En kyllä usko että kyse on tiedon puutteesta, vaan ihan siitä että monilla ihmisillä on semmoinen himo ruualle mitä ei esim. itselläni ole. Vaikka tietää että mitä tekisi ei se auta, jos ei pysty kontrolloimaan halujaan.
Lihavuusepidemia
- Keskustelun aloittaja Erkki_erikeepperi
- Aloitettu
En kyllä usko että kyse on tiedon puutteesta, vaan ihan siitä että monilla ihmisillä on semmoinen himo ruualle mitä ei esim. itselläni ole. Vaikka tietää että mitä tekisi ei se auta, jos ei pysty kontrolloimaan halujaan.
- Liittynyt
- 09.06.2023
- Viestejä
- 1 020
Onhan näitä läskiohjelmia ollut tvssä missä joku ylipainoinen on arvioinut päivän syömisten kalorit jopa noin puoleen siitä mitä oikeasti syö ja juo päivittäin. Varsinkin juomien kalorit jää usein ottamatta huomioon. Mehut, limsat yms
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 20 763
Joo ja täysin ideaali makrojakaumakin.
Joo ja täysin ideaali makrojakaumakin.
No ei, mutta ei se ole ihan niin oleellista kuin energian määrä, ellei tyyliin tee tavoitteellista salitreeniä.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 20 763
Jos ja kun puhutaan aiheesta lihavuusepidemia-nimisessä ketjussa, niin kyllä sillä on melkoisesti väliä mistä ne kalorit muodostuvat.
Lähinnä sitä kautta että kuinka sillä saa hillittyä nälän tunnetta.
Painoindeksin mukaan Suomessa on yli miljoona lihavaa aikuista, kertoo THL:n tutkimus
Tutkimuksen mukaan suomalaisilla yleisiä ovat myös korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine.
yle.fi
Hyvin menee. No onneksi ainakaan itse ei kuulu tuohon porukkaan.
Viimeksi muokattu:
Jos nuorisokin ei olisi pilalla, niin tämä olisi hyvä keino ratkaista huoltosuhteen vääristymä.Painoindeksin mukaan Suomessa on yli miljoona lihavaa aikuista, kertoo THL:n tutkimus
Tutkimuksen mukaan suomalaisilla yleisiä ovat myös korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine.
Hyvin menee. No onneksi ainakaan itse en kuulu tuohon porukkaan.
Vielä on mahdollista korjata. Eikun joka luokalle pakollinen talvivaellus 50+km.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 494
Vyötärölihavuudessa tuntuu raja-arvot vähän vaihtelevan riippuen keneltä kysyy ja minä vuonna...Painoindeksin mukaan Suomessa on yli miljoona lihavaa aikuista, kertoo THL:n tutkimus
Tutkimuksen mukaan suomalaisilla yleisiä ovat myös korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine.
Hyvin menee. No onneksi ainakaan itse en kuulu tuohon porukkaan.
Aiemmin esimerkiksi naisten raja-arvona on kai pidetty 80 cm, ja yhä edelleen sairauksien riskin kerrotaan lisääntyvän kun 80 cm ylittyy. Toisaalta kuitenkin varsinaisena rajana mainitaan monissa lähteissä 90 cm, ja siihenkin siis "pääsee" noin puolet kansasta. Monikohan ylittäisi tuon 80 cm? Varmaan liian moni, jotta sitä enää kehdattaisiin mainita raja-arvona...
Huomionarvoista on se, että normaalipainoinenkin voi olla vyötäröltään liian lihava. Mittanauha ei armoa anna, vaikka vaaka näyttäisi mitä hyvänsä lukemia.
Painoindeksin mukaan Suomessa on yli miljoona lihavaa aikuista, kertoo THL:n tutkimus
Tutkimuksen mukaan suomalaisilla yleisiä ovat myös korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine.
Hyvin menee. No onneksi ainakaan itse en kuulu tuohon porukkaan.
Joo-o, on kyllä aika karsea tilanne. Ja taitaa olla vaan pahenemaan päin.
Onneksi en myöskään kuulu joukkoon...
Hurjaa miettiä mitä rahat kaivetaan oireiden hoitamiseen. Vyötärölihavuudelle tilastossa miehillä 100cm raja ja naisilla 90cm. Lihavuudelle rajana bmi 30
Lihavuus
repo.thl.fi
Jos yhtään miettii asiaa, oireiden (eli lihavuuden) hoitaminen (leikkauksilla, lääkinnällä tmv.) on ihan kamalaa rahanhaaskausta.
Syiden hoitamiseen ne kaikki paukut pitäisi laittaa, ja antaa yksilöiden tehdä omat valintansa. Eli terveellisemmän ruuan hintaa alas ja liikkumismuodoista aktiiviset tavat helpommaksi ja houkuttelevammaksi. Esim. se henkilöauto ei ole sitä itseisarvoisesti, vaan siitä on ihan tietoisilla ratkaisuilla tehty sellainen tässä viimeisen 50 vuoden aikana. Eli about samana aikana kun intin cooper-tulokset ovat hijlakseen lasketelleet pohjalukemia kohti ja vyötärönympärykset paisuneet.
Ja tiedän, tämä ei ole ainoa seikka. Myös työelämässä on tapahtunut iso muutos aktiivisesta staattiseen.
Liitteet
En usko että tämä tulee onnistumaan, koska se vaatisi merkittävää elintason laskua, jota tuskin tapahtuu ilman yleistä köyhtymistä.
Liikunta ei kuitenkaan kauhean paljoa loppujen lopuksi kuluta energiaa, ainakin ellei ole tyyliin töissä metsurina. Isompi ongelma on että ruoka on liian hyvää, ja sitä on liikaa. Siihen sitten on vaihtoehtoina ruokahalua laskevat lääkkeet tai muu vastaava. Itsekuri on jo todettu toimimattomaksi väestön tasolla.
finWeazel
Chief Karpfen - ruoKalan C&R
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 9 121
Isoin osa kuluista tulee varmaan verenpainelääkitys, kolesterolilääkitys, sydän&verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes, alzheimer laukeaa aikaisemmin jne. Lihavuus altistaa ihan valtavalle määrälle terveysongelmia.
Omat vanhemmat ja monet sukulaiset lihoneet ihan valtavasti viimeisten vuosien aikana. Olen lopettanut keskustelut terveellisemmistä elintavoista hyödyttöminä. Tulee vain riitaa ja vastaus "mä nyt vaan haluan nauttia elämästä". Ei yhtään tahtotilaa, että söisi terveellisemmin ja/tai harrastaisi enemmän liikuntaa. Ei ole yhtään tahtoa muuttaa tilannetta ja herkkuja menee maksimit ja alkoakin liikaa.
Ymmärrän toki, että mun lähipiiri ei ole sama asia kuin kaikki suomalaiset, mutta jotain se kertoo silti.
