Sehän pitää paikkaansa. Se on täysin eri asia kuin sanomasi "mutta ruuan suhteen itsekuri on kaikilla samalla tasolla".Kirjoitit "lihavilla ei ole sen heikompi itsekuri kuin muillakaan". Mutta mitäs pienistä.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Sehän pitää paikkaansa. Se on täysin eri asia kuin sanomasi "mutta ruuan suhteen itsekuri on kaikilla samalla tasolla".Kirjoitit "lihavilla ei ole sen heikompi itsekuri kuin muillakaan". Mutta mitäs pienistä.
Missäs joku näin on olettanut?Ihmisten, jotka eivät viitsi edes googlettaa olettamuksiaan, on jostain syystä helpompi olettaa että kaikilla on sama biologia, sama kylläisyyden- ja näläntunne, samat halut ja mieliteot, sama ympäristö, lapsuus ja geenit. Mutta heillä itsellään on muka sitä itsekuria, mitä niiltä laiskoilta läskeiltä puuttuu. Ja tietenkin vielä niin että tämä itsekuri on omalla kovalla työllä hankittu, eikä synnynnäinen tai geneettinen ominaisuus.
On itsestään selvää, että ihmiset ovat erilaisia. Itsellä tulee kiloja, kun syön sipsejä ja sen takia pitää välillä pitää taukoa herkuttelusta. Joku lihaksikkaampi voi nauttia näitä sipsejä enemmän kuin minä, ilman lihomista. Kaikki me olemme hieman erilaisia.Ihmisten, jotka eivät viitsi edes googlettaa olettamuksiaan, on jostain syystä helpompi olettaa että kaikilla on sama biologia, sama kylläisyyden- ja näläntunne, samat halut ja mieliteot, sama ympäristö, lapsuus ja geenit. Mutta heillä itsellään on muka sitä itsekuria, mitä niiltä laiskoilta läskeiltä puuttuu. Ja tietenkin vielä niin että tämä itsekuri on omalla kovalla työllä hankittu, eikä synnynnäinen tai geneettinen ominaisuus.
Ihmisten, jotka eivät viitsi edes googlettaa olettamuksiaan, on jostain syystä helpompi olettaa että kaikilla on sama biologia, sama kylläisyyden- ja näläntunne, samat halut ja mieliteot, sama ympäristö, lapsuus ja geenit.
Niin että ihmiset ovat hankkineet jotain läskigeenejä vasta 50 viimeisen vuoden aikana (ja huonon ympäristön, sekä huonon lapsuuden, eri kylläisyydentunteet yms. ja nämäkin pääosin vain länsimaissa) vai oisko vaan se syy edelleen siinä, että helppo lapata paskaa kitaan ja kun tilanne on ns. päällä ruvetaan syyttämään yhteiskuntaa ja muita, koska peiliin jos katsoo ei koko ruho siihen mahdu?Ihmisten, jotka eivät viitsi edes googlettaa olettamuksiaan, on jostain syystä helpompi olettaa että kaikilla on sama biologia, sama kylläisyyden- ja näläntunne, samat halut ja mieliteot, sama ympäristö, lapsuus ja geenit. Mutta heillä itsellään on muka sitä itsekuria, mitä niiltä laiskoilta läskeiltä puuttuu. Ja tietenkin vielä niin että tämä itsekuri on omalla kovalla työllä hankittu, eikä synnynnäinen tai geneettinen ominaisuus.
no mitä se tuomitseminen tähän ongelmaan auttaa? Ei yhtään mitään.Ja läski on läski koska tekee asioita jotka läskistää. Oli sitten syy missä tahansa muussa. Mutta läskistyminen ja läskien aiheuttamien sairauksien määrä senku lisääntyy. Ja syy on siinä että ihmiset eivät syö niinkuin pitäisi. Hitto, jos + 1/3 kansasta olisi täysjuoppoja (funktionaalisia sellaisia kuitenkin pääosin) niin kuka hitto selittäs että "ihmiset vaan on erilaisia ja ei saa tuomita".
no mitä se tuomitseminen tähän ongelmaan auttaa? Ei yhtään mitään.
Eli kyse ei olekaan lihavista vaan sinusta; sinulle on tärkeää että sinä saa kertoa muille että ovat lihavia. Ok, näkökulma kai se on tuokin.No ei. Kuten ei viinanjuontiongelmaan, opiaattiongelmaan jne. Mut se vois vähän auttaa että läskit tajuaisivat olevansa tavallaan narkkareita ja aineista eroonpääseminen vaatii työtä- johon muuten ihan oikeasti saa tukea koulun terveydenhoitajalta, valistusta peruskoulusta-> läpi koko kouluketjun ja vielä työterveydessä. Varmaan tuetuin ja autetuin terveysongelma, mutta niin kauan kun sitä selitellään "ominaisuutena" ja hölistään kehopositiivisuudesta, väistetään se että ei suoraan saa sanoa että olet rasvanarkkari.
