Lihavuusepidemia

Hämmentävintä tässä on se, että näyttää olevan ihmisiä jotka pystyvät mittaamaan pelkillä silmillään toisten ihmisten rasvaprosentin ja vyötärönympäryksen, tilastoimaan pelkän muistinsa varassa esim. miesten ja naisten välisiä eroja lihavuudessa, ekstrapoloimaan havaintonsa koskemaan koko väestöä pelkästään omassa elinympäristössä kohtaamiensa ihmisten perusteella, ja vielä tekemään kaiken tämän paremmin kuin THL:n pitkät, systemaattiset väestötason tilastot.
Onko tilasto sitten sinun mielestä jotenkin erilainen miltä katukuva näyttää? Tai oliko tilasto erilainen, vaikka 30-vuotta sitten, miltä näytti katukuva? Tai vaikka 70-vuotta sitten?

Itse pystyn ainakin kävellä kaupungilla ja nähdä ihan silmillä saman mitä tilasto sanoo, vaikka että 70% on ylipainoisia/lihavia tietyn ikäisistä (tässä kannattaa huomioida se, että moni lihava ei edes kävele kadulla vaan pitää osata laskea myös päämärkänä safkaa kuljettavat Wolt kuskit mukaan).

Toisaalta jos et oikeasti erota ylipainoisia, lihavia, laihoja, lihaksikkaita, pitkiä, lyhyitä, miehiä, naisia, lapsia, teinejä, nuoria, vanhoja jne. ympärilläsi, niin eiköhän tämä johonkin autismin alalajiin mene, jossa ei ymmärretä kellon viisareita, sarkasmia tai eleitä.

Myös se auttaa erottelemaan vielä jyvät akanoista, jos olet jonkun kanssa kaupassa ja pohdit, että onko hän lihaksikas vai läski, niin vilkaiset kärryyn, jos siellä on "proteiinirahkaa", eikä "sinistä lenkkiä", niin voit arvella, että lihasmassaa ollaan tekemässä, vaikka ulkomuodosta et muuten voi olla täysin varma. Yleensä myös naama kertoo paljon, että meneekö esimerkiksi viinaa reippaammin jne.

Sitten kun on nähnyt tarpeeksi, liikkuu vaikka vuosittain ympäri Suomea ja maailmaa, eikä jumita Kälviällä niin yllättäen pystyy ainakin omassa mielessä extrapoloimaan ja miettimään, että Aasiassa asiat on vielä paremmin, kuin Suomessa.
 
Onko tilasto sitten sinun mielestä jotenkin erilainen miltä katukuva näyttää? Tai oliko tilasto erilainen, vaikka 30-vuotta sitten, miltä näytti katukuva? Tai vaikka 70-vuotta sitten?
Koska ihmismieli on rajallinen ja taipuvainen erilaisiin kognitiivisiin vinoumiin, niin en näe mielekkäänä miettiä tällaista. Luotan ennemmin tilastoon.
 
Koska ihmismieli on rajallinen ja taipuvainen erilaisiin kognitiivisiin vinoumiin, niin en näe mielekkäänä miettiä tällaista. Luotan ennemmin tilastoon.
Minä luotan viisarin värähtämiseen, mikä on aika armoton mittari. Sillä mitataan tehokkaasti noin puolet vastaantulijoista (vakuumissa, jossa katukuvassa on yhtä paljon miehiä ja naisia, mikä ei kyllä monilla paikkakunnalla pidä paikkaansa).
 
Toisaalta hoikkakin voi näyttää vaatteet päällä timmimmältä kuin oikeasti on.

Meinaan, että ei sitä välttämättä vaatteiden läpi näe, että onko tiukka sixpack vai millainen maha ja millainen rasvaprosentti.

No joo, mutta sixpack nyt ei liity juuri mitenkään terveyteen vaan on ulkonäköjuttuja. Ei niin matalaa rasvaprosenttia tarvi terveyden kannalta, lähinnä kunhan ei ole airbagia.
 
No joo, mutta sixpack nyt ei liity juuri mitenkään terveyteen vaan on ulkonäköjuttuja. Ei niin matalaa rasvaprosenttia tarvi terveyden kannalta, lähinnä kunhan ei ole airbagia.
Niin se on, että ei ylipaino tai lihavuus tosiaan liity kehonkoostumukseen suoraan vaan juurikin niihin kiloihin verrattuna pituuteen, joista pitää tottakai erottaa ne joilla on paljon lihasmassaa.
 
Olen testaillut tovin jatkuvaa glukoosimittausta. Mielenkiintoista nähdä miten eri ruoka-aineet&määrät ja liikunta vaikuttavat glukoositasoihin. Suhteellisen halpa mittari voisi olla hyvä tapa motivoida laihdutus/terveyshommissa kun saa nopeaa konkreettista palautetta. Palautteen voisi myös muuttaa pelinkaltaiseksi esim. ruokapäiväkirja ja napostelun välttäminen tai glukoositason pitäminen tiettyjen rajapyykkien sisällä.

Yllätti miten tasaisena mun glukoositasot pysyvät. Oletin mun normiruokailun tuottavan enempikin piikkiä glukoositasoon. Sekin yllätti miten paljon kävely ruuanpäälle hidastaa glukoositason nousua tai jopa laskee glukoositasoa. Suurin negatiivinen yllätys ollut miten lujaa yksittäinen omena välipalana syötynä piikkaa minulla glukoositasoa ylöspäin.

Tarkoitus testailla tässä laajemminin eri ruoka-aineita ja joitain luontaistuotteita ja niiden vaikutusta. Berberiinin vaikutus glukoositasoihin esimerkiksi kiinnostaa.
 
Olen testaillut tovin jatkuvaa glukoosimittausta. Mielenkiintoista nähdä miten eri ruoka-aineet&määrät ja liikunta vaikuttavat glukoositasoihin. Suhteellisen halpa mittari voisi olla hyvä tapa motivoida laihdutus/terveyshommissa kun saa nopeaa konkreettista palautetta. Palautteen voisi myös muuttaa pelinkaltaiseksi esim. ruokapäiväkirja ja napostelun välttäminen tai glukoositason pitäminen tiettyjen rajapyykkien sisällä.

Yllätti miten tasaisena mun glukoositasot pysyvät. Oletin mun normiruokailun tuottavan enempikin piikkiä glukoositasoon. Sekin yllätti miten paljon kävely ruuanpäälle hidastaa glukoositason nousua tai jopa laskee glukoositasoa. Suurin negatiivinen yllätys ollut miten lujaa yksittäinen omena välipalana syötynä piikkaa minulla glukoositasoa ylöspäin.

