Lihavuusepidemia

[namlepo]

Laskin tuolla 190/95 uuden bmi niin näytti normaali painoista. Problem solved. Ole hyvä vaan.

 

[Joku_242]

aivan, epämukava näläntunne, tai muu negatiivinen/epämukava tunne/pääongelma mihin on oppinut että syömällä sitä voi paeta / sen saa turrutettua. Mutta mielestäni kyse on kuitenkin 100% mielenhallinnasta kiinni ja ensimmäinen askel laihtumiseen olisi tämän tiedostaminen

Nälän tunteen voimakkuus tosin taitaa olla aika pitkälti perinnöllistä. Eli jos on käynyt säkä geenilotossa niin sitä mielenhallintaa ei juuri tarvi kun nälkä ei kurni koko ajan riippumatta mitä on syönyt.

 

[Smugu]

Käytti niitä hemmetin kalliita suusuihkeita (nikotiinisuihke?) ja käyttää viekäkin useamman kerran päivässä. Taitaa mennä rahaa noihin enemmän kuin tupakkaan.

Mitäs väliä sillä on? Eikö siitä kannata maksaa vaikka triplahinta, kun pääsee vaan tupakasta eroon. Saattaa ostaa sillä rahalla itselleen elämäänsä aika monta lisävuotta.

 

[Joukahaine]

Mitäs väliä sillä on? Eikö siitä kannata maksaa vaikka triplahinta, kun pääsee vaan tupakasta eroon. Saattaa ostaa sillä rahalla itselleen elämäänsä aika monta lisävuotta.

Tottakai voi maksaa ihan niin paljon kuin haluaa jos tuntuu että auttaa. Parivuotta kun ollut ilman niin onnistuisi aivan varmasti ilman tuotakin. Puhuttiin enemmän jääneestä tavasta, johon kun tottuu niin vaikea lopettaa.

 

[Algron28]

Tuosta tottumisesta yksi tuttu on hyvä esimerkki. n. 5-6 kuukautta vuodesta tekee fyysisesti raskasta työtä ja toisen puolen vuodesta on sitten ulkomailla etelän lämmössä tekemättä mitään. Tuon fyysisen työn takia tottunut syömään runsaasti ja vailla huolta kun puoli vuotta kuluttaa reilusti energiaa töitä tehdessä mutta sitten kun se työ loppuu kuin seinään niin näkyy olevan hällä hankala säätää totuttua syömistä uuden kulutuksen mukaan ja "lomalta" palatessa on aina turpea kuin syöttöporsas. Toki sitten työkauden loppua kohden "pääsee taas kuntoon".

 

[Tonnin Seteli]

Tottakai voi maksaa ihan niin paljon kuin haluaa jos tuntuu että auttaa. Parivuotta kun ollut ilman niin onnistuisi aivan varmasti ilman tuotakin. Puhuttiin enemmän jääneestä tavasta, johon kun tottuu niin vaikea lopettaa.

Toisella tavalla tuon voi nähdä varsin vakiintuneen käsityksen mukaan korvaushoitona. Alkuperäinen tapa on poistunut(vaihtunut) mutta alkuperäinen riippuvuus samaan tai vastaavaan aineeseen on jäljellä. Tilanne on siis tavoitteista riippuen jatkuva korvaushoito tai keskeneräinen lopettamiseen tähtäävä korvaushoito.

Tämähän juuri lihavuudessa ja mässäilyssä on ongelmana. Riippuvuuden kohteesta ei voi kokonaan luopua, mikä on päihderiippuvuuksien lopettamisessa yleinen ja realistinen strategia. Syömistä ei voi lopettaa jos ei halua kuolla. Pitäisi vain vähentää ja hallita sitä, ja pysyä uudessa toimintatavassa lopun ikäänsä.

Ajatellaan rinnakkaistodellisuutta jossa tupakointi vastaisi syömistä. Siellä neljän oikein pahanmakuisen* kevyen mentolisavukkeen polttaminen päivässä olisi terveyttä edistävää. Tyypillinen runsaampi tupakointi vaikuttaisi ihmiseen kuten todellisuudessakin. Tupakoimattomuuteen aikuinen ihminen kuolisi parissa viikossa ja menettäisi toimintakykyään jo päivässä. Veikkaan että tämän kuvitelman mukainen vähäinen kurinalainen tupakointi olisi lähes kaikille tupakoitsijoille vaikeampaa ja vittumaisempaa kuin kokonaan lopettaminen. Samapa tuo vaikka olisi helppoakin. Silti runsas tupakointi olisi paljon yleisempää kuin on, koska lopettamis- tai pidättäytymisvaihtoehto ei olisi ollenkaan pöydällä.

*Tämä osa vertauksesta ei tarkoita että pitäisin terveellistä ravintoa pahanmakuisena. Tarkoitan tässä, että se on himoläskille epätyydyttävää ja tottumuksen vastaista ja jättää kaipaamaan jotain.

 

[embedded]

Nälän tunteen voimakkuus tosin taitaa olla aika pitkälti perinnöllistä. Eli jos on käynyt säkä geenilotossa niin sitä mielenhallintaa ei juuri tarvi kun nälkä ei kurni koko ajan riippumatta mitä on syönyt.

Onko tuosta mitään tutkimustietoa?
Tuntuu että lihavuudessa aina ensimmäisenä vedotaan geeneihin tai johonkon jossa "itsellä" ei ole mitään vastuuta eikä vaikutusmahdollisuutta, eikä täten siis myöskään syyllisyyttä.

Ja tottakai, jos on ylipainoinen niin se toleranssi sille näläntunteen kestämisellehän on silloin pieni. Muutos tuntuu haastavalta.
Aivan kuten kahvin juonnin lopettaminen jos sitä on juonut 10 kuppia joka päivä viimeset 10v

 

[Joku_242]

Onko tuosta mitään tutkimustietoa?
Tuntuu että lihavuudessa aina ensimmäisenä vedotaan geeneihin tai johonkon jossa "itsellä" ei ole mitään vastuuta eikä vaikutusmahdollisuutta, eikä täten siis myöskään syyllisyyttä.

Ja tottakai, jos on ylipainoinen niin se toleranssi sille näläntunteen kestämisellehän on silloin pieni. Muutos tuntuu haastavalta.
Aivan kuten kahvin juonnin lopettaminen jos sitä on juonut 10 kuppia joka päivä viimeset 10v

Ainakin terveyskirjaston sivuilla sanotaan tuollaista.

Lihavuuden lisääntyminen koko väestössä johtuu pääasiassa siitä, että ruokatarjonta on tavattomasti runsastunut ja myös muuttunut epäterveellisemmäksi. Yksittäisten ihmisten kohdalla alttius lihomiseen vaihtelee paljon ja on suurelta osin perimän säätelemää.

Nykyään tiedetään, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä aivojen toiminnan biologia on osittain erilaista kuin normaalipainoisilla. Sen seurauksena heillä on heikommat mahdollisuudet vastustaa nykyisen ruokamaailman houkutuksia. Lihavia henkilöitä ei voida syyttää itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, sillä taustalla on biologisia eroja.

Lihavuus

Keskeistä Lihavuus on pitkäaikainen, helposti uusiutuva ja monitekijäinen sairaus, jossa rasvakudoksen määrä ja/tai rasvakudoksen toiminnan häiriö kuormittavat terveyttä. Lihavuus syntyy, kun elimistön painon säätelyjärjestelmä pitkäaikaisesti ohjaa energiansaantia ja -kulutusta epätasapainoon –...

www.terveyskirjasto.fi

Mutta pitäisikö kahvista edes saada jotain vieroitusoireita? En ole koskaan saanut aikaan mitään sellaisia, vaikka joskus tuli juotua melko paljon kahvia. Ei se tosin tuntunut mihinkään vaikuttavankaan.

 

[Joukahaine]

Ainakin terveyskirjaston sivuilla sanotaan tuollaista.

Lihavuus

Keskeistä Lihavuus on pitkäaikainen, helposti uusiutuva ja monitekijäinen sairaus, jossa rasvakudoksen määrä ja/tai rasvakudoksen toiminnan häiriö kuormittavat terveyttä. Lihavuus syntyy, kun elimistön painon säätelyjärjestelmä pitkäaikaisesti ohjaa energiansaantia ja -kulutusta epätasapainoon –...

www.terveyskirjasto.fi

Mutta pitäisikö kahvista edes saada jotain vieroitusoireita? En ole koskaan saanut aikaan mitään sellaisia, vaikka joskus tuli juotua melko paljon kahvia. Ei se tosin tuntunut mihinkään vaikuttavankaan.

vieroitusoireita? En ole koskaan saanut aikaan mitään sellaisia, vaikka joskus tuli juotua melko paljon kahvia. Ei se tosin tuntunut mihinkään vaikuttavankaan.

Mieletön päänsärky tuosta tuli päiväksi pariksi kun itse lopetelin kahvinjuomisen, jota voisi kuvailla runsaaksi.

 

[Tonnin Seteli]

Aivan kuten kahvin juonnin lopettaminen jos sitä on juonut 10 kuppia joka päivä viimeset 10v

Mieletön päänsärky tuosta tuli päiväksi pariksi kun itse lopetelin kahvinjuomisen, jota voisi kuvailla runsaaksi.

Kyllä siitä tulee päänsärky. Olen monta kertaa saanut kahvin lopettamisesta fyysisiä vieroitusoireita ja useampia kertoja lopettanut kofeiinituotteiden käytön huomaamattani ja vahingossa.

 

[GGoljatti]

Kyllä siitä tulee päänsärky. Olen monta kertaa saanut kahvin lopettamisesta fyysisiä vieroitusoireita ja useampia kertoja lopettanut kofeiinituotteiden käytön huomaamattani ja vahingossa.

Vaihtakaa teehen, mustaan, siinäkin on kofeiinia mutta vähemmän.
Opetelkaa syömään salaatteja. Saa massun täyteen ja kaloreita aika minimaalisesti. Huom. siinä salaattikastikkeessa on kaloreita ihan vitusti, eli maltilla sitä.
Käykää salilla. Lihas kuluttaa levossakin energiaa.

 

[kobedih]

Mielenkiintoinen kirja tulossa alku vuodesta: ENNAKKOTIEDOTE: Yli puoli miljoonaa myynyt tietokirja: ultraprosessoitu ruoka syynä maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan | Gummerus

Palkittu brittitutkija ja lääkäri Chris van Tulleken on tutkinut pitkään ultraprosessoidun ruoan terveysvaikutuksia. Lukijoita ympäri maailman tyrmistyttänyt hittitietokirja kertoo ultraprosessoidun ruoan aiheuttavan riippuvuutta ja olevan keskeinen syy ylipainoon. Ylipainon lisäksi se liittyy moniin terveyshaittoihin sydän- ja verisuonisairauksista syöpään ja masennuksesta dementiaan. Ultraprosessoidun ruoan ongelmista kärsivät eniten pienituloiset ihmiset, joilla ei ole varaa syödä ravintosuositusten mukaisesti. Kansanterveyden vaarantamisen ohella voittojen maksimointiin keskittyvä elintarviketeollisuus tuhoaa paikallisia ruokakulttuureja ja kuormittaa ympäristöä. Suomeksi 2.1.2025 ilmestyvä teos saa katsomaan ruokaa ja hyvinvointia uusin silmin ja muistuttaa, että meillä on oikeus tietää, mitä syömme.