Että ihan kun alkoholistille pitää sanoa suoraan että olet juoppo, läskille pitää myös sanoa suoraan että olet tikittävä terveyspommi joka tuhlaa lopulta muidenkin verorahat.
Eli kyse ei olekaan lihavista vaan sinusta; sinulle on tärkeää että sinä saa kertoa muille että ovat lihavia. Ok, näkökulma kai se on tuokin.
Jaa sitten yksinkertaistetaan asia mustavalkoiseksi. Asiasta keskusteleminen on lihavien eli narkkareiden puolustamista ja selittelyä. Ja se että ihmisistä ei pitäisi käyttää halventavaa ja loukkaavaa kielenkäyttöä onkin wokekommunismia.No jos näin anonyymilä palstalla sanotaan juoppoa juopoksi, narkkaria narkkariksi ja läskiä läskiksi niin eikait se iso ongelma ole? Mutten näe kyllä kovin puolustelevia puheenvuoroja narkkareilta että "oma asia". Hassua kyllä, kun puhutaan läskeistä, selittelijöitä on pilvin pimein. Ja se on kait tässä Wokekommunistien kanssa ongelma, jos joku nyt on läski niin sitä ei saa sanoa että se on tasan oma vika jonka seuraukset muut maksaa.
No valistamista on nyt koitettu ihan kolalla lapioida. Mites se ihmisten keskipaino saataisiin vaikka '70 -luvun suomeen? Eli mikä on sun mielestä ratkaisu. Ja miksi läskiä ei saa sanoa läskiksi? Jos samalla narkkaria saa sanoa narkkariksi. Vai eikö sitäkään saa tehdä?ihavuus on moniulotteinen ja monialainen ongelma, joka ei tule kuntoo lihavia syyllistämällä tai haukkumalla.
Itse haen ratkaisua ongelmiin, en uusia ongelmia. Ihmisten kiusaaminen ei ongelmaa paranna. Toimivia keinoja ovat lihavuusleikkaus ja vaikka ozempic. Tieteellisesti toimivia ratkaisuja.No valistamista on nyt koitettu ihan kolalla lapioida. Mites se ihmisten keskipaino saataisiin vaikka '70 -luvun suomeen? Eli mikä on sun mielestä ratkaisu. Ja miksi läskiä ei saa sanoa läskiksi? Jos samalla narkkaria saa sanoa narkkariksi. Vai eikö sitäkään saa tehdä?
Itse haen ratkaisua ongelmiin
No niin, tässähän tuli lihavuusongelmaan yksinkertainen ratkaisu. Yhteiskuntana ei enää hyväksytä läskistymistä ja kun lihavat vaan laihtuvat niin ongelmat katoaa.Öö.. jos vaan nyt ihan ratkaistaan asia niin että läskistyminen ei ole yhteiskunnallisesti hyväksytävää "kehopositiivisuus" ja että työpaikkojen työterveyden ei tartte maksaa elintapasairauksia. Koska Suomessa kuitenkin seurataan terveyttä aika tarkasti neuvolasta lähtien, niin puhtaasti geneettiset sairaudet pystytään seulomaan pois- ja myös sitä kautta että jos 1020kg ryhävalas Maiju kokeilee olla 60kg niin loppuuko vaivat.
No niin, tässähän tuli lihavuusongelmaan yksinkertainen ratkaisu. Yhteiskuntana ei enää hyväksytä läskistymistä ja kun lihavat vaan laihtuvat niin ongelmat katoaa.
Ehkäisykeinoina voisi olla esim. kouluruokaan satsaaminen säästämisen sijaan, tarjolle lisäksi vielä vaikkapa laadukas aamupala koululla. Nythän kouluruokaa syövien osuus on järjettömän pieni joillain paikkakunnilla, koska se ruoka on ankeaa.
Olen vähän eri mieltä aamupalasta. Se katkaisee hyvän ja toimivan pätkäpaaston. Aamupala on päivän turhin ateria.
Olen vähän eri mieltä aamupalasta. Se katkaisee hyvän ja toimivan pätkäpaaston. Aamupala on päivän turhin ateria.
Sen sijaan kannattaisin lihan ja eläinrasvan merkittävää lisäämistä kouluruokiin ja muihin laitosruokiin. Kunnon tuhtia ruokaa kun vetää kunnolla naamariin, niin voi jättää sen iltapäivän sokeripitoisen välipalan väliin. Tätä kannattaa läskien kokeilla myös kotona.
