Lihavuusepidemia

[Algron28]

Uskaltaisin sanoa että 80 luvun maailmakin on ollut fyysisen liikkumisen kannalta paljon eri kuin sen jälkeen. Nykyään vaihtoehtoista matalan fyysisen aktiviteetin ajanvietettä on tarjolla valtavasti enemmän joten enemmän tai vähemmän reippaalla lenkillä tai ajanvietteenä harrastetulla liikunnalla on kilpailua.

Tämän lisäksi se arkiliikunta on kokoajan vähentynyt. 80-luvulla autoja oli vähemmän ja siirtymisen välineenä olivat monesti jalat, pyörä tai joukkoliikenne. Nykyisin mennään autolla, traktorimönkijällä, sähköpyörällä tai skuutilla. Toki joukkoliikenne on vielä siellä missä on.

80-luvulla hissittömiä kerrostaloja oli vielä runsaasti. Nykyään alkaa olla harvassa.

80-luvulla asioiden hoitaminen tarkoitti monesti fyysisesti paikanpäällä käyntiä joka tietenkin tarkoitti taas enemmän liikettä. Nykyään lähes kaiken pankista lääkäriin voi hoitaa kotisohvalta puhelimella. Edes ruokakaupassa ei tarvitse käydä kun Voltti kuskaa ovelle tai jos ei jaksa edes kokata niin Voltti tuo ruuat ravintolasta. Robotti imurit, robotti ruohonleikkurit, lumilingot. Kaikki se on pois fyysisestä tekemisestä. Nämä on sellaisia pikku asioita joista kuitenkin yhdessä kertyy sitä hyötyliikuntaa.

 

[JLM]

Niin kyllähän tässä ollaan ajauduttu monesta suunnasta umpikujaan. Siihen 80-luvun tilanteeseen, missä keskimäärin siinä koululuokassa oli se yksi pullea lapsi on varmasti turha kenenkään haikailla. Myös aikuisista se pieni vähemmistö oli lihavia tai edes ylipainoisia. Vapaa-aika kului ihan muissa hommissa, kun syödessä ultraprosessoitua roskaa Netflixin ääressä.

Voisihan sitä ehkä miettiä, että miksi ne omat vanhemmat lähti 80-luvulla hiihtolenkille tai kävelylle vapaa-ajallaan. Ei ne sinne painoa mennyt pudottamaan vaan kyllä ne taisi saada hyvän fiiliksen siitä liikunnasta. Nykyään varmaan ihmisten aivot on vaan siinä kunnossa, että mikään muu ei tuota enää sitä hyvää fiilistä, kun epäterveellinen ruoka ja suoratoistopalvelut. Seuraava sukupolvi ei kykene enää katsomaan edes Netflixiä, kun videon pitää kestää tunnin sijasta 10 sekuntia, jotta sen jaksaa katsoa.

Elimistö tottuu yllättävän nopeasti nälkään ja itsellä se ei enää oikein tarkoita mitään. Syön päivittäin hyvinkin tarkan määrän kaloreita ja välillä syön sen 2 ateriaa kerralla.

Itse vaan veikkaan, että se sama vastareaktio tulee siihen terveellisempään ruokaan, kuin liikuntaan, jos niistä oikeasti kumpaa tahansa aletaan pakottamaan, joten tuskin niistä kumpikaan on ratkaisu mihinkään. Ehkä odotellaan seuraavia pillereitä, jotka nostavat sykettä ja aiheuttavat lihaksille pakkoliikkeitä, niin voi sitten pillereillä poistaa näläntunteen ja kuntoilla pillereiden voimalla siinä Netflixin ääressä.

80-luvulla yhteisöllisiä ulkoaktiviteetteja oli enemmän ja jos halusi juttuseuraa niin piti mennä kaverin luo tai sopia mihin mentäisiin. Siinä sivussa sitten oli kaikkea muuta askaretta mitä ajan kuluksi tehtiin. Jos ruokapuolta muistelen, niin kotona tehtiin paljon ruokaa alusta lähtien itse ja paistettiin voissa. Paljon kasvatettiin myös itse. Ja jos jotain halusi niin piti tehdä töitä sen eteen. Pikakelaus 90-luvulle, niin alkoi näkyä ainakin kaupunkilaiskavereissa sitä, että kotona oli satelliittikanavia ja telkkari koko ajan päällä. Ruoka alkoi muuttua enemmän roskan ja eineksien suuntaan. Loppu onkin historiaa...