Tarkoitus testailla tässä laajemminin eri ruoka-aineita ja joitain luontaistuotteita ja niiden vaikutusta. Berberiinin vaikutus glukoositasoihin esimerkiksi kiinnostaa.
Terveen ihmisen verensokeritasapainon seuraaminen on täysin idioottimaista. Glukoositasapainon säätely on fysiologinen ilmiö ja sen mikromanagerointi on hyödytöntä ja tarpeetonta, jos ei ole kysymys sairaudesta.
 
Terveen ihmisen verensokeritasapainon seuraaminen on täysin idioottimaista. Glukoositasapainon säätely on fysiologinen ilmiö ja sen mikromanagerointi on hyödytöntä ja tarpeetonta, jos ei ole kysymys sairaudesta.
Tän ketjun eli lihavuusepidemian puitteissa jatkuvan glukoosimittauksen pohtiminen voi olla ihan hyvä ajatus. Sensorit enivei halpoja. Jollakin 2vk-4vk pätkälläkin saa paljon kiinnostavaa dataa ulos. On myös liukas "näkymätön tie" mikä ajan kanssa johtaa pre diabetekseen ja diabetekseen.
 
Terveen ihmisen verensokeritasapainon seuraaminen on täysin idioottimaista. Glukoositasapainon säätely on fysiologinen ilmiö ja sen mikromanagerointi on hyödytöntä ja tarpeetonta, jos ei ole kysymys sairaudesta.

Kuten hän mainitsi se voi toimia oivana kuntoilu/laihdutus motivaattorina. Toki "terve ja normaali" ihminen teoriassa tietää että kun ikää tulee lisää lihasmassa vähenee joten hän teoriassa läpi elämänsä liikkuu paljon, syö terveellisesti jne jne..

Mutta itse huomasin että hankkimalla ensin ihan ns. "mallia alkaen" kuntoilurannekkeen (Polar Loop 1 & myöhemmin 2 ja nyt Polar Uniten) se motivoi luokkaa "käydään nyt tässä kuussa vielä pari kertaa kaupassa ja tehdään yksi lenkki lähellä oleville kallioille että tulee isompi tulos kuin vuosi sitten..."

Lisäksi toki se antaa lisätietoa siitä miten hyvin nukkuu, muistuttaa jos pitäisi liikkua ettei jumahda töissä tai kotona paikoilleen liian pitkäksi aikaa jne.

Ehkä täysin idioottimaista rahan tuhlausta mutta en odotakaan että joku ranneke tekisi minusta uutta maajoukkueluokan urheilijaa. Se antaa itselle motivaatiota liikkua joten minulle se on ollut rahansa arvoinen moninkertaisesti.
 
Motivointihan se on "perusterveellekin" mahdollisuus kun testaa jatkuvaa glukoosimittausta. Ehkä joku pelkkä omena välipalana vaihtuu terveellisempään/napostelu vähenee, ehkä motivoi kävelemään ruokailun päälle jne. Pieniä asioita joita voi tehdä kun data osoittaa toimivuuden. Vältytään diabeteksen kohtaamiselta 15v ja 25kg myöhemmin.

Mut tän ketjun puitteissa niin jos on jo ylipainoa, pre diabetesta jne. niin data voi olla entistä parempi motivaattori.
 
Erittäin mielenkiintoinen, kyllä toi glukoosimittaus. Tosiaan terve elimistö pitää verensokerin aina tietyllä tasolla, mutta niin ne on moni kuulemma sen terveen ja toimivan elimistönsä menettänyt lihomalla ja syömällä väärin. Joten siinä mielessä tämä voisi olla erittäin hyväkin riskiryhmälle.

Kyllä sitä itsekin tulee seurailtua Apple Watchin dataa ja kyllä sieltä historiasta vaan jokainen juoksulenkki, uinnit, pyöräilyt (ja paljon muuta) löytyy. On oikein mielenkiintoista seurata sykettä, nopeutta, matkaa, cadencea, jne. Ja vertailla dataa vanhoihin lenkkeihin. Itse pystyn hyvin ilman kelloakin arvioimaan, että syke on jotain tiettyä, nopeuden suunnilleen ja matkan tuttujen reittien perusteella. En silti koskaan sitä kelloa kotiin jätä, jos juoksemaan olen lähdössä, vaikka ei se juurikaan juoksuun mitään vaikuta.
 
Erittäin mielenkiintoinen, kyllä toi glukoosimittaus. Tosiaan terve elimistö pitää verensokerin aina tietyllä tasolla, mutta niin ne on moni kuulemma sen terveen ja toimivan elimistönsä menettänyt lihomalla ja syömällä väärin. Joten siinä mielessä tämä voisi olla erittäin hyväkin riskiryhmälle.
Glukoositaso heittelee ruokailujen/napostelujen jälkeen ylöspäin. Miten paljon ylöspäin niin riippuu yksilöstä ja oliko ruoka pussillinen nopeasti sulavia sokerisia nallekarkkeja vai jotain muuta. Paastossa pysyy toki terveellä glukoositaso tasaisena. Jos elelee terveellisesti niin tuskin mitään hyötyä glukoositasojen seurannalla(paitsi jos data ja mikro-optimointi kiinnostaa). Sellainen asia kävi kyllä mielessä, että jos harrastaa kestävyysurheilua niin liekö olisi edukasta tankata sellaista hiilaria suorituksen aikana mikä piikkaa maksimaalisesti ja nopeasti ja pitkään glukoositasoa,...

Kohderyhmä mille jatkuvasta glukoosimittauksesta olisi hyötyä olisivat ne jotka marssivat lihomalla kohti pre diabetestä ja myöhemmin täyteen diabetekseen. Ehkä konkreettinen data omasta kehosta on parempi motivaattori kuin lääkäri joka sanoo että ei saisi syödä pullaa ja karkkia joka ruuan päälle.
 
Viimeksi muokattu:
Glukoositaso heittelee ruokailujen/napostelujen jälkeen ylöspäin. Miten paljon ylöspäin niin riippuu yksilöstä ja oliko ruoka pussillinen nopeasti sulavia sokerisia nallekarkkeja vai jotain muuta. Paastossa pysyy toki terveellä glukoositaso tasaisena. Jos elelee terveellisesti niin tuskin mitään hyötyä glukoositasojen seurannalla(paitsi jos data ja mikro-optimointi kiinnostaa). Sellainen asia kävi kyllä mielessä, että jos harrastaa kestävyysurheilua niin liekö olisi edukasta tankata sellaista hiilaria suorituksen aikana mikä piikkaa maksimaalisesti ja nopeasti ja pitkään glukoositasoa,...