- Liittynyt
- 19.09.2023
- Viestejä
- 55
Ihminen ei ole rationaalinen eläin. Todennäköisesti perheelläsi ei ole mitään motivaatiota koska elinympäristö ja aikaisemmat kokemukset elämästä yhdistettynä perimään ohjaavat heidän käyttäytymistään tuolla tavoin.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 494
Kyllä henkilöauto on helppo ja houkutteleva ihan itsearvoisesti.
Mihinkään kehitysmaa-meininkiin ja apostolinkyytiin tai suksilla lykkimiseen järven selän yli ei olla palaamassa, sillä on ihan turha haihatella. Monissa kehitysmaissakin henkilöauton korvike on moottoripyörä/skootteri. Toisaalta Suomessakin kevyet sähkökulkupelit korvaavat etenkin polkupyöriä ja kävelyä.
Hyötyliikunta on vähentynyt ja tulee vähenemään jatkossakin, deal with it. Etenkin kun yhä lihavampi kansa jaksaa ylipäätään liikkua yhä vähemmän...
"Onneksi" painonhallinnassa suurempi merkitys on kuitenkin syömisillä. Vaikea siihenkään on väestötason muutosta saada aikaan. Jos se olisi helppoa, olisi se jo tehty, jossei Suomessa niin jossain muualla. Koko maailma lihoaa.
Mikä siis ratkaisuksi? Kehopositiivisuusliikkeen sheimaus on yksi, eli läskistä pitää puhua pahana asiana mitä se onkin, ja kaikenlainen asioiden kaunistelu ja selittely pitää saada paheksuttaviksi. Laihuudesta pitää puhua positiivisena ja tavoiteltavana asiana, mitä se onkin, mutta yhä vähemmän siitä suoraan sillä tavalla puhutaan, päinvastoin.
Ja lääketiede, eli lihavuuslääkkeet toivon mukaan yleistyy ja kehittyy jatkossa. Ehkä elintarvikkeet itsessäänkin kehittyvät sellaisiksi, että ne lihottaa mahdollisimman vähän, eikä kuitenkaan tarvitse tinkiä mausta eikä mistään. Paino siis lähtisi syömällä, jos karrikoidaan...
Ja vaikka rationaalisesti tajuaisikin että lihavuus on haitaksi, laihduttaminen ilmeisesti vaatii rautaista itsekuria monilla joilla ei ole käynyt säkä geenilotossa...
finWeazel
Chief Karpfen - ruoKalan C&R
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 9 121
Sarkasmitutki huutaa, mutta totean silti. Ilmeisesti geenit mutatoituneet tässä viime vuosinal kun lihavuus yleistyy yhä enemmän ja enemmän.
En tiedä mikä tässä meni itsellä ohi, mutta laihduttaminen vaatii rautaista itsekuria tms., jota ei ole pl. ne geeniloton voittajat. Muutenhan koko epidemiaa ei olisi. Glp-1 agonistit voinevat muuttaa tilannetta kunhan patentit happanee, pl. niihin huonosti reagoivat, joita tietysti on ihan kohtuullinen osuus.
Ei tämä ollut sarkasmia, elinympäristö on vaan muuttunut. Esim. kaikenlaisia herkkuja on ihan eri tavalla tarjolla kuin vuosikymmeniä sitten, minkä ansiosta houkutuksiin on paljon helpompi langeta.
Tosiaan geenit vaikuttavat sitä kautta, että osalla ihmisistä ruokahalu on selvästi pienempi eikä herkut siten ole samassa määrin houkutus, joten niiden syömättä jättäminen on huomattavasti helpompaa.
finWeazel
Chief Karpfen - ruoKalan C&R
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 9 121
Tuskin mun geenit mitenkään eroaa vanhempien ja siskon geeneistä ja ne on pläskejä mä en. Geenit tekee osansa, mutta en lähtis sanomaan, että geenit on määräävä tekijä. Vanhempia nyt ei vaan enää millään tasolla kiinnosta rajoittaa "me nyt vaan nautitaan". Kai siinä on luovutettu ja vedetään maksimit nautintoa kuolemaa kohti marssiessa.
- Liittynyt
- 07.05.2018
- Viestejä
- 677
Näin kokemusasiantuntijana voin sanoa, että se varsinainen laihdutus on se helppo osa. Syö pussiruokaa puoli vuotta tai (ilmeisesti) voi vähän pahoin Ozempicin kanssa pidempään. Vaikeinta on ollut aloittaminen ja lopettaminen, etenkin ekan kerran pussiruoka- ja kuntokuurista ei päässyt hyvään "normaaliin" elämään kun motivaatio ja vertaistuki ei friendzonettanut vaan löi yhteyden poikki kuin seinään.
finWeazel
Chief Karpfen - ruoKalan C&R
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 9 121
Mulla on sellanen, että jos lähtee syömään herkkuja niin kasvikset ja normiruoka alkavat maistumaan huonommalle ja vähemmän haluttavalle. Mulle toimii se, että herkut herkkupäivänä ja muu aika normiruokaa. Pätkäpaasto lifestyle myös hyvä, kun se ottaa naksujensyömisen mahdollisuuden pois esim. jos katsoo illalla tv-sarjoja. Harvemmin kun syö karkkia, sipsejä yms. niin jopa (esipesty ja palasteltu)parsakaali suoraan pussista maistuu sellaisenaan. Vähän aikaa karkki, sipsi, jäätelö niin jessus miten pahalta parsakaali maistuu ja miten paljon mieli tekee naksuja,... Pari viikkoa jos jaksaa tehdä hyviä valintoja niin makuaisti muuttuu sangen paljon(ja päinvastoin huonoon suuntaan).
Jaah, en ole itse huomannut moista. Toisaalta mulle ei sipsit ja karkit pääsääntöisesti kauhean paljoa edes maistu, oon joku kummajainen...
Varmasti sekin, mutta geenit ei ole täysin samat kuin vanhemmilla, vaan kummaltakin vanhemmalta saa 50% geeneistä joten teoriassa voisi silti käydä parempi säkä kuin vanhemmilla. Samoin sisaruksilla voi olla täysin eri geenit vaikkakin tämä on epätodennäköistä.
finWeazel
Chief Karpfen - ruoKalan C&R
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 9 121
Teoriat on teorioita. Aika hyvin asiat on selkiintynyt, kun kahtena viime kesänä ollut 3kk vanhempien nurkissa. Sisko alkoi lihomaan siinä, kohtaa kun tulot kasvoi. Helpolla mun sukulaiset jättäis lihomatta Isoihin mittoihin, kun valitsisi arkipäivinä ihan vähän paremmin ja ei tarvisi edes nälkää nähdä sen eteen. Tyyliin et lorauta kermaa joka kastikkeeseen tai kanafileet toisinaan edes ilman juustotäytettä ja pekoniin käärimistä, kahvit voi juoda ilman pullaa. Tai ne iltanaksut ja alkot vähän harvemmin.
Mä olin yhteen väliin aika paljon lihavampi. Laihdutin about 20kg ja pitänyt painon poissa.
