Oikeasti lihavuuteen vaikuttaa kaloreiden lisäksi ruoan laatu sekä ravintosisältö, omakohtainen ruoansulatus sekä kyky polttaa energiaa, (piilevät) sairaudet, erilaisten kemikaalien, ympäristön ja ravinnon laukaisemat "tilat" kropassa, liikunta, geenit noin yleisesti, yms.
Tämä pitää paikkansa ja itse melkein näkisin, että geenit on merkittävimmässä roolissa ihmisen lihomisherkkyydelle lapsuudenkodissa opittujen maku- ja ruokailutottumusten ohella. Siis lihomisherkkyydelle, ei suoraan lihomiselle joka johtuu aina syödyn ruoan energiaylijäämästä suhteessa kulutukseen.
Eroja ihmisten välillä on lähtien jo siitä, että nälän ja kylläisyyden tunnetta säätelevien hormonien eritys, toiminta ja kehon vaste niihin vaihtelevat ihmisten välillä joka muovaa ihmisen luontaisia ruokailutottumuksia.
Ravinnon imeytymiseen ja pilkkomiseen osallistuvien entsyymien eritys ja toiminta on erilaista ihmisten välillä. Veressä olevan glukoosin käsittelyyn ja soluun viemiseen osallistuvien hormonien kuten insuliinin eritys ja toiminta ovat yksilöllisiä. Rasvavarastojen purkamisessa takaisin energiaksi on yksilöllisiä eroja.
Ihmisten unenlahjoissa ja mm. stressiherkkyydessä on eroja jotka vaikuttavat hormonitoimintaan ja rasva-aineenvaihduntaan. Testosteronin ja kilpirauhashormonin erityksessä ja toiminnassa on yksilöllisiä eroja, nämäkin vaikuttavat. Suoliston mikrobifloora on yksilöllinen.
Toisilla on luontaisesti enemmän lihasmassaa ja muuta toiminnallista kudosta joka käyttää isomman osan ravinnon energiasta jolloin sitä jää vähemmän rasvasoluihin varastoitavaksi. Joillain on määrällisesti enemmän rasvasoluja jolloin rasvan varastointi on tehokkaampaa.
Elimistön lämmönsäätelyssä on yksilöllisiä eroja joiden ansiosta osalla energiaa kuluu enemmän lämmöntuottoon. Toiset liikuttavat itseään luonnostaan enemmän esim vispaamalla jalkaansa istuessa joka kuluttaa energiaa. Ja niin edelleen.
Siihen päälle ne lapsuudenkodin tavat ja asenteet ruokaa kohtaan, opitut makutottumukset, sairaudet ja puutostilat ynnä muut jotka ei ole välttämättä geneettisiä, mutta haastavia muuttaa, niin alkaa olla aika monimutkainen kokonaisuus kasassa.
Siksi yksinkertaistetut "ota ittees niskasta kii ja syö vaan vähemmän" -tyyliset ratkaisut harvoin toimivat väestö- tai edes yksilötasolla pidemmän päälle.