Kohderyhmä mille jatkuvasta glukoosimittauksesta olisi hyötyä olisivat ne jotka marssivat lihomalla kohti pre diabetestä ja myöhemmin täyteen diabetekseen. Ehkä konkreettinen data omasta kehosta on parempi motivaattori kuin lääkäri joka sanoo että ei saisi syödä pullaa ja karkkia joka ruuan päälle.
Niin siis oma pointtini oli se, että kun terveellä ihmisellä verensokeri pysyy 4,0-7,8 mmol/l välillä, vaikka treenaa, paastoaa tai vetää kilon sokeria, niin toki ton välin seuraaminen voi olla aavistuksen tylsää.

Sitten taas ne ihmiset joilla insuliinin tuotannossa on ongelmia, niin verensokerit tosiaan voi seilata ihan missä vaan, kun asiaa ei hoideta mitenkään. Silloin kyseinen seuranta varmasti olisikin kannustavaa, toki en usko että sitä pullatiskin sankaria juurikaan kiinnostaisi omat verensokerit vaan pää työnnettäisiin vieläkin syvemmälle pensaaseen.
 
Ootelkaapa vaan kun täytätte about 60 v :whistling:
Ei tarvi odotella edes 60v. Näkeehän ton eron 20v, 30v, 40v ja nyt melkein 50v iän välilläkin. Ei ole sama keho ja kyky kuin nuorena. Lisävammoja vältellen ja maltilla, ei voi enää ryskätä ja ei palaudu kuten nuorena.
 
Hei, olen Teppo ja olen läski. Elintason nousun ja istumatyön myötä tulee syötyä liian monta ateriaa päivässä, ja lounaalla kasataan lautaselle kunnon pyramidit. Liikuntaa tulee harrastettua edelleen runsaasti ja miellän olevani kohtalaisen lihaksikas, mutta valitettavasti stressiin tulee syötyä senkin edestä. Painoindeksi näyttää varmaan 27 joten tarvittavat 10 kiloa voisi teoriassa helposti saada pois. Ei vaan riitä itsekuri, aika, ja huonoja tottumuksia on työlästä muuttaa. Olen hienosti allerginen aika monelle terveellkiselle vaihtoehdolle, joten toimivin dieetti olisi syödä pelkkää ulkofilettä ja vitamiinipillereitä.
Jännää kelata, kun täysikäisenä painoa löytyi yli 30 kiloa vähemmän, jolloin näytin melkoiselta tikulta.
 
Liikuntaa tulee harrastettua edelleen runsaasti ja miellän olevani kohtalaisen lihaksikas, mutta valitettavasti stressiin tulee syötyä senkin edestä.
Voisiko stressitekijät koittaa ainakin poistaa elämästä? Helpointa tuo on, jos stressi johtuu työstä. Se on muutenkin aika turha asia stressata, varsinkin jos on jollain muulla kuin itsellään töissä. Sitten pääsisi ainakin eroon siitä turhasta ”stressinapostelusta”.
 
Huonosta tavasta eroon pääseminen vaatii ponnistelua. Ja ainoa keino levähtää ponnistelusta on palata huonoon tapaan. :)
Siksi siitä on niin vaikea päästä eroon.

Oma teoriani on että joku esim. on ylipainoinen koska on ajautunut siihen vähitellen.
Tarvii vain kääntää ajautuminen toiseen suuntaan:
Syö yhtenä päivänä himpun verran vähemmän, Niin super-vähän vähemmän että se tuntuu vielä mukavalta. Näin ajautuminen on käännetty toiseen suuntaan, ja loput hoituu vähitellen itsestään.
 
Hei, olen Teppo ja olen läski. Elintason nousun ja istumatyön myötä tulee syötyä liian monta ateriaa päivässä, ja lounaalla kasataan lautaselle kunnon pyramidit. Liikuntaa tulee harrastettua edelleen runsaasti ja miellän olevani kohtalaisen lihaksikas, mutta valitettavasti stressiin tulee syötyä senkin edestä. Painoindeksi näyttää varmaan 27 joten tarvittavat 10 kiloa voisi teoriassa helposti saada pois. Ei vaan riitä itsekuri, aika, ja huonoja tottumuksia on työlästä muuttaa. Olen hienosti allerginen aika monelle terveellkiselle vaihtoehdolle, joten toimivin dieetti olisi syödä pelkkää ulkofilettä ja vitamiinipillereitä.
Jännää kelata, kun täysikäisenä painoa löytyi yli 30 kiloa vähemmän, jolloin näytin melkoiselta tikulta.
Itse suosittelen ihan laittamaan vaikka viikolta tai parilta ylös, että miten paljon on tullut syötyä kaloreita ja sitten vastapainoksi, että miten paljon on peruskulutus ja siihen liikunnat päälle. Noista asiaa voi tarkemmin pohtia.

Toki tollanen päivittäinen mättölounas jälkkäreineen voi jo yksin olla sen 60-70% (tai jopa enemmän) päivän energiatarpeesta istumatyötä tekevällä. Noi paikat ei yleensä mitään kevyttä ruokaa kokkaile. Etenkin jos se ruokapaikka valitaan maun perusteella.
 
Itse suosittelen ihan laittamaan vaikka viikolta tai parilta ylös, että miten paljon on tullut syötyä kaloreita ja sitten vastapainoksi, että miten paljon on peruskulutus ja siihen liikunnat päälle. Noista asiaa voi tarkemmin pohtia.

Toki tollanen päivittäinen mättölounas jälkkäreineen voi jo yksin olla sen 60-70% (tai jopa enemmän) päivän energiatarpeesta istumatyötä tekevällä. Noi paikat ei yleensä mitään kevyttä ruokaa kokkaile. Etenkin jos se ruokapaikka valitaan maun perusteella.
Joo ongelmat ovat olleet konkreettisesti tiedostettuna jo useita vuosia, mutta omasta niskasta kiinni saamiseen ei ole riittänyt motivaatio. Kaloreja palaa päivässä yli 3500 mutta jos samaan aikaan mättää 4000 joka arkipäivä, kertyy väkisin ylimääräistä tavaraa keskivartaloon. Olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa väärästä päästä eli runsaalla liikunnalla, jota on vedetty välillä äärimmäisyyksiin asti, ja seurauksena monta kertaa ylikunto ja lieviä loukkaantumisia. Kun on polttanut helvetisti kaloreja kahden tai jopa kolmen tunnin aikana, tekee entistä enemmän mieli tunkea nopeasti valmistuvaa mättöä naamariin. Työt stressaa toki, pitkiä päiviä ja helvetisti vastuuta, mutta oma terveys ollut myös viturallaan toista vuosikymmentä (perinnöllisiä sairauksia ja hometalo tuli koettua), ja nopeasti tapahtuva vanheneminen ahdistaa, vastahan hetki sitten valmistui yliopistosta, ja yhtäkkiä on ollut työelämässä yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta. Tilastojen valossa lukeudun hyvätuloisiin, joten periaatteessa ei olisi mitään ongelmaa madella viereiseen kebabkioskiin, ja ostaa hyllyt tyhjäksi.
Jotenkin oma suhde ruokaan ei ole ollut koskaan terveellä pohjalla. Lapsena nälässä pitämistä käytettiin yhtenä rangaistusmuotona, ja tarjolla ollut eines oli yksipuoleista ja pahaa. Opiskellessa ei ollut juuri varaa parempaan, jota kautta pysyi hoikkana, ja kampuksen urheiluseurat pitivät hyvässä kunnossa. Sitten päädyttiin oravanpyörään, jossa pitkät palaverit ja kampaviineritarjoilut tulivat vähintäänkin tutuiksi. Tahdon voimalla sai pidettyä syömisen ja liikunnan suhteen joten kuten tasapainossa, kunnes pandemiahelvetti pisti omat rutiinit uusiksi, ja pakkoetäily ja maailmanlopun tunnelmat alkoivat vähitellen johtaa huonoihin syömisiin ja itsekurin romahtamiseen. Nyt on ollut pandemiat toistaiseksi taakse jäänyttä elämää mutta huonot tottumukset jäivät päälle, eikä niitä ihan helpolla palauteta aikaisempaan tasapainoon.
 
Aiheeseen liittyen, kylläpä taas kaupat notkuvat suklaata ja vastaava. Paikallisessa Prismassa kassoille johti oikein molemmin puolin valtavilla suklaaröykkiöillä reunustettu käytävä. Paikallisessa lähikaupassa suklaat on taas kasattu siihen heti ensimmäiseksi kauppaan sisälle tultaessa. Odotellessa keltaisen lehdistön joka tammikuisia "näin karistat joulukilot" otsikoita.
 
Minkä vuoksi nuorena sai syödä ja juoda mitä huvittaa eikä silti verenpaine noussut ja kilot kertyneet?
Käykö aineenvaihdunta kovemmilla kierroksilla melkein kolmekymppiseksi asti?

Nykyään näin nelikymppisenä tuntuu jokainen olut ja pihvi menevän suoraan kylkiin.
 
Aiheeseen liittyen, kylläpä taas kaupat notkuvat suklaata ja vastaava. Paikallisessa Prismassa kassoille johti oikein molemmin puolin valtavilla suklaaröykkiöillä reunustettu käytävä. Paikallisessa lähikaupassa suklaat on taas kasattu siihen heti ensimmäiseksi kauppaan sisälle tultaessa. Odotellessa keltaisen lehdistön joka tammikuisia "näin karistat joulukilot" otsikoita.
ja kauppojen kupongit ovat ollert pidemmän aikaa painottaen sokerihöttöön. HOK Elannon ASS-Marketeissa on ollut toistuvasti mobiilieduissa karkkia, sipsiä tai suklaata, Lidl kupongeissa sama linjaus. K-kaupoissa on ollut joka toinen kerta suunnilleen, viimeksi löytyi 3 kpl, suklaakonvehteja kympillä, sitä ennen taisi olla karkkipusseja.
 
Minkä vuoksi nuorena sai syödä ja juoda mitä huvittaa eikä silti verenpaine noussut ja kilot kertyneet?
Käykö aineenvaihdunta kovemmilla kierroksilla melkein kolmekymppiseksi asti?

Nykyään näin nelikymppisenä tuntuu jokainen olut ja pihvi menevän suoraan kylkiin.

Ihminen kasvaa ja kehittyy noin ja periaatteessa tuonne 20 vuoden paikkeille.
Siitä viitisen vuotta ja tuossa 25 vuoden iässä olet ainakin teoriassa kasvuhuipun ylimmässä huipussa lihaksisto jne.
Siitä eteenpäin alkaa tulla esim. krapulaa ja muuta. Jo tuossa 30 vuoden iässä jos et huolehdi kunnostasi lihasmassa vähenee ja esim. tuossa 40v iässä varmaan huomaa jos ei ole liikkunut ja syönyt kuten parikymppisenä...
 
Ihminen kasvaa ja kehittyy noin ja periaatteessa tuonne 20 vuoden paikkeille.
Siitä viitisen vuotta ja tuossa 25 vuoden iässä olet ainakin teoriassa kasvuhuipun ylimmässä huipussa lihaksisto jne.
Siitä eteenpäin alkaa tulla esim. krapulaa ja muuta. Jo tuossa 30 vuoden iässä jos et huolehdi kunnostasi lihasmassa vähenee ja esim. tuossa 40v iässä varmaan huomaa jos ei ole liikkunut ja syönyt kuten parikymppisenä...
Muuten hyvä selitys, mutta lihasmassaa on ehkä eniten tällä hetkellä. Krapulat sen sijaan oli pahimpia 22-28 välillä, nykyään en niitä koe. Liikunta ei oikein ole ollut minun juttu ennen kuin nytkään. Pitäisi aloittaa mutta...
 
Muuten hyvä selitys, mutta lihasmassaa on ehkä eniten tällä hetkellä. Krapulat sen sijaan oli pahimpia 22-28 välillä, nykyään en niitä koe. Liikunta ei oikein ole ollut minun juttu ennen kuin nytkään. Pitäisi aloittaa mutta...

Jos et ole muuttanut mitään elämässäsi mutta tuo mitä puhut pitää totta sinun kannattaa mennä lääkärille ja ilmoittaa tutkijoille koska tuo mullistaa kaiken mitä ihmisen kasvusta sekä ikääntymisestä tiedetään.

Eli jos oikeasti syöt, juot, liikut, käytät alkoholia, nukut jne. 100% samoin kuin 20 vuotiaana ja pahimmat krapulat olivat 22-28 vuotiaana ja vasta nyt 40 vuoden iässä olet alkanut saada ja sait eniten lihasmassaa (ei siis painoa vaan oikeasti lihasta) tuo pitäisi oikeasti tutkia ja lääkärit sekä tutkijat varmasti maksaisivat isot rahat selvittääkseen salaisuuden tuon takana. Iso liuta urheilijoita jne. tahtoisi myös tietää miten tuo on mahdollista (että alkaisi olla fyysisesti ns. huipulla vasta 40+ vuotiaana ilman että tekee mitään muutoksia elämään)
 