Sapolskyn uusi kirja esittää aika tarmokkaasti väitteen ettei ole olemassa vapaata tahtoa. Mä en halua uskoa tuohon, mutta moni haluaa. Väite ettei ole vapaata tahtoa menee paljon syvemmälle kuin pelkät geenit
Determined: Life Without Free Will by Robert Sapolsky review – the hard science of decisions
The behavioural scientist engagingly lays out the reasons why our every action is predetermined – and why we shouldn’t despair about it
www.theguardian.com
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 494
Noihan perustuu (ainakin osittain) henkilökohtaisiin tottumuksiisi, joten sitä saat mitä olet tilannutkin...Ei tämä kapitalismikaan asiaa yhtään auta. Masentavia "ruoka" "tarjouksia" täälläkin viikosta toiseen. Samaa settiä on fooruminkin ruokatarjouksissa. Vähän jos kritisoidaan tällaista niin kritisoija kivitetään haukkumalla kommunistiseksi holhoojaksi.
Lihavahan on evolutiivisesti onnistuja. On saanut energiaa ja kerännyt sitä pahan päivän varalle onnistuneesti. Ongelma tosiaan on se, ettei sitä pahaa päivää oikeastaan tule, ja jos taloudellisesti tulee, ei halvan energian saannilla ole huolen häivää.
Se nyt vaan on yksi fakta ihmismielen kanssa, että haukkuja kuultuaan ja kehoa hävettyään mieli on matala, eikä tee mieli muuttaa asioita. Jos sen sijaan hyvåksyisi asiat, alkaisi kunnioittaa kehoaan ja näkisi sen hellän kohtelun arvokkaana, haluaisi tarjota sille hyviä rakennuspalikoita, laittaa sen liikkumaan ja voida paremmin. Tähän kehopositiivisuus tähtää.
Jos ei tätä ymmärrä, ei kannata käyttää koko termiä.
Lisäksi stressi ja univaje heittää kaiken päälaelleen. Myös uskomukset siitä, että kaikki muutos pitäisi tapahtua yhdessä yössä, mieluiten su-ma-yönä. Liian vähän puhutaan tapojen muuttamisesta vähän kerrallaan. Ei tarvitse juosta 3x5 km viikossa, vaan kerran viikossa kävelemässä käynti on tosi hyvä juttu, jos liikkuminen on nollatasolla. Herkutella voi, mutta annoskokoja voi pienentää. Tästä pitää puhua enemmän, ei kitudieeteistä, eikä kuureista ollenkaan. Jokainen läski kyllä tietää, mitä _pitäisi_ tehdä. Tavallaan eivät tiedä, että kannattaa vaan mennä nukkumaan aiemmin.
Plus sitten se, että länsimaalaiset ihmiset ovat oikeasti tosi ahdistuneita. Aiemmin se on näkynyt enimmäkseen alkoholismilla, mutta nuoremmat (<50) ovat vissiin suuressa määrin vaihtaneet ruokaan ja kotiin sulkeutumiseen. Työstressi painaa etenkin lapsiperheiden aikuisia, päivässä ei jää mihinkään omaa aikaa, ja se viimeinenkin hetki vedetään sitten ruutujen ääressä valvoen. Siinä ei ole mitään positiivista, jos kohtelee kehoaan kaltoin.
Se nyt vaan on yksi fakta ihmismielen kanssa, että haukkuja kuultuaan ja kehoa hävettyään mieli on matala, eikä tee mieli muuttaa asioita. Jos sen sijaan hyvåksyisi asiat, alkaisi kunnioittaa kehoaan ja näkisi sen hellän kohtelun arvokkaana, haluaisi tarjota sille hyviä rakennuspalikoita, laittaa sen liikkumaan ja voida paremmin. Tähän kehopositiivisuus tähtää.
Jos ei tätä ymmärrä, ei kannata käyttää koko termiä.
Lisäksi stressi ja univaje heittää kaiken päälaelleen. Myös uskomukset siitä, että kaikki muutos pitäisi tapahtua yhdessä yössä, mieluiten su-ma-yönä. Liian vähän puhutaan tapojen muuttamisesta vähän kerrallaan. Ei tarvitse juosta 3x5 km viikossa, vaan kerran viikossa kävelemässä käynti on tosi hyvä juttu, jos liikkuminen on nollatasolla. Herkutella voi, mutta annoskokoja voi pienentää. Tästä pitää puhua enemmän, ei kitudieeteistä, eikä kuureista ollenkaan. Jokainen läski kyllä tietää, mitä _pitäisi_ tehdä. Tavallaan eivät tiedä, että kannattaa vaan mennä nukkumaan aiemmin.
Plus sitten se, että länsimaalaiset ihmiset ovat oikeasti tosi ahdistuneita. Aiemmin se on näkynyt enimmäkseen alkoholismilla, mutta nuoremmat (<50) ovat vissiin suuressa määrin vaihtaneet ruokaan ja kotiin sulkeutumiseen. Työstressi painaa etenkin lapsiperheiden aikuisia, päivässä ei jää mihinkään omaa aikaa, ja se viimeinenkin hetki vedetään sitten ruutujen ääressä valvoen. Siinä ei ole mitään positiivista, jos kohtelee kehoaan kaltoin.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 494
Kyllä sana "kehopositiivisuus" yhdistetään käytännössä lähes yksi yhteen "läskin glorifiointiin". Halusit tai et.
Vaikka olisivatkin ahdistuneita, niin lihavuusepidemia on kyllä globaali eikä kosketa pelkästään länsimaita.
Liian helpot ja herkulliset kaloripommit lienee pääsyitä kehitykseen. Ruokaileminen on yhä enemmän "harrastus" kun taas ennen vanhaan syötiin, jotta pysyttiin hengissä ja jaksettiin tehdä jotain. Jotta saatiin leipää pöytään huomennakin.
No älkää yhdistäkö. Se nyt vaan on typerää taistella kuvitteellisia asioita vastaan.
Enkä ole sanonut, että ahdistus olisi jotenkin maagisesti ainoa syy ja lihavuuslngelma koskisi vain länsimaita. Mutta kyllähän se länkkärikulttuuriruoka on se, mikä muualle maailmaan on levinnyt.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 376
Sapolskyn uusi kirja esittää aika tarmokkaasti väitteen ettei ole olemassa vapaata tahtoa. Mä en halua uskoa tuohon, mutta moni haluaa. Väite ettei ole vapaata tahtoa menee paljon syvemmälle kuin pelkät geenit
Determined: Life Without Free Will by Robert Sapolsky review – the hard science of decisions
The behavioural scientist engagingly lays out the reasons why our every action is predetermined – and why we shouldn’t despair about it
Paljon myös itsekin pohtinut tätä ilmiötä tuon näkökulman kautta. Kysymys onko yksilöllä vapaata tahtoa, on loputon kiistelyn aihe. Enemmistö asettuu kompatibilismin kannalle, jossa determinismi sovitetaan yhteen vapaan tahdon kanssa.
Jos ei vapaa tahto ole nyt täydellinen illuusio, mikä on esimerkiksi Sam Harrisin ja Sapolskyn kanta, niin meillä sitä joka tapauksessa paljon vähemmän kuin ymmärrämme.
Luulen, että iso osa toimii sellaisella tietoisuuden tasolla, jossa ei tiedosta ja osaa kyseenalaistaa omien valintojensa merkitystä. Eikä välttämättä ikinä saavuta sellaista tietoisuutta, jossa alkaisi ottamaan vastuuta, ja ohjaamaan valintojansa parempaan ja terveempään suuntaan.
Tässä oma pitkä mutta tylsä tarinani lihavasta elämästäni. En usko että opettaa kenellekkään mitään uutta, mutta helpottaa ehkä itseäni hyväksymään nykyisen tilanteeni. Olen aina vihannut omaa kehoani, koulussa olin laiha ruipelo, intissä 1987-88 180cm pitkä mutta hintelähkö 70-kiloinen alikessu (juoksin tuolloin coopperissa 3200m joten peruskunto vielä silloin hyvä). Opiskeluaikoina alkoi kalja ja pizza maistua, pyörin ns. aateekoo-piireissä joissa ei liian usein kuntoiltu. Paino alkoi nousta. 90-luvun alkupuolella muutin 7:ksi vuodeksi ulkomaille, hyvin isoon IT-firmaan töihin. Vapaa-aika oli melkoista biletystä parikymppisenä vapaana miehenä jolla ehkä hieman liikaa rahaa ja liian vähän järkeä. Paino jatkoi nousua, ja kun 1999 muutin takaisin suomeen niin meni ensimmäisen kerran yli 100kg. Olin tosin harrastanut uintia, punttista ja squashia, mutta enimmäkseen olin vaan tietokoneiden ääressä.
2000-luvun alkupuolella jatkoin samaa, edelleen hyvin isossa IT-talossa, oli paljon asiakkaita, 16-tuntisia työpäiviä ja varsin hyvä palkka. Aikaa ei muka jäänyt mihinkään kuntoiluun yms, vaan vuodet jatkuivat koneen äärellä silloin kun en harrastanut moottoripyöräilyä. Aloin noin 35-vuotiaana 120-kiloisena läskinä huolestumaan, ja yritin tehdä jotain asialle; oli WeightWatchesia, kiloklubia ym. sosiaalista painonhallintayritelmää mutta ne jäi kaikki kesken kun aikaa ei muka edelleenkän vaan ollut. Työpaine alkoi aikaansaada ankaraa loppuunpalamista joten 2010 irtisanouduin hyväpalkkaisesta duunista täysin loppuunpalaneena ja masentuneena. Terveys heikkeni ja kaikenlainen motivaatio vähentää painoa hävisi kokonaan kun ei tuntunut olevan mitään väliä minkä painoisena henki lopulta menee.
Vuonna 2011 aloittelin uutta IT-uraa startupissa, mutta pidin tiukemmin kiinni työajoista (8-16, ei poikkeuksia) ja aloin hieman kuntoilemaan sekä katsomaan syömisiäni. Pari vuotta myöhemmin todettiin odotetusti tyyppi-2 diabetes, johon tuli lääkitys. Samaa jatkui loppuvuosikymmenen ajan, vaihdoin firmaa mutta samanalaisiin töihin samoin aikarajoituksin. Paino jatkoi nousuaan hitaasti mutta varmasti, kunnes kesällä 2020 se ylitti maagisen 150kg rajan. Menin paikallisen sairaalan painonhallintaryhmään hyvin tiukalle ENE-dieetille (800kcal/vrk), ja siellä paino vihdoin tippui kolmisenkymmentä kiloa takaisin n.120:iin. Tämä todisti sen että kehoni tottelee kaloreita ihan normaalisti. Tein itselleni pienen puhelinsovelluksen johon merkkasin kaiken syödyn kaloreineen. Korona (hieno tekosyy paljolle) ja loputon etätyö teki kuitenkin sen että kun sairaalan ohjelma oli ohi niin vuotta myöhemmin menetetty paino tuli takaisin koska itsehillintä on mitä on, eikä elämässäni ole kovin paljon muuta hauskaa kun hyvä ja runsas ruoka.
Tänä keväänä aloitimme lopulta hoitavan lääkärin kanssa paljonpuhutun Ozempic-käytön diabeteslääkityksenä. Alku oli mielenkiintoinen, semaglutidi tehosi selkeästi ja noin kuukaudessa verensokerit ja myös paino kääntyi alaspäin. Valitettavasti sekään ei ollut ihan onnistunutta lähinnä saatavusongelmien takia. Nyt syksyllä aloitettiin uudelleen mutta Rybelsuksen kanssa (sama aine pillereinä kerran päivässä). Sen saatavuus on huomattavasti parempi, ja nyt 6 viikon käytön jälkeen ruokahalu on minimissä ja paino tippunut 9 kiloa, verensokerit tasaantuneet huomattavasti. Lievä jatkuva pahoinvointi on kuitenkin siedettävä, ja suolaisen 121e/kk hinnan korvaa merkittävästi vähentyneet ruokaostojen kustannukset. Olen kuitenkin verensokerien ja diabeettisen rajatapauksen takia aivan liian terve saadakseni kelakorvausta näistä lääkkeistä. Samapa tuo, maksan sitten itse.
Olen siis se sterotyyppinen 55-vuotias setämies jolla iso kaljamaha ja kaikki siihen assosioitavissa olevat vaivat. Ja tiedän täydellä varmuudella että kyse ei ole lapsuudestani, geeneistäni, ympäristöstä, ylenpalttisesta ruokatarjoomasta jne, vaan että olen täysin itse syypää tilanteeseen ajat sitten käsistä lähteneen itsehillinnän puutten takia. Kun ainoa painonhallinnallinen tavoite on vuosikaudet ollut se että mahtuu vielä ensikin keväänä vanhaan prätkäpukuun, niin tässä sitten mennään. Ehkä lääkkeiden avulla tulevaisuuteni hieman helpottuu, mutta en vielä pistäisi mahaani siihen pantiksi.
Vielä vuodatuksen lopuksi positiivinen hajahuomio lihavuudestani; oltiin vuosia sitten broidin kanssa stadissa Ozzy Osbornen keikalla. Siinä kaljateltan vieressä oli joku tyyppi joka näki minut ja mahani, ja totesi jotta "tuosta pötsistä saisi erittäin komian ultraäänikuvan". Repesin
.
2000-luvun alkupuolella jatkoin samaa, edelleen hyvin isossa IT-talossa, oli paljon asiakkaita, 16-tuntisia työpäiviä ja varsin hyvä palkka. Aikaa ei muka jäänyt mihinkään kuntoiluun yms, vaan vuodet jatkuivat koneen äärellä silloin kun en harrastanut moottoripyöräilyä. Aloin noin 35-vuotiaana 120-kiloisena läskinä huolestumaan, ja yritin tehdä jotain asialle; oli WeightWatchesia, kiloklubia ym. sosiaalista painonhallintayritelmää mutta ne jäi kaikki kesken kun aikaa ei muka edelleenkän vaan ollut. Työpaine alkoi aikaansaada ankaraa loppuunpalamista joten 2010 irtisanouduin hyväpalkkaisesta duunista täysin loppuunpalaneena ja masentuneena. Terveys heikkeni ja kaikenlainen motivaatio vähentää painoa hävisi kokonaan kun ei tuntunut olevan mitään väliä minkä painoisena henki lopulta menee.
Vuonna 2011 aloittelin uutta IT-uraa startupissa, mutta pidin tiukemmin kiinni työajoista (8-16, ei poikkeuksia) ja aloin hieman kuntoilemaan sekä katsomaan syömisiäni. Pari vuotta myöhemmin todettiin odotetusti tyyppi-2 diabetes, johon tuli lääkitys. Samaa jatkui loppuvuosikymmenen ajan, vaihdoin firmaa mutta samanalaisiin töihin samoin aikarajoituksin. Paino jatkoi nousuaan hitaasti mutta varmasti, kunnes kesällä 2020 se ylitti maagisen 150kg rajan. Menin paikallisen sairaalan painonhallintaryhmään hyvin tiukalle ENE-dieetille (800kcal/vrk), ja siellä paino vihdoin tippui kolmisenkymmentä kiloa takaisin n.120:iin. Tämä todisti sen että kehoni tottelee kaloreita ihan normaalisti. Tein itselleni pienen puhelinsovelluksen johon merkkasin kaiken syödyn kaloreineen. Korona (hieno tekosyy paljolle) ja loputon etätyö teki kuitenkin sen että kun sairaalan ohjelma oli ohi niin vuotta myöhemmin menetetty paino tuli takaisin koska itsehillintä on mitä on, eikä elämässäni ole kovin paljon muuta hauskaa kun hyvä ja runsas ruoka.
Tänä keväänä aloitimme lopulta hoitavan lääkärin kanssa paljonpuhutun Ozempic-käytön diabeteslääkityksenä. Alku oli mielenkiintoinen, semaglutidi tehosi selkeästi ja noin kuukaudessa verensokerit ja myös paino kääntyi alaspäin. Valitettavasti sekään ei ollut ihan onnistunutta lähinnä saatavusongelmien takia. Nyt syksyllä aloitettiin uudelleen mutta Rybelsuksen kanssa (sama aine pillereinä kerran päivässä). Sen saatavuus on huomattavasti parempi, ja nyt 6 viikon käytön jälkeen ruokahalu on minimissä ja paino tippunut 9 kiloa, verensokerit tasaantuneet huomattavasti. Lievä jatkuva pahoinvointi on kuitenkin siedettävä, ja suolaisen 121e/kk hinnan korvaa merkittävästi vähentyneet ruokaostojen kustannukset. Olen kuitenkin verensokerien ja diabeettisen rajatapauksen takia aivan liian terve saadakseni kelakorvausta näistä lääkkeistä. Samapa tuo, maksan sitten itse.
Olen siis se sterotyyppinen 55-vuotias setämies jolla iso kaljamaha ja kaikki siihen assosioitavissa olevat vaivat. Ja tiedän täydellä varmuudella että kyse ei ole lapsuudestani, geeneistäni, ympäristöstä, ylenpalttisesta ruokatarjoomasta jne, vaan että olen täysin itse syypää tilanteeseen ajat sitten käsistä lähteneen itsehillinnän puutten takia. Kun ainoa painonhallinnallinen tavoite on vuosikaudet ollut se että mahtuu vielä ensikin keväänä vanhaan prätkäpukuun, niin tässä sitten mennään. Ehkä lääkkeiden avulla tulevaisuuteni hieman helpottuu, mutta en vielä pistäisi mahaani siihen pantiksi.
Vielä vuodatuksen lopuksi positiivinen hajahuomio lihavuudestani; oltiin vuosia sitten broidin kanssa stadissa Ozzy Osbornen keikalla. Siinä kaljateltan vieressä oli joku tyyppi joka näki minut ja mahani, ja totesi jotta "tuosta pötsistä saisi erittäin komian ultraäänikuvan". Repesin
.- Liittynyt
- 07.05.2018
- Viestejä
- 677
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 494
Oletko ikinä kokeillut (pätkä-)paastoilua?Tässä oma pitkä mutta tylsä tarinani lihavasta elämästäni. En usko että opettaa kenellekkään mitään uutta, mutta helpottaa ehkä itseäni hyväksymään nykyisen tilanteeni. Olen aina vihannut omaa kehoani, koulussa olin laiha ruipelo, intissä 1987-88 180cm pitkä mutta hintelähkö 70-kiloinen alikessu (juoksin tuolloin coopperissa 3200m joten peruskunto vielä silloin hyvä). Opiskeluaikoina alkoi kalja ja pizza maistua, pyörin ns. aateekoo-piireissä joissa ei liian usein kuntoiltu. Paino alkoi nousta. 90-luvun alkupuolella muutin 7:ksi vuodeksi ulkomaille, hyvin isoon IT-firmaan töihin. Vapaa-aika oli melkoista biletystä parikymppisenä vapaana miehenä jolla ehkä hieman liikaa rahaa ja liian vähän järkeä. Paino jatkoi nousua, ja kun 1999 muutin takaisin suomeen niin meni ensimmäisen kerran yli 100kg. Olin tosin harrastanut uintia, punttista ja squashia, mutta enimmäkseen olin vaan tietokoneiden ääressä.
2000-luvun alkupuolella jatkoin samaa, edelleen hyvin isossa IT-talossa, oli paljon asiakkaita, 16-tuntisia työpäiviä ja varsin hyvä palkka. Aikaa ei muka jäänyt mihinkään kuntoiluun yms, vaan vuodet jatkuivat koneen äärellä silloin kun en harrastanut moottoripyöräilyä. Aloin noin 35-vuotiaana 120-kiloisena läskinä huolestumaan, ja yritin tehdä jotain asialle; oli WeightWatchesia, kiloklubia ym. sosiaalista painonhallintayritelmää mutta ne jäi kaikki kesken kun aikaa ei muka edelleenkän vaan ollut. Työpaine alkoi aikaansaada ankaraa loppuunpalamista joten 2010 irtisanouduin hyväpalkkaisesta duunista täysin loppuunpalaneena ja masentuneena. Terveys heikkeni ja kaikenlainen motivaatio vähentää painoa hävisi kokonaan kun ei tuntunut olevan mitään väliä minkä painoisena henki lopulta menee.
