Lihavuusepidemia

[Bigfoot007]

Toisaalta näistä viesteistä päätellen etsit siis enemmänkin oikeutusta ja hyväksyntää sille, että lihotat itseäsi. Olet jo valmiiksi perustellut (itsellesi ja meille muillekin), että työelämä on niin raskasta, joten saan kyllä syödä, elämän ainoa ilo ja nautinto on hyvä ruoka, tästäkin syystä saan syödä. Toisaalta kun elämä on niin raskasta, niin en kyllä edes pystyisi parantamaan ruokailutottumuksia jne. Tämähän on vähän sama, kuin oikeuttaisi tällä itselleen jonkin muun riippuvuuden, kuten huumeet, lääkkeet, alkoholi jne.

Toisaalta aiemmin kirjoitit, että urheilet päivittäin siten, että kaloreita palaa 3500 päivässä (vaatii tunteja kävelyä tai pari tuntia suht kovalla temmolla hikiliikuntaa) ja syöt 4000 kcal. Katsoin Apple Fittnes:istä, että itse kulutan keskimäärin 3500-4000 kcal päivinä, jolloin juoksen yli 20km lenkin.

Yhtälö kuulostaa vaan omaan korvaan erikoiselta, että päivittäin on aikaa ja jaksamista kyseiselle määrälle liikunta, mutta ravintoon ei pysty keskittyä, koska työelämä on niin stressaavaa. Luulisi, että kannattaisi ottaa liikunnasta ne 2-3 lepopäivää per viikko (jotka nyt kannattaa pitää ihan kehon palautumisen vuoksi, jos et nyt mihinkään Olympialaisiin treenaa), preppailla näinä päivinä koko viikon ruoat, tehdä jotain ihan perusruokia, joista lähtee nälkä ja syödä näitä siihen nälkään.

Asiat ei ole aina yksinkertaisia. Jos on tottunut vuosikausia liikkumaan ja ajoittain rääkkäämään kehoaan äärirajoille, suorittaminen hoituu kuin itsestään. Jos pitää tehdä merkittäviä muutoksia totuttuun, astutaan pois mukavuusalueelta, ja silloin pitää olla riittävästi energiaa ja henkistä yliotetta, jotta saa pysyttyä siellä, ja muutettua rutiinejaan pysyvästi, ei välttämättä ihan helppo rasti. Ehgkä pitäisi paisua vielä entisestään, jotta saisi saidi löydettyä pakottavaa motivaatiota, ja laitettua asioita tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä vielä mittarissa 190cm + vajaat 100 kg massaa.

 

[glomerulus]

Nykyajan työelämä on aika raskasta psyykkeelle nykyisin. En ole valitettavasti yksin ongelman kanssa, ja erikoislääkärien vastaanotot ovat vähemmän yllättäen täysin tukossa. Ihmisellä on rajallinen henkinen kapasiteetti päivää kohden, ja jos siitä menee valtaosa työasioista selviytymiseen, muuta asiat hoidetaan autopilotilla. Tällöin ei riitä ylimääräistä energiaa muuttaa pinttyneitä elintapojaan tai edes pysähtyä miettimään, miten voisi syödä järkevämmin ja kohtuudella. Jos hyvä ruoka on elämän harvoja nautintoja, ei siitä raaski luopua, ja raahautua väkisin epämukavuusalueelle.

Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.

 

[JRan]

Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.

Erittäin hyvä pointti, eli kyllähän se siihen ongelmaan kannattaa kiinnittää huomiota ja ratkaista se ennen mitään muuta.

 

[Bigfoot007]

Minkälaista ratkaisua sieltä erikoislääkärin vastaanotolta tähän työelämän vaativuuteen ollaan hakemassa? Toki jos henkilöllä on joku mielenterveyden ongelma kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö niin tähän hoitoa saamalla voimavarat voivat kohentua, mutta kyllä muuten pitäisi pystyä keskustelemaan siellä omalla työpaikallaan, jos tuntuu, että hommat kaatuu päälle, työpäivät on yhtä selviytymistä ja kaikenlaisen silpun kanssa säätämistä, työantajan odotukset ovat kohtuuttomat (tai sitten vain epäselvät), työntekijä potee huijarisyndroomaa tms. Toki jos tämä ei onnistu niin työterveyshuollon kautta voidaan yrittää järkätä työkykyneuvottelua. Joskushan on vain nostettava myös kädet pystyyn, vaihdettava firmaa tai vallan kokonaan ammattia. Itse näkisin että oma ruokapäiväkirja kourassa käynti tai pari ravitsemusterapeutin vastaanotolla voi olla kovin maailmaa avartavaa.

Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa. Vastuu näkyy osittain palkassa, joka mahdollistaa myös yltäkylläiset elämäntavat. Kollegoilla varmasti enemmän taio vähemmän samaa vikaa, vaikka sitä ei suoraan myönnetä. Työpaikka sijaitsee Bisnespuistossa, jonka lounastarjonta on melko rasvaista mättöä, vaikka kohtalainen salaattipöytä löytyykin.
Ensi viikolla ravintolat karkaavat talviunille, joten vaihtoehtona on joko eväät, Wolt tai raahautuminen kauppakeskuksen parin kilsan päähän, jossa on entistä rasvaisempaa mättöä tarjolla. Taidan valita ensimmäisden vaihtoehdon, jolloin lounasrasian tilavuus pitää annoskoon järkevänä, ja eväiden laiton kautta näkee myös hyvin piilorasvojen määrät, joita ei lounastiskiltä voi päätellä. Ehkä tästä aletaan lähteä vähitellen uutta nousua kohti, vuodenvaihde odottaa jo oven takana

 

[embedded]

oletteko koskaan ajatelleet että ylipainon syy on vain ja ainoastaan se että ihminen ei kykene olemaan nälän tunteensa kanssa ns. sujut. Eli kun tulee epämukava tunne niin helpotusta siihen haetaan heti syömisestä.
Amerikassa tosin ruoka on sellaista myrkkyä että sielä varmaan lihoo helpommin, mutta sitten taas sitä näläntunnetta pitäisi sietää 2x pidempään.
Esim. näin. aloita paastoaminen klo 16:00. ei ole hyvä olla kun nälkä kurnii vatsassa, mutta älä syö silti mitään. Aamulla saattaa olla nälkä tai sitten ei, ei siltikään anna tunteelle valtaa ja ahmi vaan syö normaalisti.

 

[Algron28]

Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa. Vastuu näkyy osittain palkassa, joka mahdollistaa myös yltäkylläiset elämäntavat. Kollegoilla varmasti enemmän taio vähemmän samaa vikaa, vaikka sitä ei suoraan myönnetä. Työpaikka sijaitsee Bisnespuistossa, jonka lounastarjonta on melko rasvaista mättöä, vaikka kohtalainen salaattipöytä löytyykin.
Ensi viikolla ravintolat karkaavat talviunille, joten vaihtoehtona on joko eväät, Wolt tai raahautuminen kauppakeskuksen parin kilsan päähän, jossa on entistä rasvaisempaa mättöä tarjolla. Taidan valita ensimmäisden vaihtoehdon, jolloin lounasrasian tilavuus pitää annoskoon järkevänä, ja eväiden laiton kautta näkee myös hyvin piilorasvojen määrät, joita ei lounastiskiltä voi päätellä. Ehkä tästä aletaan lähteä vähitellen uutta nousua kohti, vuodenvaihde odottaa jo oven takana

Silloin aikanaan kun konttoritöitä vielä tein niin kyllästyin noihin lounasrafloihin kun se oli aina sellaista kireellä hotkittua rasvamättöä ja sitten sitä oli koomassa seuraavat pari tuntia. Rupesin omia eväitä tuomaan töihin, yleensä sitä mitä oli edellisenä päivänä kotona. Annoskokoakin sai järkevöitettyä kun oli valittu oikean kokoinen rasia. Toki ainoa miinuspuoli oli että työkavereiden kanssa ei päässyt raatailemaan syönnin ohessa. Rahaakin tuolla taisi hieman säästää jos tarkkaan laskisi.

 

[Jonaz]

Silloin aikanaan kun konttoritöitä vielä tein niin kyllästyin noihin lounasrafloihin kun se oli aina sellaista kireellä hotkittua rasvamättöä ja sitten sitä oli koomassa seuraavat pari tuntia. Rupesin omia eväitä tuomaan töihin, yleensä sitä mitä oli edellisenä päivänä kotona. Annoskokoakin sai järkevöitettyä kun oli valittu oikean kokoinen rasia. Toki ainoa miinuspuoli oli että työkavereiden kanssa ei päässyt raatailemaan syönnin ohessa. Rahaakin tuolla taisi hieman säästää jos tarkkaan laskisi.

Nykyisin on onneksi olemassa hyviäkin lounaspaikkoja.
Itse teen suhteellisen fyysistä työtä ja työpäivän kohokohta on monesti se 11,5€ maksava lounas työkavereiden kanssa muista kuin työasioista jutellen. Todella hyvä salaattikattaus, pähkinöitä, täysjyväleipää yms. lihaa ja rasvaakin on toki tarjolla, mutta ei sitä pakko ole ottaa määräänsä enempää?
Rasvamätön ja lounasraflan yhdistäminen kuulostaa lähinnä siltä, että et ole kokeillut kovin laadukasta lounasravintolaa...
Ps. itsekkin olen välillä mennyt töissä omilla eväillä, mutta totesin että tuohon 11,5€ hintaan on kyllä aika haastavaa saada yhtä laadukasta ruokaa kuin mitä tuo vakio lounaspaikka tarjoilee.

 

[Tonnin Seteli]

oletteko koskaan ajatelleet että ylipainon syy on vain ja ainoastaan se että ihminen ei kykene olemaan nälän tunteensa kanssa ns. sujut. Eli kun tulee epämukava tunne niin helpotusta siihen haetaan heti syömisestä.
Amerikassa tosin ruoka on sellaista myrkkyä että sielä varmaan lihoo helpommin, mutta sitten taas sitä näläntunnetta pitäisi sietää 2x pidempään.
Esim. näin. aloita paastoaminen klo 16:00. ei ole hyvä olla kun nälkä kurnii vatsassa, mutta älä syö silti mitään. Aamulla saattaa olla nälkä tai sitten ei, ei siltikään anna tunteelle valtaa ja ahmi vaan syö normaalisti.

Varmaan lähes jokainen on "tullut ajatelleeksi" tuota, ja moni on myös älynnyt ettei se pidä ollenkaan paikkaansa. Ensinnäkin ihmiset syövät monista muistakin syistä kuin helpottaakseen näläntunnetta. Toiseksi, kuten itsekin tuossa sivusit, suuri merkitys on myös sillä, mitä syö, oli se sitten nälkään, mässäilyyn, pääongelmiin, tapakulttuurin vuoksi, lääkärin käskystä liian usein tai mitä tahansa. Kolmanneksi on myös jossakin määrin ja ääritapaukset pois lukien mahdollista vaikuttaa siihen, paljonko ja kuinka usein kokee näläntunnetta.

 

[Algron28]

Nykyisin on onneksi olemassa hyviäkin lounaspaikkoja.
Itse teen suhteellisen fyysistä työtä ja työpäivän kohokohta on monesti se 11,5€ maksava lounas työkavereiden kanssa muista kuin työasioista jutellen. Todella hyvä salaattikattaus, pähkinöitä, täysjyväleipää yms. lihaa ja rasvaakin on toki tarjolla, mutta ei sitä pakko ole ottaa määräänsä enempää?
Rasvamätön ja lounasraflan yhdistäminen kuulostaa lähinnä siltä, että et ole kokeillut kovin laadukasta lounasravintolaa...
Ps. itsekkin olen välillä mennyt töissä omilla eväillä, mutta totesin että tuohon 11,5€ hintaan on kyllä aika haastavaa saada yhtä laadukasta ruokaa kuin mitä tuo vakio lounaspaikka tarjoilee.

riippuu vähän minkälainen tuuri sattuu. Pienemmällä paikkakunnalla voi valinnat olla vähissä. Ei ole hetkeen tullut käytyä mutta ilmeisesti yleisellä tasolla lounaspaikkojen ruoka on pitkällä aikavälillä mennyt terveellisempään suuntaan.

 

[Pallohallimaha]

Se on se sokeri mitä nykyään laitetaan joka paikkaan, uskokaa vaan. Ylimääräiseltä sokerilta ei juuri välty kuin tekemällä itse, sitä kun näyttää olevan jopa joittenkin salaattien seassa. Sokerilla on monta nimeä tänäpäivänä. Sokerihan ei nyt ole niin pahasta kuin punainen liha tänäpäivänä mutta väittäisin että aika moni on paksumpi tuon lisätyn sokerin vuoksi, myös minä, painoa on pudonnut nyt 18kg kolmen vuoden aikana vain kyttäämällä mitä syön.
Ei välttämättä toimi kaikille samoin mutta väittäisin jotta yllättävän monella lähtee paino laskemaan ihan vain valveutuneella syömisellä.

 

[Cereal killah]

Erikoislääkärillä oli viittaus erikoisosaajaan, joka säätää ruokavalioita ja tutkii tilannetta, näihin on melkoiset jonot PK-seudulla. Minulla on varsin lievät oireet verrattuna kohderyhmään, eikä oikein jonotus nappaa. Kallonkutistajille vasta jonoa riittääkin, joten sekin on täysin poissuljettu vaihtoehto. Työnantajan odotukset ovat mitä ovat, välillä saa käytännössä kannatella palavaa öljynporauslauttaa, ja jokainen poissaolo on potentiaalinen riski. Työviikot ovat kriisistä toiseen hiihtämistä, yhdistettynä olemattomaan työnohjaukseen, vaihtuviin, kuutamolla oleviin esimiehiin, ja johtaminen on tasoa norsunluutornista huutelua (näistä avauduttu toisessa ketjussa). Pitkään vallinnut tilanne ei luonnollisesti edistä asiaa.

Niin ethän sinä nyt oikeasti tarvitse jotain "erikoisosaajaa" kertomaan että syö vähemmän ja paremmin. Ihan voit itsekin todeta että mistä niitä kaloreita tulee, kattella jotain ruokaympyrää ja tehdä korjaavia toimenpiteitä. Ihan sitä samaa mitä näissä ketjun viesteissä olet jo tehnyt, toki asioille pitää konkreettisesti tehdä jotain.

Yksi mikä viesteissäsi toistuu on tuo "lounasruokailu" ja siitä on hyvä aloittaa. Muistan kun itse joskus vielä muutama vuosi sitten kokosin lautaselle firman henkilöstöravintolasta periaatteella "mitä nyt mieli tekee" eli yhdistelin eri juttuja. Mutta ei sitä nyt jumalauta toimistotyötä tekevän kynäniskan tarvitse syödä kolmea eri eläintä lounaaksi! Ottaa yhden järjellisen näköisen "ravintola-annoksen", hyvät salaatit ja skippaa jälkkärin. Nuo annoskoot on muutenkin asia mistä pystyy suht vaivattomasti vähentämään ilman että hajoaa pää.

Toinen on "herkuttelu" eli käytännössä tiedostaa kaikki mitä syö ihan vaan viihteen ja fiiliksen vuoksi. Ne voi vaikka listata päässään ja sitten päättää että mitä niistä voi lopettaa. Ihmisellä pitää jotain paheita olla, joten ei tarvitse mennä mihinkään totaalikieltoon. Itse en sipseistä luovu, mutta totesin että pystyn aika vaivatta jättämään pois kaikki sokeriset herkut (pullat, karkit, suklaat, kakut jne.) joita söin lähinnä tavan vuoksi kumppanin kanssa vaikka en oikeasti edes tykkää sokerista. Toinen aika olennainen juttu on "alkoholin tissuttelu" jossa pointti ei edes omalla kohdalla ole alkoholi vaan se että niissä kaljoissa, siidereissä, lonkeroissa jne. nyt vaan sattuu olemaan aika paljon kaloreita jos niitä vetää liian usein tavan vuoksi.

Tämä nyt on omalla kohdalla ollut tällaista pienimuotoista säätöä kun en varsinaisesti "ylipainoinen" ole ollut koskaan, mutta tuli todettua että keski-ikäistyessä ei voi ihan elää kuin pellossa syömisen suhteen. Nuorempana pysyi enimmäkseen hoikkana vaikka ei asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.
Säännöllinen saliliikunta tai muu relevantti urheilu/liikunta toki kuuluu kokonaisuuteen, mutta ne läskit on ihan siitä syömisestä (ja juomisesta) kiinni.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tämä nyt on omalla kohdalla ollut tällaista pienimuotoista säätöä kun en varsinaisesti "ylipainoinen" ole ollut koskaan, mutta tuli todettua että keski-ikäistyessä ei voi ihan elää kuin pellossa syömisen suhteen. Nuorempana pysyi enimmäkseen hoikkana vaikka ei asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.
Säännöllinen saliliikunta tai muu relevantti urheilu/liikunta toki kuuluu kokonaisuuteen, mutta ne läskit on ihan siitä syömisestä (ja juomisesta) kiinni.

Mulla on nykyään niin, että välillä tulee jätettyä ja on jopa syytäkin jättää varsinainen päivän lämmin ateria kokonaan väliin, jos siltä tuntuu ja tilanne sitä vaatii. Eikä tämä edes liity varsinaiseen (pätkä-)paastoiluun, joka on sitten vielä eri asiansa.

Käytännössä välillä tulee mentyä pelkän välipalan ja iltapalan voimin, ilman että syön aamulla mitään (en yleensäkään syö aamulla mitään) tai myöhemmin päivällä minkäänlaista varsinaista lämmintä ateriaa. Eihän tällaista touhua kukaan virallistieteellinen terapeutti suosittele, mutta vitut heistä! =) Mä haluan pysyä hoikkana ja olen siinä onnistunut.

Herkutteluakin kyllä harrastan jonkin verran, mutta sitä suuremmalla syyllä pitää siis tiedostaa ja kuulostella, että miltä päivän tilanne näyttää kokonaisvaltaisesti. Ettei kato nääs ylensyö. Se on paha juttu se ylensyönti. En suosittele.

 

[embedded]

Varmaan lähes jokainen on "tullut ajatelleeksi" tuota, ja moni on myös älynnyt ettei se pidä ollenkaan paikkaansa. Ensinnäkin ihmiset syövät monista muistakin syistä kuin helpottaakseen näläntunnetta. Toiseksi, kuten itsekin tuossa sivusit, suuri merkitys on myös sillä, mitä syö, oli se sitten nälkään, mässäilyyn, pääongelmiin, tapakulttuurin vuoksi, lääkärin käskystä liian usein tai mitä tahansa. Kolmanneksi on myös jossakin määrin ja ääritapaukset pois lukien mahdollista vaikuttaa siihen, paljonko ja kuinka usein kokee näläntunnetta.

aivan, epämukava näläntunne, tai muu negatiivinen/epämukava tunne/pääongelma mihin on oppinut että syömällä sitä voi paeta / sen saa turrutettua. Mutta mielestäni kyse on kuitenkin 100% mielenhallinnasta kiinni ja ensimmäinen askel laihtumiseen olisi tämän tiedostaminen

 

[Bigfoot007]

Jos sitä alkaisin popsimaan pastilleja aina kun mieleni tekevi ylimääräistä käyntiä jääkaapilla. Läkerol oli pahaa ja tarttui hampaisiin mutta jos Mynthon maistuisi vähän paremmin.
Ps. Alakoululla oli aikoinaan useampi opettaja, jotka yrittivät vieroittautua savuttelusta popsimalla Sisu-pastilleja. Kuulemma tämä tuotti jopa pysyviä tuloksia.

 

[Joukahaine]

Jos sitä alkaisin popsimaan pastilleja aina kun mieleni tekevi ylimääräistä käyntiä jääkaapilla. Läkerol oli pahaa ja tarttui hampaisiin mutta jos Mynthon maistuisi vähän paremmin.
Ps. Alakoululla oli aikoinaan useampi opettaja, jotka yrittivät vieroittautua savuttelusta popsimalla Sisu-pastilleja. Kuulemma tämä tuotti jopa pysyviä tuloksia.

Addiktion/tavan korvaaminen toisella addikitiolla/tavalla. Oma äiti teki molemmat. Ensin savuttelu sitten sisu. Jäänyt tuo kombohaju ikuseisti sieraimiin. Oma isä lopetti tupakan polton parivuotta sitten. Käytti niitä hemmetin kalliita suusuihkeita (nikotiinisuihke?) ja käyttää viekäkin useamman kerran päivässä. Taitaa mennä rahaa noihin enemmän kuin tupakkaan.

 

[namlepo]

Laskin tuolla 190/95 uuden bmi niin näytti normaali painoista. Problem solved. Ole hyvä vaan.

 

[Joku_242]

aivan, epämukava näläntunne, tai muu negatiivinen/epämukava tunne/pääongelma mihin on oppinut että syömällä sitä voi paeta / sen saa turrutettua. Mutta mielestäni kyse on kuitenkin 100% mielenhallinnasta kiinni ja ensimmäinen askel laihtumiseen olisi tämän tiedostaminen

Nälän tunteen voimakkuus tosin taitaa olla aika pitkälti perinnöllistä. Eli jos on käynyt säkä geenilotossa niin sitä mielenhallintaa ei juuri tarvi kun nälkä ei kurni koko ajan riippumatta mitä on syönyt.

 

[Smugu]

Käytti niitä hemmetin kalliita suusuihkeita (nikotiinisuihke?) ja käyttää viekäkin useamman kerran päivässä. Taitaa mennä rahaa noihin enemmän kuin tupakkaan.

Mitäs väliä sillä on? Eikö siitä kannata maksaa vaikka triplahinta, kun pääsee vaan tupakasta eroon. Saattaa ostaa sillä rahalla itselleen elämäänsä aika monta lisävuotta.