Lihavuuden ja ylipainon normalisointi täytyisi myös lopettaa. Se on erityisen haitallista nuoria kohtaan, jotka hakevat vielä tulevia mittojaan.
Kiitos, tämä ketju tarvitsi tämän viestin.Aamupala toimii hyvin suurelle osalle populaatiosta hyvin(ja isolla prosentilla kalorien painotus aamuin ja päivään pitää kokonaiskalorit pienenpänä, kuin toisin päin). Lisäksi logistisesti aamupala olisi helpompi, kuin iltapala, koska oppilaat useimmiten ovat siellä aamulla joka tapauksessa. Noin muuten yhteiskunnan ohjatusti tarjoamana kaikki ateriat lapsille ja nuorille olisi ihan ok.
Proteiinin lisäys ei sinänsä olisi huono askel. Tosin liha on kallista, joten ennemmin koulupuolella jotain halvempaa. Pääasia, että reseptit olisi sellaisia, että ruoka olisi maistuvaa. En ihan hirveästi näe järkeä erikseen lisätä eläinrasvaa. Tässä kohti on jo riittävän selvä näyttö, että eläinrasvalla ei ole mitään erityisiä hyötyjä. Rasva yleensä pitää marginaalisesti paremmin nälkää vs. hiilarit. Kylläisyyden kannalta proteiini ja kuitu ovat avaintekijät. Tietysti perimä vaikuttaa tässäkin, eli kylläisyys eri makroista ja ylipäätään vaihtelee ihmisten välillä tosi paljon.
Lihavuus ja ylipaino on ihan normaalia tässä ympäristössä missä elämme. Eli jos viestimme, että niin ei ole, niin se vaan saa aikaan ison määrän lapsia ja nuoria, jotka ajattelevat, että ovat huonoja ihmisiä, jos on ylipainoa. Vaikea kuvitella, että siitä seuraisi mitään hyvää. Sen sijaan lapsille voi kirjaimellisesti syöttää terveellistä ruokavaliota ja tarjota valistusta.
Mielestäni kehopositiivisuus on sikäli positiivista, että lihavat kyllä saavat huonompaa kohtelua ja paskaa niskaan ihan päivittäin. Sen näkee jo tästä ketjusta. Yllättävän monella on tapana purkaa pahaa oloaan haukkumalla muita ja lihavat on sopiva ryhmä, koska heidän haukkumisensa on toistaiseksi sosiaalisesti hyväksyttävää.
Tietystikään tietyn pisteen jälkeen rasvan kertyminen ei ole kenellekään terveellistä. Sitten kun rasvaa alkaa mennä muuallakin kuin rasvasoluihin, niin terveysongelmia alkaa tulla. Raja voi vaihdella paljonkin yksilöiden välillä, mutta sitä on aika vaikea selvittää ennen ongelmien ilmaantumista, joten parempi olisi pitää rasvaprosentti terveen rajoissa.
Jos näin on, niin sehän tekisi uusista laihdutuslääkkeistä entistä parempia, kun niitä ei tarvisikaan käyttää loppuelämää.![]()
"Tutkimuksessa havaittiin, että vaikeasti lihavilla tutkittavilla aivojen mielihyvän kokemuksia tuottavan opioidijärjestelmän neuroreseptorien määrä oli vähentynyt merkittävästi. Ruuanhimon kokemuksiin liittyvä dopamiinijärjestelmä näytti kuitenkin toimivan liikalihavilla potilailla normaalisti, Karlsson kertoo."Ainakin noista nykyisistä lääkkeistä olen lukenut, että useimmille se on elinikäinen hoito, vaikkakin annostusta voidaan pienentää kun tavoitepaino on saavutettu. Jos lääkkeen lopettaa, palaa nälkä ja mielihalut pääsääntöisesti ennalleen jolloin laihana pysyminen vaatisi jälleen sen saman vaivan/kamppailun kuin ennenkin kun painonhallinta ei onnistunut.
Sinänsä voi olettaa että laihtuminen helpottaa parantaa hormonivasteita ym. mutta ilmeisesti useimmilla ei kuitenkaan ratkaisevasti jotta auttaisi pysymään laihana. Samasta syystä suuri osa yleensäkään millä tahansa metodilla (leikkauksia lukuunottamatta) laihtuneista ei pysy laihana pitkäkestoisesti.