En muista että omat vanhemmat olisivat olleet erityisen innokkaita liikkujia 80-luvullakaan, jos ei lasketa kylän jääkiekkopelejä koulun luistelukaukalossa. Enemmän se oli sitä että piti tehdä töitä ja liikkuminen tapahtui toisinaan kustannussyistä ennemmin polkipyörällä kuin autolla. Itse en ole liikunnasta saanut mitään erityisen hyvää fiilistä ja yleensä se liittyy enemmän hyötyliikuntaan ja muuhun tarkoitukselliseen tekemiseen.

Se vastareaktio ns. terveellisempään ruokaan tulee aivan varmasti, jos sitä aletaan tuputtamaan kovin ylhäältä määräten ja moralisoiden, ja jos tarjottu vaihtoehto nyt vain maistuu huonolta. Silloin on aika luonnollinen reaktio nostaa pikkutyranneille keskisormea, vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, että esim. fruktoosin määriä rajoitetaan, jolloin sen määrä ruokaketjussa vähenee ilman, että siitä edes tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa. Pilleripurkki tätä ongelmaa ei joka tapauksessa ratkaise mitenkään, vaikka joku voisi niin toivoakin.

 

[JRan]

Uskaltaisin sanoa että 80 luvun maailmakin on ollut fyysisen liikkumisen kannalta paljon eri kuin sen jälkeen. Nykyään vaihtoehtoista matalan fyysisen aktiviteetin ajanvietettä on tarjolla valtavasti enemmän joten enemmän tai vähemmän reippaalla lenkillä tai ajanvietteenä harrastetulla liikunnalla on kilpailua.

Tämän lisäksi se arkiliikunta on kokoajan vähentynyt. 80-luvulla autoja oli vähemmän ja siirtymisen välineenä olivat monesti jalat, pyörä tai joukkoliikenne. Nykyisin mennään autolla, traktorimönkijällä, sähköpyörällä tai skuutilla. Toki joukkoliikenne on vielä siellä missä on.

80-luvulla hissittömiä kerrostaloja oli vielä runsaasti. Nykyään alkaa olla harvassa.

80-luvulla asioiden hoitaminen tarkoitti monesti fyysisesti paikanpäällä käyntiä joka tietenkin tarkoitti taas enemmän liikettä. Nykyään lähes kaiken pankista lääkäriin voi hoitaa kotisohvalta puhelimella. Edes ruokakaupassa ei tarvitse käydä kun Voltti kuskaa ovelle tai jos ei jaksa edes kokata niin Voltti tuo ruuat ravintolasta. Robotti imurit, robotti ruohonleikkurit, lumilingot. Kaikki se on pois fyysisestä tekemisestä. Nämä on sellaisia pikku asioita joista kuitenkin yhdessä kertyy sitä hyötyliikuntaa.

80-luvulla yhteisöllisiä ulkoaktiviteetteja oli enemmän ja jos halusi juttuseuraa niin piti mennä kaverin luo tai sopia mihin mentäisiin. Siinä sivussa sitten oli kaikkea muuta askaretta mitä ajan kuluksi tehtiin. Jos ruokapuolta muistelen, niin kotona tehtiin paljon ruokaa alusta lähtien itse ja paistettiin voissa. Paljon kasvatettiin myös itse. Ja jos jotain halusi niin piti tehdä töitä sen eteen. Pikakelaus 90-luvulle, niin alkoi näkyä ainakin kaupunkilaiskavereissa sitä, että kotona oli satelliittikanavia ja telkkari koko ajan päällä. Ruoka alkoi muuttua enemmän roskan ja eineksien suuntaan. Loppu onkin historiaa...

En muista että omat vanhemmat olisivat olleet erityisen innokkaita liikkujia 80-luvullakaan, jos ei lasketa kylän jääkiekkopelejä koulun luistelukaukalossa. Enemmän se oli sitä että piti tehdä töitä ja liikkuminen tapahtui toisinaan kustannussyistä ennemmin polkipyörällä kuin autolla. Itse en ole liikunnasta saanut mitään erityisen hyvää fiilistä ja yleensä se liittyy enemmän hyötyliikuntaan ja muuhun tarkoitukselliseen tekemiseen.

Se vastareaktio ns. terveellisempään ruokaan tulee aivan varmasti, jos sitä aletaan tuputtamaan kovin ylhäältä määräten ja moralisoiden, ja jos tarjottu vaihtoehto nyt vain maistuu huonolta. Silloin on aika luonnollinen reaktio nostaa pikkutyranneille keskisormea, vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, että esim. fruktoosin määriä rajoitetaan, jolloin sen määrä ruokaketjussa vähenee ilman, että siitä edes tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa. Pilleripurkki tätä ongelmaa ei joka tapauksessa ratkaise mitenkään, vaikka joku voisi niin toivoakin.

Se on juurikin näin. Juu tuskin tätä ongelmaa pillerit ratkaisee. Toki uskon, että nykyihminen voisi saada myös sitä hyvää fiilistä siitä liikunnasta (ehkä onnistuminen, kehittyminen, pystyminen). Ilmeisesti se sohva vetää enemmän puoleensa ja se passiivisuus kaikessa pitää ihmiset mahdollisimman kaukana tilanteesta, missä voisi tulla hiki.

On se toki maailma muutenkin muuttunut, jos olen oikein ymmärtänyt niin nykypäivän maskuliininen, miehekäs mies vihaa naista siellä kotisohvalla kännykkä kädessä. Ehkä sekin on ihan ymmärrettävää, kun sen tosimiehen kropassa ei ole enää testosteronia, vaan enemmän estrogeenia, kuin monella naisella. No ehkä aiheen vierestä, mutta silti varmasti yksi lihavuusepidemian sivuvaikutuksia sekin.

 

[JLM]

Se on juurikin näin. Juu tuskin tätä ongelmaa pillerit ratkaisee. Toki uskon, että nykyihminen voisi saada myös sitä hyvää fiilistä siitä liikunnasta (ehkä onnistuminen, kehittyminen, pystyminen). Ilmeisesti se sohva vetää enemmän puoleensa ja se passiivisuus kaikessa pitää ihmiset mahdollisimman kaukana tilanteesta, missä voisi tulla hiki.

On se toki maailma muutenkin muuttunut, jos olen oikein ymmärtänyt niin nykypäivän maskuliininen, miehekäs mies vihaa naista siellä kotisohvalla kännykkä kädessä. Ehkä sekin on ihan ymmärrettävää, kun sen tosimiehen kropassa ei ole enää testosteronia, vaan enemmän estrogeenia, kuin monella naisella. No ehkä aiheen vierestä, mutta silti varmasti yksi lihavuusepidemian sivuvaikutuksia sekin.

Se on vähän siitäkin että missä haluaa onnistua. Ei kaikki kasarillakaan olleet kovin urheilullisesti suuntautuneita, tai saaneet siitä mitään erityistä kiksiä. Esimerkiksi vähän taiteellisemmin suuntautuneet. Onko se sitten aina passiivisuutta, niin ei välttämättä. Ysärillä istuttiin aika paljon koneiden ääressä, mutta siinä oli usein myös sosiaalinen aspekti mukana esim. peliviikonloppuisin ja monelle se oli se ponnahduslauta tulevaan työelämään - mikä sivumennen mainittuna maksaa yleensä pirusti parempaa palkkaa kuin joku liikunnallisempi homma. Sen kääntöpuolena on sitten jatkuvasti kasvaneet stressitasot, mitkä aiheuttavat sekä lihomista, että passivoitumista - sitä voi lievittää tiettyyn rajaan asti liikunnalla, mutta se ei välttämättä ole ihan sellainen hopealuoti (tai pilleri) mitä toivotaan. Plus sitten se että ruokaketjussa on vähän liikaa sellaista, mikä kääntää todennäköisyyksiä vielä epäedullisempaan asentoon. Varsinkin kun monille kysymys on myös siitä, että eletään niitä ns. ruuhkavuosia, missä pitää töiden lisäksi huolehtia lasten jutut (mitkä muuten eivät ole aina ihan helpoimpia ja kevyimpiä asioita, varsinkin jos on joku vähän pidempään kestävä tilanne päällä). Siihen päälle sitten joku oman elämänsä paavo nurmi kertomaan että olet paska ihminen ja kohta läski eunukki jos et vedä joka päivä tuntien lenkkiä kunnon raivolla ja nauti siitä... (jos muistat mitä kommentoin liikunnan ilon tappamisesta jo kouluaikana... ) Maskuliinisesta en sitten tiedä, näkisin että perheestä huolehtiminen on yksi niitä maskuliinisimpia asioita mitä mies tekee vaikka iskämahaa olisikin vähän päässyt kerääntymään. Jotkut taas sanovat että kaikki maskuliinisuus on toksista ja tulevaisuuden mies on feminiini tissiposki. Vähäsen kyllä epäilen sen olevan yhtä kaukana todellisuudesta kun kevyet heitot naisvihastakin.