Pyysin jatkamaan täällä.
No siis.
Tossa lainauksessa yllä on kolme linkkiä tutkimuksiin, voit lukea niitä niin ei tarvitse pitää urbaanilegendana. Alta pääset lainaukseen:
Jos paino olisi yksinkertainen yhtälö, jossa otetaan huomioon vain syödyt ja kulutetut kalorit, olisi painon pudottaminen yhtä helppoa kuin paidan värin valitseminen aamulla.
yle.fi
Luin vain conclusionin ja osan johdannoista:
1. tutkimuksessa ei mitään mistään säästöliekeistä.
2. tutkimuksessa täysin triviaali asia: suurempi keho kuluttaa enemmän energiaa kuin pienempi keho ts. syömisellä voit vaikuttaa painoosi joko lisäävästi tai vähentävästi vaikket muuttaisi liikkumistasi ollenkaan.
3. tutkimus ei mitään säästöliekistä vaan siitä, että ruokahalu on suurempi kuin syö vähemmän.
Edelleen jos syö vähemmän se keho hakeutuu uuteen painotasapainoon. Jos laihdutuksen jälkeen palaa entiseen syömistottumuksiin, paino palaa entiselleen. Ei tarvita mitään outoja säästöliekkiselityksiä miksei muka edellinen pitäisi paikkaansa. 2. tutkimus aika selvästi sen kertoo. Keho hakeutuu siihen tasapainoon mikä syömisestä ja sen koostumuksesta milloinkin tulee. Siksi ns. interventiot eivät toimi, koska niiden pitäisi kestää loppuiän, eikä vain siihen saakka kunnes joku haluttu tavoitepaino on saavutettu.
Jokainen tutkimus korostaa psyykkisiä ongelmia ylipainon hallinnassa ja mekanismeja, mitkä ajavat ihmiset palaamaan vanhoihin syömisottumuksiinsa. Tämän on onnistuttu muuttamaan Ylen jutussa jollain käsittämättömällä tavalla siihen ettei kyseessä olisi ns. valinta. Tutkimusten mukaan se on, ja osalle se valinta on vain vaikeampi tehtävä kuin toiselle kuten kaikissa muissakin mahdollisissa asioissa ja valinnan tekemisen vaikeuden alentamisessa pääosassa on psyykkiset tekijät.
Ylen jutussa mainitaan myös muita tutkimuksia, mitä en avannut:
"
Helsingin yliopistossa muutama vuosi sitten tehdyn
tutkimuksen mukaan normaalipainoiset laihduttajat lihoivat 11 vuoden seurannan aikana enemmän kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet.
Epäonnistunut laihduttaminen johtaa helposti toistuviin painonpudotusyrityksiin ja jojoiluun. Toisen
suomalaistutkimuksen mukaan mitä useammin painoa on yrittänyt pudottaa, sitä suurempi on painoindeksi.
"
Itselläni tulee mieleen, että "normaalipainoiset laihduttajat"- ryhmä on melko omituinen, lieneekö taustatekijät samat kuin niiden ryhmä jotka eivät laihduttaneet? Epäilen että ei.
Toinen tutkimus herättää ajatuksen puuttuvasta selittäjästä. Yleensä lihavat tietoisesti laihduttavat useammin kuin laihat ja mitä lihavampi on, sitä useammin yrittää painoansa pudottaa. Joten voisko ihan selittyä sillä, eikä jollain laihduttamisten määrällä.
Mun nähdäkseni käytännön elämän kokemuksella säästöliekkiteoriaan vetoavilla oikeiksi selityksiksi on sitten lopulta paljastunut mm. tiedostamaton/tiedostettu epärehellisyys syömisen määrän mittaamisessa, ruokailun koostumuksen muutos samaan aikaan määrän muuttamisen kanssa tai ihan vaan tarve jollekkin mukatieteelliselle selitykselle miksi kohtaloni on olla ylipainoinen enkä voi tätä ennalta minulle määrättyä asiaa muuttaa mitenkään.