 

[namlepo]

Miksi se kahvin juonti pitäs lopettaa?

 

[oestrus taurus]

Miksi se kahvin juonti pitäs lopettaa?

Enpä keksi muuta kuin ne
a) ympäristötekijät ja
b) himot kahvileivonnaiselle
Ne saadaan helposti leivottua samaan muottiin, mikäli poliittinen tahto on tällainen.

************************
Enkä nyt väitä, että edellinen hallitus olisi päättänyt tutkia asiaa. Se on kumminkin voinnut valita, kuka asiaa tutkii!

 

[Maester]

Vyötärönympäryshän se on mikä on terveyde oleellinen tieto. Vaikka olisi miten iso lihakasa, niin jos vyötärönympärys on liian paljon niin kyllä sekin kuormittaa elimistöä.

 

[JRan]

Mielenkiintoinen kirja tulossa alku vuodesta: ENNAKKOTIEDOTE: Yli puoli miljoonaa myynyt tietokirja: ultraprosessoitu ruoka syynä maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan | Gummerus

Palkittu brittitutkija ja lääkäri Chris van Tulleken on tutkinut pitkään ultraprosessoidun ruoan terveysvaikutuksia. Lukijoita ympäri maailman tyrmistyttänyt hittitietokirja kertoo ultraprosessoidun ruoan aiheuttavan riippuvuutta ja olevan keskeinen syy ylipainoon. Ylipainon lisäksi se liittyy moniin terveyshaittoihin sydän- ja verisuonisairauksista syöpään ja masennuksesta dementiaan. Ultraprosessoidun ruoan ongelmista kärsivät eniten pienituloiset ihmiset, joilla ei ole varaa syödä ravintosuositusten mukaisesti. Kansanterveyden vaarantamisen ohella voittojen maksimointiin keskittyvä elintarviketeollisuus tuhoaa paikallisia ruokakulttuureja ja kuormittaa ympäristöä. Suomeksi 2.1.2025 ilmestyvä teos saa katsomaan ruokaa ja hyvinvointia uusin silmin ja muistuttaa, että meillä on oikeus tietää, mitä syömme.

Varmasti paljon asioita, mistä voi olla samaa mieltä. Toisaalta kirjan otsikko omasta mielestä aika metsässä. Ei kai mikään ruoka olemassaolollaan ketään lihota. Se on aina hienoa, kun löydetään syyllinen jostain muualta, kuin itsestä. Helpointa on mennä tämän taakse, että kenen syy mikäkin on. Onko alkoholin, tupakan ja huumeiden olemassaolo syy siihen, että jollain on ongelmia niiden kanssa tai että joku edes käyttää niitä?

Tässäkin keskustelussa käyty läpi sitä, että selkeästi lihavan nälkä on aivan erilainen, kuin laihan nälkä. Todellisuudessa se laihana pysyminen vaatii elämäntyyliä, jossa kaikesta paskasta kieltäydytään vähintään se 90% ajasta tai vaihtoehtoisesti kulutus nostetaan liikunnalla ja urheilulla sellaisiin lukemiin, että ravinnon kalorit menee tasan esimerkiksi viikko ja kuukausitasolla syömisten kanssa.

Luulisi silti, että köyhät ja pienituloiset söisi jotain muuta, kuin sitä kilohinnaltaan kalleinta ruokaa kaupasta. Seuraavat hinnat Prisman verkkokaupasta. Otetaan vaikka se eines makaronilaatikko annos 2,5€, mutta itse tehtynä sen voisi laskea vaikka näin:
- makaronipussi (0,49€)
- kananmunat (vapaa) 2kpl (0,4€)
- jauheliha 10% nauta 400g (4€)
- maito 1l (0,9€)

Eli tosta nopealla matikalla 4 annosta irtoaa 5,8€ hintaan. Suola + pippuri ei juurikaan hintaa muuta. Eineslaatikot on toki tehty huonommista aineista, joten tota hintaa pystyisi puristamaan alas esimerkiksi vaihtamalla jauhelihan, vaikka sika-nautaan (2,75€), kananmunat ei vapaisiin (0,35€), makaronit muuhun merkkiin jne. Eli se annoshinta painuisi parhaimmillaan sinne ~1€ luokkaan.

Kyllähän sitä köyhä ja lihava voi selitellä läskejään millä haluaa ja ostaa vaikka kirjan, missä näitä selitellään heidän puolesta. Todellisuudessa se syy löytyy aina itsestä.

 

[oestrus taurus]

Jos haluaa väkivalloin itsesi laihduttaa, niin paras keino lienee panna ne turhat välipalat salaatiksi. Syöt salaatin, kun syömisen himoksesi haluat ja pian huomaat joutuvasi jääkaapista kippaamaan rojua hävikkiin, hampaasi valkoiset (kun et tehnyt happohyökkäytä) ja siltikin niin hoikkana...

 

[JLM]

Varmasti paljon asioita, mistä voi olla samaa mieltä. Toisaalta kirjan otsikko omasta mielestä aika metsässä. Ei kai mikään ruoka olemassaolollaan ketään lihota. Se on aina hienoa, kun löydetään syyllinen jostain muualta, kuin itsestä. Helpointa on mennä tämän taakse, että kenen syy mikäkin on. Onko alkoholin, tupakan ja huumeiden olemassaolo syy siihen, että jollain on ongelmia niiden kanssa tai että joku edes käyttää niitä?

Saatavuus on koukuttavien tuotteiden osalta melkolailla isossa osassa silloin kun tarkastellaan niiden aiheuttamia ongelmia. Pohjimmiltaan se, että ensisijaisesti halutaan osoittaa syyn olevan vain ja ainoastaan yksilössä itsesään on enemmän sellainen moralistinen lähestymistapa ja sellaiseen perustuvan intervention ei ole nähty missään päin maailmaa tuottavan laajemmassa mitassa onnistuneita lopputuloksia mihinkään. Se on vähän kuin kommunismi - periaatteessa toimii kunhan poistaa ihmiset siitä.

Tässäkin keskustelussa käyty läpi sitä, että selkeästi lihavan nälkä on aivan erilainen, kuin laihan nälkä. Todellisuudessa se laihana pysyminen vaatii elämäntyyliä, jossa kaikesta paskasta kieltäydytään vähintään se 90% ajasta tai vaihtoehtoisesti kulutus nostetaan liikunnalla ja urheilulla sellaisiin lukemiin, että ravinnon kalorit menee tasan esimerkiksi viikko ja kuukausitasolla syömisten kanssa.

Eli vähän karrikoiden saat jonkinlaisen unelmakropan kunhan elät mahdollisimman vittumaista elämää koko ajan ja sallittu nautintosi on ihastella sitä kroppaa peilistä?

Onnea vain sen markkinointiin. Vähäsen luulen että varsinkaan se kansanosa kenen elämä on muutenkin lähinnä stressaavaa paskaa ei ihan hirveän vastaanottavainen ole tuolle idealle.

 

[JRan]

Saatavuus on koukuttavien tuotteiden osalta melkolailla isossa osassa silloin kun tarkastellaan niiden aiheuttamia ongelmia. Pohjimmiltaan se, että ensisijaisesti halutaan osoittaa syyn olevan vain ja ainoastaan yksilössä itsesään on enemmän sellainen moralistinen lähestymistapa ja sellaiseen perustuvan intervention ei ole nähty missään päin maailmaa tuottavan laajemmassa mitassa onnistuneita lopputuloksia mihinkään. Se on vähän kuin kommunismi - periaatteessa toimii kunhan poistaa ihmiset siitä.

Niin kaipa tämä juuri kiteyttää sen ongelman. Olisi kauheaa katsoa peiliin ja todeta, että syy ei ollutkaan Mc Donaldsin, vaan olinkin itse syyllinen, kun söin ruoan.

Eiköhän se mene juuri enemmän kommunismin puolelle, että ihmiset ei ole yksilöitä, joilla on vastuu. Vaan kuvittellaan joukolla olevansa "ruoan uhreja" ja siirretään vastuu jollekin muulle, kuka on sallinut huonot ruoat tai joka hyötyy niistä taloudellisesti. Jos sitä huonoa ruokaa ei olisi saatavilla, niin ongelmaa ei olisi. Samat ihmiset stresseineen varmasti korvaisi ruoka-addiktionsa jollain muulla riippuvuudella. Suomessa esimerkiksi on pitkä historia viinan juonnilla, jolla on stressit, huolet ja murheet kadonneet jo vuosikymmeniä (tai satoja) ennen lihottavan ruoan ilmaantumista ihmisten saataville.

Eli vähän karrikoiden saat jonkinlaisen unelmakropan kunhan elät mahdollisimman vittumaista elämää koko ajan ja sallittu nautintosi on ihastella sitä kroppaa peilistä?

Toki itse esimerkiksi nautin siitä lenkistä koiran kanssa tai lähden oikein hyvällä fiiliksellä juoksemaan 20km lenkin maastoon. Tai nautin myös kun kokkailen vaimon kanssa jotain verrattain terveellistä kotiruokaa ja syön sitä. Eli toiselle se niin kutsuttu vittumainen elämä (liikunta ja terveellinen ruoka) on toiselle se elämä mitä haluaa elää. Itse monesti myös peilikuvan lisäksi ihastelen hyvää oloa, terveyttä, veriarvoja, verenpainetta tai näin jouluna voin syödä hyvillä mielin mitä haluan, enkä joudu silti aloittamaan tammikuussa mitään paniikki dieettiä, vaan palaan taas normaaliin elämääni.

Onnea vain sen markkinointiin. Vähäsen luulen että varsinkaan se kansanosa kenen elämä on muutenkin lähinnä stressaavaa paskaa ei ihan hirveän vastaanottavainen ole tuolle idealle.

Niin siis ei minun tarvitse faktoja kenelläkään markkinoida. Enkä itse yöuniani menetä sen takia, että suurin osa ihmisistä on nykyään ylipainoisia, lihavia ja sairaita. Tai jos ihmiset haluaa syödä stressiinsä tai itsensä hengiltä, niin enpä toki sillekään mitään mahda.

 

[namlepo]

Meilläpäin kauppaan ei oikeastaan pääse menemättä hevi osaston läpi. Karkki osaston voi kyllä kiertää. Moni on myös lenkille kuollut. Ja laihakin voi olla täys paska ihmisenä. Ja yleensä ovatkin hivenen narsistisia peili ja salikuvineen. Eivätkä välttämättä elä yhtään sen pitempään. Esittävät vain.

 

[Maxxi]

Tehokkaat lääkkeet on todennäköisesti se ainoa keino saada tätä lihavuutta vähennettyä niin pitkään kun ruokatehtaat saa tuottaa mitä haluavat, karkkia saa myydä ja leipomot saa leipoa pullaa.

Ja vaikka näitä lääkkeitä alkaa markkinoilla olla ja tulevaisuudessa varmasti määrät vaan kasvaa niin silti se lopullinen vastuu on sillä yksilöllä. Vaikka kävisi mahalaukun pienennysleikkauksessa niin silti voi tulevaisuudessa venyttää sen takaisin vanhoihin mittoihin ja lihoa takaisin kaikki ne kilot mitä sillä sai aluksi pois.

