Lihavuusepidemia

Toisaalta näistä viesteistä päätellen etsit siis enemmänkin oikeutusta ja hyväksyntää sille, että lihotat itseäsi. Olet jo valmiiksi perustellut (itsellesi ja meille muillekin), että työelämä on niin raskasta, joten saan kyllä syödä, elämän ainoa ilo ja nautinto on hyvä ruoka, tästäkin syystä saan syödä. Toisaalta kun elämä on niin raskasta, niin en kyllä edes pystyisi parantamaan ruokailutottumuksia jne. Tämähän on vähän sama, kuin oikeuttaisi tällä itselleen jonkin muun riippuvuuden, kuten huumeet, lääkkeet, alkoholi jne.

Toisaalta aiemmin kirjoitit, että urheilet päivittäin siten, että kaloreita palaa 3500 päivässä (vaatii tunteja kävelyä tai pari tuntia suht kovalla temmolla hikiliikuntaa) ja syöt 4000 kcal. Katsoin Apple Fittnes:istä, että itse kulutan keskimäärin 3500-4000 kcal päivinä, jolloin juoksen yli 20km lenkin.

Yhtälö kuulostaa vaan omaan korvaan erikoiselta, että päivittäin on aikaa ja jaksamista kyseiselle määrälle liikunta, mutta ravintoon ei pysty keskittyä, koska työelämä on niin stressaavaa. Luulisi, että kannattaisi ottaa liikunnasta ne 2-3 lepopäivää per viikko (jotka nyt kannattaa pitää ihan kehon palautumisen vuoksi, jos et nyt mihinkään Olympialaisiin treenaa), preppailla näinä päivinä koko viikon ruoat, tehdä jotain ihan perusruokia, joista lähtee nälkä ja syödä näitä siihen nälkään.
Asiat ei ole aina yksinkertaisia. Jos on tottunut vuosikausia liikkumaan ja ajoittain rääkkäämään kehoaan äärirajoille, suorittaminen hoituu kuin itsestään. Jos pitää tehdä merkittäviä muutoksia totuttuun, astutaan pois mukavuusalueelta, ja silloin pitää olla riittävästi energiaa ja henkistä yliotetta, jotta saa pysyttyä siellä, ja muutettua rutiinejaan pysyvästi, ei välttämättä ihan helppo rasti. Ehgkä pitäisi paisua vielä entisestään, jotta saisi saidi löydettyä pakottavaa motivaatiota, ja laitettua asioita tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä vielä mittarissa 190cm + vajaat 100 kg massaa.
 
Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.
Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.
 
Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.
Erittäin hyvä pointti, eli kyllähän se siihen ongelmaan kannattaa kiinnittää huomiota ja ratkaista se ennen mitään muuta.
 
Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.
Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa. Vastuu näkyy osittain palkassa, joka mahdollistaa myös yltäkylläiset elämäntavat. Kollegoilla varmasti enemmän taio vähemmän samaa vikaa, vaikka sitä ei suoraan myönnetä. Työpaikka sijaitsee Bisnespuistossa, jonka lounastarjonta on melko rasvaista mättöä, vaikka kohtalainen salaattipöytä löytyykin.
Ensi viikolla ravintolat karkaavat talviunille, joten vaihtoehtona on joko eväät, Wolt tai raahautuminen kauppakeskuksen parin kilsan päähän, jossa on entistä rasvaisempaa mättöä tarjolla. Taidan valita ensimmäisden vaihtoehdon, jolloin lounasrasian tilavuus pitää annoskoon järkevänä, ja eväiden laiton kautta näkee myös hyvin piilorasvojen määrät, joita ei lounastiskiltä voi päätellä. Ehkä tästä aletaan lähteä vähitellen uutta nousua kohti, vuodenvaihde odottaa jo oven takana ;)
 
oletteko koskaan ajatelleet että ylipainon syy on vain ja ainoastaan se että ihminen ei kykene olemaan nälän tunteensa kanssa ns. sujut. Eli kun tulee epämukava tunne niin helpotusta siihen haetaan heti syömisestä.
Amerikassa tosin ruoka on sellaista myrkkyä että sielä varmaan lihoo helpommin, mutta sitten taas sitä näläntunnetta pitäisi sietää 2x pidempään.
Esim. näin. aloita paastoaminen klo 16:00. ei ole hyvä olla kun nälkä kurnii vatsassa, mutta älä syö silti mitään. Aamulla saattaa olla nälkä tai sitten ei, ei siltikään anna tunteelle valtaa ja ahmi vaan syö normaalisti.
 
Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa. Vastuu näkyy osittain palkassa, joka mahdollistaa myös yltäkylläiset elämäntavat. Kollegoilla varmasti enemmän taio vähemmän samaa vikaa, vaikka sitä ei suoraan myönnetä. Työpaikka sijaitsee Bisnespuistossa, jonka lounastarjonta on melko rasvaista mättöä, vaikka kohtalainen salaattipöytä löytyykin.
Ensi viikolla ravintolat karkaavat talviunille, joten vaihtoehtona on joko eväät, Wolt tai raahautuminen kauppakeskuksen parin kilsan päähän, jossa on entistä rasvaisempaa mättöä tarjolla. Taidan valita ensimmäisden vaihtoehdon, jolloin lounasrasian tilavuus pitää annoskoon järkevänä, ja eväiden laiton kautta näkee myös hyvin piilorasvojen määrät, joita ei lounastiskiltä voi päätellä. Ehkä tästä aletaan lähteä vähitellen uutta nousua kohti, vuodenvaihde odottaa jo oven takana ;)
Silloin aikanaan kun konttoritöitä vielä tein niin kyllästyin noihin lounasrafloihin kun se oli aina sellaista kireellä hotkittua rasvamättöä ja sitten sitä oli koomassa seuraavat pari tuntia. Rupesin omia eväitä tuomaan töihin, yleensä sitä mitä oli edellisenä päivänä kotona. Annoskokoakin sai järkevöitettyä kun oli valittu oikean kokoinen rasia. Toki ainoa miinuspuoli oli että työkavereiden kanssa ei päässyt raatailemaan syönnin ohessa. Rahaakin tuolla taisi hieman säästää jos tarkkaan laskisi.
 
Silloin aikanaan kun konttoritöitä vielä tein niin kyllästyin noihin lounasrafloihin kun se oli aina sellaista kireellä hotkittua rasvamättöä ja sitten sitä oli koomassa seuraavat pari tuntia. Rupesin omia eväitä tuomaan töihin, yleensä sitä mitä oli edellisenä päivänä kotona. Annoskokoakin sai järkevöitettyä kun oli valittu oikean kokoinen rasia. Toki ainoa miinuspuoli oli että työkavereiden kanssa ei päässyt raatailemaan syönnin ohessa. Rahaakin tuolla taisi hieman säästää jos tarkkaan laskisi.
Nykyisin on onneksi olemassa hyviäkin lounaspaikkoja.
Itse teen suhteellisen fyysistä työtä ja työpäivän kohokohta on monesti se 11,5€ maksava lounas työkavereiden kanssa muista kuin työasioista jutellen. Todella hyvä salaattikattaus, pähkinöitä, täysjyväleipää yms. lihaa ja rasvaakin on toki tarjolla, mutta ei sitä pakko ole ottaa määräänsä enempää?
Rasvamätön ja lounasraflan yhdistäminen kuulostaa lähinnä siltä, että et ole kokeillut kovin laadukasta lounasravintolaa...
Ps. itsekkin olen välillä mennyt töissä omilla eväillä, mutta totesin että tuohon 11,5€ hintaan on kyllä aika haastavaa saada yhtä laadukasta ruokaa kuin mitä tuo vakio lounaspaikka tarjoilee.
 
oletteko koskaan ajatelleet että ylipainon syy on vain ja ainoastaan se että ihminen ei kykene olemaan nälän tunteensa kanssa ns. sujut. Eli kun tulee epämukava tunne niin helpotusta siihen haetaan heti syömisestä.
Amerikassa tosin ruoka on sellaista myrkkyä että sielä varmaan lihoo helpommin, mutta sitten taas sitä näläntunnetta pitäisi sietää 2x pidempään.
Esim. näin. aloita paastoaminen klo 16:00. ei ole hyvä olla kun nälkä kurnii vatsassa, mutta älä syö silti mitään. Aamulla saattaa olla nälkä tai sitten ei, ei siltikään anna tunteelle valtaa ja ahmi vaan syö normaalisti.
Varmaan lähes jokainen on "tullut ajatelleeksi" tuota, ja moni on myös älynnyt ettei se pidä ollenkaan paikkaansa. Ensinnäkin ihmiset syövät monista muistakin syistä kuin helpottaakseen näläntunnetta. Toiseksi, kuten itsekin tuossa sivusit, suuri merkitys on myös sillä, mitä syö, oli se sitten nälkään, mässäilyyn, pääongelmiin, tapakulttuurin vuoksi, lääkärin käskystä liian usein tai mitä tahansa. Kolmanneksi on myös jossakin määrin ja ääritapaukset pois lukien mahdollista vaikuttaa siihen, paljonko ja kuinka usein kokee näläntunnetta.
 
Nykyisin on onneksi olemassa hyviäkin lounaspaikkoja.
Itse teen suhteellisen fyysistä työtä ja työpäivän kohokohta on monesti se 11,5€ maksava lounas työkavereiden kanssa muista kuin työasioista jutellen. Todella hyvä salaattikattaus, pähkinöitä, täysjyväleipää yms. lihaa ja rasvaakin on toki tarjolla, mutta ei sitä pakko ole ottaa määräänsä enempää?
Rasvamätön ja lounasraflan yhdistäminen kuulostaa lähinnä siltä, että et ole kokeillut kovin laadukasta lounasravintolaa...
Ps. itsekkin olen välillä mennyt töissä omilla eväillä, mutta totesin että tuohon 11,5€ hintaan on kyllä aika haastavaa saada yhtä laadukasta ruokaa kuin mitä tuo vakio lounaspaikka tarjoilee.
riippuu vähän minkälainen tuuri sattuu. Pienemmällä paikkakunnalla voi valinnat olla vähissä. Ei ole hetkeen tullut käytyä mutta ilmeisesti yleisellä tasolla lounaspaikkojen ruoka on pitkällä aikavälillä mennyt terveellisempään suuntaan.
 