Joo ongelmat ovat olleet konkreettisesti tiedostettuna jo useita vuosia, mutta omasta niskasta kiinni saamiseen ei ole riittänyt motivaatio. Kaloreja palaa päivässä yli 3500 mutta jos samaan aikaan mättää 4000 joka arkipäivä, kertyy väkisin ylimääräistä tavaraa keskivartaloon. Olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa väärästä päästä eli runsaalla liikunnalla, jota on vedetty välillä äärimmäisyyksiin asti, ja seurauksena monta kertaa ylikunto ja lieviä loukkaantumisia. Kun on polttanut helvetisti kaloreja kahden tai jopa kolmen tunnin aikana, tekee entistä enemmän mieli tunkea nopeasti valmistuvaa mättöä naamariin. Työt stressaa toki, pitkiä päiviä ja helvetisti vastuuta, mutta oma terveys ollut myös viturallaan toista vuosikymmentä (perinnöllisiä sairauksia ja hometalo tuli koettua), ja nopeasti tapahtuva vanheneminen ahdistaa, vastahan hetki sitten valmistui yliopistosta, ja yhtäkkiä on ollut työelämässä yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta. Tilastojen valossa lukeudun hyvätuloisiin, joten periaatteessa ei olisi mitään ongelmaa madella viereiseen kebabkioskiin, ja ostaa hyllyt tyhjäksi.
Jotenkin oma suhde ruokaan ei ole ollut koskaan terveellä pohjalla. Lapsena nälässä pitämistä käytettiin yhtenä rangaistusmuotona, ja tarjolla ollut eines oli yksipuoleista ja pahaa. Opiskellessa ei ollut juuri varaa parempaan, jota kautta pysyi hoikkana, ja kampuksen urheiluseurat pitivät hyvässä kunnossa. Sitten päädyttiin oravanpyörään, jossa pitkät palaverit ja kampaviineritarjoilut tulivat vähintäänkin tutuiksi. Tahdon voimalla sai pidettyä syömisen ja liikunnan suhteen joten kuten tasapainossa, kunnes pandemiahelvetti pisti omat rutiinit uusiksi, ja pakkoetäily ja maailmanlopun tunnelmat alkoivat vähitellen johtaa huonoihin syömisiin ja itsekurin romahtamiseen. Nyt on ollut pandemiat toistaiseksi taakse jäänyttä elämää mutta huonot tottumukset jäivät päälle, eikä niitä ihan helpolla palauteta aikaisempaan tasapainoon.
Niin eli ongelma tiedossa, ratkaisu selkeä, mutta sitä ei halua toteuttaa. No tosta on kaksi tietä, jatkaa samaa ja lihoa lisää tai ottaa itseään niskasta kiinni ja kuluttaa joka päivä enemmän, kuin syö, eli tässä tapauksessa vähentää syömistä.

Toisaalta toi liikunnalla kompensointi ja sen jälkeen ahmiminen voisi viitata suoraan myös johonkin ihan aitoon syömishäiriöön. Anorektikothan tekee vähän vastaavaa, vaikka he olisivat lepositeissä, niin päätä voi vielä käännellä, jotta kulutusta saadaan ylös. Toki he ei ahmi.

ja kauppojen kupongit ovat ollert pidemmän aikaa painottaen sokerihöttöön. HOK Elannon ASS-Marketeissa on ollut toistuvasti mobiilieduissa karkkia, sipsiä tai suklaata, Lidl kupongeissa sama linjaus. K-kaupoissa on ollut joka toinen kerta suunnilleen, viimeksi löytyi 3 kpl, suklaakonvehteja kympillä, sitä ennen taisi olla karkkipusseja.
Nämä perustuu yleensä siihen ostokäyttäytymiseen. Itsellä ei ole mobiilieduissa ollenkaan karkkia, sipsiä tai suklaata. Näytti olevan sokeritonta mehukeittoa, kaurahiutaleita, smetanaa, ruispaloja, tuorepuristettu appelsiinimehu jne.
 
Aiheeseen liittyen, kylläpä taas kaupat notkuvat suklaata ja vastaava. Paikallisessa Prismassa kassoille johti oikein molemmin puolin valtavilla suklaaröykkiöillä reunustettu käytävä. Paikallisessa lähikaupassa suklaat on taas kasattu siihen heti ensimmäiseksi kauppaan sisälle tultaessa. Odotellessa keltaisen lehdistön joka tammikuisia "näin karistat joulukilot" otsikoita.
Juu saman huomasin myös Prismassa ja Cittarissa. Siihen päälle jokaisessa hyllynpäädyssä notkuu pipareita, luumuhilloja, sokerikuorrutteita, glögejä jne. Näitä kun tosiaan syö ja juo koko joulukuun, vielä punaviinillä ja viinalla terästettynä, niin kyllä siinä tosiaan taas saa tammikuussa hämmästellä, että miten se kuukaudessa tullut 10kg karistetaan.
 
Työt stressaa toki, pitkiä päiviä ja helvetisti vastuuta, mutta oma terveys ollut myös viturallaan toista vuosikymmentä (perinnöllisiä sairauksia ja hometalo tuli koettua), ja nopeasti tapahtuva vanheneminen ahdistaa, vastahan hetki sitten valmistui yliopistosta, ja yhtäkkiä on ollut työelämässä yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta. Tilastojen valossa lukeudun hyvätuloisiin, joten periaatteessa ei olisi mitään ongelmaa madella viereiseen kebabkioskiin, ja ostaa hyllyt tyhjäksi.
- - - - -
Kun olet vielä työelämässä, niin yksi hyvä konsti on käydä juttelemassa työterveyslääkärille tilanteesta. Pyydä lähete labrakokeisiin, niiden jälkeen saat näkemyksen tilanteesta ja pääset seuraavaksi sitten keskustelemaan työterveysaseman ravintoterapeutin kanssa tarvittavista muutoksista syömiseesi. Noilla on monesti myös ryhmävalmennusta, josta saa tukea ja motivaatiota muutosten toteuttamiseen.
 
27 kiloa pudottanut huipuista. Viimenen 10 kiloa tässä parin kuukauden aikaan. Oon vähentänyt ruisleipää ja annoskokoja pienentänyt. Lisännyt myös banaanit. Luumutomaatit. Omenat. Wokit jne ruokavalikoimaan. Koittanut pitää hedelmiä aina saatavilla, että kun iskee nälkä niin niitä syö sitten. Liikuntaa en oo lisännyt. Kerran viikossa käyn kävelemässä. Ei jaksa niin paljon liikkua, että painoa laskisi. Yli painoa on vieläkin. Pari kiloa niin ois uuden bmi mukaan enää ylipainoinen. Mutta nytpähän tuon tietää miten tippuu niin tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Motina on ollut nyt viime aikoina todettu vaikea uniapnea. Cpap laitteen saan ensi vuonna. Pudottelen nyt tätä painoa jos se avittaisi siihen.
 
