Muuten oo samaa mieltä, mutta ihan oikeasti, mitä nämä "lihavuus ei ole terveysriski" -jutut ovat? En ole nähnyt yhtään. Tai siis ainakaan mitään asiallista.Mä en ole ihan varma mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan lihavuuden ja ylipainon "normalisoinnilla" ja sen lopettamisella, mutta sivutaan aihetta kun siitä on tässäkin ketjussa useampaan otteeseen ollut mainintaa.
Jos tällä tarkoitetaan sitä nykyään ainakin joissain medioissa ja kansanosissa vallalla olevaa kulttuuria, jossa pyritään luomaan kuvaa että ylipaino, saatika suurikin lihavuus ei olisi terveysongelma ja on ihan ok olla läski eikä tarvitse edes harkita laihduttamista, niin siitä mä olen samaa mieltä että se pitäis lopettaa. Se on aivan äärimmäisen tyhmää eikä kenenkään pitäisi alkaa väittämään että liikalihavuus ei olisi terveyttä heikentävä asia ja etteikö siitä pitäisi jokaisen pyrkiä eroon. Mieluummin voitais käyttää sekin ohjelma-aika siihen että kerrotaan faktoihin pohjaten mitä ongelmia ylipaino ihmiselle aiheuttaa ja neuvotaan kuinka painonhallintaa voi omassa elämässäään tehdä ja kuinka laihtumisessa ja terveellisemmissä elämäntavoissa pääsee alkuun.
Kaikki tällaiset "on täysin fine olla 2-3 kertaa normaalin painoinen möykky ja elää pitkä, terve ja onnellinen elämä" propagandat pitäisi tehdä laittomiksi äärimmäisen haitallisten elämäntapojen ohjeistamisesta ja suoranaisesta valehtelusta. Oikeasti sairaalloinen ylipaino on äärimmäisen suuri terveysriski, ja vaikka muutama hassu terveenä pysyvä poikkeus maailmasta löytyykin, johtaa tuollainen kehonkoostumus vääjäämättä sairastumiseen ja aikaiseen kuolemaan. Mulla on vähän sellanen fiilis että melko iso osa ihmisistä ei oikeasti edes tajua millaiseen riskiin ne tilastollisesti itsensä ajaa olemalla ylipainoisia. Joo voihan sitä pysyä terveenä, kunnes sitten jossain vaiheesa huomaa ettei enää olekaan. Miksi ei siis tekisi asialle jotain silloin kun vielä on terve ja on paremmat edellytykset tehdä asialle jotain. Toki jos tavoiteikä on 60 eikä 90 niin sitten se on ihan fine, säästyy pitkä penni eläkerahojakin yhteiskunnalta kun poistaa itsensä vahvuudesta riittävän aikaisin.
Samalla voitais vaatia, että lehitartikkeleissa joissa julkkis X kertoo kuinka oppi hyväksymään itsensä ja elää nyt onnellista ja täysipainoista elämää sen ja tämän painoisena, pitäisi olla mukana faktaboksi joka kertoo millaisille sairauksille ja ongelmille itsensä altistaa olemalla sen ja tämän painoinen.
Jos taas puhutaan siitä että lihavia pitäisi ruveta syrjimään, haukkua kohdatessa, potkia pois työpaikoilta ja evätä heiltä terveydenhoito niin siitä ei nyt millään muotoa voi olla samaa mieltä. Kenenkään tilannetta, saatika laihtumista, ei auta se, että susta ruvetaan puhumaan paskaa ja tehdään hylkiö, mutta ei tätä tilannetta kyllä auta sekään että asiaa hyssytellään ja ollaan että "joo eihän se ole mikään ongelma että BMI on yli 35, kuitenkin voi olla terve ja hyväkuntoinen". Jälleen kerran, voi olla joku jossain jonkin aikavälin, mutta sitten ei enää ole.
Jos lähdetään eväämään hoito yhdeltä porukalta koska ongelma on itse aiheutettu, niin rajataanko samalla kaikki muutkin itse aiheutetut sairaudet ja vammat hoidon ulkopuolelle? Kaaduit laskettelurinteessä ja mursit kätes? Sori siitä, oma moka kun et pysyny pystyssä. Paskoit nilkkas futiskentällä? Sori siitä, oma moka mitäs harrastat futista. Ajoit autolla ulos tieltä ja loukkaannuit? Sori siitä, oma moka kun et osaa ajaa autoa. Kaaduit pihassas jäällä ja mursit lonkan? Sori siitä, oma moka kun et käyttänyt nastakenkiä. Samaa ajatuksenvirtaa voidaan käyttää näihinkin asioihin; itseaiheutettu terveysongelma, miks mun täytyy maksaa?
Aika usein laitetaan se disclaimer, että joo, on riskiä sinne sun tänne. Sehän ei kuitenkaan estä kohtaamasta sitä omaa kehoa lempeydellä. Eli myöskään se itsensä haukkuminen ei auta tippaakaan - päinvastoin. Kehopositiivisuus tarjoaa keinon tutustua kroppaansa, alkaa kuunnella sen oikeita viestejä eikä mielitekoja tai väärin luultuja vinkkejä (esim. onko nälkä, jano, väsy, jokin tunne, joku houkutus), liikuttaa sitä, nauttia olostaan. Tällöin ihminen muuttaa vaivihkaa niitä elintapojaan ja paino putoaa.
Mutta. On ihan totta, että ihmiset eivät nuorena ajattele terveytensä puolesta. Meillä on nyt liuta aikuisia, joita kolottaa, ja jotka odottavat lääkäriltä nappia, jolla asia korjaantuu heti, ilman että mitään tekee itse. Painosta riippumatta! Väitän, että osaltaan ihmiset ovat jakautuneet kahtia myös liikuntatavoissa, meillä on edelleen nuoria, jotka harrastavat montaa lajia monta kertaa viikossa, mutta kasvavassa määrin myös lapsia ja nuoria, jotka eivät liiku tippaakaan. Ja tämä tulee näkymään tulevaisuudessa niissä kuluissa. Painosta riippumatta.
Koululiikunta tekee kai edelleen tepposiaan, vaikka sekin on varmasti hurjasti lempeämpää kuin edes meidän lapsuudessa. Somesta täydellisten ihmisten katsominen inspiroi joitain, toisia taas masentaa entistä enemmän ja estää esim. aloittamasta saliharrastusta, kun luulee, että siellä pitää olla vähissä vaatteissa ja helvetin kireä. Athletic leisure ja ylipäätään kapitalismin kasvattama urheiluvaate- & välinebisnes asettaa myös esteitä niille, jotka luulevat, että kävelylle tai juoksuun tarvitsee ylikovat hitech-vermeet. Siksi myös "voit liikkua minkäkokoisena tahansa" -asennetta tarvitaan sinne mediaan. Ei se ole lihavuuden normalisointia. Se on elämän normalisointia. Ei ole mitään normaalia ja epänormaalia, on vaan kaikenlaista.