Se on se sokeri mitä nykyään laitetaan joka paikkaan, uskokaa vaan. Ylimääräiseltä sokerilta ei juuri välty kuin tekemällä itse, sitä kun näyttää olevan jopa joittenkin salaattien seassa. Sokerilla on monta nimeä tänäpäivänä. Sokerihan ei nyt ole niin pahasta kuin punainen liha tänäpäivänä mutta väittäisin että aika moni on paksumpi tuon lisätyn sokerin vuoksi, myös minä, painoa on pudonnut nyt 18kg kolmen vuoden aikana vain kyttäämällä mitä syön.
Ei välttämättä toimi kaikille samoin mutta väittäisin jotta yllättävän monella lähtee paino laskemaan ihan vain valveutuneella syömisellä.
 
Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa.

Niin ethän sinä nyt oikeasti tarvitse jotain "erikoisosaajaa" kertomaan että syö vähemmän ja paremmin. Ihan voit itsekin todeta että mistä niitä kaloreita tulee, kattella jotain ruokaympyrää ja tehdä korjaavia toimenpiteitä. Ihan sitä samaa mitä näissä ketjun viesteissä olet jo tehnyt, toki asioille pitää konkreettisesti tehdä jotain.

Yksi mikä viesteissäsi toistuu on tuo "lounasruokailu" ja siitä on hyvä aloittaa. Muistan kun itse joskus vielä muutama vuosi sitten kokosin lautaselle firman henkilöstöravintolasta periaatteella "mitä nyt mieli tekee" eli yhdistelin eri juttuja. Mutta ei sitä nyt jumalauta toimistotyötä tekevän kynäniskan tarvitse syödä kolmea eri eläintä lounaaksi! Ottaa yhden järjellisen näköisen "ravintola-annoksen", hyvät salaatit ja skippaa jälkkärin. Nuo annoskoot on muutenkin asia mistä pystyy suht vaivattomasti vähentämään ilman että hajoaa pää.

Toinen on "herkuttelu" eli käytännössä tiedostaa kaikki mitä syö ihan vaan viihteen ja fiiliksen vuoksi. Ne voi vaikka listata päässään ja sitten päättää että mitä niistä voi lopettaa. Ihmisellä pitää jotain paheita olla, joten ei tarvitse mennä mihinkään totaalikieltoon. Itse en sipseistä luovu, mutta totesin että pystyn aika vaivatta jättämään pois kaikki sokeriset herkut (pullat, karkit, suklaat, kakut jne.) joita söin lähinnä tavan vuoksi kumppanin kanssa vaikka en oikeasti edes tykkää sokerista. Toinen aika olennainen juttu on "alkoholin tissuttelu" jossa pointti ei edes omalla kohdalla ole alkoholi vaan se että niissä kaljoissa, siidereissä, lonkeroissa jne. nyt vaan sattuu olemaan aika paljon kaloreita jos niitä vetää liian usein tavan vuoksi.

Tämä nyt on omalla kohdalla ollut tällaista pienimuotoista säätöä kun en varsinaisesti "ylipainoinen" ole ollut koskaan, mutta tuli todettua että keski-ikäistyessä ei voi ihan elää kuin pellossa syömisen suhteen. Nuorempana pysyi enimmäkseen hoikkana vaikka ei asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.
Säännöllinen saliliikunta tai muu relevantti urheilu/liikunta toki kuuluu kokonaisuuteen, mutta ne läskit on ihan siitä syömisestä (ja juomisesta) kiinni.
 
Tämä nyt on omalla kohdalla ollut tällaista pienimuotoista säätöä kun en varsinaisesti "ylipainoinen" ole ollut koskaan, mutta tuli todettua että keski-ikäistyessä ei voi ihan elää kuin pellossa syömisen suhteen. Nuorempana pysyi enimmäkseen hoikkana vaikka ei asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.
Säännöllinen saliliikunta tai muu relevantti urheilu/liikunta toki kuuluu kokonaisuuteen, mutta ne läskit on ihan siitä syömisestä (ja juomisesta) kiinni.
Mulla on nykyään niin, että välillä tulee jätettyä ja on jopa syytäkin jättää varsinainen päivän lämmin ateria kokonaan väliin, jos siltä tuntuu ja tilanne sitä vaatii. Eikä tämä edes liity varsinaiseen (pätkä-)paastoiluun, joka on sitten vielä eri asiansa.

Käytännössä välillä tulee mentyä pelkän välipalan ja iltapalan voimin, ilman että syön aamulla mitään (en yleensäkään syö aamulla mitään) tai myöhemmin päivällä minkäänlaista varsinaista lämmintä ateriaa. Eihän tällaista touhua kukaan virallistieteellinen terapeutti suosittele, mutta vitut heistä! =) Mä haluan pysyä hoikkana ja olen siinä onnistunut.

Herkutteluakin kyllä harrastan jonkin verran, mutta sitä suuremmalla syyllä pitää siis tiedostaa ja kuulostella, että miltä päivän tilanne näyttää kokonaisvaltaisesti. Ettei kato nääs ylensyö. Se on paha juttu se ylensyönti. En suosittele.
 
Varmaan lähes jokainen on "tullut ajatelleeksi" tuota, ja moni on myös älynnyt ettei se pidä ollenkaan paikkaansa. Ensinnäkin ihmiset syövät monista muistakin syistä kuin helpottaakseen näläntunnetta. Toiseksi, kuten itsekin tuossa sivusit, suuri merkitys on myös sillä, mitä syö, oli se sitten nälkään, mässäilyyn, pääongelmiin, tapakulttuurin vuoksi, lääkärin käskystä liian usein tai mitä tahansa. Kolmanneksi on myös jossakin määrin ja ääritapaukset pois lukien mahdollista vaikuttaa siihen, paljonko ja kuinka usein kokee näläntunnetta.

aivan, epämukava näläntunne, tai muu negatiivinen/epämukava tunne/pääongelma mihin on oppinut että syömällä sitä voi paeta / sen saa turrutettua. Mutta mielestäni kyse on kuitenkin 100% mielenhallinnasta kiinni ja ensimmäinen askel laihtumiseen olisi tämän tiedostaminen
 
Jos sitä alkaisin popsimaan pastilleja aina kun mieleni tekevi ylimääräistä käyntiä jääkaapilla. Läkerol oli pahaa ja tarttui hampaisiin mutta jos Mynthon maistuisi vähän paremmin.
Ps. Alakoululla oli aikoinaan useampi opettaja, jotka yrittivät vieroittautua savuttelusta popsimalla Sisu-pastilleja. Kuulemma tämä tuotti jopa pysyviä tuloksia.
 
Jos sitä alkaisin popsimaan pastilleja aina kun mieleni tekevi ylimääräistä käyntiä jääkaapilla. Läkerol oli pahaa ja tarttui hampaisiin mutta jos Mynthon maistuisi vähän paremmin.
Ps. Alakoululla oli aikoinaan useampi opettaja, jotka yrittivät vieroittautua savuttelusta popsimalla Sisu-pastilleja. Kuulemma tämä tuotti jopa pysyviä tuloksia.
Addiktion/tavan korvaaminen toisella addikitiolla/tavalla. Oma äiti teki molemmat. Ensin savuttelu sitten sisu. Jäänyt tuo kombohaju ikuseisti sieraimiin. Oma isä lopetti tupakan polton parivuotta sitten. Käytti niitä hemmetin kalliita suusuihkeita (nikotiinisuihke?) ja käyttää viekäkin useamman kerran päivässä. Taitaa mennä rahaa noihin enemmän kuin tupakkaan.
 
Laskin tuolla 190/95 uuden bmi niin näytti normaali painoista. Problem solved. Ole hyvä vaan.
 
aivan, epämukava näläntunne, tai muu negatiivinen/epämukava tunne/pääongelma mihin on oppinut että syömällä sitä voi paeta / sen saa turrutettua. Mutta mielestäni kyse on kuitenkin 100% mielenhallinnasta kiinni ja ensimmäinen askel laihtumiseen olisi tämän tiedostaminen

Nälän tunteen voimakkuus tosin taitaa olla aika pitkälti perinnöllistä. Eli jos on käynyt säkä geenilotossa niin sitä mielenhallintaa ei juuri tarvi kun nälkä ei kurni koko ajan riippumatta mitä on syönyt. :hmm:
 
Käytti niitä hemmetin kalliita suusuihkeita (nikotiinisuihke?) ja käyttää viekäkin useamman kerran päivässä. Taitaa mennä rahaa noihin enemmän kuin tupakkaan.
Mitäs väliä sillä on? Eikö siitä kannata maksaa vaikka triplahinta, kun pääsee vaan tupakasta eroon. Saattaa ostaa sillä rahalla itselleen elämäänsä aika monta lisävuotta.
 
Mitäs väliä sillä on? Eikö siitä kannata maksaa vaikka triplahinta, kun pääsee vaan tupakasta eroon. Saattaa ostaa sillä rahalla itselleen elämäänsä aika monta lisävuotta.
Tottakai voi maksaa ihan niin paljon kuin haluaa jos tuntuu että auttaa. Parivuotta kun ollut ilman niin onnistuisi aivan varmasti ilman tuotakin. Puhuttiin enemmän jääneestä tavasta, johon kun tottuu niin vaikea lopettaa.
 