Todella kuten sanoit, typerä esimerkki ja keskustelun paskomista. Lihavat voivat olla aliravittuja ja kärsiä puutostiloista. Asiantuntijoiden mukaan liian vähä syöminen voi aiheuttaa painonnousua. Sinä et tainnut olla tämän asian tutkija kuitenkaan?Kun katson kuvia keskitysleiriltä, en näe läskiä vaikka siellä on ollut uni pielessä ja stressi kropassa. Tyhmä ja kärjistävä esimerkki, mutta fakta on, että laihtuminen tai lihominen on kiinni energiansaannista. Yhtään mikään ei tätä kumoa, muuten on keksitty ikiliikkuja.
Sitten vähentää stressiä ja nukkuu enemmän. Tuo kaikki on osa normaalia elämää ja silloin pitää vain analysoida tilanne ja muuttaa sitä.
Väestötasolla aamupalan skippaaminen on nimenomaan suora tie lihavuuteen. Joillekin yksilöille se sopii.Olen vähän eri mieltä aamupalasta. Se katkaisee hyvän ja toimivan pätkäpaaston. Aamupala on päivän turhin ateria.
Sen sijaan kannattaisin lihan ja eläinrasvan merkittävää lisäämistä kouluruokiin ja muihin laitosruokiin. Kunnon tuhtia ruokaa kun vetää kunnolla naamariin, niin voi jättää sen iltapäivän sokeripitoisen välipalan väliin. Tätä kannattaa läskien kokeilla myös kotona.
Lihavuuden ja ylipainon normalisointi täytyisi myös lopettaa. Se on erityisen haitallista nuoria kohtaan, jotka hakevat vielä tulevia mittojaan.
Tästä haluaisin kuulla lisää? Onko jotain lähdettä laitaa?Asiantuntijoiden mukaan liian vähä syöminen voi aiheuttaa painonnousua.
Samaa mieltä. Omalla kohdallani salakavala painon nousu pysähtyi kun lopetin aamupalan syömisen ja iltanapostelun. Päivällä voi syödä melko "rauhassa" kun malttaa olla 12 tuntia vuorokaudesta syömättä.Väestötasolla aamupalan skippaaminen on nimenomaan suora tie lihavuuteen. Joillekin yksilöille se sopii.
Varmaan tuossa viitattiin tähän aiemminkin mainittuun säästöliekki-ilmiöön.Tästä haluaisin kuulla lisää? Onko jotain lähdettä laitaa?
Kun elimistö huomaa, että ravintoa on saatavilla liian niukasti, keho tarrautuu jäljellä oleviin energiavarastoihinsa kaikin keinoin. Elimistö menee niin sanotusti säästöliekille.
Lepoenergiankulutus heikkenee ja aineenvaihdunta hidastuu, eikä paino siksi putoa toivotunlaisesti.
Myös tahdosta riippumattomat liikkeet kuten käden heilautukset ja sormien koukistukset vähenevät.
– Saattaa kuulostaa olemattomalta, mutta todellisuudessa päivittäinen kulutus saattaa ei-tahdonalaisten liikkeiden vähenemisen myötä heikentyä jopa parinsadan kalorin verran.
Liian vähäisen syömisen vuoksi myös lihasmassaa katoaa ja syömiseen liittyvät mieliteot kasvavat. Kun energiaa saa ravinnosta vain vähän, liikkuminenkaan ei huvita.
-------
Borgin mukaan lähes kaikki laihduttajat sortuvat etenkin painonpudotuksen alkuvaiheessa syömään liian vähän.
– Kun ei ole kokemusta, tulee helposti ajatus, että hei, tämähän on helppoa. Mitä vähemmän syön, sitä nopeammin laihdun!
Liian vähäisen syömisen haitat saatetaan jopa tiedostaa, mutta omalle kohdalle niitä ei osata ajatella.
Monilla on erittäin niukkaenergisistä dieeteistä myös positiivisia kokemuksia.
– Koetaan, että isolla kalorivajeella on aluksi laihduttu hyvin, mutta että laihdutus on sitten tyssännyt ja pudotetut kilot ovat tulleet takaisin. Monesti ihmiset jäävät silti muistelemaan, että kun se toimi viime kerralla, se toimii varmasti myös nyt.
Borg kuitenkin korostaa, että virheistään voi ja pitää oppia.
– Liian niukan syömisen ansaan lankeaminen on inhimillistä, mutta jos siihen sortuu kerran, virhettä ei kannata ainakaan toistaa!
Asiantuntija: ravitsemusasiantuntija Patrik Borg
Ei oo nyt aikaa etsiä, yritin jo aiemmin, kun ihan pari viikkoa sitten tuli kaksikin otsikkoa vastaa. Näitä on aika ajoin ja kyse on tosiaan ihan alan ihmisten ja tutkijoiden sanomisista.Tästä haluaisin kuulla lisää? Onko jotain lähdettä laitaa?
Samaa mieltä. Omalla kohdallani salakavala painon nousu pysähtyi kun lopetin aamupalan syömisen ja iltanapostelun. Päivällä voi syödä melko "rauhassa" kun malttaa olla 12 tuntia vuorokaudesta syömättä.
Ja en tarkoita että tämä toimisi kaikilla, lisäksi itselläni tulee jonkin verran fyysistä suoritetta töissä joka auttaa asiaa...
Todella kuten sanoit, typerä esimerkki ja keskustelun paskomista. Lihavat voivat olla aliravittuja ja kärsiä puutostiloista. Asiantuntijoiden mukaan liian vähä syöminen voi aiheuttaa painonnousua. Sinä et tainnut olla tämän asian tutkija kuitenkaan?
Typerää kärjistää ihmisen elämä tällaiseen:
Niin että ihmiset ovat hankkineet jotain läskigeenejä vasta 50 viimeisen vuoden aikana (ja huonon ympäristön, sekä huonon lapsuuden, eri kylläisyydentunteet yms. ja nämäkin pääosin vain länsimaissa) vai oisko vaan se syy edelleen siinä, että helppo lapata paskaa kitaan ja kun tilanne on ns. päällä ruvetaan syyttämään yhteiskuntaa ja muita, koska peiliin jos katsoo ei koko ruho siihen mahdu?
Ihmiskunnan hyvinvointi on kollektiivisesti mitattuna parempi kuin koskaan aiemmin mitä tulee teknisiin ja lääketieteellisiin läpimurtoihin viimeisen 100 vuoden aikana, mutta läskiys se vaan on aina kaiken muun syytä kuin sen yksilön, joka itsensä läskiksi syö? Sen verran mitä lihavia tunnen, niin kyllä se syy on just siinä omassa käytöksessä ja syömisessä 90% ajasta.
Kyllä mun läskit kaverit sanoo olevansa läskejä ihan itte. Valittelee vaatekoista ja miltä ne näyttää, valittelee kun pitää olla tämmönen läski. Valittelee, kun piti taas jättää salaattitarpeet käyttämättä, kun ei saanu aikaiseksi.No ei. Kuten ei viinanjuontiongelmaan, opiaattiongelmaan jne. Mut se vois vähän auttaa että läskit tajuaisivat olevansa tavallaan narkkareita ja aineista eroonpääseminen vaatii työtä- johon muuten ihan oikeasti saa tukea koulun terveydenhoitajalta, valistusta peruskoulusta-> läpi koko kouluketjun ja vielä työterveydessä. Varmaan tuetuin ja autetuin terveysongelma, mutta niin kauan kun sitä selitellään "ominaisuutena" ja hölistään kehopositiivisuudesta, väistetään se että ei suoraan saa sanoa että olet rasvanarkkari.
Että ihan kun alkoholistille pitää sanoa suoraan että olet juoppo, läskille pitää myös sanoa suoraan että olet tikittävä terveyspommi joka tuhlaa lopulta muidenkin verorahat.
No termejä voi käyttää monella tavalla, jokainen joutuu jossain vaiheessa päivää syömään "aamupalansa", se on totta.Mutta, olisi hyvä puhua samalla tavalla. Tavallaan aamupalanhan syö kaikki, koska se on se breakfast, eli ruoka paaston jälkeen. Ei ole mitään väliä, mitä on syöty (siis, se voi olla ihan lämmin ruoka eikä puuro) ja milloin. Jos viilataan. ;D Moni aamupalan "vastustaja" ei vain itse tykkää syödä heti herättyään ja siten muka skippaa sen. Oikeasti, jos on tarve sanoa jättävänsä aamupalan välistä, se kertoo siitä, että mieli kuitenkin tekisi syödä jotain.
Itse, ja moni muukin dieettikulttuurille altistunut nainen nimenomaan syö helposti liian vähän, toki se myös aiheuttaa mässyhimoja ja "kaikki menee perseelleen".
Mulle toimi hetken aikaa 2 ruokaa päivässä (ei muuta) - silloin oli kesä ja olin työtön. Se oli hyvää aikaa se.Mutta jos tekee edes jotain, en todellakaan pysty syömään kahdesta ruuasta sellaista määrää, että jaksan normielämää ja treenaamista 5-8 h viikossa. Jos herään viideltä kiljuvaan nälkään, en todellakaan ole syönyt tarpeeksi.
Väestötasolla aamupalan skippaaminen on nimenomaan suora tie lihavuuteen. Joillekin yksilöille se sopii.
Itse en syö yleensä mitään siinä 18-20 jälkeen, riippuen päivästä, joten aamupala ei katkaise paastoa. Jos tyypillisesti mussuttaa keskiyöhön asti, niin ei varmasti koe tarvitsevansa aamupalaa seiskalta.
Niin varmaan masennusta ja muita mielenhäiriöitä on ollut aina. Koskaan ei ole kuitenkaan ollut yhtä helppo jäädä laakereilleen lepäämään ja tykitellä dopamiinipommeja vetämällä kaksin käsin halpaa "roskaruokaa" ja somettaa tai bingettää tv-sarjoja. Ennen ihmisen oli pakko liikkua ja saatavilla ei ollut niin sanottuja helppoja palkintoja kuten nykyisin älypuhelinten ja rasvasokeripommien muodossa. Ihmiskehitys tapahtuu sadoissa tuhansissa vuosissa, kun maailma on muuttunut merkittävästi jo ihan viimeisen 50v aikana.Niin että ihmiset ovat hankkineet jotain läskigeenejä vasta 50 viimeisen vuoden aikana (ja huonon ympäristön, sekä huonon lapsuuden, eri kylläisyydentunteet yms. ja nämäkin pääosin vain länsimaissa) vai oisko vaan se syy edelleen siinä, että helppo lapata paskaa kitaan ja kun tilanne on ns. päällä ruvetaan syyttämään yhteiskuntaa ja muita, koska peiliin jos katsoo ei koko ruho siihen mahdu?
Ihmiskunnan hyvinvointi on kollektiivisesti mitattuna parempi kuin koskaan aiemmin mitä tulee teknisiin ja lääketieteellisiin läpimurtoihin viimeisen 100 vuoden aikana, mutta läskiys se vaan on aina kaiken muun syytä kuin sen yksilön, joka itsensä läskiksi syö? Sen verran mitä lihavia tunnen, niin kyllä se syy on just siinä omassa käytöksessä ja syömisessä 90% ajasta.
Kyllä minä väitän edelleen, että se on 99% kiinni siitä, että tekee itse päätöksen muuttaa elintapojaan. Useimmat eivät niin kuitenkaan tee, koska on helpompi laittaa silmät kiinni ja jatkaa vanhaan malliin, kun ne tiedostetutkin riskit tuntuvat niin kaukaisilta. Tuosta taas päästään siihen, että pohjimmiltaan kyse on juuri viitseliäisyydestä/tahdon lujuudesta.Oman käsitykseni mukaan useimmat reippaasti ylipainoiset ihmiset ovat kyllä hyvin tietoisia painostaan ja sen aiheutamista terveysriskeistä. Sen takia erilaiset dieetit ja lääkkeet ovatkin niin hyvää bisnestä. Toisin sanoen, on naivia kuvitella että ongelma lähtisi ratkeamaan sillä kun lyödään faktat pöytään. Harvalla asia on tiedon puutteesta kiinni. Ja kuten aiemmin ketjussa on puhuttu, ei se ole myöskään tahdosta eikä tahdon lujuudesta kiinni.
Jos he olisivat hyvin tietoisia terveysriskeistä ja muista, he tekisivät asialle jotain sen sijaan, että söisivät diabeteslääkkeitä ja muuta. Tiedon puutteesta ei nykymaailmassa mikään voi olla kiinni, kun miltei jokaisella on laite jolla saa koko ihmiskunnan kollektiivisen tiedon hetkessä haettua, mutta se on se viitseliäisyys nähdä vaivaa asioiden muuttamisen eteen mikä tökkii ja pahasti. Ja kun muutoksen tekeminen vaatii työtä, niin on helpompi jättää hommat sikseen, kuin nähdä sitä oikeaa vaivaa. Se on vähän kuin kielen opettelu, vähintään se 6kk menee et oppii ne perusasiat ja voi puhua edes jotenkin ja siitä vaan täytyy lähteä eteenpäin.Oman käsitykseni mukaan useimmat reippaasti ylipainoiset ihmiset ovat kyllä hyvin tietoisia painostaan ja sen aiheutamista terveysriskeistä. Sen takia erilaiset dieetit ja lääkkeet ovatkin niin hyvää bisnestä. Toisin sanoen, on naivia kuvitella että ongelma lähtisi ratkeamaan sillä kun lyödään faktat pöytään. Harvalla asia on tiedon puutteesta kiinni. Ja kuten aiemmin ketjussa on puhuttu, ei se ole myöskään tahdosta eikä tahdon lujuudesta kiinni.
Mutta, olisi hyvä puhua samalla tavalla. Tavallaan aamupalanhan syö kaikki, koska se on se breakfast, eli ruoka paaston jälkeen. Ei ole mitään väliä, mitä on syöty (siis, se voi olla ihan lämmin ruoka eikä puuro) ja milloin. Jos viilataan. ;D
Tämähän on aivan päätön väite. Useimmat lihavat ovat yrittäneet tehdä niitä elämäntapamuutoksia useita kertoja. Samalla ohitat suoraan sen, että myös se viitseliäisyys ja tahdon lujuus syömisen suhteen on hyvin suurelta osin fysiologista.Kyllä minä väitän edelleen, että se on 99% kiinni siitä, että tekee itse päätöksen muuttaa elintapojaan. Useimmat eivät niin kuitenkaan tee, koska on helpompi laittaa silmät kiinni ja jatkaa vanhaan malliin, kun ne tiedostetutkin riskit tuntuvat niin kaukaisilta. Tuosta taas päästään siihen, että pohjimmiltaan kyse on juuri viitseliäisyydestä/tahdon lujuudesta.
Se 1% jää sitten niihin tilanteisiin, joissa on joku poikkeava fysiologinen syy taustalla.
En ole väittänyt, etteikö lääkkeellä hoidettu kylläisyyden tunteen lisääminen auttaisi niiden kohdalla, jotka eivät kykene rajoittamaan syömistään muulla tavalla. Siitähän tässä juuri oli kyse.Tämähän on aivan päätön väite. Useimmat lihavat ovat yrittäneet tehdä niitä elämäntapamuutoksia useita kertoja. Samalla ohitat suoraan sen, että myös se viitseliäisyys ja tahdon lujuus syömisen suhteen on hyvin suurelta osin fysiologista.
Esimerkiksi minun on nyt hyvin helppo käydä lounaalla ja ottaa seisovasta pöydästä kasa kasviksia ja siihen päälle päivän kana/kala/makkara tms. protsku ja sitten skipata joku random kiisseli jälkkärinä. Sen sijaan kaksi vuotta takaperin olisi ollut hyvin vaikea olla ottamatta maistuvaa energialisäkettä ja leipää ja päälle isoa kupillista jälkkäriä. Ainut ero on, että nyt piikitän kerran viikkoon 1mg Ozempiccia mikä signaloi kylläisyyden paljon aikaisemmin ja pitää minut kylläisenä pidempään. Eli toisin sanoen se antaa minulle sellaisen kylläisyysvasteen mikä olisi paljon hoikemmalla ihmisellä. Missä kohti tässä minulle ilmaantui sitä tahdon lujuutta ja viitseliäisyyttä lisää?
Joillekin tämä on mahdotonta ja sellaisissa tapauksissa lääke voi antaa tarvittavan sykäyksen elämäntapamuutoksen aikaansaamiseen. Parempi sekin on kuin ei mitään, mutta vielä parempi olisi hoitaa sama ilman lääkettä (mutta kun ei voi, koska selkäranka).
Niin, onko kamelilla selkärankaa olla juomatta. Vai eikö se halua juoda?Kai tämä on sitten vaan niin, että kamelin voi taluttaa lähteelle, mutta ei voi pakottaa juomaan, koska selkäranka.
Ei voi pakottaa, mutta kameli juo jos sillä on jano ja ennen kaikkea se osaa lopettaa juomisen luontaisesti ennen kuin terveys pettää. Monilla ihmisillä ei nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnassa ikävä kyllä ole enää tuollaista advanced-tason kykyä, kun hetkellisen mielihyvän hakeminen ajaa järjen ja oman terveyden ohi.Kai tämä on sitten vaan niin, että kamelin voi taluttaa lähteelle, mutta ei voi pakottaa juomaan, koska selkäranka.
Kameli osaa lopettaa juomisen luontaisesti ennen kuin terveys pettää. Monilla ihmisillä ei nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnassa ikävä kyllä ole enää tuollaista advanced-tason kykyä, kun hetkellisen mielihyvän hakeminen ajaa järjen ja oman terveyden ohi.
Niin varmaan masennusta ja muita mielenhäiriöitä on ollut aina. Koskaan ei ole kuitenkaan ollut yhtä helppo jäädä laakereilleen lepäämään ja tykitellä dopamiinipommeja vetämällä kaksin käsin halpaa "roskaruokaa" ja somettaa tai bingettää tv-sarjoja. Ennen ihmisen oli pakko liikkua ja saatavilla ei ollut niin sanottuja helppoja palkintoja kuten nykyisin älypuhelinten ja rasvasokeripommien muodossa. Ihmiskehitys tapahtuu sadoissa tuhansissa vuosissa, kun maailma on muuttunut merkittävästi jo ihan viimeisen 50v aikana.
En sano, että vika on yhteiskunnan, mutta en yhtään ihmettele, jos näitä ongelmia on lisääntyvässä määrin. Riippuvuuksien kanssa kamppailu ei ole ikinä helppoa, ja sen oman motivaation muutokseen voi helppojen palkintojen ympäröimänä tappaa aivan liian helposti. Tässä en itseäni puollustele, koska olen aina ollut urheilullisessa kunnossa eikä ylipainoa ole ollut koskaan. Jonkun verran olen riippuvuuksia saanut vierestä seurata ja aihetta omaehtoisesti jonkun verran opiskellut. Dopamiinin merkitys on oikeasti melkoinen.
Yksinkertaistettuna, dopamiini on aivojen tapa palkita käyttäjää. Oli se sitten safka, urheilu tai vaikkapa seksi.Sanoisin että paremminkin sitä kykyä ei ole koskaan ollutkaan suurimmalla osalla ihmisistä, mutta ennen ruokaa oli vaan vähän tai se maistui kehnolta jolloin sitä ei silleen huvittanut mättää eikä ongelmaa siten ollut.
Mikä tämä dopamiinijuttu siis on?![]()
Niin että ihmiset ovat hankkineet jotain läskigeenejä vasta 50 viimeisen vuoden aikana (ja huonon ympäristön, sekä huonon lapsuuden, eri kylläisyydentunteet yms. ja nämäkin pääosin vain länsimaissa) vai oisko vaan se syy edelleen siinä, että helppo lapata paskaa kitaan ja kun tilanne on ns. päällä ruvetaan syyttämään yhteiskuntaa ja muita, koska peiliin jos katsoo ei koko ruho siihen mahdu?
Ihmiskunnan hyvinvointi on kollektiivisesti mitattuna parempi kuin koskaan aiemmin mitä tulee teknisiin ja lääketieteellisiin läpimurtoihin viimeisen 100 vuoden aikana, mutta läskiys se vaan on aina kaiken muun syytä kuin sen yksilön, joka itsensä läskiksi syö? Sen verran mitä lihavia tunnen, niin kyllä se syy on just siinä omassa käytöksessä ja syömisessä 90% ajasta.
Padthai on thaimaalainen pyttipannu. Siinä ei ole mitään konkreettisesti parempaa kuin karjalanpaistissa tai siskonmakkaroissa. Ulkomaalaisten ruokien paremmuus suomalaisiin nähden on propagandaa. Joka maasta löytyy hyviä ruokia. Ymmärrän tietty, että jos olet joka päivä siskonmakkarakeittoa syönyt niin joskus vaihtelu virkistää. Lisäksi leivässä ei ole mitään pahaa ja voi olla hyvinkin ravitsevaa. Nyt on vain enemmän valinnanvaraa mutta se ei tarkoita, että nämä olisi automaattisesti parempaa. Esim tuo mainitsemasi suomalainen bulkki lager (ainakin osa), erittäin hyviä ihan kansainvälisestikkin vastaaviin vertaillen.Viimeisen 50 vuoden aikana on tapahtunut radikaali muutos ruokatarjonnassa. Ruokatarjonta kaupoissa on muuttunut paljon maukkaammaksi ja laajemmaksi, puhumattakaan pikaruuan ja einesten tulemisesta. Karjalanpaisti tai siskonmakkarasoppa on ihan maukasta, mutta en kumpaakaan koko padallista kerralla söisi. Lautasellinen yleensä riittää. Pad thaita sen sijaan...
50 vuotta sitten oluttarjonta muodostui mauttomasta miedosta bulkkikaljasta. En joisi sitä edes rahaa vastaan. Nyt hyllyt notkuvat tupla- ja tripla-ipoja ja toinen toistaan maukkaampia stoutteja.
Suurta osaa ihmisistä ei kiinnosta, miltä ruoka maistuu - ylensyömisen välttäminen lienee helppoa tällöin. Osaa kiinnostaa, mutta omaavat itsekurin tai geenit, jolla painon hallinta pysyy hanskassa. Sitten on se jäljelle jäävä osuus, johon itsenikin lasken. Mitään eineksiä en lähtökohtaisesti syö, tai leipääkään. Pikaruokaa hyvin harvoin. Makeiset jätän tietoisesti ostamatta ja cokista käytän vain grillikastikkeessa. Lounaita lukuunottamatta laitan itse ruokani, mutta perkele, että on vaikea silti syödä miinuskaloreilla.