Ei vaan "tavallaan", vaan ihan todellisuutta se on. Jotkut tarvitsevat enemmän ja jotkut vähemmän, mutta se ei silti poista sitä, että syyllinen löytyy lopulta vain peilistä. Petollista on yrittää etsiä joitain muita syitä miksi lihoaa, sillä tämä voi johtaa herkästi siihen, että turha on yrittääkään kun ei asialle itse mitään voi tehdä.
Yleensä varmaan niin, mutta jos luet tästä ketjusta aiempia viestejäni, niin huomaat, että minun kohdallani asia ei ole noin.
Ovatko lapsena lihotetut syyllisiä omaan tilanteeseensa? Sekä mielihyväkeskus että hormonitoiminta on paskottu muiden toimesta.
Kuinka hyviä te olette muuttamaan tapojanne radikaalisti? Tietokone kiinni kello 18 ja mielihyvä haetaan muualta?
Varmasti vaikuttaa elämäntilanteet ja varsinkin stressaava sellainen, tai ylipäätänsä sellanen setti elämässä joka rikkoo sitä "normia elämää".
Ainut toimiva neuvo tohon jos ei jaksa rupea laskemaan mikroja makroja tai kaloreita, niin jättää yhden safkan välistä päivässä.
Siis jos ei muuten oikeasti kykene lisäämään liikuntaa ja tsekkaamaan tarkemmin mitä syö.
Ei missään nimessä ruokaa väliin, ainakaan naisena. Sotkee vielä enemmän kroppaa, kasvattaa nälkävelkaa ja johtaa yhä suurempiin mielitekoihin, aiheuttaa väsymystä, joka kasvattaa nälkää/mielitekoja ja vähentää arkijärkeä entistä enemmän.
Mä seuraan myös piireissäni ihmisiä, jotka ajattelevat, että jotain tarttis tehdä ja noh wolttasin nyt kun oli niin raskas päivä. Ei se ole mistään itsekurista kiinni. Siellä on takana uupumusta, masennusta, tottumusta, häpeää, pelkoa.
Uupumus ja masennus juontuvat hyvinkin pitkälti siitä huonosta ruokavaliosta ja liikkumattomuudesta. Työssä ei ole energiaa ja työ vie sitä vielä enemmän. Ei ole voimia ajatella, vaihtaa tapoja, tai kun vaihdetaan urakalla, heti ensimmäisestä palaveripullasta kaikki lähtee taas alamäkeen. Kun ei ole pohjaa, ei tottumista, ei kerättyä energiaa.
Häpeä on jo omasta kropasta, se on ollut varhaisteinistä asti, tai nuoremmasta. Ahdisti jatkuvasti, onko liian iso naiseksi. Kaikki arvostelevat ulkonäköä. On helpompaa olla ihanteen ulkopuolella selkeästi. Pelko yrittää taas kerran tarttua toimeen, kun on epäonnistuttu 30 kertaa.
Naisen kroppa ei ole samanlainen joka päivä. Luteaalivaiheessa päivittäinen kalorinkulutus on muutamia satoja kilokaloreita suurempi kuin follikulaarivaiheessa, ja tämähän on helposti tunnettukin pms-oireena, kun tekee mieli herkkuja = energiaa. Jos laihdutetaan ja pidetään samanlainen kalorivaje päivästä toiseen, se onkin suurempi puolet kuukaudesta. Jokainen varmaan ymmärtää, miksei liian suuri vaje ole suositeltavaa.
Täällä on jo käsitelty hormoneja jne. sivutolkulla, mutta yksi asia tuohon laihtumiseen on malttamattomuus. Se on pitkälti tiedostamatonta, mutta koska nykymaailmassa on tottuttu saamaan kaikki heti toimimaan napin painalluksesta, ei maltillinen painonpudotus tunnu oikein miltään. Jos joutuu joka päivä tsemppaamaan sen kanssa, että syö hyvin ja vähän alle kulutuksen, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, mistä ihmisen motivaatio?
Yleensä se tuleekin siitä, että on syönyt parempaa ruokaa, priorisoinut nukkumisen ja liikkunut, jolloin olotilan muutoksen on huomannut. Liian moni ohje kuitenkin käskee vain "jättämään aterian välistä" mikä toimii ehkä yhdelle sadasta pitkällä aikavälillä.
Ja mitä tulee noihin ystäviini, niin ihan ensimmäinen tekijä olisi saada yöuni kuntoon. Mikään ei muutu ilman sitä. Muu alkaisi korjaantua pikkuhiljaa itsekseen.