Lihavuusepidemia

[Algron28]

Uskaltaisin sanoa että 80 luvun maailmakin on ollut fyysisen liikkumisen kannalta paljon eri kuin sen jälkeen. Nykyään vaihtoehtoista matalan fyysisen aktiviteetin ajanvietettä on tarjolla valtavasti enemmän joten enemmän tai vähemmän reippaalla lenkillä tai ajanvietteenä harrastetulla liikunnalla on kilpailua.

Tämän lisäksi se arkiliikunta on kokoajan vähentynyt. 80-luvulla autoja oli vähemmän ja siirtymisen välineenä olivat monesti jalat, pyörä tai joukkoliikenne. Nykyisin mennään autolla, traktorimönkijällä, sähköpyörällä tai skuutilla. Toki joukkoliikenne on vielä siellä missä on.

80-luvulla hissittömiä kerrostaloja oli vielä runsaasti. Nykyään alkaa olla harvassa.

80-luvulla asioiden hoitaminen tarkoitti monesti fyysisesti paikanpäällä käyntiä joka tietenkin tarkoitti taas enemmän liikettä. Nykyään lähes kaiken pankista lääkäriin voi hoitaa kotisohvalta puhelimella. Edes ruokakaupassa ei tarvitse käydä kun Voltti kuskaa ovelle tai jos ei jaksa edes kokata niin Voltti tuo ruuat ravintolasta. Robotti imurit, robotti ruohonleikkurit, lumilingot. Kaikki se on pois fyysisestä tekemisestä. Nämä on sellaisia pikku asioita joista kuitenkin yhdessä kertyy sitä hyötyliikuntaa.

 

[JLM]

Niin kyllähän tässä ollaan ajauduttu monesta suunnasta umpikujaan. Siihen 80-luvun tilanteeseen, missä keskimäärin siinä koululuokassa oli se yksi pullea lapsi on varmasti turha kenenkään haikailla. Myös aikuisista se pieni vähemmistö oli lihavia tai edes ylipainoisia. Vapaa-aika kului ihan muissa hommissa, kun syödessä ultraprosessoitua roskaa Netflixin ääressä.

Voisihan sitä ehkä miettiä, että miksi ne omat vanhemmat lähti 80-luvulla hiihtolenkille tai kävelylle vapaa-ajallaan. Ei ne sinne painoa mennyt pudottamaan vaan kyllä ne taisi saada hyvän fiiliksen siitä liikunnasta. Nykyään varmaan ihmisten aivot on vaan siinä kunnossa, että mikään muu ei tuota enää sitä hyvää fiilistä, kun epäterveellinen ruoka ja suoratoistopalvelut. Seuraava sukupolvi ei kykene enää katsomaan edes Netflixiä, kun videon pitää kestää tunnin sijasta 10 sekuntia, jotta sen jaksaa katsoa.

Elimistö tottuu yllättävän nopeasti nälkään ja itsellä se ei enää oikein tarkoita mitään. Syön päivittäin hyvinkin tarkan määrän kaloreita ja välillä syön sen 2 ateriaa kerralla.

Itse vaan veikkaan, että se sama vastareaktio tulee siihen terveellisempään ruokaan, kuin liikuntaan, jos niistä oikeasti kumpaa tahansa aletaan pakottamaan, joten tuskin niistä kumpikaan on ratkaisu mihinkään. Ehkä odotellaan seuraavia pillereitä, jotka nostavat sykettä ja aiheuttavat lihaksille pakkoliikkeitä, niin voi sitten pillereillä poistaa näläntunteen ja kuntoilla pillereiden voimalla siinä Netflixin ääressä.

80-luvulla yhteisöllisiä ulkoaktiviteetteja oli enemmän ja jos halusi juttuseuraa niin piti mennä kaverin luo tai sopia mihin mentäisiin. Siinä sivussa sitten oli kaikkea muuta askaretta mitä ajan kuluksi tehtiin. Jos ruokapuolta muistelen, niin kotona tehtiin paljon ruokaa alusta lähtien itse ja paistettiin voissa. Paljon kasvatettiin myös itse. Ja jos jotain halusi niin piti tehdä töitä sen eteen. Pikakelaus 90-luvulle, niin alkoi näkyä ainakin kaupunkilaiskavereissa sitä, että kotona oli satelliittikanavia ja telkkari koko ajan päällä. Ruoka alkoi muuttua enemmän roskan ja eineksien suuntaan. Loppu onkin historiaa...

En muista että omat vanhemmat olisivat olleet erityisen innokkaita liikkujia 80-luvullakaan, jos ei lasketa kylän jääkiekkopelejä koulun luistelukaukalossa. Enemmän se oli sitä että piti tehdä töitä ja liikkuminen tapahtui toisinaan kustannussyistä ennemmin polkipyörällä kuin autolla. Itse en ole liikunnasta saanut mitään erityisen hyvää fiilistä ja yleensä se liittyy enemmän hyötyliikuntaan ja muuhun tarkoitukselliseen tekemiseen.

Se vastareaktio ns. terveellisempään ruokaan tulee aivan varmasti, jos sitä aletaan tuputtamaan kovin ylhäältä määräten ja moralisoiden, ja jos tarjottu vaihtoehto nyt vain maistuu huonolta. Silloin on aika luonnollinen reaktio nostaa pikkutyranneille keskisormea, vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, että esim. fruktoosin määriä rajoitetaan, jolloin sen määrä ruokaketjussa vähenee ilman, että siitä edes tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa. Pilleripurkki tätä ongelmaa ei joka tapauksessa ratkaise mitenkään, vaikka joku voisi niin toivoakin.

 

[JRan]

Uskaltaisin sanoa että 80 luvun maailmakin on ollut fyysisen liikkumisen kannalta paljon eri kuin sen jälkeen. Nykyään vaihtoehtoista matalan fyysisen aktiviteetin ajanvietettä on tarjolla valtavasti enemmän joten enemmän tai vähemmän reippaalla lenkillä tai ajanvietteenä harrastetulla liikunnalla on kilpailua.

Tämän lisäksi se arkiliikunta on kokoajan vähentynyt. 80-luvulla autoja oli vähemmän ja siirtymisen välineenä olivat monesti jalat, pyörä tai joukkoliikenne. Nykyisin mennään autolla, traktorimönkijällä, sähköpyörällä tai skuutilla. Toki joukkoliikenne on vielä siellä missä on.

80-luvulla hissittömiä kerrostaloja oli vielä runsaasti. Nykyään alkaa olla harvassa.

80-luvulla asioiden hoitaminen tarkoitti monesti fyysisesti paikanpäällä käyntiä joka tietenkin tarkoitti taas enemmän liikettä. Nykyään lähes kaiken pankista lääkäriin voi hoitaa kotisohvalta puhelimella. Edes ruokakaupassa ei tarvitse käydä kun Voltti kuskaa ovelle tai jos ei jaksa edes kokata niin Voltti tuo ruuat ravintolasta. Robotti imurit, robotti ruohonleikkurit, lumilingot. Kaikki se on pois fyysisestä tekemisestä. Nämä on sellaisia pikku asioita joista kuitenkin yhdessä kertyy sitä hyötyliikuntaa.

80-luvulla yhteisöllisiä ulkoaktiviteetteja oli enemmän ja jos halusi juttuseuraa niin piti mennä kaverin luo tai sopia mihin mentäisiin. Siinä sivussa sitten oli kaikkea muuta askaretta mitä ajan kuluksi tehtiin. Jos ruokapuolta muistelen, niin kotona tehtiin paljon ruokaa alusta lähtien itse ja paistettiin voissa. Paljon kasvatettiin myös itse. Ja jos jotain halusi niin piti tehdä töitä sen eteen. Pikakelaus 90-luvulle, niin alkoi näkyä ainakin kaupunkilaiskavereissa sitä, että kotona oli satelliittikanavia ja telkkari koko ajan päällä. Ruoka alkoi muuttua enemmän roskan ja eineksien suuntaan. Loppu onkin historiaa...

En muista että omat vanhemmat olisivat olleet erityisen innokkaita liikkujia 80-luvullakaan, jos ei lasketa kylän jääkiekkopelejä koulun luistelukaukalossa. Enemmän se oli sitä että piti tehdä töitä ja liikkuminen tapahtui toisinaan kustannussyistä ennemmin polkipyörällä kuin autolla. Itse en ole liikunnasta saanut mitään erityisen hyvää fiilistä ja yleensä se liittyy enemmän hyötyliikuntaan ja muuhun tarkoitukselliseen tekemiseen.

Se vastareaktio ns. terveellisempään ruokaan tulee aivan varmasti, jos sitä aletaan tuputtamaan kovin ylhäältä määräten ja moralisoiden, ja jos tarjottu vaihtoehto nyt vain maistuu huonolta. Silloin on aika luonnollinen reaktio nostaa pikkutyranneille keskisormea, vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, että esim. fruktoosin määriä rajoitetaan, jolloin sen määrä ruokaketjussa vähenee ilman, että siitä edes tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa. Pilleripurkki tätä ongelmaa ei joka tapauksessa ratkaise mitenkään, vaikka joku voisi niin toivoakin.

Se on juurikin näin. Juu tuskin tätä ongelmaa pillerit ratkaisee. Toki uskon, että nykyihminen voisi saada myös sitä hyvää fiilistä siitä liikunnasta (ehkä onnistuminen, kehittyminen, pystyminen). Ilmeisesti se sohva vetää enemmän puoleensa ja se passiivisuus kaikessa pitää ihmiset mahdollisimman kaukana tilanteesta, missä voisi tulla hiki.

On se toki maailma muutenkin muuttunut, jos olen oikein ymmärtänyt niin nykypäivän maskuliininen, miehekäs mies vihaa naista siellä kotisohvalla kännykkä kädessä. Ehkä sekin on ihan ymmärrettävää, kun sen tosimiehen kropassa ei ole enää testosteronia, vaan enemmän estrogeenia, kuin monella naisella. No ehkä aiheen vierestä, mutta silti varmasti yksi lihavuusepidemian sivuvaikutuksia sekin.

 

[JLM]

Se on juurikin näin. Juu tuskin tätä ongelmaa pillerit ratkaisee. Toki uskon, että nykyihminen voisi saada myös sitä hyvää fiilistä siitä liikunnasta (ehkä onnistuminen, kehittyminen, pystyminen). Ilmeisesti se sohva vetää enemmän puoleensa ja se passiivisuus kaikessa pitää ihmiset mahdollisimman kaukana tilanteesta, missä voisi tulla hiki.

On se toki maailma muutenkin muuttunut, jos olen oikein ymmärtänyt niin nykypäivän maskuliininen, miehekäs mies vihaa naista siellä kotisohvalla kännykkä kädessä. Ehkä sekin on ihan ymmärrettävää, kun sen tosimiehen kropassa ei ole enää testosteronia, vaan enemmän estrogeenia, kuin monella naisella. No ehkä aiheen vierestä, mutta silti varmasti yksi lihavuusepidemian sivuvaikutuksia sekin.

Se on vähän siitäkin että missä haluaa onnistua. Ei kaikki kasarillakaan olleet kovin urheilullisesti suuntautuneita, tai saaneet siitä mitään erityistä kiksiä. Esimerkiksi vähän taiteellisemmin suuntautuneet. Onko se sitten aina passiivisuutta, niin ei välttämättä. Ysärillä istuttiin aika paljon koneiden ääressä, mutta siinä oli usein myös sosiaalinen aspekti mukana esim. peliviikonloppuisin ja monelle se oli se ponnahduslauta tulevaan työelämään - mikä sivumennen mainittuna maksaa yleensä pirusti parempaa palkkaa kuin joku liikunnallisempi homma. Sen kääntöpuolena on sitten jatkuvasti kasvaneet stressitasot, mitkä aiheuttavat sekä lihomista, että passivoitumista - sitä voi lievittää tiettyyn rajaan asti liikunnalla, mutta se ei välttämättä ole ihan sellainen hopealuoti (tai pilleri) mitä toivotaan. Plus sitten se että ruokaketjussa on vähän liikaa sellaista, mikä kääntää todennäköisyyksiä vielä epäedullisempaan asentoon. Varsinkin kun monille kysymys on myös siitä, että eletään niitä ns. ruuhkavuosia, missä pitää töiden lisäksi huolehtia lasten jutut (mitkä muuten eivät ole aina ihan helpoimpia ja kevyimpiä asioita, varsinkin jos on joku vähän pidempään kestävä tilanne päällä). Siihen päälle sitten joku oman elämänsä paavo nurmi kertomaan että olet paska ihminen ja kohta läski eunukki jos et vedä joka päivä tuntien lenkkiä kunnon raivolla ja nauti siitä... (jos muistat mitä kommentoin liikunnan ilon tappamisesta jo kouluaikana... ) Maskuliinisesta en sitten tiedä, näkisin että perheestä huolehtiminen on yksi niitä maskuliinisimpia asioita mitä mies tekee vaikka iskämahaa olisikin vähän päässyt kerääntymään. Jotkut taas sanovat että kaikki maskuliinisuus on toksista ja tulevaisuuden mies on feminiini tissiposki. Vähäsen kyllä epäilen sen olevan yhtä kaukana todellisuudesta kun kevyet heitot naisvihastakin.

 

[JRan]

Se on vähän siitäkin että missä haluaa onnistua. Ei kaikki kasarillakaan olleet kovin urheilullisesti suuntautuneita, tai saaneet siitä mitään erityistä kiksiä. Esimerkiksi vähän taiteellisemmin suuntautuneet. Onko se sitten aina passiivisuutta, niin ei välttämättä. Ysärillä istuttiin aika paljon koneiden ääressä, mutta siinä oli usein myös sosiaalinen aspekti mukana esim. peliviikonloppuisin ja monelle se oli se ponnahduslauta tulevaan työelämään - mikä sivumennen mainittuna maksaa yleensä pirusti parempaa palkkaa kuin joku liikunnallisempi homma. Sen kääntöpuolena on sitten jatkuvasti kasvaneet stressitasot, mitkä aiheuttavat sekä lihomista, että passivoitumista - sitä voi lievittää tiettyyn rajaan asti liikunnalla, mutta se ei välttämättä ole ihan sellainen hopealuoti (tai pilleri) mitä toivotaan. Plus sitten se että ruokaketjussa on vähän liikaa sellaista, mikä kääntää todennäköisyyksiä vielä epäedullisempaan asentoon. Varsinkin kun monille kysymys on myös siitä, että eletään niitä ns. ruuhkavuosia, missä pitää töiden lisäksi huolehtia lasten jutut (mitkä muuten eivät ole aina ihan helpoimpia ja kevyimpiä asioita, varsinkin jos on joku vähän pidempään kestävä tilanne päällä). Siihen päälle sitten joku oman elämänsä paavo nurmi kertomaan että olet paska ihminen ja kohta läski eunukki jos et vedä joka päivä tuntien lenkkiä kunnon raivolla ja nauti siitä... (jos muistat mitä kommentoin liikunnan ilon tappamisesta jo kouluaikana... ) Maskuliinisesta en sitten tiedä, näkisin että perheestä huolehtiminen on yksi niitä maskuliinisimpia asioita mitä mies tekee vaikka iskämahaa olisikin vähän päässyt kerääntymään. Jotkut taas sanovat että kaikki maskuliinisuus on toksista ja tulevaisuuden mies on feminiini tissiposki. Vähäsen kyllä epäilen sen olevan yhtä kaukana todellisuudesta kun kevyet heitot naisvihastakin.

Niin siis ihan pakko sanoa, että en kirjoittanut missään viestissä sinulle henkilökohtaisesti mitään, enhän edes tiedä sinusta ihmisenä yhtään mitään. Kirjoitin siis yleisesti maailmasta ja siitä mihin se on omasta näkökulmasta menossa. Olit käytännössä ainoa joka asiasta keskusteli ja uusi henkilö itselle tässä ketjussa. Joten on ehdottoman freshiä saada uusia näkökulmia ja ajatuksia aiheeseen liittyen.

Itselläkin tosiaan se 20 vuotta IT-alaa takana, muutama lapsi, joten tiedän hyvinkin tarkkaan mitä se kaikki vaatii ja miten raskasta se on. Ymmärrän myös hyvin, että urheilu ei maistu kaikille ja sekin on itselle täysin ok. Moni voisi kuitenkin saada urheilusta jotain irti, jos vaan edes kokeilisi sitä sen sohvan sijasta.

Naisviha-keskustelu tuli vaan mieleen (ei liittynyt mitenkään sinuun), kun se on nyt viime vuosina noussut jatkuvasti otsikoihin enemmän ja enemmän. Niinhän sitä sanotaan, että "nainen on naiselle susi", joten pohdin yleisellä tasolla, että onko naisviha saanut tuulta purjeisiin lihavuusepidemian johdosta, kun testosteroni katoaa miehiltä ja vaihtuu estrogeeniin. Harvoinpa ne perheelliset muutenkaan naisia vihaa, mutta ilmeisesti nykyään se vihaaminen on hyvinkin yleistä, etenkin nuorten keskuudessa. Samoin myös näiden sankareiden mielestä väkivalta naisia kohtaan on täysin hyväksyttävää jne.

Edit: pieni lisäys

 

[JLM]

Niin siis ihan pakko sanoa, että en kirjoittanut missään viestissä sinulle henkilökohtaisesti mitään, enhän edes tiedä sinusta ihmisenä yhtään mitään. Kirjoitin siis yleisesti maailmasta ja siitä mihin se on omasta näkökulmasta menossa. Olit käytännössä ainoa joka asiasta keskusteli ja uusi henkilö itselle tässä ketjussa. Joten on ehdottoman freshiä saada uusia näkökulmia ja ajatuksia aiheeseen liittyen.

Enkä sitä sellaisena ottanutkaan.

Itselläkin tosiaan se 20 vuotta IT-alaa takana, muutama lapsi, joten tiedän hyvinkin tarkkaan mitä se kaikki vaatii ja miten raskasta se on. Ymmärrän myös hyvin, että urheilu ei maistu kaikille ja sekin on itselle täysin ok. Moni voisi kuitenkin saada urheilusta jotain irti, jos vaan edes kokeilisi sitä sen sohvan sijasta.

Naisviha-keskustelu tuli vaan mieleen (ei liittynyt mitenkään sinuun), kun se on nyt viime vuosina noussut jatkuvasti otsikoihin enemmän ja enemmän. Niinhän sitä sanotaan, että "nainen on naiselle susi", joten pohdin yleisellä tasolla, että onko naisviha saanut tuulta purjeisiin lihavuusepidemian johdosta, kun testosteroni katoaa miehiltä ja vaihtuu estrogeeniin. Harvoinpa ne perheelliset muutenkaan naisia vihaa, mutta ilmeisesti nykyään se vihaaminen on hyvinkin yleistä, etenkin nuorten keskuudessa. Samoin myös näiden sankareiden mielestä väkivalta naisia kohtaan on täysin hyväksyttävää jne.

Edit: pieni lisäys

Suunnilleen yhtä pitkään olen itse tehnyt alaa, jonkin verran on tuttuja ketkä ovat olleet vielä pidempään. Osa varsin hyvässä ja hoikassa kunnossa, osa sitten aika tukevassa. Ja on henkilöhistoriassa sellainenkin tapaus, kuka oli nuorempana todella urheilullinen ja pystyvä mutta jostain syystä elämänhallinta petti joskeenkin täysin jossain vaiheessa. Yleisesti ottaen omat havaintoni ovat vähän sellaisia, että työympäristön stressin ja toksisuuden määrä vaikuttaa aika isosti vyötärön ympäryksen kehittymiseen myös niillä, ketkä käyvät salilla yms. Tosin salille yleensä mennään siinä vaiheessa kun painoa on jo kerääntynyt ja sen pois huhkiminen on aina vaikeampaa. Sen takia sanonkin, että liikunta yksinään ei ratkaise kovin paljoa, vaan ongelma on aika kokonaisvaltainen. Samoin olen pyrkinyt valottamaan sitä, miksi liikunta ei ole kaikille muodostunut kovin mieluisaksi harrastukseksi, koska se on mielestäni osa sitä ongelmaa.

Vihasta on toki ollut puhetta paljon viime vuosina, mielestäni aika paljon liikaakin ja tavalla, mikä ei välttämättä ole antanut puoleen eikä toiseen kovin järkevää kuvaa todellisesta tilanteesta. Mitään kovin radikaalia nais- tai miesvihaa ei melko varmojen MT-tapausten lisäksi mielestäni yleisellä tasolla ole. Mutta on erinäisiä ryhmittymiä, kenellä on omat intressit saada omalle asialleen näkyvyyttä ja silloin voidaan julkaista vähän sellaisiakin juttuja mitkä eivät ole ihan totta ja mitä klikkimedia sitten esittelee mielellään. Mutta se menee nyt aika paljon ohi aiheen niin ei siitä sen enempää.

 

[bahis]

Aiheeseen liittyen... Hyvin ainakin itsellä loppui Pepsin ja Fantan juominen kun työnsivät aspartaami/asesulfaami k paskaa myös normiversioon. Sama kaikille limuille ja mehuille niin varmaan aika moni muukin lopettaa niiden juomisen

 

[NotaR]

Aiheeseen liittyen... Hyvin ainakin itsellä loppui Pepsin ja Fantan juominen kun työnsivät aspartaami/asesulfaami k paskaa myös normiversioon. Sama kaikille limuille ja mehuille niin varmaan aika moni muukin lopettaa niiden juomisen

No mutta sehän on vain rahan säästöäkin samalla, kun alkaa hörppiä mainiota kraanavettä, Suomessahan se on maailman parasta muutenkin

 

[JRan]

Enkä sitä sellaisena ottanutkaan.

Hyvä Ajattelin että olen jossain kohdassa kirjoittanut jotain, mitä ei ole ollut tarkoitus.

Suunnilleen yhtä pitkään olen itse tehnyt alaa, jonkin verran on tuttuja ketkä ovat olleet vielä pidempään. Osa varsin hyvässä ja hoikassa kunnossa, osa sitten aika tukevassa. Ja on henkilöhistoriassa sellainenkin tapaus, kuka oli nuorempana todella urheilullinen ja pystyvä mutta jostain syystä elämänhallinta petti joskeenkin täysin jossain vaiheessa. Yleisesti ottaen omat havaintoni ovat vähän sellaisia, että työympäristön stressin ja toksisuuden määrä vaikuttaa aika isosti vyötärön ympäryksen kehittymiseen myös niillä, ketkä käyvät salilla yms. Tosin salille yleensä mennään siinä vaiheessa kun painoa on jo kerääntynyt ja sen pois huhkiminen on aina vaikeampaa. Sen takia sanonkin, että liikunta yksinään ei ratkaise kovin paljoa, vaan ongelma on aika kokonaisvaltainen. Samoin olen pyrkinyt valottamaan sitä, miksi liikunta ei ole kaikille muodostunut kovin mieluisaksi harrastukseksi, koska se on mielestäni osa sitä ongelmaa.

Joo tuttu ilmiö. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka jopa liikkuu verrattain paljon, syö ainakin työympäristössä suht terveellisesti, mutta kamppailee painonsa kanssa käytännössä aina. Toki kotona on varmasti pakko mennä päivittäin jotain, mistä tulee liikaa kaloreita. Se voi olla sokeri, pizzat, burgerit, alkoholi, näiden yhdistelmä tai mitä vaan.

Toinen juttu mitä olen aina henkilökohtaisesti ihmetellyt, että miksi ihmiset menee salille jos haluaa laihduttaa. Pahimmillaan palkataan vielä isolla rahalla se PT, joka on vetänyt sen "8+6 päivän kurssin", jolla ei kyllä kukaan muutu minkään alan kovaksi ammattilaiseksi.

Salille on toki paikkansa ja jos oikeasti haluaa isot lihakset, niin silloin tarvitaan vastusta enemmän, kuin esimerkiksi oman kehon painot. Kuitenkin se painonpudotus ja lihasmassan kasvatus on kaksi täysin erillistä asiaa. Yllättävän pitkään saa salia tehdä ja vetää super tarkkaa ruokavaliota, jos haluaa muuttua vaikka lihavasta suoraan lihaksikkaaksi. Salitreeni harvoin on tehokkainta rasvan polton näkökulmasta, mitä se lihava oikeasti tarvitsisi siihen suurimpaan vaakalukeman muutokseen. Toki kaikki treeni on hyvästä, etenkin jos lihaksia on käytetty viimeksi vaikka 25 vuotta sitten.

Itse kyllä valitsisin silti jonkun lajin missä sykkeen saa pysymään helposti, riittävän pitkään esimerkiksi siinä 70% maksimista tasolla. Kävely, uinti, pyöräily, jotain treenejä kehonpainoilla jne. Voisin väittää, että rasva palaa tehokkaimmin ja se visuaalinen muutos on huomattavasti nopeampaa, mikä motivoi silti ehkä paremmin, kuin iso hauis tai pitäjän suurimmat reidet (jotka saattoi olla jo lähdössä). Yleensä etenkin naisille se vaatekokojen pieneneminen ja visuaalinen muutos pienemmäksi on tärkeämpää ja motivoi enemmän, kuin massiiviset lihakset selässä tai jättimäiset pohkeet.

Yleensä ne salihirmut haluaa juuri näyttää isoilta, joten se on ehkä sille lihavalle matka ojasta allikkoon. Mieleeni tulee joitain satoja selfieitä saleilta missä näyttää, että salin peilit on ollut enemmän käytössä, kuin laitteet. Todellisuudessa totuus saattaa olla vielä pahimmillaan toinen, eli töitäkin on tehty, mutta se ei vaan silti näy ollenkaan toivottuna muutoksena, etenkin kun ruokavaliosta vähän lipsutaan samalla.

 

[Smugu]

Joo tuttu ilmiö. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka jopa liikkuu verrattain paljon, syö ainakin työympäristössä suht terveellisesti,

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

 

[Joku_242]

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

Itsekin vedän aika maksimikokoisen annoksen lounasruokalassa, niin jaksaa sitten iltaan asti ennen kuin tarvii vetää päivän toinen ateria.

 

[JRan]

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

Itsekin vedän aika maksimikokoisen annoksen lounasruokalassa, niin jaksaa sitten iltaan asti ennen kuin tarvii vetää päivän toinen ateria.

Näillä mennään, itse syön myös riittävästi, jos olen toimistolla tai muuten jossain lounaspaikassa. Yleensä etähommissa, joten ei ole toki päivittäistä tai nykyään aina edes viikoittaista.

Edit:typo

 

[bahis]

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

Sitten on meitä jotka lihoo jo kun näkee että muut syö

Geeneillä on todella iso merkitys lihavuuteen...

 

[Smugu]

Geeneillä on todella iso merkitys lihavuuteen...

Ei tämän foorumin mukaan. Kaikkihan sanoo koko ajan, että kaikki lihoo ja laihtuu samalla tavalla, eli kaikki on kiinni vain kaloreista ja ovatko ne plussalla vai miinuksella. Itse en usko siihen ihan suoraan. Ja huomiona siis, että itse olen sitä koulukuntaa, että en lihoa tai laihdu. En siis mieti hirveästi miten syön.

 

[Must1n]

Toinen juttu mitä olen aina henkilökohtaisesti ihmetellyt, että miksi ihmiset menee salille jos haluaa laihduttaa.

Laihduttajan ei sinällään tarvitse mennä salille eikä lenkille, koska laihtuminen onnistuu ihan vain oikealla määrällä ruokaa. Vähemmän kaloreita sisään kuin kuluttaa jne.

Salitreeni on kuitenkin ihan hyvä juttu laihduttamisen tueksi, koska etenkin sohvaperunalla se tuppaa näkymään suht nopeana lihaskasvuna, voimatasojen kehittymisenä ja yleiskunnon parantumisena. Näillä lienee positiivinen motivaatiovaikute matkalla tavoitteeseen. Ja kun se lihasten koko kasvaa, niin se tietää myös kovempaa peruskulutusta, myös levossa. Eikö nämä ole ihan hyviä ja tavoiteltavia juttuja myös laihduttamisen tueksi? Terveyshyödyistä puhumattakaan.

 

[namlepo]

Itellä avitti ruokaterapeutilla käynti. Sen saa työterveyden kautta. Yllättävän pienestä oli kiinni ne jutut mihin tuli kiinnittää huomiota ja sitten paino alkoi laskea. Mutta kun ne toistuu päivittäin niin se vaikutus on tuntuva. Ennen meni esim juustoa 700 grammaa viikossa. Nyt sama määrä riittää kahdeksi.

 

[Taneli-]

Laihduttajan ei sinällään tarvitse mennä salille eikä lenkille, koska laihtuminen onnistuu ihan vain oikealla määrällä ruokaa. Vähemmän kaloreita sisään kuin kuluttaa jne.

Osalle se voi olla myös "mitä tehdä sitten tuolle ylimääräiselle ajalle?" kysymys. Ei ehkä läheskään kaikille mutta osalle. Eli jos miettii henkilöä joka käyttää paljon ajastaan niiden ruokaohjeiden lukemiseen, ruuan tekemiseen, kaupassa käymiseen, perheen ruokien suunnitteluun jne jne. (esim. perheen äidit noin ja perinteisesti) minkä johdosta sitten myös lihotaan. Tälläiselle henkilölle voisi tehdä ihan hyvääkin saada jotain muuta tekemistä ja totuttujen kuvioiden muutosta. Vaikka se kävely ulkona luonnossa sen sijaan että istutaan lukemassa tai katsomassa TV:stä erilaisia ruoka ja sisustus ohjelmia ja tilataan sekä kokeillaan erilaisia ruoka-aineksia.

Toki noin ja perusajatuksena pitää paikkansa, syö vähemmän kuin kuluttaa => laihtuu. Lisäksi moni valittaa että ei ole tarpeeksi aikaa joten tämä ongelma ei ole heille (että ei sitten "tietäisi" mitä tehdä ylimääräisellä ajalla jos sitä ei käytä ruuan valmisteluun, hakemiseen, maisteluun, suunnitteluun jne).

Varmaan suuremmalle osalle voisi auttaa se että laajentaisi sitä omaa näköalaansa ja uskaltaisi kokeilla uutta. Tiedän oikeasti monia ihan ns. heteroita valkoisia miehiä jotka jopa lomallakin ulkomailla (esim. virossa jos ei pidemmälle viitsitä mennä) tahtovat aina sinne heseen tai mäkkiin, eivät vahingossakaan ota muuta kuin sen pihvin, perunaa jne. Ei tietysti mitään "vihreää" vaan kaupastakin sitä viinaa ja makkaraa, ehkä uskalletaan maistaa vierasta sinappia mutta siinä se...

 

[JaySon]

Hei onkos täällä muita jotka uteliaisuuttaan ovat mitanneet mitä tuo joulu sai aikaan kropalle? Tai lähinnä sen painolle. Itsellä kävi niin kummasti että 22.12. aamulla mittasin painon niin se oli tasan 79,0 kiloa. Tuon jälkeen mitä lie 5 päivää hurjaa joulumässäilyä övereihin asti - kerta toisensa jälkeen. No, vaaka ei näyttänyt sitä mitä oletin, sillä 28.12. aamumittauksen tulos oli 78,2 kiloa.

Eli miten hitossa sellaisella possuttelulla voi saada noin kilon painoa pois? Vaaka uusi ja bränikkä, mittausolosuhteet identtiset, molemmat mitattu aamulla, ei vessahätää jne.

 

[Joku_242]

Sitten on meitä jotka lihoo jo kun näkee että muut syö

Geeneillä on todella iso merkitys lihavuuteen...

Joo mutta vissiin enemmän sitä kautta, että kuinka kova ruokahalu on. On helppoa pysyä normaalipainoisena kun ei koko ajan himoitse herkkuja.

Hei onkos täällä muita jotka uteliaisuuttaan ovat mitanneet mitä tuo joulu sai aikaan kropalle? Tai lähinnä sen painolle. Itsellä kävi niin kummasti etä että 22.12. aamulla mittasin painon niin se oli tasan 79,0 kiloa. Tuon jälkeen mitä lie 5 päivää hurjaa joulumässäilyä övereihin asti - kerta toisensa jälkeen. No, vaaka ei näyttänyt sitä mitä oletin, sillä 28.12. aamumittauksen tulos oli 78,2 kiloa.

Eli miten hitossa sellaisella possuttelulla voi saada noin kilon painoa pois? Vaaka uusi ja bränikkä, mittausolosuhteet identtiset, molemmat mitattu aamulla, ei vessahätää jne.

Paino kuitenkin heiluu jonkin verran esim. nesteen kertymisen takia. Lisäksi viidessä päivässä on vaikea kerryttää merkittävää määrää painoa, vaikka vetäisi 1000kcal ylimääräistä per päivä, se olisi silti alle kilo ihraa.

 

[JaySon]

Joo mutta vissiin enemmän sitä kautta, että kuinka kova ruokahalu on. On helppoa pysyä normaalipainoisena kun ei koko ajan himoitse herkkuja.



Paino kuitenkin heiluu jonkin verran esim. nesteen kertymisen takia. Lisäksi viidessä päivässä on vaikea kerryttää merkittävää määrää painoa, vaikka vetäisi 1000kcal ylimääräistä per päivä, se olisi silti alle kilo ihraa.

No tuo kyllä selittää asiaa. No, siitä tuli sit mieleen että onko paskapuhetta ne väitteet että "jouluna ahmin ja sain 5 kiloa lisää painoa". En tässä kohden käsitä miten tohon voi päästä - itse nimittäin söin suomeksi sanottuna koko joulun "ihan saat*nasti"..

 

[Joku_242]

No tuo kyllä selittää asiaa. No, siitä tuli sit mieleen että onko paskapuhetta ne väitteet että "jouluna ahmin ja sain 5 kiloa lisää painoa". En tässä kohden käsitä miten tohon voi päästä - itse nimittäin söin suomeksi sanottuna koko joulun "ihan saat*nasti"..

On joko paskapuhetta tai sitten on kertynyt maksimit nestettä ja vielä vähän ummetusta kaveriksi tai jotain.

 

[bahis]

Laihduttajan ei sinällään tarvitse mennä salille eikä lenkille, koska laihtuminen onnistuu ihan vain oikealla määrällä ruokaa. Vähemmän kaloreita sisään kuin kuluttaa jne.

Ei se ihan suoraan noinkaan mene. Jos kalorivaje on pieni niin elimistö pudottaa lepokulutusta vastaavasti ja paino pysyy samana. Pitää vähentää reilusti että paino alkaa putoamaan. Siis ainakin omalla kohdalla.

Joo mutta vissiin enemmän sitä kautta, että kuinka kova ruokahalu on. On helppoa pysyä normaalipainoisena kun ei koko ajan himoitse herkkuja.

Voi joidenkin kohdalla olla noinkin, mutta itse olen huomannut että vaikka syön vähemmän ruokaa ja todella paljon vähemmän herkkuja kuin esim. tyttöystävä niin silti oma paino ennemmin nousee ja hänellä pysyy samana / laskee. Olen myös paljon aktiivisempi liikkumaan.

 

[Must1n]

Ei se ihan suoraan noinkaan mene. Jos kalorivaje on pieni niin elimistö pudottaa lepokulutusta vastaavasti ja paino pysyy samana. Pitää vähentää reilusti että paino alkaa putoamaan. Siis ainakin omalla kohdalla.

Siinä olet oikeassa, että tätä energian saannin ja kulutuksen balanssia joutuu tarkkailemaan ja säätämään matkan varrella tavoitteeseen. Kulutus ei tule pysymään vakiona. Periaate taustalla kuitenkin on ja pysyy, vähemmän energiaa sisään mitä elimistö kuluttaa, niin kyllä siinä vain tuppaa laihtumista tapahtumaan.

 

[kjns]

No tuo kyllä selittää asiaa. No, siitä tuli sit mieleen että onko paskapuhetta ne väitteet että "jouluna ahmin ja sain 5 kiloa lisää painoa". En tässä kohden käsitä miten tohon voi päästä - itse nimittäin söin suomeksi sanottuna koko joulun "ihan saat*nasti"..

Ne kilot on pääasiassa nestettä joka kertyy suolaisen ruuan ja alkoholin yhteisvaikutuksesta ja jotain bonaria ehkä ummetuksesta. Ne joille tulee 5 kiloa jouluna lisää vetää aika varmasti kaljaa ja viiniä muutaman päivän ihan reilusti, sillä sen nesteen saa kertymään nopeasti kun alko pöhöttää. Enemmän realismia on varmaan se 0,5 - maks. 2 kg kertyminen joulun ainana jos kunnolla possuttaa mutta ei ole puolta viikkoa kännissä.

 

[Taneli-]

Elimistö myös hieman tottuu (tai sen voi totuttaa) eri asioihin. Esim. itse pyrin siihen että illasta ei enää pahemmin söisi mitään (eli kun menee nukkumaan ei mennä maha täynnä sänkyyn) ja vaikkapa nyt kun on lomaa enkä ole töissä olen syönyt tähän mennessä muutaman jäävuorisalaatin palasen (ehkä joku 3-5, pelkiltään eikä mitään kastikkeita tms.) ja ½-litraa vettä mikä on itse hiilihapotettua.

Sen sijaan että söisin vielä mietin että voisi kävellä kauppaan, katsoa onko esim. välipäivien "kinkku tarjouksia" jne. ja kulutan hieman energiaa. Syö sitten kun tulee takaisin.

Normaalisti tietysti kun herää kellon soittoon syö jotain aamulla ennenkuin lähtee töihin eikä yritä elää "puolta päivää" muutamalla salaatin lehdellä ja käytännössä koko vuorokautta yhdellä lämpimällä aterialla. En muutenkaan sanoisi että tälläinen olisi pidemmän päälle järkevä tapa syödä mutta jos ei paljoa liiku ei ole järkevää myöskään syödä "totutulla tavalla" pahimmillaan heräten jo tuossa 05 pintaan pelkästään vetämään isoa määrää ruokaa mahaan ja painua takaisin torkkumaan kunnes herää syömään lisää...