Laihduttaminen ei ole ”mukavaa”, se vaatii jatkuvaa työtä ja hyväksymistä että välistä on vaan kova nälkä.

Itsekin ollut jojo-laihduttaja vuosikausia ja paino seilannut välillä 80kg - 105kg. Nyt on ekaa kertaa elämässä menossa jakso jossa olen jo 5kk putkeen käynyt salilla 4 kertaa viikossa. Noin 3kk meni ennen kuin homma alkoi kunnolla ”maistumaan” ja nyt tekisi mieli treenata jopa useammin kuin 4 kertaa viikossa.

Tämä on hyvä esimerkki siitä että sopeutuminen muutoksiin ottaa oman aikansa. Jos olettaa että painonpudotus tapahtuu 1kg/päivä ja jos näin ei käy niin sit on heti epäonnistuttu ja ”en minä voi painoa pudottaa”.

Kun ymmärtää että painon pudotus voi olla vaikka 1kg ensimmäisen kuukauden aikana ja kaloreita voi tiputtaa pikkuhiljaa niin se pudotus on vaan huomattavasti helpompaa ja kun tuota jatkaa kuukausia niin siihen myös tottuu ja sitä on helpompi jatkaa pitkälle tulevaisuuteen ja sitä myöten toivottavasti ei enää palata niihin vanhoihin tapoihin.

Monesti ongelma näissä pikadieteissä on se että kun on päästy siihen tavoitteeseen niin koetaan että voidaan palata vanhoihin tottumuksiin jolloin kaikki kilot ja vähän päälle tulee takaisin.

Loppupeleissä nämä on kuitenkin jokaisen yksilön omia päätöksiä. Ihan samoin kuin ei kukaan voi sanoa alkoholistille että lopeta se juominen niin että se oikeasti toimisi. Samoin kun ihan sama on sanoa lihavalle että lopeta se herkuttelu jos henkilö ei sitä itse halua.

Yleensä kun riittävästi terveyshuolia alla tulemaan niin se järki päässä alkaa sanomaan että jotain pitäisi tehdä. Mutta tämäkään ei kaikkien osalta riitä ja tiedän itse lähipiiristä esimerkkejä missä terveys on tuhottu juomalla ja vaikka mitä ongelmia on niin se juominen ei lopu. Ja on myös esimerkki alle 30v kaverista jolla on tyypin 2 diabetes ja reilusti ylipainoa ja ei vaan saa painoa laskettua vaikka tietää että ongelmat vaan tulevat pahenemaan tulevaisuudessa.

 

[Joku_242]

Niin kaipa tämä juuri kiteyttää sen ongelman. Olisi kauheaa katsoa peiliin ja todeta, että syy ei ollutkaan Mc Donaldsin, vaan olinkin itse syyllinen, kun söin ruoan.

Eiköhän se mene juuri enemmän kommunismin puolelle, että ihmiset ei ole yksilöitä, joilla on vastuu. Vaan kuvittellaan joukolla olevansa "ruoan uhreja" ja siirretään vastuu jollekin muulle, kuka on sallinut huonot ruoat tai joka hyötyy niistä taloudellisesti. Jos sitä huonoa ruokaa ei olisi saatavilla, niin ongelmaa ei olisi. Samat ihmiset stresseineen varmasti korvaisi ruoka-addiktionsa jollain muulla riippuvuudella. Suomessa esimerkiksi on pitkä historia viinan juonnilla, jolla on stressit, huolet ja murheet kadonneet jo vuosikymmeniä (tai satoja) ennen lihottavan ruoan ilmaantumista ihmisten saataville.

Joo, syöjä on toki moraalisessa mielessä syyllinen, mutta mitä hyötyä tästä on, jos on samalla tiedossa että väestön tasolla ei vaan ole tapahtumassa mitään niskasta kiinni -liikettä, jolla asia saataisiin kuntoon? Eikö tässä tilanteessa ole sitten pakko hakea ratkaisua jotenkin muuten kuin vastuun kautta.

En myöskään jaksa uskoa että addiktio välttämättä siirtyisi toiseen, esimerkiksi alkoholiin, koska nuo ovat eri asioita. Kova ruokahalu ei välttämättä tarkoita että olisi viinaan menevä, tai päinvastoin.

Laihduttaminen ei ole ”mukavaa”, se vaatii jatkuvaa työtä ja hyväksymistä että välistä on vaan kova nälkä.

Tämä kyllä taitaa vaihdella aika paljon ihmisten välillä. Esim. itse en saa juurikaan nautintoa syömisestä, niin on kohtalaisen helppoa pysyä normaalipainoisena. Toisilla taas jonkun suklaalevyn vetäminen kaiketi saattaa olla suuri nautinto...

 

[JLM]

Niin kaipa tämä juuri kiteyttää sen ongelman. Olisi kauheaa katsoa peiliin ja todeta, että syy ei ollutkaan Mc Donaldsin, vaan olinkin itse syyllinen, kun söin ruoan.

Eiköhän se mene juuri enemmän kommunismin puolelle, että ihmiset ei ole yksilöitä, joilla on vastuu. Vaan kuvittellaan joukolla olevansa "ruoan uhreja" ja siirretään vastuu jollekin muulle, kuka on sallinut huonot ruoat tai joka hyötyy niistä taloudellisesti. Jos sitä huonoa ruokaa ei olisi saatavilla, niin ongelmaa ei olisi. Samat ihmiset stresseineen varmasti korvaisi ruoka-addiktionsa jollain muulla riippuvuudella. Suomessa esimerkiksi on pitkä historia viinan juonnilla, jolla on stressit, huolet ja murheet kadonneet jo vuosikymmeniä (tai satoja) ennen lihottavan ruoan ilmaantumista ihmisten saataville.

No jos ruokaketju on enemmän tai vähemmän myrkytetty ainesosilla, minkä tiedetään aiheuttavan addiktiota niin siinä tilanteessa on pikkuisen onttoa alkaa osoittaa syyttävää sormea pelkästään kuluttajaan vain siksi, että muu olisi "kommunismia." Kysymyshän on siitä halutaanko ratkaista ongelmaa vai ei - mikä toimii ja mikä ei toimi. Se sormella osoittelu nyt ei ole vain onnistunut ainakaan sen lihavuusongelman ratkaissussa millään tavalla. Yleensä se on enemmän sellaista oman kikkelin esittelyä.

 

[Taneli-]

Kun ymmärtää että painon pudotus voi olla vaikka 1kg ensimmäisen kuukauden aikana ja kaloreita voi tiputtaa pikkuhiljaa niin se pudotus on vaan huomattavasti helpompaa ja kun tuota jatkaa kuukausia niin siihen myös tottuu ja sitä on helpompi jatkaa pitkälle tulevaisuuteen ja sitä myöten toivottavasti ei enää palata niihin vanhoihin tapoihin.

Tämähän se on, jos on käyttänyt vaikka 30 vuotta kerryttämään sitä ylipainoa hiljakseen pitäisi myös tajuta että voi kestää vaikka sen 30 vuotta että se paino hiljakseen lähtee pois ja pääsee taas hyvään kuntoon missä ehkä oli silloin peruskoulussa tai nuorempana.

Se että etsii jostain pilleristä apua tai kirjoittelee piikikkäästi foorumeille miten löytyy paljon kuolleita laihoja nistejä, tupakoitsijoita ja alkoholisteja ei paljoa sitten auta jos liikkumiseen tarvitaan apuneuvoja, kohta ei päästä edes sängystä ylös ja diabetes sekä muut taudit "yllättäen" pukkaavat päälle.

Toki se on fakta että ennen ei niin paljoa lihavia ihmisiä näkynyt koska syötiin kotiruokaa (mikä oli terveellisempää) ja jo lapsena osallistuttiin perheen elämiseen, tehtiin lumityöt, käytiin kaupassa, ulkoilutettiin koiraa ja tehtiin viikkorahojen eteen pieniä askareita. Myös leikittiin ulkona ja sitten kun (osa jo 15v iässä, osa myöhemmin) muutettiin omilleen osattiin tehdä sitä ruokaa itse ja perusasiat olivat enempi tai vähempi kunnossa. Nykyisin sitä otetaan pikavippiä, syödään mäkkärin ruokia ja keittiö on tarpeeton paikka asunnossa kun ei sitä mihinkään käytetä.

Toki voidaan sanoa että osa vastuusta kuuluu yhteiskunnalle (miksi eivät verota enempi makeita tuotteita ja lisää pakollisia koulun liikuntatunteja jne) sekä vanhemmille (miksi ostavat kännyköitä, mitä voidaan vaatia jo peruskoulussakin, antavat lapsille tabletteja, tietokoneita ja konsoleita eivätkä käske lapsia ulos leikkimään.. ..yksin jos siellä ei muita lapsia olisi) mutta aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt.

 

[Joku_242]

Se että etsii jostain pilleristä apua tai kirjoittelee piikikkäästi foorumeille miten löytyy paljon kuolleita laihoja nistejä, tupakoitsijoita ja alkoholisteja ei paljoa sitten auta jos liikkumiseen tarvitaan apuneuvoja, kohta ei päästä edes sängystä ylös ja diabetes sekä muut taudit "yllättäen" pukkaavat päälle.

Noi uudet pillerit kyllä auttaa ihan merkittävässä määrin, eli jos vastuu ei riitä motivaattoriksi niin niistä saa huomattavaa apua laihdutusprojektiin. On kuitenkin parempi onnistua "väärin" kuin yrittää kantaa vastuuta ja jäädä läskiksi.

Toki se on fakta että ennen ei niin paljoa lihavia ihmisiä näkynyt koska syötiin kotiruokaa (mikä oli terveellisempää) ja jo lapsena osallistuttiin perheen elämiseen, tehtiin lumityöt, käytiin kaupassa, ulkoilutettiin koiraa ja tehtiin viikkorahojen eteen pieniä askareita. Myös leikittiin ulkona ja sitten kun (osa jo 15v iässä, osa myöhemmin) muutettiin omilleen osattiin tehdä sitä ruokaa itse ja perusasiat olivat enempi tai vähempi kunnossa. Nykyisin sitä otetaan pikavippiä, syödään mäkkärin ruokia ja keittiö on tarpeeton paikka asunnossa kun ei sitä mihinkään käytetä.

Toki voidaan sanoa että osa vastuusta kuuluu yhteiskunnalle (miksi eivät verota enempi makeita tuotteita ja lisää pakollisia koulun liikuntatunteja jne) sekä vanhemmille (miksi ostavat kännyköitä, mitä voidaan vaatia jo peruskoulussakin, antavat lapsille tabletteja, tietokoneita ja konsoleita eivätkä käske lapsia ulos leikkimään.. ..yksin jos siellä ei muita lapsia olisi) mutta aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt.

Suurin osa ylipainoisista tai lihavista ei ole elämänhallintansa menettäneitä olmeja, vaan ihan tavallisia työssäkäyviä.

 

[Taneli-]

Suurin osa ylipainoisista tai lihavista ei ole elämänhallintansa menettäneitä olmeja, vaan ihan tavallisia työssäkäyviä.