Vuonna 2011 aloittelin uutta IT-uraa startupissa, mutta pidin tiukemmin kiinni työajoista (8-16, ei poikkeuksia) ja aloin hieman kuntoilemaan sekä katsomaan syömisiäni. Pari vuotta myöhemmin todettiin odotetusti tyyppi-2 diabetes, johon tuli lääkitys. Samaa jatkui loppuvuosikymmenen ajan, vaihdoin firmaa mutta samanalaisiin töihin samoin aikarajoituksin. Paino jatkoi nousuaan hitaasti mutta varmasti, kunnes kesällä 2020 se ylitti maagisen 150kg rajan. Menin paikallisen sairaalan painonhallintaryhmään hyvin tiukalle ENE-dieetille (800kcal/vrk), ja siellä paino vihdoin tippui kolmisenkymmentä kiloa takaisin n.120:iin. Tämä todisti sen että kehoni tottelee kaloreita ihan normaalisti. Tein itselleni pienen puhelinsovelluksen johon merkkasin kaiken syödyn kaloreineen. Korona (hieno tekosyy paljolle) ja loputon etätyö teki kuitenkin sen että kun sairaalan ohjelma oli ohi niin vuotta myöhemmin menetetty paino tuli takaisin koska itsehillintä on mitä on, eikä elämässäni ole kovin paljon muuta hauskaa kun hyvä ja runsas ruoka.
Tänä keväänä aloitimme lopulta hoitavan lääkärin kanssa paljonpuhutun Ozempic-käytön diabeteslääkityksenä. Alku oli mielenkiintoinen, semaglutidi tehosi selkeästi ja noin kuukaudessa verensokerit ja myös paino kääntyi alaspäin. Valitettavasti sekään ei ollut ihan onnistunutta lähinnä saatavusongelmien takia. Nyt syksyllä aloitettiin uudelleen mutta Rybelsuksen kanssa (sama aine pillereinä kerran päivässä). Sen saatavuus on huomattavasti parempi, ja nyt 6 viikon käytön jälkeen ruokahalu on minimissä ja paino tippunut 9 kiloa, verensokerit tasaantuneet huomattavasti. Lievä jatkuva pahoinvointi on kuitenkin siedettävä, ja suolaisen 121e/kk hinnan korvaa merkittävästi vähentyneet ruokaostojen kustannukset. Olen kuitenkin verensokerien ja diabeettisen rajatapauksen takia aivan liian terve saadakseni kelakorvausta näistä lääkkeistä. Samapa tuo, maksan sitten itse.
Olen siis se sterotyyppinen 55-vuotias setämies jolla iso kaljamaha ja kaikki siihen assosioitavissa olevat vaivat. Ja tiedän täydellä varmuudella että kyse ei ole lapsuudestani, geeneistäni, ympäristöstä, ylenpalttisesta ruokatarjoomasta jne, vaan että olen täysin itse syypää tilanteeseen ajat sitten käsistä lähteneen itsehillinnän puutten takia. Kun ainoa painonhallinnallinen tavoite on vuosikaudet ollut se että mahtuu vielä ensikin keväänä vanhaan prätkäpukuun, niin tässä sitten mennään. Ehkä lääkkeiden avulla tulevaisuuteni hieman helpottuu, mutta en vielä pistäisi mahaani siihen pantiksi.
Vielä vuodatuksen lopuksi positiivinen hajahuomio lihavuudestani; oltiin vuosia sitten broidin kanssa stadissa Ozzy Osbornen keikalla. Siinä kaljateltan vieressä oli joku tyyppi joka näki minut ja mahani, ja totesi jotta "tuosta pötsistä saisi erittäin komian ultraäänikuvan". Repesin
Mulla ei ole lihavuudesta kokemusta mutta paastoilusta on, ja tuntuu kyllä, että eräänlainen "nollatoleranssi" ruokaan on mentaalisesti helppo tapa lähestyä ongelmaa. Ja sen ajan voi vaikka käyttää haaveiluun tulevasta syömisestä sitten kun paasto loppuu... Rinse and repeat. Todennäköisesti ruokahalu vähenee ja paino myös, ajan kanssa.
Eipä kestä, kiitos että jaksoit lukea
. Piikitettävän Ozempicin ja pillerimuotoisen Rybelsuksen ero ainakin omassa kropassani on merkittävä. Piikitin aina keskiviikkoisin jotta optimiteho osuisi viikonloppuun (jolloin saatoin mässäillä enemmän). Pilleri päivässä (nyt 14mg annostus) pitää tehon selkeästi tasaisempana. Jopa niin että nykyään minun pitää pitää peräti pakottaa itseni syömään edes jotain vaikka ei millään haluaisi. Outo kokemus, mutta itselleni ilmeisen toimiva.Olen kokeillut, meni vahvasti sellaiseen jojoiluun. Paino aleni ja nousi vuorotellen, ja minimikalorien aikana mielihalut mässäilyyn nousivat exponentiaalisesti. Eli ei ollut minulle toimiva. Mutta näissä pitää toki aina muistaa että olemme yksilöitä, toisille toimii joku ja toisille jokin aivan muu.
- Liittynyt
- 30.10.2016
- Viestejä
- 2 182
Hienosti jaoit oman tarinasi @McBlade . Näistä tulee tosi hyvää vertaistukea. Olen itse saanut nyt 41-vuotiaana ja 175-senttisenä ensimmäistä kertaa aikuisiällä tiputettua painoa suuremmin kuin vain ne klassiset 5-10 kiloa ja korkojen kera takaisin, vaaka näyttää nyt n. 27kg pienempää lukemaa kuin heinäkuussa, ja suurin syy löytyy vain korvieni välistä sekä sitkeistä toistoista.
Apuna on ollut nimenomaan pätkäpaasto, tehostettuna kalorien laskennalla ja seurannalla, sekä muutama pidempi paastojakso aina vähän väliä. Nyt kun joulukuussa on herkkuja joka suunnasta tarjolla, on pitänyt laittaa vyötä vain entistäkin kireämmälle perheriidoilta välttyäkseen ja siinä on OMAD eli käytännössä 22/2 pätkäpaasto tosi hyvä apu, sen kerran kun sallii päivässä syömisen niin saa mättää kunnolla vatsan täyteen, ja sinne mahtuu aina ne satunnaiset joulutortut ja -makeiset myös samalla, eikä ne nosta verensokeria yhtä lailla kuin erikseen syötynä ampuisivat mulla sen taivaisiin.
Verensokerin nousut ja laskut on mulla edelleen tosi suuria ja tästä syystä esim. sokeri+alkoholi tai pikaruoka on pahoja ahmimisen triggereitä. Ihmeellistä ettei mulla kuitenkaan ole koskaan verensokeri ollut koholla, voinen syyttää tästä hyviä geenejä. Mun vatsani on edelleen ihan pohjaton jos syön höttöhiilareita.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 316
Tässä langassa varmaan joku osaa sanoa että onko normaalia että kolesterolilääkityksen (atorvastatin) aloittamisen jälkeen on jatkuva nälän tunne vaikka on kokoajan syönyt ihan samanlailla?
Viikon verran syönyt noita nyt, ei toi nyt vakavaa ole mutta vähän häiritsevä.
Viikon verran syönyt noita nyt, ei toi nyt vakavaa ole mutta vähän häiritsevä.
Tuon virheen hyvin moni tekee, siis sen että jos on ensin käytetty vuosia siihen lihomiseen, iskee jonkinlainen paniikki tai muu ja yritetään laihtua mahdottoman nopeasti -> ei sitä kaali/mehu/muu taikadietti hommaa kukaan pitkään kestä ja sitten repsahtaa
On täysi harhaluulo että laihtuakseen pitäisi kärsiä nälästä tai jatkuvasta nälästä, niin käy vain noilla pikadieteillä.
Pätkäpaastoa voi siis tehdä ihan niin, että syö vaikka klo 12-18 välillä ja loppu päivä paastotaan, viittaan tuohon minimikaloreihin-kohtaan, kun ei pätkäpaastoon se automaattisesti kuulu.
Itse olen aina inhonnut syödä aamulla, ja on suht helppo syödä ekan kerran vaikka klo 13-17 tienoilla, mutta yleensä noin klo 11-18 välillä tulee syötyä. Ei tuossa edes juuri nälkä tule eikä mikään heikotus tms. Ostin huvikseen verensokerimittarin ja siinä 5-5,5 pintaan on vaikka olisi iltapäivään asti syömättä, eli ei ainakaan alas putoa.
Aamiaisen syöminen on mielestäni yksi suuri virhe millä monet ihmiset ajaa itseään lihomaan.
Joskus jos olen kokeillut syödä aamulla vaikka 3-5 päivää, niin nälän tunne jotenkin kasvaa ja pari tuntia aamusta alkaa jo tulla kovempi nälkä, sitten kun pätkäpaastoaa niin on paljon helpompi syödä järkevästi kun hyvin kovaa nälkää ei tule.
Töissä huomaa että ne jotka syö aamulla eli melkein kaikki, alkaa jo 9 aikaan valittamaan miten on niiiiiin kova nälkä.
Oikeesti laihtuminen on "helpompaa" kuin lihominen, koska pitää tehdä vähemmän, eli mättää vähemmän asioita suusta alas.
Ja ainut järkevä tapa on laihduttaa hitaasti järkevällä ruokavaliolla jossa ei kituuteta monta päivää 1000kcal tasolla ja sitten repsahdeta.
Jos kestää 10v lihoa niin ei kannata odottaa että 10 viikkoa riittää laihtumiseen, noin -0,5kg/viikossa on jo hyvä tahti ja niitä repsahduksia ei pidä vetää joka toinen päivä.
Hankalaahan se on, mutta ihmiset tekee siitä vielä hankalampaa kuin hätäileevät eivätkä malta pikkuhiljaa tehdä PYSYVÄÄ muutosta. Moni vaikuttaa siltä, että luullaan että eka vedetään pikadietti ja voi taas palata entiseen -> jojoilu alkaa
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 494
Paastoilun nerous on juuri siinä, että voi katsoa suoraan kellosta, kauanko pitää vielä "kärsiä". Ja sitten saa syödä oikein "luvan kanssa".
Ja kun kellossa tulee tunnit täyteen, niin pakko ei ole syödä sittenkään, jos vielä jotenkin pärjää ilman. Jokainen extra-minuutti on bonusta siinä vaiheessa.
Usein kyllä paastotessa nälän tunne tasaantuu eikä enää ole sellaista ruuan himoa kuin aiemmin. Pitää "vierottaa" itseään ruuasta vähän kuin huumenarkkari huumeista.
Ja kun kellossa tulee tunnit täyteen, niin pakko ei ole syödä sittenkään, jos vielä jotenkin pärjää ilman. Jokainen extra-minuutti on bonusta siinä vaiheessa.
Usein kyllä paastotessa nälän tunne tasaantuu eikä enää ole sellaista ruuan himoa kuin aiemmin. Pitää "vierottaa" itseään ruuasta vähän kuin huumenarkkari huumeista.
abish
Ryzen FTW
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 376
Itsellä ei ole koskaan painon kanssa ollut ongelmia. Pätkäpaastoa olen harrastanut pian vuoden ja yksittäisinä viikonloppuina olen syönyt aamupalaa. Aamupäivällä iskevä talttumaton nälkä kyllä on hävinnyt ja pystyn paikoitellen olemaan pitkälle iltapäivään syömättä. Varovasti olen pätkäpaastoa vinkkaillut muutamille siitä mahdollisesti hyötyville, mutta kuitenkin painottaen ”minulla toimii tällä tavalla ja näillä hyödyillä, sinulla tai muilla välttämättä ei”.
Laihdutti hitaasti tai nopeasti, niin vastaan tulee aina sama:
"We discovered that weight loss leads to a proportional increase in appetite resulting in eating above baseline by ~100 kcal/day per kg of lost weight – an amount more than 3-fold larger than the corresponding energy expenditure adaptations."
www.ncbi.nlm.nih.gov
Valitettavasti nälkä voittaa elämäntapamuutoksen valtaosassa tapauksista. Muistaakseni seurantatutkimuksissa kahden vuoden sisään laihtumisesta on tullut puolet takaisin, viidessä vuodessa 80%. Yleensä 5% pudotus katsotaan noissa merkittäväksi, eli aika synkeää se on.
Joku osa tietysti onnistuu pysyvässä(>5v) pudotuksessa, mutta valitettavasti ei tiedetä juurikaan, että miksi osa kykenee pysyvään muutokseen syömätavoissa. Veikkaisin, että ainakin osittain se tulee erilaisista nälkävasteista painon laskiessa.
Kaikki kunnia tietysti niille joilta se onnistuu.
Omalla kohdalla nyt näkee hyvin lääkeavusteisena, että kun nälkä ei ole rajoite, niin syömätaparemontilla todennäköisesti saisi vielä aika hyvin painoa alaspäin. Toisaalta vielä 3kk sitten 2-3kg kiloa kevyempänä niitä mielitekoja oli huomattavasti enempi.
"We discovered that weight loss leads to a proportional increase in appetite resulting in eating above baseline by ~100 kcal/day per kg of lost weight – an amount more than 3-fold larger than the corresponding energy expenditure adaptations."
How strongly does appetite counter weight loss? Quantification of the feedback control of human energy intake - PMC
To quantify the feedback control of energy intake in response to long-term covert manipulation of energy balance in free-living humans. We used a validated mathematical method to calculate energy intake changes during a 52 week placebo-controlled ...
www.ncbi.nlm.nih.gov
Valitettavasti nälkä voittaa elämäntapamuutoksen valtaosassa tapauksista. Muistaakseni seurantatutkimuksissa kahden vuoden sisään laihtumisesta on tullut puolet takaisin, viidessä vuodessa 80%. Yleensä 5% pudotus katsotaan noissa merkittäväksi, eli aika synkeää se on.
Joku osa tietysti onnistuu pysyvässä(>5v) pudotuksessa, mutta valitettavasti ei tiedetä juurikaan, että miksi osa kykenee pysyvään muutokseen syömätavoissa. Veikkaisin, että ainakin osittain se tulee erilaisista nälkävasteista painon laskiessa.
Kaikki kunnia tietysti niille joilta se onnistuu.
Omalla kohdalla nyt näkee hyvin lääkeavusteisena, että kun nälkä ei ole rajoite, niin syömätaparemontilla todennäköisesti saisi vielä aika hyvin painoa alaspäin. Toisaalta vielä 3kk sitten 2-3kg kiloa kevyempänä niitä mielitekoja oli huomattavasti enempi.
- Liittynyt
- 30.10.2016
- Viestejä
- 2 182
Laihdutti hitaasti tai nopeasti, niin vastaan tulee aina sama:
"We discovered that weight loss leads to a proportional increase in appetite resulting in eating above baseline by ~100 kcal/day per kg of lost weight – an amount more than 3-fold larger than the corresponding energy expenditure adaptations."
How strongly does appetite counter weight loss? Quantification of the feedback control of human energy intake - PMC
To quantify the feedback control of energy intake in response to long-term covert manipulation of energy balance in free-living humans. We used a validated mathematical method to calculate energy intake changes during a 52 week placebo-controlled ...
Valitettavasti nälkä voittaa elämäntapamuutoksen valtaosassa tapauksista. Muistaakseni seurantatutkimuksissa kahden vuoden sisään laihtumisesta on tullut puolet takaisin, viidessä vuodessa 80%. Yleensä 5% pudotus katsotaan noissa merkittäväksi, eli aika synkeää se on.
Joku osa tietysti onnistuu pysyvässä(>5v) pudotuksessa, mutta valitettavasti ei tiedetä juurikaan, että miksi osa kykenee pysyvään muutokseen syömätavoissa. Veikkaisin, että ainakin osittain se tulee erilaisista nälkävasteista painon laskiessa.
Kaikki kunnia tietysti niille joilta se onnistuu.
Omalla kohdalla nyt näkee hyvin lääkeavusteisena, että kun nälkä ei ole rajoite, niin syömätaparemontilla todennäköisesti saisi vielä aika hyvin painoa alaspäin. Toisaalta vielä 3kk sitten 2-3kg kiloa kevyempänä niitä mielitekoja oli huomattavasti enempi.
Sen takia pelkkä laihdutus ei riitä, elämäntapojen on muututtava. Jos ei sitä persettä nosta penkiltä yhtään tiuhemmin sillä laihtuneella kropalla, niin tottakai ne kilot tulee takaisin. Siinäkin pätkäpaasto on juurikin todella hyvä koko loppuelämän tottumus.
Ainakin vielä nuorempana pystyy sillä laihtuneella kropalla tekemään kaikenlaista hauskaa aktiviteettia paljon enemmän kuin mitä aiemmin.
Omasta lähipiiristä en tiedä mitään muuta polkua kuin sen, että laihdutuksen aikana tai sen jälkeen on aloitettu joku harrastus tmv, joka itsessään motivoi ja pitää huomaamatta sekä mielen että aineenvaihdunnan kiireisenä. Varmaan heitäkin on, jotka pystyvät kurinalaisesti loppuelämän käymään salilla napit korvilla vain koska täytyy. Suurimmalle osalle, jotka onnistuvat, se motivaatio tulee kehittymisestä jonkun lajin parissa ja/tai sosiaalisista suhteista sen piirissä.
Itsekin joskus nuoremana muistan käyneeni salilla vain sillä motivaatiolla, että näyttäisi solakammalta. Alun innon jälkeen oli aivan helvetin vaikea motivoitua lähtemään, ja koin saliharjoittelun myös ihan toivottoman tylsäksi vaikka sainkin sinne jonkun kaverin aika-ajoin. Oma laji onneksi löytyi myöhemmin ja nyt sen pariin pääsyä suorastaan odottaa eikä malttaisi olla menemättä hieman useammin.
Liikunta vaikuttaa yllättävän vähän energiankulutukseen, syöminen on myöhemminkin pääosassa painonhallinnasta. Varmaan juuri tämä tekee hommasta niin vaikeaa...
Jos taas on kummajainen jolle ei ruoka maistu, niin pysyy normaalipainoisena vaikkei liikkuisi.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 376
Maltillinen kaloreiden rajoitus yhdistettynä kestävyystyyppiseen liikuntaan ja lihaskuntoharjoitteluun.
Ajoittaista paastoamista kannattaa myös harjoittaa sen lukuisten terveyshyötyjen takia.
- Liittynyt
- 30.10.2016
- Viestejä
- 2 182
Olen harrastanut pyöräilyä ja kuntosalitreeniä jo aiemmin mutta nyt tuntuu löytyneen sopiva balanssi, kuntosalilla tulee lähinnä käytyä lihasmassan ylläpitämisen vuoksi, enkä tavoittele sillä mitään laihtumista tai edes lihasten kasvatusta, joten paineet siitä ahkerasta treenaamisesta on kokonaan poissa. Se kyllä jaksaa kantaa hetken mutta on tosiaan pidemmän päälle puuduttavaa, varsinkin jos yksin tekee.
Omat tavoitteet on nyt nimenomaan kestävyysjuoksussa ja myös kehonpainotreenissä, ajattelin hankkia leuanvetotangonkin jossain vaiheessa niin pääsee vaivihkaa etätyöpäivien lomassa treenaamaan. Pyöräily jäänee pitkien hyvän kelin lenkkien iloksi sekä työmatkojen taittamiseen.
Näinhän se on, mutta elämäntaparemontissa ehkä on tärkeä kuitenkin löytää se kokonaisuus hyvinvointiin. Jos löytää mielekästä ja motivoivaa aktiviteettia, helpottaa se myös pitämään esim. itselle sopivista ateriarytmeistä ja vastaavista kiinni. Toisaalta riittävä liikunta auttaa itsellä erityisesti nukahtamisen ja yöunien kannalta positiivisesti. Väsyneenä kun on paljon helpompi jäädä vain sohvalle makaamaan ja syömään kaiken mitä löytää. Vastaavasti hyvät yöunet takaavat, että työpäivänkin jälkeen jaksaa lähteä ulos.
Itse veikkaan että kyse on siitä että kaikki mikä maistuu edes vähän hyvältä on kärjistettynä erittäin epäterveellistä.
Uutiset
-
Uusi artikkeli: Testissä Samsung Galaxy S24 FE
22.11.2024 20:48
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (47/2024)
22.11.2024 13:35
-
DeepCool julkaisi uudet LP240- ja LP360-AIO-coolerit matriisinäytöllä
22.11.2024 02:58
-
Google julkaisi Android 16:n ensimmäisen kehittäjäversion
22.11.2024 02:39
-
NVIDIA saavutti päättyneellä neljänneksellään jälleen uuden ennätystuloksen
22.11.2024 02:17
Uutisia lyhyesti
-
Geekbench-tulospalvelun mukaan Nothing Phone (3) on varustettu keskiluokan Snapdragon-piirillä- Juha Kokkonen
- Vastauksia: 0
-
Gigabyte julkaisi uudet 4K- ja 1440p-tarkkuuksien QD-OLED-näytöt- Kaotik
- Vastauksia: 0
-
Chiefteciltä kaksikammioinen Visio-kotelo kahtena eri versiona
- Juha Kokkonen
- Vastauksia: 2