Nämä perustuu yleensä siihen ostokäyttäytymiseen. Itsellä ei ole mobiilieduissa ollenkaan karkkia, sipsiä tai suklaata. Näytti olevan sokeritonta mehukeittoa, kaurahiutaleita, smetanaa, ruispaloja, tuorepuristettu appelsiinimehu jne.
Ainoastaan K-Ruoka sovelluksella tämän kautta valikoituvat peruskupongit, viikon ns. pääkuponki on kaikille yhteinen, jossa on useimmiten sokerihöttöä. Lidl ja HOK-Elanto on aina tarjolla samat kupongit kaikille, ellei Lidlin mobiiliruletissa tai vastaavassa arvonnassa voita satunnaiskuponkia. S-ryhmä kaupittelee kuluvalla kuukaudella mm. perunalastuja erikoishintaan.
 
Kun olet vielä työelämässä, niin yksi hyvä konsti on käydä juttelemassa työterveyslääkärille tilanteesta. Pyydä lähete labrakokeisiin, niiden jälkeen saat näkemyksen tilanteesta ja pääset seuraavaksi sitten keskustelemaan työterveysaseman ravintoterapeutin kanssa tarvittavista muutoksista syömiseesi. Noilla on monesti myös ryhmävalmennusta, josta saa tukea ja motivaatiota muutosten toteuttamiseen.
Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.
 
Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.

Jos haluaa "huijata", niin nykyäänhän on uusia ruokahalua vähentäviä laihdutuslääkkeitä, jotka kuulema helpottavat hommaa merkittävästi. Niistäkin voinee keskustella työterveydessä. :hmm:
 
190cm ja 95kg ja bmi "ylipainoinen". Tähän ikään piti tulla että pääsi moisenkin kokemaan. Täytyy varmaan alkaa laihikselle.
 
190cm ja 95kg ja bmi "ylipainoinen". Tähän ikään piti tulla että pääsi moisenkin kokemaan. Täytyy varmaan alkaa laihikselle.
Toi on kyllä aika hauskaa. Tuon pituisella rungolla kun 95kg tulee painoa melkein vain katsomalla kuntosaliin päin. Eli toisin sanoen kaikki tuon pituiset ja painoiset urheilevat hoikat ihmiset ovat ylipainoisia.
 
Ainoastaan K-Ruoka sovelluksella tämän kautta valikoituvat peruskupongit, viikon ns. pääkuponki on kaikille yhteinen, jossa on useimmiten sokerihöttöä. Lidl ja HOK-Elanto on aina tarjolla samat kupongit kaikille, ellei Lidlin mobiiliruletissa tai vastaavassa arvonnassa voita satunnaiskuponkia. S-ryhmä kaupittelee kuluvalla kuukaudella mm. perunalastuja erikoishintaan.
No itse en HOK-elannon liikkeissä juurikaan asioi, joten HOK-Elannon yksittäinen sipsitarjous on toki oma juttunsa. Itse en ole noita edes seurannut, mutta satuin nyt vilkaisemaan noista sovelluksista, kun se puheeksi tuli.

Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.
Toisaalta näistä viesteistä päätellen etsit siis enemmänkin oikeutusta ja hyväksyntää sille, että lihotat itseäsi. Olet jo valmiiksi perustellut (itsellesi ja meille muillekin), että työelämä on niin raskasta, joten saan kyllä syödä, elämän ainoa ilo ja nautinto on hyvä ruoka, tästäkin syystä saan syödä. Toisaalta kun elämä on niin raskasta, niin en kyllä edes pystyisi parantamaan ruokailutottumuksia jne. Tämähän on vähän sama, kuin oikeuttaisi tällä itselleen jonkin muun riippuvuuden, kuten huumeet, lääkkeet, alkoholi jne.

Toisaalta aiemmin kirjoitit, että urheilet päivittäin siten, että kaloreita palaa 3500 päivässä (vaatii tunteja kävelyä tai pari tuntia suht kovalla temmolla hikiliikuntaa) ja syöt 4000 kcal. Katsoin Apple Fittnes:istä, että itse kulutan keskimäärin 3500-4000 kcal päivinä, jolloin juoksen yli 20km lenkin.

Yhtälö kuulostaa vaan omaan korvaan erikoiselta, että päivittäin on aikaa ja jaksamista kyseiselle määrälle liikunta, mutta ravintoon ei pysty keskittyä, koska työelämä on niin stressaavaa. Luulisi, että kannattaisi ottaa liikunnasta ne 2-3 lepopäivää per viikko (jotka nyt kannattaa pitää ihan kehon palautumisen vuoksi, jos et nyt mihinkään Olympialaisiin treenaa), preppailla näinä päivinä koko viikon ruoat, tehdä jotain ihan perusruokia, joista lähtee nälkä ja syödä näitä siihen nälkään.
 
Toisaalta näistä viesteistä päätellen etsit siis enemmänkin oikeutusta ja hyväksyntää sille, että lihotat itseäsi. Olet jo valmiiksi perustellut (itsellesi ja meille muillekin), että työelämä on niin raskasta, joten saan kyllä syödä, elämän ainoa ilo ja nautinto on hyvä ruoka, tästäkin syystä saan syödä. Toisaalta kun elämä on niin raskasta, niin en kyllä edes pystyisi parantamaan ruokailutottumuksia jne. Tämähän on vähän sama, kuin oikeuttaisi tällä itselleen jonkin muun riippuvuuden, kuten huumeet, lääkkeet, alkoholi jne.

Toisaalta aiemmin kirjoitit, että urheilet päivittäin siten, että kaloreita palaa 3500 päivässä (vaatii tunteja kävelyä tai pari tuntia suht kovalla temmolla hikiliikuntaa) ja syöt 4000 kcal. Katsoin Apple Fittnes:istä, että itse kulutan keskimäärin 3500-4000 kcal päivinä, jolloin juoksen yli 20km lenkin.

Yhtälö kuulostaa vaan omaan korvaan erikoiselta, että päivittäin on aikaa ja jaksamista kyseiselle määrälle liikunta, mutta ravintoon ei pysty keskittyä, koska työelämä on niin stressaavaa. Luulisi, että kannattaisi ottaa liikunnasta ne 2-3 lepopäivää per viikko (jotka nyt kannattaa pitää ihan kehon palautumisen vuoksi, jos et nyt mihinkään Olympialaisiin treenaa), preppailla näinä päivinä koko viikon ruoat, tehdä jotain ihan perusruokia, joista lähtee nälkä ja syödä näitä siihen nälkään.
Asiat ei ole aina yksinkertaisia. Jos on tottunut vuosikausia liikkumaan ja ajoittain rääkkäämään kehoaan äärirajoille, suorittaminen hoituu kuin itsestään. Jos pitää tehdä merkittäviä muutoksia totuttuun, astutaan pois mukavuusalueelta, ja silloin pitää olla riittävästi energiaa ja henkistä yliotetta, jotta saa pysyttyä siellä, ja muutettua rutiinejaan pysyvästi, ei välttämättä ihan helppo rasti. Ehgkä pitäisi paisua vielä entisestään, jotta saisi saidi löydettyä pakottavaa motivaatiota, ja laitettua asioita tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä vielä mittarissa 190cm + vajaat 100 kg massaa.
 
  • Tykkää
Reactions: PCB
Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.
Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.
 
Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.
Erittäin hyvä pointti, eli kyllähän se siihen ongelmaan kannattaa kiinnittää huomiota ja ratkaista se ennen mitään muuta.
 
Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.
Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa. Vastuu näkyy osittain palkassa, joka mahdollistaa myös yltäkylläiset elämäntavat. Kollegoilla varmasti enemmän taio vähemmän samaa vikaa, vaikka sitä ei suoraan myönnetä. Työpaikka sijaitsee Bisnespuistossa, jonka lounastarjonta on melko rasvaista mättöä, vaikka kohtalainen salaattipöytä löytyykin.
Ensi viikolla ravintolat karkaavat talviunille, joten vaihtoehtona on joko eväät, Wolt tai raahautuminen kauppakeskuksen parin kilsan päähän, jossa on entistä rasvaisempaa mättöä tarjolla. Taidan valita ensimmäisden vaihtoehdon, jolloin lounasrasian tilavuus pitää annoskoon järkevänä, ja eväiden laiton kautta näkee myös hyvin piilorasvojen määrät, joita ei lounastiskiltä voi päätellä. Ehkä tästä aletaan lähteä vähitellen uutta nousua kohti, vuodenvaihde odottaa jo oven takana ;)
 
oletteko koskaan ajatelleet että ylipainon syy on vain ja ainoastaan se että ihminen ei kykene olemaan nälän tunteensa kanssa ns. sujut. Eli kun tulee epämukava tunne niin helpotusta siihen haetaan heti syömisestä.
Amerikassa tosin ruoka on sellaista myrkkyä että sielä varmaan lihoo helpommin, mutta sitten taas sitä näläntunnetta pitäisi sietää 2x pidempään.
Esim. näin. aloita paastoaminen klo 16:00. ei ole hyvä olla kun nälkä kurnii vatsassa, mutta älä syö silti mitään. Aamulla saattaa olla nälkä tai sitten ei, ei siltikään anna tunteelle valtaa ja ahmi vaan syö normaalisti.
 
Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa. Vastuu näkyy osittain palkassa, joka mahdollistaa myös yltäkylläiset elämäntavat. Kollegoilla varmasti enemmän taio vähemmän samaa vikaa, vaikka sitä ei suoraan myönnetä. Työpaikka sijaitsee Bisnespuistossa, jonka lounastarjonta on melko rasvaista mättöä, vaikka kohtalainen salaattipöytä löytyykin.
Ensi viikolla ravintolat karkaavat talviunille, joten vaihtoehtona on joko eväät, Wolt tai raahautuminen kauppakeskuksen parin kilsan päähän, jossa on entistä rasvaisempaa mättöä tarjolla. Taidan valita ensimmäisden vaihtoehdon, jolloin lounasrasian tilavuus pitää annoskoon järkevänä, ja eväiden laiton kautta näkee myös hyvin piilorasvojen määrät, joita ei lounastiskiltä voi päätellä. Ehkä tästä aletaan lähteä vähitellen uutta nousua kohti, vuodenvaihde odottaa jo oven takana ;)
Silloin aikanaan kun konttoritöitä vielä tein niin kyllästyin noihin lounasrafloihin kun se oli aina sellaista kireellä hotkittua rasvamättöä ja sitten sitä oli koomassa seuraavat pari tuntia. Rupesin omia eväitä tuomaan töihin, yleensä sitä mitä oli edellisenä päivänä kotona. Annoskokoakin sai järkevöitettyä kun oli valittu oikean kokoinen rasia. Toki ainoa miinuspuoli oli että työkavereiden kanssa ei päässyt raatailemaan syönnin ohessa. Rahaakin tuolla taisi hieman säästää jos tarkkaan laskisi.
 
Silloin aikanaan kun konttoritöitä vielä tein niin kyllästyin noihin lounasrafloihin kun se oli aina sellaista kireellä hotkittua rasvamättöä ja sitten sitä oli koomassa seuraavat pari tuntia. Rupesin omia eväitä tuomaan töihin, yleensä sitä mitä oli edellisenä päivänä kotona. Annoskokoakin sai järkevöitettyä kun oli valittu oikean kokoinen rasia. Toki ainoa miinuspuoli oli että työkavereiden kanssa ei päässyt raatailemaan syönnin ohessa. Rahaakin tuolla taisi hieman säästää jos tarkkaan laskisi.
Nykyisin on onneksi olemassa hyviäkin lounaspaikkoja.
Itse teen suhteellisen fyysistä työtä ja työpäivän kohokohta on monesti se 11,5€ maksava lounas työkavereiden kanssa muista kuin työasioista jutellen. Todella hyvä salaattikattaus, pähkinöitä, täysjyväleipää yms. lihaa ja rasvaakin on toki tarjolla, mutta ei sitä pakko ole ottaa määräänsä enempää?
Rasvamätön ja lounasraflan yhdistäminen kuulostaa lähinnä siltä, että et ole kokeillut kovin laadukasta lounasravintolaa...
Ps. itsekkin olen välillä mennyt töissä omilla eväillä, mutta totesin että tuohon 11,5€ hintaan on kyllä aika haastavaa saada yhtä laadukasta ruokaa kuin mitä tuo vakio lounaspaikka tarjoilee.
 
oletteko koskaan ajatelleet että ylipainon syy on vain ja ainoastaan se että ihminen ei kykene olemaan nälän tunteensa kanssa ns. sujut. Eli kun tulee epämukava tunne niin helpotusta siihen haetaan heti syömisestä.
Amerikassa tosin ruoka on sellaista myrkkyä että sielä varmaan lihoo helpommin, mutta sitten taas sitä näläntunnetta pitäisi sietää 2x pidempään.
Esim. näin. aloita paastoaminen klo 16:00. ei ole hyvä olla kun nälkä kurnii vatsassa, mutta älä syö silti mitään. Aamulla saattaa olla nälkä tai sitten ei, ei siltikään anna tunteelle valtaa ja ahmi vaan syö normaalisti.
Varmaan lähes jokainen on "tullut ajatelleeksi" tuota, ja moni on myös älynnyt ettei se pidä ollenkaan paikkaansa. Ensinnäkin ihmiset syövät monista muistakin syistä kuin helpottaakseen näläntunnetta. Toiseksi, kuten itsekin tuossa sivusit, suuri merkitys on myös sillä, mitä syö, oli se sitten nälkään, mässäilyyn, pääongelmiin, tapakulttuurin vuoksi, lääkärin käskystä liian usein tai mitä tahansa. Kolmanneksi on myös jossakin määrin ja ääritapaukset pois lukien mahdollista vaikuttaa siihen, paljonko ja kuinka usein kokee näläntunnetta.
 