Tuosta tottumisesta yksi tuttu on hyvä esimerkki. n. 5-6 kuukautta vuodesta tekee fyysisesti raskasta työtä ja toisen puolen vuodesta on sitten ulkomailla etelän lämmössä tekemättä mitään. Tuon fyysisen työn takia tottunut syömään runsaasti ja vailla huolta kun puoli vuotta kuluttaa reilusti energiaa töitä tehdessä mutta sitten kun se työ loppuu kuin seinään niin näkyy olevan hällä hankala säätää totuttua syömistä uuden kulutuksen mukaan ja "lomalta" palatessa on aina turpea kuin syöttöporsas. Toki sitten työkauden loppua kohden "pääsee taas kuntoon".
 
Tottakai voi maksaa ihan niin paljon kuin haluaa jos tuntuu että auttaa. Parivuotta kun ollut ilman niin onnistuisi aivan varmasti ilman tuotakin. Puhuttiin enemmän jääneestä tavasta, johon kun tottuu niin vaikea lopettaa.
Toisella tavalla tuon voi nähdä varsin vakiintuneen käsityksen mukaan korvaushoitona. Alkuperäinen tapa on poistunut(vaihtunut) mutta alkuperäinen riippuvuus samaan tai vastaavaan aineeseen on jäljellä. Tilanne on siis tavoitteista riippuen jatkuva korvaushoito tai keskeneräinen lopettamiseen tähtäävä korvaushoito.

Tämähän juuri lihavuudessa ja mässäilyssä on ongelmana. Riippuvuuden kohteesta ei voi kokonaan luopua, mikä on päihderiippuvuuksien lopettamisessa yleinen ja realistinen strategia. Syömistä ei voi lopettaa jos ei halua kuolla. Pitäisi vain vähentää ja hallita sitä, ja pysyä uudessa toimintatavassa lopun ikäänsä.

Ajatellaan rinnakkaistodellisuutta jossa tupakointi vastaisi syömistä. Siellä neljän oikein pahanmakuisen* kevyen mentolisavukkeen polttaminen päivässä olisi terveyttä edistävää. Tyypillinen runsaampi tupakointi vaikuttaisi ihmiseen kuten todellisuudessakin. Tupakoimattomuuteen aikuinen ihminen kuolisi parissa viikossa ja menettäisi toimintakykyään jo päivässä. Veikkaan että tämän kuvitelman mukainen vähäinen kurinalainen tupakointi olisi lähes kaikille tupakoitsijoille vaikeampaa ja vittumaisempaa kuin kokonaan lopettaminen. Samapa tuo vaikka olisi helppoakin. Silti runsas tupakointi olisi paljon yleisempää kuin on, koska lopettamis- tai pidättäytymisvaihtoehto ei olisi ollenkaan pöydällä.

*Tämä osa vertauksesta ei tarkoita että pitäisin terveellistä ravintoa pahanmakuisena. Tarkoitan tässä, että se on himoläskille epätyydyttävää ja tottumuksen vastaista ja jättää kaipaamaan jotain.
 
Nälän tunteen voimakkuus tosin taitaa olla aika pitkälti perinnöllistä. Eli jos on käynyt säkä geenilotossa niin sitä mielenhallintaa ei juuri tarvi kun nälkä ei kurni koko ajan riippumatta mitä on syönyt. :hmm:

Onko tuosta mitään tutkimustietoa?
Tuntuu että lihavuudessa aina ensimmäisenä vedotaan geeneihin tai johonkon jossa "itsellä" ei ole mitään vastuuta eikä vaikutusmahdollisuutta, eikä täten siis myöskään syyllisyyttä.

Ja tottakai, jos on ylipainoinen niin se toleranssi sille näläntunteen kestämisellehän on silloin pieni. Muutos tuntuu haastavalta.
Aivan kuten kahvin juonnin lopettaminen jos sitä on juonut 10 kuppia joka päivä viimeset 10v
 
Onko tuosta mitään tutkimustietoa?
Tuntuu että lihavuudessa aina ensimmäisenä vedotaan geeneihin tai johonkon jossa "itsellä" ei ole mitään vastuuta eikä vaikutusmahdollisuutta, eikä täten siis myöskään syyllisyyttä.

Ja tottakai, jos on ylipainoinen niin se toleranssi sille näläntunteen kestämisellehän on silloin pieni. Muutos tuntuu haastavalta.
Aivan kuten kahvin juonnin lopettaminen jos sitä on juonut 10 kuppia joka päivä viimeset 10v

Ainakin terveyskirjaston sivuilla sanotaan tuollaista.

Lihavuuden lisääntyminen koko väestössä johtuu pääasiassa siitä, että ruokatarjonta on tavattomasti runsastunut ja myös muuttunut epäterveellisemmäksi. Yksittäisten ihmisten kohdalla alttius lihomiseen vaihtelee paljon ja on suurelta osin perimän säätelemää.

Nykyään tiedetään, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä aivojen toiminnan biologia on osittain erilaista kuin normaalipainoisilla. Sen seurauksena heillä on heikommat mahdollisuudet vastustaa nykyisen ruokamaailman houkutuksia. Lihavia henkilöitä ei voida syyttää itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, sillä taustalla on biologisia eroja.



Mutta pitäisikö kahvista edes saada jotain vieroitusoireita? En ole koskaan saanut aikaan mitään sellaisia, vaikka joskus tuli juotua melko paljon kahvia. Ei se tosin tuntunut mihinkään vaikuttavankaan. :hmm:
 
Ainakin terveyskirjaston sivuilla sanotaan tuollaista.





Mutta pitäisikö kahvista edes saada jotain vieroitusoireita? En ole koskaan saanut aikaan mitään sellaisia, vaikka joskus tuli juotua melko paljon kahvia. Ei se tosin tuntunut mihinkään vaikuttavankaan. :hmm:
vieroitusoireita? En ole koskaan saanut aikaan mitään sellaisia, vaikka joskus tuli juotua melko paljon kahvia. Ei se tosin tuntunut mihinkään vaikuttavankaan.
Mieletön päänsärky tuosta tuli päiväksi pariksi kun itse lopetelin kahvinjuomisen, jota voisi kuvailla runsaaksi.
 
Aivan kuten kahvin juonnin lopettaminen jos sitä on juonut 10 kuppia joka päivä viimeset 10v

Mieletön päänsärky tuosta tuli päiväksi pariksi kun itse lopetelin kahvinjuomisen, jota voisi kuvailla runsaaksi.
Kyllä siitä tulee päänsärky. Olen monta kertaa saanut kahvin lopettamisesta fyysisiä vieroitusoireita ja useampia kertoja lopettanut kofeiinituotteiden käytön huomaamattani ja vahingossa.
 
Kyllä siitä tulee päänsärky. Olen monta kertaa saanut kahvin lopettamisesta fyysisiä vieroitusoireita ja useampia kertoja lopettanut kofeiinituotteiden käytön huomaamattani ja vahingossa.
Vaihtakaa teehen, mustaan, siinäkin on kofeiinia mutta vähemmän.
Opetelkaa syömään salaatteja. Saa massun täyteen ja kaloreita aika minimaalisesti. Huom. siinä salaattikastikkeessa on kaloreita ihan vitusti, eli maltilla sitä.
Käykää salilla. Lihas kuluttaa levossakin energiaa.
 
Mielenkiintoinen kirja tulossa alku vuodesta: ENNAKKOTIEDOTE: Yli puoli miljoonaa myynyt tietokirja: ultraprosessoitu ruoka syynä maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan | Gummerus

Palkittu brittitutkija ja lääkäri Chris van Tulleken on tutkinut pitkään ultraprosessoidun ruoan terveysvaikutuksia. Lukijoita ympäri maailman tyrmistyttänyt hittitietokirja kertoo ultraprosessoidun ruoan aiheuttavan riippuvuutta ja olevan keskeinen syy ylipainoon. Ylipainon lisäksi se liittyy moniin terveyshaittoihin sydän- ja verisuonisairauksista syöpään ja masennuksesta dementiaan. Ultraprosessoidun ruoan ongelmista kärsivät eniten pienituloiset ihmiset, joilla ei ole varaa syödä ravintosuositusten mukaisesti. Kansanterveyden vaarantamisen ohella voittojen maksimointiin keskittyvä elintarviketeollisuus tuhoaa paikallisia ruokakulttuureja ja kuormittaa ympäristöä. Suomeksi 2.1.2025 ilmestyvä teos saa katsomaan ruokaa ja hyvinvointia uusin silmin ja muistuttaa, että meillä on oikeus tietää, mitä syömme.
 
Miksi se kahvin juonti pitäs lopettaa?
Enpä keksi muuta kuin ne
a) ympäristötekijät ja
b) himot kahvileivonnaiselle
Ne saadaan helposti leivottua samaan muottiin, mikäli poliittinen tahto on tällainen.

************************
Enkä nyt väitä, että edellinen hallitus olisi päättänyt tutkia asiaa. Se on kumminkin voinnut valita, kuka asiaa tutkii!
 
Vyötärönympäryshän se on mikä on terveyde oleellinen tieto. Vaikka olisi miten iso lihakasa, niin jos vyötärönympärys on liian paljon niin kyllä sekin kuormittaa elimistöä.
 
Mielenkiintoinen kirja tulossa alku vuodesta: ENNAKKOTIEDOTE: Yli puoli miljoonaa myynyt tietokirja: ultraprosessoitu ruoka syynä maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan | Gummerus

Palkittu brittitutkija ja lääkäri Chris van Tulleken on tutkinut pitkään ultraprosessoidun ruoan terveysvaikutuksia. Lukijoita ympäri maailman tyrmistyttänyt hittitietokirja kertoo ultraprosessoidun ruoan aiheuttavan riippuvuutta ja olevan keskeinen syy ylipainoon. Ylipainon lisäksi se liittyy moniin terveyshaittoihin sydän- ja verisuonisairauksista syöpään ja masennuksesta dementiaan. Ultraprosessoidun ruoan ongelmista kärsivät eniten pienituloiset ihmiset, joilla ei ole varaa syödä ravintosuositusten mukaisesti. Kansanterveyden vaarantamisen ohella voittojen maksimointiin keskittyvä elintarviketeollisuus tuhoaa paikallisia ruokakulttuureja ja kuormittaa ympäristöä. Suomeksi 2.1.2025 ilmestyvä teos saa katsomaan ruokaa ja hyvinvointia uusin silmin ja muistuttaa, että meillä on oikeus tietää, mitä syömme.
Varmasti paljon asioita, mistä voi olla samaa mieltä. Toisaalta kirjan otsikko omasta mielestä aika metsässä. Ei kai mikään ruoka olemassaolollaan ketään lihota. Se on aina hienoa, kun löydetään syyllinen jostain muualta, kuin itsestä. Helpointa on mennä tämän taakse, että kenen syy mikäkin on. Onko alkoholin, tupakan ja huumeiden olemassaolo syy siihen, että jollain on ongelmia niiden kanssa tai että joku edes käyttää niitä?

Tässäkin keskustelussa käyty läpi sitä, että selkeästi lihavan nälkä on aivan erilainen, kuin laihan nälkä. Todellisuudessa se laihana pysyminen vaatii elämäntyyliä, jossa kaikesta paskasta kieltäydytään vähintään se 90% ajasta tai vaihtoehtoisesti kulutus nostetaan liikunnalla ja urheilulla sellaisiin lukemiin, että ravinnon kalorit menee tasan esimerkiksi viikko ja kuukausitasolla syömisten kanssa.

Luulisi silti, että köyhät ja pienituloiset söisi jotain muuta, kuin sitä kilohinnaltaan kalleinta ruokaa kaupasta. Seuraavat hinnat Prisman verkkokaupasta. Otetaan vaikka se eines makaronilaatikko annos 2,5€, mutta itse tehtynä sen voisi laskea vaikka näin:
- makaronipussi (0,49€)
- kananmunat (vapaa) 2kpl (0,4€)
- jauheliha 10% nauta 400g (4€)
- maito 1l (0,9€)

Eli tosta nopealla matikalla 4 annosta irtoaa 5,8€ hintaan. Suola + pippuri ei juurikaan hintaa muuta. Eineslaatikot on toki tehty huonommista aineista, joten tota hintaa pystyisi puristamaan alas esimerkiksi vaihtamalla jauhelihan, vaikka sika-nautaan (2,75€), kananmunat ei vapaisiin (0,35€), makaronit muuhun merkkiin jne. Eli se annoshinta painuisi parhaimmillaan sinne ~1€ luokkaan.

Kyllähän sitä köyhä ja lihava voi selitellä läskejään millä haluaa ja ostaa vaikka kirjan, missä näitä selitellään heidän puolesta. Todellisuudessa se syy löytyy aina itsestä.
 
Jos haluaa väkivalloin itsesi laihduttaa, niin paras keino lienee panna ne turhat välipalat salaatiksi. Syöt salaatin, kun syömisen himoksesi haluat ja pian huomaat joutuvasi jääkaapista kippaamaan rojua hävikkiin, hampaasi valkoiset (kun et tehnyt happohyökkäytä) ja siltikin niin hoikkana...
 
Varmasti paljon asioita, mistä voi olla samaa mieltä. Toisaalta kirjan otsikko omasta mielestä aika metsässä. Ei kai mikään ruoka olemassaolollaan ketään lihota. Se on aina hienoa, kun löydetään syyllinen jostain muualta, kuin itsestä. Helpointa on mennä tämän taakse, että kenen syy mikäkin on. Onko alkoholin, tupakan ja huumeiden olemassaolo syy siihen, että jollain on ongelmia niiden kanssa tai että joku edes käyttää niitä?
Saatavuus on koukuttavien tuotteiden osalta melkolailla isossa osassa silloin kun tarkastellaan niiden aiheuttamia ongelmia. Pohjimmiltaan se, että ensisijaisesti halutaan osoittaa syyn olevan vain ja ainoastaan yksilössä itsesään on enemmän sellainen moralistinen lähestymistapa ja sellaiseen perustuvan intervention ei ole nähty missään päin maailmaa tuottavan laajemmassa mitassa onnistuneita lopputuloksia mihinkään. Se on vähän kuin kommunismi - periaatteessa toimii kunhan poistaa ihmiset siitä.
Tässäkin keskustelussa käyty läpi sitä, että selkeästi lihavan nälkä on aivan erilainen, kuin laihan nälkä. Todellisuudessa se laihana pysyminen vaatii elämäntyyliä, jossa kaikesta paskasta kieltäydytään vähintään se 90% ajasta tai vaihtoehtoisesti kulutus nostetaan liikunnalla ja urheilulla sellaisiin lukemiin, että ravinnon kalorit menee tasan esimerkiksi viikko ja kuukausitasolla syömisten kanssa.
Eli vähän karrikoiden saat jonkinlaisen unelmakropan kunhan elät mahdollisimman vittumaista elämää koko ajan ja sallittu nautintosi on ihastella sitä kroppaa peilistä? :)

Onnea vain sen markkinointiin. Vähäsen luulen että varsinkaan se kansanosa kenen elämä on muutenkin lähinnä stressaavaa paskaa ei ihan hirveän vastaanottavainen ole tuolle idealle.
 
Saatavuus on koukuttavien tuotteiden osalta melkolailla isossa osassa silloin kun tarkastellaan niiden aiheuttamia ongelmia. Pohjimmiltaan se, että ensisijaisesti halutaan osoittaa syyn olevan vain ja ainoastaan yksilössä itsesään on enemmän sellainen moralistinen lähestymistapa ja sellaiseen perustuvan intervention ei ole nähty missään päin maailmaa tuottavan laajemmassa mitassa onnistuneita lopputuloksia mihinkään. Se on vähän kuin kommunismi - periaatteessa toimii kunhan poistaa ihmiset siitä.
Niin kaipa tämä juuri kiteyttää sen ongelman. Olisi kauheaa katsoa peiliin ja todeta, että syy ei ollutkaan Mc Donaldsin, vaan olinkin itse syyllinen, kun söin ruoan.

Eiköhän se mene juuri enemmän kommunismin puolelle, että ihmiset ei ole yksilöitä, joilla on vastuu. Vaan kuvittellaan joukolla olevansa "ruoan uhreja" ja siirretään vastuu jollekin muulle, kuka on sallinut huonot ruoat tai joka hyötyy niistä taloudellisesti. Jos sitä huonoa ruokaa ei olisi saatavilla, niin ongelmaa ei olisi. Samat ihmiset stresseineen varmasti korvaisi ruoka-addiktionsa jollain muulla riippuvuudella. Suomessa esimerkiksi on pitkä historia viinan juonnilla, jolla on stressit, huolet ja murheet kadonneet jo vuosikymmeniä (tai satoja) ennen lihottavan ruoan ilmaantumista ihmisten saataville.

Eli vähän karrikoiden saat jonkinlaisen unelmakropan kunhan elät mahdollisimman vittumaista elämää koko ajan ja sallittu nautintosi on ihastella sitä kroppaa peilistä? :)
Toki itse esimerkiksi nautin siitä lenkistä koiran kanssa tai lähden oikein hyvällä fiiliksellä juoksemaan 20km lenkin maastoon. Tai nautin myös kun kokkailen vaimon kanssa jotain verrattain terveellistä kotiruokaa ja syön sitä. Eli toiselle se niin kutsuttu vittumainen elämä (liikunta ja terveellinen ruoka) on toiselle se elämä mitä haluaa elää. Itse monesti myös peilikuvan lisäksi ihastelen hyvää oloa, terveyttä, veriarvoja, verenpainetta tai näin jouluna voin syödä hyvillä mielin mitä haluan, enkä joudu silti aloittamaan tammikuussa mitään paniikki dieettiä, vaan palaan taas normaaliin elämääni.

Onnea vain sen markkinointiin. Vähäsen luulen että varsinkaan se kansanosa kenen elämä on muutenkin lähinnä stressaavaa paskaa ei ihan hirveän vastaanottavainen ole tuolle idealle.
Niin siis ei minun tarvitse faktoja kenelläkään markkinoida. Enkä itse yöuniani menetä sen takia, että suurin osa ihmisistä on nykyään ylipainoisia, lihavia ja sairaita. Tai jos ihmiset haluaa syödä stressiinsä tai itsensä hengiltä, niin enpä toki sillekään mitään mahda.
 
Viimeksi muokattu:
Meilläpäin kauppaan ei oikeastaan pääse menemättä hevi osaston läpi. Karkki osaston voi kyllä kiertää. Moni on myös lenkille kuollut. Ja laihakin voi olla täys paska ihmisenä. Ja yleensä ovatkin hivenen narsistisia peili ja salikuvineen. Eivätkä välttämättä elä yhtään sen pitempään. Esittävät vain.
 
Tehokkaat lääkkeet on todennäköisesti se ainoa keino saada tätä lihavuutta vähennettyä niin pitkään kun ruokatehtaat saa tuottaa mitä haluavat, karkkia saa myydä ja leipomot saa leipoa pullaa.

Ja vaikka näitä lääkkeitä alkaa markkinoilla olla ja tulevaisuudessa varmasti määrät vaan kasvaa niin silti se lopullinen vastuu on sillä yksilöllä. Vaikka kävisi mahalaukun pienennysleikkauksessa niin silti voi tulevaisuudessa venyttää sen takaisin vanhoihin mittoihin ja lihoa takaisin kaikki ne kilot mitä sillä sai aluksi pois.

Laihduttaminen ei ole ”mukavaa”, se vaatii jatkuvaa työtä ja hyväksymistä että välistä on vaan kova nälkä.

Itsekin ollut jojo-laihduttaja vuosikausia ja paino seilannut välillä 80kg - 105kg. Nyt on ekaa kertaa elämässä menossa jakso jossa olen jo 5kk putkeen käynyt salilla 4 kertaa viikossa. Noin 3kk meni ennen kuin homma alkoi kunnolla ”maistumaan” ja nyt tekisi mieli treenata jopa useammin kuin 4 kertaa viikossa.

Tämä on hyvä esimerkki siitä että sopeutuminen muutoksiin ottaa oman aikansa. Jos olettaa että painonpudotus tapahtuu 1kg/päivä ja jos näin ei käy niin sit on heti epäonnistuttu ja ”en minä voi painoa pudottaa”.

Kun ymmärtää että painon pudotus voi olla vaikka 1kg ensimmäisen kuukauden aikana ja kaloreita voi tiputtaa pikkuhiljaa niin se pudotus on vaan huomattavasti helpompaa ja kun tuota jatkaa kuukausia niin siihen myös tottuu ja sitä on helpompi jatkaa pitkälle tulevaisuuteen ja sitä myöten toivottavasti ei enää palata niihin vanhoihin tapoihin.

Monesti ongelma näissä pikadieteissä on se että kun on päästy siihen tavoitteeseen niin koetaan että voidaan palata vanhoihin tottumuksiin jolloin kaikki kilot ja vähän päälle tulee takaisin.

Loppupeleissä nämä on kuitenkin jokaisen yksilön omia päätöksiä. Ihan samoin kuin ei kukaan voi sanoa alkoholistille että lopeta se juominen niin että se oikeasti toimisi. Samoin kun ihan sama on sanoa lihavalle että lopeta se herkuttelu jos henkilö ei sitä itse halua.

Yleensä kun riittävästi terveyshuolia alla tulemaan niin se järki päässä alkaa sanomaan että jotain pitäisi tehdä. Mutta tämäkään ei kaikkien osalta riitä ja tiedän itse lähipiiristä esimerkkejä missä terveys on tuhottu juomalla ja vaikka mitä ongelmia on niin se juominen ei lopu. Ja on myös esimerkki alle 30v kaverista jolla on tyypin 2 diabetes ja reilusti ylipainoa ja ei vaan saa painoa laskettua vaikka tietää että ongelmat vaan tulevat pahenemaan tulevaisuudessa.
 
Niin kaipa tämä juuri kiteyttää sen ongelman. Olisi kauheaa katsoa peiliin ja todeta, että syy ei ollutkaan Mc Donaldsin, vaan olinkin itse syyllinen, kun söin ruoan.

Eiköhän se mene juuri enemmän kommunismin puolelle, että ihmiset ei ole yksilöitä, joilla on vastuu. Vaan kuvittellaan joukolla olevansa "ruoan uhreja" ja siirretään vastuu jollekin muulle, kuka on sallinut huonot ruoat tai joka hyötyy niistä taloudellisesti. Jos sitä huonoa ruokaa ei olisi saatavilla, niin ongelmaa ei olisi. Samat ihmiset stresseineen varmasti korvaisi ruoka-addiktionsa jollain muulla riippuvuudella. Suomessa esimerkiksi on pitkä historia viinan juonnilla, jolla on stressit, huolet ja murheet kadonneet jo vuosikymmeniä (tai satoja) ennen lihottavan ruoan ilmaantumista ihmisten saataville.

Joo, syöjä on toki moraalisessa mielessä syyllinen, mutta mitä hyötyä tästä on, jos on samalla tiedossa että väestön tasolla ei vaan ole tapahtumassa mitään niskasta kiinni -liikettä, jolla asia saataisiin kuntoon? Eikö tässä tilanteessa ole sitten pakko hakea ratkaisua jotenkin muuten kuin vastuun kautta. :hmm:

En myöskään jaksa uskoa että addiktio välttämättä siirtyisi toiseen, esimerkiksi alkoholiin, koska nuo ovat eri asioita. Kova ruokahalu ei välttämättä tarkoita että olisi viinaan menevä, tai päinvastoin.

Laihduttaminen ei ole ”mukavaa”, se vaatii jatkuvaa työtä ja hyväksymistä että välistä on vaan kova nälkä.

Tämä kyllä taitaa vaihdella aika paljon ihmisten välillä. Esim. itse en saa juurikaan nautintoa syömisestä, niin on kohtalaisen helppoa pysyä normaalipainoisena. Toisilla taas jonkun suklaalevyn vetäminen kaiketi saattaa olla suuri nautinto... :hmm:
 
Niin kaipa tämä juuri kiteyttää sen ongelman. Olisi kauheaa katsoa peiliin ja todeta, että syy ei ollutkaan Mc Donaldsin, vaan olinkin itse syyllinen, kun söin ruoan.

Eiköhän se mene juuri enemmän kommunismin puolelle, että ihmiset ei ole yksilöitä, joilla on vastuu. Vaan kuvittellaan joukolla olevansa "ruoan uhreja" ja siirretään vastuu jollekin muulle, kuka on sallinut huonot ruoat tai joka hyötyy niistä taloudellisesti. Jos sitä huonoa ruokaa ei olisi saatavilla, niin ongelmaa ei olisi. Samat ihmiset stresseineen varmasti korvaisi ruoka-addiktionsa jollain muulla riippuvuudella. Suomessa esimerkiksi on pitkä historia viinan juonnilla, jolla on stressit, huolet ja murheet kadonneet jo vuosikymmeniä (tai satoja) ennen lihottavan ruoan ilmaantumista ihmisten saataville.
No jos ruokaketju on enemmän tai vähemmän myrkytetty ainesosilla, minkä tiedetään aiheuttavan addiktiota niin siinä tilanteessa on pikkuisen onttoa alkaa osoittaa syyttävää sormea pelkästään kuluttajaan vain siksi, että muu olisi "kommunismia." Kysymyshän on siitä halutaanko ratkaista ongelmaa vai ei - mikä toimii ja mikä ei toimi. Se sormella osoittelu nyt ei ole vain onnistunut ainakaan sen lihavuusongelman ratkaissussa millään tavalla. Yleensä se on enemmän sellaista oman kikkelin esittelyä.
 
Kun ymmärtää että painon pudotus voi olla vaikka 1kg ensimmäisen kuukauden aikana ja kaloreita voi tiputtaa pikkuhiljaa niin se pudotus on vaan huomattavasti helpompaa ja kun tuota jatkaa kuukausia niin siihen myös tottuu ja sitä on helpompi jatkaa pitkälle tulevaisuuteen ja sitä myöten toivottavasti ei enää palata niihin vanhoihin tapoihin.

Tämähän se on, jos on käyttänyt vaikka 30 vuotta kerryttämään sitä ylipainoa hiljakseen pitäisi myös tajuta että voi kestää vaikka sen 30 vuotta että se paino hiljakseen lähtee pois ja pääsee taas hyvään kuntoon missä ehkä oli silloin peruskoulussa tai nuorempana.

Se että etsii jostain pilleristä apua tai kirjoittelee piikikkäästi foorumeille miten löytyy paljon kuolleita laihoja nistejä, tupakoitsijoita ja alkoholisteja ei paljoa sitten auta jos liikkumiseen tarvitaan apuneuvoja, kohta ei päästä edes sängystä ylös ja diabetes sekä muut taudit "yllättäen" pukkaavat päälle.

Toki se on fakta että ennen ei niin paljoa lihavia ihmisiä näkynyt koska syötiin kotiruokaa (mikä oli terveellisempää) ja jo lapsena osallistuttiin perheen elämiseen, tehtiin lumityöt, käytiin kaupassa, ulkoilutettiin koiraa ja tehtiin viikkorahojen eteen pieniä askareita. Myös leikittiin ulkona ja sitten kun (osa jo 15v iässä, osa myöhemmin) muutettiin omilleen osattiin tehdä sitä ruokaa itse ja perusasiat olivat enempi tai vähempi kunnossa. Nykyisin sitä otetaan pikavippiä, syödään mäkkärin ruokia ja keittiö on tarpeeton paikka asunnossa kun ei sitä mihinkään käytetä.

Toki voidaan sanoa että osa vastuusta kuuluu yhteiskunnalle (miksi eivät verota enempi makeita tuotteita ja lisää pakollisia koulun liikuntatunteja jne) sekä vanhemmille (miksi ostavat kännyköitä, mitä voidaan vaatia jo peruskoulussakin, antavat lapsille tabletteja, tietokoneita ja konsoleita eivätkä käske lapsia ulos leikkimään.. ..yksin jos siellä ei muita lapsia olisi) mutta aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt.
 
Se että etsii jostain pilleristä apua tai kirjoittelee piikikkäästi foorumeille miten löytyy paljon kuolleita laihoja nistejä, tupakoitsijoita ja alkoholisteja ei paljoa sitten auta jos liikkumiseen tarvitaan apuneuvoja, kohta ei päästä edes sängystä ylös ja diabetes sekä muut taudit "yllättäen" pukkaavat päälle.

Noi uudet pillerit kyllä auttaa ihan merkittävässä määrin, eli jos vastuu ei riitä motivaattoriksi niin niistä saa huomattavaa apua laihdutusprojektiin. On kuitenkin parempi onnistua "väärin" kuin yrittää kantaa vastuuta ja jäädä läskiksi.


Toki se on fakta että ennen ei niin paljoa lihavia ihmisiä näkynyt koska syötiin kotiruokaa (mikä oli terveellisempää) ja jo lapsena osallistuttiin perheen elämiseen, tehtiin lumityöt, käytiin kaupassa, ulkoilutettiin koiraa ja tehtiin viikkorahojen eteen pieniä askareita. Myös leikittiin ulkona ja sitten kun (osa jo 15v iässä, osa myöhemmin) muutettiin omilleen osattiin tehdä sitä ruokaa itse ja perusasiat olivat enempi tai vähempi kunnossa. Nykyisin sitä otetaan pikavippiä, syödään mäkkärin ruokia ja keittiö on tarpeeton paikka asunnossa kun ei sitä mihinkään käytetä.

Toki voidaan sanoa että osa vastuusta kuuluu yhteiskunnalle (miksi eivät verota enempi makeita tuotteita ja lisää pakollisia koulun liikuntatunteja jne) sekä vanhemmille (miksi ostavat kännyköitä, mitä voidaan vaatia jo peruskoulussakin, antavat lapsille tabletteja, tietokoneita ja konsoleita eivätkä käske lapsia ulos leikkimään.. ..yksin jos siellä ei muita lapsia olisi) mutta aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt.

Suurin osa ylipainoisista tai lihavista ei ole elämänhallintansa menettäneitä olmeja, vaan ihan tavallisia työssäkäyviä.
 
Suurin osa ylipainoisista tai lihavista ei ole elämänhallintansa menettäneitä olmeja, vaan ihan tavallisia työssäkäyviä.

Toki tuotakin pitäisi hieman osata katsoa ja soveltaa. Se että joku on esim. 182cm pitkä ja painaa 84kg niin joo, taulukon mukaan kyseessä olisi ylipaino ja jos kävisi punnitsemassa itsensä aamusta ilman vaatteita ja ruokaa painaen esim. 82,6kg olisi taas normaalipainoinen (kun se ylipainon raja menee tuon pituisella noin 82,7kg kohdalla jolloin painoindeksi olisi tasan 25)
Toisaalta taas saman pituinen henkilö joka painaisi 61,2kg olisi myös "normaalipainoinen"

Varsinkin naisilla tuo voi aiheuttaa oikeasti ongelmia, eli ns. normaali nainen joka on 151cm pitkä (seurustellut yhden sellaisen kanssa) saisi painaa: 42,2-56,8kg...

Eli sanoisin että suurin osa ns. keski-ikäisistä (sanotaan 40-60v) ei saa suurta ongelmaa tai haittaa siitä jos ovat vaikka sen 151cm ja painoa 60kg (noin 3kg ylipainoa eli painoindeksi 26,3) tai 181cm ja painoa 86kg (painoindeksi saman 26,3) ei ole minun kirjoissani erityisen paha asia. Toki jos ikää on sen 18-20 vuotta eikä erityisesti urheile ja lukemat ovat samat kuin yllä olisi syytä alkaa kiinnittämään huomiota jo ruokailutapoihin koska siinä 25-30 vuotiaana sitä painoa sitten tuleekin aika paljon jos ei jo aiemmin.

Siihen en suoraan osaa ottaa kantaa missä vaiheessa täytyisi lyödä jarrut päälle ja tehdä nopeasti jotain. Joku sanoisi ehkä painoindeksi 30 (lihavuus) mutta minusta se on liian myöhäistä. Eli jos paino on 182cm pitkällä tyypillä luokkaa 100kg alkaa olla jo hieman myöhäistä, kyllä siihen pitäisi aiemmin havahtua. Sama jos 151cm pitkällä naisella se paino kohoaa 68,5kg.

Ehkä joku painoindeksi 27 alkaa olla niillä rajoilla että olisi pitänyt jo jotain huomata ja alkaa asian eteen tekemään (182cm miehellä siis 89,4kg ja 151cm naisella 63,8kg)
 
Viimeksi muokattu:
Toki tuotakin pitäisi hieman osata katsoa ja soveltaa. Se että joku on esim. 182cm pitkä ja painaa 84kg niin joo, taulukon mukaan kyseessä olisi ylipaino ja jos kävisi punnitsemassa itsensä aamusta ilman vaatteita ja ruokaa painaen esim. 82,6kg olisi taas normaalipainoinen (kun se ylipainon raja menee tuon pituisella noin 82,7kg kohdalla jolloin painoindeksi olisi tasan 25)
Toisaalta taas saman pituinen henkilö joka painaisi 61,2kg olisi myös "normaalipainoinen"

Varsinkin naisilla tuo voi aiheuttaa oikeasti ongelmia, eli ns. normaali nainen joka on 151cm pitkä (seurustellut yhden sellaisen kanssa) saisi painaa: 42,2-56,8kg...

Eli sanoisin että suurin osa ns. keski-ikäisistä (sanotaan 40-60v) ei saa suurta ongelmaa tai haittaa siitä jos ovat vaikka sen 151cm ja painoa 60kg (noin 3kg ylipainoa eli painoindeksi 26,3) tai 181cm ja painoa 86kg (painoindeksi saman 26,3) ei ole minun kirjoissani erityisen paha asia. Toki jos ikää on sen 18-20 vuotta eikä erityisesti urheile ja lukemat ovat samat kuin yllä olisi syytä alkaa kiinnittämään huomiota jo ruokailutapoihin koska siinä 25-30 vuotiaana sitä painoa sitten tuleekin aika paljon jos ei jo aiemmin.

No mutta myös lihavuutta, eli painoindeksi yli 30, on reilulla neljäsosalla aikuisväestöstä. Ei nuo kaikki edes voi olla työttömiä tai syrjäytyneitä, vaan kyllä suurin osa heistäkin on työssäkäyviä...
 
No mutta myös lihavuutta, eli painoindeksi yli 30, on reilulla neljäsosalla aikuisväestöstä. Ei nuo kaikki edes voi olla työttömiä tai syrjäytyneitä, vaan kyllä suurin osa heistäkin on työssäkäyviä...

Lainaan itseäni: "aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt."

Kyllähän aikoinaan esim. koulu yritti pakottaa ensin ala-asteella pestiin kädet ja opettaja tarkisti ne, mentiin parijonossa syömään ja piti syödä lautanen tyhjäksi ennenkuin sai lähteä välitunnille joten oppi syömään erilaisia ruokia jokaisesta ruoka-aineympyrän lohkosta ja muistelisin että ruokalan täti annosteli sen ruuan jopa. Piti myös osallistua kaikkeen urheiluun, jos ei ollut suksia koulusta sai ja niillä sitten piti hiihtää...

Mutta jos kyse on aikuisesta ihmisestä ei sitä voi eikä tietysti saa tulla kotiin ja työpaikalle valvomaan mitä syö. Se on sama kuin alkoholin, kahvin, teen, tupakan, huumeiden tai muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden kanssa myös. Täytyy olla itsehillintää. Vaikka kuinka lapsena ehkä ajattelee että kun on iso saa valvoa niin pitkään kuin haluaa ja syödä vaan karkkia sekä sipsejä suurin osa ei toimi siten vaan ottaa sen vastuun ja toimii kuten "aikuinen".

Vaikka tietysti saadaan lukea miten yhä suurempi osa yhteiskunnasta ottaa pikavippejä, joutuu ulosottoon ja on maksuvaikeuksissa. Sama kaikessa muussakin. Ihminen itse valitsee (aika pitkälle) miten kehittää itseään sen peruskoulun ja kotoa lähtemisen jälkeen. Osa ei lue mitään, ryyppää ja rällästää kavereiden kanssa, toinen ehkä näkee nälkää ja opiskelee sitten palkitsee itsensä syömällä valmisruokaa samalla kun istuu siellä valvomotuolissa hyväpalkkaisessa duunissa.

Elämä on valintoja haluaako helpon työn ja liikkua omalla autolla syöden valmisruokaa vai ottaako raskaamman työn, liikkuu kävellen / pyörällä ja tekee sen ruuan itse? Harrastaako urheilun katselua olut kädessä vai harrastaako itse urheilua tehden jonkun porkkanamehun?

Eikä kaikessa tarvitse olla "spartalainen" mutta jos kaikessa valitsee ultimaalisen helppouden ja mukavuuden näkee sen sitten myös yleiskunnossa, painoindeksissä, elinajan ennusteessa jne.
 
Meilläpäin kauppaan ei oikeastaan pääse menemättä hevi osaston läpi. Karkki osaston voi kyllä kiertää. Moni on myös lenkille kuollut. Ja laihakin voi olla täys paska ihmisenä. Ja yleensä ovatkin hivenen narsistisia peili ja salikuvineen. Eivätkä välttämättä elä yhtään sen pitempään. Esittävät vain.
Vastaavasta "hyökkäyksestä" lihavaa kohtaan olisi saanut varmasti tällä foorumilla varoituksen ja jos joku olisi sanonut näin julkisesti, niin siitä olisi irtisanottu muutama sponsori- ja/tai yhteistyö-sopimus ja kaikki olisivat kauhistellut.

Laihaa saa ruoskia, no alkavathan laihat ymmärtämään miltä se vähemmistöön kuuluminen tuntuu! Jenkeissä poliisit varmasti seuraavaksi ampuvat niitä kaduille, koska jotain vikaa niistä varmasti on!

Laihduttaminen ei ole ”mukavaa”, se vaatii jatkuvaa työtä ja hyväksymistä että välistä on vaan kova nälkä.
Juuri näin. Samahan koskee myös sitä laihaa ihmistä. Eli jos haluat pysyä laihana, niin et voi silti syödä 5000kcal päivässä viikkoja ja maata sohvalla. Vaan kas kummaa, kulutus pitää pitää kohdata niiden syötyjen kaloreiden kanssa tai paino nousee. Jos taas et harrasta liikuntaa, niin kehon koostumus muuttuu täysin vääräksi ja kunto katoaa.

Joo, syöjä on toki moraalisessa mielessä syyllinen, mutta mitä hyötyä tästä on, jos on samalla tiedossa että väestön tasolla ei vaan ole tapahtumassa mitään niskasta kiinni -liikettä, jolla asia saataisiin kuntoon? Eikö tässä tilanteessa ole sitten pakko hakea ratkaisua jotenkin muuten kuin vastuun kautta. :hmm:
Itse otin siis ensin vaan kantaa kirjaan, jossa ilmeisesti otsikosta ja tiiseristä päätellen vastuu työnnetään pois yksilöltä. Oma pointti siis oli vain se että vastuu on todellakin yksilöllä, vaikka siitä painettaisiin kymmeniä tietokirjoja. Se että tuoko se asiaan mitään ratkaisua, niin ei varmasti. Uskon myös suurelta osin kirjan sisältöön, mutta silti yhtä merkittävässä roolissa on myös se liikunta vs passiivisuus, kuin surkea ravinto, kuten @Taneli- kirjoitti tossa yllä.

Edit: lisätäänpä vielä, että ongelmaa ei siis tule ikinä ratkaisemaan pillerit tai ulina siitä, että viekää paha ruoka pois kaupasta. Liikunnan terveysvaikutusta ei saa millään muulla, kuin liikunnalla. Samalla tämä vielä toki auttaa kummasti painonhaölinnassa ihan itsestään!
 
Viimeksi muokattu:
Edit: lisätäänpä vielä, että ongelmaa ei siis tule ikinä ratkaisemaan pillerit tai ulina siitä, että viekää paha ruoka pois kaupasta. Liikunnan terveysvaikutusta ei saa millään muulla, kuin liikunnalla. Samalla tämä vielä toki auttaa kummasti painonhaölinnassa ihan itsestään!

Liikunnan terveyshyödyt on oikeastaan erillinen asia kuin lihavuuden terveyshaitat, eikä mitkään pillerit toki niitä tuo. Mutta syöminen on kyllä 80% painonhallinnasta, jos ei syö liikaa niin pysyy kyllä normaalipainoisena liikkui tai ei. Toki silti on hyvä liikkua ainakin jonkin verran, mutta paino ei sillä kovin paljoa putoa.


Lainaan itseäni: "aikuisella se vastuu on kuitenkin itsellä eikä muilla enää.. ei vanhemmat, koulu, armeija ja yhteiskunta voi tulla kotiisi valvomaan miten syöt ja mitä syöt."

Kyllähän aikoinaan esim. koulu yritti pakottaa ensin ala-asteella pestiin kädet ja opettaja tarkisti ne, mentiin parijonossa syömään ja piti syödä lautanen tyhjäksi ennenkuin sai lähteä välitunnille joten oppi syömään erilaisia ruokia jokaisesta ruoka-aineympyrän lohkosta ja muistelisin että ruokalan täti annosteli sen ruuan jopa. Piti myös osallistua kaikkeen urheiluun, jos ei ollut suksia koulusta sai ja niillä sitten piti hiihtää...

Mutta jos kyse on aikuisesta ihmisestä ei sitä voi eikä tietysti saa tulla kotiin ja työpaikalle valvomaan mitä syö. Se on sama kuin alkoholin, kahvin, teen, tupakan, huumeiden tai muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden kanssa myös. Täytyy olla itsehillintää. Vaikka kuinka lapsena ehkä ajattelee että kun on iso saa valvoa niin pitkään kuin haluaa ja syödä vaan karkkia sekä sipsejä suurin osa ei toimi siten vaan ottaa sen vastuun ja toimii kuten "aikuinen".

Vaikka tietysti saadaan lukea miten yhä suurempi osa yhteiskunnasta ottaa pikavippejä, joutuu ulosottoon ja on maksuvaikeuksissa. Sama kaikessa muussakin. Ihminen itse valitsee (aika pitkälle) miten kehittää itseään sen peruskoulun ja kotoa lähtemisen jälkeen. Osa ei lue mitään, ryyppää ja rällästää kavereiden kanssa, toinen ehkä näkee nälkää ja opiskelee sitten palkitsee itsensä syömällä valmisruokaa samalla kun istuu siellä valvomotuolissa hyväpalkkaisessa duunissa.

Elämä on valintoja haluaako helpon työn ja liikkua omalla autolla syöden valmisruokaa vai ottaako raskaamman työn, liikkuu kävellen / pyörällä ja tekee sen ruuan itse? Harrastaako urheilun katselua olut kädessä vai harrastaako itse urheilua tehden jonkun porkkanamehun?

Eikä kaikessa tarvitse olla "spartalainen" mutta jos kaikessa valitsee ultimaalisen helppouden ja mukavuuden näkee sen sitten myös yleiskunnossa, painoindeksissä, elinajan ennusteessa jne.

Joo mutta ongelma taitaa olla siinä, että ihmiset ei vaan toimi nykyisessä ympäristössä jossa ruokaa ja herkkuja on yllinkyllin tarjolla, vaan se vaatii raudanlujaa tahtoa. Vissiin historiassa on ollut hyödyllistä olla loppasuu, niin vyötärölle kertyneillä ihroilla on sit selvinnyt nälänhädän yli. Se on muuttunut haitalliseksi ominaisuudeksi vasta nykyisen yltäkylläisyyden takia.
 
Edit: lisätäänpä vielä, että ongelmaa ei siis tule ikinä ratkaisemaan pillerit tai ulina siitä, että viekää paha ruoka pois kaupasta. Liikunnan terveysvaikutusta ei saa millään muulla, kuin liikunnalla. Samalla tämä vielä toki auttaa kummasti painonhaölinnassa ihan itsestään!
Ei tähän oikeastaan ole mitään yksittäistä asiaa mikä ratkaisee kaiken. Liikunnan terveysvaikutukset ovat toki moninaiset ja vaikuttavat myös epäsuorasti (esim. laukaisemalla jossain määrin stressiä, millä on aika kiistatta oma osuutensa painonnousussa ja mistä ei varsinaisesti ole ainakaan minkäänlaista puutetta tässä ns. modernissa yhteiskunnassamme), mutta samaan aikaan se huono ravinto aiheuttaa myös itsessään sitä liikkumattomuutta ja passivoitumista. Jollain tavalla pidän myös vähän erikoisena sitä, että jos tiedetään että tietynlainen ruoka on paskaa, mutta kuitenkin samaan aikaan ollaan jotenkin tosi paljon sitä vastaan että kukaan puuttuisi sen saatavuuteen millään tavalla koska "kaiken kuuluu olla kiinni itsestä ja vain itsestä eikä mistään muusta", siitä huolimatta että hyvin tiedetään ettei se tuota toivotunlaista lopputulosta mikäli toivotaan että lihavuusepidemia alkaisi jollain tasolla laskea. Sitten jos motiivi on joku muu niin se on asia erikseen.
 
Ei tähän oikeastaan ole mitään yksittäistä asiaa mikä ratkaisee kaiken. Liikunnan terveysvaikutukset ovat toki moninaiset ja vaikuttavat myös epäsuorasti (esim. laukaisemalla jossain määrin stressiä, millä on aika kiistatta oma osuutensa painonnousussa ja mistä ei varsinaisesti ole ainakaan minkäänlaista puutetta tässä ns. modernissa yhteiskunnassamme), mutta samaan aikaan se huono ravinto aiheuttaa myös itsessään sitä liikkumattomuutta ja passivoitumista. Jollain tavalla pidän myös vähän erikoisena sitä, että jos tiedetään että tietynlainen ruoka on paskaa, mutta kuitenkin samaan aikaan ollaan jotenkin tosi paljon sitä vastaan että kukaan puuttuisi sen saatavuuteen millään tavalla koska "kaiken kuuluu olla kiinni itsestä ja vain itsestä eikä mistään muusta", siitä huolimatta että hyvin tiedetään ettei se tuota toivotunlaista lopputulosta mikäli toivotaan että lihavuusepidemia alkaisi jollain tasolla laskea. Sitten jos motiivi on joku muu niin se on asia erikseen.
Niin siis tässähän tullaan siihen ikuisuus ongelmaan, että meidän maailmassa tai kulttuurissa kaikki pitää saada itse päättää ja kaikkea pitää olla kaikille kaiken aikaa tarjolla. Nälkä on kuin jokin elimistön vikatila, jota ei pidä sietää (ja se on kamalaa ja varmaan jopa vaarallista). Se pitää välittömästi "kuitata" pois syömällä. Tai se pitää poistaa pillereillä. Itse tulin juuri 15km juoksulenkiltä ja olen viimeksi syönyt aamulla puuroa marjoilla ja reajuustolla, joten nälkä on jo mutta still alive.

Itse pakottaisin ihmiset mieluummin liikkumaan, kuin syömään aina super terveellisesti. Eli tavallaan sille epäterveelliselle roskalle on paikkansa varmasti jokaisen elämässä, menet leffaan ja syöt ne popparit tms. mutta tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, eli ihmiset elää sillä pelkällä roskalla. Joten kyllä huono ruoka on siltä osalta aiheuttanut lihavuuden, mutta ei sitä silti "Saarioisen äidit" ole kenenkään kurkusta työntänyt alas. Eli jos sen roskan kysyntä vähenisi (varmaan ainoa mahdollinen keino olisi verotus), eli jos se makaronilastikko maksaisi 45€/kpl tai mäkkiateria 95€, niin ei olisi kysyntää. Jolloin roskan tarjoajat muuttaisi konseptejaan ja mukautuisi markkinaan ja toisi tarjolle parempia vaihtoehtoja, joita saa myydä halvemmalla, joka suuntaisia kysynnän oikeisiin tuotteisiin. Esimerkki: 80-luvun mäkistä ei tainnut paljon vegeä löytyä, kun kukaan ei sitä halunnut, mutta nyt sitä löytyy vaikka miten paljon, kun sille on kysyntää.
 
Kouluruoka ja koululiikunta voivat johtaa helposti turmion tielle, jos rima on laskettu riittävän matalalle ja kaikesta on säästetty. 90-luvun lama-aikana tämä oli karua todellisuutta. Jos ei ollut suksia, luistimia, jääkiekkovarusteita omasta takaa, sai juosta jäistä kenttää ympäri tossuilla, lapioida lunta tai paskaa paikasta A paikkaan B, tai vaikka mennä pitämään kirjaa viereisen maantien liikennemääristä. Liikunnan kanssa tuolla oli hyvin vähän tekemistä, mutta tappoi hienosti motivaation, kun samaan aikaan rikkaat skidit pelasivat jääkiekkoa viereisellä kentällä. En toki ollut läski vielä tuolloin, kun ei oikein ollut syömistäkään, mutta vasta yläasteen loppupuolella aloin kiinnostumaan liikunnasta ensimmäistä kertaa oikeasti.
Muistaakseni 90-luvulla ei ollut pikaruokaa, sipsiä tai vastaava rasvamättöä helposti tarjolla, eikä se ollut suinkaan yhtä halpaa kuin tänä päivänä verrattuna todelliseen ruokaan. Kouluruoka oli melkoista paskaa laadullisesti ja maultaan, ja sai olla aikamoinen fakiiri, jos siitä sai itsensä lihotettua.
 
Niin siis tässähän tullaan siihen ikuisuus ongelmaan, että meidän maailmassa tai kulttuurissa kaikki pitää saada itse päättää ja kaikkea pitää olla kaikille kaiken aikaa tarjolla. Nälkä on kuin jokin elimistön vikatila, jota ei pidä sietää (ja se on kamalaa ja varmaan jopa vaarallista). Se pitää välittömästi "kuitata" pois syömällä. Tai se pitää poistaa pillereillä. Itse tulin juuri 15km juoksulenkiltä ja olen viimeksi syönyt aamulla puuroa marjoilla ja reajuustolla, joten nälkä on jo mutta still alive.

Itse pakottaisin ihmiset mieluummin liikkumaan, kuin syömään aina super terveellisesti. Eli tavallaan sille epäterveelliselle roskalle on paikkansa varmasti jokaisen elämässä, menet leffaan ja syöt ne popparit tms. mutta tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, eli ihmiset elää sillä pelkällä roskalla. Joten kyllä huono ruoka on siltä osalta aiheuttanut lihavuuden, mutta ei sitä silti "Saarioisen äidit" ole kenenkään kurkusta työntänyt alas. Eli jos sen roskan kysyntä vähenisi (varmaan ainoa mahdollinen keino olisi verotus), eli jos se makaronilastikko maksaisi 45€/kpl tai mäkkiateria 95€, niin ei olisi kysyntää. Jolloin roskan tarjoajat muuttaisi konseptejaan ja mukautuisi markkinaan ja toisi tarjolle parempia vaihtoehtoja, joita saa myydä halvemmalla, joka suuntaisia kysynnän oikeisiin tuotteisiin. Esimerkki: 80-luvun mäkistä ei tainnut paljon vegeä löytyä, kun kukaan ei sitä halunnut, mutta nyt sitä löytyy vaikka miten paljon, kun sille on kysyntää.
Konsumerismi elää ja voi tietysti hyvin, mutta ei se koskaan ole täysin rajatonta ollut. Sääntelyllä on viety ennenkin pois suorastaan myrkyllisiä valmisteita (kuten esim. transrasvat), joten saatavuuden rajoittaminen sinänsä ei ole mahdotonta. Enemmän siinä on kysymys siitä mihin se raja vedetään. Nälkä on vähän sellainen tila että ihan hirveän pitkään sitä ei viitsi kukaan säännön mukaisestikärsiä, ellei siihen ole jotain todella hyvää syytä/motivaattoria ja useimmiten sellainen puuttuu. Ja jos nälkä on tarpeeksi usein niin se motivaatio tuppaa katoamaan viimeistään siinä vaihessa kun joku muukin asia alkaa ottamaan päähän. Sen takia olen itse suosinut hiilarien rajoittamista jos on ollut tarve pudottaa painoa, elämä on tarpeeksi hankalaa ilman nälkääkin. Ja yleensä sille ei ole tarvetta koska noin muuten ei tule käytettyä sokeria juurikaan. Ts. pyrin pitämään insuliinivasteen toimintakuntoisena. Tosin luulen ettei kovin radikaleihin rajoituksiin ole poliittista halua, koska siinä sotkettaisiin aika isojen firmojen varpaille.

Liikkumaan pakottaminen on ja vähän sellainen, että jos haluaa viedä lopunkin motivaation liikunnasta niin pakottaminen on siihen erinomainen työkalu. Monille se inho syntyy jo koululiikunnassa, eikä vähiten sen takia jos liikunnan opettajana on hahmo mikä vie touhusta hauskuuden niiltä, ketkä eivät ole aivan äärimmäisen urheilullisia noin muuten. Jos tarjoat sitä samaa lisää niin aika monen ensireaktio on todennäköisesti lähteä alkoon. Joten mitään kovin helppoa reseptiä ongelman ratkaisuun ei ole, mutta ehkä jos keksit tavan innostaa ihmisiä liikkumaan vaikka jonkun oikeasti hauskan toiminnan ympärille, niin se voisi toimia vähän paremmin. Harva kuitenkaan viitsii harrastaa mitään kovin tympeältä tuntuvia juttuja vapaa-ajallaan.
 
Konsumerismi elää ja voi tietysti hyvin, mutta ei se koskaan ole täysin rajatonta ollut. Sääntelyllä on viety ennenkin pois suorastaan myrkyllisiä valmisteita (kuten esim. transrasvat), joten saatavuuden rajoittaminen sinänsä ei ole mahdotonta. Enemmän siinä on kysymys siitä mihin se raja vedetään. Nälkä on vähän sellainen tila että ihan hirveän pitkään sitä ei viitsi kukaan säännön mukaisestikärsiä, ellei siihen ole jotain todella hyvää syytä/motivaattoria ja useimmiten sellainen puuttuu. Ja jos nälkä on tarpeeksi usein niin se motivaatio tuppaa katoamaan viimeistään siinä vaihessa kun joku muukin asia alkaa ottamaan päähän. Sen takia olen itse suosinut hiilarien rajoittamista jos on ollut tarve pudottaa painoa, elämä on tarpeeksi hankalaa ilman nälkääkin. Ja yleensä sille ei ole tarvetta koska noin muuten ei tule käytettyä sokeria juurikaan. Ts. pyrin pitämään insuliinivasteen toimintakuntoisena. Tosin luulen ettei kovin radikaleihin rajoituksiin ole poliittista halua, koska siinä sotkettaisiin aika isojen firmojen varpaille.

Liikkumaan pakottaminen on ja vähän sellainen, että jos haluaa viedä lopunkin motivaation liikunnasta niin pakottaminen on siihen erinomainen työkalu. Monille se inho syntyy jo koululiikunnassa, eikä vähiten sen takia jos liikunnan opettajana on hahmo mikä vie touhusta hauskuuden niiltä, ketkä eivät ole aivan äärimmäisen urheilullisia noin muuten. Jos tarjoat sitä samaa lisää niin aika monen ensireaktio on todennäköisesti lähteä alkoon. Joten mitään kovin helppoa reseptiä ongelman ratkaisuun ei ole, mutta ehkä jos keksit tavan innostaa ihmisiä liikkumaan vaikka jonkun oikeasti hauskan toiminnan ympärille, niin se voisi toimia vähän paremmin. Harva kuitenkaan viitsii harrastaa mitään kovin tympeältä tuntuvia juttuja vapaa-ajallaan.
Niin kyllähän tässä ollaan ajauduttu monesta suunnasta umpikujaan. Siihen 80-luvun tilanteeseen, missä keskimäärin siinä koululuokassa oli se yksi pullea lapsi on varmasti turha kenenkään haikailla. Myös aikuisista se pieni vähemmistö oli lihavia tai edes ylipainoisia. Vapaa-aika kului ihan muissa hommissa, kun syödessä ultraprosessoitua roskaa Netflixin ääressä.

Voisihan sitä ehkä miettiä, että miksi ne omat vanhemmat lähti 80-luvulla hiihtolenkille tai kävelylle vapaa-ajallaan. Ei ne sinne painoa mennyt pudottamaan vaan kyllä ne taisi saada hyvän fiiliksen siitä liikunnasta. Nykyään varmaan ihmisten aivot on vaan siinä kunnossa, että mikään muu ei tuota enää sitä hyvää fiilistä, kun epäterveellinen ruoka ja suoratoistopalvelut. Seuraava sukupolvi ei kykene enää katsomaan edes Netflixiä, kun videon pitää kestää tunnin sijasta 10 sekuntia, jotta sen jaksaa katsoa.

Elimistö tottuu yllättävän nopeasti nälkään ja itsellä se ei enää oikein tarkoita mitään. Syön päivittäin hyvinkin tarkan määrän kaloreita ja välillä syön sen 2 ateriaa kerralla.

Itse vaan veikkaan, että se sama vastareaktio tulee siihen terveellisempään ruokaan, kuin liikuntaan, jos niistä oikeasti kumpaa tahansa aletaan pakottamaan, joten tuskin niistä kumpikaan on ratkaisu mihinkään. Ehkä odotellaan seuraavia pillereitä, jotka nostavat sykettä ja aiheuttavat lihaksille pakkoliikkeitä, niin voi sitten pillereillä poistaa näläntunteen ja kuntoilla pillereiden voimalla siinä Netflixin ääressä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 756
Viestejä
4 556 673
Jäsenet
75 052
Uusin jäsen
akaboele

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom