat ajamistani. Toinen oli "hyvä" ääni ja toinen "paha" ääni. Koskaan muulloin en ole kuullut mitään omituisia ääniä tai nähnyt mitään outoa. Tuohon jonkinlaiseen "pahempaan" psykoosiin jouduin kun pomo rupesi vittuilemaan töissä että nyt ollaan vähän harmaalla alueella. Että töihin pitää tulla vaikka ei saisikaan nukuttua ja lääkärin lausunto kelpaa, oma ilmoitus ei kelpaa enää myöhemmin. Siihen loppui sitten mun työura onneksi Myös aikaisemmin kun pomo (joku muu pomo) on tullut vittuilemaan, että pitää tehdä nopeammin, niin olen lähtenyt hetken päästä pihalle ottamaan happea. Niin suuri vitutus on tullut, että olisi tehnyt mieli tappaa joku henkilö (ei itseä toki). Tuo pomon vittuileva juttu, että tietokone näyttää että on tehty liian vähän, niin siis ei saa lisää työtehoa, vaan vähentää työtehoa ja työn mielekkyytttä 110%. Toki normaalit terveet ihmiset eivät ahdistuisi tai menisi "psykoosiin" noin helposti. Silti opiskelu ja armeija jääkärikompaniassa meni läpi normaalisti. Osaan kyllä, mutta sitten kaikki ei kumminkaan ole aina ihan "kunnossa". Töissä oon ollut 2003 alusta lähtien. Pomo sanoikin että alussa hommat toimi ja lopussa ei toiminut, muuta ei kertonut. Tuossa työpisteessä olin arviolta 2 vuotta. Jotenkin mulla jalan kipu lisäsi sitä psykoosia ja "pään leviämistä". Kaikki oli ihan tuskaa. Ilmeisesti jalan kipu on ihan todellinen, enkä ole vain keksinyt sitä kipua. Eli jalkapohja, nilkka ja polvi kipeytyy. Myös kuntoutuksen fysioterapeutti katsoi että selkäranka on mutkalla koska vasen jalka ei kanna kunnolla. Eli luulisin että en ole vain keksinyt tuota juttua. Kävelyn opettelu ja joku sellainen ilmeisesti auttaa. Mutta ei tuolla jalalla omasta mielestä mitään työtä pysty tekemään. Ei ainakaan erittäin fyysistä ja raskasta työtä. Myöskään psykiatrisella osastolla eivät hoida fyysisiä kipuja, mutta sille taas ei mitään voi. Itse siis olen ollut vain kotona ja välillä käynyt valittamassa hoitajalle ja psykiatrille Jalkaa pitäisi kyllä rasittaa ja vahvistaa sen mitä pystyy, mutta töissä oli täyttä helvettiä tuon kipeän jalan kanssa.

"stressi haavoittuvuus malli" auttoi ehkä itseä ainakin vähän. Kaikkeen ehkä ei pysty vaikuttamaan? En nyt usko että olisit kumminkaan psykoosissa. Masennus/ahdistus taitaa olla melko sama, mutta onneksi vähän lievempi juttu. Lisäksi ne varmaan kertoo jos epäilisivät psykoosia. Mulle on ainakin useamman kerran taidettu siitä jo mainita. Lisääksi psykoosilääke auttaa huomattavan tehokkaasti mua? Nyt masennukseen 10mg escitalopram, mutta luulen että voisin pärjätä ilmankin. Toki syödä kannattaa, koska lääkäri seuraa että haen lääkkeet apteekista. Lisäksi en saa sairasleläke rahaa jos en suostu syömään minulle määrättyjä lääkkeitä. Tuo ei onneksi ole ongelma. Psykoosilääkkeen "ainut" ongelma on siinä että aineenvaihdunta hidastuu, eli täytyy syödä vähemmän ruokaa, että ei liho ihan palloksi. Noin 10kg lihoin, mutta nyt kävin puntarilla, niin oli onneksi lähtenyt 1.5 kg pois. Eli lihominen ja syöminen on vähentynyt. Myös jossain verikokeissa olen ollut. Uusi psykiatri laittoikin B12 vitamiinin kokeisiin ja arvo oli liian pieni. Piti syödä B12:sta purkista ja arvo normalisoutui, noin 80 -> 400. 100 oli minimin raja. Psykiatri laittoi juuri noihin tarkempiin kokeisiin, koska en kai syönyt kunnolla tai riittävän monipuolisesti. Masennushan vei ruokahalun myös kokonaan pois, eli yövuorossa söin vasta illalla että jaksoin sitten töissä. Muuhun aikaan ei ollut yhtään nälkä. Joskus ennen oli nälkä jo aamulla 6.30. Masennus vaikutti myös näkökykyyn, eli en nähnyt siellä töissäkään oikein yhtään mitään. Olinkin "vaarallinen työntekijä", eli siirsivät eri työpisteeseen siksi että pysyisin hengissä ja työkaverit myös. Toki "unohtivat" kertoa minulle itselle yhtään mitään tuosta

 

[jm82]

@jm82 , kerroit juuri jotain enemmän mitä ennen et ole tainnut kertoa. Aiemmin mainitsit toki sen, että naisasiat meni vituralleen, mutta että siinä olisi kolmaskin pyörä mukana…

Otan osaa. Nämä ”sielunmaisemat” joita siellä psykologillakin yritetään avata, sen vastareaktiot johtavat juurikin siitä, että ihminen on sellainen, mukavuusalueellaan viihtyvä. Hänet on voitu kasvattaa vaikka miten orjalliseksi ja hän silti uskoo nauttivan kaikesta.

Ja jos lopulta herää kysymys nautinnosta, kääntää hän sen isien ja äitien kautta ennemmin itseensä, kuin pohtii syvällisemmin kasvatuksen epäonnistumista.

Siksi myös itsetutkiskelukin on aikaa vievää. Johtavat kysymykset ovat tärkeitä ja siksi näihin ammattilaiselta varmaan tarvitaan sellainen, pitkäaikainen koulutus ja testit.
Vapaa mielisen tahdolla vuosien päästäkin tuntuu avautuvan aina uusi ”lukko”, jonka jälkeen pääsee vanhat, haudatut tunteet purkautumaan. Niiden käsittelyjen jälkeen vain tuntuu ”menneetkin hautautuvan”. Siispä lopullinen rauha ja vähän lisää stressin sietokykyä.

Uudistumisen polku on vaikea, kivinen ja sangen ylämäkinen.

En tiedä mitä ajatusta tuli taas kirjoitettua. Samapa tuo varmaan.
Itse siis olen pyöritellyt asioita vain omassa mielessä. Ja se on tullut ilmi että en haluaisi enää koskaan töihin. Vuosi sitten psykologi ei pitänyt menetettynä tapauksena, että johonkin aivan eri töihin joskus tai uudelleen koulutukseen joskus. Mutta ei enää samaan paskaan. Tuo toki helpottaa oloa edes aivan vähän.
Nettiterapia voisi olle ehkä yksi vaihtoehto? Vaatii lääkärin lähetteen. Itse ei tarvitse maksaa mitään. Hoitajalle tuosta mainitsin, mutta ei tiennyt aiheesta kertoa. Lisäksi taisi olla maininta että nettiterapia sopii lievään tai keskivaikeaan masennukseen, mutta itsellä on vaikea masennus. Hoitaja kyllä jotain nyt puhui terapiasta, mutta ei itseä oikein hirmuisesti kiinnosta eikä oikein jaksa. Toki reilu vuosi sitten olin psykologilla laajassa työkykyarviossa joka oli hyvä juttu. Tuolloin exälle kerroinkin että vähän olisi parantunut, josta ilmeisesti exä ei tykännyt, koska ei ollut itse huomannut mitään parantumista. Mutta aivan sama hän oli oikeasti aika paska Ryhmäterapian haastatteluun voin ehkä päästä syksyllä. Kevään terapia tuli täyteen ja minut potkittiinkin siitä jutusta pois ja muut pääsi. Oikeastaan mieluusti olisin ollut menemättä haastatteluun, koska tilaa minulle ei kumminkaan ollut, mutta ei tuokaan onneksi enää haittaa minua. Eipä tarvinnut ainakaan mennä terapiaan

Joo, tavallaan oli sellainen kolmas pyörä juttu. Luulin jo päässeeni siitä aivan hyvin yli, mutta vointi katastorofaalisesti huononi ja suunnatonta ahdistusta tuli siitä kun näki exän kodin joka kerta työpaikan aivan vieressä. Eihä tuota nyt "hullukaan" kestä jos tuntuu masentavalta joka päivä kaksi kertaa. Exän ukolla oli vielä sitten se vanha hopea Audi a3 (kauppakassi) käytössä, niin siitä autostakin sitten muisti sen kaiken paskan

Sekään ei sitten yhtään auttanut kun yövuorossa työkaveri pökertyi maahan ja olin juuri tuohon aikaan käymässä vessassa. Ambulanssi sitten tuli halliin sisälle. Exä oli töissä ambulanssissa, niin jouduin olemaan sitten siinä muutamien metrien päässä jotain 10 minuutin tai pitemmän ajan. Noista sitten tuli sitä masennusta ja ahdistusta kun en olisi halunnut nähdä koko akkaa. Viimeiset jutut oli kun ajoin exän ohi, niin laittoi viestiä perään että soittaa poliisille jos vielä häiritsen hänen rauhaa jotenkin. Vaikka vain ajoin siitä ohi ja otin yhden kuvan joesta. Tämä akka jätti tekstiviestillä, eikä halunnut nähdä minua ollenkaan. Muutenkin monesta suuntaa tuli valehtelua, joka toki tuntui sitten vittumaiselta. Silloin alkoi jo uniongelmat että heräsin keskellä yötä ja nukuin huonosti. Se oli luultavasti 2012. Tuosta kumminkin kumma kyllä jotenkin paranin osittain.

Yhtä akkaa kävin paneskelemassa ja mulkku sitten lerpsahti kesken touhun. Ilmeisesti olin sitten niin väsynyt keskellä yötä. Enkä saanut sitten uusintaa, niin pisti vituttamaan tuo asia. Eikä tällaista ole koskaan muulloin tapahtuntut. Toki siitä olisi voinut jatkaa hetken päästä, mutta akka löi ihan leikiksi, että ei ole koskaan käynyt näin Tuollaiset vähäpätöiset asiat sitten masentaa, vaikka ei olisi mitään syytä. Ihan hullua siis Myös tämän uusimman exän kanssa olisi pitänyt olla parempi sängyssä (kuten aluksi tai jotain). Ei enää asia sitten itseä jaksanut kunnolla kiinnostaa. Eikä kiinnosta kyllä vieläkään. Lisäksi yritettiin vielä lasta joka sitten jäi samalla kertaa, kun kertoi että lähtee vetämään Tämä asia ei sen kummemmin haitannut, vahvisti vain sitä että parempi kun lähdet ihan oikeasti nyt.

Lyhesti siis asiat alkoi olla liian stressaavia tuossa viimeisen 3 vuoden seurustelun ja yhdessä olon aikana. Pää olisi kestänyt paremmin, jos olisin ollut vain normaalisti yksin ja päättää yksin omista asioistani. Nyt sitten taas pitäisi päästä jotenkin ihmeen kaupalla normaalien ihmisten joukkoon, mutta ei ole ehkä mikään helpoin juttu se. Mutta mikäs tässä, kuluu se aika ihan näinkin.

 

[JoonaxPeke]

jm82, kiitos. Niin hyvää juttua että kestää hetken miettiä miten vastaan ja tahtoisin avautua työelämästäkin (pomosta) enempikin mutta en pysty, kai olen psykoosissa ja kuvittelen että se seuraa minua ja tunnistaa minut jutuistani joka tapauksessa. Nämäkin tunteet johtuu työajalla tarkasta seuraamisesta. Ja olen niin vittumaisessa loukussa sen kans että on tässä työmaa päästä irti.

Hei et ole yksin ongelmasi kanssa. minuakin kiusataan työpaikalla ja seurataan tarkasti ja yksityiselämääni kommentoidaan liikaakin. Vaihtoehto on tietysti ilmoittaa poliisille. itse vaihdan työpaikka heti 1.9.2017 kun olen sopimukseni saanut hoidettua loppuun. itsellä ollut tässä myös masennuksen kanssa vuoristo rataa mutta nyt että saatiin sovittua asiat vaimon kanssa eikä erota on saanut vähän pirteämmäksi. mutta esimerkiksi omalla työpaikalla en voi hoitaa melkein pakollisia lääkäri käyntejä kun minua jo pidetään pata laiskana vaikka teen viikon hommat 3,5 päivässä ja muut vain istuvat ja syövät jäätelöä joten ei ole helppoa mutta etiäpäi!