Nykyisin on onneksi olemassa hyviäkin lounaspaikkoja.
Itse teen suhteellisen fyysistä työtä ja työpäivän kohokohta on monesti se 11,5€ maksava lounas työkavereiden kanssa muista kuin työasioista jutellen. Todella hyvä salaattikattaus, pähkinöitä, täysjyväleipää yms. lihaa ja rasvaakin on toki tarjolla, mutta ei sitä pakko ole ottaa määräänsä enempää?
Rasvamätön ja lounasraflan yhdistäminen kuulostaa lähinnä siltä, että et ole kokeillut kovin laadukasta lounasravintolaa...
Ps. itsekkin olen välillä mennyt töissä omilla eväillä, mutta totesin että tuohon 11,5€ hintaan on kyllä aika haastavaa saada yhtä laadukasta ruokaa kuin mitä tuo vakio lounaspaikka tarjoilee.
riippuu vähän minkälainen tuuri sattuu. Pienemmällä paikkakunnalla voi valinnat olla vähissä. Ei ole hetkeen tullut käytyä mutta ilmeisesti yleisellä tasolla lounaspaikkojen ruoka on pitkällä aikavälillä mennyt terveellisempään suuntaan.
 
Se on se sokeri mitä nykyään laitetaan joka paikkaan, uskokaa vaan. Ylimääräiseltä sokerilta ei juuri välty kuin tekemällä itse, sitä kun näyttää olevan jopa joittenkin salaattien seassa. Sokerilla on monta nimeä tänäpäivänä. Sokerihan ei nyt ole niin pahasta kuin punainen liha tänäpäivänä mutta väittäisin että aika moni on paksumpi tuon lisätyn sokerin vuoksi, myös minä, painoa on pudonnut nyt 18kg kolmen vuoden aikana vain kyttäämällä mitä syön.
Ei välttämättä toimi kaikille samoin mutta väittäisin jotta yllättävän monella lähtee paino laskemaan ihan vain valveutuneella syömisellä.
 
Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa.

Niin ethän sinä nyt oikeasti tarvitse jotain "erikoisosaajaa" kertomaan että syö vähemmän ja paremmin. Ihan voit itsekin todeta että mistä niitä kaloreita tulee, kattella jotain ruokaympyrää ja tehdä korjaavia toimenpiteitä. Ihan sitä samaa mitä näissä ketjun viesteissä olet jo tehnyt, toki asioille pitää konkreettisesti tehdä jotain.

Yksi mikä viesteissäsi toistuu on tuo "lounasruokailu" ja siitä on hyvä aloittaa. Muistan kun itse joskus vielä muutama vuosi sitten kokosin lautaselle firman henkilöstöravintolasta periaatteella "mitä nyt mieli tekee" eli yhdistelin eri juttuja. Mutta ei sitä nyt jumalauta toimistotyötä tekevän kynäniskan tarvitse syödä kolmea eri eläintä lounaaksi! Ottaa yhden järjellisen näköisen "ravintola-annoksen", hyvät salaatit ja skippaa jälkkärin. Nuo annoskoot on muutenkin asia mistä pystyy suht vaivattomasti vähentämään ilman että hajoaa pää.

Toinen on "herkuttelu" eli käytännössä tiedostaa kaikki mitä syö ihan vaan viihteen ja fiiliksen vuoksi. Ne voi vaikka listata päässään ja sitten päättää että mitä niistä voi lopettaa. Ihmisellä pitää jotain paheita olla, joten ei tarvitse mennä mihinkään totaalikieltoon. Itse en sipseistä luovu, mutta totesin että pystyn aika vaivatta jättämään pois kaikki sokeriset herkut (pullat, karkit, suklaat, kakut jne.) joita söin lähinnä tavan vuoksi kumppanin kanssa vaikka en oikeasti edes tykkää sokerista. Toinen aika olennainen juttu on "alkoholin tissuttelu" jossa pointti ei edes omalla kohdalla ole alkoholi vaan se että niissä kaljoissa, siidereissä, lonkeroissa jne. nyt vaan sattuu olemaan aika paljon kaloreita jos niitä vetää liian usein tavan vuoksi.

Tämä nyt on omalla kohdalla ollut tällaista pienimuotoista säätöä kun en varsinaisesti "ylipainoinen" ole ollut koskaan, mutta tuli todettua että keski-ikäistyessä ei voi ihan elää kuin pellossa syömisen suhteen. Nuorempana pysyi enimmäkseen hoikkana vaikka ei asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.
Säännöllinen saliliikunta tai muu relevantti urheilu/liikunta toki kuuluu kokonaisuuteen, mutta ne läskit on ihan siitä syömisestä (ja juomisesta) kiinni.
 
Tämä nyt on omalla kohdalla ollut tällaista pienimuotoista säätöä kun en varsinaisesti "ylipainoinen" ole ollut koskaan, mutta tuli todettua että keski-ikäistyessä ei voi ihan elää kuin pellossa syömisen suhteen. Nuorempana pysyi enimmäkseen hoikkana vaikka ei asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.
Säännöllinen saliliikunta tai muu relevantti urheilu/liikunta toki kuuluu kokonaisuuteen, mutta ne läskit on ihan siitä syömisestä (ja juomisesta) kiinni.
Mulla on nykyään niin, että välillä tulee jätettyä ja on jopa syytäkin jättää varsinainen päivän lämmin ateria kokonaan väliin, jos siltä tuntuu ja tilanne sitä vaatii. Eikä tämä edes liity varsinaiseen (pätkä-)paastoiluun, joka on sitten vielä eri asiansa.

Käytännössä välillä tulee mentyä pelkän välipalan ja iltapalan voimin, ilman että syön aamulla mitään (en yleensäkään syö aamulla mitään) tai myöhemmin päivällä minkäänlaista varsinaista lämmintä ateriaa. Eihän tällaista touhua kukaan virallistieteellinen terapeutti suosittele, mutta vitut heistä! =) Mä haluan pysyä hoikkana ja olen siinä onnistunut.

Herkutteluakin kyllä harrastan jonkin verran, mutta sitä suuremmalla syyllä pitää siis tiedostaa ja kuulostella, että miltä päivän tilanne näyttää kokonaisvaltaisesti. Ettei kato nääs ylensyö. Se on paha juttu se ylensyönti. En suosittele.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
274 590
Viestejä
4 734 072
Jäsenet
77 193
Uusin jäsen
starian

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom