Päinvastoin, tiedehän tässä juuri merkitsee. Ylensyönnin kun vaihtaa maltilliseen noin 500kcal energiavajeeseen, niin laihtuu hitaasti, mutta varmasti. Ei tarvitse kärsiä nälkää, mutta herkkujen napostelu, pullamössöt ja kaljoittelu on syytä jättää listalta ja vaihtaa tilalle terveellisempää ruokaa kaloreita seuraten. Ja jos jaksaa käydä esim. kävelemässä jonkun 6000 askelta per päivä, niin se auttaa prosessissa huimasti ja kuntosaliharjoittelu vielä lisää. Tuossa se ongelma tuntuukin useimmille juuri olevan, eli ei millään haluta luopua niistä herkuista, tai jos luovutaan, niin se tehdään vain hetkellisesti ja sitten "lunastetaan velat" kaksin verroin viikonloppuna tms. Ei se kaikissa tapauksissa näin simppeliä ole, mutta kyllä tuo useimpiin tilanteisiin on kutakuinkin näin yleistettävissä.
Olen minäkin ollut aikoinaan ylipainoinen ja tiedän miten herkutteluun ja lorvimiseen voisi jäädä koukkuun. Tiedän myös ihan oman kokemuksen kautta mitä pitää tehdä, että sieltä pääsee pois. Jankkaan edelleen samaa, mutta kyllä se on se omassa päässä tehty päätös ja siitä kiinni pitäminen, jolla tuo kierre loppuu. Sitä päätöstä ei kuitenkaan voi kukaan tehdä toisen puolesta.
Anoreksia on
vakava mielenterveyshäiriö ja se on ihan eri tyyppinen sairaus kuin väestöä pääosin rienaava ylipaino. Molemmat ovat toki syömishäiriöitä, mutta hyvin erilaisia. Sairaalloinen ylipaino saattaa joissakin tilanteissa sisältää samanlaisia mielenterveyteen liittyviä piirteitä ja siinä vaiheessa hoitokin on erilaista, mutta on suorastaan loukkaus anoreksiasta kärsiviä kohtaan rinnastaa perinteinen keskivartalolihavuus samaan.