Toki tuotakin pitäisi hieman osata katsoa ja soveltaa. Se että joku on esim. 182cm pitkä ja painaa 84kg niin joo, taulukon mukaan kyseessä olisi ylipaino ja jos kävisi punnitsemassa itsensä aamusta ilman vaatteita ja ruokaa painaen esim. 82,6kg olisi taas normaalipainoinen (kun se ylipainon raja menee tuon pituisella noin 82,7kg kohdalla jolloin painoindeksi olisi tasan 25)
Toisaalta taas saman pituinen henkilö joka painaisi 61,2kg olisi myös "normaalipainoinen"

Varsinkin naisilla tuo voi aiheuttaa oikeasti ongelmia, eli ns. normaali nainen joka on 151cm pitkä (seurustellut yhden sellaisen kanssa) saisi painaa: 42,2-56,8kg...

Eli sanoisin että suurin osa ns. keski-ikäisistä (sanotaan 40-60v) ei saa suurta ongelmaa tai haittaa siitä jos ovat vaikka sen 151cm ja painoa 60kg (noin 3kg ylipainoa eli painoindeksi 26,3) tai 181cm ja painoa 86kg (painoindeksi saman 26,3) ei ole minun kirjoissani erityisen paha asia. Toki jos ikää on sen 18-20 vuotta eikä erityisesti urheile ja lukemat ovat samat kuin yllä olisi syytä alkaa kiinnittämään huomiota jo ruokailutapoihin koska siinä 25-30 vuotiaana sitä painoa sitten tuleekin aika paljon jos ei jo aiemmin.

Siihen en suoraan osaa ottaa kantaa missä vaiheessa täytyisi lyödä jarrut päälle ja tehdä nopeasti jotain. Joku sanoisi ehkä painoindeksi 30 (lihavuus) mutta minusta se on liian myöhäistä. Eli jos paino on 182cm pitkällä tyypillä luokkaa 100kg alkaa olla jo hieman myöhäistä, kyllä siihen pitäisi aiemmin havahtua. Sama jos 151cm pitkällä naisella se paino kohoaa 68,5kg.

Ehkä joku painoindeksi 27 alkaa olla niillä rajoilla että olisi pitänyt jo jotain huomata ja alkaa asian eteen tekemään (182cm miehellä siis 89,4kg ja 151cm naisella 63,8kg)

 

[Joku_242]

Toki tuotakin pitäisi hieman osata katsoa ja soveltaa. Se että joku on esim. 182cm pitkä ja painaa 84kg niin joo, taulukon mukaan kyseessä olisi ylipaino ja jos kävisi punnitsemassa itsensä aamusta ilman vaatteita ja ruokaa painaen esim. 82,6kg olisi taas normaalipainoinen (kun se ylipainon raja menee tuon pituisella noin 82,7kg kohdalla jolloin painoindeksi olisi tasan 25)
Toisaalta taas saman pituinen henkilö joka painaisi 61,2kg olisi myös "normaalipainoinen"

Varsinkin naisilla tuo voi aiheuttaa oikeasti ongelmia, eli ns. normaali nainen joka on 151cm pitkä (seurustellut yhden sellaisen kanssa) saisi painaa: 42,2-56,8kg...

Eli sanoisin että suurin osa ns. keski-ikäisistä (sanotaan 40-60v) ei saa suurta ongelmaa tai haittaa siitä jos ovat vaikka sen 151cm ja painoa 60kg (noin 3kg ylipainoa eli painoindeksi 26,3) tai 181cm ja painoa 86kg (painoindeksi saman 26,3) ei ole minun kirjoissani erityisen paha asia. Toki jos ikää on sen 18-20 vuotta eikä erityisesti urheile ja lukemat ovat samat kuin yllä olisi syytä alkaa kiinnittämään huomiota jo ruokailutapoihin koska siinä 25-30 vuotiaana sitä painoa sitten tuleekin aika paljon jos ei jo aiemmin.

No mutta myös lihavuutta, eli painoindeksi yli 30, on reilulla neljäsosalla aikuisväestöstä. Ei nuo kaikki edes voi olla työttömiä tai syrjäytyneitä, vaan kyllä suurin osa heistäkin on työssäkäyviä...

 

[Taneli-]

No mutta myös lihavuutta, eli painoindeksi yli 30, on reilulla neljäsosalla aikuisväestöstä. Ei nuo kaikki edes voi olla työttömiä tai syrjäytyneitä, vaan kyllä suurin osa heistäkin on työssäkäyviä...

Lainaan itseäni: "aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt."

Kyllähän aikoinaan esim. koulu yritti pakottaa ensin ala-asteella pestiin kädet ja opettaja tarkisti ne, mentiin parijonossa syömään ja piti syödä lautanen tyhjäksi ennenkuin sai lähteä välitunnille joten oppi syömään erilaisia ruokia jokaisesta ruoka-aineympyrän lohkosta ja muistelisin että ruokalan täti annosteli sen ruuan jopa. Piti myös osallistua kaikkeen urheiluun, jos ei ollut suksia koulusta sai ja niillä sitten piti hiihtää...

Mutta jos kyse on aikuisesta ihmisestä ei sitä voi eikä tietysti saa tulla kotiin ja työpaikalle valvomaan mitä syö. Se on sama kuin alkoholin, kahvin, teen, tupakan, huumeiden tai muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden kanssa myös. Täytyy olla itsehillintää. Vaikka kuinka lapsena ehkä ajattelee että kun on iso saa valvoa niin pitkään kuin haluaa ja syödä vaan karkkia sekä sipsejä suurin osa ei toimi siten vaan ottaa sen vastuun ja toimii kuten "aikuinen".

Vaikka tietysti saadaan lukea miten yhä suurempi osa yhteiskunnasta ottaa pikavippejä, joutuu ulosottoon ja on maksuvaikeuksissa. Sama kaikessa muussakin. Ihminen itse valitsee (aika pitkälle) miten kehittää itseään sen peruskoulun ja kotoa lähtemisen jälkeen. Osa ei lue mitään, ryyppää ja rällästää kavereiden kanssa, toinen ehkä näkee nälkää ja opiskelee sitten palkitsee itsensä syömällä valmisruokaa samalla kun istuu siellä valvomotuolissa hyväpalkkaisessa duunissa.

Elämä on valintoja haluaako helpon työn ja liikkua omalla autolla syöden valmisruokaa vai ottaako raskaamman työn, liikkuu kävellen / pyörällä ja tekee sen ruuan itse? Harrastaako urheilun katselua olut kädessä vai harrastaako itse urheilua tehden jonkun porkkanamehun?

Eikä kaikessa tarvitse olla "spartalainen" mutta jos kaikessa valitsee ultimaalisen helppouden ja mukavuuden näkee sen sitten myös yleiskunnossa, painoindeksissä, elinajan ennusteessa jne.

 

[JRan]

Meilläpäin kauppaan ei oikeastaan pääse menemättä hevi osaston läpi. Karkki osaston voi kyllä kiertää. Moni on myös lenkille kuollut. Ja laihakin voi olla täys paska ihmisenä. Ja yleensä ovatkin hivenen narsistisia peili ja salikuvineen. Eivätkä välttämättä elä yhtään sen pitempään. Esittävät vain.

Vastaavasta "hyökkäyksestä" lihavaa kohtaan olisi saanut varmasti tällä foorumilla varoituksen ja jos joku olisi sanonut näin julkisesti, niin siitä olisi irtisanottu muutama sponsori- ja/tai yhteistyö-sopimus ja kaikki olisivat kauhistellut.

Laihaa saa ruoskia, no alkavathan laihat ymmärtämään miltä se vähemmistöön kuuluminen tuntuu! Jenkeissä poliisit varmasti seuraavaksi ampuvat niitä kaduille, koska jotain vikaa niistä varmasti on!

Laihduttaminen ei ole ”mukavaa”, se vaatii jatkuvaa työtä ja hyväksymistä että välistä on vaan kova nälkä.

Juuri näin. Samahan koskee myös sitä laihaa ihmistä. Eli jos haluat pysyä laihana, niin et voi silti syödä 5000kcal päivässä viikkoja ja maata sohvalla. Vaan kas kummaa, kulutus pitää pitää kohdata niiden syötyjen kaloreiden kanssa tai paino nousee. Jos taas et harrasta liikuntaa, niin kehon koostumus muuttuu täysin vääräksi ja kunto katoaa.

Joo, syöjä on toki moraalisessa mielessä syyllinen, mutta mitä hyötyä tästä on, jos on samalla tiedossa että väestön tasolla ei vaan ole tapahtumassa mitään niskasta kiinni -liikettä, jolla asia saataisiin kuntoon? Eikö tässä tilanteessa ole sitten pakko hakea ratkaisua jotenkin muuten kuin vastuun kautta.

Itse otin siis ensin vaan kantaa kirjaan, jossa ilmeisesti otsikosta ja tiiseristä päätellen vastuu työnnetään pois yksilöltä. Oma pointti siis oli vain se että vastuu on todellakin yksilöllä, vaikka siitä painettaisiin kymmeniä tietokirjoja. Se että tuoko se asiaan mitään ratkaisua, niin ei varmasti. Uskon myös suurelta osin kirjan sisältöön, mutta silti yhtä merkittävässä roolissa on myös se liikunta vs passiivisuus, kuin surkea ravinto, kuten @Taneli- kirjoitti tossa yllä.

Edit: lisätäänpä vielä, että ongelmaa ei siis tule ikinä ratkaisemaan pillerit tai ulina siitä, että viekää paha ruoka pois kaupasta. Liikunnan terveysvaikutusta ei saa millään muulla, kuin liikunnalla. Samalla tämä vielä toki auttaa kummasti painonhaölinnassa ihan itsestään!

 

[Joku_242]

Edit: lisätäänpä vielä, että ongelmaa ei siis tule ikinä ratkaisemaan pillerit tai ulina siitä, että viekää paha ruoka pois kaupasta. Liikunnan terveysvaikutusta ei saa millään muulla, kuin liikunnalla. Samalla tämä vielä toki auttaa kummasti painonhaölinnassa ihan itsestään!

Liikunnan terveyshyödyt on oikeastaan erillinen asia kuin lihavuuden terveyshaitat, eikä mitkään pillerit toki niitä tuo. Mutta syöminen on kyllä 80% painonhallinnasta, jos ei syö liikaa niin pysyy kyllä normaalipainoisena liikkui tai ei. Toki silti on hyvä liikkua ainakin jonkin verran, mutta paino ei sillä kovin paljoa putoa.

Lainaan itseäni: "aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt."

Kyllähän aikoinaan esim. koulu yritti pakottaa ensin ala-asteella pestiin kädet ja opettaja tarkisti ne, mentiin parijonossa syömään ja piti syödä lautanen tyhjäksi ennenkuin sai lähteä välitunnille joten oppi syömään erilaisia ruokia jokaisesta ruoka-aineympyrän lohkosta ja muistelisin että ruokalan täti annosteli sen ruuan jopa. Piti myös osallistua kaikkeen urheiluun, jos ei ollut suksia koulusta sai ja niillä sitten piti hiihtää...

Mutta jos kyse on aikuisesta ihmisestä ei sitä voi eikä tietysti saa tulla kotiin ja työpaikalle valvomaan mitä syö. Se on sama kuin alkoholin, kahvin, teen, tupakan, huumeiden tai muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden kanssa myös. Täytyy olla itsehillintää. Vaikka kuinka lapsena ehkä ajattelee että kun on iso saa valvoa niin pitkään kuin haluaa ja syödä vaan karkkia sekä sipsejä suurin osa ei toimi siten vaan ottaa sen vastuun ja toimii kuten "aikuinen".

Vaikka tietysti saadaan lukea miten yhä suurempi osa yhteiskunnasta ottaa pikavippejä, joutuu ulosottoon ja on maksuvaikeuksissa. Sama kaikessa muussakin. Ihminen itse valitsee (aika pitkälle) miten kehittää itseään sen peruskoulun ja kotoa lähtemisen jälkeen. Osa ei lue mitään, ryyppää ja rällästää kavereiden kanssa, toinen ehkä näkee nälkää ja opiskelee sitten palkitsee itsensä syömällä valmisruokaa samalla kun istuu siellä valvomotuolissa hyväpalkkaisessa duunissa.

Elämä on valintoja haluaako helpon työn ja liikkua omalla autolla syöden valmisruokaa vai ottaako raskaamman työn, liikkuu kävellen / pyörällä ja tekee sen ruuan itse? Harrastaako urheilun katselua olut kädessä vai harrastaako itse urheilua tehden jonkun porkkanamehun?

Eikä kaikessa tarvitse olla "spartalainen" mutta jos kaikessa valitsee ultimaalisen helppouden ja mukavuuden näkee sen sitten myös yleiskunnossa, painoindeksissä, elinajan ennusteessa jne.

Joo mutta ongelma taitaa olla siinä, että ihmiset ei vaan toimi nykyisessä ympäristössä jossa ruokaa ja herkkuja on yllinkyllin tarjolla, vaan se vaatii raudanlujaa tahtoa. Vissiin historiassa on ollut hyödyllistä olla loppasuu, niin vyötärölle kertyneillä ihroilla on sit selvinnyt nälänhädän yli. Se on muuttunut haitalliseksi ominaisuudeksi vasta nykyisen yltäkylläisyyden takia.

 

[JLM]

Edit: lisätäänpä vielä, että ongelmaa ei siis tule ikinä ratkaisemaan pillerit tai ulina siitä, että viekää paha ruoka pois kaupasta. Liikunnan terveysvaikutusta ei saa millään muulla, kuin liikunnalla. Samalla tämä vielä toki auttaa kummasti painonhaölinnassa ihan itsestään!

Ei tähän oikeastaan ole mitään yksittäistä asiaa mikä ratkaisee kaiken. Liikunnan terveysvaikutukset ovat toki moninaiset ja vaikuttavat myös epäsuorasti (esim. laukaisemalla jossain määrin stressiä, millä on aika kiistatta oma osuutensa painonnousussa ja mistä ei varsinaisesti ole ainakaan minkäänlaista puutetta tässä ns. modernissa yhteiskunnassamme), mutta samaan aikaan se huono ravinto aiheuttaa myös itsessään sitä liikkumattomuutta ja passivoitumista. Jollain tavalla pidän myös vähän erikoisena sitä, että jos tiedetään että tietynlainen ruoka on paskaa, mutta kuitenkin samaan aikaan ollaan jotenkin tosi paljon sitä vastaan että kukaan puuttuisi sen saatavuuteen millään tavalla koska "kaiken kuuluu olla kiinni itsestä ja vain itsestä eikä mistään muusta", siitä huolimatta että hyvin tiedetään ettei se tuota toivotunlaista lopputulosta mikäli toivotaan että lihavuusepidemia alkaisi jollain tasolla laskea. Sitten jos motiivi on joku muu niin se on asia erikseen.

 

[JRan]

Ei tähän oikeastaan ole mitään yksittäistä asiaa mikä ratkaisee kaiken. Liikunnan terveysvaikutukset ovat toki moninaiset ja vaikuttavat myös epäsuorasti (esim. laukaisemalla jossain määrin stressiä, millä on aika kiistatta oma osuutensa painonnousussa ja mistä ei varsinaisesti ole ainakaan minkäänlaista puutetta tässä ns. modernissa yhteiskunnassamme), mutta samaan aikaan se huono ravinto aiheuttaa myös itsessään sitä liikkumattomuutta ja passivoitumista. Jollain tavalla pidän myös vähän erikoisena sitä, että jos tiedetään että tietynlainen ruoka on paskaa, mutta kuitenkin samaan aikaan ollaan jotenkin tosi paljon sitä vastaan että kukaan puuttuisi sen saatavuuteen millään tavalla koska "kaiken kuuluu olla kiinni itsestä ja vain itsestä eikä mistään muusta", siitä huolimatta että hyvin tiedetään ettei se tuota toivotunlaista lopputulosta mikäli toivotaan että lihavuusepidemia alkaisi jollain tasolla laskea. Sitten jos motiivi on joku muu niin se on asia erikseen.

Niin siis tässähän tullaan siihen ikuisuus ongelmaan, että meidän maailmassa tai kulttuurissa kaikki pitää saada itse päättää ja kaikkea pitää olla kaikille kaiken aikaa tarjolla. Nälkä on kuin jokin elimistön vikatila, jota ei pidä sietää (ja se on kamalaa ja varmaan jopa vaarallista). Se pitää välittömästi "kuitata" pois syömällä. Tai se pitää poistaa pillereillä. Itse tulin juuri 15km juoksulenkiltä ja olen viimeksi syönyt aamulla puuroa marjoilla ja reajuustolla, joten nälkä on jo mutta still alive.

Itse pakottaisin ihmiset mieluummin liikkumaan, kuin syömään aina super terveellisesti. Eli tavallaan sille epäterveelliselle roskalle on paikkansa varmasti jokaisen elämässä, menet leffaan ja syöt ne popparit tms. mutta tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, eli ihmiset elää sillä pelkällä roskalla. Joten kyllä huono ruoka on siltä osalta aiheuttanut lihavuuden, mutta ei sitä silti "Saarioisen äidit" ole kenenkään kurkusta työntänyt alas. Eli jos sen roskan kysyntä vähenisi (varmaan ainoa mahdollinen keino olisi verotus), eli jos se makaronilastikko maksaisi 45€/kpl tai mäkkiateria 95€, niin ei olisi kysyntää. Jolloin roskan tarjoajat muuttaisi konseptejaan ja mukautuisi markkinaan ja toisi tarjolle parempia vaihtoehtoja, joita saa myydä halvemmalla, joka suuntaisia kysynnän oikeisiin tuotteisiin. Esimerkki: 80-luvun mäkistä ei tainnut paljon vegeä löytyä, kun kukaan ei sitä halunnut, mutta nyt sitä löytyy vaikka miten paljon, kun sille on kysyntää.

 

[Bigfoot007]

Kouluruoka ja koululiikunta voivat johtaa helposti turmion tielle, jos rima on laskettu riittävän matalalle ja kaikesta on säästetty. 90-luvun lama-aikana tämä oli karua todellisuutta. Jos ei ollut suksia, luistimia, jääkiekkovarusteita omasta takaa, sai juosta jäistä kenttää ympäri tossuilla, lapioida lunta tai paskaa paikasta A paikkaan B, tai vaikka mennä pitämään kirjaa viereisen maantien liikennemääristä. Liikunnan kanssa tuolla oli hyvin vähän tekemistä, mutta tappoi hienosti motivaation, kun samaan aikaan rikkaat skidit pelasivat jääkiekkoa viereisellä kentällä. En toki ollut läski vielä tuolloin, kun ei oikein ollut syömistäkään, mutta vasta yläasteen loppupuolella aloin kiinnostumaan liikunnasta ensimmäistä kertaa oikeasti.
Muistaakseni 90-luvulla ei ollut pikaruokaa, sipsiä tai vastaava rasvamättöä helposti tarjolla, eikä se ollut suinkaan yhtä halpaa kuin tänä päivänä verrattuna todelliseen ruokaan. Kouluruoka oli melkoista paskaa laadullisesti ja maultaan, ja sai olla aikamoinen fakiiri, jos siitä sai itsensä lihotettua.

 

[JLM]

Niin siis tässähän tullaan siihen ikuisuus ongelmaan, että meidän maailmassa tai kulttuurissa kaikki pitää saada itse päättää ja kaikkea pitää olla kaikille kaiken aikaa tarjolla. Nälkä on kuin jokin elimistön vikatila, jota ei pidä sietää (ja se on kamalaa ja varmaan jopa vaarallista). Se pitää välittömästi "kuitata" pois syömällä. Tai se pitää poistaa pillereillä. Itse tulin juuri 15km juoksulenkiltä ja olen viimeksi syönyt aamulla puuroa marjoilla ja reajuustolla, joten nälkä on jo mutta still alive.

Itse pakottaisin ihmiset mieluummin liikkumaan, kuin syömään aina super terveellisesti. Eli tavallaan sille epäterveelliselle roskalle on paikkansa varmasti jokaisen elämässä, menet leffaan ja syöt ne popparit tms. mutta tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, eli ihmiset elää sillä pelkällä roskalla. Joten kyllä huono ruoka on siltä osalta aiheuttanut lihavuuden, mutta ei sitä silti "Saarioisen äidit" ole kenenkään kurkusta työntänyt alas. Eli jos sen roskan kysyntä vähenisi (varmaan ainoa mahdollinen keino olisi verotus), eli jos se makaronilastikko maksaisi 45€/kpl tai mäkkiateria 95€, niin ei olisi kysyntää. Jolloin roskan tarjoajat muuttaisi konseptejaan ja mukautuisi markkinaan ja toisi tarjolle parempia vaihtoehtoja, joita saa myydä halvemmalla, joka suuntaisia kysynnän oikeisiin tuotteisiin. Esimerkki: 80-luvun mäkistä ei tainnut paljon vegeä löytyä, kun kukaan ei sitä halunnut, mutta nyt sitä löytyy vaikka miten paljon, kun sille on kysyntää.

Konsumerismi elää ja voi tietysti hyvin, mutta ei se koskaan ole täysin rajatonta ollut. Sääntelyllä on viety ennenkin pois suorastaan myrkyllisiä valmisteita (kuten esim. transrasvat), joten saatavuuden rajoittaminen sinänsä ei ole mahdotonta. Enemmän siinä on kysymys siitä mihin se raja vedetään. Nälkä on vähän sellainen tila että ihan hirveän pitkään sitä ei viitsi kukaan säännön mukaisestikärsiä, ellei siihen ole jotain todella hyvää syytä/motivaattoria ja useimmiten sellainen puuttuu. Ja jos nälkä on tarpeeksi usein niin se motivaatio tuppaa katoamaan viimeistään siinä vaihessa kun joku muukin asia alkaa ottamaan päähän. Sen takia olen itse suosinut hiilarien rajoittamista jos on ollut tarve pudottaa painoa, elämä on tarpeeksi hankalaa ilman nälkääkin. Ja yleensä sille ei ole tarvetta koska noin muuten ei tule käytettyä sokeria juurikaan. Ts. pyrin pitämään insuliinivasteen toimintakuntoisena. Tosin luulen ettei kovin radikaleihin rajoituksiin ole poliittista halua, koska siinä sotkettaisiin aika isojen firmojen varpaille.

Liikkumaan pakottaminen on ja vähän sellainen, että jos haluaa viedä lopunkin motivaation liikunnasta niin pakottaminen on siihen erinomainen työkalu. Monille se inho syntyy jo koululiikunnassa, eikä vähiten sen takia jos liikunnan opettajana on hahmo mikä vie touhusta hauskuuden niiltä, ketkä eivät ole aivan äärimmäisen urheilullisia noin muuten. Jos tarjoat sitä samaa lisää niin aika monen ensireaktio on todennäköisesti lähteä alkoon. Joten mitään kovin helppoa reseptiä ongelman ratkaisuun ei ole, mutta ehkä jos keksit tavan innostaa ihmisiä liikkumaan vaikka jonkun oikeasti hauskan toiminnan ympärille, niin se voisi toimia vähän paremmin. Harva kuitenkaan viitsii harrastaa mitään kovin tympeältä tuntuvia juttuja vapaa-ajallaan.

 

[JRan]

Konsumerismi elää ja voi tietysti hyvin, mutta ei se koskaan ole täysin rajatonta ollut. Sääntelyllä on viety ennenkin pois suorastaan myrkyllisiä valmisteita (kuten esim. transrasvat), joten saatavuuden rajoittaminen sinänsä ei ole mahdotonta. Enemmän siinä on kysymys siitä mihin se raja vedetään. Nälkä on vähän sellainen tila että ihan hirveän pitkään sitä ei viitsi kukaan säännön mukaisestikärsiä, ellei siihen ole jotain todella hyvää syytä/motivaattoria ja useimmiten sellainen puuttuu. Ja jos nälkä on tarpeeksi usein niin se motivaatio tuppaa katoamaan viimeistään siinä vaihessa kun joku muukin asia alkaa ottamaan päähän. Sen takia olen itse suosinut hiilarien rajoittamista jos on ollut tarve pudottaa painoa, elämä on tarpeeksi hankalaa ilman nälkääkin. Ja yleensä sille ei ole tarvetta koska noin muuten ei tule käytettyä sokeria juurikaan. Ts. pyrin pitämään insuliinivasteen toimintakuntoisena. Tosin luulen ettei kovin radikaleihin rajoituksiin ole poliittista halua, koska siinä sotkettaisiin aika isojen firmojen varpaille.

Liikkumaan pakottaminen on ja vähän sellainen, että jos haluaa viedä lopunkin motivaation liikunnasta niin pakottaminen on siihen erinomainen työkalu. Monille se inho syntyy jo koululiikunnassa, eikä vähiten sen takia jos liikunnan opettajana on hahmo mikä vie touhusta hauskuuden niiltä, ketkä eivät ole aivan äärimmäisen urheilullisia noin muuten. Jos tarjoat sitä samaa lisää niin aika monen ensireaktio on todennäköisesti lähteä alkoon. Joten mitään kovin helppoa reseptiä ongelman ratkaisuun ei ole, mutta ehkä jos keksit tavan innostaa ihmisiä liikkumaan vaikka jonkun oikeasti hauskan toiminnan ympärille, niin se voisi toimia vähän paremmin. Harva kuitenkaan viitsii harrastaa mitään kovin tympeältä tuntuvia juttuja vapaa-ajallaan.

Niin kyllähän tässä ollaan ajauduttu monesta suunnasta umpikujaan. Siihen 80-luvun tilanteeseen, missä keskimäärin siinä koululuokassa oli se yksi pullea lapsi on varmasti turha kenenkään haikailla. Myös aikuisista se pieni vähemmistö oli lihavia tai edes ylipainoisia. Vapaa-aika kului ihan muissa hommissa, kun syödessä ultraprosessoitua roskaa Netflixin ääressä.

Voisihan sitä ehkä miettiä, että miksi ne omat vanhemmat lähti 80-luvulla hiihtolenkille tai kävelylle vapaa-ajallaan. Ei ne sinne painoa mennyt pudottamaan vaan kyllä ne taisi saada hyvän fiiliksen siitä liikunnasta. Nykyään varmaan ihmisten aivot on vaan siinä kunnossa, että mikään muu ei tuota enää sitä hyvää fiilistä, kun epäterveellinen ruoka ja suoratoistopalvelut. Seuraava sukupolvi ei kykene enää katsomaan edes Netflixiä, kun videon pitää kestää tunnin sijasta 10 sekuntia, jotta sen jaksaa katsoa.

Elimistö tottuu yllättävän nopeasti nälkään ja itsellä se ei enää oikein tarkoita mitään. Syön päivittäin hyvinkin tarkan määrän kaloreita ja välillä syön sen 2 ateriaa kerralla.

Itse vaan veikkaan, että se sama vastareaktio tulee siihen terveellisempään ruokaan, kuin liikuntaan, jos niistä oikeasti kumpaa tahansa aletaan pakottamaan, joten tuskin niistä kumpikaan on ratkaisu mihinkään. Ehkä odotellaan seuraavia pillereitä, jotka nostavat sykettä ja aiheuttavat lihaksille pakkoliikkeitä, niin voi sitten pillereillä poistaa näläntunteen ja kuntoilla pillereiden voimalla siinä Netflixin ääressä.

 

[Algron28]

Uskaltaisin sanoa että 80 luvun maailmakin on ollut fyysisen liikkumisen kannalta paljon eri kuin sen jälkeen. Nykyään vaihtoehtoista matalan fyysisen aktiviteetin ajanvietettä on tarjolla valtavasti enemmän joten enemmän tai vähemmän reippaalla lenkillä tai ajanvietteenä harrastetulla liikunnalla on kilpailua.

Tämän lisäksi se arkiliikunta on kokoajan vähentynyt. 80-luvulla autoja oli vähemmän ja siirtymisen välineenä olivat monesti jalat, pyörä tai joukkoliikenne. Nykyisin mennään autolla, traktorimönkijällä, sähköpyörällä tai skuutilla. Toki joukkoliikenne on vielä siellä missä on.

80-luvulla hissittömiä kerrostaloja oli vielä runsaasti. Nykyään alkaa olla harvassa.

80-luvulla asioiden hoitaminen tarkoitti monesti fyysisesti paikanpäällä käyntiä joka tietenkin tarkoitti taas enemmän liikettä. Nykyään lähes kaiken pankista lääkäriin voi hoitaa kotisohvalta puhelimella. Edes ruokakaupassa ei tarvitse käydä kun Voltti kuskaa ovelle tai jos ei jaksa edes kokata niin Voltti tuo ruuat ravintolasta. Robotti imurit, robotti ruohonleikkurit, lumilingot. Kaikki se on pois fyysisestä tekemisestä. Nämä on sellaisia pikku asioita joista kuitenkin yhdessä kertyy sitä hyötyliikuntaa.

 

[JLM]

Niin kyllähän tässä ollaan ajauduttu monesta suunnasta umpikujaan. Siihen 80-luvun tilanteeseen, missä keskimäärin siinä koululuokassa oli se yksi pullea lapsi on varmasti turha kenenkään haikailla. Myös aikuisista se pieni vähemmistö oli lihavia tai edes ylipainoisia. Vapaa-aika kului ihan muissa hommissa, kun syödessä ultraprosessoitua roskaa Netflixin ääressä.

Voisihan sitä ehkä miettiä, että miksi ne omat vanhemmat lähti 80-luvulla hiihtolenkille tai kävelylle vapaa-ajallaan. Ei ne sinne painoa mennyt pudottamaan vaan kyllä ne taisi saada hyvän fiiliksen siitä liikunnasta. Nykyään varmaan ihmisten aivot on vaan siinä kunnossa, että mikään muu ei tuota enää sitä hyvää fiilistä, kun epäterveellinen ruoka ja suoratoistopalvelut. Seuraava sukupolvi ei kykene enää katsomaan edes Netflixiä, kun videon pitää kestää tunnin sijasta 10 sekuntia, jotta sen jaksaa katsoa.

Elimistö tottuu yllättävän nopeasti nälkään ja itsellä se ei enää oikein tarkoita mitään. Syön päivittäin hyvinkin tarkan määrän kaloreita ja välillä syön sen 2 ateriaa kerralla.

Itse vaan veikkaan, että se sama vastareaktio tulee siihen terveellisempään ruokaan, kuin liikuntaan, jos niistä oikeasti kumpaa tahansa aletaan pakottamaan, joten tuskin niistä kumpikaan on ratkaisu mihinkään. Ehkä odotellaan seuraavia pillereitä, jotka nostavat sykettä ja aiheuttavat lihaksille pakkoliikkeitä, niin voi sitten pillereillä poistaa näläntunteen ja kuntoilla pillereiden voimalla siinä Netflixin ääressä.

80-luvulla yhteisöllisiä ulkoaktiviteetteja oli enemmän ja jos halusi juttuseuraa niin piti mennä kaverin luo tai sopia mihin mentäisiin. Siinä sivussa sitten oli kaikkea muuta askaretta mitä ajan kuluksi tehtiin. Jos ruokapuolta muistelen, niin kotona tehtiin paljon ruokaa alusta lähtien itse ja paistettiin voissa. Paljon kasvatettiin myös itse. Ja jos jotain halusi niin piti tehdä töitä sen eteen. Pikakelaus 90-luvulle, niin alkoi näkyä ainakin kaupunkilaiskavereissa sitä, että kotona oli satelliittikanavia ja telkkari koko ajan päällä. Ruoka alkoi muuttua enemmän roskan ja eineksien suuntaan. Loppu onkin historiaa...

En muista että omat vanhemmat olisivat olleet erityisen innokkaita liikkujia 80-luvullakaan, jos ei lasketa kylän jääkiekkopelejä koulun luistelukaukalossa. Enemmän se oli sitä että piti tehdä töitä ja liikkuminen tapahtui toisinaan kustannussyistä ennemmin polkipyörällä kuin autolla. Itse en ole liikunnasta saanut mitään erityisen hyvää fiilistä ja yleensä se liittyy enemmän hyötyliikuntaan ja muuhun tarkoitukselliseen tekemiseen.

Se vastareaktio ns. terveellisempään ruokaan tulee aivan varmasti, jos sitä aletaan tuputtamaan kovin ylhäältä määräten ja moralisoiden, ja jos tarjottu vaihtoehto nyt vain maistuu huonolta. Silloin on aika luonnollinen reaktio nostaa pikkutyranneille keskisormea, vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, että esim. fruktoosin määriä rajoitetaan, jolloin sen määrä ruokaketjussa vähenee ilman, että siitä edes tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa. Pilleripurkki tätä ongelmaa ei joka tapauksessa ratkaise mitenkään, vaikka joku voisi niin toivoakin.

 

[JRan]

Uskaltaisin sanoa että 80 luvun maailmakin on ollut fyysisen liikkumisen kannalta paljon eri kuin sen jälkeen. Nykyään vaihtoehtoista matalan fyysisen aktiviteetin ajanvietettä on tarjolla valtavasti enemmän joten enemmän tai vähemmän reippaalla lenkillä tai ajanvietteenä harrastetulla liikunnalla on kilpailua.

Tämän lisäksi se arkiliikunta on kokoajan vähentynyt. 80-luvulla autoja oli vähemmän ja siirtymisen välineenä olivat monesti jalat, pyörä tai joukkoliikenne. Nykyisin mennään autolla, traktorimönkijällä, sähköpyörällä tai skuutilla. Toki joukkoliikenne on vielä siellä missä on.

80-luvulla hissittömiä kerrostaloja oli vielä runsaasti. Nykyään alkaa olla harvassa.

80-luvulla asioiden hoitaminen tarkoitti monesti fyysisesti paikanpäällä käyntiä joka tietenkin tarkoitti taas enemmän liikettä. Nykyään lähes kaiken pankista lääkäriin voi hoitaa kotisohvalta puhelimella. Edes ruokakaupassa ei tarvitse käydä kun Voltti kuskaa ovelle tai jos ei jaksa edes kokata niin Voltti tuo ruuat ravintolasta. Robotti imurit, robotti ruohonleikkurit, lumilingot. Kaikki se on pois fyysisestä tekemisestä. Nämä on sellaisia pikku asioita joista kuitenkin yhdessä kertyy sitä hyötyliikuntaa.

80-luvulla yhteisöllisiä ulkoaktiviteetteja oli enemmän ja jos halusi juttuseuraa niin piti mennä kaverin luo tai sopia mihin mentäisiin. Siinä sivussa sitten oli kaikkea muuta askaretta mitä ajan kuluksi tehtiin. Jos ruokapuolta muistelen, niin kotona tehtiin paljon ruokaa alusta lähtien itse ja paistettiin voissa. Paljon kasvatettiin myös itse. Ja jos jotain halusi niin piti tehdä töitä sen eteen. Pikakelaus 90-luvulle, niin alkoi näkyä ainakin kaupunkilaiskavereissa sitä, että kotona oli satelliittikanavia ja telkkari koko ajan päällä. Ruoka alkoi muuttua enemmän roskan ja eineksien suuntaan. Loppu onkin historiaa...

En muista että omat vanhemmat olisivat olleet erityisen innokkaita liikkujia 80-luvullakaan, jos ei lasketa kylän jääkiekkopelejä koulun luistelukaukalossa. Enemmän se oli sitä että piti tehdä töitä ja liikkuminen tapahtui toisinaan kustannussyistä ennemmin polkipyörällä kuin autolla. Itse en ole liikunnasta saanut mitään erityisen hyvää fiilistä ja yleensä se liittyy enemmän hyötyliikuntaan ja muuhun tarkoitukselliseen tekemiseen.

Se vastareaktio ns. terveellisempään ruokaan tulee aivan varmasti, jos sitä aletaan tuputtamaan kovin ylhäältä määräten ja moralisoiden, ja jos tarjottu vaihtoehto nyt vain maistuu huonolta. Silloin on aika luonnollinen reaktio nostaa pikkutyranneille keskisormea, vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, että esim. fruktoosin määriä rajoitetaan, jolloin sen määrä ruokaketjussa vähenee ilman, että siitä edes tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa. Pilleripurkki tätä ongelmaa ei joka tapauksessa ratkaise mitenkään, vaikka joku voisi niin toivoakin.

Se on juurikin näin. Juu tuskin tätä ongelmaa pillerit ratkaisee. Toki uskon, että nykyihminen voisi saada myös sitä hyvää fiilistä siitä liikunnasta (ehkä onnistuminen, kehittyminen, pystyminen). Ilmeisesti se sohva vetää enemmän puoleensa ja se passiivisuus kaikessa pitää ihmiset mahdollisimman kaukana tilanteesta, missä voisi tulla hiki.

On se toki maailma muutenkin muuttunut, jos olen oikein ymmärtänyt niin nykypäivän maskuliininen, miehekäs mies vihaa naista siellä kotisohvalla kännykkä kädessä. Ehkä sekin on ihan ymmärrettävää, kun sen tosimiehen kropassa ei ole enää testosteronia, vaan enemmän estrogeenia, kuin monella naisella. No ehkä aiheen vierestä, mutta silti varmasti yksi lihavuusepidemian sivuvaikutuksia sekin.

 

[JLM]

Se on juurikin näin. Juu tuskin tätä ongelmaa pillerit ratkaisee. Toki uskon, että nykyihminen voisi saada myös sitä hyvää fiilistä siitä liikunnasta (ehkä onnistuminen, kehittyminen, pystyminen). Ilmeisesti se sohva vetää enemmän puoleensa ja se passiivisuus kaikessa pitää ihmiset mahdollisimman kaukana tilanteesta, missä voisi tulla hiki.

On se toki maailma muutenkin muuttunut, jos olen oikein ymmärtänyt niin nykypäivän maskuliininen, miehekäs mies vihaa naista siellä kotisohvalla kännykkä kädessä. Ehkä sekin on ihan ymmärrettävää, kun sen tosimiehen kropassa ei ole enää testosteronia, vaan enemmän estrogeenia, kuin monella naisella. No ehkä aiheen vierestä, mutta silti varmasti yksi lihavuusepidemian sivuvaikutuksia sekin.

Se on vähän siitäkin että missä haluaa onnistua. Ei kaikki kasarillakaan olleet kovin urheilullisesti suuntautuneita, tai saaneet siitä mitään erityistä kiksiä. Esimerkiksi vähän taiteellisemmin suuntautuneet. Onko se sitten aina passiivisuutta, niin ei välttämättä. Ysärillä istuttiin aika paljon koneiden ääressä, mutta siinä oli usein myös sosiaalinen aspekti mukana esim. peliviikonloppuisin ja monelle se oli se ponnahduslauta tulevaan työelämään - mikä sivumennen mainittuna maksaa yleensä pirusti parempaa palkkaa kuin joku liikunnallisempi homma. Sen kääntöpuolena on sitten jatkuvasti kasvaneet stressitasot, mitkä aiheuttavat sekä lihomista, että passivoitumista - sitä voi lievittää tiettyyn rajaan asti liikunnalla, mutta se ei välttämättä ole ihan sellainen hopealuoti (tai pilleri) mitä toivotaan. Plus sitten se että ruokaketjussa on vähän liikaa sellaista, mikä kääntää todennäköisyyksiä vielä epäedullisempaan asentoon. Varsinkin kun monille kysymys on myös siitä, että eletään niitä ns. ruuhkavuosia, missä pitää töiden lisäksi huolehtia lasten jutut (mitkä muuten eivät ole aina ihan helpoimpia ja kevyimpiä asioita, varsinkin jos on joku vähän pidempään kestävä tilanne päällä). Siihen päälle sitten joku oman elämänsä paavo nurmi kertomaan että olet paska ihminen ja kohta läski eunukki jos et vedä joka päivä tuntien lenkkiä kunnon raivolla ja nauti siitä... (jos muistat mitä kommentoin liikunnan ilon tappamisesta jo kouluaikana... ) Maskuliinisesta en sitten tiedä, näkisin että perheestä huolehtiminen on yksi niitä maskuliinisimpia asioita mitä mies tekee vaikka iskämahaa olisikin vähän päässyt kerääntymään. Jotkut taas sanovat että kaikki maskuliinisuus on toksista ja tulevaisuuden mies on feminiini tissiposki. Vähäsen kyllä epäilen sen olevan yhtä kaukana todellisuudesta kun kevyet heitot naisvihastakin.

 

[JRan]

Se on vähän siitäkin että missä haluaa onnistua. Ei kaikki kasarillakaan olleet kovin urheilullisesti suuntautuneita, tai saaneet siitä mitään erityistä kiksiä. Esimerkiksi vähän taiteellisemmin suuntautuneet. Onko se sitten aina passiivisuutta, niin ei välttämättä. Ysärillä istuttiin aika paljon koneiden ääressä, mutta siinä oli usein myös sosiaalinen aspekti mukana esim. peliviikonloppuisin ja monelle se oli se ponnahduslauta tulevaan työelämään - mikä sivumennen mainittuna maksaa yleensä pirusti parempaa palkkaa kuin joku liikunnallisempi homma. Sen kääntöpuolena on sitten jatkuvasti kasvaneet stressitasot, mitkä aiheuttavat sekä lihomista, että passivoitumista - sitä voi lievittää tiettyyn rajaan asti liikunnalla, mutta se ei välttämättä ole ihan sellainen hopealuoti (tai pilleri) mitä toivotaan. Plus sitten se että ruokaketjussa on vähän liikaa sellaista, mikä kääntää todennäköisyyksiä vielä epäedullisempaan asentoon. Varsinkin kun monille kysymys on myös siitä, että eletään niitä ns. ruuhkavuosia, missä pitää töiden lisäksi huolehtia lasten jutut (mitkä muuten eivät ole aina ihan helpoimpia ja kevyimpiä asioita, varsinkin jos on joku vähän pidempään kestävä tilanne päällä). Siihen päälle sitten joku oman elämänsä paavo nurmi kertomaan että olet paska ihminen ja kohta läski eunukki jos et vedä joka päivä tuntien lenkkiä kunnon raivolla ja nauti siitä... (jos muistat mitä kommentoin liikunnan ilon tappamisesta jo kouluaikana... ) Maskuliinisesta en sitten tiedä, näkisin että perheestä huolehtiminen on yksi niitä maskuliinisimpia asioita mitä mies tekee vaikka iskämahaa olisikin vähän päässyt kerääntymään. Jotkut taas sanovat että kaikki maskuliinisuus on toksista ja tulevaisuuden mies on feminiini tissiposki. Vähäsen kyllä epäilen sen olevan yhtä kaukana todellisuudesta kun kevyet heitot naisvihastakin.

Niin siis ihan pakko sanoa, että en kirjoittanut missään viestissä sinulle henkilökohtaisesti mitään, enhän edes tiedä sinusta ihmisenä yhtään mitään. Kirjoitin siis yleisesti maailmasta ja siitä mihin se on omasta näkökulmasta menossa. Olit käytännössä ainoa joka asiasta keskusteli ja uusi henkilö itselle tässä ketjussa. Joten on ehdottoman freshiä saada uusia näkökulmia ja ajatuksia aiheeseen liittyen.

Itselläkin tosiaan se 20 vuotta IT-alaa takana, muutama lapsi, joten tiedän hyvinkin tarkkaan mitä se kaikki vaatii ja miten raskasta se on. Ymmärrän myös hyvin, että urheilu ei maistu kaikille ja sekin on itselle täysin ok. Moni voisi kuitenkin saada urheilusta jotain irti, jos vaan edes kokeilisi sitä sen sohvan sijasta.

Naisviha-keskustelu tuli vaan mieleen (ei liittynyt mitenkään sinuun), kun se on nyt viime vuosina noussut jatkuvasti otsikoihin enemmän ja enemmän. Niinhän sitä sanotaan, että "nainen on naiselle susi", joten pohdin yleisellä tasolla, että onko naisviha saanut tuulta purjeisiin lihavuusepidemian johdosta, kun testosteroni katoaa miehiltä ja vaihtuu estrogeeniin. Harvoinpa ne perheelliset muutenkaan naisia vihaa, mutta ilmeisesti nykyään se vihaaminen on hyvinkin yleistä, etenkin nuorten keskuudessa. Samoin myös näiden sankareiden mielestä väkivalta naisia kohtaan on täysin hyväksyttävää jne.

Edit: pieni lisäys

 

[JLM]

Niin siis ihan pakko sanoa, että en kirjoittanut missään viestissä sinulle henkilökohtaisesti mitään, enhän edes tiedä sinusta ihmisenä yhtään mitään. Kirjoitin siis yleisesti maailmasta ja siitä mihin se on omasta näkökulmasta menossa. Olit käytännössä ainoa joka asiasta keskusteli ja uusi henkilö itselle tässä ketjussa. Joten on ehdottoman freshiä saada uusia näkökulmia ja ajatuksia aiheeseen liittyen.

Enkä sitä sellaisena ottanutkaan.

Itselläkin tosiaan se 20 vuotta IT-alaa takana, muutama lapsi, joten tiedän hyvinkin tarkkaan mitä se kaikki vaatii ja miten raskasta se on. Ymmärrän myös hyvin, että urheilu ei maistu kaikille ja sekin on itselle täysin ok. Moni voisi kuitenkin saada urheilusta jotain irti, jos vaan edes kokeilisi sitä sen sohvan sijasta.

Naisviha-keskustelu tuli vaan mieleen (ei liittynyt mitenkään sinuun), kun se on nyt viime vuosina noussut jatkuvasti otsikoihin enemmän ja enemmän. Niinhän sitä sanotaan, että "nainen on naiselle susi", joten pohdin yleisellä tasolla, että onko naisviha saanut tuulta purjeisiin lihavuusepidemian johdosta, kun testosteroni katoaa miehiltä ja vaihtuu estrogeeniin. Harvoinpa ne perheelliset muutenkaan naisia vihaa, mutta ilmeisesti nykyään se vihaaminen on hyvinkin yleistä, etenkin nuorten keskuudessa. Samoin myös näiden sankareiden mielestä väkivalta naisia kohtaan on täysin hyväksyttävää jne.

Edit: pieni lisäys

Suunnilleen yhtä pitkään olen itse tehnyt alaa, jonkin verran on tuttuja ketkä ovat olleet vielä pidempään. Osa varsin hyvässä ja hoikassa kunnossa, osa sitten aika tukevassa. Ja on henkilöhistoriassa sellainenkin tapaus, kuka oli nuorempana todella urheilullinen ja pystyvä mutta jostain syystä elämänhallinta petti joskeenkin täysin jossain vaiheessa. Yleisesti ottaen omat havaintoni ovat vähän sellaisia, että työympäristön stressin ja toksisuuden määrä vaikuttaa aika isosti vyötärön ympäryksen kehittymiseen myös niillä, ketkä käyvät salilla yms. Tosin salille yleensä mennään siinä vaiheessa kun painoa on jo kerääntynyt ja sen pois huhkiminen on aina vaikeampaa. Sen takia sanonkin, että liikunta yksinään ei ratkaise kovin paljoa, vaan ongelma on aika kokonaisvaltainen. Samoin olen pyrkinyt valottamaan sitä, miksi liikunta ei ole kaikille muodostunut kovin mieluisaksi harrastukseksi, koska se on mielestäni osa sitä ongelmaa.

Vihasta on toki ollut puhetta paljon viime vuosina, mielestäni aika paljon liikaakin ja tavalla, mikä ei välttämättä ole antanut puoleen eikä toiseen kovin järkevää kuvaa todellisesta tilanteesta. Mitään kovin radikaalia nais- tai miesvihaa ei melko varmojen MT-tapausten lisäksi mielestäni yleisellä tasolla ole. Mutta on erinäisiä ryhmittymiä, kenellä on omat intressit saada omalle asialleen näkyvyyttä ja silloin voidaan julkaista vähän sellaisiakin juttuja mitkä eivät ole ihan totta ja mitä klikkimedia sitten esittelee mielellään. Mutta se menee nyt aika paljon ohi aiheen niin ei siitä sen enempää.

 

[bahis]

Aiheeseen liittyen... Hyvin ainakin itsellä loppui Pepsin ja Fantan juominen kun työnsivät aspartaami/asesulfaami k paskaa myös normiversioon. Sama kaikille limuille ja mehuille niin varmaan aika moni muukin lopettaa niiden juomisen

 

[NotaR]

Aiheeseen liittyen... Hyvin ainakin itsellä loppui Pepsin ja Fantan juominen kun työnsivät aspartaami/asesulfaami k paskaa myös normiversioon. Sama kaikille limuille ja mehuille niin varmaan aika moni muukin lopettaa niiden juomisen

No mutta sehän on vain rahan säästöäkin samalla, kun alkaa hörppiä mainiota kraanavettä, Suomessahan se on maailman parasta muutenkin

 

[JRan]

Enkä sitä sellaisena ottanutkaan.

Hyvä Ajattelin että olen jossain kohdassa kirjoittanut jotain, mitä ei ole ollut tarkoitus.

Suunnilleen yhtä pitkään olen itse tehnyt alaa, jonkin verran on tuttuja ketkä ovat olleet vielä pidempään. Osa varsin hyvässä ja hoikassa kunnossa, osa sitten aika tukevassa. Ja on henkilöhistoriassa sellainenkin tapaus, kuka oli nuorempana todella urheilullinen ja pystyvä mutta jostain syystä elämänhallinta petti joskeenkin täysin jossain vaiheessa. Yleisesti ottaen omat havaintoni ovat vähän sellaisia, että työympäristön stressin ja toksisuuden määrä vaikuttaa aika isosti vyötärön ympäryksen kehittymiseen myös niillä, ketkä käyvät salilla yms. Tosin salille yleensä mennään siinä vaiheessa kun painoa on jo kerääntynyt ja sen pois huhkiminen on aina vaikeampaa. Sen takia sanonkin, että liikunta yksinään ei ratkaise kovin paljoa, vaan ongelma on aika kokonaisvaltainen. Samoin olen pyrkinyt valottamaan sitä, miksi liikunta ei ole kaikille muodostunut kovin mieluisaksi harrastukseksi, koska se on mielestäni osa sitä ongelmaa.

Joo tuttu ilmiö. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka jopa liikkuu verrattain paljon, syö ainakin työympäristössä suht terveellisesti, mutta kamppailee painonsa kanssa käytännössä aina. Toki kotona on varmasti pakko mennä päivittäin jotain, mistä tulee liikaa kaloreita. Se voi olla sokeri, pizzat, burgerit, alkoholi, näiden yhdistelmä tai mitä vaan.

Toinen juttu mitä olen aina henkilökohtaisesti ihmetellyt, että miksi ihmiset menee salille jos haluaa laihduttaa. Pahimmillaan palkataan vielä isolla rahalla se PT, joka on vetänyt sen "8+6 päivän kurssin", jolla ei kyllä kukaan muutu minkään alan kovaksi ammattilaiseksi.

Salille on toki paikkansa ja jos oikeasti haluaa isot lihakset, niin silloin tarvitaan vastusta enemmän, kuin esimerkiksi oman kehon painot. Kuitenkin se painonpudotus ja lihasmassan kasvatus on kaksi täysin erillistä asiaa. Yllättävän pitkään saa salia tehdä ja vetää super tarkkaa ruokavaliota, jos haluaa muuttua vaikka lihavasta suoraan lihaksikkaaksi. Salitreeni harvoin on tehokkainta rasvan polton näkökulmasta, mitä se lihava oikeasti tarvitsisi siihen suurimpaan vaakalukeman muutokseen. Toki kaikki treeni on hyvästä, etenkin jos lihaksia on käytetty viimeksi vaikka 25 vuotta sitten.

Itse kyllä valitsisin silti jonkun lajin missä sykkeen saa pysymään helposti, riittävän pitkään esimerkiksi siinä 70% maksimista tasolla. Kävely, uinti, pyöräily, jotain treenejä kehonpainoilla jne. Voisin väittää, että rasva palaa tehokkaimmin ja se visuaalinen muutos on huomattavasti nopeampaa, mikä motivoi silti ehkä paremmin, kuin iso hauis tai pitäjän suurimmat reidet (jotka saattoi olla jo lähdössä). Yleensä etenkin naisille se vaatekokojen pieneneminen ja visuaalinen muutos pienemmäksi on tärkeämpää ja motivoi enemmän, kuin massiiviset lihakset selässä tai jättimäiset pohkeet.

Yleensä ne salihirmut haluaa juuri näyttää isoilta, joten se on ehkä sille lihavalle matka ojasta allikkoon. Mieleeni tulee joitain satoja selfieitä saleilta missä näyttää, että salin peilit on ollut enemmän käytössä, kuin laitteet. Todellisuudessa totuus saattaa olla vielä pahimmillaan toinen, eli töitäkin on tehty, mutta se ei vaan silti näy ollenkaan toivottuna muutoksena, etenkin kun ruokavaliosta vähän lipsutaan samalla.

 

[Smugu]

Joo tuttu ilmiö. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka jopa liikkuu verrattain paljon, syö ainakin työympäristössä suht terveellisesti,

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

 

[Joku_242]

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

Itsekin vedän aika maksimikokoisen annoksen lounasruokalassa, niin jaksaa sitten iltaan asti ennen kuin tarvii vetää päivän toinen ateria.

 

[JRan]

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

Itsekin vedän aika maksimikokoisen annoksen lounasruokalassa, niin jaksaa sitten iltaan asti ennen kuin tarvii vetää päivän toinen ateria.

Näillä mennään, itse syön myös riittävästi, jos olen toimistolla tai muuten jossain lounaspaikassa. Yleensä etähommissa, joten ei ole toki päivittäistä tai nykyään aina edes viikoittaista.

Edit:typo

 

[bahis]

Tähän törmää jatkuvasti. Painonsa kanssa kamppailevat ihmiset syövät tosi terveellisiä ja pieniä annoksia lounasruokalassa ja skippaavat jälkiruuat yms. Samalla ne toimiston hoikimmat ja urheilullisimmat tyypit vetää about kattilallisen perunamuusia, 600g lihaa ja jälkiruuaksi 3-4 pannaria kermavaahdolla ja hillolla.

Sitten on meitä jotka lihoo jo kun näkee että muut syö

Geeneillä on todella iso merkitys lihavuuteen...

 

[Smugu]

Geeneillä on todella iso merkitys lihavuuteen...

Ei tämän foorumin mukaan. Kaikkihan sanoo koko ajan, että kaikki lihoo ja laihtuu samalla tavalla, eli kaikki on kiinni vain kaloreista ja ovatko ne plussalla vai miinuksella. Itse en usko siihen ihan suoraan. Ja huomiona siis, että itse olen sitä koulukuntaa, että en lihoa tai laihdu. En siis mieti hirveästi miten syön.

 

[Must1n]

Toinen juttu mitä olen aina henkilökohtaisesti ihmetellyt, että miksi ihmiset menee salille jos haluaa laihduttaa.

Laihduttajan ei sinällään tarvitse mennä salille eikä lenkille, koska laihtuminen onnistuu ihan vain oikealla määrällä ruokaa. Vähemmän kaloreita sisään kuin kuluttaa jne.

Salitreeni on kuitenkin ihan hyvä juttu laihduttamisen tueksi, koska etenkin sohvaperunalla se tuppaa näkymään suht nopeana lihaskasvuna, voimatasojen kehittymisenä ja yleiskunnon parantumisena. Näillä lienee positiivinen motivaatiovaikute matkalla tavoitteeseen. Ja kun se lihasten koko kasvaa, niin se tietää myös kovempaa peruskulutusta, myös levossa. Eikö nämä ole ihan hyviä ja tavoiteltavia juttuja myös laihduttamisen tueksi? Terveyshyödyistä puhumattakaan.